Quantcast
Channel: Nelkytplusblogit
Viewing all 13159 articles
Browse latest View live

Naantalin vai Ruissalon kylpylä?

$
0
0

Elokuun alun kesäretkemme suuntautui Turun seudulle. Kesähän on tunnetusti myös sukulaisvierailujen ja sukujuhlien aikaa ja näitä meilläkin oli luvassa, niin Turussa kuin Raisiossa.

Sukulaisten luona majoittuminen ei kuitenkaan ole meidän juttumme ja erityisesti kesäretkeen sopi hyvin kesäiset majoitusvaihtoehdot, joten päädyimme kylpylöihin, niin Naantaliin kuin Ruissaloon.

Naantalin kylpylä oli meille entuudestaan hyvinkin tuttu vuosien varrelta.
Edellisen kerran olimme siellä viime kesänä ja monena vuotena tapasimme yöpyä siellä pääsiäisenä ja heittää talviturkin uimalla kylpylän ulkoaltaassa, joka usein silloin oli vielä ihanasti valkoisen lumen ympäröimä.

Naantalin kylpylä Ruissalon kylpylä
Näköala Naantalin kylpylään ystäviemme Naantali Spa Residence -asunnolta

Ruissalon kylpylään emme olleet koskaan aikaisemmin majoittuneet – mitä nyt joillain kesäisillä pyöräretkellä poikenneet aulan kahviossa.

Kaksi peräkkäistä yöpymistä näissä kahdessa kylpylässä houkuttelevat vertailemaan näitä keskenään.

Naantalin kylpylä

Elokuun ensimmäisellä viikolla Naantali oli vielä täynnä Muumimaailmassa vierailevia lapsiperheitä – niin myös kylpylä. Hienoisesta ruuhkasta huolimatta totesimme kuitenkin, että kylpylä selvisi siitä kunnialla: jonoja syntyi vaan hiukan vastaanottoon sisäänkirjautumisen yhteydessä ja aamiaisella, ellei ollut ajoissa liikkeellä.

Naantalin kylpyläNaantalin kylpylä

Huoneemme oli tällä kertaa todella iso ja valoisa ja siinä oli aurinkoinen parvekekin. Edellisellä kerralla majoituimme talon toiselle puolelle, joka on hiukan pimeämpi, mutta toisaalta kovin aurinkoisina päivinä sekin voi olla hyvä vaihtoehto.

Tuttavaperheellämme on lomaosakeviikko Naantali Spa Residence -talossa kylpylää vastapäätä rannalla ja heidän viikkonsa oli sattumalta sama, jolloin me vierailimme kylpylässä, joten pääsimme tutustumaan myös tällaiseen asuntoon. Oli muuten upea, parveke merelle ja kaikki tilat tip top -kunnossa. Melkein jo päätimme, että ensi kesänä vuokraamme tuollaisen asunnon viikoksi! Hotellin ravintola- ja kylpyläpalveluthan ovat myös lomaosakeasukkaiden käytössä, joten asumalla tuolla saisi käyttöönsä koko paletin: ison asunnon, kylpylä ja ravintolapalvelut niin halutessaan.

Illallinen Le Soleil -ravintolassa oli alkuillasta vielä mukavan ruuhkaton. Buffeesta löytyi helposti kaikille sopivia vaihtoehtoja ja jälkiruokapöydän valikoimat olivat mahtavat.

Naantali Spa
Naantali Spa

Naantali Spa
Iltasäteet Naantali Spa Residence -asunnon parvekkeelta

Aamiaisen ruuhkaisuuten liittyvät varoitukset vähän stressasivat ja vaikuttivat aikatauluumme: päädyimme aloittamaan aamumme aamiaiselle ja pulahdimme aamu-uinnille vasta sen jälkeen, kun luontevammin olisimme käyneet uimassa ensin ja aamiaisella sen jälkeen, mutta menihän se näinkin.

Kylpylässäkään ei aamulla ollut tungosta ja ulkoallas auringonpaisteessa toimii hyvin kesälläkin!

Naantali Spa aamiainen

Kylpylän wifi-yhteys taisi olla kapasiteetiltaan riittämätön täyden hotellin tarpeisiin: bloggaajina jouduimme turvautumaan omiin Moi-liittymiimme saadaksemme ladattua kuvia nettiin ja televisiouutisten katselusta Areenasta saattoi vaan haaveilla. Kotimaisille vieraille, joilla on kännykässään datayhteys wifi ei ehkä ole kovin tärkeä, mutta etenkin Euroopan ulkopuolelta tuleville yhteydet ovat tärkeitä ja Muumimaailma vetää selvästi puoleensa mm. japanilaisia vieraita.

Naantaliwelcome

Ruissalon kylpylä

Ruissalo tarjoaa luonnonrauhaa ja kylpylän ulkoaltaana meren! Lapsiperheiden osuus oli luonnollisesti paljon Naantalia pienempi ja osa vieraista olivat kuntoutusasiakkaita, joten vieraiden keski-ikä oli paljon Naantalia korkeampi. Kylpylä on kuitenkin raikas ja henkilökunta todella ystävällistä.

Ruissalo Spa

Saimme vinkin pyörän vuokraamisesta ja lähikohteista Ruissalossa ja tartuimmekin heti tähän, vaikka kylpyläkin houkutteli, mutta sinnehän voi mennä myöhemmin illallakin!

Ruissalon tietä reunustaa pyörätie ja pyöräily lehtimetsän siimeksessä on hyvä vaihtoehto tutustua saareen. Me valitsimme kohteiksi Honkapirtin kahvilan, jonka muistan jo kouluvuosiltani ja Turun Pursiseuran sataman ravintoloineen, joka oli meille tuttu veneilyvuosiltamme. Matka taittui vaihteettomilla vuokrapyörilläkin melko tasaisessa maastossa kivasti ja matkan varrella pääsi näkemään vehreää Ruissaloa vähän eri näkökulmasta kuin autolla. Ohitimme golf-kentän onnistuneesti saamatta yhtään palloa päähämme ja pysähdyimme paitsi kahvilassa ja ravintolassa myös ihailemaan laitumella olevaa karjaa. Kesäistä tunnelmaa vihreällä saarella.

Ruissalo Honkapirtti

Ruissalo Honkapirtti
Myös Honkapirtin kahvilassa voit nauttia samoista mahtavista leivonnaisista kuin kylpylän kahvilassa.

Ruissalo

Ruissalo pursiseura
Kesäelämään Turun Pursiseuran rannassa

Ruissalo Spa pyörävuokraus

Pyörälenkin jälkeen pulahdimme täälläkin kylpylän altaisiin, Lasse jopa mereen, kun helppo mahdollisuus siihen oli tarjolla.

Illallisen nautimme ravintolan à la carte -puolella: lohikeittoa, tofu-salaattia ja pippuripihviä ja kruunasimme aterian vielä mansikkapavlovalla. Aterian jälkeen totesimme yhteen ääneen, että tännehän kannattaisi ajaa vaikka vaan syömään!

Ruissalo Spa illallinen Ruissalo Spa Ruissalo Spa Ruissalo Spa

Kesäterassilla J. Mäkikalli Duon vielä musisoidessa me livistimme vielä pohjoisrannalle katsomaan auringonlaskua – emmekä olleet ainoita. Ei siksi, että musiikissa olisi ollut mitään vikaa, vaan auringonlaskut meren rannalla nyt vaan ovat niin mahtavaa katseltavaa!

J Mäkikalli Duo Ruissalo SpaAuringonlasku Ruissalo Spa

Aamiainen oli ehkä vaihtoehdoiltaan hiukan niukempi kuin Naantalissa, mutta toisaalta ainakaan me emme loistavan illallisen jälkeen kovin paljoa kaivanneetkaan. Letut olivat kiva lisä valikoimaan!
Ruissalo Spa aamiainen

Wifiä ei Ruissalon kylpylässäkään voi kehua, vaikka se aavistuksen parempi kuin Naantalissa olikin.

Naantali vai Ruissalo?

Naantali on ihana kesäkaupunki ja jos etsit paitsi kylpylämiljöötä myös pieniä kauppoja ja kahviloita, niin valitse Naantali. Naantalin kylpylä tarjoaa myös helpon mahdollisuuden vierailla Kultarannassa sieltä lähtevillä retkillä.

Jos taas haluat rauhallisen, luonnonläheisen ympäristön ja haluat uida meressä ja kävellä tai pyöräillä vehreässä maisemassa, niin valitse Ruissalo.

Kummassakin asut mukavasti ja syöt hyvin.
Kummastakin pääsee myös kätevästi pistäytymään Turussa, tosin Naantalista sille on ehkä vähemmän tarvetta. Ruissalon kylpylästä pääsee Kauppatorille Turussa bussilla puolen tunnin välein ja matka kestää noin puoli tuntia.

Jos olet autolla liikkeellä, kuten me, niin kummassakin paikassa hotellivieraiden paikoitus on ilmainen ja vähän ruuhkaisemmassa Naantalissakin paikka löytyi helposti.

Naantali

Sunborn Saga Oy tarjosi meille huoneen ja illallisen niin Naantalissa kuin Ruissalossa.

The post Naantalin vai Ruissalon kylpylä? appeared first on Nelkytplusblogit.


Terveellinen elämä, ei mitään tukea :(

GLUTEENITON JA MAIDOTON STRÖSSELIKAKKU

$
0
0

gluteeniton strösselikakku

Olen taas innostunut perinteisistä kahvikakuista. Ne säilyvät kauan ja jopa paranevat vanhetessaan. Kahvikakku on mukava tuliainenkin! Tämä sukulaistytön vierailun kunniaksi tehty gluteeniton kakku on myös maidoton. Strösselit antavat kakulle kivaa ilmettä ja taikinassa ne maistuvat hieman marmeladilta. Kakku onnistui sen verran hyvin, että tein heti toisen pakastimeen vierasvaroiksi, kun pikkuvieras taas tulee käymään. Eroahan tavalliseen kakkuun ei juurikaan huomaa ja maultaan tämä…

The post GLUTEENITON JA MAIDOTON STRÖSSELIKAKKU appeared first on Beach house kitchen.

The post GLUTEENITON JA MAIDOTON STRÖSSELIKAKKU appeared first on Nelkytplusblogit.

Rutistaako vai eikö rutista?

$
0
0
Mulla on ollut jo jonkin aikaa ollut vähän sellainen tunne, että en vaan enää ehdi tekemään kaikkea sitä mihin soppaan olen itseni sotkenut. Blogia ei enää ole ehtinyt päivittämään niin usein kuin ennen ja videoitakin odottaa kamerassa paljon editointiaan.

Päivällä pitää käydä töissä ja kaikki vapaa-aika menee kaikkien miljoonan somekanavan hoitoon. Tiialle jo pari viikkoa sitten sanoin, että lopetan varmaan blogin kirjoittamisen, kun aikani ei riitä. Tiia viisaana sanoi, että “Maiju sä et voi, hidasta vaikka”. No saattaahan se olla, että se on totta.

Viime viikot ovat olleet aika haipakkaa. Tubeconin Vuoden aikuistubettaja -ehdokkuus toi meille vähän enemmän pöhinää ja olemme juosseet haastatteluissa ja yrittäneet siinä sivussa elää tätä normaalia arkeakin. Katsotaan, jos tämä elämä tässä alkaa helpottamaan, kun Tubecon on nyt taputeltu.

Viikonloppuna siis rutistimme Tubecon 2017 läpi omalta osaltammekin ja voin sanoa, että kyllä kannatti. Vaikka yhtään lepopäivää ei viime viikolla ollut töiden ja Tubeconin jälkeen, niin se energian määrä, mitä tästä tapahtumasta saimme oli ihan valtava.

Kiitos täti-kaveri Tiialle, olit mulle taas niin mahtavaa seuraa, muita Tiia, että ilman sinua ei ole minua, eikä tätejä.

Kun tänään työpäivän jälkeen katselin koneeltani Tubeconissa otettuja kuvia, valtasi mielen syvä kiitollisuus, kiitollisuus siitä, että mitä saimme viikonloppuna kokea. Nämä tilaisuudet antavat minulle todella paljon voimaa, voimaa kestää normaaliakin arkea.

Tässä muutamia kohtaamisia Tubeconin käytäviltä. Sampsa Simpanen teki meistä viikko sitten radiohaastattelun Iskelmä-radioon ja hän on myös Stand up koomikko ja viimeisimpänä valtauksena hänellä on oma tubekanava, joka löytyy tuubista niellä Sampsa Simpanen. Seuraavaksi Sampsa haastattelee jossain vaiheessa tätejä omalle kanavalleen Kimbleä ja kahvia sarjaansa.

Olen odottanut jo tovin, että tapaisin Kristoffer Ignatiuksen, seuraamme toisiamme somessa joka kanavalla ja voi, että tykkään hänestä. Positiviisuus vetää puoleensa. Pitihän meidän toisiamme kehua tovi kilpaa. Oli ihana nähdä ekaa kertaa livenä. Monta halaustakin vaihdettiin.

Siis huippua oli nähdä myös Aikuistubettajanakin vaikuttava Hanna Pakarinen. Hanna tuli meitä moikkaamaan Aikuisparkkiin ja saimme kuulla, että hän tulee palkitsemaan Vuoden aikuistubettajan. Totesimme, että historiallinen hetki, sillä tänä vuonna jaettiin palkinto ensimmäistä kertaa aikuistubettaja-ehdokkaalle. Mahtavaa.

Kohtaaminen Riku Nieminsen kanssa oli hauska. Tilanne oli meinaan se, että Riku otti kontaktin osoittamalla meitä ja kysyen Tädit tubettaa? No hän oli kuulemma katsonut meidän Speak Out -videota ja nauranut. Otettiin tilanne haltuun ja juteltiin vähän munamiehen synnystä ja muista asioista, joista video tulee myöhemmin kanavalle.

Tapasimme myös Marco Bjurströmin lavan takana, hän on oikein positiivisuuden lähettiläs. Ihana oli päästä yhteiskuvaan.

Mun ihan ehdoton suosikkini nuorista tubetähdistä on Maria Veronica. Hän on oikein tubettajien tubettaja. Niin ihana tyyppi kaunis kuin kedonkukka ja upea sieluinen ihminen. Katsokaa mikä hehku.

Napattiin myös Janne Naakka kuvaan.

Ilta huipentui Awards-palkintojen jakoon. Tässä vaiheessa odottelimme Vuoden aikuistubettaja -palkinnon jakoa. Monta kertaa kysyttiin, että jännittääkö? No missään kohtaa ei mulle tullut minkäänlaista jännitystä. Rakastin ehdokkuutta ihan täysillä, mutta sanoin, että en odota mitään. Ehdokkuus oli ihan sairaan suuri kunnia meille tädeille. Se oli meille NIIN suuri voitto.

Olen sydämestäni sitä mieltä, että Vuoden aikuistubettaja -tittelin voittaneet Milli ja Abe oli ehdottomasti voittonsa ansainneet. Onnea heille ihan mielettömästi.

 

Meidän hehkumme riitti ihan loppuun saakka. Tädit olivat onnellisia, mutta väsyneitä.

 

Yksi asia mikä Tiian ja minut sai melkein herkistymään oli pienet tytöt. Meillä on aina ollut seuraajina aikuiset. Nyt kuitenkin totesimme, että me olemme saaneet myös pieniä ihania seuraajia, jotka oikeasti tiesivät ketä me olemme. Meitä pyydettiin näiden pienten ihanien tyttöjen toimesta valokuviin ja mikä se meitä sitten siinä liikutti? No se, että kuvan jälkeen tuli vielä kaino kysymys, että saanko halin? No tottakai meiltä saa halin. Tädit ihan pakahtuivat tästä. Tämä jos mikä on palkitsevaa.

Tietenkin Tubeconista väännetään videoita. Tällä kertaa video on täynnä ihania kohtaamisia. Kannattaa katsoa myös video. Videolla vilahtaa samoja ihmisiä, joita näkyy blogipostauksen kuvissa.

Niin paras Tubecon, tosin siis olihan tämä vasta mun toinen. Kuitenkin siis ihan huippu tapahtuma.

Maiju

The post Rutistaako vai eikö rutista? appeared first on Nelkytplusblogit.

POSSUN SISÄFILE VARTAAT HOI SIN KASTIKKEELLA

$
0
0



Olin hamstrannut liikaa ruokaa viime viikonlopuksi mökille ja sieltä palautui kotiin possun sisäfilettä. No eipähän tarvinnut käydä kaupassa tai liiemmin miettiä mitä illalla söisimme.


En tiedä onko sinulle tuttu tuo valmis Hoi Sin kastike, kiinalaisessa keittiössä suosittu maustekastike, joka on koostumukseltaan paksuhkoa, ruskeaa ja makeaa.


                 kuva lainattu googlesta

Sitä voi käyttää niin lihan, kanan ja jopa äyriäisten marinointiin ja grillaukseen. Se soveltuu hyvin helppoon ja nopeaan ruoan valmistukseen.


Lisukkeeksi vielä eiliseltä jääneitä keitettyjä perunoita, jotka uppopaistoin öljyssä, ei ehkä ihan terveellisemmästä päästä, mutta ah niin herkullisia, sisältä pehmeitä ja pinnalta rapsakoita.




Tapani mukaan lisäsin valmiiseen maustekastikkeeseen vähän vielä kärkeä lisää eli valkosipulia, tuoretta inkivääriä, sweet chili kastiketta ja seesaminsiemeniä.


Ja koska coleslaw salaattia löytyi enää tippa jääkaapista, jatkoin sitä kukkakaalin kukinnoilla, tuoreella kurkulla ja porkkanalastuilla.

Ja niin helposti oli huisin herkullinen ateria valmis.


Vartaat grillasin uunissa, koska ulkogrilli on mökillä, mutta hyvin onnistui tälläkin tapaa.





POSSUN SISÄFILE VARTAAT HOI SIN KASTIKKEELLA  4:LLE


Raaka-aineet:


  • n. 700 g possun sisäfilettä
  • 1,3 dl Spice Up Hoi Sin kastiketta
  • 3-4 valkosipulinkynttä
  • 2-3 rkl seesaminsiemeniä
  • ½ dl sweet chili kastiketta
  • 1 tl tuoretta inkivääriä


OHJE:


Puhdista possun sisäfilee ja leikkaa kahteen osaan keskeltä. Leikkaa vielä puolikkaat 5-6 osaan pitkittäin, niin että saat niistä ohuita ”nauhoja” varrastikkuihin pujotettavaksi. Jos käytät puisia bambutikkuja, muista liottaa niitä vedessä vähintään 15 minuuttia.


Mittaa Hoi Sin- ja sweet chilikastike marinadiastiaan.

Lisää joukkoon murskatut/raastetut valkosipulinkynnet, seesaminsiemenet sekä 1 tl raastettua inkivääriä.


Laita leikatut possun ”nauhat” marinadiin vähintään 30 minuutiksi.


Aseta uuni 220 asteeseen grillausasentoon.


Pujota sitten jokainen ”nauha” omaan varrastikkuun ja laita leivinpaperin päälle uunipellille.


Grillaa vartaita ensin noin 6-8 minuuttia, ota pois uunista, käännä ympäri ja jatka grillausta vielä noin 5 minuuttia.


Jos haluat tehdä samanlaisia perunoita, niin keitä perunat ensin kypsiksi ja anna jäähtyä (käytä mielellään edellisenä päivänä keitettyjä). Paina perunoita leikkuulautaa vasten niin, että se hiukan murskaantuu (leikkaa isot perunat kahteen osaan). Kaada korkealaitaiseen pannuun noin 8 dl öljyä ja kuumenna se. Lisää perunat öljyyn ja kääntele niitä niin, että ne saavat väriä pintaan joka puolelta. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle ja mausta paprikajauholla sekä suolalla. Samassa öljyssä paistoin vielä punasipulia, jonka olin leikannut neljään osaan ja siivut paiston nopeasti yksitellen.


Mukavia grillailu hetkiä ja aurinkoista elokuun jatkoa sinulle!




Tiesithän, että blogini löytyy niin facebookista, instagramista kuin pinterestistäkin, tervetuloa tutustumaan sinne.


Olen myös erittäin ilahtunut jos saan viestiä sinulta <3.

The post POSSUN SISÄFILE VARTAAT HOI SIN KASTIKKEELLA appeared first on Nelkytplusblogit.

Kassikohvik Nurri oli nyt pettymys

$
0
0
Suurin odotuksin suunnistimme Tallinnan kissakahvilaan. Käynti oli Husbendille eka, meikäläinen oli Nurrissa vieraillut jo viime kesänä, siitä juttua täällä.
Tällä kertaa käynti ei sujunut hyvissä merkeissä.  Tarkoituksemme oli ruokailla, joten pyysimme menun. Tarjoilija ei osannut kertoa, mitä päivän kylmä keitto sisältää, mutta sai selvitettyä että siinä on kasviksia ja makkaraa. Husbend tilasi sen, minä kalakeiton. Odottelimme melko pitkään, vaikka kahvilassa oli vain yksi ennen meitä tullut asiakas, tunniksi varattua pysäköintiaikaa piti välillä käydä lisäämässä. Onneksi oli kissoja, joita katsella.

 

Näytän lempeältä, mutta suhisen jos kosket!

 Keitot saapuivat lopulta ja sen jälkeen pöydänkulmalle vipattiin leipälautanen. Kaksi paahtoleipää vahvassa homeessa! Tarjoilija tuli leipiä katsomaan ja hetken kuluttua takaisin keittiöltä: “no more bread”.  Husbend ihmetteli keittoaan, koska siinä ei ollut makkaraa. Mun kalakeitto oli maukas, tosin sisälsi vain lohenpaloja ja purkkimaissia. Päätimme juoda kahvit muualla. Makkaraa uudestaan tiedustelimme: ” it is rotten”. Maksun hetkellä meiltä perittiin täysi hinta kaikesta. Hinnat ovat kuulemma tietokoneella, eikä niitä voi muuttaa. Ei yhtäkään anteeksipyyntöä tai pahoittelua. Viimeinen Nurrikäyntini.

The post Kassikohvik Nurri oli nyt pettymys appeared first on Nelkytplusblogit.

Ruokaa kotiin – Wolt!

$
0
0

Minä olen aina heikkona kaikenlaisiin uusiin palveluihin. Kahvipalvelu Slurp on testauksessa ja nyt päädyin viimein testaamaan myös ruoan kuljetuspalvelu Woltia.

Wolt on puhtaasti kotiinkuljetuspalvelu. Tietyn alueen ravintolat tarjoavat annoksiaan sen kautta ja Wolt kuljettaa ruoat kotiin maksua vastaan.

Minun piti testata Woltia jo kauan sitten, mutta kun pyörin pääasiassa Espoossa, oli valikoima lievästi sanottuna rajallinen (eli alkuun sitä ei edes ollut). Nyt sitten Tapiolan ja Iso Omenan ravintolamaailmoiden laajennuttua päätin kokeilla, varsinkin kun Wolt on kovasti innokas saamaan uusia asiakkaita ja ilmaiskredittien määrä kasvoi suhteessa aikaan sovelluksen lataamisen / profiilin luomisen ja kokeilun väliseen aikaan.

Tutkailin siis päivällä valikoimaa – aikaa tilauksesta ruokalastin saapumiseen pitäisi varata noin vajaa tunti. Tilausta illansuussa aloittaessani oli aika kasvanut 80 minuuttiin (ruuhka-aika), mutta ilokseni huomasin ajan lyhenevän heti, kun tilaus oli luettu. Aikahan on kuitenkin päivittyä arvio eli se muuttuu matkan varrella heijastamaan todellisuutta.

Valinta osui Momo Tokoon eli Ramen nuudeleita tarjoavaan Iso Omenan ravintolaan. Tilaukseen kasattiin kolmenlaisia nuudeleita ja, ihan vain nirsouskohtauksen varalta, pari annosta Bao-pullia.

Kaikkiaan mietimme Woltista seuraavaa:

Hinta:

Tuli halvemmaksi kuin meidän perheen ravintolakäynti. Tilaus pysyi kurissa ja juomat löytyivät kotoa.

Kuljetusmaksu 6,90€ olisi tuntunut vähän isolta ilman Woltin tarjousta, vaikka itse hakemiseen kuluva aika ja auto + bensa tietty pitäisi ottaa huomioon. Niissä kustannus vain jotenkin jää piiloon. Ehkä pitäisi mieluummin laskea bussilippuja, joiden kanssa meidän perheen ravintolalle kulkeminen olisi kai euron tai pari kuljetusmaksua kalliimpaa.

Ruoka:

Woltin valikoima ainakin Espoossa kallistuu vähän sinne pikaruoan puolelle, mitä tietysti kuljetuksen helppouden osalta voi odottaakin.

Ramenit olivat kokemuksena sarjaa ihan ok. Ei sen enempää eikä vähempää. Bao-pullat olivat ihanan pehmeitä ja ilmavia, mutta täytettä olisi ehkä saanut olla hieman enemmän. Ei siis mikään varsinainen gourmet-kokemus, mutta kyllä tuo arki-iltana vatsan täytti.

Palvelu:

Tilaaminen oli helppoa ja tilauksen seuranta auttoi malttamatonta pysymään kärsivällisenä.

Minuutit vähenivät (melkein –  muistattehan arvion päivittymisen) koko ajan.

Kaikkiaan palvelu kestää ehkä hetken, mutta kun sen osaa ottaa huomioon, niin luvatussa ajassa pysyttiin ihan kiitettävän hyvin.

Käytänkö uudelleen? 

Ehkäpä hyvinkin. Varsinkin työpaikalla voisi tilata useamman henkilön lounaan samalla kertaa tai sitten herkut johonkin lounaspalaveriin.

Kotona voi tulla käytettyä vähän harvemmin. Ehkä me kuitenkin sitten liikumme itse joko hakemaan tai istumaan ravintolaan ihan paikan päälle.
Toisaalta… voin kyllä kuvitella jonain kiireisenä päivänä paikasta toiseen kiitäessä tilaavani ruoan niin, että se saapuu paikalle vähän aikaa perheen jälkeen. Minuuttipeliähän tämä toisinaan muutenkin on.

The post Ruokaa kotiin – Wolt! appeared first on Nelkytplusblogit.

Sesonkituote

$
0
0

Viime viikonloppuna oli tehokkaalla päällä. Mieheni oli pyytänyt mökillemme saksalaisia vieraita ja hän halusi tarjota heille jotain hyvää (suomalaista) jälkiruokaa. Kaiken oman kiireen keskellä päätin tekaista pojan kanssa perinteisen mustikkapiirakan.

 
 
 
Koska aika oli tällä kertaa hieman rajallinen, päädyin pohjan tekemään valmistaikinasta.
Piirakan tein paketissa olevan ohjeen mukaan, jossa sekoitettiin tuorejuusto, muna ja 0,5 dl sokeria keskenään.
Seos kaadettiin pohjalle levitettyjen marjojen päälle ja sitten koko komeus n. 30 minuutiksi uuniin.
Tämän helpompaa ohjetta ei voi enää ollakaan!
 
 
 
 
 
 
 
Alun perin isäntä oli pyytänyt minua katsomaan kaupasta jotain hyvää jälkiruokaa.
Hän oli enemmän kuin tyytyväinen, kun selvisi, että tarjolla olisi ihan kotitekoista mustikkapiirakkaa.
Ja vielä kaiken lisäksi minun ja poikamme yhteistyössä valmistamaa!!
 
 
 
 
Mustikkapiirakka oli kelvannut vieraille erinomaisesti. Helpon ohjeen, onnistuneen leivontakokemuksen ja hyvän menekin innoittamana leivoin samanlaisen piirakan maanantai-iltana “tehokkuubuustissani” myös kotiin. Mielestäni tämän hetken paras sesonkituote on ehdottomasti mustikkapiirakka vaniljakastikkeella…NAM!
 
 
 
 
 

The post Sesonkituote appeared first on Nelkytplusblogit.


Tuhannen tuskan kahvila Liisantalossa

$
0
0

Loviisan historiallinen alakaupunki on täynnä vanhoja ihania puutaloja, kapeita katuja ja reheviä, kauniita puutarhoja. Tässä pienessä kaupungissa kuljetaan vielä pikipinnan sijaan hiekkakatuja ja tervehditään tuttavallisesti vastaantulijoita. Puutarhojen omenapuut kukkivat valkoisena keväällä ja loppukesästä ne notkuvat makoisten omenien painosta. Ilmassa tuoksuu vienosti meri ja kaupungilla on ollut pitkät satamakaupunki perinteet. Olen menettänyt sydämeni totaalisesti tälle verkkaisen elämänrytmin pikkukaupungille ja palaan sinne aina uudelleen uudelleen. Loviisan alakaupungista löytyy myös hurmaava kahvila, jolla on erikoinen nimi – Tuhannen tuskan kahvila.

Tuhannen tuskan kahvilan ehkä hieman oudoltakin kuulostava nimi juontaa juurensa siitä, että kieltolain aikana talossa on toiminut salakapakka tai “teehuone”, jossa on tarjottu “kovaa teetä”. Kahvila sijaitsee Liisantalossa Mariankadulla ja Suolatorin aukiolle tästä on muutaman minuutin kävelymatka. Sisäpihan ihanan vehreällä nupukiviterassilla on 1750-luvulla myös toiminut hevostalli. Talo on kauniin vaaleanpunainen ja sen ikkunapuitteetkin on maalattu punaisella.

Tuhannen tuskan kahvila avataan aina vappuna ja se on avoinna syksyyn. Astuessaan sisälle tähän kahvilaan sen miljöö saa tyystin unohtamaan kiireen ja hössötyksen. Kahvilan sisätila on pieni ja sitä hallitsee iso valkoinen uuni. Vaikka tekisi mieli jäädä tänne hieman hämäräänkin huonetilaan istumaan houkuttaa tuo valtaisa sisäpihan terassi auringolla ja vihreydellä sekä erikoisilla taideteoksilla puoleensa. Valitsemme terassin, joka onkin oivallinen paikka lämpöisenä kesäpäivänä. Kahvilan suosiosta kertoo se, että vapaita pöytiä ei juurikaan ole.

Hesarissa oli muutamia vuosia sitten juttu kahvilaa pitävästä pariskunnasta ja heidän elämäntarinansa. Tuohon juttuun ei pysty enää valitettavasti linkittämään mutta se on luettavissa digilehdestä jos kiinnostaa tietää tarkemmin miten koviakin elämässään kokenut kahvilan pitäjäpariskunta “aloitti alusta” Loviisassa täällä Tuhannen tuskan kahvilassa. Ihailtavaa sisukkuutta!

Tuhannen tuskan kahvila on kuuluisa kahvilan emäntä Leena Huttusen leivonnaisista. Mansikkakakku oli pääsyt loppumaan meidän vierailumme aikaan mutta mansikkainen piirakka, jossa taisi olla myös raparperi maistui taivaalliselta. Leipomuksiin käytetään lähipihojen sadon tuotteita. Suussasulavaa mums mums! Paikan erikoisuus on myös suolainen munkki, jota taidetaan kutsua myös sunkiksi 🙂 Tällä kertaa päädyimme nauttimaan vain makeista herkuista.

Entäs sitten Tuhannen tuskan kahvilan ihanat vanhat ja eriväriset posliiniastiat. Täällä kahvi ja tee tuodaan omissa kannuissaan. Ihan luksusta! Myös kahvikupit sekä sokerikko ja kermakko ovat niitä ihanaisia “mummoastioita”, joissa on ruusun kuvia ja kultainen reuna. Viereiseen pöytään tarjoiltiin teetä myös hurmaavassa teekannussa, jossa oli lintuja. Otimme myös jääteetä, jonka sai nauttia vähän marokkolaishenkisistä laseista. Minunlaiseni astiahullu oli ihan taivaassa tämän kattauksen ääressä. Totta kai pöydissä myös kauniit pöytäliinat kuten posliiniastioille pitääkin olla.

Tuhannen tuskan kahvilaan on kiva pistäytyä muuten vaan kahvittelemaan tai 26. – 27.8. Loviisan Wanhat Talot tapahtuman yhteydessä. Tämä kahvila on elämys ja sinne tullaan nauttimaan palvelusta ja äärimmäisen herkullisista tuotteista. Pieni kaupunki tarjoaa suuria elämyksiä ja Tuhannen tuskan kahvila on yksi niistä. Hurmaava paikka ja ehdottamasti täällä käytyään sinne palaan aina uudelleen ja uudelleen…

The post Tuhannen tuskan kahvila Liisantalossa appeared first on Nelkytplusblogit.

Croisanttivohvelit ja vadelma-chiahillo | Croffles and raspberry chia jam

$
0
0

Lojuuko kaapissa käyttämätön vohvelirauta? Onko vohvelitaikinan tekeminen jo ajatuksena liian työlästä? Ei hätää – vohveliraudalla voi helposti tehdä vohveleita muutenkin kuin tavallista vohvelitaikinaa käyttäen.

Oletko kokeillut tehdä vohveleita valmiista croisanttitaikinasta? Siis sellaisesta, joka löytyy kaupan kylmäkaapista säilyketölkissä? Taikina on valmiiksi kaulittuna ja

The post Croisanttivohvelit ja vadelma-chiahillo | Croffles and raspberry chia jam appeared first on Nelkytplusblogit.

Kohti Lepaata

$
0
0
Auto on melkein pakattu kaikenlaista kivaa täyteen.
Kaikenlaista mikä näyttää Vaahteramäeltä ja 
millä saa varmasti yhden esillepanon luotua.
Versoja Vaahteramäellä on ilo ja  kunnia olla mukana 
yhtenä neljästä bloggarista,
jotka pääsevät somistamaan rullakkoesillepanon.
Meillä kaikilla on käytössä yksi rullakko,
kaksi kuormalavaa,
Orthexin tuotteita
sekä Huiskulan kausikasveja.
Lisäksi saa tuoda omaa rekvisiittaa,
jolla oma tyyli viimeistellään.
Ilokseni sain rekvisiittaa myös yhteistyökumppaniltani
Täältä löydät enemmän tietoa asiasta.

 Itse kaipaan vaatekaupoissa ja puutarhakaupoissa ennen kaikkea ideoita,
joita voisin soveltaa itselle sopivaksi.
Siksi ajattelin somistaa esillepanoni ikään kuin terassiksi tai parvekkeeksi,
joka kuitenkin palvelisi puutarhamyymälänä.
Suunnitelmat ovat päässä aika selvinä,
mutta oikeasti lopullinen suunnittelu tapahtuu tehdessä.
Instagramissa @versojavaahteramaelta, blogin facesta ja täältä blogista voi seurata,
miten homma etenee.

Täytyy vielä mainita,
että minulle on tuonut hieman ylimääräisiä sydämentykytyksiä
oman auton hajoaminen.
Onneksi sain laina-auton autokorjaamosta,
ja pääsen paikalle. Huh huh! 

Tervetuloa paikanpäälle katsomaan,
ja inspiroitumaan!
Lepaa 2017- näyttely avautuu yleisölle  huomenna 
ja on avoinna lauantaihin saakka.
Odotan itsekin innolla koko näyttelyä 
ja muiden ihanaisten bloggari-kollegoiden esillepanoja.
Mukana menossa ovat myös:
Jos vierailet Lepaalla,
ja jaat kuvia somessa,
olisi kiva, jos tägäisit ne 
#lepaanayttely
#lepaa17
Ja me bloggaritkin olisimme todella iloisia,
jos meidät olisi tägätty esillepanon kuviin.
Nähdäänhän Lepaalla!
Itse menen perjantaina kiertelemään näyttelyalueen 
ja inspiroitumaan puutarha-alan upeasta näyttelystä.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Kohti Lepaata appeared first on Nelkytplusblogit.

Kesä meni yöpuvussa

$
0
0
Jos kesä olisi vaate, se olisi yöpuku. Jossain kohden kesää saavutin sellaisen leikkauspisteen, etten enää tiennyt, oliko päällä oleva mekkoseni yöpaituli vai päiväpaituli. Rytmit rikkoutuivat totaalisesti, oliko yö tai päivä oli merkityksetöntä, syytän tästä kaikesta muuten Suomen valoisia öitä. 

En ota mitään vastuuta siitä, että olen hillunut kesäpäivinä ruokakauppoihin unimekko päällä ja vetäen vain eteisestä suhahtaen Crocsit tai Hait jalkaan. Tätä huolettomuutta tulee kunnioittaa ja ymmärtää, että suomi-ihmisen on vaivalloista pukeutua talvella ja moinen vapaus riistetään meiltä pian kyllä. Jokaisen tulee tuntea itsensä ajoittain vapaaksi, vaikka kyseessä olisikin vastaisku Suomen talvelle, ulkonäöstä piittaamattoman keski-ikäisen naisolemuksen muodossa. 

Siltikin moinen möhjöys ei sovi oikein luonteenpiirteilleni, vaikka hetkellinen homssuus onkin nautinnollista, kuvitellen olevan ruohonjuuritasolla, multakikkareet sormien välissä oleva naturelli taivaan lintu, lähempänä kivikautista perimäänsä, kuin koskaan. Varjona häämöttävän teknisen arjen odottaessa, kuin kuristava pullonkaula. Hetkellinen totaalivapaus on merkityksellistä aivojen irrottautuessa ihmiskunnan laatimista pakotteista ja säännöistä.


Juu en nyt kuitenkaan mistään rötöstelyistä puhu eli sillä tavoin sääntöjen rikkomisesta, vaan sääntöjen murtamisesta omaa itseään kohtaan, omista pakkomielteistä irrottautumista, miten sitä onkaan myös itsensä vanki. Vapauttaen itsensä pakoista, voi saada suuremman joogahyggehetken, kuin millään viikon retriittileirillä. Kaikki on oman pään sisällä ja tänä kesänä mieleni on levännyt ja askel mielen levollisuuteen on juuri lähtenyt ruokkoamattomasta olemuksestani, tuulessa lepattavista sääri-ja partakarvoista. Antaa rönsytä hillua vaan, kuin rikkaruohto olen tuuminut eli hälläväliä asenteen vapauden tuoma tunne on tuonut aivoille pysähdystilan.  

Kyllä minä nyt suihkussa olen käynyt, mutta sitäkään ei ole orjallisesti tehty aamuvarhain, vaan vasta silloin kun tuntuu, eikö mieletöntä. Vinkkinä tuleville kesille, ostakaa sellaisia trikoomekkoja, jotka käyvät sekä kesämekoista, että yöpaituleista ja muu kansa ei huomaa henkisesti rähjääntynyttä tilaa ensisilmäyksellä ja aurinkolasitkin pelastaa paljon ja hei kesähatut, mitä isommat lierit, aina parempi. Olisipa muuten vapauttavaa olla ajattelematta totaalisesti mitä muut ajattelee, tuota henkistä nirvanaa en tosiaan vielä ole saavuttanut, mielen jalostunutta kultaista pääteasemaa rentoutumisessa, mutta hei ehkä ensi kesänä, eikös ihmisen sielullinen kasvaminen etenekin pienin askelin.  

Ainoa lieveilmiö mistä en ole kesällä oikein nukkavieruisuuden lieveilmiönä pitänyt, on olleet pehmeät aivoni. Aivoni pitävät säännöllisestä unirytmistä ja kaiken maailman ylivalvominen ja ylinukkuminen, sen oman jo vauvana opitun rytmin muuttaminen on aiheuttanut aivoilleni pöhnäisyyttä, mongertavaa puhetta, pakottavia tarpeita päiväunille, ymmärtämättömyyttä mitä muut sopertaa ja tyhjiä katseita ympäristöön laiskoin silmin vilaisten.
Aika aikansa kutakin, mutta aivojen tuulikaappimaisen tyhjä tila on alkanut käydä rasittavaksi, kun ei ymmärrä mitä muut puhuu, eikä oikein jaksa edes niihin juttuihin keskittyä, että on fiilis, että josko tässä nukahtaisin kesken muiden selittelyn.

Ei nyt on normaalit unirytmit, suihkurytmit, kohentunut arkirutiinirytmi ja niiden kautta hyvä olo, kaikki karvat on ajettu ja varpaissakin kynsilakkaa, tyvi raidoitettu ja arjen panssaripuku kiillotettu. Tätä arjen arvostamaa tunnetta ei kuitenkaan olisi, jollen olisi koko kesää pöhnöittänyt yöpuvussa, aivot kainalossa ja silmien ollessa ummessa miltei koko ajan. Kesä tuli ja meni ja se oli hyvä kesä se, jos oli huonot säät, en kiinni oleviltani luomiltani niitä säänvaihteluita edes huomannut, pään sisälläni paistoi koko kesän aurinko.  
Upeaa arkea kaikille, meillä alkoi vasta eilen koulut ja aikaiset aamut ja hyvältä tuntuu. 🙂 Oliko teillä hyvä kesä, syntyikö mielen ja kehon nollauspiste, jolloin aika pysähtyi ja olit osa maailmankaikkeutta, kuin vapaudessa lentävä lokki konsanaan?




The post Kesä meni yöpuvussa appeared first on Nelkytplusblogit.

Vanhassa vara parempi – P.D.James ja Valepotilas

$
0
0

Kyllä se niin on, että vanhat vakkarit pelastavat useimmiten harmitukselta. Viime aikoina olen kiukutellut niin monesta kirjasta, että tähän väliin täytyy laittaa vähän kiltimpi postaus. Olo tosin ei ole kovin auvoinen. Loma loppui ja arki alkoi. Lievää tuskaa tuottaa taas rytmiin tottuminen. Asiaa tietysti auttaa (tai sitten ei) se, että minulla on tällä hetkellä luettavana ihan mahtava kirja! Yksi vuoden parhaimmista, jota hehkutan sitten myöhemmin. Nyt ensin tämä dekkari.

P.D.James : Valepotilas 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Joskus aikoinaan lensin vähintään kerran viikossa Turku – Brysseli väliä. Illalla ostin lentokentältä pokkarin mukaani. P.D.James tai Ruth Rendell kesti suurin piirtein matkan ajan – yleensä luin kiirellä viimeisiä sivuja ennen kuin pyörät koskettivat Turun kentän pintaa.

Minulla siis on erityinen suhde P.D. Jamesiin, mutta se ei selitä sitä, miten kerrasta toiseen hänen dekkarinsa jaksavat viihdyttää ja jännittää. Sen selittää vain kirjailijan kokemus ja taito kirjoittaa vetäviä tarinoita.

Tällä kertaa Adam Dalgliesh kutsutaan selvittämään sairaanhoitajakoulussa tapahtunutta epäilyttävää kuolemaa, jota vahvasti murhaksi epäillään. Synkkään kartanorakennukseen perustettu koulu tarjoaa metsän keskellä sopivat puitteet historiallisiin tapahtumiin kietoutuvan pahan ilmestymiseen nuorien tyttöjen keskelle.

Tarina kiemurtelee ja yhdestä sun toisesta henkilöhahmosta löytyy salattuja piirteitä. Eivät tytötkään aina ole ihan niin viattomia kuin miltä ehkä tärkätyissä hilkoissaan vaikuttavat, eikä poliisi noudata yhteiskunnan odottamia periaatteita. Vyyhden selviäminen vaatii keskittymistä jopa Dalglieshin taidoilla.

Taas kerran ovat henkilöhahmot mielenkiintoisen rosoisia. Murhaajaehdokkaita löytyisi useampiakin ja lukijaa pyöritellään. Aavistuksia voi olla, mutta niistä ei voi olla millään tavalla varma ja kirjailija hämää tyylikkäästi – ilman sen kummempia kommervenkkejä, tarinaa rakentaen ja paljastaen asian kerrallaan. Vaikka sattuma toki välillä auttaa, ei Dalgliesh kompastele ratkaiseviin johtolankoihin yllättävissä paikoissa vaan hän ihan oikeasti joutuu vähän miettimäänkin. Siitä minä pidän.

Tämä on siis tyylipuhdas ja hyvin kirjoitettu dekkari, jota voi hyvällä omallatunnolla suositella pimenevien syysiltojen viihdykkeeksi. Kestää myös useamman lukukerran, varsinkin jos omaa yhtä huonon muistin kuin minä.  Tämä oli Kobossani stauksella “finished”, mutta en muistanut kirjaa koskaan edes hankkineeni, saati lukeneeni…

The post Vanhassa vara parempi – P.D.James ja Valepotilas appeared first on Nelkytplusblogit.

Kochinilaiset punalinssipihvit tomaattisessa kastikkeessa

$
0
0
Tehdessäni linssifalafeleita mietin miten sama onnistuisi muiden linssien , kuten vihreiden tai punaisten linssien kanssa.  Netissä surffatessa löysin  ohjeen punaisista linsseistä tehtyihin  pihveihin, joiden tekotapa oli samanlainen kuin falafelien,  vaikka ainekset olivat  hieman erilaiset.  Punaisista linsseistä tehdyt pihvit kuuluvat Kochin juutalaisten keittiöön.  Kochin juutalaiset ,  Intian eteläisessä osassa Keralan osavaltiossa, ovat Intian vanhin juutalainen ryhmä. Heitä oli siellä aikoinaan useita tuhansia, mutta tänään Kochin kaupungissa on jäljellä vain 26 henkeä.  eli Kochin juutalaisten lähes 2 vuosituhannen historia Kochissa on pian muisto vain,  ja tuon mielenkiintoisen yhteisön historiaa onkin laitettu muistiin dokumenttielokuvien muodossa, esim. täällä, ja täällä (kokonainen dokumenttielokuva).

Punalinssipihvien ohjeen löysin La Terra Promessa viinitarhan videolta.  Eteläisessä Israelissa sijaitsevan La Terra Promessa viinitarhan ravintolan ruokalista on mielenkiintoinen: se yhdistää italialaisen ja eteläisen Intian  keittiöitä.  Kochin juutalaisten keittiöön kuuluu paljon kasvisohjeita,  ja tämä on yksi niistä. Nämä linssipihvit eivät kuitenkaan olleet samalla tavalla falafelien  tapaisia kuten mustista linsseistä tekemäni falafelit,  ja mielestäni sopivat hyvin yhteen tomaattikastikkeen kanssa, joka ei  kuulunut ohjeeseen,  Pihvit pysyivät hyvin koossa ja  olivat hyviä tomaattikastikkeen kanssa.

Kochinilaiset punalinssipihvit

1. Liota linssejä 30- 60 min.  tai kunnes ne ovat pehmentyneet . Punaiset linssit pehmenevät muita linssejä nopeammin.  Laita liotetut linssit lävikköön  kuivumaan.

2. Leikkaa sipuli palasiksi, ja tee sama chilipippurille.  Jos et halua liian tulisia pihvejä,  poista siemenet,  tai käytä niistä vain osa. Laita sipuli, chili, inkivääri, valkosipuli ja korianteri monitoimikoneeseen, ja jauha muutama kierros. Lisää  linssit, suolaa ja mustapippuri. Jauha tasaiseksi seokseksi.  Ota seos pois monitoimikoneesta, ja sekoita kikhernejauho taikinamassaan.  Anna seoksen vetäytyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia ennen paistamista.   Maista seosta ja lisää suolaa jos siltä tuntuu.

3. Alkuperäisessä ohjeessa  pihvit uppopaistettiin.  En uppopaistanut näitä , vaan lämmitin muutaman ruokalusikallisen  öljyä pannulla, keskilämmöllä,  ja paistoin pihvejä ( taikinasta muodostetaan pingpongpallon kokoisia palloja, jotka litistetään pihveiksi)  niin että alla oleva puoli sai väriä, käänsin pihvit  ja annoin toisenkin puolen ruskistua.

Tomaattinen kastike pihveille

Tämä on suosikkejani, kun teen tomaattipohjaista  kastiketta:)


1. Sipuli pilkotaan, öljy lämmitetään pannulla tai kattilassa  , ja sipulia paistetaan kunnes se alkaa ruskistua.

2. Chili, paprika ja selleri pilkotaan pieniksi, ja ne lisätään pannuun /kattilaan sipulin joukkoon. Seoksen annetaan paistua kunnes kasvikset hieman pehmenevät.  Tomaattipyree, tomaattimurska, vesi,  sokeri ja mausteet sekoitetaan keskenään ,  ja kaadetaan vihannesten päälle.  Olen usein korvannut suolan soijakastikkeella,  ja lisännyt myös paprikamaustetta joukkoon.    Pannu/kattila peitetään kannella, lämpö alennetaan minimiin, ja kastiketta keitellään noin 20 minuuttia.  Kastikkeen annetaan jäähtyä, tarkistetaan maku, ja kastike hienonnetaan esim. sauvasekoittimella.

3. Hienonnettu kastike kaadetaan takaisin pannuun/ kattilaan, ja linssipyörykät lisätään kastikkeeseen. Kastiketta keitetään vielä viitisen minuuttia.

The post Kochinilaiset punalinssipihvit tomaattisessa kastikkeessa appeared first on Nelkytplusblogit.

Tofta, Gnisvärd – ja Visby

$
0
0

Ideasta lähteä taas kerran Gotlantiin saamme kiittää Tallink Siljan Visbyn risteilyjä, joita tällekin kesällä oli tarjolla 6 lähdön verran. Hetken niitä tutkittuamme tulimme kuitenkin nopeasti siihen tulokseen, että haluamme enemmän aikaa Gotlannissa ja vähemmän matkalla. Kunnon hytissä risteilyt vaikuttivat myös hintavilta.

Finnairin tarjouskirje, joka kertoi, että tarjolla olisi myös suoria lentoja Visbyhyn, antoi tarvittavan viimeisen tönäisyn matkan varaamiseen. Tosin emme sitten kuitenkaan varanneet Finnairin lentoja, ja suoran lennonkin saimme vain paluumatkalle, sillä emme suostuneet lähtemään aamukuudelta: mieluummin sivistyneesti klo 9:05 vaikka sitten Tukholman kautta.

Bloggaaja Toftan rannalla Visby Tofta Gnisvärd

Tofta Strandpensionat

Lennot varattuani katselin Visbyn hotelleja, joiden hinnat hiukan hirvittivät – sittemmin opimme, että samalla viikolla Visbyssä oli meneillään Medeltidsveckan, joka ei ainakaan tarkoita tarjoushintoja hotelleissa. Booking.com muistutti minua Tofta Strandpensionatista, josta huoneen saisi kolmeksi yöksi n. 250 eurolla ja etenkin kun kyseinen hotelli oli meille tuttu jo aikaisemmilta Gotlannin matkoiltamme niin varasimme huoneen sieltä.

Tofta on mielestäni oikein hyvä vaihtoehto jos on liikkeellä omalla tai vuokra-autolla (kuten me tällä kertaa). Autottomana Gotlanti supistuukin helposti Visbyhyn ja kaikki parhaat asiat Gotlannista jää kokematta. Tai no, onhan se Visbykin kaunis.

Tofta Strand Tofta Strand Tofta Strand

Toftan rantaa väitetään Gotlannin parhaaksi ja Tofta Strandpensionat on kyseisellä rannalla. Parhaimmista huoneista on merinäköala, mutta mistään huoneesta ei ole matkaa rannalle kuin sata metriä. Rantaa pitkin voi sitten kävellä suuntaan ja toiseen vaikka kilometrikaupalla: me kävelemme yleensä Gnisvärdin pieneen kylään. Gnisvärd on mielestäni yksi hienoimpia paikkoja Gotlannissa.
Voi tietysti olla, että hienous tulee osittain siitä, että tutustuimme siihen, Toftan lisäksi, jo viettäessämme pari viikkoa noilla seuduilla kesällä 1992.

Hotelli, tai pensionaatti, ei ole mitenkään erityisen hohdokas muuten kuin sijaintinsa osalta, mutta huoneissa on sentään omat kylpyhuoneet ja edulliseen hintaan kuuluu myös aamiainen. Ei sekään loistokas tai valikoimaltaan erityisen runsas, mutta yleensähän vähän aikaa aamiaisen jälkeen on jo vuorossa päivän ensimmäinen kahvila ja silloinhan on ihan hyvä, että tilaa on myös jollekin pienelle herkulliselle kahvileivälle!

Tofta Strandpensionat Tofta Strandpensionat Tofta Strandpensionat Tofta Strandpensionat Tofta StrandpensionatTofta Strandpensionat

Gnisvärd

Tälläkin kerralla vietimme lyhyestä lomastamme osan ihan Toftassa. Kävelimme rantaa pitkin Gnisvärdiin todetaksemme, että elokuun puolessa välissä sesonki täälläkin alkaa jo kääntyä syksyyn: suosikkikahvilamme vuosien takaa oli jo sulkenut ovensa tältä kaudelta. Toftan rannalla kävimme joka aamu haistelemassa päivän säätä ja iltaisin katsomassa auringonlaskua.

Gnisvärdin vanhat kalastajien majat ovat vuosien mittaan muuttuneet pieniksi kesämökeiksi – kuten kaikkialla Gotlannin rannoilla. Mökit ovat kooltaan yhden tai korkeintaan kahden huoneen kokoisia, ihanan minimalistisia. Jos kesämökistä joskus innostuisin, niin juuri tällaisesta voisin innostua!

Gnisvärd - Visby Tofta Gnisvärd Gnisvärd Gnisvärd Gnisvärd Gnisvärd

Gnisvärdissä on myös muutama laivanmuotoinen kivihauta pronssikaudelta. Tälläkin kertaa kävimme katsomassa nekin, mutta vasta nyt saimme twitteriin laittamamme kuvaan kommentin, että toinen näistä ei olekaan aito! Mielenkiintoista miten sosiaalinen media silloin tällöin toimii ihan asiassakin!

Gnisvärd
Laivanmuotoinen pronssiaikainen kivihauta

Ylläolevan kuva on oikeasta kivihaudasta, Twitterin kuvassa alla ”väärä” hauta, mutta kuvan kommentissa taas kommentoijan lisäämänä kuva tästä oikeasta – klikkaa alla olevaa kuvaa, niin pääset katsomaan myös Twitter-keskustelun.

Yhden tällaisen kivihaudan näimme myös Gannarvessa matkallamme Hoburgiin.

Gannarve
Gannarven kivihauta – taustalla horisontissa Lilla Karlsön saari

Toftasta käsin teimme tällä kertaa kaksi pitempää retkeä, toisen itärannikolle ja toisen etelään – lisää näistä ”raukki-retkistä” vähän myöhemmin.

Visby

Kävimme myös Visbyssä pari kertaa. Ensimmäinen retkemme suuntautui Österportenin ostoskeskusalueelta keskustan kujia ja toria kierrellen pienvenesatamaan, joka sekin oli meille tuttu pariltakin Visbyhyn suuntautuneella purjehduksella. Yhden uuden kivan ravintolankin löysimme sataman liepeiltä, Florens -nimeltään. Testasimme vaan sahramipannukakun, mutta miljöö sohvineen oli niin houkutteleva, että ruuallakaan ei olisi niin väliä!

Visby Gotlanti Visby Gotlanti Visby Gotlanti Visby Gotlanti

Toisella kertaa jätimme auton sairaalan parkkipaikalle ja panostimme kaupungin rannan pohjoispäähän: nousimme kaupungin muurille Snäckgårdportenilla, haahuilimme Medeltidsveckanin markkinoilla, kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa ja etsimme muurista Rakkauden portin.

Tällä kertaa emme jaksaneet innostua kirkoista, raunioista, museoista, taidenäyttelyistä tai shoppailusta: kaikissa näissä kategorioissa kuvankauniilla kaupungilla on toki tarjontaa.

Visby Gotlanti Visby Gotlanti Visby Gotlanti Visby Gotlanti

Kohteena maailma -blogin vinkit Visbyhyn kannattaa tarkistaa täältä.
Vinkit nousta muurille Snäckgärdsportenilla ja kiivetä Santa Maria -kirkon viereiset portaat Kyrkbergetille kaupungin kattoja katsomaan ovat ainakin oikein  hyviä.

Viides kerta Gotlannissa

1984 Decus Nordic -konferenssi

Omalta osaltani tämä oli viides kertani Gotlannissa – Lassella neljäs, sillä ensimmäinen kertani saarella oli konferenssimatka – lentäen tietysti, Helsingistä Arlandan kautta. Ohjelmassa oli kuitenkin myös retki Ljugarniin Folhammarin raukkeja katsomaan ja Visbyn kiertoajelu, joten nyt jo edesmenneen hienon Snäck-hotellin ohella pääsin jo silloinkin näkemään myös hiukan Gotlantiakin.

Snäck-hotelli
Snäck-hotelli, joka on sittemmin muutettu asuintaloksi

1992 Kaksi viikkoa Toftan rannalla

Kesällä 1992 vietimme saarella kokonaista kaksi viikkoa, johon mahtui niin rantapäiviä Toftan rannalla kuin päiväretkiä niin pohjoiseen, aina Färöhön asti, kuin itään ja länteen.
Tämä taisi olla se kerta, jolloin rakastuin saareen.
Matkan Gotlantiin teimme autolla, ensin Tukholmaan ja sieltä Nynäshamniin, josta yli Visbyhyn.

Toftassa 1992
Tofta Strandpensionatin terassilla kesällä 1992

2000 Purjehduskurssilla myrskyssä

Vuonna 2000 kävimme Hangosta edestakaisin Visbyssä purjehduskurssin merkeissä. Purjehdusretki toi Lasselle purjehtijaliiton päällikön pätevyystodistuksen ja minulle perämiehen. Menomatka Hangosta kesti keskimäärin kohtuullisissa tuulissa 48 tuntia (260 mpk), mutta paluumatka tuulilukemien koko ajan noustessa aina yli 20 m/s asti vain 34 tuntia. Hankoon saapuessamme veneemmekin oli jo hiukan kärsinyt myrskystä, mutta koko porukka pääsi kuitenkin onnellisesti maihin.

Veneemme vietti Visbyssä päivän saapumis- ja lähtöpäivän välissä, mutta me emme jääneet kaupunkiin, vaan vuokrasimme pyörät ja pyöräilimme Gnisvärdiin ja Toftaan. Matkaa edestakaisin kertyi lähes 40 kilometriä, mutta olihan se hyvää vaihtelua purjeveneessä pitkälti istuen vietetylle ajalle.

Purjehdus 2000
Hanko – Visby 48 tuntia 4 tunnin jaksoissa – väsymys painaa jo Visbytä lähestyttäessä

2002 Lickershamn ja Gotska Sandö

Kesällä 2002 jatkoimme Turun Pursiseuran Ruotsin järville suuntautuneen eskaaderin jälkeen matkaa kolmen hengen miehistöllä: me ja aikaisemmin keväällä Kreikan purjehduksella tapaamamme Volkerin kanssa Nynäshamnista yön yli Visbyhyn ja sitten parin päivän päästä Gotlannin pohjoisrannikkoa Lickershamniin ja edellen Gotska Sandölle ja sieltä sitten Sandhamniin taas yön yli. Lickershamnissa näimme Gotlannin suurimman raukin, 12 metriä korkean Jungfrun. Käynti Gotska Sandöllä oli ihan mahtava! Ehkä seuraava Gotlannin matkamme voisikin suuntautua taas sinne?

Gotska Sandö Gotska Sandö

S/Y Meriharakka ankkurissa Gotska Sandön edustalla ja purjehtija rannalla.
Vuoden 2002 kuvat ovat turhan aikaisin digikameroihin siirtymisemme takia laadultaan valitettavasti jokseenkin olemattomia.

The post Tofta, Gnisvärd – ja Visby appeared first on Nelkytplusblogit.


IDEOITA VIHERPEUKALOILLE -RISTEILYN ARVONTA

$
0
0

Vaikka kesälomat loppuvat, voi vielä nauttia pihan ja puutarhan vehreydestä. Sadonkorjuun aika on edessä ja moni miettii kesän kasvukauden jälkeen syysistutuksia.  Nyt sinulla tilaisuus tulla mukaan syyskuun vehreimmälle puutarharisteilylle Viking Gracelle! Blogissa on alkanut erikoisristeilyn arvonta!

Viking Line ja FLÖR Kukka & Puutarha järjestävät 14.-15.9. ‘Ideoita viherpeukaloille’ – erikoisristeilyn Viking Gracella. Vuorokauden mittaisella matkalla kuullaan kasvitieteilijä ja puutarhaneuvos Arno Kasvin sekä maisemasuunnittelija Eva Wuiten puutarha- aiheisia luentoja ja saadaan arvokkaita neuvoja syysistutuksiin ja tulevaan kasvukauteen. 

Olen myös mukana risteilyllä luennoimassa ‘Luonto inspiroi sisustamaan’ -aiheesta ja näytän runsaasti sisustuskuvia ja ideoita, miten luonnonmateriaaleilla ja vihersisustamisella saadaan tunnelmaa kotiin eri vuodenaikoina. Teen myös syksyisen sadonkorjuu- kattauksen risteilyllä! 
Ideoita viherpeukaloille- risteily ( alk. 77,50€ /hlö) sisältää vuorokauden risteilyn valitussa hyttiluokassa, mielenkiintoiset ja mukaansatempaavat luennot sekä buffet- illallisen Aurora- ravintolassa. 
Matkaohjelmaan kuuluu myös  FLÖRin floristien järjestämä kukkiensidontakurssi osallistujille hintaan 25€/ hlö. 
Tarkempi ohjelma ja matkan varausohjeet ovat nähtävissä Viking Linen sivuilla, tästä linkistä
Olisi tosi hienoa nähdä sinut ja ystäväsi risteilyllä! Lähtekää yhdessä nauttimaan upeasta laivasta syksyisessa saaristossa ja tulkaa mukaamme viherpeukaloiden luennoille! 
ARVONTA

Viking Linen ja Flörin yhteistyössä saan arpoa Ideoita viherpeukaloille- erikoisristeilyn yhdelle hengelle sisältäen meno-paluu risteilymatkan,  risteilyohjelman sekä kukkiensidontakurssin, kun arvonnan voittaja jakaa min. yhden maksavan ystävänsä kanssa matkan ja hytin. Arvo 77,50€ + 25€. 

Arvonta on voimassa 1.9. 2017 klo 9.00 saakka ja voittajalle ilmoitetaan silloin henkilökohtaisesti. 
Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän blogipostaukseen, mitä sinun viherpeukalosi tekee syyskuussa! 
Onnea arvontaan ja tervetuloa mukaan matkalle! 
Hanna 

Blogiyhteistyö


www.vikingline.fi

www.flor.fi

The post IDEOITA VIHERPEUKALOILLE -RISTEILYN ARVONTA appeared first on Nelkytplusblogit.

Onnea

$
0
0
Äitini miesystävä on keikkunut mukana meidän perheen menoissa jo vuodesta 1997.
Olenkin todennut, että on helpompaa kutsua häntä isäpuoleksi, kun alkaa selittelemään jotain pidemmän kaavan mukaan.
Omille lapsilleni hän on ollut läsnä ihan syntymästä lähtien.
Lapsilla ei ole enää ukkeja elossa, joten hän toimii varaukkina.
Isäpuolen tehtäviä keksin hänelle myös usein.
Yksi niistä on minun vieminen autolla kaupoille kerran viikossa 😀
Tänään hänellä on syntymäpäivät.
Ajattelin muistaa häntä pienellä itsetehdyllä lahjalla.
Tähän tarkoitukseen käytin vohvelikangasta.
Kankaan olen saanut ystävältäni, joka tietää minun keräilevän tuunaus-, askartelu- ja ompelumateriaaleja.
Leikkasin kankaasta kasvopyyhkeen kokoisen palan.
Pyyhkeen reunat ompelin saumurilla.
Yläkulmaan tein letittämällä ripustuslenkin.
Jätin tarkoituksella langat tupsuksi, koristamaan pyyhettä.
Kirjailu ei ole minun juttuni, mutta kyllähän tuosta nimestä kuitenkin selvän saa 🙂
Pyyhkeestä tuli mielestäni miehekäs ja simppeli.
Mustat reunat ja kirjailu näyttävät kivoilta valkoista kangasta vasten.
Meidän suvussa huumori lentää, joten tässäpä Sepi sinulle muutama pohdinta syntymäpäiväsi kunniaksi.
Halaus ja onnittelut, olet tärkeä meille!

Sitä kumartuu sitomaan kengännauhojaan ja pohtii,
mitä muuta voisi tehdä, 
kun nyt kerran on jo valmiiksi kumartuneena alas!

—————————————-

Jos et ole nuori, olet vanha.
Voit vain valita sen, oletko
aikuisnuori, nuorekas vanhus,
hyvin säilynyt varhaisaikuinen tai 
kypsään ikään ehtinyt mies!







The post Onnea appeared first on Nelkytplusblogit.

Parasta juuri nyt

$
0
0

– arki. Enpä uskonut, että näin sanoisin koska hyvinkin  monta vuotta olen kokenut arjen hyvinkin raskaana. Nyt olen ilokseni päässyt käyntiin työnhaussa, pojat ovat solahtaneet koulumoodiin yllättävän kevyesti (ottaen huomioon, että nukkumaanmeno ajat olivat kesällä n klo 23-1 luokkaa) ja arki alkaa rullata. Myös se, että meikkaa, pistää kivat vaatteet päälle vaikuttaa heti siihen, että olo on skarpimpi.
– “kollegat”. Nyt kun olen vielä hetken ilman työporukan tuomaa iloa ja hurttia huumoria, olen niin iloinen, että kuulun maanmainoon 40+ blogiporukkaan. Elokuvatreffit (Ikitie ensi-ilta 15.9) ja myöhäinen lounas eilen olivat niin parhautta! Kiitos, että olette, kiitos että kuulun “ryhmään”!
– hyvä ruoka parempi mieli. Olipa ihan superhyvää ruokaa eilen Vennissä, Mikonkadulla . Kana-avokadolevylle iso (super) peukku!

Ihanat naiset VENNissä

Kana-avokadolevy- taivaallista!

– niinkin epäseksikäs vihannes kuin kaali…ja niin maukas!!! Olen suuri kaalifani ja mielestäni kaaliruuat ovat aivan syyttä saaneet tylsän ja vaatimattoman maineen. Kaaleja pitäisi alkaa arvostaa ja ne pitäisi nostaa kunniaan!! Kuinka moni tietää, että kaaleja nauttimalla pidetään aivot paremmassa kunnossa ja suolistokin onnellisena? Pääsin juurikin maistamaan valmiiseen pöytään kaalipiirakkaa ja hitsivie se oli herkkua. Kaalipata on mun “bravuuri” äitini jalanjäljissä vai pitäisikö sanoa äitini keittokauhan jäljissä? Harmi, että se on pojille “hyi yök en syö” -ruoka. 
– työhaastattelut. Mulla on kaksi työhaastista tiedossa, toinen niistä jo huomenna! Jännittää ihan hirvittävästi, mutta pitää ottaa ne kokemuksena! Wish me luck!

Toiveikasta torstaita murut!

The post Parasta juuri nyt appeared first on Nelkytplusblogit.

Puutarhurin lepohetki

$
0
0
Oi, miten hauska päivä olikaan eilen Lepaalla!
Pääsin tekemään esillepanon Lepaa 2017-näyttelyyn,
kolmen muun ihanaisen bloggaajan kanssa.
Saimme jokainen käyttöömme yhden rullakon, kaksi kuormalavaa
ja samat syksyisen kasvit Huiskulasta
ja muutaman ruukun Ortexilta.
Lisäksi saimme tuoda omaa rekvisiittaa,
jolla muodostaisimme sen viimeisen silauksen, kukin tyylillämme.
Itse sain ilokseni mukaani rekvisiittaa myös yhteistyökumppaniltani
Itsekin inspiroiduin valtavasti,
kuinka erilaiset esillepanoistamme tulivat.
Minulle ja ihanaiselle Hernepensaskujanteen väelle meinasi ilta ja hämäryys painaa päälle,
mutta saimme kuitenkin kaiken valmiiksi
 juuri sopivasti ennen hämärää ja sadetta.
Auton käynnistyessä, pyyhkijöitä täytyikin jo käyttää ahkerasti.
Sain onneksi otettua muutaman kuvan
omasta puutarhurin lepohetki-teemaisesta esillepanostani.
Menen perjantaina uudestaan ihan rauhassa kiertelemään koko näyttelyn
ja toivon mukaan saan hieman parempia kuvia kaikesta.
Suosittelen lämpimästi Lepaalla vierailua,
näyttelyhän aukeaa tänään ja on auki lauantaihin saakka.
Lepaa 2017 -näyttely on puutarha- ja viheralan ammattinäyttely,
joka on avoin myös kaikille muillekin aiheesta kiinnostuneille.
En ehtinyt eilen kiertelemään näyttelyalueella,
mutta omalle paikalle tullessani näin jo vaikka mitä kiinnostavaa.
Nyt toivotaan vaan trombittomia säitä,
että tavarat pysyisivät suhtkoht niillä sijoilla,
joihin ne on aseteltu.

Paikan päällä voit myös äänestää parasta esillepanoa
ja voittaa kukkalahjakortin. 
Itse en olisi kyllä osanut äänestää yhtäkään,
kaikilla oli niin kivoja ideoita.
Niistä kannattaa ottaakin vinkkiä ,
myymäläsomistuksiin 
sekä oman terassin, parvekkeen tai puutarhan esillepanoihin. 
Jos et pääse paikalle, inspiraatiota saa myös meidän kaikkien neljän blogeista ja somesta.
Mukana menossa siis ovat :
Jos vierailet Lepaalla,
ja jaat kuvia somessa,
olisi kiva, jos tägäisit ne 
#lepaanayttely
#lepaa17
Ja me bloggaritkin olisimme todella iloisia,
jos meidät olisi tägätty esillepanon kuviin.
Nähdäänhän Lepaalla!
P.S. Täältä löydät eiliset valmistelutunnelmat.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Puutarhurin lepohetki appeared first on Nelkytplusblogit.

Kurkistus L’Oreal Paris syksyyn!

$
0
0
Nyt tulee oikealla ilotulitteella isohko kuvakavalkadi, mutta kun sydämellinen ja ihana L’Oreal Paris henkilökunta järjestää Hotel Havenissa iltapäivän Pariisilaisen kahvihetken merkeissä (kahvifanilta ihastunut huokaus), sisältäen herkkuja, ruokaa, kahvia ja kosmetiikkaa ja huippuseurana Souliina ja Pinkit korkokengät, niin riemuitenhan tälläisestä tilaisuudesta tulee postailtua. 

Kahvittelun lomassa saimme kuulla L’Oreal Paris uutuuksista ja täydennyksistä ja uusista sävyistä, joita on tuloissa vanhoihin sarjoihin tänä syksynä. Muutenkin omat lempiripsivärithän tulevat L’Orealilta, Maybellineltä ja Lancomelta. Järjestään sarjojen miltei kaikki ripsivärit ovat hyviä, tiedän miten ne käyttäytyy ja olen vuosia ostellut vain niitä. Siksi on mielenkiintoista saada ripsi-ja eye-linerien sarjaan jotain uutta ja muuten todella ylellisen näköistä. 

Paradise Extatic sarja on jo valloittanut maailmaa ja saapuu nyt syyskuussa Suomeen. Upean ruusunkultainen look jo kääntää päät ja ripsivärillä saa taiottua luonnollisen runsaat ja erotellut ripset. Ripsiväri sisältää vielä ripsiä ravitsevaa e-vitamiinia. Hinta vain 13,90. 

Brow Pomade uutuuskulmavärit ovat myös erittäin mielenkiintoinen uutuus. Eyeliner joka sisältää tarkan viistomaisen harjan, jolla levittää geelimäisen pehmeä väri luomille. Pitkäkestoinen pysyvyys ja saatavilla syyskuussa kolmea eri sävyä. Hinta 14,90.

Nuorille ilmestyy kaksi uutta mineraalimeikkivoidetta, jotka rantautuvat kauppoihin syyskuussa. Näitä nimenomaan suositellaan nuoremmalle iholle. 🙂 Puuterisen meikkivoiteen hienojakoiset pigmentit ja mineraalit vähentävät kiiltoa ja eivät tuki ihohuokosia. Voi käyttää yksinään tai meikin päälle. 

Saatavilla 7 eri sävyä ja ostettavissa on myös kabuki-sivellin, joka myydään erikseen. Puuteri 20,35 ja Kabuki-sivellin 14,90.
Maijun ja minun suosikki uutuuksista Age Perfect Rosy Glow kasvonaamio, jossa on ihanan herkullinen vaaleanpunainen sorbettimainen koostumus ja hienostunut tuoksu. Keulakuvana itse Jane Fonda. Sisältää heleyttävää pionin uutetta, kosteuttaa intensiivisesi ja tekee ihosta pehmeämmän ja heleämmän. Eli juuri sitä mitä Maijun ja minunkin iho tarvitsee. Tämä naamio onkin 50+ ikäisille suunnattu. 

Voi käyttää naamiona 10-15 minuutin ajan tai myös yönaamiona. Hintaa tällä naamiolla vain 15,25 ja saatavuus syyskuu 2017.

Myös Pure Clay naamiosarja kasvaa uudella Pure Clay Antiblemish kasvonaamiolla, joka sisältää kolmea eri savityyppiä, sekä merilevää, joka on tunnettu vaikutuksista ihon epäpuhtauksia vastaan. Tuote vähentää mustapäitä, kutistaa ihohuokosia, sekä tekee ihosta kauniin kuivattamatta sitä. Voidemainen koostumus kuitenkin tuntuu silkkiseltä kasvoilla. Hinta vain 9,90 ja saatavilla syyskuussa 2017.

Tälläistä naamiota tädit ovat juuri toivoneet, jotta pääsevät toteuttamaan videon Tädit smurffeina ja naamion jälkeen tädit hehkeinä. Alla olevalla pikkuvideolla näkyy naamion hauskan värinen sininen koostumus, kannattaa kurkata. 

True Match meikkivoidesarja saa kuusi uutta sävyä ja sarjan peitevoiteet uudistuvat. Uusissa tuotepakkauksissa on neljä sävyä ja peitevoide peittää, korjaa ja tasoittaa ihon sävyä ja tummia silmänalusia. True Match sarjasta varmasti jokainen löytää itselleen juuri sen oikean sävyn, sillä valikoima on todella laaja. 

Itse True Match meikkivoide on kevyt ja seerumimainen, mutta kuitenkin hienosti peittävä. Pienen pieni pisara kätevästä pumppupullosta riittää jo isolle alueelle, eli todella riittoisa meikkivoide. 

Mainoskamppis True Match sarjan tiimoilta on hieno, sillä malleiksi on valittu pohjoismaista kustakin maasta kolme hyvin erilaista mallia. 

Uudet sävyt saatavilla syyskuussa 2017, meikkivoiteen hinta 20,35 ja peitevoiteen 12,53. 
L’Orealin Paris Color Riche Vernis à L’huile kynsilakat saavat neljä uutta sävyä, “Madeleine Sucre” beige nude, klassinen punainen “Je T’aime” “Monsieur Bleu” ihana vaaleansininen, joka on suosikkini nelikosta ja “L’atelier Choco” suklaanruskea. 

L’Orealin kynsilakat ovat laadultaan yhtä hyviä, kuin lempparini essien kynsilakat, hinnat ovat vain puolet edullisempia ja lisäksi L’huile kynsilakoissa on vieno ruusuntuoksu. 

Saatavuus syyskuussa 2017 ja hinta 8,90. 

Infallible Lip Paint-sarja sa 6 uutta sävyä. Infallible Lip Paint on nestemäinen huuliväri, jossa on runsas pigmentti ja tasainen tulos. Käy huulipunan sijaan. Omat lempparini noin yleensä ovat kiiltävät Lip Paintit, joita tällä kertaa uutuussävyinä onkin todella tumma purppura ja sininen. Mattasävyissä taasen on enemmän omaa sävymaailmaani, roosaa, nudea ja beigeä. 

Infallible sarjaan kuuluu myös uudet huultenrajauskynät, joita syyskuussa kauppoihin on rantautumassa peräti 9 erilaista sävyä, sopimaan Infallible Lip Paint- sarjan huuliväreihin. 

Huulivärin hinta 9,90 ja huultenrajauskynien 8,90.
Mieheni ehdoton ykkössuosikki sarja Fructisin ohella eli Elvital, saa uuden Phytoclear hilsesampoosarjan Elvital tuoteperheeseen. Näitä on pakko kaupasta hankkia, sillä itse kärsin atooppisesta päänahasta, kuten tyttärenikin. Elvital on kuitenkin todella lompakkoystävällinen sarja ja kun Phytoclear sarjaan kuuluu Regulating 2in1 shampoo normaaleille hiuksille, Soothing shampoo kuivalle hiuspohjalle, mikä kuulostaa juuri hyvältä, Refreshing Shampoo rasvoittuvalle hiuspohjalle ja Emulsio hiusten tyveen ja hiuspohjaan pari kertaa viikossa laitettaessa, niin varmasti meille näistä shampoista istuu jokin kolmikosta. 

Lisäksi Elvital sarjaan on ilmestynyt uutuus Low shampoo, joka on entistä hellävaraisempi tapa puhdistaa ja hoitaa hiuksia. Voidemainen shampoo, joka pesee hiukset vaahtoamatta. Voi kuulostaa vieraalta, mutta sitä vaahtoahan ei tarvita pesuun lainkaan, vaan se antaa vain sellaisen lumevaikutuksen, että nyt tulee puhdasta. Olen jo vuosia käyttänyt vaahtoamatonta hammastahnaa, joten kyllä vaahtoamaton puhdistaa siinä missä vaahdollinenkin. 🙂

Mahtavaa, että Low Shampoot tulevat 400ml isoissa pumppupulloissa ja shampoita on tällä hetkellä kahta erilaista, punaista Color-Vive shampoota ja keltaista Extraordinary oil shampoota. Color-Vive shampoo sisältää UVA-ja UVB-filttereitä. 

Saatavuus syyskuussa 2017 ja hiustenhoitotuotteiden hinnat n.3-6e. 

Kiitos ihanasta iltapäivästä L’Oreal Paris tiimille ja blogiystävilleni Maijulle ja Pauliinalle, joilta osa blogipostauksen kuvistakin on. 🙂

Kiinnostuitko jostakin tuotteesta erityisesti, aiotko kenties hankkia jotain näiden uutuuksien rantautuessa syyskuussa kauppoihin? Onko vinkata joku oma L’Oreal Paris suosikki, jonka voisin kaupasta metsästää itselleni. 

Alla vielä lyhyt video ihanan iltapäivän tunnelmista. Oikein sydämellistä ja kaunista torstaita kaikille. 

The post Kurkistus L’Oreal Paris syksyyn! appeared first on Nelkytplusblogit.

Viewing all 13159 articles
Browse latest View live