Viivytään vielä hetki Inle-järvellä ja Hehossa, josta aloitimme matkamme Inle-järvelle. Heti Hehossa oppaamme ehdotti meille poikkeamista paikallisilla markkinoilla, sillä Hehon markkinat ovat todelliset, paikallisille,…
The post Markkinat, joilta et halua ostaa mitään appeared first on Meriharakka.net.
The post Markkinat, joilta et halua ostaa mitään appeared first on Nelkytplusblogit.
Huomenna torstaina 15.marraskuuta avautuu Kämp Galleria uutena ja uljaana! Kauppakeskus avattiin jo vuonna 1999 legendaarisen hotelli Kämpin viereen Esplanadille. Kämp Galleria sijoittui arvokkaaseen Antiloopin kortteliin aivan Helsingin ydinkeskustassa. Alusta lähtien se on ollut siis erinomaisella liikepaikalla ja profiloitunut selkeästi laadun ostospaikaksi.
Jostain kumman syystä 2012 kauppakeskuksen nimeksi vaihdettiin Esplanad Galleria. Vierastin aina tuota nimeä vaikka Esplanadin varrella ollaan vielä vehreän Espan puistonkin laidalla. Kävin edelleen satunnaisesti COS-liikkeessä ja muutamissa katutason puodeissa mutta muuten esimerkiksi kahvittelut tässä kauppakeskuksessa jäivät vähemmälle.
Tänään vietettiin jo ennakkoon VIP-avajaisia uudistetussa Kämp Galleriassa joten ollaan taas palattu tuttuun vanhaan nimeen takaisin. Upea juttu – pidän tästä nimestä! Kauppakeskus oli suljettu jo kello 17 jotta paikat saataisiin kuntoon ennen h-hetkeä. Takit ystävällisten punapukuisten emäntien avustukselle säilytykseen. Kuohuvaan käteen ja pientä purtavaa mukaan, jotta jaksaa kierrellä. Olin päättänyt, että tänään keskityn vain toisen kerroksen tarjontaan ja palaan toisena ajankohtana katselemaan mitä muuta uutta Kämp Galleriassa on.
Toiseen kerrokseen on avattu Kämp Garden, joka keskittyy suomalaiseen muotiin, muotoiluun ja designiin. “Nimenvaihdos ja Gardenin avautuminen auttavat Kämp Galleriaa profiloitumaan entistä vahvemmaksi laatutietoisten, kestäviä brändejä arvostavien kuluttajien ostospaikaksi. Toivomme uudistuvan Kämp Gallerian houkuttelevan muodista ja muotoilusta kiinnostuneita niin läheltä kuin kauempaankin.” Ville Laurila, Ilmarinen (Kämp Gallerian omistajayritys)
Kämp Gardenissa nostetaan esille suomalaisen muodin kärkinimiä sekä myös nousevia kykyjä. Omat liikkeet Kämp Galleriassa ovat avanneet Arela, Samuji, Terhi Pölkki, éNHats, Hálo, R-Collection ja Nomen Nescio. Lisäksi sieltä löytyy myös luonnonkosmetiikkaan keskittynyt Jolie ja TRE Gallery & Books.
énHats on Hanna Sarénin lierihattubrändi. Olen itse ollut aina suuri Hanna Sarén fani ja pitänyt hänen tyylistään tehdä juuri omanlaistaan muotia. En valitettavasti kyllä omista Sinkkuelämää -sarjan Carrien jaloissakin nähtyjä Hanna Sarénin ikonisia puukenkiä. Yhdet Hanna korkkarit minulla on ja ne on tehty aikoinaan exclusive-mallistoon Seppälälle.
Hannan ihanien lierihattujen tehdas on Korkeavuorenkadulla. Näitä värikkäitä ja hauskoja lierihattuja ovat hehkuttaneet niin Vogue, Harper’s Bazaar, Marie Claire ja Gq. Hatuissa näkyy Hannan viimeistelemätön tyyli ja unisex-hatut ovat iloisia.
Jalkinesuunnittelija Terhi Pölkin omaa nimeä kantava brändi perustettiin 2011. Terhi on opiskellut alaa Lontoossa ja voittanut monia palkintoja uransa aikana mm. Nuoren jalkinesuunnittelijan palkinnon heti valmistuttuaan 2008.
Terhi Pölkin design on skandinaavista minimalismia parhaimmillaan mutta silti kengät ovat sekä naisellisia että käytännöllisiä. Terhille on myös tärkeää valmistaa kengät ympäristöystävällisestä materiaalista. Laadukkaat kasviparkitusta nahasta valmistetut kengät ja käsilaukut valmistetaan Portugalissa ja Suomessa.
Jännä yhteensattuma, että myös Terhi Pölkin mallistosta löytyy Myrskylässä valmistettavat puukengät. Nämäkin puukengät voisivat löytyä myös minun kenkähyllystäni. Syksyn uuden malliston nilkkurit olivat kauniita sekä nuo hauskasti kuvioidut “tohvelikengät”.
Hálon liikkeessä kuhisi tänään niin paljon Kämp Gardenissa, että minä sain otettua sieltä vain yhden kuvan. Tämä tuotemerkki on jännä koska sitä alkoi vain yhtäkkiä näkyä suomalaisten julkkisten yllä reilu vuosi sitten. Jo pelkästään tuotemerkin nimi kuulosti todella erikoiselta mutta silläkin on tärkeä merkitys brändille. Hálo vaatteet tulevat pohjoisesta ja nimellä viitataan pohjoisen valoilmiöihin: revontuliin, kaamokseen ja yöttömiin öihin. Jännäksi vaatteet tekee myös Lapin luonto ja Reidar Särestöniemen taide.
Klaus Haapaniemi & Co on julkaissut oman naisten vaatemalliston ja se on esillä Kämp Gardenissa. Klaus Haapaniemi lanseeraa täällä ensimmäisen kapselimallistonsa. Catraoke AW18 kapselimallistossa on kuusi avaintuotetta. Näyttävähelmainen mekko, laatikkomainen kauluspaita, kääntötakki, leveälahkeiset housut ja kaksi erimallista haalaria.
Ja tämä Klaus Haapaniemen huipputaidokas printtisuunnittelu on kyllä todella taidetta. Rikkaita, värikylläisiä kuvioita ja mielikuvituksellista ornamentiikka. Pidän todella!
Mallistossa on otettu huomioon eettisyys ja ekologisuus. Kankaat painetaan Englannissa ja ommellaan Virossa. Silkin ja puuvillan lisäksi käytetään Tenceliä. joka on ekologinen selluloosamuuntokuitu.
“TRE ja kirjakauppa Nide ovat avanneet yhteistyössä uuden ajan konseptikirjakaupan TRE ♥ Nide. Yhteistyön kautta kautta kaksi helsinkiläistä brändiä pystyy tarjoamaan uudenlaisen kirjojen ostokokemuksen, jossa keskiöön nousee laadukkaasti kuratoitu, vaihtuva kirja- ja designtuotevalikoima sekä ammattitaitoinen ja sydämellinen palvelu.”
Garden Roomissa oli esillä Aalto Yliopiston opiskelijan Julia Montinin näyttely. Aika huikeasti hän on yhdistänyt kukonaskelkuosia, tweediä, paljetteja, koristeompelua, korukiviä jne. vaatteissaan.
Koko Kämp Gardenin henkeäsalpaavin ja tyylikkäin osasto oli kuitenkin Samujin liiketila, joka on sekä katutasossa että myös toisessa kerroksessa. Pelkästään kahden kerroksen väliin rakennettuja portaita olisin voinut tuijottaa vain lumoutuneena vaikka kuinka pitkään. Enkä varmasti ollut ainoa, johon nämä portaat tekivät vaikutuksen.
Samujin liikkeeseen pääsee myös suoraan kadulta tai sitten itse Kämp Gallerian kautta sisälle. Liiketilassa oli äärimmäisen vähän mitään mutta kaikki mikä sinne oli sijoitettu toimii täysin saumattomasti yhteen. Tila oli myös äärimmäisen korkea ja varmasti kevät/kesäaikaan hyvin valoisa.
Yläkerran pienemmästä tilasta tai oikeastaan porraskuilun yläosasta löytyy Erottajan liiketilasta tuttu Tuukka Tammisaaren värikäs taulu. Mieletön väriläikkä ja kuuluu niin oleellisesti Samujin seinälle.
The post Kämp Galleriaan aukeaa 15.marraskuuta suomalaisen muodin keskus appeared first on Nelkytplusblogit.
elefanttiheinä
Miscanthus
The post Arkinen kukkavinkki appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Vihdoinkin lämpimät varpaat appeared first on Nelkytplusblogit.
Illaksi kaipaan kuitenkin jotain rauhoittavaa ja todella hoitavaa. Täysin itselle uusi ja vastikään Suomeenkin lanseerattu CeraVe:n Moisturizing Cream on ollut todella kosteuttava ja ihoa rauhoittava tuote iltaisin tai vaikka säärikarvojen ajelun jälkeen. Atooppinen ja kuiva iho kiittää. 
The post Kuukauden kosmetiikkasuosikit lokakuu! appeared first on Nelkytplusblogit.
Mukavaa torstai-iltaa! Voihan harmaus ja pimeys! Marraskuu on taas tuttu oma itsensä, eikä yritäkään tarjota meille mitään vaihtoehtoisia kelejä, vaan turvautuu tuttuun ja turvalliseen harmaaseen, sateiseen ja pimeään. Olisihan se joskus kiva kokeilla marraskuussa vaikka pientä auringopaistetta. En panisi pahakseni. Onneksi nämä jo lokakuussa otetut kuvat muistuttavat nyt siitä, että joskus se aurinko täälläkin paistaa.
Aika harvoin tulee nykyään hommattua mitään uutta meille tänne kotiin. Mielessä pyörivät kyllä isommat hankinnat, kuten sohva sekä keittiön tuolit, ehkä pöytäkin, sohvapöytä… jne., mutta sellaista pientä kivaa en ole hirveästi ostellut. Kaapit on täynnä jos jonkinlaista kamaa, enkä siis halua enää mitään lisää. Lisäksi tuli tehtyä iso hankinta kesällä, kun ostettiin kaikille lapsille uudet sängyt. Kaikki kolme kun olivat kasvaneet ulos lasten sängyistä, niin hankimme tilalle 120cm leveät runkopatjat. Iloiset lapset, iloinen äiti, kai se niin menee. No nyt on tullut muutamia uusia juttuja, joita oli kiva kuvata tänne blogiin kun syysaurinko sattui paistamaan niin kauniisti tuohon takan eteen, jossa uudet jutut sattuvat olemaan.
Halkoteline oli sellainen semipäähänpistos. Aloin pohtimaan kesän aikana, että miten saisimme halkoja tänne sisälle jotenkin nätisti. Rakennusvaiheessa pohdimme sellaista muurattua halkokoloa takan viereen, mutta jostain rakennesyistä se jäi tekemättä. En enää edes muista miksi. Olen monissa blogeissa nähnyt myös sellaisia vähäeleisiä moderneja halkotelineitä. Ihania, mutta ehkä vähän pelkistettyjä kuitenkin minun makuuni. Mutta sitten taisin asuntomessukuvista bongata tuon Pentikin halkotelineen. Se löytyi helposti googlettamalla ja tilasin siis sen suoraan Pentikin verkkokaupasta. Olen ollut siihen tosi tyytyväinen. Se sopii niin kauniisti mustan kaapin viereen ja on lisäksi käytännöllinen, sillä takkapuut syttyvät niin paljon kätevämmin kun ovat ehtineet vähän sisätiloissa kuivata. Kaunis ja käytännöllinen, voiko kukaan enempää toivoa?
Olohuoneeseemme on muutenkin hipsinyt mustaa metallia sen jälkeen kun maalasin tuon kaapin mustaksi. Pari mustaa lamppua ja nyt tuo mustaa metallia oleva halkoteline. Jotenkin sopivat vaan tosi nätisti yhteen ja musta tuo kaivattua syvyttää meidän olohuoneen sisustukseen kaiken vaalean kaverina.
The post Kolme uutta sisustusjuttua appeared first on Nelkytplusblogit.
Kaupallinen yhteistyö Flora Kuulen usein kysymyksiä siitä miten sen kasvisruoan saisi sen makuiseksi, että koko perhe tykkäisi. Kasvisruoka edelleenkin näyttäytyy mauttomana ja usein pilalle keitettynä, eihän sellaista kukaan söisi, joten toimiville kasvisruokaresepteille on ihan varmasti kysyntää nyt ja tulevaisuudessa. Olen otettu, että saan blogini ja Flora-yhteistyön kautta inspiroida muitakin innostumaan, kokeilemaan ja nauttimaan ainakin muutaman kerran viikossa runsasravinteikasta ja herkullista…
The post PUNAJUURI-VUOHENJUUSTOKEBAKOT appeared first on Beach house kitchen.
The post PUNAJUURI-VUOHENJUUSTOKEBAKOT appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Robottiruohonleikkurin syyshuolto ja talvisäilytys appeared first on Nelkytplusblogit.
Hou hou hou, minä pääsen tänään ilokseni pikkujouluihin muutaman vuoden tauon jälkeen. Odotukset ovat korkealla, kivaa päästä kollegojen kanssa nauttimaan ilokkaasta illasta.
Hiukan paineita pikkujouluihin luo se, että ne ovat ainakin oman tiimini osalta aika iso juttu. Pikkujouluista puhutaan paljon etukäteen, on höpisty jo monta viikkoa. On kollegoja, jotka ovat syöneet kevyemmin jo kuukausia. Pikkujouluvaatteita on kuvattu kotona ja esitelty töissä, jotta kollegat voivat kertoa mikä asu on paras. Osa on varannut meikin ja/tai kampaajan itselleen perjantai iltapäiväksi. Osa on jopa ottanut hotellihuoneen juhlapaikan lähistöltä.
Paineet ovatkin nyt kovat. Koko tiimillä on yhtä ihmistä ja MINUA lukuunottamatta mietittynä mekot, sukkikset, korvikset, kynsilakat jne. Olenkin kironnut itseäni saamattomuudesta ja epäennakoinnista ja katumusharjoituksena aion luvata tapojeni parantamista ensi vuonna. Viime tinkaan ei sovi jättää näinkin merkittäviä asioita ;)!
Noh pikkujoulun smokey eyes meikkiä kokeilin jo eilen ja se onnistui. The isoin problemos on the vaatetus. Kaikki kinnaa tai näyttää huonolta. Pienessä paniikissa tilasin vielä Zaralta mekon maanantaina, vain saaden sen eilen, eikä sen vetskari mennyt kiinni (mulla on espanjalaisen Zaran koot joko M tai L – meni vikaan). Näyttääkin siltä, että hätäpäissäni päätän tänään työpäivän jälkeen, mitä päälle sujahtaa. En vain jaksaisi stressata vaatteista, en vaikka stressaus olisikin helposti vain kulman takana, jos siihen tarttuisin. Siskoni sanoja lainaten rumat ne vaatteilla koreilee…ASENNE ja iloinen mieli on tärkein. Ehkä.
Summa summarum, pikkujouluissa on tarkoitus pitää sopivan hauskaa, nauttia hyvästä ruuasta, juomista ja mukavista (ja myös niistä vähemmän mukavista) kollegoista ja nauttia siitä, että ilmassa on pientä säkenöintiä, hauskuutta ja ilokkuutta. Sitä kohti siis – vaatteista viis.
Vinkkini pikkujouluihin ovatkin:
1. kuori iho (ihana Body Dessert on nykyinen suosikki), laita itseruskettavaa (suosikkini Vita Viberata) – tämä jo mielellään muutama päivä ennen juhlia. Lakkaa kynnet- punaiset tai glitterkynnet ovat todella jees.
– Body Dessert tuotteet pr näytteitä, vaikka kaapista löytyy samoja tuotteita jo omalla rahalla –
2. tasokkaat tukevat alusasut peittävät vartalon virheet (näitä saa mm Lidlistä)
3. vaikka sinulla olisi mitä näyttää, sitä ei tarvitse näyttää työkavereille (ellet halua ylennystä, tällöin voit harjottaa avonaisen kaula-aukon lupailevaa sormeilua.). Mutta noin niin kuin muutoin, unohda eroottinen napapaita tms paljaan pinnan näyttäminen!
4. lotraa alkoholitarjontaa kohtuudella. Posken lepuuttaminen saniteettitilojen viileää posliinia vasten myöhemmin illasta ei ole mukavaa. Kenellekään.
5. ei liian korkeita korkoja. Alkoholi ja piikkarit tottumattomissa jaloissa ovat tappava yhdistelmä.
6. älä mene jatkoille vaan lähde tyylikkäästi kohtuullisen aikaisin (esim. klo 24-1) kotiin snagarin kautta
7. varo miehiä, jotka käyttävät voimasta after shavea, koska heillä on jotakin peitettävää.
8. ilokasta iltaa ja have superfun, tanssi paljon! Me elämme vain kerran.
Puss ja sädehtivää viikonloppua!
Ollos hyvä! Toivottavasti tästä oli taas apua – ja tietysti olikin!
 |
| Tältä ajattelin näyttäväni |
 |
Tältä eli Maija Poppaselta näytin…  |
 |
| Essencen Melted Chrome luomiväri on vallan paras! |
The post Tip tap tip tap – maanmainiot vinkit pikkujouluihin appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Auta ystävää hädässä appeared first on Nelkytplusblogit.
Rusinapikkuleivät ovat makeaa lohturuokaa. Ne ovat kotoisia, helppotekoisia ja maukkaita. Reseptikin antaa myöden, jollei kaikkia aineksia löydykään kotoa. Koska olen tällainen “lonkalta kokkaaja”, en antanut raaka-aineiden puuttumisen pysäyttää leipomista (tai edes vaivautunut lähtemään parin korttelin päässä olevaan kauppaan); kaurahiutaleet vaihtuivat lennosta ruishiutaleiksi ja fariinisokeri kookossokeriksi. Hyvin toimi resepti näillä muutoksillakin!
Ruis-rusinapikkuleivät
125 grammaa jauhoja
1/2 teelusikallista kanelia
1/2 teelusikallista leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
115 grammaa huoneenlämpöistä voita
100 grammaa ruskeaa sokeria
50 grammaa sokeria
1 iso muna
1 tl vaniljasokeria
150 grammaa ruishiutaleita
150 grammaa rusinoita
Sekoita suuressa kulhossa jauhot, kaneli, leivinjauhe ja suola. Aseta sivuun.
Vatkaa toisessa kulhossa voi ja sokerit 1-2 minuutin ajan. Lisää muna ja vatkaa kunnes taikina on sekottunut tasaisesti.
Hitaasti sekoita jauhot muna-voiseokseen, kunnes ainekset ovat sekoittuneet, lisää sitten ruishiutaleet sekä rusinat ja sekoita hyvin.
Kääri taikina tiukasti kelmuun ja anna jäähtyä jääkaapissa 30 minuuttia.
Tällä aikaa esilämmitä uuni 200 ° C asteeseen. Vuoraa kaksi uunipeltiä leivinpaperilla.
Kun taikina on jäähtynyt, ota se jääkaapista. Nostele leivinpaperille n. kahden ruokalulsikallisen kokoisia taikinapalloja.
Painele 1,5 – 2 ruokalusikallisen kokoisia taikinapalloja kevyesti kämmenellä litteäksi ja j ajätä pikkuleipien väliin, tilaa, ne leviävät paistuessaan.
Paista pikkuleivät kahdessa erässä 200 C asteessa 10-12 minuuttia. Ota pois uunista ja anna jäähtyä viisi minuuttia. Pikkukeivät ovat pehmeitä keskeltä, mutta reunat ovat rapeita.
Pikkuleivät säilyvät useamman päivän ilmatiiviissä rasiassa säilytettyinä -jollet ehdi syödä niitä jo aiemmin.
The post Ruis-rusinapikkuleivät appeared first on Nelkytplusblogit.
Lumenella on kivoja uutuuksia ja varmasti jo monia on ihastuttanut Muumien ja Lumenen yhteistyö. Haluan kuitenkin ensiksi suitsuttaa aivan loistavaa Lumenen Invisible Illumination Instant glow sävyttävää päivävoidetta.
Minulla on kovat kriteerit ihonhoitotuotteille ja varsinkin meikkivoiteille. Kaikkia testaamiani tuotteita ei voi aina hehkuttaa, sillä ne eivät vain sovi minulle, mutta saattavat toki olla täydellisiä jollekin toiselle. Haastava iho ei aina ole se kivoin kaveri, kun haluaisi tykätä itse jostain tuotteesta, mutta iho tekeekin stopin. Nyt voin sanoa, että olemme sulassa sovussa tämän Lumene uutuuden kanssa ja noin viikon olen tätä sävyvoidetta käyttänyt.
Alle laitan aina kosteuttavamman tuotteen, normaalirituaalein, joten aluksi mietin, tuleeko tässä liikaa tätä kostetuttamista ja silloin sävy jää liian kevyeksi, eikä peitä lainkaan. Täytyy kuitenkin muistaa olla rauhallinen ja antaa voiteen imeytyä ja tasoittua iholle jonkin aikaa. Vasta sitten voi tarkastella, miten se oikein toimii.
Olin ihmeissäni jo siitä, että pienet punaisuudet häipyivät. Jouduin kuitenkin laittamaan nenään ja hiukan leukaankin kevyttä peitevoidetta, mutta muuten tämä tasoittaa ihoni kauniiksi ja hehkuu upeasti. Samaa sanoi tytär, joka mieltyi myös tähän tuotteeseen ja kehui sen ihanaa keveyttä ja sitä, kuinka voide ikäänkuin sulautuu ihoon ja heleyttää sitä, eikä tarvita edes puuteria. Sävyjä on kolme, Universal light, medium ja dark. Itselleni sopi tuo light ja tytärelle medium. Yhdestä asiasta voisin antaa miinusta ja se on tuo avoinainen purkki, joten spaatteli voisi tulla tässä mukana. Mutta muuten loistotuote. Hintaa sävyvoiteella on 34,90 e.
Ihania tuotteita, joita mielellään sujauttaa käsilaukkuun tai antaa lahjaksi. Joko nämä ovat tulleet sinulle tutuiksi?
pr-tuotteita
The post Muumit ja Lumene appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Puikoilta pudonnut vai onko sittenkään? appeared first on Nelkytplusblogit.
Päätimme lähteä Myanmariin melko lyhyellä aikataululla, ainakin valmismatkoja ajatellen. Elokuun puolessa välissä, Skotlannista palattuamme, etsimme loka-marraskuun taitteessa olevaa, mieluiten valmista, matkaa Myanmariin, sillä halusimme…
The post Myanmar ja Bangkok – näin paljon matkamme maksoi appeared first on Meriharakka.net.
The post Myanmar ja Bangkok – näin paljon matkamme maksoi appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Salaatti mustilla linsseillä ja freekehillä appeared first on Nelkytplusblogit.
Tässä matelevan marraskuun pimeydessä mieltäni lämmitti hurjasti kun sain mukavan kesäisen valokuvahaasteen vastattavaksi! Ihana Kristiina K -bloggaaja Ahvenanmaalta heitti minulle haasteen nimeltään “Kuusi kuvaa kesästä – teemana valokuvaus”. Koska kamerani, tietokoneeni ja ulkoinen kovalevyni pursuaa valokuvia viime kesältä oli tähän haasteeseen myös erittäin mieluisa tarttua.
Kristiina oli alunperin nähnyt valokuvahaasteen Tuplasti terapiaa -blogissa ja napannut sen sieltä itselleen. Tarkoituksena on siis valita kuusi kesäistä kuvaa seuraavilla haasteen alulle panneen Pirjon saatesanoilla:
Toinen kesäkuvani on suomenhevonen Tammelan Hakkapeliittatapahtymasta myös elokuulta. Olin tapahtumassa ensimmäistä kertaa ja kaikki oli uutta sekä jännittävää. Hevosia oli näkynyt laitumella mutta ennen itse näytöksen alkua ne kerääntyivät satuloituna maneesin toiseen päähän. Menin niin lähelle kuin oli luvallista ja onneksi pitkällä putkella sain tallennettua tämän herkkyyden.
Valtavan suuren ja kauniin konjakinruskean hevosen silmäripset ja partajouhetkin tulevat esille kuvasta. Hevosen äärimmäisen paljonpuhuvat silmät eivät tässä kuvassa näy mutta nekin olivat lumoavat. Ison eläimen herkkyys ennen “taisteluesitystä” puhutteli. Ja hetken kuluttua se muuttui ihan erilaiseksi ja voimakkaaksi ratsuksi!
Kolmas kuvani on myös samaiselta Good morning Helsinki -valokuvausreissultani. Tässä vaiheessa on aurinko vielä horisontin takana piilossa. Kuvassa minua puhuttelevat sinisen aamuhämäryyden lisäksi muutamat väripilkut. Punaiset poijut, siniset veneiden katot ja keltainen pelastusrengas. Kuvan on rauhallisen odottava…
Veteen kuvastuvat mastot väreilevät hieman vaikka onkin ihan tuuleton aamu. Hetki ennen tämän kuvan ottamista ovat valkoposkihanhet nousseet merestä. Ne ovat palanneet yöpymästä ulkoluodoilta ja siirtyvät päivän ajaksi aterioimaan ruohikolla. Hanhet kulkivat rivissä kuin sotilaat.
Neljäs valitsemani kesäkuva on Hangosta. Ollaan Esplanadin viereisessä puistossa ja ilma on tukahduttavan kuuma. On heinäkuu ja kesäkaupungin rannoilla kuhisee ihmisiä. Puiston jäätelökioskin edessä on valtavan pitkä. En jaksa odottaa vaan kävelen ihailemassa kukkia. Sitten näen perhosen. Ei mikään perhosmaailman kaunotar mutta sen leikkisää lentoa on kiva seurata.
Viiden valokuvani on otettu juhannusaattona. Ollaan entisen kartanon mailla, jossa sijaitsee myös hevostalli. Hevosia ei laitumella enää näy mutta tallista kuuluu tasainen hirnunta. Tallirakennuksen takaa näkyy jotain kimmeltävää auringossa. Pakko mennä katsomaan tarkemmin. Sieltä paljastuu vanhojen hevosenkenkien muodostama valtava kasa.
Kuvasta tekee kiinnostavan monikin seikka. Ruoste, joka on ahnaasti tarttunut hevosenkenkiin kun ne on jätetty luonnon armoille. Kylmän metallin vastakohtaisuus ympärillä olevaan vihreyteen. Maitohorsmat tunkevat hevosenkenkäkasan läpikin aurinkoa kohden. Luonnon voima on ihmeellistä!
Kuudes valokuvani, joka pääsi mukaan tähän Kristiinan heittämään haasteeseen on tämä aamuinen hetki. Ollaan samaisella Helsinki -valokuvausretkellä aamuyöstä. Kuvasta tekee mielestäni mielenkiintoisen tuo lentokoneen jättämä valkoinen vana taivaalla. Taivas luo hyvän kontrastin ja kuvassa myös meri on muuttunut sinipunaiseksi. Etualan lintuparit ovat piste iin päälle minusta tässä kuvassa. Aika mieletön yhteensattuma, että lintu on parillinen määrä!
Bonuskuvana heitän vielä tähän loppuun kuvan ohdakkeesta niityllä juhannuksena. Ajattelin kerätä näitä maljakkoon kesäkimpuksi mutta lukemattomat ohdakkeessa mönkivät “kirvat” saivat minut luopumaan ajatuksesta 
Haluaisin haastaa mukaan Dioriinan ja Arjen Helmiä -blogit.
Postaa siis kuusi kuvaa kesästäsi ja kerro miksi juuri nämä kuvat ovat haasteessa mukana.
Voit haastaa mukaan yhden tai useamman bloggaajan.
Halutessani voit kommentoida linkin kera TUPLASTI TERAPIAA -blogiin, jossa listataan myöhemmin tähän haasteeseen osallistujat.
Ilmoita myös saako kuvasi julkaista nimen/blogin kera postaukseen kaikista osallistuneista.
♥ Ihana haaste ja todella kesäkuvien katsominen antoi kummasti virtaa! ♥
The post Kuusi kuvaa kesästä – teemana valokuvaus appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Hyvää viikonloppua appeared first on Nelkytplusblogit.
*Kuva 2 lainattu Elevenin sivuilta ja joulukalenteri saatu pr-lahjana.
The post Elevenin joulukalenteri ja upea arvonta! appeared first on Nelkytplusblogit.
Havaijille perheensä kanssa muuttanut Anu kirjoitti hauskan postauksen Havaijin ja Suomen pienistä eroista (lue täältä), ja rupesin itsekin miettimään näitä arjen pieniä kummallisuuksia.
Sillä onhan niitä. Suomi ja Thaimaa ovat monessa asiassa vuosikymmenien päässä toisistaan, välillä tuntuu että vallan eri galakseissa.
 |
| Meidän tietä vartioi koiralaumojen lisäksi tämä hanhilauma. |
Muovi
Kuka muistaa milloin meillä Suomessa muovipussit tulivat maksullisiksi? Itse en muista tarkalleen, mutta pieni ikuisuus siitä taitaa olla.
Täällä muovipussit kaupoissa eivät maksa, ja niitä sitten tungetaan yhdellä kauppareissulla sen seitsemänkymmentä kappaletta. Saa olla skarppina, ettei jokaista tuotetta pakata omaan pussiinsa erikseen.
Muovipussien vahvuus on toki aivan eri luokkaa kuin Suomessa, mutta siltikin. Rajansa kaikella. Pahimmassa tapauksessa mm. seiskoissa myynnissä olevat omenat sun muut hedelmät on kelmutettu yksitellen. Matka muovittomaan tulevaisuuteen on hemmetin pitkä.
Kantakaa siis hyvät ihmiset omia kasseja mukana ja kieltäytykää niistä kymmenistä kauppakasseista myös täällä.
 |
| Täältä voi muuten ostaa oikeinkin mageen näköisiä kierrätyskasseja. |
Roskat
Muovista onkin sitten helppo aasinsilta roskiin, yllätys. Jätteistä olen blogissa avautunut varmaan jo kyllästymiseen asti, mutta jatkan silti.
Täällähän tupataan polttamaan kaikki mahdollinen ja varmuudella myös mahdoton. En tiedä kuinka kauan pitää polttaa rautatynnyreitä tai lasipulloja että ne muuttuvat tuhkaksi, mutta veikkaan että aika pitkään. Täällä sillä ei ole niin väliä.
Kun lenkkeilen näillä meidän huudiloilla, joudun välillä ihmettelemään monttu auki. Monia paikallisia ei tunnu haittaavan puutarhassa levällään olevat take away-boxit, muovipullot sun muut. Niitten seassa voi mainiosti elää arkeaan.
Otin kuvan meidän lähellä olevan paikallisen ala-asteen pihalta. Siitä paikasta jossa opettajat ja pienet nassikat päivittäin nauttivat lounaansa. Näky on pöyristyttävä. KAIKKI JÄÄ SIIHEN.
Kaiken pitäisi lähteä varhaiskasvatuksesta, mutta jos joissain kouluissa asenne on vieläkin tällainen, joudutaan aika pitkään vielä tarpomaan roskien seassa.
Suomessa on kunnioitettavan siistiä, vaikka kuulemma ennen vanhaan torpissa haudattiin maahan vähän kaikkea peltipurkeista vanhoihin aterimiin. Ja niitä aarteita sitten vanhojen torppien uudet omistajat nykyään ihmettelevät.
 |
| Tässä alakoulun oppilaat opettajineen syövät lounasta. Voi opettajat! |
Kävelytiet
Anun mukaan Havaijilla ei juuri ole kävelyteitä, eikä ole täälläkään. Säälien välillä katson lomalle tulleita perheitä lastenvaunuineen, puhumattakaan pyörätuolilla eteenpäin pyrkivistä turisteista.
Ei ole ihan helppoa.
Liikennesäännöt
Kävelyteistä päästään sitten liikennesääntöihin. Täälläkin sääntöjä on, vaikkei niitä juuri kukaan näytä noudattavan. Tai no, sanoisin että me farangit kyllä yritetään noudattaa, mutta hankitaan kuitenkin varuiksi autoihin vielä keulakamerat, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Sillä kävipä tässä niinkin, että eräs farangi oli kolarissa paikallisen kanssa. Poliisi tuli paikalle, ja vaikka farangi oli onnettomuuteen syytön, poliisi tokaisi “tätähän ei olisi edes tapahtunut, jos et alunperinkään olisi tullut tänne”…
Juniorin mopokolari (joka oli todistettavasti paikallisen syy) päättyi paikallisen apuvoiman paikalle hälyttämisestä huolimatta niin, että syyllinen vain totesi lähtevänsä menemään. Meillä meni mopo uusiksi, mutta minkäs teet.
Suomessa syytön on syytön ja kinkkisissä tilanteissa poliisi kyllä tutkii. Täällä nopein (ja isoin) menee ensin ja ulkomaalaisena todennäköisesti maksat viulut vaikka mikä olisi.
 |
| Miskan kolaroitu mopo, aika uusiksi menee. |
Byrokratia
Aika moni meistä on käyttänyt Suomesta nimitystä ‘SääntöSuomi’. Minä ainakin olen, ja onhan se vähän niin. Kaiken maailman lupia, veroja ja sääntöjä on varmasti enemmän kuin tarvitsisi. Monelle pienyrittäjälle varsinkin hullun kallista meininkiä. Sitä kahvilaa kun ei joka paikkaan niin vaan avatakaan.
Täälläkin on sääntöjä, varsinkin meille ulkomaalaisille. Paikallinen voi (tai ainakin tekee niin) pykätä sen ravintolan vaikka toisen tontille, jos se vaan juolahtaa mieleen.
Niin kuin nyt tämäkin mies päätti avata rantaravintolan sille autiorannalle, jossa käydään koirien kanssa. Perustukset on jo tehty, ja tarjolla tulee sitten olemaan viinaa ja jointteja. Ihan vaan relaamisen takia.
Tontti on ollut myynnissä pitkään, mutta kauppoja ei ole tähtitieteellisen hinnan takia tehty. Sittemmin tontille on ilmestynyt laiton kaatopaikka ja nyt sitten vielä baarikin. Tyhjälle rannalle kaatopaikan alle, ei ehkä paras bisnesidea.
Asuminen
Talojen hinnat on täälläkin lähteneet vähän lapasesta, mutta ainahan voi vuokrata.
Suomessa jokaisessa luukussa uuni on vakiovaruste. Täällä paikallisista taloista löytää ennemminkin vuokraan kuuluvan puutarhurin ja uima-altaan (edes yhteisen) kuin uunin. Kunnollisesta keittiöstä nyt puhumattakaan.
Mutta sisällä ei välttämättä tarvitse olla koskaan, ja se on muuten ihan mahtia!
 |
| Viidakkotalon työpiste. |
Vesi
Hanavettä ei voi juoda, joten vettä pitää ostaa. Sen priimakuntoisen juomaveden löytäminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Muovipulloissa se ostettu vesikin tulee, ja täällä on todella oppinut vihaamaan muovia.
Voi onnelliset Suomessa, kun voitte juoda veden suoraan hanasta. Ja miten hyvän makuista se vesi onkaan!
Käärmeet ja muut ällötykset
Kyykäärmeet, punkit, paarmat sun muut mökeillä tutuksi tulleet suomalaiset vitsaukset – me ollaan täällä niistä melkein kateellisia.
Samuilla vastaan voi tulla todellisia tappajia, kuten olette monesti lukeneet. Lenkilläkään silmiä ei voi pitää rennosti eteenpäin, vaan jokainen pusikko tien kummallakin puolella on silmäiltävä.
Ei tästä ole pitkäkään aika, kun lenkillä aiheutin kunnon naurun remakat viereisellä rakennustyömaalla. Hoksasin nimittäin sellaisen myrkyllisen kirkkaan vihreän käärmeen 10 sentin päässä pohkeesta. Tämä havainto aiheutti naisellisen spontaanin ilmahypyn kiljumisineen.
Mua ei naurattanut, niitä nauratti kyllä.
 |
| Viidakkotalossa vieraillut käärme |
It’s okey (vaikkei ole)
Tämä voi oikeasti johtua ihan siitä kasvojen menetyksen pelosta. Se on nimittäin täällä erittäin syvälle juurtunut.
Jos sulla on ongelma, mihin tarvitset ammattilaisen apua, voit löytää itsesi väittelemässä käsittämättömässäkin tilanteessa. Kuten me viimeksi;
Netin kanssa on ollut jatkuvasti ongelmia. Hankittiin sitten viimeisen päälle valokuidut että ongelmat poistuisi. Vähän ne ongelmat poistuivatkin, mutta ei silti saatu sitä mistä maksettiin.
Kyseisen nettifirman tyypit ravaa meillä välillä kahden auton voimalla ja pariinkin kertaan päivässä. Pointsit muuten siitä.
Sitten kaverit väsää jotain, vaihtelee kaapeleita ja sijoittaa niitä uudelleen. Kun sitten istutaan yhdessä alas tutkimaan uploadeja ja downloadeja, ja selvästi nähdään ettei olla lähellekään luvattuja, on vastaus aina yhtä hämmästyttävä; It’s okey.
‘No ei ole, näethän itsekin?’ It’s okey now. Ja tyypit lähtee. Tunnin päästä vielä soitto nettikavereilta, että ‘IT’S OKEY NOW’.
Niin pahvi, ettäs tiedät. Meinaa muuten välillä itku päästä…
Vanhat sähköjohdot ja kaapelit
Jokainen Thaimaassa käynyt on takuulla ihmetellyt tienvarsilla olevia sähköjohtovirityksiä. Niitä ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta.
Mitä todennäköisemmin johtohelveteissä on valtava määrä toimimattomia piuhoja, jotka on vaihdettu uusiin. Sen sijaan että toimimattomat piuhat vedettäisiin läjästä pois, ne jätetään niille sijoilleen.
Perustan tämän väittämän nyt esimerkiksi näihin meidän nettikaapeleihin. Aina kun reklamoidaan firmaan, tulee hymyileviä kavereita kämppä täyteen. Sitten vedetään uusia piuhoja pitkin puutarhaa ja avot, netti taas toimii.
Mutta yksikään vanha piuha tai kaapeli ei liikahda mihinkään. Alkaa meilläkin jo olemaan aikamoinen piuhaviidakko tuon viidakkopuutarhan lisäksi.
Huithapelius
Vaikka tämä usein ärsyttää, se yleensä kuitenkin ihastuttaa. Kuten Anukin kirjoitti, niin täälläkään ketään ei tunnu haittaavan oikeasti oikein mikään.
Thaimaalaisesta ‘Mai pen rai’ -sanonnasta on moneksi. Se sopii vaikka potentiaalisen kriisitilanteen laukaisemiseen. ‘Ei se mitään’, ‘ei sillä ole väliä’ – ja ongelma on selätetty.
Täällä eletään hetkessä, eikä pohdita huomista. Ja SE on muuten ajoittain jopa ylitsepääsemättömän vaikeata tällaiselle suomalaiselle jämptille tyttöselle.
Mutta ei kai sitä elämää ole tarkoitettu otettavaksi liian vakavasti?
 |
| Tässä metsästetään rännikäärmettä yläkerran partsilla. |
The post Arjen pieniä eroja appeared first on Nelkytplusblogit.
Parasta on se kun ostaa itse lahjansa, niin saa sellaista mitä haluaa.
Olimme menossa Starsquadin Dinner Show:ta katsomaan seuraavana iltana ja ajattelin, että uusi pusero käy hyvin iltaan. Illan menossa oli mukana ystäväni Ville alias Linnea von Kattendam. Liput oli saatu illan show:hun.
Iltaan kuului dinneriä ja show:ta sopivassa suhteessa vuorotellen.
Illan päätteeksi kävimme vaihtamassa pari sanaa illan päätähden kanssa. Krista Siegfrids on hyvä esimerkki siitä, että kuinka vedetään hyvällä energialla show alusta loppuun saakka.
Jostain syystä tähän loppusyksyyn on osunut näitä “iltamenoja” jo useita, vaikka yleensä en jaksa tällaisiin osallistua. Kuitenkin jostain syystä näistä olen saanut hyvää energiaa muuten vaikeaan syksyyn.
Kiva ilta siis oli ja kivat oli energiat.
Maiju
The post Kultaa suoraan sydämeen appeared first on Nelkytplusblogit.
Hih ja nyt hän on ihastunut Y-sukupolven tuoksuun eli jänniä nämä.
