Kenellekään ei varmaan jäänyt epäselväksi, että meillä kävi Pabuk. Tai no, ilman uutisia se olisi voinut jäädä ainakin täällä hämärän peittoon, sen verran hellin henkäyksin Pabuk Samuilla puhalteli.

Täällä on nähty paljon kovempiakin puhureita, eikä niistä kirjoitella missään.

Ennakkovaroitukset oli tällä kertaa kuitenkin sitä luokkaa, että pienoista paniikkia oli aistittavissa. Kauppojen hyllyt tyhjenivät kiitettävää tahtia jo ennakkoon, ja välillä täällä vähän epäiltiinkin olisiko kyseessä sittenkin ollut joku Makron tai Tescon markkinointikampanja? 

No ei vaan. Hyvä että varoitettiin ja hyvä että varauduttiin. Kukin tahoillansa ja parhaansa mukaan, sillä vaatihan Pabuk muualla myös uhrinsa. Eikä taloudellisilta vahingoilta vältytty täälläkään.

Lennot peruttiin kokonaan myrskypäivältä, mikä aiheutti osaltaan paniikkia täältä pois haluavien keskuudessa. Lentokenttä oli turvoksissa lennoille haluavia ennen ja jälkeen Pabukin, samoin kuin lauttasatamat. Ja vaikka lautat ja lentokoneet jo kulkeekin, on ruuhkia vielä luvassa ainakin lennoille.

Vaikka moni meistä ulkkareista asuukin kestävissä betonibunkkereissa, kaikista paikallisista asumuksista ei voi sanoa samaa. Yhtään Pabukia tänne ei siis kaivata, kyllä paikallisissa normimyrskyissä ja monsuunisateissa on Samuille ihan riittävästi haasteita.

Kiitos Pabuk, että päästit Samuin helpolla.

Koirat on lenkitettävä Pabukista huolimatta

Ruokaakin tehtiin varastoon, jos vaikka sähköt menisi eikä näkisi tehdä mitään..

Ei siihen myrskyä tarvita että voi seota

Kun on neljä vuotta käyttänyt lähes ainoana hajuvetenään Offia (tai jotain muuta hirveätä litkua), voi pullollisesta kunnon hajuvettä lähes seota.

Korkeintaan muutaman kerran näitten vuosien aikana olen kaivannut Offille vaihtoehtoa, ja silloinkin vähän prameammissa juhlissa. Kun noita hienompia juhlia ei kovin montaa ole kohdalle sattunut, on Offilla selvitty komeasti.

Mutta nyt on kuulkaa niin, että Off-kerrosten alta on taas pilkistänyt se kauan kadoksissa ollut prinsessa. Ja se on muuten Minison syy (lähipiirin mielestä ehkä jopa ansiota).

On muuten kaikkien aikojen suosikkituoksu, hinta 5 €

Miniso

Sitä se sadekausi teettää, siis Chikungunya-viruksen lisäksi. Kun ei muutakaan keksi, päivät saattavat vierähtää vaikka kauppakeskuksissa. Ja tässä nimenomaisessa ajanvietteessä on vaarana laihduttaa lompakkoaan ihan huolella.

Onneksi meillä on nyt Miniso!

Kuinka moni tuntee japanilaista alkuperää ja skandinaavista sekä aasialaista suunnittelua tarjoavan Minison? En itsekään tunne vielä kovin hyvin, vaan veikkaan että kohta tunnen. Sen verran sekaisin on pää siitä mennyt.

Sen verran sekaisin nyt vähintään, että voin kirjoittaa melkein kokonaisen jutun Minisosta.

Sillä saakeli, kerrankin Samuille on tullut brändimyymälä, johon jopa paikallisilla on varaa. Puhumattakaan meistä, ei niin varakkaista farangeista. Tämän uuden tulokkaan löytää Central Festivalista Chawengilla toivottavasti vielä pitkään.

Minisoa voisi verrata vaikka Clas Ohlsoniin, tiedätte varmaan tämän ruotsalaisen version Thaimaan miljoonakaupoista. Paitsi että Minisosta löytyy oikeasti ihan kunnon designiakin, eikä mitään krääsää.

En tiedä miten tuotelinjaukset on Minison osalta maakohtaisesti ajateltu, mutta tällaiselle muutaman vuoden saarella asuneelle länkkärille lähes jokainen tuote osuu ja uppoaa. Eikä meikäläistä ole koskaan himoshoppailijaksi voinut kehua, vaan täysin päinvastoin. Pakolliset vaateostokset nostaa lähinnä tuskanhien pintaan, ja siksi viihdynkin markkinoilla ilman pakollista ostotarvetta. Nappaan mukaan sen mitä tarvitsen, jos halvalla saa.

Minisosta löytyy vähän kaikkea, ja siis todella todella halvalla. Jopa näihin olosuhteisiin nähden. Tarjonnassa on elektroniikkaa, sisustustuotteita, urheilutuotteita, laukkuja, kosmetiikkaa, toimistotarvikkeita, kausituotteita, retkeilytuotteita ja monen muun lisäksi vaikka nyt niitä hajuvesiä.

On täältä aiemminkin esimerkiksi Centralista saanut kunnon hajuvesiä, mutta että siis ihan viidellä eurolla, se on jo jotain! Eikä mitään auringossa pilalle mennyttä pilipalia, vaan ihan huippuhajuvesiä. Calvin Kleinit ja muut tutut loistavat poissaolollaan, mutta sehän on vaan hyvä. Eipähän tuoksuta kaikki samoille brändeille.

Homma on nyt osaltani selvä. Mikäli tarvitsen jotakin, menen ensimmäiseksi Minisoniin. Kuten Minisonin perustajat sanovatkin, on laiskaa tekosyytä etteikö laatua voisi saada halvalla. Pelkästään tuo lause uppoaa muhun.

Juniori totesi Minison kaupasta muuten näin;

Vois hyvin kuvitella, että kaupan perukoilta löytää myös oven toiseen ulottuvuuteen…

Minison löytyy lukuisista maista ympäri maailmaa, mutta käsittääkseni Suomeen se ei ole vielä rantautunut. Ja sehän on harmi se.

Käyhän siis täällä vieraillessasi pyörähtämässä miljoonakaupassa nimeltä Minison. Löydät sen Central Festivalista.

Miniso<3

Ja eniten Minisossa näkee paikallisia, se kertoo paljonkin.

The post Pabuk ja Miniso – viimeisimmät tuttavuudet appeared first on Nelkytplusblogit.

Tänään on siivottu meillä joulu pois ja koti tuntuu valoistalta ja ilmavalta. Iso kuusi kun vie aina paljon tilaa ja kun sen pistää pihalle, tuntuu että tilaa on valtavasti lisää.

Mä tykkään tehdä näitä listapostauksia. Niitä on kiva lukea ja niitä on kiva tehdä. Muistin yhtäkkiä, että tein viime vuonna tällaisen ja innostuin tekemään uudestaan. Tämä on kiva, kun on valmiit kysymykset, joten ei kun vastaamaan. Matkallä kävi vaan niin, että 20. kysymyksen jälkeen kirjoittamani vastaukset hävisivät jonnekin bittitaivaaseen ja oikeasti en jaksanut enää kirjoittaa niitä uusiksi. Näin ollen päätin julkaista tämän postauksen lyhyempänä kuin aiemmin suunnittelin. Jos sitten loput kysymykset joskus innostun kaivamaan taas esiin, vastaan niihin sitten vaikka toisessa postauksessa.

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, jota et ole aiemmin tehnyt?

Minä matkustin Amerikkaan, enkä vain kerran, vain kaksi kertaa. Jotenkin Amerikka yllätti minut täysin. Se oli sellainen, kuin olin odottanut, muttei sitten kuitenkaan. Sain tänä vuonna nähdä, miten isoon USAaan mahtuu niin monenlaisia maailmoja. Pohjois-Carolinassa olo on kuin olisi Nurmijärvellä, mutta Chicagossa koin oloni kuitenkin paljon kotoisammaksi. Kaikkialla ihmiset ovat aina ystävällisiä ja ruoka on taivaallisen hyvää.

2. Oletko pystynyt pitämään viime vuonna tekemiäsi uudenvuoden lupauksia?

En yleensä lupaa uutenavuotena hirveästi mitään, paitsi varmaan yritän aina luvata itselleni pitää itsestäni parempaa huolta liikkumalla enemmän ja syömällä terveellisemmin. Jos olin luvannut nämä asiat viime vuonna, en pitänyt lupaustani. Erityisesti työkiireiden vuoksi liikkuminen on jäänyt liian vähälle ja myös syömisen suhteen on parannettavaa. Mutta, onneksi kohta on taas uusi vuosi ja voin taas luvata saman. Eli liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin.

3. Tuliko elämääsi vuoden aikana uusia ihmisiä? ja 4. Menetitkö ketään läheistäsi?

Tuli ja paljon. Tämä siksi, että olin juuri viime vuoden lopussa vaihtanut työpaikkaa. Ja menetin myös erään ihanan nuoruudenystävän. Syövälle. Se oli pysäyttävä hetki. Vaikka tiesin, että näin tapahtuu, tuli se kuitenkin vähän yllätyksenä.

5. Missä maissa vierailit?

Matkustin vuonna 2018 varmaan enemmän kuin ikinä ennen. Pääasiassa johtuen uudesta työstä, johon matkustaminen kuuluu yhtenä osana. Lisäksi kävimme perheen kanssa Ruotsissa perinteisellä hiihtoreissulla ja kesällä Lontoossa kaupunkilomalla. Ja enemmänkin olisin voinut matkustaa, sillä jos totta puhutaan, ei siihen ikinä kyllästy, vaikka työmatkat eivät aina tarkoita, että samalla ehtisi kaupunkikierrokselle, mutta välillä sekin on mahdollista.

Tässä maat, jossa kävin tänä vuonna;

Kiina, USA, Venäjä, Puola, Espanja, Hollanti, Thaimaa, Englanti, Ruotsi.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, jota kuluvan vuoden aikana et saanut?

Tämä ei ole oikea toive, sillä se on niin paljon itsestä kiinni, miten asioita priorisoi, mutta haluaisin liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin. Lisäksi haluaisin saada MBA opinnot vihdoin valmiiksi.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

7.12. Ystävän hautajaiset. 

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Aika tylsää, mutta oma saavutukseni liittyy työhön. Otin runsas vuosi sitten vastaan ison haasteen ja vuoden jälkeen voin todeta onnistuneeni. Aina on parantamisen varaa, mutta pitää osata katsoa isoa kuvaa, jossa voin todeta onnistuneeni.

9. Mikä oli paras ostoksesi?

Taisi se olla tuo olohuoneen lamppu. Lisäksi matkat perheen kanssa olivat rahan arvoisia. 

10. Kenen käytös pysäytti sinut eniten?

The post 36 tai siis 20 x vuoden 2018 parhaimmat ja pahimmat appeared first on Nelkytplusblogit.

Seksuaaliterapeutti ja Puhu Muru bloggaaja Marja Kihlström heitti Instagramissa viime vuoden puolella kivan haasteen. Hän kirjoittaa näin: “Miten sinä näet itsesi? Miten puhut itsestäsi? Mitä sanot peilikuvallesi? Miten kuvailet itseäsi? Me luomme joka hetki omilla sanoilla totuutta itsestämme ja sillä totuudella on merkitystä.”

 #sanojenmahdollisuus -haaste pistää todellakin ajattelemaan, itseasiassa olen jo kauan ollut tietoinen siitä, kuinka puhun ja mitä ajattelen itsestäni. Pinterest kansioni WORDS on täynnä pikku muistutuksia kivojen lausahduksien muodossa siitä, miten omat ajatukset vaikuttavat, oikeastaan ihan kaikkeen. Ikä tietysti tuo armollisuutta niin itseä kuin muitakin kohtaan, mutta en ole muistaakseni oikein ikinä ajatellut pahaa sanaa itsestäni, en ulkonäöstäni enkä muistakaan ominaisuuksistani. Toki nuorena kyttäsi painoansa, vaikka se oli noin 15kg tästä nykyisestä vähemmän. Silloin muka painoi liikaa ja nyt taas en voisi tyytyväisempi olla. Ja tottahan toki sitä osaa peiliin katsoa henkisten asioiden suhteen, jos jotain on möhlinyt, niin pyytää anteeksi töppäilyjään ja jatkaa eteenpäin. Tarkoitan, että en toki minään yli-ihmisenä itseäni pidä. En en en.

 No kuinka sitten puhun itselleni. Pidän siitä miltä näytän, pidän ulkonäöstäni. Olen vahva, fyysisesti ja henkisesti, olen herkkä ja sydämellinen, olen rohkeakin. Olen tällainen ja olen tyytyväinen. Ja se on kuulkaas joidenkin mielestä väärin sanoa se, mutta sanon silti, ja ajattelen aidosti niin. Suomessa se taitaa edelleen olla muka väärin, tuolla tavalla nyt puhua kauniisti itsestään, enemmän saa hyväksyviä nyökytyksiä osakseen, jos vähän haukkuu itseään. Sorry, mutta minä en lähde siihen, enkä arvostele muitakaan, se on sivistymätöntä, eikä johda loppujen lopuksi muuhun kuin omaan huonoon oloon. Kaikki, mitä lähetät itsestäsi, päätyy lopulta sinuun. Niin hyvässä, kuin pahassakin.

 Toivottavasti tulevaisuudessa asiat ovat niin, että voi ihan ääneen sanoa olevansa tyytyväinen itseensä, häpeilemättä ja tuijottamatta alaspäin, kun sen sanoo. Että ketään ei pidetä ylimielisenä eikä pöyhkeänä, jos sattuu tykkäämään siitä, mikä on ja miltä näyttää. Mutta sitä odotellessa voit aina ajatuksen tasolla puhua kauniisti itsellesi. Enkä puhu nyt vain ulkonäöstä, ihminen on kaikkea muuta. Tykkää siitä, millainen olet, olet riittävä ja tarpeeksi hyvä.

 Mieli on uskomaton, sillä on käsittämätön voima. Jos uskot, että pystyt ja pärjäät jonkin asian suhteen, niin varmasti pystyt. Itseään on mahdollista sparrata vaikka mihin, ja jos uskot ja luotat, niin olet jo puolivälissä. Niin se vain menee, ihan hirvittävän yksinkertaista lopulta, eikö vain.
 Kuvitelkaapa jotain ihmistä, joka jatkuvasti haukkuu itseään, esimerkiksi jotain fyysistä ominaisuuttaan. Et ole välttämättä koskaan edes kiinnittänyt tuohon asiaan mitään huomiota, mutta tuon henkilön jatkuvasti jauhaessaan siitä, alat huomaamattasi vilkuilla tuota ominaisuutta. Välttämättä et ole samaa mieltä, mutta huomiosi on ainakin saatu siihen. Ja sitten taas haluan tuoda kyllä esille sellaisenkin seikan, että huumorilla heitetyt silloin tällöin läpät itsestä ja ominaisuuksistaan ovat hyvästä, mikään ei ole niin tylsää, kuin vakavasti itseensä suhtautuva jäykkis.

The post Kuinka puhut itsestäsi? appeared first on Nelkytplusblogit.

Naureskelin tässä juuri itselleni. Ennen joulua listasin lukusuunnitelmaa. Muistin listan äsken. Että niinkin systemaattista suunnitelmien seurailua tässä on harrastettu.  Ei silti, ihan kiltisti olen listan mukaan lukenut, vain muutama jäi lukematta.

1. Maria Veitola : Veitola (äänikirja) – kuuntelin, vielä bloggaamatta 
2. Nina George: Pieni bistro Bretagnessa (äänikirja) – En tullut kuunnelleeksi. Tuntui ensimmäisen kolmen sanan jälkeen mielentilaan liian sokeriselta 
3. Caroline Roberts: Pieni teehuone (ekirja) – No, jos sokerisesta puhutaan… kaiken lisäksi tämä ei ollut mitenkään eritysen hyvin edes kirjoitettu ja tarina oli vähän naiivi ja ennalta-arvattava. En siis ihastunut, enkä taida tämän enempää siitä edes kirjoittaa… Sinänsä ajatus nuoresta naisesta perustamassa unelmiensa kahvilaa (tai teehuonetta) vanhaan linnaan turisteja varten on mukava, toteutus tökki. 
4. Gail Carriger : Poison or Protect. Carriger osaa kirjoittaa hauskasti, mutta novellan pituus ilmiselvästi ei oikein antanut tilaa sen enempää henkilöhahmojen kuin tarinan kehittelyllekään. Vähän samaa luokkaa kuin tuo edellinen – oikeastaan ihan hyvä, että oli lyhyt
5. Deanna Raybourn : Lady Julia Grey (3 ensimmäistä osaa) – tykkäsin ja bloggasinkin jo. 
6. Elly Griffiths : Smoke and Mirrors – no enpä tullut kuitenkaan tarttuneeksi joululomalla. Joulukuun alussa tosin luin saman kirjoittajan Januksen kivi dekkarin. 
7. Arvaatteko, miten kävi ranskaksi lukemiselle ? No, huonosti tietysti. En ole lukenut sivuakaan Le septième fonction du langage… 

Sinänsä ei ole yllätys, että luin kuitenkin noin suuren osan suunnitelman kirjoista. Joulukuussa nimittäin tulin lukeneeksi peräti 20 kirjaa! Toki joukossa oli pari keittokirjaa ja yksi lyhyt lastenkirja, mutta silti…

Noiden edellisten lisäksi siis luin mm. Murun uuden keittokirjan Hyvä ruoka, parempi viini (joululahjakirjani) ja Leila Lindholmin Pala kakkua.

Laura Lindstedtin Oneiron herätti kovasti ajatuksia, kun muutenkin joulukuussa oli vähän alamaissa ja väsyksissä. Pieni kirjapuoti Pariisissa puolestaan lohdutti ja toi mieleen vanhoja unelmia.

Lastenkirjoissa vastaani tuli uusi tuttavuus eli Mestarietsivä Peppunen. Riemastuttava tuttavuus, jonka olin hankkinut kuopukselle joululahjaksi. Kukaan ekaluokkalainen poika ei voi vastustaa peppunaamaista etsivää, joka nappaa roistoja kiinni paukauttamalla hajut heidän silmilleen… Tässä on varteenotettava kilpailija Kapteeni Kalsarin pöksyhuumorille.

Hymyn kirvoitti myös Antti Heikkisen Kehveli, jonka kuuntelin äänikirjana kirjailijan itsensä lukemana. Luulenpa, että taitava lukija saikin minut pitämään kirjasta enemmän kuin mitä olisin itse lukiessa siitä innostunut. Tämäntyyppiset veijaritarinat eivät aina oikein jaksa pitää minua otteessaan viimeisille sivuille saakka. Hyvin kirjoitettu kuitenkin, ei siinä mitään.

Mielenkiintoisesta kirjaformaatista vastasi Ilona Andrewsin Sweep of the Blade, joka ilmestyi vuoden mittaan luku kerrallaan, yksi per viikonloppu. Innkeeper Chronicles sarjan itsenäinen osa oli yhtä riemastuttava kuin aikaisemmatkin osat, vaikka ympäristö ja tarina siirtyivätkin enemmän vampyyrien planeetalle.

Avaruudessa kuljettiin myös Saara Henrikssonin novellikokoelmassa Avaruusajan unelmia, josta jossain vaiheessa lisää vielä blogissakin. Joukossa oli mielenkiintoisella tavalla omanlaisiaan ja sitten pari, joista en oikein ymmärtänyt mitään.

Jojo Moyesin Ne, jotka ymmärtävät kauneutta oli ensimmäinen kyseiseltä kirjailijalta lukemani kirja. Ymmärrän hypen, mutten itse ehkä lähde siihen kuitenkaan täysillä mukaan. Kuuluu sarjaan ihan hyvä ja liikuttikin, muttei jättänyt sen syvempää pysyvää jälkeä. 

Veera Niemisen Ei muistella pahalla oli kuukauden pettymys. Pidin kovasti Avioliittosimulaattorista, mutta kertomus erotuskaansa postiluukkuja räjäyttelemällä helpottavasta naisesta oli minulle vähän liikaa. Tuskastuin myös tunteiden ja ajatusten vatvomiseen luvusta toiseen. Teki mieli käskeä ryhdistäytymään ja kurkata peiliin, olisin minäkin lempannut niin hullusti käyttäytyvän naisen.

Vielä on jäljellä kolme – kaksi dekkaria ja yksi nuortenfantasia. Agatha Christie on laadukasta kuunneltavaa, vaikka kirja olisikin postuumisti muokattu romaaniksi alkuperäisestä näytelmäkäsikirjoituksesta. Hercule Poirot ja Salainen kaava viihdytti äänikirjana oivasti. Tuija Lehtisen Kuollut jättää jäljen puolestaan ei oikein vakuuttanut. Ihan ok dekkari eläkkeelle jääneestä naispoliisista, joka ryhtyy tutkimaan vanhaan rikokseen viittaavaa vihjettä, mutta ei sen kummempi.

Elina Rouhiaisen Muistojenlukija osoittautui omanlaisekseen ja mielenkiintoiseksi nykyfantasiaksi.

Olisiko siinä ne kaksikymmentä ? Pitää varmaan lukea vähemmän tänä vuonna kuukausittain, ettei luettujen listauksessa ole ihan niin kova työ

The post Joulun lukulistastatus, pari lyhytarviota ja kuukauden luetut appeared first on Nelkytplusblogit.

Postaus ja arvonta toteutettu yhteistyössä SodaStreamin kanssa.

Hei pitkästä aikaa. Mitä lukijoilleni kuuluu? Onko tammikuu ollut tipaton?

Itselleni saattaa monesti koko vuosikin olla tipaton, mutta joskus, kun tule mahdollisuus nauttia lasillinen hyvää viiniä ja jos vielä oikeasti tekee mieli sitä juoda, otan kyllä, oli tammikuu tai ei.

Tämän vuoden ajattelin aloittaa kevyesti. Laihduin joulukuussa 5 kg ja yritän jatkaa samaan malliin. Ei ole helppoa, mutta pieni askel kerrallaan, niin luulen, että onnistuu. Yksi suurimmista ongelmista on saada tarpeeksi nestettä juotua. En tykkää mehuista ja veden juonti isoissa määrissä on joskus haasteellista. Kupliva vesi on hyvä vaihtoehto. Ongelmana on se, etten sitä muista ostaa tai sitten en jaksa kantaa, kaikkien muiden ostosten kanssa, joten monesti se jää ostamatta. Se ongelma ratkaistiin viime keväänä ja sen ratkaisu on SodaStream hiilihapotuslaite.

SodaStream hiilihapotuslaitteella voit valmistaa kotonasi hanavedestä raikasta kuplavettä. Voit itse päättää kuplien määrän vedessä ja halutessasi voit maustaa juomia makutiivisteillä. Sain juuri mahdollisuuden maistaa myös maku-uutuuksia ja se avasi myös mahdollisuuden kehittää taas uusia makupareja. Mielikuvitus on vaan rajana.

– Fruit Drops -makuvaihtoehtoja on kuusi: sitruuna-lime, mansikka, vadelma, appelsiini, persikka ja greippi.

– Kaikki Fruit Drops -makuvedet ovat sokerittomia, kalorittomia ja ne on valmistettu vain luonnollisista ainesosista.

– Yhdestä pienestä 40ml pullosta valmistaa jopa 20 litraa valmista juomaa.

– Yhden Fruit Drops -pullon suositushinta on 10,95 euroa.

– SodaStream kannustaa kotitalouksia säästämään kertakäyttöisten muovipullojen kulutusta valmistamalla kuplavetensä itse ja suosimalla uudelleenkäytettäviä pulloja.

Itselleni saapui uusi astianpesukoneen kestävä pullo, joka sopii kaikkiin laitteisiin. Ihanaa, kun saman pullon voi käyttää uudelleen ja pestä vielä tiskikoneella. Näitä minun pitäisi hakea lisää!

Hetki sitten janotti ja päädyin kokeilemaan vadelmanmakuista kuplivaa vettä. Makupullon sisältö oli raikkaan punainen, mutta kun tuote on valmistettu luonnollisista ainesosista ja sitä käytettään vain ½ tl per 1 l vettä, sen väri ei riittänyt värjäämän minun juomaa, joten luovuus lähti lapasesta ja tästä tuli oikein hienonmakuinen moctail, jota on helppo tehdä ja vielä helpompi nauttia.

Marjamoctail

2 dl vadelmanmakuista sooda-vettä
3 rkl aroniamehua (sokeritonta, mieluummin itsetehtyä)
pakastemarjoja, ananasta

Sekoita lasiin mehu ja kupliva vesi. Lisää jäiset marjat ja odota hetki. Kun marjat muodostavat juoman päällä ”jääkannen”, laita päälle pieni pala ananasta. Ei kun nauttimaan lähes kaloritonta moctailia, jossa vadelma maistuu yllättävän hienosti.

ARVONTA!

Olisitko itse halukas omistamaan samanlainen Spirit-laite, kuin mitä minulla on? Tai olisitko mieluummin halunnut sen valkoisena? Uuden vuoden keventymismerkeillä arvon yhden Spirit-laitteen ja yhden Fruit Drops -pullon, jonka makuvaihtoehdon voit itse valita.

Arvonnan säännöt:

Arvonta tapahtuu Instagramissa. Seuraa @sokerivaltakunta Instagramissa ja kommentoi arvontakuvaan, jossa kerrot, haluatko oman laitteesi mustana vai valkoisena ja minkä Frut-Drops makupullon haluat mukaan.

Arvontaan voit osallistua 15.01.2019 asti.

Onnea kaikille!

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

ARVONTA . Onko tammikuu ollut tipaton? Itsellä ei ihan, mutta tämän vuoden ajattelin aloittaa kevyesti. Laihduin joulukuussa 5 kg ja yritän jatkaa samaan malliin. Ei ole helppoa, mutta pieni askel kerrallaan, niin luulen, että onnistuu. Uuden vuoden keventymismerkeillä arvon yhden Spirit-laitteen ja yhden Fruit Drops -pullon, jonka makuvaihtoehdon voit itse valita. SodaStream hiilihapotuslaitteella voit valmistaa kotonasi hanavedestä raikasta kuplavettä. Voit itse päättää kuplien määrän vedessä ja halutessasi voit maustaa juomia makutiivisteillä. Hyvää juomavinkki löytyy blogin puolella. Linkki biossa. . . . Arvonnan säännöt: Seuraa meitä ja kerro haluatko oman laitteesi mustana vai valkoisena ja minkä Frut-Drops makupullon haluat mukaan. Fruit Drops -makuvaihtoehtoja on kuusi: sitruuna-lime, mansikka, vadelma, appelsiini, persikka ja greippi. Arvontaan voit osallistua 15.01.2019 asti. Onnea kaikille! Arvonta toteutettu yhteistyössä @sodastreamsuomi kanssa #arvonta #tipaton #tammikuu #tipatontammikuu #kevyesti #yhteistyö #kevyestikohtikesää

Henkilön Sanja Alisic (@sokerivaltakunta) jakama julkaisu Tammi 6, 2019 kello 9.23 PST

The post Miten sujuu tipaton tammikuu? (Arvonta) appeared first on Nelkytplusblogit.

Jäin miettimään ihmisen käyttäytymistä ja tietenkin suihkussa taasen, siellä vissiin ajatus kulkee. Ajatusten laukaisijana toimi lukemattomat autopesukerrat, joissa kumma kyllä pystyy erottamaan kaksi erilaista ihmistyyppiä. 

On kuitenkin lukemattomia ihmisiä, jotka änkeävät autonsa ensin autopesulan jonoon ja myös, jos jonoa ei edes ole, niin autopesulan oven eteen niin lähelle, ettei siihen muut autot  enää ensimmäiseksi mahdu. Tämän jälkeen vasta menevät maksamaan poletin pesulaan. Sitten kun mieheni tulee maksamasta polettia, niin kappas siinä on auto jo autopesulan oven edessä odottamassa vaikka polettia ei ole edes maksettu. 

Eli pieni juttu, mutta tavallaan ei pieni juttu lainkaan. Muistan aina toisen tapauksen Latviassa, kun venäläiset kiilasivat meidän ohi hissiin. Haluan tässä nyt korostaa, että tunnen paljon mukavia venäläisiä eli tässä olisi voinut puhua vain ihmisistä ilman kansallisuutta, jollei kohta olisi tapahtunut seuraavaa. 

Tästä kaikesta tuli mieleen, että kenties aavistuksen itseään “paremmat” ihmiset uskottelevat itselleen, että heidän käytös on ihan oikeudenmukaista, että heillä on joko kuviteltua paremmuuttaan oikeus röyhkeisiin tekoihin ja talloa muita tai toisaalta elämä voi myös olla jotain velkaa tälläisille henkilöille, jotka aina ajavat ensin omaa etua muiden kustannuksella.

Joskus toisten huonoa käytöstä sietää paremmin ja joskus huonommin, joskus on vaan pakko avata suu. Ehkei tämä nainen enää toiste etuile, koska joku sanoi asiasta hänelle? Toki tuli sitten mietittyä omia etuiluja, ihan taatusti olen jossain tilanteessa kiilannut ja kokenut kiilaamisen vielä oikeutetuksi, koska on ollut kiire. Mutta muistuu kyllä mieleen edellinen jonon ohi meneminen, että pyysin ihmisiltä anteeksi ja lupaa kiilaamiseen, koska olin myöhästymässä lentokoneesta. Tästä on tosin aikaa. 

Näitä etuilu, epäkohteliaisuus ja toiset ovat toisia röyhkeämpiä esimerkkejähän olisi pilvin pimein, jos niitä oikein alkaisi pohtimaan. Mutta mielestäni pienikin yksittäinen esimerkki kertoo aika paljon, sillä pääsääntöisesti aina autopesulassa käy mainitsemallani tavalla. Eli sortuuko ihminen herkemmin vilppiin, jos siihen on mahdollisuus? Sillä kyllä toisten ihmisten kiilaaminenkin on sellaista ihmisvilppiä parhaimmillaan. 

Minkälaisissa tilanteissa sinua on ärsyttänyt toisen ihmisen käytös ja oletko sanonut asiasta ja miten on sen jälkeen käynyt, onko toiselle iskenyt suuttumus vai onko hän osannut pyytää käytöstään anteeksi? 

Kaikillehan meille sattuu ja tapahtuu ja välillä ei tule huomioitua muita ihmisiä, kun mielessä pyörii kaikenlaista. Tämä autopesulahomma vaan on pikemminkin jo sääntö ja mielestäni se peilaa hyvin tietynlaista ihmistyyppiä. Eikä kiilaamista, röyhkeyttä tai huonoa käytöstä koskaan tarvitse sietää. 

Hmmm. tässäpä mietittävää, mutta sen verran on ruvennut ottamaan kupoliin nuo autopesulakiilailijat, ettei taatusti olla hiljaa ensi kerrallakaan. Niin ja sen negatiivisenkin asian voi sanoa nätisti, ei sitä tarvitse rumia ihmisille huudella. Se vasta tuntuukin olevan taitolaji suomalaisille, joko ollaan hiljaa ja jos sanotaan, tölväistään jotain ikävää. Eli muutama piei sana olisi hyvä pitää mielessä, niin sanojan, kuin kohteen “sopiiko sinulle”, “kiitos” ja “anteeksi.” 

Ystävällisyydellä voittaa aina paljon. Iloista uutta viikkoa ja ollaan hyviä toisillemme ja jos joudumme joskus sanomaan jotain toiselle ihmisille, jotta pitäisimme puoliamme, niin sanotaan se nätisti ja jos on pakko kiilata, niin mitäs jos hymyn kera kysyisi siihen luvan?

Hymy ja nätisti asetellut sanat ovat aika aseistariisuvia.

The post Röyhkeät kiilailijat appeared first on Nelkytplusblogit.

Oletko sinä innostunut heinistä?

Olisi kiva kuulla,

mitä lajikkeita kasvaa puutarhassasi

ja mitkä menestyvät hyvin?

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Heinien lumoissa appeared first on Nelkytplusblogit.

Tunnelmia Kappelista:

Kuvassa myös iloiset bloggaajat @souliina / Pauliina ja @sutkautuksia / Taru 

The post BLINIKAUDEN AVAJAISET KAPPELISSA appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Blinikausi on avattu Kappelissa & BLINIRESEPTI appeared first on Nelkytplusblogit.

Se on kuulkaas vaan todettava, että iän myötä näkö on alkanut heikentyä siihen tahtiin, että optikolla on tullut nyt käytyä joka toinen vuosi. Näissä näköaisoissa huomaa se parannuksen vasta siinä vaiheessa, kun saa uudet prillit nenille…

 

P.S Tällä kertaa harvinaisempia postauskuvia. Koko rahan edestä mustavalkoisia Satu-selfieitä… 

 

The post Parannusta (ulko)näköön appeared first on Nelkytplusblogit.

Ulkomainen lempilehteni RED magazine edelleen sen kertoo, v. 2019 mekot edelleen rulettavat.   

Ihanan mekon voi onneksi löytää monesta nettikaupasta, tai parhaimmillaan täydellinen mekko löytyy jo kaapistasi. Kaikista ohutkankaisimmat ja olkaimettomat mekot voivat olla jo liian kesäisiä, mutta esimerkiksi pitkät hihat tuovat mekkoon heti sopivan talvisen tunnelman. Ihan paras yhdistelmä on mekko ja poolopaita alla.

Lisäksi mekko tarvitsee kaverikseen vain kunnon sukkahousut ja sopivat nilkkurit, sekä tietenkin lämpimän takin ja neuleen ulkona liikkumista varten tai yhdistä mekko rennon tyylikkäästi farkkuihin.



Uusimmat ihanimmat mekkolöydöt:

& Other Storiesin mekko valkoisilla pilkuilla on vallan ihana mekkouutuus, mikä parasta se on 100% viskoosia. Ovh  79 eur

Kuva

Ihastuin myös ASOS:in ihanaan edukkaaseen mekkoon, joka oli valitettavasti 100% polyesteria ja hinta 25 e.

Kuva

 Ihana Zaran 100% viskoosinen kukkamekko tämä ovh 49, linkki kuvan alla…

Kuva‘

Kuva

Epäsymmetrinen & Other Stories mekko on supersuloinen, materiaali 81% viskoosia ja 19% silkkiä. Ihana!

Super kiva on myös Lindexin pantterikuosinen mekko, jonka pistäisi päälle heti. Mekko on tosin hiukan läpinäkyvä, toivottavasti se ei ole liian “antava”. 

Ilokasta ja mekkoista päivää! Mulla juurikin päällä Myrttinen-mekko, kädessä höyryävä kahvikuppi ja sämpylä (rahka unohtui kotiin), kyllä kelpaa.

The post Kevään 2019 mekkomuoti appeared first on Nelkytplusblogit.

Kukkaisruoat, ginit ja viinattomat viinat, tiedostava syöminen… siinä muutamia vuoden 2019 ruokatrendejä meiltä ja maailmalta. Näin vuoden alkupuolella on hauska ennakoida millaiset ruokaan, elintarvikkeisiin ja syömiseen/juomiseen liittyvät asiat ovat nousussa meillä ja maailmalla. Kahlailin erilaisia lähteitä läpi etsiessäni ruokatrendiennusteita tälle vuodelle ja ainakin nämä näyttivät olevan useammassakin ennusteessa.

.
Kukkia käytetään vuonna 2019 ruoissa ja juomissa paitsi koristeina myös makua antavina raaka-aineina. Miltä kuulostaa alkoholiton syreenicocktail tai ruusulla maustettu kesäkurpitsa?

Myös erilaiset lehdet löytävät tiensä lautasillemme.

Kasvisruoka ja lihaa korvaavat proteiinit eivät enää ole trendi vaan ne ovat valtavirtaistuneet. Proteiinit ovat peräisin mm. lupiinin, herneiden ja soijan kaltaisista kasveista. Proteiinipitoisia papuja käytetään mm. leivonnassa.

Maidot eivät enää ole vain eläinperäisiä maitoja. Kauramaito, mantelimaito, cashew-, chia- ja spelttimaito ovat kaikkien huulilla niin ruoissa kuten tässä kvinoapuurossa kuin juomissakin.

Ginitrendi on myös tonictrendi. Premiumtonicit valitaan huolella korostamaan kunkin ginin aromeja.

Viinit kevenevät ja roseviinien kulutus kasvaa, punaisissa nousevat pinot noir ja beaujolais.

Myös täysin alkoholittomien, uudenlaisten juomien kulutus kasvaa cocktaileissa ja premiumkategoriassa.

Ruokahävikkiä, tuotteiden alkuperää sekä ruoan tuotannon ja kuljetuksen ympäristövaikutuksia mietitään entistä enemmän niin kotikeittiöissä, kaupoissa kuin ravintoloissakin.

Hävikin minimointi ja pakkausmateriaalien vähentäminen sekä ekologisuus korostuvat ravintola- ja noutoruoissa sekä ruokakaupoissa. Tähän liittyen Euroopan parlamentin syksyllä hyväksymien suunnitelmien mukaan kertakäyttöiset muovituotteet, kuten muovilautaset, -pillit,  ja -aterimet tullaan kieltämään EU:n markkinoilta vuodesta 2021 alkaen.

Tiedostava syöminen nousee tärkeämmäksi; multitaskaamisen sijaan keskitytään siihen miltä syömisen hetkellä tuntuu, minkälaisia makuja, hajuja ja muita aistielämyksiä koetaan sekä etenkin, minkälainen olo on syömisen jälkeen.

Ruokien terveellisys on entistä tärkeämpää. Herkutkin voivat olla terveellisiä kuten esim. smoothiejäädykkeet. Erilaiset jäädykkeet ovat muutenkin trendikkäitä erikoisempinakin makuyhdistelminä.

.

Leivän ystäville lopuksi tiedoksi; leipä on tehnyt paluun. Leipomoliikkeitä on ilmestynyt taas meilläkin katukuvaan ja kauppakeskuksiin, kotonakin leivotaan. Jauhoissa on riisiä, spelttiä ja kokojyvää. Tuoreus, maku ja juurevuus ovat etusijalla. Burgersämpylöinä briossiburgerit antavat tietä croissant-taikinasta tehdyille burgerisämpylöille. Croissant-taikinasta voi tehdä myös vohveleita.

Onko näissä trendeissä jotain innostavaa tai jotain, mille et lämpene lainkaan. Ennustatko jonkin aivan muun nousevan tänä vuonna ruokasuosikiksi?

Lähteet: Bon Appetit Magazine, Facebook, Fazer, Forbes Magazine, The New York Times

The post Ruokatrendit 2019 appeared first on Nelkytplusblogit.

Kilometrin mittainen haaste, johon yritän vastata lyhyesti, mutta todennäköisesti en siinä joka kohdassa onnistu

En yleensä lupaile mitään, silloin ei tule pettymyksiäkään

Lottovoittoa toivoin ja sitä myöten omakotitaloa, mutta haaveeksi jäi

Lihavampi vai laihempi? 

Muutaman kilon hoikempi, itsekin yllätyin

Rikkaampi vai köyhempi? 

Aika samoissa mennään tässäkin.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Pojan yhteiskuntaopin kirja

23. Vihaatko jotain tai ketään, jota et vihannut viime vuonna? 

Viha on aika vahva sana, mutta lähellä olen ollut yhden ihmisen kanssa.

Hermoja on koeteltu!

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

30. Ketä julkkista himoitsit eniten? 

No en ketään erityisesti! 

Jos ihminen on mielestäni kaunis tai komea, ovat he tietenkin ilo silmille.

HEI! Jos meidän lehtijuttu lasketaan julkkiskategoriaan (ei lasketa), niin sitten himoitsen omaan miestäni

31. Mikä poliittinen tapahtuma tai tilanne liikutti sinua eniten? 

Sotatilanteet liikuttavat aina, varsinkin kun uhreina on aina vaan enemmän lapsia.

32. Ketä tai mitä kaipasit? 

Isiä kaipaan aina vaan.

2018 tuli kuluneeksi 6 vuotta isin kuolemasta.

33. Kuka oli paras tapaamasi ihminen? 

Ihan kauhea kysymys, ei tällaisia saa kysyä!

Tapaan kyllä äitini lähes joka viikonloppu ja ne on kyllä aina parhaita tapaamisia, joten sanon ÄITI <3

34. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna? 

Yllätin itseni saamalla yhden etapin yhdestä haaveestani valmiiksi.

Poika yllätti nostamalla keskiarvoa ja tytär yllätti aikuistumalla silmissä, asumalla yksin ja tulemalla hyvin toimeen.

Mies yllätti myös muutamalla rakkaudenosoituksella, vaikka ei olekaan mikään romantiikan perikuva <3

35. Mitä tavoitteita asetat uudelle vuodelle?

Haaveeni toteutus vaatii vielä muutaman isomman homman tekemisen ja yhden niistä ajattelin saada tehtyä tänä vuonna!

Ei paineita, hitaasti hyvää tulee!

Huh, tulipahan valmista.

Ihan mahdottomasti kysymyksiä.

Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun!

Ihanaa tiistaita kaikille <3

The post Vuosi 2018 appeared first on Nelkytplusblogit.

Eipä ole kuvien perusteella ollut kummoinen viikko, viime viikko siis. Ainakin päivystin ja söin. Löylyssä kävin myös, sekä kalakeitolla että löylyissä, myös meressä pulahtamassa. Hyvä viikko. Jotenkin tuntuu nyt vain siltä, että haluaa tehdä kovasti töitä, ainakin nämä ensimmäiset kuukaudet, sitten onkin jo kevät ja lupaus kaikesta ihanasta edessä; ikimuistoisesta kesästä. Lomaani saan odottaa syyskuulle asti, sitten lähden johonkin pitkälle, joko pitkälle tai hyvin pitkälle. Mutta ei mennä nyt vielä siihen.

on mies ja hän on ystäväni. Ei mr Big kuitenkaan

Aamupuuro. Ja ankeat hapankorput

The post Instagram viikko appeared first on Nelkytplusblogit.

Pitkästä aikaa karvaisten perheenjäsenten kuulumisia, johon innoitti aamuvarhaisella kuvattu video Miki-kisusta. 

Osku-kissa täyttää kesäkuussa 16-vuotta, hieno ikä meidän pojalla. Oskulla vaan on aivan selkeä alzheimer, Useampi kuin joka toinen 15-vuotias kissa meinaan tilastojen mukaan kärsii jonkinlaisesta käyttäytymishäiriöstä. Oskulla elämä on aina pörrännyt ruoan ympärillä, sillä löytyihän poloinen hylättynä ja nälkäisenä Kirkkonummen metsästä.

Nälkä asiat ovat nyt iän myötä korostuneet, sillä Osku ei muista milloin on syönyt ja milloin ei. Osku käskee ja komentaa raakkuvalla äänellä pyytäen koko ajan ruokaa tai meitä nostamaan ruokapaikalle. (Samu-koiran vuoksi ruoat hieman ylempänä lattiatasosta.) Ruokapaikalla ei välttämättä ole nälkä ollenkaan, kuhan pitää käydä tarkistamassa, että ruokaa on ja korkeintaan ehkä vähän nuolaista. 

Tätä raakuntaa kuulemme ihan jatkuvalla syötöllä ja niin paljon, että kyllä tässä välillä on jopa ihan hermot koetuksella, sen verran käskevä tuo Oskun ääni on.

Muutenkin Osku alkaa olla niin iäkäs, että yritti jouluna syödä muovikuusta, ei ole aiemmin mokoma hänelle maistunut. Ei jaksa leikkiä enää Miki-kissan kanssa, vaan mieluiten joko kerjää ruokaa tai kehrää kainalossa. 

Tiedostamme kyllä, että Osku-papan kunto voi romahtaa milloin tahansa, hän on iäkäs vanha herra. 

Samu täyttää huomenna 8-vuotta ja 8-vuotiaita koiria kutsutaan jo iäkkäämmiksi koiriksi, mitenhän tähänkin pisteeseen on tultu, vastahan Samu tuli meille. Olen tiiviisti seurannut Kukkaiselämää Sadun Miki-koiran surullista kohtaloa ja sairastumista 7-vuoden iässä. Ymmärtänyt myös, että jokainen vuosi isolla koiralla on nyt kotiinpäin.

Olen myös seurannut Sadun blogissa uuden perheenjäsenen kotiutumista eli Mortti-koiran ja ollut suorastaan ällistynyt miten joku voi olla niin reipas. Tekee tarpeet pieni pentunen pihalle, on utelias, riehuu ja leikkii. Ymmärtääkseni automatkakin uuteen kotiin sujui hyvin.

Meidän Samu on hyvin herkkä poika. Samun  meille tullessa Samu oksensi heti autossa ja järkytyksestä seuraavan vuorokauden aikana kotonakin vielä pari kertaa lisää. Meni 6-viikkoa, että Samu uskalsi olohuoneesta kynnysten yli tutustumaan muihin huoneisiin. Lopullisesti sisäsiistiksi Samu oppi vasta vähän alle vuoden ikäisenä, koska keksi ovelan tavan 6-kuukauden iässä käydä pissalla suihkussa. 

Samu on maailman kiltein ja tottelevaisin koira, joka ei koskaan uhoa, eikä rähise, antaa putsata korvat kiltisti ja ainoa tarve on miellyttää emäntää ja isäntää. Kissoista Samu ei enää piittaa, sillä kisut nakkelivat Samua nassuun, kun Samu oli pentu ja tästä viisastuneena Samu on nykyään sitä mieltä, ettei kissojen kanssa vaan kannata olla kaveri. Vaikka kuinka meidän musta pantteri Miki haluaisikin olla Samun paras ystävä. 

Miki tuli meille 1,5 vuotta sitten ja Mikistä ja Oskusta tuli samana päivänä jonkinlaiset kaverit. Joka päivä leikkivät yhdessä ja juoksivat rallia, tosin Osku ei enää jaksa. Söivät samasta kupista heti seuraavana päivänä Mikin tulosta. 

Miki on jännä kaveri, sillä Miki on kovin huomaamaton. Mikihän tosiaan löytyi hylättynä kadulta, siisti kissa, leikattukin ja sirutettu, mutta silti ei kukaan kaivannut poloista. 

Miki kiinnittyi aivan ensimmäisenä Samuun ja yrittää aina mennä Samun lähelle nukkumaan. Jopa Samun suussa olevat limaiset pehmolelut kelpaavat Mikille nukkuma-alustaksi. Kaikesta päätellen edellisessä perheessä on ollut koirakaveri. Tosin Miki rakastaa pitää myös isännän tohveleita patjana, mutta ei emännän, sillä tästä emännästä Miki ei hirmuisesti piittaa. 

Vain kun olen vessassa, Miki tulee tervehtimään. Muuten Miki voi nukkua lasten vieressä vaikka missä asennossa ja mennä isännänkin päälle makoilemaan, mutta emäntä ei kelpaa minkäänlaiseksi unikaveriksi. Luultavasti Mikiä on loukannut edellisessä perheessä nainen, joka kaiketi haisee meikäläiseltä…

Miki inhoaa suljettuja ovia, ovia ei saa sulkea, tai tulee hätäännys, jokaiseen huoneeseen on yksinkertaisesti päästävä ja jos ovi menee kiinni, alkaa oven raapiminen ja mouruaminen. Muuten Miki ei kerjää ruokaa, viihtyy paljon omissa oloissaan ja katselee ikkunoista maailman menoa.

Ajattelimme, että Miki on ehkä perheen persoonattomin kaveri, koska on niin huomaamaton. Mutta hiekkalaatikon minuutti tolkulla pyyhkimisen valossa ilman, että tarpeet ikinä peittyy, olemme alkaneet huomamaan Mikissäkin aika erikoisia piirteitä. Olen huomannut, että Mikilläkin on ihan omat kujeensa ja ehkei niitä kaikkia ihan alussa tohtinut näyttää ujouttaan. 

Eilen aamulla Miki yllätti myös toisenlaisella toiminnolla, sellaisella joita olen nähnyt paljon “Hassut eläimet” videoissa. Miki joi yöpöydällä olevasta vesilasistani tassulla. Eipä tässä sitten tullutkaan muuta mietittyä, että kuinka monessa vesilasissani näiden 1,5v aikana on tassu vilahtanut, apua!

Ohessa alimpana vielä hassuna kissavideona Mikin erikoinen juomatyyli. Laitetaan tähän samaan syssyyn vielä tuo vanha videokin, jossa Miki peittää tarpeitaan ja Osku-pappa tulee hätiin.  

Tästä kaikesta tuli mieleen, että meillä kaikilla on omat erikoisuutemme ja omasta itsestä tulee esimerkiksi mieleen, että olen niin kärsimätön, että on ihan sama minkälaiset sukat ovat jalassa ja ne ovat pääsääntöisesti parittomat. 

Miehen mielestä on huvittavaa, miten iltaisin, kun tulee väsy, menen horkkatilaan ja tulee kauhean kylmä. Kutsun tätä kehon lämmön laskuksi eli unitilaan valmistautumiseksi. 

Siivoan myös automaationa aina kaikki astiat tiskipöydältä ja muualta pois, vaikka joku olisi juuri laskenut puhtaan mukin pöydälle ottaakseen juomaa. Kuinka monta kertaa onkaan voivoteltu, että mihin se lasi katosi. 

Voi pojat näitä omituisuuksia löytyy kasakaupalla ja kenties pitää listata ne kaikki joskus blogiinkin. Kaikki olemme erilaisia persoonia, niin nämä karvaiset olennotkin. Vaikka Samulla ei ole ns. ääripersoonaa, on Samun persoona olla maailman kiltein koira.

Miten siellä, löytyykö teidän eläimiltä hassuja piirteitä tai entäs itseltä? Olisi kiva kuulla näistä.  

Mukavaa keskiviikkoa kaikille. <3

The post Hassut eläimet appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Kikhernesalaatti – talven maukkain lämmin salaatti appeared first on Nelkytplusblogit.

Olen aina sanonut, että jos minulla olisi oma kuntosali, olisi siellä vain yksi “laite”, talja. Muita laitteita ei harjoitteluun tarvita, pallon ja oman kehon painon sekä pienten käsipainojen lisäksi. 

Tämä postaus on yhteistyöpostaus, ja se on tehty Weelan kanssa.

Loppuvuodesta minulle tarjoutui mahdollisuus päästä testaamaan uutta, sähköisellä vastuksella toimivaa, kotikuntoilulaitetta, Weelaa. Sellainen toimitettiin minulle kotiin testiä varten. Weelassa on juuri ne mahdollisuudet ja ominaisuudet mitä taljassakin on. Siihen saa kiinnitettyä erilaisia “kapuloita”. Voit tehdä hauiskääntöä, kulmasoutua, kick back’a, vipunostoja sekä lukuisia muita hyviä liikkeitä joita normaalisti kotikuntoiluvälineillä ei pysty tekemään. Laitteessa voi vaihdella taljatankoa, yhden käden D-kahvaa sekä tuota nilkkaan kiinnitettävää “taljamansettia”.

“Ongelma” esimerkiksi hauiskääntöä tehtäessä kotona voi olla se, että painot ja vastus loppuvat niin sanotusti kesken. Harva haluaa haalia isoa kasaa kahvakuulia ja painoja tangoista puhumattakaan, ne kuitenkin vievät paljon tilaa jos niitä on isompi arsenaali. Weelasta saa vastusta säädettyä yhdestä sataan kiloon!

Tämä laite on mielestäni kotitreeniin hyvä ratkaisu. Se painaa 15 kg mutta se on helppo säilyttää pystyssä seinän vieressä kotona ja nostaa siitä sitten harjoittelua varten lattialle. Mitat laitteella ovat 70x60x20. Se ei vie paljoa tilaa.

Weelan avulla pystyt treenaamaan kaikki lihasryhmät läpi ja harjoittelu on mahdollista siis suurillakin vastuksilla. Laitteen lisäksi tähän “kotikuntosalliin” kuuluu sovellus, jonka avulla voi seurata omaa harjoitteluaan ja kehitystään. Saat myös harjoitusohjelmat, joissa on määritelty sarjat, toistomäärät ja liikkeet. Näin harjoittelu on helppoa ja turvallista (liikkeiden oikeaan suorittamiseen löytyy opastusvideot) jopa aloittelevalle. Yleinen “ongelma” myös monella treenatessa on se, että ei muisteta mitä liikkeitä voisikaan itsenäisesti tehdä. Tai montako toistoa olisi hyvä tehdä. Tämä helpottaa treeniä.

Weelaa ohjataan kännykkäsovelluksella, joka sisältää näitä valmiita harjoitteluohjelmia mutta myös vapaan harjoittelumahdollisuuden. Vastusta voi säätää sovelluksella. Sovellus muistaa myös edelliset vastukset treenikerroilta. Itse laitteessa on akku, ja se ladataan virtapiuhalla jonka jälkeen johtoja ei tarvita. Laite yhdistetään bluetoothilla tablettiin tai kännykkään.

Itse aion testata Weelaa vapaalla harjoittelusovelluksella ja yhdistän tähän tottakai pallolla tehtävää ja oman kehon painolla tehtävää treeniä. Aivan kuten tekisin salillakin. Oma treeni on aina yhdistelmä pieniä käsipainoja, palloa, oman kehon painolla tehtäviä liikkeitä sekä taljassa tehtäviä liikkeitä. 

Lisää laitteesta voit lukea Weelan sivuilta. Myös Instasta ja Facesta löydät vinkkejä ja infoa @weelatrainer 

The post Kotikuntosali joka mahtuu pieneen tilaan appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Lukuelämyksiä, ennakkoluulottomia yhdistelmiä ja pientä boikottia appeared first on Nelkytplusblogit.

Tällä viikolla on meillä ollut sairastelua, niin lapsilla kuin itsellä. Olipa siten eilen kiva päästä Tuula-tätini kanssa oikein virkistäytymään. Hain tädin Sipoosta jo klo 8:00 ja täti sinkosi alennusmyynteihin sillä aikaa, kun vietin tunteroisen DECIEM-brändin lanseerauksessa Stockmannilla. 

Suomeen on lanseerattu neljä eri sarjaa DECIEMILTÄ: 

The Ordinary, joka onkin tällä hetkellä kaikkien huulilla super edullisten hintojen ja runsaiden hoitavien ainesosien vuoksi. The Ordinary tarjoaa tunnettuja ja tehokkaita teknologioita edulliseen hintaan. Sarjan tuotteet on pakattu minimalistiseen apteekkimaiseen ulkosuun, mutta valloittavat tehokkailla ja aktiivisilla tuotteilla.

NIOD-sarja sisältää käytännönläheisiä nisch-tuotteita ja uusimpia ihonhoidon innovaatioita. Sopii kuluttajalle, joka vaatii ihonhoidolta paljon. Sarjan Copper Amino Isolate Serum 2:1 tukee ihmisen tärkeitä toimintoja. Seerumin sisältämää kuparitripeptidiä löytyy mm. myös ihmisen plasmasta. Se aktivoi immuunijärjestelmän toimintaa ja lisää kollageenisynteesiä. 

The Chemistry brand tuotesarja sisältää edistyksellisiä Anti-Age-tuotteita koko keholle. Sarjan palkittu Hand Chemistry käyttää hyödykseen korkeimpia mahdollisia ainesosia käyttävää tiedettä. Hoitaa kahdeksaa ihon ikääntymisen merkkiä ja 19,5 % aktiivista yhdistettä sisältävä tiiviste kiinteyttää ihoa, parantaa ihon elastisuutta ja tiheyttä, tasoittaa ja kirkastaa ihoa, parantaa ihon rakennetta sekä silottaa ja kosteuttaa ihoa.

Hylamide tuotesarja sisältää monikäyttöisiä ja erittäin kohdennettuja seerumeita. Tuotteet sisältävät aktiiviaineita monessa molekyylikoossa, jotka ovat kapseloitu siten, että ne vaikuttavat ihon monella tasolla, aina ihon pinnasta syvempiin kerroksiin asti. 

Sarja sisältää mm. syvävaikutteisen SubQ Eye-silmänympärysseerumin, joka yhdistää useita erilaisia hyaluronihappoja peptideihin, jotka yhdessä estävät ihon kuivumista, lisäävät napakkuutta ja tasoittavat herkkää silmänympärysihoa. 

The Abnormal Beauty Company DECIEM tuotesarjat ovat vegaanisia lukuunottamatta NIOD-sarjan Mastic Must-naamiota, joka sisältää hunajaa. Tuotteita ei ole testattu eläimillä, eikä myydä Kiinassa. 

Mukavan aamutilaisuuden jälkeen suuntasimme tätini kanssa Minna Parikan liikkeeseen ja oli aika lunastaa ystäviltä 50-vuotislahjaksi saamani lahjakortti. Aleaikaan oli paras iskeä ja hieman omaa rahaa lisää laittaen, sain hankittua itselleni kolmet unelmieni Parikat. Ensin ajattelin hankkia glitterpuputennarit, mutta glittertennareita oli omassa koossa vain vaaleanpunaisina ja ne koin liian hallitseviksi omaan vaatekokoelmaani, sillä sävy oli aika vauvanvaaleanpunainen. 

Mutta mitä hankin, se kenties selviää myöhemmin, jos teitä  kiinnostaa kuulla. En eilen avannut meinaan edes kassia vaan kengät majailevat vielä kauniissa laatikoissaan, joiden mukana tuli jokaiselle parille vaalenpunainen puuvillainen kenkäkassi. Näistä kengistä olen haaveillut vuosia ja laatikoiden avaaminen kotioloissa ja kenkien ihasteleminen pitää suorittaa hartaassa hitaudessa, eikä ahneesti kiirehtien. Suorastaan rituaalimainen toiminto tiedossa heti, kun on hyvä rauhallinen hetki ja mieli kirkas.

Tädin kanssa kävimme lempparissani Kuwano sushipaikassa Sähkötalossa. Tätikin huokaili  miten hyvät sushit ja ruoat siellä onkaan. Massut pulleana päätimme mennä päivän päätteeksi katsomaan vielä Disneyn Maija Poppanen paluu elokuvan. 

Leffa oli ihana. Miten hyvällä mielellä tulimmekaan leffateatterista ulos, kun olimme saaneet nähdä jotain lapsenmielistä, viatonta ja somaa. Ehkä leffassa pari biisiä olisi voitu laulaa luikauttaa vähemmän, mutta leffa oli visuaalisesti upea ja Emily Blunt täydellinen Maija Poppanen. Maija Poppanen on pienemmille lapsille runsas seikkailuiloittelu, sellainen lapsuudensatu, jossa kaikki on mahdollista, hulluimmatkin jutut. Vaikka Disney leffoissa on aina ilkiö, niin Poppanen elokuvan ilkiö oli aika kesy ja hyvä niin. 

Kotiin tullessa odotti vielä Cath Kidstonilta tilaamani Disney Bambi-sarjan mekko, jota  kyttäsin pitkään ja kun se tuli aleen, niin löin kiinni. Uskomatonta kyllä, tämäkin mekko istuu kuin nakutettu, olisi ollut ikävää palauttaa mekkonen Brittilään.

Näissä valitsemissani Cath Kidstonin Disney-mekoissa on se juju, että kaukaa katsottuna ei oivalla, että kyseessä on edes Bambi-mekko, mutta kun läheltää katsoo, niin paljastuu suloiset eläinhahmot. Cath Kidstonilla toki on ilmeisempiäkin Bambi-vaatteita, jotka kelpaisivat kaikki myöskin, mutta tämä hienovarainen Disney-kuviointi on omaa makuun enemmän.

Hieman kyllä naurattaa, sillä puputossuja, Bambi-ja Lumikkimekkoja ja Maija Poppanen. Selvä taantuminen lapsuuteen näin 50-vuotispäivien myötä on alkanut. Perheen kanssa on naurettu, että kohta tämä kylähullu tiedetään siitä, että pukeutuu vain Disney-vaatteisiin, haha. 

Onko Deciem-sarjan tuotteet teille jo tuttuja ja löytyykö omaa suosikkia tai jotain tiettyä suositella? Onko haaveissa Minna Parikat ja jos on, niin minkälaiset vai ihan kaikki, sillä kaikkihan Parikat ovat ihania. Maistuuko sushi ja aiotteko käydä katsomassa Maija Poppanen elokuvan, oi menkää, sillä on ihana heittäytyä leffateatterin penkissä hetkeksi sadun maailmaan ja taantua lapseksi jälleen. 

Ihanaa perjantaita kaikille.<3

The post Ihana torstai appeared first on Nelkytplusblogit.

PR-tilaisuus HOK Elanto

Blinit ovat taas täällä! Ravintola Kappelissa tämän talven blinikausi on jo avattu. Pääsin aiemmin viikolla  maistelemaan kauden ensimmäisiä blinejä mädin, smetanan ja muiden herkkujen kera.

Venäläiset toivat aikoinaan maahan mukanaan blinireseptit, blinejä onkin Helsingissä syöty jo pitkään. Blinit ovat venäläisen keittiön vanhimpia ja tunnetuimpia ruokalajeja. Vaikka ohukaisia paistettiin pitkin vuotta, niin laskiaisena ”leivottiin” blinejä hiivalla kohotetusta taikinasta. Alunperin blinejä paistettiinkin uunissa eikä pannulla kuten nykyisin.

Kappelissa blinejä on myyty ravintolan avaamisesta asti, mutta suuremmaksi sesonkituotteeksi helsinkiläisravintoloihin venäläisten aatelisten herkku levisi vasta 1990-luvulla.

Venäläisten bliniperinteiden kunniaksi kasakat toivottivat tervetulleeksi ravintolaan. Blinipäivällistä säesti balalaikkaorkesteri Kalinka.

Kappelin keittiömestari Jussi Kuuluvainen kertoi tattari– ja vehnäjauhoista valmistetun taikinan saavan käydä yön yli. Seuraavana päivänä blinit paistetaan jokaiselle asiakkaalle erikseen kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Niitä paistetaankin huomattavat määrät bliniviikkojen ajan; HOK-Elannon ravintolat myyvät 30000 bliniä kauden aikana, Kappelissa tästä määrästä myydään perinteisesti suurin osa. Blinikausi jatkuu Kappelissa maaliskuulle.

The post Blinikauden avajaiset appeared first on Nelkytplusblogit.