Pissaladiére on juuri se Nizzan reissulla kymmenisen vuotta sitten löytämäni herkku, jota tulee itse tehtyä liian harvoin. Suolaisen ja vähän pizzamaisen piiraan täytteiksi…
The post Sipulipiiras pissaladiére vegaanisena OI NAM appeared first on Beach house kitchen.
The post Sipulipiiras pissaladiére vegaanisena OI NAM appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Puutarha tänään ja bokashi-arvonnan voittaja appeared first on Nelkytplusblogit.
Lokakuu oli lukukuu – tosin ei siihen osuneen syysloman vuoksi, jota sellaiseksi mainostettiin. Minulla kun ei syyslomaa ollut, niin lukuinnon on pitänyt tulla jostain ihan muusta. Ihan huomaamatta, ohimennen tulin lukeneeksi ja kuunnelleeksi peräti 11 kirjaa. Ei hullummin keskellä syksyä.
Äänikirjoja joukossa on vain kaksi ja huomasin jonkinlaisen turtumuksen hiipineen kuunteluun. Aamukävelyillä en enää laittanutkaan kuulokkeita korviin vaan vaeltelin rannalla aaltojen kohinassa. Vika ei ollut kirjoissa, jotka molemmat olivat varsin helppoja kuunnella.
Äänikirjat
Arno Kotron Olli – Yhden miehen varietee loi kuvaa suomalaisen rockin perumiehestä, Olli Lindholmista. En ole koskaan ollut mikään Yö-fani ja muutenkin Lindholm on jäänyt mieleen vähän sellaisena rouheana, mutta ihan mukavana tyyppinä. Äänikirja ei tätä käsitystä varsinaisesti muuttanut.
Ina Westmanin ja Katja Lahden Arkisatuja aikuisille on puolestaan kokoelma Pienen novelliblogin julkaisuja. Kirja on nimensä mukainen ja sopi vallan mainiosta lyhyempiekin kävelymatkojen riemuksi – tai toimiston lounastunnin huvitukseksi. Useammasta tarinasta tunnistin omia tunteitani, varsinkin lasten ja lasten koulujuttujen kohdalla…
Painetut
Painettuja luettujen listalta löytyy peräti kolme. Syksy on aina vilkasta arvostelukappaleaikaa eikä tämä vuosi ole poikkeus. Niinpä kaksi kolmesta on arvostelukappaleita – toinen pyydetty ja toinen postilaatikkoon tipahtanut. Kolmas puolestaan on osa Turun messusaalista. Pidin kaikista.
Milja Kauniston Tulenpunainen kabaree oli tietysti ihan pakko lukea. Olen miettinyt, milloinkohan Milja ryhtyy kirjoittamaan nykyromaaneja sillä taas tultiin lähemmäs nykyaikaa. Keskiajalta on Ranskan vallankumouksen kautta päästy jo vuoden 1900 Pariisiin. Taiteilijat, kabareet ja maailmannäyttely, siinä miljöö, jossa nuori vanginvartija sotkeutuu tuhopolttoihin ja tutustuu suomalaiseen Ville Vallgreniin.
Viv Groskopin Älä heittäydy junan alle puolestaan on riemastuttava kokoelma venäläisiin klassikoihin perustuvia elämänohjeita. Ilkka Auerin Domowik puolestaan ansaitsi paikkansa lokakuun Halloween lukuhaasteessa ja oli kertakaikkisen ihastuttava kauhutarina sukusalaisuuksista ja Alismaan olennoista.
E-kirjat
Loput, eli kuusi, ovat sitten tietysti ekirjoja. Joukkoon kuuluu kevyttä, 1920-luvulle sijoittuvaa cozy mysteryä eli Sara Rosettin Murder at Blackburn Hall ja The Egyptian Antiquities Murder, joissa molemmissa nuori seurapiirinainen selvittelee murhia, diskreetisti tietenkin. Hyvin kirjoitettu, viihdyttävä cozy mystery on täydellistä lokakuun piristystä. Samaa tyylilajia, mutta nykyaikana ja kummitusten kera oli Kitty Frenchin Mystery at Maplemead Castle – tosin siinä päähenkilö oli kuvattu välillä sen verran tyhmäksi ja dialogi lievästi sanottuna kökköä, että häviää kyllä melkoisesti edelliseen verratessa. Melkein jätin kesken, mutta olihan se ihan herttainen. Kummitusten ansiosta laitoin sen myös edellämainittuun Halloween-lukuhaasteeseenkin.
Parhaiten lokakuun sähköisistä taitaa jäädä mieleen kuukauden ainoa näytelmä eli Jean Cocteaun La voix humaine. Kokemus näytelmästä oli ihanasti monipuolinen sillä luin sen, kuuntelin siitä mielenkiintoista keskustelua ja lopuksi vielä kävin katsomassa Kansallisteatterin esityksen. Nautin jokaisesta osa-alueesta hurjasti ja kokonaisuus on kokemuksena tietysti enemmän kuin osiensa summa.
Sitten ovatkin listalta jäljellä enää Johanna Sinisalon : Iron Sky – Renaten tarina, joka kuuntakaisine natseineen oli ehdottomasti sopiva Halloween lukuhaasteeseen. Ihan jo siksikin, että teemat tuntuivat uutisista liiankin tutuilta. Viimeisenä sitten vielä Päivi Laitisen Reissunaisia. On aina mielenkiintoista lukea kaavaa murtaneista naisista, jotka omana aikanaa jättivät kotirannat taakseen ja matkustivat mutinoista huolimatta.
Ja kaikkea muuta
Lokakuu on kirjakuukausi tietysti myös siksi, että samalle kuukaudelle mahtuvat niin Turun kuin Helsingin kirjamessut. Tänä vuonna onnistuin osallistumaan molempiin ja silti pitämään messuhärdellin sopivissa rajoissa.
The post Lokakuun luetut appeared first on Nelkytplusblogit.
Kahvila sijaitsee osoitteessa Eerikinkatu 12.
Aukioloajat kannattaa tarkistaa heidän sivustoltaan.
Koitan aina muistuttaa, että kun tällainen kahvila avataan ja meidän eteemme nähdään todella paljon vaivaa, niin pitää muistaa, että palveluita pitää käyttää, jotta saamme nauttia tällaisesta tarjonnasta pitkään.
Itse olen henkeen ja vereen kahvilaihminen. Olen ollut sitä aina. Kun sairastuin Keliakiaan 7,5 vuotta sitten, lamaannuin hetkeksi, koska koin, että en enää saanut samanlaisia elämyksiä kahviloista kuin ennen. Onneksi on viimeisten vuosien aikana myös monissa kahviloissa gluteeniton tarjonta parantunut. Olemme sellainen asiakasryhmä nykyään, jotka osaavat myös vaatia palvelua ja hyviä tuotteita. Enää ei ihan pakastemuffinssilla pitkälle pötkitä. Olemme valveutuneita ja tiedämme hyvin palvelevat paikat. Sana leviää hyvistä paikoista kulovalkean tavoin. Itsekin mielelläni levitän hyvää sanomaa ja koitan keskittyä hyvin palveleviin yrityksiin.
Glutiquen kaikki tarjottavat ovat gluteenittomia ja omistajalla on hyvä tietotaito tämän asian suhteen, koska myös hänen perheessään on Keliakiaa.
Käyn kahvilassa 2-3 kertaa viikossa. Olen maistanut vitriinistä monenlaista suolaista ja makeaa. Kaikki mitä olen siellä syönyt on ollut taivaallisen hyvää. Glutiquen henkilökunta toivoo palautetta asiakkailtaan siitä, että millaista tarjontaa heiltä toivottaisiin.
Olen nauttinut Glutiquessa parhaat pullat ikinä, tällä viikolla maistoin taivaallisen hyvää Dallas-pullaa. Pulla oli niin hyvää, ettei melkein sanotuksi saanut.
Nyt on ollut kokeilussa keittolounasta, jota tarjotaan paikan päällä kolmena päivänä viikossa (keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin).
Muistakaa, että vain käymällä kahvilassa, takaamme sen, että asiakkaita riittää ja kahvila saa pidettyä ovensa auki.
Itse olen luvannut olla tukena ja se on itselleni ilo. Minä suuntaan usein ystävien kanssa Glutique-kahvilaan, siellä meitä kaikkia palvellaan. Kaikki voimme syödä samaa ruokaa saman pöydän ääressä.
Ihanaa, tällaisen tarjonnan jälkeen on todella vaikeaa enää ottaa vastaan pakastemuffinsia.
Maiju
The post Gluteeniton kahvila Helsingin keskustassa appeared first on Nelkytplusblogit.
– 30 terveellistä reseptiä (klik). Esim sitruunainen pinaattipasta menee ehdottomasti kokeiluun.
– tiedätte varmaan sen Eeva Kilven runon, joka loppuu sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun?
Se on yksi lempirunoistani – ja myös monen muun. Sitä luulisi, että runo tulisi jo korvista ulos mutta ei, se vaan onnistuu edelleen koskettamaan minua. Runossa Kilpi kehottaa puhuttelemaan itseään ystävällisesti ja ihaillen, ja joka kerta kun luen sen, tajuan, etten taaskaan ole pitkään aikaan muistanut kehua itseäni. Tarvitsen tasaisin väliajoin annoksen Kilven viisautta.
Jos sinäkin olet unohtanut hämmästellä itseäsi ja sitä, kuinka loistava tyyppi olet, tässä muistutus. Kehu itseäsi ja kutsu itsesi tänään iltateelle, niin kuin Kilpi runossa kehottaa.
– uusi tukka, joka toi piristystä kaamokseen. Tykkään hurjasti erityisesti tästä väristä, joka on – kampaajan ehdotuksesta- hiukan kylmempi kuin aiemmin. Hurraa huuto kampaajille, jotka ehdottavat uutta!
– Miehiä ja poikia (YLE Areena) on Joonas Berghällin niin sanotun rakkaustrilogian kolmas osa. Se on myös selkeä temaattinen jatko Miesten vuoro -dokumentille vuodelta 2010. Berghäll kuvaa kauniin intiimisti aivan tavallisia suomalaisia miehiä vaikeissa elämäntilanteissa tai muistelemassa traagisia asioita menneisyydestä. Miesten oikeudet ovat kaventuneet entisestään etenkin avioero- ja huoltajuusasioissa. Mies tekee edelleenkin myös huomattavasti enemmän töitä verrattuna naisiin. Dokkari kosketti, vaikkei kyyneliä tirautettu. Jäin miettimään, olisiko miesten mahdollista saada purkaa huonoa oloa muuten kuin pillkkomalla halkoja? Olisiko miesten mahdollista saada itkeä, puhua tunteistaan, pyytää apua? Sille on mielestäni rakennettava tie.
– Bogille ja Kongolle löytyi supertyylikkäät talviasut. Näissä on sellaista maailmanluokan glamuuria TYYLIÄ. 
LOL.
 |
| Kuva HM |
– ihanat kynnet, jotka aion lakata itselleni.
Ilokasta viikkistä, murut!
The post Parasta juuri nyt appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Meidän kotia appeared first on Nelkytplusblogit.
Jouluihmisenä voi alkaa jo hehkuttamaan tätä joulun tuloa. Se saattaa kyllä joitakin ihmisiä ärsyttää, mutta hei, kyllä sitä kerran vuodessa voi iloita. Olen viikon sisällä pyörinyt kaupoissa joulukoristeiden hurmiossa ja tehnyt suunnitelmia, että mitä hankkisin. Tarjontaa on vaan niin tuhottomasti nykyisin, joten se ei tule jouluihmisellä olemaan helppoa. Minä aina kehittelen kaikenlaista jouluun liittyvää askarrellen itsekin, joten pitää muistaa pitää tyyli kuitenkin yhteneväisenä. Tyyli onkin hieman muuttunut aikojen alusta, kun mieheni kanssa yhteen muutimme. Joulua oli kiva laittaa rönsyillen, mutta miehen tyyli, joka on aika miehisesti askeettinen, alkoi kuitenkin vaikuttaa meidänkin jouluun. Vähensin koristeiden määrää ja tavallaan joulu alkoi näyttää rauhallisemmalta. Mutta nyt on rantautunut viime vuosina tuo amerikkalaistyyppinen koristeiden kimallus ja loistokkuus myös tänne meidän pimeään pohjolaan, joten siihen alkaa mennä huomaamattaan mukaan. Muistan vuosia sitten kauhistelleeni amerikkalaista krääsää kuusissa, kun siellä asuin, mutta nyt se kyllä esiintyy hienostuneempana. Vai olenko nyt vain menny mukaan tähän tyyliin ja joulukoristeiden hurmiossa haluaisin ostaa vaikka ja mitä tuolta joulukaupastakin, Vepsäläiseltä, johon eksyin. Toki jossakin menee raja, mutta kieltämättä on vaikeaa valita ja niinpä jätin valinnat vielä hautumaan. Ei ne koristeet taida kesken loppua. JOULUKORISTEIDEN HURMIOSSA Myös kartanomaisessa ja hieman perinteisemmässä Country Whitessa löytyy kimallusta ja näitä koristeita jouluun, mutta ehkä vielä kuitenkin hillitymmässä mielessä. Vai vaikuttaako se, ettei niitä ollut niin paljon esillä, vaan ovat sesonkituotteina muiden seassa. Täällä pyörimme tyttären kanssa ostoksilla, kun hänen uuttaa asuntoaan olemme sisustaneet. Tai siis tytär sisustaa ja itse olen siinä makutuomarina. Toki jouluakin sinne uuteen kotiin laitetaan, kunhan kaikki tarpeellinen on hankittu ja tehty. Sen sai vain huomata, että muuttaminen on aina muutosta sisustukseen, halusitpa tai et. Sillä huoneen koko, vaikka onkin sama neliöiltään, kuin edellisessä asunnossa ja myös muoto, vaikuttavat siihen, etteivät samat huonekalut välttämättä mahdu asuntoon, vaikka haluaisikin. Näin kävi tyttärelle ja siksi nyt uusia juttuja oli pakko hankkia. Olen jouluihmisenä vielä kuitenkin hyvin alkuvaiheessa ja suunnittelen vasta, että millaiselta joulu tulee näyttämään meillä tänä vuonna. Vaikka noista kaupoista ei mitään ostaisikaan, niin niissä pyöriessä, silloin kun siellä ei vielä kovin ruuhkaa ole, tulee kieltämättä jouluinen fiilis. Joko siellä on joulusuunnitelmat ja koristelut selvillä?
The post JOULUKORISTEIDEN HURMIOSSA appeared first on Kristallikimara.
The post JOULUKORISTEIDEN HURMIOSSA appeared first on Nelkytplusblogit.
Vieläkin tulee vesi kielelle kun katselen näitä kuvia. Perunapannu kananmunan, mädin ja creme fraichen kanssa oli yksinkertaisuudessaan supermaukasta.
Ostin rautapannun maalla paikalliselta kesäkirppikseltä/rompetorilta pari vuotta sitten. Paikka on auki vain kesäsunnuntaisin pari tuntia, se on meille maalla ollessamme aina must-kohde -samoin monelle muulle. Kerran paikalle riensi portista juoksujalkaa hengästynyt nainen “Olin yövuorossa ja pelkäsin, etten ehdi, olisi pitänyt odottaa viikko!” Ei hän mitään tiettyä ollut etsimässä, mutta ei halunnut menettää mahdollisuutta tehdä jonkun hyvän löydön.
Tämä rautapannu on ollut parhaita löytöjäni tuolta kirpputorilta, vaikka olen sieltä löytänyt mm. kasan parinkymmenen sentin hintaisia lautasia ruokakuvauksiin, vanhoja palkintomaljoja, laseja, “ravintolahopeita” jne. Hyllyssä oli iso kasa erilaisia rautapannuja, kun näin tämän vähän pienemmän korkeareunaisen ja ennen kaikkea rautakahvaisen pannun, nappasin sen heti hyllystä. Mukaan lähti minulle ja kälylleni kaikenlaista muutakin, ostosten kokonaishinta oli kokonaiset viisi euroa. Pannu kaipasi vain hyvän pesun ja rasvapolton, sen jälkeen se on ollutkin ahkerassa käytössä.
Minulla on ollut parikymppisestä saakka isompi rautapannu, joka on edelleen hyvässä käytössä. Siinä on kuitenkin puukahva enkä voi laittaa sitä uuniin. Tämän pienemmän, rautakahvaisen pannun halusin nimenomaan uuniruokia varten. Perunat tulevat tällä rautapannulla paistettuna erikoisen rapsakkapintaisiksi.
3 kiinteää perunaa ohueksi viipaloituna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1 pieni punasipuli ohueksi viipaloituna
2-3 rl creme fraichea
versoja tai yrttejä
2 rl (kirjolohen) mätiä
1 keitetty 4 min kananmuna kuorittuna
Lämmitä uuni 200 C asteeseen.
Viipaloi pestyt perunat kuorineen, kuivaa pyyhkeellä tai talouspaperilla. Kuivatuista perunoista tulee rapeampia. Pyöräytä perunaviipaleet oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla, ripottele hienonnettu valkosipuli perunaviipaleiden joukkoon. Laita kaikki pannulle. Paista 200 C uunissa pannulla, 25-30 min, kääntele perunoita kahdesti paistamisen aikana.
Tarjoile viipaloidun punasipulin, creme fraichen, mädin, kananmunan ja yrttien tai versojen kanssa.
The post Helppo ja herkullinen perunapannu appeared first on Nelkytplusblogit.
Vaikka nyt on isänpäivä on postausaiheeni jotain ihan muuta. Olen jo aikaisemmin blogissani kirjoittanut ikääntymisestä ja siihen liittyvistä omakohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista. (Voit lukea siitä esim. täältä ) Kausiluonteisesti asiaa tulee pohdittua enemmänkin, tällä viikolla naisena olemisen näkökulmasta.
Näillä ajatuksilla toivottelen mukavaa sunnuntaita ja oikein hyvää isänpäivää!
The post Elämää naiseuden vaiheissa appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Sydämellistä isänpäivää ja liputuspäivä! appeared first on Nelkytplusblogit.
Mietin ruokailun aikana Tertin kellaria, jossa olen vieraillut viime kesänä. Sinne ei yleensä pääse kurkistamaan, mutta minulla oli tuuri. Mitä kaikkea sieltä löytyykään! Sinne oli kyllä säilötty mahtavaa tuotekehittelyn tulosta. Oli yrttiöljyjä, vesipuolukkaa, mesiangervo- ja kuusenkerkkäsiirappia, konjakkikirsikkaa, humala-hyytelöä ja vaikka mitä muuta. Mahtaisiko jotain sieltä olla juuri nyt pöydällä?
The post Tertin kartano, paras kotimainen ruokamatkailukohde kävelymatkani päässä appeared first on Nelkytplusblogit.
En tiedä, onko kyseessä ikä vai mikä, mutta huomaan monesti tarttuvani mieluummin elämäkerralliseen, lyhyempää tarinointia sisältävään kirjaan kuin kaunokirjalliseen teokseen. Jostain syystä nautin kuunnellessani toisten kokemuksia matkoista tai heidän elämästään yleensä.
Ehkä kyseessä on jonkinlainen tarve elää muiden elämää, laajentaa kokemuksia toisten kirjoitusten kautta, kun oma elämä pyörii pääasiassa töiden, kodin, perheen, töiden, kodin, perheen – ja kirjojen parissa.
Äänikirjoina olen viime aikoina nauttinut mm. risteilykokemuksista ja miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt ruveta kirjakauppiaaksi… Hyvin erilaisia teoksia sinänsä, mutta yhteistä niille on elämänmakuinen kuvaus ja pohdiskeleva ote. Molempien mukana voi miettiä omia kokemuksiaan ja suhteuttaa ajatuksiaan.
 |
| Kansikuva: Tammi |
Merete Mazzarella: Varovainen matkailija
Oma ostos Elisa Kirjasta
Lukijana: Krista Putkonen-Örn
Mereta Mazzarella kertoo kirjassaan olevansa varovainen matkailija, joka kaihtaa liikoja seikkailuja ja pelkää uusissa kokemuksissa enemmän toisten kuin omasta puolestaan. Tunnistan tuossa tavallaan itseni. Minulle ei tulisi mieleenkään lähteä yksinäni vaeltamaan vuoristoon tai edes kiertelemään vierasta kaupunkia tietämättä tarkalleen, missä kuljen ja välttäen pimeitä kujia, vaikka lyhyitäkin. Esimerkkinä mainittakoon vaikka Barcelonan reissu, jossa pakotin miehen kävelemään kierroksen ravintolaan mennessä vain siksi, etten suostunut roskapusseja täynnä olevalle kujalle oikaisemaan.
Varovaisena matkailijana sitä ehkä menettää kokemuksia, mutta toisaalta ei myöskään joudu hankaluuksiin, pääsee helpolla. Kukin tavallaan. Sitä paitsi, aina voi lukea toisten kokemuksista.
Mazzarella kuvaa myös yhtä matkailun tai turismin osaa, joka jostain syystä ei minua ole koskaan houkutellut, nimittäin risteilyjä. Toki ajatus laivalla matkustamisen tuomasta irrallisuuden tunteesta tuntuu tavallaan houkuttelevalta, mutta ehkä haluaisin sen kuitenkin kokea mieluummin vaikka Kyllikki Villan tavoin rahtilaivamatkustamisena kuin kaikkien palvelujen ja luksuksen keskellä. Jostain syystä se tuntuu “aidommalta” tavalta irtautua rutiineista (ja luoda rinnakkaiset laivamatkan ajaksi). Sinänsä vertailu tuntuu hieman keinotekoiselta, sillä venekammoisena tuskin lähden kummankaan tyyppiselle matkalle, varsinkaan myös Mazzarellan pohtimien turismin ekologisia vaikutuksia ajatellen.
Toisaalta Mazzarellan kuvaus ajasta Australiassa kuulostaa erittäin houkuttelevalta. Minäkin haluaisin matkustaa tuolla tavoin, pidemmissä jaksoissa, osallistuen paikalliseen elämään ja tutustumalla ihmisiin. Tosin sekin vaatii tietynlaisen verkoston ja ympäristön. Kussakin maassa on ihmisiä, jotka ajattelevat samoilla linjoilla ja sitten niitä muita… Matkan onnistuminen lienee osaksi kiinni siitäkin, miten uuteen paikkaan voi kotiutua.
Kaikkiaan Merete Mazzarellan Varovainen matkailija on mielenkiintoinen sekoitus monitasoisen ihmisen ajatuksista sekä omasta elämästään lapsuudesta aikuisiän ihmissuhteisiin, suhtautumisesta nykyajan tapahtumiin historian pohjalta että matkakuvausta vanhenevan naisen näkökulmasta. Tekee hyvää lukea kirjaa, jossa pohditaan asioita ja esitetään mielipiteitä. Saa omankin mielen virkistymään.
Tykkäsin – tämä oli ensimmäinen lukemani Mazzarella. Pitänee tarttua muihinkin.
 |
| Screenshot from Audible App |
Shaun Bythell : The Diary of a Bookseller
Audible tilauksesta
Lukijana: Robin Laing
Myönnän auliisti olleeni varsin epäluuloinen Shaun Bythellin menestysteoksen kohdalla. Epäluulo ei mitenkään perustunut kirjan kuvaamaan miljööseen. Kuka kirjoista pitävä ei olisi kuvitellut omistavansa pittoreskia kirjakauppaa. Enemmänkin oli kyse siitä, että skotlantilainen pikkukylä, kirjakauppakissa ja vähän eksentriset henkilöhahmot kuulostivat vähän liian hyvältä.
Ensimmäisten lukujen aikana epäluulo vaihtui toisenlaiseksi. Mitä, eikö tämä olekaan sellainen herttainen kyläkuvaus? No, onhan se tavallaan sitäkin, mutta enemmänkin on kyse juuri kirjan nimen mukaisesta sisällöstä – kirjakauppiaan muistiinpanoista bisneksensä tilasta, kirjakauppa-alan murroksesta digitalisoinnin vyöryn alla ja sitten vähän myös ihmisistä (ja kissasta).
Toisissa kohdin tunsin piston sydämessäni, olenhan itse ekirjojen suurkuluttaja – ja tämänkin kuuntelin äänikirjana- mutta olen myös sitä mieltä, että maailma muuttuu. Uskon kirjakauppiaille löytyvän tilaa myöhemminkin, mutta ehkä bisnes muuttuu vähän toisenlaiseksi, eikä Shaun Bythellkään ole jäänyt kirjahyllyjen väliin jumiin vaan miettii erilaisia konsepteja liiketoiminnan laajentamiseksi.
Huomasin seuraavani jännityksellä jokaisen päivän kohdalla kassavirran suuruutta ja verkkomyynnin onnistumista. Se oli yllättävän koukuttavaa. Myös niin kirjakaupassa työskentelevät kuin asiakkaina ovesta sisään kävelevät ihmiset ovat riemastuttavan omanlaisiaan. Kaikkein koukuttavinta on kuitenkin kirjan läpi huokuva vapaus, kirjakauppiaan tyytyväisyys siihen, että voi tehdä työtään omalla tavallaan, omassa kaupassa, omien ihmisten lähellä ja seudulla jota rakastaa. Kukapa meistä ei tuota haluaisi, vaikka aika harvalle se on mahdollista – ja onhan kuvaus kirjafestivaaleista ja muutenkin paikallisia aktiviteetteja eteenpäin vievästä yhteisöstä melko idyllinen – ja hyvin trendikäs.
Minä siis koukutuin. Ennen kuin kirja oli edes lopussa, huomasin korvamerkinneeni seuraavan Audible-hankintani eli kirjakauppiaan seuraavan teoksen: Confessions of a Bookseller.
The post Varovainen matkailija kirjakaupassa appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Ravintola Loisteen joulupöytä appeared first on Nelkytplusblogit.
Olen saanut tilaisuuden käydä tutustumassa pr-tilaisuuksien puitteissa kahteen hyvin erilaiseen pikkujoulutunnelmaan, upeaan Ravintola Loisteeseen ja värikkään vauhdikkaaseen Insomnia-Show & Dinneriin Ravintola Virgin Oilissa. Molemmille on tilauksensa – sehän riippuu seurasta.
Ravintola Loiste
Olisi kannattanut katsella ympärille, sillä funkkisravintolan puitteet ovat ainutlaatuiset. 50-luvun tunnelma on läsnä, silti henki moderni. Nyt, toisella käynnilläni reilut 30 vuotta myöhemmin, olin tutustumassa joululounaaseen. Silläkin on historia, osa jouluruoista on säilynyt listalla olympiavuosilta. Runsas joulupöytä sisältää klassikkoja sekä uusia makuja. Alkupaloiksi muun muassa mätivalikoima, merianturaterriiniä, hirvipateeta ja savuporotartaria. Lämpimässä pöydässä on tarjolla perinteiset jouluruoat sekä lipeäkalaa ja joulumakkaroita. Jälkiruokina appelsiini-pannacottaa ja piparkakku-suklaamoussea.
Puitteet olivat juhlavat, silti tunnelma mutkaton ja mikä parasta, lapsille on myös iso leikkinurkkaus ravintolan yhteydessä.
 |
| Sädehtivä Minna Kristallikimarasta |
Loisteen joulupöytä 9.–20.12.2019, ma-pe klo 11-15.30 ja lauantaisin klo 13-16.
Original Sokos Hotel Vaakunan 10. kerros, sisäänkäynti Kaivokatu 10.
Hinta 64 e / aikuinen, lapset 3 e / ikävuosi (3-12 v)
www.ravintolaloiste.fi
Maarit
The post Kaksi ravintolaa – kaksi eri pikkujoulutunnelmaa appeared first on Nelkytplusblogit.
Punainen oversize neule syksyn harmaudessa kieltämättä piristää. Syksyssä kun mennään nyt sitä vaihetta, että kaikki tuntuu olevan lonkeron harmaata. En tiennyt, että sitäkin päivää oikein vietetään ja se on kuulemma 16.11. Mielellään sitä nauttisi siitä valkoisesta lumipeitteestä, mistä saimmekin jo hiukan esimakua viime viikon alussa. No, nyt on sitten vain odoteltava, milloin se lumi oikeasti sataa, jotta tulisi vähän valoisuutta. Kävimme tyttären kanssa tätä neulepaitaa kuvaamassa ja ilokseni huomaan, että pirteältä näyttää punainen väri ja antaa sitä iloa syksyyn. En aluksi ajatellut neuloessani, että tästä paidasta tulee näin oversized. Aluksi tuntui, että uppoan tämän sisään kokonaan, mutta kun tätä olen nyt pitänyt, niin olen tähän ihastunut enemmän ja enemmän. Tämä on iso, mutta päällä kevyt, vaikka painoi toki neuloessani jonkin verran. Oversized paita on neulottu yhtenä kappaleena. Paita on myös lämmin, mutta ei kuitenkaan kuuma. Väristä tuli mahtava, sillä yhdistin kahta eri lankaa, konepestävää Maija lankaa, 85% villaa ja 15% polyamidia sekä Schoppel, Merino Lace lankaa, 57% villaa, 20% mohairia, 23% polyamidia ja 23% nylonia. Nämä langat yhdistettynä ja viitosen puikoilla neulottuna, paidasta tuli suhteellisen tiivis. Olen neulonut tuosta Merino Lacesta yhden punaisen neuleen, josta löytyy postaus täältä. Punainen oversize neule syksyn harmaudessa sopii hyvin mustien kiiltävien leggareiden kaveriksi tai muuten tiukkojen pillihousujen pariksi. Asusta tulee rento ja mukava vaikka töihin, sillä meillä on töissä aina kylmä. PUNAINEN OVERSIZED NEULE SYKSYN HARMAUDESSA OHJE Neule on leveydeltään edestä 70 cm + hiha 40 cm ja korkeus on 74 cm. Neule neulotaan aloittaen etukappaleesta pyöröpuikoilla, kainaloaukkojen kohdalla lisätään silmukoita, kunnes hihat ovat molemmissa reunoissa sopivat pituudeltaan. Ainoastaan pääntien kohdalla neulotaan molemmat puolet erikseen ja lopulta, kun kaikki silmukat ovat samalla puikoilla, edetään selkäpuolella vastaavasti kuin edessä. Neule etenee alaspäin lantiota kohden, kunnes kappaleet ovat yhtä pitkät. Hihansuihin tehdään resori ja korkea kaulus neulotaan pääntielle. Aloita luomalla silmukoita 110 silmukkaa ja neulo 2o, 2n resoria 6 cm. Jatka sileää neuletta (oikealla oikein ja nurjalla nurin) kunnes koko kappaleen korkeus on 50 cm. Lisää silmukoita molemmissa reunoissa hihoja varten 5, 5, 10, 10, 10, 5, 5 eli yhteensä 50 silmukkaa. Tästä voi myös vähentää silmukoita, sillä ranteisiin neulotaan vielä tuo resori, jos ei halua liian pitkiä hihoja. Kun kappaleen korkeus on 65 cm, päättele pääntietä varten, kappaleen keskellä 10 s ja neulo kerros loppuun. Huomaa, että nyt toisen puolen silmukat jäävät odottamaan. Päättele vielä pääntieltä 3×2 s ja neulo sileää, kunnes kappaleen korkeus on 75 cm ja luo nyt vastaavasti niskaan pääntielle 2×3 s ja lisää vielä 10 s ja jätä silmukat odottamaan. Kannattaa ottaa mukaan toinen pyöröpuikko, sillä muuten saattaa tulla hankaluuksia neuloessa, kun puikkojen pituus ei välttämättä riitä. Neulo nyt toinen puoli peilikuvaksi ja kun olet samassa kohdassa, missä 10 s odottaa, niin jatka yhdistämällä silmukat ja neulo kuten etuosassa, mutta etenet alaspäin helmaa kohden. Muista kaventaa hihat vastaavasti, miten lisäsit etupuolella. Kun neule on neulottu valmiiksi, ompele saumat ja tee resorit hihansuihin poimimalla tasaisesti 30 s ja neulo niillä sopiva resori. Ranteiden resorien korkeus on 9 cm. Tee pääntiellä samoin ja tähän poimin 56 s ja neuloin korkeutta kaulukseen 22 cm. Päättele langanpäät ja nauti oversized neuleen lämmöstä. Pakko myöntää, että minulla on iso kassi noita punaisia Maija lankoja ja niitä vielä jäi 8 kerää, joten en muista montako kerää tähän neuleeseen lopulta meni. Mutta yllättävän vähän, kokoon nähden. Tuo merino lace on todella juoksevaa ja kyllä tästä Maijastakin ihmeesti riitti, joten arvioisin kuitenkin, että noin 10 Maijaa ja kolme Merino lacea.
The post PUNAINEN OVERSIZE NEULE SYKSYN HARMAUDESSA appeared first on Kristallikimara.
The post PUNAINEN OVERSIZE NEULE SYKSYN HARMAUDESSA appeared first on Nelkytplusblogit.
Kun Islannin ihmeiden kokemiseen tarvitsin 2850 kilometriä, Sloveniaan tarvitsen vaivaiset 452 kilometriä. Suorastaan naurettavan vähän. Maa on niin pieni, vain kahdeskymmenes osa Suomesta, että kartalta katsottuna se näyttää melkoisen vähäpätöiseltä. Mutta kun Sloveniassa hyppää auton kyytiin, ymmärtää hetkessä, että Slovenia on kaikkea muuta kuin vähäpätöinen. Jo puolen tunnin ajomatkan aikana saatamme nähdä smaragdin vihreitä järviä, […]
The post Road trip Slovenian kauneimmissa maisemissa appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Meidän perheen isät appeared first on Nelkytplusblogit.
Viime viikolla
– vaihdatin vihdoin talvitassut autoon ja oikein oivalliseen saumaan, koska saimme lunta maahan hetkeksi
– yllätin itseteossa koiruuden, joka oli löytänyt naamiasperuukini. Ilme oli rahan arvoista nähtävää.
– katsoin Yökylässä Maria Veitola- ohjelman, jossa vierailtiin Mikko Leppilammen luona. En voi muuta sanoa, kuin että You are so vain, Mikko. Marian katseista oli nähtävissä, että hänkin ajatteli jotain samansuuntaista. Tuntuu, että miekkonen yritti ratsastaa sairaalla siskollaan “hyväntekijänä ja siskon pelastajana.” “Minä, minä, minä….” Vaivaannuttavaa katseltavaa.
– viikon paras lounas oli herkkusalaatti töissä lohi-mozzarella nam nam
– Ensitreffit Alttarilla sai loppunsa ja jäin kovasti miettimään Heidiä ja Oskaria, joiden ajattelin sarjan alkupuolella jatkavan yhdessä. Heidillehän tuli yllätyksenä, että Oskari oli ollut aiemmin Napakympissä ja tuon episodin kaikki alkoi mennä päin peppua. Tuntui, että Oskarin teko olla puhumatta asiasta osui Heidillä johonkin vanhaan muistoon (joka oli ilmeisen kipeä) eikä Heidi osannut sitä selittää vaan se kertoi hänelle, että Oskari on epäluotettava. Ja vaikka kuinka he yrittivät korjata välejään, Ostari ei pystynyt antamaan Heidille turvaa tilanteessa, jolloin Heidi halusi vastauksia kysymyksiinsä…ja samalla lailla oli Oskari hädässä. Oskari siitä, että mitä tahansa sanon homma menee metsään ja Heidi taas oli hädässä Oskarin puhumattomuudesta. Ei ole helppoja ihmissuhteet.
The post Weekly Report appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Himos joulu ja isänpäivä! appeared first on Nelkytplusblogit.
Valkoisia kauluspaitoja ja ihanan pehmeitä neuleita ei voi koskaan olla liikaa. Itse tykkään klassisen ajattomista vaatteista, niin että niitä on helppo yhdistellä muihin vaatteisiin. Pitkä valkoinen kauluspaita ja joustavat ruutuhousut on helppo ja mukava yhdistelmä.
Samat ruutuhousut neuleen kanssa. Neule on klassinen, mutta hieman erilaista fiilistä siihen tuo lyhyet hihat. Tykkään kauluspaita-neule yhdistelmästä mutta toisaalta en siitä tunteesta, kun kaulauspaita jää neuleen alle. Varsinkin jos kauluspaita on hieman reilumpi. Mutta onneksi tähän ongelmaan on keksitty näppärä irtokaulus. Olen ostanut omani vuosia sitten ulkomailta, mutta enpä ole muistanutkaan käyttää sitä vielä. Eli se oli löytö omasta vaatekaapistani
Vaikka pyrin pitämään vaatteeni ajattomina, niin aina silloin tällöin sorrun niissäkin nyt niin paljon puhuttuun pikamuotiin. Mutta onneksi teen myös kestävän kulutuksen löytöjä, kuten alla oleva kangastakki. Poikkesin kerran ohi kulkiessani ja hetken mielijohteesta Reloveen ja siellä tämä takki minua selkeästi odotteli. Vaikka takki onkin jo hieman vintagea , niin malli on klassinen. Villaa tässä on huimat 80 %, mikä ei taida nykyisissä villakangastakeissa olla kovin yleistä. Joten ainakin näitä vanhempia villakangastakkeja kannattaa metsästää kirppareilta.
Ihanaa alkuviikkoa <3
Ruutuhousut, kauluspaita ja neule Zarasta.
The post Kirpparilöytö ja klassista tyyliä appeared first on Nelkytplusblogit.
