Nämä Snow white socks ovat olleet katsotuimpia neulejuttuja täällä blogissani, jos näyttävät tutuilta. Näistä on tullut kyselyjä ja tarkempia ohjeitakin on minulta näihin pyydetty. Päätin tehdä kaaviot ja kirjoittaa ohjeet kunnolla ylös. Näistä sukista on tehty postaus viime joululta. Valkoiset sukat ovat kauniit jo itsessään ihan sileänä neuleenakin, mutta halusin sukkiin haastetta ja siksi vaihtelin eri juttuja mukaan. Aloitin pampuloilla, siirryin salmiakkia muistuttaviin kuvioihin ja lopulta letteihin. Näistä tuli sellaiset talvisemmat sukat, joten nimesin ne nimellä Snow white socks. Olihan tässä vähän hommaa, kun laskin silmukoita ja naputtelin kuvioita, mutta nyt pitäisi olla ohje kunnossa. Varaudu siihen, että silmukat tuossa pampuloissa vähän lisääntyy, mutta silmukkamäärä palautuu seuraavaa kuviota aloitettaessa. Snow white socks ovat ohjeissa kokoa 37-38, sillä näitä voi helposti leventää itse ja jatkaa jalkaterääkin pitemmäksi tai vastaavasti lyhemmäksi. Omat sukkani taisivat tulla hiukan liian isoiksi teristä, mutta eipä tuo haittaa. Valkoinen on tosiaan kauneuden lisäksi helposti likaantuva, mutta nämä Scholler Stahl Baby merinolangasta neulotut sukat voi pestä 40 asteessa koneessa. Mikäli innostuit mallista ja sukista, niin ne löytyvät nyt Ravelryn sivustolta Kristallikimaran ohjeista. Sinne pääset suoraan tästä ja ohje on ensin englanniksi ja sitten suomeksi. Niin ja on siellä muitakin neulejuttuja, joihin löytyy ohjeet. Jouluun on vielä hetki aikaa, sen verran, että jos nyt aloittaa neulomisen, niin saa ne varmasti jouluksi valmiiksi.
– perjantai-illat ovat pelastettu nyt kun Vain elämää alkoi! Tiedättekö mikä minulle on sarjassa tärkeää? Se että osallistujat ovat hyviä solisteja, mutta että he ovat myös inhimillisiä tyyppejä! Molemmat ovat yhtä tärkeitä! Vain elämää on mulle myös jonkin sortin terapiaa, ainakin yhdet kostuneet silmät koen jokaisessa jaksossa.
– Ressun päivä oli viihdyttävä, tykkäsin erityisesti Reijo Nordin rakkauslaulujen erikoismiehen Katso mitä sä teit- biisistä (koska rakastan biisin alkuperäistä versiota). Keisarillinen peukku, vaikka yllättyksiä ei vedossa ollut! Stig yllätti positiivisesti Kuka on se oikea- vedollaan! Melkein isoin onnistuja Ressun päivänä!
– aloitin maskien käytön, ja ilokseni pistin merkille, että n 80% ihmisistä pitivät tuolla mestoilla kaupoissa/kauppakeskuksista maskeja päällä! OK- ovathan ne hemmetin epämukavia ja rillitkin huurustuvat, mutta mielummin pieni epämukavuus maskien käytössä kuin korona.
– ärsytystä aiheuttivat poikien (törkyiset) huoneet MIT V/&%((!! Mikä siinä on, ettei roskia voi laittaa ainkaan aina roskakoriin vaan ne jäävät lojumaan sinne tänne & lattioille. Myös astoita/vaatteita löytyy kirjahyllystä ja lattiolta! Piti pitää “pieni (ei niin hienovarainen) kurinpalautus “heille, luuttu heilui ja imuri lauloi. Jos tähdet pitävät paikkansa, tilanne on viikon päästä sama kuin aiemmin. OK- en ole itsekään kovin siisti, joten ehkä omena ei ole pudonnut kauas puusta…
– tein pitkästä aikaa Palak Paneeria Valion ohjeella, niin herkkua. (klik)
– päätin aloittaa ruuan suhteen No spend month:in. Eli en aio käyttää rahaa mihinkään ylimääräiseen ja yritän pärjätä suurimmaksi osaksi kasvis/tofuruualla. Ajattelin myös kokeilla kaapintyhjennysruokavaliota: inventaario kuivakaapille, jääkaapille ja pakastimelle. Kaapissa on tällä hetkellä ihan sikana Mutti-tomaattimurskaa, pastaa, kikherneitä, papuja, kuivattuja sieniä. Jääkaaapissa myös ihan ilmiömäisesti kaikkea, tarjous-jauhelihaa (pojille esim makaronilaatikkoa, itse en pahemmin syö enää lihaa), vihanneksia, lehtikaalia, omenamehua (ex-anopilta saatu)…. jotta kyllä sieltäkin löytyy kulutettavaa…. Aion leipoa esim sämpylöitä (kaapissa on jo kaikki ainekset) ja tehdä ihania kasviscurryja, koska esim kaali ja paprikat nyt halpoja. Kokeilin muuten vilo kikherne-kukkakaalicurrya ja OLI törkeän hyvää. (klik) Myös lehtipersilja näytteli osaa tässä spektaakkelissa, joten laita sitäkin jos ei ole korianteria.
– aloitin maalaamisen (!!).
– varasin ajan ripsien lashlift – hoitoon Jonnan (klik) vinkkauksen perusteella. Kerta se on ensimmäinenkin, ja kaikkea kannattaa kokeilla yhden kerran.
VIIKON ASUINSPIS: Mä en kestä, välillä käy ihan mieletön mäihä ja löytää ilostuttavan ja hyväntuulisen alelöydon Stockalta-65%!! Tää Marimekon tunika on niin täykky.
Siis tunikan löytö oli itse asiassa the työvoitto. Kävin alkuviikosta tosiaan Stockalla lähinna herkussa ja sitten osuin kesäsesongin poisto/alehyllyn kohdalle. Siinä rekin toisella puolella oli kaksi topakkaa ulkomaalaista naista, jotka kärkkyivät Marimekon (muutamaa jäljellä olevaa) tunikaa ja mekkoa. Koothan olivat toki xs ja xl tyyppisiä. Juuri kun olisin saanut käsiini ko tunikan, toinen naisista nappasi sen ja vereni suorastaan hyytyi. SE TUNIKA OLI MULLE, olisi tehnyt mieli huutaa. No ei siinä mitään, naiset lähtivät kokeilemaan tunikaa/ ja mekkoja pukukoppiin, ja minä hiippailin perässä muka kokeillen jotain NOOM toppatakkia ja koko ajan höristellen korviani. Minuutteja (ellei tunteja) kului…ja odotin miten käy. Noh odotukseni palkittiin ja vihdoin he palasivat (rekille ja minä hiippailin perään) ja ostivat ne muut jutskat MUTTA palauttivat juuri ton tunikan. Ja se oli mulle ihan perfect. Kotona rekisteröin tämän kaiken vaanimisen tms tapahtumaketjun komediallisen arvon.
VIIKON KIRJA: Löysin itselleni (näin työttömänä) vallan ajankohtaisen ihanan kirjan: Oman elämäsi Superstara (Taru Tammikallio 2020), joka kannustaa saavuttamaan ammatilliset unelmat ja luomaan uran josta on aina haaveillut. Tällaisen lukukokemuksen jälkeen sitä luonnollisesti alkaa miettiä omia unelmiaan. Mistä minä unelmoin? Olen mielestäni aina ollut kovin realisti mitä tulee unelmiin. Toivon tavallisen tyytyväistä elämää. Että lapseni voisivat hyvin. Että minä voisin tehdä sellaista työtä jossa olen parhaimmillani ja että itse voisin hyvin. Muistaisin, että elämä on tehty elettäväksi ja uskallettavaksi.
Kirjassa on paljon erinomaista asiaa ja se on jaettu 8 eri askeleeseen: esim muuta ajatteluasi, muuta elämäsi, tiedä mitä haluat, löydä vahvuutesi, tee unelmista tavoite, verkostoidu viisaasti ja ota voittaja asenne. Kaikki askeleet ovat tärkeitä matkalla ammatillisen unelman tavoittamiseen..
Mitään kovin ihmeellisiä uraan kohdistuvia ambitioita minulla ei ole koskaan ollut. Ehkä siksi että olen keskinkertaisen lahjakas monessa mutta en huippulahjakas missään. Olisi ollut ihan superia jos olisin jo lukiossa tajunnut että minusta tulee esim toimittaja tai opettaja. Mutta ei, minä olen (melko) tyytyväisenä ajautunut sinne minne olen ajautunut. Enkä minä onneton ole ollut, minä vain koen että en ole parhaimmillani. Haluaisin kukoistaa, olla enemmän, avartua, olla itseni parhaimmillani. Koen, että jollakin tasolla tällä hetkellä pidän kynttilääni vakan alla, enkä anna itsestäni täyttä kapasiteettiani.
Kirjan luettunani, olen alkanut miettiä, että HALUAN enemmän. Minä haluan selvittää mikä minun unelmani on. Olkoon asia mietintämyssyssä tulevan syksyn 2020. Puolikkaatkin haaveet kuuluu ottaa nöyränä vastaan, oikeastaan se on velvollisuutemme. Olen varma että se minun juttuni löytyy, juuri silloin kun aika on siihen valmis. Eikä hetkeäkään aikaisemmin.
Kiitos Taru Tammikallio ajatuksia ja unelmia herättävästä kirjasta, joka on tärkeä.
VIIKON AJATUS:
“Mutta mitä pakottavammaksi pelko kasvoi, sitä paremmin huomasin voivani katsoa sen läpi. Nyt pahin oli tapahtunut. Sain outoa lohtua jostakin, jota en ollut ennen kokenut. Hartiani rentoutuivat. Me molemmat rupesimme hihittämään ja meille selvisi lopulta, että tämä tunne oli juuri se, mitä olimme lähteneet hakemaan.
Olimme aidosti karkuteillä ja ensimmäistä kertaa elämässämme meillä oli aavistus sanan todellisesta merkityksestä. Vapautta velvollisuuksista, jotka painoivat raskaammin, kun näkyvissä oli uran sijasta pelkkää tyhjää – vapautta sen odottamisesta, millaista elämämme olisi ja millaisiksi itse tulevaisuudessa muuttuisimme.” Dan Kieran: Joutilas matkailija
Kesän huippusadon kurkkuja täällä on popsittu ahkerasti salaateissa, leivän päällä ja lisukkeina hölskytyskurkkuina! Teinpä niistä myös raikasta keittoa vai voisiko tätä kutsua suolaiseksi…
Jätimme lähimatkailukohteista Tuusulanjärven osaltamme syksyyn, sillä Asuntomessut eivät oikein ole meidän juttumme ja arvelimme, että niiden houkuttelemana monet…
Otsikko saattaa antaa kuvan, että käyn usein kirppareilla. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kirpparit ovat minulle yleensä kesään kuuluvaa toimintaa. Enkä todellakaan ole mikään löytäjä-tyyppi. Mutta minulla on muutamia asioita, joita etsin kun sattumalta kirpparille päädyn.
Kuvissa sekalainen kuvasaldo viimeaikaisista löydöistäni ja myös siis nistä asioista, jota yleensä kirpparilta etsin.
Messinkiset kynttilänjalat
Messinkisiä kynttilänjalkoja ei voi olla koskaan liikaa ja näitä ostan aina, kun vastaa tulee sopiva yksilö. Nämä näyttävät niin ihanille isoissa ryhmissä. Kuvan kaikki kynttilänjalat ovat siis löytöjä eri kirppareilta muutaman vuoden aikana.
Vanhat astiat
Vanhat astiat ja tarjottimet ovat ihania yksityiskohtia kattauksessa sekä myös asetelmien teossa. Hopeinen tarjotin ja tarjoiluastiat olivat parin euron löytö enkä voinut vastustaa näitä suloisuuksia. Tarjotin on ollut kuvausrekvisiittana jo useita kertoja.
Kristallilasit ovat myös etsintälistalla aina. Niitä onkin kertynyt mökille jo kivasti. Kotiin asti on päätynyt myös pari lasia.
Uutena ihastuksena on kuparikattilat. Tämä innostus lähti siitä, kun sain äidiltäni vanhan kuparikattilan. Jos kuparikattila ei enää kelpaisikaan ruuan valmistukseen, niin tarjoiluun kuitenkin. Kuparikattilan löysin Helsingistä Olkkarista.
Vaatteet
Rehellisesti sanottuna en koskaan varsinaisesti etsi vaatteita kirpparilta. Nyt olen kuitenkint tehnyt kivoja sattumalöydöksiä .
Ensimmäinen on alla kuvassa olevan suomalaisen Irja Leimun mokkahame, jonka löysin Niin Mua Secondhand -liikkeestä Porvoosta. Juttua päivästä löytyy täältä.
Relovesta Helsingistä taas bongasin ihanan ja heiman erikoisemman mallisen villakangastakin. Merkki by Malene Birger lupasi jo tuttua laatua ja takkia hieman tarkemmin tarkastellessa huomasin, ettei takkia luultavasti ole käytetty kovin montaa kertaa. Villaakin tässä takissa on 70 %. Joten mielestäni oli huippulöytö ja tämä onkin ollut suosikkitakkini tänä syksynä.
Sellaisia löytöjä siis viime aikoina. Saattaa hyvin olla, että seuraavat tehdään vasta ensi kesänä.
Ihanaa alkanutta viikkoa ja lomaa, niille jotka lomailevat.
Puolitoista pitkää vuotta ollaan suhmuroitu keskellä hermoja repivää kaaosta. Ei meillä ollut ylipäätään tarkoitus jämähtää näin pitkäksi aikaa aloilleen (ainakaan Suomeen), mutta että kaiken kukkuraksi vielä hermostuttavan keskeneräisyyden ja sotkun keskelle.
Fengshuista tietävät ymmärtävät, että kaikenlainen kaaos on pahasta ja vaikuttaa kuulemma negatiivisesti vähän jokaiseen elämänalueeseen. Meillä on siis koko elämänhallinta mennyt solmuun vasaroitten ja talttojen kanssa, ja voin kuvitella että järjestelmällisempää ihmistä hirvittäisi aika lailla. Fengshui-oppien mukaanhan varsinkin talon eteisen pitäisi olla tip top ja esteetön positiivisen Chi-energian kulkua varten, eikä meidän töllissä minkään ilmansuunnan talonpääty täytä tätä kriteeriä. Tässä talossa tilanne on jo pitkään ollut se, että Chi saa hermoromahduksen jo eteisessä törmättyään ensimmäisiin raksasaappaisiin ja lattioilla lojuviin työkaluihin. Tällä hetkellä tuohon eteisen sotkuun sekoittuu vielä lehmusten ja vanhojen tammien valtavat lehdet, sillä jokaisella oven avauksella lapiollinen ruskeita lehtiä pölähtää sisään.
Unohdinko mainita, että aloitettiin myös kattoremppa…
Eteinen räjähtää eristysten lisäämisen takia koko ajan vaan lisää, huh.
Omasta orastavasta hermoromahduksesta päätellen arvelen Chin hylänneen meidät totaalisesti. Menetän välillä itsekin toivoni selkeämmästä huomisesta, ja että ehdittäisiin vielä ennen kylmiä kelejä saada lattiat auki ja uudelleen kiinni. Vähän kainosti vielä haaveilen siitäkin, että viime syksynä sisustetun tuvan lisäksi saisimme ennen joulua sisustetuksi alakerrasta edes yhden huoneen lisää. Voi peruna että se näyttää kaukaiselta!
Olen kuitenkin selvinnyt kaaoksesta yllättävän hyvin. Ennen vanhaan Suomen vuosina eteisen räjähdys sai kaikki elämäni osa-alueet karmeaan kramppiin, mutta ehkäpä Samuin kaaosvuodet ovat opettaneet hengittämään syvään, kun tekisi mieli kaatua lattialle ja saada itkupotkuraivarit. Tai sitten se on tämä ikä, mikä toimii rauhoittavana pillerinä tuliselle sielulle, ei tää kaikki onnistuisi muuten millään.
Ikkunoitten siirron jälkeen seinät ja lattia odottaa remppaa.
Mutta on Kemiössä kaunista ja varsinkin rauhallista.
Mutta siis, mä en kohta edes muista miltä elämä tuntui ilman jokapäiväistä remppaa. Kuinka hienoa oli pukea mekko päälle ja lähteä idylliseen rantabaariin illalliselle. Miltä tuntui hypätä mopon selkään ja hurauttaa rauhalliselle lounaalle turkoosin meren ääreen, tai pakata bikinit alle ja navigoida yhdelle Samuin lukuisista rannoista viettämään minilomaa. En edes oikein muista kuinka lämpimältä merivesi tuntuikaan, mutta muistan sen, että vähänkään rehkiessä hiki valui vedessä.
Kun päivittäin odotellaan aurinkoisia tai edes poutaisia päiviä talon julkisivun maalauksen takia, sekoitetaan maalit ja laitetaan rimat maalausta varten riviin, maalataan muutama tunti ja sitten metsän yli nouseekin pikasade tehden maalausurakan täysin turhaksi – KAIPAAN SAMUILLE IHAN SIKANA.
Miten taivaalliselta se lämpö tuntuikaan! Ne värit ja se kiireettömyys… pieni ihana saari keskellä turkoosia merta – eihän sinne voi olla kaipaamatta.
Tomppa sanoi muuten aika jännästi tossa yksi päivä –
Me saavutettiin niin paljon, ja nyt me ollaan täällä, what?
Samuin kuvistakin jo aistii lämmön…
ja chillin menon, puhumattakaan väreistä. Ikävä on taas.
Paahtunut munakoiso ja makeaksi paistunut sipuli ovat herkullisia pastan maustajia. Vielä kun lisää joukkoon uunissa lämmön ottanut fetaa , niin alkaa olla osat kohdillaan. Erilaiset versosalaatit ovat aina kaunis ja helppo lisäkomponentti annoksen päälle.
Meidät kutsuttiin pr-matkalle tutustumaan Tallink Suomen yhden yön risteilylle Itämerelle Victoria 1 laivalla. Tämä on karanteenivapaa risteily, sillä maihin ei mennä ollenkaan. Koko risteilyn aikana ei tullut yhtään vieraita lähikontakteja. Laivassa oli siistiä ja rauhallista.
Jotta matkailuala pysyisi edes jotenkin toiminnassa kannustan ihmisiä tekemään tällaisia irtiottoja arkeen. Koen, että turvallisesti uskaltaa matkustaa, kun pitää hygieniasta huolta, ei lähde matkaan sairaana ja pysyy oman perheen kesken matkoilla.
Autolla laivaan ilman ulkopuolisia kontakteja
Päätöstä lähteä matkaan tällä joukkiolla helpotti se, että ajoimme autolla suoraan laivaan. Oli mukavaa, ettei tarvinnut mennä terminaaliin ollenkaan. Autokannelta siirryimme suoraan hyttiin vaihtamaan vaatteita. Laiva lähti klo 17.30 ja autolla piti olla jonossa klo 16.30.
Yön yli risteilyn Deluxe hytti oli viihtyisä
Kahden hengen ikkunallisia 14 m2 hyttejä on kannella 8 ja 9. Hyteissä on kiinteä parivuode, wc, suihku, hiustenkuivaaja, TV, puhelin ja jääkaappi. Erikoisaamiainen ja jääkaapin virvokkeet sisältyvät hintaan. Hytti oli viihtyisä ja siisti. Olin esikoisen kanssa toisessa hytissä ja mieheni oli kahden muun lapsen kanssa toisessa.
Matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alan tilanne vetää hiljaiseksi.
Grande Buffetin herkkujen äärellä
Meille oli varattu ihana pyöreä pöytä keulasta klo 17. Lapset nauttivat merimaisemista ruokailun aikana. Ravintolassa oli isot välit viereisiin pöytiin, eikä ruuhkaa todellakaan ollut. Pintoja desinfioitiin ahkerasti ja suojahansikkaita sekä käsidesiä oli tarjolla ravintolassa.
Jonoja ei kertynyt, joten ruokailu sujui turvallisesti. Me aikuiset olisimme halunneet nauttia pöytien ihanista antimista pitkään ja hartaasti, mutta luonnollisesti lapsilla oli kiire leikkipaikkaan.
Tyttären risteilyasut olivat käytettyjen vaatteiden Pienelle.fi verkkokaupasta.
Leikkipaikka ja Muumi
Laivalla lasten suosikkipaikka on tietysti leikkipaikka. Oli tosi kiva, että pienestä asiakasmäärästä huolimatta paikalla oli myös Muumipeikko. Muumin kanssa pääsi kuviin klo 19 ja jumppaamaan aamulla.
Ilta sujui omassa hytissä
Siirryimme leikkipaikasta hytteihin klo 20 aikaan ja haimme sinne iltapalaa Coffee & Co. -kahvilasta. Se tarjoaa Starbucks -laatukahvia ja Tazo® Teetä sekä vastuttamattomia ja suussasulavia kakkuja, leivonnaisia ja maukkaita leipiä. Esikoinen nautti herkullisen kaakaon ja minä Chai Latten. Katselimme Tallinan sataman valoja hytin ikkunasta.
Erikoisaamiainen oli herkullinen
Deluxe hyttiin kuuluu erikoisaamiainen, joka on aivan ihana. Kuohujuomasta sai nauttia rauhallisessa miljöössä monipuolisen aamiaiskattauksen kera.
Aamusauna ja poreet
Aamiaisen jälkeen miesväki suuntasi saunomaan ja poreammeeseen pulikoimaan. Minä menin tyttären kanssa leikkipaikkaan, jossa oli lapseni lisäksi muutama lapsi. Aikuiset istuivat pääasiassa leikkipaikan ulkopuolella pitäen väliä muihin. Ostokset tilasimme suoraan autoon edellisenä päivänä. Laiva saapui takaisin Helsinkiin klo 12.
Yön yli risteily Victoria 1
Laiva seisoo yön Tallinnan satamassa, mutta risteilyllä ei pääse käymään maissa.
Risteily on tarkoitettu vain Suomesta lähteville, eikä Tallinnasta oteta uusia matkustajia.
Laivan valmistumisvuosi: 2004
Matkustajia: 2500
Hyttejä: 739
Hyttipaikkoja: 2246
Useita ravintoloita ja baareja
Lähes tuhat neliömetriä myymälätiloja – edullisia ostoksia
Matkalla nautit buffet- tai á la carte -ravintolan herkkuja
Grande Buffet -ravintolan (kansi 7) lämpimässä pöydässä on tarjolla Bocuse d’Or kilpailun Suomen edustajan Mikko Kaukosen suunnittelemat herkulliset annoskokonaisuudet.
Pohdiskelua matkailusta korona-aikana
Mielestäni on tärkeää, että pyrimme elämään lasten kanssa mahdollisimman normaalia elämää ilman pelon lietsontaa. Uskallan väittää, että enemmän lähikontakteja tulee ruokakaupassa verrattuna tähän risteilyyn. Suosittelen kaikkia buustamaan omaa immuniteettia, syömään terveellisesti, liikkumaan ja nukkumaan hyvin. Matkailla voi todellakin myös ilman vieraita lähikontakteja, kuten tämä risteily osoittaa.
Asiakasmäärät risteilyillä tuskin lisääntyvät tällä hetkellä kovin dramaattisesti, joten ne onnelliset jotka uskaltavat lähteä matkaan saavat nauttia melko turvallisesti. Tälle syysloman reissulle olisi mahtunut huomattavasti enemmän porukkaa ja edelleen olisi ollut hyvin tilaa pitää turvavälejä ja istua omissa oloissaan ravintolassa.
Katso stoorien koosteesta miltä laivalla näytti meidän risteilyn aikana.
Ryhmäkuvassa Nelkytplusblogien Heli ja Krista perheineen.
Miltä kuulostaa raparperi ja mustaherukka tuoksuina, ihanilta tuoksunuoteilta monille eikö vaan. L’OCCITANE ja Pierre Hermé halusivat luoda tuoksukokoelman, josta jokainen voisi löytää oman lempituoksunsa. Pakko myöntää, että löysin tästä kokoelmasta useita lempituoksuja.
Suomen L’Occitanella on tästä tuoksukokoelmasta myynnissä kuusi erilaista tuoksua: Blackcurrant&Rhubarb, Black Lemon, Mandarin&Immortelle, Orange, Leaves and Flowers, Raspberry&Matcha Green Tea, Rose Saffron.
Sanottakoon vielä, että jokainen näistä tuoksuista tekisi onnelliseksi omassa tuoksukokoelmassa, niin ihastuttavia tuoksuja kaikki nämä tuoksut ovat. Erilaisia kyllä, mutta kaikki yhtälailla hienostuneita ranskalaiseen tapaan.
Omia suosikkituoksuja ovat kirpeät tuoksut, tuoksunuotteina voi olla sitruunaa, kirpeää vihreää omenaa, limeä, inkivääriä tai raparperia. Raparperin ja mustaherukan liitto on tässä saamassani L’Occitanen tuoksussa täydellinen.
Hiero mustaherukanlehtiä käsiesi välissä tai murskaa sen nuppuja sormissasi ja nauti sen lumoavasta tuoksusta. Burgundilaista mustaherukan nuppuesanssia sisältävän harvinaisen ja eksklusiivisen uutteen runsas, syvä kukkaisuus yhdistyy raikkaan kasvimaisiin vivahteisiin, joita raparperin vihreät tuoksunuotit tasapainottavat.”
Kyseessä on ranskalaisittain erittäin hienostunut ja ylellinen tuoksu. Tuoksu on Eau de Parfum ja tuoksupullon koko on peräti 90ml. Tuoksu tulvii ihanina kevyinä pilvinä pitkin päivää iholla ja rakastan suihkuttaa tuoksua myös hiuksiin. Hiusten liikkuessa tuoksu tulvii raikkaana, eikä näin oma iho pääse muuttamaan tuoksua vaan tuoksu tuoksuu kauniin autenttisena. Tosin tämä laadukas tuoksu tuoksuu ihollakin yhtä kauniisti.
Ensituoksussa: bergamotti ja mustaherukka
Sydäntuoksussa: galbanum, kurjenpolvi, laventeli ja orvokinlehdet
Pohjatuoksussa: ambrapuu
Kyseisen sarjan toinen suosikki oli ”86 Champs-Mandarin&Immortelle”, joka tuoksui vielä kotona L’Occitanen liikkeestä päästyäni, tuoksulapussa taianomaisen hyvälle.
”Vangitseva itämainen ja mausteinen sitrustuoksu, jossa Korsikan jalokivi, immortelle-kukka, yhdstyy mandariinin raikkauteen.”
Viime kesän suosikkituoksu oli L’Occitanen Herbae Par L’Occitane L’EAU. Jota käytin koko kesän. Nyt olen käyttänyt taas koko syksyn 86 Champs – Blackcurrant & Rhubarb tuoksua. Ainoa ongelma mikä loppuvuodesta tulee olemaan, että kumman näistä tulen valitsemaan vuoden parhaaksi tuoksuksi 2020 täällä blogissa. Mutta se jos mikä on varmaa, että tänä vuonna vuoden paras tuoksu tulee L’Occitanelta.
Uudistuneita tuulia myös ihonhoidon saralla. Immortelle Divine sarja on uudistunut. Heti pitää mainita se seikka, että tämän sarjan kaksoispuhdistustuotteet eli Cleansing Balm ja Cleansing Cream ovat olleet täällä blogissa vuoden parhaat puhdistustuotteet ja edelleen kallistun siihen, että vain Sensain puhdistustuotteet ovat päässeet samalle viivalle. Mutta sillä erotuksella, että L’Occitanen puhdistustuotteet ovat lompakkoystävällisemmät ja aivan yhdä laadukkaat.
”Nuorekkaampi iho luonnon salaisuuksien avulla Tiivistetyn Immortelle Divine Serumin sisältämä immortelle-superuute on luonnollinen vaihtoehto retinolille. Se auttaa taistelemaan näkyviä ikääntymisen merkkejä vastaan ja tekee ihosta luonnollisen ja nuoremman näköisen.
Voiteen kevyt koostumus kietoo ihosi hienovaraisen aromaattiseen tuoksuun, joka tuo mieleen Korsikan lämpimät pensasmaat.
Vähentää näkyviä ryppyjä ja parantaa ihon kiinteyttä, täyteläisyyttä, tasaisuutta ja heleyttä.5 patenttia vireillä Ranskassa. Testattu ihotautilääkärien valvonnassa.
Lakastumaton ikikukka, 20 vuoden kokemuksella. Immortelle on todellinen ihmekukka, joka ei poimittunakaan lakastu koskaan. Se ei myöskään koskaan lakkaa yllättämästä tutkijoita.”
Hieno yksityiskohta, L’Occitanen lahjapakkauksissa ja kaikkien tuotteiden pakkauksissa on teksti myös sokeankirjoituksella eli pistekirjoituksella.
Kyseessä on ylellinen ihon silkkisen pehmeäksi jättävä seerumi. Seerumi imeytyy iholle hetkessä, mutta on erittäin hoitava. Seerumin sisältävä immortelle on luonnon vaihtoehto retinolille. Immortelle kukka myös tuoksuu sarjan ihonhoitotuotteissa.
Tuoksu jota oma tuoksunenä rakastaa ja tuoksu kuvataankin L’Occitanen sivuilla näin: ”Voiteen kevyt koostumus kietoo ihosi hienovaraisen aromaattiseen tuoksuun, joka tuo mieleen Korsikan lämpimät pensasmaat.”
Ylellinen samettisen pehmeä ihonhoitovoide, joka yhdessä seerumin kanssa jättää iholle upean pehmeän tunteen. Antaa iholle täyteläisyyttä, tasaisuutta ja heleyttää. Ihoon jää todella mielettömän pehmeä ja kosteutettu tunne.
”99-prosenttisesti luonnollisista ainesosista valmistettuImmortelle Divine Youth Oil auttaa ehkäisemään ikääntymisen näkyviä merkkejä: ryppyjä, kiinteyden ja hehkun menetystä ja ihonsävyn epätasaisuutta.
Jumalainen kauneusöljy, joka ihan yksin sellaisenaan saa ihon ravituksi ja pehmeäksi. Mutta itse käytän lisäämällä pisaran Immortelle Divine Cream:n joukkoon. Mutta kunnon pakkaspäivänä tätä on ihana sivellä sellaisenaan iholle.
Kaikissa kolmessa ihonhoitotuotteessa on selkeä Immortellen tuoksu eli jos rakastat tuoksuvia ihonhoitotuotteita, nämä on juuri sinulle. Tuoksusta tulee mieleen ranskalainen kesä ja kukkapellot.
Ei siitä pääse yli eikä ympäri, L’Occitane jaksaa ihastuttaa vuodesta toiseen tai tulee pikemminkin sanoa vuosikymmenestä toiseen ja pysyy aina yhtenä suosikkibrändeistä kosmetiikan saralla. Ei ole montaa brändiä, joilta löytyy omassa blogissa vuoden parhaita tuotteita, maailman paras Shea käsivoide ja uskomaton kattaus, ylellisiä tuoksuja, ihon-ja vartalonhoitoa ja vielä upeita huulituotteita.
L’Occitanelta löytyy nämä kaikki ja onkin siksi ainoita brändejä, joilta löytyy kosmetiikan saralla monessa eri kategoriassa omia lempituotteita. Rakkautta, silkkaa rakkautta on L’Occitanen tuotteet ja niitä tuotteita joita L’Occitanelta käytän, käytän aina viimeiseen pisaraan asti.
Jos brändi on vieras, niin kannattaa lähteä kokeilemaanShea Butter käsivoidetta tai Almond eli mantelisarjan suihkyöljyä, sillä tässä on jo pari sellaista ihonhoitotuotetta L’Occitanelta joita olen käyttänyt vuosia ja jotka kuuluvat aina kosmetiikkakaappini vakiokalustoon. Vinkkinä myös, Mantelisarjan sampoo ja hoitoaine ovat aivan uskomattoman hyviä, mikään ei poista takkuja, kuten Mantelisarjan hoitoaine.
Miltä kuulosti L’Occitanen tuotteet ja löytyykö omaa lempparia L’Occitanelta?
Kynttiläkausi on täällä taloudessa avattu jo viime kuun lopussa.
Ihanaa, kun illat pimenevät ja saa sytytellä kynttilät olohuonetta koristamaan.
Pimeissä illoissa on myös se hyvää, että omasta kodista tulee kuin pesä, jonka syliin saa työpäivän jälkeen käpertyä.
Onhan minulla tuo marokkolainenkin jonka syliin mönkiä, mutta tiedätte kyllä mitä tarkoitan.
Ostin muuten Ikeasta piparkakkujen tuoksuisia kynttilöitä.
Olen muutamana iltana korvannut päivällisen (kuulostaapa hienolta) ruokaisalla salaatilla.
Kuvassa yksi ikisuosikkini eli kanasalaatti.
Tähän salaattiin tulee jäävuorisalaattia, fetaa, kirsikkatomaatteja, kurkkua, broilerin filesuikaleita (maustettuna omilla suosikkimausteilla) sekä avokadoa.
Töissä on tällä viikolla ollut hiljaista tai no sanotaan näin, että vähemmän lapsia.
Täällä suunnilla vietetään nyt syyslomaviikkoa ja vain osa lapsista tarvitsee hoitoa.
Olemme käyneet jumppasalissa juoksentelemassa, hyppimässä ja kiipeilemässä, pitäneet lauluhetkiä, maalanneet syksyiset maalaukset.
Kävipä tuossa yhtenä päivänä taas niin, että aloin lasten kanssa rakentamaan legoilla ja kas kummaa, huomasin pian olevani taas yksin rakentelemassa.
Tähän lego-taloon sain ensin pieneltä mieheltä apua, mutta sitten kiinnostus lopahti ja tämä hoitotäti rakensi talon loppuun ja oli sitten mielessään oikein tyytyväinen lopputulokseen
Sitten vielä yksi kiva juttu!
Mies osti minulle uuden toppatakin.
Kolme talvea olenkin jo samassa takissa kuljeskellut, joten oli kiva nyt saada tällainen vähän parempi toppis itselleni.
Plussaa vielä siitä, että en valinnut tällä kertaa mustaa takkia
Tykkään tässä takissa siitä, että se on tilava, tarpeeksi pitkä ja siinä on huppukin.
Kiitos Rachid kulta takista <3
Happy wife, happy life sanoi hän takin maksettuaan
Kuten olen jo aiemmin kertonut, on luonnonkosmetiikka alkanut kiinnoselemaan minua enenevässä määrin ja tästä johtuen sitä löytyy koko ajan enemmän kylpyhuoneenkaapista.
Oma ihoni on kesän jälkeen kuivakka ja vaatii hurjasti kosteutta. Olinkin iloinen saadesssani testiin uusia Taika-tuoteita. Taika on uusin suomalainen, ekosertifioitu, luonnonkosmetiikkasarja, jonka kaikki tuotteet ovat vegaanisia ja hiilineutraaleja. Luomulaatuista koivunmahlaa, ksylitolia sekä kasviöljyjä sisältävät tuotteet ovat kepeitä, helppokäyttöisiä, nopeasti imeytyviä ja kosteuttavia. Tuotteilla on Ecocertin myöntämä Cosmos Natural -sertifikaatti ja se takaa ympäristöystävällisyyden läpi koko tuotantoketjun. Taika-kosmetiikka tehdään Suomessa Vantaalla uusiutuvaa energiaa käyttävässä tehtaassa. Hinnat ovat todella edulliset: ne huitelevat noin 5-10 euron tietämissä – ei siis ole suurta kynnystä kokeilla tuotteita.
Pakko nostaa esiin pari supertuotetta, jotka sopivat erityisesti omalle pintakuivalle iholleni.
Ehdoton suosikkini Taika- kosteuttava puhdistusgeeli yllätti hellävaraisuudellaan. En ole käyttänyt puhdistusgeelejä sitten teinivuosien, kuiva ihoni on vaatinut mielestäni puhdistukseen maitoisemman version. No nyt pomppasi, miedosti vaahtoava ja kosteuttava puhdistustuote puhdisti meikin hellävaraisesti eikä kuivattanut ollenkaan. Ja puhdistuksen jäljiltä iho oli ihan uskomattoman pehmeä!
Taika-misellivesi Kasvojen puhdistus viimeistellään misellipuhdistusvedellä. Kosteuttava, ksylitolia ja luomukoivunmahlaa sisältävä koostumus suorastaan liotti meikin jättämättä ihoa tahmeaksi. Ihoa ei tarvitse huuhdella vedellä. Tuoksu on mieto ja raikas.
Taika Kosteuttava Käsivoide on kevyt ja nopeasti imeytyvä käsivoide, joka pehmentää ihoa. Pienen pakkauskoon ansiosta, tämä menee käsilaukkuun ja sitä voi lisäillä päivän mittaan näin korona-aikoina, jolloin sitä pesee koko ajan käsiään.
Summa summarum, MIKSI kokeilla TAIKA tuotteita?
suomalaisen työn, 100% vegaanisuuden, Cosmos Natural -ekosertifioidun tuotteen vuoksi
tuotteiden ainesosien tähdet ovat koivunmahla, ksylitoli ja kasviöljyt ja TUOKSU on erittäin miellyttävä ja raikas
Taika on ensimmäinen kotimainen ekosertifioitu sarja jota voi ostaa päivittäistavarakaupoista; niin tavarataloista kuin isoista ruokamarketeista.
edulliset hinnat, kallein tuote n 9 e
Mikä parasta: saan tarjota teille tutustumistarjouksena Natural Goods Companylle (klik) Taika-tuotteista -20% alennuksen koodilla TAIKA2020. Koodi on voimassa 31.10.2020 saakka eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin.
PR-matka yhteistyössä Tallink ja 40+ blogit Olipa mikä tahansa maailmantilanne, niin se hetki kun laiva irtautuu satamasta, on aina yhtä ainutlaatuinen. Miten kiehtova…
Elizabeth Ardenin ja Red Doorin tarina olisi elokuvan arvoinen, joten saanen avata sitä vähäsen, ennen kuin menen tuotteiden maailmaan.
Elizabeth Arden syntyi vuonna 1878 Ontariossa, Kanadassa. Elizabethin oikea nimi oli Florence Nightingale Graham. Ei siis ihme, että hän opiskeli sairaanhoitajaksi. Mutta teki kuitenkin uskomattoman uran kauneuden- ja hyvinvoinnin parissa.
Elizabeth avasi ensimmäisen kauneussalonginsa New Yorkin tyylikkäimmällä kadulla Fifth Avenuella vuonna 1910. Hän halusi kauneussalonkiinsa punaisen oven, jotta se huomattaisiin. Yksi unelma oli toteutunut. Ms. Ardenista tuli oman firmansa toimitusjohtaja ennenkuin hän sai edes äänestää. Hän oli ottanut nimekseen Elizabeth Arden 1908 tai 1909.
Elizabeth Arden oli innokas suffragetti ja kun vuonna 1912 suffrageteilla oli valtava paraati Fifth Avenuella, Ms. Arden antoi paraatiin osallistuville naisille punaiset huulipunat, jotka sopivat heidän uniformuihinsa. Ja punaisesta huulipunasta tulikin symboli miesten ylivaltaa vastaan.
Elizabeth myös korosti liikunnan, ruokavalion ja nesteytyksen tärkeyttä jo 1920 luvulla. Ajatelkaa, melkein 100 vuotta ennen kuin näistä trendeistä tuli tärkeitä kaikkialla maailmassa.
Elizabeth Arden lanseerasi ikonisen Eight Hour Creamin vuonna 1930. Voide valmistettiin Ardenin omassa laboratoriossa. Se tunnetaan koko vartalon kauneusbalsamina, joka lievittää pieniä ihoärsytystiloja. Se on ihonhoitotuotteiden todellinen klassikko, joka elvyttää, rauhoittaa, suojaa ja korjaa kuivaa ihoa. Nykyäänkin tätä putkiloa myydään maailmassa joka 30. sekunti. Legendaarinen voide.
Elizabeth Arden oli nainen edellä aikaansa
1933 hän alkoi emännöidä joka viikkoista radio-ohjelmaa NBC:llä. Ohjelman nimi oli Elizabeth Arden Way to Beauty. Hän osasi sosiaalisen median jo tuolloin.
1934 Elizabeth Arden paljasti Spa -konseptinsa Amerikalle avaamalla Maine Chance Span Mount Vernonissa Mainessa.
Elizabeth Arden ymmärsi myös, että elokuvat saavuttavat valtavan määrän ihmisiä. The Elizabeth Arden brand oli ensimmäinen kaupallinen kosmeetiikan mainostaja elokuvateattereissa. Hänen upeassa myymälässään kävivät niin filmitähdet, laulajat, muotisuunnittelijat… kaikki sen ajan julkkikset. Marilyn Monroe oli yksi hänen asiakkaistaan.
Yritys, jonka Elizabeth Arden perusti jatkaa kukoistustaan tänäkin päivänä. Elizabeth Ardenin nimi tunnetaan kaikkialla. Ja valtavaa yritystä johtavat edelleenkin naiset.
Red Door
Ja nyt siirryn maailmankuuluun tuoksuun. Vuonna 1989 lanseerattiin Red Door. Tuoksun innoittajana on toiminut Elizabeth Ardenin maailmankuulu Red Door -salonki punaisine ovineen New Yorkissa. Minä ihastuin Red Doorin tuoksuun, kun asuin Irlannissa 1990-luvulla. Dublinin ovet inspiroivat minut tähän tuoksuun. Dublin on kauniiden ja värikkäiden ovien kaupunki. Red door!
Dublinin ovilla Seija ja minä – olin silloin kuin irkkutyttö punaisine hiuksineni.
Minulla on ollut pitkä tauko, kun olen Red Dooria käyttänyt, mutta kun tuoksua laitoin korvani taakse, niin Dublinin iloiset muistot tulvivat mieleeni. Red Doorin tyylikäs tuoksu sopii hyvin tämänkin päivän naiselle. Tuoksu koostuu syvistä ja lämpimistä kukkaisvivahteista, se on aistikas tuoksu. Tulikohan tästä taas nimikkotuoksuni?
Ja nämä Ardenin keramidikapselit ovat minulle ihan uusi juttu. Elizabeth Arden Advanced Ceramide Capsules keramidikapselien kevyt, ylellisen tuntuinen ja silkkinen seerumi lupaa häivyttää ikääntymisen merkkejä iholta. Yksittäispakatussa kapselissa on sopiva määrä tiivistettyä seerumia yhdelle käyttökerralle kasvoille ja kaulalle. Ihoni on kesän auringon ja meren kuivattama, joten aion käyttää näitä nyt kuuriluontoisesti. Tuote on miltei tuoksuton. Levityksen jälkeen iho tuntuu silkkiseltä ja pehmeältä ja iho näyttää jopa kiinteämmältä.
Sydämelliset kiitokset näistä ihanista Elizabeth Arden -klassikoista. Vaikka se oikea ja aito Red Door on New Yorkissa, niin minulle Red Door tuo muistoja Dublinista. Oli hienoa palata tuoksumuistojen kera Dubliniin.
Taloussanomat/Iltasanomat nosti keskikesällä kolme taukopaikkaa jollain subjektiivisella kriteerillä Suomen parhaiksi. Miekankoski, Design Hill ja Vaskikello sijaitsevat eri puolilla…
Bongasin Keyword:Love blogin Jonnan blogista kivan syksyisen blogihaasteen. Syksy ei todellakaan ole aina ollut mikään lempivuodenaika vaan jopa inhokki, mutta ikääntyessä sitä on alkanut arvostamaan syksyn kauneutta ja kotoilun lumoa vaikka pimeys onkin lyödä pläjäyttänyt litsarin kasvoille.
Mutta voiko olla kauniimpaa kuin kuulas, kirkas ja aurinkoinen syyspäivä ja kun puut loimottavat kuin tulessa konsanaan. Se tunne, kun luvan kanssa voi käpertyä sisälle ja kietoutua shaalin ympäröimäksi, lukea kirjaa, takkapuiden ritistessä ja kynttilöiden loimotellessa.
Syksyn lempparitekeminen.
Aikalailla tuo kotoilu tuli tuossa jo kuvailtua, mutta hyvänä kakkosena ovat myös leffahetket, niin kotona kuin leffateattereissa.
Lempiruoat syksyllä
Sushinhimo ei ole kaikonnut minnekään, mutta kotiruoista erilaiset padat eli riisi on kova sana syksyllä.
Lempijuomat syksyllä
Kurpitsalatte eli Pumpkin Spice latte, tosin sitä on tullut ryystettyä vuoden pätkät miltei joka päivä. Toisena Ginger Beer eli inkivääriolut. Inkiväärin tiukka maku sopii syksyyn mainiosti. Ananas light limu on nyt jäänyt, yhtäkkiä alkoi maistumaan suussa pahalta ja ihan kaikki eri merkit, niin S-marketin, Pirkka, kuin Hartwallin, merkillistä. Johtuukohan jostain hormonaalisesta muutoksesta?
Miten vietät sateista syysiltaa?
Valitettavasti sateisina syysiltoinakin on mentävä Samun kanssa ulos, mutta aikaa ulkona ei siinä kohden kyllä rutkasti vietetä. Kirjat toki ja erilaiset sarjat ja leffat. Miehen kanssa seurattu nyt kolmea sarjaa: Yellowstone Ruutu+ Paramount kanavalta länkkärihenkeä nykyaikaan sijoittuneena, juonittelua ja sukukihinää, Disney Plus National Geographic kanavalta The Right Stuff Leonardo DiCaprion tuottama tositapahtumiin perustuva astronauttidraama ensimmäisistä astronauteista Amerikassa, jossa on myös ihmissuhdedraamaa ja mahtavaa 60-luvun henkeä ja Prime Videolta Tom Clancy Jack Ryan sarjaa ja ensimmäinen tuotantokausi oli aivan huikea.
Syksyn hiustyyli
Sama reuhka kesät talvet.
Syksyn lempihuulipunat
Täällä mennään kuukaudesta toiseen samoilla sävyillä eli roosa on se oma lempisävy. Käytän vaihtelevasti eri merkkien huulipunia, mutta yksi aivan mahtava suosikki ollut Paese Nanorevit High Gloss Liquid Lipstick huulipuna ja löytyy mm. Hobby Hallista. Tässä yhdistyy runsaspigmenttisen huulikiillon ja huulipunan parhaat puolet. Ihan koukussa tähän punaan.
Nautitko elokuvien katsomisesta sängyssä vai takan lähellä
Miehen kanssa katsotaan yleensä telkkarista niin, että kytketään läppäri telkkariin. Joskus illan pikkutunneilla mielellään katsotaan sängyssä taasen yksi tai kaksi jaksoa lempisarjoja. Noin muuten saatan katsoa sarjoja missä vaan kotona läppäriltä.
Kynttilät vai valoketjut
Meille jäi tyttären häistä kiva määrä valoketjuja ja niitä on nyt vuoden pätkä käytelty ahkeraan talvisin ja pimeinä aikoina. Kynttilöitä harvemmin, mutta niitäkin kyllä. Allergisena huomaan, etten kynttilöitä pysty polttamaan montaa tuntia eli kynttilöitä poltellaan useimmiten, kun käy ruokavieraita.
Syksyn lempikynsilakka
Essien syyskokoelman vihreä sävy ”Heart of the Jungle.” Kokoelmasta kirjoitin täällä.
Syksyn suosikkituoksu
L’Occitane ”86 Champs Blackcurrant&Rhubarb”, josta kirjoitin edellisessä postauksessa ja joka on ollut eniten nyt syksyllä käytössä.
Ihan voittamaton tuoksu myöskin on, kuulas kirpeä syysaamu, ah miten happirikasta ja saisipa tätä tuoksua pullotettua.
Syksyn lempivaate tai asuste
Villasukat, villashaalit, kaulaliinat, käsineet, pehmeät karvaiset kengät eli kaikki mukava.
Parasta syksyssä
Luonnon oma taide syksyn puissa ja kotoilu.
Syksytraditioita
Hmmmm… onko niitä, jos on, en äkkiseltään muista. Mies hoitaa tuon haravoinnin ja pihahommat. Mutta ehkä syksy on sellainen mielen juttu eli syksyllä saa hieman ”laiskotella” eli hyggeillä luvan kanssa. Ruotsalainen sana ”mysigt” toimii tähän tilanteeseen, syksyinen hyggemeininki on erittäin mysigt homma. Kesällä kun on enemmän synti istua sisätiloissa, niin syksyllä sitä saa tehdä luvan kanssa ja jopa nauttia siitä.
Minkälaisia ajatuksia syksy teissä herättää? Inhokki vai paras vuodenaika kaikista? Mikä on teidän mielestä parasta syksyssä?
Pr-matka Visit Åland ja Silja Line Oli lokakuinen ja hiukan pöpperöinen sää aamuyöllä neljän jälkeen, kun meikäläinen kampesi itsensä sängystä ja kiiruhti kohti Helsingin keskustaa ja Kiasmaa. Mies oli niin ihana, että jaksoi lähteä minut autolla keskustaan viemään ja siellä bussi jo odotti. Suuntasimme klo 5.15 kohti Turun satamaa ja Ahvenanmaan matka saattoi alkaa. Olin siinä mukavasti saanut muutaman tunnin yöllä jopa nukuttuakin ja bussissa toki olisi voinut nukkua vielä lisää, mutta ei se uni vain tullut, sillä pikkuisen jo jännitti tuleva Ahvenanmaan matka ja mitä kivaa siellä olisikaan meille tarjolla. VASTUULLISESTI LAIVALLA Tällaisena aikana matkustaminen on haasteellista, sillä se tulee tehdä turvallisuutta noudattaen. Kukaan ei saa lähteä matkalle, jos vähänkään siltä tuntuu, että olisi tulossa kipeäksi. Laivalle voi lähteä luottavaisin mielin, sillä ainakin tällä reissulla matkustajia oli todella vähän ja kun oleskelee omassa porukassa ja muistaa aina turvavälit, niin hyvin se menee. Käsienpesupaikkoja oli lisätty ja käsidesiä löytyi useampia ympäri laivaa. Risteillessä on mukavaa, kun on hytti, vaikkei yötä laivalla viettäisikään. Sinne voi kantaa tax-free ostokset ja siellä ennättää ottaa pikku päiväunet, jos vaan saa unenpäästä kiinni. Minä en kyllä saanut, mutta mukava siellä oli huilata ja olla omassa rauhassa, jos sitä toivoo. Meillä oli ensin aamiainen Galaxyn buffassa ja siellä oli todella väljää, joten ei siis syntynyt jonoa tai tungosta noutopöytien ympärille. Meitä ohjeistettiin ottamaan heti kertakäyttöhanskat, joita tulisi käyttää, kun valitsee itselleen ruokaa ottimilla. Minusta tämä on loistava keksintö, vaikka niitä ottimia varmasti tämän lisäksi vaihdetaankin usein, niin tuli turvallinen olo, kun kaikki käyttivät näitä hanskoja. Lounaan söimme myös laivalla ja Happy Lobster tarjosi maukkaat alkupalat, jossa minulla allergisena oli merileväkaviaaria. Pääruuaksi sain kanaa, muilla oli kalaruokaa ja jälkiruokana mahtavaa rapeakuorista pannacottaa. Suosittelen. AHVENANMAAN MATKA Ennen tämän upean tuulimyllyn näkemistä, Ahvenamaan toisella laidalla, saavuimme ensiksi Arkipelag-hotelliin. Meitä oli kolme eri ryhmää, jotka oli jaettu kiinnostusten kohteiden mukaan, joten myös yövyimme eri hotelleissa. Ahvenanmaan matkan vaihtoehtoina olivat lapsiperheet, urheiluaktiviteetteja testailevat tai ruokaan ja juomaan perehtyvät. Minä valitsin tuon viimeisen ja meidän ryhmässä otettiin hiukan tuntumaa Ahvenanmaan pienpanimoihin ja herkuteltiin makealla. Muistelin, että hotelli Arkipelag on minulle tuttu nuoruudesta, sillä olen ollut juhannusta leirintäalueella viettämässä. Päätimme lähteä sadetta illaksi pakoon, kun olimme kykkineet riittävästi kosteassa teltassa ja vietimme hotellin yökerhossa iltaa. Tai niin luulin, että oli tuttu, sillä en itse asiassa tunnistanut Arkipelagia lainkaan, mutta onhan tänne tehty vuosien saatossa uudistuksia ja yökerhon paikalla on nyt uusi ravintola Compagniet ja oleskelutila, jossa voi pelata erilaisia pelejä. Hotellisssa asustin kahden hengen huoneessa ja kylpyhuoneessa oli sekä suihku, että amme. Ammeessa tuli rentouduttua hetki ennen illallista ja se kyllä tuntui taivaalliselta. Hotellissa on myös saunaosasto ja uima-allas, mutta nyt sitä ei koronan takia pidetty auki. Huoneeni oli kolmannessa kerroksessa ja sieltä oli myös upea merinäköala. Satuin vahingossa kurkistamaan ulos juuri, kun aamuaurinko nousi ja sain vangittua kauniin auringonousun. OLUTPANIMOT JA LIMONADITEHDAS Hotellin kävimme heittämässä vain laukkumme ja siirryimme odottavaan bussiin, joka vei meidät halki idyllisen syksyisen Ahvenanmaan, kohti ensimmäistä pienpanimoa, Open water breweryä. Linkin takaa löytyykin enemmän tietoa panimon tuotevalikoimasta. Muutamia oluita saimme maistella ja yllättäen juuri tämä tumma olut olikin maultaan mukavan pehmeää ja ei lainkaan niin kitkerää, miksi yleensä tummat oluet luokittelen. En toki ole perehtynyt oluisiin, sillä juon niitä harvemmin, mutta jos juon, niin lager on enemmän omaan makuuni. Aurinko alkoi mukavasti paistamaan ja bussin ikkunasta sai ihastella, kuinka lampaat, lehmät ja hevoset käyskentelivät laitumilla. Postlaatikon vieressä kiehnäsi pulska maatiaiskissa, kun me hurautimme bussilla seuraavaan kohteeseen, Amalia`s limonadfabrik. Täällä pääsimme maistelemaan erilaisia limppareita, muutamia siidereitä ja näiden lisäksi samassa tehtaassa sijaitsevan Mercedeksen chokolaterin suklaita. Lautasella ja laseilla oli niin paljon makeaa, että uskon sokerihimon ainakin hetkeksi laantuneen. Suklaissa oli hauskasti erilaisia vaihtoehtoja, toffeeta sisällä ja suolarakeita päällä, tai valkosuklaata sisällä ja tummaa suklaata päällä. Suklaat olivat hyvin täyteläisiä ja näin pähkinäallergisena oli ihanaa, kun lautasella ei ollut lainkaan pähkinäisiä suklaita, vaikka kyllä niitäkin myynnissä oli. Suklaat tehdään käsin ja ne myös pakataan käsin kauniisiin rasioihin. Kurkkaa tuonne linkin taakse, niin näet mitä herkkuja siellä onkaan ja lisäksi siellä näkyy myös suklaakondiittori Shanna, joka nämä itse valmistanut. Meille tarjoutui myös mahdollisuus maistaa vasta kehitteillä olevaa giniä sisältäviä suklaapalleroita. Gini, jaa-a mietin minä, joka en halua alkoholia suklaaseeni, mutta tämä oli ihan miellyttävän raikas yllätys, joten odotan millainen siitä joskus sitten tulee, kun se on valmiina. Ilta päättyi illalliseen Compagniet ravintolassa ja saimme ihailla persoonallista, itämaista sisustusta. Aamu sarasti ja aamiainen nautittiin hotellilla ja sitten jälleen köröttelimme bussimatkan läpi Ahvenanmaan ja kohti Stallhagen olutpanimoa. Saimme suhteellisen perusteellisen oppitunnin oluen valmistamisesta ja Stallhagenissa oli myös perinteinen kyläkauppa. Siellä oli myynnissä omia ja lähitienoon yrittäjien tuotantoa. Jälleen hurautimme bussilla päivän toiseen kohteeseen Ålands distillery ja Smartbyhyn ja matkalla ihastelimme Kasteholman linnan raunioita. Raikas juoma, joka yllätti oli jälleen kerran, oli giniä sisältävä ja veriappelsiinilla ja basikalla maustettu drinkki. Se oli todella raikas ja sopii hienosti kuuman kesäpäivän juomaksi. Reissun kohokohta oli monelle juuri tämän Ahvenanmaan pannukakun syöminen ja kieltämättä se oli hyvää. Nämä pannukakut tehdään riisipuuroon tai mannapuuroon ja päälle lorautetaan luumukiisseliä, sekä aimo annos kermavaahtoa. En tiennytkään, että se pannukakku tehdään puurosta ja tällä pannarilla on kuulemma oma historiansa. Aikoinaan kun vieraita saapui, haluttiin olla tietysti vieraanvaraisia, vaikka ei olisi ollut varaakaan. Jos mitään muuta ei ollut vieraille tarjota, kuin puuroa, niin siihen lisättiin voita, munia, jauhoja ja se paistettiin uunissa. Näin saatiin herkullinen tarjottava, joka kyllä oli niin namia, että tätä kyllä pitää itsekin vielä kokeilla tehdä. Smartby linkin takaa löytyy lisää tietoa siitä, mitä kaikkea se sisältää; mm. ravintola, viinikellari, jossa voidaan järjestää myös erilaisia tilaisuuksia sekä leipomo, kauppa, jossa oli omia ja paikallisten yrittäjien tuotteita myynnissä. Tulossa on tulevaisuudessa oma hotelli tuon ravintola yhteyteen joskus vuoden parin päästä. Kotimatka koitti Baltic Prinsess laivan kyydissä ja buffetissa saimme jälleen kerran mahamme täyteen. Kaikki, minä mukaan lukien innostuimme vege-pöydästä, josta löytyi hiukan kevyempää syömistä kaiken tämän syöpöttelyn jälkeen. Oletko sinä käynyt koskaan Ahvenanmaalla? Yleensä suurin sesonki on kesällä, mutta näin kauniina syksynä, tämä oli kyllä mukavan piristävä ja onnistunut matka. Jos kiinnostuit Ahvenanmaan tarjonnasta, niin joulun tienoilla on tulossa Ahvenanmaan matka, josta löytyy lisätietoa täältä. Niin ja se tärkein juttu, tälle risteilylle ei tarvita karanteenia. Kiitos mukavasta matkasta Ahvenanmaalle Marika, Armi ja Sanna!
Pr-matka Visit Åland ja Silja Line Oli lokakuinen ja hiukan pöpperöinen sää aamuyöllä neljän jälkeen, kun meikäläinen kampesi itsensä sängystä ja kiiruhti kohti Helsingin keskustaa ja Kiasmaa. Mies oli niin ihana, että jaksoi lähteä minut autolla keskustaan viemään ja siellä bussi jo odotti. Suuntasimme klo 5.15 kohti Turun satamaa ja Ahvenanmaan matka saattoi alkaa. Olin siinä mukavasti saanut muutaman tunnin yöllä jopa nukuttuakin ja bussissa toki olisi voinut nukkua vielä lisää, mutta ei se uni vain tullut, sillä pikkuisen jo jännitti tuleva Ahvenanmaan matka ja mitä kivaa siellä olisikaan meille tarjolla. VASTUULLISESTI LAIVALLA Tällaisena aikana matkustaminen on haasteellista, sillä se tulee tehdä turvallisuutta noudattaen. Kukaan ei saa lähteä matkalle, jos vähänkään siltä tuntuu, että olisi tulossa kipeäksi. Laivalle voi lähteä luottavaisin mielin, sillä ainakin tällä reissulla matkustajia oli todella vähän ja kun oleskelee omassa porukassa ja muistaa aina turvavälit, niin hyvin se menee. Käsienpesupaikkoja oli lisätty ja käsidesiä löytyi useampia ympäri laivaa. Risteillessä on mukavaa, kun on hytti, vaikkei yötä laivalla viettäisikään. Sinne voi kantaa tax-free ostokset ja siellä ennättää ottaa pikku päiväunet, jos vaan saa unenpäästä kiinni. Minä en kyllä saanut, mutta mukava siellä oli huilata ja olla omassa rauhassa, jos sitä toivoo. Meillä oli ensin aamiainen Galaxyn buffassa ja siellä oli todella väljää, joten ei siis syntynyt jonoa tai tungosta noutopöytien ympärille. Meitä ohjeistettiin ottamaan heti kertakäyttöhanskat, joita tulisi käyttää, kun valitsee itselleen ruokaa ottimilla. Minusta tämä on loistava keksintö, vaikka niitä ottimia varmasti tämän lisäksi vaihdetaankin usein, niin tuli turvallinen olo, kun kaikki käyttivät näitä hanskoja. Lounaan söimme myös laivalla ja Happy Lobster tarjosi maukkaat alkupalat, jossa minulla allergisena oli merileväkaviaaria. Pääruuaksi sain kanaa, muilla oli kalaruokaa ja jälkiruokana mahtavaa rapeakuorista pannacottaa. Suosittelen. AHVENANMAAN MATKA Ennen tämän upean tuulimyllyn näkemistä, Ahvenamaan toisella laidalla, saavuimme ensiksi Arkipelag-hotelliin. Meitä oli kolme eri ryhmää, jotka oli jaettu kiinnostusten kohteiden mukaan, joten myös yövyimme eri hotelleissa. Ahvenanmaan matkan vaihtoehtoina olivat lapsiperheet, urheiluaktiviteetteja testailevat tai ruokaan ja juomaan perehtyvät. Minä valitsin tuon viimeisen ja meidän ryhmässä otettiin hiukan tuntumaa Ahvenanmaan pienpanimoihin ja herkuteltiin makealla. Muistelin, että hotelli Arkipelag on minulle tuttu nuoruudesta, sillä olen ollut juhannusta leirintäalueella viettämässä. Päätimme lähteä sadetta illaksi pakoon, kun olimme kykkineet riittävästi kosteassa teltassa ja vietimme hotellin yökerhossa iltaa. Tai niin luulin, että oli tuttu, sillä en itse asiassa tunnistanut Arkipelagia lainkaan, mutta onhan tänne tehty vuosien saatossa uudistuksia ja yökerhon paikalla on nyt uusi ravintola Compagniet ja oleskelutila, jossa voi pelata erilaisia pelejä. Hotellisssa asustin kahden hengen huoneessa ja kylpyhuoneessa oli sekä suihku, että amme. Ammeessa tuli rentouduttua hetki ennen illallista ja se kyllä tuntui taivaalliselta. Hotellissa on myös saunaosasto ja uima-allas, mutta nyt sitä ei koronan takia pidetty auki. Huoneeni oli kolmannessa kerroksessa ja sieltä oli myös upea merinäköala. Satuin vahingossa kurkistamaan ulos juuri, kun aamuaurinko nousi ja sain vangittua kauniin auringonousun. OLUTPANIMOT JA LIMONADITEHDAS Hotellin kävimme heittämässä vain laukkumme ja siirryimme odottavaan bussiin, joka vei meidät halki idyllisen syksyisen Ahvenanmaan, kohti ensimmäistä pienpanimoa, Open water breweryä. Linkin takaa löytyykin enemmän tietoa panimon tuotevalikoimasta. Muutamia oluita saimme maistella ja yllättäen juuri tämä tumma olut olikin maultaan mukavan pehmeää ja ei lainkaan niin kitkerää, miksi yleensä tummat oluet luokittelen. En toki ole perehtynyt oluisiin, sillä juon niitä harvemmin, mutta jos juon, niin lager on enemmän omaan makuuni. Aurinko alkoi mukavasti paistamaan ja bussin ikkunasta sai ihastella, kuinka lampaat, lehmät ja hevoset käyskentelivät laitumilla. Postlaatikon vieressä kiehnäsi pulska maatiaiskissa, kun me hurautimme bussilla seuraavaan kohteeseen, Amalia`s limonadfabrik. Täällä pääsimme maistelemaan erilaisia limppareita, muutamia siidereitä ja näiden lisäksi samassa tehtaassa sijaitsevan Mercedeksen chokolaterin suklaita. Lautasella ja laseilla oli niin paljon makeaa, että uskon sokerihimon ainakin hetkeksi laantuneen. Suklaissa oli hauskasti erilaisia vaihtoehtoja, toffeeta sisällä ja suolarakeita päällä, tai valkosuklaata sisällä ja tummaa suklaata päällä. Suklaat olivat hyvin täyteläisiä ja näin pähkinäallergisena oli ihanaa, kun lautasella ei ollut lainkaan pähkinäisiä suklaita, vaikka kyllä niitäkin myynnissä oli. Suklaat tehdään käsin ja ne myös pakataan käsin kauniisiin rasioihin. Kurkkaa tuonne linkin taakse, niin näet mitä herkkuja siellä onkaan ja lisäksi siellä näkyy myös suklaakondiittori Shanna, joka nämä itse valmistanut. Meille tarjoutui myös mahdollisuus maistaa vasta kehitteillä olevaa giniä sisältäviä suklaapalleroita. Gini, jaa-a mietin minä, joka en halua alkoholia suklaaseeni, mutta tämä oli ihan miellyttävän raikas yllätys, joten odotan millainen siitä joskus sitten tulee, kun se on valmiina. Ilta päättyi illalliseen Compagniet ravintolassa ja saimme ihailla persoonallista, itämaista sisustusta. Aamu sarasti ja aamiainen nautittiin hotellilla ja sitten jälleen köröttelimme bussimatkan läpi Ahvenanmaan ja kohti Stallhagen olutpanimoa. Saimme suhteellisen perusteellisen oppitunnin oluen valmistamisesta ja Stallhagenissa oli myös perinteinen kyläkauppa. Siellä oli myynnissä omia ja lähitienoon yrittäjien tuotantoa. Jälleen hurautimme bussilla päivän toiseen kohteeseen Ålands distillery ja Smartbyhyn ja matkalla ihastelimme Kasteholman linnan raunioita. Raikas juoma, joka yllätti oli jälleen kerran, oli giniä sisältävä ja veriappelsiinilla ja basikalla maustettu drinkki. Se oli todella raikas ja sopii hienosti kuuman kesäpäivän juomaksi. Reissun kohokohta oli monelle juuri tämän Ahvenanmaan pannukakun syöminen ja kieltämättä se oli hyvää. Nämä pannukakut tehdään riisipuuroon tai mannapuuroon ja päälle lorautetaan luumukiisseliä, sekä aimo annos kermavaahtoa. En tiennytkään, että se pannukakku tehdään puurosta ja tällä pannarilla on kuulemma oma historiansa. Aikoinaan kun vieraita saapui, haluttiin olla tietysti vieraanvaraisia, vaikka ei olisi ollut varaakaan. Jos mitään muuta ei ollut vieraille tarjota, kuin puuroa, niin siihen lisättiin voita, munia, jauhoja ja se paistettiin uunissa. Näin saatiin herkullinen tarjottava, joka kyllä oli niin namia, että tätä kyllä pitää itsekin vielä kokeilla tehdä. Smartby linkin takaa löytyy lisää tietoa siitä, mitä kaikkea se sisältää; mm. ravintola, viinikellari, jossa voidaan järjestää myös erilaisia tilaisuuksia sekä leipomo, kauppa, jossa oli omia ja paikallisten yrittäjien tuotteita myynnissä. Tulossa on tulevaisuudessa oma hotelli tuon ravintola yhteyteen joskus vuoden parin päästä. Kotimatka koitti Baltic Prinsess laivan kyydissä ja buffetissa saimme jälleen kerran mahamme täyteen. Kaikki, minä mukaan lukien innostuimme vege-pöydästä, josta löytyi hiukan kevyempää syömistä kaiken tämän syöpöttelyn jälkeen. Oletko sinä käynyt koskaan Ahvenanmaalla? Yleensä suurin sesonki on kesällä, mutta näin kauniina syksynä, tämä oli kyllä mukavan piristävä ja onnistunut matka. Jos kiinnostuit Ahvenanmaan tarjonnasta, niin joulun tienoilla on tulossa Ahvenanmaan matka, josta löytyy lisätietoa täältä. Niin ja se tärkein juttu, tälle risteilylle ei tarvita karanteenia. Kiitos mukavasta matkasta Ahvenanmaalle Marika, Armi ja Sanna!
