Quantcast
Channel: Nelkytplusblogit
Viewing all 13159 articles
Browse latest View live

Mekko eri asusteilla

$
0
0

Jos nyt on aivan pakko hankkia jotain alennusmyynneistä, niin ehkä monikäyttöinen mekko. Mekko, jota voi käyttää sekä talvella että kesällä ja monilla eri asusteilla.
Olin aiemmin jo katsellut Mangon mekkoa ja kun satuin löytämään sen alennusmyynnistä niin sorruin ostamaan sen. Mutta toisaalta se on juuri se monikäyttöinen mekko, jonka voi ottaa vaikka reissuun mukaan.

Mekkoon voi yhdistaa monenlaisia neuleita, farkkutakin  tai farkut. Lisäksi vain mukavat kengät niin aika monta asukokonaisuutta saa vaikka reissuun mukaan.

Itse viidyin näistä vaihtoehdoista ehkä parhaiten alla olevassa vaihtoehdossa. Nyt vaan odotellaan hieman maltillisempia mekkoilmoja.

Ihanaa loppuviikkoa <3

The post Mekko eri asusteilla appeared first on Nelkytplusblogit.


Lihaisa runebergintorttu!

$
0
0
Faktahan on se, ettei kaikki tykkää runebergintortusta ja omaan makuun se on myöskin vallan kuiva käkkänä, vaikka kuinka hyvin olisi kostutettu. Kyllä se vaan on niin, että täyteläisemmät kakkuset ovat omaan makuun enemmän, kuin kuivakakkuset. 

No nyt on teille ei runebergintortuista tykkääville, lihaisa, suolainen vaihtoehto, joka taatusti hurmaa monet tai saa ainakin hymyn huulille. Toki tämän suolaisen vaihtoehdon voi nauttia pääruoaksi ja jälkkäriksi sitten se makea torttunen, jos niin tykkää tehdä. 

Jos olisin nyt terveenä, olisin kipaissut kaupan kautta ja taikonut teille vähemmän suttuisan kuvan tästä herkusta. 

Nyt on tyytyminen kännykkäkuvaan vuodelta yksi tai kaksi ja teemana oli maateemakokkailu ystävien kanssa ja me tarjosimme tuolloin suomalaisittain Strömsö-menun. Tämä runebergintorttu oli sitten se loppuhuipennus eli jälkkäri.

Tarvitset HOOKOON BLÖÖTÄ, ketsuppia ja sinappia

Leikkaa Hookoon Blöö runebergintortun omaiseksi pätkäksi ja koristele ketsupilla ja sinapilla. Valmis nautittavaksi ihan sellaisenaan, sillä jokainenhan meistä tietää, että kylmä Hookoon Blöö on se paras Hookoon Blöö. 

Valmistusaika 30-sekuntia

Uunissa oloaika 0-sekuntia

Jos muuten haluat lukea meidän maateemailusta lisää, niin löydät kuvia ja herkutteluja peräti 11:lta vuodelta oheisesta linkistä. 

Maitovaahtokin antoi tähän juhlahumuun parastaan eli kyllä täällä nyt herkutellaan. Miten siellä, maistuuko runebergintorttu tai maistuisiko sinullekin tälläinen lihaisampi versio. 

Makoisaa Runebergin päivää kaikille. <3

The post Lihaisa runebergintorttu! appeared first on Nelkytplusblogit.

Blinejä ja espanjalaisia herkkuja

$
0
0

Blinit ovat venäläisen keittiön klassikko, joita nautitaan nimenomaan helmikuussa laskiaisen aikaan. Niiden sanotaan symboloivan aurinkoa, joka palaa pimeän talven jälkeen. Kun blinitaikinajuuren antaa tekeytyä yön yli, tulee blineihin maidon, hiivan ja tattarijauhojen käymisen seurauksena hieman hapan maku. Lisäämällä taikinaan ennen paistamista kovaksi vatkatut munanvalkuaiset, ja ehkä myös hieman olutta, saadaan blineihin niihin kuuluvaa rapeutta ja kuohkeutta. Blinien täytteeksi sopivat erinomaisesti espanjalaisen keittiön aarteet; ilmakuivattu kinkku, aurinkokuivatut tomaatit, maistuvat kaprikset sekä hieno pähkinämajoneesi.

Ylelliset blinit (6 hlölle)

Vaihe 1:

  • 25 g hiivaa
  • 5 dl haaleaa maitoa
  • 2 dl kermaviiliä
  • 4 dl tattarijauhoja
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl suolaa

Vaihe 2:

  • 3 kpl munankeltuaista
  • 3 kpl munanvalkuaista
  • 1/2 plo lagerolutta

kirkastettua voita paistamiseen

Lämmitä maito ja kermaviili kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva seokseen kulhossa. Sekoita joukkoon jauhot, mausta suolalla ja peitä kulho. Ota käyttöön tarpeeksi suuri kulho, jotta taikina ei kuohu reunojen yli. Taikina paisuu kaksinkertaiseksi. Jätä kulho huoneenlämpöön vähintään neljäksi tunniksi, mieluiten yön yli.

Vaahdota valkuaiset. Lisää taikinaan keltuaiset, olut ja viimeiseksi valkuaisvaahto varovasti.

Kuumenna blinipannu ja lisää pannulle kirkastettua voita. Annostele pannulle taikinaa noin puolensentin paksuisesti. Paista, kunnes blini hyytyy hieman. Käännä blini ja paista rapeaksi.

Täytteet:

  • 250 g Jamón Ibérico de bellota (ilmakuivattua kinkkua)
  • 100 g isoja kapriksia
  • 100 g aurinkokuivattuja tomaatteja
  • 3 kpl banaanisalottisipuleita
  • pähkinämajoneesia

Pähkinämajoneesi

  • 1 dl saksanpähkinöitä
  • 2 kpl kananmunia
  • 1 dl saksanpähkinäöljyä
  • 3-4 dl oliiviöljyä
  • ½ kpl lime
  • 1 tl suolaa
  • ½ tl valkopippuria
  • 1 tl sinappia

Majoneesia valmistettaessa on tärkeää, että kaikki aineet ovat huoneenlämpöisiä. Erottele kananmunan keltuaiset ja laita ne tehosekoittimeen. Lisää sekoittimeen ½ limen mehu, ½ tl valkopippuria, 1 tl suolaa sekä 1 tl sinappia. Sekoita ainekset nopeasti. Lisää tehosekoittimeen sen käydessä öljyt ohuena nauhana. Majoneesin tulee olla koostumukseltaan paksuhkoa. Lisää valmiiseen majoneesiin rouhitut saksanpähkinät ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään tunnin ajan.

Viinilasillinen

Dopff Riesling Réserve, Ranska. Alkon nro 007561. Hinta 14,47€.
Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hennon aprikoosinen, mineraalinen, hennon petrolinen.

Gentil Hugel, Ranska. Alkon nro 007483. Hinta 12,98€.
Kuiva, hapokas, miellyttävän yrttinen, sitruksinen, kevyen mausteinen.

Kuvat ja tekstit: Mikko Niemi / Aromipaja

 

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

The post Blinejä ja espanjalaisia herkkuja appeared first on Nelkytplusblogit.

Mehevä kvinoaleipä

$
0
0

Bataatti-kvinoasalaattipostauksessa kerroin kuinka olen keittänyt kahden eri brändin kvinoaa ja ne ovat käyttäytyneet aivan eri tavalla; toisesta tuli irtonaista, toisesta tahmeaa puuroa. Koska olen tarkka taloudesta ja haluan vähentää hävikkiä, halusin käyttää myös puuroutuvan kvinoan vaikken siitä lisäkkeenä oikein pitänytkään. Olen tehnyt puuroutuavasta kvinoasta myös herkullista mausteista aamupuuroa.

Mietin kvinoapuuron (ihan veteen keitettynä/ilman mausteita) käyttämistä leipään. Moent käyttävät kvinoaa gluteenittomaan leivontaan. En ole gluteenille herkkä, joten päätinkin siis sekoittaa kvinoapuuroa perusleipäreseptini joukkoon ja leivästä tulikin aivan erinomainen.

Leipä pysyi myös tuoreena todella pitkään. Söin pari palaa aamuisin, leikkaamisen jälkeen käärin leivän pyyhkeeseen ja ihan leikkauspintaa lukunottamatta leipä pysyi tuoreen mehevänä viisi päivää! Kvinoapuurossa taikinan seassa oli selvästi jotain taikaa, normaalisti itse leivotut leivät kuivuvat todella nopeasti.

































Kvinoapuurosta tulee melko löysää, paista leipä vuoassa.


Kvinoaleipä


Kvinoapuuro

1 dl kvinoaa
2½ dl vettä

Leipätaikina

2 dl vettä
11 g pussi kuivahiivaa
5 dl sämpyläjauhoja
2 rl oliiviöljyä

suolaa


Keitä kvinoapuuro ensin; Huuhtele kvinoa kuumalla vedellä siivilässä. Kiehauta vesi kattilassa ja lisää joukkoon kvinoa. Hauduta 20–25 minuuttia välillä sekoittaen kunnes suurimot puuroutuvat. Anna jäähtyä. Voit tehdä myös isomman määrän puuroa edellisenä päivänä ja käyttää loput leipätaikinaan.

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää jauhot, oliiviöljy ja suola. Vaivaa taikinaa kunnes se on kimmoisaa. Peitä kulho kelmulla ja anna taikinan nousta n. tunti.

Kaada taikina vuokaan. Anna nousta 30 min – 1 h. Paista 225 asteessa n. 25 min. Voit alussa suihkauttaa uuniin vettä, jos haluat rapeakuorista leipää.

The post Mehevä kvinoaleipä appeared first on Nelkytplusblogit.

Tänään on hyvä päivä

$
0
0
Aamuinen lumipyry on lakannut ja nyt ulkona paistaa aurinko. Maisema on runsaan luminen ja niin kaunis. Pihalla odottaa lumityöt, mutta en jaksa nyt stressata niistä. Helppohan minun on olla niistä stressaamatta, kun tiedän, että mies tekee ne oman työpäivänsä jälkeen. Meillä on niin jättimäisen kokoinen lumikola, että minä en yksinkertaisesti jaksa sillä tehdä lumitöitä. Tekisin niitä ihan mielelläni, mutta minun olisi saatava kyllä oma, pienempi kola. Eikös niitä ole eri kokoisia? Ja olisikohan niitä vaaleanpunaisena, Roosan nauha värityksellä? 
Tänään menin työharjoitteluun kukon laulun aikaan ja kun oli vielä lyhennetty työpäivä, pääsin hyvissä ajoin kotiin. Kaupassakin käytiin eilen, joten sitäkään hommaa ei ole tälle päivälle. Mies ehkä pitää hakea muutaman kilometrin päästä, kun tulee töistä, mutta sekään ei haittaa. Tänään on hyvä päivä. Työharjoittelun viimeinen viikko ennen näyttöä on menossa. Viimeinenkin näyttösuunnitelma meni kerrasta läpi; hyväksytty. Olen itsekin yllättynyt, kuinka hyvin olen viihtynyt tuolla harjoittelupaikassani. Olin samassa paikassa jo viime keväänä yhden harjoittelun ja nyt tämän toisen ns. syventävän harjoittelun. Elän siis opintojeni viimeisiä hetkiä. Toisaalta tuntuu äärettömän hyvältä, että tämä aherrus on pian ohi, mutta toisaalta vähän haikealtakin. Opiskeluaika on ollut mukavaa ja täysin oikea valinta minulle. Paremmin en olisi voinut uudelleenkouluttautua. 
Mitä sitten harjoittelun jälkeen? Harjoittelun jälkeen pitäisi sitten työllistyä. Olen opetellut irti vanhakantaisesta ajattelutavasta, että valmistumisen jälkeen pitäisi saada heti vakituinen työ. Ei, ei tarvitse. Pidemmät sijaisuudet antavat minulle vielä mahdollisuuden kokeilla ja pohtia, mikä on minun tulevaisuuden työpaikkani. Myös työyhteisöllä ja ilmapiirillä on suuri merkitys, mihin lopulta asettaudun. Uskon nimittäin, että töitä tällä alalla kuitenkin on, koska jo nyt olen päässyt valitsemaan, missä työpaikassa aloitan heti valmistumiseni jälkeen. Tämä tuntuu äärimmäisen hyvälle, kun homma menee niin päin, että sinulle tarjotaan töitä eikä sinun tarvitse niitä kysellä mistään. 

Nyt lähden keittämään itselleni päiväkahvit ja odottelen miehen viestiä pitääkö hänet hakea vai ei. Kuvissa näkyvät tulppaanit sain viikonloppuna appivanhemmiltani. Ne ovat niin ihania, kun joukossa on tuollaisia vähän erikoisempiakin tulppaaneja. Tulppaanit kuuluvat kevääseen ja tänään minusta tuntui ensimmäisen kerran, että kevät on tulossa. Aurinko oli jo sulattanut lumet auton takalasilta. Se oli lupaus siitä, että kevät tulee ja aurinkokin hymyili kilpaa kanssani.

The post Tänään on hyvä päivä appeared first on Nelkytplusblogit.

Instagram viikko

$
0
0

Viikot toistavat itseään; töitä, ystäviä ja lepoa. Mutta hyvä niin, viikot tuntuvat oikein mukavilta. Ainoastaan ensimmäistä kertaa minulla on kunnon talviketutus, kaamosmasennus jopa. Elin kuitenkin 11 vuotta nähden aurinkoa pitkin vuotta, talvikaudella kaukolennot takasivat minulle D-vitamiinin saannin, sekä lämmön ja fiilistelyn. Viime talvi meni tohkeissaan uudesta työstä, enkä osannut kaivata aurinkoa pahimpaan kaamosaikaan, mutta tämä talvi on ollut pirun vaikea. Olen ollut niin väsynyt ja niin kettuuntunut tähän pimeyteen, että ihan hirvittää. Toki olen ihan fiiliksissä vieläkin tästä duunipaikasta, mutta ensi talvelle on lupaus tehty, lähden todella kauas ja ainakin reiluksi kahdeksi viikoksi. Onneksi mennään kuitenkin jo kevättä kohti, thank God!

Taiteilin kahviini kuvion. Ei vaan, tämä tuli ihan itsekseen.

Lounastreffeille ystävien kanssa.

Yummyyyy, nämä on niin hyviä. Dumplingseja Beijing8 ravintolassa.

Töihin.

Kylille taas.

The post Instagram viikko appeared first on Nelkytplusblogit.

Flunssapäivien saldoa

$
0
0
Ystävä laittoi viestiä, miten voin ja laitoin vastauksena tämän kuvan. Mitä ihminen muuta voi, kun tunkea pitkän rivin vessapaperia nenään, kun nenästä tiputtaa kuin hanasta. Niin ällöttävää ja realistista. 

En tiedä tunkeeko muut nenään tuppoja, olisi kiva kuulla, tungetteko. Sillä en itse kestä ajatusta raastaa nenää koko ajan niistämällä ja en flunssaisena muutenkaan jaksa koko ajan niistää. Tupot nenään ja käytetyt tupot tungetaan vessapaperin rullan sisuksiin ja sieltä tyhjennetään, kun sisus on täynnä. Konstit on monet, kun sairastaa. 
Flunssapäivien saldoa:

-lukemattomia kuutioita puuta

-jättirulla eli sellainen perhepaketti vessapaperia

-neljä suklaalevyä ja kaksi minttusuklaanappirullaa ja yksi Geisha patukka, Domino keksejä kaksi pakettia

-kasakaupalla suolaa nenäkannuun

-huulivoiteita ripoteltuna eri huoneisiin, jotta rohtuneita huulia helppo vaalia

-käsilaukun uumenista hätäpäissään harottuja Buranoita yksi vuorokaudessa, koska Burana-purkki on sinne käsilaukkuun joskus levähtänyt

-kortisonsalvaa nenän rohtumiin

-itsesäälikkäitä ajatuksia 50kpl

-kahvia vain yksi kuppi päivässä, jotta edes jotenkin saa unihiekat silmistä ja enempiä en ole jaksanut keittää

-takahammasleukahierontaa mieheltä yksi kappale, sillä aina kun flunssa alkaa, takahampaita alkaa jomottamaan ihan hitsikseen

-valvottuja öitä kaksi kappaletta

-saatuja puheluita ystäviltä ainakin 5, ystävät. <3

-tuijottamista kattoon niin monia tunteja, etten osaa laskea
Hyvät asiat

-ei lumitöitä, käy sääliksi miestäni
-suklaata luvalla aamiaiseksi

-miehen antama hammashieronta

-ystävien soitot ja viestit

-takkatulen loimotus

-ei pakkoa lähteä minnekään

-ihana sairastelukamu tytär Sofia

-takkatulen koko sielua ja kroppaa lämmittävä loimotus

-suomalainen lampaan pehmeä vesssapaperi

-Avenen ja Nyxin huulivoiteet

-hienosuola, joka huuhtelee nenän

-auttavainen mies

-kissakamu kainalossa lohtua tuomassa

Hei eli onhan näitä hyviä juttuja sairastamisessa vaikka kuinka, ei ole pelkkää räkää ja synkkyyttä. Sitä paitsi, jos jotkut asiat ovat hiertäneet turhaan mieltä ja talvi tuntunut pitkältä ja synkältä ja valkoinen kurittaja kohtuuttomalta. NIIN, aina kun tyhmistä pienistäkin sairauksista toipuu, ilo soi rinnassa satakielen lailla. Niihin ajatuksiin siinnän mieleni ja eipä aikaakaan, kun itse elämä, eikä vessapaperin pöllyyttämä suklaa, maistuu taas makealta.  

Joten ihanaa keskiviikkoa kaikille. <3

The post Flunssapäivien saldoa appeared first on Nelkytplusblogit.

Todelliset sankarit

$
0
0

Ei varmaan tarvitse toistaa, mutta usein täällä karkaa mopo käsistä. Välillä ihan kirjaimellisesti, useimmiten kuitenkin kuvainnollisesti. Mikä lienee ihan hyvä asia.

Suunnitelmat ei pidä, eikä täällä asuneena sellaista pitäisi edes ihmetellä. Se vaan on niin.

Mutta siitä se kiire usein syntyy, kun jauhaa yksinkertaista asiaa viikko tolkulla. Siis sellaista, joka kaiken järjen mukaan pitäisi hoitua muutamassa tunnissa. Varsinkin jos niin ollaan sovittu.

Mutta ei, sillä this is Thailand.

Mistä tullaankin otsikossa mainittuihin todellisiin sankareihin.

Paikallinen työmoraali

Paikallinen työmoraali on vähän niin ja näin. Hyvän moraalin tyyppejä varmasti löytyy, mutta useimmiten kun juttelee täällä yrityksiä pyörittävien länkkäreitten kanssa, aika harvassa niitä tuntuu olevan.

Eilen yhdessä auttamisprojektissa ollessamme eräs saksalainen yrittäjä huokaili, että kun palkkapäivä on kaksi kertaa kuukaudessa, hyvin usein pari päivää palkan jälkeen on työmaa tyhjänä. Koska bileet.

Eikä siinä mitään. Toisinaan kuitenkin tämän tyyppinen työmoraali johtaa todellisiin katastrofitilanteisiin, kuten eräälle sankarille meinasi käydä.

Elfesworldin Shakira<3

Todellinen sankari – Elfesworldin Elisabeth

Jo likimain 20 vuotta on saksalainen Elisabeth pelastanut kaikki polullensa osuneet kurjassa kunnossa olleet katukoirat. Tai temppelikoirat ja viidakkoon hylätyt pennut.

Vuosien saatossa Elisabethin yksinään pyörittämä Elfesworld on räjähtänyt käsiin, ja vienyt Elisabethilta kaiken muun elämän.

Paitsi ne koirat. Niin ja parikymmentä kissaa.

Ajan kuluessa Elfe on kerännyt mainetta, ja lukuisat täällä asuvat tai lomailevat ottavat häneen yhteyttä nähtyään kadulla henkihieverissä olevan koiran. No, Elfe hyppää romuautoonsa ja hakee koiran siipiensä suojaan, hoitaa kuntoon ja pitää vielä itsellään. Ellei sitten onnistu löytämään koiralle pysyvää adoptiokotia täältä, tai muualta maailmasta.

Mikä onkin Elfen tavoite. Hän ei siis palauta koiria kadulle surkeisiin oloihin.

Elfe on myös pelastanut Bangkokin laittomilta koiranlihamarkkinoilta lukuisia koiria huomiinsa, ja siksi koiria onkin tänä päivänä jo lähes 700.

Moni Elfen luona asuneista koirista on taivaltanut koko elämänsä Elfen kanssa. Useimmiten nämä koirat ovat niitä kaikkein huonokuntoisimpia ja vammautuneita, joita kukaan ei halua adoptoida.

Voitte ehkä kuvitella kuinka raskasta Elfen elämä on. Surullisia koirakohtaloita ja monia itkettyjä öitä.

Minä murtuisin. Ihan varmasti.

Elfesworldin Elisabeth, sankari jos kuka!

Katastrofi lähellä

Muutama päivä sitten Elfen kaikki työntekijät lähtivät. Ensin kolme mantereelle kotiseuduilleen ja loput neljä siksi että työmäärä olisi lisääntynyt liikaa.

He eivät malttaneet odottaa, että Elfe ehtisi palkkaamaan uusia työntekijöitä.

He vain häipyivät. Jättäen Elfen yksin selviytymään 700 koirasta, joista 100 huonoimmassa kunnossa olevaa asuu Elfen talossa. Nukkuen sängyissä, sohvilla, lattiolla.

Elfe oli pahassa pulassa, samoin kuin koiratkin. Kuka ruokkii, vaihtaa vedet, kylvettää ihosairauksista kärsivät? Rapsutuksista nyt puhumattakaan.

Kuvassa Elfen auto, jotain päivittämistä sekin tarvitsisi

Näin hyvässä kunnossa Elfen koirat ovat, et siis lahjoita turhaan<3

Ryhmä toimii

Somesta ja siellä notkumisesta voi olla montaa mieltä, mutta tässä tapauksessa Facebook oli korvaamaton. Elfen ongelmat levisivät silmänräpäyksessä ympäri maailmaa.

Ja vaikka itse olen näissä Samuin koira -ja kissaryhmissä, puhumattakaan meidän täällä olevien ihmisten ryhmistä, minut tavoitti silti ensimmäisenä Koh Lantalla asuva Marika (Marikan blogi – Kaikki Thai ei mitään). Siis ennen kuin törmäsin meidän paikallisiin ryhmäilmoituksiin.

Kiitos Marika!

Ja kiitos muut sankarit!

Meitä Elfen auttajia on ollut paljon jokainen päivä. Elfelle on jäänyt aikaa organisoida tehtäviä, hoitaa sataa huonokuntoisinta koiraansa, ja etsiä uutta henkilökuntaa. Joita on onneksi muutama jo löytynytkin. Toivottavasti he ovat hyvän työmoraalin omaavia.

Elfe maksaa kaikille tietenkin palkkaa, mutta ilman meitä lahjoittajia, se olisi täysin mahdotonta. Ei olisi rahaa koirien ruokiin, lääkkeisiin, tai hoitoon. Ei kippoihin, kuppeihin, ämpäreihin, ei mihinkään.

Voitte nimittäin olla varmoja että Elfen oman uran luominen on jäänyt parinkymmenen vuoden aikana. Ei ole huipputuloja, joilla kattaa koirien kulut. Ja söisi ehkä itsekin.

Se on vuosien työ, minkä yhden koiran elämä vaatii. Me koirien omistajat tiedämme sen.

Elfen ensimmäisenä pelastama koira Madam vietti hänen kanssaan 17 onnellista yhteistä vuotta. Valitettavasti viime vuoden helmikuussa syvästi rakastettu Madam jätti Elfesworldin ja siirtyi vihreämmille niityille kirmaamaan.

Koirien taloja täytyy välillä korjatakin, siksikin tarvitaan lahjoituksia.

Yksikään koira ei ollut agressiivinen, kielii hyvästä kohtelusta.

Minulla olisi pieni pyyntö;

Mikäli sinun sydämesi sykkii eläimille ja niille sankareille, jotka eivät pysty kääntämään katseitaan kaltoin kohdelluista ja sairaista eläimistä, auta nyt!

Se on sen arvoista.

Elfen sadat koirat elävät erittäin hyvissä oloissa. Tiedän sen, sillä niitä pörröturkkeja on tullut rapsuteltua tunti jos toinenkin.

Adoptoi jos pystyt, ryhdy sponsoriksi, tai auta vaikka pikkuisella rahasummalla.

Sillä pienistä pisaroista ne valtameretkin syntyvät. Ja usko vaan, 10 euroa Thaimaassa on valtavan iso raha!

Ps. Meidän eturivin Salsa on muuten adoptoitu Elfeltä.

Auta täältä:

Elfesworld netissä

Elfesworld Facebookissa

Sydämellinen kiitos<3

Meidän eturivin Salsa

 

The post Todelliset sankarit appeared first on Nelkytplusblogit.


Kysymyksiä joista saat voimaa ja loistavan mielentilan

$
0
0
Upeat on olleet ulkoilukelit tänään ja eilen. Koiran kanssa on ollut ihana köpötellä metsässä. Eilen tosin sateli lunta melkoisesti, mutta siltikin oli ihana keli. Siellä metsässä. Autoillessa lumi onkin tuottanut sitten haasteita melkoisesti. 
Koska punainen huulipuna on hankittu, aion sitä käyttää vaikka ei reissun jälkeen olekaan luvassa ei sitten niin minkäänlaista menoa. Käytän kotona, töissä ja koiraa ulkoiluttaessa. Onnelliseksi punaisen huulipunan lisäksi minut on tänään tehnyt ihana koirani, päivän hyvä työ sekä autossa kuuntelemani äänikirja. Joka päivä mietin asioita joista olen kiitollinen ja onnellinen. Niitä on tosi paljon. Onnellisessa ja kiitollisessa mielentilassa myös hankalat hetket tuntuvat yllättävän helpoille. 
Haasteita puolestaan asiakkaalta asiakkaalle siirtymiseen on tuonut lumi. Mun auto ei ole ihan pienimmmästä päästä, mutta se ei myöskään ole neliveto.. Sehän jääkin aika kivasti lumeen kiinni. Eilen pääsin parkkipaikan juuttumisesta irti kiltin naapurin avulla. Tänään piti soittaa hinausauto. Asiakkalle ajaessani oli ylämäki ja piti vielä kääntyä lisää oikealle ylämäkeen. Tähtäsin portin vasempaan reunaan, mutta päädyin oikeaan reunaan. Uskomatonta kyllä, autoon ei tullut naarmuakaan kun hinausauto tuli jeesimään ja veti Mitsun pois portinpielestä. Pääsin jatkamaan matkaa. Myöhässä tosin ja tämä sotki päivän aikataulua, mutta kaikki päättyi hyvin. 

Olen päättänyt, että joka ilta minun on osattava vastata seuraaviin kysymyksiin:
1) mitä olen tänään oppinut
2) kenet olen tehnyt tänään iloiseksi

Oppinut olen varmasti niin autoilusta kuin sijoittamisestakin. Autossa olen kuunnellut äänikirjaa, joka kertoo siitä. Viime aikoina olen lukenut ainoastaan englanniksi ja myös kuunnellut englanniksi äänikirjoja. Eli varmasti olen rikastuttanut itseäni myös kielellisesti sen puolesta. 

Olen toivottavasti tehnyt onnelliseksi asiakkaitani, mutta onnistuin iloistuttamaan myös naapurin sedän. Hän joka auttoi minut eilen lumesta. Kun hänen autonsa oli poissa parkkipaikalta, kolasin myös hänen paikkansa samalla kuin omani. Tuli tosi hyvä mieli, hänellekin. Muiden auttamisesta tulee aina onnelliseksi. 

Maailma on juuri sellainen kuin millaisena sen näet ja mitä ajattelet. Tässä päivässä oli paljon hyvää ja hyvillä mielin lähden vielä töihin takaisin ohjaamaan päivän viimeisen asiakkaan. 

The post Kysymyksiä joista saat voimaa ja loistavan mielentilan appeared first on Nelkytplusblogit.

Grand Bassam – maailmanperintökohde Norsunluurannikolla

Note to self

$
0
0
Heipähei täältä lumikinosten keskeltä! Ompahan taas talvi. Mutta ei valiteta, sillä lumi on kiva asia, parempi kuin jatkuva pimeys. Silti, onhan tuossa lumen määrässä ihmeteltävää. Vähän on taas blogihommat jääneet kun on ollut työmatkaa ja muuta hässäkkää. Kävin viime viikolla Amerikassa hakemassa itselleni sellaisen kivan talviflunssan. Onneksi se alkaa jo olemaan ohi ja elämä voittaa. Mutta pitkä lentomatka flunssaisena ei ollut kiva, vaikka ei se kiva ole ilman flunssaakaan. Onneksi koneessa oli paljon tyhjiä penkkirivejä, joten tohdin laittamaan ihan pitkäkseni ja taisin nukkua jopa neljä tuntia. 
Vuoden alku on tosiaan alkanut hyvinkin vauhdikkaissa merkeissä. Pari viikkoa sitten tuntui jo siltä kuin olisin juossut maratonin. Ja joo, töitä on paljon, mutta olen välillä vähän liian vaativa myös itselleni. Eilen törmäsin Instagramissa ajatukseen, joka jotenkin resonoi tosi hyvin. Tämä muistutus siis minulle itselleni:
“Älä mieti, mitä tulee seuraavaksi. Lopeta epäily ja liika pohdinta. Ole läsnä tässä hetkessä, mutta niin, että sinulla on suunnitelma tulevalle. Ole uskollinen sille, mitä sielusi etsii ja tee se, mikä on sydämesi parhaaksi.”
(käänsin sen vapaasti tähän suomeksi, sillä alkuperäinen oli englanniksi @kriselda:n Instagram-tilillä)

Yritän siis pohtia vähemmän, elää enemmän hetkessä ja seurata sydämen ääntä.

Minkälaisista asioista te haluatte itseänne muistutella?

Kuvissa lumenluonnin päätteeksi nautittu kuppi teetä. Iloa ja valoa kinosten keskelle!

Kati

The post Note to self appeared first on Nelkytplusblogit.

Helmikuinen postikorttimaisema

$
0
0

Tänään taivas oli heleän sininen ja aurinko paistoi! Hymyilytti koko päivän kun lukemattomien hitaasti madelleiden harmaiden lumisadepäivien jälkeen koitti jälleen ihana valoisuus. Helmikuinen valo sai vitivalkoiset hanget aivan hohtamaan. Maisema näytti melkein siniseltä kun taivas heijasteli myös lumesta. Lukemattomat lumihiutaleet ovat kuorruttaneet luonnon. Runollisesti sanotaan ettei yksikään lumihiutale ole toisensa kaltainen. Avautuvat maisemat olivat suoraan kuin kauniista postikortista. Täysin sininen taivas, lumen kuorruttamat puut, tuulessa huojuvat kaislat ja pikku hiljaa laskeva aurinko.

Kaipasin koko eilisen päivän happea Tukholman messuilla. Aikainen herätys ja yli puolenyön venähtänyt paluulento viivästymisen takia tekivät olostani jotenkin ihan nuupahtaneen. Olin myös viettänyt aikaa hälisevässä messukeskuksessa ja kaipasin luonnon hiljaisuutta ympärilleni. Otin aamusta Minnien mukaan toimistokoiraksi ettei russelipusselin tarvitse taas olla yksin kotosalla. Ajaessani iltapäivällä Kehää kotia kohti päätin, että nyt on päästävä hetkeksi ulos nauttimaan säästä!

Päätin kurvata kohden Akseli Gallen-Kallelan ateljeelinnaa Tarvaspäätä. Pääsisimme merenrannalle sekä metsämaisemaan tutuille lenkkipoluille ja autonkin saisi museon parkkialueelle ulkoilun ajaksi. Pakkasta oli -9C astetta mutta niin se aurinko vain porotti, että Tarvonsalmen kevyenliikenteen sillan kaiteilta oli sulanut jo vettä muodostaen jääpuikkoja. Hihkuin jo mielessäni “kevät tulee” vaikka monta takapakkia tässä vielä otetaan ennen kuin kevät ihan oikeasti saapuu. Mutta olettehan panneet merkille miten lintujen laulu aamuisin on lisääntynyt? Linnut tietävät, että valon määrän kasvaminen tietää päivän pitenemistä ja jossain vaiheessa talven selkä taittuu.

Emme kivunneet tällä reissulla katsomaan Tarvaspään ateljeelinnaa. Voit kurkata postauksestani “Tatuoidut taideteokset Tarvaspäässä” miltä tämä Gallen-Kallelan Espoon Laajalahteen rakennuttama linna näyttää. Paikka on itselleni hyvin merkityksellinen ja olen käynyt täällä lapsesta saakka. Ateljeelinnan pihalla olevan puisen Jättihauen pään muistan jo pikkutytöstä. Se oli kiinnostavan pelottava mutta aina sitä piti päästä ihmettelemään. Huomasin juuri etten koskaan ole esitellyt blogissa itse Tarvaspäätä, joten tästä tuleekin minulle “missio” kuluvalle vuodelle 🙂

Minnie halusi myös poiketa vähän metsäpolulle joten pakkohan omistajan oli seurata ja siirtyä pois kävelytieltä. Kovin pitkälle emme polkua edenneet sillä työmatkalaisella ei ollut jalassaan ulkoiluhousuja vaikka Icebugit olikin aamulla sujautettu jalkaan. Tätä polkua olisi päässyt rantaviivaa pitkin kulkemaan aina Tarvaspään saunarakennukselle. Olemme usein täällä kesäisin samoilleetkin. Talvinen polku oli myös todella kapea ja mikäli katse herpaantui hetkeksikään tallatusta urasta astui syvään hankeen humahtaen polveaan myöten lumeen.

Postikorttimaisema karkotti mukavasti väsymyksen ja nuupahtaneesta olosta ei ollut tietoakaan kun lenkkimme läheni jo parkkipaikalla olevaa autoa. Minnie oli nauttinut lenkistä sekä niistä lukuisista rusakonpapanoista, joita pitkäkorvat olivat jättäneet sille hangelle. Kysyin kerran eläinlääkäriltä onko tästä ikävästä tavasta koiruudelle haittaa mutta eläinlääkäri vain naurahti “tapansa kullakin joten anna napostella jatkossakin”.

Postikorttimaisemat saavat minun puolestani jatkua vielä monena päivänä.

The post Helmikuinen postikorttimaisema appeared first on Nelkytplusblogit.

Nukkatyräkin tarina

$
0
0
*Kasvi saatu Huiskulasta
nukkatyräkki
Euphorbia leuconeura
Madagascar jewel

Kun olin lapsi, 
mummollani oli aina nukkatyräkki, tai oikeastaan useampia.
Tai oikeastaan niitä nukkatyräkkeja oli koko suvulla ja kaikilla mummon ystävilläkin.
Niin oli minullakin.
Olin saannut pienen siementaimen tältä villiltä poikamieheltä,
joksi sitä myös kutsutaan.
Nukkatyräkki nimittäin sinkoilee auliisti siemeniään ympäristöönsä 
ja pieniä taimia tupsahtelee niin omasta ruukusta kuin naapurikasvien juuriltakin.
Ne voi sitten hellästi irrottaa ja istuttaa omaan ruukkuunsa kasvamaan.

Minä kasvatin oman nukkatyräkkini pienestä vauvasta
itseni pituiseksi huonekasviksi.
Kasvina se ei ollut oikein koskaan mikään suosikkini,
mutta tunnearvo oli sitäkin suurempi.
Myös omalla kasvilla oli jo paikkansa ja tarinansa meidän perheen historiassa.
Muistan selvästi, minkä kokoinen se oli missäkin kodissamme. 
Mutta niin siinä käy,
kun pitää jotain itsestäänselvyytenä,
eikä oikein osaa arvostaa sitä, 
ennen kuin on jo liian myöhäistä.
Viime vuosina tämä minulle tavanomainen kasvi alkoi tupsahdella eteen kaikkialta.
Se tulikin muotiin.
Aloin itsekin katsomaan sitä ihan toisenlaisella silmällä.
Ja aloin vaalimaan omaa aarrettani. 
Mutta kuinkas kävikään, nukkatyräkkini otti ja kuoli
aivan yllättäen.
Ehkä vanhuuteen, en tiedä.
Ja olinkin yhtäkkiä ilman tuota rakkaaksi tullutta kasvia
ja muistoa.
En ollut ikinä tajunnut säästää itselleni poikasta,
vaikka olin jaellut näitä kasvilapsia tutuille ja tuntemattomille.
Minua harmitti aika tavalla tämä menetys.
Ja ihmeekseni, 
mummoni kasviaarteen jälkeläisiä ei löytynyt myöskään keneltäkään sukulaiseltani.
Pari viikkoa sitten sain blogiyhteistyön merkeissä paketin Huiskulasta.
Ja yhdessä noissa paketeissa oli valtavan mieleinen yllätys.
Siellä oli tämä pienokainen.
Minulta pääsi oikeasti itku,
kun sain paketin auki.
Se ei ole ihan mummoni peruja,
mutta muistuttaa joka päivä ihanasta, kasvihullusta mummostani.
Olen päättänyt vaalia tätä aarretta huolella.
Luultavasti siitäkin kasvaa mittaiseni
ja aion hoitaa myös tämän tärkeän aarteeni lapsia,
ettei enää pääse käymään sellaista onnettomuutta kuin aiemmin. 
Ehkä otan tämän kasvien hoidon hieman turhankin vakavasti.
Mutta mummoni ainakin ymmärtäisi, 
mistä puhun.
Ja luulen, että siellä lukijoissakin ymmäretään minua.
Olisi kiva kuulla myös sinun muistosi nukkatyräkistä.
Kaunista päivää ja 
aurinkoa!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Nukkatyräkin tarina appeared first on Nelkytplusblogit.

Herkulliset hirviwallenberginpihvit

$
0
0

Useiden ruokakauppojen valikoimista löytyy nykyään hirvenjauhelihaa. Toki lihan voi itsekin jauhaa, jos sopiva lihapala löytyy vaikkapa omasta pakastimesta. Wallenberginpihvien salaisuus on jauhelihamassaan lisätty kuohukerma sekä pihvien paistaminen runsaassa voissa.

Hirviwallenberginpihvit (4 hlölle) 

  • 500 g hirvenjauheliha
  • 3 kpl salottisipuleita
  • 3 kpl kananmunan keltuaisia
  • 2 dl kuohukermaa
  • 2 tl suolaa
  • 1 tl maustepippuria
  • 2 dl korppujauhoja
  • runsaasti voita paistamiseen

Leikkaa sipulit hienon hienoiksi kuutioiksi. Vaivaa hirvenliha, sipuli, keltuaiset, suola, rouhittu maustepippuri sekä kuohukerma tasaiseksi massaksi. Kaikkien aineiden tulee olla erittäin kylmiä. Massan tulee olla hyvin tahmeaa ja löysää, mutta silti muovailtavissa muotoon. Muotoile lihamassasta naisen nyrkin kokoisia pihvejä kostutetuin käsin ja kääntele ne korppujauhoissa kauttaaltaan. Paista pihvejä runsaassa voissa paistinpannulla 4 minuuttia molemmilta puolilta.

Lisukkeeksi hirviwallenbergeille sopii mainiosti perunamuusi ja paahdetut kurpitsakuutiot. Toki niitä perinteisiä herneitäkin voi käyttää, jos siltä tuntuu.

Viinilasillinen

Zenato Amarone della Valpolicella Classico. Italia, Valpolicella. Alkon nro 458517. Hinta 40,90€
Erittäin täyteläinen, tanniininen, lakritsainen, suklaisen luumuinen, hienostuneen mausteinen.

Campo Viejo Reserva. Espanja, Rioja. Tempranillo, Garnacha, Mazuelo. Alko nro 006576. Hinta 15,18€.
Punainen, kypsän kirsikkainen tuoksu ja keskitäyteläinen, mausteinen, nahkainen ja pitkä maku.

Campo Viejo. Espanja, Rioja. Tempranillo. Alko nro 006941. Hinta 11,59€.
Punainen, karpaloinen tuoksu ja täyteläinen, keskitanniininen, marjaisa sekä hennon tamminen maku.

Tekstit ja valokuvat: Aromipaja / Mikko Niemi

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail

The post Herkulliset hirviwallenberginpihvit appeared first on Nelkytplusblogit.

Thaimaassa 5: vastakohtaisuuksia matkan varrelta

$
0
0
Kuvia tältä reissulta on paljon ja tuli tunne, että halusin kirjoittaa vielä yhden jutun Thaimaasta, avata lomakyläämme vielä kuvien kautta. Niitä kerätessäni mieleeni tulvahti monia jutustelujamme matkan aikana ja erityisesti miehen huomioita, joten päätinkin ehdottaa hänelle jutun kirjoittamista.
Kynämiehenä hän ei vastustellut yhtään, päinvastoin, tuntui jopa että hän oli mielissään tästä ‘kunniasta’. Lähdin illalla tapaamaan vanhoja koulukavereitani keskustaan ja sillä aikaa oli syntynyt tämä teksti:
Parinkymmenen vuoden aikana tehtyjen reissujen pohjalta Thaimaa on näyttäytynyt monimuotoisena, usein vastakohtaisuuksienkin maana. Silmää hivelevän kauniit, lähes autioiden hiekkarantojen maisemat muuttuvat hetkessä rähjäisiin rakennuksiin ja kummallisiin viritelmiin, joiden rakentamista on ohjannut joku muu kuin julkisivulautakunta. Jos valtateiden ja kaupunkien laitamien näkymiä ei voi kehua kauniiksi, onneksi ne ovat vaan matkan varrella kohti paratiisimaisemia ja ainutlaatuista luontoa.
Thaimaassa ei kannata yleensäkään olla turhan tarkka. Loistavan thairuoan jälkeen katuravintolassa ei välttämättä kannata vilkaista keittiöön tai astioiden pesupaikalle. Ja jos jossain vilahtaa rotta, älä anna sen häiritä. Thairuoka on lähes aina erinomaista, halpaa ja turvallista syödä, vaikka paikka näyttäisi kuinka rähjäiseltä. Kannattaa siis suunnata katukuppiloihin hotelliravintoloiden sijaan.
Jos maut ovat aina hyviä, hajut eivät ole. Rauhallinen mopoajelu meren rannan raittiissa tuulessa saa  sävyjä kalanperkuuhommista ja hiukan huolettomasta jätehuollosta. Ja jos oikein huonosti käy, joudut kaupungin tulikuumana seisovaan liikenneruuhkaan, jossa pakokaasuun sekoittuu kaikki mahdolliset hajut kuorrutettuna valtavalla melusaasteella.    
Kulkupelejä löytyy mersuista sellaisiin laitteisiin, joista suomalainen poliisi ei saisi edes rekisterikilpiä irti kun semmoisia ei ole. Matka kuitenkin taittuu iloisesti nauraen isolla porukalla autojen lavoilla, katoilla ja mopojen tarakoilla jouset pohjassa. Ehkä juuri tässä kiteytyy thaimaalaisten ihmisten asenne, ihmiset ovat ystävällisiä ja yrittävät kovasti vaikka puitteet eivät aina ole ihan kohdillaan. Ei oteta turhaa stressiä, aina tulee uusi lämmin päivä. 

Maarit & Matti

PS Valtaosan näistä kuvista olen napsinut Huawei Nova 3 -puhelimella.

The post Thaimaassa 5: vastakohtaisuuksia matkan varrelta appeared first on Nelkytplusblogit.


2/3 maailmasta

Kuukauden kosmetiikkasuosikit tammikuu 2019

$
0
0
*Kosmetiikka pr-näytteitä.

Taasen on koottu yhteen tammikuussa eniten käytetyt tai eniten ihastuttaneet kosmetiikkatuotteet. Alhaalta löytyy myös Vauhtimimmien video, josta löytyy meidän kummankin suosikit eli myöskin Souliinan. Souliinalta löytyy mm. Korresin, L’Orealin ja Maybellinen meikkejä. 

Tammikuussa eniten käyttämäni tuoksu on Maison Margiela Replica Under the Lemon Trees. Tuoksu vie suoraan sitruunapuiden alle ja loihtii raikkaan kesäfiiliksen. Tämä unisex tuoksu yhdistää toisiinsa sitruksia, mausteita ja lempeitä vihreän teen ja maten uutteita.

Alkutuoksu

Limetti, pomeranssi ja kardemumma
Sydäntuoksu

Korianteri, mate-tee ja vihreä tee
Pohjatuoksu

Seetri, kistuksenkukka ja valkoinen myski

Saatavuus Kicks ja Eleven ja nyt Elevenillä -20% kyseisestä tuoksusta. 

Vaikka kuinka olen vaihdellut ja käyttänyt viime vuodenkin aikana erilaisia puutereita, niin aina palaan tähän Cliniquen stay matte sheer-puuteriin, joka kulkee käsilaukussakin aina mukana. Real Techniquesin siveltimet on käytössä joka päivä ja tämä glitterinen Brush Crush 300 puuterisivellin on ihana. On muuten juuri nyt alessa Olet Kaunis.fi verkkokaupassa täällä. 
Luonnonkosmetiikkamerkki Boholla on todella hyviä meikkejä ja omassa aktiivikäytössä on tammikuussa ollut tämä violetti luomiväri. Poskipunistakin olen tykännyt todella kovasti ja perheen aikuisen tyttären lempiripsiväri tulee Boholta. Luomiväri on sävyssä Amethyste ja voit kurkkia sitä täältä. 

Kuivaa ihoa hemmotteleva ja kauniin säteilevän ihon viimeistelevä meikkivoide löytyy Smashboxilta. Kuten primerkin. Videolla alhaalla oikein hyvin näkee, miten kauniin hehkuvan ihon tämä kombo antaa. Oma iho on erittäin kuiva, couperosaa löytyy ja laajentuneita ihohuokosia. 

Studio Skin 15 Hour Hour Wear Hydrating sävyssä 105 warm olive toimii täällä. Alle vielä Photo Finish Minimize Pores primeria,  joka tasoittaa laajentuneet ihohuokoset. Näillä saa aikaan kauniin tasaisen ja säteilevän ihon. Itse meikkivoide löytyy Kicksiltä nyt -20% alesta. 

Talvikaudella en ole tainnut mennä minnekään ilman Estee Lauderin Pure Color Liquid Metallic 310 Neon Fuse huulipunaa, joka on kiilto samalla. Tämä on ihan loistavin puna ja erittäin valokuvausystävällinen. Piristää hymyn ja kasvot aina, ei tartu hampaisiin, ei tahmaa. Ihan ykkönen ollut joulun aikaan ja nyt tammikuussa. Sävy ei ollut edes alunperin sellainen, jonka olisin itse älynnyt valita kaupassa, mutta sävy on aivan täydellinen pirteä punainen. 
Cliniquen “ginger pop” sävyn poskipuna on sellainen, josta en taida enää koskaan luopua. Mielelläni ehkä lähtisin kyllä testaamaan myös muita sävyjä, mutta tämä sävy juurikin on ollut täydellinen. 

Aluksi en millään meinannut hennoa korkata kyseistä poskipunaa, kun ajattelin, että tuo kukka menee heti pilalle, mutta vuoden käytönkin jälkeen kukka vaan loistaa ja kukkii. Tämä poskipuna on vaan aivan superihana ja antaa kauniin hehkun. 
Apteekkikosmetiikkamerkki Lieracilla on mielettömän hyviä ihonhoitotuotteita ja oma lempparisarja on Hydragenist. Mutta tämä Lift Integral-sarjan Masque Lift Flash naamio kolahti heti. Naamion jälkeen iho on kimmoisampi, kosteutetumpi ja pehmeämpi. Tämä kasvonaamio vielä tuoksuu ihanalta. 

Lisää kasvonaamiosta voit kurkkia täältä. 

Kiinteyttävä, ihon täyteläisyyden palauttava, virkistävä ja kosteuttava naamio kaikille ihotyypeille. Lierac Lift Integral Flash Lift Mask-naamion sisältämät mahonki- ja purppuratulppaaniuute sekä hyalu-3-tiiviste kiinteyttävät ihoa ja palauttavat sen täyteläisyyden. Ainutlaatuinen kahden luonnollisen biopolymeerin yhdiste muodostaa kasvoille dynaamisen, kiinteyttävän kalvon. Naamion hento, hurmaava ja naisellinen tuoksu tulee valkoisista kukista, marjoista ja santelipuusta.
Tälläinen kooste tällä kertaa ja kannattaa ehdottomasti, jos vain aikaa on, niin kurkkia video. Sillä Souliinalla on aivan eri suosikit, kuin minulla ja lisäksi omista suosikeista on helpompi kertoa juttelemalla, kuin kirjoittamalla ja osahan on meikissä mukana kasvoilla. 🙂 

Vauhtimimmien YouTube-kanavan voit tilata täältä. Tilaaminen ei häiriköi sinua mitenkään, mutta jos haluat pysyä ajan tasalla meidän videoista, niin sitten kannattaa vielä kilauttaa sitä kellon kuvaa, niin saat meidän videot suoraan sähköpostiin. Suunnitteilla kivoja juttuja, liittyen kokkaukseen ja ihan tavalliseen elämään. 🙂

Kiinnostiko joku kosmetiikkajutuista teitä tai löytyykö teiltä jokin näistä tai mikä on ollut sinun talvikauden oma suosikki, saa vinkata, kuulisin mielelläni. 

Kaunista torstaita kaikille. <3

The post Kuukauden kosmetiikkasuosikit tammikuu 2019 appeared first on Nelkytplusblogit.

Appelsiiniset kookosherkkupalat

$
0
0
Talvi ja sitrusten ihana aika inspiroi  kokkaamaan sitruksilla 🙂  Viikon alkupuolella kävin ostamassa appelsiineja, greippejä ja klementiinejä suoraan viljelijältä,  ja käytin mehukkaita appelsiineja appelsiinisiin kookosherkkupaloihin,   jotka  ovat ehkä jonkinlainen kakun ja pikkuleivän välimuoto.  Näiden herkkujen alkuperä on latinalaisessa Amerikassa  ja Espanjassa,  mutta tein itselleni sopivan version.  Näistä tulikin todella herkullisia ,  ja nyt kun vanha kunnon ruokahaastekin on tullut takaisin, sopivat niin hyvin helmikuun haasteen sitrushedelmäteemaan. 🍊
Appelsiiniset kookosherkkupalat
  • 1 purkki kondensoitua maitoa
  • 1 kananmuna
  • ripaus vaniljaa (joko tangosta tai vaniljauutetta)
  • 1 dl appelsiinimehua
  • 1 appelsiinin kuoriraaste
  • 5 dl kookoshiutaleita
  • 2 dl vehnäjauhoa
  • 1½ tl leivinjauhetta
  • 1 rkl sokeria
  • ripaus suolaa
Kondensoitu maito , kananmuna , vanilja ja appelsiinimehu vispataan niin että seos on hieman kuohkeaa.  Kuivat ainekset eli kookoshiutaleet,  appelsiinin kuoriraaste, vehnäjauho, leivinjauhe, suola ja sokeri sekoitellaan toisessa astiassa,  ja käännellään varovasti   märkien ainesten joukkoon.
Taikina on hieman löysähköä,  ja tein näitä 3 eri tavalla, eli osan paistoin  silikonivuuassa,  ja osan niin että  laitoin taikinaa  leivinpaperille,  noin ½ ruokalusikallista per kakkunen.  Leivinpellillä paistetut kakkuset levisivät  ohuemmiksi  ja hieman rapeammiksi kakkusiksi (pikkuleiviksi) kun taas silikonivuokiin laitettu taikina paistui hieman kakkumaisemmaksi.  Molemmat versiot todella hyviä:) 
Appelsiinisia kookosherkkuja paistetaan 180 C lämmössä noin 15 minuuttia ,  eli kunnes pinta on saanut hieman väriä. Jos näitä paistetaan silikonivuoassa (tai muffinivuossa) , kannattaa odotella kunnes  kakkuset ovat täysin jäähtyneet  , sillä  lämpiminä ne saattavat hajota.  Laitoin esim. silikonivuoan jääkaappiin muutamaksi tunniksi,  ja poistin kakkuset vuoasta vasta sen jälkeen.

The post Appelsiiniset kookosherkkupalat appeared first on Nelkytplusblogit.

Uuden keittiön kolme parasta ja kolme harmitusta

$
0
0

Jonkun verran aikaa on kulunut siitä, kun viimein voimme huokaista keittiörempan päättyneen. Enää puuttuvat  verhot. Viimeksimainitut on tosin ostettu jo viikkoja sitten, mutta näköjään ne eivät itsekseen sinne ikkunaan siirry. Tarttis varmaan tehrä jottai…

Tulen edelleen hyvälle mielelle joka kerran keittiöön astuessani, vaikka toki löytyy muutama harmituksen aihekin. Täydellistä, kun ei kai koskaan saa. Tähän listasin muutaman päällimmäisenä mieleen jääneen plussan ja miinuksen.

Harmituksen aiheita: 

1. Roskislaatikko 
Tässä kohtaa pääsi keskittyminen herpaantumaan, enkä tullut asiaa tutkineeksi tarpeeksi tarkkaan. Roskikset ovat matalia ja alalaatikossa, eli joka kerta pitää kumartua eikä ämpärin sisältö saa olla milliäkään yli ylärajan tai laatikko ei aukea kunnolla.
Olisi ollut niin paljon parempi ottaa vaikka viereen kaappi paperi, metalli ja sellaiselle roskalle ja sitten korkeaovinen roskisteline biolle ja sekajätteelle.
No, ensi kerralla sitten. Nyt on bio erikseen ja tällä mennään…

2. Äänekkäät kylmälaitteet 
Sitä luulisi, että kehityksen kehittyessä myös hiljaisuus lisääntyisi. Ehei – varsinkin AEGn pieni viinikaappi pitää sellaista rohinaa ja kohinaa, että se kävi jo kertaalleen sen takia huollossakin. Ei auttanut.
Pakastinkin hurisee niin, että luulisi melkein traktorin pihalla painelevan.
Äänitaso johtuu kuulemma uusimmista kylmäkoneista, niissä kun ei nyt sitten ole niitä freoneita, mutta vastaavasti sitten melusaastetta syntyy.
Ehkä jossain vaiheessa saamme uudet ja hiljaiset koneet, mutta nyt olen vain erityisen tyytyväinen siitä, ettemme ryhtyneet puhkomaan olohuoneen ja keittiön välistä seinää, vaan voin vain pistää oven kiinni ja koneet hurisevat seinien takana itsekseen.

3. Hanavarren lyhyys 
Siis hana itsessään on aivan mahtava. Halusin letkuvartisen hanan sillä tiskialtaamme on iso. Varsinainen varsi siis toimii erittäin hyvin, mutta haasteena on varsitelineen lyhyys. Vesisuihku päätyy niin lähelle altaan takaseinää, että ihan väkisinkin vettä menee aina myös hanan juurelle seinän viereen tasolle. Ärsyttävää, sitä saa sitten olla koko ajan pyyhkimässä ja altaassa olisi kyllä tilaa veden valua vähän keskemmälläkin.

BONUSHARMITUS: Bonuksena vielä muistutus miettiä ovien avautumissuunnat tarkasti. Meillä menee pari ovea vähän ristiin ja ainakin yksi yläovi kääntyy kavereihinsa nähden väärään suuntaan. Pikkujuttu, eikä onneksi haittaa keittiön käyttöä, mutta olisi tuonkin tietysti voinut vielä tarkemmin miettiä.


Ihastuksen huokauksia: 

1. THINK BIG! 
Iso niemeke, iso tiskiallas, maksimimäärä kaappeja. Ihan oikeasti rakastan isoa pöytätasoa niemekkeellä. Sen päälle mahtuu vaikka mitä ja se on selkeästi päätynyt sekä isännän että minun suosikkipaikaksi ruoanlaitossa.  Ehdottomasti kannatti maksimoida koko niin isoksi kuin vain kuvittelimme mahtuvan kulkemisen häiriintymättä. Yllättävän iso tuonne keittiöön mahtuikin – tuntuu, että väljyyttä on niemekkeen suuruudesta huolimatta enemmän kuin ennen.
“Tardis”, sanoi sisko.

2. Korkea kuivatavarakaappi sisälaatikoilla 
Ensin mietin apteekkarinkaappia, mutta sitten yksi myyjä sanoi, että siitä tulee niin kovin painava tavaroiden kanssa ulos kiskottavaksi – totta. Niinpä päädyimme jääkaapin viereen sijoitettavaan korkeaan, kapeaan kaappiin, jonka sisällä on laatikot säilytystä varten.
Ihan huippujuttu. Sinne mahtuvat melkein kaikki kuivatavarat siististi, laatikot saa vedettyä ulos, joten pakettien taakse ei jää toisia piiloon vanhenemaan.
Kätevä, hyödyllinen ja oikeastaan aika kaunis ratkaisu. Suosittelen!

3. Maksimoi valot
Yksi vanhan keittiömme heikkouksista oli hämäryys. Huone on itään päin ja ikkunan edessä vielä rapun katos, joten luonnonvalo on  minimissään. Siksi sitä seinän puhkomistakin mietin, että saisi valoa olohuoneesta.
Päädyimme kuitenkin lisäämän ledinauhoja aivan jokaisen kaapin alle ja vielä pistämään kattoon kuolemantähden. Ei ole valosta puutetta ja nautin siitä aivan joka aamu, ja ilta, ja näillä keleillä päivälläkin etätyötä tehdessä.

BONUSLEMPPARI: höyryuuni. Oi, kyllä! Valintaa tehdessä mietin investoinnin suuruutta suhteessa hyötyyn, mutta sitten päätin vain antaa mennä. Ei se siinä kokonaisuudessa enää mitään vaikuttanut.
Hyvä, että päätin. Höyryuuni on kyllä leivonnassa ja varsinkin leivän leivonnassa ihan omaa luokkaansa…

Kaikkiaan olemme keittiöön oikein tyytyväisiä. Se on meidän näköisemme ja oloisemme. Ruoanlaitto väljässä ja omaan käyttöön sopivaksi suunnitellussa keittiössä on vielä entistä suurempi ilo. Nyt vaan pitäisi sitten saada jostain lisää aikaa kokkailuun…

The post Uuden keittiön kolme parasta ja kolme harmitusta appeared first on Nelkytplusblogit.

Uusi harrastus tuo mielenrauhaa

$
0
0
Olenkin kertonut kuinka olen hakenut viimeisen puolen vuoden aikana erilaisista asioista mielenrauhaa. Kotia on siivottu ja tyhjennetty kaikenlaisesta turhasta. Olen miettinyt paljon myös muitakin asioita, joiden avulla saisin mielenrauhaa.

Pitkään minulla on ollut mielessä, että haluaisin kokeilla äänikirjojen kuuntelemista. Aiemmin luin paljon, mutta viimeisten vuosien aikana, on tämä harrastus jäänyt kokonaan. Olen aika valikoiva kirjojen kuluttaja. Yleensä minua kiinnostaa eniten muistelmat ja tositapahtumiin perustuvat jutut.

Työkaverin kanssa olemme pohtineet monta kertaa, että pitäisikö kokeilla äänikirjoja? Vaikein asia ehkä itseni kohdalla oli se, että ei tiennyt, että mistä palvelun tilaa. Sitten Instagramin mainokset varmaan kuulivat minun pohdintani, koska eräs palveluntarjoaja mainosti koko ajan seinälläni heidän palveluaan. Tällä palveluntarjoajalla oli tarjous, että “kokeile 2 viikkoa maksutta” ja sen jälkeen hinta oli mielestäni vielä kohtuullinen, että tartuin tarjoukseen. Ajattelin, että jos en mitenkään innostu, niin sitten voin kahden kokeiluviikon jälkeen irtisanoa sopimuksen.

Jäin kuitenkin heti koukkuun. Huomasin, että tällä palveluntarjoajalla oli hyviä kirjoja valikoimissaan. Sellaisia, joita olin katsellut viime syksystä saakka somessa ja juuri niitä kirjoja, joita luki kaikki.

Kävin tarjontaa läpi ja tallensin ne kirjat, joita halusin lukea. Nyt minulla on palvelu ollut sen kaksi viikkoa ja olen sinä aikana jo kuunnellut neljättä kirjaa.

Ennen selailin aina työmatkoillani kännykkää ja nyt keskityn äänikirjojen kuuntelemiseen. Voi kuinka rentouttavaa.

Kolme kirjaa on kuunneltu nyt ja neljäs menossa. Ensimmäisenä otin käsittelyyn Maria Veitolan Veitola-kirjan. Tämän kirjan kuuntelin  vauhdilla. Maria Veitola on voimakas nainen ja täytyy sanoa, että arvostus nousi häntä kohtaan mitä pidemmälle kirjaa kuuntelin. Itsekin olen voimakas nainen ja tiedän mitä tahdon ja niin tietää myös Maria Veitola.

Monista asioista olin samaa mieltä kuin Maria ja olisin ollut valmis monien juttujen kohdalla lyödä hänelle vaikka yläfemmat. Tykkäsin kirjasta ja parasta oli se, että lukijana kirjassa oli itse Maria Veitola.

Seuraavaksi otin käsittelyyn Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa kirjan. Tämä kirja on ollut julkaisusta saakka ollut yöpöydälläni. Olin päässyt kirjassa sivulla 20. Tiesin, että se on hyvä kirja, mutta en ollut vaan ehtinyt sitä lukemaan. Kuuntelin sen kahdessa päivässä. Hyvä kirja täynnä tarinoita ihmisistä, jotka olivat unelmahommissa. Ihana oli kuunnella ihmisten tarinoita yrittämisen viidakossa. Suosittelen.

Samoilla linjoilla mentiin vielä Taivas + Helvetti -kirjan tiimoilla. Tässäkin kirjassa käytiin läpi yrittäjien tarinoita. Kuuntelin monen onnistujan tarinan ja muutaman tarinan myös siitä kun ei ole onnistunut, mutta on silti säilynyt koettelemuksistaan hengissä. Näitä tarinoita olisin voinut kuunnella lisää. Kannattaa kuunnella tai lukea kirja.

Seuraavaksi olen siirtynyt Cheekin kirjan kimppuun ja monta muutakin kirjaa on jo ladattu valmiiksi.

Täytyy sanoa, että kirjojen kuuntelu on tuonut mielenrauhaa. Jäin miettimään yksi päivä, että miksi en ole tehnyt tätä jo aiemmin.

Suosittelen kokeilemaan kirjojen kuuntelemista. Minulla on kotonakin usein päällä taustalla äänikirjat.

Maiju

The post Uusi harrastus tuo mielenrauhaa appeared first on Nelkytplusblogit.

Viewing all 13159 articles
Browse latest View live