Pari tämän kesän kotimaan luontokohteistamme on vaatinut kaksi yritystä: Paavolan tammi ja Högbergetin luola. Maailmalla kohteet, jotka ovat…
The post Högbergetin luola Kirkkonummella appeared first on Meriharakka.net.
The post Högbergetin luola Kirkkonummella appeared first on Nelkytplusblogit.
Olen jo useamman vuoden etsinyt ruokapöytämme kaveriksi uusia tuoleja. Pöytä on sen verran hyvässä kunnossa, että sen uudistamiseen ei ole ollut tarvetta, mutta tuolit ovat ajan saatossa kuluneet ja menneet huonoon kuntoon.
Muutama vuosi sitten luulin jo löytäneeni meille uudet tuolit, kun löysin aivan ihanat korituolit. Silloin isäntä torppasi suunnitelmani ja sen jälkeen uusien tuolien etsiminen on ollut enemmän tai vähemmän haasteellista. Jo silloin aikoinaan kiinnostuin Pentikin Elisabeth-tuoleista, joissa oli sitä jotain. Kävin jopa koeistumassa niitä, mutta vielä silloin ne jäivät hankkimatta.
Edellisellä viikolla pähkäilin jälleen tuoliongelmaani ja kävin katomassa Pentikin sivuilta vieläkö heillä oli kyseistä tuolia valikoimassa. Ilokseni huomasin, että sitä löytyi ja vielä kahdessa eri värissä; valkoisen ja puun värisenä. Ajattelin lähteä joku päivä katsomaan niitä liikkeeseen ja pyytämään tuolia kotisovitukseen, sillä pitihän sitä käyttää myös isännän hyväksyttävänä.
Vain muutaman päivän päästä tästä Pentikin Ystäväklubilaisille tuli tarjous, jossa kaikista huonekaluista saisi 20% alennusta ja tämä tieto vauhditti suunnitelmani toteuttamista (ja ehkä päätöksentekoakin). Kävin hakemassa valkoisen tuolin kotisovitukseen ja mallailin sitä yhden päivän ajan. Isäntäkin kävi koeistumassa sen eikä kommentoinut asiaa oikein mitenkään, joten päättelin, että hiljaisuus on myöntymisen merkki. Vähän aikaa pahkäilin vielä kahden värin kesken, mutta loppujen lopuksi päätöksenteko oli helppoa. Eilen kävin palauttamassa tuolin ja samalla tilasin meille valkoiset uudet tuolit. Tuolidilemma oli saatu vihdoinkin päätökseen.
Ostospäätös ei ollut todellakaan mikään hetken mielijohde ja nyt kun se on tehty, olen asiasta jopa helpottunut. Tuolien ostosta seuraa meillä väkisinkin pieni lumipalloefekti, sillä ruokailutilaan täytyy ostaa uusi (isompi) matto ja muuttaa tilan yleisilmettä muutenkin. Olen tästä kaikesta niin innoissani ja miten hyvältä tuntuukaan sisustaa omaa kotia – pitkän tauon jälkeen.
Kotoilu taisi ottaa meillä pienen varaslähdön…
The post Tuolidilemma appeared first on Nelkytplusblogit.
Nyt on jälleen syytä ottaa jämäkankaat käyttöön ja tässä onkin ideoita jämäkankaille, niitä kun tuppaa kertymään varmasti kaikille, jotka harrastavat ompelemista. Aina kaikille kankaille ei löydy järkevää käyttöä, mutta kannattaa aina kuitenkin pohtia mahdollisuuksia, ennen kankaiden roskiin heittämistä. Pyrin kyllä aina ostamaan kangasta vain sen mitä tarvitsen, mutta aika usein sitä kangasta tuputetaan ostamaan liikaa. Teen usein myös löytöjä palalaatikoista, joten niistä ei sitten kehtaa alkaa vinkumaan. Näissä kun on ideana, että alle metrin kappaleita ei olisi myynnissä, koska muuten se olisi vain silppua ja hankalaa saada myydyksi. IDEOITA JÄMÄKANKAILLE Viime jouluna ompelin tyttärelle joululahjaksi aamutakin, mitä hän oli toivonut. Kangasta jäi vähän yli, joten otin sen nyt käyttöön ja päätin yllättää hänet yöasuksi suunnitellulla topilla. Kangasta oli vain sen verran vähän, joten takakappale topista, piti tehdä kahdesta kappaleesta, mutta se ei haitannut lopputulosta lainkaan. Topin yläreunaan leikkasin noin 6 cm:n kaistaleen, joka myötäilee leikkausta ja näin siihen saa ujutettua helposti myös olkaimet. Lopputulos on siisti, kun tikkauksen tekeekin muutaman sentin alemmaksi reunaa, joten silloin ei ole vaaraa, että reuna alkaa kääntyilemään tai pönköttämään. Topin malli on suora, sillä kangas ei tahtonut riittää alaspäin levenevään malliin, joten päädyin tekemään molemmille reunoille halkiot. Kankaassa kun ei ole joustoa, niin näin se on miellyttävämpi käyttää. Jälleen kerran tilkuista tavallaan koottu, mutta kangas tuli käyttöön ja tytär tuntui tykkäävän. RUSETTIPANNUNLAPUT Kun nuorempi tytär viime kesän alussa muutti kotoa, ompelin hänelle patalaput. Olin kuullut jomman kumman tyttäristä toivovan patalappuja, joten nuo laput annoin nuoremman tyttären uuteen kotiin, muistamatta, että olin hänelle jo aiemmin tehnyt patalaput. Vanhempi tytär olisikin näitä kipeästi tarvinnut ja kun huomasin mokani vähän liian myöhään, päätin tekaista hänellekin omat tyylikkäät patalaput. Ideoita jämäkankaille siis löytyi lisää, kun pyörittelin viimeisiä tilkkuja valkoisesta villakankaasta. Tämä suloisen pehmeä kangas oli villaa, saattaa siinä kyllä olla myös muutakin mukana, mutta se on riittävän paksu, jotta näpit ei pala, kun uunista vuokaa pois ottaa. Ompelin patalaput kuitenkin kolminkertaisena, varmuuden vuoksi. Koristeiksi etsin varastostani kierrätysnauhan ja samettirusetin, joka oli irronnut jostakin hiuspompulasta. Sen sisällä oli ryhtiä pitämässä ohut metallilanka, mutta en usko sen haittaavan. Näistä tuli siis rusettipatalaput ja nauha ja rusetti vaan tikataan siksakilla kiinni lapun oikean puolen kappaleeseen ja vasta sen jälkeen ommellaan patalapun saumat toisten kappaleiden kanssa yhteen. Muista ommella oikeat puolet vastakkain nurjalta ja sen jälkeen patalappu käännetään oikeinpäin. Kulmat viistotaan ja aukko ommellaan kiinni ja patalappu tikataan ympäri ommellen. Ensin en meinannut tehdä ripustuslenkkiä lainkaan, sillä itse säilytän patalaput kaapissa, mutta tein sellaiset varmuuden vuoksi. Virkkasin puuvillalangasta muutaman ketjusilmukan ja ompelin sen saumoihin kiinni. Valmista tuli ja tässä jälleen diy- vinkki tyylikkäisiin patalappuihin ja mikä parasta, täysin kierrätetyistä materiaaleista. Löytyykö sinulla ideoita jämäkankaille? Mikäli haluat jakaa omia ideoita täällä, niin laita ihmeessä kommentteihin omia parhaita vinkkejäsi, niin saadaan jämäkankaat käyttöön, eikä ne mene turhaan roskiin.
The post IDEOITA JÄMÄKANKAILLE appeared first on Kristallikimara.
The post IDEOITA JÄMÄKANKAILLE appeared first on Nelkytplusblogit.
Kaupallinen yhteistyö S-ryhmän ravintolat / Rosso Pizzaperjantai on täällä taas! Rosso-ravintoloissa iloitaan viikonlopun alkamista Pizzantai -kolmen ruokalajin pizzamenulla, joka on täydellinen viikonlopun aloittaja,…
The post Pizzaperjantai on Rossoissa PIZZANTAI – voita 100 euron lahjakortti ravintolaan appeared first on Beach house kitchen.
The post Pizzaperjantai on Rossoissa PIZZANTAI – voita 100 euron lahjakortti ravintolaan appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Karkkilan punk meininki ja ostokset appeared first on Nelkytplusblogit.
Meillä on ollut remontin kanssa niin kiire, etten ole ehtinyt julkaisemaan Samui Becksin kolmatta vieraspostausta – suuret pahoittelut tästä. Nyt kuitenkin takkatulen loimussa ja niskat kaikesta ikkunoitten rapsutteluista jumissa, päätin ottaa lasin viiniä ja istuttaa takamukseni koneen ääreen.
Blogin seuraajat tietää, että meidän huusholliin on Samuivuosilta eksynyt kolme koditonta saaren koiraa. Yhden rakkaista karvapalleroista menetimme viime heinäkuussa, ja kuten varmasti arvaatte, se oli erittäin raskasta. Vieläkään ei olla selvitty siitä, eikä todennäköisesti koskaan täysin selvitäkään. Varsinkaan kun Bumba vierailee edelleen Tompan unissa muistuttamassa meitä suuresta menetyksestä.
Kukaan Samuilla käyneistä ei ole voinut olla törmäämättä Samui vapaisiin sieluihin – noihin hellyyttäviin liikenteen seassa hölkkääviin ja rannalla paistatteleviin “mustangeihin” (kuten Beck sanoisi). Irtokoiria on joka puolella ja osa näistä väistämättä herättää pelastushalun ainakin itselläni, vaikka kuinka yrittäisin katsoa muualle ja kovettaa sydämeni. Minulta se ei onnistu, eikä monelta muultakaan – onneksi. Mutta koiraan kiintymisellä on hintansa, ja sellaisen tarinan Beck haluaa kanssamme jakaa.
Hän ei suosittele tarinaa kaikkein herkimmille:
 |
| Kyllähän nämä paikalliset koirat ovat melkoisia veijareita. |
Beck: Jossain on koira haudattuna
Samui ja Thaimaa muutenkin on koiria rakastavien ihmisten maamiinamaa! Koiria rakastava ihminen on jatkuvassa kierteessä siihen, miten voisi pelastaa kaikki vapaanoloisen näköiset, joskus niin suloisetkin hauvelit? Nehän ovat joka puolella vapaana juoksevia “mustangeja”, jotka yleensä ymmmärtää olla haukkaamatta sitä palaa, mikä hyvin mahdollisesti tarjoaa seuraavan illallisen.
Paljon kaikkea voi lukaista tästä linkistä https://www.thekohsamuiguide.com/koh-samui-dogs/, mutta tässä kohtaa haluan kuitenkin kertoa omakohtaiset koirakokemukseni saarella. Ne ovat vähintäänkin normista poikkeavia!
Olen aina mielessäni sanonut, että koirat aistivat koiraihmiset. Kolme schäferiä aikaisemmin perheen kuvioissa kertoo, että on koirien kanssa pelattu muutakin kuin pallonheittoa. Yksi merkkihän ei sulje muita pois ja Samuin kolmannella vuodella sinkkuna palloillessani huomasin kaverin, joka halusi kaveria, mutta oli superarka. Kolme viikkoa meni, että illallista tarjottuani hän lipaisi kättäni.
Ostin siis koiranruokaa kasseittain tälle vinttikoiran sekoitukselle. Katseemme kohtasivat jantterin kanssa illallisen aikaan, muuten hän pelitti ympäriinsa kuin ensipäivän teini. Mömmöt olivat terassin ulkoreunalla, mutta valehtelematta sijainti ei ollut hyvä. 20 kämppää ylempänä kaikki käyttivät samaa kulkuväylää, osa scoottereilla. Tämä Lassie ei ilmeisesti nuoruutensa takia ymmärtänyt, että osa pelkäsi hänen leikkisiä mopo-jahtauksia. Ikinä se ei purrut ketään, mutta väritti haukuilla tekemisiään.
Tätä sitten jatkui, kunnes tulimme halitutuiksi. Ikinä Lassie ei kuitenkaan päässyt kämppään sisään ja sen hän ymmärsi. Yritimme kerran porukalla viedä hänet nuuderointiin, mutta kaksi kilsaa kämpiltä hän repi itsensä väkisin lava-auton lavalta ja hyppäsi pois osuen melkein vastaan tulevaan liikenteeseen. Ei hän ymmärtänyt maailmaa tämän pienen rinkulansa ulkopuolella ja paniikki iski. Iltamömmön aikaan Lassie kuitenkin taas saapui pimeydestä hakemaan päivän selvää sapuskaa.
Tästä meni kenties viikko ja Lassie katosi ihmeellisesti. Olin jättänyt pöperöt ulos ja kuulinkin jotain louhintaa television katsomisen lomassa. Sitten jokin sanoi, että nyt ei kaikki ole oikein. Katsoin ulos ja Lassie lähti laukkaamaan. Menin makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet päälle ja lähdin Lassie jahtiin. Tunnin jälkeen luovutimme ystäväni kanssa homman, mutta olin jo käynyt apteekista ostamassa tiettyyn myrkytykseen toimivaa hiiltä. Saavuin kämppääni ja oli menettää veren päästäni; Lassie oli jossain vaiheessa ekaa kertaa kömpinyt bungalowiini sisään ja kuollut vessani lattialle, ulosteet ja oksennukset ulkona. Olin jossain vaiheessa nähnyt oudon kupin kämppäni ulkopuolella, missä oli spaghettia, mutta tässä vaiheessa ulos katsoessani spaghettikippo oli kadonnut.
 |
| Tämä kaveri ei ole Lassie, mutta seurasi meidän frisbeegolf peliä silmä tiukkana. |
Leffatyyliin: Kolme vuotta aikaisemmin.
Olin ylempänä samassa paikassa, isommassa talossa aitojen kanssa ja Sepi-koira käveli yhtenä päivänä moikkaamaan. Ikinä se ei sitten lähtenyt, kun sai ekat hyvät bilejämät ruoista. Oli jo siinä vaiheessa käynyt vieraissa, koska noin viisi kuukautta myöhemmin talon kulmassa olikin yhdeksän mokomaa. Tiesin itse että aika on vähissä, sillä olin sopinut opetuskeikoista Taiwaniin. Nippanappa seitsemän viikkoisina sitten äiti jää “vahingossa” peruuttavan auton alle (siis sama mesta, missä Lassie koki kohtalonsa Taiwanista palattuani) ja yhtäkkiä olen isä, jonka pitää löytää yhdeksän step-isää pennuille. Löin pentuja koriin ja ajelin ympäri Samuita. Lähtöä edeltävänä päivänä oli vielä kaksi piipittävää, noh vinkuvaa pentua ja sain vinkin jostain suomalaisista, jotka olivat pidemmällä lomalla. Pitkän vonkaamisen jälkeen pennut jäivät sitten heille (jos tunnistat?) ja itse lähdin pariksi vuodeksi karkuun… Taiwanissakin sanoivat kahden vuoden jälkeen, että on vuoden porttari 
Palasin Samuille, vuosi vierähti ja asuin Maenamin kulmikossa. Yhdestä kahdeksasta bungalowista, asumaton raunion tapainen, esiin astui pieni villakoiraa muistuttava härpäke. Kaikki villat olivat kertyneet sykkyrälle erilaisiin luonnon takiaisiin. Tämä pieni luonnonkappale oli sitten niin peloissaan kaikkea, ettei suostunut ottamaan askeltakaan kämpästä numero 8.
Siinä meni helposti viikko, että sai mitään yhteistä ymmärrystä. Kolmannella viikolla sain sitten pesun ja karvojen leikkauksien operaation yhteistoiminnalla hänen kanssaan aikaiseksi. Yhden päivän hän jopa hyppi ja iloitsi seurassamme ennen luolaansa paluuta, mutta sitten seuraavana päivänä löysimme hänet keskeltä nurmikkoa iso pallo kyljessä. Käärme oli purrut häntä kylkeen.
Päätin että tämä on tässä.
Myöhemmin 2008 tein Samui News -videoita Yuotubeen ja kävin myös tutustumassa Samui Dogrescuen pääpaikkaan – haastattelu ja videokin niiltä ajalta on jossain. En voinut olla huomaamatta, kuinka pyyteettömästi nämä ihmiset elävät koirien ehdoilla. Vapaaehtoisia, ruoka ja katto pään päällä liksalla eläviä nuoria, jotka pelastavat Samuita pienen palan kerrallaan.
Nämä vapaaehtoiset kiertävät saarta ja pudottavat säkeittäin ruokaa koirille ja kissoillekin, ja temppeleiden munkit sitten hoitavat loput. He myös steriloivat ja tarpeen vaatiessa lopettavat eläimiä. Ovat tehneet sitä jo ennen kuin saarelle saavuin 20 vuotta sitten. Lahjoituksia tulee lähinnä ihmisiltä, jotka ovat saarella käyneet ja kokeneet tämän maailman – kenties voisi sanoa eläinten maailman.
 |
| Veijo on taistellut ruokapaikastaan ja sen näkee naamasta. |
 |
| Molemmin puolin “kuokkaa” on taisteluarpia. |
Kutsun tätä kaveria Veijoksi. Hän lepäsi näillä kulmin, kun 2012 saavuin. Taisteluarvista voi päätellä, että Veijo on saanut taistella monen monta kertaa paikastaan auringossa. Hän on yksi onnekkaista Samuin koirista, joka saa välillä sateen tullen nukkua hotellin aulan katoksen alla. Yleensä kun tienpätkää ajan, Veijo tunnistaa scootterini äänen, eikä juurikaan ole näin vuosina korvaansa lotkauttanut.
Tänään sitten olin pystyssä aamusta ja näin köpöteltiin ekaa kertaa kimpassa rannalla. Vanha kun jo on, otti sitten hotelliin oikopolun, kun itse jäin miettimään koko juttua ja jouduin kiertämään…
 |
| Veijo |
 |
| Mikäs on näissä maisemissa Veijon kanssa tsuppailla. |
The post Vieraskynäilijä Beck Samuilta: Jossain on koira haudattuna appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Aurinkoiset auringonkukat appeared first on Nelkytplusblogit.
tunnetila: hauskuus
Beach House Kitchen -blogin Heli haastoi minut kertomaan itsestäni 8 asiaa, joita uskon, että blogini seuraajat eivät minusta vielä tiedä. Huh, aikamoinen miettiminen näissä oli, olenhan kirjoittanut blogiani jo kohta 14 vuotta. Noiden vuosien aikana kanssanne on tullut jaettua jo vaikka mitä!
Kahdeksaan faktaan asti en päässyt, mutta tässä kuitenkin 5 asiaa, jotka pienellä pinnistelyllä keksin.
1. Olen aikuisena keräillyt Barbie-nukkeja
Rakastin lapsena leikkiä barbeilla. Barbieleikkimme naapurissa asuvien tyttöjen kanssa kestivät useita päiviä, ja leikit valloittivat omakotitaloistamme kokonaisia huoneita.
Joskus parikymppisenä päätimme ystäväni kanssa ostaa toiselle ystävällemme synttärilahjaksi Barbien. Vähän vitsillä, vanhojen hyvien aikojen kunniaksi. Kuinka ollakaan, tuon nuken mukana meille avautui täysin uusi maailma!
Aloimme Googlailla millaisia barbeja nykyään valmistetaan, ja pian löysimme aikuisille (yli 15 vuotiaille) tarkoitetun keräilybarbien maailman. Muutamassa vuodessa minulla oli sata erilaista keräilybarbia, ja viiden vuoden päästä nukkeja oli jo 200.
Käytin ison osan palkastani satoja dollareita maksaviin keräilynukkeihin, joita tilasin Jenkeistä. Nukkejen vaatteet olivat Versacen, Armanin tai Badgley&Mischkan suunnittelemia, ja niiden kaulassa roikkui aitoja Swarovski-kristalleja. Metsästin myös ympäri maailmaa vanhoja vintage-nukkeja 50-luvulta.
Aktiivista keräilyä kesti ehkä noin kymmenen vuotta, kunnes kanssani Barbeja keräillyt ystäväni muutti ulkomaille. Ystävän muuton jälkeen keräilyinnostukseni alkoi hiipua, ja möin kerralla pois yli sata nukkea.
Barbiet ovat olleet kuitenkin tärkeä ja rakas osa elämääni ihan pienestä asti, joten ihan kaikista nukeistani en ole vieläkään luopunut. Vintillä on edelleen kymmeniä nukkeja lapsuudestani, ja keräilynukkejakin minulta löytyy vielä parikymmentä.
2. Olen esiintynyt useamman kerran televisiossa
Yksi tv-esiintymisistäni liittyy juuri yllä mainitsemaan Barbie-keräilyyn. Ystävästäni ja minusta tehtiin noin 15 vuotta sitten insertti Ajankohtaiseen kakkoseen. Insertissä kerrottiin aikuisista, jotka tekevät lapsenomaisiksi ajateltuja asioita, esim. rakentelevat vaikkapa junaratoja tai keräilevät leikkiautoja tai Barbie-nukkeja.
Suostuin haastatteluun sillä ajattelin, että insertistä tulee hauska ja kepeä. Halusin näyttää ihmisille, että itseä ei kannata ottaa liian vakavasti, ja että kauniiden asioiden keräily on ihan ok, oli ne asiat sitten lasiesineitä tai vaikkapa designereiden suunnittelemia nukkeja.
Noh, jutun lopputulema oli se, että minusta sai todella itsekkään ja ärsyttävän kuvan. Juttuun oli mm. irrotettu asiayhteydestä lause, jossa totesin, että en halua lapsia, koska haluan pitää kaikki barbiet itselläni. Ah miten ihanaa!
Toki olin tuon lauseen haastattelussa ääneen sanonut, eli periaatteessa voin syyttää siitä vain itseäni. Tuo yksittäinen lause oli kuitenkin leikattu irti kohdasta, jossa kerroin, että lapsille on leikkejä varten ihan eri nuket, nämä kalliit keräilynuket on tarkoitettu aikuisille, niin pikkasen kyllä vitutti kun sanomani oli saatu editoimalla täysin uuteen uskoon.
Jos tuosta jotain opin niin sen, etten mene enää koskaan telkkariin kenenkään haastateltavaksi.
3. Ihmiseksi, joka ei juurikaan kokkaile, minulla on valtavasti ruokakirjoja
Kun muutimme heinä-elokuun vaihteessa, huomasin, että minulla oli 27 ruokakirjaa! Olen testaillut uusia reseptejä ehkä kuudesta kirjasta, ja kaikki muut kirjat ovat olleet hyllyssä koskemattomina jo vuosia.
Karsin kirjoja muutossa, ja nyt kokkikirjoja on hyllyssä ”enää” 18. Päätin samalla, etten enää hanki hyllyyn yhtään teosta pölyttymään, ennen kuin alan kokkailemaan niistä säännöllisesti.
Juuri kun olin tuon ostamattomuuspäätöksen tehnyt, sain kuulla, että Hanna Gullichsenilta oli tulossa uusi Kokin kotiruokaa -kirja. Hannan reseptit on aina ihania, joten taistelen edelleen sitä vastaan, etten osta muutama viikko sitten ilmestynyttä uutukaista itselleni.
Vai voisikohan tuon kirjan vielä ostaa? Eikö tasan 20 kokkikirjaa ole ihan hyvä tasaluku?
4. Aina silloin tällöin ajattelen haluavani näyttelijäksi
Moni haaveilee lapsena ja nuorena olevansa aikuisena kuuluisa laulaja tai näyttelijä. Itse en moisesta nuorempana haaveillut (haaveammattini oli lapsena radiotoimittaja), mutta ihan viime vuosina olen alkanut miettiä, voisiko minusta olla näyttelijäksi.
Teatterinäyttelijäksi en haluaisi missään tapauksessa, sillä minulla on niin huono muisti, etten oppisi repliikkejäni koskaan ulkoa. Sitä paitsi jännitän usein esiintymistä, joten olisin vatsa ruikulilla koko näytöksen ajan. Mutta joku leffa tai tv-sarja, jossa tapahtumat kuvataan kohtauksittain, olisi ihan superhauskaa tehdä!
Jos kuitenkin totta puhutaan, niin näyttelijähaaveeni poistaa viimeistään se, etten haluaisi olla julkisuudessa. Olisi kamalaa, jos minut tunnistettaisiin kadulla kävellessä. Hyi olkoon.
5. Olen alkanut haaveilla muutosta pois pääkaupunkiseudulta
Muutimme pari kuukautta sitten, enkä halua muuttaa seuraavaan kymmeneen vuoteen yhtään mihinkään. Muuttaminen on karmeinta ikinä, ja saa psyyken romahtamaan. Olen kuitenkin alkanut kyllästyä pääkaupungin naurettavaan hintatasoon ja hektiseen elämään, joten seuraavan kymmenen vuoden varalle minulla alkaa olla suunnitelma kasassa.
Haluan asua seuraavat 10 vuotta nykyisessä asunnossamme, mutta näiden vuosien aikana olisi kiva löytää jostain muualta kiva omistusasunto, jonka voisi laittaa nyt vuokralle. Kymmenen vuoden päästä voisi hidastaa elämää ja muuttaa tuohon asuntoon, joka olisi meillä jo valmiina ”vanhuutta” varten.
Minulla ei ole oikein koskaan ollut mitään pitkän aikavälin suunnitelmia. Olen elänyt aikalailla päivä kerrallaan, enkä ole haaveilut sen kummemmista asioista. Nyt poikkeuksellisen vuoden aikana olen kuitenkin alkanut miettiä tulevaisuuta, ja sitä, mitä todella haluan elämältä.
Tiedän, että mitä tahansa voi sattua ja maailma voi mullistua kymmenessä vuodessa vaikka mihin suuntaan, mutta tuntuu silti aika kivalta, että minulla on vihdoin jonkinlainen suunnitelma seuraavalle vuosikymmenelle. Toivotaan että kaikki menee hyvin, ja että koko 20-luku ei olisi näin perseestä, mitä tämä ensimminen vuosi on ollut.
Kuvat: Vilma
The post 5 asiaa minusta, joita ette (ehkä) tienneet appeared first on Tunnetila.
The post 5 asiaa minusta, joita ette (ehkä) tienneet appeared first on Nelkytplusblogit.
Viime viikolla:
– nautin lämpimästä ja aurinkoisesta syysviikosta, lenkittelin koiruuksien kanssa paljon ja tapasin ystiksiä
– yllätin ex-anopin hänen 76- vuotis syntymäpäivänä lahjomalla & viemällä hänet elokuviin katsomaan Metsäjättiä, jonka jälkeen vielä kahvittelimme. Metsäjätti oli sympaattinen elokuva, jossa ollaan pienen ihmisen puolella. Jussi Vatanen teki luontevan pääosasuorituksen, ja muutkin näyttelijät olivat hyviä. Oletteko muuten huomanneet, miten kiva on yllättää ystäviä? Siitä saa itsekin hyvän mielen.
– tapasin ystiksen Jumbossa ja ajattelimme kokeilla tätä nykyä kovin muodikasta (rameneita tarjoavaa) Momo Toko- ravintolaa. Nyt täytyy sanoa, että olipahan makunystyröille oudoin lounas pitkään aikaan, kumpikaan meistä ei tykännyt. No, aina ei voi tykätä kaikesta, ehkä makuaistini ei ole niin hienostunut, että ymmärtäisi rameneitten päälle. Onneksi turistiin ja nuristiin sydämen kyllyydestä, jotta siinä mielessä onnistunut lounas.
– hulluttelin Stockalla Herkun verran. Halpoja juustoja ja ah lempparini: pinaattivuohenjuustolasagnea! Nam!
– lanseerasin uuden happeningin eli kauneussunnuntain, tein jalkahoidon, lakkasin kynnet, kuorin ihon ja kosteutin kasvojen ihon naamiolla. Kyllä oli kaunis olo sen jälkeen, niin kaunis, etten voinut kokata ja piti tilata pizzaa! Pojat eivät pistäneet onneksi pahakseen.
VIIKON ASUINSPIS: Tikkitakki rulettaa, (takki & Other Stories) ja väriläiskänä toimii Pupulandia kaulaliina Stockalta.
VIIKON ELOKUVA: Tove on nähty ja olen lähes sanaton – niin briljantti se oli. Ei tippakaan jäykkä tai pönakkä vaan eloisa, raikas ja pirskahteleva. Alma Pöysti Tovena on roolissaan täysin suvereeni, hurmaava ja aito. Musiikki, kuvaus ja puvustus perfect. Pieni varoitus: tämän elokuvan nähtyään haluaa maalata, tanssia (kuten Tove elokuvassa), lukea kaikki Toven kirjat, toteuttaa unelmiaa, juoda viiniä ja uida meressä. Sitä kohti ja elokuvalle 5+ tähteä!
VIIKON KAPPALE:
VIIKON AJATUS: ”Ihminen tarvitsee vain kaksi ominaisuutta, keskittymiskyvyn ja mielikuvituksen. Keskittyy siihen mitä tekee ja kuvittelee itsensä toisen asemaan. Muu seuraa perässä.” Kari Hotakainen Ihmisen osa
Valoa viikkoon!
The post Viikkoraportti appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Viikonlopun puuhia appeared first on Nelkytplusblogit.
Tiedättekö sen hetken, kun olet juuri tekemässä jotain, on ”täydellinen” visio, hetki vaikuttaa täydelliseltä ja sitten tapahtuukin jotain yllättävää.
Kuten vaikka tänään oli (mukamas) syntymässä juuri se täydellinen aamukahvikuva, oli syyslehtiä maassa, aurinko porotti juuri oikeasta suunnasta, valo oli täydellinen ja mitä Samu siinä kohden tekee, nostaa jalkaa ja pissaa puskaan.
Tuttua vai mitä ihan kaikilla tasoilla.
Tyttärelle aamulla totesin, ”ei kai päällä ole likainen paita”, tytär siihen nauraen, ”oletko äiti tyhmä vai tyhmä, pesit tämän paidan eilen ja nostin sen tänä aamuna narulta.” Tähän ei auttanut vastata muuta kuin, että ”olen tyhmä ja tyhmä” ja siinä hetkessä meillä riitti nauramista, hetki oli täydellinen, tytär ja minä kohtasimme naurun keinoin kiireisenä arkiaamuna.
Täydellinen hetki syntyi sen epätäydellisyydestä.
”Täydellinen” on tavallaan ihana sana ja samalla kamala. En ole koskaan pyrkinyt täydellisyyteen, mutta onhan se mahtava tunne, jos tulee fiilis, että nyt syntyi täydellinen ruoka tai täydellinen kakku tai jotain muuta vastaavaa. Onnistumisen tunne on hieno.
Se miksi en ole pyrkinyt täydellisyyteen on se, että mielestäni täydellisyys on subjektiivinen kokemus, toisen täydellinen on toiselle epätäydellinen. Tiedostan, että oma täydellisyys on toiselle kovin vaatimatonta. Lisäksi täydellisyys asettaa aivan liikaa paineita.
Tietoisuus myös siitä, että aina on täydellisempiä ihmisiä kuin itse, laskee rimaa pyrkiä ankaraan täydellisyyteen vaan pikemminkin nauttia siitä mitä tekee, oli lopputulema mitä tahansa. Välillä onnistuu ja välillä ei. Ilon kautta tekeminen, sitä voisin jopa kutsua tietynlaiseksi täydellisyydeksi.
Vaikka saatamme hyvin muistaa sen täydellisen hetken, täydellisen auringonlaskun, täydellisen kahvin, täydellisen yhteyden toiseen ihmiseen. Epätäydellinen hetki on kuitenkin monesti se josta saa ne parhaat naurut ja sen vuoksi epätäydellinen hetki voi ollakin täydellinen.
Esimerkiksi meidän hääpäivä oli kaikkea muuta kuin täydellinen. Sekoilua mahtui, tämä morsian oli myöhässä alttarilta, koska unohti, että aika olikin muuttunut jossain kohden, urkuri siellä rämpäytteli samoja sointuja aina uudelleen ja uudelleen menemään. Eräs häävieras oli aina askeleen myöhässä eli myöhästyi kirkosta ja eksyi hääpaikalta. Hääyökin meni tällä uunituoreella vaimolla vessan lattialla miehen kuorsausta paossa.
Mutta miten monta kertaa olemme nauraneet täydellistä ilon naurua mahamme pohjasta näille sattumuksille. Jos kaikki olisi mennyt maaliin, olisiko jälkikäteen niin paljon naurettavaa, kenties niin paljon muisteltavaa?
Muistammeko iäkkäinä ne hetket, kun suoritimme ja saimme kenties tuloksena täydellisyyttä. Vai muistammeko ennemmin ne hetket, kun kaikki meni mönkään ja miten siitä selvittiin ja miten jälkikäteen naurettiin. Miten vastoinkäymiset ja epätäydellisyys on ne seikat, jotka hitsaa yhteen, tuo toisen ihmisen vielä tiiviimmin lähemmäksi itseään.
Kun jaat oman epätäydellisyyden toisen kanssa, jaat vaikka murheet ystävälle tai ystävä jakaa sinulle, tämä on se harppaus, joka vie ystävyyden taas askeleen syvemmälle tasolle. Ei kukaan halua nähdä kuorta vaan pintaa syvemmälle, sillä sieltä syvältä löytyy se aito ihminen.
Jos mietin meitä mieheni kanssa, juuri vastoinkäymiset ovat hitsanneet meidät yhteen ja tuoneet tunteen, tuo ei horju hädän hetkellä vaan on se kallio jota tarvitsen. Kalliokaan ei ole täydellinen vaan täynnä rosoja ja jokin juuri niissä rosoissa on, mikä tekee toisesta rakastettavan.
Ehdottomasti ne parhaat naurut saadaan myös arjen keskellä, nauraen surutta toistemme kömmähdyksille, hömelöille lapsuksille mitä suusta pääsee, toisen kanssa voi turvallisesti olla epätäydellinen ja tälle epätäydellisyydelle voi vielä nauraa, sillä tämä nauru ei ole pilkkaa toisen kustannuksella vaan lämmintä rakkautta.
Joten kyllä se kaikkein paras kuva näistä on Sampan puskapissa vaikka en väitä, että mikään muukaan kuva olisi mitenkään täydellinen. Tässä kuvassa on vaan se elämänmaku, se mitä elämä on, täydellistä ja epätäydellistä yhtä aikaa, ei toista ilman toista.
Epätäydellisyys kaikessa on vaan paljon mielenkiintoisempaa kuin hiottu täydellisyys, sillä juuri se muistuttaa inhimillisyydestä ja siitä aitoudesta, jota jokainen meistä janoaa. <3
Minkälaisia mietteitä teksti herättää? Pyritkö täydellisyyteen vai annatko armon käydä? Haluatko jakaa epätäydellisiä hetkiä, hetkiä joille ei ehkä ole voitu nauraa, koska olivat sen verran epätäydellisiä tai epätäydellisiä hetkiä, joille jälkikäteen on voinut nauraa. Olisi hienoa kuulla mitä tahansa aiheesta epätäydellisyys ja täydellisyys?
Ilon kautta uuteen viikkoon. <3
The post Epätäydellinen täydellisyys first appeared on Tiia Koivusalo.
The post Epätäydellinen täydellisyys appeared first on Nelkytplusblogit.
Matkabloggaajana seuraan monia suomalaisia matkablogeja ja poimin niistä vinkkejä näinä aikoina erityisesti lähimatkailuun. Högbergetin luolan “löysin” Marjon matkassa…
The post Lammassaari ja Kuusiluoto appeared first on Meriharakka.net.
The post Lammassaari ja Kuusiluoto appeared first on Nelkytplusblogit.
Kangasmaskien pesu on tärkeää jokaisen käyttökerran jälkeen, jotta kangasmaskit säilyvät hygieenisinä ja turvallisina käyttää. Vinkki, jonka sain tänään äidiltä, maski kannattaa laittaa syvälle lautaselle (ilman kuminauhoja) ja peittää vedenkeittimen kiuhuvalla vedellä. Anna “hautua”/liota 5 min, huuhtele pikaisesti ja pistä kuivumaan. Voila!
The post Vinkki vitonen näin koronaikoina appeared first on Nelkytplusblogit.
 |
| Neule Prisma/London Fog |
Syksyn tuoksuihastukseni on Ted Bakerin Sweet Treats -tuoksukokoelman Amelia. Kokoelman muut tuoksut eivät ole minulle tuttuja, joten en osaa verrata Amelia niihin. Mutta tämä suloinen Amelia hurmasi. Ensin tuoksusta löytyy raparperia, mantelia ja magnoliaa. Seuraavana tulevat tumman kukan, jasmiinin, heliotroopin ja lakritsin tuoksut. Tuoksun pohjana taas on tonkapapua, vaahteraa ja patsulia.
Tuoksun ovat hyväksyneet myös erittäin tuoksukriittiset tyttöni. Joten tämä voisi olla kiva lahjaidea vaikka joulua ajatellen.
Ihania värikkäitä syyspäiviä <3
The post Syksyn trendisävyt asussa ja kynsissä appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Banoffee piirakka appeared first on Nelkytplusblogit.
Kukkasipulit saatu: Nelson Garden / PerPR Oy
The post Aarteita kevääksi appeared first on Nelkytplusblogit.
– By Railin verkkokaupassa oli viime viikolla -25% kaikista tuotteista, ja koska olin kuullut niin paljon hyvää voidemaisesta poskipunasta, pakkohan se oli tilata. Tällä viikolla olen sitten testaillut tuotetta, ja täytyy sanoa, että en enää palaa puuterimaisiin poskipuniin. Hiukan ensin pelkäsin pelleposkia, mutta ihoon sulautuvien pigmenttien ansiosta poskipunaa on helppo käyttää ja lopputulos on luonnollisen hehkuva. By Raili – By Raili Pro Glow Perfecting Cream Blush poskipunalle ja korallin sävyiselle värille 030 peukku!
The post Parasta juuri nyt appeared first on Nelkytplusblogit.
Yhdessä Viinilinnan ja Raflaamon kanssa Viikon alussa oli miellyttävä tapahtuma Presidentti hotellin ravintola Bistro Manussa, jossa pääsin maistelemaan asiakasomistajaviinejä, sekä herkuttelemaan syksyisen menun makuelämyksillä. Millaisia olivat sitten asijantuntijoiden makuvalinnat syksyyn, kun asiakasomistajaviinit juhlivat 20 vuotistaivaltaan? Poikkeusaikana erityishuomio oli tietysti turvallisuudessa. Joka toinen pöytä oli katettu ja mm. käsidesiä ja maskeja oli hyvin saatavilla ja tarjoilijoilla oli kunnon visiirit kasvoillaan. Asiantuntijoiden valitsemat asiakasomistajaviinit, ovat olleet S-ryhmien ravintoloissa myynnissä jo 20 vuotta. Me suomalaiset olemme saaneet hiukan valistusta ja oppia siitä, millaisia viinejä kannattaa nauttia eri ruokien kanssa. Kun juomien ja ruokien maut kohtaavat ja valinnat ovat oikeat, niin lopputulokseen ei voi olla kuin tyytyväinen. Kestävä kehitys on viinivalikoimassa tärkeää ja vastuullisia viinejä toivovat myös myös ravintola-asiakkaat. Näin asintuntijoiden makuvalinnat syksyyn ovat kriteerien suhteen olleet selviä. Juhlavuoden viinit, etelä-sisilialaiset Barone Montalton viinit, rose-, valko-, puna-, sekä kuohuviini ovat kaikki vegaaneja ja luomuviinejä. Nicolas Feuillatte Brut on asiakasomistajasamppanja. Nämä ovat monitoimiviinejä, jotka ovat useamman makuun ja sopivat seurustelujuomana tai ruuan kanssa, oli se sitten pizzaa tai pihviä. Viinien tulee olla helppoja, jotta illallisen tai seurustelujuoman valinta ei tuota liikaa päänvaivaa. Harva osaa itse sujuvasti valita ruokiin sopivat juomat, joten illanviettoon voi keskittyä rauhassa, kun esille tuodaan ne viinit, joiden kanssa saa upean makuelämyksen. Minusta tämä kyllä kuulosta hyvälle idealle ja mielelläni annan itseni asiantuntijoiden johdateltavaksi juomien suhteen, sillä en todellakaan ole niin perehtynyt viinien maailmaan. Kaikki nämä Barone Montalton asiakasomistajaviinit saat S-Etukorttia näyttämällä hintaan 23.90 e/pullo ja samppanjan 43,90 e/pullo kaikissa Suomen s-ravintoissa. ILLAN MENU Tervetulomaljana meillä oli Barone Montalto Organic Brut, eli herkullinen kuohuva. Ei liian makea eikä kuiva, mutta juuri sopiva. Allergisena minulla oli alkuruokana vegelautanen, muilla oli kalaa. Juomana Barone Montalto Organis Brut. Kaunis kattaus on puoliruokaa ja se kyllä pitää paikkansa. Seuraavaksi tarjoiltiin Myskikurpitsakeittoa ja sienikroketti, Barone Montalto Oraganic Rose. Tämä yhdistelmä oli kyllä ihana ja tuo rose oli kyllä niin raikas. Usein rose mielletään kesäjuomana, mutta se sopii hyvin myös talveen ja varsinkin pikkujouluaikaan ja jouluruokien kanssa, sillä viinin hapokkuus toimii hyvin juuri jouluruokien parina. Pääruokana oli muheva ja mehevä ja hiukan enemmän arkiruokaa muistuttava Hirviwallenberg, jonka kyytipoikana tarjoiltiin Barone Monalto Organic Rossoa. Täyteläistä punaviiniä, joka kruunasi aterian. Taisin sanoa liian aikaisin tuosta kruunaamisesta, sillä parasta usein on ruuan päätteeksi juuri ihana makoisa, kermainen makea jälkkäri. Lakritsi Crème brûlèe, olisin voinut syödä sitä vielä lisää, niin herkullista se oli. Kiitos illasta ja miellelläni käyn nauttimassa joku ilta vielä lasin sitä roseeta ja kuittaan, että asijantuntijoiden makuvalinnat syksyyn olivat onnistuneet niin viinien, kuin ruokienkin suhteen.
The post ASIANTUNTIJOIDEN MAKUVALINNAT SYKSYYN appeared first on Kristallikimara.
The post ASIANTUNTIJOIDEN MAKUVALINNAT SYKSYYN appeared first on Nelkytplusblogit.
Minulla oli noin 400 grammaa kurkkua ennenkuin leikkasin kurkuista päät pois. Täällä ei ole pitkää kurkkua kuten Suomessa, vaan napakoita pikkukurkkuja. Jaoin kurkut 4 osaan , ja leikkasin ne palasiksi.
Näin täällä edelleen vallitsevan toisen lockdownin aikana vain välttämättömät kaupat, kuten ruokakaupat ja apteekit ym. , ovat auki, ja ruokaostosmatkat ovatkin viikon kohokohtia, kun muita ostoksia ei voi tehdä. Tel Avivin filippiiniläisessä ruokamarketissa on tosi hyvä ja eksoottinen vihannesosasto, josta käyn välillä hakemassa hieman erikoisempia aineksia.
Banaaninlehtirullia.
The post Itusalaatti aasialaisittain appeared first on Nelkytplusblogit.
Yhdessä Viinilinnan ja Raflaamon kanssa Viikon alussa oli miellyttävä tapahtuma Presidentti hotellin ravintola Bistro Manussa, jossa pääsin maistelemaan asiakasomistajaviinejä, sekä herkuttelemaan syksyisen menun makuelämyksillä. Millaisia olivat sitten asijantuntijoiden makuvalinnat syksyyn, kun asiakasomistajaviinit juhlivat 20 vuotistaivaltaan? Poikkeusaikana erityishuomio oli tietysti turvallisuudessa. Joka toinen pöytä oli katettu ja mm. käsidesiä ja maskeja oli hyvin saatavilla ja tarjoilijoilla oli kunnon visiirit kasvoillaan. Asiantuntijoiden valitsemat asiakasomistajaviinit, ovat olleet S-ryhmien ravintoloissa myynnissä jo 20 vuotta. Me suomalaiset olemme saaneet hiukan valistusta ja oppia siitä, millaisia viinejä kannattaa nauttia eri ruokien kanssa. Kun juomien ja ruokien maut kohtaavat ja valinnat ovat oikeat, niin lopputulokseen ei voi olla kuin tyytyväinen. Kestävä kehitys on viinivalikoimassa tärkeää ja vastuullisia viinejä toivovat myös myös ravintola-asiakkaat. Näin asintuntijoiden makuvalinnat syksyyn ovat kriteerien suhteen olleet selviä. Juhlavuoden viinit, etelä-sisilialaiset Barone Montalton viinit, rose-, valko-, puna-, sekä kuohuviini ovat kaikki vegaaneja ja luomuviinejä. Nicolas Feuillatte Brut on asiakasomistajasamppanja. Nämä ovat monitoimiviinejä, jotka ovat useamman makuun ja sopivat seurustelujuomana tai ruuan kanssa, oli se sitten pizzaa tai pihviä. Viinien tulee olla helppoja, jotta illallisen tai seurustelujuoman valinta ei tuota liikaa päänvaivaa. Harva osaa itse sujuvasti valita ruokiin sopivat juomat, joten illanviettoon voi keskittyä rauhassa, kun esille tuodaan ne viinit, joiden kanssa saa upean makuelämyksen. Minusta tämä kyllä kuulosta hyvälle idealle ja mielelläni annan itseni asiantuntijoiden johdateltavaksi juomien suhteen, sillä en todellakaan ole niin perehtynyt viinien maailmaan. Kaikki nämä Barone Montalton asiakasomistajaviinit saat S-Etukorttia näyttämällä hintaan 23.90 e/pullo ja samppanjan 43,90 e/pullo kaikissa Suomen s-ravintoissa. ILLAN MENU Tervetulomaljana meillä oli Barone Montalto Organic Brut, eli herkullinen kuohuva. Ei liian makea eikä kuiva, mutta juuri sopiva. Allergisena minulla oli alkuruokana vegelautanen, muilla oli kalaa. Juomana Barone Montalto Organis Brut. Kaunis kattaus on puoliruokaa ja se kyllä pitää paikkansa. Seuraavaksi tarjoiltiin Myskikurpitsakeittoa ja sienikroketti, Barone Montalto Oraganic Rose. Tämä yhdistelmä oli kyllä ihana ja tuo rose oli kyllä niin raikas. Usein rose mielletään kesäjuomana, mutta se sopii hyvin myös talveen ja varsinkin pikkujouluaikaan ja jouluruokien kanssa, sillä viinin hapokkuus toimii hyvin juuri jouluruokien parina. Pääruokana oli muheva ja mehevä ja hiukan enemmän arkiruokaa muistuttava Hirviwallenberg, jonka kyytipoikana tarjoiltiin Barone Monalto Organic Rossoa. Täyteläistä punaviiniä, joka kruunasi aterian. Taisin sanoa liian aikaisin tuosta kruunaamisesta, sillä parasta usein on ruuan päätteeksi juuri ihana makoisa, kermainen makea jälkkäri. Lakritsi Crème brûlèe, olisin voinut syödä sitä vielä lisää, niin herkullista se oli. Kiitos illasta ja miellelläni käyn nauttimassa joku ilta vielä lasin sitä roseeta ja kuittaan, että asijantuntijoiden makuvalinnat syksyyn olivat onnistuneet niin viinien, kuin ruokienkin suhteen.
The post ASIANTUNTIJOIDEN MAKUVALINNAT SYKSYYN appeared first on Kristallikimara.
The post ASIANTUNTIJOIDEN MAKUVALINNAT SYKSYYN appeared first on Nelkytplusblogit.
