♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Jouluiloa! appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Hyvää joulua! appeared first on Nelkytplusblogit.

Suomen Turku julisti hetki sitten joulurauhan ja laskeuduimme jouluun lopullisesti! Eilen vielä touhuttiin ja tehtiin joulua. Koko joulukuun kissojen ja koirien kanssa etsitty tonttuovikin löytyi eilen myöhään iltasella. Siellä se oli joulukoristelaatikossa! Vaikka kapistusta oli laatikosta etsitty useita kertoja niin eipä vain ollut pistänyt silmään aiemmin. Perin outoa mutta minulle sattuu usein jouluvalmisteluissa “näitä hassuja katoamisia”

Illalla kirjoittelinkin jo tuonne Instagramin puolelle “Jos jotain jäi tekemättä tai unohtui niin tärkeitä on kuitenkin perhe, läheiset, rauha ja yhdessäolo.” Kun selvisin eilisestä kauppakeskuksen väenpaljoudesta ja ruokakaupasta kotiin viimeiset hankinnat mukanani oli helpottunut olo. Joulu voi vihdoin tulla ajattelin ja niinhän se tulikin kuten aina ennenkin. Kynttilöitä ja rauhallista hyssyttelyä pimeässä joulukuun illassa. Jouluvillapaita päällä ja jalassa villasukat.

Aamulla varhain tänään aloin keittämään riisipuuroa ja totta kai maitoon. Pakko tunnustaa, että lorautin sinne vielä kermaakin. Kyllä riisipuuro jouluaattoaamuna maistuu sitten makoisalle. Toinen jouluaamun herkkuni on joululimppu maksamakkaran kera. Limpussa voi ola myös rusinoita.

Kohta lähdemme hautausmaalle viemään kynttilöitä poisnukkuneille. Sitten onkin vuoro siirtyä jouluherkkujen pariin. Joulun on herkuttelen aikaa myös ja hyvällä omalla tunnolla. “Se mitä nautitaan joulun ja uudenvuoden välillä ei ole yhtä merkityksellistä kuin se mitä nautitaan uudenvuoden ja joulun välillä” ja tämähän on totista totta.

♥ Hyvää ja makoisaa joulua kaikille ♥

The post ♥ Hyvää joulua – nyt on vihdoin jouluaatto ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.

On jouluaatto ja kaikki on jo valmiina vieraiden tulla.  Aamupäivän puuhailun jälkeen katselin ja kuuntelin Turun joulurauhan julistusta teeveestä. Vaikka Turun suurtorille ei meiltä kovin pitkä matka ole, en saanut raahattua sinne itseäni tänäkään vuonna. Joulunalusaika on ollut kiireinen ja stressaava niin töissä kuin omassakin elämässä.

Tänä vuonna minunkin muistoihini siirtyy hieman erilainen joulu. Vielä viime vuonna meillä kokoontuivat jouluaattona kaikki läheiseni ja rakkaani. Tänä vuonna kokoonpano on toisenlaisen. Poika on miniäehdokkaan lapsuudenkodissa ja anoppini kotonaan, jossa hänelle seuraa pitää kälyni.

Tätä joulua vietämme muistellen isännän isää, appeani ja lastemme Eino-pappaa, jonka 90-vuotisjuhlia vietimme vielä marraskuussa ja joka kaksi viikkoa ennen joulua nukkui pois.

Aattoillan aterialle saamme kuitenkin tyttäreni, veljeni ja äitini. Ja tottakai tyttären Micu-kisulin ja veljeni Peppi-koiran. Kukat ja kynttilät ovat vielä pöydillä – vaan kun Micu saapuu, on ne aterian jälkeen siirrettävä piiloon työhuoneeseen, sillä ne houkuttavat liian paljon meidän täystuhoamme. Huomenna joulupäivänä yhteisen pöydän äärellä ovatkin jo sitten mukana myös poikani ja miniäehdokas – ehkä anoppi ja kälykin, jos he vain jaksavat. 

Olen monena vuonna iloinnut siitä, että olemme saaneet olla koko joukko koolla. Tänään yksi on joukosta poissa ja vaikka osasimme appeni kuolemaa odottaa, tuli se sittenkin yllätyksenä. Silti olen kiitollinen, että koko muu joukko vielä tämänkin joulun kanssamme viettää täällä meillä kotona.

Tällaisena jouluna joulu rakentuu pienesti. Ei suuria pitoja, ei riehaa eikä tonttuleikkejä – isäntä tosin on perinteisen tonttulakkinsa jo päähänsä laittanut. Tällaisena jouluna se joulun sanomakin ja seimen lapsi  tulevat eläviksi ja mielen täyttää haukeus, hartaus ja kiitollisuus.

Meille kaikille annan evääksi emeritapiispa Irja Askolan joulusiunauksen vuodelta 2014. Sinulle – ja minulle. 

Joulu on täynnä tarinoita, ruuhkaksi asti.

Joulu on täynnä tarinoita, ruuhkaksi asti. 

Naistenlehdet, valokuva-albumit, anopit ja omat muistot

määrittelevät joulua. Sitä aidon tuoksuista joulua.

Aina ei yllä siihen tuoksuun saakka.

Ei kestäisi ensimmäistäkään joululaulua, lahjamainosta eikä

juhlaruokareseptiä.

Itsellänikin on joskus ollut sellainen joulu.

Voisiko silloin muistaa sen sekavan ensijoulun?

Maria synnyttää kaukana naapurinnaisten tuesta,

Josef hämmennyksessään väsyneen vaimonsa ja itkevän lapsen keskellä.

Miten me keksimmekin tämän kaiken jälkeen

jouluidyllin, sisäsiistin leikin?

Suostuimme joulusuorittajiksi, juhlamoralisteiksi. 

Jumala ei sanonut,

tehkää täydellinen joulu.

Hän sanoi: Vapahtaja on syntynyt.

Unohtuivatko meiltä ne yllätysvieraatkin?

Enkelit, jotka sanoivat

ja sanovat:

Älkää pelätkö.

Rukoilen Jumalan lämmittävää läsnäoloa sinne,

missä joulu jo tuoksuu ja valmistelun ilo täyttää hyrinällään huoneet.

Mutta sinnekin, missä ei jaksaisi mitään eikä ketään.

Jouluolo vapiseva, viiltävän kylmä.

Tai kaipuun kyynelten kastelema.

Ja sinne, missä jouluystävyyttä, leipää ja rakkautta jaetaan uusin tavoin,

perinteistä poiketen. 

Jumala,

siunaa Sinä joulumme,

meidän kaikenlaiset joulumme.

– Irja Askola –

The post Joulunajan ajatuksia 2019 appeared first on Nelkytplusblogit.

Ja keskellä kuvakokoelmaa vietän synttäreitäni. No, missäpä muualla kuin teatterissa. Kuva Turun kaupunginteatterin kahviosta. Katoavaa maata olimme katsomassa. Ja niin minäkin pääsin listalle  

The post Best nine on Instagram 2019 appeared first on Nelkytplusblogit.

On aika taas avata Adan, Bean, Cian ja Danan eli ABCD-tyttöjen joulukalenterin luukut 19 – 24.

 joulukuun päiviään seuranneita. Hyvää joulua 

Kiitos kaikille teille, jotka olette seuranneet ABCD-tyttöjen joulukalenterin luukkujen avautumista niin Facebookissa, täällä blogissa kuin myös Instagrammissa. Tuntuu aina vähän haikealta jättää joulukuinen “kalenteripuuhailu” päivärutiineista pois. Ei enää kuvaamista ja tarinoiden kertomista mutta lupaan palata tähän kalenteriasiaan jo reilun 11 kuukauden kuluttua.

The post ABCD -tyttöjen joulukalenteri 2019 – luukut 19 – 24 appeared first on Nelkytplusblogit.

Maanantai 23.12.2019 Aatonaatto

Kello on jo yli yhdentoista. Isäntä ja isot pojat lähtivät elokuviin (Tähtien sota), Toto nukahti joulujännitykseensä ja minä istun kinkkuvahtina. Ei meillä pitänyt kinkkua tänä vuonna ollakaan, mutta sitten kuitenkin ostin pienen tänään. Mistä me muuten teemme joulun välipäivien kinkku-ananasleivät?

Rennosti on tämä joulunvietto lähtenyt liikkeelle. Lukemaan en tosin tosin ole hurjasti kerinnyt. Kuuntelin jonkun verran taas Miina Äkkijyrkästä. Sitten istuin sohvalle fiilistelemään Hyvää joulua – kirjan parissa. Johanna Lindholmin ja Teresa Välimäen 2016 ilmestynyt kirja on täynnä ihania ideoita ja reseptejä joulunaikaan. Huomenna syödään possurullaa kirjan reseptillä, jo aiemmin testasin mandaariiniankan reseptin. Se kastike vei kielen mennessään ja sai melkein nuolemaan lautasen puhtaaksi.

Minun piti jotain jouluista romaaniakin lueskella, mutta jatkoinkin Eppu Nuotion Salome Virta sarjan toista osaa, Sakset tyynyn alla. Se on ollut minulla ihan alkutekijöissään iät ja ajat. Eihän sota-ajan maalauksen ja nykyhetken murhien yhtymäkohtia selvittelevä elokuvaohjaaja nyt ole varsinaisesti kovin jouluinen aihe, mutta mitäs tuosta. Dekkareitakin kuuluu jouluna lukea, eikös vain ?

Keskiviikko 25.12.2019 Joulupäivä  

Hyvää joulua -kirjaa olen selaillut possurullan lisäksi monesta muustakin kohtaa. Tykkään kovasti.

Loppuun olen lukenut eilen ja tänään peräti kaksi kirjaa. Sakset tyynyn alla-dekkari ei ollut loppuratkaisultaan maailman yllättävin, mutta oikein mukava lukututtavuus uskottavuuden rajaa hipovine sattumineen. Toinen loppuun lukemani kirja on Toton joululahjapinosta eli Stephen Hawkingin lapsille suunnattu elämäkerta.

“Pieni opas suureen elämään – Stephen Hawking” sai tosiaan Totonkin taas muuttamaan tulevaisuudensuunnitelmiaan. Hänestä ei tulekaan koodaria Supercellille vaan fyysikko. Sellainen, joka on erityisesti kiinnostunut aikamatkailusta…

Toton joululahjalistalle mahtui muitakin kirjoja. Poika oli saaliiseensa ilmeisen tyytyväinen :

1. Harry Potter ja viisasten kivi kuvitettu versio – Toto sai jo aiemmin syntymäpäivälahjaksi kaveriltaan toisen osan kuvitetusta painoksesta. Sitä luettiin sen verran hartaana, että ajattelin kerätä koko sarjan tai nyt ainakin muutaman ensimmäisen osan. 
2. Pieni opas suureen elämään – Stephen Hawking 
3. Erin Hunter: Väärätähden lupaus – Soturikissat rulettaa aina vaan 
4. Jo Nesbo : Tohtori Proktor ja mahdollinen maailmanloppu – Pierupulveria ja 8v, tarvitseeko sanoa muuta ? 

Kuten huomaatte on tämä joulu ollut rentoakin rennompi perhejoulu. Ruokaa, ulkoilua (synkähköstä kelistä huolimatta), Netflixistä Witcheriä vähintään jakso per päivä ja tietysti kirjoja. Nyt viimeksi laitoin ruokaa jatkaen Miina Äkkijyrkkää. Suomeen diktaattori ja miehet nipistelemään  nännejä – noin vain hieman kärjistäen. En taida olla taiteilijan kanssa ihan kaikessa aivan samalla aallonpituudella.

Lisäksi päätin, että jokin “joulukirja” pitää lukea tuon ruokakirjan lisäksi. Mikä sopisikaan oivallisemmin kuin P.D.Jamesin lyhyiden tarinoiden kokoelma Kuolema joulupäivänä. Nautinnollista.

Viikolla loppuun luettuja :

Eppu Nuotio: Sakset tyynyn alla
Salome seikkailee tällä kertaa ompelijattaren kuvan taustaselvittelyissä. Se kun on pariinkin rintakehään saksilla kiinnitetty.

Teresa Välimäki/ Johanna Lindholm : Hyvää joulua
Aivan ihana jouluinen ruokakirja. Houkuttelevia ideoita täynnä.

Isabel Thomas (kirjoittanut)/Marianna Madriz (kuvitus), suomentanut Kirsikka Myllyrinne
Pieni opas suureen elämään – Stephen Hawking
Ilmeisen inspiroiva kertomus oikean elämän tiedemiehestä.

The post Joulun (luku)päiväkirjaa appeared first on Nelkytplusblogit.

Eilinen päivä meni leffoja katsellessa ja jouluruokia nauttiessa ja tänään iloitaan aikuisten lasten seurasta. Tuntuu, että joulu taas lipeää käsistä. Lapsuuden aattohan kesti ikuisuuden, heh ainakin siihen lahjojen saamiseen saakka.

The post Joulu tunnelmia ja mitä pukki toi lahjaksi appeared first on Nelkytplusblogit.

Toton joululahjakirjat

Viime aikoina on ollut paljon puhetta lasten ja nuorten lukemisesta, tai oikeammin siitä, että he eivät lue. Samalla on pohdittu nuorten- ja lastenkirjallisuuden näkymättömyyttä mediassa. Useampikin bloggari on julkisesti lupaillut kertovansa tulevaisuudessa entistä enemmän nuoremmille sopivista kirjoista, niin minäkin.

Samalla jäi mietityttämään, paljonko itse asiassa luen nuorille(kin) sopivaa kirjallisuutta. Piti oikein käydä vuoden 2019 luetut läpi. Toki itse lukemieni lisäksi olen tietoinen myös Toton suosikeista, vaikka niiden lukumäärä onkin yllättävän rajallinen. Krantumpaa lukijaa lienee vaikea löytää.

Listataan nyt ensin näitä minun lukemiani taustapeilin hengessä. Teen ihan erillisen postauksen Toton suosikeista.

Lastenkirjat 

Ihan puhtaasti lastenkirjoiksi olen vuonna 2019 luokitellut peräti 5 kirjaa. Hivenen ihmetytti sillä kuvittelin kyllä Toton siivellä lukeneeni enemmän. Pienen muistelun jälkeen täytyy kuitenkin todeta, että Toto lukusyynä ei oikein toimi enää. Tänä vuonna poika on aika kylmästi potkaissut äidin pois iltasatulukijan asemasta ja halunnut itse lukea (Harry Pottereita, Soturikissat-sarjaa, Tohtori Proctoria jne…). Tuo siis selittänee lyhyttä listaa edes jonkin verran. Olemme enemmänkin lukeneet sohvalla vierekkäin kuin samaa kirjaa…

Chris Riddell : Ada Gootti ja hiiren haamu, Ada Gootti ja kuoloakin kamalammat kestit
Näitä luimme vierekkäin ja vuorotellen, ja juttelimme välillä. Minä pidin makaaberin herttaisista tarinoista ja yksinäisestä goottitytöstä linnassa. Toto oli silleen, että “ok”… luki kyllä, mikä hänen kohdallaan on jo jonkinlainen voitto kirjalle.

Miina Supinen/Anni Nykänen: Kokkiklubi – Amorin apulaiset 
WSOYn aloittelevien lukijoiden sarja Lukupalat sai Totonkin innostumaan Kokkiklubit ja Painajaispuoti jaksoilla. Nyt tosin ollaan jo noissa kirjoissa lukutaidon osalta suupala-asteella, mutta ihan varmasti ovat hauskaa ja kiinnostavaa luettavaa eka-tokaluokkalaisille.

Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee 
Tämän kuuntelimme äänikirjana. Näin loppuvuodesta Toto on palannut äänikirjoihin ja yhteisiin “lukuhetkiin” äidin kanssa. Ensimmäiseksi kuuntelimme tämän klassikon. Toto tykkäsi äitiä enemmän, mikä lienee hyvä tilanne…

Nopola & Nopola : Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli 
Tämä ei ole vielä ehtinyt luettavien listalle, sillä kuuntelemme sitä parhaillaan. Jännä, miten näytämme palaavan Risto Räppääjiin säännöllisesti. Tätä on jatkunut jo pari vuotta.

Isabel Thomas (kirjoittanut)/Marianna Madriz (kuvitus), suomentanut Kirsikka Myllyrinne
Pieni opas suureen elämään – Stephen Hawking
Stephen Hawkingin elämästä kertova lastenkirja on tämän vuoden vaikuttavin joululahjakirja – vaikuttavin siksi, että se sai Toton vaihtamaan tulevaisuudensuunnitelmansa Supercellin koodarista aikamatkustusta tutkivaan fyysikkoon… 

Nuortenkirjat 

Toto on siinä välillä. Kahdeksanvuotias on vähän nuori suurinpaan osaan YA-kirjoja, joten luen niitä välillä itsekseni. Harry Potterit ovat kuitenkin mielestäni jo enemmän nuortenkirjoja kuin varsinaisia lastenkirjoja, joten olen niiden lisäksi aina välillä yrittänyt esitellä mielestäni vähän “nuoremmille nuorille” sopivia kirjoja. Tänä vuonna olen näköjään itse lukenut nuortenkirjaksi luokittelemani ja myös mielestäni nuoremmalle sopivia ja suositeltavia peräti yhden sarjanaloituksen, yhden trilogian ja yhden ihastuttavan kauhutarinan verran. Kovasti on mennyt fantasiaksi.

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras 
Minä pidin raikkaasti Steampunkia ja seikkailuromaania yhdistävästä tarinasta. Koitin tarjota Totollekin, mutta hän ei lukenut edes takakantta. Tiedä sitten, mikä kirjan nimessä oli vikana… 
No, aika usein käy niin, että kunhan lakkaan tarjoamasta ja jätän sopivasti hollille niin päätyy lukemaan. Minä kyllä tykkäsin ja mielelläni suosittelen myös nuorille lukijoille. 

Magdalena Hai: Gigi ja Henry -trilogia (Kerjäläisprinsessa, Kellopelikuningas, Susikuningatar) 
Taitavasti kirjoitettu tarina ei ole yhtään “aikuisten” fantasiaa yksinkertaisempi teemoiltaan, mutta erinomaisen sopiva nuorille lukijoille (Huolimatta siitä, että Toton kohdalla kohtalo oli edellisen kaltainen)

Ilkka Auer: Domowik 
Lempeää kauhua, jota olen nähnyt verrattavan Liisa Ihmemaassa-kirjaan. Pidin tästä todella paljon ja melkein harmittelen, etten säästänyt joululukemiseksi. Toto taas… no, sanottakoon, että ainakin hän on vastauksissaan johdonmukainen… 

Viimeinen vuonna 2019 YA-fantasiaksi luokittelemani kirja on sitten vähän vanhemmille. Tosin tätä en voi suositella paljon fantasiaa lukeneille. Voi toki olla, että tämän kirjan kohdalla myös ikä teki tepposet ja en kertakaikkiaan vaan ymmärtänyt “ihqu”-piirteitä, mutta Langennut (Lauren Kate) jäi minulla sarjaan “huolimattomasti juonitettua hömppää” – tosin se on suuresti hypetetty ja ilmeisen hyvin todelliseen kohderyhmäänsä uponnut… 

Ensin vähän nolotti lukemieni nuortenkirjojen vähyys. Alunperin olin merkinnyt vain pari. Sitten älysin tarkastella kokonaisluokittelua ja sainkin poimittua useamman, joka voisi olla myös nuortenkirja-listalla, ehkä jopa painotukseltaan enemmän sinne päin kallistuvia. Vaihdoin luokittelua ja päädyin ylläolevaan listaan.

Sitten on monta “aikuisten” kirjaa, jotka voisin hyvällä omallatunnolla antaa ainakin (varhais)teinien luettavaksi.

Kuten nyt vaikka… 

Dekkareista Agatha Christiet olivat ainakin omaa lukemistoani melko nuoresta lähtien. Matka Viisikoista Dame Agathaan ei kestänyt kovinkaan montaa vuotta.  Nykydekkareista puolestaan Flavia de Lucen (Alan Bradley) seikkailut ovat jo päähenkilönsä iän myötä sopivia myös nuoremmille rikostarinoiden ystäville.

Romanttisista tarinoista kiinnostuville (varhais)teinilukijoille Kultaportin kaunottaret antaa melko herttaisen ja siistin vaihtoehdon historiallisesta romantiikasta. Itse luin aikoinaan Angelika-sarjaa vähän yli kymmenen vanhana eli suhteellisen nuoresta. Siinä saattoi osa tarinankäänteistä mennä vähän ohi.

Fantasian alueelta löytyy varmasti myös nuorille lukijoille sopivia kirjoja. Vuonna 2019 lukemani Magician-sarja (Raymond R. Feist) on perinteinen eeppinen fantasia, V.E.Schwabin Magian syvempi sävy puolestaan modernimpaa. Erika Vikin Kaksosauringot-trilogiaa mietin hetken nuortenkirjaksi, mutta kyllä se ehkä kuitenkin vielä painotuksiltaan menee aikuisten puolelle, mikä ei tietenkään millään tavalla estä myös nuorempia lukijoita tarttumasta trilogiaan.

Uudenvuoden lupaus… 

Vuonna 2020 tulen kiinnittämään erityistä huomiota lapsille ja nuorille sopivaan luettavaan. 
Somessa siis #yahaaste… Pysykää kuulolla! 


p.s. muutkin Taustapeilit löytyvät tästä

The post YA & lastenkirjat – mites tuli luettua noin omasta mielestä ? appeared first on Nelkytplusblogit.

Pitkät neulotut sukat joulunpyhinä lämmitti mukavasti, vaikka eihän tämä joulu mitenkään kylmä ollut, ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla. Vettä vihmoi jouluaattona ja harmaata on ollut niin, että joulufiiliksiin ei tahtonut päästä sään suhteen. Neuloin ihan joulun viime metreille saakka, näitä valkoisia sukkia ja tarkoitus oli tehdä näistä joululahjaidea tänne blogiin. En vain ennättänyt saada näitä sopivasti valmiiksi ja postausta ulos ajoissa. Joulun pyhinä ja lomalla usein tartun neulepuikkoihin ja aloitan uutta neulomusta, joten tässä vinkki ideoita kaipaaville. Olin jo pitkään kyllä haaveillut tämän valkoisen neulemekon pariksi pitkiä sukkia, mutta viime talvena en vain ennättänyt edes aloittaa. Kesällä innostuin taas ajatuksesta ja Tallinnan reissulla hankin neulelangat pitkiin valkoisiin sukkiin. Lankana minulla on tässä Merino Baby Scholler Stahl ja puikkona kolmosen sukkapuikot. Pidän siitä, että lanka on konepestävä, sillä valkoiset sukat eivät kyllä pysy pitkään puhtaana, joten ne voi heittää tarpeen tullen koneesen. Sukat on perussukkaohjeella neulotut ja virittelin noita kuvioita vähän sen mukaan, mikä näytti sopivan yhteen edellisen kuvion kanssa. Teräosat tein sileänä, sillä nämä eivät muuten varmasti mahtuisi kenkiin, jos noita kohokuvioita olisin neulonut loppuun asti. Koska nuo palmikot ovat aika isoja, niin halusin rauhoittaa sukat loppua kohden ja myös siksi valitsin niihin sileän neuleen. OHJE PITKIEN SUKKIEN NEULOMISEEN Nämä sukat ovat sääristä kokoa S ja jalkaterä on kokoa 37. Luo 80 s ja neulo joustinneuletta 2o, 2n 5 cm. Aloita pampulakuvio neulomalla 2 n, langankierto, 2 o. Seuraaavalla krs vedä langankierto kahden oikein neulotun yli ja jatka nurjat silmukat nurjiksi. Neulo seuraavalla krs:lla nurjat silmukat nurin ja oikeilla silmukoilla seuraavaa: 1 o, seuraavan silmukan välistä poimi 4 s kiertäen puikoille, neulo 1 oikein. Jatka krs loppuun. Neulo 6 krs:sta nurjat nurin ja pampulan silmukat oikein. 7. krs:lla kavenna pampulan 4 sisintä silmukkaa ylivetokavennuksella, molemmin puolin pampulaa neulo oikeat silmukat oikein ja jatka nurjat nurin. 8. krs tee ylivetokavennus vielä pampulan kahdesta oikeasta silmukasta ja sen jälkeen langankierto puikoille ja nurjat taas nurin. Sinulla on jälleen oikea määrä puikoilla silmukoita 2o, 2 n joustinneuleeseen. Jatka näin joustinta 3 krs ja tee jälleen pampulakuviot. Jätä kuitenkin ensimmäiseltä kierrokselta langankierto tekemättä. Voit jatkaa näin, kunnes olet tehnyt pampularivejä 4 krt. Kahden pampularivin jälkeen on 5 krs joustinta välissä. Pampuloiden jälkeen tein lettikuvioita vähän fiilisten mukaan ja nilkkaa kohti mentäessä, pyrin vähentämään silmukoita kuvioissa niin, että kantapäätä aloittaessani oli 66 silmukkaa puikoilla. Ohjetta voi soveltaa kantapäähän tästä sukkapostauksesta. Kavennukset tein kärkiin sädekavennuksin. Lettikuvioita voi tehdä helposti muuntelemalla peruslettikuvioita, esimerkiksi leventämällä lettiä siirtämällä letin sisään silmukoita letin reunoilta. Täältä voi myös katsoa helpot ohjeet palmikon neulomiseen.

The post PITKÄT NEULOTUT SUKAT JOULUNA appeared first on Kristallikimara.

The post PITKÄT NEULOTUT SUKAT JOULUNA appeared first on Nelkytplusblogit.

Pääosan elämämme jouluista olemme viettäneet kotona, tai kauan sitten, vanhempieni ja sisarusteni kotona. Muutaman maailmalla, mm. Zell am…

The post St. Georgen joulu appeared first on Meriharakka.net.

The post St. Georgen joulu appeared first on Nelkytplusblogit.

Jotkut päivät jäävät muistoihin niin kivoina ja rentoina, vaikka joulun alla fiilis olisi ollut superväsy ja ei niin seesteinen. Viime joulun vietin ilman lapsia (paitsi Tapaninpäivänä) ja kyllähän se söi naista. Lasten läsnäolo näin eronneena (sinkkuna) on jouluna mulle tosi tärkeää. Niin se menee, elämä on aaltoliikettä, jossa tyynet ja tyrskyt vaihtelevat.

Jouluaaton vietimme siskoni luona ja vaikka päivällä pojat nahistelivat ja mulla meinasi mennä hermo, ilta oli herkullinen ja stressitön. Söimme itsemme sopivasti tainnoksiin ja saimme kohtuudella lahjoja. Pojat olivat tyytyväisiä vaate ja lahjakorttilahjoihin ja minä sain kosmetiikkaa ja pientä hemmottelua. Jäi hyvä mieli siitä, että lahjoja tuli sopivasti.

Onnistuneen jouluaaton jälkeen katsoimme toisen pojan kanssa illalla kotona  (toinen jäi yöksi siskolle) Home alone ja About a Boy – elokuvan. About a boy – elokuva oli ihan näppärä, ja sanomaakin löytyi.  Mieleeni jäivät erityisesti elokuvan loppusanat “Every man is an island. And I stand by that. But clearly, some men are part of island chains. Below the surface of the ocean they’re actually connected.”

Uskon, että onnellisin ihminen on silloin kun hän kuuluu saaristoon, eikä todellakaan ole saari. Minä olen onnellinen, että kuulun ihan omaan laajennettuun saaristooni, johon kuuluu rakkaat poikani, perheeni, sekä paljon rakkaita ystäviä. Saarena olo olisi tosi tosi yksinäistä.

Uskon myös, että ihmisyys todentuu siinä, että joku tuntee sinut sisintä myöten, hyvine ja huonone puolineen ja silti pitää sinusta. Kun joku on nähnyt surkeimmat hetkeni  tai ajoittaisen herkkis luonteeni ja silti halaa mua ja sanoo: “olet rakas”.  Silloin yhdistämme toisemme saaristoksi; silloin näemme ja meidät nähdään. Se on vain elämää ja parhautta. Ja onnea.

Joulun 2019 toppen:

Joulubiisi: Timo TA Mikkosen Joulusydän. Kauhean ihanan kamala. (klik)
Jouluruoka: parasta olivat siskon munajuusto-granaattiomena salaatti, äidin peruna- ja porkkanalaatiko & murea kalkkuna, ja K:n mätimousse
Joulukirja: Maria Veitolan Toisinpäin
Joulunmakea: Paradise suklaarasia ja vihreät kuulat
Joulunollaus: joulupäivän oma aika avec kirjat, suklaa, juusto, punaviini kombo.
Joulun ilo: lapset tuovat ilotulitusmaista valoa hämärään – niin se vain on ja huumori/hupsuttelu
Joulutraditio: vuoden summaus ja hyvien asioiden top 3 – käydään läpi kaikkien osallistujien kesken Tapaninpäivänä äipällä

Nauttimista Tapaninpäivään!

The post But clearly, some men are part of island chains. appeared first on Nelkytplusblogit.

Olen käyttänyt joulunpyhät hyvin hyödyksi. Olen syönyt hyvin, ulkoillut ja rentoutunut. Olen osannut olla (melkein) tekemättä mitään ja se on tuntunut hyvältä.

The post Oivalluksia appeared first on Nelkytplusblogit.

Olen jo monena lumettomana Tapanina käynyt maalla samoilemassa metsässä.

Tänäänkin suuntasin sienimetsälle!
Suppilovahveroita löytyi taas tänäkin Tapaninpäivänä ns. varmasta paikasta. Vain muutama kourallinen, mutta silti sen verran, että tänäkin Tapanina voin kehaista sienestäneeni ja perinne on jatkunut. Jotain iloa näistä mustista vihreistä jouluista.

Pakkanen on ennestään täynnä sieniä, joten varsinaisen sienisaaliin takia en metsässä käy, mutta tuleepahan ulkoiltua syömisen ja lukemisen välissä.

Leppoisaa loppuviikkoa. Oletko perjantaina vapaalla?

The post Tapaninpäivän erikoinen appeared first on Nelkytplusblogit.

Mukavaa tapaninpäivää myöhäisiltaa sinne ruutujen toiselle puolelle! Minun olisi tarkoitus laittaa joulun 2019 osalta tunnelmakuvia jo aiemmin tänne blogiin mutta jouluna “aikataulut voivat vähän joustaa”. Kun syödään hyvin yhdessä – siis pitkään ja hartaasti – sekä keitetään kahvia ja nautitaan makeita jouluherkkuja kiirettömästi kello voi unohtua. Mutta ehtiihän tänne vielä näitä päivitellä. Tärkeintä on jouluntunnelma ja yhdessäolo.

En muista milloin viimeksi olisi ollut niin sateista ja harmaata kuin tänä jouluna. Meillä Espoossa maa on musta ja jouluaattona satoi lisäksi vielä vettä. Onneksi kun kävimme Vihdissä Irjalan hautausmaalla muistamassa poisnukkuneita läheisiä sade muuttui tihkuksi. Kynttilämeri oli kaunis kuten aina jouluisin. Pieni lumipeite maassa olisi toki tehnyt näystä vieläkin vaikuttavamman. Tänä vuonna veimme kynttilän ensimmäistä kertaa loppukesästä menehtyneen isäni veljen, setäni haudalle.

Ostin tänä vuonna taas yhden suosikki joulukukkani eli jouluruusun. Mukaani kaupasta lähti myös hyasintteja ja amaryllis. Osa hyasinteista on jo auennut ja niiden huumaava tuoksu yhdistettynä joulun muihin mausteisiin makuihin ja tuoksuihin kuuluu minusta joulukotiin. Luulen, että valkoinen amaryllikseni puhkeaa kukkaan ihan muutamien päivien kuluttua. Ja meillähän joulu jatkuu sinne loppiaiseen ja Nuutinpäivään saakka, joten hyvin se ehtii kukkia vielä toisenkin kerran. Ei siis mitään kiirettä.

Meillä joulu on ollut vuosia jo punainen. Keittiön pieneen vitriinikaappiin kerätään aina niitä jouluun kuuluvia tärkeitä asioita ja esineitä. Vitriini on itse asiassa viritelmä eli tämä aikoinaan Piirongista ostettu yläosa on asetettu äitini isoisän tekemän pesukomuutin päälle. Pesukomuutin sisällä säilytetään aina joulun jälkeen osa jouluastioista. Esille pääsevät jouluiset mukit, Mums designin poronpää, Indiskasta vuosi sitten ostetut kannut ja kauhat, polkagris makeiskepit, punainen pikkuauto ja kaikkea itselleni rakasta. Pesukomuutin sisältä löytyvät äidin isoisän nimikirjoitus kuten myös meidän jokaisen ruokapöydän tuolin alta, jotka ovat myös hänen puusepän töitään.

Jouluruokia on nautittu nyt jo kolme päivää. Ja jos minulta kysyttäisiin niin voisin jatkaa niiden syömistä ihan loppiaiseen saakka. Kalapöydästä tulee aina otettu toinenkin kerta koska kalat, mädit, katkaravut, sillit vain ovat niin hyviä. Tänä vuonna unohdin pakastaa uusia perunoita joulupöytään. Ensi vuonna pitää muistaa tehdä niin! Totta kai meillä syötiin myös kinkkua. Rypsiporsasta ja isäni oli ostanut lisäksi savustettu kinkkua. Rosollia, peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa. Meidän joulupöytään ei koskaan ole kuulunut maksalaatikko mutta isoäidillä oli makaronilaatikko joulupöydässä. Keitettyjä herneitä pitää olla ehdottomasti. Meidän joulupöydämme on hyvin perinteinen.

Kaivoin tänä vuonna esille eteisen seinälle roikkumaan tänän Tukholmasta varmaan 15 vuotta sitten ostetun huopaisen tonttukalenterin. Pakko myöntää, että tämä kalenteri oli myös jossain vaiheessa “pari vuotta hukassa” kuten meillä joskus käy joulukoristeiden kanssa. Kaikki kyllä aina löytyy kun niiden aika on

Nyt on pakko tunnustaa teille, että “se fiksumpi aivolohko” voitti rumavillapaita kakku -casen. Mitä enemmän asiaa pohdin ja puntaroin tulin juuri tähän aivolohkon viestittämään ajatukseen itsekin “Unohda koko juttu sillä jouluna on herkkuja pöydässä jo ihan riittämiin.” Meillä pitää nimittäin jouluna olla aina luumuhilloisia joulutorttuja ja paljon. Tein niitä muuten tänään vielä lisääkin pari pellillistä. Lisäksi olen leiponut melkoisesti piparkakkuja ja sen piparkakkutalonkin, joka siis odottaa syöjiään Nuutinpäivänä. Katsotaan mitä herkkuja sitä tehdään uudenvuoden illaksi eli onko siellä mahdollisesti joku kakku…

Minnie saa myös aina jouluna maistaa vähän jouluherkkuja omien ruokiensa lisäksi. Hän sai pienet palat molemmista kinkuista ja totta kai myös isoja katkarapuja muutaman. Piparkakkuja ihan vähän ja ýhden joulutortun sakaran kärjen. Olisihan se vähän julmaa antaa toisen syödä vain omia murkinoitaan myös jouluna.

Nyt illalla olen ottanut ihan rennosti. Lukenut joululahjaksi saamaani kirjaa, mutustellut piparkakkuja ja juonut teetä. Minulla on päälläni ruudulliset olohousut ja se totta kai “ruma jouluvillapaita” sekä villasukat. Voisiko sitä mukavammin päättää tapaninpäivän iltaa. Huomenna vietän lomapäivää joten ei haittaa jos kirja vie mukanaan myöhään yön koska huomenna voi nukkua sitten vähän pidempään.

Miten joulu siellä ruudun toisella puolelle on sujunut? Tuliko mieluisia joululahjoja? 

The post Leppoisia joulutunnelmia ja yhdessäoloa kiirettömästi appeared first on Nelkytplusblogit.

Joulun välipäivät ovat minulla yleensä joko hiljaisia sohvailupäiviä tai sitten vauhdikasta menoa paikasta toiseen. Ensiksimainittuja silmällä pitäen ilmoitttauduin Lukeva peikko -blogin emännöimään Välipäivien lukumaratoniin eli 72h pelkkiä kirjoja.

Sitten kävi perinteisesti eli näihin päiviin osuukin visiitti vanhempien luokse eli tiedossa seurustelua, syömistä ja siskon kanssa kaupungilla haahuilua. Maratontuloksen osalta minulla ei siis ole suurensuuria odotuksia, mutta sehän ei tietysti estä osallistumasta.

Reissaaminen hitusen vaikuttaa maratonlukemisen valikoimaan eli painettuja kirjoja en taida mukanani kantaa. Siispä ekirjoja ja äänikirjoja, mikä ei sinänsä ole mikään ongelma. Elisa Kirjan joulukalenteri on ollut sangen tuhoisa kukkarolleni, mutta täydentänyt “kirjahyllyäni”.

Tässä muutama mahdollinen lukulistalle:

Jumala ja erotiikka – Miina Äkkijyrkkä (Lamppu Laamanen) – tätä voisi jatkaa. Työvoittona loppuun saakka?

Kuolema kiitospäivänä (Louise Penny) – Tämäkin äänikirja on kesken.

Ökyrikkaat aasialaiset (Kevin Kwan) – Joulualen satoa. Todennäköisesti tarpeeksi keveää välipäivien välipalaksi. Luulisin.

My Mamma Mia Christmas (Annie Robertson) – Tämän hankin joskus aikoinaan joululomaa silmällä pitäen. En ole viime päivinä ollut ihan näin hötöllä tuulella, mutta kuka tietää.

Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli (Nopolat) – tämä on vielä kesken. Ehkä ehditään Toton kanssa kuuntelemaan loppuun.

Sellainen vielä – en taida ottaa läppäriä reissuun mukaan, kun on jo sen verran kakkuja kuljetettavana. Siispä maratonin (ei)-etenemistä voi paremmin seurata Instan puolella… 

The post Välipäivien lukumaraton 27.12. 29.12. appeared first on Nelkytplusblogit.

Se teki rakkaudestani sinua kohtaan vielä vahvempaa.

Sellainen meidän tyylinen juhlapäivä

The post 28 vuotta appeared first on Nelkytplusblogit.

Biohakkeri juttu sisältää muutamia kuvia hoidoista ja testeistä, joita olen testannut vuonna 2019 yhteistyössä eri yritysten kanssa.

Biohakkeri hommat tulevat korostumaan vuonna 2020 blogini sisällöissä. Tulen näyttämään Oura-älysormuksen tuloksia eri hoitojen, meditaation, ulkoilun ja muiden aktiviteettien jälkeen. En osaa itsekkään sanoa mitä on odotettavissa, mutta mielenkiinnolla odotan tuloksia.

Olen biohakkeri – Haluan tietoa unesta, liikkumisesta ja ravinnosta

Biohakkeri ja biohakkerointi sanat ovat tulleet vuosien ajan eteen monesta suunnasta. Olen ajatellut sen tarkoittavan henkilöitä, jotka työskentelevät kyseisten teemojen parissa. Vasta äsken minulle valkeni, että olen tietämättäni ollut biohakkeri jo pidemmän aikaa.

Mikä on biohakkeri?

Wikipedian mukaan Biohakkeri kerää tietoa

• Ruokailusta
• Unesta
• Liikkumisesta

Biohakkeri toistaa mittauksia saadakseen tietoa toimenpiteidensä ja niiden hienosäädön vaikutuksista. Laboratoriotestejä biohakkerit teettävät usein yksityisesti ilman lääkärin lähetettä.

Nappaa etukoodit Puhti-palvelun laboratoriotesteihin tästä Ferritiini –blogista.

Biohakkerit tutkituttavat esimerkiksi 

• D-vitamiinitasoa
• B12-vitamiinitasoa
• Matala-asteisen tulehduksen tasoa
• Geeniperimää

Biohakkerit myös tarkkailevat itse omaa unenlaatuaan ja mittaavat kehoaan 

• Sensoreilla
• Askelmittareilla
• Aktiivisuusrannekkeilla
• Geenitesteillä
• Verinäytteillä

Biohakkerit käyttävät älypuhelinsovelluksia, jotka mittaavat aktiivisuutta, sykettä ja hengitystiheyttä. Kerätyn datan pohjalta biohakkeri voi esimerkiksi yrittää palautua huonoista yöunista nukkumalla hyvin ajoitetut päiväunet tai syömällä lisäravinteita. Stressiä biohakkeroinnissa pyritään tietoisesti vähentämään esimerkiksi meditoimalla ja liikkumalla luonnossa

Tämän luettuani totesin, että minähän olen biohakkeri.

• Olen mittauttanut labroissa jo vuosien ajan vitamiinitasoja ja rasvahappotasoja ilman lähetteitä.
• Käytän päivittäin lisäravinteita ja seuraan niiden vaikutusta veriarvoihin.
• Olen tehnyt MyHeritage geenitestin ja aion tehdä lähiaikoina terveyteen liittyvän geenitestin.
• Olen tehnyt Firstbeat hyvinvointimittauksen.
• Aktivisuusrannekkeen avulla selvisi korkeat sykkeet raskauden aikana ja tajusin mittauttaa ferritiinin.
• Oura-älysormus on matkalla sormeeni juuri uuden vuoden kynnyksellä.
• Pyrin meditoimaan säännöllisesti ja huomaan sen rauhoittavan vaikutuksen.

Vuosi 2020 alkaa Oura-sormuksen kanssa

Ostin minulle ja miehelleni Oura-älysormukset ja ne tulee meille juuri uuden vuoden kynnyksellä. Oura-älysormus auttaa ymmärtämään ja parantamaan unta. Se mittaa muun muassa sykettä, sykevälivaihtelua, aktiivisuutta sekä kehon lämpötilaa.

Miten palautua pätkäunista?

Kolmas lapsemme syntyi syyskuussa 2018 ja siitä saakka olen nukkunut yöimetysten takia pätkäunia. Syksy on ollut aika raskas ja erityisellä mielenkiinnolla odotan mittaustuloksia unen osalta. 

Unen aikana keho ja mieli palautuvat päivän rasituksista. 

On mielenkiintoista testata miten eri hoidot ja meditaatio päivisin vaikuttavat palautumiseen. Toiveissa on myös saada pikkuhiljaa nukuttua pidempiä pätkiä. Tiedostan unenpuutteen vaikutuksen terveyteen ja uskon Ouran motivoivan minua tekemään muutoksia aktiivisemmin. Omaan jaksamiseen vaikuttaa lisäravinteiden lisäksi todella paljon erilaiset hoidot ja hieronnat, joissa käyn säännöllisesti.

Kasvissyöjän vitamiinit ja hivenaineet jutussa analysoidaan SYNLABissa teetetyn kasvissyöjän laboratoriopaketin tuloksia.

Lue myös Zinzino Test jutusta rasvahappotasapainoni kehittymisestä vuodesta 2014.

The post Olen biohakkeri appeared first on Äiti yrittää.

The post Olen biohakkeri appeared first on Nelkytplusblogit.

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Joulu Espanjassa appeared first on Nelkytplusblogit.

Glögit juotiin ulkoterassilla. Hankimme vastikään sinne kvartsilämmittimen, mutta se lämmittää niin pientä aluetta, että tarjettiin juuri ja juuri lämpimän juoman voimin. Glögimukitkin ovat hoitaneet virkaansa yli 20 vuotta, vain pari lasia on särkynyt vuosien saatossa, mutta niitä onneksi saa korvattua.

Avocado-appelsiinisalsa

The post Arki jo mielessä appeared first on Nelkytplusblogit.