No niin kuin blogin FB-sivuilla (kiva jos käyt tykkäämässä) jo avauduin, töllin jouluvalmistelut meni sählätessä. Meikäläiseltähän on jo aikaa sitten kielletty ruokakaupassa käynti, sillä se mitä listassa lukee ei päädy kauppakassiin, vaan sinne päätyy ihan jotain muuta. Eikä se muu ole mitään järkevää.

Hämmästytän itsenikin tämän tästä.

Tällä kertaa olin suunnitellut koko joulumenuun itse, ja kauppalistaakin tein syvällä hartaudella. Sitten tarkistin sen, ja tarkistin vielä uudestaankin. Ja tarkistin vielä moneen kertaan.

Mutta niin sitä näköjään tulee sokeaksi omalle tekemiselleen, omille kirjoituksilleen, omille ajatuksilleenkin jopa. Tämän mittakaavan räpellykset ei voi olla enää mikään blondi -juttu, mä olen totaalisen vieraantunut muonituskuvioista tässä vuosien varrella.

Kunnon emäntää ei siis töllistä löydy. Onneksi meillä käy välillä vieraina esimerkiksi lihamestarin poika vaimoineen, Pauliina ja kaikki muutkin, jotka auliisti osallistuvat köökissä hyörimiseen. Voisi muuten olla aika köyhät tarjoilut.

Jouluvalmisteluista selvittiin kuitenkin (joten kuten), vaikka leipoessa puuttuikin kaulin, rosépippurin virkaa näytteli rosmariini, hartaudella tehty sienisalaatti unohtui jääkaapin ylähyllylle, ja kaikkea mahdollista pöperöä oli aivan liikaa.

Meillä rääppiäiset jatkuvat vielä pitkään.

Meikäläisen perusolotila

Juniori kauli piparit balsamicopullolla

ja kyllä me jotain saatiin aikaiseksikin

Pikaiset tapaamiset

Kun rakkaat on ympäri maailmaa, me tehdään aina kaikkemme että nähtäisiin jossain edes pienen hetken. Niin tänäkin jouluna, kun sisko perheineen pyörähti 20 tunnin visiitillä töllissä. Hong Kongista Suomeen on pitkä matka, mutta matkalla Barcelonaan sehän sattuu melkein reitille. Meidän isäpappakin ehti nauttimaan tyttäriensä ja lastenlastensa seurasta.

Esikoinen oli valitettavasti karannut Espanjaan jo joulukuun alussa, joten ensimmäisen kerran ikinä ruokapöydästä oli yksi tuoli tyhjillään. Voihan iso ikävä.

Meillä on vuosia jo ollut perinne, että lahjoihin ei törsätä. Esikoiselle ja juniorille ollaan Samuilta ostettu vaan tarpeeseen, mutta sitäkin enemmän ollaan satsattu yhdessä oloon. Ja tämä onkin paljon tärkeämpää, kuin matkalaukkuihin sullotut krääsät.

Tänä jouluna päätettiin pelata jonkinlaista versiota Secret Santa -pelistä, mikä osoittautui sangen hauskaksi ajanvietteeksi – ja rahan säästöksi.

• Meitä oli siis seitsemän pelaajaa ja jokainen toi max 10 euron lahjan. Lahjojen piti olla paketissa, jottei kukaan voinut tietää mitä paketit sisältävät. 
• Paketit laitettiin lattialle, ja nuorin sai ensimmäisenä valita itselleen mieluisan paketin. Siitä sitten toiseksi nuorin, jne.
• Jokainen otti valitsemansa paketin pöydälle eteensä, mutta paketteja ei saanut avata.
• Peli alkoi nopan heittämisellä, ja tällä kertaa vanhin pelaaja sai aloittaa.

– Mikäli nopan silmäluku oli 1, pelaaja vaihtoi pakettinsa oikealla olevan kanssa.
– jos silmäluku oli 2, paketti vaihdettiin vasemmalla olevan pelaajan kanssa.
– mikäli silmäluku oli 3 tai 4, paketti vaihdettiin kenen tahansa pelaajan kanssa ja tällöin sai myös avata lahjansa. Mutta lahja ei edelleenkään ollut oma.
– Mikäli noppa näytti lukua 5 tai 6, ei tarvinnut vaihtaa lahjaa, vaan sai avata omansa. Mutta tällöinkään lahja ei vielä ollut oma.

• Peliä jatkettiin niin kauan, kuin kaikki lahjat oli avattu. Me tosin jatkettiin vielä siitäkin eteenpäin, jotta mahdollisimman monilla olisi mahdollisuus saada juuri itselleen mieluinen lahja. Aina paras mahdollinen lahja ei osunut aivan kohdilleen, ja meidän säännöissä pelin loputtua pystyi vielä vaihtelemaan lahjoja halukkaitten kanssa.

Ihan todella hauskaa ja huvittavaa. Se on muuten uskomatonta, kuinka hyviä lahjoja kymmenellä eurollakin pystyy hankkimaan. Satatasia ei ole pakko törsätä, mutta tietenkin tällaista peliä pelatessa apua lahjojen hankintaan saa siitä, että tuntee kohtuullisen hyvin kaikki pelaajat.

Itse muuten hankin meidän perheen lahjat Flying Tiger Copenhagenista, joka onkin varsinainen aarreaitta. Ja ihan heti tulee muuten mieleen Samuillekin rantautunut japanilainen Miniso, josta kirjoitin aiemmin täällä.

Onneksi aivan tästä meidän vierestä ei löydy kumpaakaan kauppaketjua, saattaisi frouva nimittäin löytää itsensä shoppailemasta vaikka mitä “tarpeellista”.

Meillä on ihan paras kuusi, yhtäkään neulasta ei vielä varissut

Uutta vuotta kohti

Joulut on nyt lusittu, joten kesä saa tulla😁

Sellainen pieni kutina jossain selkärangassa mulla kuitenkin on, että kahden viikon sisällä iskee mahtipakkaset ja lunta tulee puoli kilometriä…

Mitenkäs teillä – sählättiinkö jouluna?

Väsyneitä joulun juhlijoita, kuvassa Salsa

Ja Bumba on ihan yhtä väsynyt

The post Nonni, joulu on ohi – nyt saa kesä tulla appeared first on Nelkytplusblogit.

Olen pohtinut kovasti sitä mitä haluan ensi vuodelta. Mitä asioita toivon elämältä. Mitä haluan toteuttaa. Mitä aion tehdä. Millaisen haluan ensi vuoden olevan ja mihin suuntaan haluan elämääni viedä. Mistä saan inspiraation, mistä motivoidun ja mitä haluan? Mikä minua ajaisi ensi vuonna kohti tavoitteitani. Ajavatko tavoitteita kohti minua vain tuska ja ikävät asiat?

Elämä on tällä hetkellä hyvin. Ei ole suurta surua, kriisiä, lyödyksi tulemisen tunnetta, ahdinkoa, sairautta (itsellä tai lähipiirissä) tai mitään ikävää. Paljon on tapahtunut ja paljon tapahtui vuoden 2018 lopulla ja 2018-2019 vuoden vaihteessa. Tällaiset asiat ovat minulle kun polttoainetta. Kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Saan virtaa siitä mitä enemmän vastoinkäymisiä tai ikävää joudun kokemaan. Nousemalla tilanteista, joissa olo tuntuu todella lyödylle, eikä valoa tunnu näkyvän missään, osoitan kaikille niille epäilijöille tai pahaa puhuville ihmisille sen että pystyn. Ja minä onnistuin. Onnistuin nousemaan.

Vuonna 2019 näytin että pystyin. Toteutin monta haavetta, unelmaa. Kehitin itseäni, kirjoitin kirjan, tein töitä ja tämä vuosi oli todella hyvä ja antoisa. Opin itsestäni paljon. Opin ymmärtämään muita. Opin elämästä. Ei se ollut helppoa. Oli oikeastaan aika raskas vuosi, vaikka ihana. 

Monella on elämässään vaikeita asioita, meillä kaikilla oikeastaan. Osalla ei niin paljon. Mutta itse toivon epäonnistumista tai vaikeita hetkiä ihan jokaisen kohdalle. Sellaisia asioita jotka sattuvat, jotka tuntuvat pahalle ja asioita joista et voisi kuvitella sillä hetkellä nousevasi. Ja seuraavaksi toivon, että näytät kaikille miten nouset näistä tilanteista. Haluan että yrität. Haluan että kaivat itsestäsi sen rohkeuden ottaa seuraavan askeleen, ja vielä seuraavan ja vielä seuraavan. Ja toisille tällaisia vaikeuksia ja ikäviä asioita on suotu enemmän kuin yhden ihmisen edes tulisi kestää. Elämä ei ole reilua, mutta kaiken voi hyödyntää voimavarana. 

Meistä ei tule sellaisia joita meistä on tarkoitettu tulevan. Meistä tulee ihmisiä jotka itse päätämme suunnan elämällemme, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Vaikeuksien ja epäonnistumisten kautta meillä on mahdollisuus kehittyä ja tulla sellaiseksi kun on tarkoitettu. Ne pitää osata hyödyntää. Aloittaessani NLP opinnot, piti jokaisen kertoa pienryhmissä miksi oli koulutuksessa. Kerroin oman tarinani. Pystyin tekemään sen itkemättä. Sitten eräs ryhmän jäsenistä katsoi minua ja sanoi niin kauniisti ja lämpimästi minulle, että sinusta tulee Hanna juuri tämän takia niin hyvä valmentaja. Silloin kyyneleet virtasivat pitkin poskiani. Päätin, että otan todella irti kaiken tästä koulutuksesta. Silläkin uhalla, että hävettää heittäytyä asioihin.

Kukaan ei tule tekemään asioita puolestasi. Kaikki voima ja taito ja se tahto ovat jo sinussa. Jokaisen meistä sydämessä on ääni, joka kertoo meidän pystyvän vielä parempaan. Mutta kuinka siihen päästään? Kuinka motivoida itsensä ja kuinka onnistua? Olemme erilaisia ja kaikilla ei toimi sama kaava. 

Minulle on useasti sanottu se, että olen aivan uskomaton ihminen joka vain toteuttaa ja tekee asioita. Että minulle se on helppoa. Päätän ja teen. NLP Master koulutuksessa minulta haluttiin mallintaa sitä miten toteutan asioita ja miksi se on helppoa. Kuinka sen siis teen? Asioiden toteuttaminen on helppoa minulle. Päätän ja toimin ja teen, mutta en ole mitenkään ihmeellinen tyyppi tai sen ihmeempi kuin kukaan muukaan. Minut erottaa monesta muusta ihmisestä se, että osaan kääntää myös vastoinkäymiset voitoksi. Osittain asioiden toteuttaminen on myös lapsuuden selviytymiskeino. Keino tulla näkyväksi silloin kun on hyvä asioissa. Että minut huomattaisiin. Että kelpaan. Taito joka minussa myös on, on se että kun epäonnistun tai saan lokaa niskaani, nousen joka kerta. Joka kerta myös vahvempana. Uudestaan ja uudestaan. Nykyään minua ei edes kiinnosta mitä joku muu minusta ajattelee, sillä kukaan muu ei ole elänyt minun elämääni eikä voi todella tietää millaisia asioita olen kokenut ja joutunut kestämään. Epäonnistun ihmissuhteissa, epäonnistun työjutuissa, epäonnistun monissa asioissa. Mutta jokainen epäonnistuminen vie minua eteenpäin. Kasvan, opin, muutun ja tulen paremmaksi versioksi itsestäni. Kukaan ei voi täysin tietää sinunkaan tarinaasi. 

On kyse sitten painonpudotuksesta tai mistä tahansa asiasta elämässä, asiat eivät aina heti onnistu. Ne ottavat oman aikansa. Tärkeää on se, että ei koskaan luovuta. Ja silloin kun epäonnistuu, ei saa koskaan luovuttaa, sanoivat muut mitä tahansa. Et koskaan tule toteuttamaan unelmiasi tai haaveitasi, tavoitteitasi tai päämääriäsi, jos annat yksittäisen epäonnistumisen muokata ajatteluasi ja antaa sen tulla pitkän aikavälin muutokseksi. Tai välität muiden mielipiteistä. Myös muiden ihmisten totuus on heidän totuutensa, ei sinun totuutesi tai absoluuttinen totuus. Sellaista ei olekaan. Aina pitää nousta ja yrittää uudelleen. 

Olen oppinut luopumaan täydellisyydestä tai sen tavoittelusta. Täydellisyys on este onnistumiselle, näin uskon. 

Sinä onnistut – tee elämäntapamuutos ja toteuta unelmasi -kirjassa on lähes 500 sivun verran ohjeita siihen kuinka sinä onnistut. Olen pyrkinyt hidastamaan ajatteluani ja purkamaan osiin, tähän kirjaan ja sen lukuihin kaiken sen mitä olen itse viimeisen kymmenen vuoden aikana oppinut. 

Tehdään ensi vuodelle tavoitteet ja tehdään siitä upea vuosi!

The post Epäonnistumisen ja lyödyksi tulemisen voima appeared first on Nelkytplusblogit.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Joulukukkia ulkona appeared first on Nelkytplusblogit.

Niin on joulun pyhät taas takana ja minulla viimeinen vapaapäivä. Mihin hävisi minun yhdeksän päivän vapaani? No onneksi joulu jatkuu vielä, vaikka työt huomenna alkavatkin. Yhdeksän päivän vapaat ovat olleet ruhtinaalliset ja tänä vuonna sain valmistautua jouluun kaikessa rauhassa, koska minulla ei ollut enää aatonaattona eikä sitä edeltävänä viikonloppuna töitä. Joulun pyhät menivät oikein hyvin ja takana on siis ihana joulu ♥

The post Meidän joulu appeared first on Nelkytplusblogit.

Meikäläisen joululoma on runsaan kahden viikon pituinen ja töihin menen vasta loppiaisen jälkeen. Hyvin levänneen kolmen joulupyhän jälkeen innostuin suunnittelemaan jo tulevan kevään juttuja…

The post Työn alla… appeared first on Nelkytplusblogit.

Vasta selvittiin joulun ruoista (meillä tosin on vielä kinkkua…) ja nyt edessä on jo vuodenvaihde. Mitä silloin tajoaisi?

Kokosin muutamia helposti toteutettavia ohjeita vuoden ja vuosikymmenen vaihtumisen juhlintaan, kaikki valmistuvat melkoisen mutkattomasti.

Alkuun voi tarjoilla coctailpaloja.

Kylmä kurkku-yrtti-tahinikeitto on elegantti alkuruoka.

Marokkolainen pistaasikana on edullinen tarjottava suuremmallekin joukolle.

Broileri-pistaasiterriinin voi tehdä valmiiksi vaikka tänään.

Pääruoaksi voi  myös jo edellisenä päivänä valmistaa muhevaa häränhäntäpataa, joka vain paranee lämmitettäessä.

Raikas labneh on herkullinen lisä juhlapöytään.

Jääkarpalot ja suolakinuskikastike on ihana kirpeän raikkaan ja makean yhdistävä talvinen jälkiruoka.

Näyttävä karpalo-valkosuklaamoussekakku päättää vuodenvaihteen aterian myös upeasti.

Avokado-tahinibrowniet ovat “terveellisempi” vaihtoehto.

Yöruoaksi, vuoden vaihduttua tarjottavaksi voi tehdä ruokaisaa avokado-kananmunapannukakkua, jonka resepti on helppo tarpeen mukaan monikertaistaa.

Tai miltä kuulostaisi uuni-Camembert?

Uuden vuosikymmenen ensimmäiseksi aamiaiseksi voikin tarjoilla kylmäsavulohi-uunimunia.

Onko sinulla jo vuodenvaihteen tarjottavat mietittynä?

The post Reseptit herkulliseen uuden vuoden juhlintaan appeared first on Nelkytplusblogit.

”Haluun olla yksin – Haluun olla hiljaa”

Tiedättekö sen Irinan laulun, jossa haikaillaan junamatkasta Turkuun YKSIN? Kuulin sen joskus syksyllä ja naureskellen kerroin miehelleni sen sanomaa. Naureskellen siksi, että elin juuri pätkäunien uuvuttamaa aikakautta. Kolmas lapsemme oli täyttänyt vuoden ja oli ajankohtaista aloittaa yöimetyksistä vieroittaminen. Samaan aikaan pari vilkasta poikaa ja pari yritystä vaati huomiota sekä aikaa.

Mä haluun olla yksin
Haluun olla hiljaa
Haluun, että nukkuu kerrankin voin
Mä haluun olla yksin
Lukee vaikka kirjaa
Junamatka Turkuun ihana ois
Mä haluun ihan helvetin pitkästä aikaa tuijottaa kauas tyhjyyteen
Ja ehkä sitten lopulta elämä voittaa
Muistan ehkä miks tän kaiken teen

Univaje uuvuttaa

Unen merkityksestä on kirjoitettu viime aikoina paljon. Unella on kiistattomat terveysvaikutukset ja pitkään jatkunut univaje on merkittävä terveysriski. Unenpuute on tuttua etenkin pikkulapsiperheissä. 

Tytär täyttää pian 1 vuotta 4 kuukautta ja yöimetysten lopettaminen ei ole sujunut odotetusti. Pari yötä saatiin jo menemään siten, että hän heräsi vasta neljältä. Sitten palattiin lähtötilanteeseen eli imetyksiä on läpi yön ja minä kärsin tilanteesta eniten.

Omat voimat vaihtelevat ihan päivittäin ja välillä tuntuu, että haluun olla yksin. En selviä järjissäni jos en saa olla yksin. Vaikka olen väsynyt en välttämättä saa unta päivisin. Meditaation avulla pystyn sentään vähän rentoutumaan. Kirjoittaminen antaa voimaa myös. Kun saa olla hetken yksin jaksan olla parempi äiti väsymyksestä huolimatta.

Haluun olla yksin mutta saanko haluta sellaista?

Elimme pitkään lapsettomana parina ja lapset ovat meille suuri kiitollisuuden aihe. He ovat maailman tärkeintä meille. En halua olla heistä erossa mutta samaan aikaan haluan olla välillä hetken yksin. En ole sitä sanonut oikeastaan edes ääneen aiemmin, koska koen etten saisi kokea niin. En voisi kuvitella lähteväni pidemmille matkoille ilman lapsia ja hämmästelen miten monet tutut pystyvät lähtemään jopa viikon tai kahden reissuille ilman pieniä lapsia.

Yle kirjoitti aiheesta “Tahdon lomaa lapsistani – Saako sen sanoa ääneen?” Toimittaja ja viestintäyrittäjä Sari Helin eli sosiaalisesta mediasta tuttu Huono Äiti sanoo jutussa “Olisi aika outoa haluta olla lastensa kanssa koko ajan.” Hän kannustaa meitä äitejä mutsilomalle ja samalla koen hieman vähemmän huonoa omaatuntoa halustani olla hetken yksin.

Junamatka Turkuun ihana ois

Vietimme jouluaattoa Kemiönsaarella Ravintola Kansakoulu ja Majatalossa kun puhelimeeni tuli kaksi junalippua. Mieheni lähetti minulle liput Turkuun tunnin vaihdolla YKSIN. Vitsi että nauroin ja samalla olin kiitollinen.

Junamatka on ihan juuri junailtu ja naureskelin tämän olleen aivan liian lyhyt matka. Mitä sitten tein tällä junamatkalla? Join rauhassa smoothien ja cafe Latten, söin patonkia, Instailin ja Facetin, Kuuntelin Sanni Nevalaisen Tie runsauteen meditaation, kuuntelin Irinan ”Haluun olla yksin” ja Vain elämää 2019 kauden artisteja, Kävin anopin kanssa Turun juna-aseman kahvilassa ja kirjoitin tämän postauksen paluumatkalla. Kirjoittaminen on minulle voimauttavaa ja huomaan miten kaipaan aikaa tehdä sitä. Junamatka on oiva tapa päästä kirjoittamaan. Tässäpä Vr:lle vinkki tuotteistaa omaa aikaa toivoville äideille joku paketti.

Loppupäivä jatkuu vielä kahdenkeskisellä illallisella mieheni kanssa ja huipentuu Vain elämää -konserttiin Hartwall Areenalla, jossa aion tanssia onnellisena. Äitini ilmoitti jäävänsä meille yöksi, jotta voimme nukkua korvatulpat korvissa talomme kellarikerroksessa.

Muistakaa ottaa kaikki äidit aikaa itsellenne. Se on lapsienkin etu, että äiti jaksaa eikä haluu olla yksin koko ajan.

Lue myös Olen biohakkeri – Haluan tietoa unesta, liikkumisesta ja ravinnosta

The post Haluun olla yksin appeared first on Äiti yrittää.

The post Haluun olla yksin appeared first on Nelkytplusblogit.

Juhlasta juhlaan kuljetaan ja vuosi alkaa kääntyä kohti loppuaan. Muoti ja kauniit vaatteet ovat minua aina kiehtoneet ja niitä on tullut valmistettua sekä itselle, että tyttärille, joten ajattelin tehdä vielä postauksen ompelemistani juhlavista asuista. Vielä on aikaa muutamille juhlille, ennen arkeen palaamista. Meillä naisilla on usein tapana sanoa, kun juhlat on tulossa, että minulla ei ole mitään päälle pantavaa, vaikka usein siellä kaapissa jotakin on. Tähän tahdon sortua myös itse, aina juhliin valmistautuessani, vaikka ompelukone onkin surissut läpi vuoden ja erilaisia asuja on tullut kyhättyä. Kyllä sieltä niitä juhla-asuja löytyy. Linkkien takaa näet enemmän kuvia mekoista ja myös ohjeita ja vinkkejä juhlavien mekkojen valmistamiseen. ORANSSI RÖYHELÖMEKKO Inspiraation sain oranssiin röyhelömekkoon varmaankin rakkaudestani oranssiin väriin. Innostuin röyhelöstä, mutta kyllä minä sen kanssa hieman jouduin painimaan, ennen kuin sain sen sopivaksi. Pirteä mekko sopii hyvin erilaisiin tapahtumiin ennen joulua ja myös hyvin jouluaaton asuksi. KIMALTELEVA MEKKO Vuosi sitten ompelin mekon tyttären gaala-asun jämäpaloista ja tein sellaisen mekon, minkä jämistä sain. Hieman piti miettiä ja suunnitella, että mihin kangas riittää. Kimalteleva mekko on ollut pikkujoulujuhlissa ja myös itse jouluaattona päällä, vuosi sitten. Sain kutsun kirjailija Laura Paloheimon kirjanjulkkareihin ja siellä pukukoodina oli oriental bling. Ainoa bling, mikä minulla löytyi, oli tämä mekko, joten sillä mentiin. HOPEINEN ILTAPUKU Tässä on muuten se tyttärelle ommeltu iltapuku, mistä jäi ne jämäpalat omaan asuuni. Tytär oli todella tyytyväinen tähän gaala-asuunsa ja kyllä siitä kaunis tulikin ja juuri hänen vartalolleen sopiva. Olin ilahtunut ja koin hengenheimolaisuutta kirjailija Laura Paloheimon kanssa, sillä hänkin oli itse asunsa ommellut. Laura kertoi myös usein ompelevansa asuja ja varsinkin näitä dramaattisia juhlapukuja. Kiva oli kuulla, että myös hän kikkailee vanhoista jutuista erikoisempia tuunailuja ja koristeita asuihinsa. Lauran asu on kyllä upea. Mikäli kiinnostuit Lauran uudesta äänikirjasta, Sinut haluan vain, niin pääset tutustumaan ja kuuntelemaan siitä pätkän täältä. BLACK ROSES DRESS Huawei-gaalassa asukoodina oli tumma puku/cocktail ja se taas innoitti minua loihtimaan jotain tyylikästä ja hieman glamouriakin sai olla mukana. Musta ruusumekko unelmatylli-hihoilla ja yläosassa, onnistui yli odotusten. Hiukan jännitti tuon unelmatyllin leikkaaminen ja ompeleminen. Hauska, mutta armottoman pölisevä black roses -kangas, oli rasittavaa leikata. Ommeltuani mekon, jouduin imuroimaan sen saumat, sillä muuten en saanut noita hippusten tippumisia loppumaan. Mutta mukavinta oli, että tuon ruusukankaan ompeleminen oli kuitenkin helppoa ja siitä ei edes huomaa, missä sisäänotot ja saumat kulkevat. Miten sinä vietät loppuvuoden juhlia ja onko asulla silloin väliä?

The post JUHLASTA JUHLAAN appeared first on Kristallikimara.

The post JUHLASTA JUHLAAN appeared first on Nelkytplusblogit.

Tänä jouluna OSTIN itselleni joululahjan, joka sai minut VIHDOIN vuosikymmenten jälkeen pitämään pölypalleroiden metsästämisestä! Olen aina inhonnut tarttumista pölynimuriin. Paljon mieluummin kuuraan vaikka kylpyhuonetta tai puhdistan lattiakaivon kun imuroin. Muistan lapsuudesta kuinka Muumipeikko maitokannuineen katosi imurin ahnaaseen kitaan kirjassa “Vaan kuinkas sitten kävikään”.  Muumikirjan pölynimuri muistutti ulkonäöltään ihan isoäidin imuria. Lapsena pölynimuri oli jopa pelottava mutta inhoni sitä kohtaa johtui kyllä puhtaasti rakkineen hankalista käyttökokemuksista. Muistan myös kutsuneeni pölynimuria jostain kumman syystä “imiiriksi”.

Miele merkkinen pölynimurini “alkoi yskimään” jo alkusyksystä ja sen teho myös heikkeni. Yritin juuri muistella montako imuria olen elämäni aikana omistanut ja on niitä varmasti 3-4 ainakin ollut. Koirataloudessa pölypallojen metsästämisen lisäksi on pakko säännöllisin väliajoin myös ottaa lattialta ylimääräiset Minnien karvat pois. Russelin karvat ovat lyhyitä ja “neulamaisia” joten ne myös pistelevät ikävästi paljaisiin jalkoihin jos sattuvat jäämään mattoihin sopivasti pystyyn.

Olin tehnyt pitkin syksyä jo “myyräntyötä” ja vertaillut eri varsi-imureita koska olin päättänyt vihdoin päästä eroon sekä “vedettävästä imurista” että myös johdoista. Joulun alusviikolla matkasin sitten eräänä päivänä Länsisatamaan Verkkokauppaan ja ostin itselleni Dyson V10 varsi-imurin. Haluan korostaa tässä vaiheessa ettei tämä postaus ole “kaupallinen yhteistyö” eli pölynimuri kotiutui meille kun pankkikorttini oli vingahtanut maksupäätteessä. Huomasin, että nyt joulun jälkeen tämän saman mallisen varsi-imurin saa vielä hieman halvemmalla Verkkokaupasta. Olin alunperin ajatellut hankkivani Dyson V11-mallin mutta koska sitä ei löytynyt suoraan hyllystä hautasin haaveen siitä.

No miksi minä nyt sitten rakastan imurointi! Johdottomuus ja pelkän “varren” kanssa kodissa eteneminen on nopeaa. Toisekseen on muuten erittäin palkitsevaa nähdä mitä tuonne läpinäkyvään pölysäiliöön oikein kertyy likaa. Kolmanneksi säiliön tyhjentäminen käy erittäin näppärästi ja helposti vaikka joko suoraan taloyhtiön roskasäiliöön tai itse olen mennyt parvekkeelle ja vetänyt muovipussin säiliön ympärille ja tyhjentänyt roskat sinne sulkien pussien. Ei enää mitään pölypusseja! Neljänneksi itse pölynimuri menee siivouskomerossa todella pieneen! Viidenneksi akku kestää oikein hyvin kun ei käytä ihan täyttä tehoa. Huomasin melko nopeasti ettei akkua kannata hurruutella tyhjiin täydellä teholla koska myös alempi teho on ihan riittävä. Kuudenneksi minä rakastan itse laitteen keveyttää ja sitä etten joudu raahaamaan mitään perässäni.

The post Miten minä aloin pitämään imuroinnista? appeared first on Nelkytplusblogit.

Tämän joulun suosikkikirjakseni osoittautui syksyn kirjamessuilta hankkimani muutaman vuoden takainen joulukirjahittti Hyvää Joulua. Huomasin selaavani sitä joulunpyhinä useampaankin kertaan ja sivuilta löytyi monta reseptiä kokeiltavaksi. Kaikkea en tietenkään ehtinyt tänä vuonna, joten jotain jää ensi jouluun (ja todennäköisesti vielä seuraavaankin).

Olen yleisesti ottaen huono lukemaan jouluisia teemakirjoja. Ne ovat monesti toistoa jo aiemmin luettuun. Perinteissä ei ole mitään vikaa, paistoinhan minä kinkunkin aatonaattona ihan vain sen takia, että “kun kinkkua pitäisi olla” ja odotin äidin piimäjuustoa ja rosollia malttamattomasti. En kuitenkaan halua välttämättä lukea variaatioita vanhasta, vaan mielellään jotain ihan uutta.
Hyvää joulua – kirjassa perinteet ja uudet jutut ovat mukavasti tasapainossa. Ei mene liian vieraaksi, mutta mielenkiinto säilyy – ja aina on herkullista.

Johanna Lindholm, Teresa Välimäki, valokuvat Laura Riihelä 
Oma ostos kirjamessuilta 

Jos jostain pitää tämän kirjan osalta nipottaa, niin tarinallisuutta ei sen sivuilta löydy. Olisin mielelläni lukenut reseptien taustoista tai niiden herättämistä ajatuksista (niin kuin aina). Huomasin puutteen tosin vasta noin kolmannella lukukerralla. Luulen kuvien ja reseptien puhuvan puolestaan, sillä tunnelma kietoo lukijan pauloihinsa ihan joka sivulla. Sitä voi melkein haistaa ja maistaa mielessään esitellyt herkut.

Tulin lopulta joulukuussa kokeilleeksi kahta eri reseptiä. Ihan ensimmäiseksi oli aivan pakko kokeilla mandariiniankkaa. Resepti ei ole työläs, mutta lopputulos juhlava ja kaunis. Kastike oli taivaallista. Se melkein pakotti nuolemaan lautasen (mutta päädyin sittenkin kaapimaan tarjoiluastian ja paistovuoan pohjalta lusikalla).

Jouluaattopöydässä meiltä löytyi parmankinkulla ja salvialla täytetty possunfileerulla. Aivan mahtava kinkun sijainen (itse kinkku syötiin muina päivinä ja erityisesti lämpimissä voileivissä).

Jostain syystä päädyin tänä vuonna kokeilemaan erityisesti näitä pääruokaesimerkkejä. Kirjasta löytyy kuitenkin myös paljon muuta, eikä reseptien käyttöä tarvitse rajoittaa pelkästään jouluun.

Luvut on jaettu houkuttelevasti Talviaamuista napostelun ja pääruokien kautta leivonnaisiin ja vegaaniseen jouluun. Varsinaisen juhlaruokailun lisäksi on osionsa myös ruokalahjoille, koristelulle sekä tietysti juhlapöydän tähteiden käyttöön.

Reseptit eivät aina ole superyksinkertaisia, mutta ne eivät kuitenkaan vaikuta vaikeilta. Kyllähän sitä nyt juhla-aterian eteen voi pientä vaivaa nähdäkin, kunhan ei tarvitse päätyä kyyneliin.

Kaikkiaan Hyvää joulua on oiva kirja joulun tunnelmointiin ja talvikauden ideoiden etsintään. Tästä kirjasta on iloa useammaksi vuodeksi.

The post Hyvää joulua! – jotain ensi vuodeksikin appeared first on Nelkytplusblogit.

Vuosia ehti kulua monta, kun viimeksi kävimme Seilin saarella, jonka historia hakee vertaistaan meidän saaristostamme. Seili on kaunis ja mielenkiintoinen saari, joka pitää sisällään surullisia tarinoita. Samaan aikaan kun olimme Seilin saaressa, sattui vakava veneonnettomuus lähellä saarta, kun moottorivene ja purjevene törmäsivät toisiinsa. Onnettomuudessa kuoli kaksi ihmistä. Ehkä tuo merionnettomuus antoi vielä oman lisänsä Seilin kertomukseen.

Tämä kylpyläloma aivan Tallinnan sydämessä kiinnosti monia. Uudistettu Tallink Spa & Conference hotelli sijaitsee kuuden minuutin kävelymatkan päässä Tallink Siljan Tallinnan terminaalista. Blogijutussa nautitaan hotellista ja ihanasta spasta.

Minua odotti mielenkiintoinen yhteistyö sähköpostissani. Pääsin tutustumaan uuteen suomalaiseen palvelukonseptiin Puhtiin, jonka avulla voi selvittää, kuinka oma elimistö voi. Helppoa ja joustavaa. Vastauksessa tulokset on raportoitu selkeäsi. Olin mielissäni testistä, sillä edellisistä omista mittauksista oli liian kauan aikaa. Blogissa lisää Puhtia.

Katoava maa on koskettava tarina. Se on tarina Helenasta ja Aarnesta, ikääntyvästä avioparista, jonka elämään on saapunut kutsumaton vieras, Alzheimer. Satu Rasilan kirjoittama näytelmä on kaunis, haikea ja surumielinen. Olin esityksen jälkeen liikuttunut ja näytelmä oli pitkään ajatuksissani. Tarina koskettaa niin monia meistä.

Tallinnan uusi ja trendikäs alue on huomioitu myös lukijoitteni keskuudessa. Noblessner on  tällä hetkellä Tallinnan nopeimmin kehittyvä alue. Monien mielestä myös kiinnostavin. Postauksessa katsaus Noblessnerin historiaan ja mitä Noblessner nyt tarjoaa.

Minusta on hienoa, että kirja-arvostelu kohoaa yhdeksi luetuimmaksi  jutukseni. Eija-Riitta Korholan kirja ansaitsee sen. Minua kosketti kirjasta erityisesti tämä lause: “Olen nähnyt läheltä niin monta hienoa ihmistä, joiden taistelutahto ja rakkaus olisi riittänyt vaikka mihin, mutta silti julma sairaus vei heidät.”

Ravintola Pinella nousi myös luetuimpien juttujeni joukkoon. Olen siitä mielissäni, sillä isotätini tarina liittyy Pinellaan, tuohon yhteen vanhimpaan ravintolaan Suomessa. Taiteilijoitten ravintolaan.

Tallinnan tarinat ovat vahvasti edustettuina luetuimmissa postauksissani. Tallinna on mielenkiintoinen kaupunki.  Fotografiskassa oli ihastuttuava Kirsty Mitchellin näyttely, kun kävin siellä marraskuussa. Mitchellin upeat teokset päättäköön tämän vuosikatsauksen.

The post Vuoden 2019 luetuimmat postaukset appeared first on Nelkytplusblogit.

Poropasta

Avocado-sitrussalsa

The post Poropasta & avocado-sitrussalsa – sopii vaikka Uudenvuoden pöytään appeared first on Nelkytplusblogit.

Blogi sen kun kuihtuu kun äitiliini huitelee maailmalla. Muutama kuva ihanasta Tallinnasta- kontrastien, värien ja (edukkaan) herkkuruuan kaupungista. Tekstiä yritän saada aikaiseksi huomenna tai ylihuomenna! Nyt petiin! Puss!

The post Tallinna on aina hyvä idea appeared first on Nelkytplusblogit.

Eilen oli Vain Elämää 2019 juhlakauden ensimmäinen konsertti Hartwall Arenalla ja tänään sunnuntaina toinen. Molemmat konsertit olivat loppuunmyytyjä ja uskallan väittää, että tulijoita olisi varmaan ollut vielä kolmanteenkin konserttiin. Olihan tämä Vain Elämää 10.juhlakausi.

Hirvensalmen Satulinnaan palasivat Samu Haber, Elastinen, Paula Vesala, Antti Tuisku, Erin, Maija Vilkkumaa, Lauri Tähkä ja VilleGalle! Kaikki ihan huippuartisteja, joista Erin oli mukana jo ihan ensimmäisellä tuotantokaudella 2012! Miten nopeasti aika oikein kuluu koska muistan vielä tuosta ensimmäisestä jaksosta ihan elävästi muutamia kohtauksia mm. kun Cheekilta takavarikoitiin muiden toimesta kännykkä hetkeksi. Ja Erinin tulkinta Cheekin “Mitä tänne jää kun mä lähden täältä” biisistä on ihan upea huippua “papatusta”.

Lauri Tähkä edusti yksin juhlakonsertissa 5.tuotantokautta. Lauri Tähkä tulkinta Mikael Gabriel Kipua -biisistä jäi soimaan päähäni ja sitä kuulee edelleen myös radiosoittona. Samu Haber osallistui 6.tuotantokauteen, joka kuvattiin ensimmäistä kertaa Mondan linnassa Espanjassa. Artistikattaus oli mielenkiintoinen vaikka itse kuvauspaikasta en liiemmin sytyttänyt. Ei vetänyt minusta vertaa iki-ihanalle Satulinnalle. Samu Haber oli etäisesti tuttu Sunrise Avenusta mutta hän yllätti minut positiivisesti Yön Joutsenlaulu -tulkinnallaan.

Yksi illan näyttävimmistä esityksistä oli Paula Vesalan Nyt kommentoin, joka on Antti Tuiskun En kommentoi biisiin tehty. Huikeat sanat ja valoshow! Ylipäätänsä juhlakauden konsertti oli myös musiikin lisäksi äärimmisen visuaalinen ja näyttävä. Koko ajan tapahtui!

Encore esityksenä kuultiin lopuksi vielä Paula Vesalan ja Maija Vilkkumaan johdolla Vilkkumaan Tähti -biisi, joka päätti huikean konsertin. Kiitos huikeasta illasta! Lähdin kotiin ihan pökertyneenä ja olen kuluvan päivän sulatellut Vain Elämää juhlakauden konserttia. Taidan katsoa Satulinnan jaksot vielä kerran muistin virkistämiseksi! KIITOS  ♥

The post Vain Elämää 2019 – juhlakauden konsertti appeared first on Nelkytplusblogit.

Vuosi on vaihtumassa ja alkaa olla vähitellen aika palata normaaliin syömiseen, etenkin jos joulun aikana on tullut herkuteltua. Itse herkuttelin kyllä reissussa, mutta kohtuudella. Liikuin myös, mutta vähemmän kuin kotona. 

Terveellisiin elämäntapoihin siirtymisen voi kuitenkin tehdä fiksusti. En suosittele kituuttamaan todella pienellä ruualla sen takia, että on joulun aikaan syönyt enemmän. Enkä myöskään suosittele liikkumaan enemmän. Nämä lisäävät vain riskiä siihen, että herkuttelu ja suurempien määrien syöminen vain lisääntyvät seuraavina päivinä. Ja kun tätä jatkuu pidempään, keho ei kestä ja se sairastuu. Oikotietä onneen ei ole, ja olennaista onkin tietynlainen armollisuus itseä kohtaan ja myös kärsivällisyys. Muutokset kannattaa tehdä rauhallisesti.

Netti on pullollaan valmennuksia, jotka lupaavat painonpudotusta. Paino varmasti putoaa, jos syöt aamiaiseksi vain kananmunan ja desin jugurttia, mutta pystyykö tällaista ruokavaliota kukaan noudattamaan lopun elämäänsä? Paino tulee takuuvarmasti takaisin, kun lopetat niukkaenergisen dieetin. 

Vuodenvaihde on aina sellainen hetki, jolloin suuntaamme ajatusta enemmän elintapoihin. Uudenvuoden lupaukset eivät aina pitkälle kanna, vaan pysyvään elämäntapamuutokseen tarvitaan enemmän. Uskon itse, että suurin asia meillä tässä asiassa on ehkä mentaalipuolella. Jos painonpudotus ei ole koskaan onnistunut ja kilot eivät karise, voi itseään tarkastella vähän tarkemmin. Sinä onnistut -kirja on täynnä vinkkejä, melkein 500 sivun verran siihen kuinka onnistut. Mutta annan kuitenkin muutaman vinkin kevyempään oloon myös nyt. 

10 vinkkiä kevyempään oloon

Juo paljon vettä
Lisää lautaselle kasviksia
Tee smootheja ja vihermehuja välipalaksi
Suosi puhdasta ruokaa, vältä prosessoitua
Venyttele (se parantaa aineenvaihduntaa)
Pulahda avantoon ja ota kunnon löylyt
Kävele luonnossa ja hengitä raitista ilmaa
Lisää hyötyliikuntaa (pari jumppaa viikossa eivät auta, jos elämäntyyli on muuten passiivinen)
Lue inspiroivia kirjoja ja katso inspiroivia instatilejä tueksi terveelliselle elämälle
Jätä herkut väliin

Itse teen ruuat aina alusta loppuun, enkä (yleensä) osta puolivalmisteita tai prosessoitua ruokaa. Siihen toki menee paljon aikaa, ja olemassa on myös elämää helpottavia tuotteita kauppojen hyllyillä, joita voi aivan mainiosti käyttää osana tervellistä ruokavaliota (välillä). Kannattaa kuitenkin katsoa, että tuote sisältää mahdollisimman vähän sokeria tai lisäaineita. Vielä muutama vuosi sitten olin sitä mieltä, että ehdottomasti ei tällaisia valmiita tuotteita, mutta nekin ovat parempi valinta kuin jokin valmis epäterveellinen tuote. Eli aina voi suhteuttaa asioita. Jos oikeasti on kiire, voi silloin hieman oikaista. Valmis smoothie on parempi juttu kuin kourallinen konvehteja.

Vuosia olin todella fanaattinen puhtaan ja terveellisen ruuan suhteen, mutta olen oppinut löysäämään asennettani sen suhteen ja kehokin voi paremmin eikä paino enää heittele samalla tavalla. On tärkeää syödä puhtaasti ja terveellisesti, mutta tärkeää on myös suhtautua syömiseen rennolla tavalla. Minulla ei ole enää kieltolistoja, syön oikeastaan kaikkea (paitsi punaista lihaa jota en ole syönyt 25 vuoteen). Suosin mieluusti kasvis- ja vegaaniruokaa, mutta en tee elämästä vaikeaa jos sellaista ei ole saatavilla. 

Itse syön herkkuja viikottain, mutta pidän sen kohtuudessa. 80/20 sääntö on melkoisen hyvä silloin kuin pudotettavaa ei ole. Kun syöt tervellisesti 80%:sti, ei haittaa vaikka 20% syömisestä olisikin vähän epäterveellisempää. 

Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tärkeämpää on se miten ajattelet, miten voit itse muuten ja millaista elämäsi on tunnetason asioiden osalta. Ihminen joka tekee kaiken “oppikirjan mukaan”, mutta stressaa ja on negatiivinen, on todennäköisesti vähemmän hyvinvoiva kuin se joka ottaa elämän rennosti ja positiivisesti ja herkuttelee välillä. Keho ja mieli ovat kokonaisuus.

Reissussa minua haastatteli eräs venäläistoimittaja hyvinvointiin liittyen. Tutustuimme autossa matkalla Koh Taloun saarelle, ja juttelimme kaikenlaista päivän aikana muutenkin. Päivän päätteeksi hän pyysi meiliosoitteeni, että voisi lähettää kuvia minulle joita oli päivän aikana ottanut. Meilin tullessa, hän pyysi saada haastatella minua. Haastattelu sovittiin hotellillemme, ja keskustelimme mm. siitä miten pilates auttaa selkävaivoihin, onko se vain naisille, millainen liikunta polttaa parhaiten rasvaa, mitä ruokia kannattaa välttää ja paljonko päivän aikana pitäisi liikkua. Lopuksi hän kysyi mikä on hyvän elämän salaisuus. Vastasin, että se on ehdottomasti positiivinen elämänasenne, kiitollisuus ja hyvä mielentila. Herkutella saa siis aivan mainiosti välillä kun muistaa mielen vaikutuksen hyvinvointiin. Uskon, että se on lopulta se suurin tekijä!

Hyvällä mielellä ja rennolla asenteella ensi vuotta kohti!

The post 10 vinkkiä kevyempään oloon appeared first on Nelkytplusblogit.

Lihapiirakat tai tuttavallisemmin lihikset (kasvisversiona vihikset) itse tehtyinä ovat niin herkullisia – sellaisenaan tai nakeilla täytettyinä vaikkapa uudeksi vuodeksi! Kaikki uppopaistettu tuntuu aluksi…

The post Ne aidot lihapiirakat appeared first on Beach house kitchen.

The post Ne aidot lihapiirakat appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Rachidin tacos appeared first on Nelkytplusblogit.

Kuvailin Copanin mayaraunioita Hondurasissa näin: “Copanin rauniot ovat turistille inhimillinen kohde. Alue ei ole kovin laaja, eikä kiivettävää…

The post Tikalin mayaraunioilla Guatemalassa appeared first on Meriharakka.net.

The post Tikalin mayaraunioilla Guatemalassa appeared first on Nelkytplusblogit.

Vuoden 2019 toiseksi viimeisen päivän päätteeksi ajattelin tehdä pienen yhteenvedon kuluneesta vuodesta Marjon matkassa -blogin puolella. Seuraan itse kuukausittain mitkä postaukset nousevat luetuimmiksi mutta silti näin loppuvuodesta tulee yllätyksiä kun saa käyttöönsä koko vuoden tiedot.

Itseäni totta kai bloggaajana kutkuttaa tietää mistä te blogini lukijoina olette kiinnostuneita. Blogiahan en kirjoita itseäni varten päivänkirjan omaisesti vaan kaikki postaukset on tarkoitettu luettaviksi. Vaikka en mikään “tilastojen rakastaja” olekaan on mielenkiintoista nähdä mitkä jutuista osuvat ja uppoavat eniten.

Viime vuoden selkeästi luetuin postaus oli helmikuussa kirjoitettu “Uusi kortteliravintola Meiccu tarjoaa mutkatonta kotiruokaa upeassa ympäristössä”. Olen itse todella iloinen, että niin moni on löytänyt postauksen ja siihen on tullut myös kommentteja. Vanha perinteikäs kortteliravintola kiinnostaa ja uskon, että siellä on piipahdettu myös herkuttelemassa vaikka ravintoloitsija on vaihtunut ja pieniä muutoksiakin on tapahtunut.

Kymmenen luetuimman postaukseni joukkoon mahtuu Loviisasta tehty juttu sekä Wanhan Ajan Joulukodeista että Loviisan Wanhoista Taloista. Tämä ei yllätä minua yhtään sillä Loviisa kiinnostaa teitä lukijoita vuosi toisensa jälkeen. Nyt kuluvana vuonna sain vielä kunnian toimia yhtenä VIP-bloggaajana elokuun tapahtumassa joten sitäkin kautta tuli lukijoita.

Kirjoitin “Nikkilän entisen mielisairaalan upeat jugendtalot” postauksen jo 2018 ja silloin se oli luempien joukossa kuten myös nyt tänä vuonna. Kuluvan vuoden aikana blogiin on tullut kommentteja henkilöiltä, joiden omaisia on ollut Nikkilässä aikoinaan potilaina. Etsiessään tietoja Nikkilästä he ovat törmänneet postaukseeni. Entisiä sairaalan työntekijöitä on myös jättänyt kommentteja ja graduaan varten tietoja Suomen mielisairaaloista etsivä opiskelija. Olen erittäin kiitollinen kaikista kommenteistanne!

Tallinnassa olen käynyt monesti useiden vuosien aikana mutta nyt kärkikymmenikköön nousi viime toukuussa julkaistu postaus “Tallinnan uusi Mustamäe Elamus Spa tarjoaa erilaisia elämyksiä”. Kiva, että ihmiset ovat löytäneet tähän juttuun ja sitä kautta myös toivottavasti upouuteen ja elämykselliseen paikkaan. Oli jännä käydä Mustamäellä, jossa ihan Tallinnan ensimmäisinä vierailuvuosina käytiin “legendaarisella Mustamäen torilla” ihmettelemässä ja ostoksilla.

Viime vuoden 10 luetuimman postauksen joukossa on myös “Huoli omasta karvakaveristani”, joka on kirjoitettu jo vuonna 2015. Henkilöt, jotka etsivät apua koirien sarveiskalvo ongelmiin varmasti löytävät tämän kirjoituksen netistä etsiessään apua koiransa silmäongelmiin. Uskoisin ettei erikoisesta “grid-toimenpiteestä eli sarveiskalvon tuoreistamisesta” ole paljoa kirjoitettu koiranomistajan näkökulmasta joten siksi aihe kiinnostaa. Olen saanut myös sähköpostia liittyen koirien silmäongelmiin lukijoilta. Vertaistuki on tärkeää!

Myös postaus “Tuhannen tuskan kahvila Liisantalossa” on noussut ilmeisesti muiden Loviisan postausten mukana nyt kymmenen kärkeen. Itse kahvilassa olen käynyt monesti mutta blogikirjoitus siitä syntyi kesällä 2017. Hurmaava paikka ja jos käyt Loviisassa niin “must to visit” -kohde ehdottomasti. Se tunnelma ja ne herkut!

Kesäinen Riian risteilyni on myös kiinnostanut ja postaus “Silja Europa risteilee Riikaan tänä kesänä vielä kerran” on luetuimpien kymmenikössä. Silja teki viime kesänä kolme erikoisristeilyä Riikaan ja olin itse toisella reissulla mukana. Toivottavasti myös ensi kesänä Riika on mukana erikoisristeilynä sillä Latvia ja Riika tuntuvat kiinnostavan. Olen saanut myös sähköpostia liittyen Riian museovierailuihin mm. muotimuseon osalta.

“Uudenkaupungin Wanhat Talot 2019” -postaus löytyy myös luetuimpien joukosta. Kiva, että tämä joka toinen vuosi järjestettävä ja “vähän kauempana pääkaupunkiseudusta” oleva upea talotapahtuma on saanut lukijat kiinnostumaan. Olen käynyt UGIN talotapahtumassa jo muutamia kertoja joten tästäkin alkaa muotoutua jo perinne. Ollaan jo syyskuun alkupuolella mutta kesäisissä tunnelmissa ja merenrannalla myös täällä.

Kirjoitin kuluvan vuoden helmikuussa hyvin henkilökohtaisen postauksen liittyen omaan terveydentilaani ja myös te lukijat olette löytäneet sen. Kolonoskopia ja “viime hetki” on 10.luetuin postaus. Paksusuolentähystys on herättänyt ajatuksia myös monissa lukijoissa ja olemme vaihtaneet sähköpostilla ajatuksia “vatsavaivoista”. Muutama teistä sai rohkeutta tai sysäyksen tämän vuodatukseni jälkeen varata oman ajan tähystykseen. Hyvä niin koska ei “pidä odottaa sitä viime hetkeä” kun minä tein.

Otan vielä muutaman kärkikymmenikön ulkopuolelle jäävän postauksen, jotka haluan mainita. Nämä postaukset ovat myös keränneet ihan kivoja lukijamääriä.

Nuutajärven lasikylä ja mielenkiintoinen WhyNot – Finnish American Art Glass -näyttely

Sudden deafness – pelottava “hiljaisuus” 
Tämä äkillistä kuulonmenetystä käsittelevä postaus on tuonut myös paljon sähköposteja henkilöiltä, joille on sama “vaiva” sattunut kohdalle. Kaikki eivät valitettavasti ole olleet yhtä onnekkaita kuin minä vaivani kanssa.

Rummu Karjäär – mystinen louhos ja uponnut vankila Harjumaalla

Kuluneen vuoden 2019 aikana syntyi 186 postausta kun huomenna julkaistaan vielä yksi. Viime vuoden hurjaan tahtiin – 203 postausta – ei päästy tänä vuonna. Mutta kuluneen joulukuun aikana ilmestyy 30 postausta kun olen niin jouluhullu.

Marjon matkassa -blogi täytti 7 vuotta 25.12. ja tätä tullaan kyllä juhlistamaan täällä blogissa kun joulusta ja vuodenvaihteen hässäköistä päästään yli. Arvontaakin voi odotella…

Kiitos kun olette tänäkin vuonna olleet Marjon matkassa ja aktiviisesti kommentoineet. ♥
Ilman teitä lukijoita tätä blogia ei olisi olemassa joten jatketaan vuorovaikustusta edelleen. ♥

The post Marjon matkassa 2019 pähkinänkuoressa appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Välipäivien puuhasteluja appeared first on Nelkytplusblogit.