Quantcast
Channel: Nelkytplusblogit
Viewing all 13159 articles
Browse latest View live

Aitoviikuna

$
0
0
Hankin tämän ihastuttavan aitoviikunan / viikunapuun kesäkukaksi ulos.
Syksyn tullessa meinasin ensin viedä sen autotalliin talvehtimaan, 
mutta tajusinkin sen viihtyvän myös sisällä hieman viileämmässä paikassa. 
Niinpä se löysi talvikodin yläkerran aulasta. 
  aitoviikuna
Ficus carica
Common fig
イチジク

Minusta viikunapuun kasvutavassa on jotain todella upeaa.
Se on kuin savannilla kasvava puu,
hieman vino, ehkä harvakin, mutta niin veistoksellinen.

Oman viikunapuuni oikein virkistyi päästessään sisälle.
Ensin se pudotti kaikki lehtensä ja sen jälkeen
teki monta uutta lehteä ja lisää näyttää vaan tulevan.
Eli ei syytä huoleen, jos aitoviikunasi pudottaa kaikki lehtensä talven tullen.
Niin sen kuuluukin tehdä.
Aitoviikuna on alunperin kotoisin Lähi-Idästä ja Aasian länsiosista,
jossa kesät ovat kuumia, mutta talvisin on viileää. 
Katsotaan, miten minun viikunapuulleni käy talven edetessä.

Aitoviikunan hoito ja kasvatus:
– Viihtyy valossa, mutta ei suorassa auringonpaisteessa.
– Kesällä sen voi viedä ulos lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan. 
– Viikunapuu pitää tasaisesta kosteudesta, 
pintamulta voi kyllä kuivahtaa kastelujen välillä.
– Kesällä ulkona sekä aitoviikunan kukkiessa ja kantaessa hedelmää, 
kastelua lisätään.
– Lannoitetaan kasvukaudella säännöllisesti. 
Lepokaudella marraskuusta maaliskuuhun eli nyt, 
lannoitusta ei tarvita.
– Lisätään siemenistä.
Siemen kylvetään suoraan multaan ja kastellaan päivittäin.
– Voidaan talvettaa varastossa tai autotallissa, sekä pimeässä että valoisassa tilassa, 
jossa lämpötila pysyy nollan ja plus 10 asteen välissä. 
– Jos kasvi on koko talven lämpimässä, se ei tee seuraavana kesänä hedelmiä. 
(Otan siis tämän riskin)
– Sisätiloissa talvetettaessa kannattaa välttää lämpöpatterin ja tulisijojen läheisyyttä.

 Olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne viikunapuun kasvatuksesta ja talvetuksesta?
Ja oletteko saaneet hedelmiä viikunapuustanne?

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Aitoviikuna appeared first on Nelkytplusblogit.


Monta kertaa olen miettinyt, että lopetan bloggaamisen

$
0
0
Monta kertaa on tullut viimeisten vuosien aikana mietittyä sitä, että mitä jos lopettaisin bloggaamisen. Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2005 eli ensi vuonna blogiurani täyttää 15-vuotta. Sitten on tullut mietittyä, että enhän minä voi, koska blogi on paras paikka niille ihmisille, jotka seuraavat minua gluteenittomuuden takia. Täältähän ihmiset hakevat sitä gluteenitonta tietoa.

Parin viimeisen vuoden aikana minua on alkanut kiinnostamaan enemmän videoiden tekeminen kuin kirjoittaminen. Varmasti monet ovat huomanneet minun kirjoittavani vähemmän kuin ennen. Syy on ollut juuri tuossa. Voi niitä aikoja, kun jaksoi kirjoittaa harva se päivä, nykyään vain noin kerran viikossa.

Jotenkin olen kaivannut elämääni jotain uutta. Olen miettinyt, että muutanko aiheita enemmän gluteenittomaan suuntaan vai mikä olisi se juttu. Sitten kuin taivaan lahjana heräsi keskustelua siitä, että onko minun paikkani kuitenkin jossain yhteisössä. Viimeiset vuodet on tullut tehtyä tätä aika yksin. Kun aikoinaan siirryin Apu-lehden alta takaisin itsenäiseksi päätin, että pysyn itsenäisenä.

Sitten kun lopetin pr-tapahtumissa juoksemisen, niin kaipasin kuitenkin rinnalle jotain ja mitä se sitten onkaan, niin sen taisin nyt löytää. EDIT: Olen ollut viimeiset vuodet 40+ -yhteisössä, mutta itsestäni johtuvista syistä en ole ollut kovinkaan aktiivinen, kun en ole käynyt tapahtumissa, joihin yhteisön jäseniä on kutsuttu. Itseäni saan syyttää siitä, että olen tehnyt asioita yksin.

Blogissani tulee puhaltamaan lähiaikoina uudet tuulet ja niistä kerron teille heti kun asiat selkenevät. Nyt kuitenkin päätin ottaa uutta intoa kirjoittamiseen ja aiheisiin. Odottakaahan vaan, en minä vielä aio lopettaa. Joulukuun alussa lupaan aktivoitua. Kirjoittamiseen saattaa tulla pieni katkos, katsotaan.

Ihanaa viikkoa kaikille. Ottakaa kirkasvalolamput esiin. Lampulla saatte uutta puhtia syksyn pimeisiin hetkiin. Niin minäkin tein ja heti alkoi tapahtumaan.

Maiju

The post Monta kertaa olen miettinyt, että lopetan bloggaamisen appeared first on Nelkytplusblogit.

Loppuvuoden juhlat lähestyvät

$
0
0
Loppuvuoden juhla-aika lähestyy jo kovaa vauhtia. Monien mielessä saattaa siintää jo tuleva joulu, joka on yksi juhlavuoden suurimmista juhlista. Vaikka tunnustaudun itsekin suureksi jouluihmiseksi, en ole tänä vuonna vielä päässyt mukaan suuremmin tulevan joulun tunnelmaan. Mieleni on nimittäin vallannut ihan toisenlainen juhla. Meillä juhlitaan itsenäisyyspäivänä uutta ylioppilasta.

Nykyisin kun ylioppilaskirjoitukset voi suorittaa useammassa erässä toisin kuin silloin, kun itse on pakertanut lukiossa, syksyllä valmistuvien määrä on uskoakseni lisääntynyt. Moni abiturientti tosin ehkä kuitenkin ajoittaa kirjoitukset niin, että valmistuminen osuu keväälle, koska silloin on ehkä mukavampi viettää ylioppilasjuhlia vai onko? Meillä tytär painaa ylioppilaslakin päähänsä itsenäisyyspäivän aikaan, joka on mielestäni ihan mielettömän juhlallinen ajankohta siihen. Suomen itsenäisyys on upea asia, josta saamme olla kiitollisia kaikille niille veteraaneille ja lotille, jotka ovat taistelleet itsenäisen maamme puolesta. Tämän vuoksi minusta on todella suuri kunnia juhlia uutta ylioppilasta juurikin itsenäisyyspäivänä.
Tällä viikolla saamme ylioppilaskirjoitusten viralliset tulokset, mutta sen verran hyvillä arvosanoilla tyttären kokeet lähtivät YTL:n tarkistukseen, että olemme voineet jo askarrella ja postittaakin kutsut juhliin. No, onneksi olemme tehneet niin, kun eilen alkoi se postin lakkokin! Minusta oli tosi mukava askarrella noita kutsuja yhdessä tyttären kanssa ja samalla huomata, kuinka innostunut hän on ollut näistä omien juhlien järjestämisestä. Mutta onhan se ihan ymmärrettävääkin, kun tietää, että suuri urakka on nyt saatu kunnialla loppuun, niin varmasti myös suuri taakka harteilta on tippunut pois. Ja kyllä minä olen itsekin niin iloinen ja onnellinen tuo tytön puolesta, että hän jaksoi rutistaa tuon lukiopaketin kasaan, vaikka matkalla on välillä haasteitakin ollut.
Viime viikolla käytiin ostamassa yhdessä sitten ylioppilaslakki. Äitinä minulla oli siinä hetkessä todella suuri tunnelataus. Olen niin ylpeä tuosta tytöstä. Juhlasuunnitelmat ovat nyt hyvässä vauhdissa ja juhlapaikkakin on varmistunut. Emme vietäkään juhlia täällä meillä kotona, vaan saamme juhlistaa niitä lapsuudenkodissani. Lapsuudenkodissani on hiukan isommat tilat kuin meillä, joten ruokailun järjestäminen siellä on huomattavasti helpompaa kuin meillä täällä kotona. Toki astioiden, tarjottavien ja kaiken muun kuljettaminen sinne vaatii lisätyötä, mutta onneksi tytär auttaa minua eikä homma kaadu yksin minun niskaani. Ensi viikolla palaveerataan vielä veljeni ja hänen vaimonsa kanssa käytännön asioista, koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. 
Onko muita, jotka ovat juhlineet ylioppilaaksi pääsyä loppuvuodesta vai onko kevät ja kesän alku ainut oikea aika ylioppilasjuhlille? Onko teillä tulossa jotain isoja juhlia vielä loppuvuoden aikana vai keskityttekö pelkästään joulun viettoon?

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ♥

The post Loppuvuoden juhlat lähestyvät appeared first on Nelkytplusblogit.

Vaahdotettu feta sopii dipiksi kreikkalaiseen iltaan

Helsingin kuumimmat pikkujoulut!

$
0
0
Yhteistyössä Raflaamo

Se on marraskuu ja pikkujoulukausi kuumimmillaan.
Joko teillä muuten on pikkujoulusuunnitemat jo valmiina? Juhlitko pikkujouluja?
Jos paikka on vielä hakusessa voin lämmöllä suositella Helsingin ytimessä legendaarista Virgin Oilia, jossa avasin oman pikkujoulukauteni toissa viikolla pääkaupunkiseudun kuumimpien rytmien mukana, Insomnia Show&Dinnerin merkeissä!

Insomnia -show on täynnä kuumia rytmejä, upeaa tulkintaa ja tanssin huumaa.
Musikaalitähdet Lauri Mikkoja ja Eveliina Mattila vievät sinut kuumien rytmien pyörteisiin Roomasta Puerto Ricoon, yhdessä upeiden tanssijoiden Matti Puron, Katri Mäkinen, Kia Lehmuskosksi ja Juha Pykäläinen kanssa.

Itselleni tanssi ja musiikki on aina ollut tärkeä osa elämää. Ne ovat antaneet hienoja hetkiä ja muistoja, ne ovat myös iso osa omaa hyvinvointia ja voimaantumista, joten voinkin sanoa käsi sydämellä, että tämä kolmituntinen show on todellakin elämys, joka kantaa taas pitkälle.

Esitys itsessään oli tasapainoinen ja mukaansatempaava. Esitys soljuu mukavasti ja se on jaksotettu oikein onnistuneesti, niin että välissä voit nauttia herkullista illallista ja seurustella samalla ystävien kanssa. Kiitokset myös siitä kuinka yleisö oli otettu huomioon osana esitystä, sillä oli ihan ok nousta välillä tanssimaan yhdessä esiintyjien kanssa, ja jokunen meistä uskaltautui tanssinpyörteissä kipuamaan jopa lavalle asti, hatun nosto heille!

Kuten aiemmin mainitsinkin, iltaan kuului aivan mielettömän herkullinen buffet-ilallinen, joka sisälsi seuraavanlaisen Italialaisen Menun.

ALKURUOAT

Ciabattaa, yrttivoita ja hernehummusta
Insalata Verde
Scampi Caesar, caesarsalaatti jättikatkaravun pyrstöllä
Leipätikkuja
Mousse di Fragola; mansikkamoussea

Antipasto di Terra: Prosciuttoa, coppakinkkua, Spianata Romana -salamia, marinoituja herkkusieniä, melonia ja kaprista
Antipasto di Formaggi: Gorgonzola-, Talleggio- ja luomumozzarella di mucca -juustoa, viikunaa ja viinirypäleitä
Antipasto di Verdura: Timjamioliiveja, paprikaa, artisokkaa, tuoretomaattisalsaa ja rucolaa

Salciccia penne; piccante -tuoremakkaraa, marinoitua punasipulia, aurinkokuivattua tomaattia, basilikaa ja pennepastaa

PÄÄRUOKA
Yön yli haudutettua porsaan potkaa kolmella kastikkeella: salsaverde, punaviinikastike ja  pippurikastike
Salviaperunoita, yrttijuureksia

JÄLKIRUOKA
Suklaa-aprikoosileivos
Amarettovaahtoa

Kiitos kovasti, että sain avata pikkujoulukauden näin kivoissa tunnelmissa <3
Instan puolella jo ehdin tätä hehkuttaakin illan aikana ja  totesinkin, että lähdetään tyttöjen kanssa tuonne vielä varmasti uudelleenkin tanssahtelemaan.

Jos sinä haluat nähdä tämän ainutlaatuisen shown, pääset Virgin Oilin sivuilta, tästä katsomaan show`n aikataulun ja lippujen hinnat.
Sellainen vinkki vielä, että vielä, perjantaisin illan päättää bilebändi ja lauantaisin puolestaan Tähtiartistit tanssittavat teitä loppuillan, joten ei kun korkkarit kattoon ja baanalle <3
 

The post Helsingin kuumimmat pikkujoulut! appeared first on Nelkytplusblogit.

MINTUN KAUSIMAUT

$
0
0

Moni muistaa nuoruuden päivät, kuinka makeat ja yllättävän vahvat likoöörit olivat suosikkijuomia. Monelle on varmasti tuttu ja suosittu juomana Minttu-suklaa, mutta itselle se ei ole koskaan oikein napannut. Olen pitänyt Minttu- juomissa makua hiukan liian vahvana ja jälkeenpäin on tullut sellainen puistatus, kun mintun makuista juomaa on maistellut. Eli suoraan sanottuna maku on ollut paha. Yleensä en pidä edes alkoholin ja karkin sekoituksesta ja varsinkin liköörikarkit jäävät syömättä. En vain innostu suklaan ja alkoholin yhdistelmästä, sillä koen, että suklaan voi hyvin nauttia pelkkänä suklaana. Mutta tulin toisiin ajatuksiin, kun minulle tarjoutui mahdollisuus testata Mintun kausimaut. Yllättäen maku olikin pehmeän karkkimainen ja se alkoholi maistui vain hieman, näissä juomissa. MINTUN KAUSIMAUT KIVOISSA PULLOISSA Minttu Twist sarjaan, joka on lanseerattu vuosi sitten, on tullut myös uutuus Minttu Twist Karamel. Tämä karkkimainen, toffeeta ja piparminttua sisältävä juoma, on matala alkoholipitoisuudeltaan. Ainoa huono puoli on, ettei sitä voi pakastaa, mutta jääkaappikylmänä se maistuu juuri sopivalle. Maku on pehmeä ja raikas ja nämä kaikki Mintun kausimaut sopivat hienosti loppuvuoden juhliin shotiksi. Muut maut Minttu Twist sarjassa ovat; Minttu Twist Polka, muistuttaen polka-karkkeja, Minttu Twist Laqriz, lakun maun voi erottaa ja Minttu Twist Bubble Gum, ei voi olla purkkamaisempaa makua. 16% shotit ovat matalan alkoholipitoisuuden vuoksi kysyttyjä ja silti sopivat juhlatunnelmaa piristämään ja pehmeä maku ei todellakaan tee jälkipuistatusta. Mintun kausimaut on puettu sleevattuihin, näyttäviin ja värikkäisiin pulloihin. Näin diy-ihmisenä jo näkisin näillekin pulloille uusiokäyttöä. Pullo näyttää ihan muovipullolta, mutta on lasia. ICE ICE BABY Ei sovi unohtaa talviseen asuun sonnustautunutta Limited edition, Original Minttu Vanilla Ice juomaa, josta välittömästi alkaa päässä soida Ice, Ice, baby… Pullon kyljessä on pehmisjäätelön kuva ja sen maku todellakin muistuttaa hiukan jäätelöä. Raikas, vaniljaa sisältävä shotti, sopii myös kuumien juomien osaksi, vaikkapa kahviin. Minttu Vanilla Ice sisältää vastuullisesti tuotettua Madagascar Bourbon vaniljaa ja erikoissokeri mahdollistaa kristallinkirkkaan värin. Mintun kukkaan on hyvä päättää tämä kirjoitus. Oli hauska huomata, kuinka sain mintun kesällä parvekkeella kukkimaan ja minä kun en ole mikään kukkien hoidon maisteri. Minttua olin suunnitellut käyttäväni erilaisiin juomasekoituksiin, mutta niin vain kävi, että unohdin tuon mintun kokonaan parvekkeelle, oman onnensa nojaan ja se alkoi kukkimaan. En usko, että ihan noin kävisi, meinaan, että vallan unohtuisi, jos olisi kyseessä Mintun kausimaut. Juomavinkin sivuilta saat lisätietoa.

The post MINTUN KAUSIMAUT appeared first on Kristallikimara.

The post MINTUN KAUSIMAUT appeared first on Nelkytplusblogit.

Jo joutui taas tämä armas aika ♥

$
0
0

Johan on mennyt hupsahtaen aikaa viimeisestä postauksesta! Syksyn lempeydestä ja värikkyydestä  ollaan siirrytty huomattavasti harmaampiin, pimeimpiin ja lyhyempiin päiviin. Taas kysellään kilpaa somessa onko liian aikaista kaivaa kaamosvaloja esiin, paistaa joulutorttuja tai muuten vaan joulutella. Ja ne jotka ei tykkää joulusta, tuovat sen pontevasti esille! Vaikka ei välttämättä tarvitsisi, on myös ihan ok olla tykkäämättä! Minä nautin sitten niidenkin edestä tästä ajasta ♥

Tänä vuonna olen myös viimein tajunnut että mullahan on vuodessa selvästi viisi vuodenaikaa!
Talvi —> Kevät —> Kesä —> Syksy ja ihana joulu ♥ Tänäkin vuonna, heti Halloween juhlien jälkeen lähti lapasesta koko homma ja Marraskuun alusta oli koti täynnä tuiketta ja tunnelmaa. Niin paljon mukavampaa kestää tätä pimeyttä ja väsyttävää kaamosta ♥

On pakko kyllä myös myöntää jotakin. Olen aina väittänyt etten stressaa joulusta, lähinnä lahjoista. Mutta stressaan!!! En niiden ostamisesta, en miettimisestä mitä kenellekkin käärisi pakettiin, mutta lopputulemasta. Jos “vähän” myönnän olevani Perfektionisti, niin tässä nimenomaan on se heikko lenkki. Vuoden tärkein ja ihanin juhla ja minä keskiössä vastuussa siitä että jokainen löytäisi paketistaan jotain mikä saisi oikein hyvälle mielelle.
On ihan paras joululahja minulle jos joku sanoo sen tänäkin jouluna —-> Tämä on kyllä paras joulu ikinä ♥ 😉

Vaikka lahjat ei olekkaan se pääjuttu joulussa, mutta valehtelematta yhtään, onhan ne aika tärkeässä roolissa monissa lapsiperheissä! Onneksi tässäkin asiassa saa olla montaa eri mieltä ja olla sataa eri perinnettä 🙂
Olen itse helpottunut että leikkaa, liimaa askartele koko joulukuvasto joulupukin listaan on meillä ohi! Lahjalista meillä kyllä tehdään mutta nykyaikaisesti teinien kanssa vatsappi ryhmään. Sieltä se sitten aika järjestelmällisesti tulee toteutettua, koska tässä kohtaa ei ole kykyä eikä varsinkaan halua lähteä sooloilemaan 😀
Muutama yllätys paketti sitten kruunaa aattoillan jännityksen ♥

Jo muutosta lähtien mietin millainen olisi ensimmäinen joulu tässä kodissa. Mihin laitan mitäkin ja mikä väri nousee sisustuksessa esille. Viime vuonnahan oli erittäin trendikkäänä vaaleanpunainen ja meidänkin joulukuusessa välkkyi ruusukulta palloissa.
Tänä vuonna havunvihreä ja pienet kuuset ihastuttaa. Rouhea rottinki tuo rustiikkia tunnelmaa ja aina luotettava valkoinen kruunaa tunnelman. Lämmin onnellinen olo tulee takassa räiskyvästä tulesta sekä sinne tänne ripustetuista kaamosvaloista ♥ Vanha puuhella keittiössä tuo sopivasti vanhan talon tuntua, yksi ehdoton super ihanuus tässä talossa!!

Syksyn Perfect Home sisustuskutsuilta kotiutin uuden tonttuperheen meille ja suloiset kuuset löysin clas Ohlssonilta. Iso lyhty Riviera Maisonilta, Sisustusliike Dreamsista ♥
Vinkki myös miten helposti saa vaikka vihreät kuulat tarjolle kahvipöytään kauniisti, laittamalla jokainen erikseen pieniin karkkivuokiin lasikulhoon 😉

 Ilman tähtiähän ei joulu tule myöskään ♥ Niitä on ripustettuna olohuoneeseen ja keittiöön sekä lasitetulle terassille! Niitä löytyy glögimukeista, torkkupeitoista ja rottinkisina tarjoilu koreina. Ikisuosikki mikä joutaa Tammikuussa taas jäähylle varaston laatikoihin, koska tulee ähky ja hyvä niin. Sillä tavalla ne vuodenajat pitää vuosi vuodelta kiinnostuksensa yllä! Mutta en missään nimessä voisi kuvitella saavani joulusta hetkellistä kyllästymistä jos en soittelisi jouluradiota Lokakuun lopulta ja koristelisi kotia Marraskuussa. Joulukuusen kanssa olen joutunut jo pidättelemään itseäni, semmoista se on tämmöisen hassun joulu hössöttäjän elämä ♥

Makrame jakkara ja lyhty sai kaveriksi ihanat matot makuuhuoneeseen ♥ Toinen on äidiltä nimipäivälahja, toisen hankin itse. Matoissa on kaunis pehmeän beige sävy, valkoisen rinnalle pyrkii selvästi uusia sävyjä 🙂

Tontut ♥
Muutaman vuoden tauon jälkeen pääsin lukemaan myös Suomalaista tonttukirjaa lapsenlapselle ja omat tytöt oli myös sohvalla kuuntelemassa ja muistelemassa miten tätä kirjaa luettiin monta vuotta joulun alla iltasatuna ♥

Kun omat lapset on kasvanut jo nuoriksi ja aikuisiksi, jatkuu lapsenlapsien kautta aattoillan taika ja jännitys joulupukkiin. Ihana seurata kuinka omien lapsien kanssa tehdyt perinteet siirtyy seuraaville sukupolville ja olen onnekas saadessani seurata niitä koko ajan lapsenlapsien lähellä ♥
Toivoisin että minulle yksi tärkeimpiä asioita, kokoontua säännöllisesti yhdessä perheenä yhteen, säilyisi niin pitkään kun mahdollista!! Ei mikään ole niin tärkeää kun yhdessäolo ♥
Ja niin tehdään taas tänäkin jouluna kun monta sukupolvea istuu äitini luona joulupöydässä, kaikki rakkaista rakkaimmat samassa paikassa, samaan aikaan, paras joululahja ♥

Kiitos jos vielä olet jaksanut odottaa postauksiani! ♥

The post Jo joutui taas tämä armas aika ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.

Hotelli Vaakuna on upea funkishelmi Helsingin keskustassa

$
0
0

Helsingin ydinkeskustassa Mannerheimintien, Kaivokadun ja Postikadun keskellä seisoo ylväs funkkisklassikko Hotelli Vaakuna. Hotellin pääsisäänkäynti sijaitsee Postikadun puolella Rautatieasemaa viistosti vastapäätä. Varmasti moni mieltää rakennuksen vain Sokoksen tavarataloksi mutta ylemmistä kerroksista löytyy upea klassikkohotelli, jonka oli tarkoitus avata ovensa vuoden 1940 Helsingin olympialaisiin. Mutta kohtalo puuttui peliin kun 2.maailmansota alkoi ja olympialaiset jouduttiin peruuttamaan kokonaan. Kesti peräti kolmetoista vuotta ennenkuin Hotelli Vaakuna aloitti hotellitoimintansa heinäkuussa 1952 kun “viimeiset oikeat olympialaiset” vihdoin kisattiin pääkaupungimme urheilupyhätöissä.

Helsingin kaupunginmuseo, valokuvaaja Börje Dilén 1952

Arkkitehti Erkki Huttunen tunnetaan SOK-funkkiksen isänä ja hänen piirustuspöydällään on syntynyt lukuisia SOK:n valkoisia rakennuksia ympäri Suomea. Oulun Toppilan mylly vuodelta 1928 edustaa vielä klassismia mutta jo vuonna 1930 Huttusen suunnittelemat Rauman konttorirakennus ja Viipurin mylly ovat selvästi valkoista tyylipuhdasta funkiotionalismia parhaimmillaan. Keskusliike SOK:n osuuskaupparakennukset lukuisissa kaupungeissa ja kirkonkylien keskustoissa levittivät funkionalistista tyyliä ja tekivät sen tutuksi suomalaisille. Olympiavuonna valmistunut hotelli oli Pohjoismaiden suurin aikoinaan. 

Kun Hotelli Vaakuna avattiin 10.6. vuonna 1952 oli kutsuvieraiden joukossa ensimmäiseksi Suomen Neidoksi ja Miss Universumiksi valittu suuri julkkis Armi Kuusela. Vain 17-vuotias Armi oli toukokuussa valittu ensin Suomen kauneimmaksi ja kesäkuun lopussa hänet kruunattiin Kaliforniassa myös maailman kauneimmaksi. Hotelli Vaakunalle oli suuri kunnia saada Armi Kuusela vierailemaan uudessa hotellissa. Hotellissa yöpyivät vuosien varrella mm. USA:n ulkoministeri Henry Kissinger, Intian pääministeri Jawaharlal Nehru, kosmonautti Juri Gagarin ja näyttelijä Gregory Peck.

Hotelli Vaakunan isoissa näyteikkunoissa on aikonaan järjestetty myös suosittuja muotinäytöksiä. Muistan isoäitini kertoneen kuinka Mannerheimintie oli ruuhkautunut kun ihmiset tungeksivat katselemaan mannekiineja, jotka kävelivät ikkunalasin takana viimeisimmän muodin mukaisert luomukset yllään. Marimekon Espan ulkoilmanäytöksissä on minusta yhtä hauska idea kuin tässä on ollut aikoinaan. Muotihan kuuluu kaikille!

Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja tuntematon 1952

Hotelli Vaakunan sisustus on melkoinen aikamatka 50-luvulle. Kun astuu kadulta sisääntuloaulaan on näkymä erittäin vaikuttava. Koivupaneloidut puolipyöreät seinät, kattoikkuna ja suihkulähde, jonka keskellä on kuvanveistäjä Gunnar Finnen punagraniittinen Groteski-veistos. Seinää vasten on sijoitettu uljaita, mustia nahkatuoleja, joissa on korkea selkänojat. Tuolit ryhdistävät aulatilaa ja tekevät siitä myös tyylikkään juhlavan. Toisaalta ne kutsuvat kotoisasti istahtamaan. Hotelli Vaakunan kalusteet ovat pääosin arkkitehti Erkki Huttusen toimiston suunnittelemia.

Hotelli Vaakunan valaisimet ovat puolestaan suomalaisen designin todellisia helmiä. Paavo Tynell valaisintuotanto on käsittämättömän runsas ja monivivahteinen. Hänen tapansa yhdistää erilaisia materiaaleja – messinkiä, lasia, rottinkia, jopa kaislaa – erilaisissa valaisimissa on huikeaa valon ja varjon leikkiä. Hotelli Vaakunassa on näyttäviä kattovalaisimia, plafondeja, pöytä- ja seinävalaisimia Tynellin tuotannosta. Hotellissa liikkuessa kannattaa katsella valaistusta tarkkaan.

Vierailin aiemmin tänä vuonna Ravintola Meicussa. Kirjoitin silloin blogikirjoitukseenRavintola N:o 11 saa kiittää sisustuksestaan Hotelli Vaakunaa. Visakoivuiset seinäpaneelit ja messinkiset valaisimet olivat nimittäin alun perin suunniteltu Vaakunaan, jonka piti valmistua vuoden 1940 Helsingin olympialaisiin. Hotellin työmaalla työt jouduttiin kuitenkin sodan takia keskeyttämään ja rakennusmateriaalit siirtyivät HOK:in toiseen kohteeseen Meilahdessa. Vaakunan suunnitteli arkkitehti Erkki Huttunen ja sinne valitut materiaalit/valaisimet ovat hänen toimistonsa käsialaa ja näkyvillä nyt ravintola Meicussa Meilahdessa.”

Hotelli Vaakunassa on paljon kauniita arkkitehtonisia yksityiskohtia. Kahden hotellikerroksen yhdistävä aula, portaikkoineen ja valaisimineen on harmonien kokonaisuus. Tilaan tulviin sisäpihalta isojen ikkunoiden kautta paljon luonnonvaloa ja kaikki pienet yksityiskohdat kuten portaikkojen kaiteet ja metalliosat ovat tarkoin harkittuja. Kattovalaisimien kukkamaiset messinkukat vangitsevat katseen kun kävelee pitkin hotellikäytävää.

Hotelli Vaakunan huoneet on uudistettu kunnioittaen vanhaa ja yhdistäen sitä myös uuteen. Ollaan korkealla Helsingin kattojen yllä ja huoneisiin tulvii todella paljon valoa sisälle. Hotellin kaikki hotellihuoneet ja kerrosaulat on uudistettu vuoden 2018 aikana. Original Sokos Hotel Vaakunan sisustussuunnittelusta vastasi Sisustustusarkkitehdit Fyra Oy.

Original Sokos Hotel Vaakunan sisustussuunnittelusta vastasi Sisustusarkkitehdit Fyra Oy
Original Sokos Hotel Vaakunan sisustussuunnittelusta vastasi Sisustusarkkitehdit Fyra O

Uudistuksen myötä myös alunperin vain aulatiloissa lentäneitä kyyhkysiä on tuotu myös ylimmän kerroksen sviittien seinille. Talon sviiteissä osassa on oma parveke ja osassa taas oma sauna. Friends & Family -teemaisiin sviitteihin mahtuu majoittumaan jopa 7 henkilöä ja niissä voi järjestää vaikka pieniä perhejuhlia. Business & Romance -sviiteissä puolestaan on erilliset makuu- ja olohuoneet.

Original Sokos Hotel Vaakunan ainutlaatuisuus on sen tiloista neljään ilmansuuntaan avautuvat Helsinki-maisemat, joita voi ihastella heti herätessä vuoteesta käsin. Ylimmän kerroksen 46 huoneessa hotellivierailusta voi nauttia omalta, kalustetulta näköalaparvekkeelta.
Hienoimmat puitteet tarjoavat talon sviitit, joista osassa on parveke, osassa oma sauna. Friends & Family -teemaisiin sviitteihin majoittuu jopa 7 henkilöä ja ne tarjoavat hienostuneet puitteet vaikka pienille perhejuhlille. Olo- ja makuuhuoneesta koostuvassa Business & Romance -sviitissä järjestyvät niin tyylikkäät kokoukset kuin romanttiset hä

Paavo Tynellin suunnittelema 50-luvun pöytävalaisin on saanut seuraakseen mustan entisajan pöytäpuhelinkoneen. Sellaisen sympaattisen soittovälineen, jossa numeroita pyöritettiin etusormella kun valittiin mihin soitetaan. Ihana yksityiskohta!

Hotelli Vaakunan terasseilta aukeaa aika hulppeat näköalat Helsingin ylle. Mannerheimintie, Kamppi ja Rautatieaseman seutu näyttävät aika erilaiselta lintuperspektiivistä katsottuna. Omalla terassilla voi vaikka kevät- ja kesäaamuna nauttia aamiaista katsellen kun Helsinki herää uuteen päivään. Tai istua iltaauringossa lasillisella kuohuvaa.

Hotelli Vaakunan yläkerrasta löytyy nykyään Ravintola Loiste. Aikoinaan tilassa toimi Ravintola Vaakuna, jonka terassilla on kuulemma järjestetty vuonna 1972 maailmanlaajuista huomioita saaneet parvekehiihdot Sapporon talviolympialaisten kunniaksi. Hauska tapa juhlistaa silloin 20-vuotta vanhaa hotellia! Liekö lunta ollut tarpeeksi mutta matkakin oli aika lyhyt 🙂

Itse ravintolasali on myös katsomisen arvoinen ja upea paikka. Puisia koivupaneleita seinissä, Paavo Tynellin valaisimia, kaartuvia seiniä, jänniä vähän laivamaisia ikkunoita lasimaalauksilla, kiiltäväksi maalattuja pilareita ja seinäreliefejä. Jopa seinäkellokin voi olla kauniisti näin suunniteltu. Hotelli Vaakunan sisääntuloaula ja 9.kerroksen aula ovat suojelukohteita.

Ylimmän kerroksen terassilla järjestettiin maailmanlaajuisestikin huomiota saaneet parvekehiihdot ennen Sapporon talviolympialaisia vuonna 1972.

Ravintola Loisteen ulkopuolelta löytyy vanhat puhelinkopit. Ennen kännyköiden aikakautta nämä kopit ovat varmasti olleet ahkerassa käytössä. Eduskunnasta oli lyhyt matka Vaakunaan ja täällä poikkesivat myös kansanedustajat aikoinaan nauttimassa sekä lounasta että istumassa iltaa. Vaakuna oli myös suosittu edustuslounaiden ja illallisten viettopaikka. Myöhempinä vuosina näissä samoissa tiloissa on nautittu katkarapuja, tanssittu discopallon alla ja juotuja cocktaileja entisessä Sky Barissa.
Muutaman vuoden kuluttua Hotelli Vaakuna tai nykyään Original Sokos Hotel Vaakuna täyttää jo 70 vuotta. Upea funkkisklassikko vai paranee vanhetessaan!

The post Hotelli Vaakuna on upea funkishelmi Helsingin keskustassa appeared first on Nelkytplusblogit.


Välivaihe

$
0
0
 kuutamohortensia
Hydrangea paniculata ´Praecox`

ノリウツギ

Nyt tuntuu jotenkin siltä, että puutarha ja luonto ovat tavallaan välivaiheessa.
Syksy on jo takana, mutta talvi ja joulu eivät ole aivan käsillä.
Itselläkin on tietynlainen välivaihe.
Hätkähdin, kun ystäväni kysyi minulta muutama päivä sitten,
olenko jo virittänyt jouluvaloja.
En ole ihan vielä päässyt joulumoodiin, 
vaikka puutarhan sesonkivalot eivät edes joulua tarvitsisi.
Ehkä ensi viikonloppuna voisi ainakin kasvihuoneeseen viritellä valoja
ja jotain hieman talvisempaa somistusta. 
 Eilen meillä oli kaunis, hento valkoinen lumikerros puutarhassa.
Luvattujen sateiden myötä lumi todennäköisesti häviää
tulevina päivinä.
Itse en ole niin kovin lumen ystävä, 
mutta kyllähän se ihanaa valoa tuo ja ehkä ripauksen joulufiilistäkin.
Kiertelin puutarhassa kameran kanssa ja 
katsoin puutarhan sävyjä linssin läpi.
Harmaata tosiaan on ja valo on jo neljän maissa iltapäivällä tiessään.
Silti jollain hullulla tavalla pidän näistä melankolisista väreistä. 
Ne ovat niin rauhoittavia.

purppuraheisiangervo
Physocarpus opulifolius ´Little Devil` 

フィソカルプス オプリフォリウス  アメリカテマリシモツケリトルデビル


 pilariomenapuu ´Senator`
Malus domestica ´Senator`
セイヨウリンゴ 
 kirjosaarnivaahtera
Acer negundo ´Flamingo`
フラミンゴ種の葉の斑

Kasvihuoneessakin on jotenkin utuisen odottava tunnelma.
Kyllä sinne voisi jo valoja laitella ja
käydä hörppimässä ensimmäiset glögitkin.
  kummituspuu / korokia
Corokia

 syyshortensia
Hydrangea paniculata ´Jane`, ´Little Lime`  
ノリウツギ

Tässä “hämäränhyssy”-ajassa on se hyvä puoli, 
että saa jotenkin ihan luvan kanssa rauhoittua.
Pimeät illat ovat omiaan lukemiselle, elokuville, ystäville ja harrastuksille.
Toisaalta,
tämä loka-marraskuu taitaakin olla tarpeellinen aika
vilkkaan kesän ja alkusyksyn jälkeen sekä ennen joulutohinoita.
Vai mitä mieltä olette?
Olisi myös kiva kuulla, ollaanko siellä jo ihan joulumoodissa?
Ai niin, sen verran minuakin on jouluttanut,
että ostin jo ensimmäisen joululehden…
Vaikkakin nautin vielä hieman tästä tarpeellisesta, harmaasta välivaiheesta. 
Iloa ja lepoa harmauteen!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


The post Välivaihe appeared first on Nelkytplusblogit.

Pientä näpertelyä/ osa 3

$
0
0

Vielä jatketaan hieman askarteluteemalla. Puupallot ovat minun heikkouteni ja päätin kokeilla miten erilaisista puupalloista saisi (kuusen)koristeita. Yhdistelin vähän vanhoja ja uusia puupalloja ja tällaisia niistä tuli…

Minulle on kerääntynyt vuosien varrella erivärisiä puupalloja ja tänä vuonna halusin ostaa myös erikokoisia luonnonvärisiä puupalloja.
Isoimmat puupallot ostin paikallisesta askarteluliikkeestä, mutta pienempiä löytyy todennäköisesti isoimmista marketeistakin.
Lisäksi tarvittiin vähän juuttinarua ja silmäneula helpottamaan pujottelua.

 

Tein tarkoituksella jokaisesta erilaisen. Punainen puupallo on niin pieni, että sen käyttäminen näissä oli hieman rajallista.
Myös isoimpien puupallojen käyttämistä piti vähän miettiä, sillä ne painavat jo jonkin verran.
Melko nopeasti sain askarreltua muutaman koristeen setin ja niistä tuli mielestäni oikein kivat.
 
 
 
 
 
Puupallot ovat hyvin monikäyttöiset. Niistä voi askarrella vaikka mitä.
Pari ideaa jäi vielä toteuttamatta ja toivottavasti pääsen/ehdin kokeilemaan niitä.
Askartelu on minulle erittäin hyvä tapa rentoutua, mutta valitettavasti minulla on siihen liian vähän aikaa.
Tällainen askartelupäivä, jolloin saa näperrellä oikein kunnolla on ihan luksusta.

Nyt huomaa hyvin, että päivät ovat lyhentyneet merkittävästi.
Valokuvaaminen kotikonstein on jokseenkin haasteellista ja kuvien lopputulos sen mukainen.
Jos jollakin on vinkata hyviä ja edullisia vinkkejä tilanteeseen, otan niitä mielelläni vastaan.
Salamaa, kun en suostu käyttämään ja luonnonvalon käyttö on valokuvaukseni lähtökohta…

Marraskuun hämärän keskellä jaksan kuitenkin uskoa “valoisampiin aikoihin”!

Hei. tsemppii kaikille!!!
 

 
 
 
 

The post Pientä näpertelyä/ osa 3 appeared first on Nelkytplusblogit.

Etsinnässä mustamakkara

$
0
0

Minähän saan säännöllisesti kummallisia päähänpinttymiä tai hämmentäviä fiksaatioita. Välillä pitää saada hääpuku vaikkei ole edes menossa naimisiin, sienen näköinen pipo (joka on jo vaatekaapissa) tai bling bling tunika pikkujouluihin ja….tänä syksynä mun olisi niin kuin vähän pakko saada itselleni
puffertakki mustana eli mustamakkara aka makuupussitakki. Mielellään suht pitkän mallisena (jolloin peppu ei jäädy talvella) ja hupullisena.

COSilla oli ihana mutta hiukan hintava versio, jota katselin, mutta lopulta se myytiin loppuun, joten eipä tarvinnut enää pohtia tätä yksilöä.

Sitten näin Monkin version takista, mutta kokeillessani sitä se oli ylisuuri jopa s kokoisena ja liian löpsö. Mitään ei ole niin ärsyttävää kuin löpsökkä makkara.

Monki Long Puffer coat 100 e

Monki Oversized puffer coat

Monkin Oversized puffer coat oli myös varteenotettava vaihtoehto, mutta valitettavasti sitä ei löytynyt s koossa.

Kuinkas sitten kävikään? Näin 2 viikko sitten poikien tennishallilla erään naisen päällä ihanan ja täydellisen mustanmakkaran. Kysyin häneltä mistä se oli ja kuulin, että se oli Veromodan Noisy May- mallistosta takki nimeltään NM tally. Noh takki oli tadaa loppu nettikaupoista s-koossa , olin suruissani ja harmittelin kovasti asiaa. Tuuman ja toimen tyttönä sisuunnuin kuitenkin vielä soittamaan PK seudun Vero Modat läpi ja Itäkeskuskesta löytyi 1 kpl  S kokoista takkia (M ja L löytyi vielä kyllä)- arvatkaa vaan olinko happy, varsinkin kun se oli vielä 20% alessa ja hintaa jäi 55 e!

Mitä opimme tästä, kärsivällisyys ja sinnikkyys palkitaan!

And the winner is!!!

The post Etsinnässä mustamakkara appeared first on Nelkytplusblogit.

Boheemit korit

$
0
0
Tuunailua tulossa, jes!
Olen niin tyytyväinen, että vihdoinkin löytyi aikaa tehdä tämä tuunausjuttu.
Pitkään haaveilin boheemeista koreista meidän kotiin ja tokihan sellaiset olisin voinut valmiina ostaa, mutta kun ei taas antanut luonto periksi 🙂
Onneksi meillä oli kotona (rutussa pesuhuoneen kaapissa) nämä kaksi Ikeasta n.10 vuotta sitten ostettua koria, jotka sopivat tähän tuunaukseen hyvin.
Tämän ihanan pallonauhan olen ostanut Karkkilan Lähetystorilta eurolla ja ihan tämän idean toteutusta varten.
Onneksi myös nauha löytyi kirpparihintaan, niin ei tullut tällekään tuunaukselle paljon hintaa.
Ompelin nauhan kiinni korin reunaan käsin.
Nauha pysyi ompelun ajan hyvin paikoillaan nuppineulojen avulla.
Minun mielestäni näistä tuli todella kivan näköiset.
Korit tuli käyttöön, kun nappasin ne olohuoneeseen pikkusälää keräämään.
Halvemmaksi tuli tämä tuunaus kuin uusien korien ostaminen.
Ehkä pitää ostaa joku viherkasvi toiseen näistä koreista!
Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3

The post Boheemit korit appeared first on Nelkytplusblogit.

Viisi vinkkiä talvi-iholle ja hiuksille

$
0
0

Sisältää PR-tuotteita*

Talvesta saatiin Helsingissäkin viime viikolla jo esimakua ensilumen sadeltua. Talvi on tunnetusti kova iholle ja hiuksille. Onneksi on tuotteita, joilla talvisään ja kuivan sisäilman rasittamaa ihoa ja hiuksia voi auttaa lestämään talven rasituksia paremmin.

japanilainen_kosmetiikka

Olen ostanut ensimmäisestä Japanin reissusta lähtien ostanut Aasian matkoilta japanilaista kosmetiikkaa ja ihastunut etenkin japanilasiin kosteusmaitoihin. Helsingin Mujin avauduttua kävin ostamassa pullollisen Mujin kosteuttavaa “maitoa” käytettyäni loppuun Singaporesta ostamani pullollisen.

Hiostavan kuumalla ilmalla kevyt maitomainen kosteutus saattaa riittää sellaisenaan aurinkovoiteen kanssa, mutta talvella käytän kosteutta janoavalle iholleni kosteusmaitoa ensimmäisenä askeleena kosteutusrutiinissa, sitä levitän ensimmäisenä puhdistetuille kasvoille. Tippa kosteusmaitoa valmistelee ihoa; seerumi, silmänympärysvoide sekä kosteusvoide imeytyvät paremmin. Mujilla kosteusmaitoa on kevyenä, kosteuttavana ja tehokosteuttavana versiona.

ihonhoito, kasvoöljy

Talvella saatan yövoiteen sijasta käyttää kasvoöljyä, usein myös lisään päivävoiteeseen tipan tai kaksi öljyä. Nyt käytössä on Yliopiston Apteekin kotimaisen luonnonkosmetiikkasarja YA naturaen kuivan ihon nopeasti imeytyvä kasvoöljy*. Se on sekoitus luomutyrniöljyä, ruusunmarjan-, mustaherukan- ja puolukansiemenöljyä sekä manteliöljyä, jotka lisäävät ihon kimmoisuutta. Öljycocktailissa on myös antioksidanttisia auringonkukan- ja jojobansiemenöljyjä, ne suojaavat ihoa. Öljy on vegaaninen ja Eccert Cosmos Organic -sertifioitu.

huulet, ihonhoito

Yhdysvaltalaisen medikaalisen tason iS Clinicalin tuotteet ovat nyt rantautuneet Suomeen. Hoitoloissa ja lääkäriasemilla myytävän sarjan ylellinen, mutta tehokas Lip Polish Duo* hoitaa huulten karkeaa ja kuivaa ihoa auttaen palauttamaan nuorekkaan sävyn ja rakenteen ikääntyvillekin huulille.


Lip polish on hellävarainen, kosteuttava ja hoitava C-  ja E-vitamiineja sisältävä kuorinta huulille. Kuorinnan jälkeen huulille voi levittää iS Clinicalin erittäin kosteuttavaa Youth Lip Elixiriä, joka hoitaa, pehmentää ja täyteläistää huulia. Youth Lip Elixirissä on puhtaita kasviuutteita ja antioksidantteja sekä hyalyronihappoa sekä shea- ja kaakaovoita.


hiustenhoito, ravintolisä

Hiusten, ihon ja kynsien hyvinvointia voi tukea myös sisäisesti. Evonia Super Silica* piihappo-kollageeni-biotiinitabletti ravintolisä tukee hiusten, kynsien ja ihon rakennetta sekä kestävyyttä. Tabletit vahvistavat hiuksia ja kynsiä, sekä siloittavat ja kiinteyttävät ihoa.

hiustenhoito

Hiuspohjani reagoi ärsyyntymällä ja kutiamalla sekä stressiin että kuiviin talvikeleihin. Tänä syksynä on ollut melkoisen stressaava tahti päällä -ja toden totta, päänahkaa alkoi heti kutittelemaan. Testiin saamani Mark Birchin shampoo ja hoitoaine tulivatkin oivalliseen ajankohtaan rauhoittamaan päänahkaani. 


Hiustenlähtöongelmien ja hiuspohjan häiriöihin erikoistunueen trikologi Mark Birchin  hiustenhoitosarja lanseerattiin äskettäin Suomessa. Sarjassa on tuotteita erilaisiin hiupohjan ja hiusten vakavienkin ongelmien hoitoon. Mark on tullut kuuluisaksi saavuttaessaan erinomaisia tuloksia vakavienkin hiustenlähtötapausten sekä hiuspohjan häiriöiden hoidossa.


Kosteuttava, antibakteerinen ja anti age-vaikutteinen ja hiustenlähtöä ehkäisevä R&B Antioxidant Shampoo rauhoittaa ärtynyttä hiuspohjaa ja poistaa hilsettä.


Antioksidanttinen RX antioxidant-hoitoaine sisältää soija- ja vehnänalkioöljyjä sekä antioksidanttista rosmariiniuuttetta. Hiukset jäävät pehmeiksi, ilmaviksi ja vahvoiksi.
talvivaatteet

Loppuun yksi pukeutumisvinkki; kashmir-pipoon kannattaa satsata. Mieluummin yksi laadukas beanie kuin tusina pilliintyvää akryylipipoa. Kashmirista valmistetut toki maksavat enemmän kuin keinokuituiset, mutta eivät latista ja sähköistä hiuksia läheskään samalla tavalla. Lisäksi kashmirpipo on kevyt, mutta lämmittävä. Cosin, Zaran ja HM Premiumin kashmirit ovat osoittautuneet edullisimmiksi, mutta ainakin minull käytössä talvesta toiseen kestäväksi.

Huomaatko sinä ihon- ja hiustenhoidon tarpeiden muuttuvan vuodenaikojen mukaan?

The post Viisi vinkkiä talvi-iholle ja hiuksille appeared first on Nelkytplusblogit.

Punajuuri-fenkoli-fetasalaatti

$
0
0
Punajuuri-fenkoli-fetasalaatti

Onneksi tulin napanneeksi tästä salaatista edes yhden kuvan, koska sehän olikin superherkullista. Fenkoli ja punajuuri ovat tunnetusti hyvä makupari suolaisella juustolisäyksellä, mutta suolakurkut tuovat salaattiin happaman raikkaan, suolaisen säväyksen. Ja kannattaa muistaa, että ne maustekurkut eivät ole sama asia.


The post Punajuuri-fenkoli-fetasalaatti appeared first on Nelkytplusblogit.

Miten meni viime viikko?

$
0
0
Sisältää saatuja ilmaistuotteita
Viime viikolla tapahtui monen moista kivaa juttua ja paljon tuli myös vietettyä aikaa “kotitoimistolla.” Ehdimme yhtenä iltana käydä nauttimassa mieheni kanssa leffan “Last Christmas”, joka on hyvin yllättävällä käänteellä varustettu lämminhenkinen romanttinen elokuva ja kyllä nessut kannattaa varata mukaan. 

Milloin tämä sushihimo loppuu? Ystäväni kanssa laitetaan nykyään kuvia sushihetkistä ja nauretaan räkähymiöin toisillemme, “tyyliin taas sushilla ja taas tekee sushia mieli.” Ihan kamala vitsaus tämä sushisairaus ja juu eilenkin kävin sushilla ja kyllä laitoin kaverille kuvan kanssa ja kyllä oli kaverikin käynyt eilen sushilla. 

Clinique kuvat Jere Viinikainen. 

Kuvassa mukana nerokas ja ihana Tiia Rantanen, joka taikoo upealla tavalla sanoiksi niin elämän pienet ja isot hetket ja hetket, joita ei aina edes itse hoksaa. Tiiaan tutustuin vuosia sitten Turkin pressimatkalla. 
Viime viikolla ehdin myös päivällä käydä Helsingissä hyväntekeväisyystempauksessa ja Cliniquen uuden Even Better Color Pop huulipunan lanseerauksessa. Jännää oikean sävyn valitsemisessa on, että ensin valitaan Even Better Color meikkivoide ja meikkivoiteen sävyn perusteella haitari antaa tuolle sävylle kolme huulipunan sävyä ja nämä kolme punan sävyä meni itsellä täysin maaliin. Roosaa sen olla pitää. 

Kuvan mekkoa saa vielä Lindexiltä, jos joku ihastuu ja kyseessä on Roosa nauha-malliston mekko. 

Toteutettiin sovelluksella ihotesti ja ei yllätä kyllä yhtään, että väsymystä on näkyvillä silmäpussien ominaisuuksissa. Tuota silmäpussiväsymystä on ollut pienestä pitäen ja siksi koulussa kiusattiin “pussirotaksi.” Mutta juonteita suhteessa ikään ei ollut kovin paljoa tai näin ainakin haluan optimistina ajatella, mutta sitä se pullea naama teettää, rypyt ei näy niin hyvin vaikka ne siellä on. 
Jouluetkot ja isänpäivä kaupallisessa yhteistyössä Himoksella oli kyllä mojova pääte kivalle viime viikolle. Tämä reissu kantaa voimaa ja energiaa pitkään. Välillä on hyvä irrottautua arjen pyörteistä ja sisarustenkin bondata toistensa kanssa. Aiemmassa postauksessa on juttu tästä reissusta, jos jotain kiinnostaa. 
Ilokseni pääsin myös tekemään hyvää eli pakkaamaan lahjoja ensi-ja turvakoteihin. Tästä tilaisuudesta tuli erittäin hyvä mieli ja muistutus siitä, mikä joulun aidoin sanoma on, se on lähimmäisenrakkaus. 

Hyväntekeväisyystapahtuman mahdollistaneet brändit:
@skintreat.official, @thebudgiecollectice, @kicks.fi & @monsunspa.  Kaikkia näitä brändejä myy Kicks.fi. 

Alla olevan hyväntekeväisyystilaisuuden kuvat Heini Pekkala. 

Lisäksi yhtenä anivarhaisena aamuna ehdin käydä Huawein hyvinvointiaamussa, kuuntelemassa mm. Pekka Hyysalon ja Linda Liukkaan fiiliksiä Huawei Watch Gt 2 kellosta. Kellolla voi vastata puheluihin, kuunnella musiikkia, tallentaa 2 gigan verran musiikkia, mitata askeleita, pulssia, urheilusuorituksia myös vedessä. 

Kello on siis vedenkestävä ja unenlaatua myös pystytään mittaamaan. Itseäni kiehtoo tässä kellossa juuri tuo unenlaadun ja stressin ja pulssin mittaus. Kello on erinomainen muistuttaja, että nyt menee liian lujaa, hengitäpä syvään. Olen Huawei nainen henkeen ja vereen ja pääsääntöisesti tekniikan suhteen seuraan juuri Huawein uutisia ja toki tutkin aina vertailuja kilpailevista brändeistä myöskin. 

Pekka Hyysalon sanoin “kello saa kävelemään vielä enemmän eli periaatteessa aina, kun on mahdollisuus kävellä, Pekka kulkee jalkaisin.” Pekka myös kehotti meitä kaikkia miettimään hyviä asioita elämässä ja keskittymään niihin. Toivoi kaikille iloa ja pirteyttä ja lunta, joka valaisisi meidän mieltä ja latuja.” 

Pekka voimaannuttaa olemuksellaan, ihmisen on mahdollisuus onnettomuuden sattuessa olla joko tahtojen taistelija ja keskittyä positiiviseen tai katkeroitua ja syyttää elämää. Pekka antaa voimaa meille kaikille ja muistutuksen olla nillittämättä turhasta. 

Hyvää mieltä toi myös kaksi asiaa. Sunnuntaina kun saavuimme Himokselta, kotiovella odotti Kiehl’s ylläri. Ylläri oli ollut kotioven edessä koko viikonlopun, mitä se viestii ajatuksen tasolla, sitä että täällä on turvallista asua. 

Kiehl’s on ihan yksiä lempparimerkkejä ollut jo miljoona vuotta ja tietenkin ilahduttaa tuotteiden laatu, mutta myös visuaalinen ilme on ihan meikäläistä. Mahtavaa on, että tänä vuonna Kiehl’s Holiday kokoelman on kuvittanut suomalainen Janine Rewell, wuhuu. Huvittavaa miten tottunut kuvausassari Samu on. Ei kuulkaas tarvinut edes pyytää, vaan tulla tupsahti tuohon ja alkoi poseeraamaan, tosin nuokkui osan aikaa. Rankkaa nuo valokuvamallin hommat. 

Kieh’s tuotteita voit ostaa mm. Stockmannilta ja Kicks.fi

No mutta viime viikkoon mahtui kuitenkin 4 kokonaista arkipäivää myös ja niihin mahtui niin pitsan tekoa, kuin makaronilootan. Mustan värin palauttaminen K-rautaan värivirheen takia. Mustaa oli pyydetty, mutta väri oli sinivihreänharmaa. Souliina vinkkasi täydellisen mustan eli K-Raudasta löytyvän sävyn “keskiyö.” Mutta en minä mitään maalannut vaan 15 vuotias tytär itse ja hieno tuli. 

Arkeen toki mahtuu miljoona sateista koiralenkkiä, kaupassa käyntiä Ikea-kassilla, se iso perhe. Eli suurimmalta osin sitä tavallista arkea. Mietinkin tässä, että vastapainona voisi toteuttaa arkiviikkopostauksen, sillä tälläiset muutamia tunteja vievät tilaisuudet herkästi antavat täysin väärän kuvan arkisen viikon kulusta. On toki halu kiittää niitä yrityksiä, jotka huomioivat, mutta elämä on eniten arkea ja sitä pitää jotenkin turtana niin itsestäänselvänä ja mielenkiinnottomana, ettei sitä tule kuvattua.

Viime viikkoon mahtui myös mystinen kotiavainten katoaminen ja jo toistamiseen. Edellisen kerran katosivat eteisestä 2 vuotta sitten. Avaimilla tultiin sisään ja vaikka sunnuntaina (siihen isänpäivä päättyi) eli 4 tuntia etsittiin kotiavaimia ja jatkettiin vielä tätä etsintäretkeä maanantaina. Lopulta koluttuamme kaikki saappaat, sohvien sisustat, pyykkikorit, ulko-ja sisäroskiksen, kissojen hiekkalaatikon, kaikkien huonekalujen alta ja päältä, astiat, hyllyt, lasten huoneet, oli pakko todeta, että avaimet imi rinnakkaisuniversumi. 
Juu kuulkaas näin se on pakko olla. Ensin avaimet ovat eteisessä ja sen jälkeen eivät enää ikinä missään ja jo toinen kerta. Sinne menee kuulkaas kaikki ne sukat ja muovilaatikoiden kannetkin, rinnakkaisuniversumin ihmisille. Joten ei auta kuin toivoa, että he hyvinä ihmisinä ymmärtäisivät palauttaa avaimet takaisin. 

Joten tästä syystä, kuvassa yllä, on avainnipussa niin pörheä Mikki Hiiri (kiitos rakkaalle ystävälle Mikistä), kuin Minni Hiiri ja kimalletupsu ja lisää avainkoristeita pukkaa, niin tätä avainnippua ei hävitetä kirveelläkään ikinä ja kohta nippu painaa miltei tonnin!
Miten siellä, miten teidän viime viikko meni? Mitä olet hävittänyt kotonasi, jota et ole  enää koskaan löytänyt. Löytyykö suosikkeja Kiehl’s tai Clinique brändeiltä, mihin hyväntekeväisyyteen lahjoitat, jos lahjoitat? Mitä arkiruokaa te kokkasitte viime viikolla, arkiruokavinkkejä kaivataan? Oletteko käyneet leffoissa viime aikoina tai maalanneet kotona jotain? Onko teillä älykelloa ja oletteko saaneet siitä apua?

Kiinnostaisiko teitä kuulla, miltä se viikko näyttää arkikuvina nähtynä? Sydämellistä keskiviikkoa kaikille<3

The post Miten meni viime viikko? appeared first on Nelkytplusblogit.


Ensitunnelmat Espanjasta – parfymoitu hissi ja muita havaintoja

$
0
0

Laskettiin, että tämä on meille jo viides pidempi marraskuun reissu Espanjaan. Olemme asuneet niistä neljä täällä Fuengirolan ympäristössä ja viime vuonna kokeilimme vähän ylempänä olevaa rantakohdetta, Torreviejaa.
Vain kerran olemme olleet täällä maaliskuussa ja se oli niin kolea ja viileä reissu, että se taisi jäädä ainoaksi.

Asumme nyt matalassa kerrostalossa Torreblancassa, Mijaksen vuoriston alarinteellä. Pidimme aiemmin itsepintaisesti kiinni siitä, että asunnon piti sijaita meren rannalla. Kokeiltuamme sitä muutaman kerran, ymmärsimme marraskuiset tuulet ja auringon liikkeet paremmin, ja otimme opiksemme. Löysimme tämän asunnon (taas) pitkällisen ja lähes turhauttavan etsimisen jälkeen. Asuntoja on vaikka kuinka paljon vuokralla, mutta valitettavan huonokuntoisia, kummallisesti sisustettuja ja usein sisäilmaongelmaisia. Haaste onkin siinä, että ne eivät näy päälle päin eikä niistä mainita mitään. On tultava paikan päälle ja aistittava itse tilanne, mikä on astmaatikolle ikävä tapa tehdä havaintoja.

Lämpötila on laskenut lokakuisesta kolmestakymmenestä noin 20 asteen kieppeille. Sekin on riittävän lämmin, koska haluamme kävellä reippaita, pitkiä lenkkejä rannalla. Kuumempi olisi liian kuuma tässä iässä. Onneksi en pakannut mukaan hellevaatteita, sillä tähän aikaan ei niille ole käyttöä. Rannalla toki tarkenee ja voi käydä raikastavalla uinnilla, mutta kaupungille ei hellevaatetuksella ole juurikaan asiaa. Paras pukeutumisvinkki tähän vuodenaikaan on kerrostaminen ja iso huivi laukkuun, minkä voi tarvittaessa kietaista kaulaan tai hartioille. 
Ranta on noin 400 metrin päässä, muutamien mutkien takana, joten lenkkarit on kovalla käytöllä. Niillä on kevyt tallustaa – etenkin kun pitää päästä takaisin kämpillekin tai siis kavuta. Otetaan se ihan liikunnan kannalta. Kiipeämisellä on etunsakin, sillä tähän asuntoon kuuluu iso kattoterassi, joka on tällä sijainnilla kullanarvoinen. Voit tuijotella grillatessa vuorenhuippuja ja syödessä ihailla kimaltelevaa merta. Malaga-Fuengirola -juna kiitää alapuolella kalliosolassa. Mutta ei se häiritse, niiden ääni on on vaimea verrattuna nelitahtimopoihin. 
Kirjoitan lisää asunnosta toisessa postauksessa, nyt enemmän näistä ensi tunnelmista Aurinkorannikolla.

Tässä muutamia havaintoja ja ensi tunnelmia.
Talon hissi on parfymoitu huolella ja vahvasti, niin oli myös asunnon vessat. Onneksi ne alkavat nyt haihtua, paitsi hissistä – se varmaan hajustetaan joka aamu. Siesta-aikaan kauppaan on hyvä mennä, sillä paikalliset ovat silloin muualla, siestalla vissiin. Kadut ja liikenneympyrät ovat sen sijaan täpötäynnä koteihinsa kiireellä suhaavia kuskeja. Yritetäänkin aina löytää sopiva ajankohta kaupassakäynnille. Leivänmuruja on aina tiskipöydällä. Se hyväksytään, sillä se tarkoittaa paksukuorista ja rapeaa barra rústicaa (joka maksaa 45 centtiä, on pitkä ja aina juuri paistettua). Ja jota pitää aina olla saatavilla. Astianpesukoneeseen jäi vedet ensimmäisen viikon aikana ja nyt odotetaan korjaajaa tai vaihtoa. Mañana… No, täytyy sanoa silti, että tähän asti kaikki on tämän välitystoimiston kanssa hoitunut ensiluokkaisesti ja kohteliaasti. Lokit patsastelevat edelleen samalla rannalla, samalla kohdalla kuin kaikkina näinä vuosina. Ehkä on uusi sukupolvi, en tosin tiedä niiden elinikää. Ruokakauppaan meno on ilo. Ja kokkaaminen, se on yksi niitä suurimpia nautinnon aiheita täällä. Laatu, valikoima, tuoreus sekä hinta. Todella edullinen hinta. Kun on näin pitkään matkalla ja asunto hyvä, haluamme kokata itse mahdollisimman paljon ja niin olemme tehneetkin. Meno on siis aikalailla samansuuntaista kuin ennenkin, mutta yksi iso muutos on nyt havaittu: tänne niin tyypillisten kellertävien kivitalojen julkisivuja maalataan valkoiseksi.

Näistä jatketaan sitten seuraavassa Fuengirola-jutussa.

Mitä muuten haluaisit tietää tästä alueesta tai oleskelusta täällä? Yritän vastata tällä kokemuksella mitä meillä on…

Maarit

Blogiani voit seurata Facebookissa ja Instagramissa: @sopusointuja_lifestyle. Sinne tulee info aina uusista jutuista.

The post Ensitunnelmat Espanjasta – parfymoitu hissi ja muita havaintoja appeared first on Nelkytplusblogit.

Sexdeathbabies

$
0
0

Voi Luoja, mikä keli. Kylmää vettä valuu taivaan täydeltä niskaan – tai valuisi, jos menisi ulos, mutta tänään olen napannut työkoneeni kainaloon sohvannurkkaan ja viettänyt etäpäivää kuunnellen tuoksukynttilän rätinää. Se on sellainen tarkoituksella ääntä pitävä, oikein patentoidulla metodilla tehty. Tuoksuu kurpitsamuffinsseille.

Heti työpäivän päätyttyä laitoin taas kuulokkeet korviin ja palasin Agatha Christien pariin. Christiet äänikirjoina ovat ihan parasta rentoutusmateriaalia, mutta välillä on tietysti kiva lukea jotain vähän haastavampaakin. Olen tosin tullut siihen lopputulokseen, etten ole tarpeeksi intellektuelli analysoimaan modernia, vanhaa muotokieltä rikkovaa kirjallisuutta, mutta sehän ei tietysti estä yrittämästä. Joskus huomaan ilahtuvani ja löytäväni jotain älyllisesti piristävää tai kauneudessaan kiehtovaa. Välillä sitä tuntee olonsa vaan vähän tyhmäksi.

Maija Muinonen: Sexdeathbabies
Kustantajalta messutilaisuudessa

Maija Muinosen kirja on saanut melko paljon  huomiota ja palkintojakin (esim. Toisinkoinen 2019). Kirjassa käytetään visuaalisia keinoja tekstin sisällöllisten  ja rakenteellisten ratkaisujen lisäksi, jolloin lukukokemuksen takaamiseksi lienee tärkeää lukea kirja nimenomaan painettuna. Siksin sen valitsinkin Teoksen Kirjamessujen bloggaritapaamisesta. 

Teksti on sinistä, eikä se näytä joka sivulla samanlaiselta. Kirja kertoo tarinaa kahden naisen suulla. Naiset odottavat kolmannen kuolemaa ja väliin pääsee ääneen myös kuolleiden kuoro. Minulla tuo herätti jonkinlaisia mielleyhtymiä vanhoihin kreikkalaisiin, mutta enimmäkseen lötkömuta-vaikutteet tuntuivat vain tekevän tekstin vaikeaksi ymmärtää. (kirj.huom. “lötkömuta” on kirjailijan bloggaritapaamisessa lanseeraama termi kuvaamaan osaa teoksen tekstiratkaisuista)

Sexdeathbabies on mielenkiintoinen, siitä ei pääse mihinkään. Valitettavasti se minun kohdallani päätyy kuitenkin siihen kategoriaan, joka saa minut ehkä tuntemaan itseni pikkuisen tyhmäksi. En oikein ymmärrä kaikkea hienoutta, vaan välillä jään miettimään, miksi ihmeessä tuossa oli tuollainen kohta. Toki kerronnan hyppely kertojasta toiseen keskellä kappaletta ja ilman varoitusta on tyylikeinona tehokas. Se pitää lukijan vähän varpaiillaan ja tarjoaa välillä oivalluksia henkilöhahmojen eroista, suhteesta toisiinsa tai menneisyyteen. Ehkä minua hämmensikin eniten juuri tuo kuolleiden kuoro. Ratkaisu tuntui jotenkin vähän irrallislta, vaikka tietysti se synnytti kontrastia elävien pohdinnoille kuoleman äärellä. 

Naiset pohtivatkin monenlaista. Elämäänsä, kuolemaa, tulevaisuutta, lapsia, miehiä, seksiä, kauneutta… Tarina kehkiytyy auki, mutta levähtää samalla vähän hajalleen. Ehkä se on tarkoituskin, mutta minä vieraannuin. Kokonaisuus sirpaloitui minulle liian pieniksi palasiksi, eikä kuva kirkastunut edes ponnistellen.

Voi tietysti olla, että proosallinen proosan lukija, jolla on runojenkin kanssa vaikeuksia, ei myöskään oikein pääse mukaan kokeellisempaan kirjallisuuteen. Silti on virkistävää edes kokeilla. Kuolema on teemana ikuinen ja aina yhtä vaikea konkretisoida ja ymmärtää. Tarpeeksi “outo” kokonaisuus voi tuottaa hetkellisiä oivalluksia – sellaisia jotka tuntee, muttei saa muodostettua sanoiksi ennen niiden katoamista.

En siis varsinaisesti pitänyt kirjasta, tai päässyt siihen kunnolla sisälle, mutta olihan tuo kokemuksena mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

The post Sexdeathbabies appeared first on Nelkytplusblogit.

Herkkupasta oliiveilla ja valkosipulilla

$
0
0
Tein hurjan hyvää pastaa, ja sellaista joka syntyy tosi nopeasti sillä tässä pastassa ei ole pitkä liuta aineksia.   Ja eihän tämä voisikaan olla muuta kuin hyvää kun pastassa on reilu määrä valkosipulia ja oliiveja. Pastani on keltainen sillä käytin gluteenitonta maissipastaa.  Lähiseutuni jättimarketissa myydään puolalaisen Sotellin gluteenittomia pastoja,  ja omasta mielestäni Sotellin maissipasta  on parasta tielleni osunutta gluteenitonta pastaa.  Googlasin , mutta en suomeksi löytänyt  Sotellin tuotteita, mutta esim. Englannissa näitä näkyy olevan myynnissä useammassakin kaupassa.  Tämän pastan ohje on hieman mukaeltu tästä ohjeesta.
Herkkupasta oliiveilla  ja valkosipulilla (2:lle)
  • 200  -250 gr spagetti-tai linguinepastaa + 1 dl pastan keitinvettä 
  • 1,5 dl vihreitä kivettömiä  oliiveja, renkaiksi leikattuna
  • 5 valkosipulin kynttä , murskattuna
  • kourallinen persiljaa , silputtuna
  • ½ tl chilihiutaleita
  • ripaus mustapippuria
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl voita
  • 2 tl  sitruunankuoriraastetta
  • ripaus suolaa
  • (juustoraastetta päälle)
Kaikki ainekset  on hyvä laittaa alussa  esille niin että ne saa helposti valmistettua.   Pasta laitetaan kiehumaan,  mutta niin että keittoaika on muutaman minuutin lyhyempi kuin paketin ohjeessa. Sillä välin pannulla lämmitetään voita ja oliiviöljyä, ja kun voi on sulanut,  pannuun lisätään valkosipulimurska sekä  oliivirenkaat.  Valkosipulia ja oliivirenkaita paistetaan keskilämmöllä  muutaman minuutin ajan,  sekoitellen,  minkä jälkeen lisätään persiljasilppu sekä chilihiutaleet.
Kypsynyt ja valunut pasta lisätään pannulle muiden ainesten sekaan,  ja  myös keitinvesi lisätään pannulle.  Pastaa kypsennetään pannulla muutaman minuutin ajan,  aina välillä käännellen ,  kunnes keitinvesi on  suurustunut ja kiehunut kokoon.    Päälle ripotellaan mustapippuria  sekä sitruunankuoriraastetta, ja ennen tarjoilua  raastoin sekaan vuohenjuustoa. Suolaa lisätään tarpeen mukaan.
Tämä pasta muuntautuu helposti   vegaaniseksi ilman voita ja juustoa.
Kävin ostamassa valmiiksi kivettömät oliivini  lähiseudun jättimarketista.  Yleensä ostan  oliivit  säilykepurkissa,  ja maustan ne itse  , mutta koska tarvitsin vain pienen määrän ostin tästä valikoimasta.
Oliivivalikoima  tässä marketissa on kyllä tosi hyvä.
Oliivi,  joka on kotoisin Välimeren alueelta,  kasvaa myös kotini lähellä.  Pari taloa eteenpäin olevan talon pihalla on oliivipuu,  jonka monet  oksat yltävät kadulle.  Lokakuun alussa poimin  muutaman oksan ,  ihan koristeeksi.  Puun oliivit ovat sen verran pieniä ettei niistä viitsi tehdä mitään. Tällä hetkellä  oliivit ovat jo muuttuneet mustiksi, ja ylikypsiksi,  ja niitä putoilee kadulle , aiheuttaen sotkua. 
Eksäni  toi muutama kuukausi sitten purkillisen poimimiaan  oliiveja , ja kysyi voisinko tehdä niistä jotain. Nämäkin oliivit olivat aika pieniä, enkä kauheasti innostunut ,  mutta tein jokaiseen pikku oliivin viillon veitsellä,  laitoin veteen  jonka vaihdoin viikon ajan joka päivä.  Sen jälkeen huuhtelin  oliivit hyvin,  ja laitoin ne lasipurkkiin,   kerroksittain suolan kanssa. Eilen muistin oliivit,   huuhtelin suolat pois,  ja laitoin ne uudestaan  purkkiin,  tällä kerralla  öljyn kanssa.  2 kuukauden suolakylvyn aikana oliivit olivat muuttuneet ryppyisiksi,  ja maukkaiksi.

The post Herkkupasta oliiveilla ja valkosipulilla appeared first on Nelkytplusblogit.

Kädentaitajat kokoontuivat Kätevä & Tekevä messuille Lahteen

$
0
0
                                                                                                                     Yhteistyössä Lahden Messut
Olen nyt reilun vuoden verran harrastanut neulomista. Neulomisesta on tullut minulle paras tapa rentoutua hektisen työpäivän jälkeen. Neulominen vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiimme, helpottaa stressiä ja ahdistusta, hellii aivoja ja tuo tekemistä tylsiin hetkiin. Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Lahden Messukeskuksessa järjestettiin Kätevä & Tekevä kädentaitotapahtuma ja jo messukeskukselle mennessä (jonottaessa) totesin Katille, että kädentaidot on asia, joka kiinnostaa ja liikuttaa ihmisiä. Kätevä & Tekevä messut olivat minusta onnistuneet; tarjontaa oli sopivasti ja messuhallissa oli helppo liikkua. Keräsin tähän postaukseeni omat suosikkini messuilta.
BellaMiina
BellaMiinan tapasin ensimmäisen kerran viime keväänä Helsingin Kädentaitomessuilla. Ihastuin heti hänen kauniisiin tuotteisiinsa. Nämä luonnonmateriaaleista rakkaudella valmistetut sisustustuotteet ovat todella siistiä työtä ja niin minun makuuni. Voisin huolia nämä kaikki. BellaMiinan osastolta löytyi materiaaleja, valmiita tuotteita sekä ihania DIY-paketteja. Itse kotiutin tuon suloisen Joulu-viirin. Tulevana viikonloppuna tavoitat BellaMiinan Suomen Kädentaitomessuilta Tampereelta. BellaMiinan osasto löytyy c-hallista ihan sisäänkäynnin edestä (c10). Kannattaa käydä tutustumassa. Tarjolla paljon kivoja lahjaideoita pukin konttiin. 

Teija Kosenius
Teija on riihimäkeläinen kuvataiteilija, jonka upeisiin tauluihin olen tutustunut blogiystäväni Tainan kautta. Tainan tapasinkin messuilla ilokseni Teijan osastolla. Taulut ovat mielestäni tosi kauniita ja jotenkin niin herkkiä. Hän tekee maalauksia pääasiassa sekatekniikkalla eli käyttäen akryylimustetta, akryyliä, hiiltä ja liitua. Teijalla on oma työhuone Riihimäen keskustassa kauppakeskus Majakassa. Uusimmat taulut näkee helpoiten hänen facebook sivuiltaan. Alemman kuvan ihana talitintti taulu löysi uuden kodin täältä. 

Kahvelikoru
Kahvelikoru on suomalaista designia ja käsityötä kierrätetyistä materiaaleista. Tuotteiden raaka-aineena käytetään ruostumatonta terästä, joka on aiemmin palvellut toisessa käyttötarkoituksessaan ja saanut uuden elämän Antti Alatalon käsissä. Korut ja käyttöesineet valmistetaan pääsääntöisesti Hackman Sorsakoski -aterimista. Näissä koruissa on sitä jotakin ja ne viehättävät minua todella paljon. Tässä kierrättäminen toteutuu ihan mielettömän hienolla tavalla. Toivon vielä jonain päivänä omistavani edes yhden tälläisen upean korun. 
Sanni Kallosen Huovutetut hahmot

Kädentaitotapahtuman ehkä yksi kuvatuimmista kohteista oli nämä todella taidokkaasti tehdyt huovutetut hahmot. En voi käsittää, miten SanniK on saanut näistä hahmoista niin aidon näköisiä. Sanni on itseoppinut taiteilija, joka on harrastanut huovuttamista vasta kaksi vuotta. Uskomatonta, miten niin lyhyessä ajassa voi saada näin mahtavia lopputuloksia aikaan. Mutta ehkäpä tämä kertoo juuri siitä, että kun on haluja, on myös mahdollisuus oppia uutta ja onnistua.
Knottenroll
Makrametyöt ovat vallanneet viime aikoina entistä enemmän alaa ja saavuttaneet suosion suuren yleisön keskuudessa. Itsekin pidän niistä todella paljon. Minusta ne ovat todella kauniita. Messuilta olisi saanut ostaa DIY-paketteja, joilla olisi päässyt itse kokeilemaan makramen valmistusta. Hiukan kutkutteli ostaa tuollainen paketti ja opetella myös itse tekemään makrameta. Messuilla vierailin Knottenrollin osastolla, jossa oli esillä todella huikeita makrame töitä. Näiden töiden takana on suuri makramen ystävä, Satu Nyqvist. En voi kuin ihailla hänen töitään, niin upeita ne ovat eikä se ainakaan yhtään vähennä halua oppia myös itse tekemään niitä.
Heidin Fabriikki
Lohjalta oli Lahden messuille tullut Heidi, jonka osasto oli täynnä toinen toistaan kauniimpia  ja värikkäämpiä kukkaroita, laukkuja ja pussukoita. Heidi valmistaa kaikki tuotteensa omassa työpajassaan Lohjalla ja ne on valmistettu puuvillakankaista, jotka on painettu luontoystävällisillä ja myrkyttömillä kangasväreillä. Heidin tuotteet olivat todella siistiä työtä ja niiden hinnat olivat kohtuulliset, mikä innosti minuakin ostamaan itselleni uuden kukkarolaukun. Heidillä on kotisivujensa yhteydessä myös verkkokauppa, jossa pääset tutustumaan hänen valikoimaansa. 

Antiikkistudio
Suurena kirppisten ja kierrätyksen ystävänä messuilla kiinnosti kovastikin Antiikkistudion osasto, jossa oli paljon hyviä kierrätysesineitä myynnissä mielestäni kohtuullisen edulliseenkin hintaan. Mukaan olisi tarttunut varmasti useampikin tuote, mutta koska heille ei käynyt pankkikortti maksuvälineenä, jäi ostokset tekemättä. Harmillista.
Kätevä & Tekevä kädentaitomessut oli mukava kokemus. Oli kiva päästä tutustumaan ja näkemään suomalaisten kädentaitajien töitä sekä saamaan ideoita ja uutta inspiraatiota omaan käsityöharrastukseenkin. Messuilla kävi tänä vuonna noin 9000 messuvierasta, joka on suunnilleen sama määrä kuin viime vuonna. Tämä lupaa vain hyvää eli ensi vuonnakin pääsemme nauttimaan kädentaidoista Lahden Messukeskukseen marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ihan mahtavaa.
Kiitos kässäkaverilleni Katille seurasta ja kyydistä sekä suurkiitos Lahden Messut saamistani pääsylipuista, joista kaksi arvoin instagramin puolella ♥

The post Kädentaitajat kokoontuivat Kätevä & Tekevä messuille Lahteen appeared first on Nelkytplusblogit.

Vieläkin ehtii – nimittäin fribailemaan

$
0
0

Talvi tuli, ja meni. Vaikka loskassa tarpominen ottaa nuppiin, samoin kuin jatkuva koirien tassujen jynssääminen, lumen tulon viivästymisessä on yksi hyvä puoli. Tai kaksi, sillä meillähän ei ole vielä(kään) vaihdettu talvirenkaita.

Ykkössyy on kuitenkin frisbeegolf. Katsokaas, tällainen rämäpää rouvasihminen voi vielä tässäkin iässä näköjään höyrähtää tollaiseen pöljään lajiin ihan heittämällä. Paitsi että se on nasta tapa ulkoilla, väyliä kiertäessä tulee liikuttua aina kilometritolkulla. Ja mikä parasta, sen voi tehdä yhtä höyrähtäneitten seurassa pieni voitonkiilto silmissä.

Niitä komeampia syyskelejä Suomessa

Tomppa ja Petsku

Oma kehittyminen

No ei vaan, mä olen VIELÄKIN niin surkea, ettei voitoista tarvitse hetkeen haaveilla edes meidän porukoissa. En tarkkaan muista, missä vaiheessa Samuilla aloitin vähän tiiviimmän heittelyn, mutta jotakuinkin tämän vuoden alkupuoliskolla se kai oli. Silloin alkuun tietenkin kehittyi, kun oppi vähän draivaamaan ja puttaamaan – yksi Philo Brathwaitin lyhyt kurssikin tuli käytyä – mutta nyt täällä Suomessa ollessa tuntuu edistymistä tapahtuneen korkeintaan taaksepäin.

Surkeeta, eikä tietenkään yhtään motivoivaa. Mutta onneksi osaan raivostua itselleni, se pakottaa palaamaan lajin pariin ja haastamaan itseään vielä kaikkien epäonnistumisten jälkeenkin. Harvemmin pääsen kuitenkaan tuulettelemaan kokonaistulosta, mutta aina silloin tällöin sitäkin. Yleensä tuulettelut koskee jotakin yksittäistä onnistunutta draivia, lähestymistä tai puttia, kierroksen kokonaistuloksen ollessa niin pahasti plussalla että hävettää.

Mutta kuten Tomppa totesi, “tämä on sun taso tällä hetkellä”. Yhyy, miten se nyt tolleen lataa?!

Me aloitettiin Tompan kanssa pelaaminen Samui Disc Golf -kentällä, joka näihin muutamiin Suomen kenttiin tutustuessani oli aivan omanlaisensa. Sympaattinen kuin mikä, mutta hiton paljon helpompi kuin suomalaiset versiot. Ehkä juuri siksi sitä kuvitteli itsensä hieman paremmaksi kuin todellisuudessa on. En muuten yhtään ihmettele, miksi suomalaiset menestyivät niin hyvin Samuin fribakisoissa – olihan heitä aina paljon ja tyypit on hemmetin kovia.

Samuin radalla oli 11 väylää, ja meidän porukoissa heitettiin yleensä kaksi kierrosta. Niissä helteissä se oli just passeli, useampi kierros olisi vaatinut muutaman kylmän oluen. Yksi parhaimmista asioista Samuin kentillä (niitä on kaksi) olikin se, että kylmää olutta ja jopa ruokaa sai ostaa, ja toisin kuin näissä käymissäni Suomen kentissä, vessa löytyi. Ei nimittäin näin naisena ole mitenkään mieltä ylentävää todeta kundeille, että “sorry, mä käyn nyt puskassa”.

Enivei, Samuilla heitin parhaimmillani yhden kierroksen (siis 11 väylää) + 8 tuloksella. Tän laskuopin mukaan kaksi kierrosta (22 väylää) olisi voinut olla + 16, enkä ole Suomessa päässyt kovinkaan lähelle tuota. Yleensähän väyliä on se 18, ja Suomessa olen heittänyt parhaimmillaan tuloksella + 25. Parin päivän takaisen + 40 kierrokseni Karjaalla kaivoin unholaan, sillä näpit oli niin jäässä koko ajan, että kiekko lähti käsistä aivan miten sattuu.

Eli olen edelleen ihan helvetin surkea HURRRJASTA reenaamisesta huolimatta, ja Suomessa radat vaan ovat paljon vaativampia kuin meidän Samuin kotirata. Mähän jo aikaa sitten totesin, että meidät hemmoteltiin Samuilla piloille.

Matka omaan kunnolliseen tulokseen on siis kivinen, pöpelikköinen, kallioinen ja SAAKELIN PITKÄ.

Mutta mä en luovuta.

Västerbyn ratakartta

Kiva lampiväylä

Västerby frisbeegolf -rata Tammisaaressa

Uusin ratatuttavuus on Västerby fribarata Tammisaaressa. Tämäkin rata on ilmainen – kuten valtaosa Suomen radoista – eli rahallista kynnystä lajin pariin ei ole, varsinkaan kun esimerkiksi Tokmanni myy jatkuvalla syötöllä riittävän hyviä tarjouskiekkoja.

Västerbyn rata on normi 18 -väyläinen sisältäen metsärännejä, leveätä kallioväylää ja vähän niittyäkin. Leveistä väylistä huolimatta olen lahjakkaasti onnistunut napsimaan puunrunkoja sekä väylän vasemmalta, että oikealta puolelta. Se on jännää, kuinka harjaantunut sitä voikaan siksakissa olla.

Korkeuserojakin on riittävästi, mutta samanlaista kalliokiipeilyä rata ei vaadi, kuin esimerkiksi Taalintehtaan rata. Taalintehtaalla väylätkin ovat juuri sen rasittavan verran kapeampia, että meidän porukoissa puskat on tulleet tutuiksi.

Västerbyssa on mukavaa myös se, että voi tasonsa mukaan valita joko harrastajaleiskan (A -rata) tai kisaleiskan (B -rata). Me ollaan yllättäen heitelty vaan tuota harrastajarataa, jossa siinäkin riittää haastetta ihan riittävästi.

A -radan ihannetulos on 56, ja väylien pituudet 52 – 174 metriä, keskipituuden ollessa 94 metriä. Radan yhteispituus on 1684 metriä, mutta meikäläinen ravaa aina kilometrin ekstraa hutiheittojen takia. Eli kyllä tuo ihan kuntoilusta käy, puhumattakaan “happimyrkytyksestä”, joka seuraa vääjäämättä muutaman tunnin ulkona reippailusta.

Västerbyn rata on kommenttien perusteella kovastikin kehuttu, ja hienossa kunnossa se ainakin on. Ehdottomasti käymisen arvoinen, vaikka Suomessa oma suosikkipaikkani on edelleen Karjaan rata.

Kiva vinkki muuten heittelijöille; me käytetään tulosten laskemiseen UDISC -appsia, ja se on oikein pätevä ja hauska. Appsi laskee sun puolesta tulokset, tietää valtaosan radoista ja layouteista, plus paljon kaikkea muuta. Check it out.

(Kaikki kuvat ovat Västerbyn radalta)

Kuinkas moni mun lukijoista käy fribaamassa?

Välillä puut on kavereita, yleensä ei.

Kallioista maastoa, mutta ei liian haastavaa

Välillä on vähän liukasta.

The post Vieläkin ehtii – nimittäin fribailemaan appeared first on Nelkytplusblogit.

Viewing all 13159 articles
Browse latest View live