Olen tehnyt vuosien mittaan ihan järkyttävän hyviä vaatelöytöjä kirppiksiltä ja nykyään ne kuuluvat shoppailupaikoikseni siinä missä liikkeetkin. Yksi draiveri kirppisaktiivisuudelleni ovat tietysti pikkutytöt, jotka tuntuvat kasvun myöstä tarvitsevan koko ajan isopia vaatekokoja. Autan mielelläni tytärtäni näissäkin hankinnoissa, koska se on mukavaa puuhaa, minulla on aikaa ja edulliset löydöt palkitsevat vaivan. Tänään hain juuri sopivasti loskakelitemmellyksiin mustat Sorelit isommalle kolmella eurolla FB-kirpparilta.
Allaoleva maljakko on fiiliskuva arkistojen kätköistä – se on tässä väri-inspiksenä…

Kuva: Instagram

Jos vaatteet on sijoitettu koottain, kannattaa tutkia myös muut koot – malli voi olla sellainen, että isokin koko on juuri passeli. Ylipitkä tai muuten ylisuuri kokokin voi näyttää yläosana hyvältä. Kannattaa tarkistaa myös miesten paidat – voit löytää laadukkaan yksilön pilkkahintaan.

Neuleiden suhteen kannattaa katsoa huolella materiaali sekä tarkistaa nyppyisyys, ja myös mahdolliset pienet reiät mitä ei hevillä huomaa. Katso erikoisemmat värit – ne ovat saattaneet joutua kirppiselle joltain nopean kyllästymisen vuoksi. Eikä hinta kirpaise, jos satut itsekin kyllästymään siihen.
Mieti jo seuraavaa kautta. Saatat löytää kirppikseltä kesävaatteita jo nyt, sillä kaikki eivät toimi niin tarkasti sesonkien mukaan.
Kannattaa liittyä oman asuinalueensa FB-kirppikseen. Monet eivät jaksa sitä rumbaa, että varaavat oman pöydän tai ylimääräistä tavaraa ei yksinkertaisesti ole niin paljoa että se kannattaisi. Parempilaatuisia vaatteita on joskus helpompi saada myydyksi facessa; tämä on myös ostajan onni.
Sen olen huomannut, että monen monta käyntiä päätyy niin, ettei löydä mitään. Joten jos haluaa tehdä löytöjä, se vaatii pitkiä hermoja, aikaa ja viitseliäisyyttä.

Minkälaisia kirppislöytöjä sinä olet tehnyt vai rohkenetko käyttää lainkaan käytettyä? Mitä vinkkejä haluaisit jakaa meidän kanssamme…

Maarit

PS Huomasin, että kahdessa kuvassa on ruskeat liskosandaalit, nekin on ostettu kirpparilta. Todellinen löytö, sillä olin etsinyt pitkään aivan matalia sandaaleja, missä ei olisi sitä yleensä hankaavaa varpaanväliremmiä.

The post 3 x kirppisvaatelöytö sekä vinkkejä appeared first on Nelkytplusblogit.

Lux valofestivaali loppiaisena, oli hyvä päätös joulun ajalle ja loman lopetukselle. Joulusta jo luovuinkin viime viikolla, sillä Nuutin päivään en ole koskaan jaksanut odottaa. Kyllä se nyt on jo aika tarpoa kohti talven tuiskuja ja koittaa selvitä muutama kuukausi, ennen seuraavia kunnon pyhiä. Kuten tästä tekstistä jo selviää, en rakasta talvea, mutta pieni hetki sitä vain on kestettävä. Pieni piristys ja valopilkku pimeyteen on tammikuun alussa Lux Helsinki 2020. Tämä Lux on minua kiehtonut kauniilla kuvilla, joita olen somessa nähnyt ja halusin nähdä valoteokset myös itse paikan päällä ja illan pimeydessä. Kiinnosti tietysti, että tekeekö se minuun vaikutuksen? Sain houkuteltua myös mieheni mukaan tuolle kierrokselle. Ihan jokaisella pisteellä emme käyneet, sillä loppiaisena oli muutama muukin päättänyt pistäytyä tuolle reitille ja väkeä oli ihan liikaa. Emme siis jonottaneet mihinkään, mutta etenimme etanavauhtia tuon kierroksen ympäri. LUX VALOFESTIVAALI Reitti yhdeksälle eri kohteelle alkoi Tuomiokirkolta ja vaikkei olisikaan tuota reittiä kulkenut, niin pimeässä illassa ei ole voinut olla huomaamatta kirkon julkisivuun heijastettua valoteosta, SunWind, joka loistaa kuin lyhty. Itävaltalainen Teresa Mar on ammentanut ideansa skandinaavisesta historiasta, aurinkotuulien hehkusta, valosta, kirkon ja kaupungin vuorovaikutuksesta. Hyppäsimme muutaman kohteen välistä ja siirryimme Kaisaniemen Lyhtypuistoon, jossa neljäsataa lyhtyä valaisee puistoa. Fiilis on tavallaan satumainen ja unenomainen. Muutama ottamani kuva tuulessa heiluvasta, uniikista lyhdystä pimeässä tuo mieleen pelottavalla tavalla kyllä kummitukset ja kuvan pieni epätarkkuus, vain lisää tätä mielikuvaa. Kaisaniemen hiekkakentällä nautimme kaakaot ja vohvelit ja katselimme kuinka Large Fire Tornado vie katsojansa valon alkulähteille eli tulen äärelle. Luonnonilmiö saattaa syntyä metsäpalossa, kun tuuli nostattaa kuumaa ja kuivaa ilmaa nopeasti ylöspäin. Tästä Hollantilainen Ivo Schoofs on saanut ideansa Large Fire Tornadoon. Magic mirror on lainattu idea Lumikki-sadusta ja tässä teoksessa viitataan kriittisesti älypuhelimen käyttöön. Sitä vilkuillaan jatkuvasti, sieltä haetaan vastauksia erilaisiin kysymyksiin ja siitä on tullut ajattelun ja ruumiin jatke. Taiteilija Meri Ekola on tehnyt Magic mirror valokirjaimet. Kierros loppuu Helsingin kaupunginteatterille ja teos Lux Arkkitehtuuri- Day and Night, valaistaan rakennuksen julkisivulle väriskaalana yön kylmistä sävyistä kesäisen keskipäivän auringonpaisteeseen. Luonnolla on meille suuri merkitys, mutta kiireessä sitä ei usein edes huomaa. Teos pysäyttää miettimään, milloin viimeksi olet nähnyt mm. auringonnousun. Teoksen on ideoinut Eero Helle, Visual45:n taiteellinen johtaja. Vaikka tämä meidän kierros oli lyhennetty, niin se antoi paljon miettisen aihetta ja valoteosten visuaalisuus pysäytti ja rauhoitti. Jos sormet eivät olisi olleet niin jäässä, kännykällä kuvaamisesta, niin olisimme viipyneet teosten äärellä varmasti pitempäänkin. Vielä on pari päivää aikaa käydä katsomassa Lux Helsinki 2020 ja lisää teoksista ja kartta reitille löytyy täältä.

The post LUX VALOFESTIVAALI LOPPIAISENA appeared first on Kristallikimara.

The post LUX VALOFESTIVAALI LOPPIAISENA appeared first on Nelkytplusblogit.

Nigaraguan pääkaupunki on tietysti Managua, mutta kävimme myös Leonissa, joka Granadan ohella on yksi Nigaraguan entisistä pääkaupungeista. Granada…

The post Nicaraguan pääkaupungit appeared first on Meriharakka.net.

The post Nicaraguan pääkaupungit appeared first on Nelkytplusblogit.

Minulta jäi vuonna 2019 noin 50 luettua kirjaa bloggaamatta. Pitäisi varmaan hävettää, mutta ei. Kaikkea ei vaan ehdi. Enkä taida jaksaa niistä tehdä mitään erillistä postaustakaan. Jokaisen kohdalla on kaiketi jokin hyvä syy bloggaamatta jättämiseen.

Toki voin nyt sitten yrittää ryhdistäytyä. Tänä vuonna olen jo lukenut kaksi kirjaa loppuun. Tässä toinen niistä. Mielenkiintoinen, ei ehkä lempparigenreäni, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Sampo Mustonen, Roope Kankare, Jalo Niinikangas : Puuhamiesten maihinnousu 
Oma ostos suoraan kirjailijoilta, jotka sattuvat olemaan esikoisen koulututtuja 

Kirjailijat ovat mahtava poikkeus sääntöön. Aina valitetaan, etteivät pojat ja nuoret miehet lue. No, nämä kolme (17v?) lukevat ja kaiken lisäksi vielä kirjoittavatkin. Puuhamiesten maihinnousu on jo tiimin toinen kirja (ensimmäinen oli ysiluokkalaisina kirjoitettu aforismikokoelma…).

Lyhyitä pätkiä on Puuhamiehissäkin, mutta niiden on löyhästi tarkoitus myös muodostaa toisiinsa linkkautuva tarinankaari – ainakin osittain. Tyylilajina on jonkinlainen sekoitus veijari – satiiri – roadtrip -romaania. Ei siis minulle ominta genreä, mutta uteliaana tartuin teokseen. Pakkohan sitä on lukea kirja, jossa mainospuheen mukaan annetaan kyytiä lapsuuden idoleille muumeista Puuha-Peteen ja vähän siinä sivussa tökitään ajankohtaisia vallanpitäjiä.

Vauhti on kirjassa melkomoinen. Alun väännökset Muumilaakson asukeista (eri nimillä tietenkin) ovat kaikkiaan varsin osuvia ja kirvoittivat huvittuneita hymähdyksiä. Oranssinaamaisen miehen astuessa kuvioihin karkasi mopo käsistä. Mietin jo, oliko viimeistelyssä tullut kenties kiire vaiko vain inspiraatiopallo pongahdellut pojalta toiselle hieman hallitsemattomalla vauhdilla. Vähän pelotti loppukirjan ja oman ajankäytön osalta.

Onneksi kuitenkin maltoin mieleni, luin eteenpäin ja pääsin kuin pääsinkin mukaan pelastamaan maailmankaikkeutta Mansikin lentomatkan loppuräjähdykseltä. Taas mentiin lujaa, mutta sen verran selkein koordinaatein, että täti-ihminenkin pysyi Lada/aikakone – Mauton kyydissä mukana.

Kaikkiaan Puuhamiesten maihinnousu kuvastanee kirjoittajiensa ikäluokan ajattelutapaa, huumoria ja kautta aikojen toistuvaa kunkin ajan kuvien kumartelun käännöstä pyllistelyksi. Asenteessa on jotain kovin tuttua omilta lukioajoiltani (kyllä, pystyn vielä muistamaan sentään jotain), mutta aiheet ovat tuoreesti nykyaikaa.

Kielenhuollolliset kommentit jätän aihetta paremmin osaaville. Minä tykkäsin lauserakenteista ja rytmityksestä, joka sopi valittuun tyylilajiin, ja vaikka viimeistelyyn ja tarinallisuuden kasvattamiseen kaikkein hämärimpien satiristisfilosofisten (?) huomautusten kustannuksella olisi ehkä tarvetta, toivon ehdottomasti kirjailijoiden jatkavan uusien teosten parissa. Lupaan hankkia luettavakseni jokaisen…

The post Puuhamiesten maihinnousu eli nuoret miehet kirjailijoina appeared first on Nelkytplusblogit.

* Pomar Saana kengät saatu

Huomaan selitteleväni paljon, jo valmistautuen puolustautumaan itseäni, ettei synny väärinkäsityksiä tai ylipäänsä alitajuisesta halusta selitellä miksi toimin milloin mitenkin. Tämä on se asia, mitä aina yritän teroittaa itselleni, älä selittele niin paljon. Muut eivät monimutkaista sinua niin, kuten monimutkaistat itseäsi.

Otetaan vaikka joulukuusi, saatan selitellä miksi meillä on juurikin näin “räikeä” kuusi tai miksi se ja joulukoristeet ovat näin kauan pystyssä ja ripustettuina. 

Koska lähden siitä olettamasta, että muuten muut ihmettelee olenko höpsähtänyt, kun joulukuusi koristellaan jo itsenäisyyspäivänä, olenko joku jouluhullu vähän niin kuin jouluseko, olenko outo tai joulukuusemme saattaa olla valkoisten joulukuusenkoristeiden omaavalta kitsi.

Tänään laitoin punaisen kuvan instaan ja huomasin taas selitteleväni ja ihan huomaamatta, alitajunta se vaan alkoi heti selittelemään,” no joo siksi on niin kovin punaista tässä kuvassa, koska on niin synkkä ilma ja lumi suli ja haen voimaa punaisesta.”

Mikä tavallaan totta onkin ja onhan punainen oma lempiväri. Mutta onko se vähän outoa pitää ympäri vuoden punaisesta niin paljon, tätä sai miettimään eräs viime kesänä kysyessään,  “olenko jouluhullu”, kun meillä on kotona punaista niin paljon. 

Kaiken takana on se iänikuinen miellyttämisen halu ja onpa jotenkin surullista ja ikävää huomata, että tämä piirre on vielä viisikymppisenä vahvana edelleen.

Selittelen ihmisille, jotka eivät laita kitsejä joulukoristeita, joiden kodit ovat valkoisia tai tyyli klassisen beige. Selittelen omaa olemustani vaikka miksi se olemus olisi sen huonompi kuin sen toisen. Miksi punaiseen tai glitteriin pukeutuva olisi tyylittömämpi, kuin klassisesti beigeen. 

Tiedän selitteleväni paljon ja jykevä ääni sisälläni muistuttaa, älä selittele, miksi selittelet, ei sinun tarvitse puolustautua viattomista asioista, mistä pidät, miksi omistat niin monia mukeja, miksi pidät Disneystä, miksi olet scifihullu. Huom. painotus sanalla hullu, sillä on ihmisiä, jotka pitävät avaruusfaneja, jos eivät hulluina, niin hörhöinä.

Tahtoisin olla aina aidoin oma minä, mutta selkeästi vielä on matkaa ja paljon, tosin osaan joskus olla suorakin ja olla selittelemättä, kuten miksi en syö sushia puikoilla, tilanne mikä hävettää aina, erityisesti uusien ihmisten kanssa. Enkö osaa, olenko huonotapainen ravintolassa, koska syön haarukalla ja veitsellä. 

Nimittäin valehtelematta on kerran sushipalanen lentänyt puikoilta suoraan talvisaappaaseen ja sen jälkeen päätin, että parempi on sushitella haarukalla ja veitsellä eli välttää ja suojella itseäni tulevilta noloilta tilanteilta sen sijaan, että oppisin sushitikutteluammattilaiseksi. 

Tulipa tästä yhtäkkiä taas mieleen, etten ole enää punastunut vuosiin, nuorena punastuminen oli perin viheliästä. Milloin punastuminen lakkasi, meninkö yhden askeleen eteenpäin rohkeuden polulla, jättäen säkillisen häpeän tunteita taakseni? Mikä voisi olla niin kimurantti tilanne, että punaistuisin vielä tänäkin päivänä?

Eräs sushikokki nappasi käsistäni haarukan ja veitsen ja tivahti “ei haarukalla ja veitsellä” vaan tässä on sinulle lasten sushipuikot. Tilanne oli hämmentävän suora, töksähtelevä ja riisui meikäläisen alasti, ihan noin pieni tilanne, mutta silti isosti häpeällinen. Minut paljastettiin ääneen, etten osaa, olen huono, olen kömpelö, minulla on etiketin vastaiset tavat eli moukkakin vielä. 

Miten osaisin rakastaa itseäni sellaisena kuin olen, olen juuri oikein hyvä ihan näin, vaikka kaikkea en osaa ja  sushitkin lentelevät talvisaappaisiin. 

Tunnistatko samoja tunteita, selitteletkö monesti itseäsi ja puolustaudut vaikka kukaan ei mistään edes syytäkään, kuin itse olisit itsesi pahin yleinen syyttäjä? 

Minkälaisia häpeällisiä tilanteita sinä muistat? Tai oletko vapaa kaikesta tälläisestä, onko sinulla rautaisen hyvä itsetunto ja mistä mielestäsi hyvä itsetunto kehittyy? Tai mitä vaan asiaan liittyvää?

The post Selittely ja häpeä appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Vihreämpi talvi appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Minun Frida appeared first on Nelkytplusblogit.

Kauppakeskus Ainoa avasi ovensa jo lokakuun loppupuolella mutta minä piipahdin siellä vasta joulukuun viimeisinä päivinä. Jouduin harmikseni jättämään väliin Ainoan virallisen avajaistilaisuuden toisen päällekkäisen menon takia. Minua kutkutti jo silloin eräs tietty Ainoaan ja Suomeen rantautunut sisustusliike, jonka valikoimaan olen kuolannut jo vuosia. Mutta kahdessa paikassa ei vain voi olla yhtä aikaa joten liike jäi hautumaan mieleen.

Lähes poikkeuksetta minä herään vuoden lopussa siihen, että hallussani on nippu käyttämättömiä virikeseteleitä. Työnantajani tarjoaa vuosittain henkilöstöetuna liikunta- ja kulttuuriseteleitä, joita unohdan aina vuoden kuluessa käyttää. Puolustan itseäni sillä, että Museokortin haltijana minä olen jo museoiden ahkera käyttäjä. Myös teatterissa käyn vuoden mittaan useita kertoja kutsuvierasnäytöksissä ja omakustanteisesti. Jotenkin nämä setelit vain unohtuvat…

Suuntaan yleensä Stockmannin palvelupisteeseen asioimaan setelinippuni kanssa. Ja usein juuri Tapiolaan koska olen sieltä saanut aina todella ensiluokkaista asiakaspalvelua. Olin käyttänyt jo osan  seteleistäni Vain elämää juhlakauden konserttilippuun. Nyt lunastin itselleni vielä neljä muuta lippua tyydyttämään kulttuurinälkääni. Tänä keväänä on teatteria ja musikaalia tulossa!

Tammikuussa otan haltuun Aleksanterin teatterissa Luolanaisen. Olen nähnyt alkuperäisen Luolamies monologin lukemattomia kertoja. Ensimmäinen Rob Beckerin käsikirjoittama esitys vuodelta  2005 on jäänyt parhaiten mieleen. Monologia esittävän Martti Suosalon raskaana oleva vaimo Virpi Suutari istui nimittäin ihan takanani. Hän nauroi niin paljon Suosalon puhuessa näyttämöllä miehen ja naisen erilaisesta sielunmaisemasta, että mietin hänen alkavan jo synnyttämään kesken esityksen.

Nyt on sitten vuorossa Emma Peirsonin alkuperäisteokseen perustuva Luolanainen, jonka kaikissa rooleissa on Minna Koskela. Koskela oli aikoinaan ihan hulvaton “Kumman kaa” -tv-sarjan terveydenhoitaja Elluna. “Alussa, kauan ennen rasvaimuja, Snapchattiä, suihkurusketuksia, nännilävistyksiä ja Trumpia oli Luolanainen. Mutta kun Luolanainen tuli tietoiseksi omasta eksistenssistään ja hämäräluolista, hän huomasi, että kaikilla linnuilla ja liskollakin oli KUMPPANI!” Tästä tulee ihan varmasti hauskaa!

Helmikuussa on vuorossa Tähtisadetta Helsingin Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä. 
Näyttelijänä ja stand up -legendana tunnettu Steve Martin kirjoittanut tilannekomedian, jossa on surrealistisia kierteitä ja vinoa huumoria. Teatterin esittelytekstissä luvataan, että “Illan aikana kaikki tutut oletukset on unohdettava, kun meteorit alkavat lentää ja ihmismieli kokee merkillisiä muutoksia.” Komediassa ovat mukana Peter Ahlqvist, Katja Kuttner, Vappu Nalbantoglu ja Mikko Penttinen.

Saman kuukauden lopussa suuntaan Peacockiin ja Suomen Komediateatterin Maailma on tehty meitä varten -musikaaliin. Olen suuri Haloo Helsinki! fani joten tämän bändistä tehdyn musikaalin halusin ehdottomasti nähdä. Odotan illalta todella paljon sillä esityksen ohjaa kansainvälistä uraa tekevä Samuel Harjanne (mm. Kinky Boots/Helsingin Kaupunginteatteri, Billy Elliott/Tampereen Työväen Teatteri). Vastaavana kapellimestarina, musiikin sovittajana ja musiikkidramaturgina toimii Eeva Kontu (mm. kapellimestari Kinky Boots ja Myrskyluodon Maija / Helsingin Kaupunginteatteri). Käsikirjoittajina ovat toimineet Kiti Kokkonen ja Jenni Pääskysaari.

Huhtikuussa ollaan vihdoin katsomassa kauan odotettua Helsingin Kaupunginteatterin Disney-musikaalia Pieni merenneito. Pieni merenneito on kiehtovan ihana, ajaton rakkaustarina, jonka maagisen kaunis musiikki on hurmannut musikaaliyleisöä ympäri maailman. Ohjaajana tässäkin toimii Samuel Harjanne. Musikaali on saanut niin paljon suitsutusta ja ylistystä arvosteluissa, ettälasken jo päiviä keväiseen esitykseen.

Seuraavaksi suuntasin liput käsilaukussa Ainoan ensimmäisen kerrokseen ja otin vihdoin haltuun KARE Design liikkeen. KARE Design syntyi jo vuonna 1981 kun saksalaiset Peter Schönhofen ja Jurgen Reiter saivat uudenlaisen liikeidean. He halusivat luoda täysin erilaisen sisustuskonseptin, joka on leikkisä, iloa tuottava, persoonallinen ja poikkeaa totutusta. Yrityksen sisustuskonsepti on yhdistelmä huonekaluja, valaisiamia ja sisustarvikkeita.

Kun astuu sisälle KAREen ohittaa kaksi kirkkaanpunaista, lähes aidon ihmisen kokoista patsasta. Nämä tyypit ovat KARE Designin palvelua symboloivia Fred-hahmoja. Fred edustaa perinteistä kiinalaista kulttuuria, jossa palvelu, kohteliaisuus ja avuliaisuus olivat kunnioitettavia hyveitä. Fredin muoto on jalostunut Kiinassa, jossa näitä patsashahmoja nähdään historiallisten rakennusten ulkopuolella. Fred toimii siis ystävällisenä ovimiehenä symboloiden palvelukulttuuria. Hauska!

Seuraavaksi edessäni seisookin jo lähes minun mittaiseni kimaltava pantteripatsas ja käytävän toisella puolella istuu musta, valtavan suuri koira. Tässä vaiheessa alkaa jo pakosta hymyilyttää! Jokaisen kulman takana voi tulla vastaan joku yllätys. Täällähän ollaan kuin löytöretkellä.

Kulkiessasi syvemmälle liikkeeseen huomaat, että myös valaisimissa on eläinhahmoja ja pöytälampusta kurkistaa pupu. Sohvalla istuu puolestaan kullanvärinen gorilla ja pienet astronauttipukuihin sonnustautuneet ranskanbulldogit seisovat sohvapöydillä. Sisustuksen ei tarvitse olla haudanvakavaa vaan sopivasti leikittelevää.

KARE Designin myymäläkonsepti on levinnyt jo melkein viitenkymmeneen maahan yli sadalla myymälällä. Brändimyymälöitä on maailmanlaajuisesti yli 200 jos “shop in shopit” lasketaan myös mukaan. Upea juttu on se, että minun kotikaupungissani Espoossa on avattiin Pohjoismaiden ensimmäinen KARE Design -myymälä.

Tällä kertaa minä vain kuljeskelin ja katselin kuin Liisa Ihmemaassa kaikkea kivaa ja ennenkaikkea tyylikästä ympärilläni. Tämä pupulamppu jäi kummittelemaan mieleeni. Ehkä se jonain päivänä se saattaa loikkia meille kotiin…

The post Kulttuurinälkä iski ja samalla otin haltuun KARE Designin Ainoassa appeared first on Nelkytplusblogit.

Tammikuun on minulle se kaikkein vaikein kuukausi. Huomaan tuijottavani almanakkaa miettien kuinka paljon päiviä on vielä jäljellä ja kuinka monta olen jo selvittänyt kunnialla tästä kuukaudesta. Mutta onneksi näihin tammikuun alun päiviin on mahtunut myös hieman valoa, ystäviä ja upea lux Helsingissä.

Olin ollut niin lumoutuneena Wienin joulutunnelmaan, että olin unohtanut miten kaunis myös Helsinkin on iltavaltaistuksessa.

Ja tähän liittyen tein taas tänäkin vuonna lupauksen itselleni. Yritän järjestää jokaiselle viikolle jonkun pienen hemotteluhetken. Se voi olla elokuvateatteri, ravintola tai kahvila ystävän kanssa, kauneushoito, kampaaja tai hieronta. Kunhan vaan muistan toteuttaa ne. Näin pienistä palasista saa koottua hyvän vuoden.

The post Pieniä valon pilkahduksia appeared first on Nelkytplusblogit.

Minua haastateltiin Sport -lehteen viime vuoden lopulla ja juttu on tammikuun numerossa. Kerron siinä omakohtaisia kokemuksiani kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja mistä kaikki sai alkunsa. Tuntui vähän hassultakin puhua näin vanhoista asioista, koska enää minulla ei ole tarvetta niistä mitenkään aktiivisesti puhua. Mutta toivon, että juttu on herättänyt teissä ajatuksia ja että se auttaisi monia tarkastelemaan omaa elämäänsä (ja etenkin jos sinä olet kärsinyt tästä samasta sairaudesta tai olet samanlaisessa elämäntilanteessa kuin minä olin). 

Totean jutussa, että omia kokemuksiaan ei tarvitse lakaista maton alle, mutta niihin ei myöskään tarvitse jäädä kiinni. Ja tämä pätee aivan mihin tahansa asioihin elämässämme, näin uskon. Jos aina kerrot tiettyä tarinaa elämästäsi, jäät sen vangiksi etkä pääse eteenpäin. Muuta siis tarinasi ja muutat elämäsi. 

Minua pyydettiin miettimään juttua kolme asiaa mistä en luovu. Ne ovat ulkona liikkuminen koiran kanssa, avanto ja kehonhuolto. Kaikki sellaisia juttuja, mitkä rauhoittavat myös hermostoa ja edistävät palautumista. 

Uskon, että moni yrittää liikkua liikaa ja sitten keho tilttaa. Jos sinusta tuntuu, että et palaudu ja keho tuntuu raskaalle, hidasta tahtia. Vähemmän on enemmän. Some antaa usein sellaisen kuvan, että moni (tämän alan ammattilainen) vain treenaa ja urheilee koko ajan. Toiset tekevätkin ehkä niin, mutta heidän arkensa ja työnsä sallivat sellaisen tahdin. Minuakin välillä hengästyttää sellainen meno. Jos lepoa ei tule tarpeeksi, keho ei kestä. Ehkä minustakin saa stoorien perusteella sen kuvan, että olen jatkuvasti koiran kanssa lenkillä. Ja kyllä, käymme ulkona kolmesti päivässä. Meidän lenkkimme saattavat olla 2-3 kilometrin mittaisia ja usein pysähdytään ihmettelemään asioita ja moikkaamaan toisia koiria ja ihmisiä. Kun arki on kuormittavaa, liikunta ei voi sellaista olla. Lomalla on ihan super ihanaa, kun voi tehdä omia treenejä paljon paljon enemmän. 

Olen löytänyt omaan arkeeni tasapainon, oppinut tasapainottamaan liikkumisen ja työt ja niihin liittyvät tunnit. Elämästä on tullut myös sen myötä tasapainoisempaa, että voin elää omien arvojeni mukaista elämää.

Törmäsimme reissussa tuttuihin ja he kysyivät minulta mitä harrastan. Mietin hetken ja vastasin että luen, käyn koiran kanssa ulkona ja silloin tällöin avannossa. Töiden puolesta sitten treenaan vähäsen Oletus kai on se, että tämän alan ihmisellä on hienoja liikunnallisia harrastuksia. Olisikin varmaan jos aikaa riittäisi. Golf jäi viime kesänä täysin kun koira tuli, mutta sillekin ehkä joskus löytyy taas aikaa. Thainyrkkeilyä ja tanssia haluaisin taas harrastaa, ja ratsastusta, jos niihin olisi aikaa. Elämä on erilaisia vaiheita täynnä ja silloin mennään niiden mukaan. Sen vuoksi en väkisin sovita mitään harrastuksia kalenteriini, että haluan niitä tehdä tai niitä pitäisi olla. Niiden aika tulee vielä varmasti. Tällä hetkellä nautin tällaisesta elämästä. Se on aika yksinkertaista, monen mielestä voi olla tylsääkin. Mutta voin hyvin itse ja nautin siitä mitä teen ja missä olen. 

Kalenteria ei siis tarvitse täyttää harrastuksilla ja liikkumisella väkisin, sen takia että on tammikuu. Liikkua on kuitenkin hyvä päivittäin. Se voi olla mitä tahansa liikuntaa, pääasia on että liikutat kehoasi. Kävele, riehu lasten kanssa, siivoa, lähden ystävän kanssa pelaamaan sulkista, luistele (onko tekojäät edes auki kun on näin lämmintä..), tanssi kotona musiikin tahdissa, tee pieni kotitreeni. Mitä vain. Ja mieluusti jotain sellaista mistä itse pidät. Silloin siitä jää toivottavasti hyvä ja pysyvä tapa arkeen. Ja muista myös levätä.

Kuvat Anna Huovinen

The post Muuta tarinasi, muutat elämäsi appeared first on Nelkytplusblogit.

Maanantai 6.1.2020 Loppiainen 

Arvannette… aloitin uuden kirjan. Tällä kertaa kaivon Kobostani jo kauan lukemista odotelleen Janet Framen omaelämäkerran An Angel at My Table. Janet Frame oli uusiseelantilainen kirjailija, johon tutustuin Riitta Jalosen upean romaanin Kirkkaus myötä. Upea tarina mielisairaalaan joutuneesta  herkästä, mutta taitavasta kirjailijasta oli niin kiehtova, että jo silloin hankin kirjailijan itsensä kirjoittaman elämäkerran luettavakseni. Kesti hetken… nyt aloitin.

Luin minä kyllä yhden kirjan loppuunkin. Takashi Hiraiden Kissavieras oli rauhallinen, haikea ja outo tavalla, jonka yhdistän japanilaiseen kirjallisuuteen. Asiat todetaan, kohtaloon tyydytään, toiminta tapahtuu enemmän pinnan alla.

Kirjojen lisäksi olen käynyt huikean hyvällä Pilates-tunnilla ja perään syönyt loppiaisen “kuningaspiirakkaa” eli Galette des rois. Isäntä varioi tänä vuonna lisäämällä manteli frangipaaniin  myös pistaasitahnaa. Taivaallista.

Keskiviikko 8.1.2020 

Eilen en lukenut yhtään. Kävin töiden jälkeen uuteen kuntosalijäsenyyteeni kuuluvassa personal trainer -tapaamisessa. Nuori tyttö pisti tähän tätiin sen verran liikettä, että illaksi suunnittelemani joogatunti jäi väliin. Asennoissa ei pysy tärisevillä lihaksilla. Sitten illalla lösähdin sohvalle katsomaan telkkaria.

Siispä ainoaksi kirjamerkinnäksi jää Pelastaako tohtori Proktori joulun, jota kuuntelimme Toton kanssa yhden luvun verran.

Tänään olen tehnyt töitä ja härkislasagnea – ja aina välillä kuunnellut Louise Pennyn dekkaria Kuolema kiitospäivänä. Itse asiassa kuuntelin sitä niin paljon, että pääsin loppuun – ja tykkäsin tosi paljon.

Tällä viikolla loppuun luettuja

Takashi Hiraide: Kissavieras
Lyhyt, suloisen haikea romaani pienestä vaaleasta kissasta, joka ryhtyy vierailemaan pariskunnan luona heidän piharakennukseen luomassa kodissaan. Kukapa sitä ei kissaan kiintyisi.

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä 
Pitkästi kesti ja välillä jumituinkin, mutta on tämä hieno. Christiemäinen omalla tavallaan. Samaa kai lähinnä  henkilöhahmojen huolellinen rakentaminen ja leppoisa tahti. Silti moderni ja enemmänkin ihmisiin ja heidän reaktioihinsa keskittyvä toiminnan sijaan. 

The post Tammikuun toinen viikko – (Luku)päiväkirja appeared first on Nelkytplusblogit.

The post JonttuLätsä ja Jonttuut – neuleilla piristystä arkeen appeared first on Nelkytplusblogit.

Kiinteyttävä vartalohoito – Kaupallinen yhteistyö Holiday Club Resorts Oy ja Guinot.

Rakastan erilaisia hemmotteluhoitoja ja olen aina tykännyt myös vartalohoidoista. Kysyin Harmony Span kosmetologi Janita Maria Laaksoselta käyvätkö asiakkaat paljon vartalohoidoissa. Janitan mukaan jalkahoidot ja kasvohoidot ovat suosituimpia. Yllätyin kuullessani suomalaisten hieman arastelevan vartalohoitoja. Vartalohoitojen suosio on kuitenkin kasvusuunnassa ja uskon trendin jatkuvan.

Kannustan ehdottomasti kokeilemaan myös vartalohoitoja.

Löytyykö selluliittia?

Ennen hoitoa juttelimme hoidosta, jota olin tullut testaamaan. En ole koskaan kokenut kärsiväni selluliitista ja sanoinkin, että on mielenkiintoista kuulla ammattilaisen näkemys tilanteesta. Yllätyksekseni takareisissä ja pepussa ei kuulemma ole selluliittia. Etureisien sisäpinnalla on vähän lievintä astetta, joka näkyy jos puristaa ihoa. Kahden viimeisen raskauden osalta olen tiedostanut, että etureisiin on tullut jotain muutoksia.

Olen kyllä kiitollinen geeneistäni ja siitä, että olen vielä 45-vuotiaanakin palautunut raskauksista helposti. Olen tyytyväinen itseeni enkä koe stressiä vanhenemisesta. Vaikka varsinaista hoitoa vaativaa selluliittia ei olekkaan koen kiinteyttävän vartalohoidon olevan hyödyksi aina.

Kiinteyttävä vartalohoito Slim Logic

• Hoito tehostaa rasvan pilkkoutumista.
• Hoito poistaa nesteitä ja kuona-aineita.
• Aktivoiva kuorinta.
• Hoikentava hieronta.
• Nesteitä poistava naamio.
• Loppuvoiteet.
• Vaikuttavina aineina mm. inkivääri, kofeiini, papaya ja AHA.
• Slim Logic-vartalovoide sisältää kofeiinia, joka käynnistää hajoamisprosessin rasvasoluissa.
• Cellulysium estää rasvan varastoitumista, muratti puhdistaa ja tehostaa mikroverenkiertoa.
• Iho tuntuu pehmeältä ja iholle jää ihana tuoksu.

Ohjelma sisältää myös kotihoitoon Slim Logic hoitovoiteen sekä sisältäpäin vaikuttavat Slim Logic kapselit (hoitovoide ja kapselit eivät sisälly hoidon hintaan).

Kiinteyttävä vartalohoito Slim Logic kokemuksia

Oma kokemukseni tästä hoidosta on positiivinen. Kosmetologi oli erittäin osaavan oloinen ja ote miellyttävä. Itselleni hieronta oli miellyttävä, mutta jos kärsii selluliitista on sen hierominen yleensä hieman kivuliasta. Kipu kannattaa kuitenkin kestää, koska selluliitille tekee hyvää saada aineenvaihdunta paremmin käyntiin.

Guinot`n uusin innovaatio on Slim Logic- ohjelma, joka auttaa keventämään kehoasi. 

Kiinteyttävä vartalohoito eli selluliittihoito tavoitteet

• Hyvä, kevyt olo. 
• Ihon epätasaisuus ja selluliitti vähenee.
• Vartalo hoikentuu.

Pääseekö selluliitista eroon?

Jos on perinyt taipumuksen selluliittiin, sen tuloa ei voi estää, mutta ongelman voi pitää hallinnassa pysymällä normaalipainoisena, harrastamalla liikuntaa, joka parantaa kudosten happettumista, aineenvaihduntaa ja verenkiertoa. Eli tämä Slim Logic hoito parantaa nimenomaan kudosten hapettumista, aineenvaihduntaa ja verenkiertoa.

Kymmenen faktaa selluliitista

• Selluliitti on ihon alle paakkuuntunutta rasvaa, kuona-aineita ja nestettä.
• Selluliittia on 90% kaikilla naisilla.
• Appelsiini-ihoa voi olla kaiken ikäisillä.
• Selluliitti voi olla kivuliasta.
• Se on vaaratonta.
• Selluliittia on kolmessa kehitysasteessa. 
• Selluliitti painaa veri- ja lymfasuonia, jolloin veren- ja imunestekierto häiriintyvät.
• Aineenvaihdunnan hidastumisen tuloksena syntyy selluliittia.
• Hormoonit ja stressi vaikuttavat selluliitin kehittymiseen.
• Lieväasteiseen selluliittiin hoidot auttavat paremmin kuin vaikea-asteiseen.

Tiesitko, että lääketieteessä ja kauneudenhoidossa selluliitilla tarkoitetaan kahta eri asiaa? Lääkäreille selluliitti on ihon rasvakudoksen korkeakuumeinen bakteeritulehdus, jota hoidetaan antibioottilääkityksellä. Naistenlehdissä selluliitilla tarkoitetaan muhkuraista ihoa erityisesti reisien ja pakaroiden alueella.

Lue myös Harmony Spa kokemuksia kasvohoidosta

Lue myös Olen biohakkeri

The post Kiinteyttävä vartalohoito appeared first on Äiti yrittää.

The post Kiinteyttävä vartalohoito appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Dukkah-lohi uunissa – kevyttä kevättä kohti appeared first on Nelkytplusblogit.

KappAhlista -70% alella ostamani Hampton Bay samettinen jakku tekee Snoopymekosta asiallisen tai sitten Snoopymekkoa voi käyttää tennareilla, farkkutakilla, korkkareilla ja neuletakilla eli aika monimuotoinen mekko. En nyt iltajuhliin laittaisi, mutta arkimenoihin ihan kaikkiin käy. 

Mikä näissä pliseeratuissa mekoissa on, voi vitsi ovat kivoja ja vartalolle kuin vartalolle sopivia. Käyvät niin monen jutun kanssa, juhlaan, arkeen, neuleen tai vaikka paljettipaidan kanssa. Tätä mekkoa ihailin syksystä asti ja kun se vihdoin tuli 60% aleen, niin sain tämänkin kaunottaren kotiutettua.

Mekon kuviossa on klassinen maisemakuva, kuin öljyvärimaalaus. Sävyt käyvät monen kanssa yhteen ja mekosta saa kivan rennon asun tai tosiaankin juhlavan. Ohessa yllä Cath Kidstonin Instasivuilta kuva. 

Hauskaa on, miten Cath Kidston käyttää samoja kuoseja, suunnittelua ja sävyjä pitkin vuosia ja uusii suosituiksi havaittuja malleja aina uusissakin tuotteissa. 

Ohessa alla vuosi sitten ostamani Mikki Hiiri laukku ja jos tutulta näyttää, niin pikkulaukun ruusut ovat samanlaiset, tosin eri väriset ja itse laukut ovat sävyiltään identtiset vaikka kuvissa valo vääristääkin sävyä. 

Eli nyt jättikassi käy yhteen pikkulaukun kanssa tarvittaessa ja tähän iso VAIKKA, en tykkää yhdistellä samoja kuoseja liikaa vaan jujua pitää olla vain yhdessä vaatteessa ja muun pitää olla simppeliä tai muuten voi tulla “hävityksen kauhistus” eli kukaan ei saa tolkkua enää mistään printistä sun muusta, kun kaikki kuosit sekoilevat keskenään, hih. 

Tälläisiä hurjan iloiseksi tekeviä aleshoppailuja ja ei voi ihan sanoa, että klassisella mennään, mutta ei nämä mielestäni myöskään mitään outolaisen vaatteita ole vaikka näissä onkin hauskoja yksityiskohtia. 

Instagramissahan on oikea Cath Kidston yhteisö, britit ja mm. japanilaiset tykkäävät kovasti Cath Kidstonista ja myös jenkit. Omaa instatiliä on alkanut seuraamaan muutama Cath Kidston fani ja minä heitä, enkä muista kuka alkoi seurata ketä ensin, mutta joka tapauksessa, on kiva pieni Cath Kidston yhteisö meikäläiselläkin virtuaalisessa todellisuudessa. 

Siellä sitten kehutaan toinen toistemme Cath Kidston löytöjä ja asukokonaisuuksia, sellaista viatonta, positiivista ja kivaa. Osa naisista on Briteistä ja yksi asuu Italiassa. Insta se välillä osaa olla kiva paikka.

No mutta oletko aleshoppaillut jotain oikein himoaamasi tai tehnyt hyviä löytöjä. Hih ja näitä vaatteita ei tarvitse kehua, ymmärrän hyvin etteivät nämä ole kaikkien pirtaan.  

Sydämellistä torstaita kaikille. <3

The post Nyt repesi ja vähän aleshoppailin Cath Kidstonilta! appeared first on Nelkytplusblogit.

Tuotteet saatu Kauniita kevään sävyjä on hiukan hankalaa kuvitella, kun ulkona on tuulista ja pimeää. Tammikuu kaikessa ankeudessaan saa minut haaveilemaan keväästä ja ihanista aurinkoisista päivistä. Miten kauan tätä pimeyttä on vielä jaksettava ja ainaisia sateita. Tammikuu tuntuu piinaavan pitkältä, vaikka niin se on aina minusta tuntunut. Varsinkin täällä eteläisessä suomessa. Tulisi edes vähän lunta, jotta tulisi hieman valoisampaa, koska muuten alkaa vaikuttaa siltä, että elämme kiduttavan pitkässä ja ikuisessa syksyssä. Oli siis syytä, näiden ajatusten pyöriessä päässäni, koittaa piristää itseäni jollakin tapaa. Otin ja avasin testiin saamani laatikon, joka hehkui kauniita kevään sävyjä, kynsilakkojen muodossa. Mavalan kevätkokoelma Pacific Dream, on täynnä suloisia keväisiä ja keveitä sävyjä ja näitä katsellessa alkaa jo nähdä valoa ja varsinkin kauniita sävyjä, siellä tunnelin päässä. Kun hyvin sattuu, saattaa aurinko hetken näyttäytyä ja kullata peltojen pientareilla kasvavia heiniä kauniiksi. Kummallista, miten sitä janoaa tuota auringonpaistetta ja kun se vähänkin kurkistaa, niin silloin on syytä rientää ulos siitä nauttimaan. Hieman auringon kultaamia sävyjä, saattaa löytyä näistä kevään Pacific Dreams kynsilakoista. Kermamaisen vaalea Vanilla ja hempeä oranssinen Fresh Melon, ovat suosikkejani näistä Pacific Dream kokoelman sävyistä. Kalpealle iholle en ihan vielä halua tätä sävyä laittaa, sillä luulen niiden sävyjen hehkuvan kauniimmin aavistuksen päivettyneellä iholla. Tyttäreni onkin juuri nauttimassa auringosta Kanarialla, joten ehkäpä hän haluaa palattuaan testata tätä sävyä, ruskettuneella ihollaan. Pinkit ja hempeät vaaleanpunaiset sävyt toimivat aina keväällä ja kun kynsilakan nimenä on Honolulu, en voi olla muistelematta häämatkaamme, jonka teimme 23 ja puoli vuotta sitten kyseiseen kaupunkiin. Reipas, pirteä pinkki säväyttää rohkeaa, kun taas hillitympi ja hento vaaleanpunainen sopii tyyliä tavoittelevalle. Viileän harmaassa Cortinassa ja siniharmaassa Lagoonissa, joka sihtaa aavistuksen turkoosiin, on sävyt, jotka todellakin vievät ajatukset kauas hiekkarannoille ja turkoosinsiniseen meren aaltoihin. Yllättäen koen siinä kuitenkin jotakin talvea ja haaveilen pakkasesta, lumesta ja sinisestä hetkestä illansuussa. Niinpä päädyin lakkaamaan kynteni Cortinan harmaalla sävyllä. En halua tuomita tammikuuta täysin, sillä toivon edes himpun verran sitä lunta ja piristävää pakkasta. Sellaista kunnon talvea ja tähtitaivasta kaipailen, joten pakkohan tammikuullekin on antaa mahdollisuus näyttää vielä parhaimmat puolensa. Eiköhän se meikäläisen toive lumisateista kuitenkin jossakin vaiheessa toteudu. Pacific Dream kokoelma on myynnissä helmikuusta lähtien, joten kannattaa olla valppaana, mikäli tykästyit näihin Mavalan sävyihin. Kokemuksen mukaan, lakat saattavat kuitenkin olla jo aikaisemmin kaupoissa, kuin tuo mainittu helmikuu. Millaisia fiiliksiä sinulla on tästä talvesta ja tammikuusta? Onko sinusta keväästä puhuminen ja sen odottaminen liian aikaista?

The post KAUNIITA KEVÄÄN SÄVYJÄ appeared first on Kristallikimara.

The post KAUNIITA KEVÄÄN SÄVYJÄ appeared first on Nelkytplusblogit.

Amos Rexin Birger Carlstedtin elämäntyötä esittelevään näyttelyyn ehtii vielä kuluvan viikon aikana. Näyttely avautui jo 11.lokakuuta ja viimeinen mahdollisuus nähdä se on 12.tammikuuta. Amos Rexin näyttely uhkasi jo mennä minulta melkein ohi suun joulun ja vuodenvaihteen tohinoiden takia. Eilen työpäivän jälkeen ehdin kuitenkin ihailemaan Kultaisen Kissan Le Chat Dorén lisäksi paljon upeaa muutakin. Näyttely käsittää Carlstedtin koko tuotannon 1920-luvun abstrakteista kokeiluista aina 1950-luvulta alkaneeseen konretistiseen kauteen saakka. Tätä näyttely ei kannata jättää väliin!

Suurena funkkisfanina aloitin näyttelykierroksen totta kai Le Chat Doré -kahvilasta. Carlstedt suunnitteli Suomen ensimmäisen funkkisinteriöörin Unioninkadulle vuonna 1929 avautuneeseen kahvilaan. Amos Rexin näyttelyyn tämä Kultaisen kissan -kahvilan sisustus on rakennettu uudelleen. Kahvilassa on mahdollista herkutella “kieltolain tunnelmissa”. Valitettavasti minun vierailuni aikana kahvilassa ei juurikaan ollut tilaa istahtaa alas joten en “nauttinut kovaa teetä”.

Kahvila avattiin lokakuussa 90 vuotta sitten täsmälleen samana päivänä kun Amos Rexin näyttely avautui. Birger Carlstedt suunnitteli kahvilan ajan hermolla olevan tilan yhdessä arkkitehti Karl Malmströmin kanssa. Ravintoloitsija Amanda Carlstedt toimi kahvilan ravintoloitsijana ja oli Birger Carlstedtin äiti. Kahvilan sisustus oli sen ajan Helsingissä ja Suomessa sensaatiomaisen moderni.

Kahvila sai aikoinaan erittäin hyvän vastaanoton mutta kieltolain aikaisessa Suomessa se ei menestynyt joten valitettavasti kahvila lopetti toimintansa ja katosi. Kahvilasta “joka oli tuulahdus Pariisista” on jäljellä vain Carlstedtin guassisuunnitelmia ja valokuvia. Kahvilan yhteydessä oli myös Venäläinen kabinetti (vasen alakuva), joka on toteutettu näyttelyyyn lisätyn todellisuuden tekniikalla.

Kultaisen kissan -kahvilan lattiamaalausta pidetään Suomen taidehistoriassa yhtenä ensimmäisistä konstruktivistisista taideteoksista ja sisustusta yhtenä ensimmäisistä funktionalistisista kohteista. Sisustus edustaa bauhauslaisuutta, jossa käyttötarkoitus ja lavastukselliset elementit yhdistyvät. Tämä oli alkua Carlstedtin kuvataiteilijan uralle sekä myös myöhemmin alkaneelle teatterilavastuksen ajalle.

Olen viimeksi käynyt Amos Rexissä museon avajaispäivänä jolloin teamLab -näyttelyssä tässä näyttelytilassa oli ihan erilainen tunnelma. Ihmettelin katon jänniä valkoisia “palloja” joihin en silloin edes osannut kiinnittää huomiota. Edelleen olen sitä mieltä, että Amos Rex on WOW-arkkitehtuuria parhaimmillaan! Vähän harmitti kun huomasin, että tänään 9.tammikuuta olisi ollut kuraattorikierros Amos Rexissä ja itse näyttelystä olisi ihan varmasti saanut vielä enemmän irti.

Sirkus puhutteli modernismin taiteilijoita ja näyttelyssä onkin esillä Birger Carlstedtin kolme erilaista hänen sirkusaiheista tauluaan. Taiteilijoita kiehtoi sirkukseen liittyvä dramaattisuus ja värikkyys. Töistä minua miellyttää eniten Sirkus ja sen “punaiset upeat sävyt”.

Amos Rexin yhden salin seinällä on valtava ja erittäin vaikuttava Birger Carlstedtin Aamusta iltaan -maalauksen projisointi. Vuonna 1949 Carlstedt tekee seinämaalauksen A. Ahström Oy:n tehtaan Kauttuan tehtaan ruokasaliin. Alkuperäinen teos on 12,5 m pitkä ja 2,5 m korkea – projisoitu teos on vähän pienempi. Teos kuvaa vuorokauden kiertoa ja ihmisiä viettämässä aikaa rentoutuen. Teoksen esittävä aihe on tyylitelty kubistisella tavalla.

Esillä on myös Birger Carlstedtin tekemiä luonnoksia aiheesta. Allaolevassa valokuvassa ylin on “luonnos” ja alempi “varhainen luonnos”. Työ on erittäin vaikuttava ja olisin voinut seisoa sen edessä vain katsellen. Halusin valita myös osan siitä tuonne postauksen otsikkokuvaksi. Kubistisessa tyylissä on jotain todella kiehtovaa!

Birger Carlstedt oli taiteilijana äärimmäisen monialainen. Hänen tuotantoonsa kuuluu maalausten lisäksi myös muotoilua, puvustusta, lavastusta ja sisustukseen liittyviä teoksia. Näyttelyssä on esillä todella kauniita 1920-luvun lopulta Pariissa tehtyjä muotipiirustuksia. Myös taiteilijan maalaustarvikkeita on esillä ja hänen kuuluisa “väripianonsa”, jonka avulla hän tutki erilaisia väriyhdistelmiä.

The post Amos Rexin Birger Carlstedt näyttelyyn ehtii vielä kuluvalla viikolla appeared first on Nelkytplusblogit.

Länsi-Afrikassa ei ole, enää, Afrikalle tyypillisiä isoja eläimiä kuten leijonia, kirahveja, seeproja eikä antilooppejakaan. Aikojen saatossa ne on…

The post Fathalan luonnonpuistossa Senegalissa appeared first on Meriharakka.net.

The post Fathalan luonnonpuistossa Senegalissa appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Rahapuu appeared first on Nelkytplusblogit.

Pakkasesta löytyi yksi Lidl:n torttutaikina paketti ja jääkaapissa oli maitorahkaa niin eipä sitä tarvinnut pitkään miettiä, että mitä käyn leipomaan  

The post Rahkakukat appeared first on Nelkytplusblogit.