Jos et vielä ole käynyt Haagan Alppiruusu- tai kotoisammin rhodopuistossa niin nyt kannattaa ehdottomasti ottaa suunnaksi Laajasuontie 37 Haagassa. Itse ole käynyt siellä jo kahdesti tarkkailemassa miten rhododendronien kukinta edistyy. Ensimmäisellä kerralla 4.kesäkuuta jaoinkin jo Instagram Stories osioissa kuvia Metsäpuutarhapuolelta, jossa atsaleat kukkivat jo tuolloin kauniisti. Alppiruusuista vain ihan muutamia oli silloin kukassa mutta paljon pulleita nuppuja antoi odottaa vielä itseään. 

Toisen kerran vierailin Rhodopuistossa kuluvan viikon torstaina kun töiden jälkeen nappasin Mimmin kainaloon ja lähdimme tarkistamaan mikä on nyt tilanne alppiruusujen osalta. Ihan muutama muukin oli löytänyt puiston ja mikäs siinä koska nyt siellä kukkii niin kauniisti, että melkein kyynel tirahti silmänurkasta poskelle. Minusta tuntuu, että en koskaan aiemmin ole nähnyt niin paljon alppiruusuja yhtä aikaan kukassa. Atsaleoista osa oli jo ehtoopuolella mutta kyllä voimalinjan toisellakin puolella oli vielä kukintaa.  

Kuulin hauskan keskustelun puistossa samoillessani. Isoäiti kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa käveli edelläni pitkospuilla. Hän opasti lapsia, että “seuraavaksi mennään tuonne toiselle puolelle katsomaan rodoja”. Lapsista “rodo-sana” oli äärimmäisen huvittava ja molemmat nassikat kikattivat ihan kippurassa. Vielä enemmän tytöt nauroivat kun kuulivat, että rodojen oikea nimi on Rhododendron. He yrittivät ihan tosissaan muodostaa tuota meille aikuisillekin vaikeaa sanaa siinä onnistumatta. Toinen lapsista totesi “Ihan tyhmää keksiä noin vaikeaa kukan nimeä.” Kokeilkaa itse miten helposti r- , h- ja d-kirjaimia sisältävä sana menee ihan oikein! 

Rhododendron on alppiruusun tieteellinen sukunimi, joka pohjautuu kreikan kielen ruusua (rhodo)ja puuta (drendron) tarkoittaviin sanoihin eli siis voidaan puhua ruusupuu. Nimestään huolimatta alppiruusut eivät todellakaan ole mitään sukua ruusuille, vaan ne kuuluvat kanervakasvien heimoon. Suomenkielinen alppiruusu sana lienee omaksuttu saksankielisestä Alpenrose -sanasta kuten moniin muihin kieliin.

Alppiruusujen historia on pitkä koska ne ovat yli 200 miljoonaa vuotta vanha lajike. Ollaan siis todella hyvin kaukana historian havinassa. Leikkisästi voidaan ehkä todeta, että “alppiruusut ovat vähän kuin kasvien dinoja” sillä poikkeuksella, että dinosaurukset valitettavasti tuhoutuvat kun asteroidi iskeytyi maahan mutta alppiruusut jatkoivat edelleen elämäänsä ja leviämistään. 

Ensimmäisen kerran Alppiruusun nimi on mainittu lääkäri, kasvitieteilijä Dioskoridesin kirjoituksissa noin 100 eKr. Dioskorides viittasi kuitenkin aivan toiseen kasviin eli oleanteriin, joka on myrkyllinen pensaskasvi ja sitä käytetään myös huonekasvina. Alppiruusujen pitkäaikaisesta olemassaolosta kuitenkin kertovat löydetyt 50 miljoonaa vuoden ikäiset fossiilit, jotka osoittavat kiistatta, että alppiruusu on ollut olemassa jo vähintään 200 miljoonan vuoden ajan. 

Voimalinjojen kohdalta löytyy myös Suomessa luonnonvaraisena kasvava suopursu, joka kuuluu myös alppiruusujen yläluokkaan. Rhododendreon tomentosum on lievästi myrkyllinen. 

Vasta ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linnè luokitteli rhododendronheimoon kuuluvan kasvin alppiruusuksi. Nykyaikaisen ekologian isänä Linné kehtti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Sinebrychoffin taidemuseossa on menossa näyttely “Linné ja pieni pala paratiisia” -näyttely 28.elokuuta asti. Legendaarinen sanonta on “Luoja loi, mutta Linné järjesti.”

Myös antiikin merkittävin sotapäällikkö Aleksanteri Suuri (356 – 323 eaa.) oli kosketuksissa alppiruusun tai itse asiassa kelta-atsalean kanssa. Noin ajoilta löytyy kirjoituksia, joissa kerrotaan Aleksanteri Suuren sairastuneen syötyään kelta-atsaleahunajaa. Miksi ihmeessä hänelle oli tehty hunajaa juuri keltaisesta atsaleasta tai ehkä se oli trendikästä noihin aikoihin. 

Haagan Rhodopuistossa kulkiessaan voisi kuvitella olevansa jossain ihan muualla. Puiset kulkureitit, joita reunustavat paksut köydet tekevät paikasta minusta eksoottisen. Osa alppiruusuista on todella korkeita eli ne ovat ihan puumaisia ja kurottelevat valoa kohti mäntyjen kanssa. Tuoksu, joka leijailee alueella on huumaavaa. Tuoksu vielä voimistuu kun siirrytään atsalea-puolelle. Kukissa näkyi kiitettävän paljon pölyttäjiä, joista olin iloinen. 

Laajasuontien varrelle oli torstaina pysäköity kaksi oranssinväristä jäätelövaunua, joista sai ostaa kahvia ja Ape Gelato jäätelöä. Nämä autot omistaa vähän päälle kolmekymppinen Kalle Ollberg. Asuessaan Milanossa Kalle ihastui italialaiseen artesaanijäätelöön ja hänellä virisi ajatus omasta jäätelöautosta. Tästä pari vuotta vanhasta Helsingin Uutiset artikkelista voit lukea enemmän Kallesta ja Apesta. Ehdottomasti kannattaa pysähtyä ja ostaa gelatokuppi. Itse valitsin mansikkamintun, joka oli suussa sulavaa. Ja se todella maistui myös italialaiselle jäätelölle. 

Antoisia kävelyretkiä muinaisten alppiruusujen keskellä!

The post Haagan alppiruusut kukkivat vielä upeasti appeared first on Nelkytplusblogit.

Pressimatka Silja Line Suomi ja Visit Stockholm

Etsitkö jotain uutta nähtävää Tukholmassa? Pääsin toukokuussa lempiajankohtanani omenapuiden kukkiessa pressimatkalla Tukholman Rosendals Trägårdeniin kulkemaan kauniissa puutarhassa ja maistamaan ihania kakkusia tunnelmallisessa ympäristössä. 

Lämmin suositukseni retkelle Rosendaliin, jonka lähelle pääsee Tukholman keskustasta sekä bussilla että raitiovaunulla.

Rosendals Trädgård ei toki ole uusi “nähtävyys” Tukholmassa, onhan 1,5 hehtaarin alueella ollut viljelyksiä jo satoja vuosia. Alue on suosittu paikallisten keskuudessa ja vierailu kauniiseen puutarhaan sopii myös Tukholman vierailijalle.

Djurgårdenissa sijaitsevassa puutarhassa  esitellään vihannesten, hedelmien ja kukkien biodynaamista viljelyä ja siellä on puutarha- ja taimimyymälä.

Kahvilan leivonnaiset -joista porkkanakakku on suosituin- ovat paikanpäällä tehtyjä ja juomaksi on tarjolla mm. omaa limonadia. 

Oletko käynyt Rosendals trädgårdissa?

The post Rosendals trägård Tukholmassa appeared first on Nelkytplusblogit.

Itseäkin vähän hikoiluttaa tämän aamun touhut. Olen ehtinyt touhuta kahdeksaan mennessä vaikka mitä, vähän pakonkin edessä. Mutta ensin tuokiokuvia naisten viikonlopustamme, palaan lopussa tämän aamun hässäkkään.

Sillä hetkellä, kun tuntuu työläältä kirjoittaa näitä postauksia ja jopa vähän stressaakin kun ei saa aikaiseksi sellaista sisältöä mikä tyydyttäisi itseäkin tai ei ehdi kirjoittaa, on silti syytä olla kiitollinen näistä ystävistä joihin olen tutustunut nimenomaan blogimaailman kautta. Ei ole niin helppoa – ainakaan itselle – tutustua uusiin ihmisiin eikä totta puhuen jaksakaan antaa itsestään puolitutuille. Pitää olla jokin selkeästi yhdistävä tekijä, olemisen helppous, samanlainen ajattelutapa, että antaa nykyään ihmisten tulla lähelle. Ja elämä on myös välillä niin täynnä kaikenlaisia velvollisuuksia, etten lähde enää helposti tutustumaankaan uusiin ihmisiin. Pidän itseäni myös sosiaaalisena erakkona, on kiva tavata ihmisiä ja kaipaan sitä, mutta kaipaan nopeasti kotiin, omaan pesääni. Näistäkin asioista – ja voi, niin paljosta muusta, juteltiin viikonlopun aikana.

Blogin aloittaminen toi elämääni kaksi uutta tärkeää ihmissuhdetta: Tiian ja Sarin. Tiia kirjoittaa blogia Tiia Koivusalo ja Sari Casa Mimiä. Mikäli nämä eivät ole vielä tuttuja blogeja tai instatilejä, niin käykää katsomassa – sieltä löytyy paljon kiinnostavaa aikuisten naisten asiaa, pohdintoja vaihdevuosista ja unettomuudesta, vinkkejä kauneudenhoitoon, kodikkaita sisustusjuttuja sekä paljon upeaa tyyliasiaa.
Vietimme viikonloppua Sari kauniilla mökillä Kouvolan kieppeillä ja parasta oli se, että me kolme täysin erilaista ihmistä, oltiin kuin olisimme tunteneet vuosikymmeniä. Ei ollut jännitteitä, jokainen teki vuorollaan keittiöhommia, siivoili pöytää sun muuta ja haki skumpat käskemättä… Tässäpä on muutamia tunnelmakuvia energisoivasta viikonlopustamme.

No niin, ja sitten pikatupsahdus arkeen ja kotitöiden pariin. Heräsin jo kuudelta, päässä taisi raksuttaa tuleva Merikarvian mökillelähtö ja juhannuskin… Joka tapauksessa olin listannut muutamia hommia, jotka olisi jo pitänyt tehdä aikaa sitten, mutta ne on jääneet jonnekin kiireen ja saamattomuuden jalkoihin. Alakerran pakastimen sulatus on yksi. Nyt tartuin toimeen heti varhain aamulla ja aikaa meni vaikka kuinka, koska myös jääkaapin puolelle oli päässyt muodostumaan karmea jäämöykky. Sulatus aiheutti sen, että päätin samalla paistaa muutamat croissantit ja pullat, kun jouduin siirtämät tavarat yläkerran pakkaseen. Siinä välissä pesin pari koneellista pyykkiä. Laitoin vajaan mansikkapussin blenderiin ja tein päivän välipalaksi smoothien. Vatvoin myös muutaman läjän paikoilleen ja keräsin mökille matkaavia tavaraoita kasseihin. Listasin pari muutakin asiaa tämän päivän agendalle – olen nimittäin kasvattanut daalioita mukuloista ja ne mokomat on edelleenkin niissä muovipusseissa karmean pitkien varsien jo taipuessa ihan vänkyrälle; mahtaakohan niistä tulla enää kelpoisia… Joka tapauksessa istutan ne ruukkuihin tänään. Kohta lähdetään viemään omalta pihalta jääneitä risuja ja oksia lähimökille rakentamamme risuaidan täytteeksi. Myös terassin lattoiden öljyäminen on tämän päivän hommia, koska sekin on hoidettava loppuun aurinkoisella ilmalla.

Olen välillä kyllä ihan hoo moilasenakin ja lueskelen kirjaa, pläräilen Pinterestistä ihania sisustus- tai vaatevinkkejä enkä saa mitään aikaiseksi. Näin saattaa mennä päiviäkin. Sitten taas toisena hetkenä touhuan pää punaisena. Onko muilla samanlaisia touhupuuskia? Ajattelen itse asiaa niin, että työt tai siivoushommat ei hoidu ellei niitä tee. Tilanne pahenee ja voi eskaloitua niin hankalaksi, että on jo vaikea tarttuakin niihin. Sitä paitsi tykkään tehdä myös kotihommia ja saada aikaiseksi. Mun mieli on sekaisin, jos koti on sekaisin ja pidän hallinnan tunteesta myös tässä suhteessa.
Olen varma, että viikonloppu hyvien tyyppien kanssa toi sellaista energiaa, että olin valmis taas puuhaamaan kotona.

Miten siellä, tutustutko helposti uusiin ihmisiin?

Nyt juon kupin maitokahvia ja syön hyvällä omalla tunnolla croissantin homejuuston ja viikunahillona kera.

Maarit

The post Energiaviikonloppu ja mitä se sai aikaan appeared first on Nelkytplusblogit.

Moderni nainen -näyttely Turussa

Tämä Turun näyttely on päivitetty versio New Yorkissa vuonna 2017 kiertäneestä näyttelystä   Independent Visions: Helene Schjerfbeck and Her Contemporaries. Näyttely oli esillä New Yorkin Scandinavia Housessa. 

Näyttelystä tuli erittäin suosittu New Yorkissa, siksi se  haluttiin myös muualle. Näyttely on kiertänyt Tokiossa, Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Tallinnassa. Ja nyt se nähdään vihdoin myös Turussa. Ateneumin mukaan tämän kiertonäyttelyn on nähnyt ulkomailla ainakin 280 000 katsojaa.  Helsingissä näyttely kasvoi 12 naisen näyttelyks; Turussa esittäytyvät nämä kiertävän näyttelyn neljä naistaiteilijaa. 

Moderni nainen -taidenäyttely esittelee Helene Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin, Sigrid Schaumanin ja Elga Sesemannin tauluja. He kaikki ovat tehneet uraauurtavaa roolia suomalaisessa taiteessa. Näyttely on tuotettu yhteistyössä Ateneumin taidemuseon / Kansallisgallerian kanssa. 

Vaikka Suomessa naisilla on ollut poikkeuksellisen vahva rooli kansakunnan taiteellisen identiteetin rakentamisessa ja mahdollisuudet opiskella ja matkustaa ja ottaa tilaa, niin nais-etuliitteen käyttö tässä yhteydessä on on erittäin perusteltua, elettiin kuitenkin niin erilaista aikaa kuin nykyään. Suurimmalla osalla naisista ei ollut rahallisia mahdollisuuksia matkustella. Nämä naiset olivat modernin naisen edelläkävijöitä. Moderneja naisia ja mielenkiintoisia naisia. 

Helene Schjerfbeck (1862-1946)

Helene Schjerfbeck:  Hänestä olen kertonut blogissani aikaisemminkin, niin hänen näyttelystään vuonna 2017 Turun taidemuseossa kuin myös hänestä kertovasta elokuvasta. Tässä blogikirjoitukseni Helenestä:  Helene Schjerfbeck Turussa

Ellen Thesleff joutui raitiovaunun töytäisemäksi vuonna 1952. Hänen reisiluunsa murtui. Ellen kuoli 84-vuotiaana 1954. 

Tuleeko teillekin mieleen muita raitiovaunun töytäisemiä tai allejääneitä taiteilijoita?

Sigrid Schauman (1877-1979)

Sigrid Schauman oli aikanaan poikkeuksellinen nainen. Hän onnistui yhdistämään taiteilijan ja taidekriitikon ammatit sekä perhe-elämän tyttärensä yksinhuoltajana. 

Sigrid Schauman kiinnostui väreistä ja hänen palettinsa kirkastui yhteisillä ulkomaanmatkoilla Italiaan Ellen Thesleffin kanssa. 

Sigrid Schauman maalausi usen palettiveitsellä, jonka oli ottanut Thesleffin tavoin käyttöön. 

Sigrid Schauman oli myäs poliittisesti valveutunut nainen. Sotien jälkeen hän oli Urho Kekkosen idänpolitiikan kriitikko. Schaumanin kekkosvastaisuus ilmeni myös siinä, että hän palautti vuonna 1953 Pro Finlandia -mitalin Taiteilijaseuralle ja ilmoitti, että hän ei suostu vastaanottamaan mitalia, koska sen myöntäjä oli tuolloinen pääministeri Urho Kekkonen. 

Tiesittekö, että Sigrid Schauman oli Eugen Schaumanin sisko? 

Eugen Schauman oli Suomen sortovuosien aktivisti, joka ampui vuonna 1904 Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ja välittömästi sen jälkeen itsensä. Tapahtuma lienee Suomen tunnetuin poliittinen murha. 

Sigrid Schauman kuoli 101 vuoden ikäisenä. Hänet on haudattu Näsimäen hautausmaalle Porvooseen. Hauta sijaitseen hänen veljensä Eugenin haudan vieressä. 

Elga Sesemann (1922-2007)

Elga Sesemann syntyi 1922 Viipurissa. Sesemann opiskeli Suomen taideakatemian koulussa 1941-1943. Hän teki läpimurtonsa 1945 ja hänet luetaan 1940-luvun merkittäviin ekspressionisteihin. 

Elga Sesemannin maalaus Katu syntyi toisen maailmansodan jälkeen 1945. Sesemannin perhe oli muuttanut sodan vuoksi Viipurista Helsinkiin 1940. Elga tutustuu uuteen kotikaupunkiinsa piirtämällä ja maalaamalla. Minua viehättää tämä urbaanin maiseman kuvaus. Maalaus on tehty palettiveitsellä.

Kukkaismyyjä on mielenkiintoinen maalaus. Siinä kukkaismyyjä on kahden ison kivirakennuksen välissä. Kukkaismyyjän voi liittää myös saksalaiseen ekspressionismiin. Mieleeni tulee Emil Nolden näyttely  Turun taidemuseossa. 

Vuonna 2002 Elga Sesemann julkaisi 80-vuotiaana runokokoelman “Sade kirjoitti lyijykynällä”. Hän kuoli vuonna 2007 ja hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.

Minäkin kirjoitin tämän blogikirjoitukseni sateella saaressa. 

Kaunista ja inspiroivaa kesää kaikille! 

Moderni nainen -näyttely on esillä Turun taidemuseossa koko kesän

10.6.-28.8.2022

/ Tuula 

Minut löytää myös instagramista: tuulaslife

The post Moderni nainen -näyttely Turun taidemuseossa appeared first on Nelkytplusblogit.

 Kirjavinkki

Kirja saatu: Kustantamo S&S 

 

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

 instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

The post Elämän ohuet seinät appeared first on Nelkytplusblogit.

tunnetila: harmistus

Joko Te olette sisäistäneet sen faktan, että nyt on kesä? Minä puhun edelleen keväästä, enkä meinaa millään uskoa, että tällä viikolla on juhannus!

Ainakin täällä Helsingissä on ollut ihan koko kevään, tai siis kesän, niin kylmä ja kova tuuli, että kesäiset ja lämpimät hetket on yhden käden sormilla laskettavissa. Näitäkin kuvia otettaessa leveät pellavahousuni lepattivat tuulessa minkä ehtivät, ja hiukseni lensivät jokaiseen ilmansuuntaan, vaikka ne olivat kiinni tiukalla ponnarilla.

Minulla on kaappi täynnä ihania kesämekkoja, mutten ole tarennut käyttää niitä tänä vuonna vielä ollenkaan. Kesäkuun uniformuna minulla on ollut valkoinen yläosa ja mustat liehuvalahkeiset pellavahousut, tai vastaava yhdistelmä toisin päin, eli musta yläosa ja alaosassa valkoista pellavaa.

Lisäksi viime kesänä hankkimani Katri Niskasen pitkä vihreä pellavatakki on näillä säillä päälläni päivittäin. Tänään on 20.6., enkä ole vielä yhtenäkään päivänä luopunut takista.

pusero Cecilia Sörensen*, housut Max&Co, loaferit Pomar*, laukku Marimekko*, korvikset Aida Impact

Katri Niskasesta tuli mieleeni vähän tylsempi tapaus, johon jouduin taannoin tahtomattani mukaan.

Sain hetki sitten sähköpostia tuntemattomalta naiselta. Hän tiedusteli olenko myymässä erästä Katri Niskasen mekkoa. Vastasin naiselle etten edes omista kyseistä mekkoa. Mekko oli ollut minulla kuvauslainassa, mutta palautin sen heti kuvausten jälkeen. ”Voi hemmetin hemmetti! Minua on siis huijattu”, vastasi nainen.

Nainen oli ihastunut kyseiseen mekkoon ja laittoi viestiä erääseen netissä toimivaan osto- ja myyntipalveluun. Palvelun ostetaan-palstalla hän kertoi etsivänsä kyseistä mekkoa. Eipä aikaakaan kun nainen sai sähköpostia mieheltä, joka kertoi ”emäntänsä” myyvän kyseistä mekkoa. Mies lähetti naiselle kuvia, joissa mekko oli hänen ”emäntänsä” päällä.

Mekko oli juuri naisen etsimä, vielä oikea värikin. Nainen ilahtui ja maksoi mekon miehen tilille. Sen jälkeen miehestä ei kuulunut enää pihahdustakaan.

Nainen alkoi epäillä huijatuksi tulemista ja ryhtyi selvittämään onko hänelle lähetettyjä kuvia ”emännästä” käytetty jossain muualla internetin syövereissä. Nainen päätyi kuvahaun kautta blogiini.

Kyseinen mies oli siis nähnyt naisen ostoilmoituksen, googlannut mekon nimen, löytänyt mekosta kuvia blogistani, napannut kuvat itselleen ja lähetänyt ne naiselle omina kuvinaan. Miehellä ei siis ollut mekkoa, mutta nainen oli innokkaana ehtinyt jo maksaa sen hänelle.

Ai että miten ärsyttävää!!! Miten paljon joukkoomme mahtuukaan epärehellisiä paskiaisia, jotka huijaavat ihmisiä minkä ehtivät!

Nainen sai onneksi osto- ja myyntipalvelusta miehen henkilötiedot ja teki rikosilmoituksen. Saapa nähdä saako nainen koskaan rahojaan takaisin.

Vitsi miten tylsää olla itse tällaisessa epärehellisyydessä välikappaleena! Oletteko Te, tai tiedättekö jonkun tuttavanne joutuneen nettihuijauksen kohteeksi?

Jos muuten haluatte tietää, miten netin käänteinen kuvahaku toimii (eli miten löytää kuvan alkuperä), niin esim. täältä löytyy siihen vinkkejä.

Kuvat: Sara S

The post Mukana harmillisessa huijauksessa appeared first on Tunnetila.

The post Mukana harmillisessa huijauksessa appeared first on Nelkytplusblogit.

• 3 kananmunaa
• 6 rkl vehnäjauhoa
• vajaa 1 tl leivinjauhetta
• 1.5 dl fetamuruja
• 3 rkl  raejuustoa
• 3 rkl rahkaa
• 6 kirsikkatomaattia, pilkottuna
• edellisen ohjeen munakoisosuikaleita 
• muutama rkl tuoreen oregaanon lehtiä,  tai kuivattua oregaanoa
• 1 tl paprikaa, 2 tl yrttimaustetta,   1 tl suolaa, ripaus mustapippuria
• öljyä vuokiin

Kananmunat  jauhot, leivinjauhe sekä mausteet (tuoretta oregaanoa lukuunottamatta)  vispataan tasaiseksi,  ja joukkoon lisätään raejuusto sekä rahka .  Lopuksi lisätään  kirsikkatomaattipalaset, tuore oregaano sekä fetamurut, ja seos sekoitetaan tasaiseksi.

Valmistin nämä  silikonisessa muffinssivuoassa, jonka pinnat öljysin  ensin oliiviöljyllä.

Edellisen  postauksen munakoisosuikaleita lisätään muffinssien keskelle.

Muffinssit paistetaan uunin keskitasolla  , 200 asteen lämmössä,  noin 30 minuutin ajan, tai kunnes muffinssien pinta on saanut kauniisti väriä. 

Munakoisomuffinssien annetaan jäähtyä jonkun verran ennenkuin ne poistetaan  vuoasta.

Tosi hyviä:)

The post Munakoisomuffinssit appeared first on Nelkytplusblogit.

Ruoka oli niin hyvää, että kaikki meni kerta syönnillä

The post Viikonlopun kuulumiset appeared first on Nelkytplusblogit.

Viikonloppuna tuli käytyä läpi omaa historiaa kaseerauksen muodossa. Luin vanhoja päiväkirjoja,  kirjeitä/kortteja ja rakkauskirjeitä exiltä, pojilta saamia äitienpäiväkortteja, vanhoja aineita ja kävin läpi kirjahyllyt x 4 jne. 

Päiväkirjojen kirjoittamisen aloitin jo n 7-vuotiaana. Viimeisimmät merkinnät ovat ehkä 5 vuoden takaa. Niin paljon muistoja, hyviä, huonoja, kipeitä ja mahtavia. 

Näin jälkeenpäin harmittaa, että heitin roskikseen päiväkirjat, jotka olivat vaikeimmilta teini-iän vuosilta. Muistan, että niiden poisheittäminen n 13-14 vuotiaana oli jotenkin helpottavaa. Mikä oli poissa silmistä, ei ehkä tapahtunut. Olin tuolloin ylitunnollinen epävarma silmälasipäinen tyttö. Tuolloinen kouluympäristö oli välillä raskas (varmasti aika monelle), ja opettajien aika meni usein järjestyshäiriöihin. Joskus saatoin löytää sylkeä ulkotakista, joka oli luokan naulakossa, lempparihuulipunan murskattuna tai pyörän kumit puhkaistuna koulun pihalta. Minua ei kiusattu, mutta kaikenlaista pahaa oloa koulussa ilmeni. Monesti yritin vain olla näkymätön ja kaikille mukava ja miellyttävä. 

Ihanat kirjeet ja kortit toivat roskia silmiin. Mulla on (ollut) ihania ystäviä ja poikaystäviä. Olen ollut rakastettu monesti. Olen saanut tukea ja antanut tukea.  Ja kaikki ihanat tyttöjen kirjat, jotka ovat osa mua Merri Vikin Lotta-kirjat, Vihervaaran Anna ja Seljan tytöt. 

Illan viimeisteli Ulla-Maija Aaltosen Colette Pieni musta koira kirja, jonka luin n tunnissa. Kirja sai mut vollottamaan yli äyräiden, räkä poskella. En tiedä itkinkö Colettea, silitettäväksi syntynyttä pientä mustaa koiraaa, josta ei tullut suurta koiraa. Itkinkö edesmennyttä veljeä, josta ei tullut aikuista miestä?  Vai  omaa historiaani, kaikkea koettua ja kokematta jäänyttä,  rakkauden ja hyväksytyksi olemisen tarvetta, kipeää ja iloisaa, mene ja tiedä. 

Vai sitä, että joudun ensi viikolla päästämään irti kodista, joka oli meille usein hyvä 12 vuoden ajan. Täällä me aloittelimme elämää eron jälkeen, ensin haparoiden, sitten varmemmin. Täällä paiskottiin ovia, koettiin raivonhetkiä, itkettiin ja huudettiin – ja sovittiin.  Täällä pojat kasvoivat tirriäisistä teini-ikäisiksi. Meistä tuli täällä perhe uudella kokoonpanolla.  Saimme monia ihania naapureita, pidin hulvattomia partyja ystäville, pojille ystävä-ja sukulaissynttäreitä, tänne saimme ensin yhden rakkaan koiran, sitten toisen. Tästä kodista on niin paljon muistoja, sydämen muistoja. 

Tänään on sadellut miltei koko päivän. Kävin terapiassa viimeistä kertaa ennen kesätaukoa.  Hoidin myös muutamat Tori.fi kaupat, pojat piipahtivat. Talo henkii jo lähtemisen tunnelmaa, teemme jäähyväisiä. Koirat ovat hiukan rauhattomia, uskon, että ne vaistovat tulevan muutoksen. 

Tätä kirjoittaessani, ymmärrän että muutto on mahdollisuus päästää irti vanhasta, hyvästellä, hyväksyä menneisyys, ehkä tehdä myös jonkinlaista tilinpäätöstä. Jotkut unelmat ovat toteutuneet, mutta osa odottaa vielä vuoroaan, jos/kun niin on tarkoitettu. Niin elämä toimii, se järjestelee uudelleen palapelejä, kaikki toiveet, odotukset ja kuvitelmat eivät toteudu, jotkut taas toteutuvat, niin se menee. Lähetänkin uuden tilauksen universumille, katsotaan miten käy. 

Sen kun muistaisi, että kaikissa elämän muutoksissa on mahdollisuus uuteen kasvuun. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Uusi elämä odottaa. Kiitos koti 12 vuodesta <3

The post Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu appeared first on Nelkytplusblogit.

Kesäkuun aikana meidän perheessä on eletty jännittäviä aikoja, mutta yksi kerrallaan asiat ovat alkaneet selkiytyä. Vaikka kesä on juuri nyt parhaimmillaan, eletään täällä jo vähän sen jälkeistä elämää…

Viime viikolla minulle myönnettiin vihdoin ja viimein virkavapautta yhdeksi vuodeksi eteenpäin ja siltä osin uuden työn aloittaminen elokuussa Porin Winnovassa tuntuu mukavalta. Edelleen välillä vähän “hirvittää”, mihin olen lupautunut, mutta uskon selviäväni työn tuomista haasteista. Motivaatio ja innostus uudesta työstä voittaa tällä hetkellä sen “pahimmankin” pelon ja epävarmuuden tunteen.

Meidän perheessämme varmistui viime viikolla myös teinimme opiskelupaikka. Hän sai tänä keväänä peruskoulun päätökseen ja kevään yhteishaussa hän oli ensisijaisesti hakenut liiketalouden opintoihin. Lukio oli toisena vaihtoehtona (ja olisi pääsytkin sinne), mutta ammatillinen oppilaitos tuntui  hänestä paremmalta vaihtoehdolta. Tulosten saaminen taisi jännittää sekä äitiä että teiniä lähes yhtä paljon, mutta nyt voimme huokaista helpotuksesta. Ensi syksynä meidän perheessä on kaksi Winnovalaista, joista toinen opiskelee ja toinen opettaa liiketalouden yksikössä. Teinin onneksi sentään eri kaupungeissa.

Nykyiset visualistiopintoni saan päätökseen sopivasti juuri ennen töitä. Olen viimeistellyt kahta näyttöä ja sain viikonlopun aikana työstettyä ne valmiiksi. Heinä-elokuun vaihteessa lähetän näytöt lopullisesti eteenpäin ja varsinainen näyttötutkintotilaisuus on todennäköisesti elokuun aikana. Toivotaan, että näytöt menevät silloin hyväksytyksi läpi ja saan visualistin tutkinnon valmiiksi.

Syksyllä keskityn selviytymään uudesta työstä ja tavoitteena olla kuormittamatta vapaa-aikaani liikaa. Koska kulunut vuosi on ollut minulla hyvin tiivistä opiskelua, olen ajatellut pitää (vaihteeksi) pientä taukoa siitä. Olen saavuttanut niitä opiskeluetappeja, joista olen joskus haaveillut ja meikäläisen osalta aikuisopintotuki taitaa olla melkein loppuun asti hyödynnetty. Jotain pientä webinaaria ja lyhytkurssia voin harkita, mutta en enää mitään pitkäkestoista ja sitouttavaa…kunnes toisin sanotaan.

Tällä viikolla vietetään juhannusta ja me lähdemme viettämään sitä mökille. Kulunut vuosi on ollut siitä harvinainen mökkeilyhistoriassani, että en ole koskaan aikaisemmin aloittanut mökkikautta näin myöhään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan – ja silloinkin juhannuksena. ja nyt toivottelen mukavaa viikkoa!

P.S. Huomaan, että meikäläisen kuvauskohteena viimeisen kuukauden aikana ovat olleet lukuisat luonnonkukat,  joten kuvasaldo postauksissa on ollut hieman yksipuolista.

The post Syksyn suunnitelmat selvillä appeared first on Nelkytplusblogit.

Juhannusviikolla kuluva vuosi alkaa olla jo puolessa välissä, joten otetaanpa pieni tilastojuttu tähän väliin. Poimin tähän alkuvuoden luetuimmat…

The post Lomakkeista kiinnostaviin kohteisiin appeared first on Meriharakka.net.

The post Lomakkeista kiinnostaviin kohteisiin appeared first on Nelkytplusblogit.

MAINOS: LYKO (*Sisältää mainoslinkkejä)

Netti on nykyään pullollaan vaihtoehtoja, mitä tulee kosmetiikan ostamiseen. Yksi eniten käyttämiäni verkkokauppoja on *Lyko, josta löytyy monipuolisesti niin meikkejä, ihonhoitoa kuin tuoksujakin. Lisäksi kaupasta löytyy *Yankee Candle -tuoksukynttilät, jotka kuuluvat vahvana osana arkeeni varsinkin talviaikaan, mutta elokuun pimenevinä iltoina kaivan esiin Warm Cashmeren tai Autumn Glown, joiden tuoksu vie mielen kohti syksyä.

Nyt on kuitenkin loppuviikoksi luvattu suorastaan helteistä, niin ajattelin, että voisin jakaa teille viisi kosmetiikan kesäsuosikkia, jotka ovat olleet olleet eniten käytössä tänä kesänä, mutta myös aiempina vuosina. Suurimman osan tuotteista olette nähneet täällä jo monen monta kertaa. Ostan niitä aina uudestaan, kun entiset ovat päässeet loppumaan. 

Mitkä ovat sinun kosmetiikan kesäsuosikit?

Lykon koko valikoiman löydät *täältä. Yli 30 euron tilaukset postikuluitta, ilmainen Budbee-kuljetus yli 60 euron tilauksille. Tosin tällä hetkellä myös Budbee-toimituksille näyttäisi saavan ilmaisen kuljetuksen, kun tilaa yli 30 eurolla.

Oikein aurinkoista ja lämmintä juhannusta kaikille!

The post Viisi kosmetiikan kesäsuosikkia Lykolta appeared first on Nelkytplusblogit.

Viikonkuulumisia viikko 25. Viikon numerosta ei ole mitään tietoa, joten pitää kurkkia kalenteria. Päivä taisi olla maanantai. Tai siis maanantain vastainen yö. Havahdun imaamin lauluun: kello on 3.02 Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut paljon. Kansainvälinen konferenssi, yliopiston historian ensimmäisten opiskelijoiden valmistujaiset. Tämän jakson aikana tekemistä on tavallista enemmän, työpäivät ovat venyneet luvattoman pitkiksi, mutta en … Jatka artikkeliin Viikonkuulumisia – olisiko viikko 25?

The post Viikonkuulumisia – olisiko viikko 25? appeared first on Via Per Aspera Ad Astra.

The post Viikonkuulumisia – olisiko viikko 25? appeared first on Nelkytplusblogit.

Sanokaa, jos olen väärässä, mutta näin täällä meillä.

Mies haki passia keväällä ja oli aika käydä tunnistautumassa eli joka toinen passi pitää hakea niin, että käy poliisiasemalla paikan päällä tunnistautumassa, otetaan sormenjäljet sun muut.

Mies teki hakemuksen, laittoi kuvan menemään netin kautta, maksoi passin ja kävi tunnistautumassa ja sai Porvoon poliisiasemalta passin mukaan. Siellä oli passi valmiina.

Menin tänään tunnistautumiseen, olin tehnyt kaiken saman ennakkoon, mutta passi tulee parin viikon päästä R-kioskille. Kerroin, että mies oli keväällä saanut passin paikan päällä, juu ei mitään tällaista palvelua ole. No oli. Mutta voi olla, että on ollut ennen ja suloinen kesäapulainen ei tiennyt miten esimerkiksi keväällä ovat asiat menneet.

Noh menin hakemaan täysi-ikäisen tyttären passia R-kioskilta, tyttären laatimalla valtakirjalla. En saanut tyttären passia noudettua, koska passini on mennyt vanhaksi pari kuukautta sitten. Kysyin, miten nyt sitten oma passi, koska se tulee R-kioskille pian, että saanko sitäkään noudettua, mutta sen kuulemma saa omalla vanhalla passilla, kunhan passi on mennyt vanhaksi vuoden sisällä eikä yli vuoden aikana. No sitten tajusin kysyä, että miten tytär saa passinsa, koska on vaan mopokortti ja tyttären passi on koronan takia mennyt vanhaksi jo pari vuotta sitten, eikä sitä ole ollut mitään järkeä uusia tässä välissä, koska korona. Juu ei tytär ei saa omaa passia, jos vanha passi on mennyt vanhaksi yli vuosi sitten ja ei ole muita virallisia henkkareita!?

Kysyin mitä nyt tehdään sitten, niin tyttären passin voi hakea kuka vaan täysikäinen, jolla on voimassa oleva passi, tyttären laatimalla valtakirjalla. Antakaa mun nyt kaikki kestää, onko tämä totta oikeasti. Tytär voi laatia valtakirjan, jolla toinen ihminen voi hakea passin, mutta ei saa omaa passia haettua. Jotenkin mielestäni tässä kuviossa on jotain pielessä.

Mietin, että mitä sitten tapahtuu, jos passi palautuu R-kioskilta jonnekin, koska kukaan ei sitä saa haettua, minne se palautuu, lähimmälle poliisiasemalleko? Saako sen sieltä sitten haettua henkilöllisyyden tunnistamisella, varmaankin näin.

Jouduin muuten ottamaan pikapassin, koska olen menossa Gotlantiin pian ja mitä ihmettä sinnekö tarvitsee passin? Vissiin näin sitten, tätä muuten poliisiasemallakin ihmeteltiin, sillä Pohjoismaissa ei pitäisi tarvita passia.

Eli ei ole ihan helppoja aina nämä passi asiat. Vaikka omalla kohdalla kävi kaikki tänään todella jouhevasti. Netissä on kaikki ajat varattu heinäkuun ties minne asti. Menin klo 15:00 poliisiasemalle ilman ajan varausta ja olin ensimmäinen jonossa ja tein henkilöllisyyden tunnistautumisen ja ensi viikolla pikapassi odottaa ärrällä ja saan sen vanhalla passilla, koska se on mennyt vanhaksi vasta kaksi kuukautta sitten.

Onko teillä kaikki mennyt helposti passi asioiden suhteen. Mietin ihmisiä, joilla on vaan ajokortti ja passi ja passi on mennyt koronan tiimellyksessä vanhaksi pari vuotta sitten. Että ei muuta kuin kenelle vaan aikuiselle, jolla voimassa oleva passi, valtakirjaa tekemään, niin näin sen saa sitten haettua.

Jos tiedätte toisin, niin kertokaa ihmeessä. Tai jos osaatte kertoa miksi sen on näin mentävä, mikä logiikka on siinä, että tytär voi kyllä kirjoittaa valtakirjan toiselle ihmiselle, mutta ei ole valtaa hakea omaa passia? Toki tajuan logiikan, että pitää olla virallinen voimassa oleva henkilöllisyystodistus, mutta silti en oikein tajua.

No mutta ihanaa viikkoa kaikille ja onnea passi asioiden hoitamiseen. <3

The post Passi hommia eli ihan seko meininki! first appeared on Tiia Koivusalo.

The post Passi hommia eli ihan seko meininki! appeared first on Nelkytplusblogit.

Ihan toppen! 

The post Maja Francis – Anxious Angel appeared first on Nelkytplusblogit.

 Pressimatka /Visit Åland/Viking Line/Silja Line

Ahvenanmaa viettää tänä vuonna 100-vuotissynttäreitä. Joten huikeaa juhlahumua on tiedossa.  Huikeaa  on myös se, että sain vihdoin nähdä ja kokea Ahvenanmaan. Liian usein lomillani suuntaa kauemmaksi tai ainoastaan mökille ja monta upeaa kohdetta jää kesällä näkemättä.

Vierailu oli nopeatempoinen yhden päivän vierailu ja näin vain  pienen osan Ahvenanmaata, mutta päivä herätti ihastusta ja toiveen tulevista ihanista ja leppoisista kesäpäivistä saarta kierrellen.

Tänä juhlavuonna Ahvenanmaa tarjoaa runsaasti erilaista ohjelmaa. Itseäni kiinnostaisi erityisesti islanninhevosten PM-kilpailut 9. – 14.8. Olisi upea käydä katsomassa ja fiilistelemässä ihania issikoita.

Visit Ålandin sivuilta voi katsoa kaikki vuoden tapahtumat, linkki löytyy täältä.

Museolaiva Pommern on varmasti monella kohteena Ahvenanmaan matkalla ja upea kokemus se onkin. Nyt on myös mahdollisuus huikeaa elämykseen, nimittäin 29.6 – 29.7. välisellä ajalla  pääsee kiipeämään Pommerin mastoon. Ajatuskin hirvittää, mutta voisi olla upeaa ylittää itsensä ja pelkonsa.

Lisää Pommernista täältä.

 Matkaseurana olleiden Tiian ja Jurin asut oli ihanasti teemaan sopivia.

Ahvenanmaalla on tietysti myös oma ruokakulttuurinsa, kukapa ei olisi kuullut Ahvenanmaan pannukakusta mutta lista on pitkä, omenamehua, mustaleipä, lihapiirakkaa ja muita herkkuja. Meidän ravintolana oli Hotelli Arkipelagin yhteydessä oleva Arken Garden. Hyvän ruuan lisäksi siellä voi nauttia livemusiikista. Alkudrinkin voi käydä nauttimassa huikean hienosti sisustetussa Compagnietissa. Tai muissa ihanissa kahviloissa ja terasseilla.

Kierros Maarianhaminassa auringonlaskun aikaan oli elämys ja kävely päättyi upeasti Gröna Udden rantasaunaan. Gröna Udden leirintäalueelle voi saapua matkailuautolla tai vuokrata mökin. Ja saunan voi vuokrata itselleen tuntimaksulla.

Idyllisempää miljöötä kesäiltana saa hakea, tunnelma oli huikea.

Ihanan päivän ja illan päätteeksi hyppäsimme Silja Serenaden tuttuun vieraanvaraisuuteen ja kohti kotia.

Menomatka tällä matkalla oli uudella Viking Linen Glorylla. Laitan kuvia laivasta myöshemmin, sisustus ja näkymät siellä on kyllä huikeat. 

Suloista keskikesän juhlaa <3

The post Ahvenanmaa 100 vuotta appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Kauniin yksinkertainen Linnanmäki-ruusu appeared first on Nelkytplusblogit.

Terveisiä Kemiön sairastuvalta!

Boo ja Salsa palasivat kuuden tunnin tiputuksen ja seurannan jälkeen kotiin. Taju oli toki enemmän tai vähemmän kankaalla, mutta oman tuvan rauhaan kuitenkin – kiitos Raision Eläinsairaala Vettorin hyvän hoidon. Koirat saivat mukavasti viettää omassa sopessaan tuon reilu kuusi tuntia, ilman sen kummempia häiriöitä ja ylimääräistä sählinkiä. Välillä kävi lääkäri tsekkaamassa verenpaineet ja muut arvot, muuten koirat saivat nesteytystä ja tarpeellista lepoa.

Seuraava päivä meni kaikkinensa aikamoisessa tokkurassa. Ruoka ei maistunut, ei edes makupalat, ja aamun ensimmäinen kusilenkki päättyi 20 metriä portista, kun Salsa iski perseensä maahan. Eläinsairaalasta toki sanottiin, ettei pariin ensimmäiseen päivään ruoka varmastikaan maistu, mutta ettei edes herkkunakki, sitä vähän hämmästelin. Me saatiin Tramadol -resepti koirille, jota olisi pitänyt sitten heti aamusta antaa koirille, mutta siitähän ei sitten tullut mitään. Jos ei voi piilottaa lääkkeitä herkkuihin (ja näille koirille se ei todellakaan onnistu), toinen vaihtoehto on työntää lääke syvälle nieluun ja pitää koiran kuonoa kunnolla kiinni – jossain vaiheessa koira sen lääkkeen sitten nielee. Tässä tapauksessa, kun kyy oli purrut kumpaakin kuonoon ja se oli jo valmiiksi kipeä ja turvonnut, tämä vaihtoehto jäi auttamatta pois. 

Tramadol on muutenkin särkylääke (ilmeisesti aika huumaavakin), joten ajattelin että olkoot. Mikäli olisi ollut kyseessä joku oikeasti hoitava lääke, olisin varmaan yrittänyt tiukemmin keksiä keinon sen antamiseen, mutta nyt ajattelin seurata tilannetta ilman lääkettä.

Pikkuisen jaksetaan jo lenkkeilläkin.

Ihan hyvältä siis näyttää. Molemmilta onnistuu tarpeilla käynti (se oli kuulemma tärkeintä näin alkuun), ja vettä on lipitetty ihan kiitettävästi. Ruoka maistuu sekin jo vallan mainiosti, mutta ennen kaikkea herkut uppoaa ihan vanhaan malliin. Nyt olisi kyllä oiva hetki ajaa sisään jokunen terveellisempi elämäntapa, eikä tunkea niitä herkkuja kaikissa mahdollisissa käänteissä (vink vink vieraat), pari kiloa kun olisi kuulemma kummallakin koiralla syytä pudottaa. Mutta katsotaan laihdutuskuuria sitten myöhemmin, kun ollaan tästä käärmeseikkailusta kunnolla selvitty.

Nyt maistuu lenkitkin lähes entiseen malliin, vaikka viikon verran olisi syytä olla sairaslomalla. Ei me toki vielä meidän perinteisiä tosi pitkiä lenkkejä sentään tehdä, mutta useampia lyhyitä lähimetsiin. Törmättiin peuroihinkin, ja kummatkin koirat oli taas iloisesti lähdössä jahtiin, mutta kovin villisti ei saisi tuolla pusikoissa vielä törmäillä. Iisiä siis vielä tovi.

Hyvältä kuitenkin näyttää. Varovaisuutta kuitenkin tarvitaan, sillä jälkiongelmia voi tulla mm. munuaisiin tai muihin sisäelimiin. Toivotaan kuitenkin, että me selvitään tästä seikkailusta näin vähin vaurioin. 

Kovasti ollaan halailtu ja pussailtu ja koirien joogat (kyllä, kovia tyyppejä joogaamaan) näyttää samalta, kuin ennenkin.

Kiitos kaikille tsempeistä ja myötäelämisestä

Ja ennen kaikkea, aurinkoista, lämmintä ja oikein hauskaa juhannusta teille ihanat

Ps. Samuin käärmeseikkailuista voi lukaista vaikka täältä ja täältä.

Boo ja kesän ihanat syreenit.

Eturivin Salsa.

Mainiota juhannusta kaikille!

The post Tyypit on jo ihan iskussa! appeared first on Nelkytplusblogit.

Tiedossa uintia, saunomista, grillailua, herkuttelua ja hitokseen hauskoja juttuja

The post Hyvää juhannusta appeared first on Nelkytplusblogit.

Kahden koronavuoden aikana en ole käynyt Loviisassa kertaakaan. Minulla on ollut suunnaton ikävä hurmaavaa, sydämeni vienyttä pikkukaupunkia, vanhoja kauniita taloja ja ennen kaikkea ihmisiä, joihin olen Loviisassa tutustunut. Kesällä 2012 ystäväni Nina Niinan unelmia -blogista houkutteli minut mukaansa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan ensimmäistä kertaa. Olin toki käynyt Loviisassa muutamia kertoja ennen tuota vierailua mutta talotapahtuman aikana menetin sydämeni historialliselle pikkukaupungille ihan totaalisesti. Seuraavana kesänä palasin Loviisaan joten vanhimmat ystävyyssuhteeni loviisalaisiin ovat syntyneet jo kymmenen vuotta sitten. 

Kuninkaanlampi 

Vaikka Facebookin kautta olen seurannut loviisalaisten elämää idyllisessä pikkukaupungissaan ne aidot kohtaamiset ovat nyt pandemia aikoina jääneet pois kokonaan. Viime sunnuntaina korjasin tilanteen kertaheitolla ja huristelin Mimmin kanssa Loviisan Avoimen Puutarhat -tapahtumaan. Ilmakin oli mitä mainioin. Tapahtuma oli startannut jo lauantaina mutta itse olin silloin kummitytön konfirmaatiossa Uspenskissa katedraalissa. Ensimmäinen puutarhapäivä oli ollut myös todella harmaa ja sateinen kierrellä puutarhoissa. Koska minulla oli rajallisesti aikaa ehdin katsastaa vain neljä puutarhaa mutta ne kaikki ovat merkityksellisiä ja jokaisessa sain myös jutella tuttujen loviisalaisten kanssa. 

Kauppamuseon puutarha

“Maailma ympärillämme muuttuu tavalla, johon emme juuri voi vaikuttaa, mutta puutarhat ovat ja pysyvät, vaikka nekin elävät jatkuvan muutoksen tilassa. Niin pitääkin olla. Puutarha kun ei koskaan ole valmis.

Mutta juuri se, että voimme hallita ja hoivata ainakin pientä osaa luomakunnasta omalla pienellä tavallamme, luo syvää hyvänolon tunnetta kaiken epävarmuuden keskellä. Voimme luottaa siihen, että vuodenaikojen kiertokulku jatkuu ja kevät tuo mukanaan ikuisesti uudistuvan kasvun ihmeen.” lainaus Loviisan puutarhayhdistyksen sivulta.

Ota mukava asento niin lähdetään kurkkaamaan muutamaan vehreän vihreään ja kukkivaan puutarhaan Loviisassa. Aloitin kierrokseni  Skinnarbyn maaseutupuutarhoista ja päätin sen Loviisan kaupunkipuutarhoihin keskustan alueella. Mimmi pysytteli autossa ja kävin vain moikkaamassa loviisalaisia tuttuja. 

Kauppamuseon puutarha

Minna ja Kari Järvisen Kauppamuseon puutarhassa kukki ihan hurjasti. Kun kävin Villi Kanala -puodissa 24.huhtikuuta osa maasta oli vielä lumen alla. Mutta kun aurinko alkaa lämmittämään maata niin nopeastihan sieltä puskee esille uutta elämää. Ensimmäisen kerran kävin Kauppamuseon puutarhassa kesällä 2019 ja jo silloin kiinnitin huomiota ihanaa rehevyyteen, salaperäisyyteen ja rentouteen puutarhassa. Nimensä mukaisesti se sijaitsee Suomen pienimmän kauppamuseon takana. Jos et vielä ole kurkistanut minkälaista oli entisaikojen kyläkaupoissa niin ehdottomasti kannatta poiketa museossa jonain päivänä. Museon aukioloajat näet tästä. Ennen puutarhaan sukeltamista saa kartan alueesta. 

Puutarhassa saa ihan omassa rauhassa kävellä ja ihailla sekä aistia puutarhaa ihan kaikilla aisteillaan. Näköaistin lisäksi kannattaa myös kuunnella ääniä puutarhassa sekä totta kai nuuhkia tuoksuja, joita puut, pensaat ja kukat välittävät ympärilleen. Puutarhassa on paljon pieniä yksityiskohtia, joita on myös hauska bongailla kulkiessaan. Tärkeää on minusta myös välillä istahtaa johon lukuisista istuinryhmistä. Puutarhoissa kulkeminen ei ole mielestäni ole kiireessä tehtävää puuhaa vaan niissä pitää liikkua aistit avoinna verkkaisesti ja välillä on hyvä vaikka istahtaa ihailemaan ympäröivää kauneutta. 

Kauppamuseon puutarhasta löytyy hauskasti nimettyjä puutarhan osia kuten Aurinkopuutarha, Lampipuutarha, Omenanpuupenkki, Varjopenkki, Kielorinne, Kahvipannurinne jne. Talon takana on todella upea lasinen kesähuone, jonka sisustus oli taas ihan huikea. Täällä voi istuskella vaikka sää olisi ulkosalla vähän sateinen ja viileäkin. Villi  Kanala -puodin tuotteitakin löytyi kesähuoneesta. Arvoin pitkään yhden Rörstrandin vintagevadin kanssa mutta lopulta jätin sen ostamatta melko suuren kokonsa takia. Toki Marjon matkaan lähti Villistä Kanalasta valkoinen kannu ja metallinen kahvikaadin, jotka on bongattu puodin uudesta “valkoisesta huoneesta”. 

Kerttulan taidepuutarha

Muutaman sadan metrin päästä löytyi toinen hurmaava kohde eli Kerttulan taidepuutarha. Nimensä puutarha on saadun Luru Hirvan ja Masa Karhulan Kerttu koiralta, jonka minäkin onnistuin reissullani näkemään vilahdukselta. Talon puutarhaan astuessaan kuuli myös soljuvaa jazz-musiikkia, jota paikalla olevat muusikot tuottivat ilolla kesäpäivään. Kerttulan puutarha on peräti 3000 neliömetriä ja sieltä löytyy hyvin erilaisia puutarha-alueita. Myös eri tyyppisiä istuinryhmiä on runsaasti. Täällä voi vaikka siirtyä auringon perässä paikasta toiseen sen mukaan miten aurinko päivän mittaan liikkuu – kätevää! 

Seuraavaksi siirryttiin Loviisan keskustan puutarhoihin ja sieltä valikoitui Pitkänpöydäntalo eli yksi LWT kohde, jossa olen käynyt vuodesta 2012 lähtien. Kurkkasin jo kadulta talon emännän Kaisa Korpelan keramiikkapuodin ikkunasta sisälle. Olin innoissani kuin pieni lapsi joten ihan extempore koputin puodin ikkunalasiin merkiksi “Hei, minä olen taas täällä pitkästä aikaan!” Voi, miten hauska oli nähdä Kaisa pitkästä aikaan ja vaihtaa kuulumisia viimeisen kahden vuoden ajalta. Harmi kun Lilli-labbis ei ollut näköpiirissä niin en päässyt rapsuttelemaan sitä. Muistan vieläkin Korpeloiden entisen Seda-labbiksen joulutaloista punaisessa joulukauluksessaan, joka taitaa olla periytynyt nyt Lillille. 

Kiitos kaikille puutarhansa avanneille loviisalaisille ja elokuussa nähdään taas uudelleen 

The post Loviisan Avoimet Puutarhat lumosivat jälleen kerran appeared first on Nelkytplusblogit.