Onko se vain kuvitelmaa, unohtuuko edellinen kesä tosiaan niin nopeasti vai onko tänä vuonna enemmän kukkia tienvarsilla kuin viime vuonna? On niin sääli, jos ja kun lupiinit häviävät pientareilta vaikka ymmärränkin taustat päätöksille. Nyt niitä vielä onneksi on ja niin on meillä maljakoissakin, sisällä ja ulkona. Vaaleanpunaiset lupiinit on kauneinta mitä tiedän!
Ihanan aurinkoista juhannusta!
Maarit
The post Kukkeaa juhannusta! appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Juhannuksen nimikkoruusu appeared first on Nelkytplusblogit.
Matkaan lähdetään useimmiten hankkimaan uusia kokemuksia. Eikö niin? Matkailu avartaa maailmankatsomusta ja antaa uusia näkökulmia siihen. Näitä kokemuksia kertyy sitä enemmän, mitä pidempiä jaksoja on irti omalta mukavuusalueelta. Näistä väitteistä voi olla samaa tai eri mieltä, tässä on kuitenkin ajatuksia, miten itse olen kokenut ympärillä olevaa maailmaa. 1. Lihavuus ja köyhyys Luulisi, että köyhimmissä maissa … Jatka artikkeliin Huomioita maailman ympäri matkustaessa
The post Huomioita maailman ympäri matkustaessa appeared first on Via Per Aspera Ad Astra.
The post Huomioita maailman ympäri matkustaessa appeared first on Nelkytplusblogit.
Tänään on juhannusaatto, joka kuluvana vuonna osuu hauskasti päivälle 24.kesäkuuta. Eilen alkoi valtava joukkoryntäys juhannuksen viettoon maaseudulle, mökeille, saaristoon tai sukuloimaan jo puolenpäivän aikaan. Ehkä joku saattoi matkustaa myös sinivalkoisin siivin jonnekin muualle juhannukseksi. Toivottavasti kaikki pääsivät turvallisesti perille mihin he ikinä olivatkaan matkalla. Jokaisessa niemen notkossa ja saarelmassa vietetään tänään keskikesän juhlaan juhannusta eli mittumaaria. Juhannusaattona moni vetää perinteitä kunnioittaen Suomen lipun salkoon kello 18 illalla ja laskee sen seuraavan kerran vasta juhannuspäivänä kello 21. Juhlistamme liputuksella näin yötöntä yötä ja keskikesän suloista suvea.
Grillit ovat ihan varmasti kuumina ja jokainen nauttii juuri niitä herkkuja mitkä kuuluvat hänen kesäjuhlaansa. Uudet perunat, silli, tilli ja voi ovat lautasella myös monessa kodissa. Ehkä jälkiruoaksi on mansikoita tai kenties jo kesän ensimmäinen mansikkakakku. Omnomnom! Juhannusjuhliakin järjestetään monissa paikoissa nyt ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Saadaanko juhannuskokkoja polttaa jää nähtäväksi sillä metsäpalovaroituksia taitaa olla voimassa aika laajasti. Vielä eilen ei meidän lähijärvellä näkynyt kokkoa vaikka juhla siellä pidetäänkin. Joku tekee perinteisiä juhannustaikojakin ja kerää ne seitsemän kukkaan sinne tyynyn alle nähdäkseen tulevan puolisonsa.
Keräsin tähän juhannukseen liittyviä runoja, joiden myötä haluan toivottaa kaikille teille lukijoille oikein makoisaa, lämmintä ja turvallista juhannusta 
– Tove Jansson –
– Eino Leino –
Suloista,
iloista,
useampi kiloista,
makkaran makuista,
nuotion hajuista,…
sääksen syömää,
lätkällä lyömää,
järven jäätämää,
pyyhkeen vääntämää,
rattoisaa juhannusta!
Uudet potut, lohta!
Vasta heiluu kohta!
Aurinko, tuuli ja vaahtopäät.
Teillekin iloiset juhannussäät.
The post Hyvää juhannusta ♥♥♥ appeared first on Nelkytplusblogit.
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
– Tove Jansson –
The post Puutarhan juhannusmorsian appeared first on Nelkytplusblogit.
Hyvää Juhannusta 2022. Olemme jälleen kerran näkemässä historian suurimpia käänteitä. Ukraina (sekä Moldova ja Georgia) hyväksyttiin eilen (23.6.2022) EU jäsenehdokkaiksi. Vaikka on päivänselvää, että päätös on enemmän poliittinen, eli EU piirittää Venäjän tulevien erimielisyyksien takia, itse haluan nähdä siinä myös ihmisyyden historiallisen tekijän. Se on silti askel kohti yhtenäistä Eurooppaa. Kohti maailmaa, jossa on vähemmän … Jatka artikkeliin Juhannuksen kunniaksi – Ollaanko kuitenkin niin erilaisia?
The post Juhannuksen kunniaksi – Ollaanko kuitenkin niin erilaisia? appeared first on Via Per Aspera Ad Astra.
The post Juhannuksen kunniaksi – Ollaanko kuitenkin niin erilaisia? appeared first on Nelkytplusblogit.
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
-Tove Jansson
The post “Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään” appeared first on Nelkytplusblogit.
Tulin tässä lukeneeksi kaksi aika erilaista matkakirjaa. Kuin linnut, tulevat kirjatkin parvissa, enkä nyt tarkoita sarjoja. Jotenkin kummallisesti osun aina lukemaan peräkkäin (tai jopa samaan aikaan) joko samanteemaisia tai muuten toisiaan muistuttavia kirjoja.
Nyt kuuntelin ensin äänikirjana Helena Kastikaisen Kävele, unohda, rakastu ja sitten perään luin ekirjana Tanja Tiekson Fantasman. Molemmissa kuljetaan paikasta toiseen, molemmissa opitaan itsestä ja vähän muistakin, mutta silti kirjat ovat kovin erilaisia.
Suomen halki kävelystä kertova Kävele, unohda, rakastu keskittyy kävelijän kokemukseen matkanteosta, hänen tuntemuksistaan niin kropassa kuin mielessä, ja matkanteon mukanaan tuomiin assosiaatioihin. Suunta on sisäänpäin, omaan mieleen ja ympäristöä tutkitaan suhteessa kävelijään itseensä.
Fantasmassa kuljetaan (useimmiten junalla) Euroopassa. Näkökulma on enemmän ulkoa sisäänpäin. Ympäristö ja ennen kaikkea kohteiden historia tai siitä saatavilla oleva tieto tuottavat kontekstin, joka kertoo jotain myös matkaajasta itsestään. Ajatuksia peilataan enemmän ihaillut kirjoittajan tekstien ja teesien kautta.
Pidin molemmista kirjoista. Kävelykirja oli helppoa kuunneltavaa ja vaikka oma napa olikin kovin lähellä, se on ymmärrettävää jaettaessa erityisen henkilökohtaista kokemusta. Fantasma puolestaan saa minutkin uneksimaan junan kolkkeesta ja matkantunnusta. Jotenkin yhdistän junamatkat kirjoihin ja kirjoittamiseen. Vaikken pitkään aikaan ole junalla kulkenutkaan, tekisi mieli läteä jonnekin kirjapinon kera ja omasta pysähtyneestä hetkestä nauttien. Junassa on kuin omassa aikakuplassa, vaikka toki niin maisemat kuin kellokin kiitävät.
Tarkoitus ei ole väheksyä kumpaakaan kirjaa, mutta on mielenkiintoista, miten samalainen liikkeen tuntu ja uusia ajatuksia syntyy kahdesta melkoisen erilaisesta kirjasta. Kävelyn ohessa ollaan modernissa maailmassa. Some liittyy ja on osana tarinaa, huomiohakuisuus, pieni sensaatiomaisuus ja kai se rakkaustarinakin kirjassa tekevät siitä viihdettä. Välillä hieman ärsyynnyinkin. Kirjan kertomus kävelystä on esimerkki siitä, miten irtautuminen oikeasti on vaikeaa. Kirjoittaja rahoittaa kävelyään mm. sponsorien avulla ja se taas vaatii näkyvyyttä. Ristiriita yksinäisen kävelyn ja sisäisen pohdinnan tärkeyden ja julkisen viestinnän välillä on välillä tällaisen kyynisen akan mielessä miltei häiritsevä.
Fantasma puolestaan on “älykkökirjallisuutta” – historialliset aiheet esim. kasvitieteellisten puutarhojen historiasta, kertojan matkojen linkitys keskiaikaiseen filosofiin, feministisiin kirjoituksiin tai antiikin taruihin kirjasta haastavamman luettavan. Ainakaan minulla eivät kaikki viitteet olleet tuttuja, mutta opin paljon ja pitää myös etsiä lisätietoa Hélène Cixous’sta. Matkakuvaukset ja kertomukset olivat kuitenkin soljuvaa luettavaa, eikä tätä missään tapauksessa kannata sivuuttaa liian vaikeana. Tekee hyvää välillä verrytellä aivojaan.
Siis kaksi varsin erilaista kirjaa, joissa kummassakin liike on tärkeässä osassa ja matka määränpäätä tärkeämpi. Viihdyin kummankin parissa.
Oma matkamme ei varsinaisesti ole ollut kovin liikkuvaa, sillä olemme pysyneet tiiviisti Biarritzissa. Tänään tosin käväisimme sateisessa San Sebastianissa. Sieltä kukkulan huvipuiston korkeimmasta tornista oli huikeat näkymät. Tiedä, mite pitkälle sieltä kauniilla kelillä voikaan tähystää.
The post (Luku)päiväkirja: sisäisistä kävelypohdinnoista historiallisiin junamatkoihin appeared first on Nelkytplusblogit.
Pressimatka: Espanjan matkatoimisto ja Turismo Asturias Vietimme juuri ennen juhannusta viikon Espanjassa, pohjoisrannikolla, Asturian maakunnassa. Emmekä kärsineet yli…
The post Asturias tarjottimella appeared first on Meriharakka.net.
The post Asturias tarjottimella appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Elizabeth Arden White Tea EdT – Tuoksu johon rakastun aina uudestaan appeared first on Nelkytplusblogit.
Hellelukemien meikki. Harvoin kirjoitan meikeistä, mutta nyt oli pakko jakaa tätä tietoa eteenpäin. Uskon, että siitä voi olla hyötyä etelänlomilla, kaupunkihyppelyillä, Suomen tämän kesän helteissä sekä matkustamisen vaihtelevissa olosuhteissa. Eli tässä on Hellelukemien meikki, joka kestää helteiden lisäksi urheilusuorituksia (kuten siirtyminen kolmen matkalaukun kanssa pari kilometriä liki +40 C asteessa), lentämistä sekä torkkumista lentokentillä – … Jatka artikkeliin Hellelukemien meikki
The post Hellelukemien meikki appeared first on Via Per Aspera Ad Astra.
The post Hellelukemien meikki appeared first on Nelkytplusblogit.
Pressimatka: Visit Åland, Viking Line, Silja Line
Valmiina astumaan Viking Glory laivaan ja viettämään Ahvenanmaalle, Ahvenanmaan huikeita 100-vuotissyntymäpäiviä. Asuista voisi päätellä, että tässähän on ”team Silja Line ja team Viking Line.” 
Mukana menossa Lähdetään taas blogin herttainen Teija, Naiselon bloggaaja ja toimittaja Kaisa, toimittaja Tiina ja Mieskin blogin Juri.
No onhan Viking Glory suorastaan jumalainen laiva ja uusi on aina uusi. Samoja sydän pamppailuja tuli koettua, kun Silja Serenaden ja Silja Symphonyn promenadeille astui ensimmäistä kertaa ja promenadet eivät jätä kylmäksi tänäkään päivänä.
Viking Gloryssa on upeaa ”Gatsby” henkeä.
Matka alkoi loistokkaasti Kobba-saariston keidas ravintolassa. Listalta sai tilata mitä herkullisempia lämpimiä annoksia, noutopöytä notkui herkkuja ja wow vohvelikone löytyi. Itselle aamiaisen kulmakivi, latte jäi kokematta, mutta varmasti olisi saanut tilaamalla.
Onnelliset naiset kannella, matkaseurana Casa Mimin blogin Sari.
Jos Silja Linella Helsingistä matkustaessa on fantastista ihailla Tukholman saaristoa paluumatkalla Tukholmasta Helsinkiin, niin samaten Turusta matkatessa Turun saaristoa voisi vain ihailla kannella tai Viking Gloryn valtavista ikkunoista ja matka sujuisi kuin siivellä.
Buffassa näyttää näin upealta. Ihana miten ruoat on laitettu esille sammalmättäille.
Viking Gloryn yhteneväinen sävymaailma löytyy myös astioista. Kobba-ravintolan ruoka oli mielettömän hyvää ja tietenkin meidän piti jälkkäriksi nauttia Ahvenanmaan pannukakkua luumuhillolla.
Viking Glorylta löytyy lasilattia, jota pitkin voi kävellä, uskaltakoon ken tahtoo ja uskalsinhan minä.
Onni on alkava matka. <3
Upea Sari istui ravintolan sisustukseen kuin nenu nassuun.
Tällä vierailulla kävimme Pommern purjelaivalla, joka on entinen entinen laivanvarustaja Gustaf Eriksonin rahtipurjealus, joka on nykyisin museolaivana Maarianhaminassa.
Viime vuonna tuli myös vierailtua Pommernilla ja tästä reissusta voit halutessasi lukea täältä.
Säät suosi ja ilo oli ylimmillään. Purjelaivalla kannattaa ottaa kuulokkeet ja sukeltaa purjelaivaseikkailuun mukaan. Lapsille löytyy oma seikkailu kuunneltavaksi.
Ja vähän lisää pannukakkua. Ahvenanmaa oli saanut syntymäpäivälahjaksi hyvin ajankohtaisen Non Violence teoksen, jonka lahjoitti ”kauppaneuvos Anders Wiklöf on lahjoittanut 100-vuotiaalle kotisaarelleen ruotsalaisen taiteilijan Carl Fredrik Reuterswärdin (1934–2016) suunnitteleman pronssiveistoksen Non-Violence.”
”Puolentoista metrin levyinen ja metrin korkuinen, rauhaa symboloiva teos esittää Colt Python .357 -revolveria, jonka piippu on solmittu.”
Kävimme parissa eri ravintolassa drinkeillä ja ihastelimme upeaa säätä ja Ahvenanmaan maisemia. Oma drinkkivalinta oli Moscow Mule.
”Lähde matkalle tiikerien ja auringonlaskun maille! Itämaisen värikkäästi sisustettu Compagniet-ravintola vie sinut Kiplingin ja suurmogulien Intiaan – tuohon elämykselliseen maahan, joka on ylpeä perinteistään. Näyttävän sisustuksen, viherkasvien ja itämaisten mattojen keskellä on miellyttävä kesäillan hämyinen tunnelma, joka kutsuu nostamaan maljan hyvässä seurassa. Ota rennosti ja nauti olostasi, anna uusien elämysten ja jännittävien makujen yllättää.
Herkullisen aterian ja drinkkien nauttimisen lisäksi ravintolassa voi viettää aikaa biljardin, shuffleboardin tai boulen parissa.”
Aivan mielettömän tunnelmallinen ravintola, josta voitte kurkkia lisää kuvia täältä.
Ahvenmaalla on satumaista, kyllä kesä osaa olla ihana.
Saunomista ja ruokaa. Ahvenanmaan 100-vuotismenun nautimme Hotelli Arkipelagin yhteydessä olevassa Arken Gardenissa. Ruotsista tulleet toimittajat viettivät iltaa meidän kanssa. Illallisen jälkeen jälkeen osalla jatkui ilta kävellen Ahvenmaalla tai rennosti ravintolassa istuen, mutta me päätimme Sarin ja Alexanderin kanssa kävellä rantareittiä pitkin Grönä Udden saunalle, jossa muut olivat jo saunomassa.
Maailman ihanimmassa uikkarissa komeilee tyytyväisenä olut-ja matkailutoimittaja Peter, Tammenheimon matkassa blogista.
Yöllä hyppäsimme kotoisaan ja tuttuun kyytiin ja matka taittui mukavasti Helsinkiin Silja Serenadalle. Aamiainen nautittiin Tavolata ravintolassa ja aah lattekone.
Ahvenanmaa näyttäytyi aivan yhtä kodikkaan kutsuvana kuin vuosi sitten kesällä. Enkä ikinä unohda mieheni kanssa tehtyä reissua, jolloin vierailimme kahdessa aivan fantastisessa hotellissa.
Kiitos Ahvenamaa, että sain jälleen kerran nauttia sydämellisestä vieraanvaraisuudesta, kiitos Viking Line ja Silja Line ja ihanat matkakamuset.
Viekö teidän matka tänä kesänä Ahvenmaalle tai oletteko risteilemässä tänä kesänä?
Aurinkoista tulevaa helleviikkoa kaikille, nyt on kesä!
The post Ahvenanmaa 100 vuotta, upea Viking Glory ja rakas Silja Serenade first appeared on Tiia Koivusalo.
The post Ahvenanmaa 100 vuotta, upea Viking Glory ja rakas Silja Serenade appeared first on Nelkytplusblogit.
Keskikesän juhla nyt on vietetty mukavissa, makoisissa ja todella helteisissä merkeissä. Huomenna alkaa taas arki ja työt eli seuraavat neljä viikkoa vielä töitä ennen kesälomaa. JIHUU!!!! Ensimmäistä kertaa kaivoin myös esille viime kesänä ostetun tornituulettimen jolle on todella ollut viime päivinä käyttöä. Olin hieman epäileväinen kestääkö vajaa 30€ maksanut lattiatuuletin yhtä kesää pidempään mutta se hurahti käyntiin kaukosäätimellä ihan heti. Ihanasti viilentää jo tuolla alhaisimmalla nopeudella joten ihan nappiostos sanoisin. Jopa Mimmi pitää siitä ja hakeutuu sen lähelle makaamaan viilentääkseen itseään.
Sain juhannusaattona aivan ihanan valokuvan juhannussalosta entiseltä asiakkaaltani juhannustervehdyksen mukana. Kiitos Ansa tästä kuvasta Olen nähnyt lukemattomia juhannussalkoja mutta kaikki ne ovat jo pystytetty eli “tuoretta juhannassalkoa” (voiko näin edes sanoa) en ole koskaan nähnyt livenä. Ahvenanmaan reissulla 2018 Silverskärin saarella näin aivan huikean juhannussalon, jossa oli värikkäitä “lyhtykoristeita”.
Syksyisessä Hangossa 2017 katselin kaihoisasti kesän jäljiltä yksin hiekkarannalla seisovaa tuulen tuivertamaan juhannussalkoa. Saariston Rengastiellä Houtskärin maisemissa seikkaillessa elokuussa 2017 löysin hyvin erilaisen juhannussalon tuulimyllyn kera korkealta mäeltä. Kustavin Parattulasta Peterzenin vierasvenesatamasta elokuussa 2016 bongasin myös aivan huikea juhannussalon. Nyt asetan itselleni tavoitteen, että minun on jossain vaiheessa nähtävä juhannussalon pystytys!
Kävimme Mimmin kanssa juhannusaatto aamuna keräämässä lupiineita. Olen hyvin tietoinen siitä, että komealupiini (Lupinus polyphyllus) eli arkikielessä vain lupiini on “paha karkulainen” joka pitäisi hävittää Suomen luonnosta. Lupiinien luontainen levinneisyysalue on Pohjois-Amerikka ja Eurooppaan lupiini tuotiin 1800-luvulla koriste- ja rehukasviksi. Lupiini on hernekasvi kuten meille jokaiselle varmaan tuttu hiirenvirna. Hernekasvit kuten myös komealupiini lisäävät maaperän typpipitoisuutta sitomalla typpeä ilmasta juurinystyröidensä bakteerien avulla. Maaperän koostumus muuttuu ja samalla heikentyy myös alkuperäisten, köyhässä maaperässä esiintyvien niittykasvien elinmahdollisuudet.
Valtioneuvosto antoi hallintasuunnitelman jo 2020 lupiinien hävittämiseen. Lupiinit ovat kauniita ja siksi niitä päätyi meidänkin juhannuskukiksi vaikka ovatkin haitallisia. Toivotaan, että ne saadaan jossain vaiheessa hävitettyä kuten nyt tehdään kurtturuusulle. Tuo valkoinen kannu on muuten Villistä Kanalasta. Eikö olekin suloinen? Toisessa lupiinikuvassa etualalla näkyvä sininen portugalilainen Vestal Alcopaca vintagekulho puolestaan tarttui samasta paikasta mukaan jo huhtikuussa. Kulhossa on vielä hauska “piparkakkureunus ja pienet jalat”. Ostoksen jo tehtyäni pyörin netissä etsimässä lisätietoja kulhon alkuperästä ja löysin, että lähes vastaavasta pyydetään Etsyssä 73 US dollaria joten tein hyvät kaupat 16 eurolla! Täytyy jossain vaiheessa laittaa kulhosta parempi kuva vaikka Instagramiin.
Jos minulta kysyttäisin mikä juhannuksessa on parasta ruokaherkkua niin kyllä tähän tulisi varmasti vastaus uudet perunat ja kotimaiset mansikat. Suomalaisia mansikoita ei voita mikään! Toki vielä tässä vaiheessa kesää mansikat ovat melko suolaisen hintaisia mutta juhannukseksi niitä oli ehdottomasti saatava kesän ensimmäiseen mansikkakakkuun. Uusia perunoita voisin syödä ihan ilman mitään lisukkeita koska ne maistuvat talven jälkeen niin hyvältä. Usein tulee keitettyä vähän liikaa uusia perunoita eli niitä jää yli. Mutta itse asiassa ei haittaa lainkaan koska minulla on tapana napsia kylmiä uusia perunoita välipalaksi kun alkaa tehdä mieli jotain suolaista.
Juhannuspöytämme oli taas hyvin perinteinen eli ensin lohta, katkarapuja ja mätiä runsaan salaatin sekä uusien perunoiden kera. Grillissä tirisi sekä sisäfileetä ja possun fileetä sekä totta kai maissia. Rakastan maissia kaikissa muodoissaan eli näitä esikypsennettyjä maisseja tulee usein ostettua kotiin. Maissintähkän syöminen on vähän sottaista puuhaa ja siinä kyllä mahdolliset huulipunat tuhriutuvat pitkin kasvoja. Mutta hyvää maissi on ja minä myös rakastan popcornia. Jos joku teistä joskus bongaa jostain kirpparilta ja antiikkitapahtumasta näitä Arabian vanhoja kukkalautasia saa vinkata minulle. Haluaisin lisää lautasia ja ehkä muitakin osia.
Tänä juhannuksena ei ainakaan Etelä-Suomessa saanut metsäpalovaroituksen takia polttaa kokkoa joten se jäi nyt näkemättä. Paikallinen huvilayhdistys oli ollut kaukaa viisas eikä kokkoa oltu edes pystytetty järveen odottamaan juhannusaattoa. Juhannusjuhlat järvellä kyllä järjestettiin ensimmäistä kertaa koronapandemian aikana. Ajoimme lahdelman ohi melko myöhään illalla ja vain yksinäinen haitarin soittaja veteli vielä viime tahteja esiintymislavalla. Juhannuksen juhlijat olivat jo poistuneet jatkamaan mittumaarin juhlintaa koteihinsa tai mökeille. Aurinko oli jo melkein laskenut järven taakse kohta noustakseen taas uudelleen.
Juhannuspäivän aamulla kun olimme Mimmin kanssa aamulenkillä näin ensimmäiset rentunruusut eli maitohorsmat. Kohta niityt ja tienvierustat ovat kukkivia rentunruusuja ja sinipunaisia horsmia täynnä. Vielä en ole kerännyt yhtään niittykukkakimppua ja ihan varmasti sellaisia tulee meillä olemaan maljakossa monta tänä kesänä. Nyt on nautittu noista lupiineista ja myös vaaleanpunaisia pioneita meillä on kotona.
Miten sinun juhannuksesi sujui? Grillasitko vai olitko enemmän kalalinjalla? Maistoitko jo ensimmäisen puraisun kotimaisesta mansikasta mittumaarina? Joko talviturkki on heitetty ja uimakausi avattu? Entäs ne juhannustaiat? Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa kaikille
The post Keskikesän juhla pähkinänkuoressa appeared first on Nelkytplusblogit.
Matalapalkkaiset alat Suomessa ja maailmalla. Miten Suomessa? Miksi matalapalkka-aloilla työskentelevät aina vaativat lisää liksaa? Olisiko kaikki ongelmat ratkaistuna sen jälkeen, kun he saavat palkanlisän? Ehkä kaikki ei, mutta moni ongelma olisi. Välillä on vaikea kuvitella, kuinka paljon vaivaa ja aikaa vie tulojen ja menojen sumpliminen silloin, kun palkka juuri ja juuri riittää elämiseen. Eikä me … Jatka artikkeliin Nälkäpalkka ja muita alan etuja
The post Nälkäpalkka ja muita alan etuja appeared first on Via Per Aspera Ad Astra.
The post Nälkäpalkka ja muita alan etuja appeared first on Nelkytplusblogit.
Niinhän se on, että kaikkea ei vaan ehdi. Varsinkaan silloin, kun pitää tehdä noita töitäkin. Vaikka nyt ei tarvitse, torstaina alkoi kesäloma! Ihanaa! Ensin vähän yli viikko Ranskassa ja sitten vielä muutama päälle kotimaan kamaralla. Tulee tarpeeseen.
Kelikin sitten tietysti ymmärsi loman alkaneen. Aiemmista kovista helteistä tipahdettiin runsaat parikymmentä astetta ja nyt saadaan vettä niskaan. Ollaan siis taas niinsanotusti “väärässä maassa”, kun Suomessa nautitaan (tai kärvistellään) helteistä.
Ei täällä silti varsinaisesti kylmä ole. Jotenkin Etelä-Ranskan 16 astetta tuntuu lämpimämmältä kuin Suomen vastaava. Mistä lie johtuu.
Sadekelillä voi tietysti myös lukea. Samoin kuin helteellä voi lukea. Eli kesäkuussa olen tosiaan lukenut. Tähän mennessä luettujen listalla on jo kymmenen kirjaa. Toki lukemisen sujumiseen on monta muutakin syytä kuin sää. Yksi lienee oleskelu Biarritzissa. Täällä ei ole samalla tavalla kotitöitä kuin Suomessa ja neulominenkin on vähän jäänyt. Aikaa siis löytyy myös kirjoihin syventymiseen.
Listalla on myös ollut sujuvalukuisia, suhteellisen lyhyitä kirjoja, jolloin niitä saa loppuun reipasta tahtia. En ole lukenut yhtään tiiliskiveä kesäkuun aikana. Mitä nyt avasin rannalla ikuisuusprojektini eli Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Se olikin ainoa kerta, kun ehdimme hiekalle samaan aikaan auringon kanssa – ja ainoa kerta, kun olen Proustia täällä lukenut. Päähenkilö melkein pääsi matkalle, mutta sairastui sitten. Todetakseen sitten, että itse asiassa ajatus matkasta onkin parempi kuin todellinen kokemus…
Muuten olen lukenut 2 trilogiaa, yhden kaksiosaisen ja yhden sarjan päätösosan. Niin, ja yhden sarjan kolmen osan niputuksen ja yhden dekkarin. Aika monta kirjaa siis, eikä kuukausi ole vielä edes ohi.
 |
| Kuva S&S |
Katsotaan kuukausikatsausta sitten loppuviikosta (tai ensi viikolla, sillä la matkustetaan ja su on rippijuhlat). Todettakoon vain, että edelleen näyttävät samankaltaiset kirjat vetävän toisiaan puoleensa. Kuuntelen edelleen Vampiraa ja samaan aikaan sen kanssa, olen lukenut sekä Rachel Cuskin Ääriviivat-trilogian että Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogian. Vampiran ja Kööpenhamina-trilogian lapsuuskuvaukset menivät minulla välillä mielessä iloisesti sekaisin. Kummassakin köyhistä lähtökohdista ponnistava tyttö raivaa omaa tietään 30-40 -luvuilla. Naisten asema, maailmantilanne, yleiset ajattelutavat toistuvat yllättävänkin samanlaisina, vaikka välissä on ollut valtameri. Huomasin, että minun oli vaikea muistaa, kummasta tarinasta tapahtumat olivat. Piti keskittyä ja kiinnittää kontekstiin.
Silti kirjat ovat tosi erilaisia. Ditlevsenin klassikkoaseman saavuttanut trilogia on taitavasti kirjoitettu , anteeksipyytelemätön ja vähän inhorealistinenkin romaani. Kirjoittaja ei säästele päähenkilöään (joka ilmeisesti ainakin heijastelee kirjailijaa itseään). Mietin, miksi kuvaus tuntui jotenkin kummasti kiertyneiltä. Sitten luin jostain, että Ditlevsen on kuvannut naisen toimijana. Itsekäs, omaan taiteeseensa ja omiin haluihinsa kääriytynyt kirjailija valitsee miehet itselleen sen mukaan, mikä milloinkin on suurin tarve. Oli kyse sitten rakkaudesta tai lääkehuuruista. Siinä se.
 |
| kuva Like |
Olen (olemme) kai niin tottunut naiseen peilautuneena miehen kautta, että uusi asetelma tuntuu hassusti peilikuvalta. Varsinkin, kun kyse on vähän vanhemmasta kirjallisuudesta. Nythän näitä “vapautuneita ja vahvoja” naishahmoja on joka puolella. Älkää käsittäkö väärin. Minusta on hienoa, että naisista kirjoitetaan ja meitä näkyy sankareina siinä missä miehiäkin. Niin pitääkin olla. Välillä vaan tuntuu, että naisen kirjoittamisesta päähenkilöksi on tullut SE juttu, joskus tarinan kustannuksella ja turhalla alleviivauksella. Tätä tosin tapahtuu enemmän elokuvissa kuin kirjallisuudessa – tai ainakin näin asian koen.
Kööpenhamina-trilogia oli joka tapauksessa mielenkiintoinen lukukokemus kaikessa intensiivisyydessään. En yhtään ihmettele, että sitä on luettu klassikkona. Tarinoista riittää tulkittavaa.
Vampira on melko tavanomainen Hollywood elämäkerta tähtinimilistoineen, mutta päähenkilö on mielenkiintoinen. Ei niinhän suomalaisten sukujuurien vuoksi, vaan siinä, miten suurella tahdolla, hän on uraansa etsinyt ja millainen kuva aikakauden Amerikasta syntyy. En ole kuin kirjan puolivälissä, mutta alkuosan lapsuus- ja nuoruuskuvaukset loivat maailmaa, joka oli samaan aikaan aivan vieras ja uusi, mutta sitten kuitenkin jännästi täynnä yhtymäkohtia ja samanlaisuuksia juurikin tuon Ditlevsenin maailman kanssa.
Onkin mielenkiintoista, miten samaan aikaan (tai peräkkäin) luvussa olevat kirjat käyvät mielessä dialogia keskenään. Lukukokemus ja tulkinnat ovat varmasti erilaiset, kuin jos välissä olisi pidempi aika. Nyt kun lisään kahden edellisen kirjan mukaan vielä Rachel Cuskin Ääriviivat-trilogian, on luvassa taas uusi ulottuvuus. Hän kun kirjoittaa myös naisen kehitystarinaa, mutta lyhyemmällä aikajänteellä ja vähän toisesta perspektiivistä. Jotenkin jännästi peilaten päähenkilöä muiden hahmojen kautta.
The post (Luku)päiväkirja: Väliaikakatsaus, trilogioita ja Hollywoodia appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Meidän juhannus appeared first on Nelkytplusblogit.
1. Mitä aurinkosuojia käytät vai käytätkö ollenkaan?
Todellakin käytän ja joka päivä, kasvoihin laitan, vaikka olisin koko päivän sisällä. Kymmenen vuotta sitten oli ihan eri meno… Joten aina voi parantaa. 
Alle SPF30 suojia en käytä lainkaan, en ainakaan siten, että niillä olisi mielessäni jokin funktio auringolta suojaamisessa. Vaihtelen aurinkosuojia aika paljon fiiliksen mukaan, koska nykyään on niin paljon hyviä tuotteita saatavilla, toisin kuin silloin kymmenen vuotta sitten. Tänä vuonna olen käyttänyt loppuun asti mm. *Paula’s Choicen Resist Skin Restoring Moisturizer SPF50, jota ostin itseasiassa lisää, koska oli niin loistava. Tässä yhdistyy kevyt koostumus ja aurinkosuojan, sekä päivävoiteen parhaat ominaisuudet, joten erillistä voidetta ei tarvita, mikä helpottaa ihonhoitoa. Lisäksi loppuun on käytetty *SkinCeuticalsin Mineral Radiance UV Defence SPF50, *Bioderma Photoderm AR Natural SPF50, *Sensai Silky Bronze Cellular Protective Cream for Face SPF50, *V10 Plus Water Base Sun Block SPF40 ja *Avène Sun Intense Protect SPF50, joka on käytössä sekä kasvoille, että vartalolle. Lisäksi se on tuote, mistä myös puoliso pitää. Suosittelenkin Avènea sellaiseksi koko perheen aurinkosuojaksi, sitä voi käyttää myös yli 6kk:n ikäisille lapsille. Toimii kuitenkin hyvin myös meikin alla. Loistavan monipuolinen aurinkosuoja.
2. Meikkaatko kesäisin vai muuttuuko meikkityylisi jotenkin kesän tultua?
Meikkaan lähes identtisesti vuoden ympäri. Kesällä saatan jättää meikkipohjan jopa kokonaan pois. Eli laitan vain primerin, vähän peitevoidetta, puuteria ja ripsiväriä. Jos oikein innostun, sitten laitan jotain sävyä luomille, poskipunaa, highlighteria, huulikiiltoa ja aurinkopuuteria. Hyvin simppelillä tyylillä mennään. Toki myös kulmat pistän aina, mutta se on lähinnä pari kynän piirtoa harvoihin kohtiin ja kulmageeli.
Mitkä ovat suosikkituotteesi kesällä? Hyviä vinkkejä?
Kuvat: Pexels
The post Kesäinen kosmetiikkahaaste appeared first on Nelkytplusblogit.
Pressimatka: Espanjan matkatoimisto ja Turismo Asturias Asturian viikollamme vierailimme myös kahdessa kansallispuistossa. Asturiahan on suhteellisen pieneksi alueeksi kivan…
The post Picos de Europa ja Somiedo appeared first on Meriharakka.net.
The post Picos de Europa ja Somiedo appeared first on Nelkytplusblogit.
The post (Luku)päiväkirja: Ääriviivat ja naisen pelko appeared first on Nelkytplusblogit.
Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskula Oy:ltä
The post Kontrasteja keitaalla appeared first on Nelkytplusblogit.
.jpg)
