Kuninkaansali, kerron tästä upeasta salista myöhemmin jutussani.

Turun Linnassa on mielenkiintoinen näyttely – Carin Bryggman 100 vuotta (1920-1993). Carin Bryggman on Turulle merkityksellinen sisustusarkkitehti, sillä hän sisusti ja suunnitteli linnaan huonekaluja vuodesta 1949 aina 1990-luvun alkuun asti. Nyt tämän uraa uurtaneen naisen huonekalut, valaisimet ja vitriinit ovat taas esillä linnassa. Toisaalta voi sanoa näinkin, että Turun Linnassa on aina Carin Bryggmanin näyttely, sillä hänen kättensä jäljet näkyvät kaikkialla linnassa. 

 

Jo sisääntuloaulassa komeat Carin Bryggmanin valaisimet toivottavat museovieraat tervetulleiksi. 

Isä Erik Bryggman ja tytär Carin Bryggman

Carin Bryggman oli arkkitehti Erik Bryggmanin tytär. Erik Bryggman teki valtavan entistämistyön  jatkosodan suurien tuhojen jälkeen Turun linnassa. “Raunioista rakennettu” – Erik Bryggmanin hieno näyttely oli linnassa vuonna 2016. Historiafriikkinä näyttely teki minuun vaikutuksen ja kirjoitin näyttelystä silloin, tästä pääsee Raunioista rakennettu – postaukseeni

Carin Bryggman

Carin Bryggman opiskeli 1940-luvun alussa Taideteollisessa oppilaitoksessa ja hänen kykynsä huomattiin jo varhain. Valmistuttuaan Carin työskenteli Ruotsissa kolmessa tunnetussa arkkitehtitoimistossa. 

Carin Bryggman perusti oman sisustusarkkitehtitoimiston ensimmäisenä naisena Suomessa 1949. Hän oli suosittu sisustussuunnittelija. Hän suunnitteli sisustuksia satoihin kohteisiin – niin yksityiskoteihin kuin julkisiinkin tiloihin.  Ja Carin suunnitteli usein itse niihin huonekalut. Hänelle oli tarkoituksenmukaisuus, kauneus, kestävyys ja laatu tärkeitä. 

Toinen iso historiallinen työmaa Carin Bryggmanille oli Turun Akatemiatalon korjaus, johon hän osallistui sisustajana vuosina1955-78. 

Carin Bryggman suunnitteli turkulaisen ravintola Maakuntaan tuon punaiseksi verhoillun tuolimallin, joskin siellä tuoli oli hillitymmän värisenä. 

SAB-tuoli 

Taideteollisuusyhdistyksen 75-vuotisjuhlanäyttelyssä vuonna 1950 Bryggmanin olohuonekokonaisuuteen kuulunut nojatuoli nimettiin näyttelyn parhaaksi tuoliksi. SAB-tuoli oli ensimmäinen vaahtomuovipehmusteinen tuoli ja tuolissa käytettiin taivutettua vaneria istuinosasssa. Merkityksellisiä asioita, sillä ne vapauttivat tehtaat tuottamaan huonekaluja helpommin ja nopeammin. 

*******

Carin Bryggmanin laaja-alaisin suunnittelu- ja restaurointityö oli Turun linna. Työ kesti vuodesta 1949 aina 1990-luvun alkuun asti. Tämä valtava sisustustyö käsitti koko kalustuksen Turun linnassa – aina huonekaluista ja museovitriineistä komeisiin lasikupuvalaisimiin ja lasikupukruunuihin. Valaisimet puhallettiin Iittalan lasitehtaalla. 

Kuvissa Kuninkaansali. Upeat tuolit ja lamput ja pöydät, kaikki Carinin suunnittelemia. Nuo seinän vierellä näkyvät tuolit ovat linnassa yleistuoleja, niitä ja muitakin yleistuoleja näkyy linnassa eri tiloissa. Ja ne kaikki ovat Carinin käsialaa.  Komean kasettikaton on suunnitellut Carinin isä Erik Bryggman. 

*****

Kurkataan vielä Kuningattaren saliin, Rouvainhuoneeseen ja Kuningattaren kamariin. 

Nuo lamput! 

Pohjoinen näyttelyhalli

Turun linnan ullakkokerroksessa on avattu 15.6.2020 Pohjoinen näyttelyhalli. Esillä on lähes 800 esinettä Turun museokeskuksen kokoelmista. Näyttely on iso ja mielenkiintoinen, joten se jo vaatisi oman tarinansa. Näyttelyhallikin liittyy Erik ja Carin Bryggmaniin. Sodan jälkeisen restauroinnin yhteydessä suunniteltiin linnan ullakkokerrokseen noin 60 metriä pitkä näyttelyhalli kokoelmaesineiden esittelyä varten. Näyttelyhallin arkkitehtuurista vastasi Erik Bryggman ja vitriinien suunnittelusta vastasi Carin Bryggman. Ja vihdoin upea Pohjoinen näyttelyhalli on avoinna yleisölle. 

Uskomattomat isä ja tytär. Ilman heitä Turku ei olisi Turku. 

Carin Bryggmanin näyttely jatkuu Turun linnassa 7.3.2021 asti. 

Hyvää syyskuuta! 

– Tuula 

The post Turun linna ja Carin Bryggman appeared first on Nelkytplusblogit.

Lumikärhön kukat ovat pieniä, mutta niitä on aivan valtavasti. 

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Syyskesän köynnökset: lumikärhö appeared first on Nelkytplusblogit.

tunnetila: pohdiskelu

Istahdin äsken koneelle ja kirjoitin postauksen kesän kaipuusta. Kirjoitin kaipaavani jo nyt mukavia lounaita aurinkoisilla terasseilla ja leppoisia lukuhetkiä puistoissa. Kaipasin valoisia iltoja, jotka jatkoivat päiviä vielä työpäivien jälkeen, ja kesän mukanaan tuomaa huoletonta elämää. Harmittelin syksyn vääjäämätöntä saapumista.

Huomasin, että minua alkoi kirjoittaessa vähän itkettää. Postaus oli synkkä, ja oikein hätkähdin itsekin niitä tummanpuhuvia sanoja, jotka sormeni olivat määrätietoisesti postaukseen naputelleet.

Tiedän olevani kesäihminen, ja eläväni lämmössä ja auringossa kaksin verroin, mutta eihän tästä mitään tule, jos alan synkistellä ja itkeskellä heti ensimmäisten kuulaiden syyspäivien saapuessa. Tätä, ja paljon pahempaa, kun on edessä taas yli puoli vuotta.

Deletoin siis kaiken aiemmin kirjoittamani. Nyt olen saman postauksen äärellä, ja yritän (vaikka väkisin) kaivella esiin syksyn hyviä puolia. Auttakaa minua kommenttiboksissa, jos näyttää siltä, että tästä ei tule mitään.

pusero ja housut Pierre Robert*, laukku Iittala X Issey Miyake, korvikset* ja sormukset LillanHelsinki, kengät Pomar*

Syksyssä kivaa on:

• raikas sää, jolloin ulkona on helppo hengittää
• kynttilät, takka ja kauniit valot
• kotimaiset omenat
• neuleet, takit ja syyskengät
• teehetket
• saunaillat
• punaviini
• teatterien avautuminen

Jep, siinäpä ne mukavat asiat nyt sitten olivat. Mietin noita ainakin 20 minuuttia, enkä keksinyt syksystä mitään muuta kivaa. Auttakaa! Mistä asioista Te nautitte syksyssä?

Kerätään tänne yhdessä lista syksyn kivoista asioista, joihin voimme aina palata jos (=kun) alkaa ahdistaa!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

The post Syksytsemppausta appeared first on Tunnetila.

The post Syksytsemppausta appeared first on Nelkytplusblogit.

Tuotteet saatu pr näytteet Syksyyn Chanelia ja silkkiä, jotka tuovat hiukan ylellisyyttä ja piristystä sateisiin ja myrskytuuliin. Aurinkoa tuovat silkin ihana oranssi hehku kankaassa ja Chanel uutuustuoksun kaunis sävy ja tyylikäs lasipullo, jonka kannattaa pitää esillä. Uusi tuoksu Chanel Coco Madmoiselle L´eau Privée on nimenomaan yötuoksuksi nimetty. Naiselle, joka haluaa uudenlaisen rituaalin iltoihinsa…. Tuoksua suihkaistaan ennen sänkyyn menoa, myös hiuksille ja yöasuun. Syksyyn Chanelia ja silkkiä, eli tuoksuna iholle ja yöksi vaikka tästä silkistä tehty ihana yöasu. Värimaailma kyllä sopisi minullekin. Chanel Coco Madmoiselle L`Eau Privèe tuoksussa ruusun ja jasmiinin terälehdet sekä myski kietoutuvat ihanasti yhteen. Itämainen voimakas tuoksu on pökerryttävä ja huumaava, joten liikaa en sitä kuitenkaan suihkisi. Tyydyin suihkaisemaan sitä maltilla iltamenoihin ja kuten aina, tunsin uuden tuoksun leijailevan ympärilläni ja nautin sen tuoksusta, toivottavasti muutkin kanssaihmiset pitivät siitä. Suomessa tuoksu lanseerattiin syyskuun 1. joten suhteellisen uusi tuoksu tälle syksylle. Suomen suositushinta on 50 ml/101,80 e ja 100 ml/143e. Chanelin toinen uutuus yöhön on yövoide Le Lift Creme De Nuit. Kaunis lasipurkki on tyylikäs, kuten tuo tuoksukin ja sopii vaikkapa hienosti tarjottimelle, esille nostettuna. Päivät ovat olleet pitkiä ja työntäyteisiä viime aikoina, varsinkin kesän jälkeen, hektisiä suorastaan. Puhumattakaan saasteista, ihon herkistymisestä, stressistä, huonosti nukutuista öistä. Näiden kanssa painiessa on ihanaa löytää tapa hemmotella itseään. Tämä uusi yövoide tuli sopivasti testiin minulle, sillä olin kaipaillutkin hiukan ravitsevampaa ja täyteläisempää yövoidetta. Chanelin päivävoide, jonka keväällä sain, oli ollut jo jonkin aikaa hoitamassa myös tuota yörutiinia. Chanel Le Lift Creme De Nuit on ravitseva ja suorastaan paksuhko yövoide, joka kuitenkin sulautuu nopeasti ihoon. Mikä tuoksu!!Ei tunnu tahmealta eikä kiiltele iholla, vaan iho tuntuu ihan kuin huokaisevan ja rauhoittuvan. Yöaika on parasta aikaa antaa ihon eheytyä. Sen kyllä aamulla huomaa, mikäli voide on itselle sopivaa ja toimivaa. Iho ei punoita tai kiristä ja meikki tuntuu ja näyttää paremmalta. Hopeaneulateetä, joka on harvinaista valkoista teetä, on mm. käytetty Chanel yövoiteessa auttamaan ihoa pehmenemään ja vapautumaan stressistä. Aamulla iho näyttää rauhoittuneelta ja on valmiina jälleen päivän tuomiin haasteisiin. Chanel yövoide suositushinta 154 e Silkin sain ystävältäni, joka oli säästänyt sen minulle, kun oli saanut sen anopin jäämistöstä. Silkki on vanhaa, mutta täysin kunnossa ja mikä hehku siinä onkaan. En malta odottaa, mitä ihanaa siitä keksisinkään ommella. Jotenkin aavistelen, että kenties mekko siitä tulee:) Siis syksyyn Chanelia ja silkkiä, näillä pärjäillään jonkin aikaa. Loppuun vielä linkki Chanelin tuoksusta kertovaan videoon ja mikäli innostuit Chanelin tyylistä, niin tässä myös video, jossa esitellään tulevaa talven muotia 20-21.

The post SYKSYYN CHANELIA JA SILKKIÄ appeared first on Kristallikimara.

The post SYKSYYN CHANELIA JA SILKKIÄ appeared first on Nelkytplusblogit.

Kaurahiutaleista syntyy ihana puuromainen risotto ja nopeasti. Lounas on vartissa valmis! Jos haluat vähän höystää puuroa viikonloppuasuun, niin varaa valmistukseen toinenkin vartti.

The post Kesäkurpitsa-kaurapuurorisotto appeared first on Nelkytplusblogit.

En tiedä kuinka pitkään (mutta hiton pitkään kuitenkin) olen ruinannut, että Samuilla asuva hyvä ystävämme Beck kirjoittaisi vieraspostauksen blogiin. Pyysin kuitenkin jo hyvän aikaa ennen koronahärdellin alkua, niihin aikoihin kun itse siirryimme juniorin koulun takia toistaiseksi keskelle Kemiönsaaren peltoja.

Aikaa kului, ja Becksillä aika vierähti näköjään vielä sukkelammin, sillä postausta ei kuulunut. Kunnes jostain mielenhäiriöstä (tai koronasta johtuen) hän löysi kalenterista pienen spotin, sellaisen kahden postauksen verran. 

Joten hyvät immeiset, paljon toivottu (ei pelkästään minun) vieraskynäily Samuilla jo noin 20 vuotta asuneelta hyvältä ystävältämme Becksiltä, olkaa hyvät:

Beck: Samuita sattuu eikä tapahdu mitään

Kiinasta karannut vitsaus iski maaliskuussa ensimmäisessä isommassa aallossa Aasian maihin. Thaimaan vieläkin hallitseva sotilashallinto reagoi asioihin jälkeenpäin katsoen erittäin mallikkaasti, ja nopeassa tahdissa tuli erilaisia säädöksiä, jotka olivat pääsääntöisesti koko maan kattavia.

Ensimmäisten joukossa tuli ulkonaliikkumiskielto 23-05 välillä ja maskipakko kaupoille mennessä, sekä käsidesin käyttöohjeistus. Tästä meni kenties viikko ja sitten suljettiin baarit, parturit, hieronnat jne, ja ravintoloista sai vain noutaa ruokaa. Paikallisia vauhdikkaasti ajavia “Hangover Samui” -firman pandalla koristeltuja skootterikuskeja alkoi näkyä korostetun paljon, koska käytännössä myös turha päivittäinen ajelu oli myöskin no-no. “Hangover Samui -kuskithan siis kuljettavat webbisivustollaan olevien ravintoloiden ruoka-annoksia pitkin poikin saarta sadan bahtin veloitusta vastaan.

Rannat meni samaan syssyyn kiinni ja plastiikkinarua oli rantojen sulkeutumisen merkiksi vedetty pitkin poikin kilometrikaupalla. Uimista ei saanut harrastaa myöskään missään “yleisimmillä” uima-altailla, joita Samuilla mahtaa tänä päivänä olla joitain satoja. Poikkeuksena toki yksityisessä omistuksessa olevat altaat.

Huhua puski koko ajan, vaikka väärän tiedon levittämisestä uhattiin jopa häkkituomiolla! Maenamissa ring roadin poliisilaitoksella oli ratsioita, joissa sakkoja jaeltiin, jos ei ollut hyvää syytä olla liikenteessä. Näin ollen ei ollut mitään asiaa frisbeegolfin harrastamiseen, vaikka kenttää olisi voinut yksin kiertääkin. Kyllä kenttäkin oli sitten totaalisen kiinni pari viikkoa, kun tuli tarkempaa infoa viruksen elinaikaodotteesta.

Paatit Koh Phanganin suuntaan eivät liikkuneet muutamaan kuukauteen kuin hätätapauksessa.

Mr. Beck

Näihin aikoihin sitten tuli (maaliskuun lopulla) alkoholin totaali myyntikielto. Sitähän pystyi kiertämään hankkimalla kotivarastoa, mutta kun alkuperäiseksi tarkoitettua viikon kieltoa jatkettiin toisella ja vähän kolmattakin, alkoi ahdistusta olemaan pääosin neljän seinän sisään tuomituilla falangeilla (länsimaalaisilla). “Mama Papa” -shopitkin, jotka eivät kielloista piittaa, oli loppuunmyyty kaikesta, missä oli vähänkin alkomahoolia.

Boat Barin varastoakin piti käydä kuikuilemassa ennen kuin sitten taas Seiskan (7/11) hyllyt ja kylmäkaapit täyttyivät ihmeaineista. Tuossa vaiheessa huhtikuuta alkoi olla sen verran seinät kaatumassa päälle, että aloimme osin kokoontumissääntöjäkin uhmaten käymään lauantaisin heittämässä mölkkyä ja petankkia Choeng Mon -biitsin viimeisessä kulmassa. Vesi oli historiallisen matalalla ja kuukausi aloittamisemme jälkeen baarin pitäjä ilmoitti lähtevänsä takaisin pohjoiseen kotipitäjille myynnin totaalisen sakkaamisen takia ja palaavansa sovinnolla vasta kahden vuoden jälkeen. Mehän roudasimme aina omat eväät mestoille, koska baari ei saanut myydä mitään.

Tyhjä Choengmon beach

välillä ollaan tehty siivous operaatioita yhdessä uuden Boat barin omistajan Kevin Fosterin kanssa.

Samuilla on nyt diilipäivät kämppää vaihtaville paikallisille. Joistain luxus villoista on puristettu jopa 50% pois!

Kesäkuussa vihdoin baarit avasivat ovensa, ravintolat n. viikkoa ennemmin. Liian monelle tämä oli myöhäistä. Toisaalta Samuin ulkomaalaisyhteisö yhdessä varakkaampien paikallisten kanssa ei voi mitenkään kaikkia juottoloita ja ravintoloita pelastaa. Lentojen jälleen alettua kesäkuun lopulla on tulijoina lähinnä ollut paikallisia saarelaisia ja Thaimaalaisia, joille on tarjolla erilaisia alennuspaketteja. Nämä muutaman päivän matkaajat eivät katukuvissa näy.

Saaren päänäyttämö Chaweng beach road on tällä hetkellä aivan död! Jotain mielikuvaa antaa se, että kaikki rantakadun yhdeksän Seiskaa on kiinni. Viime viikolla ajoin kadun päästä päähän ja oli helpompaa bongata paikkoja, jotka olivat kiinni kuin muutamia auki olevia, joihin kuului mm. Burger King ja McDonald´s. Vihreät “muovirönsy verhoaidat” lukemattomissa paikoissa on itsekullekin masentavaa katsottavaa. Koko matkalla noin puoli viiden maissa näin valehtelematta vain puoli tusinaa jotain kenties ostamassa olevaa ihmistä. Loput olivat seisoskelevia taksi- tai palveluihmisiä. Positiivista oli päästä rantakadulta pois ja huomata, että ring road oli lähes kuin aina ennenkin.

Beck

Ensi viikolla Part 2: 

Milloin alkaa aika uus ja mitä sitten?

The post Vieraskynäilijä Beck Samuilta: Samuita sattuu eikä tapahdu mitään appeared first on Nelkytplusblogit.

Lehdistömatkan antia (järjestäjinä toimivat Visit Tallinn, Visit Estonia, Tallink Silja, Viking Line ja Eckerö Line) Tallinnan lähin alkuperäisasutettu saari Prangli hurmaa karun kauniilla…

The post Ainutlaatuinen Pranglin saari rauhoittumiseen ja luonnossa samoiluun appeared first on Beach house kitchen.

The post Ainutlaatuinen Pranglin saari rauhoittumiseen ja luonnossa samoiluun appeared first on Nelkytplusblogit.

Nyt on kyllä loistavat sävyt syysmekossani. Ehkä olen turhaan vältellyt näitä kylmiä punaisia, sillä olen kokenut ne sävyiksi, jotka eivät sovi minulle. Nyt voisin melkein väittää, että eivät näytä yhtään hullummalta minun ylläni. Perjantaina iski kankaiden himotus, vaikka rehellisesti sanottuna, olisihan tuolla varastoissani jotakin kangasta ollut, mutta tilkuista en halunnut nyt alkaa mitään kyhäämään. Tai niin minä luulin. IDEOITA MEKON OMPELEMISEEN Loistavat sävyt ja kuviot syysmekossani ovat herkullisesti maalatut, melkein näyttävät vesivärityöltä. Tämän palan trikoota ongin palalaarista ja ajattelin sen riittävän juuri kivaan rentoon mekkoon. Kangaspala oli 110 cm pitkä ja leveyttäkin oli varmaankin sen 130-140 cm, joten mietin, että hihat tulevat siitä sivusta. Kävi kuitenkin niin, että laskeutuvana kankaana tämä trikoo tulisi paremmin esille mekon mallissa, jossa olisi hieman liikkumavaraa. Ainakin helma voisi hiukan, leveydestä riippuen, aaltoilla, kun leikkaan sen aavistuksen A-malliin. Niinpä päätin satsata leveyteen ja unohtaa hihat, sillä kyllä tästä nyt jonkinlaiset saisin kasattua. Kyllä se tiukille meni, että ne hihat sain. Roskiksesta jopa piti onkia palasia, jotka olin jo alussa surutta heittänyt menemään. Tajusin vasta sitten, että jos mielin tätä syksyllä pitää, niin hihat eivät voi olla ihan lyhyet. Kolmeen osaan pilkottuna ja rypytettynä, sain kangaskappaleista hauskat ja persoonalliset hihat, jotka jälleen kerran pelastavat syysmekon tylsyydeltä. Älä siis vaivu epätoivoon, mikäli kangasta ei ihan riittäisi haluamaasi lopputulokseen, aina voi inspiroitua uudelleen, vaikka hieman mallia vaihtamalla. Nyt ei siis jäänyt kangasjätettäkään, kuin ihan minimaalisesti hieman silppua. Eli tilkkutöitä jouduin jälleen kerran ompelemaan, vaikka toisin luulin. Kesällä jo ompelinkin yhden tillkkutyön ja siitä voit katsoa postauksen täältä. AURINGON KULTAAMILLA VILJAPELLOILLA Auringon kultaamilla viljapelloilla oli todella kiva talsia korkokengissä, jotka olin ajatellut kuvastavan tämän mekon tyyliä. Kenkien kannat upposivat kivasti mutaan. No, se oli siinä ja äkkiä vaihtuivat sitten lenkkarikengät jalkaan. Huomaa muuten vyö, jonka kehittelin vanhasta kaulakorusta. Siinä on hauska hieman kuminauhamainen siima, jossa nuo helyt roikkuu, joten se riitti juuri ympärilleni ja antaa hieman mahdollisuutta vaihdella syysmekon tyyliä. Miten ihana sävy onkaan tuossa viljapellossa. Himoitsin tuollaista viljapellon sävyä kankaassa tai lankoja, mutta eipä se ostos nyt pieleen mennyt, kun näin loistavat sävyt syysmekossani ovat ja mekko näyttää tosi pirteältä. Syysmekkoni toimii erilaisissa tilaisuuksissa, kun asustan ne kengillä ja maustan vöillä sekä laukuilla. Nahkatakin kanssa ja myös reilun neulepaidan kera toimii myös ja sellainenhan minulla on juuri tuossa tummemman viininpunaisen sävyssä neulottuna. Lisäksi vain saapikkaat tai nilkkurit. Kyllä vain nämä helpot kankaat ovat ilo ommella, sillä tätä ei tarvinnut edes huolitella ja miten ihana tämä onkaan päällä. Kannattaa aloittaa näistä trikoo-ja collagekankaista mekkojen ompelu, mikäli on vasta aloittelija, sillä näiden kanssa varmasti onnistuu. Oletko sinä tehnyt kangaskaupassa löytöjä viime aikoina?

The post LOISTAVAT SÄVYT SYYSMEKOSSANI appeared first on Kristallikimara.

The post LOISTAVAT SÄVYT SYYSMEKOSSANI appeared first on Nelkytplusblogit.

Kaupallinen yhteistyö/ pHformula

Pääsin tutustumaan pHformulan Inside out Touch Therapy -hoitoon. Hoito on ihanasti rentouttavaa hierontaa, jonka voi kohdistaa  oman ihon häiriötiloihin yhdessä pinnoitushoidon kanssa.
Touch Therapyn on kehittänyt Lone Sorensen yksinomaan pHformulalle. Lone Sorensen on maailman suurimman vyöhyketerapiakoulun omistaja, hän on  kirjoittanut kirjoja ja ottaa inspiraatiota tekniikoihin muinaisista kulttuureita. Mitä enemmän itselleni kertyy vuosia, sitä enemmän olen ollut kiinnotunut kasvojumpasta sekä kasvojoogasta, joten tämä hoitomuoto kuullosti myös erittäin kiinnostavalle.

Aiemmin luulin ihoni olevan hyvässä kunnossa ikääni nähden. Kun pääsin pHformulan Skinscaniin, jouduin toteamaan kuin väärässä olinkaan.

Tuloksia tarkastellessa pHformulan ihana hoitajani Veera kysyi, onko elämässäni ollut jotain isompia muutoksia viime aikoina. Ihon bakteeritasapaino näytti olevan huonossa kunnossa. Vastasin, ettei oikeastaan. No tietysti vaihdevuodet ja siihen aloitettu hormonilääkitys. 
Mutta sehän on kaikin puolin siis aika iso juttu, myöskin ihon kannalta. Tervetuloa siis ruusufinnit ja muut ongelmat.
Samoin esimerkiksi kosteustasapaino näytti huonolta, vakka en itse asiaa ollut lainkaan huomannut.

Koustettava naamio

Kaikilla kolmella hoitokeralla tehtiin ensin Inside Out Touch Therapy Ageing ja Hyperpigmentation -hoito, joka keskittyy maksan ja hormonien epätasapainoon (pigmentoitumisongelmat, kesäajan haasteet, menopaussin oireet).

Inside Outin jälkeen siirryttiin pinnoitushoitoon (siihen “ulkoa sisään”-hoitoon). 
Ensimmäisellä kerralla tehtiin herkälle, punoittavalle ja reagoivalle iholle tarkoitettu pinnoitushoito, joka vahvistaa ihon toimintakykyä ja hillitsee ihon ärsytysreaktioita ja auttaa esimerkiksi ruusufinniin tai tulehtuneen ja epäpuhtaan ihon hoidossa. Tämä valittiin, jotta saataisiin ihoon antibakteerista vaikutusta sekä korjattua ja vahvistettua ihon pintaa kesäksi sekä tuleviin hoitoihin.

Seuraavilla kerroilla Inside Out -hoidon lisäksi pinnoitus M.E.L.A. POWERCLAY

Läpi kesän käytin aurinkosuojaa

The post Upeat tulokset Touch Therapylla ja pinnoitushoidolla appeared first on Nelkytplusblogit.

 Postaus sisältää saatuja PR-näytteitä

Olipa taas kiireinen arkiviikko, mutta viikolla sain myös Siipan kotiin yli kuukauden työreissulta toiselta puolen Suomea ja viikonloppuna pääsimme pitkästä aikaa ystävien luo. 

Viikon yksinkertaisin illallinen oli miso-teriyakilohi. Isommista ja nykyisin kai vähän pienemmistäkin marketeista löytyvät japanilaiset misotahna ja teriyakikastike maustavat lohen helposti. Sekoita kumpaakin ruokalusikallinen ja sivele lohifileen pintaan, paista 200 C uunissa 20 min. Tarjoile paistettujen sienten, salaatin ja/tai riisin kanssa. 

“Lilaa luomeen” kuulosti aikoinaan vitsiltä, mutta violetin ja malvan sävyt sopivat hyvin harmaasilmäiselle. Diego Dalla Palman (saatu PR-näyte) syksyn 2020 luomivärin sävyjä olen käyttänyt yksittäin, vaaleamman malvan lisäksi tummimmatkin sävyt ovat kevyesti levitettynä sopineet työpäivän arkimeikkiinkin.

Nyt huomaa, kuinka nopeasti illat hämärtyvät. Valokuvauksestakin tulee haastavampaa, kun pimeä laskeutuu hetkessä. Perjantai-iltana ajattelin vielä hyvin ehtiväni hyvin kuvaamaan hunaja-laventelikastikkeen kanssa tarjoamani ankanrinnan, mutta niin vain yllätti pimeä kuvaajan. ( Castillo de Molina Pinot Noir saatu PR-näyte). Voi valoisat illat, kaipaan teitä jo. 

Sosiaaliset ympyräni ovat olleet pienet keväästä alkaen. Pari viikkoa sitten näin ystäviä ensimmäistä kerta vuodenvaihteen jälkeen ja nyt vietimme viikonloppua heidän luonaan. Kaikille tapaamisille antaa nyt entistä enemmän arvoa. 

Poimin ennen kotiinlähtöämme muutaman tatin lähimetsästä tänään, ne päätyivät illalla ruokaan. Suppiksia en ole löytänyt vielä yhtään, täytyy käydä katsastamassa vakiopaikkojen tilanne maalla ensi viikonloppuna. 

Lopuksi viikon kevennys. “Hehän ovat kuin kaksi marjaa” – instapostaukseni sai valtavsri yksityisviestejä. Heti kun näin vaalean pörrötskin kaupan ikkunassa, tuli kälyni Mariian villakoira Honey mieleen. Takkia oli suorastaan pakko kokeilla, mutta ainakin toistaiseksi se jäi kaupan rekkiin. 

Miten sinun viikkosi on sujunut? 

The post Viisi viikon varrelta appeared first on Nelkytplusblogit.

En minä kyllä mitään oikein tarvitsekaan

The post Karkkilassa syyskuussa appeared first on Nelkytplusblogit.

Tehdään sulle kestävän kehityksen hiusmalli, sanoi Riku, kun vihdoin yli puolen vuoden jälkeen istuin hakemassa uutta muotoa hiuksilleni luottokampaajallani. Olin tympääntynyt niiden pituuteen, koska ne ylettyivät ponnarille ja ihan liian helposti laitoin ne myös kiinni. Hartioille ulottuvana en myöskään koe hiukset auki -lookia omakseni – tulee jotenkin turjakemainen olo, on liikaa massaa hartioilla.                       

Sivuilta ja takaa otetaan massaa pois alta ja päälihiukset jätetään pidemmiksi. Näin ei pääse muodostumaan ‘palloa’ eikä ole vaaraa tätimäisyydestäkään Silloin hiukset myös liikkuvat luontevasti.

Kuva: Pinterest

Jos on koti ajaton, niin on hiuksetkin

The post Kestävän kehityksen hiusmalli appeared first on Nelkytplusblogit.

Tänään aamulenkillä Minnien kanssa minun päässäni soi Aretha Frankilin kappale Hello sunshine. Sateisten päivien jälkeen sitä jo kaipasikin, että verhojen raosta kurkistaa aamuaurinko makuuhuoneeseen. Ensin se kutitteli ujosti silmäluomia saaden ne lopulta aukeamaan ja sitten sitä jo vedettiinkin takkia niskaan ja koiranremmiä käteen. Upea sininen taivas vielä kruunasi auringonpaisteen ja lisäsi tunnetta intiaanikesästä. Yritin kuunnella olisivatko peräti linnutkin laulaneet mutta ainoat ääneet taisivat kuulua lähimetsän variksille. Vaikka aamulla oli vielä vähän viileää niin päivän mittaan lämpötila kipusi parhaimmillaan +17,5C asteen. Ei olleenkaan paha syyskuun sää joten tätä sunnuntai päivää ei todellakaan vietettäisi sisätiloissa vaan nautittaisiin auringosta ulkosalla.

Päätimme huristella idylliseen Fagervikiin vielä kahville niin kauan kuin Fagervik Café on avoinna. Katkarapuleipiä ei tällä kertaa ollut tarjolla mutta kyllä kinkkupiirakka salaatilla vei pikkunälän pois kertaheitolla. Fagervik Café korvapuustit ovat NIIN suussasulavia ettei niitä oikein koskaan voi vastustaa. Korvapuustit ovat myös todella suuria eli tälläkään kertaa en jaksanut syödä kuin puolet. Onneksi kahvila tarjoaa paperipussin, jolla kuljettaa loppu puusti iltapalaksi. Tosin se usein tulee naposteltua jo kotimatkan aikana. Fagervik Café on auki vielä muutamana sunnuntaina säävarauksella eli kannattaa seurata Facebookista sen aukioloja.

Pieni kävelylenkki ruukkimiljöössä teki ihan hyvää kahvittelun jälkeen. Ruusut kukkivat punamultaisten talojen seinämillä vielä komeasti. Nämä entiset ruukin työläisasunnot ovat kuin suoraan jostain satukirjasta. Pitsiverhoja ikkunoissa ja tuuheita pelargonioita ruukuissa. Puutarhakeinu heilui leppeästi talon nurkalla tuulessa ja punaposkisia omenoitakin näytti kypsyvän vaikka syksyistä piirakkaa varten. Näihin taloihin olisi mielenkiintoista päästä joskus kurkistamaan sisälle. Tai vaikka viettämään yksi kesä Fagervikissä kesäasukkaana.

Kotiuduttuamme huomasin, että minun pitää käydä työpaikalla palauttamassa vanha kannettava, joten pakkasin tietokoneen ja Minnien autoon. Kun velvollisuudet oli hoidettu päätimme lähteä vielä kiertämään merenrantaa ja samoilemaan Särkiniemenpuistoon kun Lauttasaaressa jo oltiin valmiiksi. Tämä Lauttasaarenranta on vilahdellut usein minun kuvissa ja siellä on kivat ulkoilumaastot ja se kaivattu meri. Tänään vielä upea auringonpaiste siihen lisäksi – ihan täydellistä!

Merellä on tärkeä merkitys minulle rapuihmisenä. Olen lukemattomia kertoja kirjoittanut täällä blogissa siitä kuinka menen usein merenrantaa kun haluan vaikkapa rauhoittua kiireisen työpäivän keskellä. Meri on omalla tavallaan myös jännä mysteeri koska mehän näemme aina siitä vain pinnan. Meri voi olla tyyni ja leppeä tai pelottava ja vihainen. Kun lapsena katselin suosikkiohjelmaani Meren salaisuudet opin myös ymmärtämään miten monipuolista elämää merenpinnan alapuolella on. Vieläkään en ole opetellut sukeltamaan joten minua odottaa vielä se hetki kun pääsen joskus ehkä itse kurkistamaan vaikka meidän oman Itämeremme syvyyksien salaisuuksia. Ajatus sukeltamisesta kiehtoo mutta samalla se vähän myös pelottaa.

Tuuli yltyi välillä rannalla aika kovaksikin nostaen aaltoja mutta surffajia se tuntui vai innostavan enemmän. Minulla ei ollut kameraa tänään ollenkaan mukana reissullani joten kuvat hurjapäistä jäävät nyt epätarkkoina pois postauksesta. Minnie nimittäin äkkäsin sekä rusakon että pari oravaa joten kovin vakaa ei valokuvaajan käsin tämän päivän lenkillä ollut.

Tänään askelia tuli ihan kiitettävästi kun samoiltiin auringossa ja nauttiin intiaanikesästä. Mitä tuleva viikkoa tuo tullessaan jää nähtäväksi. Sataako vai paistaako? Miten sinun sunnuntai päiväsi sujui? Nautitko auringosta ja ulkoilusta? Hyvää uutta viikkoa kaikille    

The post Syyskuinen aurinkoinen sunnuntai appeared first on Nelkytplusblogit.

 Viime viikolla:

-karvainen perheenjäsenemme, pieni, sinttiläinen, lusikassa nukkuja, halikaveri, lämmin kainaloinen Bogi täytti 2 vuotta. Hiukan tuli huono omatunto siitä, että muistin päivän vasta synttäreiden jälkeisenä päivänä. Onneksi Bogi ei ymmärtänyt kömmähdystäni tai ainakaan mitenkään osoittanut mieltään. Lauloimme sille poikien kanssa epävireisesti paljon onnea vaan ja lahjoimme maksalaatikolla ja isolla luulla. On se rakas, päiviemme ilo iltojemme valo – niin kuin Kongokin!

– näin melkein naapurissa asuvan pikkuserkun pitkästä aikaa ja olipa mukavaa koiralenkkeillä ja lounastella Kahvila Kampelassa. 

– käväisin Stockalla ja ihastuin  Pupulandia-blogin asustemallistoon.  Materiaalit olivat laadukkaita ja hinnat kohtuullisia. Ja tuo pinkki beanie huutaa Pinkin nimeä

– tein löydön Tori.fi:stä ja saimme uuden keittiönpöydän. Pojat tosin ihmettelivät sen pienuutta, siinä ei kuulemma mahdu syömään (??).  

– edelleen mulla on pinnalla kaipuu rauhaan ja hiljaisuuteen, ja sitä sain kokea viikonloppuna mökillä . Mikä täydellisen arjesta irtaannuttava viikonloppu se olikin. Ilmaan hiipi iltahämärän myötä selkeä syksyn tuoksu. Kosteutta nurmella ja sammaleilla. Ruskeita ja keltaisia lehtiä maassa. Punaisia pihlajanmarjoja.  Saunoin ja uin taas enemmän kuin laki salli, onneksi vesi oli vielä uimakelpoista, vaikka jalat kohmettuivat järvessä aika nopeasti.

– sain oudon innon lähteä Tallinnaan, mutta koska korona, en tiedä olisiko se järkevää. 

– otin esille syysvaatteita ja löysin mm ihanan  Arketin villatakin, johon aion piiloutua talvelta 

– piipahdin Tokmannin “hurlumhei” päivillä ja löysin Maybylinen (kaikki meikit  -40% ) irtopuuterin 7 eurolla. Puuteri on aidosti höyhenenkeveä irtopuuteri, joka kiinnittää meikin ja viimeistelee ihon pinnan. Itse pidän kuultavasta, mahdollisimman luonnollisesta ihosta, mutta usein laitan silti hiukan irtopuuteria. Suositus!

– Kongo lähti viikonloppuna vauvanteko reisuulle Pohjanmaalle, ja olimme Bogin kanssa aivan orpoina. Miten sitä tottuukaan kahteen koiraan, jotta elo yhden koiran kanssa on aivan kummallista. Noh ero teki hyvää erityisesti Bogille, joka reipastui viikonlopun aikana hurjasti. 

ASUINSPIS: 

Pipo Stockmann.

Saappaat Vagabond

Takki: & Other Stories

Mekko: Arket

Kampelan lohikeitto on ykkönen

VIIKON KAPPALE: Tämä kappale Surun pyyhit silmistäni pois on omistettu Vexi Salmen muistolle. (klik)! 

VIIKON AJATUS:

On aivot sulla päässä

ja kengät jalassa

itseäsi ohjaat joka säässä

minne mielitkin matkata.

Omillasi olet,

sen tiedät minkä tiedät.

Sinä itse senkin päätät,

minne mennä siedät.

-Theodore Geisel

Seesteisiä sävyjä viikkoonne toivoen!

The post Viikkoraportti appeared first on Nelkytplusblogit.

Kustannusyhtiö Bookcover lähettää lehdistötiedotteen uudesta kirjasta, jonka kirjoittajasta kerrotaan vain: “Tarinan kirjoittaja Inga Liisa ei anna haastatteluja”. Aikana,…

The post Laulu rohkeudesta appeared first on Meriharakka.net.

The post Laulu rohkeudesta appeared first on Nelkytplusblogit.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Herkkuluumu ´Laatokan Helmi` appeared first on Nelkytplusblogit.

*Kaupallinen yhteistyö S-ryhmän ravintolat/Rosso

Meidän perheen kantapaikka, Porvoon Rosso, jossa on käyty niin monet kerrat, ettei laskuissa ole enää mahdollista pysyä, mutta ainakin vuodesta 2008, kun muutimme Porvooseen. Porvoon Rossosta ja Rossoista ylipäänsä on aina jäänyt päällimmäisenä tunne, että koko perhe on tervetullut Rossoon, pienimmätkin lapset ja taaperot. Palvelu on aina ollut huippua ja osasta ravintolan henkilökunnasta on vuosien varrella tullut ihan tuttuja.

Heinäkuussa nautimme mieheni kanssa Porvoon Rossossa ”pizzantain” ja tuolloin jo päätimme, että joku päivä pitää käydä kokeilemassa myös pastasunnuntai eli meidän mielestä tietenkin ”Pastantai.” Tälläinen mahdollisuus toteutuikin yhteistyössä ja päätimme osan perheen kanssa käydä maistelemassa, miltä se Rosson pastasunnuntai maistuu.

Selvää oli, että mukaan lähtee perheen teinit, koska erilaiset pastat maistuu teineille aina. Mukavasti sattui vielä niin, että samalle sunnuntaille perheen poika avopuolisonsa kanssa oli tulossa Porvooseen, joten ei kun poika ja pojan avopuolisokin mukaan herkuttelemaan.

Ensiksi toki on aina alkuun nautittava antipastoja ja Rossossahan antipastot ovat todella herkullisia ja kuuluvat kaikkiin annoksiin.

Perheitä ja seurueita hemmotellaan Rosso-ravintoloissa nyt herkullisen helpolla pastasunnuntailla. Pöytään tuodaan kulhollinen pastaa, kolmenlaista kastiketta, parmesaania ja pippurimylly. Päivällinen on katettu ja jokainen syö niin paljon kuin jaksaa.

Päivällisen hinta on 16,50 e / hlö (lapset alle 12-v 7,90e ) ja minimissään kahdelle.

Tuumimme, että jos menisi vaikka ystäväpariskunnan kanssa toisella kertaa nelistään, niin olisi mahdollisuus nauttia kuutta erilaista pasta vaihtoehtoa, joista kahdelle tulee aina kolme eri makumaailmaa pastakastiketta.

Valinnan voisi tehdä niin, että kumpikin pariskunta valitsee kolme erilaista annosta eli yhteensä kuusi erilaista annosta tuotaisiin pöytään ja näin olisi mahdollisuus päästä maistelemaan kaikkia tarjolla olevia kuutta makua. Kätevää vai mitä. Tai sitten vaan oman rakkaan kanssa kahteen otteeseen pastasunnuntaille ja johan on kaikki maut maistettu.

Kivointa kuitenkin on jaettu ilo ja isompi seurue, kuten meilläkin tällä kertaa.

Meitä kun oli yhteensä kuusi paikalla, niin pääsimme maistamaan kaikki eri kuusi makumaailmaa.

Ihan hirmuisen kiva tapa tuoda pari kattilallista pastaa näteissä sinisissä kattiloissa pöytään ja kastikkeet taasen kivan näköisissä rouheissa mustissa padoissa.

Sydämissä läikähti sellainen hygge syystunnelma, mukavaa yhteistä tekemistä perheen kesken, jaettuja herkullisia annoksia, puheen porinaa, massut pullollaan hyvää mieltä ja herkkuruokaa. Hirmu kiva idea toteuttaa kenen kanssa vaan, oman rakkaan, perheen kuten me, naisporukassa tai ystäväporukassa.

Kaikilla oli omat suosikkikastikkeensa: pojan mielestä tattikastike oli parasta, mies piti lohikatkarapukastikkeesta, toisen tyttären mielestä carbonara oli aivan huippua, toisen mielestä bolognesekastike ja pojan avopuoliso yhtyi mieheni kanssa samaan mielipiteeseen, että lohikatkarapukastike oli herkullisinta.

Itse en osannut päättää kahden suosikin välillä ja tällä kertaa ne olivat perinteinen pasta bolognese herkullisten yrttien ja parmesaanin kera tai syksyinen tattikastike.

Kylkeen nautittiin vielä valkosipulileivät, oi nam.

Mustat rautapadat niin kivan näköisiä ja ruoka pysyi niissä pitkään kuumana. Tälläiset padat voisi olla kivat kotonakin.

Ensin mietittiin, juu lisää pyydetään, koska pastaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Mutta ehei, kyllä näin runsaista antimista tuli meidän kuuden hengen porukka aivan täyteen.

Mikä saisi paremmin suut messingille, kuin hyvä ruoka.

Loppuun vielä kaikille herkulliset jälkiruoat. Miehen lemppari on aina ja ikuisesti pannacotta, mutta tällä kertaa Rosson lämmin suklaakakku kermaisen vaniljajäätelön kera sulatti kaikkien sydämet. Olipa meillä aivan mahtava päivä.

Ja koska iloa on upeaa päästä jakamaan eteenpäin, niin omalla Instagram tilillä starttaa arvonta, jossa sinäkin siellä voit voittaa nelihenkiselle perheelle pastasunnuntain eli 100€ arvoisen lahjakortin Rossoon.

Käykäähän täältä kurkkimassa lisää tietoa Rosson pastasunnuntaista ja sitten kiitolaukkaa osallistumaan huikean herkulliseen arvontaan ja joku teistä pääsee nauttimaan joku ihana sunnuntai herkullista pastaa navat täyteen.

Olisi kiva kuulla, käyttekö Rossossa, mitä pidätte konseptista ja mikä on teidän lempipasta?

The post Rosson pastasunnuntai ja arvonta! first appeared on Tiia Koivusalo.

The post Rosson pastasunnuntai ja arvonta! appeared first on Nelkytplusblogit.

• 175 gr vehnäjauhoa
• 1 rkl mantelijauhoa
• 2 rkl tomusokeria
• 100 gr voita
• 2-3 rkl jäävettä

• 1 purkki kondensoitua maitoa
• 200 ml paksua jugurttia ( esim. kreikkalaista tai turkkilaista)
• 1 muna
• muutama tippa vaniljauutetta 
• 2.5 rkl Maizenaa

1. Omenakuutiot valmistin jo edellisenä päivänä.  Kuutioin omenat, ja karamellisoin niitä pannussa  hunana-tiivistetty omenamehusekoituksessa,  johon olin lisännyt vaniljaa ja kanelia. Omenakuutiot karamellisoituivat keskilämmöllä,  ja sekoittelin niitä vähän väliä,  kunnes nesteet olivat  haihtuneet, ja  kuutiot alkoivat karamellisoitua.

2. Myös taikinan voi valmistaa etukäteen,  ja säilyttää jääkaapissa kunnes piirakka valmistetaan. Pohjan ainekset nypin käsin murusiksi,  mutta yhtä hyvin  taikinan voi valmistaa monitoimikoneessa, tai sitten  käyttää kaupan valmista murotaikinaa.

3. Käytin normikokoista piirakkavuokaa,  jonka voitelin.  Jääkaapissa ollut  taikina kaulitaan ohueksi ja  sillä vuorataan piirakkavuoka. En esipaistanut  piirakkapohjaa, vaan pistelin siihen haarukalla pieniä reikiä.

4. Lisäsin noin teelusikallisen perunajauhoa omenakuutioiden sekaan,  ja asettelin  kuutiot piirakan pohjalle.   Ylläoleva kuva on vuoden alussa tekemästäni piirakasta,  jolloin lisäsin ohuen ohuita omenaviipaleita  piirakan täytteen päälle, ja ripottelin päälle kanelisokeria.  Tämä oli oikeastaan turha vaihe,  sillä piirakassa on ihan tarpeeksi omenia ilman tuota lisäystä.

5. Kondensoitu maito, jugurtti,  kananmuna, vanilja ja  Maizena sekoitetaan tasaiseksi   tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Seos kaadetaan  omenakuutioiden päälle piirakkavuokaan.

6. Paistoin piirakan  uunin keskitasolla  180 asteessa noin 40 minuutin ajan, kunnes täyte oli hyytynyt.   Piirakan annetaan täysin jäähtyä huoneenlämmössä , ja on parasta kun piirakan annetaan jähmettyä jääkaapissa yön yli.

Tammikuussa leipomani piirakka,  jossa täytteen päälle tuli ohuen ohuita (kuorijalla)  omenaviipaleita.

Ja helpompi versio samasta piirakasta.

The post Omenapiirakka jugurttisella täytteellä appeared first on Nelkytplusblogit.

Kesän kotimaanmatkat on nyt tehty. Ainakin kesä taitaa olla takana, jos vaikka joitakin matkaideoita lähikuukausina toteuttaisimmekin. Tänä kesänä…

The post Kesän ainoa majakka appeared first on Meriharakka.net.

The post Kesän ainoa majakka appeared first on Nelkytplusblogit.

Valmis piirakka maistuu ihanalta ihan sellaisenaankin, mutta kun päätettiin herkutella niin herkuteltiin sitten kunnolla

The post Omenapiirakan aika appeared first on Nelkytplusblogit.