puolukka
Vaccinium vitis-idaea ‘Otson Karkki’
コケモモ

 

The post Syyshortensia ´Phantom` appeared first on Nelkytplusblogit.

Savonlinna voi olla ylpeä monesta asiasta, mutta erityisesti syytä ylpeyteen on siinä, että täällä Savonlinnan seudulla on jopa kaksi aivan erityistä kansallispuistoa: Linnansaaren kansallispuisto ja Koloveden kansallispuisto. Linnansaaren kansallispuiston erityisyys on tietysti uhanalainen saimaannorppa, Kolovedellä taas nautitaan hiljaisuuden luksuksesta, sillä täällä moottoriveneily on kielletty. Vaikka nämä Savonlinnan kansallispuistot ovat erityisesti vesikansallispuistoja, on näissä molemmissa mahdollista myös hypätä maastokenkiin ja lähteä patikkaretkille. Linnansaaren kansallispuiston pääsaaren ympäri kiertää 7 kilometrin mittainen patikkapolku, jonka kruunaa Linnavuorelta avautuvat hulppeat maisemat lukuisten saaren täplittämälle Saimaalle. Kolovedellä taas mutkittelee Nahkiaissalon luontopolku vanhan aarnimetsän syleilyssä. Linnansaaren kansallispuisto Olemme saapuneet Linnansaaren kansallispuiston pääsaarelle Oravista reittiveneellä. 15 minuutin mittainen vauhdikas venematka pitkin kimmeltävää Saimaata on jo itsessään pieni elämys, mutta perillä Linnansaaressa meitä odottaa todellinen luontokeidas, jossa aika tuntuu pysähtyvän. Vaikka olen käynyt Linnansaaressa jo useana vuonna peräkkäin, on tänne rantautuminen silti – ihan […]

The post Linnansaari ja Kolovesi – Savonlinnan upeat kansallispuistot appeared first on maailmanaarella.com.

The post Linnansaari ja Kolovesi – Savonlinnan upeat kansallispuistot appeared first on Nelkytplusblogit.

 IHANA TIKKITAKKI Stockalta:

Tikkitakki on nyt kuuminta hottia ja syksyn the takki. Kevyesti topattua NOOM-merkin Ella-takkia koristaa klassinen ruututikkaus. Hillityn a-linjaisessa takissa on pystykaulus, säätönyörillinen huppu ja viistot etutaskut. Tähän voisin piiloutua talveksi ja palata keväällä kun lumi sulaa ja räystäistä tippuu vesi. Tämä takki taipuu koiranulkoilutuksesta rentoon kaupunkipukeutumiseen! Loving it! Nyt muuten kantistarjouksessa.

Tykästyin myös tähän Lindexin tikkitakkiin. (klik)

Strassinapillinen neuletakki

Tätä neuletakkia hipelsin HM:llä, ja se oli yllättävän paksua neulosta. Ainoa miinus oli materiaali, joka sisälsi polyesteria 52%. ja villaa vain 8%. Nuo strassinapit ovat kuitenkin ihanat.  

Täydellinen MEKKO

Kummallisten mekkolöytöjen sarja jatkuu, LÖYSIN TAAS YHDEN IHANAN mekon!! Voi ei, milloin tämä mekkohulluus loppuu?? Jotain hyvin suloista tässä Zara mekossa vaan on, ja keltainen väri syksyn väriläikkä.

Giovanna Battaglia ALL OVER PRESS

The post Syyskuun avaintuotteet edullisilta merkeiltä appeared first on Nelkytplusblogit.

Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä sai ensi-iltansa 3.9. musikaalikomedia Päiväni murmelina. Musikaali, kyllä, komediakin, ehkä. Huomasin nimittäin näkeväni tässä…

The post Päiväni murmelina appeared first on Meriharakka.net.

The post Päiväni murmelina appeared first on Nelkytplusblogit.

Videokuulumia teille ihanuudet!

Kiitos kaikista ihanista kommenteista viimeisiin postauksiin, olette kultaakin kalliinpia minulle <3

The post Linkkilukko Facessa ja muita kuulumisia appeared first on Nelkytplusblogit.

#Leipä-kirja saatu Hyvää meneillään olevaa leipäviikkoa! Minäkin olen viime aikoina hurahtanut leivän leivontaan ja leipämaailmani on rikastunut suuresti. Etenkin arkeani on aina hallinnut ruisleipä.

The post Hasselpähkinä-omenavuokaleipä appeared first on Nelkytplusblogit.

Kuka muistaa Taalintehtaan Ekocenterin? 

Minä todellakin, ja koen kyllä mittavaa menetystä paikan haihduttua meidän fribailureitiltä Taalintehtaan suunnalla. Siellä tuli pyörähdettyä fribareissuilla sormet syyhyten ja hullun kiilto silmissä löytöjä tekemässä. Ja voi pojat, miten paljon niitä löytöjä tehtiinkin.

Siinä missä Salon ekocenterissä on ollut aika paljon ihan shaibaakin tarjolla (ja vielä ylihinnoiteltua sellaista), Taalintehtaan Ekocenteristä löytyi helmiä – helmihintaankin vielä. Siellä oli mukava yrittäjämeininki, mikä tarkoitti mm. sitä, että tinkiäkin pystyi ja hinnoista päästiin sopuun aina. Ei hitto minkä aukon paikan siirtyminen aiheuttikaan.

Taalintehtaan ekocenter tarjosi työpaikan monille mainioille tukityöllistetyille persoonille ja heidän tervetulohymyt takasi mukavan fiiliksen aina ovesta sisään astuessa. Niitä hymyjäkin on jo ikävä, mutta nuo persoonat ovat nyt jossain muualla, enkä oikein tiedä missä.

Täältä löytyy tämän päivän Ekocenter, Kellarista

Kellarissa on vähemmän huonekaluja, mutta sitten lisänä vaatteita

Källaren – Kellari & Dragsfjärdin kirkko
 

Vanha ekocenter joutui viime keväänä siirtymään isosta hallista (jossa muun muassa kunnostettiin vanhoja huonekaluja ja korjailtiin vaikkapa fillareita) pienempiin tiloihin, ja tarkemmin sanottuna vieläpä splitattuihin tiloihin – tukityöllistetyt pajoineen jonnekin muualle ja vastaavasti kirppistoiminta taas Dragsfjärdin kirkon maille. Tilaa tässä uudessa paikassa ei ole niinkään paljoa kuin vanhassa, ehkäpä siitä syystä työllisyyspalveluihin kuuluva paja on nyt muualla. 

Taalintehtaan ekocenter löytyy nyt Facebookista nimellä Källaren – Kellari ja se sijaitsee osoitteessa Kappelimäentie 6, Taalintehdas. Entisestä poikkeavaa on myös se, että tuolla Kellarissa on nyt myynnissä myös vaatteita. Ihan jees paikka Kellarikin, kunhan nyt ensin paremmin tutustutaan ja ehditään penkomaan paikkoja.  

Upea Dragsfjärdin kirkko, eli Adolfin kirkko

Ja rauhoittava hautausmaamiljöö

Osoitteessa Kappelimäentie 5 sijaitseva (naapurissa siis) Dragsfjärdin kirkko on oikein komea vanha puukirkko ja ihanan rauhallinen ympäristö on miljöönä tietenkin juuri niin upea, mitä vuosisatoja vanhoilta kirkoilta ja hautausmailta voi odottaakin. Kappeli noilla paikoilla on ollut kuulemma “ikimuistoisista ajoista” lähtien, mutta vanhan kappelin osoittauduttua liian pieneksi, se korvattiin isommalla kirkkorakennuksella 1700 -luvulla ja vihittiin käyttöön vuonna 1755. Alunperin punaisena komeillut kirkko on 1973 -vuoden peruskorjauksessa saanut pirteän keltaisen palttoon päällensä.

Luulenpa, että itse suuntaan Dragsfjärdin kirkolle seuraavaksi joulun aikaan, sillä kirkon jouluvalaistusta sanotaan erikoiseksi, ja se pitäisi kyllä nähdä omin silmin. Kirkkoon asennetaan kuulemma jouluksi erityiset kynttiläkaaret, joissa on vuosiluku 1850. Kemiönsaaren seurakunnan sivuilla kerrotaan kynttiläkaarista tällä tavalla:

Kynttiläkaarissa on vuosiluku 1850, mikä johdattaa ajatukset Charlotte af Peterséniin, os. Hästeskohon (1755-1850). Hänestä tuli leski vuonna 1841, jonka jälkeen hän eli täydellisesti eristäytyneen kodissaan Taalintehtaalla surupukuun pukeutuneena. Hänen kodissaan kaikki verhoiltiin mustalla kankaalla, jopa huonekalut maalattiin mustiksi. Kuolemansa jälkeen häntä kutsuttiin “Mustaksi Rouvaksi”. Taru kertoo nimittäin, että hänet nähdään edelleen kulkevan entisessä kodissaan. Kirkon kynttilänjalat valmistettiin luultavasti hänen hautajaisiinsa.

Taalintehtaan historiasta kertovissa teksteissä “Svarta Damen” mainitaan myös. Hänen miehensä Wolter af Petersénin suku omisti Taalintehtaan kolmessa sukupolvessa, joista Wolter oli viimeinen. Ilmeisesti “Musta Rouva” ei kummittele pelkästään kodissaan, vaan historian mukaan paikkakunnalla muutenkin.

Olisihan se aika hienoa törmätä tuohon “Mustaan Rouvaan”…

Ehkäpä Svarta Damen kummittelee meidän naapurissakin?

Syksyistä on jo.

The post Dragsfjärdin kirkko, Kellari ja Musta Rouva appeared first on Nelkytplusblogit.

*Takki saatu KappAhl

Olipa kiva saada Casa Mimi päiväksi Porvooseen. Tuli taas sukkuloitua omassa kotikaupungissa kuin ”päiväristeilyllä” Porvoossa. Enkä lakkaa iloitsemasta siitä, miten upeita ystävyyssuhteita on kehittynyt blogin myötä. Kyllähän toki sivutaan joskus keskustelutuokiossa blogejakin, mutta pääsääntöisesti jutellaan ihan kaikesta, mistä ystävien kesken tuleekin juteltua.

Päivä oli harmaa, mutta mieli aurinkoinen. Mahtavaa oli syödä ulkona kenties viimeistä kertaa.

Shaaliin kääriytyessä vielä kevyesti menee terassikahvit ja sapuskat. Vielä ehtii tulla Porvooseen vaikka viikonlopuksi terassielämää viettämään.

Gabriel 1763 löytyy vanhan kaupungin sydämestä ja on tunnettu erityisesti pitsoistaan: joissa täytteenä voi olla mm. tryffeliöljyä, etanoita tai siian mätiä. Pitsoilla on hauskat porvoolaiset nimet: Kirkko, Pellinki jne.

Kippis kenties viimeisille terassisyöpöttelyille tänä vuonna, kippis ystävyydelle. <3

Lounaaseen kuuluva salaattipöytä on herkullinen.

Välillä tarkeni mekolla ja välillä piti heittää takki niskaan.

Porvoolaista taidetta.

Että meitä nauratti Sarin kanssa, ensin saman väriset kynsilakat ja vielä samanlaiset vihkisormukset. Ei ole kenellekään muulla pistänyt silmään identtiset sormukset: jotka mahdollistaa niin hopea, valkokulta, kuin keltakultakorujen yhdessä käyttämisen. Toisaalta onneksi nykyään voi sotkea koruja jo ihan miten päin tahansa, toista oli silloin, kun sormukset omaan sormeen suhahti. Eikä muuten enää suhahda ihan helpolla pois, kiitos +20kg.

Cafe Cabriole best ja tämä herkullinen suolakinuskimutakakku, kermavaahtomarjahässäkkä maksoi vain 5€. Kannattaa todellakin poiketa Cafe Cabriolessa kakkusilla, lounaalla tai suolaisella piirakalla Porvooseen tullessa. Sijaitsee bussiasemaa vastapäätä.

Ne Porvoon kauniit puutalot.

Omg mikä jälkkäri.

Pakko vinkata vielä Niin mua myymälästä, jossa myydään kunnon retrokamaa. Vaatteet on aseteltu vielä selkeästi vuosikymmenten mukaan. Löytyy niin 40-luvulta, kuin kasari, ysärivaatteita jne. Aivan mieletön kauppa, niin hieno, että sanoin myyjälle, että teidän tulisi pyytää pääsylipun hinta myymälään tullessa.

Tänne voit lahjoittaa myös vanhoja vaatteita, ne pestään ja kunnostetaan. Vaatteiden hinnat eivät päätä huimaa. Sari löysi kauniin pehmeän suomalaisen mokkahameen ja minä taas ostin tyttärelle tämän Adidaksen kasaripaidan.

Lämpimästi kaikille tervetuloa Porvooseen herkuttelemaan ja Niin mua liikkeeseen ällistymään, nauttimaan ja ihmettelemään. Kiitos Sari kun kävit, kyllä piristi tämä kohtaaminen.

Oikein sydämellistä loppuviikkoa kaikille. <3

The post Porvoo päivä Casa Mimin kanssa appeared first on Nelkytplusblogit.

Sisustuksen trendeissä oleminen ei ole minulle se juttu, sillä en sisusta tietoisesti ajattomasti siksi, että se olisi ajankohtaista – kodistamme nyt on vain vähitellen syntynyt ajaton.

Pohdin viime keväänä Olenko löytänyt sisustusrauhan -jutussa näitä samoja asioita ja nyt voin todeta, ettei tilanne ole muuksi muuttunut. Lehdissä ja sisustusaiheisilla sivustoilla on syksy jo täydessä vauhdissa. Luin jostain, että beigen sanotaan väistyvän värien tieltä ja myös valkoinen on jo nähty. Jos pellavan ja hiekan sävyt ovat tuota epätrendikästä beigeä, niin sitten ollaan auttamattomasti out. No, eihän nämä asiat niin mustavalkoisia ole ja kaikki muutokset tapahtuvat hitaasti. Meillä molemmat pitävät hiekan sävyistä ja muutenkin luonnollisesta värimaailmasta, joten sillä jatketaan.

Meillä ainoa viime aikojen sisustushankinta (jos ei lasketa mukaan muutamia kirppisastioita) on sohvapöytä alakertaan, missä on miehen työpiste. Se olikin semmoinen löytö ja hetken päähänpisto, että ansaitsee ihan oman juttunsa. Muuten pyörittelen olemassaolevia tavaroita tasolta toiselle ja pöydiltä lipastoille. 

Tumman puun sanotaan myös tulevan takaisin ja sehän sopii, sillä oikeastaan ainoa asia mihin en ole ollut tyytyväinen enää vuosiin, on tumma lattiamme. Merbau-lattia oli silloin 17 vuotta sitten suosittu ja kun nämä välivuodet on nyt selvitty sen kanssa, niin nyt sitäkin voinee kutsua ajattomaksi ratkaisuksi. Lattian tummuus ei oikeastaan ole häiritsevä, koska kaikki siinä ympärillä on vaaleaa.

Meiltä löytyy aika monia puulajeja ja -värejä, vaaleasta lähtien. Kerroksellisuus on tuonut tullessaan tätä puuskaalaa ja silmäkin on siihen tottunut. Se, mitä en oikein ole osannut päättää, on esineiden, esillepanojen ja tavaroiden määrä. Toisena hetkenä siirrän kaappiin valtaosan ja jätän pöydille vain niukasti somistetta. Joskus taas kaipaan sekalaisen esineseurakunnan tuomaa runsautta. 

Pienen myönnytyksen annoin silti värille, ostin ihania syklaamin- ja vaaleanpunaisia krysanteemeja ja ne ovat nyt olkkarin pöydällä. Joskus kukat saavat liikkeelle pienen ketjureaktion – niin kävi nytkin ja laitoin messinkiset kynttilänjalat lohduttamaan pimeneviä iltoja.

Hei minkälaisia alkusyksyn sisustusmietteitä sulla on? Onko jotain uutta hankintalistalla tälle syksylle vai oletko tyytyväinen nykyiseen kotisi ilmeeseen?

Maarit

The post Mukana sisustustrendissä – ajattomuudessa appeared first on Nelkytplusblogit.

Nyt kipin kapin kioskille tai kauppaan ostamaan Me Naiset -lehden uusin numero (37/2020)! Jutussa Uusia lomaunelmia – Himoreissaajien…

The post Uusia lomaunelmia appeared first on Meriharakka.net.

The post Uusia lomaunelmia appeared first on Nelkytplusblogit.

Munakoiso on minulle kausittain vaihteleva suosikki, välillä munakoisoruokia tekee mieli vähän väliä, välillä on pitkiä aikoja jolloin en muista koko munakoisoa.

Nyt olen taas viehättynyt munakoisosta. Tässä annoksessa munakoison pehmeä täyteläisyys ja sipulin umamisuus kohtavat herkullisesti sitruunan ja jugurtin happamuuden. 

Za’atar-maustetta saa nykyisin monista marketeistakin tai voit helposti tehdä sen itse. Ohje postauksen lopussa.

Paahdettua sitruunaista munakoisoa valutetun jugurtin kera

5 rkl kasviöljyä (parilapannulle)

1 pieni punasipuli, ohuina viipaleina

3 pientä munakoisoa, viipaloituna sentin paksuisiksi kiekoiksi

1 rkl za’ataria (ohje alla) 

5 rkl oliiviöljyä (jaettuna)

suolaa

mustapippuria

1 sitruuna, hyvin ohueksi viipaloituna

2 dl  tuoretta mintunlehteä

1 rkl sherry- tai valkoviinietikkaa

1 pieni valkosipulinkynsi hienonnettuan

2 dl labnehia (valutettua turkkilaista jugurttia)

Valuta 4 dl turkkilaista jugurttia harsokankaalla vuoratussa siivilässä 2 h tai yön yli. 

Kuumenna kevyesti öljytty (parila) pannu keskilämmölle. Liota ohueksi viipaloitua sipulia jäävedessä 10 minuuttia kitkeryyden poistamiseksi. Kuivaa sipuliviipaleet paperipyyhkeellä ja laita keskikokoiseen kulhoon.

Sekoita toisessa kulhossa munakoiso, za’atar ja 3 rkl. oliiviöljy; mausta suolalla ja pippurilla. Paahda munakoisoa usein kääntämällä, kunnes se on pehmeää ja hiiltynyt paikoittain, 5–8 minuuttia; siirrä leikkuulaudalle ja anna jäähtyä hieman. Puolita isoimmat munakoisokiekot.

Sekoita sitruuna ja 1 rkl oliiviöljystä pienessä kulhossa; mausta suolalla ja pippurilla. Paista sitruunaa, käännä usein, kunnes sitruuna hiiltyy kevyesti, noin 2 minuuttia. Siirrä leikkuulaudalle ja anna jäähtyä hieman. Leikkaa sitruunaviipaleet kahtia ja lisää kulhoon sipulit. Sekoita joukkoon minttu, sherryetikka ja loput 1 rkl oliiviöljystä; mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita hienonnettu valkosipuli ja valutettu jugurtti (=labneh) kulhossa; mausta suolalla ja pippurilla. Lusikoi labneh-seos lautaselle ja järjestele päälle munakoiso sekä sitruuna-sipuliseos.

Onko sinulla suosikkiruokaa munakoisosta? 

Za’atar-maustesekoitus

2 rkl seesaminsiemeniä

1 rkl kuivattua sumakkia (myydään nykyisin isoimmissa marketeissa)

3/4 dl kuivattua oreganoa

1 tl suolaa  

Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla kullankeltaisiksi. Jauha sumakki ja oregano morttelissa, saa jäädä hieman karkeaksi Lisää suola ja lopuksi seesaminsiemenet, sekoita.

The post Paahdettua sitruunaista munakoisoa valutetun jugurtin kera appeared first on Nelkytplusblogit.

#Leipä-kirja saatu Hyvää meneillään olevaa leipäviikkoa! Minäkin olen viime aikoina hurahtanut leivän leivontaan ja leipämaailmani on rikastunut suuresti. Etenkin arkeani on aina hallinnut ruisleipä.

The post Hasselpähkinä-omenavuokaleipä appeared first on Nelkytplusblogit.

 – tiistain sadepäivässä oli todellista tunnelmaa, koska oli niin syksyn tuntua ilmassa. Tajusin, että tänä vuonna tykkään syksystä,  kynttilöitten polttelu, teen hörppiminen ja sohvan nurkkaan käpertyminen hyvän kirjan kanssa. Toisaalta uutiset ensi viikon +20 keleistä ilostuttivat myös. 

– Sami Minkkisen FB sivuilta bongattu ajatus, joka kolahti: 

 ” Sua on olemassa vain yksi kappale.

Sinä olet uniikki, ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin olet. Mitään ei tarvitse lisätä, mitään ei tarvitse poistaa.

Se, että sinä olet olemassa tekee koko maailmasta juuri oikeanlaisen paikan: Ilman sua jotain puuttuisi. Ilman sua, moni asia olisi jäänyt toteutumatta.

Olet maailman silmissä sen yksi arvokkain osa. Muistathan sen, kun seuraavan kerran epäilet itseäsi. Epäilyn sijaan, sano vaikka, rakastan. Ja osoita ne sanat itsellesi. Olet sen arvoinen.”

– Anna Perhon kolumni Annassa: Uupuminen on surullinen megatrendi – yksi asia yhdistää työelämässä jaksavia ystäviäni (klik)

– Areenan Le Bureau-sarjan olen maininnut jo aiemmin, mutta koska se on niin hemmetin hyvä, on suorastaan pakko uudestaan vinkata. Jos et ole vielä katsonut, katso heti – ja tämä on käsky. Sarja on täykky ilman hollywood kliseitä ja näyttelijät ovat supertaitavia.   

– täydellinen nudemeikki, jota kokeilen tänään. (klik)

Kuva Pinterest

– Coldplayn Hymn for the weekend. (klik) Musiikkivideo kannattaa tsekata!

Kevyesti rullaavaa viikkistä!

The post Parasta juuri nyt appeared first on Nelkytplusblogit.

#Leipä-kirja saatu Hyvää meneillään olevaa leipäviikkoa! Minäkin olen viime aikoina hurahtanut leivän leivontaan ja leipämaailmani on rikastunut suuresti. Etenkin arkeani on aina hallinnut ruisleipä.

The post Hasselpähkinä-omenavuokaleipä appeared first on Nelkytplusblogit.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Viikonloppu appeared first on Nelkytplusblogit.

Tuotteet saatu pr näytteet Syksyyn Chanelia ja silkkiä, jotka tuovat hiukan ylellisyyttä ja piristystä sateisiin ja myrskytuuliin. Aurinkoa tuovat silkin ihana oranssi hehku kankaassa ja Chanel uutuustuoksun kaunis sävy ja tyylikäs lasipullo, jonka kannattaa pitää esillä. Uusi tuoksu Chanel Coco Madmoiselle L´eau Privée on nimenomaan yötuoksuksi nimetty. Naiselle, joka haluaa uudenlaisen rituaalin iltoihinsa…. Tuoksua suihkaistaan ennen sänkyyn menoa, myös hiuksille ja yöasuun. Syksyyn Chanelia ja silkkiä, eli tuoksuna iholle ja yöksi vaikka tästä silkistä tehty ihana yöasu. Värimaailma kyllä sopisi minullekin. Chanel Coco Madmoiselle L`Eau Privèe tuoksussa ruusun ja jasmiinin terälehdet sekä myski kietoutuvat ihanasti yhteen. Itämainen voimakas tuoksu on pökerryttävä ja huumaava, joten liikaa en sitä kuitenkaan suihkisi. Tyydyin suihkaisemaan sitä maltilla iltamenoihin ja kuten aina, tunsin uuden tuoksun leijailevan ympärilläni ja nautin sen tuoksusta, toivottavasti muutkin kanssaihmiset pitivät siitä. Suomessa tuoksu lanseerattiin syyskuun 1. joten suhteellisen uusi tuoksu tälle syksylle. Suomen suositushinta on 50 ml/101,80 e ja 100 ml/143e. Chanelin toinen uutuus yöhön on yövoide Le Lift Creme De Nuit. Kaunis lasipurkki on tyylikäs, kuten tuo tuoksukin ja sopii vaikkapa hienosti tarjottimelle, esille nostettuna. Päivät ovat olleet pitkiä ja työntäyteisiä viime aikoina, varsinkin kesän jälkeen, hektisiä suorastaan. Puhumattakaan saasteista, ihon herkistymisestä, stressistä, huonosti nukutuista öistä. Näiden kanssa painiessa on ihanaa löytää tapa hemmotella itseään. Tämä uusi yövoide tuli sopivasti testiin minulle, sillä olin kaipaillutkin hiukan ravitsevampaa ja täyteläisempää yövoidetta. Chanelin päivävoide, jonka keväällä sain, oli ollut jo jonkin aikaa hoitamassa myös tuota yörutiinia. Chanel Le Lift Creme De Nuit on ravitseva ja suorastaan paksuhko yövoide, joka kuitenkin sulautuu nopeasti ihoon. Mikä tuoksu!!Ei tunnu tahmealta eikä kiiltele iholla, vaan iho tuntuu ihan kuin huokaisevan ja rauhoittuvan. Yöaika on parasta aikaa antaa ihon eheytyä. Sen kyllä aamulla huomaa, mikäli voide on itselle sopivaa ja toimivaa. Iho ei punoita tai kiristä ja meikki tuntuu ja näyttää paremmalta. Hopeaneulateetä, joka on harvinaista valkoista teetä, on mm. käytetty Chanel yövoiteessa auttamaan ihoa pehmenemään ja vapautumaan stressistä. Aamulla iho näyttää rauhoittuneelta ja on valmiina jälleen päivän tuomiin haasteisiin. Chanel yövoide suositushinta 154 e Silkin sain ystävältäni, joka oli säästänyt sen minulle, kun oli saanut sen anopin jäämistöstä. Silkki on vanhaa, mutta täysin kunnossa ja mikä hehku siinä onkaan. En malta odottaa, mitä ihanaa siitä keksisinkään ommella. Jotenkin aavistelen, että kenties mekko siitä tulee:) Siis syksyyn Chanelia ja silkkiä, näillä pärjäillään jonkin aikaa. Loppuun vielä linkki Chanelin tuoksusta kertovaan videoon ja mikäli innostuit Chanelin tyylistä, niin tässä myös video, jossa esitellään tulevaa talven muotia 20-21.

The post SYKSYYN CHANELIA JA SILKKIÄ appeared first on Kristallikimara.

The post SYKSYYN CHANELIA JA SILKKIÄ appeared first on Nelkytplusblogit.

Viime kevät on muuttanut minua hieman. Vaikka olen aiemminkin yrittänyt tavata ystäviäni säännöllisesti, olen nykyään kiinnittänyt tapaamisten järjestelyihin vielä enemmän huomiota. Koskaan ei tiedä, milloin tulee aika taas sulkeutua neljän seinän sisään tapaamatta ketään.

Tällä viikolla työvuorolistasta löytyi yksi kahdeltatoista loppuva päivä. Siihen jotain kivaa siis. Laitoin viestin Tiia Koivusalo -blogin Tiialle; voisi tulla käymään. Ja Tiia tietty tyypilliseen sydämelliseen tapaansa toivotti minut tervetulleeksi Porvooseen.

Vaikka asun itse Helsingissä, on meiltä Porvooseen periaatteessa sama matka kun kotikaupunkini keskustaan. Vierailut ovat olleet tyyliin kerran kesässä ja sen vuoksi tämä reissu tuntui taas suorastaan pieneltä minilomalta.

Ensin tietysti otettiin hieman asukuvia. Huomasitteko muuten, että olin miettinyt asuni täysin sopimaan unelmatalooni? Siis vaaleanpunaiseen taloon, kirjattakoon se unelma taas kerran tänne. Tiialla taas oli aivan ihana mekko, jonka väritys myös sopi hyvin Porvoon vanhoihin upeisiin puutaloihin. Koska saavuin niin aikaisin ja oli keskiviikko, käytimme hyväksi lounasajan ja sen päivän viimeiset mahdollisuudet istua ulkona terassilla.

Seuraavaksi oli vuorossa luonnollisesti shoppailua vanhassa kaupungissa. Muutaman ihana jutun myös kotiutin sieltä “muistoksi”. Mutta nämä suloiset pienet putiikit lienee niin tuttuja monelle, niin hypätään suoraan uuteen tuttavuuteen eli Niin Mua Second hand & vintage -liikkeeseen. Hauskaa oli muuten, että jopa Tiialle, porvoolaiselle, tämä oli uusi tuttavuus. Siellä saimmekin aikaa vietetty aika pitkän tovin. Minä löysin suomalaisen vintage-mokkahameen. Pakko kyllä myöntää, että oli hieman tiukka minulle, mutta siis se vaan oli niin täydellinen löytö, joten siitä tuli uusin motivaatiovaatteeni. Mainittakoon nyt vielä, että en suosittele moista toimintaa ollenkaan toisille, siis motivaatiovaatteiden ostamista… Mutta lupaan esitellä sen hameen joskus.

Shoppailun jälkeen vatsaan oli sopivasti tullut yksi jälkkärin mentävä aukko. Tiia tietty tiesi paikan, jonne suunnata. Ja yllätys, tämä ihana Cafe Cabriol oli minulle taas aivan uusi tuttavuus. Johtunee siitä, että sijaitsee bussiasemaa vastapäätä. Emme ole koskaan kerran kesässä -vierailulla poikenneet juurikaan vanhasta kaupungista. Porvoolaisilla tämä toki on tuttu ja suosittu kahvila.  Mutta Cafe Cabriol, vanhassa jugendalossa, rakkautta ensi silmäyksellä. Ja mitä ihania herkkuja. Cafe Cabriolessa tarjoillaan myös lounasta.

Istuimme kahvilan sulkemiseen asti sateen piiskatessa ulkona, mukeissa ihana chailatte ja lautasella jälkkäri. Keskustelut menivät laidasta laitaan, koko elämän kirjo vaikeuksineen ja onnellisine hetkineen. Jälkeenpäin taas mietin, että vähänkö olen onnekas, koska tämä harrastus on tuonut minulle niin ihania ihmisiä elämääni

Tiialla on myös juttu täältä meidän päivästä ja sieltä löytyy hauska pieni yksityiskohta meidän ystävyydestä.

The post Vinkkejä Porvooseen appeared first on Nelkytplusblogit.

Tuotteet saatu pr näytteet Syksyyn Chanelia ja silkkiä, jotka tuovat hiukan ylellisyyttä ja piristystä sateisiin ja myrskytuuliin. Aurinkoa tuovat silkin ihana oranssi hehku kankaassa ja Chanel uutuustuoksun kaunis sävy ja tyylikäs lasipullo, jonka kannattaa pitää esillä. Uusi tuoksu Chanel Coco Madmoiselle L´eau Privée on nimenomaan yötuoksuksi nimetty. Naiselle, joka haluaa uudenlaisen rituaalin iltoihinsa…. Tuoksua suihkaistaan ennen sänkyyn menoa, myös hiuksille ja yöasuun. Syksyyn Chanelia ja silkkiä, eli tuoksuna iholle ja yöksi vaikka tästä silkistä tehty ihana yöasu. Värimaailma kyllä sopisi minullekin. Chanel Coco Madmoiselle L`Eau Privèe tuoksussa ruusun ja jasmiinin terälehdet sekä myski kietoutuvat ihanasti yhteen. Itämainen voimakas tuoksu on pökerryttävä ja huumaava, joten liikaa en sitä kuitenkaan suihkisi. Tyydyin suihkaisemaan sitä maltilla iltamenoihin ja kuten aina, tunsin uuden tuoksun leijailevan ympärilläni ja nautin sen tuoksusta, toivottavasti muutkin kanssaihmiset pitivät siitä. Suomessa tuoksu lanseerattiin syyskuun 1. joten suhteellisen uusi tuoksu tälle syksylle. Suomen suositushinta on 50 ml/101,80 e ja 100 ml/143e. Chanelin toinen uutuus yöhön on yövoide Le Lift Creme De Nuit. Kaunis lasipurkki on tyylikäs, kuten tuo tuoksukin ja sopii vaikkapa hienosti tarjottimelle, esille nostettuna. Päivät ovat olleet pitkiä ja työntäyteisiä viime aikoina, varsinkin kesän jälkeen, hektisiä suorastaan. Puhumattakaan saasteista, ihon herkistymisestä, stressistä, huonosti nukutuista öistä. Näiden kanssa painiessa on ihanaa löytää tapa hemmotella itseään. Tämä uusi yövoide tuli sopivasti testiin minulle, sillä olin kaipaillutkin hiukan ravitsevampaa ja täyteläisempää yövoidetta. Chanelin päivävoide, jonka keväällä sain, oli ollut jo jonkin aikaa hoitamassa myös tuota yörutiinia. Chanel Le Lift Creme De Nuit on ravitseva ja suorastaan paksuhko yövoide, joka kuitenkin sulautuu nopeasti ihoon. Mikä tuoksu!!Ei tunnu tahmealta eikä kiiltele iholla, vaan iho tuntuu ihan kuin huokaisevan ja rauhoittuvan. Yöaika on parasta aikaa antaa ihon eheytyä. Sen kyllä aamulla huomaa, mikäli voide on itselle sopivaa ja toimivaa. Iho ei punoita tai kiristä ja meikki tuntuu ja näyttää paremmalta. Hopeaneulateetä, joka on harvinaista valkoista teetä, on mm. käytetty Chanel yövoiteessa auttamaan ihoa pehmenemään ja vapautumaan stressistä. Aamulla iho näyttää rauhoittuneelta ja on valmiina jälleen päivän tuomiin haasteisiin. Chanel yövoide suositushinta 154 e Silkin sain ystävältäni, joka oli säästänyt sen minulle, kun oli saanut sen anopin jäämistöstä. Silkki on vanhaa, mutta täysin kunnossa ja mikä hehku siinä onkaan. En malta odottaa, mitä ihanaa siitä keksisinkään ommella. Jotenkin aavistelen, että kenties mekko siitä tulee:) Siis syksyyn Chanelia ja silkkiä, näillä pärjäillään jonkin aikaa. Loppuun vielä linkki Chanelin tuoksusta kertovaan videoon ja mikäli innostuit Chanelin tyylistä, niin tässä myös video, jossa esitellään tulevaa talven muotia 20-21.

The post SYKSYYN CHANELIA JA SILKKIÄ appeared first on Kristallikimara.

The post SYKSYYN CHANELIA JA SILKKIÄ appeared first on Nelkytplusblogit.

Mummin ja vaarin kesäpaikkaa siivoskellessa, meille päätyi vanhat tuolit, jotka ovat olleet mummin ja vaarin keittiössä Kammionkadulla, nykyinen Sibeliuksenkatu, jo silloin, kun oma isä, täti ja sedät olivat lapsia.

Historian havinaa, sellaista havinaa, että joskus en ole ihan varma, meneekö tunne tyylin edelle, mutta kyllä nämä tuolit meille sopii ja niissä on jäätävän hyvä istua.

Lapsuuden nyppylälasit, joita kai kytsytään näppylälaseiksi, mutta hyi näppylä ei ole kiva sana lainkaan, nyppylä on paljon kivempi. Näistä aina juotiin mummin keittämää raparperisoppaa. Jännää kyllä rapsusoppaa ei tarjottu nyppyläkannusta vaan tuosta oranssinruskeasta Arabian kannusta.

Kerran kahmaisin ahneena jääkaapista kannun kouraan ja join suoraan kannusta mukamas rapsukeittoa, mutta omg kannu olikin täynnä mätiä. Hyi hirvitys miten hirveältä mäti maistui lapsen suussa, etenkin kun kieli napsasi odottaen herkullista raparperikeittoa.

Isovaari Walter ja alla Waltsun oma tuoli, joka on isompi kuin muut ruokapöydän tuolit.

Arabian Emilia astioihin kiteytyy oma mummi, joka oli aina touhuamassa jotain. Ensimmäisenä aamulla pystyssä laittamassa perheelle aamiaista. Keittämässä ruokaa, mitä herkkuja mummi taikoikaan, mummin pitsakin oli suurta herkkua ja lihapullat vailla vertaansa, nokkoskeitto, omppuhillo, marja mehut, aah mitä makuja.

Meidän rakas Pontus. <3

Isovaari Walterin avainkaappi.

Harvemmin olimme mökillä talvella, mutta tässä todiste, että joskus tuli talvellakin siellä käytyä.

Mummi piti mansikka-astioista, tässä meille kotiutui muutama.

Pontus merten peto.

Mummin ja vaarin mökille annoin lahjaksi erinäisiä Heljä Liukko-Sundströmin seinätauluja. Aion laittaa nämä huutonettiin myyntiin tai yksi vaihtoehto on kysyä Astiataivaasta.

Mutta jos jotain nämä kiinnostelee, saa laittaa viestiä tiia68@gmail.com

Heljän lasitaiteesta varmaan rakkain on tämä mökkitaulu, johon kiteytyy Sipoon kesämökki. Myynnissä on tosin sekin ja nämä kukkataulut, sillä nämä vaan eivät oikein meidän seinille istu.

Paljon haikeita ja rakkaita muistoja pullotettuna meidän kaikkien sydämiin. Ihanaa myös on, että mummin ja vaarin esineet ja huonekalut elävät nyt monien kodeissa ilahduttamassa meitä kaikkia ja tuoden päivittäin mieleen mummin ja vaarin ja kaikki hyvät muistot mummin ja vaarin kanssa.

Mökkimuistoja olisi kiva kuulla ja minkälaisia tavaroita tykkäätte mökillä pitää? Tai mitä tahansa kesämökkeilyyn tai isovanhempiin liittyviä muistoja. <3

Sydämellistä viikonlopun jatkoa kaikille. <3

The post Kesäpaikka juttuja ja myynnissä Heljä Liukko-Sundstömiä appeared first on Nelkytplusblogit.

Kaurahiutaleista syntyy ihana puuromainen risotto ja nopeasti. Lounas on vartissa valmis! Jos haluat vähän höystää puuroa viikonloppuasuun, niin varaa valmistukseen toinenkin vartti.

The post Kesäkurpitsa-kaurapuurorisotto appeared first on Nelkytplusblogit.