Sain kutsun ranskalaiseen kahvihetkeen tutustumaan Loreal Paris meikki-, hius ja ihonhoitotuotteiden uutuuksiin. Uudet tuotteet kiinnostavat aina, niistä on kiva bongata itseään kiinnostavat tuotteet ja joskus tuotteiden joukossa on sellaisia tuotteita, jotka tuovat heti sellaisen WOW-fiiliksen. Tälläkin kertaa tiesin heti, että mitkä tuotteet on ihan MUN-juttuja.
Minähän tykkään vähän hassutella ja mikäs sen kivempaa kun hassutella naamioiden kanssa. Tiian kanssa bongattiin heti tuotteiden joukosta Loreal Pure Clay Anti-Blemish naamio, joka oli sininen. Naamiot on se mun juttuni ja tykkään ottaa naamioiden kanssa hassuja instagram-kuvia. Mikä siis parasta oli juuri tuo, että naamio oli sininen. Tiian kanssa naureskeltiin, että nyt saadaan kiva Smurffi-look aikaiseksi tämän naamion avulla.
Ensiksi oli tarkoitus leikkiä vain naamion kanssa, mutta sitten tuotekassista löytyikin vielä teemaan sopivasti ColoRista-hiussuihketurkoosin värisenä, joten päätin leikitellä vielä lisää. Sehän ei sitten vielä riittänyt, vaan kassista kaivettiin vielä Lip Paint / Lacequer huuliväri. Tiia minua vielä innosti kokeilemaan sinistä lookia ja mitä en tekisi houkuteltuna.
Millainen look tällä setillä sitten syntyikään?
Apua, kädet värjäytyivät siniseksi, mutta onneksi väri lähti saippuan kanssa käsistä.
Sitten naamion levitys.
Viimekseksi vielä huulivärin testausta. Onhan tuo sininen aika raju väri, mutta itseni tuntien, saatan joskus jopa käyttääkin.
Sitten lohdutan niitä, jotka kauhistelevat tätä lookia, että tämä oli yhden illan look ja seuraavana päivänä ei kukaan edes tiennyt minun smurffi-lookista yhtään mitään. Hiusväri lähtee pesussa pois ja naamio oli poistettu heti vaikutusajan jälkeen pois.
Tässä käyttämäni tuotteet:
Tuotteet löytyy kaupan hyllyiltä lähiaikoina. Tämä kokeilu ei varmasti kohdaltani jää viimeiseksi. Rakastuin smurffinaamioon täydellisesti.
Viikko vierähti taas huomaamatta, tai no huomaamatta ja huomaamatta, kyllä siitä minulla jonkinlainen käsitys on, tuli tehtyä asioita, muita kun tietokoneella oleilua. Viikkoa on leimannut jonkinlainen alavire. Päätä särki useampana päivänä kuin jaksoi laskea, särkee edelleen ja huimaus on oma huvinsa. Tajusin myös, että lähinäköni vetää jonkinlaista laskusuhdannetta, ja olenkin metsästänyt rillejäni pitkin huushollia koska laseillani on ilmiselvästi jalat alla, niin liukkaasti ne katoavat aina tielle tietämättömille.
Olen vaellellut teemuki kädessä ympäriinsä ja viljellyt puolityhjiä kuppeja pitkin huushollia. Ne ikävä kyllä pysyy just siinä mihin ne olen jättänyt.
Aloitin lukemaan Susanna Makaroffin esikoisteosta Homeäidin päiväkirja. Kirjaa jota ei toivoisi kenenkään joutuvan kirjoittamaan. Siitä kuinka unelmien koti merenrannalla osoittautui homepommiksi, jossa vaakalaudalla oli perheen terveys, toimeentulo ja turvallinen arki
Tämä on koskettava teos perheestä, joka on joutunut kokemaan kohtuuttoman paljon, menettäen terveyden, omaisuutensa sekä kotinsa, eli lähestulkoon kaiken! Se on myös samalla tietokirja, josta löytyy esimerkiksi tahot joihin voi ottaa yhteyttä samassa tilanteessa painiskelevat. Kirjasta löytyy vinkkejä, listoja mm kuinka tunnistaa tyypilliset homeoireet, apua oikeusprosessin eri vaiheisiin ja paljon muuta. Tämä on kirja joka kannattaa lukea <3
Jos olen lukenut kirjaa, olen myös nauttinut kesästä Jamesin matkassa, jälleen kerran. Tuo karismaattinen britti vakooja ja salainen agentti 007, on yhtä viihdyttävä kerta toisensa jälkeen. Vaikka mielestäni vanhimmat Bondit ovat ehdottomasti parasta, ilahduin suunnattomasti uutisesta, jossa kerrottiin Danielin astuvan vielä kerran salaisen agentin saappaisiin. Sitä odotellessa.
Syyskuun lomamatka etelän lämpöön koki mahalaskun osaltani, lääkäri lykkäsi lentokiellon, joten hyvästi hiekkarannat ja turkoosi meri. Onneksi Enrigue hieman lohdutta, tai kääntää veistä haavassa ihan, kuinka vaan. lattareita on kuitenkin veivattu niin että lonkat irtoaa.
Ai niin ehkä täydellisin nudelakka, L`Oreal Paris sävy118, rakastan <3
Arjesta voi tehdä hitusta paremman, kun ei elä ainoastaan viikonlopuille, vaan tekee tavallisesta poikkeavaa myös viikolla! Eilen pääsimme 40+ bloggaajien kanssa tutustumaan uudehkon Venn -ravintolan menuun ja näkemään ennakolta yhden syksyn odotetuimmista kotimaisista elokuvauutuuksista. Antti Tuurin kirjoittamaan tositarinaan perustuva Ikitie -elokuva itketti, kohahdutti ja puhututti kovasti meitä, vaikka kesäkuulumisten vaihdossa myös iloinen nauru kaikui! Entisen Mikonkadun Michelin tilalle jo keväällä avattu…
Apua, nyt on jo torstai! Tää viikko on mennyt taas mielettömän nopeasti! Työt ovat alkaneet vauhdilla ja arki on täällä taas ihan tosissaan. Vähän on taas opeteltavaa kaikissa lasten uusissa lukujärjestyksissä ja harrastusmenoissa, mutta muutaman viikon päästä kaikki varmaan sujuu taas ihan näppärästi. Nyt tuntuu, että muistamista on ihan liikaa ja etten pysy millään perässä.
Näin elokuussa on kiva katsoa vielä pikkuisen kesään päin ja ihastella tätä ihanaa puutarhaa, jossa otin nämä kuvat avointen puutarhojen päivänä. Ompas muuten ihana tapahtuma!
Tämä piha on vanhan maalaistalon piha ja siellä on ihanat vanhat omenapuut ja monia kauniita perennapenkkejä, hyötypuutarhaa ja kukkaistutuksia. Tuollainen kaunis piha ei synny ihan hetkessä. Olenkin viime vuosina joutunut toteamaan, ettei puutarhanhoito ole meille hätäisille. Kasvit kasvavat omaa tahtiaan ja myös hätähousu on pakotettu odottamaan. Toisaalta niiden kasvua on ihana seurata.
Tämä hätähousu pääsi muuten yllättymään, kun meidän pihaan viime kesänä istutetut ruusuangervot ovatkin tänä vuonna alkaneet jopa vähän rehottamaan. Taitaa keväällä olla saksille töitä jo nyt, mahtavaa!
Tässä pihassa oli ihana huvimaja, joka oli rakennettu vanhoista ikkunoista ja ovista. Voi miten tunnelmallista. Sisältä löytyi myös takka, joka varmasti tuo ihanaa tunnelmaa mökkiin erityisesti piemeinä syysiltoina. Kuten olen aiemmin kertonut, olemme tänä kesänä rakentaneet omaan pihaamme tuollaista huvimajaa tai kesähuonetta nimenomaan vanhoista ikkunoista. Siinä on jo katto päällä, mutta seinät uupuvat edelleen. Arjen alkaminen hidasti projektia selvästi, mutta toivon tosissani, että se olisi syksyn aikana niin valmis, että voisimme järjestää siellä pienet syysjuhlat. Täytyy yrittää varovasti puskea miestä hommiin. Jos saamme valmista, laitan toki tänne blogiinkin sitten kuvia.
Maalaistalon vanhassa pihassa ihastuin erityisesti sen rentouteen ja kaikkiin siellä olleisiin ihaniin yksityiskohtiin. Huomaa hyvin, että pihaa on tehty hiljaa ja rakkaudella liikaa pingottamatta.
Välillä pihahommista tulee ainakin minulla sellaista suorittamista, että siitä katoaa kaikki ilo. Nypin otsa kurtussa rikkaruohoja ja huhkin hiki hatussa multakasojen siirtohommissa. Olisi kiva, jos voisin ottaa pihahommat vähän rennommin ja olla välittämättä rikkaruohoista tai ajelemattomasta nurmikosta. Onneksi meidän piha on suunniteltu niin, että se on kohtuullisen helppohoitoinen. Nurmikon ajelulla se on nopeasti siistin näköinen, eikä rikkaruohoille oli jäänyt kauheasti mahdollisuuksia kasvaa. Helppo piha sopii minulle. Hätähousulle. Ja sellaiselle, jonka peukalo ei ole vihreää nähnytkään.
Oletteko te muuten viherpeukaloita? Nautitteko pihahommista vai ovatko ne ihan pakkopullaa?
Eikö olekin muuten ihana tämä piha!?
Mukavaa loppuviikkoa!
I visited this lovely old farm garden this summer and it was really inspiring! I especially loved the summerhouse in the garden!
Osallistuin viikolla todella mielenkiintoiseen sisustusiltapäivään, jonka sisustusjätti JYSK oli järjestänyt meille bloggaajille. Saimme vähän maistiaisia tulevista sisustustrendeistä, jossa kotoisuus, lämmin, tunnelmallinen ja syli korostuvat. Perehdyimme myös hieman JYSKin historiaan ja suomalaisten tapaan sisustaa, sillä tästä oli myös tehty tutkimusta.
Miten suomalainen oikein sisustaa?
Suomalaisten sisustamisesta on tehty kesällä tutkimus, johon osallistui 1000 suomalaista 18-70 vuotiasta vastaajaa.
Peräti 60% suomalaisista valitsee sisustustuotteen tai huonekalun sen hinnan perusteella.
Vuodessa suomalainen käyttää vain 500 euroa sisustamiseen.
Tuotteella pitää olla kestävyyttä ja laatua ja sen halutaan myös kestävän aikaa.
Suomalaiset eivät hötkyile pahemmin sisustustrendien perässä, vaan pitäydytään mieluiten tutussa, turvallisessa ja useimmiten skandinaavisessa muotoilussa.
Miksi sisustetaan?
Sisustaminen on keino saada koti viihtyisäksi, joten jokainen kotia laittava tavallaan sisustaa, tietämättään. Paljon tietysti riippuu siitä, kuinka paljon kotona vietetään aikaa. Kodin sisustuksen pitää olla toimiva ja muuntautumiskykyinen, kestäen trendien vaihtelut.
Mikä viehättää suomalaista sisustajaa?
Suomalainen sisustaja pitää maanläheisistä väreistä, puhtaista linjoista ja pelkistetyistä muodoista. Yksinkertaisuudesta, selkeydestä, unohtamatta lämpöistä tunnelmaa.
Tuleva syksy
Tulevana kautena sisustuksessa mennään tyypillisesti kohti tummempia värisävyjä, tuleehan syksy ja talven pimeä aika valitettavan nopeasti. Sitä haluaisi käpertyä pehmoiseen syliin ja nauttia kynttilän valosta ja takkatulesta. Onneksi tummien sävyjen kavereina on rakastamani puuteripinkki tai puuteriroosa sekä viininpunaisen sävyt. Vihreääkin löytyy ja hieman oranssia/terracottaa sekä musta ja harmaa ovat vielä aika kärjessä, kuten messupostauksistanikin pystyi huomaamaan. Niistä löytyy juttua täältä. Muutamia tärppejä sysyn trendeistä:
hyllyllyille saa nyt asetella kaikenlaisia somisteita ja koristeita, tilaa riittää, sillä hyllyjen koot ovat saaneet lisää korkeutta
lämmin tunnelma kynttilöineen
huonekalujen muotokieli on pyöreähkö, kaarevat sohvat ja nojatuolit
JYSKin syksyn kotoisaa tunnelmaa ja hitusen ylellisyyttä
JYSK:in syksyn uutuusvalikoimassa löytyy Soft Boheme– mallisto, jonka vaaleat pastellisten sävyjen feminiiniset kuviot tuovat pehmeyttä. Mallistossa on yhdistetty antiikkisia elementtejä ja etnisiä kuvioita ja kokonaisuus on harmoninen.
Urbanity-mallisto sisältää suomalaisten suosimia luonnonmateriaaleja ja maanläheisiä sävyjä, kuten savi ja terracotta. Suomalaisten suosima vaalea, pelkistetty sisustus tuo hienosti esille trendikkäät isot printit luonnonlehdistä, vesivärityksillä.
Syksyn tummuutta tuodaan esille Dark Deco-mallistolla, jossa ylellisyys ottaa vallan, sillä materiaaleina ovat silkki, sametti sekä kristalli. Metalliompeleita käytetään tehosteina, jolloin pienet yksityiskohdat korostuvat.
Mitä tykkäät näistä syksyn trendeistä? Osuivatko sävyt kohdalleen? Entä materiaalit? Minä itse ihastuin noihin kauniin sävyisiin vuodevaatteisiin sekä viltteihin. JYSK on oikeasti todella trendikäs sisustusliike, vaikka en ole aiemmin tässä liikkeessä kovinkaan usein asioinut ja silloinkin vain hakenut sisätyynyt ompelemilleni tyynynpäällisille. Nyt tiedän, että täältä voi hyvinkin löytää kivoja sisustusjuttuja kotiin.
Kulunut syyslukukausi on alkanut varsin ohjelmallisesti. Omien ja perheen menojen muistamiseksi sekä asioiden hahmottamiseksi, minun on ollut pakko ottaa käyttöön muistini tukemiseksi Post it-lappu systeemi.
Sitä mukaan, kun muistettavia asioita ilmaantuu, kirjoitan ne lapuille.
Minulla on erivärisiä ja eri kokoisia lappuja, joilla ei ole sen suurempaa informatiivista tehtävää.
Kunhan nyt vain ovat muistilappuja.
Lappuja tulee kirjoitettua milloin mistäkin muistettavasta asiasta.
Olen huomannut, että muistikapasiteettini on toisinaan hyvinkin rajallinen ja nämä laput kyllä auttavat siinä.
Pikainen silmäys lappuihin auttaa hahmottamaan muistettavia asioita.
Vaikka minulla on kalenteri, käytän muistilappuja jonkun erityisen asian tai tehtävän muistamiseen. Kun se on tehty, voi lapun poistaa käytöstä…ja mielestä. Minulle tämä on tällä hetkellä ainua konsti hallita arkea ja asioita. Värisuora on välillä melkoinen, mutta näiden avulla se tekemättömien ja hoidettavien asioiden paketti pysyy jollain tavalla kasassa. Ainut ongelma on vain se, että muistaa kirjoittaa lapun paperille ennen kuin unohtaa sen…
Olisi kiva myös kuulla teidän arjen hallinnan vinkkejä.
Kesällä meikkaaminen jää vähemmälle, hoitorutiinitkin yksinkertaistuvat. Lomapäivinä aurinkolasit saavat korvata meikin, kun kasvoilla on hieman päivetystä. Nyt loman loputtua on ollut aika palata taas meikki-ja hoitorutiineihin ja kokeilla uusia tuotteita.
Testiin saamani Ulla Gracen eteerisiä öljyjä sisältävät luonnonkosmetiikkatuotteet ovat olleet käytössä jo pitkin kesää.
Tällä viikolla minun elämässäni on alkanut ihan uusi vaihe. Alkukesän aika kipeätkin luopumisen hetket ovat nyt taaksejäänyttä elämää ja voin taas hymyillä täydestä sydämestäni. Olen aloittanut maanantaina aikuisopiskelun ja tämän kertaisella myday tyyppisellä videollani juttelen siitä hiukan enemmän. Perhe ja lähipiirini on kannustaneet minua tosi paljon tässä asiassa. Ilman heidän tukeaan ja rohkaisuaan en olisi varmaankaan rohjennut lähteä oppimaan uutta vielä näin keski-ikäisenä mummo ihmisenä. Käänsin siis entisestä työstäni saamani potkut positiiviseksi asiaksi. Irtisanomisen kautta minulle avautui mahdollisuus lähteä kokemaan jotain ihan uutta ja tekemään sitä, mistä olen jo pitkään salaa haaveillut. Olen todella onnellinen, että olen lähtenyt valitsemalleni tielle. Minulla olisi ollut mahdollisuus lähteä pienillä osa-aikatunneilla tekemään työtä, josta en pidä ja missä en olisi ollut onnellinen. En mennyt yli siitä missä aita on matalin, vaan haastoin itseni ja lähdin oppimaan jotain ihan uutta. Motivaatio uuden oppimiseen on ainakin kova ja uskon, etä se edesauttaa minua tulevissa opinnoissani.
Arki ja perhe-elämä rullaa tässä äidin koulun ohella entiseen malliinsa. Kotiaskareet eivät ole karanneet sillä aikaa, kun olen ollut koulussa (aika tylsää). Tällä viikolla niitä on vielä ehtinyt tekemään, mutta katsotaan kuinka käy, kun ensi viikolla alkaa aineopinnot ja lukuhommia on tehtävä myös iltaisin. Tämän kertaisen videon puheosuudet on höystetty niillä jokapäiväisillä kotiaskareilla. Kiitos kaikille, jotka annoitte palautetta edelliseen videooni ja olette tilanneet kanavani! Otan edelleenikin palautetta videoistani vastaan. Olisi myös tosi ihanaa, jos tilaisit kanavani klikkaamalla sitä punaista Tilaa-painiketta. Klikkaamalla tilauspainikkeen vieressä olevaa kelloa saat heti ilmoituksen, kun uusi videoni on julkaistu ja muistathan, että tilaaminen ei maksa mitään. YouTubessa katselet videoita täysin ilmaiseksi. Toivottavasti tykkäät videostani. Kivaa perjantaita kaikille ♥
On ollut kiva viikko. Ja keskiviikon vielä sokeroivat bloggaajaystävät, ravintola Venn ja elokuva Ikitie.
Minulla oli ilo käydä 40+ bloggaajien kanssa tutustumassa tänä keväänä Helsingissä avatun VENN – ravintolan menuun. Sekä myös käydä katsomassa elokuvan Ikitie ennakkonäytös elokuvateatteri Finnkinossa. Antti Tuurin kirjaan perustuva tositarina Ikitie saa ensi-iltansa syksyllä. Seon koskettava ja puhutteleva elokuva vaietuista asioista historiassamme. Ikitie-elokuva puhutti ja liikutti meitä bloggaajia kovasti. Vinkkaan vielä blogijutun lopussa elokuvaan.
Hyvä ruoka elokuvan jälkeen maistui ja naurukin nousi taas ilmoille. Uudehko Mikonkadun ravintola Venn kutsui meitä maittavalle menu’lle. Olen joskus vuosia sitten käynyt vappuna syömässä samaisessa osoitteessa Mikonkadulla, siellä toimi silloin Michel -niminen ravintola.
Mutta nyt viehättävään VENN -ravintolaan. Jo esitteessä sanotaan näin: “Elämässä ei ole mitään niin arvokasta kuin ystävät, viini ja ruoka.” VENNissä ei ole lounaslistaa, mutta tarjolla on erilaisia naposteltavia alkupaloja sekä tuhdimpia annoksia – burgereita ja erilaisia pizzalevyjä ja herkkulautoja
VENN on viihtyisä ja leppoisa ravintola. Kippis ystävät!
Kana-avokadolevy oli minun suosikkini. Maku oli lempeää ja makunystyröitä hellivää. Se oli valintani pääruuaksi. Broileria, avokadoa ja aurinkokuivattua tomaattia.
Myös Calabro-levystä pidettiin kovasti. Siinä on Calabro-salamia, kesäkurpitsaa ja tomaattisalsaa. Nämä pitkulaiset pizzat oli viipaloitu, joten saimme helposti maistella erilaisia makuja.
Ja kanapekoni-burger avokadoineen keräsi myös kehuja (kuvan alalaita).
On se niin mukavaa viettää ystävien kanssa aikaa herkkuja notkuvan pöydän ääressä ja vielä keskellä viikkoa. Matti Nykäsen sanoin: “Elämä on laiffii.”
Joukkomme juustohiiri valitsi vielä tämän juustolaudan. Sanoi laudan olevan täydellinen kokonaisuus. Roquefort-, comte- ja vuohenjuustoa sekä leipää, pestoa,vadelmia, oliiveja ja maustekurkkua.
Minun piti tässä vaiheessa jättää VENN ja iloinen ystäväjoukko, sillä kyyti Turkuun odotti. Pidempään olisin kyllä viihtynyt.
Tästä jäin paitsi:
VENN ei tarjoa perinteistä jälkiruokalistaa. Sieltä saa makeannälkään irtokarkkibaarista erilaisia pastilleja. Oih, ranskalaisia – ja amerikkalaisia pastilleja, niitä olisin ottanut kulhooni. Mutta seuraavalla kerralla sitten.
Ja se elokuvavinkki: Ikitie perustuu Antti Tuurin samannimiseen menestysromaaniin. Ikitie tulee olemaan Tuntemattoman sotilaan ohella syksyn suuria elokuvatapahtumia.
Lehdistötilaisuudessa oli mielenkiintoista tavata Ikitie-elokuvan näyttelijöitä sekä kuulla taustoja ja elokuvan tekemistä ohjaaja AJ Annalalta ja tuottaja Ilkka Matilalta. Jos sykähdytti elokuva aiheellaan niin sykähdyttivät myös tarinat elokuvan tekemisestä. Olen vielä tänäänkin pohtinut elokuvaa. Vaikuttava aihe ja hienosti tehty elokuva. En kerro enemmän elokuvasta, sillä aion palata siihen lähempänä ensi-iltaa. Mutta suosittelen lämpimästi elokuvaa kaikille historiasta kiinnostuneille, jos kyllä muillekin.
Elokuvassa näyttelee Suomen ykkösnäyttelijöitä: Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman, Sampo Sarkola, Ville Virtanen, Jonna Järnefelt, Antti Virmavirta, Irina Björklund… sekä ihastuttava lapsinäyttelijä Eedit Patrakka. Eedit oli myös lehdistötilaisuudessa ja osasi hienosti vastata lehtiväen kysymyksiin. Tommi Korpelan kanssa toista pääosaa näyttelee tanskalainen Sidse Babett Knudsen. Hän on tullut tunnetuksi Suomessa televisiosarjasta Vallan linnake. Hymyilevä Sidse oli myös lehdistötilaisuudessa ja taisi valloittaa kaikki siellä.
Ensin tärkeimmät: tämän päiväinen työhaastis meni mielestäni oikein hyvin. Mielestäni olin (megajännityksestä ja lyhyistä yöunista huolimatta) oma itseni, melko sujuvasanainen ja toin aidosti esille millainen minä työntekijänä olen. Enkä yllättäen (ehkä) oikein mokaillutkaan Haastattelija oli rento, mikä sekin osaltaan rentoutti minua….Että eipä muuta kuin peukut pystyyn, alkuviikosta selviää pääsenkö jatkoon!
Eilen juhlittiin kuopusta, mikä ihanaa tekosyy överisyödä porukalla. Tänä vuonna kuopus toivoi, että juhlatarjottavaksi tilataan lempparipizzerian pizzaa x 3 kpl, ei kun tuumasta toimeen -olipa helppoa ja hyvää tarjottavaa. Lisäksi tein muutamia salaattejä esim. kanapastasalaatti (jonka salaisuus oli se, että kastikkeena oli yrttituorejuusto) sekä Bataatti-kikhernesalaatti tahinikastikkeella. Siihen vielä päälle kuopuksen toiveitten mukaisesti karkkia, keksiä, juustoja/patonkia ja sipsejä.
Juhlat ovat iloisia juttuja ja on mahtavaa nähdä kun lapsi nauttii saamastaan huomiosta ja erikoiskohtelusta hetken ajan, ja mikä parasta: pikku hiljaa vuosi vuoden jälkeen, opin suhtautumaan niihin yhä rennommin. Kivaa on myös saada kylään ihmisiä, sen verran erakko ja/tai laiska olen, jotta tapaan kamuja usein kahviloissa/keskustassa/kauppakeskuksissa tms. Mahtavaa oli myös saada koti siivottua pitkästä aikaa. Kun sitä viettää puolet kesästä mökillä, koti on vallan kerrassaan Peppi Pitkätossumaisessa huvikumpumaisessa kaaoksessa. No nyt koti on siivottu ja silmälle kaunis. Ainakin hetken.
Gotlannin SE juttu on raukit, joita on ympäri saarta monella rannalla.
Raukkihan on kalkkikivimuodostelma, joka on jäänyt jäljelle aaltojen huuhdeltua sitä ympäröivän kiviaineksen hiekaksi ja sen huuhtoudutta mereen. Monet raukit ovat kivipilareita tai -kumpareita, mutta jotkut ovat muotoutuneet jonkun hahmon näköiseksi, kuten Hoburgsgubben.
Hienoimmat raukkialueet ovat, ehkä, pohjoisella Fårön saarella.
Pääsaarella Folhammarin alue Ljugarnin lähellä on ehkä yksi näyttävimmistä.
Korkein raukki, Jungfru nimeltään, on Lickershamnin lähellä pääsaaren luoteisrannalla.
Hoburgsgubben ihan etelässä on ehkä Gotlannin tunnetuin raukki – oikeasta kulmasta katsottuna tämä kalkkikivikallio on selvästikin miehen pää!
Hoburgin lähellä raukkeja on myös Holmhällarin rannalla.
Muitakin alueita on ja yksi yksittäinen raukki, Snäckschimpansen, ihan lähellä Visbytäkin.
Fårön saarelle emme tällä kertaa lähteneet – emme halunneet viettää ihan koko neljän päivän reissuamme autossa, olimmehan käyneet Fårössä jo 90-luvulla ja Fårön lauttajonoissakin olisi vielä elokuussakin saattanut vierähtää tovi.
Jungfrunkin olimme nähneet purjehdusreissulla 2002, joten sitäkään emme halunneet kerrata.
Etelässä emme olleet aikaisemmin käyneet, joten Hoburgsgubben ja Holmhällarna oli selvä valinta. Folhammar puolestaan on niin helposti autolla saavutettavissa – ja niin hieno alueena, että sen kävimme kertaamassa!
Folhammar
Hoburgsgubben
Holmhällar
Kivikattoiset kalastajatalot Holmhällarin rannalla. Horisontissa oikealla Heligholmen (ja sen majakka).
Raukkien lisäksi valitsimme kahdelle päiväretkellemme myös yhden majakan per retki. Majakoiksi valikoituivat Närin majakka, jota väitetään Gotlannin kuvatuimmaksi ja Hoburgin majakka, saaren eteläisimpänä. Heligholmeninkin majakan näimme Holmhällarin rannalta, mutta se on saarella, kuitenkin suhteellisen kaukana.
Närin majakka
Hoburgin majakka
Kauniita kalastajakyliä
Raukkien ja majakoiden lisäksi kolmas juttu Gotlannin rannoilla ovat vanhat kalastajakylät. Näitä idyllisiä vanhojen pienten kalastajien talojen muodostamia pieniä kyläyhteisöjä kävimme katsomassa useammassa paikassa. Gnisvärd tulikin jo tutuksi Toftaa, Gnisvärdiä ja Visbytä käsitelleessä jutussamme.
Saaren länsirannikolla kävimme Katthammarvikissä ja Herrvikissä ja itärannikolla Ekstakustenissa. Paikat valikoituivat paitsi ystävien vinkeistä myös jo lentokentältä poimimastamme Gotlandguidesta, joka lupaa ”More than 100 sights” ja jossa nähtävyydet on lueteltu alueittain Visby, pohjoinen, saaren keskiosat ja etelä.
Esitettä vähän selaamalla löytää kivasti hahmottelemansa reitin varrelta lisää tällaisia ”pienempiä” kohteita, joihin ei ehkä juuri niiden takia kannata lähteä, mutta jos ne sattuvat reitille, niin olisi sääli niitä ohittaa.
Tarjolla oli tämän A5-kokoisen oppaan lisäksi myös A4-kokoinen saman tapainen opas, mutta siinä mainosten määrä oli niin paljon suurempi, etten ainakaan automatkan mittaan löytänyt siitä mitään. Tosin siinä oli hyvät irtirevittäviksi tarkoitettavat saaren ja Visbyn kartat.
Kattharmmarsvikin rantaa. Uimaranta, paljon asuntoautoja ja ravintola.Herrvik. Näiden idyllisten mökkien lisäksi kylässä on hyvä ravintola ja kiva kahvila.Ekstaviken – taustalla Stora ja Lilla Karlsön saaret
Taukopaikkoja
Päiväretkillä tarvitaan myös taukopaikkoja ja niitäkin Gotlannilta löytyy, voisiko sanoa, että vaikka enemmän kuin tarpeeksi. Monet niistä ovat myös enemmän kuin pelkkä kahvila tai ravintola, eli alueella on muutakin nähtävää: vanha farmi, museo, taidenäyttely tai muutamia usein gotlantilaista designia myyviä pieniä kauppoja.
Bottarven museotila. Poikkesimme myös Kattlundin tilalla ihan vaan tauon takia.
Roma
Saaren keskiosassa poikkesimme Roman vanhan luostarinraunioille, jonka ravintolassa söimme lounaan.
Lounas Roman raunioilla
Vamlingbo
Etelässä nautimme lounaan Vamlingbon alueen ”kasvihuoneessa” ja vietimme tovin vielä tutustuen puutarhaan, luontonäyttelyyn ja lintumaalari Lars Jonssonin tuotantoon.
Näyttelystä löytyi myös iloksemme tämä meriharakkapariskunta!
Krusmyntagården
Visbystä hiukan pohjoiseen on Krusmyntagårdenin puutarha ja mainio ravintola,jossa sielläkin nautimme yhden lounaan.
Krusmyntagården oli meille tuttu jo 90-luvulta, eli tällä paikalla on jo hiukan historiaakin.
Leva Kungslador
Visbystä hiukan etelään taas on Leva Kungslador, jossa myös voi halutessaan mukavasti oleilla vaikka hiukan lounas- tai kahvitaukoa pitempäänkin puutarhassa, pienessä myymälässä tai vaan isoilla tyynyillä lojuen.
Leva Kungslador olisi tarjonnut mahdollisuuden taiteen tekemiseenkin!
Lounaiden lisäksi kahvi/teetauoilla söimme ensin kaikki sahramivaihtoehdot: sahramipannukakkua, sahramivohvelia, mutta vähitellen siirryimme sitten jo muihinkin vaihtoehtoihin, kuten vaikka mutakakkuun kermavaahdolla.
Valokuvaaminen muistui mieleen melkein liian myöhään!
Högklint
Raukkien, majakoiden ja ruokapaikkojen lisäksi kävimme vielä yhdellä Gotlannin nähtävyydellä lapsiperheiden suosiman Kneippbyn alueen vieressä, nimittäin Högklintillä. Tällä 48 kilometrillä korkealla kalliolla voi halutessaan nostattaa adrenaliinia menemällä lähemmäs ja lähemmäs kallion reunaa!
Ehkä olisimme Kneippbyssäkin poikenneet, jos emme siellä olisi jo 90-luvulla käyneet. Lapsia tai ilman lapsia, pitäähän sitä nyt ainakin kerran elämässään nähdä tämäkin Peppi Pitkätossun talo
4 päivää ja 3 yötä Gotlannissa, kustannusyhteenveto
Lopuksi vielä lyhyt kustannusyhteenveto tältä 4 päivän Gotlannin reissultamme, kahdelta hengeltä:
Lennot 378 euroa, menolento Norwegian (Arlandan kautta), paluu BRAlla (suora)
Tofta Strandpensionat, 3 yötä, 247 euroa
Vuokra-auton ”käyttökulut” 97 euroa
Oman auton paikoitus Helsinki-Vantaalla 60 euroa
Yhteensä 782 euroa
Vuokra-auton käyttökuluissa on bensakulut vajaan 500 kilometrin ajosta ja lisävakuutus omavastuun poistamiseksi 4 vuorokaudelta.
Europcarin auton saimme käyttöömme blogiyhteistyönä Auto Europelta.
Europcarin auto, Volkswagen Golf, oli uudenkarhea ja sen luovutus käyttöömme Visbyn lentokentällä sujui mutkattomasti ja palautus: avaimet vaan laatikkoon, vielä mutkattomammin. Loppulaskukin saapui jo paluulentomme aikana.
Omasta autosta kevään mittaan jo tutuksi tullut navigointi iPhonen kartoilla toimi sekin tässäkin autossa: Sirille vaan lause ”Näytä reitti Visby” ja ajo-ohjeet ilmestyvät näytölle.
Reitimme
Hemseen, saaren toiseksi suurimpaan kaupunkiin Visbyn jälkeen, poikkesimme kumpanakin retkipäivänä, sillä siellä oli helppo käydä ruokakaupassa autolla.
Tänään olen ollut, kuin löysä tatti, eikä tietoakaan lomatunnelman jäämistä. Jos hämähäkki olisi kutonut seittejään nyt, niin olisin taatusti jo seittien kuorruttama ja pikku hämähäkin saaliita roikkuisi nenästä ja korvista. Hämäriä ajatuksia kyllä nuokin hämähäkkihommelit, mutta kun ahdistus kasvaa suureksi, niin silmieni edessä alkaa vaellella pikkueliöitä ja luikerrella käärmeitä, etenkin unissa.
Eilinen Barcelona, tämän päivän puukotukset Turussa, tarvitseeko sanoa enempää. Kuopus meinasi eilen tukehtua Kindersuklaapatukkaan (jota ei syö enää ikinä, eikä kuulemma mitään muutakaan), säikähdimme aivan valtavasti, kun punakasvoiselta lapselta syöksyi kurkusta iso köntti suklaata. Jäin miettimään, vaikka itse hän omin neuvoin sai suklaan kurkusta rykäistyä, että mitäs jos hän olisi ollut yksin, mitä jos vastaavaa tapahtuu tulevaisuudessa, kun lapsi on yksin kotona, mitä jos. Tänään mielessä pyörii paljon “mitä jos” kysymyksen siivittämiä asioita.
Tänään toinen tyttäristä pyörtyi koulussa tunnilla ja toki nuoret naiset saattavat hormoniheilahdusten vuoksi olla pyörtyvää sorttia, mutta ensi viikolla varaan lääkärin ja menemme tutkimaan veriarvot. Pyörtyminen huolestutti, koska näin ei ole käynyt koskaan aiemmin.
Ystävämme hautajaispäiväkin on sovittu ja juuri nyt tuntuu, että maailma on mennyt raiteiltaan. Väkivaltaiskujen vuoksi ennakkoluulojen juopa syvenee kunnon kansalaisiakin kohtaan, epäluulot ja vihan kuilu kasvavat, pelko synnyttää vihaa. On surullinen ja toivoton olo.
Aina maailma on ollut pahuutta täynnä, ihminen on ollut maapallon pahin peto, nykyään lait ja järjestys pitävät ihmisen pahuutta edes jollain tasolla aisoissa, mutta en epäile sekuntiakaan, että jos jokin totaaliympäristökatastrofi syntyisi, monen hyvyys kaikkoaisi sileän tien. Ehkä minunkin, ehkä välittäisin vain perheestäni ja riistäisin ruokaa viattomilta ruokkiakseni perheeni, ehkä minusta tulisi peto. Hirveitä ajatuksia, mutta hirveä ja surullinen on maailma, joka välillä pysäyttää päivän ja saa tuntemaan lohdutonta toivottomuutta.
Juuri toivoa emme kuitenkaan saa menettää, emme kyynistyä, emmekä muuttua vihaa kylväviksi, mutta jos joku tekisi läheisilleni jotain, asiat saattaisivat olla toisin, joten mikä minä olen mitään sanomaan.
Huomenna jatkan taas omaa elämääni samoin kuin ennenkin, mutta eilen ja tänään on monen maailma muuttunut. Siltikin tarvitsemme ihmisiä taistelemaan pahuutta vastaan ja tekemään suuria, sekä hyviä pieniä tekoja. Pienistä teoista kasvaa isoja ja vain hyvyys on oikea vastavoimaa pahuutta ja julmuutta vastaan.
Huomenna olen myös onnellinen, että lapsilla on kuitenkin kaikki hyvin ja selvisimme säikähdyksellä. Ystäväämme emme enää takaisin saa, emmekä vastauksia kohtalolle heittämiini kysymyksiini. Kun huudan tuuleen “miksi”, niin kukaan ei vastaa.
Onko teillä lohdun sanoja, ei nyt minulle, mutta yleisesti ihmisille surun ja toivottomuuden hetkellä. Mistä saatte voimaa niinä päivinä, kun tuntuu, että elämä on jopa pelottavaa ja kun kuolema ja pahuus tulevat lähelle.
Yritän itselleni muistuttaa, että juuri pelko ja viha ovat se mitä väkivaltaa ja vihaa lietsovat hakevat, enkä suostu antamaan heille valtaa. On hyvä myös muistaa, että on yhtä todennäköistä joutua kyseisen julmuuden kohteeksi, kuin lento-onnettomuus tai salamanisku ja en hae tältä sen kummempaa lohtua vaan vahvuutta. En lakkaa samoamasta luonnossa, lentämästä lentokoneilla, kuten enhän lakkaa ajamasta autoa, joka tappaa tällä hetkellä enemmän ihmisiä, kuin yksikään maailmalla kohdistettu isku. Yritän vastustaa pelkoa astumasta sydämeeni.
Kuullaan läheisiämme, välitetään, tunnetaan empatiaa, joskus ei ole oikeita sanoja, joskus voi vain olla kuunnella ja tarjota olkapäätä. Kun toinen on siinä vieressä hiljaa läsnä, siinä on kaikki, kokolailla ihminen ja ihmisyys. <3
Edelleen Tallinnassa ollaan täällä Helgan puutarhalla, n 30 km päässä Tallinnasta. Tämän puutarhan nettisivuja olin jo kotona katsonut sillä silmällä, että vierailtava on. Taimien lista on valtava ja hinnat edulliset. Paikan päällä myös palvelu todetttiin hyväksi, joten suositella voin.
Ja jos ei ole vielä käynyt selväksi, pidän kovasti sarjakukkaisista Ihailin näitä rikkaporkkanan kukintoja, mutta jostain ikävästä mielenhäiriöstä johtuen, en taimea kotiin tuonut. Harmittaa. Toivottavasti onnistun jostain siemeniä saamaan.
Tässä pari yleiskuvaa taimistolta, toinen varjoisampi alue jäi kuvaamatta.
Kotona yritin metsästää oranssia kärsämöä tuloksetta, Helgalta löytyi kärsämöstä huikea värivalikoima.
Ja tässä hankintani kotopihassa.Viisi oranssia tähkämöä ja kuusi heinää, joiden nimen jo unohdin. Lisäksi tummanpunainen harjaneilikka. Taimet maksoivat yhteensä 36€
Ja tässä kuvassa tunnelmaa, jota näillä lähdin hakemaan.
Jotta säilytän hullun kylpijänaisen arvonimeni, hankin Tallinnasta myös runsaasti kylpytuotteita. Hinnat on paljon alhaisemmat kuin kotimaasa ja valikoima huumaava. Erityisesti Joik- luonnonkosmetiikkatuotteisiin olen ihastunut täysillä. Näillä on taattu hemmotteluhetket taas vuodeksi. Tallinna sarja jatkuu vielä ihanilla puutarhakuvilla.
Olen jo monta kertaa tässä blogissa kirjoittanut minun suuresta rakkaudesta luumuja ja unikonsiemeniä kohtaan. Luumujen ja unikonsiemenien leivonnaisien ohjeita pukkaakin täällä. Samassa kakussa olen kuitenkin käyttänyt niitä vain kerran (ai miten hieno kakku se oli, katso tästä!) ja kun törmäsin netissä tähän kakkuun tiesin, että on pakko tehdä se heti. Ja niin minä tein. Hyvääpäätös!
Alkuperäisen ohjeen löysin tästä ja google käännös sotki koko jutun, joten tajusin, että slaavilaiseen ryhmään kuuluva puolan kieli on itselleni parempi vaihtoehto kuin google kääntäjä. Onnistuin ymmärtämään, mikä totesi, että ihminen ymmärtää jos vain haluaa (meidän ajomatkoilla Bosniaan vuodesta toiseen, en ikinä pystynyt ymmärtämään sanakaan puolasta, kun pysähdymme jonnekin yöksi tai syömään ja nyt yhtäkkiä ymmärsin kaiken?!?!)
Ohjeessa lukee, että tämä on tarkoitettu 22-24 cm vuokaan (20 cm vuokaan tehdään 4 munan taikina), mutta minä tein 28 cm vuoalla, koska halusin matalamman kakun. Ei onnistunut. Tuli yhtä korkea, joten en suositelle käyttämään 22-24 cm vuokaa (varmasti valuu ulos!)
Pohja: 5 munaa 200 g voita 200 g sokeria (1 tl vaniljasokeria) (hieman sitruunan kuorta) 125 g jauhettuja unikonsiemeniä 200 g vehnäjauhoja 100 g jauhettua mantelia 1 tl leivinjauhetta 50 ml täysmaitoa
Päälle: luumuja
Lämmitä uuni 180 asteeseen. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Sekoita jauhot keskenään. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset, yksi kerrallaan, koko ajan vatkaten. Lisää jauhoseos ja maito vuorotellen ja sekoita nuolijalla. Vatkaa valkuaiset ja lisää taikinaan varovasti nostellen. Kaada taikina vuokaan (28cm!!!) ja laita päälle luumujen puolikkaat kuoripuoli alaspäin. Paista uunissa noin 50 minuuttia.
Tarkoitus oli tehdä tarjoiluun jonkinlainen vaniljakastike tai vähintään vatkata kermaa ja keittää kahvit. En jaksanut odottaa. Sinä voit tehdä niin, minulle riitti lasillinen vettä!
Kohta mennään taas. Ensin Helsinkiin muutamaksi päiväksi ja siitä sitten kotia kohti. Sitä Samui meille nyt on, koti. Vaikkei meillä seinillä varustettua taloksi kutsuttua objektia siellä vielä olekaan, niin jos sydän on siellä, eikö kotikin silloin ole?
Ihana Chaweng, onhan siitä jo aikaa…
Talo puuttuu
Mutta en ole vielä huolissani. Rakkaat edelliset naapurimme ilmoittautuivat jo majoittamaan meidät alkuun (onhan heilläkin valtava kartano), joten naapurin pöljääkin pöljempi Dummy pääsee multihalaukseen ennen omia koiria. Omat Phanganilla lomailevat karvaturrit joutuvat odottamaan siihen asti, kunnes uusi lukaali löytyy. Ja toivottavasti löytyy pian.
Naapurin Dummy, meillekin kovin rakas rokkityttö
Boo lempipaikassaan mopon kyydissä
Salsa-prinsessa
Kuulun moniin FB-ryhmiin joissa ilmoitellaan myytäviä ja vuokrattavia taloja, ja viimeiset ajat ovat vierähtäneet ryhmiä selaillessa. Jos nyt en paremmin tietäisi, olisin saattanut jo menettää toivoni. Hinnat on järkyttäviä ja kohteet mitä sattuu. Hinnoitteleeko Samui itsensä jo turistien ulottumattomiin? Melko lähelle ainakin. Tai sitten saaren luonne muuttuu hiljalleen enemmän luksuskohteeksi.
Kun aikaisemman kartanomme hintaa tuli pidettyä aivan liian kovana, alkaa diili pikkuhiljaa tuntumaan järkevältä. Valitettavasti ainakaan toistaiseksi ei ‘kartanonrouvaksi’ ole paluuta. Luotan silti siihen, että sopiva kolo aidattuine puutarhoineen meillekin vielä löytyy. Kunhan pääsemme paikan päälle etsintäreissuille. Ei se ehkä viikossa löydy, mutta jos kahdessa edes…
Tässä muuten pari linkkiä, mikäli pidempiaikaisen talon etsintä on ajankohtaista:
Jos pääsisi aloittamaan puutarhahommat taas uudelleen.
Barcelona ja Turku
Ensin Barcelona, sitten Turku. Sen jälkeen vielä muutakin, mutta nämä ensimmäiseksi mainitut osuivat kovin lähelle. La Ramblalla sijaitsee rakkaitteni asunto ja pienen hetken jouduin olemaan oikeasti huolissani. Onneksi huoli osoittautui tässä tapauksessa tarpeettomaksi ja kaikki rakkaat turvassa muualla. Turun torin vieressä taas sijaitsee hammaslääkäri, jossa olen kesän aikana käynyt. Onneksi en ollut siellä eilen. Olen pahoillani heidän puolestaan, jotka tragedian joutuivat kokemaan.
Kahteen päivään on mahtunut paljon huolta ja hengenahdistusta. Omat murheet tuntuvat tällä hetkellä mitättömiltä.
Syvä osanottoni kaikille läheisensä menettäneille.
Yllätinpä tässä itsenikin ja ehdin kuin ehdinkin aloittamaan lukemisen elokuun lukumaratonille. Varsinainen maratonpäivähän on tänään eli 19.8., mutta sääntöjen mukaan voi osallistua, kunhan aloittaa tämän vuorokauden puolella.
No, minähän aloitin. Tulimme sittenkin kotiin sukuloimasta jo tänään, joten autossa pistin äänikirjan päälle ja aloittelin klo 20. Ensimmäiseksi kuuntelin itsekseni Tove Janssonin Kesäkirjaa ja sitten yhdessä iltasaduksi kuopuksen kanssa tarinan kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia.
Tove Jansson: Kesäkirja 37min Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia 20min
Tähän mennessä siis yhteensä 57min äänikirjaa
Siitä se sittne alkoi. Nyt kun vielä saisin kyseisen kuopuksen oikeasti nukkumaan niin pääsisin käsiksi ihan painettuun kirjaan. Seuraavana vuorossa Gummerukselta juuri ilmestynyt kokoelma “fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista” eli Erkka Mykkäsen toimittama kokoelma klassikoiden innoittamia novelleja suomalaisilta nykykirjailijoilta. Mielenkiintoinen opus!
valitsi vielä tämän juustolaudan. Sanoi laudan olevan täydellinen kokonaisuus. Roquefort-, comte- ja vuohenjuustoa sekä leipää, pestoa,vadelmia, oliiveja ja maustekurkkua.
