“Vehkaniemen pihapiiri ja sen vanhat, talonpoikaiset rakennukset pitävät sisällään monia jännittäviä tiloja ja tarinoita. Menneen elämän jäljet ovat aistittavissa sen seinissä, lattialankuilla, porrasaskelmilla, poluilla, rannoilla, metsissä. Näillä pelloilla ovat kasvaneet ne monet pellavat, joista talon kudonnaiset on kudottu. Rakennusaineet haettiin omasta metsästä. Sukupolvet vaihtuivat, paikat jäivät. Tarinat jatkuvat.”
Kesälomallani sain kutsun vierailla Pohjaslahdella Vehkajärven rannalla vanhalla Vehkaniemen sukutilalla, joka on muuttunut loma- ja juhlatiloiksi. Maaseutua, luontoa ja vanhoja tavaroita sekä ympäristöjä rakastavana minun ei tarvinnut kahta kertaa miettiä lähdenkö Mäntän reissultani vähän välillä myös piipahtamassa maalaismaisemissa nauttimassa kesästä.
Vehkaniemen tila on melkoisen vanha sillä ensimmäiset merkinnät siitä löytyvät historian kirjoista jo vuodelta 1565. Talon vellikellossa, jolla aikoinaan on kutsuttu väki pellolta syömään komeilee vuosiluku 1733. Tuosta vuodesta saakka on Vehkaniemen tila ollut saman suvun hallinnassa. Tämän maatalon pihapiiriin astuessaan tuntuu siltä kuin tekisi aikamatkan menneeseen aikaan. Punamultaiset rakennukset luovat sympaattisen miljöön ja pihapiirissä tepastelee kanoja ja kukkokin. Voisi melkein nähdä rantaan johtavalla polulla talonväkeä kulkemassa tai lapsia juoksentelemassa omenapuiden alla. Tänne ei kantaudu liikenteen ääniä vaan kesäisessä päivässä sirittävät heinäsirkat ja taivaan sineä vasten kirkuvat pääskyset poikasilleen ruokaa etsien. Maaseudun rauhassa kyllä hermo lepää ja mieli rauhoittuu aivan varmasti.
Vehkaniemen tilalta löytyy jännittävän korkea entinen Pakarin väentupa, jonka katonrajassa roikkuu vieläkin keppejä leivotuille ja paistetuille leiville. Seiniä koristavat nykyään kauniit vanhat ryijyt ja muutamia kansallispukujakin on esillä lottapuvun lisäksi. Iloksi huomaan, että myös Vehkaniemellä on pidetty myös Munsalan kansallispuvusta (tämä ei ole ao. kuvassa). Minullahan oli lapsena ja teiniä juuri tuo samainen sinivoittoinen kansallispuku juhlatilaisuuksia varten. Ikkuinoissa kauniit itsekudotut ikkunaverhot ja kodikkaat räsymatot lattioilla. Ja totta kai punaisia reheviä pelargonioita roikkuu ikkunoilla myös. Tätä tilaa voi vuokrata juhliin ja kokoustilaksi.
Vehkaniemellä voi majoittua luhtiaitoissa, Pakarin väentuvan huoneissa ja rantasaunan kamarissa kesäisin sekä päärakennuksessa ympäri vuoden. Luhtiaitat on ovat soman romanttisia ja niissä on sellaista nostalgista “Suomi-filmi fiilistä”. Lattioilla on täälläkin itsekudottuja räsymattoja ja rekvisiittana kuivatettuja saunavihtoja. Vanhat huonekalut vielä lisäävät tunnetta, että nyt ollaan maalla rennosti peltojen keskellä. Väentuvan Valkean kammarin yhteydessä on keittiötilat peruskeittomahdollisuuksilla ja ekowc. Myös perhemajoitus onnistuu Vehkaniemessä.
Vehkaniemessä on suomalainen luonto läsnä ja piha kukkii rehevästi. Puutarhankukat olivat mielestäni vanhoja perinnekasveja, joista muutaman tunnistin isoäitini kesäpuutarhasta. Pihalla voisi ajatella näkevänsä jonkun niittämässä perinteisesti viikatteella heinään sen sijaan, että ruoholeikkuri hyrräisi ilkeästi korvanjuuressa. Tänne koneet eivät oikein sovi ainakaan minun mielestäni. Puhumattakaan robottiruohonleikkureista.
Hauska karhupatsas seisoskeli lähellä kivinavetan terassia muikeana vierailuni aikana. Tällä terassilla olisi mukava järjestää vaikka kesäjuhlat hyvän tarjoilun ja juoman kera. Jos taustalla kuulisi vielä haitarin soittavan kappaletta “Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa…” oltaisiin taas jossain Suomi-filmissä 
Oma mielikuvitukseni alkoi heti laukkaamaan näissä idyllisissä maisemissa.
Vehkaniemellä on myös taidetta. Kesän taidenäyttelyssä, joka päättyi nyt 13.elokuuta olivat Rauno Kalliokosken öljyvärimaalauksia, Pasi E. Karjulan upeita puuveistoksia, Arto Jokisen luontokuvia ja Reino Airikkalan haikuja. AIV-tornissa puolestaan Eija Pirttilahden uniikkeja huopatöitä. Sikalassa puolestaan Leena Tuominen-Mullerin maalauksia. Oli jännä nähdä miten navetta ja sikala olivat täysin luontevasti muuttuneet taidegalleriatiloiksi.
Ja uskokaa tai älkää täältä kivinavetasta löytyy myös ihan oma baari, jossa on baaritiskikin. Sikalan entisissä karsinoissa voi sitten istuskella nauttimassa baarin antimista ihaillen tauluja. Nerokasta! Pidin myös kalusteista, joita tiloihin oli kerätty siitä ajan kerrostumisesta, jota täällä oli havaittavissa.
Vehkaniemen tiloista löytyy myös vintagetalli, jossa vanhan tavaran metsästäjä voi tehdä löytöjä periaatteella “toisen romu on minun aarteeni”. Minäkin kävin siellä vähän kurkkimassa olisiko ollut mitään kotiin ehdottomasti tarvittavaa tavaraa kaupan.
Vehkaniemen tilalla voi järjestää tyky-päivän, tehdä opastetun tarinaretken lähiseudulle ja lopuksi syödä hyvin sekä majoittua tilalla. Päärakennuksen tuvassa voi viettää myös joulua. Vehkaniemen ympäristöstä löytyy myös nähtävää mm. Kangaskosken myllymuseo ja laavu, Kukkosaaren laavulle voi soudella, Pohjaslahden kirkko ja luonnonkaunis Salussärkkä. Kalastus- ja eräopaspalveluita luvataan myös järjestää niitä haluaville.
Entisen vanhan talon pihapiiriä täydentävät vielä kukko ja muutamia kanoja. Minun vierailuni aikaan yksi kanoista oli 16 pienen muutamaa päivää aiemmin kuoriutuneen tipusen emo. Oli todella jännä nähdä kun kanan siipien suojista ja sen alta alkoi purkautua tipu toisensa jälkeen esille. Miten ihmeessä ne kaikki mahtuivatkaan sinne? Voi miten suloisen pieniä ja keltaisia kanapoikaset olivat.
Jos kaipaat maaseutumajoitusta, elämyksiä kulttuurihistoriallisessa vanhassa pihapiirissä niin kannattaa ottaa suunnaksi Vehkaniemi. Tarkemmin sen löydät osoitteesta Salmentakaisentie 308. Kiitos emäntä Anneli Vehkaniemelle ystävällisestä esittelystä ja hyvää loppukesää toivotellen.
The post Vehkaniemen pihapiirin tunnelmaa 62°09’41” P / 24°10’52”I appeared first on Nelkytplusblogit.
