Olen tullut useasti maininneeksi, ettei ihoni ole juurikaan kaivannut kuorimista sen jälkeen, kun aloitin säännöllisen retinolin käytön. Olen myös usein sanonut, että ihon kuorinta ei ole mitenkään pakollinen toimenpide, vaikka meille tätä tietoa on haluttu jo vuosia syöttää. Luulen, että monen iho voisi paremmin, kun jättäisi kuorinnat sikseen. Kuorinnan tarve riippuu kuitenkin aina ihostasi ja sen tarpeista. Kuorinta voi olla paikallaan ihon ikääntyessä, jolloin iho ei enää uusiudu samalla tavalla kuin ennen. Kuiva iho hyötyy toisinaan kuorinnasta, sillä kuiva ihosolukko on saatava pois, ettei iho tukkiudu. Hyperpigmentaatioon kuorinta voi olla myös apuna. Tietenkin aknesta kärsivä iho voi lisäksi hyötyä kuorinnasta, joka puhdistaa huokosia. Kuorinnan kanssa kannattaa aina pitää maltti. Ongelma on se, että todella monet tuotteet nykyään sisältävät kuorivia ainesosia, ei vain kuorinnat vaan myös kasvovedet, voiteet, seerumit jne. Joten tällaisten tuotteiden päällekkäiskäyttöä olisi hyvä välttää.
Kuorintoja on pääsääntöisesti kahdenlaisia – kemiallisia ja fysikaalisia. Suosittelen kemiallisia, jos ihosi kaipaa kuorintaa.
Meistä varmasti jokainen on ollut tilanteessa, että ihoa on tullut kuorittua liikaa. Nostan nöyränä käteni tämän erehtymisen merkiksi, mutta onneksi näistä voi ottaa aina opiksi.
– Käyttämäsi tuotteet saattavat alkaa poltella ja kirvellä iholla, sekä tuntua muuten epämukavilta
– Ihoon alkaa tulemaan yhtäkkiä suuri määrä epäpuhtauksia
– Iho kuivuu liiaksi ja siihen ilmestyy enemmän juonteita/ryppyjä
– Ihon punakkuus
– Iho menettää elastisuuden ja näyttää samealta
– Iho tulee erittäin herkäksi auringolle
Miten korjata ongelma?
Aiemmin tulikin mainittua, että tarkista aina tuotteiden sisällysluettelot, älä käytä useita kuorivia tuotteita päällekkäin. Elvytysvaiheessa etsi lisäksi tuotteita, joissa olisi mahdollisimman lyhyt sisällysluettelo, ilman kuorivia ainesosia.
Ihon parantuminen ottaa aikansa. Useita viikkoja, jopa kuukauden, joten älä odota tuloksia hetkessä. Panosta ihonhoidossa hellävaraisuuteen ja yksinkertaisuuteen, nyt ei ole aika kokeilla uusia tuotteita. Ihosi ei välttämättä siedä tuotteita, joissa on kilometrejä pitkät ainesosaluettelot, koska mikä tahansa niistä ainesosista voi juuri sillä hetkellä ärsyttää ihoa entisestään. Tämän vuoksi kääntyisin elvytysvaiheessa apteekeissa myytävien tuotteiden puoleen. Kyllä, juuri niihin monien mielestä tylsien tuotteiden pariin, joita käytän nykyään omassa ihonhoitorutiinissani paljonkin. Apteekkituotteissa on mielestäni tapahtunut viime vuosina hurjaa kehitystä, toisin kuin ennen, ne sisältävät myös ihoa kosteuttavia ainesosia, eivät ainoastaan suojaavia, jotka jäävät ihon pintaan eivätkä siten kosteuta ihoa.
Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.Syrjintä voi yhdenvertaisuuslain mukaan olla välitöntä, välillistä tai esimerkiksi kohtuullisten
Munakoiso on lähes aina herkkua, ja siitä saa tehtyä vaikka mitä:)Image may be NSFW. Clik here to view. Joku aika sitten tein niitä vähän eri tavalla, ja lopputulos oli tosi herkullinen. Herkullisuuden lisäksi tämä oli myös helppotekoista.
Munakoisosuikaleet
1 munakoiso
1 – 1.5 rkl oliiviöljyä
ripaus mustapippuria
1 tl paprikaa
2 tl soijakastiketta
päälle pilkottua vihreää chiliä, kevätsipulia ja tahinia
Tein tämän niin että ensin kuorin munakoison kuorijalla. Tämän jälkeen otin kuorijalla munakoisosta mahdollisimman ohuita , leveähköjä suikaleita.
Puolet öljystä laitetaan pannulle, ja pannu lämmitetään keskilämmölle. Kun pannu on lämmennyt , siihen lisätään munakoisosuikaleet. Ne saavat paistua ensin keskilämmöllä, niin että niitä käännellään aina välillä , kunnes suikaleet pehmenevät ja alkavat saada hieman väriä. Tämän jälkeen lisätään pippuri, paprika, soijakastike ja loput öljystä, ja lämpö laitetaan maksimille. Suikaleita päistellaan välillä käännellen, kunnes ne ovat kunnolla ruskistuneet. Osa suikaleista jää hieman vaaleammiksi, mikä ei haittaa.
Kun me palattiin Samuilta Suomeen (siis tänä talvena), lunta oli enemmän kuin ennen reissua. Siitä kun lumet sitten pikkuhiljaa alkoivat sulamaan, paljastui kaikkien kinosten alta 30 senttinen jäälautta, jota sittenhakattiin irti sitä mukaa, kun aurinko onnistui lautan reunoja sulattamaan.
Tuo viheliäinen jäälautta teki kuitenkin tehtävänsä. Moni perenna ei selvinnyt, ja on ollut surullista odotella nouseeko tuolta vielä se ihana perenna, tai entäs tuolta se viime kesänä istutettu kauniin punainen (ja kallis) ruusu. Puhumattakaan vaivalla eri puolilta hankituista monista pioneista, tai ystäviltä saadut kauniin punaisina kukkivat komeudet, jopa muutaman vuoden aikana istutetut lukuisat malvat ovat vain tyhjiä koloja kukkapenkissä. Iirikset ovat menneet, verstaan seinusta köynnösruusut, sekä monet monet monet muut. Kaikkia istuttamiani kukkia en edes muista, paljon niitä kuitenkin on.
Ja jottei siinä vielä olisi kaikki, viime talvena pitkäkorvaisille palleroillekin maistui lähes kaikki mahdollinen. Parempiin suihin meni monen vuoden kasvu marjaomenapensaista, joita olin istuttanut aidan vierustoille 15 kappaletta – YYH! Nuoret vaahterat maistui, sekä kovasti varjeltu jalavan muutamavuotinen taimi. Samoin tuntui uppoavan nuorin omenapuu ja synttärilahjaksi saatu ruotsin pihlaja. En tykkää yhtään.
Tuota ennen piti kuitenkin hankkia kesäkukat, eikä Charlottas Trädgård pettänyt tälläkään kertaa. Tai vähän meinas kyllä pettää sen takia, että tänä vuonna kevät ei ole ollut kaikkein lämpöisin. Ne kaikkein komeimmat ja isoimmat amppelit oli puutarhalla vielä suljettujen kasvihuoneen ovien takana, mutta kun sinne kuitenkin pääsi “vahingossa” kurkkimaan, niin puhumalla selvittiin niistäkin ostoksista. Kiitosta vaan ja tack så mycketImage may be NSFW. Clik here to view..
Uusi löytö Kukkakauppa & Puutarha Järvinen
Kun me ollaan Pauliinan kanssa puutarhaostoksilla, me tarvittaisiin oikeastaan pakettiauto. Mikään määrä rehuja ei tunnu riittävän meille, kun ensin toinen meistä heittäytyy hulluksi ja toinen seuraa sujuvasti ja varsinkin hulluna perässä. Charlottasin jälkeen me pyörähdettiinkin vielä Björkbodantie 271:ssä, sieltä löytyy nimittäin meidän uusi tuttavuus Kukkakauppa & Puutarha Järvinen, joka on sekin varsinainen kesäkukkaparatiisi. Perennoja sieltäkään ei juuri löydy (yrttejä ehkä), mutta toinen toistaan komeampia kesäkukkahärpäkkeitä kylläkin. Sekaisinhan me tytöt sielläkin mentiin, kuinkas nyt muuten.
Nyt on sitten kesäkukat (melkein) istutettu. Viime vuoden ihastus Diana vei tässä puutarhassa yleisesti ottaen ruukkutilasta voiton, mutta paraatipaikalle pääsi kuitenkin se kaikkein paras ja ihanin Purppuravaula, tällä kertaa vielä purppuran värisenä. Uuh miten valloittava kukka! Viime kesän valkoinen purppuravaula roikkui jopa kahden metrin mittaisena terassin kulmassa ja toivon, että tämän kesän purppurainen versio loistaa aivan yhtä komeana.
Huomasin muutoksen jo seuraavana päivänä. Pulssi laski ja työkin kadottin stressaavuutensa. En tiedä, johtuuko muutos Biarritzin raikkaasta meri-ilmasta, kauppahallin ranskalaisherkuista vaiko kenties mielen luoman työlistan jäämisestä Espooseen. Toki asiaa auttaa myös oman kullan kainaloon pääseminen.
Ihan sama, mistä johtuu, mutta jopa kelloni on sitä mieltä, että palautumisaikaa löytyy täällä vaikka keskeltä tiimipalaveria. Ei hullumpaa. Mihin tässä vielä päädytäänkään, kun loma alkaa juhannuksena?
Myös lukeminen sujuu ihan eri tavalla. Jo lentokoneessa aloitin Enni Mustosen Syrjästäkatsoja-sarjan viimeisen osan Tekijä. Viena etsii paikkaansa Suomessa ja pääsemme mukaan sekä Marimekon alkuaikoihin että lapualaisoopperan alkuesitykseen. Sujuvaa historianopiskelua. Näitä tulee ikävä, mutta lienee vaikea sijoittaa syrjästäkatsojaa tarinaan, mitä lähemmäs nykyhetkeä siirrytään.
Tekijän lisäksi olen lukenut loppuun Modern Magick sarjan yhdeksännen osan, ihan yhtä hauskan kuin edellisetkin. Tarina myös jatkuu edelleen – seuraavaksi etsitään Merlinin taikoja.
Huomasin myös samankaltaisten tarinoiden mystisen vetovoiman. Taas kerran menen miltei sekaisin kesken olevissa tarinoissa, kun ne muistuttavat toisiaan ja linkittyvät useammalla tavalla. Jos toukokuussa matkustin kävellen Suomen halki (Kävele, unohda, rakastu) ja sitten junalla pitkin Eurooppaa (Fantasma), niin nyt olen päätynyt lukemaan nuorten naisten kasvutarinoita ja etenemistä kuuluisuuteen elämäkerrallisten kirjojen perusteella. Luureista kuuluu (Juoksukoulun lisäksi) Vampira – Maila Nurmen tie Hollywoodiin ja e-lukijasta jo sain loppuun Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogian osan Lapsuus.Nuoruus on vielä kesken.
Molemmissa eletään aikaa sotien välillä, molemmissa kuvataan tyttöä, jolla on suuri tarve päästä jonnekin muualle. Mailan edessä siintää Hollywood, Tove haluaa runoilijaksi. Kummakin elämä on materialistisesti köyhää, mutta mielen palo on suuri. Molemmissa kirjoissa myös kuvataa aikaa, jolloin tytön tie unelmiinsa ei ole helppo, eikä häneen hevillä uskota. Mielenkiintoisia molemmat tarinat, palataan niihin, kunhan pääsen loppuun.
Ensi viikonloppuna olisi kirjabloggaajien lukumaraton. Ehkä ehdin siihen jopa mukaan.
Tällä viikolla puolestaan on dekkariviikko. Ehdin sentään yhden postauksen julkaisemaan aiheeseen liittyen – katsotaan, vieläkö huomenna tulisi toinen. En kuitenkaan ole ihan viime päivinä genreen tarttunut. Voisinkin ehkä listata suunnitelmia dekkarien osalta.
Joka tapauksessa, voin lämpimästi suositella jokaisen päänsisäisen “listan” uudelleenjärjestämistä, vaikka sitten vaihtamalla ympäristöä. Tekee hyvää ja vapauttaa energiaa asioihin, joita haluaa tehdä – niiden “pakollisten” suorittamisen sijaan.
Image may be NSFW. Clik here to view.5 Euroopan parasta matkakohdetta kesällä – lapsiperheen näkökulmasta. Maapalloilija-blogissa esiintynyt lista Euroopan parhaista kesäkohteista laittoi miettimään omia mieltymyksiä kotimantereella. Please Be Seated for Takeoff -blogin Tanja oli ehdottanut kohteiden jakoa eri tarkoituksiin. Itse luokittelen paikkoja sen mukaan, mitkä niistä ovat parhaita kohteita lapsiperheille. Noh, kun en osaa ajatella elämää lapsiperheen arjen ulkopuolella. 1. Algarve – … Jatka artikkeliin 5 Euroopan parasta matkakohdetta kesällä
Laukon kesä 2022 avasi ovensa virallisesti keskiviikkona 8.kesäkuuta. Matkasin jo viime sunnuntaina kutsuvierasavajaisiin ihailemaan tämän kesän huikeita taidenautintoja. Laukon kartanosta on tullut itselleni todella tärkeä paikka, jonne monena kesänä on huristelu ihailemaan taidetta. Viime kesänä myös koin Rohan Tallien turnajaiset historiallisen Laukoin mailla. Upea esitys, joka on mahdollista kokea taas tänä kesänäkin eli 11.6. ja 12.6.! Totta kai Laukon valloittavat tänäkin vuonna upeat artistit, joka konsertoivat ja keikkailevat puutarhassa. Mukana mm. Erin, Maija Vilkkumaa ja Steven ‘n’ Seagull, jota olen fanittanut vuosia. Nyt bändi olisi nähtävillä elokuun ensimmäisen perjantaina. Tuohon keikkaan pitää kyllä päästä mukaan!
Ensivisiittini Laukossa oli kesällä 2016 kun kartano oli avannut ensimmäistä kertaa ovensa suurelle yleisölle Vesilahdella, Narvan kylässä. Tarkemmin kartanon monivaiheisesta historiasta, johon ovat liittyneet mm. Elias Lönnrot, ravihevonen Houston Laukko, valkohäntäpeurat, Jussi Mäntysen hirvipatsaat voit lukea tästä. Nämä historialliset maisemat on mainittu kirjallisissa lähteissä jo 1400-luvulla. Keskiajalta aina 1800-luvun alkuun mahtava aatelinen Kurkien suku hallitsi Laukon maisemia. Ei siis ihme, että nyt huhtikuussa Laukon rantavesistä löytyi muinainen aarre, joka on peräisin 1000-luvulta. Ehkä tuo kupurasolki on muinoin koristanut jonkun emännän rintapieltä pitäen vaikkapa huivia paikoillaan. Laukosta on aiemmin löydetty muinaisia hautapaikkoja.
Laukon taidekesän näyttelyissä on tänä vuonna mukana tuttuja taiteilijoita aiemmilta vuosilta ja myös uusia nimiä. Heikki Marila, Tapani Kokko, Viljami Heinonen ovat useana kesänä esitelleet taidettaan Laukossa ja nyt mukana on myös Marjatta Tapiola, Kauko Lehtinen ja Moosa Myllykangas. Nappasin lasin kuohuvaa ennen taidekierrokselle lähtöä.
Heikki Marilan näyttely oli Ukrainan sodan takia todella puhutteleva. Marila on maalannut kolmea uutta työtä lukuun ottamatta kaikki muut teokset jo vuonna 2016. Töiden lähtökohtana on ollut Suomen sisällissota tai kansalaissota kuten olen itse isoäidiltäni oppinut sitä nimittämään. Punaiset ja valkoiset, veljet veljiä vastaan aseet käsissä. Todella vaikea aihe käsittää ja ymmärtää. Aihe, josta on edelleen vaikea puhua ja ymmärtää sitä. Marilan työt on maalattu arkistokuvista tai omasta sukualbumista silloin, kun on kyse henkilökuvista. Taulu, jossa lukee Ilmari pysäyttää. Herää monia kysymyksiä kun katsoo miehen silmiä. Kuinka nuori tämä mies oli joutuessaan sotaan ja miten hänelle kävi? Selvisikö hän sodasta takaisin vai menettikö henkensä tai joutui vankileirille? Maalausten uloin kerros on tehty punaisella öljyväripuikolla. Sotaa ei voi ymmärtää tai järjellä käsittää oli se missä päin maailmaa tahansa.
Moosa Myllykangas on valloittanut Laukon vanhan Kanalan teoksellaan Häkki.Olen nähnyt yksittäisiä Moosan töitä mm. Laukon Kuvataideviikoilla mutta yhdessäkään hänen töitään laajemmin esittelevässä näyttelyssä en olen ollut. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja monitahoinen taiteilija. Kun astutaan sisälle vanhaan Kanalaan siinä ja takauma paikan entisistä asukkaista höyhenistä toteutettuna organzasta. Myllykankaan työt on hyvin korumaisia ja minun vähän harmitti, että avajaisissa paikalla oli niin paljon ihmisiä, että en kehdannut tutkia töitä niin kauan kuin olisin halunnut.
Laukon kellarista löytyy myös Moosa Myllykankaan työ Narkissos, jossa on yhdistetty balilainen morsiuskruunu ja härän kallo. Tämä mystinen valon ja liikkeen installaatio on ihan huikea. Yritän jossain vaiheessa laittaa siitä Instagramin puolelle videota.
Myllykankaan työt on hyvin pikkutarkkoja ja niissä käytetty materiaali voi yllättää. Vanhoista puisista voiveitsistä on rakennettu puu. Taiteilija on käyttänyt myös eläinten saatujen tai löydettyjen eläinten jäänteitä töissään. Laukon taidekesän esittelytekstissä mainitaan “ihmisen ja eläimen rituaalinen liitto on Myllykankaalle keskeine aihe”. Minulle tuli jännä takautuma WAMissa keväällä näkemääni “Kuolleet sielut” -näyttelyyn, jossa oli myös eläimiä. Pidin paljon töistä ja vanhaan Kanalaan täytyy piipahtaa paremmalla ajalla tutkimaan töitä vielä tarkemmin kesän kuluessa.
Tapani Kokon aiemmilta Laukon taidekesiltä tuttu Pakanakirkko on saanut ihan uuden sisustuksen kun sinne on tuotu Pyhät kuvat. Pakanakirkkoon kuljetaan pitkospuita pitkin punaisen Paratiisinportin kautta kuten aina ennenkin mutta astuessaan kirkkoon sisään yllättyy. Seinillä roikkuu korumaisen kauniita puureliefejä, joissa näkyy vaikutteita slaavilaisesta ikoni- ja kansantaiteesta. Ensimmäistä reliefiä Kokko alkoi työstää päivä sen jälkeen kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Seuraavat kolme kuukautta taiteilija uurasti työhuoneellaan Orimattilassa ja nyt on valmiina kaksikymmentä satumaista seinäteosta.
Kokon työt ovat äärimmäisen kauniita ja niissä on myös mieletöntä herkkyyttä. Ensimmäisenä syntynyt Pihlajatyttö näkyy suoraan kun astuu Pakanakirkkoon sisälle takaseinälle. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun taiteilijan kanssa ja ylläolevassa kuvassa hän poseeraa juurikin tuon ensimmäisenä tekemänsä puureliefin vieressä. Kokko on todellinen monilahjakkuus, joka taiteen lisäksi on muusikko, näyttelijä ja performanssitaiteilija. Muistan ikuisesti hänen ja vaimonsa Virpin sirkuksen Mäntässä.
Laukon kartanon päärakennus: Marjatta Tapiola, Kallot
Laukon kartanon päärakennuksen alakerrassa on täyttänyt taitelija Marjatta Tapiolan Kallot -näyttely. Rakennuksen barokkihuoneet luovat todella upeat puitteet juuri tälle näyttelylle. Työt ovat syntyneet kahdesta eri eläimen kallosta, joista toisen taiteilija sai itselleen jo 1980-luvun loppupuolella. Hänen oma isänsä oli kätkenyt hirven kallon aitan alle, josta se löytyi. Kallo kulki taiteilijan mukana kodista toiseen kunnes se vähitellen alkoi siirtymään herkkänä aiheena kankaalle. Naudan kallon Marjatta Tapiola on saanut lahjaksi ruotsalaisesta kartanosta.
Eläinten kallot ovat minusta kiehtovia. Tiedän, että moni vierastaa varmaan siellä ruudun toisella puolella kalloa esineenä mutta olen viehtynyt niihin. Minä pidin todella paljon Tapiolan töistä, jotka aiheesta huolimatta olivat hyvin herkkiä ja kauniita kun niistä oli tehty akvarellisomaisia töitä. Myös ne värit, joita töissä oli käytetty puhuttelivat sävyillään.
Laukon kartanon galleriakerros – Kauko Lehtinen, Viivan virtuoosi
Kauko Lehtisen (1925-2012) omasta kokoelmasta koottu piirrosten ja maalauksien kokonaisuus oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Tässä vaiheessa alkoi kiertelyä olla jo takana jonkin verran mutta näistä humoristisista ja todella hauskoista teoksista sai uutta virtaa katselemiseen. Kauko Lehtinen on historia on jännä. Löysin Turun Sanomissa 2005 olleen artikkelin, jossa Lehtinen kertoo syntymäpäivä haastattelussaan, että kiinnostus taiteeseen lähti liikkeelle ihan sattumasta. Lehtinen oli nuorena poikana menossa konserttiin ystäviensä kanssa kun he poikkesivat lämmittelemään taidemuseoon ja sille tielle Lehtinen jäi eli taide vei mukanaan. Hän opiskeli itsensä hammasteknikoksi mutta toimi lopulta täyspäiväisenä taiteitelijana.
Picasso on ollut Kauko Lehtisen suuri esikuva ja Lehtistä itseään on jopa luonnehdittu Suomen Picassoksi. Taitelijan ikimuusa on ollut hänen oma vaimonsa Anja. Oli myös jännä lukea näyttelyesittelystä miten Kauko Lehtinen oli ystävystynyt Laukon kartanon omistajien Lagerstamien kanssa. Tästä pääset kurkistamaan Liisa Lagerstamin kirjoituksen. Tässä näyttelyssä olisi katsottavaa riittänyt ja haluankin päästä kurkkimaan töitä uudelleen omassa rauhassa. Todella hersyvän iloinen näyttelykokemus!
Viljami Heinosen Pyhättö näyttely löytyy Laukon vanhan tallista. Todella värikkäitä töitä urbaanista viidakosta kaupungissa. Minulta loppui kamerasta akku ja autossa odotti karvakaveri joten kuvat jäivät tästä värikylläisyydestä ottamatta. Lainasin yhden valokuvan Laukon omilta sivuilta.
En ole viime aikoina lukenut paljon dekkareita (kun en keväällä ole lukenut paljon muutakaan), mutta huomaan merkinneeni useampiakin dekkareita luettavakseni. Tähän ajattelin listata noista muutaman – ja ehkä voin merkitä myös sellaisia lukemiani, jotka mainiosti sopivat laiturilukemiston jatkeeksi.
Huomaan dekkareissa, samoin kuin monessa muussakin genressä, jääväni helposti seuraamaan sarjoja. Mikäs siinä, samalla kun ratkotaan monenlaisia rikoksia, voidaan seurata päähenkilöiden elämän ja ihmissuhteiden etenemistä. Toisinaan luen sarjan uusimmat osat heti niiden ilmestyttyää, joskus vähän unohdan sarjan ja palaan siihen sitten vähän yllättäen huomatessani väliin jääneitä osia.
Seuraamistani sarjoista suosikkejani ovat viime vuosina olleet mm.
Sujata Masseyn Perveen Misty-sarja, jossa yksi Intian ensimmäisistä naisasianajajista ratkaisee rikoksia. Olen kovasti pitänyt sarjan tunnelmasta ja sisukkaasta sankarittaresta, mutta kolmannen osan jälkeen en ole nähnyt seuraavaa. Onkohan sellaista tulossa?
Ruth Galloway – tarvitseeko sanoa muuta? Luulen, että en ole ainoa, joka on lukenut jo viimeisimmänkin ilmestyneen eli Kivikehän. Seuraava osa on (tietysti) tulossa, mutta ehtineekö kesälistalle ?
Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarjaa seurasin alkuun innoissani, mutta sitten intoni hiipui päähenkilön päättämättömyyteen naisasioissa, vaikka historiallisen dekkarisarjan ajankuvaus onkin hieno ja tarinointi sujuvaa. Nyt ajattelin koittaa uudelleen ja lukea vielä avaamatta olevat osat Kalman kevät ja Juhannusyön painajainen.
Eppu Nuotio on ollut cozy dekkari -osastolla myös suosikkejani, tosin vähän vaihtelevasti. Pidin kovasti Ellen Lähde-eläkeläisen tutkimuksista, mutta väsähdin nopeasti taiteellisen Salome virran tapauksiin. Nyt viimeisimpänä luin tänä vuonna ilmestyneen Leinikkimekon, jossa jonkunlainen sisustusarkkitehti Raakel Oksa puolestaan ratkaisee vuosia aiemmin kadonneen tytön tapausta. Ihan ok, jos pitää leppoisasta tahdista ja vähän tyrkkynä kaikkeen sekaantuvasta päähenkilöstä.
Max Seeck ei sitten ole ollenkaan leppoisaa luettavaa, mutta Jessica Niemi osoittautui sen verran mielenkiintoiseksi hahmoksi, että koukutuin. Tosin kolmas osa Kauna on vielä lukematta.
Kepeää ja hauskaa, julmia tapahtumia ja iän tuomaa ylivertaista älykkyyttä puolestaan tarjoilee Richard Osman. Hänen eläkeläisensä ovat ihan huippuja ja varsinkin toisen osan aikalailla uskottavuuden tuolle puolen yltävät tapahtumat saavat suun hymyyn (vaikka veri lentää ja ruumiita syntyy). Torstain murhakerho ja Mies, joka kuoli kahdesti siis kannattaa molemmat laittaa laiturilukemistoon. Kolmannen osan pitäisi ilmestyä vielä tänä vuonna. Se päätyy ehdottomasti lukulistalleni, mutta ei taida ehtiä kesälistalle.
Vastaani tuli tässä keväällä myös pari mielenkiintoista uutta tuttavuutta, joista on ilmestynyt vasta ensimmäinen osa, mutta jotka ehdottomasti laitan seurantaan:
Sari Rainion ja Juha Rauhaheimon yhteisteos Vainajat eivät vaikene osoittautui mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi. Inhimillinen poliisi ystävänään erikoinen oikeuslääkäri alkoivat kiinnostaa (melkein enemmän kuin Auervaara-tyylinen rikos, joka toki sekin oli sopivan kiemurainen)
Pauli Jokisen historiallinen dekkari Jääleinikin kuolema pääse jo kertaalleen dekkariviikon artikkeliin, mutta mainitaan nyt vielä täällä.
Vielä ei näköjään kesälistalta löydy kuin kolme dekkaria – eikös sitä sentään vielä muutama pitäisi ehtiä ?
Tällaisia olen näköjään korvamerkinnyt listalle. Onko suosituksia, mistä aloittaa ?
Satu Rämö : Hildur – koska islanti ja koska olen pitänyt Rämön kirjoitustyylistä
Valentina Morelli : Kuolema keskipäivällä – odotan tältä kevyttä cozy mystery tyyli ja ihanaa Italiaa
Sofie Sarenbrandt: Lepää rauhassa – en kyllä muista, kuka ja missä ja miksi. Pitänee lukea.
David Lagercrantz : Mies pimeästä – Millenium-sarjan jatko ei ollut ihan huono, mutta haluan kuitenkin tutustua Lagercrantzin omaan ääneen
Mielelläni otan myös muita vinkkejä ja taidankin vähän kierrellä vielä dekkariviikon artikkeleita. Osallistuvia blogeja löytää vaikka Kirsin kirjanurkan aloituspostauksesta täältä ja13.6. lähtien myös koostepostauksesta.
Ai niin, vielä sokerina pohjalla vähän Ranska-dekkaria. Viime vuosien eniten matkakuumetta aiheuttaneet dekkarit ovat minulle tulleet kahdesta Provenceen sijoittuvasta cozy mystery dekkarista eli Serena Kentin Death in Provence ja Death in Avignon. Ei ihan näitä meidän lähiseutuja, mutta noita ei parane lukea, jos ei halua unelmoida remontoitavasta kivitalosta kaskaiden kulmilla.
Sanonta: “Vanhuus ei tule yksin” taitaa pitää paikkansa. Olen elämässäni säästynyt isoimmilta terveysmurheilta, mutta iän myötä on alkanut ilmetä kaikenlaista pientä vaivaa, joista olen kirjoittanut täällä blogissani ennenkin.
Keväällä minulla diagnosoitiin olkapään kiertäjäkalvosimen oireyhtymä ja minut määrättiin lääkekuurille ja fysioterapiaan. Olen käynyt hakemassa jumppaohjeita n. 3 viikon välein ja joka kerta saan jotain uutta harjoiteltavaa. Koska kuntoutus pohjautuu myös kotona tehtäviin harjoitteisiin, olen saanut kyytipoikana erilaisia kuminauhoja, joilla olkapään alueen lihaksia on vähitellen vahvistettu. Viimeisimmän fysioterapiankäynnin jälkeen kävin ostamassa vähän lisää välineitä ja nyt minun tehtäväni on löytää vielä se sisäinen motivaatio näiden liikuttamiseen. Itsekseen ne eivät ilmeisesti liiku.
Vaikka vaiva ei varsinaisesti ole kovin paljon haitannut elämää, olen halunnut saada olkapääni kuntoon. Olen huomannut, että se on toiminut samalla jonkinasteisena porkkanana olemattoman lihaskunnon metsästämiseen. Olen huomannut, että opiskelu ja pitkään istuminen ei oikein sovi minulle. Erityisluokanopettajan työssä tulee liikuttua päivän aikana yllättävän paljon ja työasentoja tulee vaihdettua, joten muutos on ollut merkittävä.
Kesä mennään vielä kotiharjoitteilla, mutta siellä kuntoutuksen lopussa pitäisi siirtyä kuntosalinpuolelle punttitreeneihin. Niin se taitaa olla, että viimeistään tässä vaiheessa täytyy yrittää tehdä sitä ennaltaehkäisevää työtä, jotta pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa myös myöhemmällä iällä. Tähän olkapäävaivaan ei kävely-ja juoksulenkit auta, joten nyt on hyvä syy lähteä hakemaan kadonnutta lihasvoimaa. Toivotaan, että saan siitä lisäksi uuden mukavan viikkorutiinin.
Original Sokos Hotel Vaakunan kattoterassilla, 10. Kerroksessa tutustuttiin tällä viikolla espanjalaisen Bodegas Murviedron vastuullisiin viineihin ja viinitilan vuoteen sekä nautittiin viinintekijän illallisesta kesäisiä Helsinki-maisemia ihaillen Kymppikerroksen terassilta.
Iltaa isännöi Mihkel Soom Bodegas Murviedrolta. Espanjan Valencian maakunnassa sijaitsevan Bodegas Murviedon valko-, puna-, kuohu- ja roseeviinit on valittu S-ravintoloiden asiakasomistajaviineiksi vuosiksi 2022-2023.
Murviedon EKO-viinit ovat ympäristöä kunnoltaan valmistettuja, vegaanisia luomuviinejä, ne on myös pakattu ympäristöystävällisiin pulloihin. Esim. kuohuviinipullosta on jätetty tästä syystä folio pois.
S-ryhmän viinien kilpailutus on Pohjoismaiden suurin, joten ekologisuuden painotuksella on merkitystä. Asiakasomistajaviinejä myydään puolisen miljoonaa pulloa vuodessa S-ryhmän ravintoloissa.
Viinien kanssa nautittiin makupaloja 10. Kerroksen kesälistalta; sokerisuolattua lohta, katkarapuskagenia ja pikkelöityjä kanttarelleja sekä häränlihatartaria.
Image may be NSFW. Clik here to view.Ammattilaisen kädenjälki. Case study Ulkoistaminen bloggaamisessa ja web-designissa on vanha juttu. Ammattilaisilta voi tilata mainoksen, tekstin ja muuta sisältöä tai sitten kokonaiset nettisivut. Urakoitsijan valinta on tässä asiassa melkein yhtä tärkeä kuin taloa rakentaessa. Wannabe – ammattilaisten kädenjälki on omalle imagolle yhtä katastrofaalista kuin ammattitaidoton timpuri. Katto tulee niskaan jossain vaiheessa tai ainakin seinät vinossa. … Jatka artikkeliin Ammattilaisen kädenjälki
Hankittiin muutama vuosi sitten puutarhakalusteet syysalesta todella edullisesti ja ihmeteltiin oikein tuuriamme, miten halvalla saatiin kaksi sohvaa ja kaksi ruokapöytää.
Koitti kuitenkin aika, että sohvanpäälliset piti pestä ja tyynyjen sisältä löytyi aivan kauheaa pumpulihöttöä ja merkillistä paperia, joka halkeili pienen pieneksi silpuksi ja sitä sälää ja sottua oli joka paikassa.
Muutenkin tyynynpäälliset ja patjanpäälliset ovat ottaneet aurinkoa ja kellastuneet ja ovat näyttäneet suttuisilta jo tovin. Eivätkä nyt muutenkaan olleet mitenkään lempparit, mutta sävymaailma toimi hyvin, mustaa terassia ja talon mustia otsalautoja vasten.
Mieluiten ottaisin merellisen raikkaat sinivalkoiset, mutta kun eivät sovi talon väritykseen.
Image may be NSFW. Clik here to view.
Kerran nämä päälliset pestyämme tiesimme, ettei näitä päällisiä voi pestä enää uudelleen. Sisähöttöpumpulitäytettä ei vaan enää saisi tungettua tyynyjen sisälle. Etenkin patjojen täytteet olivat hurjan huonossa kunnossa.
Googlailimme koko viime kesän sopivia 60X80 patjoja sohviin, mutta ei sen kokoisia patjoja valmiina löytynyt mistään. Tänä keväänä aloitimme saman rumban. Mietimme pitääkö mennä ostamaan kalliit vaahtomuovit ja niihin teettää päälliset, mutta se olisi tullut yhtä hintavaksi kuin ostaa uudet kalusteet. Uusien kalusteiden hankkiminen tuntui taas järjettömältä, koska itse huonekalut ovat hyvässä kunnossa.
Image may be NSFW. Clik here to view.Image may be NSFW. Clik here to view.
Taas kerran patjoja sohviin googlatessani, yhtäkkiä haku tuotti tuloksia ja löytyi Ortopediset koiranpatjat DreamPetStoresta. Ensin oltiin ihan, että ei missään nimessä. Sitten aloin pohtimaan Minun Afrikkani leffaa, Downton Abbey tyyliä ja aloin lämpenemään näille Paratiisi-patjoille.
Meni ainakin viikko, että rohkaisimme mielemme ja tilasimme patjat. Lähetykset saapuivat kotiovelle päivää ennen hääpäivää, emmekä hääpäivänä halunneet avata pahvilaatikoita, sillä olimme miltei varmoja että patjat tulevat olemaan aivan kamalat!
Lopulta avasimme pahvilaatikot ja fiilis oli hämmentynyt, onko nämä hirveät vai kivat? Liian levottomat, voiko näiden kanssa elää?
Iskimme patjat kuitenkin sohville ja päätimme testata miltä tuntuvat pepun alla ja voi jestas miten hyvät patjat.
Patjat nimittäin ovat Ortopediset koiranpatjat erityisesti ikääntyville ja nivelvaivoista kärsiville koirille. Image may be NSFW. Clik here to view.
”Ortopedinen koiranpeti upealla paratiisikankaalla. Cazo Ortopedinen koiranpeti on erinomainen valinta kaikille koirille, mutta erityisesti ikääntyville tai mm. nivelvaivoista kärsiville. Pedin täytteenä on käytetty itsestään palautuvaa ortopedistä memory foam -täytettä. Memory foam muokkautuu lemmikkisi vartalon ja painon mukaan vähentäen niveliin kohdistuvaa painetta ja tukien koko vartaloa pitäen koiran optimaalisessa nukkuma-asennossa.
Ortopedinen memory foam edistää mukavan asennon löytymistä ja vähentää asennon vaihtamista varmistaen levollisemmat unet ja paremman palautumisen.
Ortopedisten ominaisuuksiensa lisäksi Paradise-pedissä on huomioitu myös omistaja upean kuosin ja helppohoitoisuuden muodossa. Pedissä on irrotettava ja konepestävä päällinen (30°C). Pedin päällä on luonnollisen tuntuinen, sähköistämätön ja vettä- ja likaa hylkivä dralon-kangas ja reunoissa aidon, harjatun nahan tuntuinen eco-keinonahka.!
Image may be NSFW. Clik here to view.
Siinä koiranpedit ovat nyt sitten ja Mickey tykkää ainakin. Miehen kanssa tuumimme, että voimme kyllä elää näiden kanssa. Hankitaan beiget pöytäliinat, pari juuttimattoa ja viherkasveja ja kyllä tästä näystä hyvä tulee. Makuasioita toki. Mutta se on pakko sanoa, että harvoin on tullut istuttua näin mukavilla puutarhakalusteiden päällä olevilla patjoilla. Eli takapuolet tykkää ja päättivät, että ovat maailman parhaat patjat!
Miten siellä, oletteko törmänneet samoihin ongelmiin puutarhakalusteiden kanssa tai hankkineet jotain vastaavaa hassua ja onkin tullut ihan toimivat?
Tervetuloa lukemaan Latvian matkavinkit postaussarjaa. Tässä ensimmäisessä osassa vieraillaan Riikassa, joka on monelle matkaajalle se tunnetuin Lativan kaupunki. Tämän postauksen jälkeen on tulossa vielä omat matkavinkit Kuldigan ja Liepajan osalta, mutta aloitetaan ensin ehkä meille tunnetuimmasta kaupungista Riiasta.
Täytyy kyllä todeta, että Latvia tarjoaa kyllä monipuolista matkailukokemusta. On niin kulttuurielämyksiä kaupungeissa, upeita hiekkarantoja ja kaunista vieraanvaraista maaseutua hyvää ruokaa unohtamatta. Itsekään en ollut tullut aiemmin ajatelleeksi, että kuinka lähellä Latvia oikeastaan on. Lento sinne kestää vain tunnin ja lentojen hinnatkaan eivät päätä huimaa. Tällä hetkellä lentoja tarjoaa ainakin Finnair, Air Baltic ja Ryanair.
Latvian pääkaupunki Riika on Baltian maiden suurin kaupunki (yli 600.000 asukasta) ja sen vanhakaupunki kuuluu UNESCO maailmanperintöluetteloon.
Yksi ehdottomasti vierailukohteissa Riiassa on sen vanhakaupunki, jossa huokuu historian havinaa. Vanhakaupunki pitää sisällään mm. keskiaikaisia rakennuksia, jotka on entisöity kauniisti ja se kuuluukin Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaupungissa voi nähdä historiallisia kerrostumia yli 800 v ajalta.
Riian vanhakaupunki on juuri sopivan pieni ja kompakti kävellen kiertämiseen, mutta vinkkinä, että kannattaa varata hyvät kengät jalkaan ja jättää korkkarit illanviettoon, koska kadut ovat mukulakivillä päällystettyjä.
Yläkuvassa on kolmen veljeksen talot, jotka taitavat olla yksi Riian kuvatuimmista kohteista ja Riian vanhimpia taloja.
Mustapäiden talo on Riian suosituimpia vierailukohteita. Gotiikan tyylisuuntaa edustava rakennus rakennettiin alunperin v 1334 ja sitä uudistettiin vuosina 1580 ja 1886. Talo kärsi mittavia tuhoja toisessa maailmansodassa ja se purettiin kokonaan neuvostomiehittäjien toimesta. Talo rakennettiin kuitenkin uudestaan 1990-luvulla Riian kaupungin 800 -vuotisjuhliin. Mustapäiden talon tiloja voi myös vuokrata juhlatilaisuuksiin ja sisälle pääsee myös tutustumaan.
Riia tarjoaa jokaisella kukkarolle majoitusvaihtoehtoja. Itse nyt sattumoisin pääsin yöpymään viiden tähden hotelleissa, jotka olivat kyllä todella hyvän tasoisia.
Hotelli Kempinski
Hotelli Kempinski on tituleerattu Riian parhaimmaksi viiden tähden hotelliksi ja voin kyllä yhtyä siihen. Aivan upeat puitteet hyvän palvelun kera ja sijaintikin on aivan loistava heti Oopperatalon vieressä. Erityismaininta täytyy antaa todella hyvälle aamupalalle ja hintaan kuuluu myös erikseen tilattavat omeletit, pancakes, vohvelit jne. Hotellin alakerrasta löytyy myös tyylikäs kylpyläosasto.
Itse yövyin hotelli Kempinskin Opera sviitissä, joka oli kyllä aivan ihana ja tilava. Kylpyhuoneesta löytyi myös amme, oma suihkuhuone sekä erillinen wc. Huoneessa oli myös erillinen walk in closet, työpöytä sekä sohva sohvapöydän kera.
Mikäli hotelli Kempinskin hinnat mietityttävät, niin toinen hyvä viiden tähden hotelli on Grand Poet Hotel, joka tarjoaa myös erinomaisen aamiaisen ja hotellista löytyy myös niin ikään oma spa allasosasto.
Reissun aikana ehdimme käydä tutustumassa myös Olympic Voodoo Casinolla, joka on Baltian maiden isoin casino ja on aina auki eli palvelee 24/7. Täytyy tunnustaa, että viime Casino vierailusta onkin aikaa ja taitaa olla viime kerta Las Vegasissa, joten olihan se kiva käydä tunnelmoimassa tuolla ja pieni voittokin tuli kotiin. Casinon drinkit ovat myös aika houkuttelevan hintaisia kolmen euron kappalehinnallaan.
Casinon yhteydessä on myös täysin uudistettu Voodoo Bar, josta saa juomien lisäksi myös ruokaa. Casinolla on myös OlyBet urheilubaari ja suuri vedolyöntipiste, josta näkyy suuret urheilukilpailut päivittäin.
Riian kuuluisin juoma taitaa olla Riga Black Balsam, joka on yrttipohjainen väkevä alkoholijuoma, jota saimme maisteltavaksi Casinon yhteydessä olevassa Voodoo Baarissa. Perusversio ei ehkä ihan ollut omaan makuuni, mutta mustaherukka versio päätyi tuliaisiksi asti kotiin.
Latvia on myös oiva kohde kulttuurinälkäiselle. Latvian kansallisoopperassa ja kansallisbaletissa esiintyy maailmanluokan esiintyjiä ja tanssijoita. Vuonna 1882 valmistunut uusklassinen oopperatalo sijaitsee aivan Riian sydämessä, hotelli Kempinskin vieressä.
Itse kävin katsomassa Romeo & Julia balettiesityksen ja vieressäni istui suomalainen pariskunta, jotka kertoivat käyvänsä useinkin täällä juurikin laadukkaiden esitysten takia. Liput ovat ihan eri hintaluokkaa mitä esim. Suomessa ja samalla saa pienen irtioton arjesta miniloman muodossa.
Riiassa on lukuisia hyviä ja korkeatasoisia ravintoloita ja varmasti jokaiselle löytyy jotain. Itse ehdin kokemaan ravintola Kolonaden, joka on ihan vapauden muistomerkin vieressä. Erittäin viihtyisä ravintola ja ruokakin oli erinomaista.
Mikäli Riiassa haluaa syödä hyvää pihviä, niin silloin kannattaa ehdottomasti suunnata kohti Steiku Haussia. Paikka on Riian parhaimpia pihviravintoloita ja pihvit olivatkin erinomaisia ja kypsyydeltään juurikin oikeita.
Riiassa pitää ehdottomasti kokea myös kanavaristeily ja itsekin ehdin vielä viimeisenä päivänä ennen koneen lähtöä kokemassa tämän. Risteily kestää n. 50 min. Itse otin risteilyn Riga by Canal -yrityksestä, joka lähtee läheltä Vapauden muistomerkkiä.
Itse tykkäsin kanavaristeilystä ja voin kyllä sitä suositella. Pieni sadekaan ei haittaa, koska veneet ovat katettuja ja tarjolla oli myös huopia, jos vilu yllättää.
Kanavaristeilyllä kuljetaan ihanan mutkikasta kanavaa pitkiin lukuisten siltojen ali ja samalla voi ihastella kaupunkia vähän eri perspektiivistä.
Riian keskustassa kohoaa Vapuden muistomerkki, joka on pystytetty Latvian kansan itsenäisyyden ja vapauden kunniaksi. Muistomerkin yläosassa on vapaudenjumalatar Milda, joka pitää päänsä yläpuolella kolmea tähteä, jotka kuvaavat Latvian eri aluita Kurzemea, Vidzemea ja Latgalea.
Vielä jäi paljon näkemättä ja kokematta Riiasta, joten mielelläni kyllä palaan Latviaan näkemään lisää. Itse kyllä ainakin tykästyin maan monipuolisuuteen ja ensi postauksessa hypätäänkin sitten Latvian Kuldigaan, joka onkin turisteille ehkä vielä vähän tuntemattomampi helmi. So stay tuned!
Kesällä ihonhoito on kannattaa pitää yksinkertaisena. Muutamalla hyvällä tuotteella tulee hyvin toimeen. Jos rakastat helppoa, mutta tehokasta ihonhoitoa anti-ageing -ominaisuuksilla, on Bioeffect sinua varten.
BIOEFFECT ja EGF
EGF on epidermaalinen solukasvutekijä, joka auttaa ihoa kasvamaan palovamman jälkeen ja nopeuttaa haavojen paranemista. EGF edistääkin ihon kykyä sitoa kosteutta ja vähentää kosteuden haihtumista iholta. Lisäksi se edistää kollageenin ja elastiinin tuotantoa, antaen kiinteyttä ja elastisuutta iholle. Tuotteilla saakin pakattua iholle kosteutta kevyillä koostumuksilla.
Bioeffect on laajentanut tuotevalikoimaansa melkoisesti siitä, kun ensimmäisen kerran aloin heidän tuotteitaan käyttämään seitsemisen vuotta sitten. Kesäaikaan minulla on kuitenkin vahvat omat suosikkituotteeni.
EGF BODY SERUM (99 €) – Kesällä vartalon iholle ei todellakaan tee mieli levittää mitään paksua ja rasvaista. Vartalon ihokin tulee hoidettua, kun tuote on kevyt ja imeytyy nopeasti. Pakkaus sisältää 120 ml:ä tuotetta ja se voi kuulostaa vähältä, mutta paksuhko läpinäkyvä seerumi on tiivistetyssä muodossa ja se on siten äärimmäisen riittoisaa. Levitän aina seerumin kostealle iholle, heti suihkusta tulon jälkeen, silloin tuotetta tarvitsee vieläkin vähemmän ja se suorastaan “hulahtaa” ihoon. Jos annostelet tuotetta liikaa tai täysin kuivalle iholle, ihon pinta voi jää hivenen tahmean tuntuiseksi hetkellisesti. Tämä onkin se vaikein asia aluksi, pitää laittaa tarpeeksi vähän. Seerumia ei käytetä yhtä runsaalla kädellä kuin vartaloemulsioita- tai voiteita. Pumppupakkaus helpottaa annostelua. Tehokkuus on omaa luokkaansa. Kun otan tuotteen keväällä kesän ajaksi käyttöön, huomaan jo parin käyttökerran jälkeen säärien ja dekolteen ihon olevan kosteutetumpi, kimmoisampi ja joustavampi. Tuote on hajusteeton. Sisältää EGF:n lisäksi mm. kosteuttavaa glyseriiniä ja hyaluronihappoa.
EGF ESSENCE (90 €) – Olen maininnut tuotteen monesti yhdeksi hoitovesisuosikeistani. Pullo kestää minulla puolisen vuotta, vaikka käytän sitä joka aamu ja vielä kerrostan sitä iholle. Koostumus on lähes vesimäistä, mutta siitä huolimatta tämä on varmasti yksi kosteuttavimpia hoitovesiä, mitä markkinoilla on. Kerrostan hoitovettä aina meikin alle, ennen päiväseerumin lisäämistä. Iho on jo pelkän hoitoveden laiton jälkeen huomattavasti kimmoisamman oloinen. Sisältää mm. glyseriiniä ja sorbitolia, jotka kosteuttavat tehokkaasti.
EGF DAY SERUM (135 €) – Seerumi on kehitelty erityisesti meikinalustuotteeksi, mutta voi sitä käyttää muutenkin. Läpinäkyvä jellymäinen seerumi sulaa iholle, eikä jätä tahmeaa pintaa. Sopii hyvin aurinkosuojan alle. Yksikään aurinkosuojavoide ei ole lähtenyt iselläni rullautumaan tämän päällä. mikä ei ole itsestäänselvyys. Tekee ihosta heleän ja hyvin kosteutetun. Kerrostan alle usein kolmekin kerrosta hoitovettä, tällöin erillistä voidetta ei enää tarvita ennen aurinkosuojan levitystä. Sisältää EGF:n lisäksi sorbitolia, hyaluronihappoa ja glyseriiniä, joten seerumi pakkaa ihon täyteen kosteutta. Tämä on tuote, jota käytän ympäri vuoden, koska mikään muu tuote ei ole parempi kosteuttaja meikin alle. Lisäksi tykkään siitä, miten tämän päällä meikki on aina onnistunut.
EGF SERUM (149 €) – Klassikko ja kulttituote. Myönnän ihan suoraan, että ensimmäisellä kokeilukerralla en ymmärtänyt tämän päälle ollenkaan. Vuosien aikana tästä on tullut kuitenkin yhdessä päiväseerumin kanssa ihonhoitotuote, jota minulla on aina varakappale varastossa. Seerumia suositellaan käytettävän yksinään, koska silloin tehot ovat parhaimmillaan. Meikkiä käyttämätön voi käyttää tuotetta aamuin/illoin, itse käytän tätä ainoastaan iltaisin, joten voit hyvin muokata seerumin osaksi omaa ihonhoitorutiiniasi, jos et halua olla todella minimalistinen. Monet valittavat seerumin jättävän nihkeän pinnan, olen monesti aiemmin tästä itsekin maininnut. Joten meikin alla käytettynä kuivumista piti odotella. Nykyään olen kuitenkin fiksumpi. Sen jälkeen, kun opin, että seerumit ja kaikki kosteutta iholle tuovat tuotteet kannattaa levittää aina kostealle iholle, ongelmia ei ole enää ollut. Tämä myös tehostaa tuotteen vaikutusta. Illalla, kun olen puhdistanut kasvot, en kuivaa niitä vaan lisään päälle heti pari tippaa seerumia. Tuote imeytyy iholle hetkessä, eikä ihon pinta jää lainkaan nihkeäksi. Suosittelen tätä kikkaa kaikille seerumin käyttäjille. Glyseriinipohjainen seerumihan sisältää EGF:n lisäksi mm. hyaluronihappoa ja sitä sisältävät tuotteet nimenomaan kannattaa levittää aina kostealle iholle. Tämä estää sen, että hyaluronihappo toimisi iholla väärin eli kosteuttamisen sijaan se kuivattaisi tai ärsyttäisi ihoa muuten. Tätä ongelmaa olen kuullut monella olevan. Ennen kuin luovutat hyaluronihapon kanssa, koita levittää tuote kostealle iholle.
Jos et ole tilannut Bioeffectin omasta verkkokaupasta aiemmin, kannattaa aloittaa tutustuminen tilaamalla uutiskirje. Uutiskirjeen tilaajana saat ensimmäisestä tilauksestasi 15%:n alennuksen. Bioeffect tuo tasaisin väliajoin markkinoille myös kivoja lahjapakkauksia, joita ostamalla tuotteet tulevat edullisimmiksi kuin erikseen ostettuina. Tällä hetkellä voit ostaa esim. EGF Face & Body Skincare Setin, joka sisältää normaalikokoiset EGF Seerumin ja EGF Body Seerumin yhteishintaan 215 euroa (erikseen ostettuina 248 euroa). Tuotteet tulevat laadukkaassa kosmetiikkalaukussa, johon mahtuu mukaan tuotteet kesän matkoille.
Saimaa välkkelehtii sinisen eri sävyjä alkukesän auringossa, kun rullailen kepeästi sähköpyörälläni pitkin komeaa Lietveden maisematietä Puumalan saaristoreitillä. Takana on jo reilut 50 kilometriä vaihtelevia maisemia: on kalliorantoja ja tuulessa humisevia koivikoita, maalaisidylliä ja tietysti Saimaata, lumoavan kaunista sinistä Saimaata silmän kantamattomiin. Mediamatka yhteistyössä Puumalan kunta ja Matkahuolto Alkumatkan tiivis letkamme on hajaantunut noin kuuden tunnin polku-urakan aikana ja jokainen polkija on ehtinyt löytää oman rytminsä. Minä nautin siitä, että saan ajaa omassa rauhassa ja onnellinen siitä, että sähköpyörän ansiosta olen voinut keskittyä hikisen puurtamisen sijaan nauttimaan Puumalan saaristoreitin tarjoamista maisemaelämyksistä. Puumalan saaristoreitin voisi toki ottaa urheilusuorituksenakin, mutta nautiskelevana elämyspyöräilijänä minusta reitti on parhaimmillaan, jos antaa sille reilusti aikaa niin, että ehtii maisemien lisäksi nautiskella myös reitin varren lukuisista palveluista. Polku-urakan voi hyvin jakaa vaikka useammalle päivälle, sillä reitin varrelle osuu niin kiinnostavia majoituspalveluita kuin kauniita […]
Hankittiin muutama vuosi sitten puutarhakalusteet syysalesta todella edullisesti ja ihmeteltiin oikein tuuriamme, miten halvalla saatiin kaksi sohvaa ja kaksi ruokapöytää.
Koitti kuitenkin aika, että sohvanpäälliset piti pestä ja tyynyjen sisältä löytyi aivan kauheaa pumpulihöttöä ja merkillistä paperia, joka halkeili pienen pieneksi silpuksi ja sitä sälää ja sottua oli joka paikassa.
Muutenkin tyynynpäälliset ja patjanpäälliset ovat ottaneet aurinkoa ja kellastuneet ja ovat näyttäneet suttuisilta jo tovin. Eivätkä nyt muutenkaan olleet mitenkään lempparit, mutta sävymaailma toimi hyvin, mustaa terassia ja talon mustia otsalautoja vasten.
Mieluiten ottaisin merellisen raikkaat sinivalkoiset, mutta kun eivät sovi talon väritykseen.
Image may be NSFW. Clik here to view.
Kerran nämä päälliset pestyämme tiesimme, ettei näitä päällisiä voi pestä enää uudelleen. Sisähöttöpumpulitäytettä ei vaan enää saisi tungettua tyynyjen sisälle. Etenkin patjojen täytteet olivat hurjan huonossa kunnossa.
Googlailimme koko viime kesän sopivia 60X80 patjoja sohviin, mutta ei sen kokoisia patjoja valmiina löytynyt mistään. Tänä keväänä aloitimme saman rumban. Mietimme pitääkö mennä ostamaan kalliit vaahtomuovit ja niihin teettää päälliset, mutta se olisi tullut yhtä hintavaksi kuin ostaa uudet kalusteet. Uusien kalusteiden hankkiminen tuntui taas järjettömältä, koska itse huonekalut ovat hyvässä kunnossa.
Image may be NSFW. Clik here to view.Image may be NSFW. Clik here to view.
Taas kerran patjoja sohviin googlatessani, yhtäkkiä haku tuotti tuloksia ja löytyi Ortopediset koiranpatjat DreamPetStoresta. Ensin oltiin ihan, että ei missään nimessä. Sitten aloin pohtimaan Minun Afrikkani leffaa, Downton Abbey tyyliä ja aloin lämpenemään näille Paratiisi-patjoille.
Meni ainakin viikko, että rohkaisimme mielemme ja tilasimme patjat. Lähetykset saapuivat kotiovelle päivää ennen hääpäivää, emmekä hääpäivänä halunneet avata pahvilaatikoita, sillä olimme miltei varmoja että patjat tulevat olemaan aivan kamalat!
Lopulta avasimme pahvilaatikot ja fiilis oli hämmentynyt, onko nämä hirveät vai kivat? Liian levottomat, voiko näiden kanssa elää?
Iskimme patjat kuitenkin sohville ja päätimme testata miltä tuntuvat pepun alla ja voi jestas miten hyvät patjat.
Patjat nimittäin ovat Ortopediset koiranpatjat erityisesti ikääntyville ja nivelvaivoista kärsiville koirille. Image may be NSFW. Clik here to view.
”Ortopedinen koiranpeti upealla paratiisikankaalla. Cazo Ortopedinen koiranpeti on erinomainen valinta kaikille koirille, mutta erityisesti ikääntyville tai mm. nivelvaivoista kärsiville. Pedin täytteenä on käytetty itsestään palautuvaa ortopedistä memory foam -täytettä. Memory foam muokkautuu lemmikkisi vartalon ja painon mukaan vähentäen niveliin kohdistuvaa painetta ja tukien koko vartaloa pitäen koiran optimaalisessa nukkuma-asennossa.
Ortopedinen memory foam edistää mukavan asennon löytymistä ja vähentää asennon vaihtamista varmistaen levollisemmat unet ja paremman palautumisen.
Ortopedisten ominaisuuksiensa lisäksi Paradise-pedissä on huomioitu myös omistaja upean kuosin ja helppohoitoisuuden muodossa. Pedissä on irrotettava ja konepestävä päällinen (30°C). Pedin päällä on luonnollisen tuntuinen, sähköistämätön ja vettä- ja likaa hylkivä dralon-kangas ja reunoissa aidon, harjatun nahan tuntuinen eco-keinonahka.!
Image may be NSFW. Clik here to view.
Siinä koiranpedit ovat nyt sitten ja Mickey tykkää ainakin. Miehen kanssa tuumimme, että voimme kyllä elää näiden kanssa. Hankitaan beiget pöytäliinat, pari juuttimattoa ja viherkasveja ja kyllä tästä näystä hyvä tulee. Makuasioita toki. Mutta se on pakko sanoa, että harvoin on tullut istuttua näin mukavilla puutarhakalusteiden päällä olevilla patjoilla. Eli takapuolet tykkää ja päättivät, että ovat maailman parhaat patjat!
Miten siellä, oletteko törmänneet samoihin ongelmiin puutarhakalusteiden kanssa tai hankkineet jotain vastaavaa hassua ja onkin tullut ihan toimivat?
