Siippa esittää aika harvoin ruokatoiveita, mutta kun hän jotain toivoo, koetan toki totetuttaa toiveet. Kun toivomuslistalla oli lihapullia, päätin tehdä amerikan-italialaisia lihapullia. Amerikanitalialaisethan käyttävät kaikkea annoksissa runsaammin kuin italialaiset; valkosipulia, tomaattia, juustoa, lihaa… kaikkea on paljon. Enemmän on enemmän!
Tällaisia runsaita lihapulla-annoksia tarjoiltiin niissä pienissä, edullisissa “mom & pop”-italialaisravintoloissa klassisine punavalkoruutuisinen pöytäliinoineen, joissa söin 90-luvulla au pair-vuoteni aikana Connecticutissa ja vaihtokesäni aikana Kaliforniassa. Voi niit ämuistoja. Välillä ajettiin summamutikassa johonkin lähikaupunkiin ja astuttiin kohdalle tulleeseen kodikkaan näköiseen ravintolaan, jonka menu isui laihoille kukkaroillemme. Koskaan ei tavinnut pettyä!
Siippa nosti kaapin päältä vielä järkyttävän painavat ravintolalautaset joita yli kymmenen vuotta sitten tuotiin New Yorkista, näitä puoli tusinaa ja vähän pienempiä toiset puoli tusinaa. Lautaset ostettiin Manhattanilta Fishs Eddy-liikkeestä, jossa varsinkin tuohon aikaan oli jo kauankin sitten lopettaneiden ravintoloiden astiastoja sekä lautasvalmistajien ylijäämäeriä, nykyisin ilmeisesti enimmäkseen uustuotantoa.
Siippa kantoi lautaset, minulla oli samalla reissulla Cape Codista ostettu oikean kokoinen, vanha puinen houkutuslintu-sorsa käsimatkatavarassa, muistan vielä liikkeen nimenkin “Cat’s Meaow”. Houkutuslintu on nyt ikkunalaudalla. Illallisen aikana muisteltiin myös New Yorkin “aitoa Pikku-Italiaa” eli Bronxin Belmontin alueen Arthur Avenueta sivukatuineen, jossa vietimme päivän yhdellä New Yorkin matkalla. Sielläkin syötiin oikein klassisessa italialaisravintolassa lounasta. Iäkäs omistajarouva hoiti kassaa ja hänen miehensä kävi kuitteja läpi nurkassa.
Amerikanitalialaiset lihapullat uunissa
800 g sika-nautajauhelihaa
1½ dl kuivahtanutta leipää murustettuna
1½ dl maitoa
2 munaa
1 dl raastettua parmesanjuustoa
1 tl kuivattua oreganoa
1 rkl hienonnettua tuoretta tai kuivaa persiljaa
1 rkl hienonnettua tuoretta tai kuivaa basilikaa
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 keskikokoinen sipuli hienonnettuna
2 rkl oliiviöljyä
suolaa / pippuria maun mukaan
2½ dl mozzarellajuustoa raastettuna
Marinarakastike
4 rkl oliiviöljyä
1/4 keskikokoista sipulia, kuutioiksi
4 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
2,4 kg kokonaisia, kuorittuja, säilöttyjä tomaatteja soseessa, karkeasti hienonnettuna
1 tl tuoretta timjamia
1 pieni nippu tuoretta basilikaa, lehdet hienonnettuna
Suolaa ja jauhettua mustapippuria maun mukaan
Keitettyä spagettia
Raasta leipä tai hienonna murusiksi monitoimikoneessa. Siirrä leivänmurut isoon kulhoon ja lisää 1½ dl dl maitoa. Lisää jauheliha, parmesaani, yrtit, sipuli, valkosipuli, munat, suola ja mustapippuria maun mukaan. Sekoita taikinaksi.
Muovaa lihaseos kostutetuin käsin varovasti 18 noin golfpallon kokoiseksi palloksi. (Älä muovaa lihapullista liian tiiviitä, jottei niistä tule sitkeitä). Laita jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi.
Tee samalla marinarakastike: Kuumenna öljy keskikokoisessa kattilassa keskilämmöllä. Hauduta sipulia ja valkosipulia sekoittaen, kunnes se on kevyesti ruskistunut, noin 3 minuuttia. Lisää tomaatit ja yrtit ja kiehauta. Laske lämpöä ja hauduta peitettynä 10 minuuttia. Mausta pippurilla ja suolalla maun mukaan.
Ruskista lihapullat joka puolelta kevyesti sekoittaen kahdessa erässä oliiviöljyssä, noin 6 minuuttia/erä. Siirrä lihapullat vuokaan. Kaada kastike lihapullien päälle vuokaan, lisää lopuksi raastettu mozzarella.
Kypsennä 180 C uunissa puoli tuntia, tarjoile spagetin ja parmesanraaasteen kanssa.
Ovatko suosikkilihapullasi tomaatti- vai ruskeakastikkeen kanssa tarjotuja?
Koronakevät, -kesä ja -syksy ovat ehkä kansoittaneet monet Suomen kansallispuistoista. Ehkä aavistuksen keskivertoa vähemmän korpivaeltamisesta innostuneina emme ole…
Yhdessä Viinilinnan ja Raflaamon kanssa Viikon alussa oli miellyttävä tapahtuma Presidentti hotellin ravintola Bistro Manussa, jossa pääsin maistelemaan asiakasomistajaviinejä, sekä herkuttelemaan syksyisen menun makuelämyksillä. Millaisia olivat sitten asijantuntijoiden makuvalinnat syksyyn, kun asiakasomistajaviinit juhlivat 20 vuotistaivaltaan? Poikkeusaikana erityishuomio oli tietysti turvallisuudessa. Joka toinen pöytä oli katettu ja mm. käsidesiä ja maskeja oli hyvin saatavilla ja tarjoilijoilla oli kunnon visiirit kasvoillaan. Asiantuntijoiden valitsemat asiakasomistajaviinit, ovat olleet S-ryhmien ravintoloissa myynnissä jo 20 vuotta. Me suomalaiset olemme saaneet hiukan valistusta ja oppia siitä, millaisia viinejä kannattaa nauttia eri ruokien kanssa. Kun juomien ja ruokien maut kohtaavat ja valinnat ovat oikeat, niin lopputulokseen ei voi olla kuin tyytyväinen. Kestävä kehitys on viinivalikoimassa tärkeää ja vastuullisia viinejä toivovat myös myös ravintola-asiakkaat. Näin asintuntijoiden makuvalinnat syksyyn ovat kriteerien suhteen olleet selviä. Juhlavuoden viinit, etelä-sisilialaiset Barone Montalton viinit, rose-, valko-, puna-, sekä kuohuviini ovat kaikki vegaaneja ja luomuviinejä. Nicolas Feuillatte Brut on asiakasomistajasamppanja. Nämä ovat monitoimiviinejä, jotka ovat useamman makuun ja sopivat seurustelujuomana tai ruuan kanssa, oli se sitten pizzaa tai pihviä. Viinien tulee olla helppoja, jotta illallisen tai seurustelujuoman valinta ei tuota liikaa päänvaivaa. Harva osaa itse sujuvasti valita ruokiin sopivat juomat, joten illanviettoon voi keskittyä rauhassa, kun esille tuodaan ne viinit, joiden kanssa saa upean makuelämyksen. Minusta tämä kyllä kuulosta hyvälle idealle ja mielelläni annan itseni asiantuntijoiden johdateltavaksi juomien suhteen, sillä en todellakaan ole niin perehtynyt viinien maailmaan. Kaikki nämä Barone Montalton asiakasomistajaviinit saat S-Etukorttia näyttämällä hintaan 23.90 e/pullo ja samppanjan 43,90 e/pullo kaikissa Suomen s-ravintoissa. ILLAN MENU Tervetulomaljana meillä oli Barone Montalto Organic Brut, eli herkullinen kuohuva. Ei liian makea eikä kuiva, mutta juuri sopiva. Allergisena minulla oli alkuruokana vegelautanen, muilla oli kalaa. Juomana Barone Montalto Organis Brut. Kaunis kattaus on puoliruokaa ja se kyllä pitää paikkansa. Seuraavaksi tarjoiltiin Myskikurpitsakeittoa ja sienikroketti, Barone Montalto Oraganic Rose. Tämä yhdistelmä oli kyllä ihana ja tuo rose oli kyllä niin raikas. Usein rose mielletään kesäjuomana, mutta se sopii hyvin myös talveen ja varsinkin pikkujouluaikaan ja jouluruokien kanssa, sillä viinin hapokkuus toimii hyvin juuri jouluruokien parina. Pääruokana oli muheva ja mehevä ja hiukan enemmän arkiruokaa muistuttava Hirviwallenberg, jonka kyytipoikana tarjoiltiin Barone Monalto Organic Rossoa. Täyteläistä punaviiniä, joka kruunasi aterian. Taisin sanoa liian aikaisin tuosta kruunaamisesta, sillä parasta usein on ruuan päätteeksi juuri ihana makoisa, kermainen makea jälkkäri. Lakritsi Crème brûlèe, olisin voinut syödä sitä vielä lisää, niin herkullista se oli. Kiitos illasta ja miellelläni käyn nauttimassa joku ilta vielä lasin sitä roseeta ja kuittaan, että asijantuntijoiden makuvalinnat syksyyn olivat onnistuneet niin viinien, kuin ruokienkin suhteen.
Tuumin, että nämä Instagram kaupallisen yhteistyön Pirkko-viinikuvat sopisivat tähän postaukseen kuin nenu nassuun. Viini on kuitenkin ostettu itse.
Kirjoitin elokuussa postauksen ”Jutellaanko naiseudesta, hormoneista ja vaihdevuosista” ja postaukseen tuli niin kommenttilaatikkoon, sähköpostilla, eri viesteillä paljon jaettua kokemaa ja vinkkejä. Kiitos kaikille mielettömän paljon niistä.
Lopputulemana voisi sanoa, että naiset ovat äärettömän sisarellisia ja auttavaisia ja jakavat intiimejä asioita keskenään vertaistuen merkeissä. Hormonikierukkaa liputti enemmistö.
Juttu ehdottomasti ansaitsi jatkoa, koska olitte niin mielettömästi mukana. Eräs ihana ihminen jopa ehdotti, että tästä pitäisi kirjoittaa kirja ja koota teidän naisten kokemukset aitona ja rehellisenä yksien kansien väliin.
No nyt on käyty lääkärissä ja ajattelin kertoa miten kävi. Ensin konsultoin lääkärin kanssa puhelimessa ja sain kolme eri vaihtoehtoa pohdittavaksi tähän omaan tilanteeseen. Minipillerit (mutta ne tekee vaihdevuosioireita vaikka ei ole vielä vaihtareita) yhdessä hormonihoidon kanssa, hormonikierukka ja viimeisenä vaihtoehtona, jokin kohdun polttamishommeli, jotta kohtu ei enää vuoda.
Kaksi jälkimmäistä ei ollut se paras vaihtoehto itselle, koska eivät voi taata migreenin poistumista eli päädyimme jälleen kirottuihin minipillereihin, ympäri mennään yhteen tullaan ja eletään toivossa, että niiden kanssa käytetty hormoni auttaisi tilanteeseen.
Viimeksi kuukautisten alettua migreeni kesti 7vrk eli olin aika poissa pelistä viikon, ei kiva ollenkaan. Joka ilta oli migreenistä jo niin huono ja oksettava olo, etten voinut kuin maata sängyssä. Ihan mahdoton ajatus olla poissa elämän pelistä noin viikon, juu ei tule mitään eli hampaat kiskoen syödään taas sitten minipillereitä.
Minipillereissä on se hyvä puoli ollut, mieli on vakaa, ei pms-oireita, ei kuukautisia, ei ylimääräisiä vuotoja. Mutta tekee tosiaan sen, että kuin olisi vaihdevuodet. Eli vaihdevuosia ei tosiaan vielä ole vaan siellä kuulemma munarakkulat onnellisesti ovat jonossa toiveikkaana, jos pääsisivät kehittämään vielä elämää. Aivan hullua, täytän seuraavaksi 52 vuotta.
Esivaihdevuodet toki on, sillä migreenit eivät kestä enää vain vuorokautta vaan vaihdellen 5vrk, 3vrk ja 7vrk. Lisäksi kuukautiset eivät oikein lopu vaan kestävät noin kolme viikkoa, mikä on aivan pimeetä.
Nainen ei voi kyllä voittaa. Eli on normaali toiminta ja sen päälle kukkuraksi esivaihdevuositoiminta eli kaksi toimintaa päällekkäin. Sanoinkin gynekologille, etten ole varma pitäisikö ilahtua, ettei ole vielä vaihtareita vai pitäisikö toivoa jo vaihdevuosien alkamista, mene ja tiedä. Siihen lääkäri tuumi, että vaihdevuodet ovat kyllä joillekin todella vaikeat ja tämä oli kai vihje, ettei niitä kannata mitenkään toivoa. Mutta sieltähän ne tulee ennen pitkää meille kaikille naisille.
Sain ystävältä vinkin Femedasta ja gynekologin valkkasin sen perusteella, että Femedan lääkäri päivystää välillä myös Porvoon yksityisellä puolella. Kyseinen lääkäri oli aivan mahtava ja vaikka tuli turistua yhtä sun toista, tuli fantastinen fiilis, että toinen ei ollut moksiskaan, tietää mitä tekee ja taatusti kaikki on nähty eli eihän tämä oma keissi ollutkaan niin kauhean monimutkainen tai kamala. Eli miksi kesti näin kauan hankkia apua.
Jännitin aikalailla, sillä tässä on jo elämää isommasta asiasta kyse eli halu päästä balanssiin. Totesinkin hermostuksissani lääkärille, että kun se alapää on sellainen asia, ettei sitä pitäisi joutua lainkaan ajattelemaan, että sen tulee vaan saada vapaasti olla ja jos joutuu kovin ajattelemaan kaiken maailman vaivoja, niin asioista tulee suurenneltuja murheita.
No mutta, nyt on migreenilääkitys varulta, on minipilsut ja on hormonihoito. Ja jos ei valoa näy tunnelin päässä, seuraava kokeilu on se hormonikierukka, mutta näillä mennään nyt. Miksi kukaan ei ole aiemmin kertonut, siis lääkäri, että minipilsujen kanssa voi käyttää myös hormonia? Pari viime vuotta olisi mennyt huomattavasti helpommalla. Ja hormonihoito ei ole Vagisan sun muut, jotka vaan kosteuttaa paikallisesti.
Helpottunut olo lääkäriltä poistuttua vaihtui epäuskoon, auton tuulilasissa oli sakkolappu. Voi elämän kevät! Oli joku väliaikainen pysäköimiskielto, jota ei siinä jännityksessä tullut huomattua ja kun viisi muutakin autoa oli parkkeerannut oman auton eteen. No kaikille iski jackpot.
Eli kelan korvauksen kanssa lekuri kustansi 179€ eli kelakorvaus oli huikeat 11€, jos laskin oikein. Troppeihin meni 138€ ja sakko. Hormonikierukka olisi maksanut 150€ ja olisi laitettu ehkäisyneuvolassa ja hormonikierukkaa voi kuulemma pitää jopa 10 vuotta vaikka toki ehkäisytehoa ei voi enää luvata viiden vuoden jälkeen.
Laskin, että tällä nykyisellä mallilla menee minipilsuihin ja hormoneihin n. 480€ vuodessa, että tämä ei todellakaan ollut se kannattavin vaihtoehto, joten paree olla hyvä vaihtoehto sitten!
Sanoin kyllä lääkärille, jos ei kolmessa kuukaudessa pelitä tämä apukombo, niin pian nähdään. Toivottavasti tästä saisi apua. Mutta tällainen vaihtoehto meikäläiselle nyt räätälöitiin ja toivottavasti tästä on jollekin apua, joka kärsii samoista pitkittyneistä kuukautisista/välivuodoista ja migreeneistä.
Kerron sitten vielä miten näiden kanssa kävi muutaman kuukauden päästä tai päädynkö hormonikierukkaan. Jonka laitto muuten pelottaa. Hormonikierukan laitosta sain kuulla paljon positiivisia, mutta toki myös monia pelottavia tarinoita teiltä. Kaikki ei mene aina niin putkeen kaikilla.
Mutta taas toiveikkaana kohti parempaa elämää. Samaan syssyy alhon, univaikeuksien ja väsymyksen vuoksi aloitin viikko sitten raudan syönnin ja voiko olla tottakaan, unet olleet paremmat. Älykellon mukaan syvää unta on ollut huomattavasti enemmän ja tietty alho on väistynyt ja pää on selkeästi kirkkaampi. Eli selkeä aivosumu ja huimaus, jotka vaivasi pitkään, nyt tuntuu olevan poissa eli ajatukset tuntuu jo kirkkaammilta.
Sain valtavan hyvät vinkit myös luomenpoistoon Fabriiak:lta. Tässä vielä samaan syssyyn varaan ajan sinnekin ja kerron sitten siitäkin asiasta lisää. Nyt hoidetaan ns. kaikki ”päät” kuntoon. Luomet sijaitsee kasvoilla.
Sain muuten eräältä anonyymiltä vihastuneen kommentin, että olen järkyttävä ihminen, että kaikilla naisilla ei todellakaan ole peräpuksuja, että miten kauheaa ja mitä oma miehenikin ajattelee meikäläisestä, että hyh, jos hänen naisella on peräpuksut. Kirjoitus tosiaan oli vuosia vanha.
Nyt kuulkaas se ongelma ei ole vaivannut aikoihin, mutta hei jos me naiset emme näistä asioista puhu keskenämme vaan vajoamme mitä muut ajattelee ja mitä miehet meistä ajattelee tapaan ajatella, niin teemme siinä karhunpalveluksen itselle ja toisillemme. Peräpuksut voi tulla kenelle vaan ja missä iässä vaan, niissäkään ei ole mitään noloa.
Jos meikäläisen miestä nolottaisi nämä asiat tai ällöttäisi jotenkin, saattaa olla, että mies lähtisi vaihtoon. Eli onneksi täällä nauretaan miehen kanssa myös peräpuksuille tyyliin ”mikä on pahin yhdistelmä peräpuksuille, syö purkillinen jalopenoa, voi seuraavana päivänä olla aika haipakkaa.”
Ei sellaista asiaa ole, kuin nolo asia, kaikesta voidaan jutella ja mikä vertaistuellinen voima avoimella keskustelulla on. <3 Kiitos kaikille teille avoimuudesta aiempaan postaukseen ja niistä sähköpostiviesteistä ja muista viesteistä, sain niistä paljon apua ja muistikkaana sen tunteen, etten todellakaan ole yksin. Kun asioita päässään yksinään pyörittelee, niin asiat saa aivan suhteettomat mittakaavat ja pelko kasvaa.
Miten siellä. Onko tähän aiheeseen uutta lisättävää? Onko siellä normielämä ja esivaihdevuosielämä vai vaihtarit jo täysillä päällä, joillain helpot ja joillakin aivan kauheat? Miten koette sen, että tietty naiseuden vaihe jää taakse?
Sydämellistä viikon jatkoa kaikille ja perästä kuuluu, omg tuo perästä sana oli aika hassu tähän kohtaan.
4€ on pieni hinta tällaisen kampanjan tukemiseksi.
Roosa nauha -keräyksen tuotoilla tuetaan syöpätutkimuksen lisäksi Syöpäjärjestöjen maksutonta neuvontapalvelua.
Tänä vuonna Roosa nauha -keräys tukee ensimmäistä kertaa rintasyöpätutkimuksen lisäksi myös muiden syöpien tutkimusta.
Minusta on mahtavaa, että tällaisen keräyksen tuottojen avulla tutkitaan kaikkia syöpiä.
Syöpä sanana on jo pelottava, entä sitten kun kuulee siihen sairastuneensa?
Minulle kaksi maailman läheisintä ihmistä sairastui samana vuonna syöpään.
Vuosi oli raskas sairastuneille, mutta myös meille läheisillekin.
Meille niin rakas isämme nukkui pois isänpäivänä 2012.
Hän sairasti keuhkosyöpää, joka lopulta levisi niin, että hoitoja ei kannattanut enää jatkaa.
Toinen rakkain sairastui rintasyöpään.
Hän kävi läpi kaksi leikkausta, söi erilaisia lääkkeitä, menetti rintansa, mutta on edelleen meidän ilona jakamassa rakkauttaan <3
Olen erittäin kiitollinen siitä hoidosta, mitä kummatkin rakkaat saivat sairauden aikana ja miten ammattitaitoista ja tietävää hoitohenkilökuntaa meillä täällä Suomessa on.
Elämä jatkuu <3
Tänä vuonna nauhassa on sen suunnittelijan Juha Tapion sormenjälki muistuttamassa ainutlaatuisesta perimästämme ja siitä, että jokainen meistä jättää toiseen ihmisen jäljen. Roosa nauhaa kantamalla näytämme, että välitämme.
Joka vuosi yli 34 000 suomalaista sairastuu syöpään.
Syövän ennaltaehkäisyä ja hoitoja kehitetään vain syöpätutkimuksen kautta.
Tässäpä teille muutama fakta Roosa nauha kanpanjasta:
– Roosa nauha -keräys on käynnissä 22.syyskuuta–1. marraskuuta 2020.
– Roosa nauha -kampanja järjestettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2003.
– Varoista on tuettu naisten syöpien tutkimusta 10,5 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 mennessä.
– Syöpätutkimusta voi tukea myös ostamalla myynnissä olevia Roosa nauha -kampanjatuotteita. Lahjoituksen keräykseen voi tehdä
Mikä mahtavinta siinä, että on tehnyt töitä monessa eri yrityksessä on se, että on tutustunut niin moneen ihanaan “tyylilyyli” kollegaan. Yksi heistä on Titta, johon tutustuin muistaakseni v 2014, jolloin työskentelimme samassa yrityksessä. Titalla oli ihana oma tyyli, jota ihailin jo tuolloin.
Päästetään Titta ääneen:
Miten huolehdit kasvojen puhdistuksesta? Mitä merkkejä käytät kasvojenpuhdistustuotteissasi? Päivittäin puhdistus Lavera basic sensitiv cleansing milk, Sensai cellular performance kasvovesi ja kuorinta silloin tällöin Forever Aloe scrub. Kosteusvoiteena Sensai cellular performance emulsio.
Mikä on varhaisin muistosi liittyen kauneudenhoitoon ja meikkaamiseen? Pikkutyttönä kerroin tulevani malliksi, jos minusta tulee riittävän kaunis ja pitkä. No pituus ei riittänyt=) Muistaakseni aloitin 7 lk meikkaamisen ripsivärillä ja huulikiillolla.
Mistä hankit kosmetiikkatuotteesi? Ostan kosmetologiltani Sarielista, isojen tavaratalojen kosmetiikkaosastoilta mm. Sokos ja Stockmann ja osaan tilaan Foreveriltä ja rajauskynä apteekista.
Teetkö paljon virheostoksia? Ostan liikaa kaikkea ja nyt olenkin pyrkinyt kiinnittämään siihen huomiota ja muuttamaan toimintatapaani. Tämä koskee mm. ripsivärejä ja huulipunia.
Mitä tuotteita ilman et selviäisi (3 kpl ) Sensai Cellular performance emulsio, Payot CC cream, La Roche-Posay Respectissime eye liner.
Mikä hulluin kauneustekosi? Tyhmin oli ripsien pidennys herkkiin silmiin.
Kallein omistamasi kauneudenhoitotuote? Tällä hetkellä taitaa olla Clarinsin Extra -Firming Yeux silmänympärysvoide.
Kuinka usein heität vanhoja meikkejä pois? Noin kerran vuodessa.
Suosikki hajusteesi? Ehdoton suosikki jo vuosia Versace bright crystal.
Viimeisin meikkilöytösi? Diorin Diorskin forever undercover peitevoide.
Kuinka paljon käytät kosmetiikkaan rahaa kuukaudessa? 30-40 euroa.
Jos saisit käyttää vain kolmea kosmetiikkatuotetta, mitkä ne olisivat? Sensai musta ripsiväri tai vastaava, Lavera tai muu huulipuna, Payot tai Estee lauder CC- voide.
Kiitos Titta, täytyy sanoa, että erityisesti Payot CC cream jäi kiinnostelemaan, mulle ihan uusi tuote!
Syys-lokakuun vaihteen lämpimät ja aurinkoiset säät ovat saaneet meidät seikkailemaan Uutelan alueelle useamman kerran. Paikassa tuntuu olevan niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että yhdellä käynnillä ei kaikkea ehdi millään ottaa haltuun. Koko Uutelan alue on kooltaan peräti 135 hehtaaria! Kiireisen työpäivän jälkeen on myös ihanaa mennä metsään tai merenrannalle vetämään keuhkot täyteen raikasta happea ja tuulettamaan ajatuksia. Myös entisestään kiristynyt koronatilanne patistaa liikkeelle paikkoihin, joissa poluilta voi tarpeen vaatiessa hypätä vaikka metsään jos tilanne käy liian ruuhkaiseksi.
Toistaiseksi ulkoilureiteillä on iltaisin ollut väljää. Kannattaa vain muistaa pitää varansa ettei pimeä yllätä kuten meille meinasi käydä yhdellä reissullamme. Aurinko laskee nimittäin yllättävän nopeasti ja sitten onkin ihan pilkkopimeää. Teimme jo aiemmin Särkkäniemen luonnonsuojelualueelle retken, joka innoitti myös pari ystävääni ajelemaan meiltä Espoosta Itä-Helsinkiin kurkkimaan samoja paikkoja.
Skatan tila
Skatan tilan hirsistä rakennetun aitan toisessa päädyssä on tiilestä tehty osa, jonka neljä suurta myllynsiipeä on purettu jo 1930-luvulla.
Helsingin kaupunki osti Uutelan ulkoilualueeksi jo 1953, ennen kuin seutu liitettiin 1966 Helsingin kaupunkiin. Uutela ja Skatan tila olivat aikoinaan osa Vuosaaren kartanoa, joka pitää ehdottomasti käydä myös katsastamassa jossain vaiheessa. Asutusta Uutelassa on ollut jo 1600-luvulla ja 1800-luvun lopulla merenrannoille kohosi useita upeita arvohuviloita. Uutelan ulkoilualueen nimi annettiin 1967 tilan nimestä Nybonds.
Skatan tila Uutelassa on kuin pala perinteistä suomalaista maaseutumaisemaa punamultaisine rakennuksineen ja riukuaitoineen. Silti ollaan Helsingissä ja vajaan kilometrin päässä kohoavat Aurinkolahden uudet kerrostalot. Skatan tila on kulttuurihistoriallisesti arvokas kokonaisuus ja myös sen perinnemaisema niittyineen vie meidät aikaan kun tila oli vielä kruununtila, jonka omisti valtio mutta se periytyi sukupolvelta toiselle. Isossa jaossa 1778 Skata ja Nybonds olivat vielä jakamattomia ja viljelysmaat jaettiin vasta 1800-luvulla. Skatan perintötila liitettiin Vuosaaren kartanoon 1880-luvulla.
Skatan tilan nykyinen päärakennus on 1800-luvulta. Punamultaisen talon pihajulkisivussa on suuri lasiveranta ja yksikerroksinen, harjakattoinen sisääntulo. Skatan tilan omistaa nykyään Helsingin kaupunki. Tilan ehkä kuuluisin vuokralainen oli kuvanveistäjä, karjakko ja suomalaisen perinnekarjan puolustaja Miina Äkkijyrkkä 1990-luvulla. Äkkijyrkkä palautti tilan perinnemaiseman ja niityillä laidunsi Miinan kyyttölauma. Kyytöt ovat itäsuomenkarjaa, joka on uhanlainen suomalainen karjarotu. Äkkijyrkkä työskenteli myös tilalla valmistaen veistoksiaan.
Kaupunki kuitenkin irtisanoi maa-alueen sekä kiinteistön vuokrasopimukset, joita Äkkijyrkkä vastusti viimeiseen saakka. Lopulta 2010 kuvanveistäjä sai häädön tilalta. Nykyään Skatan tilan päärakennuksessa on vuokralla Sininauhasäätiö, joka järjestää Green care -toimintaa sosiaali- ja terveysjärjestöille. Tilalla on käynyt mm. mielenterveyskuntoutujia, maahanmuuttajia ja kehitysvammaisia. Pihapiirissä on nostalgisia heinäseipäitä ja ihanaa vanhaa riukuaitaa luomassa maaseudun leppeää tunnelmaa tälle vanhalle tilalle.
Skatan tilan muusta vanhasta rakennuskannasta on jäljellä enää kaksi vajaa, rapattu kivinavetta ja hirsinen aitta. Aitan toisessa päädyssä on tiilinen pyöreäpäätyinen rakennus, joka mahdollisesti on ollut tuulimylly veden pumppausta varten. Neljä suurta myllynsiipeä on purettu jo 1930-luvulla. Valkoisessa kivinavetta on toiminut kesästä 2019 Sininauhaliiton ja 4H-yhdistyksen kotieläinpiha. Kesällä pihalla on ollut lampaita ja karitsoja, vuohia, pupuja ja kanoja. Eläimiä saa syöttää tiettyinä aikoina ja myös laidunvierailuita järjestetään.
Kivinavetassa on toiminut Suomen vanhin ratsastuskoulu Keskustalli 1950-luvun puolivälistä 1970-luvulle. Silloin Skatan laitumilla on ollut myös hevosia laiduntamassa. Moni helsinkiläisnuori on päässyt kesäleirillä kokeilemaan ratsastamista ensimmäisen kerran juuri täällä Keskustallilla. Kesäisin nuoret kävivät myös hevosten kanssa meressä polskimassa. Varmasti monella nyt jo aikuisella helsinkiläisellä on ihania kesämuistoja tästä maalaismaisemasta ja ratsastuksesta.
Skatanniemen tykkipatteri
Seuraavaksi lähdimme kävelemään kohden merta ja Skatanniemen kärkeä, jossa sijaitsee entinen Skatanniemen patteri. Vuosaaren alueelta löytyy 1.maailmasodan aikaisia linnoitteita myös läheisestä Mustavuoresta. Suomihan oli yli sata vuotta sitten vielä osa Venäjän keisarikuntaa ja Helsingin ympärille rakennettiin 1914-1917 pääkaupungin Pietarin suojaksi maalinnoitteita. Sekä saariin että rannoille rakennetun meririntaman itäisin varustus löytyy juuri täältä Uutelan Skataniemestä.
Venäläiset aloittivat Viaporin merilinnoituksen vahvistamisen 1860-luvulla ottamalla sotilaskäyttöön lähes kaikki Helsingin edustalla olevat isot saaret. Skatanniemen linnoitus onkin ainoa mantereella sijaitseva meririntaman tukikohta. Vuoden 1917 aikana venäläiset rakensivat tämän tykkibunkkerin Skatanniemeen. Käytyäni kesälomalla Reposaaren linnakepuistossa huomasin myös täällä Uutelan linnoituksessa “samanlaisia rakenteellisia yhtymäkohtia” linnakkeiden välillä vaikka kohteet onkin rakennettu vähän eri aikaan.
Betonisen bunkkerin takaa löytyy edelleen paikat neljälle tykille. Kalliossa on pyöreässä kehässä jäljellä tykkien pultit. joihin 152mm Canet- tykkejä ei koskaan edes ehditty asentaa. Joulukuussa 1917 Suomi julistettiin itsenäiseksi ja venäläiset vetäytyivät maasta. Patterin keskiosasta on purettu osa pois Skatanniemn kärkeen kulkevan tien alta.
Vaikka olenkin suuri graffitien ja katutaiteen ystävä tuntui ikävältä, että osa linnoituksesta oli peitetty värikkäillä kuvilla. Vanhojen historiallisten paikkojen spraymaalaaminen ei minusta ole mielekästä vaan mieluummin näkisin tätä taidetta jossain ihan muualla. Vaikka niissä tylsissä betoniseinissä teiden varsilla. Vanhoja rauniopaikkoja on tyhmää tuhria!
Skataniemen linnaketta ei selvästikään pidetä kunnossa.Kurkkasimme miehistösuojiin mutta sinne ei olisi kyllä uskaltanut mennä sisälle koska aikoinaan kattojen vahvistuksena ollut rauta oli poistettu. Myös muut betoniin valetut ammushuoneet ja hissihuoneet olivat osittain epämääräisen roskan peitossa. Ehkä täällä on joku majaillutkin joskus tai ainakin viettänyt aikaa. Jonkin verran myös rikottua lasia näkyi linnakkeen ympärillä joten piti katsoa tarkkaan ettei Minnie astua siihen.
Vanhat huvilat
Uutelan alueelta löytyy todella upeita vanhoja huviloita. Löysin netin syövereistä vuonna 2003 tehdyn “Uutelan rakennetun ympäristön kartoituksen” . Alueella on itse asiassa 17 erilaista rakennusta ja joukossa todella upeita helmiä. Uskalsimme kävellä pienen matkan Skatanniemen linnakkeen ohi alueelle, jossa oli moderneja 1950-luvun arkkitehtonisia taloja, joiden pihoilla näkyi upeita liuskekivipolkujakin. Koska emme olleet varmoja oltiinko jo yksityisalueelle käännyimme pois emmekä tallentaneet mitään kameralle tai kännykkään. Upeita huviloita pääsimme kuitenkin näkemään kun kävelimme poispäin Skatanniemeltä.
Villa Meriharju on arkkitehti Selim A. Lindqvist suunnittelema jugdendrakennus vuodelta 1910. Talo on aikoinaan tehty Björkenheimin suvun kesähuvilaksi ja jossain vanhoissa kartoissa se näkyy myös nimellä Skatagård. Lindqvist oli suunnitellut useita rakennuksia tälle suomalaiselle aatelissuvulle, joka on 1700-luvulta alkaen ollut merkittävästi mukana Suomen talouselämässä teollisuudenharjoittajana sekä maatalouden kehittäjänä.
Villa Meriharjun merenpuoleinen julkisivu on säilynyt lähes alkuperäisenä mutta muuten rakennusta on ajan saatossa muutettu. Hulppeassa huvilassa on peräti kolme kerrosta ja sisäänkäyntijulkisivussa on näkyy torniaihetta. Rakennuksen ikkunoista löytyy myös uskomattoman kauniita lasimaalauksia ja sisäkuvissa näkee kauniita puuornamentteja huonetiloissa, jotka on kunnostettu 1990-luvulla. Talon meren puolen puutarhan on suunnitellut puutarha-arkkitehti Paul Olsson. Nykyään talo toimii Meriharjun luontotalona ja siellä sijaitsee Helsingin kaupungin nuorisoasiankeskuksen toimipaikka, joka on erikoistunut luonto- ja ympäristöasioihin. Olisi todella mielenkiintoista päästä vierailemaan talossa mutta kun en itse enää kuulu paikan kohderyhmään onkohan se mitenkään mahdollista?
Villa Vuosanta (ent. Villa Karlstén) puolestaan on löytyy Hallkullaniemen puolelta eli oheisen kuvan olen ottanut Skatanniemeltä. Villa Vuosannan päärakennus on rakennettu vuonna 1900. Paikalla on aikoinaan ollut Skatan torppa, jonka apteekkari Walter Karlstén vuokrasi 1899 ja myöhemmin 1930 osti itselleen. Kellertävän puolitoista kerroksisen jugendvaikutteisen huvilan julkisivut on rapattu ja talon katto on puolestaan tiiltä. Päärakennuksen lisäksi tontilla on 1800-luvun torppa, jota laajennettu ja kunnostettu. Pihapiiriin kuuluu myös venevaja (Eliel Saarinen), pieni talousrakennus (Eliel Saarinen) ja 1970-luvulla rakennettu sauna.
Villa Vuosannan rantasaunassa on mahdollista kuukausittain myös saunoa yleisillä saunavuoroilla. Vaurauskalenteri ei toimi nyt korona-aikana joten kannattaa soittaa paikan päälle ja varmistaa mahtuuko mukaan. Villa Vuosanta toimii nykyään merellisenä kokous- ja juhlakartanona.
Puutarha talon ympärillä on apteekkari Karsténin pojan Erik Karlsténin perustama. Puutarha koostuu kivkkopuutarhasta ja arboretum-osasta, jossa alun perin on ollut noin 2000 eri puu-, pensas- ja perennalajiketta. Siemeniä kasveihin on hankittu aikoinaan mm. Kaukasukselta ja Tiibetistä. Koska olimme alueella vain piipahmassa emmekä halunneet häiritä siellä olevia henkilöitä emme kävelleet edes talolle saakka vaan nappasin julkisivukuvan netistä. Puutarha oli kaunis!
Uutelan viljelypalstat
Kun kävelimme takaisin Skatan tilaa ja parkkipaikkaa kohden ihastelimme tien varressa olevia Uutelan viljelypalstoja. Olen nähnyt monia viljelypalsta-alueita mutta minusta Uutelan kokoista viherkeidasta en koskaan ennen ole kokenut. Hyvin hoidettu ja aidattu palstoja, joissa näytti olevan hyötykasvien lisäksi vielä syyskukkiakin. Ihania ruskan värejäkin nähtiin palstoilla. Viljemiä olisi toki voinut mennä katsomaan ihan itse alueellekin mutta koiran kanssa en sinne halunnu mennä.
Aurinko värjäsi jo puut parkkipaikan lähellä viimeisillä säteillään joten oli aika lopetella retki tältä illalta ja suunnata kotia kohden syömään illallista.
Onko Uutelan alue tai Skatanniemi tuttuja paikkoja? Oletko harrastanut palstaviljelyä vuokratontilla? Jos olet ollut palstaviljelijä kerro mitä olet kasvattanut?
Terveiset puutarhasta ja onnelliselta puutarhurilta, joka kasvattaa kaikenlaisia herkkuja linnuille. Luumut ja omenatkin hävisivät puista mystisesesti ja vauhdikkaasti, marjoista puhumattakaan. Mutta vielä jotain löytyi kuitenkin maasta ja viimeiset kesäkurpitsat poimin tänään.
Asu tietysti noudattelee teemaa eli haalarit päällä pihahommissa.
Pukeutumisen ei pidä olla tylsää eikä eikä kaavoihin kangistunutta, mutta jättäisin asusteista kuitenkin kuvissa näkyvän hatun pois ennen kaupungille siirtymistä. Muuten haalarilla sopii hyvin ihan kaupunkikäyttöönkin.
Tälläinen tyyli tällä kertaa. Farkkuhaalareissa on jotain hauskaa, rentoa ja klassista.
Ensi vuonna aion perehtyä enemmän tähän lintuongelmaan. En ole koskaan ajatellut niiden syövän muita kun marjoja. Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä tähän ongelmaan, niin otan erittäin mielelläni vastaan kaiken tiedon.
Hetken ehdimme jo hengähtää ja nyt korona-arki alkaa näyttämään sitä ikävämpää puolta. Monissa maakunnissa ollaan jo taudin leviämisen suhteen ns. kiihtymisvaiheessa ja valtakunnassa yritetään elää tämä “pirullisen” taudin kanssa.
(Kuva: @johannakaisjoki)
Täällä Satakunnassa tilanne on toistaiseksi aika rauhallinen, mutta meillä töissä (koulussa) on jo mietitty, miten voimme (ennalta)ehkäistätä tehokkaammin taudin leviämistä. Hygieniasuositusten ja turvavälien lisäksi, maskeja käytetään jo vanhempain-ja HOJKS-palavereissa sekä ainakin muutama opettaja on pitänyt vanhempainillan etänä. Kuluneella viikolla opettajankokouksessamme väläyteltiin etäopiskelumallia, jos käy niin, että koulu(t) täytyy sulkea. Varaudumme jälleen kerran tilanteeseen, josta meillä on kuitenkin jonkinlaista kokemusta, mutta jota emme voi hallita, vaikka haluaisimmekin. Eläminen jatkuvassa epävarmuudessa on jokseenkin kuluttavaa ja stressaavaa.
(Kuva: @johannakaisjoki)
Pitkästä aikaa minua on alkanut jälleen vähän “kuristamaan”. Viime keväinen rutistus on vielä liian hyvin mielessä, vaikka se todennäköisesti ei toistu enää samalla kaavalla. Pieni pelko altistumisesta tai sairastumisesta on ehkä vähän kasvanut, mutta suurin tunne on ehkä väsymys tähän kaikkeen “uuteen normaaliin”. Paluuta entiseen ei enää ole ja tuntuu, että aika on todellakin muuttunut. Pohdin, minkälaista kouluarkea ja “elämisen mallia” me pystymme tarjoamaan lapsille ja nuorille vallitsevissa olosuhteissa, jossa tilanteet muuttuvat nopeasti ja jossa kaikkein tärkeintä olisi luoda heille turvallisuuden tunnetta. Luoda uskoa tulevaan ja (ennen kaikkea) elämään. Uskoa siihen, että tämä tilanne on ohimenevää, vaikka ehkä paluuta entiseen ei enää olekaan. Kaiken tämän epävarmuuden keskellä yritän pitää mielialaa korkealla, vaikka hetkittäin tuntuu, että sukellan (tai ainakin pulahdan) hieman syvissä vesissä. Ihmiskunta on selvinnyt ennenkin pandemian kaltaisista taudeista, suurista luonnonkatastrofeista sekä sodista ja siksi uskon vakaasti, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Positiiviset asiat täytyy nyt vain löytää joka päiväisestä elämästä ja läheltä.
Runsaan viikon päästä meillä on onneksi syysloma ja saamme hetkeksi hengähtää. Suuria suunnitelmia ei ole, mutta ehkä vetäydymme muutamaksi päiväksi mökille, jossa nämä murheet on helppo unohtaa. Nyt totuttelemme uudessa arjessa käyttämään maskeja ja elämään tilanteen kanssa – päivä kerrallaan.
Onpas taas ollut viikko. Töissä tahti kiihtyy ja kelitkin kylmenevät. Tähän saakka on ollut isojen poikien helppo lähteä pyörällä kouluun ja samalla on vältetty ruuhkabusseissa kulkeminen. Syysloman jälkeen saattaa maassa olla jo jäätäkin, joten taitaa äiti päätyä pian kuskin paikalle. Jos nyt kouluun palataan syysloman jälkeenkään kovin nopeasti.
Eilen nimittäin olin auttamassa siskoa muutossa Turun suunnalla. Minun roolini oli aika minimissä, mutta kuitenkin tarpeellinen. Muuttokuorma nimittäin lähti toiselta puolelta Suomea ja tarvittiin oven avaaja saapuvaan päähän. Näin sisko saattoi viimeistellä lähtökämpän siivouksen, eikä tarvinnut kaahata teillä ehtiäkseen muuttokuorman edelle. Minä siis tein töitä sohvalla ja avasin oven muuttomiehille. Hyvin saatiin tavarat sisään ja siskokin paikalle.
Sitten soi puhelin, sopivasti illan pimettyä, ja kuopus kertoi oksentaneensa. No, Korona ilmeisesti ilmenee pienillä pojilla pahoinvointina ja kun valitteli päänsärkyäkin (äiti-ikävän lisäksi), lähdin matkaan pimeään yöhön ja palasin kotiin.
Vihaan pimeässä ajamista ja meillä taitaa auton valoissa olla jotain häikkää, kun en meinannut millään saada kunnon ajovaloja ja välillä taas oli valoa, muttei kojelaudassa silti merkkiä niiden päälläolosta. Suuntana huolto, kunhan keritään. Potilaalla nimittäin ei tänään enää ole huono olo, mutta sen verran tukkoisen ja flunssaisen oloinen, että mentiin suosiolla drive-in testipaikalle.
Täytyy sanoa, että testiin pääsee yksityisellä puolella todella nopeasti ja kätevästi, mutta hinta on suolainen. KELA-osuuden jälkeen joutuu vielä itse pulittamaan yli 170 euroa ja siihen päälle maksetaan vielä chattilääkäri lähetteestä sekä positiivisen testituloksen jälkeen mahdollisesti tehtävät konsultoinnit. Pitää koittaa, saisiko vakuutuksesta läpi, mutta odotetaan nyt ensin se testitulos.
9v oli reipas testattava, eikä ehtinyt kuin “laskemaan nopeasti neljään”, kun testi oli jo ohi. Kymmeneen saakka olin käskenyt pysyä paikoillaan… Todennäköisesti asiaan vaikutti myös reippaasta testikäytöksesta luvattu Lego-Mario paketti. Yleensä en näin palkitse, mutta tämä oli vähän erikoistapaus. Toivotaan vaan, ettei kovin monesti jouduta palaamaan, tai saisikohan nuo legotkin vakuutuksesta osana testauskulua ?
Onko tässä kerinnyt ollenkaan lukemaan?
Lukeminen on keskittynyt melkoisen totaalisesti äänikirjoihin. Ilona Andrewsin White Hot oli vauhdikas seikkailu, jonka hempeät hetket aiheuttivat vain lievää myötähäpeää. Sen loputtua tartuin Audiblessa kuuntelua jo pitkään odottaneeseen Terry Mancourin eeppiseen fantasiaan Spellmonger.
Kuuntelen sujuvasti monenlaisia kirjoja, mutta taustoittavassa, ehkä verkkaiseen etenevässä, mutta sujuvasti kirjoitetussa fantasiassa on jokin koukuttava elementti. Saatan soljua tarinassa parikin tuntia ihan huomaamattani. Älkääkä käsittäkö väärin, tässä kirjassa tapahtuu paljon, mutta taustoitus takaumien kautta ja kertomukset maailman historiasta aiheuttavat sen, että itse juoni ei “nykyajassa” etene hirveää vauhtia. Tykkään tosi paljon.
Spellmonger on myös selkeästi suunnattu aikuisemmille lukijoille. Monet viittauksista ja vitseistä edellyttävät vähän aikuisempaa kokemuspohjaa, vaikka huumori ehkä välillä osuukin keski-ikäistä naisihmistä paremmin nuorempaan (ja miehisempään) lukijakuntaan. Jos jostain pitää valittaa niin naiskuvaus on toistaiseksi ollut harmillisen yksipuolinen ja miltei puuttuva koko tarinasta, mutta kyllä tätä kuuntelee. Jotain lupaavia vilauksia on vahvoista naishahmoista näkynyt.
Ihan muutamassa päivässä olen kuunnellut jo yli 7 ja puoli tuntia. Jäljellä on vielä yli 10h – ja tämä on vasta ensimmäinen osa.
Varsinaista lukemista ovat edustaneet Historian jännät naiset -kirjan lyhyet tarinat. Niistä oppii kaikenlaista. Ihan ensimmäiseksi ei esimerkiksi olisi tullut mieleen, että suffragetteja opetti naispuolinen jujutsumestari. Oppeja jaettiin teekutsuilla. Ensin juotiin teetä ja maisteltiin sivistyneesti kurkkusandwicheja ja kakkuja, sitten paiskottiin kutsuvieraita lattiaan niin, että helmat liehuivat ja korsetit rutisivat – tai ainakin sellainen mielikuva minun aivoihin ilmaantui (eikä suostu sielitä poistumaan).
Viikolla loppuun luettuja:
Ilona Andrews: White Hot
Oma ostos Audiblesta
Taas mennään – Nevada joutuu toistamiseen tekemisiin tuhoa ja epäjärjestystä janoavan salaliiton kanssa. Vastustajan joukoissa tuntuu olevan monta Prime-luokan velhoa, joten yhteistyö Mad Roganin kanssa on miltei välttämättömyys. Taisteluja ja suuria tunteita on suuntaan jos toiseen ja seikkailu etenee vauhdikkaasti. Romantiikkaa on tässä kirjassa hieman ensimmäistä osaa enemmän, samoin kuin kiihkeitä kohtauksia, mutta onneksi kuitenkin muuhun tarinaan nähden kohtuullisesti. Erittäin hyvin kirjoitettua ja mukavasti aivoja tyhjentävää ja viihdyttävää kuunneltavaa.
Nämä Snow white socks ovat olleet katsotuimpia neulejuttuja täällä blogissani, jos näyttävät tutuilta. Näistä on tullut kyselyjä ja tarkempia ohjeitakin on minulta näihin pyydetty. Päätin tehdä kaaviot ja kirjoittaa ohjeet kunnolla ylös. Näistä sukista on tehty postaus viime joululta. Valkoiset sukat ovat kauniit jo itsessään ihan sileänä neuleenakin, mutta halusin sukkiin haastetta ja siksi vaihtelin eri juttuja mukaan. Aloitin pampuloilla, siirryin salmiakkia muistuttaviin kuvioihin ja lopulta letteihin. Näistä tuli sellaiset talvisemmat sukat, joten nimesin ne nimellä Snow white socks. Olihan tässä vähän hommaa, kun laskin silmukoita ja naputtelin kuvioita, mutta nyt pitäisi olla ohje kunnossa. Varaudu siihen, että silmukat tuossa pampuloissa vähän lisääntyy, mutta silmukkamäärä palautuu seuraavaa kuviota aloitettaessa. Snow white socks ovat ohjeissa kokoa 37-38, sillä näitä voi helposti leventää itse ja jatkaa jalkaterääkin pitemmäksi tai vastaavasti lyhemmäksi. Omat sukkani taisivat tulla hiukan liian isoiksi teristä, mutta eipä tuo haittaa. Valkoinen on tosiaan kauneuden lisäksi helposti likaantuva, mutta nämä Scholler Stahl Baby merinolangasta neulotut sukat voi pestä 40 asteessa koneessa. Mikäli innostuit mallista ja sukista, niin ne löytyvät nyt Ravelryn sivustolta Kristallikimaran ohjeista. Sinne pääset suoraan tästä ja ohje on ensin englanniksi ja sitten suomeksi. Niin ja on siellä muitakin neulejuttuja, joihin löytyy ohjeet. Jouluun on vielä hetki aikaa, sen verran, että jos nyt aloittaa neulomisen, niin saa ne varmasti jouluksi valmiiksi.
Sain tässä taannoin kutsun Oriflame uutuuksiin tutustumaan ja meikkiin. Meikin loihti aivan ihana ja huippumeikkaaja Fabriiak. Meitä oli kaksi meikattavana kerralla hyvän turvavälin kanssa ja toisena meikkaajana toimi myöskin yhtä ihana ja taidokas Mervi Markkanen.
Mitä luxusta on päästä näiden superammattilaisten meikattavaksi. Tilaisuuden kukat loihtinut myös Riia. Vink vink vaan kaikille, Riia loihtii upeita kukkakimppuja ja ystäväni kanssa ilahdutimme yhteistä ystävää ja ystäväni siskoa kauniilla kukkakimpulla ja kukkahiuspannalla ystävän täyttäessä 50 vuotta.
Tässäpä tällainen ennen meikkiä kuva, joka näyttää just siltä, ai kuva otettiin jo.
Pakko vinkata teille aivan huippu pohjustaja Pore Minimising Primer, joka on juuri nyt vielä mahtavassa alessa eli vain 9,90€. Tämä edullinen meikinpohjustaja peittoaa monet kalliimmat kanssasisarensa. Jättää ihon samettisen tasaiseksi, ero on aivan silmin huomattavissa ja ihohuokoset pienenee selkeästi.
Tästä tuli uusi suosikkituote tyyliin ”ilman tätä ei meikkielämästä tule yhtään mitään.” Kiitos Riialle tästä huippuvinkistä ja Riian kanssa suitsutettiin kilvan tulosta ja kaikki muutkin ihmettelivät yhdessä mitä taikoja tämä tekeekään iholle.
Poskipunana, aurinkopunana, valohohteena ja varjostuksiin käytettiin pelkästään näitä Oriflamen uusia voidemaisia The ONE Face Styler-meikkipuikkoja. Aikuisen naisen iho vastaanottaa voidemaisen meikkipuikon erittäin kiitollisena, meikki ei jää juonteisiin vaan hehkuu kauniina ja tasaisena.
Ihana Riia, joka loihtii aina upean meikin ja osaa tehdä silmät näyttävästi ja silti ei liioitellusti.
Jännä miten omien siniharmaiden silmien sävy tulee selvästi esille tässä Riian loihtimassa Oriflame meikissä. Kiitos superpaljon Oriflame Suomi kutsusta meikkiin ja Riia jälleen kerran ihanasta meikkihetkestä ja jutustelusta.
Onko Oriflamen meikit teille tuttuja ja löytyykö suosikkeja? Pidän kovasti Oriflamen meikeistä ja yksiä suosikkeja Oriflamella myöskin on Love Nature vartalotuotteet, joissa on ihana tuoksumaailma ja ovat kesämökkiystävällisiä luontoa kunnioittaen.
Lokakuukin on kiirehtinyt jo miltei puoliväliin. Vaikka nyt onkin kaunis ruskan aika ja vielä yllättävän lämmintäkin, vähän jo surettaa tieto, että pian puut ovat lehdettömiä ja syksyn synkeä osuus alkaa. No, nautitaan tästä kauneudesta siihen asti.
Syksy ei oikein ole lempivuodenaikani, edessä häämöttävät pimeät kuukaudet jo ahdistavat vähän. Olen valon lapsi.
Saatuja Pr-näytteitä Oriflame
Sain paljon kyselyjä käyttämästäni huulipunasta viime sunnuntain postauksen ja parin insta story-kuvaa julkaistuani. Yleensä käytän vaaleahkoja neutraalin sävyisiä huulipunia mutta nyt huulillani oli tummaa ruskeaa. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle vaikka huulipuna kerrallaan, silloin voi yllättyä mukavasti.
Huulipuna on Oriflamen The One-sarjan syksyn uutuuksia, sävy Casual Brown. The One Colour Stylist Ultimate Lustrous. Voidemainen, huulia ravitseva ja kosteuttava huulipuna peittää hyvin ja pysyy huulilla pitkään
Ripsissä The One Lash Extension -ripsiväri, The One-meikkien kaikkein pidentävin ripsiväri.
Runsaspigmenttinen, pitkäkestoinen ja vedenkestävä luomiväri kestää luomilla jopa 12 tuntia. Pehmeä koostumus häivyttyy kevyesti.
The One Face Styler –korostus-, poskipuna- ja muotoiluväripuikot ovat näppäriä käyttää. Suosikkini näistä on poskipuna Stunning Rose; ihastuttuva, monelle ihonvärille sopiva pehmeänsävyinen ja kauniisti levittyvä poskipuna. Poskipunaa käytän aina meikissä, se antaa soivaa nostetta ja pirteyttä kasvoille.
Kestävä ja kiiltävä kynsilakka The One Sthlm Gloss N’ Wear Nail Lacquer sisältää Colour Command -pigmenttejä, jotka antavat kynsille kiiltoa ja väriä. Pähkinäöljyä, kaakaovoita ja glykolihappoa sisältävä Care Complex hoitaa kynsiä ja jättää ne vahvoiksi ja lujiksi. Pitkäkestoinen kiilto ja paksummalta tuntuvat kynnet.
PR-tilaisuus Raflaamo
S-ryhmän asiakasomistajaviinejä on tarjoiltu jo 20 vuotta. Juhlavuotta vietetään S-ryhmän ravintoloissa vastuullisia viinejä nauttien. Asiakkaat ovat yhä enemmän kiinnostuneet viinien tuotannosta ja vastuullisuudesta.
Asiakasomistajaviinit ovat hyvän hinta-laatusuhteensa vuoksi monen ravintolavieraan valinta illallis- tai seurustelujuomaksi, niitä myydäänkin puoli miljoonaa pulloa vuodessa. Pressi-illallisen aikana tutustuimme sisilialaisen viinituottaja Barone Montalton viineihin, jotka ovat sekä vegaanisia että luomuja. Asiakasomistajahinta onerittäin sopuisa 23,90€. Puna-, valko- ja roséviini on lisäksi pullotettu ekopakkauksiin.
Bistro Manunkeittiömestari Janne Tihtonen oli valinnut kauden asiakasomistajaviineille, sopivat ruoat;
Sokerisuolattu lohi ja piparjuurikreemiä & Barone Montalto Organic
Myskikurpitsakeitto ja sienikroketti sekä & Barone Montalto Organic Rose
Hirviwallenberg ja chili-mummonkurkkuja sekä murustettua Maalahden limppua & Barone Montalto Organic Rosso
Lakritsi-Crème brûlée, vadelmasorbettia ja metsämarjoja.
Olipa ihana viettää iltaa hyvän ruoan parissa hauskassa seurassa, sopivin turvavälein.
Krysanteemit ovat nyt sesongissa ja kimppuja saa edullisesti syksyn sävyissä. Olen joka viikko ostanut jonkun muun kimpun ja kasvattanut sitä usein vielä nipullisella edullisia krysanteemeja. Töissäkin on ollut kimppu krysanteemeja, jotka ovat kestäneet upeina yli kaksi viikkoa.
Yksikin kukka voi ilahduttaa suuresti. Sydämellinen asiakkaani Katri toi minua tapaamaan tullessaan minua ilahduttamaan upean kukan. Joudun kyllä tunnustamaan, etten tunne tämän useammassakin syksyn kimpuissa näkemäni kukan nimeä. Tiedätkö sinä?
Eilen vietettiin Maailman puuropäivää, jota on vietetty vuodesta 2009 alkaen. Sen taustalla on skotlantilainen hyväntekeväisyysjärjestö Mary’s Meals, joka kerää varoja lasten ravitsemuksen parantamiseksi kehitysmaissa. Onhan näitä ruokapäiviä; viikon sisään on ollut korvapuustipäivä ja munapäiväkin, mutta puuropäivä taitaa olla se läheisin. Syönhän tuorepuuroa miltei joka päivä.
Eilen ei kuitenkaan kotona puuroa syöty, vaan suuntasimme aamiaiselle Bus Gelatoon Laivurinkadulla. 14€ all day breakfast on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen = erikoiskahvi, chia- tai tuorepuuro tai jugurttiannos, mehu tai inkiväärishotti ja tomaatti-mozzarella- tai avokadoleipä, herkullista ja kaunista, muutenkin kiva paikka.
Oletko sinä syksyihmisiä? Entä onko vastuullisuus viinien valintakriteerejäsi tai oletko löytänyt tänä syksynä uusia meikkisuosikkeja?
Nämä Snow white socks ovat olleet katsotuimpia neulejuttuja täällä blogissani, jos näyttävät tutuilta. Näistä on tullut kyselyjä ja tarkempia ohjeitakin on minulta näihin pyydetty. Päätin tehdä kaaviot ja kirjoittaa ohjeet kunnolla ylös. Näistä sukista on tehty postaus viime joululta. Valkoiset sukat ovat kauniit jo itsessään ihan sileänä neuleenakin, mutta halusin sukkiin haastetta ja siksi vaihtelin eri juttuja mukaan. Aloitin pampuloilla, siirryin salmiakkia muistuttaviin kuvioihin ja lopulta letteihin. Näistä tuli sellaiset talvisemmat sukat, joten nimesin ne nimellä Snow white socks. Olihan tässä vähän hommaa, kun laskin silmukoita ja naputtelin kuvioita, mutta nyt pitäisi olla ohje kunnossa. Varaudu siihen, että silmukat tuossa pampuloissa vähän lisääntyy, mutta silmukkamäärä palautuu seuraavaa kuviota aloitettaessa. Snow white socks ovat ohjeissa kokoa 37-38, sillä näitä voi helposti leventää itse ja jatkaa jalkaterääkin pitemmäksi tai vastaavasti lyhemmäksi. Omat sukkani taisivat tulla hiukan liian isoiksi teristä, mutta eipä tuo haittaa. Valkoinen on tosiaan kauneuden lisäksi helposti likaantuva, mutta nämä Scholler Stahl Baby merinolangasta neulotut sukat voi pestä 40 asteessa koneessa. Mikäli innostuit mallista ja sukista, niin ne löytyvät nyt Ravelryn sivustolta Kristallikimaran ohjeista. Sinne pääset suoraan tästä ja ohje on ensin englanniksi ja sitten suomeksi. Niin ja on siellä muitakin neulejuttuja, joihin löytyy ohjeet. Jouluun on vielä hetki aikaa, sen verran, että jos nyt aloittaa neulomisen, niin saa ne varmasti jouluksi valmiiksi.
Mä lehden luin… Viikon yllätys oli, kun löysin Iltalehdestä oman ruokareseptini.
Lehtijutun takana: Gato Negro -viini on ollut Suomessa jo 30 vuotta. Aikaan mahtuu monenlaisia ruokatrendejä. Gato Negro haastoi kolme ruokavaikuttajaa kehittämään kukin yhden vuosikymmenen trendireseptin. Minä kehittelin 90-luvun pääruuan, lisukkeet ja jälkiruuan. Oma postaukseni löytyytäältä. Alla ajan jälkiruoka eli vaniljavanukkaat, ohje on myös postauksessani.
Ja Iltalehden artikkeli löytyy lehden Pippuri.fi -osiossa / Ruoka-artikkelit / nimellä: “Kolme reseptisuosikkia kolmelta vuosikymmeneltä – mukana takuuvarmat viinivinkit.”
*****
Viikolla pääsin osallistumaan Teams’in välityksella myös meikkipäivään, jossa esiteltiin Oriflame THE ONE uudet meikit. Blogiystäväni Tiia oli meikattavana. Hänen oma meikkipäivänsä löytyy täältä:Tiia Koivusalo
Olin saanut jo aikaisemmin THE ONE meikkejä postin kautta, joten oli kiva seurata meikkausta etänä tietokoneen päässä.
Nämä luomiväripuikot ovat ihania, helppoja laittaa luomille ja pysyvät hyvin. Tuosta tummanruskeasta tuli heti suosikkini.
Kevyet voidemaiset bronzerit, kirkastajat ja poskipunat. Näitä voi käyttää myös siveltimen kanssa. Tuossa ekassa kuvassa olen meikannut näillä tuotteilla. Iho näyttää hyvältä, mutta noita “kraatereita” ei mikään enää peitä. Huulipuna on myös Oriflamen THE ONE -sarjaa.
Minun meikkilaukussani olivat nämä kauniinväriset kynsilakat. Olen jo tuota keskimmäistä käyttänyt. Kynsilakka on helppo levittää ja se kuivuu nopeasti.
*****
Tämän “Claude Monet’in” sadekuvan olen ottanut saarimökin ikkunasta. Ulkona satoi, tuuli tuiversi ja meri pauhasi. Totesin, että uimakelit ovat nyt ohi.
Uimakelit ovat ohi. Mutta halusin laittaa tämän Poster Storen laiturijulisteen vielä tänne. Kuvaa kun katsoo, niin tulee kesää ikävä. Tämä juliste kaunistaa mökkiä.
*****
Ja nyt minäkin olen testannut Peggyn pienen punaisen keittiönIgorin kanan. Se hurmasi meidänkin väen. Instagramiin en saanut tätä herkullista reseptiä mahdutettua, joten julkaisen täällä linkin, joka vie Peggyn alkuperäiseen reseptiin –Igorin kana
On se hyvää!
*****
Ja vielä lippalakeista tarinaa: Minulla oli nuorena tyttönä tällainen samanlainen lippalakki. Kun näin tämän lakin Cellbesin verkkokaupassa, niin en malttanut olla tilaamatta tätä. Ympyrä on sulkeutunut, lippalakki keikkuu taas päässäni.
Kaikki me kohtaamme odotuksia ympäristöltämme. Meidän odotetaan opiskelevan, käyvän töissä, perustavan perheen ja yleensäkin pitävän huolta itsestämme ja perheestämme. Vaikka erilaisten elämänvalintojen hyväksyminen onkin edistynyt viime vuosina, on edelleen tiettyjä malleja, joista poikkeaminen aiheuttaa vähintäänkin kulmakarvojen kohotuksia.
Meidän myös oletetaan olevan tietynlaisia, käyttäytyvän tietyllä tavalla. Jotenkin tuntuu unohtuneen, että ihmisiä on monenlaisia ja kaikilla meillä on oikeus löytää paikkamme omille taipumuksillemme soveltuen. Minusta tämä näkyy jo siinä, miten lapsia “diagnosoidaan” jos minkälaisten leimojen alle. Omieni kohdalla olen koulussa (kovaäänisesti) muistuttanut diagnoosin olevan usein väärä sana. Kyse ei ole sairaudesta, josta lasta pitää parantaa, vaan ihmistyypistä. Diagnoosin antamisen tarkoitus ei ole asettaa tavoitteita lapsen muuttumiselle, vaan lisätä ymmärrystä ja ohjata myös opettajia löytämään oikeanlaisia työkaluja erilaisten lasten kanssa toimimiseen.
Toki vaikeusasteita on monia, enkä yhtään vähättele esim. lääkkeiden suomaa apua, kun niitä käytetään oikeissa tilanteissa. Kyseenalaistan vain sen, että kaikki erilaisuus pitäisi “parantaa” normeihin sopivaksi. Jokaisella meistä on vahvuuksia ja heikkouksia. ei pidä keskittyä pelkästään heikkouksiin vaan korostetaan myös niitä lahjoja ja kykyjä.
Tulipa pitkä johdanto kirjaan, jossa päähenkilö ei istu japanilaisen yhteiskunnan malliin nuoren naisen olemiselle ja toiminnalle.
Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
E-kirja Nextorysta
Keiko ei halua tehdä uraa, eikä hän halua naimisiin. Osa-aikainen työ lähikaupan myyjänä on hänelle mieluisaa. Rauhallinen ja rutiineihin perustuva elämä tuottaa rauhaa ja Keiko on oikeastaan ihan tyytyväinen elämäänsä. Jostain kumman syystä ympäristö vain tuntuu olevan sitä mieltä, että hänen asiansa ovat ihan pielessä. Eihän aikuinen nainen voi tehdä tuollaista työtä ja vähintäänkin hänelle pitää löytää mies, vaikka sitten laiska ja Keikoa huonosti kohteleva.
Onhan Keiko erikoinen. Asiantuntijan tarkastelussa hänelle varmasti laitettaisiin papereihin jonkinlainen diagnoosi. Auttaisiko se sitten ? En tiedä. Suomessa ehkä ympäristö helpottuisi saatua nimen ja leiman erilaiselle käytökselle. Japanaista en ole ihan varma. En tunne tapoja tarpeeksi, muttta minulla on mielessäni kuva yhteiskunnasta, jossa normeista poikkeamista ei katsota hyvällä.
Kirja on kirjoitettu Keikon itsensä näkökulmasta. On melkein hellyyttävää, miten hän aistii vaatimukset ja oman sopeutumattomuutensa. Hän on valmis menemään pitkälle ja ottamaan kantaaksen harmeja suodakseen perheelleen ja ystävilleen “rauhan”. Lukijana vähän harmittaa. Miksei hän saisi tehdä työtä, jossa viihtyy? Ketä Keiko häiritsee elämällä eri tavalla? Siis sen lisäksi, että odotamme kaikkien sopivan muottiin.
En tietenkään voi tietää, miten hyvin kirjailija on tavoittanut Keikon ajatusmaailman, mutta se ainakin tuntuu elävältä ja aidolta. Noin voisin kuvitella oman erilaisuutensa ja ympäristön odotusten välisen ristiriidan aistivan henkilön ajattelevan ja käyttäytyvän.
Mielenkiintoinen kirja, eikä vähiten siksi, että se saa myös pohtimaan omia ajatuksia ja normeja. Miten minä reagoin tavatessani henkilön, joka ei halua toimia, kuten minä? Osaanko antaa tilaa erilaisille tavoille elää ja toimia?
Lähikaupan nainen on myös sujuvasti kirjoitettu ja tarpeeksi kompakti nopeaan lukemiseen. Voi olla, että pidempi aika Keikon ajatusmaailmassa olisikin voinut käydä raskaaksi. Kirjaa on kuvattu hauskaksi. Minun on hieman vaikea nähdä, mille kirjassa nauraisin. Keiko elää niin kuin elää ja hänen ympäristöllään on sellaiset odotukset kuin on. Ristiriita aiheuttaa toki hupaisiakin sattumia, mutta minua ne eivät erityisesti naurata. Tilanteissa on komiikkaa, mutta niiden taustadynamiikka saa ennemminkin mietteliääksiä kuin huvittumaan. Keiko ei ole surullinen klovni roolissaan, hän elää tosissaan.
Arvatkaa mikä on parasta lääkettä siihen, kun tuntuu ettei osaa mitään? Kiire. Aivan jäätävä kiire.
Kun esim. tajuat, että sinun pitäisi olla saman päivän aikana fyysisesti kahdessa paikassa yhtä aikaa, plus vielä näiden päälle olisi tiedossa verkkopalaveri, johon haluaisit osallistua. Lisäksi samalla täytyisi hoitaa kaikki muut juoksevat työasiat, vastailla sähköposteihin, kirjoittaa jokseenkin järkeviä tekstejä, suunnitella seuraavaa viikkoa ja sopia tulevan viikon aikatauluista.
Siinä ei kuulkaa jäädä kaivelemaan omaa napaa tai surkutella osaamattomuutta. Siinä painetaan hommia sen kummempia miettimättä, ja yritetään vain selviytyä päivä kerrallaan hommista edes jollain tavalla.
Oman osaamattomuuden märehtiminen vie aikaa ja voimavaroja, eikä nyt ole todellakaan aikaa sellaiseen turhuuteen. Eteenpäin vaan ja täysillä!
takki KappAhl*, huivi Balmuir*, mekko Miia Halmesmaa* (osa kaupallista yhteistyötä Weecos-lähettiläänä), laukku Marc Jacobs, korut Lillan Helsinki (korvikset saatu), sukat Helsingin Villasukkatehdas*, kengät Blue On Blue*
Päivät menevät kiireen ja pitkien työpäivien puitteissa nopeasti, eikä päivisin ehdi juuri murehtimaan. Kiire kuitenkin tuo mukanaan muita lieveilmiöitä, kuten stressin ja unettomuuden. Aamuyöllä kolmelta herääminen sydän tuhatta ja sataa hakaten, kaikki maailman murheet mielessä pauhaten, on alkanut taas tulla tutuksi.
Jotta elämässä olisi muutakin sisältöä kuin työ, olen buukannut lähes koko syksyn ajan joka viikolle jonkun kiva asian piristämään arkea ja virkistämään mieltä.
Olen käynyt viime viikkojen aikana kaksi kertaa elokuvissa ja viettänyt ihanan juusto-viini-illan ystäväni kanssa. Ensi viikolla tiedossa on hieronta, ja seuraaven viikkojen aikana kasvohoito, teatteri-ilta, Ayurvedinen hemmottelupäivä, treffejä ystävien kanssa jne.
Toki kiihtyvä koronatilanne saa mietteliääksi ja ihmisten ilmoilla liikkuminen vähän hirvittää. Olen kuitenkin miettinyt asian niin, että koska olen tällä hetkellä läsnätöissä joka päivä, voin saada koronan vaikka työmatkalla. Eli kun käyn nyt töissä, enkä ole koko aikaa kotona turvassa kuten keväällä, niin voin ihan hyvin samalla myös vähän elää. Maski päällä, käsidesi ja kumihanskat mukana, turvavälit huomioiden.
Tiivis työrupeamani kestää marraskuun loppuun asti, eli seitsemän viikkoa on vielä jäljellä. Sen jälkeen koittaa lähes kuukauden mittainen joululoma, jonka aikana on tarkoitus ladata akkuja ja olla vaan!
Tiivistä hurlumheitä ja projektityötä jaksaa paremmin, kun tiedossa on päivä, jonka jälkeen tahti tulee helpottamaan. Oman osansa jaksamiseen tuo myös mielenkiintoinen työ, jota taidan osata joka päivä edes ihan pikkasen paremmin. Tai sitten vain olen lakannut murehtimasta omaa osaamistani. Molemmat vaihtoehdot on minusta ihan yhtä hyvät!
Syntymäpäiväjuhlat voi pitää mainiosti ulkona brunssin muodossa, kun lokakuinen lämpötila oli vielä reilusti kymmenen asteen yläpuolella, mikä on poikkeuksellista tähän vuodenaikaan.
Juhlimme eilen omia synttäreitäni terassillamme pienellä porukalla, oman perheen kesken. Koronauutiset ovat sen verran huolestuttavia, että olemme päättäneet jättää suosiolla kaikki kokoontumiset väliin niin kauaksi aikaa, kunnes tilanne selvästi alkaa kohenemaan.
Meillä on useita syntymäpäiviä syksyn mittaan ja ilahduttaaksemme itse kunkin haastavaa syksyaikaa mietimme, että niitä voisi pitää hyvin nyyttäriperiaatteella myös vaikkapa retkellä nuotion äärellä. Tai puurojuhlat parvekkeella.
Brunssi on kätevä tapa järjestää juhlat tai tavata ystäviä, sillä pöytään sopii myös monenlaiset kylmät tarjottavat, mikä helpottaa sen valmistelua.
SYKSYISEN BRUNSSIPÖYDÄN AINEKSET
Nautin värikkyydestä brunssipöydässä vaikka muuten suosin hillittyä tyyliä. Tykkään siitä, että sortteja on paljon, joista voi kerätä lautaselleen haluamansa setin. Tarjolla oli nyt vain kaksi lämmintä ruokaa, frittata ja tonnikalapiirakka. Valmiit maalaisrouhepatongit ja croissantit paiston aamupäivällä juuri ennen vieraiden tuloa. S-Marketin Rainbow-croissantit ovat erinomaisen lehteviä ja takuuonnistujia, joita voin lämpimästi suositella. Niiden kyytipoikana oli leikkeleiden lisäksi dukkah-kauratuorejuustoa sekä viikunahilloa.
Puolukkasmootienkin tein etukäteen, myöhään edellisiltana. Se on jogurtti/soijamaitopohjainen ja kaurakuitunen tuo juomaan lisärakennetta. Säilytin sen kannussa, joten aamulla vain reipas sekoitus ja laseihin kaataminen. Puolukka on herkullisen värinen lisä pöytään.
Leikkelelautasella oli espanjalaista salamia, ilmakuivattua kinkkuja ja manchego-juustoa sekä rypäleitä.
Pilkoin pöytään lisäksi värikkäitä kasvistikkuja lähinnä pikkutyttöjen toiveesta, sillä he rouskuttavat kasviksia mielin määrin – eipä pöydästä juuri muu heille maistunutkaan, paitsi croissantit ja suklaakakku
Jälkiruokana oli siis syntisen hyvä suklaakakku – tämä resepti on ollut täällä blogissani kolmisen vuotta sitten ja se löytyy tämän linkin takaa: sisältä valuva suklaakakku.
Frittata eli uunimunakas on takuuvarma onnistuja ja se on kotoisin Helin Beach House Kitchen-blogista: italialainen frittata (muutelin sitä hiukan).
Käytän paljon Oatlyn PåMackan -tuorejuustoa ja nyt maustoin sen itsetehdyllä dukkahilla, jonka ystäväni oli pyöräyttänyt ja koristelin tuoreella timjamilla.
Tonnikalapiirakka valmistuu nopeasti, sillä kun on paljon puuhaa, teen sen aina valmispohjasta. Periaate on niinkin helppo, että valmiin sulatetun pohjan päälle lisätään kaikki ainekset ja muna-kerma päälle.
Syntisen hyvä suklaakakku valuu pehmeää suklaata sisältä ja mehevät reunat pitävät sen kasassa. Sitä paistetaan vain 11 minuuttia ja siitä on syytä pitää kiinni, mikäli haluaa superpehmeän kakun. Kakun leipomisperinne on siirtynyt siskoltani (ehkä myös vastuu) tyttärelle ja lopputulos oli taivaallinen. Hän koristeli kakun tomusokerilla ja kuivatuilla ruusun terälehdillä.
TONNIKALAPIIRAKKA (L)
Valmis piirakkapohja 2 prk tonnikalaa (1 ölyssä, 1 vedessä) – valuta 1/2 punaista paprikaa – pilko pieneksi 1/2 pienestä sipulista- pilko pieneksi 1 dl kauramaitoa 1 dl laktoositonta kermaa n 150 g juustoraastetta, esim emmenthal 2 munaa 1 dl tillisilppua ripaus suolaa ja mustapippuria myllystä
1. Sulata piirakkapohja ja tasoittele sen n 24 cm piirakkavuokaan ja reunoille. 2. Lisää tonnikala, paprika- ja sipulisilppu pohjalle. 3. Sekoita täyte: maito, kerma, munat, juusto, suola, pippuri ja tillisilppu ja kaada piirakan päälle. 4. Paista 200 asteessa noin 35 minuuttia.
Sekoita kaikki ainekset blenderissä, tarkista makeus (happamuus).
FRITTATA (L)
7 munaa 1 dl laktoositonta kermaa 1 dl laktoositonta juustoraastetta kourallinen kirsikkatomaatteja halkaistuna puolikas pienestä punasipulista silputtuna 1 valkosipulin kynsi babypinaattia pari kourallista suolaa ja mustapippuria tilkka öljyä kuullottamiseen koristeluun esim tomaattia ja rucolaa (rapeaksi paistettua pekonia)
1. Kuullota sipuli ja valkosipuli, lisää hetken päästä tomaatit ja pinaatti. 2. Sekoita munat rikki ja lisää kerma sekä juustoraaste, mausta suolalla ja pippurilla. 3. Voitele vuoka, kaada munaseos sinne ja lisää päälle kasvikset. 4. Paista 180 asteessa noin 20 mnuuttia kunnes saa väriä päälle.
Jos haluat frittataan suolaisuutta, lisää rapeaksi paistettua pekonia pinnalle. Paista se valmiiksi uunissa, noin 20 minuuttia 200 asteessa (ei kiertoilmassa). Vahdi ettei pala, mutta saavat olla niin rapeita, että voi murustaa frittatan päälle.
DUKKAH-TUOREJUUSTOLEVITE
purkki Oatly-kauralevitettä dukkah-maustetta, joko itse tehtyä tai kaupasta valmista
Kuten aina hyvissä juhlissa, täälläkään ei selvitty ilman pikku haavereita. Kesällä kirppikseltä löytämäni viinilasi tarttui kummasti pikkutytön hihaan, putosi ja jalka katkesi ja keittiön sohvan pellavasuojus sai pikkusormista suklaiset koristekuviot.
Mikä on sun brunssipöydän suosikkiohjeesi ja miten teillä on mietitty tulevan syksyn juhlia, pidetäänkö ollenkaan tai miten olette ratkaisseet?
