The post Rules for being human appeared first on Nelkytplusblogit.

Capri kuva Pixabay 

Minä olen Italia fani henkeen ja vereen! Vaikka ihan viime vuosina en saapasmaassa ole käynyt olen aikoinaan kolunnut sen aikalailla ristiin ja rastiin. Ensikosketuksen otin Italiaan jo interrail reissullani, jolloin koettiin ikuinen kaupunki Rooma, Michelangelon Firenze sekä satumainen kanaalien Venetsia. Tuo reissu jätti polttavan kaipuun Italiaan, jota sitten seuraavien vuosien ja vuosikymmenten aikana on paikattu tekemällä matkoja herkullisen pastan, Prosciutto Crudon ja upean arkkitehtuurin kotimaahan. Katselin juuri Italian karttaa ja tuumailin, että “saappaan kärki ja korko-osa” on vielä kokematta. Sisiliassakin olen viettänyt yhdellä lomareissullani kaksi viikkoa kiertäen saarta. Myös Sardinian saari on vielä kokematta. 

Kuva Pixabay

Kun tein tätä postausta kaivon esille vanhat interrail valokuvat sekä muitakin Italian reissujen kuvia. Kuvat on liimattu siististi valokuva albumeihin (eikä minkään muovikalvon alla) mutta silti valo on päässyt niihin vaikuttamaan joten värit olivat hyvin haalistuneita ja sameita. Kuviin oli ajan hengen mukaisesti liitetty myös karttoja, paikallisten kahviloiden maksukuitteja, muistomerkkien sisäänpääsymaksuja ja muita tuiki tärkeitä lippusia reissusta. Sääli, että valokuvieni laatu on kärsinyt sillä tähän postaukseen olisi ollut kiva ottaa autenttisia kuvia omilta reissuiltani mukaan. Nyt olen lainannut kaikki postauksen Capri kuvat Pixabaysta ja yhden blogikollegalta. Nyt joku kuumeisesti miettii, että miksi ihmeessä valokuvat ovat juuri Caprin saarelta? Malttakaa rauhassa mielenne niin kohta saatte kuulla tarkemmin.

Kuva Pixabay

Minähän olen tunnettu nettishoppailusta varsinkin näin koronapandemian aikaan. Kertaakaan en ole käynyt vaatekaupassa yli kahteen vuoteen vaan kaiken olen tilannut verkosta. Ostoksia on tehty maltilla koska kun ei juuri missään käydä ei juuri mitään uutta tarvita. Jostain kumman syystä internetin ihmeellinen maailma osaa aina valita ja näyttää juuri minulle mainoksia, joista kiinnostun. Nyt silmieni etten lävähti ruudulle yhtenä kauniina päivänä Newport Home Interiorin verkkosivut. Niin se netti oli ovelasti nuuskinut tekemiäni hakuvalintoja kun tiesi minun pitävän sinisestä kodin sisustuksessa.

Newport Home Interiorin sinivalkoinen mukisetti kuuden kappaleen laatikossa tuntui tulevan ihan koko ajan jossain kuvaruudun sivupalkissa esille. No, pakkohan se oli klikata auki kun kuvassa oli sinistä ja valkoista. Meillähän on alkanut sininen kausi muutamia vuosia sitten eli sillä tiellä taas kuljetaan. Uutta tämän sinisyys ei todellakaan ole vaan muutettuani lapsuudenkodistani omilleni minulla oli hetken vaaleanpunainen kausi – kyllä luitte ihan oikein – kunnes siirryin siniseen. Sitten tuli vihreä kausi, josta siirryttiin luontevasti taas siniseen. 

Kuva Pixabay Grotta Azzura / Sininen luola 

Kuva Pixabay 

Mukeista oli niin vastustamaton tarjous etten voinut jättää sitä käyttämättä. Jos saa 65,50€ maksavat mukit saa puoleen hintaa eli 32,70€ niin pakkohan tähän oli tarttua. Kun vielä näistä mukeista minulle tulvahti mieleen kahden viikon lomajakso Amalfin rannikolla vuosia sitten oli toimittava. Asuimme Sorrentossa aivan ihanassa hotellissa Corallo Sorrento. Hotelli oli todella kauniilla paikalla sataman ja Sant’Agnello -lahden yläpuolelle. Se näkymä, joka avautui syvänsinisenä eteen aamulla, päivällä ja illalla oli lumoava. Maisemaa piti tuijottaa ihan jokainen päivä, jotta sen muistaa yhä vieläkin elävästi kun sulkee silmänsä. 

Kaukana horisontissa siinsi myös Caprin saari, jonne totta kai teimme päiväretken. Nousimme pieneen laivaan, joka kuljetti meidän noin viisi kilometriä mantereesta olevalle saarelle. Caprihan on todella pieni saari – pinta-alaltaan vain reilut 10 neliökilometriä mutta sillä on sitäkin suurempi maine. Monelle Caprin saari edustaa jetset elämää, vapaamielisyyttä, kuuluisuuksia, kuninkaallisia ja luksusta mutta historiassa Caprilla on ollut paljon muutakin mielenkiintoista.

Kuva Pixabay / Faraglioni – kolmen kiven muodostelma Caprin edustalla meressä

Historia kertoo, että kreikkalaiset ovat jo 600-luvulla eaa. rakentaneet Caprille linnoituksia. Saarelle muutti aikoinaan asumaan myös viimeisiksi elinvuosikseen Rooman keisari Tiberius eli hän hallitsi Rooman valtakuntaa Caprilta käsin. On puhuttu keisarin viettäneet siellä ylenpalttisen irstasta ja väkivaltaista elämää. Toisen teorian mukaan Tiberius halusi vain erakoitua Caprille eikä olla Roomassa.

Caprin saarta hallitsivat myös ranskalaiset vahvistaen sen linnoituksia aina Napoleonin viimeiseen Waterloon taisteluun saakka 1815. Seuraavaksi saarelle saapui venäläisiä intellektuelleja Venäjän-Japanin sodan 1904-1905 jälkeen. Caprin kauniissa maisemissa ovat viettäneet aikaa yhdessä Maksim Gorki, Lenin ja Leo Tolstoi. Muistan kuinka etsimme Lenin-patsasta sekä myös sitä taloa, jossa Gorki ja Lenin suunnittelivat Venäjän vallankumousta. Löytyihän se lopulta! 

Kuva Pixabay

Seuraava merkkihenkilö Caprin saarella oli ruotsalainen lääkäri/kirjailija Axel Munthe. Jo vuonna 1929 kirjoitettu romaani vai pitäisikö sanoa muistelmateos tai Munthen omaelämäkerta “Huvila meren rannalla” on kirja, joka kannattaa kyllä lukaista. Kirja on todellinen klassikkoteos, josta taitaa olla menossa jo 17.painos. Munthen huvilalta avautuu aivan huikeat näkymät merelle. Voi sanoa, että näkymä on sininen – Capri Azzurra. Huvilalla oli tärkeää muistaa koskettaa vasemmalla kädellään Munthen Caprille tuomaan graniittista sfinksiä samalla esittäen mielessään toive ja katsoa merelle. Minä kosketin ja toiveeni toteutui tai sitten se oli vain sattumaa. 

Kuva Meriharakat blogi / linkistä pääset lukemaan Pirkon ja Lassen Caprin päiväretkestä 

Muistan kuinka huvilalla vierailun jälkeen kävimme juomassa kupposet espressoa Piazza Umbertolla. Hinnaltaan kahvit vetivät vertoja Café de Paris -kahvilalle Monacossa eli täälläkin oli melko tyyristä istua kahvilla. Mutta istuskelu oli “must to do” ihan muiden syiden takia. Tällä aukiolla, jota kutsutaan myös maailman olohuoneeksi, Salotto del mondo saattoi hyvällä tuurilla bongata filmitähtiä, elokuvanäyttelijöitä, kuninkaallisia tai muita kuuluisuuksia. Luulin jo nähneeni Harrison Fordin joku naishenkilö käsipuolessaan mutta lähempi tarkastelu osoitti ettei tässä ollutkaan Tähtien sota ja Indiana Jones näyttelijä. Pettymys oli suuri mutta bongailua oli kiva jatkaa siinä kahvittelun lomassa. 

Kuva Pixabay

Muistan myös ostaneeni aivan ihanat ruskeat nahkanilkkurit Caprilta – en ihan siitä torin laidalta vaan syrjäkadulta. Hinnat kuuluisan Piazza Umberton laitamilla olivat melko tähtitieteellisiä. Aivan ihanat nahkapohjaiset nilkkurit ja minulla on ne vieläkin tallella. Eivät tosin enää mahdu jalkaani – ehkä jalkateräni kasvaneet tai levinneet mutta en raaski laittaa niitä kiertoon. Nämä nilkkurit ovat niin rakas muisto satumaiselta Caprilta.  

Kuva Pixabay

Koska juuri nyt en halua tässä koronahässäkässä lähteä matkustamaan Italiaan tai Caprille niin juon aamuisin, päivisin ja iltaisin kahvini Newportin aivan ihanan sinisistä Capri Azzura mukeista. Voi niistä toki teetäkin tai kaakaota nauttia. Samalla voin haaveilla, että jonain päivänä taas palaan Caprille ja Italiaan ylipäätänsä. Italia on jättänyt minuun niin pysyvän jäljen, että sinne on ihan pakko taas jossain vaiheessa päästä uudelleen. Nyt tunnelmoin vain kotosalla Capri Azzura mukieni kanssa. Jos Capri kiinnosta enemmän niin kurkkaa blogikollega Meriharakoiden vuoden 2021 päiväreissusta tästä linkistä. 

The post Kotiin tulvahti Välimerellinen tunnelma ja Capri Azzuran siniset mukit appeared first on Nelkytplusblogit.

 

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

 instagramissa,  Pinterestissä, 

The post Puutarhassa tuoksuu huumaava pihasyreeni appeared first on Nelkytplusblogit.

 Eikös kuullostakin paljon eksoottisemmalta italialaisittain? Muista paino ja pari extra o-kirjainta tuonne mascarPOOneen, niin menet jo ihan italialaisesta. Keksin tämän pastan lennossa Prisman käytävillä ajelehtiessa, sillä minulla oli haaste; Muutamaa päivää aiemmin ukkeli oli käyttänyt vapaapäivänsä ruokavideoiden googlaukseen. Ruoka ja kokkaaminen on yhteinen intohimomme, mutta nyt ukkeli

The post Kanapastaa mascarponekastikkeessa – Tagliatelle con pollo y mascarpone appeared first on Nelkytplusblogit.

Pr-matka-Seikkailu Saimaalla/kutsujana Suur-Savon Osuuskauppa: Original Sokos Hotel Vaakuna Mikkeli Onko Mikkeliin mänijöitä? Vaikka juna meni just, niin niitä lähtee useita päivässä (nopeimmillaan 2,5…

The post VISIT SAIMAA: Vikkelästi Mikkeliin ihan mistä vain – kesäkaupunki, joka tarjoaa paljon elämyksiä! appeared first on Beach house kitchen.

The post VISIT SAIMAA: Vikkelästi Mikkeliin ihan mistä vain – kesäkaupunki, joka tarjoaa paljon elämyksiä! appeared first on Nelkytplusblogit.

3 pahinta mokaa ja epäonnistunutta matkaa. Silloin, kun puhutaan ja kirjoitetaan matkailusta, kuvat loistavat ja superlatiivit lentävät. Ei se kuitenkaan voi pitää paikkaansa sataprosenttisesti. On pakko olla välillä niin, että matkasta tulee floppi. Joko matkan kohde tai ajankohta ovat vääriä, ohjelma menee pieleen tai mahatauti iskee. Olisi hauskaa tietää, millaisia teidän ei niin miellyttävät kokemukset … Jatka artikkeliin 3 pahinta mokaa ja epäonnistunutta matkaa

The post 3 pahinta mokaa ja epäonnistunutta matkaa appeared first on Via Per Aspera Ad Astra.

The post 3 pahinta mokaa ja epäonnistunutta matkaa appeared first on Nelkytplusblogit.

 Yllättävän paljon ehtii tapahtua kolmessa päivässä 

– tein asuntokaupat 

– kävin katsomassa vuokra-asuntoja

– kävin terapiassa

– allekirjoitin uuden (väliaikaisen) asunnon sopparin, buukkasin muuttofirman

– kilpailutin sähkösopparin

– tein muuttoilmoituksen

– kävin työhaastattelussa

– myin lipaston, mekon, laukun ja kerrossängyn

– otin vahingossa kuvan omasta polvestani – ja tulipahan mieleen, että mitä muuta olen tehnyt ilman että tiedän sitä. Joka tapauksessa tuo polvi- onhan se nyt kaunis 

– tein kätevänä äitinä ruokaa, esim spagetti ja jauhelihakastike, kanafileet & parsakaali & riisi, tonnikalapastasalaatti ja tänään fajitakset…

– tapasin Pinkin 

— ja vielä yksi superihana uutinen, mutta koska olen ärsyttävä bloggaaja, kerron siitä vasta huomenna!

Summa summarum….jotta hyvä minä! Lopun viikkoa taidan pötkötellä sohvalla, mutta toki en tee sitä!

Tekemisen meinikiä ja kesäiloa kaikille! Ja hei elämä kantaa ja universumi on ystävä!

The post Yllättävän paljon ehtii tapahtua kolmessa päivässä appeared first on Nelkytplusblogit.

 Yhteistyö Zonerin kanssa

Koska kyse on minusta, ei tämä tietänkään onnistunut ensimmäisellä yrityksellä, koska tällä rouvalla oli niin hoppu, että jäi yksi ohjeen kohta lukematta

Jos tämä siirto onnistui minulta, se onnistuu sinultakin…kunhan muistat lukea ne kaikki ohjeet

The post Blogin uusi osoite appeared first on Nelkytplusblogit.

Paras kevätkausi, toukokuu, meni hujauksessa – kevättä odotellessa. Oli niin viileää ja tuulista, että jätettiin suosiolla mökkeily väliin. Meillä on niin avoin paikka mihin tuuli puhaltaa tietyltä suunnalta suoraan pihalle ja vuosien kokemuksesta tiedetään, ettei silloin viihdytä siellä. Kävimme mökillä edellisen kerran 19.-22.4. (ihan itselle muistiin näin tarkka päivämäärä), jolloin jäät lähtivät reissun viimeisenä päivänä. Se hyvä puoli asiassa oli, että päätettiin tehdä viileän kevään aikana kotona perusremppaa ja saatiinkin hyvin aikaiseksi – maalattiin aidat ja terassin kaiteet ja osa lattialaudoistakin.

Pihalla ruoho oli saanut kasvaa kaikessa rauhassa ja hanhet tepastella pesueineen pihalla, joten ei auttanut muu kuin heti ekana päivänä aloittaa ruohonleikkuulla ja trimmeröinnillä – ja hanhenkakkojen keräämisellä äyskäriin. Onneksi ollaan molemmat yhtä tarkkoja pihan siisteydestä, en vain minä… Piha ja ympäristö on kuitenkin periaatteessa luonnonmukainen, ja ruohikko siinä on pakon sanelema juttu. Koko piha oli aiemmin villi pusikko eikä mertakaan näkynyt juuri ollenkaan ja kun mökki siirtyi meidän käyttöömme, koko pusikkoalue raivattiin ja sen tilalle mökin eteen nurmikko oli käytännössä ainoa vaihtoehto.

Alkuviikosta, kun oli tyyntä mies vei verkot vesille ja saatiin jokaisella kerralla parin päivän kalaruoka-ainekset: ahvenia, hauki ja alueella harvinaisempi kuha. Päivittäin kuumeni hiiligrilli ja kaikki kalat kuten myös keitetyt uudet perunat grillattiin ja lisäksi tein vain erilaisia salaatteja. Paras niistä oli caprese eli tomaatit bufala-mozzarellan kaverina; se oli niin ihanaa ja suussasulavan pehmeää – enkä muuten osta enää tavallista mozzarellaa! Ongelma vain on paikallisen S-Marketin suppea valikoima mozzarelloissa, mutta toive on jätetty sisään. Täytyy tässä vaiheessa mainita, että muutama vuosi sitten esitin heille toiveen pimientosien ottamisesta valikoimaan. Se oli heille silloin aivan uusi ja tuntematon asia, mutta niin vain niitä on edelleenkin saatavilla.
Ruoka oli varsin yksinkertaista ja helposti valmistuvaa, ja terveellistäkin. Tämän tuoreempaa ei kalakaan voi olla, lähiruokaa parhaimmillaan.
Vinkiksi voisin heittää ihanan öljykastikkeen, joka käy kasviksille, kanalle ja kalalle: oliiviöljyä, valkosipulia, ripaus suolaa – tämä aateloi myös grillatut haukifileet superherkuksi.

Pergola rakennettiin viime vuonna ja se on tietysti nyt ihan alaston, kun ei olla oltu täällä vielä. En edes tiedä mitä sinne laittaisin. Köynnöstä noihin tolppiin, heinää ruukkuihin vai mitä? Sen pitää olla helppoa joka tapauksessa ja selvitä pahimmsssa tapauksessa itsekseen parikin viikkoa.
Onko vinkkejä nopeasti kasvavista köynnöksistä? Meillä olisi tarvetta toiseenkin paikkaan rehevälle köynnökselle.
Vanhat rapistuneet korituolit on todella vanhat. Ostin ne kolmisenkymmentä vuotta sitten käytettyinä enkä vieläkään oikein raaski luopua niistä. Niissä on hirmu hyvä istua ja väri on muotoutunut sopivan kulahtaneeksi tummaan mökkiin sopivaksi.

Ilmat olivat suht lämpimät, muttei ehkä ihan sitä mitä ennusteet lupasivat. Alkuviikko oli tyynempi ja saatiin nauttia ihanista illoistakin. Loppuviikkoa kohden tuulet yltyivät ja sehän tarkoitti miehelle leijasurffausmahdollisuutta Yyterissä. Lähden aina silloin tällöin mukaan, tuulettumaan mökkielämästä, joko lämpimällä ilmalla rannalle tai sitten vien miehen sinne ja ajan Poriin kiertelemään kaupungille. Nyt oli mökkeilty ja tehty hommia jo niin paljon, että halusin lähteä pistäytymään Puuvillassa pitkästä aikaa. Se on vanhaan tehdasmiljööhön rakennettu kauppakeskus ja sinne kannattaa mennä, mikäli mielii kaupoille. Teinkin sieltä lifestyle-putiikista, joka myi -70% alennuksella kaiken pois rempan alta, erinomaiset löydöt uudelle Kirkkonummen mökille. Todella iso lasipurkkimainen maljakko ja kauniit kuviolliset tyynyliinat. Aina menen silti ensin kahville Paahtimoon, Cafe Soloon, joka on Puuvilla takapihalla.

Laitoin myös lehtikompostin kuntoon, sillä se näytti pahoin kuivalta. Kerrostelin tuoretta leikattua ruohoa sekä kuivia lehtiä ja kastelin reippaasti. Oma komposti on täällä tärkeä täytemullan saamiseksi ja saapahan siihen laitettua leikkuujätettäkin.
Niin työntäyteinen viikko oli, etten tullut avanneeksi päivisin lainkaan lehteä tällä reissulla. Mökkeilyyn kuuluu tietyt työt ja juteltiin miehen kanssa siitä, että ei kannata hankkia mökkiä mikäli ei halua puuhastella. Jos mökki on, siitä pitää huolehtia ja säilyttää siinäkin mielessä sen arvo, että ympäristö pysyy kunnossa. Meille arvo on siisti ympäristö, mutta sopusoinnussa luonnon kanssa.

Maarit

The post Ensimmäisiä mökkipäiviä, nyt vasta appeared first on Nelkytplusblogit.

Puolitoista vuotta ideasta toteutukseen, mutta tänä keväänä kävimme lopultakin tutustumassa Louhisaaren kartanoon Askaisissa (kartano on auki lähinnä kesäisin)….

The post Louhisaari ja Mannerheim appeared first on Meriharakka.net.

The post Louhisaari ja Mannerheim appeared first on Nelkytplusblogit.

*Sisältää mainoslinkkejä

Saan paljon kyselyitä öljyjen käytöstä ihonhoidossa. Luulen, että pitkään blogia seuranneiden kysymykset ovat heränneet siksi, että moni teistä muistaa, että yhteen aikaan käytin öljyjä jatkuvasti osana ihonhoitoa, mutta niin ei ole enää ollut viime vuosia. Sen on varmasti moni huomannut ja siksi uteliaisuus on herännyt.

Joten ajattelin, että nyt olisi hyvä avata sitä, miksi en käytä nykyään ihonhoidossani erikseen öljyjä oikeastaan lainkaan. Öljyputsareita on käytössä, mutta siihen se sitten jääkin.

ÖLJY VAI VOIDE?

Asia ei ole ihan yksiselitteinen, mutta toivon, että tämä postaus tuo hivenen valoa siihen, haluatko sinä käyttää öljyjä osana ihonhoitoasi.

Useasti ajatellaan, että hei, minulla on kuiva iho ja se varmasti hyötyy öljystä. Kosteusvoide kuitenkin auttaa tukemaan ihon omaa kosteussuojaa ja pystyy lukitsemaan iholle kosteuden. Öljy taas pehmentää ihoa ja saa näyttämään sen tasaisemmalta. Monissa varsinkin kasvipohjaisissa öljyissä on lisäksi antioksidantteja, jotka suojaavat ihoa ulkoisilta rasituksilta, sekä tällöin estävät jonkin verran kosteuden haihtumista iholta. Öljyt eivät kuitenkaan ole yhtä tehokkaita estämään kosteuden haihtumista iholta kuin kosteusvoiteet. Ne eivät luo ihon pinnalle sitä suojaavaa kerrosta, jonka kosteusvoiteet tekevät. Jos vaikkapa levität heti suihkun jälkeen kostealle iholle öljyä, se ei kykene sitomaan iholle samalla tavalla kosteutta kuin kosteusvoide.

MILLOIN ÖLJY?

Öljy saa näyttämään ihon pehmeämmältä ja hehkuvalta. Jos iho hilseilee, niin öljy saa välittömästi näyttämään ihon paremmalta. Epäpuhdas iho hyötyy usein jojobaöljystä, joka tasapainottaa talin tuotantoa. Jos käytät öljyä ja kosteusvoidetta yhdessä, laita ensin öljy ja lukitse sen jälkeen kosteusvoiteella kosteus ihoon. Jos ihosi on normaali, voi olla, että pelkkä öljy ilman kosteusvoidetta riittää, muussa tapauksessa käyttäisin kosteusvoidetta aina lisänä.

Kun vielä käytin öljyjä, minulla oli pari suosikkia. *Paula’s Choicen Moisture Renewal Oil Booster on öljycocktail, jossa on yhdistetty useita eri öljyä, jonka lisäksi boosteri sisältää keramideja. Tällä voit boostata vaikkapa kesällä käyttämäsi kosteusvoiteen talviaikaan paremmin sopivaksi. Tuotetta voi käyttää myös yksinään. Nurmella on loistava *Jojoba Oil, joka taas sopii epäpuhtaalle iholle. Paula’s Choice on brändi, joka yhdistelee mielestäni ehkäpä parhaiten voiteissaan öljyjen ja kosteusvoiteiden parhaat puolet, jolloin erillisiä tuotteita ei tarvita. Omia suosikkivoiteita ovat * Omega+ Complex Moisturizer, *Calm Restoring Moisturizer, joka sopii myös aknesta kärsivälle iholle, sen sisältämän jojobaöljyn ansiosta, sekä *Resist Intensive Repair Cream, joka on loistotuote ikääntyvälle iholle.

Käytätkö öljyjä ihonhoidossa?

Kuvat: Pexels

The post Öljy vai voide? appeared first on Nelkytplusblogit.

Tällä hetkellä planeetat on näköjään taas sellaisissa asemissa, että mitä tahansa voi tapahtua. Voisin kertoa vaikka mitä, mutta kerronpa mitä tänään tapahtui.

Boolle on pari viikkoa sitten ilmestynyt rintakehään kohtalaisen iso patti, ja luonteelleni tunnusomaisesti kelasin tietenkin päässäni kaikkein pahimmat vaihtoehdot. Eipä auttanut muu, kuin lähteä näytille Kemiönsaaren eläinlääkärille, joka on saanut meiltä kyllä täydet pisteet. Eikä vähiten siksi, että kunnallisena eläinlääkärinä hoito on aina mukavan edullistakin. 

Tänä aamuna kävin Boon kanssa näyttämässä tätä uutta pattia, joka kaikista peloistani huolimatta osoittautui onneksi rasvapatiksi. Huh huh. Sanoin eläinlekurille lähtiessäni, että nyt voi taas nukkua yöt rauhassa.

Vaan vähänpä tiesin tulevasta.

Boo

Tänään sitten sitten iltapäivällä touhusin puutarhassa Boon ja Salsan puuhatessaan omiaan lähistöllä. Yhtäkkiä havahduin Salsan kiljahdukseen ja ennen kuin ehdin reagoida millään lailla, säntäsi Boo Salsan luokse. Siinä vaiheessa huomasin pienen kyyn koirien edessä ja koska koirat oli vapaina, ei auttanut muu kuin tarttua kättä pidempään. Kyy oli tapettava, mutta onhan noita kobriakin tullut hoideltua päiviltä, kun ei muuta voinut.

Kyy jäi siis lapion alle ja kuvittelinkin tilanteen olevan jo ohi. Ensin kuitenkin putosi Salsa ja siihen perään myös Boo. 1 kyy, 2 koiraa, olisiko se edes mahdollista?

Ja kyllä, soitto eläinlääkäripäivystykseen vahvisti asian. Ensimmäinen koirista todennäköisesti saa näissä tapauksissa tujumman satsin myrkkyä ja perässä purtu koira sitten sen mitä myrkystä jää jäljelle. Salsa sai tässä tapauksessa sen ensimmäisen satsin ja Boo sitten sen mitä vielä oli jäljellä. 

Kaikki ne viidakkotalon kobrat ja pythonit, muutaman kerran silmiin roiskunutta myrkkyä ja eläinlääkärikeikka tietenkin, mutta ei onneksi vakavampaa. Sitten pienen pieni kyy onnistuu puraisemaan kahta koiraa, on se aikamoista. Sehän on vähän niin kuin 1 salama ja kolme rakennusta. 

Ei voi tuurilla kehua.

Nyt on koirat klinikalla ja me kädet kyynärpäitä myöten ristissä.

Salsa

Päivien parhaat aamulenkit

The post 1 kyy , 2 uhria appeared first on Nelkytplusblogit.

PR- tilaisuus Pieni ideapuoti ja Osuuskauppa Suur-Savo

Kotikaupunkini Mikkeli

Olen asunut Mikkelissä vuodesta 2004 ja Mikkelin seudulla jo vuodesta 1998. Jos saisin valita paikan, jonne tulisin Suomeen Bosnian sodasta lokakuussa vuonna 1996, se olisi heti Mikkeli. Mikkeli on tarpeeksi pieni, että saisin nauttia rauhallisesta elämästä, mutta tarpeeksi iso, että olisi harrastuksia, hupia ja tekemistä koko perheelle.

Kaiken lisäksi Mikkeli on historiallinen kaupunki ja mielettömän kaunis. 

Olin niin riemuissani, kun sain kutsun viettämään koko päivä Mikkelissä ihan turistina. Päiväni tuntui kuin lomalta jossain kaukana. Oli toki paljon tuttua, mutta tosi paljon uuttakin ja kaiken päälle mukanani oli aivan upea porukka huippuja naisia (taas tuttuja ja uusia tuttavuuksia).

Minun on ihan pakko jakaa teidän kanssanne päivän fiiliksiä ja meidän seikkailut. Uskon, että ainakin hetkeksi käyt käsiksi ja seuraavana viikonloppuna suuntasi on Mikkeli! 

TERVETULOA!

Mikkelin Sokos Hotel Vaakuna

Mikkelin klubi, unohtumaton elämys 

                                                  

Kuva Heli-Hannele Pehkonen (Beach house kitchen)

Kenkävero, upea pappilamiljöö Mikkelissä

The post Kotikaupungissa turistina: Mikkeli minun silmillä! appeared first on Nelkytplusblogit.

Minä olen Oksana, Amnestyn Ukrainan osaston johtaja. Kirjoitan sinulle, koska Venäjän hyökkäys maahani on kansainvälinen rikos. Aivan tavallisia ihmisiä on tapettu tuhansittain. Maahani kohdistuneet julmuudet on tutkittava sotarikoksina! 

Olen ylpeä Amnestyn tutkimustyöstä, sotarikosten dokumentoinnista ja todisteiden keräämisestä. Sen työn ansiosta Venäjän sotilaita saadaan vastuuseen hirvittävistä teoistaan.  

Kysyn sinulta, voisitko tehdä lahjoituksen tänään? Voit valita sinulle sopivan summan. Esimerkiksi 10€, 25€ tai 50€. Lahjoita minkä vain pystyt. Voit luottaa siihen, että käytämme tärkeän lahjoituksesi tehokkaasti.  Terveisin Oksana

Lahjoituksen voi tehdä täällä (klik). 

The post Auta Ukrainaa appeared first on Nelkytplusblogit.

Pr-matka Yhteistyössä Suur-Savon Osuuskauppa Original Sokos Hotelli Seurahuone, Savonlinna ja Original Sokos Hotel Vaakuna, Mikkeli Tässä tulee jatkoa Saimaaseikkailu Mikkelissä reissuun ja matka jatkui Mikkelistä kohti Savonlinnaa eli vuorossa on Saimaaseikkailu Savonlinnassa. Savonlinnaan ei ole kuin puolentoista tunnin ajomatka Mikkelistä, joten ajelimme sinne minibussilla aamupäivällä ja saavuimme Original Sokos Hotelli Seurahuone Savonlinnaan. Tyylikäs Seurahuone Savonlinna oli uudistunut ja vaikuttavat katosta roikkuvat valonlähteet kiinnittivät heti katseen, kun astuimme aulatilaan. Raikas, valoisa, kotoisa ja tyylikäs olohuonemainen aulatila houkuttelee istahtamaan hetkeksi kahvittelun merkeissä tai pienen suolapalan ja viinilasin kanssa. Tänne voi hyvin tulla katsomaan vaikka urheilukilpailuja televisiosta tai treffaamaan vaikka deittiä. Myös aamiaishuone oli sisustettu tyylillä ja kaikkea oli ajateltu pieniä somisteita myöten. Seurahuone Savonlinnasta löytyi useampia kokoustiloja ja mahdollisuuksia järjestää vaikka kokousten lisäksi perhejuhlia tai pikkujouluja, sillä tiloja riittää. Tässäkin tilassa oli alkamassa syntymäpäiväjuhlat ja saimme kurkistaa vähän kattausta. Hotellihuoneet kiinnostaa aina, joten katsastimme perushuoneen ja sen lisäksi kävimme sviiteissä ihailemassa upeita järvimaisemia. Kun tulee Savonlinnaan yöpymään Seurahuoneelle, kannattaa ottaa huone, mistä näkyy tuo upea Saimaa. Varsinkin sviittien parvekkeet ovat upeita ja niistä on suora näkymä järvelle. Myös teemahuoneita löytyy, joten tässä esimerkiksi hyvin suosittu Pietari Brahen huone. Hotellipäällikkö Petri Mustonen kertoi, että tämä huone saattaa joissakin herättää unettomuutta, sillä jokunen asiakas oli valittanut, ettei saa nukutuksi, kun seinällä oleva hirvenpää tujottaa. Luulin, että kyseessä olisi isokin hirvenpää, mutta sehän olikin vain söpö puinen veistos. Ei tuo minun uniani pilaisi, vaikka olenkin herkkäuninen. Enemmänkin miettisin tuon Pietarin tuijottamista. Mutta huone on muuten todella tyylikäs ja pidän sen rauhoittavasta värimaailmasta. Nämä teemahuoneet ovat todella suosittuja, joten näiden varaamisessa kannattaa olla ajoissa, mikäli tietyn huoneen ehdottomasti haluaa. Nautimme Muikkubaarissa lounaan eli muikkuja ja minulle oli tarjolla maistuvaa kanaa. Perlina di Castellon puu-uunissa paistuvat pizzat, joten niilläkin voi herkutella. Lounaan jälkeen Saimaaseikkailu Savonlinnassa jatkui tietysti tutustumalla Olavinlinnaan. Olen aina halunnut käydä Olavinlinnassa ja nyt siihen löytyi mahdollisuus. Miten vaikuttava näky se olikaan, kun hotellilta pienen kävelymatkan päästä alkoi tuo uljas linna paljastua. Meillä sattui vielä olemaan hurjan kirkas aurinkoinen päivä, jolloin sininen vesi ja taivas olivat hyvä kontrasti tuon linnan takana ja ympärillä. Olin pukeutunut voimaväriini, jotta minut löytäisi helposti, jos joudun hukkaan. No, en ollut ajatellut tätä, kun pakkasin matkalle mukaan muutakin kuin mekkoja, joten näin siinä kävi, että oranssia oli yllin kyllin. Opas esitteli Olavinlinnan saleja ja tässä on Kuninkaansali. Tuntui kuin olisi astunut ajassa pitkälle taaksepäin ja melkein pystyi kuvittelemaan tuon ajan touhuja. Harmillisesti kuningas oli vieraillut linnassa vain kerran ja sitä oli jouduttu odottamaan vuosia. Ärsyttävän epäkohteliasta kuninkaalta. Mutta toki Savonlinna on hiukan kaukana ja taisi olla kuninkaalla silloin muita menoja mielessä. Seuraavaksi kiipesimme hurjan korkeita ja epätasaisia kiviportaita ylös aina huipulle saakka. Kyllä se kunnon porrastreenistä kävi, kun askelmat olivat aika korkeat ja kierreportaina ahtaat. Myös alastulossa piti miettiä jokainen askel, jotta ei kompastu ja kieri noita hurjia rappuja alas. Mietin vain, että kuinka ihmeessä palvelijat ennen pystyivät kulkemaan tavaroita käsissään noita rappuja ja selvitä niistä hengissä. Linnassa on kirkkosali, joka kunnioittaa kaikkia uskontoja ja tätä käytetään edelleen vihkimisessä ja konfirmaatiossa. Tässä kyllä kävi jälleen mielessä, että kuinka ihmeessä morsian pääsee kiipeämään häämekossaan kaikki nuo raput ja pääsee myös alas. Arvostan! Tässä itse Pyhimys Olavi, jonka mukaan linna on nimetty. Vaikuttava patsas, joka oli alussa seissyt ulkona ja kärsinyt säiden armoilla aika tavalla ja sitten myöhemmin patsas oli siirretty sisälle. Patsaan viitan sisäpuolella näkyy joitakin säilyneitä kuvioita ja värejä joilla patsasta oli koristeltu, mutta melkein kaikki näyttävät maalaukset ovat haalistuneet pois. Pääsin vielä Ieva laivalla pienelle risteilylle, jossa saimme ihastella Olavinlinnaa järveltä käsin ja varsin upealta ja satumaiselta se näyttikin. Minun kohdalta Saimaaseikkailu Savonlinnassa päättyi tähän ja lähdin illalla päivää aikaisemmin kotiin junalla. Toiset jäivät vielä yöpymään Savonlinnan Seurahuoneelle ja minä kiiruhdin kohti uusia seikkailuja. Olipa taas mukavaa päästä mukaan kotimaanmatkailuun ja nähdä sekä Mikkelistä, että Savonlinnasta uusia juttuja. Lämpimät suosittelut ja käy ihmeessä tutustumassa vaikka molempiin, vaikka nyt jo tänä kesänä ! Lämpimät kiitokset matkan järjestäjille ja isännille ja emännille!

The post SAIMAASEIKKAILU SAVONLINNASSA appeared first on Kristallikimara.

The post SAIMAASEIKKAILU SAVONLINNASSA appeared first on Nelkytplusblogit.

Kaupallinen yhteistyö Bodymaja.fi

tunnetila: kiinnostus

Kävin vuonna 2013 ensimmäistä kertaa kehonkoostumusmittauksessa. Sain mittauksesta tosi hyvät tulokset. Lihastasapainoni oli kunnossa ja kestävyyskuntoni oli hyvä. Vaarallisen, sisäelinten ympärille muodostuvan viskeraalirasvan määrä oli hyvin alhainen. Kokonaisuudessaan kehoni kuntoindeksi oli parempi kuin omalla ikäryhmälläni keskimäärin. Kaikki oli siis periaatteessa hyvin, mutta mittauksen tehnyt henkilö kiinnitti huomionsa rasvaprosenttiini.

Kehossani oli tuolloin ylimääräistä rasvaa 2,6kg. Minusta tuo ei ollut paljon, ja tuloksen saatuani iloitsinkin: vuosia tekemäni työ joogasalilla ja pitkät kävelylenkit näkyivät tuloksissa. Testin ottaja kuitenkin totesi: ”Kyllä tuota rasvaa täytyisi saada pois. Sinäkin kun liikut niin paljon, niin olisihan se mukavampi liikkua kun ei tarvitsisi raahata mukanaan 2,6 kiloa ylimääräistä rasvaa.”

Kerroin mittaajan kommentista kollegoilleni. He totesivat yhdestä suusta, että tuollaisia mittaajahenkilöitä ei saisi olla mittauksissa paikalla. ”Tuollaiset tyypit aiheuttavat syömishäiriöitä jokaiselle, joille noita kommentteja laukovat.” Olin samaa mieltä kollegoiden kanssa, mutta salaa jäin kuitenkin miettimään, että pitäisikö sittenkin alkaa laihduttamaan. Eipähän pääsisi enää jatkossa kukaan huomauttelemaan painostani…

Olen puhunut kehonkoostumusmittauksista vuosien varrella useiden ihmisten kanssa. Moni on todennut että mittaus kyllä kiinnostaisi, mutta he eivät halua kenenkään muun näkevän heidän tuloksiaan. Häpeä on ollut se yleisin syy, miksi mittauksia on vältelty. ”En halua että kukaan muu tietää kuinka paljon painan tai miten rapakunnossa olen.”

Nyt minulla onkin hyviä uutisia kaikille Teille, jotka olette haaveilleet kehonkoostumusmittauksesta, mutta ette ole syystä tai toisesta halunneet mennä testeihin. Uusi suomalainen palvelu Bodymaja on tuonut yhdeksään kauppakeskukseen ympäri Suomen itsepalvelupisteitä, joissa voi käydä mittaamassa oman kehonkoostumuksensa yksin omassa rauhassa.

Homma toimii helposti: osta mittaus etukäteen Bodymajan verkkokaupasta. Oston jälkeen saat sähköpostiisi ohjeet käyntiä varten, sekä linkin, jolla saat kauppakeskuksessa sijaitsevan kopin oven auki. Kopit ovat auki kauppakeskusten aukiolojen mukaisesti.

Aikaa itsepalvelukoppiin ei tarvitse varata etukäteen. Sen kun vain marssii kopille ja menee tekemään mittauksen. Jos koppi on juuri silloin varattu, saat siitä ilmoituksen. Koppi on varattu mittauksen tekijälle 12 minuutin ajan, joten jos joku on kopissa ennen sinua, ei ulkopuolella tarvitse odotella pitkään. Itse testin tekeminen kestää vain minuutin.

Testi maksaa 19,90€, ja tuohon hintaan saat todella kattavan raportin terveydentilastasi. Raportti lähetetään sinulle käynnin jälkeen sähköisesti. Jos haluat seurata kehitystäsi, jos olet vaikka aloittanut uuden urheiluharrastuksen ja haluat tietää miten se vaikuttaa kehoosi, voit ostaa kolmen testikerran paketin. Kolmen kerran paketin hinta on 39,80€. Tuossa paketissa saat käytännössä yhden käynnin ilmaiseksi.

Jos taas haluat seurata kehonkoostumuksesi kehitystä vuoden ajan hieman tarkemmin, voit ostaa paketin, jolla saat käydä testissä vuoden ajan niin usein kuin haluat. 12kk:n rajattomat testikerrat maksavat yhteensä 79,90€.

Meille taviksille en suosittele kehonkoostumuksen kyttäämistä fanaattisesti, mutta jos esim. treenaat jotain tavoitetta varten tai jos vaikka pudotat painoa ja haluat pitää tarkasti huolen siitä, että kehostasi poistuu ylimääräistä rasvaa, ei lihasta, niin silloin voi olla hyvä käydä testissä muutaman kuukauden välein.

Kuten tiedätte, olen ollut enemmän tai vähemmän kipeänä koko alkuvuoden. Ensin vitsauksena oli murtunut käsi, sen jälkeen iso-K ja K:n jälkitaudit. Nyt olen vihdoin saanut lääkäriltä ja fyssarilta luvan aloittaa kevyen liikunnan. Kun Bodymajalta ehdotettiin yhteistyötä juuri tähän saumaan, olin tyrmätä sen heti. Ajattelin ensin, etten missään tapauksessa halua tietää, miten valtavan huonoon kuntoon olen puolen vuoden sairastelun aikana mennyt.

Kun sitten mietin asiaa vähän pidempään, niin totesin tässä olevan todella hyvän mahdollisuuden nähdä, miten kevytkin liikunta vaikuttaa omaan kroppaan. Päätin käydä testissä nyt kun olen vasta aloittanut kävelylenkit ja uimisen. Seuraavan kerran käyn testissä kesän jälkeen. Haluan nähdä, mitä kolmen kuukauden aikana tehdyt maltilliset lenkit ovat saaneet kropassani aikaan.

Kävin ensimmäisessä mittauksessa eilen. Nyt minulla on tiedossa tämänhetkinen lähtötaso, josta on (toivottavasti) tie vain ylöspäin. Toki jos sairastelun kanssa tulee takapakkia, niin en ota tästä mitään stressiä. Oma jaksaminen ja kehon kuuntelu ovat kaikista tärkeimpiä juttuja hyvinvointiin liittyen.

No miltäs ne kehonkoostumusmittauksen tulokset eilen sitten näyttivät? Kehoni rakenne, vahvuus ja lihastasapaino olivat edelleen hyvällä tasolla. Tuo oli todella helpottavaa kuulla! Vasemman käteni lihaksisto oli murtumasta huolimatta lähes samalla tasolla kuin oikean käden, vain pientä heikentymistä oli havaittavissa.

Vaikka paino tai kehon rasvaprosentti eivät ole tärkeimmät hyvinvoinnin mittarit, niin kyllä silti noussut paino, reilusti noussut rasvaprosentti ja etenkin vaarallisimman viskeraalirasvan määrän valtava kohoaminen pysäyttivät. Yhdeksän vuotta sitten saatuun huikeaan testitulokseen ei toki tämänhetkistä tilaani voi eikä kannata verrata, mutta olin silti aika järkyttynyt eilisistä tuloksista.

Uskon kuitenkin, että viskeraalirasvaan tehoaa parhaiten pitkäkestoinen ja maltillinen treeni, joten nyt aloittamani pitkät kuntoa kohottavat kävelylenkit ovat täsmäaseeni sisäisen rasvan polttamiseen. Katsotaan kolmen kuukauden päästä miten onnistuin!

Heräsikö Teille jotain kysyttävää testistä tai tuloksistani? Laittakaa kysymyksiä tulemaan, vastaan niihin mielelläni osaamiseni mukaan!

The post Kehonkoostumusmittausta itsepalvelumajassa appeared first on Tunnetila.

The post Kehonkoostumusmittausta itsepalvelumajassa appeared first on Nelkytplusblogit.

Välillä tuntuu, että asiat rullaavat ja elämä on yhtä Hooked on a feeling teemalaulua taustalla. Hyviä asioita tapahtuu ja joskus universumi antaa kauhalla vaikka luulee  tilanneensa lusikallisen. 
Niitä hetkiä on, onneksi!

Huh mikä jännitysten viikko mulla on takana (niin monessa mielessä), ilokseni voin kertoa lisää hyviä uutisia: sain TÖITÄ (vaikkakin taasen määräaikaisesti)!! Pääsen tekemään jotain sellaista, mitä en ole koskaan tehnyt, niin ihanaa!

Summa summarum, tänä kesänä menee uusiksi asuminen ja työ. Mitä muuta :D?

Valoa viikkikseen, murut <3

The post Kun elämä on yhtä Hooked on a feeling teemalaulua taustalla appeared first on Nelkytplusblogit.

Kasvatus ja hoito

 

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

 instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.

The post Niin suloinen ja helppo hopeahärkki appeared first on Nelkytplusblogit.

Runsaan luppoaikani (not) kuluksi laittelen muutaman alevinkin jakoon, josko joltakulta olisi mennyt ohi, ja ajatuksissa olisi täydentää vaatevarastoa.

Raitaneuleet eivät mene koskaan pois muodista. Tätä paksua – 100 % puuvillaa – neuletta hipelsin jo aiemmin keväällä Tukholmassa. 55 e Neuleen yhdistäisin vihreisiin chinoihin tai esim leopardihameeseen valkoisilla tennareilla. 

Klik

Tämä kukkamekko on superraikas, ja sopisi loistavasti kaikkiin keväjuhliin. Ainoa miinus pituus, itselleni hiukan liian lyhyt. 55 e (klik)

Tämä COS:in musta mekko, olisi koko loppuelämän mekko. Sopii arkeen ja juhlaan, ja mikä parasta siinä on pitkät hihat ja taskut. 90 % puuvillaa. 53 e (Klik)

Mulla on tällä hetkellä jokin outo vihreäfiksaatio. Tämä Marimekon  ESJA TASARAITA UNIKKO -PAITA raitapaita oli Stockalla – 45 %. (klik). Hipesin puseroa ja se oli ihanan pehmeää ja samalla suht paksua matskua. 

Marimekon KAUNIHISTI UNIKKO -TUNIKA on keeper! Ihanaa paksua puuvillaa. Rakastan! (klik)

Lindexin alet tsekkasin myös mutta sen valikoima taisi olla lähinnä alkukevään alen jäämistöä. Ostin ainoastaan iloisen punaiset verkkarit ja siihen hupparin. Alehinnoista sai vielä extra -20 %

HM alesta katselin ao leopardimekkoa. 100 % puuvillaa ja  puhvihihat. Hinta 14.90 e

klik

Hekumallisia alelöytöjä tai säästettyjä euroja viikonloppuun :)!

The post Alehaukan hekumalliset hetket appeared first on Nelkytplusblogit.

Ulkona on kuuma, siis ihan oikeasti. Lämpötila nousee lähemmäs neljääkymmentä, eikä oikein jaksa tehdä mitään. Paitsi tietysti lojua paikoillaan ja lukea! Onneksi silmiini osui muistutus Kirjabloggaajien kesälukumaratonviikonlopusta. Se on juuri tänään. 

Lukumaratonille siis voi osallistua tämän viikonlopun aikana. Se kestää 24 tunnin ajan, osallistujan valitsemassa kohdassa. Emäntäjä tällä kertaa Yöpöydän kirjat – blogi, eli sieltä löytyvät tarkemmat säännöt. 

Minä en varmaan koskaan ole osallistunut lukumaratonille valmistelematta. Olen tehnyt kirjalistoja, määritellyt herkkueväitä ja muutenkin miettinyt maratonin kulkua. Vakavasti en tosin ole ottanut koskaan, tämän on tarkoitus olla nautinnollista ja kivaa! 

Tällä kertaan hypätään spontaanisti keskelle maratonia. Aloitin tänään lauantaina klo 12. Huomisesta lähtien kelit viilenevät, joten keksitään varmaan ohjelmaa. Töitä on vielä perjantaihin saakka ja maanantaina Biarritziin saapuu myös Keskimmäinen. Paras hetki lukea on siis juuri nyt. 

Tai niin ainakin kuvittelin ja tartuin Storytel-lukijaan. Sieltä löytyi ladattuna useampiakin romaaneja, mutta jokin piti valita. ¨

Anne Leinonen : Kirjanoita 

Urbaania fantasiaa, jossa nuori päähenkilö ja suuressa osassa kirjat. Täydellistä. 

Storytel-lukijassa sivumäärien laskemisessa hankaluutena on se, että siinä lasketaan sivuklikkauksia. Ikänäköisen isommilla kirjasimilla siis saa enemmän sivuja kuin nuorilla silmillä. Siksi pitää katsoa kai sivumäärät Goodreadista ja arvioida sen mukaan. Ei kai se niin nokonuukaa ole. 

Aloitin siis tyytyväisenä lukemaan ja kirja osoittautui sujuvalukuiseksi ja mielenkiintoiseksi.  Puoli tuntia ehdin rauhassa lukemaan, mutta sitten kävi perinteisesti. 

No, ehdinpä sitten kirjoittamaan tämänkin artikkelin. 

Eikä hätä ole tämännäköinen. Onhan minulla muitakin vaihtoehtoja. Painettuja kirjoja en ole tällä kertaa kantanut mukanani, mutta Kobo ja puhelin löytyvät. Nyt pitäisi sitten vielä päättää kuuntelenko Maila Nurmen Vampira-elämäkertaa vai tartunko perinteiseen Ranska-lukemiseeni eli Marcel Proustiin… 

Itse asiassa taidan tosiaan vaihtaa välillä äänikirjaan ja kurkata, mitä mahdollisesti söisimme lounaaksi. Kävimme aamulla halleilla ostoksilla keräämässä kylminä syötäviä herkkuja – kinkkua, chorizoa, brandade de mourue (eräänlaista turskamössöä), turskapalloja, kirsikoita, nektariineja, leipää… Ei ihan heti tule nälkä, vaikkei tässä helteessä teekään mieli ruveta kokkailemaan. 

Eli vuorossa

3:30:42 – 

The post (Luku)päiväkirja: Hupsheijaa! Kesälukumaraton! – päivittyvä postaus appeared first on Nelkytplusblogit.