*Miia Magia koru saatu
Instagramin puolella pyörii kiva haaste, kahdeksan asiaa meikäläisestä. Haasteen sain Beach House Kitchen Heliltä ja Outi’s life Outilta, linkkaan molempien instatilit tähän. Päätin kuitenkin toteuttaa haasteen täällä blogin puolella, sillä Instagramin puolella pitää olla niin kovin lyhytsanainen ja sellainenhan ei ole lainkaan hih kivaa.
Mukavaa tässä haasteessa on, että voi valita ihan mitkä tahansa kahdeksan random faktaa itsestä. Kannattaa napata haaste mukaan joko blogin puolella tai Instagramin puolella, te ketkä bloggaatte tai olette Instagramissa ja hei toki Facebookin puolella yhtä käypä haaste myöskin.
Koitan löytää sekä positiivisia, että negatiivisia puolia itsestäni ja toivottavasti jotain sellaista, mistä en ole koskaan kirjoittanut blogissa. Tosin luulen, että kaikesta on jo mainittu, joten mitään uutta ei tule, pahoittelen vanhat lukijat, mutta uusille kenties uutta sitten.
Otan ihmisten sanomiset varsin tosissaan ja jos joku ehdottaa vaikka, että mennään kahville, niin minähän sitten kirjaimellisesti odotan, että mennään kahville.
Toisaalta en sitten loukkaannu, jos ei koskaan päädytäkään kahville, sillä tiedostan, että ihmisten elämässä tapahtuu monenlaisia asioita, joista en välttämättä tiedä mitään ja myös omasta kokemasta tiedän, että energisenä voisin valloittaa koko maailman ja väsyneenä hyvä kun jaksan harjata hiuksia. Joten odotan lupausten toteutuvan, mutta jos ne eivät toteudu, ei maailma mullistu, se on vain elämää.
Toki, jos joku lupailee lukemattomia kertoja asioita, eikä koskaan tapahdu mitään, oli kyseessä asia mikä tahansa, väkisin itsesuojelu kertoo, ettei kenties kannata enää luottaa kyseisen ihmisen sanahelinään niin kovin vaikka toisella tahtoa olisikin kuin pienessä kylässä, mutta toteutus on vaan hukassa tai jää muiden tälle ihmisille tärkeimpien ihmisten tai asioiden jalkoihin.
Annan anteeksi vaikka mitä ja paljon. Näen ihmiset inhimillisinä otuksina, jotka tekevät paljon virheitä (koskee tietenkin myös meikäläistä), ihmiset voivat sanoa pahoja asioita, tehdä ikäviä temppuja, valehdella, ilkeillä, pettää luottamuksen.
Jos toisen ihmisen motiivi, kyky puhua ja kyky selvittää asioita ja pohtia mistä kaikki juontaa, on mahdollista anteeksianto on aina mahdollinen. Joskus saatan tulisesti suuttua, mutta olen valmis antamaan anteeksi miltei kaiken, jos keskusteluyhteys syntyy ja kumpikin osapuoli on valmis tulemaan vastaan ja kantamaan vastuun omasta erheestä.
Omaan tietyissä asioissa hyvän muistin ja inhoan epäjohdonmukaisuuksia. Mieheni on ”rakastavasti” antanut nimen ”Neiti Etsivä” ja vaihdellen välillä ”Sherlockiin.” Huomaan alitajuntani pohtivan epäjohdonmukaisuuksia, ja tilanteissa jolloin aivoilla on riittävästi tilaa vaikka öisin, aivoni saattaa johdattaa tietyt asiat yksyhteen. Joten minulle valehtelua saattaa olla turhanpäiväinen selittely ja vaikka liioittelu.
Enkä kiellä ettenkö itsekin selittelisi tai päästelisi valkoisia valheita. Tämä piirre kuitenkin tekee meikäläisestä välillä raivostuttavan pikkumaisen. Ikääntyessä olen oppinut antamaan monen jutun mennä ohi jopa oman mielen sopukoista, armoa muille, armoa itselle.
Nukun älyttömän huonosti ja olen aina väsynyt. Tässä piirre, jota inhoan itsessäni, sillä mikä voisi olla epäseksikkäämpää kuin jatkuva väsymys. Nukun huonosti ja en tiedä onko pikkulapsiaika jäänyt päälle, jokainen narahdus herättää tyyliin ”onko täällä tulipalo.” Vaikka nukkuisin 10 tuntia, Huawein älykello kertoo joka aamu samaa sanomaa, syvää unta on ollut aivan liian vähän.
Se tunne, kun muutaman kerran vuodessa on nukkunut hyvät yöunet. Mieli toimii kirkkaasti, on sata ideaa tänne blogin puolellekin, voisin juosta maratonin, kiertää koko maapallon ja kaikki on yllättävän kirkasta ja kiehtovaa.
Väsyneenä taas kaiken takia joutuu pinnistelemeään, aivot ovat sumeat ja mieli usein hieman ahdistunut ja alhoinen.
Mitä olen tehnyt paremman väsymyksen karkoittamiseksi: aloin syömään rautaa ja olen varannut ajan lääkäriin, jos kuitenkin esivaihtarit on se syy, mikä valvottaa.
Pahimmat pelkoni. Merkillinen huolentunne on kasvanut ikääntyessä. Kenties suvun vanhusten poismeno ja muistisairaudet ovat nostaneet pintaan elämän haurauden, lyhyyden ja huolen, että jos jotain ikävää sattuu perheenjäsenille. Tämä pelko on välillä jopa kestämätön ja huomaan sen välillä hallitsevan ajatuksiani. Esimerkiksi tyttären skoban hankkiminen aiheutti useita unettomia öitä. Mieli on rauhoittunut nyt jonkin verran, koska näen, että hyvin menee ja toinen ei ole mikään yltiöpäinen kaahari.
Ennen kuin sain oman perheen mieheni ja miehen lasten myötä ja myöhemmin vielä yhteisten biologisten lasten myötä, olen vasta oivaltanut miten todellinen huoli ja murhe on. En kyllä unohda aikaa, kun nyt aikuiset lapset asuivat saman katon alla ja jos olivat yömenoissaan, miten joka yö piti monta kertaa yössä käydä katsomassa ovatko kengät rantautuneet jo eteiseen.
Toisekseen pelkään ahtaita paikkoja, käärmeitä ja säännöllisiä palleroita (trypofobia eli reikäpelko) ja pahin painajaiseni on joutua säännöllisten palleroiden kuorruttaman jättikäärmeen syömäksi.
En ole vielä löytänyt totuutta. Tasapainottelen useiden asioiden kanssa päivittäin. Sisäinen ääneni kuiskii monesti vastakkaisia asioita eli ole tässä nyt sitten itsesi ystävä.
Et voi tehdä näin tai noin, et voi pukeutua näin tai noin, et voi laittaa itsestäsi kuvia, sillä hyh itserakasta sellainen, et voi nauraa liian äänekkäästi, ottaa parhainta palaa, unelmoida, haaveilla päättömistäkin asioista.
Tiedostan, että nämä itseltä kieltämiset on elämän varrella poimittuja juttuja, miten muut ihmiset haluaisivat määrittää itseni tai miten muut määrittävät itsensä. Tämän kaiken painavan ajatusmallin keskeltä yritän löytää sen oman ydinminän, jota sotkee kasvatus, kokema ja perimä.
Lopulta kaikesta suosta kuitenkin rämpii se ihminen, joka voi tehdä muita kunnioittaen tietenkin, mitä itse haluaa, pukeutua miten itse haluaa, kerätä ja kuvata mitä huvittaa, haaveilla mistä vaan ilman, että ikä, nolous tai muut turhat tekijät tulevat vastaan. Elää elämäänsä sielunsa kyllyydestä, jos sillä elolla ei kuitenkaan loukata ketään.
Aloin juomaan kahvia vasta, kun yövalvomiset ja anivarhain aamulla heräämiset pienen vauvan kanssa verottivat energiaa niin paljon, että oli pakko tarttua kahvikupilliseen. Kahvi oli mielestäni pitkään aivan järkyttävän pahaa, kunnes keksin latten ja maitovaahdon. Vieläkin kahvi saattaa maistua pahalta, jos kahvi on liian haaleaa tai tulee juotua väärästä mukista, sillä kahvi ei maistu kaikista mukeista juotuna yhtä hyvältä, mukilla todellakin on väliä. Kahvi ei esim. maistu hyvälle, jos kaataa kahvia kuppiin ja sen sekaan kylmää maitoa, hyh.
Olen laiska, mukavuudenhaluinen, perso makealle ja mietin aina mitä mieheni näkee minussa. Riittämättömyyden tunne pysyy meikäläisessä kuin täi tervassa vaikka oma perhe onkin paljon eheyttänyt. Näen aina huonot puoleni ja näen samassa valossa itseni muiden silmissä. Muut ihmiset ovat monella tapaa parempia kuin minä.
Mikään ei herätä huomaamaan jotain hyvää itsessä paremmin, kuin juttutuokio oman miehen kanssa, jonka kanssa sparraamme toinen toisiamme. Huomaten kyllä toisen pahimmillaan, mutta ohittaen nämä piirteet ja nähden toisessa sen kaikkein kauneimman. Fakta on, että tällaiseen yhteyteen, siihen että ohittaa toisen epätäydellisyyden ja samalla omansa, tämä prosessi on vienyt hieman aikaa. Ensin toki on hiottu raivokkaasti kaapinkulmia ja joskus aniharvoin hiotaan vieläkin.
Olisiko se kaiken kattava ja kaiken anteeksi antava rakkaus, joka tekee tällaisia.
Tässä taisi tulla kaikki kahdeksan faktaa meikäläisestä. Mutta otetaan loppuun vielä lyhyeen ja ytimekkääseen Instatyyliin eri faktat. :
- Asunut 12:ssa eri osoitteessa
- Kissarakas, mutta en niinkään koira vain tietyt koirat herättää ihastusta, mutta kissoissa kaikki.
- Parhaat tuoksut: vauvan otsanukka, inkivääri ja lime ja kahvi.
- Mieheni on ensimmäinen, joka on suhauttanut rinkulan sormeeni, tätä odotin vuosia ja kun se sormus sormeen pläjähti, niin tuppasin ihastelemaan sormusta monessa välissä.
- Olen itse itseni pahin demoni ja sankaritar, sillä eihän muiden ilkeät sanat satuta, jollei niihin itse usko.
- Kuoleman jälkeen toivoisin olla yhtä avaruuden energian ja myös positiivisten ihmissielujen kanssa. Tämä energia on jotain sellaista mitä lihallinen ihminen ei tässä kohden voi ymmärtää, mutta kun maailmankaikkeudessa tutut energiat kohtaa (edesmennyt sukulainen ym.) niin kokee ykseyttä tämän energian kanssa.
- Ihanin sisustuselementti: kirjahylly.
- Pahimmat äänet: rouskutus ja maiskutus ja paaluttaminen.
Löytyikö samaistusmispintaa tai missä olet täysin eri mieltä, kerro ihmeessä faktoja itsestäsi, olisi mielenkiintoista kuulla?
Suopeaa ja antoisaa viikon jatkoa kaikille. <3
The post 8+8 faktaa minusta first appeared on Tiia Koivusalo.
The post 8+8 faktaa minusta appeared first on Nelkytplusblogit.
![Syksy tekee tuloaan ja ilmojen viiletessä keittiön maut muuttuvat meillä jälleen lämpimän mausteisiksi. Eritysesti tänä vuonna näillä mausteisilla aromeilla lievitetään myös matkakaipuuta kaukaisen auringon alle kunnes on jälleen paremmat ajat matkustaa lähikauppaa pidemmälle. Tänään Mamman keittiössä tuoksuvat intialaiset aromit sovellettuna suomalaiseen arkeen, ja tarjolla on lempeän lämmittävää curry-banaanibroileria riisin kera. Tämä maistuu koko perheelle eikä valmistaminenkaan vie tuhottomasti aikaa. Ajattelinkin nyt jakaa reseptin myös teille blogin lukijoille tuomaan lämpöä ja lisämaustetta syksyyn! CURRY-BANAANIBROILERI n. 450 g suikaloitua maustamatonta broileria 2 – 3 rkl ruokaöljyä 1 iso sipuli (salotti- tai keltasipuli) 1 1/2 – 2 rkl currya 1 tl garam masala mausteseosta 2 dl vettä 1 kanafondikuutio (esim. Fond du Chef) 2 dl ruokakermaa (tai kookosmaitoa) 2 keskikokoista kypsää banaania 2 rkl sitruunamehua 1 tl suolaa 1/4 tl jauhettua valkopippuria 1/2 tl rouhittua mustapippuria Valmistus Kuumenna ruokaöljy pannulla ja lisää broilersuikaleet. Paista broilersuikaleista pikaisesti pinta kiinni ja lisää hienonnettu sipuli. Kuullota sipuli. Lisää joukkoon vesi sekä curry, garam masala ja fondikuutio. Anna hautua miedolla lämmöllä 15 minuuttia, mielellään vähän pidempäänkin, jotta kana maustuu mukavasti. Lisää joukkoon kerma (tai kookosmaito) sekä suola ja pippurit. Anna hautua vielä kymmenisen minuuttia. Hienonna kypsä banaani esim. haarukalla ja sekoita siihen sitruunamehu. Lisää sitruunalla maustettu banaanisose […]](http://www.rantapallo.fi/elamaajamatkoja/files/2020/09/Mausteet.jpg)
