mekko ja neule saatu/Prisma

Voi kun tulisi kaunis ja lämmin syksy. Puissa olisi upeat keltaisena ja oranssina hehkuvat sävyt. Aurinko lämmittäisi ja saisi vielä hetken huoletta kulkea helmat heiluen mekko päällä. Lämmin neule ja saappaat tai tennarit jalassa. Voisi vielä istahtaa terassille kahvikupin ääreen ja katsella ohi kulkevia ihmisiä.

Kuvien mekko ja neule ovat juuri saapuneet Prismojen valikoimiin. Mekko on viskoosia ja ihan supermukava päällä. Neule taas on puuvillaa sekä kashmiria, jonka vuoksi on suloisen pehmeä mutta tarpeeksi ohut joten mahtuu hyvin myös takin alle.

Tuleeko teillä usein katseltua kauppareissulla myös vaatetarjontaa? Minulla kieltämättä harvemmin, mutta taas tuli todistettua, että sieltä löytyy ihan helmiä. Näistä taitaa tulla tämän syksyn käytetyimmät vaatteet.

Ihanaa loppuviikkoa <3

The post Syksyn mukavin mekko appeared first on Nelkytplusblogit.

Kauraomenapaistos, toiselta nimeltään omenahyve kuuluu näin loppukesän herkkuihin. Omenapuut notkuvat suloisia kotimaisia omenoita ja moni miettii, että mihin ihmeessä taas kaikki omenat laittaisi. Tähän kauraomenapaistokseen saa kivasti upotettua kasan näitä punaposkia. 

The post Helppo kauraomenapaistos eli omenahyve appeared first on Nelkytplusblogit.

Olen viime päivinä miettinyt paljon ystävyyttä. Olen valitettavasti tajunnut olleeni huono ystävä tänä vuonna. Olen ollut väsynyt ja stressaantunut, joka on johtanut siihen etten ole jaksanut soitella, nähdä, viesteillä ystävien kanssa samaan tapaan kuin ennen. Arvatkaapas miten harmittaa ja surettaa, että olet tilanteessa, jossa et vaan jaksa nähdä ystävää ihan vain siksi, että jos tapaamisessa pitää feikata pirteää, se vie enemmän energiaa kuin antaa? Sama pätee bloggaamiseen, tiedän, että kommentointi blogissa on laahannut itsellä valitettavan paljon ja olen niin pahoillani asiasta.  

Olen normioloissa mielestäni hyvä, lämmin ja huumorintajuinen ystävä. Pidän yhteyttä, kannustan, annan myötätuntoa, lähetän kortteja, huomioin juhlapäivät, ehdotan treffejä, olen aktiivinen kyltyyrikerhon vetäjä.  Jos tämän syksyn projektina on työpaikan löytäminen, kodin viihtyisäksi saaminen niin sitä on myös ystävyyssuhteiden aktivoiminen ja paremmaksi ystäväksi (toki myös äidiksi, siskoksi, lapseksi, bloggaajaksi) tuleminen. Pikku hiljaa.      

Mitä me olisimmekaan ilman ystäviämme tai läheisiä? Emme kovinkaan paljoa. Kovin olisi yksinäistä, tyhjää, hiljaista elämämme ja päivämme.

Olen huomannut, että minua vetävät puoleensa ihmiset, jotka uskaltavat olla omia itsejään. Ihmisiä, joilla ei ole rooleja kannettavanaan. Ihmisiä, jotka uskaltavat olla tavallisia, epävarmoja, vaillinaisia, virheiden tekijöitä, hönttejä ja hupsuja. Onneksi tällaisiä ihmisiä löytyykin elämästäni paljon. Monet ihanat, riemastuttavat ystäväni ovat tällaisiä ja perheeni myös. Me voimme tavata toisemme “riisuttuina”, meidän ei tarvitse kantaa rooleja, pellehattuja, merkkivaatevarustuksia tai naamioita tapaamisiimme. Voimme kertoa miten olemme mokanneet, ja ystävä heittää suuntaasi myötätuntoisen katseen ja tsemppaa. Voimme kertoa laiskuudestamme, kun viikkosiivous jäi työpäivän jalkoihin ja ystävä nyökyttelee hyväksyvästi. Ystävyys on myötätuntoa, lämpöä, hyväksyntää

Joka tapauksessa, kiitos kaikille ystävilleni ja perheelle LÄMPIMÄSTÄ ystävyydestänne, vaikka en ole ollut paras ystävä tänä vuonna. Kiitos lapsilleni, jotka olette minulle maailman rakkaampia, vaikka äiti on ollut pitkään vähän väsy.  Kiitos blogin lukijoilleni, jotka ovat jaksaneet kommentoida ja kannustaa. Olette kaikki minulle tärkeitä, ja haluan olla elämässä enemmän läsnä juuri teille. 

The post Kun on ollut vähän väsy ja huono ystävä appeared first on Nelkytplusblogit.

*Essie ”heart of the jungle” syyskokoelma 2020 saatu

Essien syyskokoelma 2020 on täällä. Tällä kertaa essie inspiroi viidakon maanläheisillä sävyillä. Pari ”viidakon” kuvausassaria kävikin paikalla säätämässä eli ihan oma viidakkomeininki on täällä meilläkin. Vielä kun saa nauttia hetken puutarhan vehreydestäkin.

Vehreyttä edustaakin täydellinen kokoelman nimikkolakka ”heart of the jungle”, joka on niin täydellinen vihreä, että tässä sävyssä himottaisi talvitakki lämmittämään syksyn ja talven viimalta.

Tällä kertaa syksyn kokoelmassa on kiiltäviä lakkoja (jotka ovat enemmän mieleen, kuin matat) ja hohtavia lakkoja, joissa helmiäinen on sävy sävyyn lakan kanssa.

Vasemmalla oleva ruskea ”cargo cameo” ja keskellä oleva oranssi ”don’t be spotted” ovat juuri näitä ihania syksyn bling lakkoja, joissa pientä helmiäistä mukana. Oikealla vihreä ”heart of the jungle”, joka on kiiltävä kynsilakka.

Yksi punainen kynsilakka pitää olla kokoelmassa kuin kokoelmassa, sillä punaista kynsilakkaa ainakin täällä kuluu eniten. Tällä kertaa punainen on iloisen pirteä, jossa on pieni aavistus oranssia mukana, toimii kuin häkä kesät, syksyt, keväät ja talvet. Sävy on ”adrenaline blush.”

”Waterfall in love” upea sininen, josta olen todella iloinen, sillä aiempi sininen essie kynsilakka oli loppumassa.

Viidakon peto, jokin hyökkäys tässä on kyllä kyseessä.

Tämä tapaus ei viidakossa selviäisi, eikä edes omalla takapihalla, Samppaliini löysäpulla.

Vasemmalla upea luumunsävy ”swing of things”. Syksyllä luumun sävyä olla pitää. Täytyy sanoa, että tästä kokoelmasta ei puutu mitään vaan syksyinen sävykimara on täydellinen. Tykkään aivan valtavasti ja essie on ehdottomasti kynsilakkojen nro 1. <3

Mitäs pidätte essien syyskokoelmasta, löytyykö sävysuosikkia? Käytättekö kynsilakkoja ja onko joitain lempisävyjä, jotka ovat ihan must? Muistan kyllä ajan, kun käytin vain vaaleaa lakkaa, aniharvoin punaista ja sekin tuntui liian rohkealta. Sitten tuli elämään essie kynsilakat ja kenties joku iän tuoma rohkeus ja eläköön väri-iloittelu ja essien värimaailma. Essie tuo iloa elämään.

Sydämellistä ja värikästä syysviikkoa kaikille. <3

The post Essie syyskokoelma 2020 first appeared on Tiia Koivusalo.

The post Essie syyskokoelma 2020 appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Kohti syksyä – hoitovesi antaa iholle lisäkosteutta appeared first on Nelkytplusblogit.

Olimme lukeneet muutamastakin lähteestä ylistäviä lausuntoja Rauman merimuseosta. Ajattelimme siis matkalla Noormarkusta Porin kautta Turkuun poiketa taas kerran…

The post Yksityisvierailulla Rauman merimuseossa appeared first on Meriharakka.net.

The post Yksityisvierailulla Rauman merimuseossa appeared first on Nelkytplusblogit.

Rautaristibegonian hoito

The post Rautaristibegonia appeared first on Nelkytplusblogit.

Aurinko ja kesäisen lämmin sää houkutteli kävelylle maanantai iltapäivällä töiden jälkeen. Päätimme suunnata jälleen kerran katselemaan maisemia paikkaan, jonne pääkaupunkimme perustettiin satoja vuosia sitten. Elettiin vuotta 1550 kun kesäkuun 12.päivänä kuningas Kustaa Vaasan toimesta Vantaanjoen Forsbyn eli Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle rakennettiin uusi kaupunki. Paikka olisi loistava sillä Helsinginjoki (nyk. Vantaanjoki) tarjosi sisämaayhteyden, lahden pohjukka taas suojaisan sataman ja tärkeät maantietkin olivat lähellä. Joen koskien väliselle saarelle kuningas perusti kuninkaankartanon, joka toimi hallinto- ja talouskeskuksena, sotilaallisen huoltokeskuksen ja maatalouden mallitilan. Nykyään tuolla saarella on ihan jotain muuta mutta palataan siihen tuonnempana.

Helsingin Vanhankaupunginlahden läntisellä puolella on Verkatehtaanpuisto, jonka rantakalliolla istuu naishahmo. Patsas esittää Kustaa Vaasaan ensimmäistä vaimoa, nuorta Katariina Saksilaista (1513-1533), joka avioitui vain 18-vuotiaana Ruotsin kuninkaan kanssa. Hän ehti synnyttää lyhyeksi jäänneen avioliittonsa aikana yhden pojan, josta isänsä jälkeen tuli Ruotsin kuningas Erik XIV. Katariina itse kuoli tanssiaisten jälkeen vain 22-vuotiaana yhdessä syntymättömän lapsensa kanssa. Traaginen kohtalo nuorella kuningattarella, jota pidettiin uudenaikaisen Ruotsin ensimmäisenä kuningattarena.

Matinkaaren siltaa pitkin voi siirtyä Verkatehtaan puistosta Vanhankaupunginlahden toiselle puolelle Pornaisteniemelle. Silta on nimetty kaupunginkanslian virkamiehen Matti Väisäsen mukaan. Väisänen tunnettiin kaupunkirakentamisen “muurinmurtajana” joten hieno kunnianosoitus miehelle, joka kuoli äkillisesti sairauskohtaukseen 1998. Pornaistenniemeltä löytyy runsaan kilometrin mittainen esteetön luontopolku, jonka korkeuserot on todella pienet jos haluaa välillä poiketa katsomassa Vanhankaupunginlahden luontoa.

Matinkaaren sillalta avautuu kaunis näkymä kohti Lammassaarta ja Kuusiluotoa, jossa kävimme toukokuussa. Linnuistaan jo 1800-luvulta tunnettu Vanhankaupunginlahti rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 1959. Mietin jo uutta linturetkeä Lammassaareen katsomaan muuttolintujen lähtöä tässä lähiviikkoina. Ehkäpä ehtisimme piipahtaa tällä reissulla myös Kuusiluodossa, joka jäi kevätreissulla kokematta. Kesälampaita luodolla tuskin enää on.

Vaelluskalat nousevat kutemaan Helsingin Vanhankaupunginkosken itähaaran kalaportaiden kautta. Koskenranta ravintolan terassilta aukeaa huikeat näköalat kuohuvaan koskeen. 

 Kuva Tapahtumakeskus Koskenranta 

Vanhankaupunginlahdella rannoilla näkyy aina kalastajia koska täältä saa todella kalaa. Istuimme hetken penkeillä Vanhankaupunginlahden suvannon reunalla ja katselimme miten Ahti antoi saalistaan. Ja kyllä sieltä kaloja nousi. Täällä kalastetaan tarkkoja ohjeita noudattaen. Infotauluissa kerrottiin, että kuhan alamitta on 42cm, rasvaeväleikatun taimenen 50cm Vanhakaupungikoskella mutta suvannolla 60cm ja lohen 60cm. Myös ahventa ja haukea voi täältä onnekas kalamies saada saalikseen.

Innokkaita kalamiehiä Vanhankaupunginkoskella toukokuussa. 

Jos kävelykierroksella iskee nälkä ja kaipaa pientä purtavaa tai vaikka virvokkeita löytyy Jokisuuntien varresta lukuisia ruokarekkoja. Huomasin ruokatarjonnan jo keväällä ja nyt syyskuun alkupuolen maanantai iltanakin ainakin kuusi ruokarekkaa oli paikalla. Viikonloppuna varmaan enemmänkin tarjontaa. Siellä näytti olevan tarjolla myös vohveleita! 

Vanhankaupunginkoski laskee mereen kahdesta uomasta ja niiden väliin jää entinen Kuninkaankartanosaari. Nykyään saarella sijaitsee mielenkiintoinen Tekniikan museo, jossa täytyy ehdottomasti päästä joskus käymään. Museorakennus on on aiemmin ollut vesilaitoksen käytössä. Jos haluat osallistua opastetulle Vanhankaupungin kävelykierrokselle on se vielä mahdollista tänä syksynä 20.9. ja 27.9. klo 12-13.30. Toki näillä historiallisilla paikoilla voi seikkailla ihan itsekseen kuten mekin teimme. 

Vanhankaupunginkoskella on pituutta 200 metriä ja pudotusta puolestaan 6 metriä. Läntisellä puolella todella kuohuu ja kun tuuli sattuu tulemaan juuri oikeasta suunnasta saat myös päällesi monia vesipisaroita koskesta. Urhea Minnie ylitti tällä kävelyreissulla useita siltoja ja vaahtopäisiä koskia reippaasti koska olemme monesti olleet täällä kävelyllä aiemminkin. Maisema on talvellakin mielenkiintoinen kun vesi on osittain jäätynyttä. Tältä puolelta koskea löytyy myös Voimalamuseo, johon ostetaan liput Tekniikan museosta. Voimalamuseo on avoinna syyskuun loppuun saakka.

Me jatkoimme kävelykierrostamme seuraavaksi Hämeentien toiselle puolelle Annalan puutarhaan. Puutarha on kaikille avoin, idyllinen puistoalue täällä Helsingin muinaisilla syntysijoilla. Hyötykasviyhdistyksen järjestää ihanassa keltaisessa talossa paljon erilaisia kaikille avoimia kursseja ja tapahtumia.

Annalanpuiston teemapuutarhat tutustuttavat kävijän hyötykasveihin ja kateviljelyn saloihin. Teemapuutarha-alue koostuu keittökasvimaasta, yrittimaasta, värjäyskasveista, Topeliuksen ajan lääkekasveista, perhospuutarhasta ja sidontaan käytettävistä kasveista. Kesäaikaan on mahdollista myös osallistua Hyötykasviyhdistyksen puutarhurin vetämälle kierrokselle, jossa kuulee vielä enemmän mielenkiintoista tietoa paikasta sekä kasveista.

Hyötykasviyhdistyksellä on myös vuokrattavia viljelypalstoja täällä Annalassa. Oli upea katsella hyvin hoidettuja palstoja ja ahkeria viljelijöitä työn touhussa. Kasvisten ja vihannesten lisäksi monilla näytti olevan kasvamassa myös kauniita kukkia runsain mitoin. Minua alkoi syyhyttää sormien upottaminen multaan ja oma viljelypalsta. Miten se vanha kiinalainen sananlasku nyt sanoikaan “Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa, eikä sekään ole kovin tärkeää.”

Annalanpuiston kokonaisuuteen kuuluu myös historiallinen talvikasvihuone eli orangeria.  Aikoinaan talvipuutarhat saattoivat olla todella isoja kokonaisuuksia, joihin oli sijoitettu myös istuskeluryhmiä ja aristokraattien orangeriassa saattoivat lennellä jopa pajukaijat luomassa tunnelmaa.

Annalan luonnonkivestä ja tiilestä rakennetussa orangeriassa hoidetaan huonekasveja ja siellä on myös vanhojen pelargonioiden kokoelma. Tilan tunnelmallinen ruukutushuone tarjoaa tilat kasvivärjäykseeen, pistokaslisäykseen ja kevätkylvöihin. Orangeriassa kasvaa myös appelsiini-, sitrus- ja pomeranssipuita, viiniköynnöksiä ja kaktuksia. Siellä on myös Suomessa kasvatettuja perunalajikkeita, joita ei enää myydä tavallisissa siemenperunakaupoissa. Annan puutarhan taimia ja satoa on myynnissä keväällä ja syksyllä erilaisissa tapahtumissa.

Ensimmäinen orangerie missä itse olen vieraillut löytyy Oitbackan kartanosta. Muistan nähneeni siellä yhden taidenäyttelyn eli tila ei enää toimi kasvien viljelypaikkana.

Annalanpuistosta löytyy myös pieni Annalan talli. Annalan tallista asustavat suomenheovnen Tripla Vekkuli, Welshpono Santtu, shetlanninponit Apollo ja Mysteeri sekä pienet risteytysponit Midi ja Mix. Me onnistuimme näkemään kaksi ponia kävelyretkellä puistossa. Minnien kanssa ei vain voitu mennä kovin lähelle näitä karvakavereita. Lisää Annanlan tallista löydät tästä.

Annalanpuistossa sijaitsee myös valkoinen Annalan huvila, jota jotkut kutsuvat myös Annalan kartanoksi. Huvilan rakennutti vuonna 1826 kauppaneuvos Gustaf Otto Wasenius, joka oli myös kirjanpainaja, tupakkatehtailija sekä merkittävä kulttuuri- ja kunnalliselämän vaikuttaja. Varsinainen oman aikansa monitoimimies siis! Annala tai alkuperäiseltä nimeltään Villa Anneberg on Helsingin vanhin huvila, joka oli nimetty Waseniuksen ensimmäisen vaimon Anna Charlottan ja korkealla kalliolla olevan sijaintinsa mukaan. Magnus von Wrightin vesivärimaalauksessa vuodelta 1850 huvila sijaitsee korkealla mäellä ison puistomaiseman keskellä.

Alueella oli aiemmin ollut kalastaja Jernmarkin torppa, jonka ympäristö oli ihan maaseutua. Nykyinen Hämeentie oli tuolloin vielä nimeltään Itäinen Viertotie ja sen varrelta Wasenius vuokrasi Helsingin kaupungilta tontin. Kalastajan vanha torppa sai purkutuomion ja uuden tontin vuokraajan vuokraehtoihin kuului myös kaunistaa tien ympäristöä istuttamalla sinne lehtipuita ja luoden samalla huvila-alueen tunnelmaa. Waseniuksen istuttamia puita kasvaa edelleen Hämeentien varrella.

Annalan huvilan edessä on tuolle ajalle tyypillinen sydämenmuotoinen muotopuutarha, jossa kukki vieläkin kauniisti. Huvilan suurelta terassilta oli vielä 1800-luvulla suora näkymä merelle. Nykyään näkymää ei enää ole koska Hämeentien varteen nousi ensin Arabian tehdas ja lukuisia muita rakennuksia kun kaupunki kasvoi ja kehittyi. Huvilan viereen Wasenius perusti englanstilaistyyppisen maisemapuutarhan, jossa kulki vapaasti polveilevia polkuja. Wasenius istutti Annalan alueelle yli 400 lehtipuuta, joista on juuri puistossa.

Muotopuutarhaa uudistettiin 1999-2001 ja siihen käytettiin Waseniuksen 1830-luvulla rakennettuman saksalaistyyppisen muotopuutarhan esikuvaa, käytäväsommitteluineen ja pensas- ja kukkaistutuksineen. Waseniuksen aikana myös hyötykasvipuutarhan korttelit ja ruutanalammikko muodostivat ovan muotopuutarhan sommitelmaa.

Waseniuksen rakennutti myös kolme iilimatojen kasvatuslammikkoa puistoonsa. Verijuotikkaat tai kansanomaiselta nimeltään iilimadot mainitaan suomalaisessa lääketieteessä jo 1700-luvun puolivälissä. Farmakopeassa hyväksyttiin lääkekäyttöön kelpaavina kaksi lajia, Hirudo medicinalis ja Hirudo officinalis. Suomessa verijuotikkaita käytettiin etupäässä tulehduksellisten sairauksien kuten silmätulehdusten, hammastulehdusten, kurkkutulehdusten ja ajosten hoitoon sekä myös ruhjevammojen ja peräpukamien hoitoon. Verijuotikkaita käytettiin korvaamaan kuppaamista ja suoneniskua silloin, kun näitä toimenpiteitä ei syystä tai toisesta voitu suorittaa. Kuulostaa aika hurjalta!

Waseniuksen intohimo oli puutarhanhoito ja myös aiemmin mainittu orangeria kuului Annalan huvilaan. Yli 13 hehtaarin klassinen puisto ja siihen kuuluvan puutarhan karuun kalliomaastoon rakennuttaminen todistavat myös sen, että Wasenius onnistui luomaan upean kokonaisuuden. Annalan puiston perustamisen muistokivi löytyy Annalan huvilalta etelään johtavan suoran puistokäytävän päästä. Sen tasaiseen yläpintaan on kaiverrettu teksti “Anneberg anlagdt af Otto och Anna Wasenius 1826”. Annalan puisto huviloineen on elämyksellinen paikka, jossa olen itse vieraillut monta kertaa ja varmasti menen taas uudelleen.

Jos joku pohtii milloin Helsinki sitten siirrettiin uuteen paikkaansa Vironniemelle niin se tapahtui Pietari Brahen toimesta 1640. Vanhankaupungin alueella sattui ja tapahtui kaikenlaista. Vuonna 1570 Helsingissä raivosi tulipalo ja kesällä taas rutto levisi kaupunkiin. Ruotsi oli valloittanut Tallinnan 1560 joten Helsingin Vanhankaupungin ei tarvinnut enää kilpailla sen kanssa kaupassa. Iivana Julman johtamat venäläiset polttivat Helsingin kaupungin vuonna 1671. Myös satama oli liian pieni laivoille joten kuninkaan käskystä Helsinki siirtyi nykyiselle paikalle.

The post Helsingin Vanhankaupungin historiallinen kävelykierros appeared first on Nelkytplusblogit.

Tuotteet saatu/pr näytteet Miltä vaikuttaa Gosh syksyn uutuudet? Muutamia uutuuksia löytyy ja aikaisemmin markkinoille tullut tuote, johon on tehty hiukan parannuksia. Syksyn tullen haluan testailla ja tutustua uusiin meikkituotteisiin ja löytää sieltä ne kaikista kivoimmat ja itselle sopivimmat. Sellaiset, jotka toimivat arjessa ja juhlassa ja värimaailma sopii omiin sävyihin ja mieltymyksiin. Syksy on aikaa, jolloin markkinoille putkahtelee kosmetiikkauutuuksia jatkuvasti, joten on hankalaa välillä seurata ja olla jyvällä kaikista uusista tuotteista. Muoti tietysti sanelee meikkeihin sävyt, joten asujen värimaailmasta ammennetaan sävyt myös meikkeihin. Jokainen varmaankin valitsee vain ne sävyt, joista pitää, tai sävyt, jotka sopivat itselle. Saattaa kuitenkin olla niin, että joskus jonkin meikkikokoelman sävyt vain tökkii ja on vaikeaa löytää sieltä itselle juuri sitä sopivaa värisävyä. Hyvä esimerkki on nuden väriset huulipunat, niin kauniita, mutta eivät ole minua varten, sillä nuden sävyisessä punassa, näytän ihan sairaalta. GOSH SYKSYN UUTUUDET 2020 Onneksi tämän syksyn värimaailmassa on löytynyt kivoja ja itsellekin sopivia sävyjä. Sain nimittäin Goshin syksyn uutuudet 2020, sarjasta muutaman tuotteen syksyn uutuuksista testiin ja esittelen ne mielelläni, sillä edullisemmat, mutta kuitenkin laadukkaat meikit, ovat aina järkiostoksia. Gosh syksyn uutuudet 2020, esittelee uudistuneen Anti-Wrinkle Chameleon Primer, Base anti-rides tuotteen. Se häivyttää ryppyjä ja tasoittaa ihoa, antaen sille kauniin hehkun. On hajusteeton ja vegaaninen. Toimii meikin alla ja joskus ilman meikkiäkin, iho on siedettävän näköinen. Mikäli omaa kauniin ihon, ei tarvita muuta, kuin tämä primer ja olet valmis. Mutta me muut saatamme kaivata hiukan lisää peittoa ihon virhekohtiin. Hinta 24,90 e Sain myös kaksi Luxory Rose lips huulipunaa testiin, joissa oli sävyt 005 Seduce ja Enjoy 004. Näistä ehdottomasti tuo Enjoy on minulle parempi sävy, sillä liian kylmäksi menevät punaiset eivät myöskään ole minulle ne parhaiten toimivat. Puna on pitkäkestoinen ja vegaaninen. Hinta 14, 90 e Gosh/ Ultra Thin Brow Pen, on äärimmäisen ohut ja juuri sen takia sillä saa hyvää jälkeä, kun haluaa olla tarkka kulmakarvoistansa. Itse tykästyin juuri tuohon tummaan sävyyn ja silti se ei ollut liian tumma minulle ja sillä oli todella helppoa saada kulmat tarkasti piirrettyä. Hinta 11, 90 Boombastic Crazy Volume Mascara on sähäkkä sininen ripsiväri, joka tuo värinsä puolesta muistot ajalta, kun ripsivärin piti ehdottomasti olla sinistä. Musta oli kammotus ja liian tumma silloin, mutta nyt en ihan innostunut sinisestä ripsiväristä. Onneksi löytyi ystävä, jolle sen lahjoitin, sillä hän on sinisen mascaran fani muutenkin. Pysyy hyvin iltaan asti ja sillä saa eroteltua hyvin ripset kauniin kaareviksi. Hinta 15,90 e Ompelin tässä viime viikonloppuna mekon, jonka värimaailmaan sopi hyvin tuo Gosh huulipuna, joten tämä on kyllä sellainen arkeen ja juhlaan sopiva puna, joka kulkee varmasti laukussa mukana. Oletko testaillut Gosh sarjan meikkejä? Kiinnostuitko Gosh syksy 2020 tuotteista?

The post GOSH SYKSYN UUTUUDET appeared first on Kristallikimara.

The post GOSH SYKSYN UUTUUDET appeared first on Nelkytplusblogit.

Osaan myös aika monta TikTok tanssia

The post 7 asiaa minusta appeared first on Nelkytplusblogit.

Kuten Beck edellisessä vieraspostauksessa lupasikin, tässä jatko-osa muutama päivä sitten julkaistuun Samui -postaukseen. 

Mielenkiintoista tarinaa historiasta ja maalailua tulevasta, olkaa hyvät:

Sieltä se aurinko nousee aina uudestaan, kuten Samuikin

Milloin alkaa aika uus ja mitä sitten?

Saavuin Samuille junalla, botskilla ja viimeisen pätkän kohti Chawengia songtaewilla, kuten moni muukin reissaaja on tehnyt. Maita oli tuolloin taskussa jo yli 70, sillä olin etsinyt juuri tätä; “suosikkimaani suosikkipaikkaa”, jossa voisi asustaa pitkään, miettimättä huomista. Vuosi oli 2000 ja sen jälkeen kertyneenä on kaikennäköistä informaatiota erilaisista saaren ja maankin kaupallisista toimista.

Toimin aikoinaan Suomessa asuville frendeille bulvaanina muutamissa yrityksissä hankkia käytännöllisen hintaista kaupallista tilaa aivan Chaweng beach roadin ytimestä. Silloin selvisi, että kaupalliset vuokratilat kuuluivat lähes järjestäen suvun miehille – kas kun historia menee sillä lailla, että saarihan on aikoinaan elänyt täysin kookoksien varassa. Perheen vesoille jaettu perintö on mennyt niin, että naisille on jäänyt “huonompi” ranta-alue, missä on tietysti ollut vähemmän tiiviisti kookospuita, kun sitten taas miehet ovat saaneet sisämaan alueita, missä puita on ollut viljalti enemmän.

Rantaviivassa oli toki jo tuolloin erinäinen määrä luxux-hotelleja, mutta tarjolla oli edelleen laajalti kuukausidiilillä 5000 bahtin bungaloweja, jonka ikkunasta aukeni meri. Vuonna 2002 alkoi Chawengin ytimessä olla laajempaakin remontointia havaittavissa. Ystävieni käynnin jälkeen aloin sitten tarkemmin tekemään selvityksiä siitä, mitä vuokrat maksavat.

Kynnysrahat, rasvaiset sellaiset, olivat aina olleet vuokranantajien lempiasia, nehän ovat täällä toimineet vaikkapa SUV:n-käsirahoina. Jotta pääsi kiinni sadan neliön baariin, pyydettiin helposti 10.000 bahtia neliöltä kynnysrahaa (1.000.000), että sai sitten vuokrata paikan 10-15 vuoden vuokrasopimuksella. Vuokrahan oli sitten asia erikseen! Hyvät tai huonot ajat, sama kuukausivuokra oli pulitettava ja jos tähän ei vuokraaja jossain vaiheessa kyennyt, palautui tila luonnollisesti taas tuohon lähtöpisteeseen; kynnysrahaa ja kättä syvälle taskuun!

Mikäli vuokranantaja sitten halusi vuokrata tilansa ennen aikojaan, sama homma jatkui, ja kynnysraha meni hänelle. Kauppoja, baareja ja ravintoloita syntyi ja maailmalta Thaimaahan muuttajia, joilla oli säästöjä, haaveita ja kenties Thaimaalainen tyttöystävä tai -vaimo näytti riittävän. Maan hinnat nousivat vuosittain ja erilaisia kiinteistöjä alkoi syntyä Samuin kukkuloille kiivaaseen tahtiin.

Teiden rakentaminen ja jalkakäytävien on ollut kaiken aikaa käynnissä ja edennyt vauhdilla, kun ei ole niin paljon väkeä kokoajan liikkeellä.

Ihan “Chawengin hevosenkenkään” oli vuonna 2003 valmistumassa kattokerros mukaan laskien nelikerroksinen tila, jonka toimeksiantajat (frendit) reissullaan näkivät. Alkoi muutaman kuukauden kestänyt venytystaistelu, joka käytiin pääosin tien vastakkaisella puolella kaupan lattialla istuen. Kännykät ei vielä tuolloin sekoittaneet maailman menoa, mutta yleensä tapaamisen sopimiseksi riitti, että näytti päänsä kaupan oven välistä ja kysyi milloin tai minä päivänä “big boss” on paikalla ja sanoi, että sovittu.

Tuo kauppa ei ikinä toteutunut, mutta mitä tulee Samuin tulevaisuuteen, aina on uusia tulijoita. Lähtökohdat ovat parissa vuosikymmenessä muuttuneet melkoisesti. Takaiskuja on Thaimaa ja Samui kärsineet tänä aikana monta; baht-valuutan vahvistuminen (53-33/euro), muutama sotilasvallankaappaus, puna-keltapaita -kahakat, lintuinfluenssa, tsunami, sekä perinteisestä kovempia tulvia ja jotain varmasti nykyisen Covidin lisäksi on listalta jäänytkin. 

The Roof Samui baari ja ravintola aukesi kenties huonoimpaan mahdolliseen aikaan huhtikuun lopussa. Osoitus kuitenkin, että vaikka just ei oo väkeä tulossa, projekteja tehdään, rempataan, avataan uusiakin.

Ei ollut “katolla” väenpaljousta, mutta kun väki palaa, on uuttakin nähtävää

Samuita syö lisäksi kallis “sisäänpääsymaksu”. Bangkok Airwaysin rakentama yksityinen lentokenttä oli pitkään suljettuna muilta lentoyhtiöiltä. Kookospähkinäplantaasin tilalle 1989 rakennettu kenttä on vain reilun tunti pääkaupungista, mutta koostaa pitkältäkin tulevan matkailijan lentobudjetista usein vähintään neljänneksen. Vaihtoehtoja toki on, mutta usein mukavuus ja kiire vie matkustamisessa voiton.

Matkustaminen joka suuntaan on nyt laitettu “pause-modeen”, mutta yhtä varmasti kuin matkustaminen taas jossain vaiheessa jatkuu, aukeaa Chaweng ja sen kaupat, baarit, ravintolat, hotellit ja jalkahierontapaikat. Varmuudella tullaan näkemään runsain määrin uusia pelaajia, yrittäjiä, mutta tässä kohtaa uskon, että nuo suuret kynnysrahat ovat vihdoinkin jääneet historiaan.

Omalla kohdallani olen tehnyt Samuista päivään osuvan analyysin:

Koh Samui on kuin paratiisikylä, jossa on kaikki isomman kaupungin palvelut, mutta joka on kuitenkin turvallinen. Se tarjoaa lähes aina mahti säät, nopean netin ja asua pystyy budjetillakin. Lähin upea ranta, 7/11, baari, ravintola, hieroja, pyykkäri tai auringonlasku ei ole koskaan liian kaukana.

Beck 

Ps1. Kuvat: Beck

Ps2. Uskokaa tai älkää, työpisteen siirtäminen terassille sai aikaan sanojen vyöryn, joten ensi viikolla on yllättäen luvassa Becksiltä jo seuraava kirjoitus.

Ihan mahtavaa!

Yhteisöllisyyttä itsekukin voi hakea erilaisista harrastuksista. Frisbeegolf on kerännyt vuosittain kymmeniä suomalaisia tammi- helmikuussa Samuille.

Ja aurinko myös laskee yhtä kauniisti Samuilla, kuin aina ennenkin.

The post Vieraskynäilijä Beck Samuilta: Milloin alkaa aika uus ja mitä sitten? appeared first on Nelkytplusblogit.

Vielä kymmenisen vuotta sitten en välittänyt pavuista lainkaan. Nyt syömme niitä eri muodoissaan useasti. Myönnettäköön kyllä, että englantilaiseen aamiaiseen kuuluvat pavut tomaatikastikkeessa saavat edelleen kylmiä väristyksiä aikaan, vaikka tässäkin annoksessa papuja yhdistetään tomaattiin. Taitaa enemmänkin rasvaa tihkuva englantilainen aamiainen, joka jotenkin puistattaa.

Pavuista saa helposti proteiinia, etenkin 5:2-paastopäivinä syömme usein pitkään kylläisenä pitäviä papuja. Maukasta papusalaattia on helppo tehdä enemmänkin kerralla muutamaksi päiväksi.

Marinoitu papu-tomaattisalaatti

1 kg härkäpapuja (tai yksi tölkillinen härkäpapuja)

1 400 g tölkki valkopapuja

1 salottisipuli, hienonnettua
3 rkl punaviinietikkaa
2 valkosipulin kynttä hiennonnettua
1 tl sitruunamehua
0,5 dl tuoretta persiljaa ja oreganoa
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl korianterinsiemeniä rouhittuna
suolaa
pippuria

rasiallinen kirsikkatomaatteja puolitettuna
basilikanlehtiä

Sekoita hienonnettu salottisipuli ja punaviinietikka kulhossa. Anna marinoitua noin 10 minuuttia.

Papujen marinoituessa hienonna persilja ja oregano.

Lisää kulhoon salottisipulin ja punaviinietikkan kanssa pavut, yrtit, valkosipuli, sitruunamehu, oliiviöljy, korianterinsiemenet, pippuri ja suola.

Anna marinoitua tunnin verran jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile tomaatin ja basilikan kanssa.

Kuuluvatko pavut sinun ruokalistallesi? 

The post Marinoitu papu-tomaattisalaatti appeared first on Nelkytplusblogit.

Tuotteet saatu/pr näytteet Miltä vaikuttaa Gosh syksyn uutuudet? Muutamia uutuuksia löytyy ja aikaisemmin markkinoille tullut tuote, johon on tehty hiukan parannuksia. Syksyn tullen haluan testailla ja tutustua uusiin meikkituotteisiin ja löytää sieltä ne kaikista kivoimmat ja itselle sopivimmat. Sellaiset, jotka toimivat arjessa ja juhlassa ja värimaailma sopii omiin sävyihin ja mieltymyksiin. Syksy on aikaa, jolloin markkinoille putkahtelee kosmetiikkauutuuksia jatkuvasti, joten on hankalaa välillä seurata ja olla jyvällä kaikista uusista tuotteista. Muoti tietysti sanelee meikkeihin sävyt, joten asujen värimaailmasta ammennetaan sävyt myös meikkeihin. Jokainen varmaankin valitsee vain ne sävyt, joista pitää, tai sävyt, jotka sopivat itselle. Saattaa kuitenkin olla niin, että joskus jonkin meikkikokoelman sävyt vain tökkii ja on vaikeaa löytää sieltä itselle juuri sitä sopivaa värisävyä. Hyvä esimerkki on nuden väriset huulipunat, niin kauniita, mutta eivät ole minua varten, sillä nuden sävyisessä punassa, näytän ihan sairaalta. GOSH SYKSYN UUTUUDET 2020 Onneksi tämän syksyn värimaailmassa on löytynyt kivoja ja itsellekin sopivia sävyjä. Sain nimittäin Goshin syksyn uutuudet 2020, sarjasta muutaman tuotteen syksyn uutuuksista testiin ja esittelen ne mielelläni, sillä edullisemmat, mutta kuitenkin laadukkaat meikit, ovat aina järkiostoksia. Gosh syksyn uutuudet 2020, esittelee uudistuneen Anti-Wrinkle Chameleon Primer, Base anti-rides tuotteen. Se häivyttää ryppyjä ja tasoittaa ihoa, antaen sille kauniin hehkun. On hajusteeton ja vegaaninen. Toimii meikin alla ja joskus ilman meikkiäkin, iho on siedettävän näköinen. Mikäli omaa kauniin ihon, ei tarvita muuta, kuin tämä primer ja olet valmis. Mutta me muut saatamme kaivata hiukan lisää peittoa ihon virhekohtiin. Hinta 24,90 e Sain myös kaksi Luxory Rose lips huulipunaa testiin, joissa oli sävyt 005 Seduce ja Enjoy 004. Näistä ehdottomasti tuo Enjoy on minulle parempi sävy, sillä liian kylmäksi menevät punaiset eivät myöskään ole minulle ne parhaiten toimivat. Puna on pitkäkestoinen ja vegaaninen. Hinta 14, 90 e Gosh/ Ultra Thin Brow Pen, on äärimmäisen ohut ja juuri sen takia sillä saa hyvää jälkeä, kun haluaa olla tarkka kulmakarvoistansa. Itse tykästyin juuri tuohon tummaan sävyyn ja silti se ei ollut liian tumma minulle ja sillä oli todella helppoa saada kulmat tarkasti piirrettyä. Hinta 11, 90 Boombastic Crazy Volume Mascara on sähäkkä sininen ripsiväri, joka tuo värinsä puolesta muistot ajalta, kun ripsivärin piti ehdottomasti olla sinistä. Musta oli kammotus ja liian tumma silloin, mutta nyt en ihan innostunut sinisestä ripsiväristä. Onneksi löytyi ystävä, jolle sen lahjoitin, sillä hän on sinisen mascaran fani muutenkin. Pysyy hyvin iltaan asti ja sillä saa eroteltua hyvin ripset kauniin kaareviksi. Hinta 15,90 e Ompelin tässä viime viikonloppuna mekon, jonka värimaailmaan sopi hyvin tuo Gosh huulipuna, joten tämä on kyllä sellainen arkeen ja juhlaan sopiva puna, joka kulkee varmasti laukussa mukana. Oletko testaillut Gosh sarjan meikkejä? Kiinnostuitko Gosh syksy 2020 tuotteista?

The post GOSH SYKSYN UUTUUDET appeared first on Kristallikimara.

The post GOSH SYKSYN UUTUUDET appeared first on Nelkytplusblogit.

– instasta bongaamani postaus: “You aren’t doing it wrong if nobody knows what you’re doing.” Olkoon tämä uusi mottoni. 

– kirppistelyni Hämeenlinnassa onnistui mainiosti ja nettosin siitä  ihan kivan summan. Vakaasti päätin, että jatkan kirppistelyn ilosanomaa, koska se vaan tuntuu hemmetin hyvältä päästä roinasta erooon ja kierrätys on ekoteko! 

 – keittokirjailija ja ruokavaikuttaja Hanna Gullichsenin juuri ilmestynyt Kokin kotiruokaa -kirja (Otava 2020), joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Mikä siinä onkin, että sitä tekee aina niitä samoja ruokia? Minä ainakin kaipaan ideoita omaan keittiöön potenssiin sata, ja mielellään juuri kasvisruokien tekoon.  Esim. kirjan itkukanapasta vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta erityisesti mun pojille (klik).

–  Erinin uusin kappale Yhtenä Sunnuntaina (klik), jota olen soittanut viime aikoina repeatilla. Kyllä musiikilla on kiistaton ja uskomaton eheyttävä voima. Se myös vie hetkessä tunnelmiin, muistoihin ja hetkiin…. 

– Maaret Kallion kolumni “Ylioppilasjuhlissa kuulin puheen, jossa tiivistyi kaikkein tärkein – Tämä jokaisen nuoren pitäisi saada tietää ” Huom, boldaukset omiani.  

 Juhlien aikana tapahtui kuitenkin jotain hämmentävää, harvinaista ja syvästi koskettavaa. Sellaista, johon joka ikisessä meissä on kaipuuta elämän alusta loppuun saakka.

IHMISET RAUHOITTUVAT aloilleen pojalle läheisen tädin puheen alkaessa. Kyyneleet tahtoivat kiritä tädin silmiin heti.

”Minä joudun irrottamaan jo hiljalleen sinusta, mutta pyydän: älä sinä koskaan irrota minusta”, nainen aloitti siskonpojalle kirjoitettua puhetta.

Poika istui vakavin kasvoin, kyyneleitä piiloon nieleskellen ja tätiään yhdessä kuunnellen hiljaisen yleisön kanssa. Täti kertoi muistoja pojan 19-vuotisen elämän varrelta, pienistä hetkistä taaperon kanssa päiväunilla, aina vähemmän tyylikkäisiin nuoren miehen kohelluksiin saakka.

Täti kuvasi puheessa juuri tämän nuoren voimavaroja, ainutlaatuisia vahvuuksia ja mahdollisia sudenkuoppia, joita tulisi yhdessä varoa.

AIKUISEN JA NUOREN välinen poikkeuksellinen yhteys oli käsin kosketeltavasti läsnä.

Pysäyttävintä oli se, miten poika istui vastaanottavaisena, antautuneena ja läsnäolevasti kuuntelevana. Sydän auki sanoille, silmät suurina hellyydelle.

Kasvojen lempeydestä välittyi oletus: tämäkin hyvä kuuluu minulle. Ikään kuin itsestään selvästi, kuten kuuluukin, mutta samalla kovin harvinaisesti.

Miten monelle meistä kuluu puoli elämää ymmärtää, että hyvä kuuluu myös minulle. Että minäkin voin olla kaiken hyvän arvoinen. Puutteellinen, epätäydellinen ja silti täydellisen rakastettava.

YLEISÖN JOUKOSSA seisoessani ja kyseiseen sukuun kuulumattomana tädin puhe, yhteys ja ilmapiiri sukelsivat syvälle sydämeeni. Ne herättivät onnea, toivoa, mutta myös surun säikeitä.

Olen varma, että aikuiset yleisössä kulkivat mielissään miettimään itseään, nuorta itseään ja omia lapsiaan. Ja sitä, miten harva oli vastaavaa itsestään kertaakaan nuorena kuullut tai turvallisena yhteytenä kokenut. Kenen silmissä sinä olet ollut ehdottoman hyvä, puutteinesi, kaikkinesi?

Poikaa ja tätiään katsellessani mieleen nousi jostain syvältä: ymmärrätteköhän olevanne maailman suurimman rikkauden äärellä? Teillä on turvaa ja verkkoa, joka ottaa kiinni pudotessa. Yhteyttä, joka kestää kiistoja. Rakkautta, joka ei tunne ehtoja.

Jotain, mistä moni ei osaa edes haaveilla.

JOKA IKINEN LAPSI, nuori ja aikuinen on silti saman hellän katseen arvoinen. Ihan jokaiselle kuuluu lähtökohtainen oikeus saada toistuvasti levätä hyväksyvän katseen ja hellien sanojen syleilyssä.

Siksi ei koskaan, koskaan!, pidä jättää käyttämättä hyvän sanomisen, katsomisen ja tekemisen mahdollisuutta. Kaikkein tärkeimmän rikkauden kartuttamista.

Juhlien ylioppilaalla on jo nyt sellaista rikkautta, jota ei koskaan voi suurimmillakaan rahoilla saada: Että on joku, joka tietää minusta niin paljon heikkoa ja haurasta – ja rakastaa silti koko sydämestä. Eikä tahdo luopua minusta kokonaan ikinä.

– the mökkitalkoot viikonloppuna a la koko perhe!! Meillä on ihan julmetut suunnitelmat, puuceen tyhjennys,  haravointia, risusavottaa, varmasti kyytiä saavat myös hämähäkin seitit. YHTEISTYÖ on joka tapauksessa voimaa, ja mielestäni on hienoa, että lapsetkin sen oppivat.  

Seesteisiä sävyjä viikonloppuun!

The post Parasta juuri nyt appeared first on Nelkytplusblogit.

Ihanalta Nooralta bongasin kivan kesähaasteen ja näin syksyn keskellä oli kiva lähteä muistelemaan viime kesää. Tässä Nooran kanssa vuosi sitten kesällä, huikealla Saarenmaa reissulla. Kerrankin Nooran kanssa oli aikaa viettää aikaa yhdessä.

Monella tapaa viime kesä oli sellainen pelastusrengas kaiken keskellä. Kesä&aurinko ja mieli sai hetken paeta todellisuutta kesän taian sävyihin. Toisaalta kesään liittyi paljon luopumisen tuskaa, joten viime kesänä ja ehkä vieläkin, tunteet on aika herkillä.

Kesä 2020 kahdella sanalla

Surullinen ja pelastusrengas.

Kesän huumaavin auringonlasku?

Kesämökkilaiturilla, tuli ihasteltua, mutta ei kuvattua.

Kesän itkettävin hetki?

Mummin hautajaiset ja uurnanlasku, mummin kodin tyhjyys, se ikävä.

Kesän hurmaavin herkkuhetki?

Niitä oli monia, kuten ystävien luona juhannus, Casa Mimin puutarhassa, maateema, Latvian reissut, paella, kakkukahvit Porvoossa, pikkuserkun synskät Lahdessa jne. Ohessa muutama herkkuhetki, joita on herkullista muistella.

Kesän kikatuttavin automatka?

Perheen matka kohti laivasatamaa. Perheen kanssa saa aina nauraa. Olemme ankaria piikittelijöitä ja aina nauretaan jonkun kustannuksella, huom. siis meidän aikuisten. Lasten kustannuksella ei naureta.

Kesän ikimuistoisin järvipulahdus?

Onko pakko olla järvi, en ole vuosiin pulikoinut järvessä. Meressä ja lammessa kylläkin. Mutta nyt tajusin, tänä kesänä en pulahtanut kertaakaan. Voi mahoton vielä on inha talviturkki päällä.

Kesän lempparilook?

Mekot. Omat lempivärit on aika hyvin bongattavissa näistä kuvista.

Kesän tunnelmallisin tuokio?

Näitä oli monta, juhannus ystävien kanssa, tai mökkilaituri meininki tai laivan kannella, nokka kohti Latviaa ja auringonlaskua ihastellen ja merimaisemia. Mutta taisi kuitenkin tunnelmallisinta olla oman rakkaan kanssa veneretkellä.

Miten siellä, miten vastaisitte näihin kysymyksiin? Mikä oli kesässä parasta ja pahinta?

Ja muut bloggaajat, ottakaa ihmeessä Noora Näppilän blogihaaste vastaan, oli kiva muistella viime kesää, kesä oli monella tapaa super.

The post Minun kesäni first appeared on Tiia Koivusalo.

The post Minun kesäni appeared first on Nelkytplusblogit.

 Gant ja Finlandia Cafe pr-tilaisuuksia, Bi-es -tuoksut saatu

Voiko housuissa yhdistää kukkakuosia ja leopardia. Ehdottomasti. Ainakin jos kysyttäisiin historian jänniltä naisilta. Ja muita väripilkkuja viikkojen varrelta syksyä piristämääm. 

Kirjana juuri nyt suuren suosion saanut Maria Petterssonin kirjoittama Historian jännät naiset.

Gantin syksy/talvi -mallistosta löytyy ihania lämpimiä sävyjä.

Käsilaukkuun  voi mukaan sujauttaa pienen Bi-es tuoksun. Ja pöydälle kukkia tietty.

Jonain päivänä rohkein kuosi löytyy vain kengistä.

Kahvila täynnä historiaa

Lopuksi vielä kahvilavinkki. Finlandia-taloon on juuri avattu Finlandia Cafe. Kulku on esteetöntä ja sohvapaikkojakin löytyy. Sisustus on toteutettu aiemmin Finlandia-talossa kätkössä olleilla Alvar Aallon kalusteilla. Myös astiastot ovat tarkkaan valittuja klassikoita.

Aivan ihana ja täynnä historiaa oleva kahvila siis. Tänne ystävän kanssa lounaalle tai lasilliselle kuohuvaa. Suunnittelemaan jänniä juttuja, jotka jäävät historiaan. Ehkä vain siihen omaan pieneen, mutta kuitenkin niin tärkeään historiaan.

Ihanaa viikonloppua <3

The post Väripilkkuja viikkojen varrelta appeared first on Nelkytplusblogit.

Kulunut työviikko oli melkoista hädelliä ja arjesta selviytymistä. Tiimimme työntekijät ovat olleet poissa enenmmän tai vähemmän flunssan takia. Jokainen heistä on odottanut (negatiivisia) koronatestin tuloksia oikeaoppisesti kotona. Meillä koulussa arjen täytyy kuitenkin pyöriä tavalla taikka toisella ja siksi suunnitelmat menivät tällä viikolla useampaankin kerran uusiksi.

Kun viime sunnuntaina sain jo pari ilmoitusta poissaoloista, lamaannuin hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Päätin heti, että en aio menettää yöuniani, sillä asioiden on tapana ratketa, tavalla taikka toisella. Töihin menin aikaisemmin järjestelemään tulevaa päivää ja samoissa merkeissä menikin koko viikko. Sain apuja muiden luokkien henkilökunnasta sillä seurauksella, että viikon aikana olen saanut peredyttää aika monta ihmistä luokkamme toimintaan ja oppilaisiin hyvin pikaisella ohjeistuksella. Onneksi luokassamme on tällä hetkellä erittäin hyvä opiskelija, joka on ollut korvaamaton apu minulle. Kouluarki on kaikesta huolimatta sujunut jopa hyvin, vaikka ei ihan suunnitelmien mukaan ole mentykään. 

Eniten kulunut viikko opetti minulle, että tällaisten “vastoinkäymisten” kohtaaminen ja niistä selviytyminen on aika pitkälti myös asennekysysmys. Olisin voinut lamaannuksissani ruveta kauhistelemaan ja surkuttelemaan tilannetta, mutta sen sijaan päätin, että tästä viikosta selviämme. Isoin asia minulle oli ehkä se, että arkeen piti tehdä myönnytyksiä ja kompromisseja eikä ihan kaikkiin tavoitteisiin päästy, mutta mitä siitä. Tämähän on vain (korona)elämää ja sen mukaan eletään. Tilanteelle emme mitään voi. Ehkä jo viime kevään “työrumba” on opettanut minut suhteuttamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja olen oppinut elämään enemmän päivä kerrallaan. Tällä kokemuksella tiedän jo, että en jää yksin ja työyhteisössämme autetaan muita. Oli ihana huomata, miten työkaverit kyselivät pitkin viikkoa, miten luokassamme sujuu.  Välittäminen ja auttamisen halu lämmitti kiireisen arjen keskellä ehkä kaikkein eniten.

Kieltämättä olin viikon aikana työpäivien jälkeen todella väsynyt, mutta yllätyksekseni sain itseni muutaman kerran kävelylenkille sohvalla löhöämisen sijaan..Nämä postauksen kuvat ovat yhdeltä reissulta. Väsyneenä en ihan joka päivä ansainnut paras äiti/vaimo-palkintoa, mutta eipä ollut suurempia yhteentörmäyksiäkään. Jokaiseen työpäivään piti latautua 110% ja vaikka viikko oli hieman “survival-tyyppinen”, sain nukuttua yöni hyvin enkä kokenut että stressitasoni olisi kohonnut mitenkään merkittävästi. Niinpä perjantaina minulla oli jo ihan “voittajafiilis”.

Vallitseva pandemiatilanne vaikuttaa arkeemme vielä pitkään ja siksi en jaksa surkutella tilannetta. Voi olla, että mennyt viikkoa on vain “alkusoittoa” (ja hyvää harjoitusta) tulevaan – josta emme vielä mitään tiedä. Tämän kanssa pitää vain elää…

The post Asennekysymys appeared first on Nelkytplusblogit.

Syksyn saavuttua saa oikein ihmetellä, kuinka kesäkukat ovat vielä yllättävän hyväkuntoisena ja suorastaan loistavat. Noh, ei tietenkään kaikki, mutta osa kuitenkin. Ajattelin hyödyttää vielä tätä loistoa ja askarrella kesän kukkaset tauluksi. Olen tehnyt samoihin kierrätyskehyksiin useamman somisteen ja nyt keräsin kesän kukkaset tauluksi ja siellä se nyt ovenpielessä ilahduttaa. Onneksi tuo myrsky meni menojaan ja meillä se ei pahemmin riehunutkaan, joten kaipa nämä kukkaset tässä jonkin aikaa kestävät. Kuljin siis pitkin pientä pihaamme ja napsin kukan sieltä ja toisen täältä ja sujautin ne pieniin vesisäiliöihin tai tuubeihin, joita voi ostaa kukkakaupoista. Otin vähän vettä vesisäiliöön ja sidoin tuon tuubin kiinni kehykseen siimalla.Vanha Ikean kehys on ilman lasia ollut läpi talven tuossa paikalla ja vielä se siinä porskuttaa, varmaan tämänkin talven. Kehyksen yläreunaan olin sitonut siimalangan, johon olikin parempi näitä kukkasia sovitella ja sitoa. Kukat tahtovat kyllä kääntyillä oman mielen mukaan tuossa tuubissa, mutta antaa niiden hakea oma paikkansa. Osa varmaan lakastuu piankin, mutta ainahan voi laittaa tilalle uuden kukan. Äitienpäiväruusun viimeiset kukinnotkin sain näin vielä esille, kun muuten koko ruusu oli kasvanut vähän turhan suureksi puskaksi ja se pukkasi vain lehtiä. Vuosi sitten kokeilin samalla idealla yhden Hortensian kanssa tätä ja se toimi yllättävän pitkälle syksyyn. Pääset katsomaan postausta täältä. Tämän kierrätyskehykseen yritän aina tehdä jotakin vuodenaikaan sopivaa luontojuttua tai koristetta. Lisäsin vielä tuota siimaa peittämään pari oksaa murattia ja sehän sopikin hauskasti tuohon reunoille. Muratti pärjää hyvin ilman vettä jonkin aikaa. Kesän kukkaset tauluksi -somiste, saa nyt ovenpielessä lohduttaa hetken, mikäli syksy alkaa ahdistamaan. Olen ostanut vasta pari kanervaa, joista osa on parvekkeella. Muutoin ollaan vielä vähän vaiheessa tuon syksyn somistamisen kanssa täällä pihalla. Hävettää, sillä vasta äsken irrotin sen keväisen somisteen pois tuosta paikalta ja laitoin tämän uuden. Linnut ovat jo lentäneet pesästä aikoja sitten. Ei tämä vaihteleva näyttely ihan nopsaan näköjään vaihdu Innostuitko sinä tästä ideasta? Joko sinä olet laittanut syksyn kukkia esille?

The post KESÄN KUKKASET TAULUKSI appeared first on Kristallikimara.

The post KESÄN KUKKASET TAULUKSI appeared first on Nelkytplusblogit.

Nappasin tämän kivan kesähaasteen bloggaajaystävältäni Tiialta. Kirjoittelin tätä juttua saaressa syysmyrskyn keskellä. Välillä piti käydä lisäämässä kiinnitysköysiä veneeseen. Ensi viikolla nostamme purjeveneen ylös ja se on varma kesän loppumisen merkki. 

Kesä 2020 kahdella sanalla 

Kesän huumaavin auringonlasku? 

Valoisan kesäyön auringonlasku. Auringonlasku oli yhtä heleä kuin alkukesäkin. 

Kesän itkettävin hetki?

En ole itkenyt tänä kesänä. Mutta korona on tuottanut murhetta. 

Kesän hurmaavin herkkuhetki?

Laiturikestit ovat niitä kesän hurmaavimpia herkkuhetkiä. Vuohenjuustopiirakkaa. 

Kesän kikatuttavin automatka?

Vaihdan venematkaan. Me emme ole tänä kesänä paljoakaan automatkanneet. Toki kaupunkiasunnosta mökille ja takaisin, mutta muuten ovat autoreissut jääneet vähiin. Mutta veneilleet kyllä.  Yksi hauskimpia venematkoja oli, kun tapasimme ihanat tuttumme Aspholmin satamassa. En tiedä kikatimmeko, mutta hauskaa oli. 

Kesän ikimuistoisin järvipulahdus?

En ole tehnyt järvipulahduksia, mutta meressä olen uinut paljonkin. Nämä pulahdukset veneestä ovat aina kivoja, silloin ollaan muualla kuin kotilaiturilla. Harvemmin vain näistä pulahduksista tulee otettua kuvia. Tässä kuitenkin yksi – Stenskärin merimaisemissa otettu. 

Kesän lempparilook?

Tänä kesänä olen käyttänyt paljon tunikoita. Hippilookista pellavalookiin. Ne ovat huolettomia ja käytännöllisiä saaristossa.

Kesän tunnelmallisin tuokio

The post Minun kesäni appeared first on Nelkytplusblogit.

Melkein valmis villapaita (huomaa langanpätkät)

Lauantai 19.9.2020

Nyt on elämä päässyt väliin ja blogi uinunut hiljaisuudessa. Ei ole ollut tarkoitus, mutta ei vaan oikein ole ollut kirjoitettavaa. En nimittäin ole pahemmin edes lukenut. 

Syyskuun aikana olen tähän mennessä lukenut vain kolme kirjaa ja nekin ovat kaikki äänikirjoja, joita olen kuunnellut neuloessani. 

Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut resonoi monessa kohtaa, vaikka meillä jo kuopuskin täyttää kohta 10 ja esikoinen saavuttaa kuukauden kuluttua täysi-ikäisyyden. 

Sayaka Muratan Lähikaupan nainen oli ehkä kuvittelemaani omituisempi, mutta kuvaa toki erityispiirteisen henkilön kokemusta ympäristön paineista normaaliuteen. Mielenkiintoinen. 

Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion Punavuoren keisarinna oli ihan kiva dekkari. Jotenkin ehkä olisin odottanut pientä tiivistämistä ja vähemmän hajanaisuutta juonessa, mutta ihan mielelläni sitä kuuntelin. 

Lukeminen siis jumittaa ja kirjoittaminen jumittaa. Osittain kirjoittaminen taitaa olla vaikeaa siksikin, että tuntuu pahalta jättää mainitsematta elämän suuria muutoksia, jotka kuitenkin vaikuttavat juurikin vaikka lukuintoon. Ihan kuin jotenkin pettäisin teidät muutamat, jotka blogissa vierailette. 

En kuitenkaan ole muutoksista kertonut vielä esim. vanhemmilleni, joille annostelemme siskoni kanssa suuria uutisia meidän mielestämme yli 80-vuotiaille sopivaan sulattelutahtiin. Joten palataan niihin myöhemmin. Sanottakoon vain, että muutos on perheelle iso. Toisaalta ihan mahtava juttu, toisaalta kyyneliä aiheuttava. Pääasiassa kuitenkin positiivinen. 

Nyt kuitenkin on blogikirjoitustenkin pää auki syyskuussa. Ehkä tässä saisi vielä oikein kirjajuttujakin aikaiseksi. 

The post (Luku)päiväkirja: Mitenkäs tässä nyt näin kävi ? appeared first on Nelkytplusblogit.