The post Aitoviikuna appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Aitoviikuna appeared first on Nelkytplusblogit.
Parin viimeisen vuoden aikana minua on alkanut kiinnostamaan enemmän videoiden tekeminen kuin kirjoittaminen. Varmasti monet ovat huomanneet minun kirjoittavani vähemmän kuin ennen. Syy on ollut juuri tuossa. Voi niitä aikoja, kun jaksoi kirjoittaa harva se päivä, nykyään vain noin kerran viikossa.
Jotenkin olen kaivannut elämääni jotain uutta. Olen miettinyt, että muutanko aiheita enemmän gluteenittomaan suuntaan vai mikä olisi se juttu. Sitten kuin taivaan lahjana heräsi keskustelua siitä, että onko minun paikkani kuitenkin jossain yhteisössä. Viimeiset vuodet on tullut tehtyä tätä aika yksin. Kun aikoinaan siirryin Apu-lehden alta takaisin itsenäiseksi päätin, että pysyn itsenäisenä.
Sitten kun lopetin pr-tapahtumissa juoksemisen, niin kaipasin kuitenkin rinnalle jotain ja mitä se sitten onkaan, niin sen taisin nyt löytää. EDIT: Olen ollut viimeiset vuodet 40+ -yhteisössä, mutta itsestäni johtuvista syistä en ole ollut kovinkaan aktiivinen, kun en ole käynyt tapahtumissa, joihin yhteisön jäseniä on kutsuttu. Itseäni saan syyttää siitä, että olen tehnyt asioita yksin.
Blogissani tulee puhaltamaan lähiaikoina uudet tuulet ja niistä kerron teille heti kun asiat selkenevät. Nyt kuitenkin päätin ottaa uutta intoa kirjoittamiseen ja aiheisiin. Odottakaahan vaan, en minä vielä aio lopettaa. Joulukuun alussa lupaan aktivoitua. Kirjoittamiseen saattaa tulla pieni katkos, katsotaan.
Ihanaa viikkoa kaikille. Ottakaa kirkasvalolamput esiin. Lampulla saatte uutta puhtia syksyn pimeisiin hetkiin. Niin minäkin tein ja heti alkoi tapahtumaan.
Maiju
The post Monta kertaa olen miettinyt, että lopetan bloggaamisen appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Loppuvuoden juhlat lähestyvät appeared first on Nelkytplusblogit.
Harmaa marraskuu saa piristystä aurinkoisista ruokaelämyksistä vaikka keskellä viikkoa! Ei tarvitse aina odottaa viikonloppuun, jotta voisi tehdä makumuistoja kirvoittavan napostelulautasen ja villasukkailla hyggemäisesti…
The post Vaahdotettu feta sopii dipiksi kreikkalaiseen iltaan appeared first on Beach house kitchen.
The post Vaahdotettu feta sopii dipiksi kreikkalaiseen iltaan appeared first on Nelkytplusblogit.
Se on marraskuu ja pikkujoulukausi kuumimmillaan.
Joko teillä muuten on pikkujoulusuunnitemat jo valmiina? Juhlitko pikkujouluja?
Jos paikka on vielä hakusessa voin lämmöllä suositella Helsingin ytimessä legendaarista Virgin Oilia, jossa avasin oman pikkujoulukauteni toissa viikolla pääkaupunkiseudun kuumimpien rytmien mukana, Insomnia Show&Dinnerin merkeissä!
Insomnia -show on täynnä kuumia rytmejä, upeaa tulkintaa ja tanssin huumaa.
Musikaalitähdet Lauri Mikkoja ja Eveliina Mattila vievät sinut kuumien rytmien pyörteisiin Roomasta Puerto Ricoon, yhdessä upeiden tanssijoiden Matti Puron, Katri Mäkinen, Kia Lehmuskosksi ja Juha Pykäläinen kanssa.
Itselleni tanssi ja musiikki on aina ollut tärkeä osa elämää. Ne ovat antaneet hienoja hetkiä ja muistoja, ne ovat myös iso osa omaa hyvinvointia ja voimaantumista, joten voinkin sanoa käsi sydämellä, että tämä kolmituntinen show on todellakin elämys, joka kantaa taas pitkälle.
Esitys itsessään oli tasapainoinen ja mukaansatempaava. Esitys soljuu mukavasti ja se on jaksotettu oikein onnistuneesti, niin että välissä voit nauttia herkullista illallista ja seurustella samalla ystävien kanssa. Kiitokset myös siitä kuinka yleisö oli otettu huomioon osana esitystä, sillä oli ihan ok nousta välillä tanssimaan yhdessä esiintyjien kanssa, ja jokunen meistä uskaltautui tanssinpyörteissä kipuamaan jopa lavalle asti, hatun nosto heille!
Kuten aiemmin mainitsinkin, iltaan kuului aivan mielettömän herkullinen buffet-ilallinen, joka sisälsi seuraavanlaisen Italialaisen Menun.
ALKURUOAT
Ciabattaa, yrttivoita ja hernehummusta
Insalata Verde
Scampi Caesar, caesarsalaatti jättikatkaravun pyrstöllä
Leipätikkuja
Mousse di Fragola; mansikkamoussea
Salciccia penne; piccante -tuoremakkaraa, marinoitua punasipulia, aurinkokuivattua tomaattia, basilikaa ja pennepastaa
PÄÄRUOKA
Yön yli haudutettua porsaan potkaa kolmella kastikkeella: salsaverde, punaviinikastike ja pippurikastike
Salviaperunoita, yrttijuureksia
JÄLKIRUOKA
Suklaa-aprikoosileivos
Amarettovaahtoa
Kiitos kovasti, että sain avata pikkujoulukauden näin kivoissa tunnelmissa <3
Instan puolella jo ehdin tätä hehkuttaakin illan aikana ja totesinkin, että lähdetään tyttöjen kanssa tuonne vielä varmasti uudelleenkin tanssahtelemaan.
Jos sinä haluat nähdä tämän ainutlaatuisen shown, pääset Virgin Oilin sivuilta, tästä katsomaan show`n aikataulun ja lippujen hinnat.
Sellainen vinkki vielä, että vielä, perjantaisin illan päättää bilebändi ja lauantaisin puolestaan Tähtiartistit tanssittavat teitä loppuillan, joten ei kun korkkarit kattoon ja baanalle <3
|
The post Helsingin kuumimmat pikkujoulut! appeared first on Nelkytplusblogit.
Moni muistaa nuoruuden päivät, kuinka makeat ja yllättävän vahvat likoöörit olivat suosikkijuomia. Monelle on varmasti tuttu ja suosittu juomana Minttu-suklaa, mutta itselle se ei ole koskaan oikein napannut. Olen pitänyt Minttu- juomissa makua hiukan liian vahvana ja jälkeenpäin on tullut sellainen puistatus, kun mintun makuista juomaa on maistellut. Eli suoraan sanottuna maku on ollut paha. Yleensä en pidä edes alkoholin ja karkin sekoituksesta ja varsinkin liköörikarkit jäävät syömättä. En vain innostu suklaan ja alkoholin yhdistelmästä, sillä koen, että suklaan voi hyvin nauttia pelkkänä suklaana. Mutta tulin toisiin ajatuksiin, kun minulle tarjoutui mahdollisuus testata Mintun kausimaut. Yllättäen maku olikin pehmeän karkkimainen ja se alkoholi maistui vain hieman, näissä juomissa. MINTUN KAUSIMAUT KIVOISSA PULLOISSA Minttu Twist sarjaan, joka on lanseerattu vuosi sitten, on tullut myös uutuus Minttu Twist Karamel. Tämä karkkimainen, toffeeta ja piparminttua sisältävä juoma, on matala alkoholipitoisuudeltaan. Ainoa huono puoli on, ettei sitä voi pakastaa, mutta jääkaappikylmänä se maistuu juuri sopivalle. Maku on pehmeä ja raikas ja nämä kaikki Mintun kausimaut sopivat hienosti loppuvuoden juhliin shotiksi. Muut maut Minttu Twist sarjassa ovat; Minttu Twist Polka, muistuttaen polka-karkkeja, Minttu Twist Laqriz, lakun maun voi erottaa ja Minttu Twist Bubble Gum, ei voi olla purkkamaisempaa makua. 16% shotit ovat matalan alkoholipitoisuuden vuoksi kysyttyjä ja silti sopivat juhlatunnelmaa piristämään ja pehmeä maku ei todellakaan tee jälkipuistatusta. Mintun kausimaut on puettu sleevattuihin, näyttäviin ja värikkäisiin pulloihin. Näin diy-ihmisenä jo näkisin näillekin pulloille uusiokäyttöä. Pullo näyttää ihan muovipullolta, mutta on lasia. ICE ICE BABY Ei sovi unohtaa talviseen asuun sonnustautunutta Limited edition, Original Minttu Vanilla Ice juomaa, josta välittömästi alkaa päässä soida Ice, Ice, baby… Pullon kyljessä on pehmisjäätelön kuva ja sen maku todellakin muistuttaa hiukan jäätelöä. Raikas, vaniljaa sisältävä shotti, sopii myös kuumien juomien osaksi, vaikkapa kahviin. Minttu Vanilla Ice sisältää vastuullisesti tuotettua Madagascar Bourbon vaniljaa ja erikoissokeri mahdollistaa kristallinkirkkaan värin. Mintun kukkaan on hyvä päättää tämä kirjoitus. Oli hauska huomata, kuinka sain mintun kesällä parvekkeella kukkimaan ja minä kun en ole mikään kukkien hoidon maisteri. Minttua olin suunnitellut käyttäväni erilaisiin juomasekoituksiin, mutta niin vain kävi, että unohdin tuon mintun kokonaan parvekkeelle, oman onnensa nojaan ja se alkoi kukkimaan. En usko, että ihan noin kävisi, meinaan, että vallan unohtuisi, jos olisi kyseessä Mintun kausimaut. Juomavinkin sivuilta saat lisätietoa.
The post MINTUN KAUSIMAUT appeared first on Kristallikimara.
The post MINTUN KAUSIMAUT appeared first on Nelkytplusblogit.
Johan on mennyt hupsahtaen aikaa viimeisestä postauksesta! Syksyn lempeydestä ja värikkyydestä ollaan siirrytty huomattavasti harmaampiin, pimeimpiin ja lyhyempiin päiviin. Taas kysellään kilpaa somessa onko liian aikaista kaivaa kaamosvaloja esiin, paistaa joulutorttuja tai muuten vaan joulutella. Ja ne jotka ei tykkää joulusta, tuovat sen pontevasti esille! Vaikka ei välttämättä tarvitsisi, on myös ihan ok olla tykkäämättä! Minä nautin sitten niidenkin edestä tästä ajasta ♥
Tänä vuonna olen myös viimein tajunnut että mullahan on vuodessa selvästi viisi vuodenaikaa!
Talvi —> Kevät —> Kesä —> Syksy ja ihana joulu ♥ Tänäkin vuonna, heti Halloween juhlien jälkeen lähti lapasesta koko homma ja Marraskuun alusta oli koti täynnä tuiketta ja tunnelmaa. Niin paljon mukavampaa kestää tätä pimeyttä ja väsyttävää kaamosta ♥
On pakko kyllä myös myöntää jotakin. Olen aina väittänyt etten stressaa joulusta, lähinnä lahjoista. Mutta stressaan!!! En niiden ostamisesta, en miettimisestä mitä kenellekkin käärisi pakettiin, mutta lopputulemasta. Jos “vähän” myönnän olevani Perfektionisti, niin tässä nimenomaan on se heikko lenkki. Vuoden tärkein ja ihanin juhla ja minä keskiössä vastuussa siitä että jokainen löytäisi paketistaan jotain mikä saisi oikein hyvälle mielelle.
On ihan paras joululahja minulle jos joku sanoo sen tänäkin jouluna —-> Tämä on kyllä paras joulu ikinä ♥
Vaikka lahjat ei olekkaan se pääjuttu joulussa, mutta valehtelematta yhtään, onhan ne aika tärkeässä roolissa monissa lapsiperheissä! Onneksi tässäkin asiassa saa olla montaa eri mieltä ja olla sataa eri perinnettä
Olen itse helpottunut että leikkaa, liimaa askartele koko joulukuvasto joulupukin listaan on meillä ohi! Lahjalista meillä kyllä tehdään mutta nykyaikaisesti teinien kanssa vatsappi ryhmään. Sieltä se sitten aika järjestelmällisesti tulee toteutettua, koska tässä kohtaa ei ole kykyä eikä varsinkaan halua lähteä sooloilemaan
Muutama yllätys paketti sitten kruunaa aattoillan jännityksen ♥
Jo muutosta lähtien mietin millainen olisi ensimmäinen joulu tässä kodissa. Mihin laitan mitäkin ja mikä väri nousee sisustuksessa esille. Viime vuonnahan oli erittäin trendikkäänä vaaleanpunainen ja meidänkin joulukuusessa välkkyi ruusukulta palloissa.
Tänä vuonna havunvihreä ja pienet kuuset ihastuttaa. Rouhea rottinki tuo rustiikkia tunnelmaa ja aina luotettava valkoinen kruunaa tunnelman. Lämmin onnellinen olo tulee takassa räiskyvästä tulesta sekä sinne tänne ripustetuista kaamosvaloista ♥ Vanha puuhella keittiössä tuo sopivasti vanhan talon tuntua, yksi ehdoton super ihanuus tässä talossa!!
Syksyn Perfect Home sisustuskutsuilta kotiutin uuden tonttuperheen meille ja suloiset kuuset löysin clas Ohlssonilta. Iso lyhty Riviera Maisonilta, Sisustusliike Dreamsista ♥
Vinkki myös miten helposti saa vaikka vihreät kuulat tarjolle kahvipöytään kauniisti, laittamalla jokainen erikseen pieniin karkkivuokiin lasikulhoon
Ilman tähtiähän ei joulu tule myöskään ♥ Niitä on ripustettuna olohuoneeseen ja keittiöön sekä lasitetulle terassille! Niitä löytyy glögimukeista, torkkupeitoista ja rottinkisina tarjoilu koreina. Ikisuosikki mikä joutaa Tammikuussa taas jäähylle varaston laatikoihin, koska tulee ähky ja hyvä niin. Sillä tavalla ne vuodenajat pitää vuosi vuodelta kiinnostuksensa yllä! Mutta en missään nimessä voisi kuvitella saavani joulusta hetkellistä kyllästymistä jos en soittelisi jouluradiota Lokakuun lopulta ja koristelisi kotia Marraskuussa. Joulukuusen kanssa olen joutunut jo pidättelemään itseäni, semmoista se on tämmöisen hassun joulu hössöttäjän elämä ♥
Makrame jakkara ja lyhty sai kaveriksi ihanat matot makuuhuoneeseen ♥ Toinen on äidiltä nimipäivälahja, toisen hankin itse. Matoissa on kaunis pehmeän beige sävy, valkoisen rinnalle pyrkii selvästi uusia sävyjä
Tontut ♥
Muutaman vuoden tauon jälkeen pääsin lukemaan myös Suomalaista tonttukirjaa lapsenlapselle ja omat tytöt oli myös sohvalla kuuntelemassa ja muistelemassa miten tätä kirjaa luettiin monta vuotta joulun alla iltasatuna ♥
Kun omat lapset on kasvanut jo nuoriksi ja aikuisiksi, jatkuu lapsenlapsien kautta aattoillan taika ja jännitys joulupukkiin. Ihana seurata kuinka omien lapsien kanssa tehdyt perinteet siirtyy seuraaville sukupolville ja olen onnekas saadessani seurata niitä koko ajan lapsenlapsien lähellä ♥
Toivoisin että minulle yksi tärkeimpiä asioita, kokoontua säännöllisesti yhdessä perheenä yhteen, säilyisi niin pitkään kun mahdollista!! Ei mikään ole niin tärkeää kun yhdessäolo ♥
Ja niin tehdään taas tänäkin jouluna kun monta sukupolvea istuu äitini luona joulupöydässä, kaikki rakkaista rakkaimmat samassa paikassa, samaan aikaan, paras joululahja ♥
Kiitos jos vielä olet jaksanut odottaa postauksiani! ♥
The post Jo joutui taas tämä armas aika ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.
Helsingin ydinkeskustassa Mannerheimintien, Kaivokadun ja Postikadun keskellä seisoo ylväs funkkisklassikko Hotelli Vaakuna. Hotellin pääsisäänkäynti sijaitsee Postikadun puolella Rautatieasemaa viistosti vastapäätä. Varmasti moni mieltää rakennuksen vain Sokoksen tavarataloksi mutta ylemmistä kerroksista löytyy upea klassikkohotelli, jonka oli tarkoitus avata ovensa vuoden 1940 Helsingin olympialaisiin. Mutta kohtalo puuttui peliin kun 2.maailmansota alkoi ja olympialaiset jouduttiin peruuttamaan kokonaan. Kesti peräti kolmetoista vuotta ennenkuin Hotelli Vaakuna aloitti hotellitoimintansa heinäkuussa 1952 kun “viimeiset oikeat olympialaiset” vihdoin kisattiin pääkaupungimme urheilupyhätöissä.
Kun Hotelli Vaakuna avattiin 10.6. vuonna 1952 oli kutsuvieraiden joukossa ensimmäiseksi Suomen Neidoksi ja Miss Universumiksi valittu suuri julkkis Armi Kuusela. Vain 17-vuotias Armi oli toukokuussa valittu ensin Suomen kauneimmaksi ja kesäkuun lopussa hänet kruunattiin Kaliforniassa myös maailman kauneimmaksi. Hotelli Vaakunalle oli suuri kunnia saada Armi Kuusela vierailemaan uudessa hotellissa. Hotellissa yöpyivät vuosien varrella mm. USA:n ulkoministeri Henry Kissinger, Intian pääministeri Jawaharlal Nehru, kosmonautti Juri Gagarin ja näyttelijä Gregory Peck.
Hotelli Vaakunan isoissa näyteikkunoissa on aikonaan järjestetty myös suosittuja muotinäytöksiä. Muistan isoäitini kertoneen kuinka Mannerheimintie oli ruuhkautunut kun ihmiset tungeksivat katselemaan mannekiineja, jotka kävelivät ikkunalasin takana viimeisimmän muodin mukaisert luomukset yllään. Marimekon Espan ulkoilmanäytöksissä on minusta yhtä hauska idea kuin tässä on ollut aikoinaan. Muotihan kuuluu kaikille!
Hotelli Vaakunan sisustus on melkoinen aikamatka 50-luvulle. Kun astuu kadulta sisääntuloaulaan on näkymä erittäin vaikuttava. Koivupaneloidut puolipyöreät seinät, kattoikkuna ja suihkulähde, jonka keskellä on kuvanveistäjä Gunnar Finnen punagraniittinen Groteski-veistos. Seinää vasten on sijoitettu uljaita, mustia nahkatuoleja, joissa on korkea selkänojat. Tuolit ryhdistävät aulatilaa ja tekevät siitä myös tyylikkään juhlavan. Toisaalta ne kutsuvat kotoisasti istahtamaan. Hotelli Vaakunan kalusteet ovat pääosin arkkitehti Erkki Huttusen toimiston suunnittelemia.
Hotelli Vaakunan valaisimet ovat puolestaan suomalaisen designin todellisia helmiä. Paavo Tynell valaisintuotanto on käsittämättömän runsas ja monivivahteinen. Hänen tapansa yhdistää erilaisia materiaaleja – messinkiä, lasia, rottinkia, jopa kaislaa – erilaisissa valaisimissa on huikeaa valon ja varjon leikkiä. Hotelli Vaakunassa on näyttäviä kattovalaisimia, plafondeja, pöytä- ja seinävalaisimia Tynellin tuotannosta. Hotellissa liikkuessa kannattaa katsella valaistusta tarkkaan.
Vierailin aiemmin tänä vuonna Ravintola Meicussa. Kirjoitin silloin blogikirjoitukseen “Ravintola N:o 11 saa kiittää sisustuksestaan Hotelli Vaakunaa. Visakoivuiset seinäpaneelit ja messinkiset valaisimet olivat nimittäin alun perin suunniteltu Vaakunaan, jonka piti valmistua vuoden 1940 Helsingin olympialaisiin. Hotellin työmaalla työt jouduttiin kuitenkin sodan takia keskeyttämään ja rakennusmateriaalit siirtyivät HOK:in toiseen kohteeseen Meilahdessa. Vaakunan suunnitteli arkkitehti Erkki Huttunen ja sinne valitut materiaalit/valaisimet ovat hänen toimistonsa käsialaa ja näkyvillä nyt ravintola Meicussa Meilahdessa.”
Hotelli Vaakunassa on paljon kauniita arkkitehtonisia yksityiskohtia. Kahden hotellikerroksen yhdistävä aula, portaikkoineen ja valaisimineen on harmonien kokonaisuus. Tilaan tulviin sisäpihalta isojen ikkunoiden kautta paljon luonnonvaloa ja kaikki pienet yksityiskohdat kuten portaikkojen kaiteet ja metalliosat ovat tarkoin harkittuja. Kattovalaisimien kukkamaiset messinkukat vangitsevat katseen kun kävelee pitkin hotellikäytävää.
Hotelli Vaakunan huoneet on uudistettu kunnioittaen vanhaa ja yhdistäen sitä myös uuteen. Ollaan korkealla Helsingin kattojen yllä ja huoneisiin tulvii todella paljon valoa sisälle. Hotellin kaikki hotellihuoneet ja kerrosaulat on uudistettu vuoden 2018 aikana. Original Sokos Hotel Vaakunan sisustussuunnittelusta vastasi Sisustustusarkkitehdit Fyra Oy.
Original Sokos Hotel Vaakunan sisustussuunnittelusta vastasi Sisustusarkkitehdit Fyra Oy
Original Sokos Hotel Vaakunan sisustussuunnittelusta vastasi Sisustusarkkitehdit Fyra O
Uudistuksen myötä myös alunperin vain aulatiloissa lentäneitä kyyhkysiä on tuotu myös ylimmän kerroksen sviittien seinille. Talon sviiteissä osassa on oma parveke ja osassa taas oma sauna. Friends & Family -teemaisiin sviitteihin mahtuu majoittumaan jopa 7 henkilöä ja niissä voi järjestää vaikka pieniä perhejuhlia. Business & Romance -sviiteissä puolestaan on erilliset makuu- ja olohuoneet.
Paavo Tynellin suunnittelema 50-luvun pöytävalaisin on saanut seuraakseen mustan entisajan pöytäpuhelinkoneen. Sellaisen sympaattisen soittovälineen, jossa numeroita pyöritettiin etusormella kun valittiin mihin soitetaan. Ihana yksityiskohta!
Hotelli Vaakunan terasseilta aukeaa aika hulppeat näköalat Helsingin ylle. Mannerheimintie, Kamppi ja Rautatieaseman seutu näyttävät aika erilaiselta lintuperspektiivistä katsottuna. Omalla terassilla voi vaikka kevät- ja kesäaamuna nauttia aamiaista katsellen kun Helsinki herää uuteen päivään. Tai istua iltaauringossa lasillisella kuohuvaa.
Hotelli Vaakunan yläkerrasta löytyy nykyään Ravintola Loiste. Aikoinaan tilassa toimi Ravintola Vaakuna, jonka terassilla on kuulemma järjestetty vuonna 1972 maailmanlaajuista huomioita saaneet parvekehiihdot Sapporon talviolympialaisten kunniaksi. Hauska tapa juhlistaa silloin 20-vuotta vanhaa hotellia! Liekö lunta ollut tarpeeksi mutta matkakin oli aika lyhyt
Itse ravintolasali on myös katsomisen arvoinen ja upea paikka. Puisia koivupaneleita seinissä, Paavo Tynellin valaisimia, kaartuvia seiniä, jänniä vähän laivamaisia ikkunoita lasimaalauksilla, kiiltäväksi maalattuja pilareita ja seinäreliefejä. Jopa seinäkellokin voi olla kauniisti näin suunniteltu. Hotelli Vaakunan sisääntuloaula ja 9.kerroksen aula ovat suojelukohteita.
Ylimmän kerroksen terassilla järjestettiin maailmanlaajuisestikin huomiota saaneet parvekehiihdot ennen Sapporon talviolympialaisia vuonna 1972.
Ravintola Loisteen ulkopuolelta löytyy vanhat puhelinkopit. Ennen kännyköiden aikakautta nämä kopit ovat varmasti olleet ahkerassa käytössä. Eduskunnasta oli lyhyt matka Vaakunaan ja täällä poikkesivat myös kansanedustajat aikoinaan nauttimassa sekä lounasta että istumassa iltaa. Vaakuna oli myös suosittu edustuslounaiden ja illallisten viettopaikka. Myöhempinä vuosina näissä samoissa tiloissa on nautittu katkarapuja, tanssittu discopallon alla ja juotuja cocktaileja entisessä Sky Barissa.
Muutaman vuoden kuluttua Hotelli Vaakuna tai nykyään Original Sokos Hotel Vaakuna täyttää jo 70 vuotta. Upea funkkisklassikko vai paranee vanhetessaan!
The post Hotelli Vaakuna on upea funkishelmi Helsingin keskustassa appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Välivaihe appeared first on Nelkytplusblogit.
Vielä jatketaan hieman askarteluteemalla. Puupallot ovat minun heikkouteni ja päätin kokeilla miten erilaisista puupalloista saisi (kuusen)koristeita. Yhdistelin vähän vanhoja ja uusia puupalloja ja tällaisia niistä tuli…
Nyt huomaa hyvin, että päivät ovat lyhentyneet merkittävästi.
Valokuvaaminen kotikonstein on jokseenkin haasteellista ja kuvien lopputulos sen mukainen.
Jos jollakin on vinkata hyviä ja edullisia vinkkejä tilanteeseen, otan niitä mielelläni vastaan.
Salamaa, kun en suostu käyttämään ja luonnonvalon käyttö on valokuvaukseni lähtökohta…
Marraskuun hämärän keskellä jaksan kuitenkin uskoa “valoisampiin aikoihin”!
Hei. tsemppii kaikille!!!
The post Pientä näpertelyä/ osa 3 appeared first on Nelkytplusblogit.
Minähän saan säännöllisesti kummallisia päähänpinttymiä tai hämmentäviä fiksaatioita. Välillä pitää saada hääpuku vaikkei ole edes menossa naimisiin, sienen näköinen pipo (joka on jo vaatekaapissa) tai bling bling tunika pikkujouluihin ja….tänä syksynä mun olisi niin kuin vähän pakko saada itselleni
puffertakki mustana eli mustamakkara aka makuupussitakki. Mielellään suht pitkän mallisena (jolloin peppu ei jäädy talvella) ja hupullisena.
COSilla oli ihana mutta hiukan hintava versio, jota katselin, mutta lopulta se myytiin loppuun, joten eipä tarvinnut enää pohtia tätä yksilöä.
Sitten näin Monkin version takista, mutta kokeillessani sitä se oli ylisuuri jopa s kokoisena ja liian löpsö. Mitään ei ole niin ärsyttävää kuin löpsökkä makkara.
![]() |
Monki Long Puffer coat 100 e |
![]() |
Monki Oversized puffer coat |
Monkin Oversized puffer coat oli myös varteenotettava vaihtoehto, mutta valitettavasti sitä ei löytynyt s koossa.
Kuinkas sitten kävikään? Näin 2 viikko sitten poikien tennishallilla erään naisen päällä ihanan ja täydellisen mustanmakkaran. Kysyin häneltä mistä se oli ja kuulin, että se oli Veromodan Noisy May- mallistosta takki nimeltään NM tally. Noh takki oli tadaa loppu nettikaupoista s-koossa , olin suruissani ja harmittelin kovasti asiaa. Tuuman ja toimen tyttönä sisuunnuin kuitenkin vielä soittamaan PK seudun Vero Modat läpi ja Itäkeskuskesta löytyi 1 kpl S kokoista takkia (M ja L löytyi vielä kyllä)- arvatkaa vaan olinko happy, varsinkin kun se oli vielä 20% alessa ja hintaa jäi 55 e!
Mitä opimme tästä, kärsivällisyys ja sinnikkyys palkitaan!
![]() |
And the winner is!!! |
The post Etsinnässä mustamakkara appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Boheemit korit appeared first on Nelkytplusblogit.
Sisältää PR-tuotteita*
Talvesta saatiin Helsingissäkin viime viikolla jo esimakua ensilumen sadeltua. Talvi on tunnetusti kova iholle ja hiuksille. Onneksi on tuotteita, joilla talvisään ja kuivan sisäilman rasittamaa ihoa ja hiuksia voi auttaa lestämään talven rasituksia paremmin.
Olen ostanut ensimmäisestä Japanin reissusta lähtien ostanut Aasian matkoilta japanilaista kosmetiikkaa ja ihastunut etenkin japanilasiin kosteusmaitoihin. Helsingin Mujin avauduttua kävin ostamassa pullollisen Mujin kosteuttavaa “maitoa” käytettyäni loppuun Singaporesta ostamani pullollisen.
Hiostavan kuumalla ilmalla kevyt maitomainen kosteutus saattaa riittää sellaisenaan aurinkovoiteen kanssa, mutta talvella käytän kosteutta janoavalle iholleni kosteusmaitoa ensimmäisenä askeleena kosteutusrutiinissa, sitä levitän ensimmäisenä puhdistetuille kasvoille. Tippa kosteusmaitoa valmistelee ihoa; seerumi, silmänympärysvoide sekä kosteusvoide imeytyvät paremmin. Mujilla kosteusmaitoa on kevyenä, kosteuttavana ja tehokosteuttavana versiona.
Hiusten, ihon ja kynsien hyvinvointia voi tukea myös sisäisesti. Evonia Super Silica* piihappo-kollageeni-biotiinitabletti ravintolisä tukee hiusten, kynsien ja ihon rakennetta sekä kestävyyttä. Tabletit vahvistavat hiuksia ja kynsiä, sekä siloittavat ja kiinteyttävät ihoa.
Loppuun yksi pukeutumisvinkki; kashmir-pipoon kannattaa satsata. Mieluummin yksi laadukas beanie kuin tusina pilliintyvää akryylipipoa. Kashmirista valmistetut toki maksavat enemmän kuin keinokuituiset, mutta eivät latista ja sähköistä hiuksia läheskään samalla tavalla. Lisäksi kashmirpipo on kevyt, mutta lämmittävä. Cosin, Zaran ja HM Premiumin kashmirit ovat osoittautuneet edullisimmiksi, mutta ainakin minull käytössä talvesta toiseen kestäväksi.
Huomaatko sinä ihon- ja hiustenhoidon tarpeiden muuttuvan vuodenaikojen mukaan?
The post Viisi vinkkiä talvi-iholle ja hiuksille appeared first on Nelkytplusblogit.
Onneksi tulin napanneeksi tästä salaatista edes yhden kuvan, koska sehän olikin superherkullista. Fenkoli ja punajuuri ovat tunnetusti hyvä makupari suolaisella juustolisäyksellä, mutta suolakurkut tuovat salaattiin happaman raikkaan, suolaisen säväyksen. Ja kannattaa muistaa, että ne maustekurkut eivät ole sama asia.
The post Punajuuri-fenkoli-fetasalaatti appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Miten meni viime viikko? appeared first on Nelkytplusblogit.
Laskettiin, että tämä on meille jo viides pidempi marraskuun reissu Espanjaan. Olemme asuneet niistä neljä täällä Fuengirolan ympäristössä ja viime vuonna kokeilimme vähän ylempänä olevaa rantakohdetta, Torreviejaa.
Vain kerran olemme olleet täällä maaliskuussa ja se oli niin kolea ja viileä reissu, että se taisi jäädä ainoaksi.
Asumme nyt matalassa kerrostalossa Torreblancassa, Mijaksen vuoriston alarinteellä. Pidimme aiemmin itsepintaisesti kiinni siitä, että asunnon piti sijaita meren rannalla. Kokeiltuamme sitä muutaman kerran, ymmärsimme marraskuiset tuulet ja auringon liikkeet paremmin, ja otimme opiksemme. Löysimme tämän asunnon (taas) pitkällisen ja lähes turhauttavan etsimisen jälkeen. Asuntoja on vaikka kuinka paljon vuokralla, mutta valitettavan huonokuntoisia, kummallisesti sisustettuja ja usein sisäilmaongelmaisia. Haaste onkin siinä, että ne eivät näy päälle päin eikä niistä mainita mitään. On tultava paikan päälle ja aistittava itse tilanne, mikä on astmaatikolle ikävä tapa tehdä havaintoja.
Tässä muutamia havaintoja ja ensi tunnelmia.
Talon hissi on parfymoitu huolella ja vahvasti, niin oli myös asunnon vessat. Onneksi ne alkavat nyt haihtua, paitsi hissistä – se varmaan hajustetaan joka aamu. Siesta-aikaan kauppaan on hyvä mennä, sillä paikalliset ovat silloin muualla, siestalla vissiin. Kadut ja liikenneympyrät ovat sen sijaan täpötäynnä koteihinsa kiireellä suhaavia kuskeja. Yritetäänkin aina löytää sopiva ajankohta kaupassakäynnille. Leivänmuruja on aina tiskipöydällä. Se hyväksytään, sillä se tarkoittaa paksukuorista ja rapeaa barra rústicaa (joka maksaa 45 centtiä, on pitkä ja aina juuri paistettua). Ja jota pitää aina olla saatavilla. Astianpesukoneeseen jäi vedet ensimmäisen viikon aikana ja nyt odotetaan korjaajaa tai vaihtoa. Mañana… No, täytyy sanoa silti, että tähän asti kaikki on tämän välitystoimiston kanssa hoitunut ensiluokkaisesti ja kohteliaasti. Lokit patsastelevat edelleen samalla rannalla, samalla kohdalla kuin kaikkina näinä vuosina. Ehkä on uusi sukupolvi, en tosin tiedä niiden elinikää. Ruokakauppaan meno on ilo. Ja kokkaaminen, se on yksi niitä suurimpia nautinnon aiheita täällä. Laatu, valikoima, tuoreus sekä hinta. Todella edullinen hinta. Kun on näin pitkään matkalla ja asunto hyvä, haluamme kokata itse mahdollisimman paljon ja niin olemme tehneetkin. Meno on siis aikalailla samansuuntaista kuin ennenkin, mutta yksi iso muutos on nyt havaittu: tänne niin tyypillisten kellertävien kivitalojen julkisivuja maalataan valkoiseksi.
Näistä jatketaan sitten seuraavassa Fuengirola-jutussa.
Mitä muuten haluaisit tietää tästä alueesta tai oleskelusta täällä? Yritän vastata tällä kokemuksella mitä meillä on…
Maarit
Blogiani voit seurata Facebookissa ja Instagramissa: @sopusointuja_lifestyle. Sinne tulee info aina uusista jutuista.
The post Ensitunnelmat Espanjasta – parfymoitu hissi ja muita havaintoja appeared first on Nelkytplusblogit.
Voi Luoja, mikä keli. Kylmää vettä valuu taivaan täydeltä niskaan – tai valuisi, jos menisi ulos, mutta tänään olen napannut työkoneeni kainaloon sohvannurkkaan ja viettänyt etäpäivää kuunnellen tuoksukynttilän rätinää. Se on sellainen tarkoituksella ääntä pitävä, oikein patentoidulla metodilla tehty. Tuoksuu kurpitsamuffinsseille.
Heti työpäivän päätyttyä laitoin taas kuulokkeet korviin ja palasin Agatha Christien pariin. Christiet äänikirjoina ovat ihan parasta rentoutusmateriaalia, mutta välillä on tietysti kiva lukea jotain vähän haastavampaakin. Olen tosin tullut siihen lopputulokseen, etten ole tarpeeksi intellektuelli analysoimaan modernia, vanhaa muotokieltä rikkovaa kirjallisuutta, mutta sehän ei tietysti estä yrittämästä. Joskus huomaan ilahtuvani ja löytäväni jotain älyllisesti piristävää tai kauneudessaan kiehtovaa. Välillä sitä tuntee olonsa vaan vähän tyhmäksi.
Maija Muinonen: Sexdeathbabies
Kustantajalta messutilaisuudessa
Maija Muinosen kirja on saanut melko paljon huomiota ja palkintojakin (esim. Toisinkoinen 2019). Kirjassa käytetään visuaalisia keinoja tekstin sisällöllisten ja rakenteellisten ratkaisujen lisäksi, jolloin lukukokemuksen takaamiseksi lienee tärkeää lukea kirja nimenomaan painettuna. Siksin sen valitsinkin Teoksen Kirjamessujen bloggaritapaamisesta.
Teksti on sinistä, eikä se näytä joka sivulla samanlaiselta. Kirja kertoo tarinaa kahden naisen suulla. Naiset odottavat kolmannen kuolemaa ja väliin pääsee ääneen myös kuolleiden kuoro. Minulla tuo herätti jonkinlaisia mielleyhtymiä vanhoihin kreikkalaisiin, mutta enimmäkseen lötkömuta-vaikutteet tuntuivat vain tekevän tekstin vaikeaksi ymmärtää. (kirj.huom. “lötkömuta” on kirjailijan bloggaritapaamisessa lanseeraama termi kuvaamaan osaa teoksen tekstiratkaisuista)
Sexdeathbabies on mielenkiintoinen, siitä ei pääse mihinkään. Valitettavasti se minun kohdallani päätyy kuitenkin siihen kategoriaan, joka saa minut ehkä tuntemaan itseni pikkuisen tyhmäksi. En oikein ymmärrä kaikkea hienoutta, vaan välillä jään miettimään, miksi ihmeessä tuossa oli tuollainen kohta. Toki kerronnan hyppely kertojasta toiseen keskellä kappaletta ja ilman varoitusta on tyylikeinona tehokas. Se pitää lukijan vähän varpaiillaan ja tarjoaa välillä oivalluksia henkilöhahmojen eroista, suhteesta toisiinsa tai menneisyyteen. Ehkä minua hämmensikin eniten juuri tuo kuolleiden kuoro. Ratkaisu tuntui jotenkin vähän irrallislta, vaikka tietysti se synnytti kontrastia elävien pohdinnoille kuoleman äärellä.
Naiset pohtivatkin monenlaista. Elämäänsä, kuolemaa, tulevaisuutta, lapsia, miehiä, seksiä, kauneutta… Tarina kehkiytyy auki, mutta levähtää samalla vähän hajalleen. Ehkä se on tarkoituskin, mutta minä vieraannuin. Kokonaisuus sirpaloitui minulle liian pieniksi palasiksi, eikä kuva kirkastunut edes ponnistellen.
Voi tietysti olla, että proosallinen proosan lukija, jolla on runojenkin kanssa vaikeuksia, ei myöskään oikein pääse mukaan kokeellisempaan kirjallisuuteen. Silti on virkistävää edes kokeilla. Kuolema on teemana ikuinen ja aina yhtä vaikea konkretisoida ja ymmärtää. Tarpeeksi “outo” kokonaisuus voi tuottaa hetkellisiä oivalluksia – sellaisia jotka tuntee, muttei saa muodostettua sanoiksi ennen niiden katoamista.
En siis varsinaisesti pitänyt kirjasta, tai päässyt siihen kunnolla sisälle, mutta olihan tuo kokemuksena mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.
The post Sexdeathbabies appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Herkkupasta oliiveilla ja valkosipulilla appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Kädentaitajat kokoontuivat Kätevä & Tekevä messuille Lahteen appeared first on Nelkytplusblogit.
Talvi tuli, ja meni. Vaikka loskassa tarpominen ottaa nuppiin, samoin kuin jatkuva koirien tassujen jynssääminen, lumen tulon viivästymisessä on yksi hyvä puoli. Tai kaksi, sillä meillähän ei ole vielä(kään) vaihdettu talvirenkaita.
Ykkössyy on kuitenkin frisbeegolf. Katsokaas, tällainen rämäpää rouvasihminen voi vielä tässäkin iässä näköjään höyrähtää tollaiseen pöljään lajiin ihan heittämällä. Paitsi että se on nasta tapa ulkoilla, väyliä kiertäessä tulee liikuttua aina kilometritolkulla. Ja mikä parasta, sen voi tehdä yhtä höyrähtäneitten seurassa pieni voitonkiilto silmissä.
![]() |
Niitä komeampia syyskelejä Suomessa |
![]() |
Tomppa ja Petsku |
Oma kehittyminen
No ei vaan, mä olen VIELÄKIN niin surkea, ettei voitoista tarvitse hetkeen haaveilla edes meidän porukoissa. En tarkkaan muista, missä vaiheessa Samuilla aloitin vähän tiiviimmän heittelyn, mutta jotakuinkin tämän vuoden alkupuoliskolla se kai oli. Silloin alkuun tietenkin kehittyi, kun oppi vähän draivaamaan ja puttaamaan – yksi Philo Brathwaitin lyhyt kurssikin tuli käytyä – mutta nyt täällä Suomessa ollessa tuntuu edistymistä tapahtuneen korkeintaan taaksepäin.
Surkeeta, eikä tietenkään yhtään motivoivaa. Mutta onneksi osaan raivostua itselleni, se pakottaa palaamaan lajin pariin ja haastamaan itseään vielä kaikkien epäonnistumisten jälkeenkin. Harvemmin pääsen kuitenkaan tuulettelemaan kokonaistulosta, mutta aina silloin tällöin sitäkin. Yleensä tuulettelut koskee jotakin yksittäistä onnistunutta draivia, lähestymistä tai puttia, kierroksen kokonaistuloksen ollessa niin pahasti plussalla että hävettää.
Mutta kuten Tomppa totesi, “tämä on sun taso tällä hetkellä”. Yhyy, miten se nyt tolleen lataa?!
Me aloitettiin Tompan kanssa pelaaminen Samui Disc Golf -kentällä, joka näihin muutamiin Suomen kenttiin tutustuessani oli aivan omanlaisensa. Sympaattinen kuin mikä, mutta hiton paljon helpompi kuin suomalaiset versiot. Ehkä juuri siksi sitä kuvitteli itsensä hieman paremmaksi kuin todellisuudessa on. En muuten yhtään ihmettele, miksi suomalaiset menestyivät niin hyvin Samuin fribakisoissa – olihan heitä aina paljon ja tyypit on hemmetin kovia.
Samuin radalla oli 11 väylää, ja meidän porukoissa heitettiin yleensä kaksi kierrosta. Niissä helteissä se oli just passeli, useampi kierros olisi vaatinut muutaman kylmän oluen. Yksi parhaimmista asioista Samuin kentillä (niitä on kaksi) olikin se, että kylmää olutta ja jopa ruokaa sai ostaa, ja toisin kuin näissä käymissäni Suomen kentissä, vessa löytyi. Ei nimittäin näin naisena ole mitenkään mieltä ylentävää todeta kundeille, että “sorry, mä käyn nyt puskassa”.
Enivei, Samuilla heitin parhaimmillani yhden kierroksen (siis 11 väylää) + 8 tuloksella. Tän laskuopin mukaan kaksi kierrosta (22 väylää) olisi voinut olla + 16, enkä ole Suomessa päässyt kovinkaan lähelle tuota. Yleensähän väyliä on se 18, ja Suomessa olen heittänyt parhaimmillaan tuloksella + 25. Parin päivän takaisen + 40 kierrokseni Karjaalla kaivoin unholaan, sillä näpit oli niin jäässä koko ajan, että kiekko lähti käsistä aivan miten sattuu.
Eli olen edelleen ihan helvetin surkea HURRRJASTA reenaamisesta huolimatta, ja Suomessa radat vaan ovat paljon vaativampia kuin meidän Samuin kotirata. Mähän jo aikaa sitten totesin, että meidät hemmoteltiin Samuilla piloille.
Matka omaan kunnolliseen tulokseen on siis kivinen, pöpelikköinen, kallioinen ja SAAKELIN PITKÄ.
Mutta mä en luovuta.
![]() |
Västerbyn ratakartta |
![]() |
Kiva lampiväylä |
Västerby frisbeegolf -rata Tammisaaressa
Uusin ratatuttavuus on Västerby fribarata Tammisaaressa. Tämäkin rata on ilmainen – kuten valtaosa Suomen radoista – eli rahallista kynnystä lajin pariin ei ole, varsinkaan kun esimerkiksi Tokmanni myy jatkuvalla syötöllä riittävän hyviä tarjouskiekkoja.
Västerbyn rata on normi 18 -väyläinen sisältäen metsärännejä, leveätä kallioväylää ja vähän niittyäkin. Leveistä väylistä huolimatta olen lahjakkaasti onnistunut napsimaan puunrunkoja sekä väylän vasemmalta, että oikealta puolelta. Se on jännää, kuinka harjaantunut sitä voikaan siksakissa olla.
Korkeuserojakin on riittävästi, mutta samanlaista kalliokiipeilyä rata ei vaadi, kuin esimerkiksi Taalintehtaan rata. Taalintehtaalla väylätkin ovat juuri sen rasittavan verran kapeampia, että meidän porukoissa puskat on tulleet tutuiksi.
Västerbyssa on mukavaa myös se, että voi tasonsa mukaan valita joko harrastajaleiskan (A -rata) tai kisaleiskan (B -rata). Me ollaan yllättäen heitelty vaan tuota harrastajarataa, jossa siinäkin riittää haastetta ihan riittävästi.
A -radan ihannetulos on 56, ja väylien pituudet 52 – 174 metriä, keskipituuden ollessa 94 metriä. Radan yhteispituus on 1684 metriä, mutta meikäläinen ravaa aina kilometrin ekstraa hutiheittojen takia. Eli kyllä tuo ihan kuntoilusta käy, puhumattakaan “happimyrkytyksestä”, joka seuraa vääjäämättä muutaman tunnin ulkona reippailusta.
Västerbyn rata on kommenttien perusteella kovastikin kehuttu, ja hienossa kunnossa se ainakin on. Ehdottomasti käymisen arvoinen, vaikka Suomessa oma suosikkipaikkani on edelleen Karjaan rata.
Kiva vinkki muuten heittelijöille; me käytetään tulosten laskemiseen UDISC -appsia, ja se on oikein pätevä ja hauska. Appsi laskee sun puolesta tulokset, tietää valtaosan radoista ja layouteista, plus paljon kaikkea muuta. Check it out.
(Kaikki kuvat ovat Västerbyn radalta)
Kuinkas moni mun lukijoista käy fribaamassa?
![]() |
Välillä puut on kavereita, yleensä ei. |
![]() |
Kallioista maastoa, mutta ei liian haastavaa |
![]() |
Välillä on vähän liukasta. |
The post Vieläkin ehtii – nimittäin fribailemaan appeared first on Nelkytplusblogit.