Quantcast
Viewing all 13159 articles
Browse latest View live

Yhteenvetoa ja ajatuksia vuodesta 2019

Katsaus menneeseen blogivuoteen kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi, miten kiireinen olen ollut. Postauksia on tullut blogihistoriani aikana vähiten, ellei oteta huomioon ihan ensimmäistä blogivuottani, joka pyrähti käytiin vasta lokakuussa. Ajan löytäminen kirjoittamiselle ja valokuvaamiselle on hetkittäin ollut todella vaikeaa ja tuntuu ristiriitaiselta, kun ei ehdi tekemää asioita, joista pitää. Jotain olen sentään ehtinyt vuoden aikana tännekin kirjoittamaan ja tässä vielä lyhyt kooste…

 
 
Viime vuonna ehdimme matkustelemaan sekä kotimaassa että ulkomailla.
Tuli käytyä Vuokatissa laskettelemassa, Turkin auringon alla, Tukholman vilskeessä äiti-poika reissussa ja ehdimme olemaan pienen hetken jopa omalla mökillä.
 
 
 
 
 
 
 
Viime vuoteen on mahtunut kaikenlaisia juhlia ja tapahtumia, oikeastaan elämän koko kirjoa.  
On juhlittu pojan koulun lakkauttamista ja siirtymistä yläkouluun ja on vietetty pippaloita uuden työyhteisön kanssa.
On juhlittu syntymäpäiviä ja vietetty siskontyttären häitä. Elokuussa osallistuin myös hyvän ystäväni hautajaisiin.
Vuosi 2019 on ollut hyvin tunteikas, monellakin tapaa.
 

 
 
Viime vuonna olen saanut viettää aikaa ystävien ja läheisten ihmisten parissa. Sain myös paljon uusia ystäviä, joka tuntuu erityisen hyvältä.
Verkostoiduin sosiaalisesti enemmän kuin pitkiin aikoihin  ja kun tässä elämän vaiheessa saa vielä uusia ystäviä, se tuntuu jo etuoikeutetulta.
Kiireisen elämän keskellä ystävät jäävät helposti ja valitettavasti vähemmälle huomiolle, mutta täytyy toivoa, että laatu korvaa määrän.
 
 
 
 
 
 
 
 
Oman yrityksen pyörittäminen jäi (valitettavasti) kesän jälkeen kiireisen arjen jalkoihin.
Haluaisin tehdä sisustussuunnittelua enemmänkin, mutta tässä vaiheessa minun on ollut tyytyminen tähän.
Viime vuonna sain kuitenkin tehdä mielenkiintoisia projekteja ja osa niistä jatkuu edelleen.
Vaikka yrittäjänä toimiminen on minulle enemmänkin harrastus, antaa se mukavaa vasta painoa muulle elämälle.
 
 
 
 
 
Ja sitten on vielä tämä minun rakas pieni perheeni.
Pojastamme on kasvamassa nuori mies ja hänen kasvuaan on mielenkiinoista seurata…ja olla siinä mukana..
Miehen kanssa on pidetty yhtä jo yli kaksikymmentä vuotta, niin elämän ylä- kuin alamäessäkin ja tänä vuonna (2020) meillä tulee avioelämää täyteen jo hulppeat 20 vuotta! Meidän perheen hieman omituinen huumoritaju on meidän vahvuutemme. Pariskuntana teemme asioita paljon yhdessä, mutta myös erikseen. Meillä on omat intohimomme, joita saamme jokainen harrastaa ja toteuttaa. Mies metsästää, kalastaa ja urheilee. Minä sisustan, yritän harrastaa liikuntaa ja kuskaan poikaa harjoituksiin. Jääkiekko vei viime vuonna (ja vie edelleenkin) perheen ja erityisesti omasta aikataulustani sievoisen osan, mutta en valita. Saan olla mukana osaa isoa kiekkoperhettä ja sen kautta olen saanut myös paljon uusia ystäviä.
 
 
Yhteenvetona voisi todeta, että viime vuosi 2019 oli minulle kaiken kaikkiaan hyvä vuosi.
Vaikka vuoteen on mahtunut hyvinkin raskaita hetkiä ja totaaliväsyminen on ollut lähellä, koen kuitenkin, että olen jäänyt plussan puolelle – ja paljon!
Kiitollisena viime vuodesta lähden toiveikkaana ja uteliaana elämään tätä uutta vuotta.
 
 
Tervetuloa uusi vuosi 2020! Olen valmis!
 
 
 
 
 
 
 
 

The post Yhteenvetoa ja ajatuksia vuodesta 2019 appeared first on Nelkytplusblogit.


Kohti uutta iloista 2020-lukua

Hyvää uutta vuotta! Joulusta on selvitty ja uusi vuosi edessä. Onpa ollut kiva vain olla ja nauttia kiireettomästä olosta perheen kesken ja ladata akkuja. Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava joululoma ja joulustressikin on jo helpottanut.

Mitään uuden vuoden lupauksia ei nyttenkään ole tullut tehtyä, vaikka niitä nyt olisi vaikka iso liuta. Pitäisi syödä terveellisemmiin, pudottaa muutama kilo, liikkua ja nukkua enemmän ja nauttia ihan vain oloilusta, kun on aina niin hirmuinen kiire ja monta rautaa aina tulessa, mutta eipä oteta niistäkään stressiä.  
Sen lupauksen kuitenkin voin tehdä, että tämä blogini jatkaa vielä päivittymistä tänäkin vuonna, vaikka tämä kolmen lapsen yksinhuoltaja äitinä oleminen onkin erittäin hetkistä ja aikaa ei tahdo oikein riittää tänne blogiin saakka. Mutta tämä blogi on kuitenkin kasvanut lasten myötä ja tullut myös rakkaaksi, joten ihan vielä en ole valmis siitä luopumaan. Postaustahti ei ole sellainen mitä alkualkoina, jolloin tuli postattua useita kertoja viikossa. Nyt mennään hissukseen eteenpäin eikä oteta stressiä postaustahdista. Kirjoitellaan kun siltä tuntuu ja aikaa on. Asiaa kyllä olisi vaikka miten, mutta kun päivään kun ei saa lisää tunteja, vaikka mitä tekisi. 

Kiitos kaikille matkassa kulkeneille ja uusille tuttavuuksille. Jatketaan iloisin mielin uudelle 2020-luvulle.

The post Kohti uutta iloista 2020-lukua appeared first on Nelkytplusblogit.

Katsaus vuoteen 2019

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Vuosi on jälleen vaihtunut ja viime yönä hyvästelimme päättyneen vuoden. Kaikenkaikkiaan mennyt vuosi oli henkisesti erityisen raskas. Päällimmäisenä oli suuri huoli rakkaasta lapsenlapsestamme sekä huoli hänen vanhempiensa jaksamisesta vakavan sairauden kohdatessa perhettä. Toisinaan tunsin suurta turhautumista, kun en omien opiskelujeni ja töiden vuoksi pystynyt olemaan apuna ja tukena niin paljon kuin olisin halunnut. Varmasti ei ollut päivääkään, ettenkö olisi ajatellut heitä ja sitä, miten he pärjäävät, miten kaikki sujuu ja kuinka tyttö voi. Minusta oli äärimmäisen tuskaisaa olla, kun en tietenkään voinut olla jatkuvasti kyselemässä heidän kuulumisiaan, koska tiedän, että jatkuva kysely myös rasittaa vanhempia tilanteessa, jossa he itsekin varmasti tunsivat monesti olevansa ihan kädettömiä. 
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Näiden kokemusten myötä olen alkanut keskittymään entistä enemmän itselleni tärkeisiin asioihin. En enää surffaile ihmisten välillä miellyttääkseni kaikkia, vaan teen asioita ja päätöksiä, jotka tuntuvat minusta oikeilta ja omien arvojeni mukaisilta. Tämän vuoksi elämästäni on poistunut muutamia ihmisiä, koska ajatusmaailmamme ei kohtaa eikä naamatauluni selvästikään miellytä. Mutta olen sitä mieltä, että pärjään aivan loistavasti ilman näitäkin ihmisiä, jopa paremmin kuin ennen. Tälläiset ihmissuhteet ovat todella kuluttavia ja vievät aivan liian paljon energiaa eli olen vain hyvilläni siitä, että tälläiset energiasyöpöt ovat poistuneet elämästäni. Lapsen sairauden kautta oppii paljon ja en voi kuin ihailla lapsenlapsemme reippautta, rohkeutta ja asennetta, mikä hänellä on kaikesta huolimatta ollut koko ajan. Meistä aikuisista moni voisi ottaa mallia hänestä. 
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Alkuvuoden aikana sain suoritettua opintoni loppuun ja valmistuin lähihoitajaksi. Minulla oli hyvää onnea matkassa ja työllistyin heti valmistumiseni jälkeen. Vakituista työpaikkaa en saanut, mutta pitkä sijaisuuskin on ollut ihan hyvä vaihtoehto. Tosin olen ollut työstä johtuen monesti melko väsynyt, kun enhän ole enää mikään nuori tyttönen. Maaliskuussa siirryin ihan uudelle vuosikymmenelle, kun 50 pamahti mittariin. Viime vuosi olikin oikea synttärivuosi, kun kuopukseni täytti 20, esikoiseni täytti 30 ja me miehen kanssa molemmat 50. Jos olisimme pitäneet yhdet yhteiset juhlat olisimme voineet juhlia 150 vuotisjuhlia. 
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Viime vuoden aikana neulomisesta tuli minulle ihan ykkösharrastus. Suoraansanottuna hurahdin ihan täysin tuohon hommaan. Neulominen on ollut hyvää vastapainoa työlle ja erittäin hyvä rentoutumismuoto. Helmikuussa neuloin elämäni ensimmäiset kirjoneulesukat Jonna Nordströmin ihanilla ohjeilla. Tämän onnistuneen suorituksen jälkeen on Jonnan JonSukkia valmistunut ainakin yhdeksät lisää, joista suurin osa päätyin nyt jouluna lahjaksi jollekin itselleni tärkeälle henkilölle. Tämän lisäksi neuloin kymmenkunta paria ihan perusvillasukkia. Neulominen on siis tullut jäädäkseen elämääni.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Vaikka viime vuosi oli hyvin työntäyteinen ja sen vuoksi kiireinen, mahtui vuoteen myös mukavia pikku reissuja, tapahtumia ja kohtaamisia. Helmikuussa kävin Kädentaitomessuilla Helsingin Wanhassa Satamassa ja huhtikuussa Kevätmessuilla Messukeskuksessa. Asuntomessut olivat viime vuonna täällä Kouvolassa, joten messualueeseen tuli tutustuttua peräti kahteen kertaan. Helsingissä tuli käytyä viikonloppureissulla pariinkin otteesseen. Heinäkuussa vietin siellä kivan viikonlopun siskoni kanssa ja syksyllä miehen kanssa. Elokuussa vierailin blogiystäväni, Tainan, kotona, kävin tutustumassa Loviisan Wanhoihin taloihin ja vietin kivan päivän Katin kanssa Tuusulassa, kun kävimme kalkkimaaliostoksilla Onnionstoressa ja samalla myös tutustumassa Koiramäen Pajutalliin. Marraskuussa kävimme Katin kanssa vielä Lahdessa Kätevä&Tekevä kädentaitotapahtumassa ja isänpäivänaikaan sai osallistua vielä instabloggaajien tapaamiseen Millan Putiikilla Lahdessa. Helatorstaina juhlimme valmistujaisiani ja pian niiden jälkeen lastenlasten synttäreitä puutarhajuhlien merkeissä. 
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Syksy oli synkkä ja pimeni pimenemistään loppu vuotta kohden. Elämä oli pelkkää kulkemista kodin  ja työpaikan välillä. Voimat olivat vähissä ja töissä kaupungin säästötoimien vuoksi meistä työntekijöistä otettiin kaikki irti. Onnekseni sain voimaa ja tukea ystäviltäni ♥ Aika ja jaksaminen riitti ihan liian harvoin yhteisiin hetkiin ja tapaamisiin lastenlasten kanssa. Mieltä piristi kuitenkin  lapsenlapsemme hyvin alkanut koulutaival ja huomattavasti parempi terveydentila sekä kuopuksen hyvin menneet ylioppilaskirjoitukset. Henkistä taakkaa ei kuitenkaan helpottanut yhtään äidin voinnin heikkeneminen ja huoli hänen pärjäämisestään. Itsenäisyyspäivänä juhlimme kuitenkin kaikkien rakkaiden läheisten kanssa tyttäreni ylioppilaaksi pääsyä. Juhlien jälkeen alkoikin laskeutuminen jouluun.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Vuoteen 2019 mahtui paljon ja toivon, että nyt alkanut uusi vuosi olisi meille hiukan lempeämpi. Toivon, että se antaisi meille kaikille paljon iloa ja onnea sekä elämänmakuisia hetkiä. Toivon kuopukselle menestystä ammattiopintoihin ja kaikille lapsilleni sekä läheisilleni jaksamista työhön ja arkeen. Toivon, että miehen ja minun työt, joista molemmat kovasti pidämme, jatkuisivat myös tämän vuoden loppuun asti ja pidempäänkin. Lisäksi toivon kaikille terveyttä ja hyvää oloa ♥
Hyvää alkanutta uutta vuotta 2020 myös sinulle ♥

The post Katsaus vuoteen 2019 appeared first on Nelkytplusblogit.

Vaahteramäen vuosikymmen osa 1.

Moni muistelee näin vuosikymmenen vaihtuessa kulunutta vuosikymmentä elämässään.
Koska tämä blogi käsittelee puutarhani elämää,
muistellaan vähän, mitä täällä on tapahtunut viimeisen vuosikymmenen aikana. 
Ja täytyy sanoa, että on tapahtunut ja paljon.
Puutarha on muovautunut raakileesta puutarhaksi.
Olen varmaan itsekin kypsynyt sekä puutarhurina että valokuvaajana.
On oikeastaan kauheaa katsella näitä kuvia ja niiden laatua.
Julkaisen ne silti,
 koska ainakin itsestä on mahtava nähdä puutarhan alkuvaiheita ja tajuta, 
että ehkä sitä on jotain saanut aikaiseksi.
Jaan Vaahteramäen vuosikymmen -tarinan muutamaan eri osaan.
Tässä ensimmäisessä osassa näette kuvia vuodelta 2010.
Olen myös merkinnyt kuvien oikeaan alalaitaan vuosiluvun, 
niin pysytte paremmin kärryillä, 
mistä vuodesta onkaan kyse.
2010
Etupihan ympyrässä oli vielä suuri koivu keskellä nurmikkoa.
Se vei kaiken energian ja kosteuden nurmikolta.
Koivut ovat alkuperäistä kasvillisuutta ja koivu täytyi kaataa myös lahoamisen vuoksi myöhemmin.
Vasemmalla, pienen kuusen vieressä on raita, joka kaatui salaman iskiessä siihen.
Kuusi onkin sen jälkeen kasvanut valtavasti,
Kaikki nämä puut ovat siis luonnon istuttamia.
Pihamme suojaksi olin juuri istuttanut syreenejä.
Laajensin myös etupihan kukkapenkkiin reunuksen.
Kasvualustana käytin hyvin maatunutta   kompostimultaa,
jota raahasin jopa vanhempieni kompostista.
Jos katsotte tarkkaan,
reunassa näkyvät tuoksukurjenpolven pienet alut.
Ostin vain 6 tainta koko ympyrään ja sain jaettua ne suht tasaisesti reunustamaan istutuksen.
Ei kestänyt kuin pari vuotta ja taimista oli jo jaettavaa muuallekin puutarhaan.
Alapihalla oli vielä enemmän metsää.
Kaadoimme lepikon rinteen ja marjapensaan välissä kunnallistekniikka-remontin yhteydessä.
Alapihalla näkyy myös imeytyskentän tuuletusputket.
Image may be NSFW.
Clik here to view.

Puutarha oli rakennettu pääosin jakotaimilla,
siksi perinteiset ja kestävät perennat olivat pääroolissa kaikessa värikkyydessään.
Kesäkukiksi valitsin myös usein perinteisiä kirkkaanpunaisia pelargoneja.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Leikkimökin yhteydessä oli lasten leikkipaikka ja hiekkaerämaa.
Kesällä 2010 hankimme ensimmäisen paljumme.
Se oli puinen ja palveli hyvin monia vuosia.
Mies teki myös pienen terassin paljun yhteyteen.
Nykyisin tässä paikalla on keitaamme
ja pieni terassi on osa suurta keidastamme.
Nykyään näkymän naapuriin suojaa keitaan aita.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Terassilla olevat pienet tuijat ruukuissa,
kasvavat nykyään terassin laidalla maassa ja
huitelevat jo muutamassa metrissä.
Ostin noihin ruukkuihin monena kesänä jotkin pienet havut,
jotka istutin sitten syksyn tullen puutarhaan pysyvästi.

Pieni kukkamaa padan kanssa suojaa nykyään keitaan terassia ja 
pikkuriikkinen kataja ja valkoiset liljat aloittelevat kasvuaan,
vaatimattomien tulppaani-istutusten jälkeen.
Nykyään kataja on jo yli parimetrinen.

Vasemmalla on nykyään pihasaunamme ja keittiötarhamme.
Pieni puu leikkimökin vasemmassa laidassa on kirsikkapuumme,
joka on nykyään noin 4 metriä halkaisijaltaan.

Testasin tässä istutusalueessa hiekkareunusta.
Hiekan alla on suodatinkangas ja nurmikko on helppo ajaa, 
kun ruohonleikkurin toisen pyörän ohjaa hiekan päältä.
Systeemi toimikin hyvin monta vuotta, kunnes perennat ryöpsysivät yli laidan.
Hiekkaa olisi pitänyt lisätä vuosittain.
Vuonna 2010 aloin istuttamaan muitakin havuja ja puuvartisia pensaita puutarhaan.
Sitä ennen puutarhaa koristivat lähinnä perennat ja hyötykasvit.
Syksyllä alkoikin puutarhan todellinen mullistus, 
kun kaivoimme rinteen auki kunnallistekniikkaa varten.
Rinne oli tätä ennen ollut aivan luonnontilassa,
sillä tiesimme kunnallistekniikan linjan jo monta vuotta.
Oli ihana, kun vihdoin alkoi tapahtumaan 
ja pystyimme etenemään myös muissa puutarhanrakennustöissä.
Seuraavana vuonna tämä luonnollinen metsäpuutarha sai myös kyytiä,
kun kunta jatkoi kunnallistekniikan linjan kaivuutöitä ohitsemme kulkevalla tiellä.
Siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa.
Jokaisesta vuodesta ei tule omaa postausta,
mutta tämä viime vuosikymmenen alku on tärkeä lähtökohta,
joten se sai kunnian aloittaa ihan yksinään.
Vuosi 2010 oli myös käänteentekevä vuosi siinä suhteessa,
että aloitin puutarhakoulun syksyllä.
Olin todella onnellinen, että haaveeni oli toteutumassa.
 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Vaahteramäen vuosikymmen osa 1. appeared first on Nelkytplusblogit.

Taustapeili – vuoden 2019 mieleenpainuneimmat kirjat ja viimeinen käppyrä

Yli sata kirjaa vuoden aikana on paljon, mutta paljon on myös erilaisia kirjoja. Melko mukavasti olen onnistunut vuoden aikana lukemaan monenlaista kirjallisuutta, mutta yksi genre on 2019 ylitse muiden. Dekkarit ovat nimittäin dominoineet lukulistaa melkoisen suvereenisti.

Fantasian ja scifin osalta tosin täytyy sanoa, että lasten- ja nuortenkirjoihin on piilotettuna 4-5 myös “aikuisten” genreluokitteluun sopivia, joten luku voitaisiin tulkita vähän isommaksi. Silti 17 on aika paljon vähemmän kuin 34, itse asiassa vain puolet.

Aiempina vuosina dekkarit ja fantasia ovat olleet tasapäisempiä ja useampana vuotena fantasia itse asiassa dominoi lukulistaani. Mistä muutos sitten voi johtua? Olenko jo lukenut kaikki hyvät fantasiat?

Enpä usko. Luulen syynä olevan ainakin osittain, että olen vuoden 2019 kuunnellut todella pitkiä fantasiagenren kirjoja. Nimenomaan kuunnellut. Raymond E. Feistin Magician-sarjan kirjoissa on yhteensä kuunneltavaa jo yli kahden työviikon verran. Samassa ajassa lienee sujahtanut useampikin lyhyempi dekkari.

  • Raymond E. Feist : Magician, Silverthorn, Darkness at Sethanon Mahtavan perinteistä eeppistä fantasiaa matkakertomuksineen ja maailmojen välisine haasteineen. Taikuutta ja ystävyyttä. 

Huomaan myös siirtyneeni viihdefantasian rentoutuskäytöstä cozy mysteryyn. Sama idea, mutta vähemmän fantasiaelementtejä. Nopeita luettavia, jolloin kirjojen lukumäärä kasvaa. Nämä kirjat eivät jätä suuria muistijälkiä, mutta hyvät genrensä edustajat naurattavat ja nollaavat aivojen stressitasoa tehokkaasti. Parhaiten mieleen taisivat jäädä Deanna Raybournin riemastuttavasti kirjan ajankohdan naiskuvasta poikkeava tutkimusmatkaileva perhostenkerääjä Veronica Speedwell, joka selvittelee  niin omaa syntyperäänsä kuin karmeita murhia epäsovinnaisen kumppaninsa kera, sekä Sara Rosettin 20-luvun “High Society Lady Detective”

  • Deanna Raybourn:  A Treacherous Curse (osa 3, jonka luin 2019) 
  • Sara Rosetti: Murder at Archly Manor, Murder at Blackburn Hall, The Egyptian Antiquities Murder

Mutta siis, kaikkiaan 34 dekkaria. Edellä  mainittujen lisäksi peruslukemistoon kuuluvat tietysti muutaman sarjan jatko-osat kuten pari Flaviaa sekä Björk-sarjan jatko. Christieitä on vuoden aikana tullut tietysti luettua (tai lähinnä kuunneltua) muutama, samoin kuin Sherlock Holmesin tapauksia* (*kurkkaa ihan alas niin tiedät miksi).

Parhaiten dekkareista mieleen ovat kuitenkin jääneet Sujata Masseyn Murha Bombayssa sekä outo, dekkarigenren rajoilla keikkuva, Oyinkan Braithwaiten My sister the serial killer. Ensimmäisen parissa viihdyin, toinen oli kaikessa häiritsevyydessään kiehtova.

  • Sujata Massey : Murha Bombayssa  Intiaan sijoittuva, ajankuvaltaan ja henkilöhahmoiltaan mielenkiintoinen rikostarina päähenkilönään aikansa harvinaisuus eli naisasianajaja. 
  • Oyinkan Braithwaite: My sister, the serial killer Kirja on nimensä mukainen, mustalla huumorilla silattu tragedia. 

Mitäs muuta ? 

Ensin mietin, että melko harva vuoden aikana lukemani kirja on tehnyt mieleenpainuvan vaikutuksen, mutta onhan noita.

1) VUODEN “KUUMOTTAVIN” (tietokirja)

Riku Rantala / Tunna Milonoff: Selviytymisopas – Maailma muuttuu, näin jäät henkiin 
Maailman ja ympäristön tilaa luotaava Selviytymisopas jäi parhaiten mieleen (aiheensa lisäksi) muotonsa ansiosta. Pieni vastakkainasettelu optimistisen ja pessimistisen näkökulman välillä herätteli itsekin miettimään ja ehkä tekemäänkin jotain.

2) VUODEN KOSKETTAVIN (tietokirja)

Krista Launonen: Ofelian suru 
Ehkä hieman yllättenkin minuun on vedonnut tällä kertaa eniten tietokirja eikä romaani. Ofelian suru on kaunis kuvaus surutyöstä ja samalla mielenkiintoinen paketti tietoa taiteesta, historiasta ja erityisesti yhden maalauksen tarinasta.

3) VUODEN PIRISTÄVIN (viihde)

Niina Mero : Englantilainen romanssi 
Romanttinen klisee toisensa perään, mutta tietoisesti ja niille virnistellen. Tykkäsin. Tämä oli erittäin piristävää luettavaa rankan työperiodin keskellä.

4) VUODEN PUNASTUTTAVIN (viihde)

Lady Lipstick: Lipstick Mafia Stories
Suoraa puhetta Whatsappista  eli miten naiset retostelevat elämäänsä ja varsinkin miehiään. En kyllä ihan tunnistanut omien ystävieni kanssa viesteilyä tuosta tyylistä, mutta kukin tavallaan… Ehkä minä olenkin vanhanaikainen ja ylenmäärin keski-ikäinen.

5) VUODEN HYPE-PETTYMYKSET

Olen yleensä aika skeptinen kovasti hypetettyjen kirjojen kanssa, joten harvemmin varsinaisesti petyn. Näiden kohdalla ehkä kuitenkin odotin pikkuisen enemmän.

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei (nykykirjallisuus)
No ei sitten. Ei kolahtanut, hymähdytti muutamaan kertaan ja lievästi ärsytti. En tunnistanut keski-ikäistä kriiseilyä. Lähinnä vaikutti vähän keskenkasvuiselta touhulta, vaikka ehkä se pointti olikin juuri siinä.

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (viihde)
Olin etukäteen valmiiksi epäluuloinen. Nuorehkö poikaystävästään eronnut nainen vaeltelee Helsingissä ja syö sipseä. Ei kuulostanut minun kirjaltani. Olin oikeassa.”
Eli ei varsinainen yllätyspettymys, mutta joskus olisi kiva yllättyä toisinpäin

6) VUODEN VÄKIVALTAISIN

Niklas Natt och Dag: 1793 (historiallinen)
Minä en yleisesti ottaen pidä kovin tarkoista väkivaltakuvauksista. Tässä kirjassa historiallinen konteksti ja henkilöhahmot olivat mahtavia, mutta välillä yökötti.

7) VUODEN KIEHTOVIN

Tatu Kokko : Kävelevien patsaiden kaupunki (nykykirjallisuus)
Monitasoinen ja aistillinen romaani, joka jäi mieleen pitkäksi aikaa. Tätä ei oikein voi summata helposti pariin sanaan, sen verran runsaasta kokonaisuudesta on kyse. Kaunis.

8) VUODEN SULOISIN

Ilkka Auer: Domowik (nuortenkirja)
Kauhua nuorille lukijoille suunnattoman suloisessa paketissa. Ei ollut liian pelottava, mutta surullisen kaunis tarina täynnä toivoa.

9) VUODEN OPETTAVAISIN

Liv Groskop: Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja (tietokirja)
Venäläisistä klassikoista voi oppia monia asioita. Liv Groskop on kerännyt niiden tarjoamia elämänoppeja hauskaan ja helposti omaksuttavaan pakettiin.

10) VUODEN POIKKITAITEELLISIN

Jean Cocteau: La voix humaine (näytelmä)
Luin ja kävin Kansallisteatterissa katsomassa raivoisan naisen monologin, joka hyödynsi myös elokuvallisia elementtejä.

11) VUODEN TRENDIKKÄIN

Andrzej Sapkowski : Viimeinen toivomus (fantasia)
Noituri-sarjan ensimmäisen osan osuin lukemaan vähän ennen kuin hypetetty Netflix-sarja ilmestyi. Ihan sattumalta onnistuin vaikuttamaan tosi trendikkäältä meidän nuorison silmissä (antakaa minun pitää kuvitelmani, pliis…)

12) VUODEN (JA KENTIES SEURAAVANKIN VUODEN) NAUTINNOLLISIN KUUNNELTAVA

Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmes – The Definitive Audio Collection
Stephen Fry lukijana, klassikkodekkareita – Need I say more ? En ole vielä kuunnellut kaikkia, mutta aivan mahtavia herkkuja isompien kokonaisuuksien väleissä.

Siinä noita nyt oli. Kaikenlaista on tullut luettua.

Haasteissakaan ei ole varsinaisesti summattavaa, menivät aika perinteisesti. Luin määrällisesti, mitä suunnittelinkin, enkä silti saanut HelMet-lukuhaastetta täyteen. Ei mitään yllätyksiä siinä.

Ehkäpä tämä riittää vuoden 2019 tarkasteluksi. On aika kääntää katse eteenpäin.

The post Taustapeili – vuoden 2019 mieleenpainuneimmat kirjat ja viimeinen käppyrä appeared first on Nelkytplusblogit.

Paahdetut vihannekset tahinihunnun alla

Joulukuun toisen puolisko meni sairasteluun,  kun   sairastuin pahaan flunssaan, flunssarokotteesta huolimatta. Ruuanlaitto ei ihan ollut mielessä  sinä aikana, mutta kun aloin toipua, teki taas mieli kokata,  ja mieluiten kasvisruokaa.  Tässä herkullinen uunikasvispata,  jonka päällä on tahinihuntu.   Tahini tekee tästä vihannesruuasta niin täyttävän,  ettei tämän kanssa  tarvitse oikein muuta kuin salaattia.  
Paahdetut vihannekset  tahinihunnun alla
  • 1 munakoiso
  • 1 bataatti
  • 1 porkkana
  • 1 sipuli
  • 6 valkosipulin kynttä
  • 2 punaista paprikaa
  • 6 – 7 kirsikkatomaattia
  • 2 dl tahinia
  • 3 rkl sitruunamehua
  • 3 dl  (tai hieman enemmän) kylmää vettä
  • 1.5  tl suolaa
  • 2, 5  tl paprikaa
  • ripaus mustapippuria
  • 1, 5 tl yrttimaustetta
  • ripaus chiliä 
  • 4-5 rkl oliiviöljyä
Vihannekset paahdetaan erikseen uunissa,  ennen tahinikuorrutuksen lisäämistä.   Leikkaa munakoiso palasiksi,  kuori ja kuutioi   bataatti ja porkkana. Pilko sipuli 4 osaan. Leikkaa paprikat suikaleiksi.  Valkosipulit lisäsin kuorineen muiden vihannesten joukkoon.  Puolita kirsikkatomaatit.   Käsittelin kasvikset erikseen, niin että laitoin  munakoison, paprikan ja  bataatin (bataatti ja porkkana yhdessä) erillisiin kulhoihin,   ja lisäsin öljyä , suolaa ja mausteita niin että niitä  tarttui kasvisten pinnoille.   Sipulipaloihin hieroin  öljyä ja mausteita., Tomaatteihin lisäsin vain öljyä, ilman mausteita.  Tässä voi käyttää  muitakin vihanneksia,  kunhan käyttää myös   tomaattia, sipulia ja valkosipulia. Esim. kaalien kanssa tämä toimii mainiosti.
Kasvikset asetellaan  leivinpaperilla peitetyn uunipellin päälle,  ja vihanneksia paahdetaan 200 asteen lämmössä  30 minuutin ajan,  tai kunnes kasvikset ovat saaneet väriä.
Kasvisten paahtuessa uunissa valmistellaan tahinikastike:  tahini, sitruunamehu ja kylmä vesi sekoitetaan keskenään. Kastikkeen kuuluu olla löysähköä mutta ei kuitenkaan liian löysää.  Jos kastike tuntuu liian paksulta, lisätään  hieman vettä.   Kastikkeeseen lisätään suolaa maun mukaan.
Kun kasvikset ovat paahtuneet,  niitä ladotaan reunalliseen uuniastiaan.  Jälkeenpäin mietin miksen käyttänyt neliskulmaista läpinäkyvää  uuniastiaani noiden kahden pyörän astian sijaan…..Tällainen vuoka olisi sopinut tähän paremmin…  Tomaatit asetellaan vuokaan viimeisenä.  Tahinikastiketta  lusikoidaan vihannesten päälle  (tomaatit voi myös asetella kastikkeen päälle) ja   ruokaa kypsytellään  170 asteen lämmössä  noin 15 minuutin ajan,  kunnes tahinihuntu on saanut väriä.
   Todella täyttävä kasvisruoka:)

The post Paahdetut vihannekset tahinihunnun alla appeared first on Nelkytplusblogit.

Vuoden tykätyimmät instagramissa

Viime vuoden tykätyimmissä instagram-kuvissa on ihanasti kaikki vuodenajat sekä kaikki rakkaimmat paikkani eli kotimaisemat Helsingissä, mökki Jaalassa sekä asuntomme Espanjan Torreviejassa. Kuvien kohdalla hieman tarinaa kuvista ja elämästä niiden takana.

Vuoden tykätyin oli yllättäin syksyinen järvimaisema. Kuva on otettu viimeisellä mökkireissulla, jolloin laitoimme mökin talvikuntoon. Emme olleet ehtineet käydä mökillä pitkään aikaan ja syksyinen tunnelma siellä tuntui jotenkin surulliselta, niin paljaalta ja yksinäiseltä. Myös laiturin nosto vedestä hieman hirvitti, vesi oli kylmää ja tiedossa oli raskas nostotyö. Vaikka kuva on kaunis, niin minusta se on haikea, kuvan tunnelmalla voisi kuvata kaikkea viime vuoden surullisempia asioita, rakkaan hevoseni menetystä ja muita elämästäni hävinneitä asioita.

Mutta onneksi vuosi oli surun lisäksi täynnä kauniita ja iloisia asioita. Seuraavaksi tykätyin onkin kuva Espanjasta. Kyseinen kuva on viimeiseltä matkalta, jolloin ystäväni oli kylässä muutaman päivän ja saimme nauttia marraskuun pimeydessä ihanasta valosta ja väreistä. Kuva on otettu Torreviejan “rantabulevardilla”, jonne on silloin tällöin kiva istahtaa ihailemaan merta ja katselemaan ohikulkevia ihmisiä. Muuten ehdoton lempipaikkani ihailla maisemia on tietysti oman asuntomme terassi. Seuraava reissu toisen ystävän kanssa on varattu keväälle ja tästä tulee varmasti tämän vuoden yksi kohokohdista.

Seuraavalla kuvalla palataan taas mökille. Tällä kertaa kuvassa on vuoden ensimmäinen mökkireissu äitienpäiväviikonloppuna. Jännitin hieman mökille menoa, koska talven aikana tontilta oli kaadettu puita. Näkymä olikin taas avartunut paljon. Mökillä oli myös tehty ikkunaremontti eli ikkunoita oli suurennettu ja valoa pääsi runsaasti myös sisälle mökkiin. Kuvaa katsoessa muistan innostukseni tulevasta kesästä ja ajasta jonka saisin viettää mökillä. Muistan myös epätoivoisesti etsineeni valkovuokkoja ja löysin vihdoin (onneksi aika läheltä) paikan, jossa niitä kasvoi. Mikään paikka ei tunnu kotoisalta, ellei siellä ole tuoreita kukkia maljakossa.

Seuraavalla kuvalla hypätään taas syksyyn ja tällä kertaa oman kodin lähimaastoon. Muistan ajaneeni töistä kotiin ja ihailleeni upeaa taivasta. Ennen tätä oli ollut pitkään todella harmaata ja kaunis auringonlasku ja värit ihastuttivat. Taisin ajaa jopa hieman ylinopeutta, jotta ehtisin kotiin, hakemaan Nelsonin matkaan ja kuvaamaan merenrantaan. Meri oli sinä iltana uskomattoman tyyni ja kaunis.

Kesäkuussa mökillä ja taas ihanassa auringonlaskussa ja tänä päivänä sattui olemaan synttärini.  Mitään juhlia en järjestänyt, koska olin mökillä vanhemman tyttäreni kanssa kahdestaan. Hänetkin sain houkuteltua sinne sillä verukkeella, että käydään yhdessä Kouvolassa shoppailemassa, syömässä ja kirppareilla. Kuvan kristallimaljakon ja kristallilasin ostin sillä reissulla. En käy koskaan muuten kirppareilla, mutta jotenkin se kuuluu kesään ja mökille. Kristalliset lasit ja messinkiset kynttilänjalat on oma himotuksen kohde, joita yleensä kirpparilta etsin.

Seuraavassa kuvassa ollaankin ihan samoissa maisemissa ja muutama viikko aikaisemmin. Minulla oli seurana mökillä yksi parhaista ystävistäni. Olimme aiemmin käyneet Tallinnassa ja juoneet siellä hyvät ruusuiset gin tonic -drinkit. Siitä inspiroituneena ostin tarvittavat tuotteet eli giniä, Fentimans rose lemonadea, kuivattuja ruusunnuppuja ja timjamia ja nautimme juomat ihanan ruusuisissa keskikesän tunnelmissa. Viikko oli yksi vuoden onnellisimmista. Siihen mahtui aurinkoa, saunomista, rentoa ruokailua kesäkeittiön ääressä ja tietysti upeita iltoja auringonlaskuineen.

Ja taas ollaan mökilllä ja ihaillaan upeaa auringonlaskua. Näihin ei vaan koskaan kyllästy ja tässä kuvassa on siis yksi rakkaimmista maisemista. Kuva on otettu heinäkuussa.

Seuraavaksi taas kotimaisemiin Helsinkiin. Kuvan laatu on surkea, mutta minun taidoilla ei kunnon kuukuvia saakaan. Mutta se kuu, se oli superverisusikuun, huh mikä nimi. Kuva on otettu aamulla. Muistan mieheni soittaneen minulle: “käy katsomassa kuuta”. Olin kyllä tietoinen tästä superkuusta, mutta luulin missanneeni sen, enkä olisi sitä käynyt katsomassa ilman soittoa. Perheeni laittaa usein viestiä, jos huomaavat taivaan olevan erityisen kaunis. Meiltä kotiovesta lähtee suoraan polku metsään ja kalliolle, josta on  upeat näkymät. Menenkin usein suoraan aamukahvipöydästä yöppäreissä käväisemään ulkona…

Seuraava kuva on myös kotipihaltamme Helsingistä tammikuun puolivälissä. Kyseinen näkymä on suoraan olohuoneen ikkunnassa ja huomasin yllättäin sohvalla istuessani taivaan muuttuneen suloisen vaaleanpunaiseksi. Joten hain taas kamerani ja kävin kuvaamassa tämän pienen hetken. Rakastan lopputalven tunnelmaa ja vaikka tässä ei eletä ihan vielä siellä, niin tunnelmaltaan on hyvin samanlainen.

Yllättäin tykätyimpiin kuviin on siis päässyt aika tavallisia mutta kauniita hetkiä. Instagramin kuvavirtaa katsellessani tulee niin ihania muistoja ja matkoja mieleen, itselleni olisi mahdotonta valita niistä ne kaikkein tärkeimmät.
Tervetuloa seuraamaan instagramin puolelle siis myös, minut löytää nimellä casamimiblog.

Ja ihanaa alkanutta vuotta. Toivotaan siitä kaikille kaunis ja hyvä <3

The post Vuoden tykätyimmät instagramissa appeared first on Nelkytplusblogit.

Morjens 2019!

Piti taas kahlata blogikirjoituksia läpi, jotta saisi jonkinlaisen käsityksen vuodesta 2019. Ensimmäisenä fiiliksenä on se, että vuosi 2019 meni silmää räpäyttämällä – tosta noin vaan hujauksessa.

Kaikkea on tapahtunut pikakelauksella. Ykkösenä ehkä maisemien vaihto, jonne ei sielu vieläkään ole seurannut perässä (liekö tuo seuraakaan). Oma tölli Suomen maaseudulta löytyi monen mutkan kautta, mutta tänne sijoittuminen onkin sitten ollut suurempi haaste.

Vuoteen 2019 on mahtunut unelmien täyttymyksiä ja suuria suruja. Vuosi on ollut kovaa ikävää, mutta myös lukuisia iloisia jälleennäkemisiä.

Mennyt vuosi muutti myös radikaalisti meidän perheen olomuodon, ja sitä täällä pari aikuista nyt keskenään ihmettelee.

Vuosi 2019 muutti lähes kaiken.

Image may be NSFW.
Clik here to view.
kos samui view point
Suuret muutokset pisti pohtimaan…

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Näistä maisemista ei ollut helppo lähteä.

Vuoden 2019 ilot ja haasteet:

Haasteet:

  • Vuosi 2019 alkoi raskaalla päätöksen teolla palata toistaiseksi Suomeen juniorin jatko-opiskeluitten takia. Tätä pohdittiin viidakkotalossa pitkään ja hartaasti, ja mielestämme nyt oli juniorin vuoro saada toiveensa toteutumaan. Voit lukaista haikeista fiiliksistä ainakin täältä.
  • Suomeen siirtymisen takia vietetyt unettomat yöt vaativat veronsa ja alkukevät vedettiin hämärän rajamailla. Eniten pelotti se, jos ei kaikesta yrittämisistä huolimatta onnistuttaisikaan saamaan viidakkokoiria Suomeen. Meille tyypilliseksi säätämiseksihän kaikki meni ja itku tuli monesti, mutta onneksi viime hetkillä löytyi Relo4paws, jonka korvaamaton James teki lähes mahdottomasta mahdollista. 
  • Juniorin peruskoulun yhdeksäs luokka toteutettiin Kulkurikoulun kanssa, ja loppukokeitten tekeminen Samuin viidakosta käsin oli haasteita täynnä. Välillä tanssittiin tangoa viidakkotalon terassilla, työnnettiin kuulan korvikkeena kookospähkinää ja heitettiin keihään sijaan bambukeppiä. Mielikuvitus oli päivien sana, mutta meidän huipputiimi selätti ongelmat. Tähän tietty vielä teoriapuolen haasteet, ja välillä trooppisten vuorten notkossa raikui perisuomalaiset kirosanat komeasti. Onneksi rakas puutarhuri ei ymmärtänyt suomea.
  • Pankkineuvottelut oli niin masentavia, että suunniteltiin oikeasti muuttavamme asuntovaunuun ystävän tontille. Ymmärrän toki hyvin, ettei suomalaiset pankit tykänneet meidän olemattomista suomi-tuloista, mutta kyllä me meinattiin muutama kerta heittää pyyhe kehään ja jäädä suosiolla sinne mihin oltais haluttukin. Suomi ei halunnut meitä.
  • Oman töllin hankkiminen Suomesta oli käänteitä täynnä. Budjetti oli pieni, koska lainaa ei meinannut irrota, joten työkalut oli melko vähäiset. Loppuvaiheessa meillä olikin sitten kaksi hyväksyttyä talotarjousta sisällä, joista valittiin yllätysvinkkinä saatu kohde – näkemättä tietenkin. Ja maksettiin sakot peruuttamastamme kohteesta.
  • Ja niinkuin Samuilta käsin aina sanoinkin, esikoista nähtiin melkein kolme kuukautta vuosittain 24/7. Ne kuukaudet oli korvaamattoman ihania ja niitä on täältä Kemiöstä käsin nyt sitten kaiholla muisteltu. Arvasin nimittäin sen, että kun ollaan kaikki Suomessa, yhdessä vietetty aika kutistuu minimiin. Ja näinhän siinä kävi. Nyt me ollaan täällä ja esikoinen veivaa ympäri Eurooppaa.
  • Bumban sairastuminen TAAS. Edellisestä melkein hengen vieneestä sairastumisesta voit lukea täältä. Bumba tiputti lähes kaikki karvat Suomessa, kärsi märkivästä koko kropan ihottumasta, raapi itseään loputtomasti ja oli kaikkinensa todella surkeana. Kunnallisessa eläinlääkärissä käytiin pariinkin otteeseen ottamassa kaiken maailman testejä, ja kun mitään ei löytynyt, päädyttiin allergiadiagnoosiin. Onneksi ressu palautui terveeksi kahden viikon antihistamiinikuurilla.
  • Ja niin se juniorikin muutti omillensa, eikä töllissä oikein tiedä miten päin pyörisi. Talo on tyhjä, paitsi joka toinen viikonloppu, kun saadaan Miska kotiin. Aika perustavanlaatuisia muutoksia siis, joihin totuttelu ottaa vielä hetken.
  • Maaseudun pimeys onkin yllättäen itselleni aika kova haaste. Pimeillä peltojen reunoilla koiria ulkoiluttaessa meinaa välillä mennä pupu pöksyy. Sen verran usein tulee näköhavaintoja susista, joihin en itsekseni (siis koirien kanssa) todellakaan välitä törmätä.
  • Suomessa oleskelu itsessään on meille todella kova haaste. Toisaalta on ihana olla lähellä rakkaita, mutta toisaalta taas on ihan hemmetin vaikea sopeutua. Tai tykätä. (Lue vaikka täältä).
  • Mikään näistä haasteista ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen suureen menetykseen ja suruun, jonka koimme kesän korvalla. Blogin rakastettu vieraskynäilijä Kurre uupui rankan sairauden kourissa ja lähti matkalle omalle tähtipolulleen jättäen pilvenportaisiin vain kevyen jäljen… We miss you Kurt!

 

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Kurre matkaoppaana Chiang Maissa

Ilot:

  • Blogi täytti huikeat neljä vuotta, josta kiitos teille kaikki ihanat! Kiitos kommenteista ja uskomattomasta tuesta koko matkan ajalta. Vaikka Suomeen siirtymisen jälkeen fokus onkin ollut vähän hukassa, toivottavasti yhteinen matkamme jatkuu vielä pitkään. Blogin nimi ei ole muuttunut – EIKÄ MUUTU – sillä te saatatte aavistaa saman kuin me.
  • Oman töllin löytyminen kaikista haasteista huolimatta, oli megaluokan saavutus. Jos huhtikuun alussa meillä ei ollut edes pankkilainaa, ja saman kuun 12. päivä jo osa meidän porukasta oli Kemiönsaarella omaa pientilaa ihmettelemässä, se on aikamoista. Tuhat kiitosta kaikille apureille, te tiedätte keitä olette!
  • Juniori ei alkuun päässyt hakemaansa mediapuolen koulutukseen, jääden ensimmäiselle varasijalle. Tätä sitten jännitettiin kesän mittaan, ja aukesihan se paikka sieltä. Ihan superia!
  • Kemiönsaaren vastaanotto, se on ollut vallan huikeata. Oikeasti olemme tunteneet itsemme tervetulleiksi tämän hiljaisen kylätien varteen ja uusia ystäviäkin on löytynyt.
  • Kyllähän kaikkien remppahaasteiden keskellä pako frisbeegolf -kentälle on korvaamatonta terapiaa. Vaikka sielläkin välillä v-tuttaa, hauskuus vie voiton.
  • Ystävät – ehdottomasti! Pakko sanoa, että meillä on suorastaan fantastisia ystäviä. Kiitos että olette!
  • Kai sitä sitten on jonkin asteinen hullu, kun jaksaa iloita remonteistakin. Jokainen uuden remppakohteen aloitus saa sormet syyhyämään siihen malliin, ettei melkein huvita edes nukkua välissä. 
  • Iloita voi kyllä siitäkin, miten hienosti koirat on Suomeen kotiutuneet – vaikka ongelmiakin on ollut. Mutta en mä oikeastaan sitä epäillytkään, nämä on rohkeita tyyppejä. Paremmin ne ainakin on sopeutuneet, kuin me palvelijat ikinä.

Mutta hei, vuosi 2019 oli kokonaisuutena ainutlaatuinen ja hämmästyttävän hyvä sitten loppupelissä.

Reissua on suunnitteilla keväämmälle, samoin kuin remonttitalkoita, jameja (joo-o Kemiöön), sun muuta näppärää. Ja sen verran mitä itseämme tunnen, säätöä ei tule puuttumaan tästäkään matkasta.

Olisko sulla muuten mielenpäällä jotakin, mistä haluaisit kuulla?

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Astetta koleampia maisemia.

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Kemiönsaarella pääsee todellakin kuulemaan omat ajatuksensa.

The post Morjens 2019! appeared first on Nelkytplusblogit.


Kultakuume

Usein kuulee sanottavan, että värinä kulta sopii kesään, kun iho on päivettynyt. Ja hopea värittömään talviaikaan viileänä värinä. On myös hopea/valkokulta-tyyppejä ja toiset vannovat nimenomaan kultakoruihin. Itselläni on valkokultainen vihkisormus ja se on myös antanut raamit muille koruilleni. Olen ollut aina aika hillitty ja klassinen koruihminen, mutta melkeinpä huomaamattani niiden määrä on vähitellen lisääntynyt. Ja koko suurentunut.
Seuraan Instassa muutamia espanjalaisia tyylileidejä ja olen ihaillut heidän tapaansa kantaa näyttäviä koruja. Vaikka korut ovat isoja, he osaavat pukea ne hillitysti ja vietävän tyylikkäästi. Kuten @patzhunter alakuvissa. Usein asut itsessään ovat melko yksinkertaisia ja rentojakin, mutta koruilla niihin on saatu näyttävyyttä. Muttei yhtään överiä.
Patzista inspiroituneena ostin viime Espanjan-reissulta statement-korun, ison ristin. Onneksi on halpis koru- ja asustekauppoja! En millään maksaisi tällaisesta kultasepänliikkeen hintoja – voinhan kyllästyä tähän jo ensi vuonna… En kyllä usko sitä, sillä tämä on ollut jo käytössä monissa tilaisuuksissa. Se kohottaa peruspaitiksen ihan eri sfääreihin ja antaa v-aukkoneuleelle voimaa. 
Risti on aika lyhyt ja saatan laittaa sen kaveriksi pidemmän ja ohuemman riipuksen, kun oikein innostun.

Yhdistelen nykyään siis ihan suvereenisti hopean ja kullan värejä keskenään. Kultaa mielellään antiikkisena, tummana ja kulahtaneena. Tai ei-niin-keltaisena kuten tuo risti. 
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Äitini vanhemmat ovat saaneet myös kultakehykset 
Tämän boho-henkisen käsilaukun ostin Palmasta vuosi sitten. Pronssin, kullan ja oranssinväriset vintage-kultakuviot tekevät siitä hohdokkaan kesälaukun. Hiekanvärinen perusasu tai farkut saa ihan uuden fiiliksen tämän laukun myötä.
Lämpimiä värejä on ollut pitkään sekä sisustuksessa että muodissa ja varmasti siksi omakin silmä on tottunut kultaan vähitellen.
Hillityn kultainen Gold Ten in One hiuksiin jätettävä hoitoaine on kuin kultaa hiuksille. Siinä on 10 ominaisuutta hiusten värin kirkastamisesta niiden tuuheuttamiseen, vaurioiden korjaamisesta superkiiltoon (tuote saatu pr-näytteenä). Kullanarvoinen kiireiseen aamuun. 
Alakuvien sormus on muisto Fuengirolasta. Siellä on ihastuttava liike Loca de Amor, missä myydään erityisesti kesäsesonkiin ihania kaftaaneja ja rennon löysiä puseroita, tunikoita ja housuja, sekä koruja ja laukkuja. Sanon kesäsesonkiin siksi, että espanjalainen talvimuoti ei oikein kolahda, mutta kesämenoon löytyy aivan ihania juttuja – niitä ei täältä löydy. Siellä päin liikkuville suosittelen pistäytymistä. Kirjoitin liikkeestä pari vuotta sitten; juttu löytyy täältä
Tämäkin vanhan kullan värinen boho-sormus viihtyy hyvin valkokultaisen sormukseni seurana.
Rannekorussa on sekä kullan- että hopeanvärisiä ketjuja – sulassa sovussa. Ja aika jännää, sekin on ostettu Fugesta jo pari vuotta sitten. Korvikset on hankittu täältä Suomesta.

Tämä vuosi alkoi kirjaimellisesti kultaisena, sillä otin pitkästä aikaa käyttööni myös paperikalenterin. Kultakantisena tietysti! Töissä ollessani se oli must, mutta jätin sen jossain vaiheessa pois ja elin vain puhelinkalenterin kanssa. Halusin kuitenkin, että näen kunnolla koko viikon tapahtumat ja että voin myös kirjoitella sivuille (kalenteri on Leuchtturm1917 ja saatu kirjamessuilla).

Onko kultakuume iskenyt jo sinuun! Mitä mieltä sinä olet hopean ja kullan yhdistämisestä? Käytätkö ‘värejä’ vuodenaikojen mukaan vai mielialasi? Suositko vain yhtä väriä kerrallaan? Entäs, suostutko käyttämään jalometallien kanssa ‘rihkamakoruja’?
Kultaisia unia, 
Maarit

The post Kultakuume appeared first on Nelkytplusblogit.

“Muutama sananen naisista” jatkuu Turun Linnassa Kansainväliseen naistenpäivään saakka

Turun linnassa aukesi viime keväänä Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.maaliskuuta Muutama sananen naisista -näyttely. Tämä äärimmäisen mielenkiintoinen ja tavallisesta “historianäyttelystä” poikkeava esillepano Turussa vaikuttaneiden naisten elämästä ja kohtaloista 1600-luvun Suomessa on avoinna vielä tulevaan naistenpäivään saakka.

Näyttely valottaa yli 400 vuotta sitten eläneiden naisten elämää hyvin elämänmakuisesti ja kiinnostavasti. Jos liikut Turussa nyt keväällä kannattaa ehdottomasti piipahtaa myös Turun linnassa. Linnan perusnäyttelyt jo itsessään ovat kiinnostavia mutta jos haluat katsoa vain tämän naisnäyttelyn sekin onnistuu kätevästi eli pääset suoraan sisääntulosta.

Muutama sananen naisista -näyttely kertoo kuudesta naisesta ja heidän kohtalostaan 1600-luvun Turussa. Näyttelyssä ovat mukana kreivitär Kristina Katarina Stenbock, kauppiaan leski Karin Hakola, ruukinpatrunessa Elin Såger, panttilainaamoa pyörittävä rouva Ingeborg Gerdner, porvarissisarukset Magdalena ja Katarine Wernie sekä kuolemantuomion saanut porvarisrouva Margaretha Kitt.

Porvarisrouva Magdalena Wernle

Vaikka maailma on muuttunut todella paljon 400 vuodessa olemme me ihmiset sekä naiset pohjimmiltamme hyvin samanlaisia edelleen. Kun 1600-luvulla eläneiden naisten kohtalot laitetaan nykypäivän naistenaikakausilahden kansien väliin huomaakin miten samoista asioista olemme edelleen kiinnostuneita.

Jos ennen kiinnosti hovipukeutuminen nyt me kuolaamme kansainvälisten muotitalojen luomuksia. Barokin suosima musta on edelleen “uusi musta” pukeutumisessa. Pröystäilyä pukeutumisessa arvosteltiin jo keskiajalla, hovihäät hullaannuttivat ja skandaaliuutiset kiinnostivat jo satoja vuosia ennen Seiskan olemassaoloa. Naiset tunsivat jo keskiajalla kaukokaipuuta vaikka matkustaminen oli huomattavasti hankalampaan kuin nykyään. Huoli oman jälkipolven tulevaisuudesta mietitytti ja kasvatus ylipäätänsä.

Silkkikauppias Jost Schultzin vaimo Magdalena Wernle meni jo 17-vuotiaana naimisiin. Hänen sisarensa Katarine Wernle puolestaan avioitui pormestari Lietzenin kanssa. Vaikka Madgalena eli varmasti monen mielestä kadehdittavaa elämää ei taloudellinen turva kuitenkaan suojannut häntä surulta ja murhenäytelmiltä. Magdalena menetti parin vuoden sisällä molemmat vanhempansa ja hänen sisarensa Katarina kuoli vain 28 vuotiaana. Magdalenan yhdeksästä lapsestakin neljä kuoli muutaman vuoden ikäisenä.

Kauppias Mårten Hoen nuori vaimo Margareta Kitt koki synkimmän kohtalon. Aviomies oli jo aiemmin epäillyt vaimoaan suhteista ylioppilaiden kanssa ja vienyt asian oikeuden tutkittavaksi. Tammikuussa 1643 Margaretha kuitenkin vapautettiin syytteistä mutta kesäkuun 16.päivänä Mårten kuoli tuskissaan. Margaretha myrkytti onnettoman avioliiton seurauksena miehensä vispikakkuun leivotulla myrkyllä ja hänet tuomittiin kuolemaan. Aika karua!

Varakas turkulaisrouva Ingeborg Gerdner pyöritti puolestaan varsin laajaa panttilainatoimintaa ja hankki näin huomattavan suuren omaisuuden. Hän puolusti myös väsymättömästi omia ja lastensa oikeuksia sekä taisteli vuosia valtavasta perinnöstä setiään vastaan. “Kun varallisuutta on kertynyt yhtä paljon kun minulla ja edesmenneellä aviomiehelläni Jakob Wollella, kannattaa miettiä miten saa mahdollisimman suuren hyödyn omaisuudesta.”

“Mitä juhlapukeutumiseen tulee, voin vihjaista, että uusi juhlapukuni ommellaan keltaisesta silkkibrokardikankaasta ja somistetaan Italiasta tilatuilla pitsikauluksilla ja näyttävillä pitsimanseteilla.” Kristina Katarina Stenbock

Kristina Katarina Stenbock oli ruotsalaisen valtiomiehen, sotilaan, kreivin ja Suomen kenraalikuvenööri Pietari Suuren toinen vaimo. Kun aviomies kehitti ja uudisti Suomea ahkerasti kiersi krevitär toki miehensä mukana ympäri maata. Pariskunnan tytär Else-Beate oli Tukholmassa isovanhemmilla hoidossa ja kreivitär itsekin kaipasi aina toisinaan elämään kotimaansa huvituksia sekä mukavuuksia. Toki hän aina järjesti Turun linnassa juhlia siellä ollessaan.

Karin Hakola oli Turun tunnetuimpia porvarisnaisia. Karin oli naimisissa peräri kolmasti ja hänen viimeinen avioliittonsa kohahdutti Turun porvarispiirejä. Tuleva puoliso Erik Olofsson Spåra oli nimittäin puolta nuorempi kuin Karin. Nykyään Karin Hakolaa kutsuttaisiin siis puumaksi. Karin oli viisas kauppanainen, joka ensimmäisen miehensä kuoltua otti kauppiassuvun johdon omiin käsiinsä. Leskeksi jäätyään määrätietoinen, päättäväinen ja suunnitelmallinen Karin Hakola sai myös itse valita tulevat puolisonsa.

“Hän oli kuullut juttua, että joillekin piioille oli käynyt hassusti salavuoteeseen sorruttuaan.”

“Musta sopii porvarisnaiselle parhaiten. Porvaris rouvat ovat tarkan katseen alla – toisaalta täytyy selvästi erottua palvelusväestä, mutta kuitenkaan ei saisi pukeutua liian hienosti, ettei vahingossa luulla aateliseksi.”

Elin Såger jäi leskeksi 45-vuotiaan. Hänen vastuulleen jäävät Turunkauppahuone sekä Fiskarsin, Mustion ja Antskogin ruukit. Elin Såger toimii rautaisella otteella ruukinpatrunessana ja kolmen ruukin kautta hän myös työllistää huomattavan määrän ihmisiä. Elin Såger muuttaa Muistioon pystyäkseen valvomaan paremmin mitä ruukeissa tapahtuu eikä avioidu enää uudelleen.

Muutama sananen naisista -näyttely sijoittuu vain yhteen isoon huonetilaan mutta siellä on paljon katsottavaa ja koettavaa. Mielenkiintoisten esineiden ja pukujen lisäksi kannattaa ehdottomasti myös “lukea digitaalisia 1600-luvun aikakausilehtiä” koska ainakin itse ahmin niiden tietoa. En muista missään näyttelyssä aiemmin “jääneeni näin koukkuun teksteihin”.

Naisilla on ollut tärkeä ja aktiivinen rooli Turun historiassa. Uusin Turun yliopistossa tehty historian tutkimus on nostanut esille 1600-luvun naiset mikä on upea juttu. Vahva suositus!

The post “Muutama sananen naisista” jatkuu Turun Linnassa Kansainväliseen naistenpäivään saakka appeared first on Nelkytplusblogit.

Vaahteramäen vuosikymmen osa 2

2011

Vuosi 2011 oli mullistuksen vuosi kunnallistekniikan takia.
Olimme saaneet oman linjamme valmiiksi ja alapihan tasoiteltua.
Kunta jatkoi kuitenkin päälinjan vetämistä ohi menevällä tiellämme
ja heitteli kaiken kaivamansa maan meidän tontillemme sekä alapihalla että yläpihalla.
Viereinen tiemme kaivettiin kokonaan auki ja
 puutarhamme näytti monesta kohtaa kuin sota olisi ollut käynnissä.
Myös kunnan työmiehiä talsi välillä pihallamme, kuin se olisi ollut jotain yleistä aluetta.
Silloin halusin rakentaa muurin tonttimme ympärille.
Edellisen postauksen viimeisessä kuvassa näkee, 
miltä tässä kohtaa tonttiamme ennen näytti.
Jokaisessa asiassa on myös hyvät puolensa. 
Sain uusia istutusalueita kasveille kaiken kaivuun jälkeen.
Uudet suunnitelmat villitsivät ajatukset.
 Etupihan syreenitkin olivat lähteneet kasvuun,
vaikka vielä oli todella paljasta.
En kuitenkaan alkanut suunnittelemaan muuria, 
vaikka halusinkin yksityisyyttä enemmän kuin koskaan.
2012

Keväällä 2012 pääsimme vihdoin oman postilaatikon kulmamme kimppuun.
Vuoden 2010 syksyllä siis saimme oman kunnallistekniikan valmiiksi,
vuoden 2011 syksyllä yläpihan nurkkaus myllättiin kunnan toimesta
ja alapihan nurmikko meni uudemman kerran myös uusiksi samaan aikaan.
Ja vuoden 2012 keväällä saimme kunnalta korvaukseksi maantasoituksen ja
 mullat näihin pilattuihin kohtiin tontillamme.
Eli aika pitkäpiimäinen homma tuo kunnallistekniikan tulo oli kaikenkaikkiaan.

Jälkeenpäin ei kuitenkaan harmita.
Näistä myllerryksistä seurasi positiivinen muutos tontillemme.
Istutuin alapihalle aidanteen ja
tein tästä postilaatikon nurkkauksesta yhden lempparikohdistani puutarhassa.

Ostimme kaikki taimet kerralla koko nurkkaukseen.
Kunta tarjoutui kyllä kylvämään nurmikon koko alueelle, mutta halusin siihen muutakin.
Rehevän maamme ansiosta tyhjät alueet piti istuttaa välittömästi,
sillä muuten luonto olisi kyllä pitänyt huolen vihreyttämisestä.

Tässä istutan pallohortensiamerta,
joka on ehdoton suosikkipaikkani puutarhassa.

Kivien väliin tuli alppiruusuja, tienlaitaan koivuangervoa ja tuivioita.
Myös muita pieniä havuja istutin sopiviin väleihin.

Muualla puutarhassa ei tuona vuonna tapahtunut mitään mullistavaa. 
Vuosikymmenen alkupuoliskolla olin syvästi rakastunut ruusuihin ja kurjenpolviin,
myös pionit ja kaikki herkät perennat olivat lähellä sydäntäni.
Nämä muutamia vuosia sitten istuttamani kasvit saivat vaan kasvaa ja rehevöityä.
Myöhemmin tämä romanttinen maku on hieman laimentunut,
vaikka tykkään näistä kasveista edelleenkin.
Perustin aluksi puutarhan paljolti niillä kasveilla, 
joista sain alkuja ystäviltä ja tuttavilta.
Se olikin ihan viisas veto, sillä näin sain maata hallintaani.
Myöhemmin olen pikkuhiljaa siirtänyt kasveja ja 
muokannut puutarhaa enemmän oman näköisekseni.
Tässä kohtaa vuorenkilpialue on alkanut kutistumaan. 
Istutin rinteen alareunaan seppelvarpuja rivillisen.
Tässä näyttää,
etten kiinnittänyt tuolloin vielä kovastikaan huomiota nurmikon rajauksiin.
Seppelvarpu on kuitenkin pitänyt huolen,
 ettei nurmikko ole päässyt kiipeämään enempää ylöspäin.
Vaan ennemminkin se on pysynyt alempana ihan kiltisti.
Keittötarha sai lopullisen muotonsa kunnallistekniikan saavuttua.
Laventelit ja iisopit viihtyvät hyvin tässä kohtaa puutarhaa.
2013

Etupihan aidanne sai vuonna 2013 selkeämmän linjan.
Istutin syreenien väliin tuijia,
 jotta aidanteesta tulisi monimuotoisempi ja ikivihreämpi.
Selkeä kuorikatenauha näytti, mihin raja-aidanne olisi muodostumassa.
Tässä hetkessä tuntui kyllä vielä siltä, 
ettei suojaa varmaan muodostuisi missään vaiheessa.
Tammi kiven vieressäkin oli valtavan pieni.
Olin istuttanut sen todella pienestä taimesta.
Rinteen perennat olivat vielä aika värikkäitä omaan makuuni.
Yläpihalla näkyy kankainen paviljonki,
jonka olimme pystyttäneet nurmikolle.
Tässä vaiheessa söimme ulkona aina tuossa kulmassa tonttia.
Keidasta ja kasvihuoneen terassia ei ollut vielä olemassakaan.
Talon edustan istutukset ovat pysyneet  aikalailla samoina vuodesta toiseen.
Kasvit ovat vain kasvaneet huomattavasti noista ajoista.
Kunnallistekniikka-remontin myötä postilaatikon nurkkaukseen
muutti myös kalastaja-Tuija mieheni toimesta.
2014
Pikkuhiljaa pientä kasvua on havaittavissa etupihan kasveissa.
Suojaisuus ja rehevyys lisääntyvät.
Uskoisiko noita istutusaluetta reunustavia tuoksukurjenpolvia samoiksi,
kuin edellisessä postauksessa?
Niistä rääpäleistä tämä rehevyys on saanut kuitenkin alkunsa.
Tuoksukurjenpolvi on todella kiitollinen kasvi,
jos haluaa jotain peittävää ja helppohoitoista.
Niillä on helppo rajata ja peittää.
Esimerksi puun ympärillä ne ovat loistava kasvivalinta.
Vaikka varsinaista reunuskiveystä tai kanttausta ei olekaan,
ruohonleikkurin pyörä on helppo sujauttaa kasvuston alta.
Näin nurmikko pysyy omalla puolellaan ja istutus omalla puolellaan. 
Vuonna 2014 tein itselleni istutuspöytänurkkauksen leikkimökin taakse.
Se olikin tarpeen ja tykkäsin siitä valtavasti.
Puutarha alkoi pikkuhiljaa rehevöitymään. 
Tontillamme on luonnostaan hyvä kasvualusta, 
joten kitkettävää ja karsittavaa riittää niin rikkakasvien kuin istutettujen kasvien toimesta.
Tässä kohtaa takapihan kaari oli vielä melkoinen viritelmä.
Heinäseipäät yrittivät pitää rimppanaa halppiskaarta pystyssä.
Myöhemmin poikani teki vahvan ja kauniin kaaren. 
Vuoden 2014 keväällä mieheni teki nykyisen kasvihuoneen terassin
ruokailupaikaksemme.
Siirsimme kangaspaviljongin yläpihalta sinne suojaamaan ruokailuryhmää.
Grillikin sijoitettiin tähän välitasanteelle.

Jatketaan tästä taas seuraavassa postauksessa.
Jos et ehtinyt lukea vielä vuosikymmenen alkuvaiheista,
niin löydät postauksen täältä:
Vaahteramäen vuosikymmen osa 1

 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Vaahteramäen vuosikymmen osa 2 appeared first on Nelkytplusblogit.

Parasta juuri nyt

Uusi vuosi ja uudet kujeet eli parasta juuri nyt:

– näen punaista, kun kaikki karppaavat tai ainakin puhuvat siitä. Yritän keksiä omalle ruokavaliolleni jonkin muun nimen kuin karppaus. Voisihan se olla vaikka “normaali, terveellinen ruokavalio”, joka tietenkään ei kuullosta yhtään niin trendikkäältä. Haluan toki lisätä kasviksia ruokavaliooni, aloittaa taas smoothie- tai puuroaamut (ainaisen leivän sijaan) ja vähentää pastan syöntiä – se riittää mulle erittäin hyvin. Kohtuus on erittäin OK!
– olen ihan vähän kyllästynyt näihin uudenvuoden spurtteihin mitä ihmiset tekevät, laihis hypetykseen, naisten lehdista puhumattakaan. Että nyt pitäisi käydä salilla, jumpissa tai juosta ja syödä kevyesti. Jos kuvitteellinen supersportti hlö x  toimii kanssasiskojensa esikuvana ja innoittajana, saattaa liikunnan määrä kääntyä itseään vastaan. Moni saattaa ajatella, että koska ei pysty liikkumaan kuin pari kertaa viikossa max tunnin, ei ehkä kannata aloittaa lainkaan, ja ettei voi laihtua ryhtymättä samalla piiskaamaan itseään ylenpalttisella liikunnalla.  Se on harmillista se. Juuri siksi ihailen Pinkkiä, joka viime vuonna perusti Kunnon kohkaajat instatilin niille, jotka tekevät jotain silloin kun ehtivät (eli minä!). Vähemmän on enemmän.
– mainio instatili: https://www.instagram.com/busyphilipps
– raitapaita ja iso villapaita kombo (huomaa siisti koti :))
– unelmointi ja inspiroituminen.

Iloisaa viikkistä!

The post Parasta juuri nyt appeared first on Nelkytplusblogit.

Embera-heimon vieraana Panamassa

Takaisin arkeen; pasta bolognese

Itse lomailen vielä ensi viikon loppuun, mutta monessa perheessä arki on taas alkanut. Loppiainen on toki vielä ensi viikolla ja kun se osuu mukavasti maanantaihin, saa moni pitkän viikonlopun.

Juhlaruokien jälkeen palataan taas arkiruokailuun. Pasta bolognese on herkullinen arkiruoka, jota voi valmistaa vaikka isomman satsin pariksi päiväksi





Bologneseen voi lorauttaa vuoden vaihteelta yli jääneet viininloput makua antamaan. Ei tule hävikkiä tästäkään. Haudutaessa alkoholit haihtuvat, joten bolognese sopii lapsille ja myös tipatonta tammikuuta viettäville.




Pasta bolognese


300 g spagettia


300 g naudan jauhelihaa


1 purkki tomaattimurskaa

1 rkl tomaattipyreetä


1 hienonnettu sipuli


1 porkkana karkeaksi raastettuna


1 juuriselleri karkeaksi raastettuna


2 valkosipulinkynttä hienonnettuna


2 rkl voita


2 dl lihalientä


1 rkl oreganoa


1 tl tuoretta timjamia


suolaa ja pippuria maun mukaan


100 g parmesanraastetta




Kuori ja hienonna sipuli. Kuori juuriselleri sekä porkkana ja raasta ne karkeasti. Kuullota kaikki vihannekset pehmeiksi voissa. Lisää joukkoon jauheliha ja valkosipuli, kuullota kullanruskeaksi.


Kaada joukkoon lihaliemi ja tomaattimurska sekä – pyree. Mausta kastike yrteillä. Hauduta kannen alla alhaisella lämmöllä noin tunti. Mausta suolalla ja pippurilla.


Keitä pasta runsaassa suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Tarjoa bolognesekastikkeen kanssa.

The post Takaisin arkeen; pasta bolognese appeared first on Nelkytplusblogit.

Uuden vuoden juhlintaa

Uusi vuosi ja uudet kujeet…tuntuu, että olen jo niin vanha, että taidan mennä näillä vanhoilla kujeilla.
Tämä uuden vuoden aatto poikkesi vähän edellisistä, koska vietimme tätä juhlaa nyt kotosalla.
Siskoni lapsineen kävi meillä kylässä ja siitä sainkin idean tehdä kaikkia omia herkkujani tarjottaviksi.
Kasattiin kaikki syötävä keskelle pöytää ja käytiin herkuttelemaan. 
Kuvasta puuttuu vielä limpparit, chipsit, nakit ja dipit.
Tein herkullista pastasalaattia.
Pastaa, tomaattia, herneitä, maissia, salaattia, kurkkua, fetaa, paprikaa, broilerisuikaleita ja chilimajoneesia.
Leivoin myös focaccia leivän, jonka päällä on kirsikkatomaatteja ja juustoraastetta.
Niin herkkua ja ihana pehmoista leipää, on myös muuten todella täyttävää.
Makeina herkkuina meillä oli leipomani mustikkapiirakka ja innostuin myös tekemään marenkeja.
Nameja pitää tietenkin myös olla.
Mukava ilta meillä oli ja kahdentoista aikaan menin läheiseen puistoon katselemaan vähäksi aikaa raketteja.
Ihanaa alkanutta vuotta teille kaikille <3

The post Uuden vuoden juhlintaa appeared first on Nelkytplusblogit.


Vuoden kohokohdat 2019!

Päätin niputtaa vuoden 2019 ehdottomasti huikeimmat kohokohdat. Niitä oli paljon ja olen kaikista hetkistä nöyrän kiitollinen, niin blogin kuin oman elämän puolella tulleista kohokohdista. Kohokohtia on enemmänkin toki, mutta kaikkia ei ole ehditty ja muistettu ikuistaa kameran kätköihin. On tavattu rakkaita siskoskamuja ja paljon muita fantastisia ihmisiä, mutta aina ei ole se kamera siinä hetkessä mukana.

Korostaisin myös, että pääsääntöisesti meidän elämä on jatkuvaa makaronilootaa, koiran karvapalleroiden imurointia, normaaleja arjen haasteita, teinien ja vaihdevuosien kanssa elämää, muistisairaita sukulaisia ja paljon muuta eli ei aina todellakaan niin helppoa tai kimaltavaa, kuin päälle päin näyttää. 

Lisäksi parhaat hetket koostuvat toki myös kohokohdista, mutta myös esimerkiksi perheen yhteisistä iltapalahetkistä, jolloin huumori lentää, miehen rakkaasta katseesta, eläinten hölmöilyistä, yhteisistä hetkistä perheen kanssa ja ystävistä ja läheisistä. 

Kohokohdat eivät ole “elämä” vaan se “mauste” ja se itse “arki” on se “ruoka” eli se tärkein.

Tammikuu

Huhheijaa uskomatonta oli täyttää vuonna 2018 50-vuotta ja saada ystäviltä ja sukulaisilta lahjakortti Minna Parikan myymälään, josta hankin peräti kolmet Parikat. Jos shoppailukokemus voi olla hyvä, ihana ja sellainen shoppailukliimaksi, Parikoiden osto oli  juuri sitä. 

Ihastuin lopullisesti Cath Kidstonin vaatteisiin ja ohessa yksi lemppareista Bambi-mekko. 
Helmikuu

Rakkaan Souliinan kanssa Ladies night matsissa Hartwall Arenalla ja samana iltana olisi ollut Muumi-gaalaan kutsu, jossa olisi ollut mukana mm. näyttelijät Rosamunda Pike, Jennifer Saunders ja Taron Egerton. Sain tästä päällekkäisyydestä hieman hien otsalle, mutta päätin mennä sinne, minne olin ensin lupautunut. 


Sain pikkuserkuilta 50-vuotislahjaksi Fööni-elämyksen ja wow sanon minä edelleenkin, oli aivan mahtavaa!


Maaliskuu

Souliinan kanssa meillä oli mielettömän hauskaa kaupallisessa yhteistyössä Break Sokos Flamingon ja Jumbon kanssa viettää vuorokausi yöpuvuissa keskellä ostoskeskusta ja käydä mm. pyjamissa leffassa ja ravintolassa syömässä. 


Kampaamo Pesulan Mikko Helinin toimesta kutrit laitettiin kauniisti laineille. 
Huhtikuu

Huhtikuussa kävimme blogikamujen kanssa vierailulla Tartossa Tallinkin kutsumana. 
Beach House Kitchen Heli, Sopusointuja Maarit ja Souliina. 
Pitkäaikainen yhteistyökumppani Huawei kutsui Huawein uuden Huawei P30 Pro kännykän julkistamistilaisuuteen ja saimme nauttia Anna Puun yksityiskeikasta ja mukana oma rakas. 


Elämäni ensimmäistä kertaa trampalla Souliinan kanssa Biothermin tilaisuudessa.
Garnier Bio kutsui vuorokaudeksi Lohjalle Villa Stenbergiin, jossa pääsimme mm. Kape Aihisen johdolla kokkaamaan. 



Ihanalla naisjoukolla pääsimme tutustumaan uudistuneeseen Turun seurauhuoneeseen. Mukana menossa Sopusointoja, Lumo lifestyle ja Souliina. 


Toukokuu

Vapuksi saatiin mitä mahtavimmat ilmat ja nautittiin samppista tässä meidän kotirannassa. Ystävän kanssa kävimme UIT kutsuvierastilaisuudessa ja olipahan taas loistavan hauska show. 


Ystävän kanssa käytiin Mariela Sarkiman johdolla joogassa ja äänimaljarentoutuksessa Löylyssä. 
Sensai kutsui Kämppiin aamiaiselle uuden ihonhoitosarjan tiimoilta. 
Ystäväpariskunnan kanssa tällä kertaa maateemailtiin meidän takapihalla georgialaisittain. Tänä vuonna sitten ystäväpariskunnan luona ja se maahan on aina yllätys. 
Kiehl’s kutsui upeaan tilaisuuteen ja matkasimme stadin keskustasta Pontiacilla Kulosaareen. Saimme tehdä hiuskoristeet Fab Riia K:n opastuksen avulla. 


Lumenen kesäinen picnic oli mahtavan erilainen tilaisuus.

Ylppäreihin menossa. 
Kesäkuu

Tallinkin ja Livenation.fi kutsumana Tallinnassa Bon Jovin konsertissa ja ihanan Souliinan kera jälleen. Oli mieletön keikka!
Sipoossa mökkeilyä tädin kanssa. 



Rakas pääsi ripille. 



Heinäkuu

Vietimme teinien kanssa päivän kaupallisessa yhteistyössä Flamingossa ja Jumbossa ja meillä oli ikuimuistettava ja hauska päivä. Perheen kuopukselta lähti samalla reissulla pitkät kutrit. 
Serkun häät ja vielä ihan lähellä meitä Porvoossa vaikka serkku asuu vaimonsa kanssa stadissa. 


Lontoo perheen kanssa ja Harry Potter studiot, voi elämä miten hienot nuo studiot onkaan. 



Cath Kidstonilta löytyi Viidakkokirjamekko. 
Saimme uuden hurmaavan perheenjäsenen. 
Elokuu

Pinkit korkokengät Maijun kanssa Porvoon Taidetehtaalla FinnVitsit kutsuvierastilaisuudessa. 
Elokuun säät olivat ihanat ja vietimme Souliinan kanssa Porvoo päivää ja alla täydellinen elokuinen päivä paljukamujen kanssa. 


Lidl kutsui ajamaan mönkijöillä, hui kuinka oli jännää. Oikeastaan vähän jopa pelottavaa. 

Souliinan kanssa Lancome Idole tuoksun lanseerauksessa ja saimme mukaan viemisiksi nimikoidut tuoksut. 



Tyttären kanssa kasvohoidoissa ennen tyttären häitä. Yhteistyössä kävimme Kauneushoitola Hillassa ja tytär Unna Nordic kasvohoidossa ja minä BTB 13 sarjan hoidossa. Vuoden paras kasvohoito molemmilla ehdottomasti ja tuotteet vielä luonnonkosmetiikkaa ja Suomessa valmistettu Helsingin Roihuvuoressa. 

Vuoden suurimmat kohokohdat tyttären häät meidän takapihalla ja toisen tyttären rippijuhlat samaisella pihalla ja serkun häät. Ihania juhlia kesä oli pullollaan ja ikuisia muistoja luotiin. Tässä onnellinen hääpari ja vanhemmat. 
Syyskuu

Tallink Suomi kutsui tutustumaan Saarenmaahan ja Muhun saarelle. Muhun saari jäi ikuisesti sydämeen. Katupicnic oli myös huikea elämys. 




Downton Abbey elokuvaa oli odotettu kuin kuuta nousevaa ja pääsin kutsuvierastilaisuuteen ensimmäisten joukossa yhdessä tätini kanssa vaipumaan taas Downton Abbeyn maailmaan. 
Verkkokaupan kutsumana päästiin kokkaamaan Habitare messuilla yhdessä Hans Välimäen kanssa aamupalaa/brunssia. 
Tampere teatteri kutsui katsomaan Notre Damen kellonsoittajaa ja karautimme mieheni kanssa yhtenä perjantai iltana Tampereelle. Paras musikaali ikinä!
Edustin Body Shoppia yksin Suomesta kaupallisessa yhteistyössä Tukholmassa. Oli hurjan jännää vierailla ruotsalaisten pr-tilaisuudessa ja tästä tilaisuudesta ja yksinseikkailusta jäi mahtava muisto. 


Lokakuu

Vuoden ehdottomia kohokohtia oli, kun sain yhdessä Tallinkin ihanan Marikan kanssa suunnitella Tiian unelmaristeilyn kaupallisessa yhteistyössä. Oli Abba museota, marsipaanin maalausta, paljon kakkuja, Tallinnaa ja Tukholmaa, sviittejä ja commodore hyttejä. Aivan huikea ja ikimuistoinen reissu ja jälleen ihanassa seurassa. 




Vierailu Lumenen tehtaalla on ollut haavelistalla ja nyt yllättäen toteutui. Mahtavaa oli päästä taikomaan oma nimikoitu Lumene Arctic Berry Oil-Cocktail alusta alkaen, kuin kemisti konsanaan. 


Pääsimme nauttimaan Ravintola Loisteen jouluruoasta ja paketoimaan lahjoja Paola Suhosen kanssa.


I Love me messuilla vietimme hauskan päivän Pinkit korkokengät Maijun kanssa. 
Rakkaan avaruussiskon Ellin kanssa kävimme sushilla ja kahvilla ja katsomassa scifielokuvan tietty eli Ad Astran. 
Sirowa Finland kutsui tuoksujen maailmaan ja tuoksukoulutukseen. Nautimme tuoksuista, herkuista ja mahtavasta show:sta. Tuoksut ovat niin fantastisia, että tämä tilaisuus oli just eikä melkein räätälöity meikäläiselle.


Miehen työpaikan 60-vuotisjuhlat Kalastajatorpalla ja kääks Antti Kaikkonen istui meikäläisen vieressä, mutta hei ylläripylläri on mitä mukavin ja hauskin kaveri. 
Kaupallisessa yhteistyössä Hok Elannon kanssa Ravintola Virgin Oilissa huikea Insomnia Show&Dinner herkullisen italialaisen ruoan parissa. 



Marraskuu

Lapsuudenkamun kanssa sushiteltiin 3-tuntia putkeen. 
Last Christmas leffan kutsuvierastilaisuus marraskuussa ukkelin kanssa. 
Upea isänpäiväviikonloppu kaupallisessa yhteistyössä Himoksella. Sauli hirvi vei sydämen ja Saulin kanssa vaihdettiin suukko. 


Ihanan Outin, Outi’s life blogista kanssa katsomassa Midway leffa ja villasukkaliinit jalassa. 


Kauan odotettu Tukholman risteily rakkaan kamun kanssa kalkkiviivoilla, sillä oli meidän 50-vuotisristeily ja kun laiva saapui takaisin Helsinkiin, kamu täytti 51-vuotta. 


Joulukuu

Tutustumassa Ravintola Lasipalatsin liikkeisiin ja tarjontaan. Kirvesniemen kanssa pääsimme juttusille. 
Pikkuserkkujen kanssa viettämässä päivää Sandrossa. Ystäväpariskunnan luona, kuva alla, raclettella. 

Huawein upea gaala ihanien naisten ja heidän kivojen puolisoiden kanssa. Esiintyjinä tälläkin kertaa Anna Puu ja myös Elastinen. Aivan huikea ilta, joka päättyi upeaan ilotulitukseen. 




Jouluaattoa vietettiin oman mummin, isän ja isän vaimon, tädin, lasten ja miehen isän kera. Tapaninpäivänä saapuivat joulunviettoon aikuiset lapset puolisoineen. 



Pomarilta joululahjaksi saadut ihanimmat kengät ja Myssyfarmin pipo ja miehen kanssa hömpöttelemässä ja leffassa. 
Uusivuosi vaihtui lasten ja ystävien kera. 
Huikea vuosi pullollaan kaikkea ihanaa ja hyvää. Nyt ei puhuta niistä vastoinkäymisistä vaan iloitaan kaikesta hyvästä. Parasta kuitenkin on ollut ihmiskohtaamiset ja jos haluat seurata tässä postauksessa esiintyneiden upeiden naisten blogeja: 


Jos haluat tutustua johonkin aiheeseen tarkemmin, niin voit laittaa blogin hakusanalaatikkoon vaikka sanan “unelmaristeily” “tartto” jne, niin pääset lukemaan juttua aiheista. 

Mietin täällä pitäisikö tehdä myös vuoden huonot postaus, mutta kun niihin suruihin liittyy läheisiä ihmisiä, niin kyllä sellainen blogipostaus jää väliin. 

Mitä kaikkea sinun vuoteesi mahtui, hyvää ja huonoa tai mitä vaan, olisi kiva kuulla? Paras, reissu, paras leffa, paras ostos tai jokin ikävämpikin tapahtuma, jos vaan voit sen täällä jakaa. 

Sydämellistä viikonloppua kaikille ja uutta vuotta 2020. 

The post Vuoden kohokohdat 2019! appeared first on Nelkytplusblogit.

Vaahteramäen vuosikymmen osa 3

2015
Vuosi 2015 oli niin vauhdikas ja uusia projekteja täynnä,
että siitä on pakko julkaista aivan oma postauksensa.
Taisin olla myös aika ihastunut vahvoihin saturaatioihin kuvissa. 
Nyt ne suorastaan häikäisevät silmiin ja näyttävät todella epäluonnollisilta.
Näin sitä kuvaajanakin muuttuu ja toivottavasti parempaan suuntaan.
Puutarhavuosi lähti liikkeelle jo maaliskuussa,
jolloin aloitimme tekemään keidastamme ja 
siirtämään pihasaunamme sen oikealle paikalle.
Lumet sulivat jo ajoissa, 
joten pääsimme tositoimiin maaliskuun loppupuolella.
Olimme pähkäilleet pihasaunan paikkaa koko talven
ja pitkän pohdinnan jälkeen keksimme, 
että laajennamme kylpytynnyrin terassia
ja sijoitamme saunan rinteen reunalle. 
Tai oikeastaan rinne alkoi jo ennen saunaa,
mutta saimme täyttömaata,
 jolla täytimme rotkoa.
Ennen saunan siirtoa,
 poistimme kaivurin avustuksella puisen kylpytynnyrin.
Terassiin mies asensi uudet laudat reiän kohdalle.
Kaivuri nosti myös saunan paikoilleen,
väistellen kirsikkapuuta.
Sitten aloitimme terassin teon. 
Vanha terassi jäi askelman korkeammalle kuin uusi. 
Komposiitista valmistettu kylpytynnyrikin pääsi omalle paikalleen
saunan läheisyyteen.
Uusi aita viimeisteli kokonaisuuden ja 
antaa yksityisyyttä ja huonemaisuutta.
Keidas valmistui jo huhtikuun alkuun.
Se oli todella kiva juttu, koska kesä oli vasta edessäpäin.
Myös uusia istutusalueita syntyi kuin luonnostaan.
Kasvimaakin sai osansa myllerryksestä,
koska sauna liitettiin kunnallistekniikkaan
ja putki piti kaivaa kasvimaan läpi.
Voit lukea tästä keidasprojektistamme enemmän täältä:
Tässä kohtaa alkoi tuntumaan, että olisi kiva myös ruokailla uudella keitaallamme.
Silti säilytimme ruokailuryhmän ja grillin välitasanteella.
Emme silloin vielä arvanneet, että välitasanteelle tulisi lähivuosina ihan uutta käyttöä.
Pikkuhiljaa koko puutarha alkoi rehevöitymään.
Vuosi 2015 oli ehkä jonkunlainen vedenjakaja. 
Voi sitä iloa, kun kirsikkapuumme kukki ja keidas oli valmis.
Halusimme säilyttää kirsikkapuun paikallaan ja
jättää sille reiän terassiin.
Nyt se ikään kuin kiitti kukkimalla kauneimmin kuin koskaan.
Pieniä uudistuksia tapahtui pitkin kesää.
Sisääntuloon istutin rinneangervoita tuomaan pientä suojaa. 
Paahteisen kodinhoitohuoneen nurkkauksen huono nurmikko sai väistyä,
tilalle istutin mehikasveja.
Vuonna 2012 istuttamani ruusut ja muut aidanteen kasvit alkoivat näyttämään jo joltain.
Keitaan reunoille istutin uusia kasveja;
pieniä havuja ja keijunkukkia. 
Siistimme laavun seudunkin kuorikatteella.
Leikkimökki muuttui kesähuoneeksi ja saunan pukuhuoneeksi keitaan rakennuksen myötä.
Ilmakuvasta näkee ehkä parhaiten, miten eri toiminnot sijoittuvat Vaahteramäelle.
Kuvan oikeassa alanurkassa näkyy pieni japanilainen nurkkaus vielä tyhjänä.
Alla se on saanut jo kasveja täytteekseen.

Ruusut röyhähtivät sinä kesänä täyteen loistoonsa.
Siistin muutaman kesän takaisen synttärinurkkauksen kuorikatteella.
Paikka siistiytyi silmissä.
Nimensä istutusalue sai siitä, 
että olen ostanut kasveja paljolti synttärilahjakorteilla ja saanut lahjaksi.

 Postilaatikon nurkkauksen pallohortensiameri kukki sinä kesänä myös täysillä.
Istutuksesta oli kulunut kolme vuotta.
Sanonkin aina asiakkailleni, että 3-5 vuotta ovat juurtumisaikaa, 
sen jälkeen alkaa tapahtua.
Oma kokemukseni vahvistaa tämän. 
Tarina jatkuu seuraavassa osassa,
vai joko kyllästyttää?
Tarinan aiemmat osat löydät seuraavista linkeistä:
 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


The post Vaahteramäen vuosikymmen osa 3 appeared first on Nelkytplusblogit.

Aika aloittaa jotain uutta

Uusi vuosi tuo monesti kipinän tehdä asioita uudella tavalla.

Myös minun uusi vuosi, – ja vuosikymmen alkoi uudistuksella. Sillä päätin siirtää blogini vihdoin WordPressin puolelle. Ajatukseni oli alkuun siirtää vanha bloggerin alustalla ollut blogini kokonaisuudessaan tänne, mutta yrityksistä huolimatta se ei onnistunut. Blogger oli temppuillut minulla jo hyvän aikaa, eikä enää antanut ladata kuvia ja ikuinen taistelu asian kanssa sai muiden kiireiden lomassa bloggausinnon, hmm sanottaisiinko hieman hiipumaan.

Mutta nyt minulla on pitkästä aikaa taas palo tehdä tätä hommaa, vaikka minua onkin varoitettu, että te lukijat ette välttämättä lähde uudelle sivustolle seuraamaan, koska tänne ei enää pääse suoraan vanhasta blogistani vaan uusi osoite täytyy ottaa ja päivittää entisen tilalle.
Joten uusi osoitteeni löytyy tästä alhaalta, napatkaa talteen ken haluaa ja tervetuloa seuraamaan elämääni siellä puolella.

https://souliina.com/

  https://souliina.com/ajatuksia-uudesta-vuodesta-ja-aluista/

Vanhat tekstit ja kuvat jäävät elämään tänne hetkeksi, ja siirrän pikkuhiljaa muutamia postauksia uudelle alustalle päivittäen ne ajan tasalle. mutta muutoin tämä blogi sulkee ovensa alkuvuoden aikana. Kiitos kaikille matkassa mukana olleille ja ihanaa Uutta Vuotta!

The post Aika aloittaa jotain uutta appeared first on Nelkytplusblogit.

Äänikirja vai kuunnelma?

Äänikirjoja on monenlaisia. Osassa lukija lukee tekstiä ilman sen kummempia painotuksia, toisissa taas äänenpainoilla ja rytmityksillä, jopa äänen korkeuden pienillä vaihteluilla tuodaan esim. kertojavaihteluja esiin. Toisinaan lukijoita voi olla useampia, joskus dialogia käydään eri esittäjien välillä. Lukijoiden lisäksi voi äänikirjassa olla musiikkia tai erilaisia äänitehosteita – ei kun, hetkinen – onko silloin kyseessä jo kuunnelma ?

Missä kohtaa äänikirja muuttuu kuunnelmaksi ?

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Lempparikuuntelupaikkani joululomalla

Kysymys ilmaantui mieleeni kuunnellessani viimeisintä “äänikirja” -hankintaani eli Jeeves & Wooster: The complete radio dramas. Kyseessä on BBC:n tuotanto rakastettujen hahmojen seikkailuista. Useita näyttelijöitä, pieniä äänitehosteita, musiikki lukujen välissä… Minun luokittelussani tämä kyllä keikahtaa kuunnelmaksi. Voinko sitä siis edes listata kuunneltujen kirjojen joukkoon ? Goodreadsista se kyllä löytyy.

Toisaalta, kuuntelin tässä jokin aika sitten Anna Puun itsensä lukeman Minä olen Anna Puu. Siis lukeman ja laulaman – äänikirjassa nimittäin on lukujen alussa usein myös pätkä luvun teemaan ja elämänvaiheeseen liittyvää laulua. Onko tämä vielä äänikirja ? Minusta on, mutta mihin ihmeeseen tämä päätelmä oikein perustuu ?

 Pitänee kirjata muutama kriteeri.  Oletteko samaa mieltä listauksestani ?

Minusta äänikirjassa:

  • … on eri lukijat korkeintaan luvuille, dialogin “näytteleminen” heittää kuunnelman puolelle 
  • … saa olla musiikkiesimerkkejä tai muita ääniä, kunhan ne tukevat tekstin sisältöä ja ovat “osa tarinaa” Sopii siis paremmin juurikin elämäkertoihin tai tietokirjoihin, romaaneihin harvemmin. Vähän niin kuin kuvat painetussa kirjassa. 
  • … teksti ei saa muuttua eli sitä pitää lukea niin kuin se on kirjoitettu. Äänikirja ei voi olla pelkkää dialogia, jollei kirjaa ole kirjoitettu niin. Näytelmän lukeminenkin on kuunnelma, mikäli ei samalla lueta kaikkia lavastus ja asemointiohjeita käsikirjoituksesta. Tosin muutenkin näytelmä on kirjana vähän hankala määritellä.
Näin ollen ylläolevat esimerkit ovat juurikin, kuten arvelin ja P.G.Wodehousen kirjoihin pohjautuvat kuunnelmat pysyvät poissa luettujen listalta, vaikka hauskoja ja viihdyttäviä ovatkin. 
Parhaimpia elävästi luettuja äänikirjaesimerkkejä ovat Robin Hobbin trilogia Fitz and the Fool ja monet Christiet. Ensiksimainitun lukija Elliot Hill onnistuu vaivihkaisilla äänen ja rytmityksen muutoksilla elävöittämään tarinan täydellisesti. Silti hän ei näyttele, vaan lukee sinänsä jo upeaa tarinaa. Samoin Lars Svedbergin tapa lukea Agatha Christien dekkareita on mahtava sillä jo äänensävy ja rytmitys tuo mieleen englantilaiseen maalaisdekkarin (eikä Jukka Pitkänenkään ole ollenkaan huono). Myös Svedbergin Sinuhe egyptiläinen on ihan omaa luokkaansa. 
Mitä olette mieltä ? Millaisilla kriteereillä itse erottelette kuunnelman ja äänikirjan toisistaan ? Milloin lukija näyttelee? 

The post Äänikirja vai kuunnelma? appeared first on Nelkytplusblogit.

Vuoden 2019 tykätyimmät kuvat instagramissa

Olen aina pitänyt valokuvista ja niiden katsomisesta todella paljon. Bloggaamisen myötä valokuvaus on saanut ihan uuden merkityksen ja siitä on tullut myös itselle entistä tärkeämpää. Olen aina hyvin tarkka siitä, millaisia kuvia julkaisen niin täällä blogissa kuin sitten tuolla instagramin puolella. Kuvien pitää olla hyvälaatuisia ja riittävän isoja. Toki olen minäkin matkan varrella varmasti kehittynyt valokuvaajana, mutta siitä huolimatta pidän itseäni vielä ihan amatöörinä. Uskon, että valokuvaamisessa ei koskaan voi olla täysin “valmis” ja oppinut, vaan kokoajan voi kehittää itseään ja oppia lisää. Nyt haluan esitellä teille, mitkä olivat viime vuoden eniten tykkäyksiä saanutta instakuvaani. 
Heti joulun jälkeen, kun joulun suklaaövereistä oltiin juuri ja juuri selvitty, leivon ihanan suklaaöverikakun tyttäreni tupareihin. Kakkukuvat saavat yleensä instassa paljon tykkäyksiä, niin tämäkin herkullinen suklaaunelma.
Meillä on tammikuussa hääpäivä ja tämä pian yhdeksän vuotta sitten maistraatissa otettu kuva vihkitilausuudestamme keräsi viime vuonnakin paljon tykkäyksiä. Kuva ei ole minun ottamani, vaan todistajana olleen ystävämme, jonka olen kyllä maininnut instapostauksessa. Tulevana kesänä tulee jo kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun miehen kanssa tavattiin. Meidät vihittiin siis hyvin pian tapaamisemme jälkeen. Matkalle on mahtunut paljon, niin ala- kuin ylämäkiäkin, mutta rakkaus on kaikesta huolimatta ikuista.
Rakastan järjestää juhlia ja se on varmasti tullut hyvin selväksi seuraajilleni niin täällä blogissa kuin tuolla instankin puolella. Tämä kuva on kuopuksen synttäreiltä, kun juhlimme sukulaisten ja ystävien kanssa hänen 20-vuotis päiviään. 
Oma koti on vuosien myötä muodostunut itselle tärkeäksi paikaksi. Olemme yhdessä miehen kanssa remontoineet sitä mieleiseksemme ja sen myötä siitä on tullut meille turvapaikka, jossa viihdymme. Tässä instakuvassa halusin esitellä olohuoneeseen hankkimaani uutta mattoa, joka oli ollut kauan haaveissani. Onnistuin saamaan maton roskalavaryhmän kautta ilmaiseksi. Käytin vain maton pesulassa ja sen jälkeen sain sen lattialle. 
Keväällä elämä siirtyy auringon ja lämpimien säiden ansiosta ulos. Toukokuussa kävimme miehen kanssa puutarhamyymälässä ja ostimme kukat kuormalavasta tehtyyn kukkalavaan. Ne olivatkin sitten viimeiset kukat siihen, koska syksyllä kukkalava otettiin pois, koska se oli vuosien mittaan mennyt jo huonoon kuntoon. Onneksi pihalta löytyy paljon muitakin paikkoja, mihin kesäkukkia saa esille.

Ja taas kuva juhlatarjoiluista. Tämä kuva on helatorstailta, jolloin juhlimme minun valmistujaisiani. Pidän juhlien järjestämisestä ja ystäväni ja sukulaiseni tuntevatkin minut runsaista “sen seitsemän sortin” kahvipöydän antimista erilaisilla kutsuilla ja perhejuhlissamme. Valmistujaisjuhlani oli ihana päivä, joka jäi ehdottomasti sinne muistojen kirjaan ikiajoiksi.
Sitten ollaankin jo syksyssä ja kuva Marimekon Oiva-sarjan ihanasta teesetistä keräsi paljon tykkäyksiä. Kauniit astiat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Olen jo kymmenen vuotta kerännyt muumimukeja ja nyt uusimpana keräilykohteena ovat nämä Marimekon astiat. Tässä kuvassa esittelen Marimekon instagram arvonnasta voittamani teesetin. Niin ihana palkinto ♥
Syksyn tullen aloin taas sytytellä kynttilöitä ja tuikkuja. Niillä saa aina luotua ihanan tunnelman  kotiin, kun ulkona on sateista ja harmaata. Olohuoneen pöydällä olevat Riviera Maisonin tähtikipot ovat ikisuosikkeja, jotka onnistuin saamaan facebook kirppiksen kautta ystävältäni. 

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä, vaan aikajärjestyksessä viimeisenä eniten tykkäyksiä saanut instakuvani on kuva juuri lakitetusta tyttärestäni. Tyttären ylppärit olivat ehdottomasti pimeän syksyn suurin valopilkku. Vietimme ihanat juhlat, jotka alkoivat tästä ikimuistoisesta hetkestä.
Kaunis kiitos kaikille instagram kuvistani tykänneille ja niitä kommentoineille ♥ Kiitos menneestä vuodesta 2019 ♥

The post Vuoden 2019 tykätyimmät kuvat instagramissa appeared first on Nelkytplusblogit.

Viewing all 13159 articles
Browse latest View live