sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
The post Takerru yksityiskohtiin appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Takerru yksityiskohtiin appeared first on Nelkytplusblogit.
Tänään sunnuntaina 18.marraskuuta järjestään historiallisessa Wiurilan kartanossa perinteiset joulumyyjäiset. Wiurilan juhlasalissa on klo 10-16 mahdollista ostaa taidokkaita käsitöitä ja suussa sulavia herkkuja. Wiurila shop ja joulukahvila bistrossa ovat myös avoinna myyjäisten aikana.
Joulukahvila tarjoaa perinteistä riisipuuroa kartanon sekahedelmäsopalla, kuumaa keittoa ja saaristolaisleipää. Jälkiruoaksi totta kai kahvia, teetä tai glögiä, joiden kanssa voi nauttia herkullisia leivonnaisia ja kakkuja.
Kaupan puolella on myynnissä Salut365 gourmet shopin tuotteita sekä kauniita kodin käyttöesineitä, lahjatavaroita ja tunnelmallisia jouluvaloja sekä Annie Sloanin maalivärejä.
Valitettavasti Wiurilan joulumyyjäiset eivät vain mahdu minun ohjelmaani tänään. Seuraavat joulukuun tapahtumat Wiurilassa ovat Shampanjaillallinen 5.12. ja Joulupöytä on tarjolla 18.-20.12.
Kävin kesällä elokuussa tutustumassa Wiurilaan ja tässä teille pieni kooste kartanoretkestäni.
Wiurilan kartano on rakennuksineen ja puistoineen yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Wiurilan kartanon historia on todella pitkä ja ainutlaatuinen. Ensimmäiset merkinnät historiankirjoissa löytyvät kartanosta jo 1400-luvulta, jolloin Magnus Johannson till Wiorela omisti Wiurilan. Vuodesta 1787 alkoi Armfeltien aika ja kartano on ollut yhden ja saman suvun omistuksessa jo vuosisatojen ajan ja on sitä edelleen.
Wiurilan kartano tarjosi minunlaiselle “kartanoromantikolle” myös arkkitehtonisesti erittäin mielenkiintoista nähtävää. Itse kartano edustaa uusklassista tyylisuuntaa ja sen on suunnitellut italialainen arkkitehti Carlos Bassi. Kartano valmistui 1811 ja se tehtiin kartanonherra August Philip Armfeltin tilauksesta. Kartanorakennus on avoinna vain sovitusti ryhmille joten tätä rakennusta en siis vierailuni aikana päässyt näkemään.
Keltaiset talousrakennukset eivät kalpene itse kartanon rinnalla. Koko talouskeskuksen suunnitteli nimittäin empirestä kuuluisa arkkitehti C.L.Engel ja se valmistui vuosina 1835-1845. Valkoiset pylväät fasadissa ovat todella mahtipontisia eikä ihan välttämättä tulisi mieleen, että näiden seinien suojissa on aikoinaan ollut sekä sikala että navetta.
Koska Armfeltin suku on hallinnut pitkään Wiurilan kartanoa on heillä ollut suuri merkitys kartanon kehitysvaiheisiin. Kreivi Magnus Reinholdin pojan August Armfeltin aikana Wiurilassa oli tiilitehdas, saha, tuulimyllyjä, meijeri, tislaamo ja Suomen vanhin panimokin, jossa valmistettiin viinaa, likööriä ja snapsejakin omista raaka-aineista.
Nykyään Wiurilasta löytyy museo, ravintola, vierastalo, golfkenttä ja ratsastuskoulukin. Kartanoalueen pinta-ala on noin 150 hehtaaria. Molemmat museot sijaiset entisen talousrakennuksen ullakolla juhlasalin yläpuolella ja ovat sympaattisen pieniä sekä äärimmäisen mielenkiintoisia.
Kotimuseossa on myös esitetty kuvallisesti koko Armfeltien sukupuu. Jokaisen talossa asuneen pariskunnan tauluun oli kirjoitettu myös historiaa heidän ajaltaan Wiurilassa. Kun kreivi Magnus Armfeltin aikana oli rakennettu talousrakennusta oli arkkitehti C.L.Engel itse asiassa piirtänyt ohuet pilarit julkisivuihin. Armfelt ei ollut kuitenkaan pitänyt niistä vaan kirjoittanut piirustukseen “dessa är för spikiga, måste bli bastanta” joten pylväistä tehtiin siis kreivin pyynnöstä tukevammat ja mahtipontiset.
Vihreä Electrolux-imuri on tullut Wiurilaan Julianen aikaan vaikkei sitä ihan alkuaikoina saanutkaan käyttää ettei se rikkoutuisi, kertoi opasteteksti museossa. Pölynimuiri on ollut myös ensimmäinen Saloon hankittu imuri. Viereisestä vitriinistä löytyy Julianen sateenvarjo, jonka kahva on koristeltu koiran päällä. Poljettava Singer-ompelukone on ollut tarpeellinen kapistus kun vaatteita on korjattu tai ommeltu uusia. Tanskalainen aatelinen Juliane Frederikke Adelaide Hoppe (1873-1967) avioitui kreivi Carl August Armfeltin kanssa ja muutti rouvaksi Wiurilaan 1893.
Lastenhuoneessa on ajalle tyypillisiä leikkikaluja. Sieltä löytyy oikea posliinia olevia ihania nukenastioita ja Musta Pekka -pelikortitkin. Pottatuoli on myös osa huoneen kalustusta! Esillä ovat myös lastenvaunut, jotka on otettu käyttöön 1894 ja niitä on siitä lähtien käytetty jokaisella Wiurilan pienokaisella. Nykyisen Wiurilan kartanon omistajan Anne-Maria Armfeltin isosisko Susanne on viimeinen, joka on matkustanut. Anne-Maria ei vaunuja olen enää käyttänyt.
Wiurilan kartano löytyy siis Salon kupeesta Halikosta, osoite Viurilantie 126 Halikko.
The post Wiurilan kartanon joulumyyjäiset 18.11. ja kurkistus kartanomuseoihin appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Personal Training – mitä se on? appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Naiset joita ajattelen öisin appeared first on Nelkytplusblogit.
Sain sisustussiskolta jokin aika sitten pinon vanhoja sisustuslehtiä. Vasta nyt ehdin selailla ne läpi ja huokailin erityisesti syyskuun Koti ja keittiö -lehden koteja. Olisin voinut muuttaa ihan jokaikiseen, joita lehdessä esiteltiin. Kodit olivat persoonallisia, kodikkaita, mutta jotenkin ihanalla tavalla saavutettavia ideoita täynnä. Tiedättekö sen tunteen, kun selailet sisustuslehtiä ja kaikki kodeissa esitellyt huonekalut ja tavarat ovat joko todella kalliita tai sitten jotenkin muuten saavuttamattomia, vaikka matkamuistoja. On niin ihanaa, kun löytää lehdistä tai blogeista ideoita, jotka ovat kohtuullisen helposti toteutettavissa. Eivät kalliita, eivätkä muuten vaikeasti saavutettavia. Toki jokaisella saa ja pitääkin olla niitä unelmien huonekaluja tai valaisimia, joita varten säästetään ja joiden ostamista harkitaan pitkään. Mutta kyllä seassa on hyvä olla myös sitä edullisempaa ihan tavallista tavaraa.
Meillä on hyvin vähän mitään designhuonekaluja tai -valaisimia, vaikka suuri designinystävä olenkin. Ehkä se on osittain myös arkuutta. Uskallanko investoida satasia tai tuhansia johonkin esineeseen, jollen sitten pidäkään siitä kovin pitkään? Mitä jos se onkin pettymys? Mitä jos se ei sovikaan meille? Viime aikoina olen pohtinut paljon, että pitää ostaa vähemmän ja kestävämpiä asioita. Oikeastaan ihan kaikessa, myös sisustukseen liittyvissä hankinnoissa. Siihen ajatteluun kalliit ja kestävät designkalusteet sopivat täydellisesti. Mutta kaiken, joka on kestävää, ei aina tarvitse olla niin hirveän kallista. Jotkut huonekalut vaan ovat sellaisia, joista jaksaa tykätä vuosi toisensa jälkeen, kalliita tai ei.
Minulle sellainen on esimerkiksi meidän olohuoneessa oleva rottinkinen pieni pyöreä IKEAsta ostettu rahi. Se on ollut meillä varmaan yli 15 vuotta ja hinta on ehkä ollut joitain kymppejä. Siinä on jotain ihanaa lämminhenkisyyttä, josta minä pidän. Yksinkertainen, sopivan rouhea ja kaunis, mutta samalla käytännöllinen. En ehkä osaisi kuvitella meidän olohuonetta ilman tuota vanhaa rottinkirahia. Ja laadusta täytyy sen verran sanoa, että vaikka se on välillä ollut myös ulkona, ainoastaan väri on harmaantunut, joka on oikeastaan ihan hyvä asia.
Tiedättekö kun joskus on sellainen tunne, ettei kotona ole mikään niin kuin haluaisi? Tuntuu, että kaikki on jotenkin vääränlaista ja mieli halajaa jatkuvaa muutosta. Onneksi minulla ei juuri nyt ole sellaista tunnetta, vaan koen kotimme lämpimäksi pesäksi, jossa on hyvä olla. Vaikka minulla on muutama isompi huonekaluhankinta mielessä, on kotimme sisustus juuri nyt sellainen, josta minä pidän. Lämminhenkinen ja kutsuva. Pidän siitä, että olemme lisänneet sisustukseen viime vuosina aika paljon mustaa, sillä se lämmittää muuten vaaleaa kotia ihanasti. Lisäksi olen tehnyt muutamia ihan pieniä hankintoja ja muutoksia, jotka näyttävät ja tuntuvat lämpimiltä ja kodikkailta.
Oletko sinä juuri nyt tyytyväinen kotisi sisustukseen, vai pohditko muutosten tekemistä?
Oikein ihanaa ja aurinkoista sunnuntaipäivää!
Kati
The post Nyt on hyvä appeared first on Nelkytplusblogit.
Tässä on nyt hetken aikaa saanut nautiskella suhteellisen kiireettömästä arjesta. Opiskelut sain päätökseen noin kuukausi sitten ja työrintamallakin on ollut hetken rauhallista. Olen nauttinut olotilastani ja on ollut kivaa, kun on ollut ihan oikeasti vapaa-aikaa. Se, että on ollut enemmän aikaa, on antanut aikaa myös pohdiskeluille…
Yhteenvetona voidaan todeta, että olen ammatillisesti eräänlaisessa käymistilassa. Asiat saavat kuitenkin kypsyä rauhassa ja luultavasti tässä prosessissa alkaa jossain vaiheessa jotain tapahtua. Käymistila ei tällaiselle ihmistyypille taida oikein sopia, mutta nyt se on välttämätöntä. Minulla on luultavimmin jonkinasteinen “positiivinen ammattikriisi”. Jos Luoja suo, työvuosia on edessä vielä sellaiset 15 vuotta, joten ehtisi tässä vielä tekemään ja kokemaan vaikka mitä…
The post Käymistilassa appeared first on Nelkytplusblogit.
Lapset rakastavat valoa ja taikatemppuja. Niin minäkin. Siksi nämä kaksi kirjaa ovat meillä saaneet suuren suuren suosion. Valoa imevä ja sitä luettavaksi pimeässä hehkuva teksti vie avaruuden saloihin ja taskulampulla sivujen läpi näkyviksi ilmaantuvat salaisuudet taas johdattavat seikkailuun meren syvyyksissä.
Rinna Saramäki, Sami Saramäki : Meren syvyyksiin
Kustantajalta luettavaksi
Tänä vuonna ilmestynyt Meren syvyyksiin napattiin kädestäni vauhdilla heti, kun kuopus ymmärsi periaatteen valon heijastamisesta sivun läpi. Sitten minulle kerrottiin : “Mä osaan tän. Luen itse. Voit mennä pois.” Ei siinä sitten muu auttanut, kuin lähteä olohuoneen puolelle. Kuvan sentään nappasin.
Kirja oli siis ilmeisen mieluisa ja sen on poika lukenut muutamaankin kertaan. Tarinassa kuulemma seikkaillaan meren pohjamaisemissa. Sanon kuulemma, sillä nyt olen tätä artikkelia varten etsinyt kirjaa jo useamman päivän ajan. Siellä se on jossain kätkeytyneenä kaikkien muiden lastenkirjojen sekaan. Poika innostui lukemaan (hyvä juttu) ja veti kaikki kirjat hyllyistä ja laatikoista kasaan lattialle (huonompi juttu).
Siispä joudutte tällä hetkellä tyytymään vain varsinaisen kohderyhmän kommenttiin “Tosi kiva” – äiti lukee sen sitten joskus, kun taas löytää… ja jaksaa lähteä kirjavuorta raivaamaan.
Tiedän, ei kovin tunnollinen kirjabloggaaja tällä kertaa, mutta ei mahda mitään – ei vaan jaksa tässä kaiken muun hässäkän keskellä… koittakaa kestää.
Nicholas : Pimeässä hohtava avaruus
Meille jo jostain aiemmin luettavaksi kulkeutunut Pimeässä hohtava avaruus, oli iltasatusuosikki pitkän aikaa. Hauskaksi asian teki se, ettei kirja ole varsinaisesti mikään satu vaan ihka oikea tietokirja. Siinä minä sitten luin ääneen planeettojen järjestystä ja kuun vaiheita ja muita mielenkiintoisia aiheita, illasta toiseen, pimeässä.
Kyllä, luitte ihan oikein. Kirjaa luettiin pimeässä. Ensin sivuja näytettiin lampulle vähän aikaa (tai lamppua sivuille, miten vain). Sitten valot pois päältä ja hehkuvia kirjaimia lukemaan. Oli se jännää ja taitaa meidän ekaluokkalainen tietää avaruusjuttuja enemmän kuin opetussuunnitelma vaatii
The post Valoleikkejä avaruudesta merenpohjaan appeared first on Nelkytplusblogit.
Yhteistyössä Eurokangas ja Burda kanssa
Sain mieleisen tehtävän, sillä minut haastettiin Eurokankaan ja Burdan toimesta, tekemään villakangastakki. Toiveena oli, että villakangastakkihaaste toteutetaan Burdan kaavoilla sekä Eurokankaan italiaisesta villakankaasta. Takin sai toteuttaa omalla tavalla. Väriksi valitsin murretun valkoisen ja kangas on todella kaunis ja pehmoinen materiaaliltaan.
Olen joskus aiemminkin ommellut vaatteita Burdan kaavoilla, joten tiesin ne helpoiksi ja toimiviksi. Yleensä minä teen kaavat itse. Burdan kaavat leikataan oman koon mukaan ja koot ovat olleet juuri sopivat. Tämä kyseinen malli oli kyllä hiukan reilun kokoinen tyyliltään, joten takin kappaleet leikattuani, jouduin kyllä niitä reippaasti pienentämään. Muuten takki ei olisi minulle istunut.
Mutta kaavojen pienentäminen ei ole hankalaa, kun seuraa vain kaavapaperin edellisiä merkintöjä ja pienentää samalla tavalla. Minun kokoni oli se pienin, joten siksi tässä oli matkittava edellisten kaavakokojen suhteita.
Mikäli ompeleminen on tuttua, niin ohjeita on helppo seurata ja tässä mallissa on aika yksinkertainen ja tyylikäs malli, joten ei tarvitse mitenkään kikkailla ja varmasti onnistuu.
Halusin muokata tästä takista omanlaiseni, joten lisäsin siihen vyön, jos haluaisin käyttää sitä vartalomukaisempana ja kauluksen, jotta en palelisi. Käytin hyväkseni aikaisempaa kaulusmallia, edellisestä takista ja piirsin siitä kaavan ja sovitin sen yhteen tuon käännetyn kauluksen viereen. Se toimii hyvin ja tuo niskaan lämpöä.
Villa on kyllä yllättävän paksua, kun vertaa aikaisemmin tekemiini villakangastakkeihin ja on myös huomattavasti lämpimämpi. Paksuhko satiinivuorikangas tuo vielä lisää ylellisyyden tunnetta.
Alusta asti oli selvää, että blingiä takkiin pitää saada ja mikä sopisikaan paremmin Kristallikimaralle, kuin kristallinapit. Swarovskin kristallinapit olivat vaan huikean hintaisia, että piti tarkasti miettiä, haluanko tampin taakse ja siihen napit vai vyön. No vyö voitti myös siinä, että takkiin saa erilaisen tyylin, kun sitaisee vyön kiinni.
Pienet kristallinapit laitoin sitten kauluksiin, koska halusin niille enemmän näkyvyyttä.
Nämä napit pitää muistaa vain poistaa, jos takkia joutuu pesemään ja vahva veikkaus on, että varmasti joutuu pyykille, jossain vaiheessa, mutta takki on niin kaunis valkoisena, että enköhän minä sen pyykkää siitä ilosta. Goretex suojaa kannattaa suihkauttaa hihansuihin ja kauluksiin, koska se kuulemma estää likaa tarttumasta. Tämä on tietysti sellainen parempi takki, joten tätä käytetään sellaisilla säillä, ettei tarvitse raparoiskeita pelätä.
Miten kauniin kirkas auringonpaiste tänään olikaan ja sattui niin sopivasti, kun olimme tyttären kanssa päättäneet tänä sunnuntaiaamuna lähteä kuvaamaan. Koko viime päivien ajan onkin ollut yhtä harmautta, joten mikään ei näytä miltään, siinä ankeudessa. Onneksi odotin ja sää suosi, vaikka takki onkin ollut jo parisen viikkoa valmiina.
Oletko sinä koskaan kokeillut näitä Burdan kaavoja ompeluihin?
kaavat tarjosi Burda ja materiaalit Eurokangas
The post Kristallein koristeltu villakangastakki appeared first on Nelkytplusblogit.
Tällä kertaa minulla oli taas kynsihuoltoon mennessäni ihan selkeä kuva, että mitä haluan kynsiini. Olin ostanut edellisessä postauksessani esittelemäni kultaisen unnikkopuseron, joten kultaa sitä piti sitten saada myös kynsiin. Tällä kertaa siis valinta oli helppo. Ajattelin, että marras-joulukuu on kullan kulta-aikaa.
Siinä sitten Janan kanssa mietittiin, että valitaanko glitterkultaa vai valitaanko metallinhohtoa. Päädyimme sitten glitterkultaan. Jana päätti taikoa kynnet, jotka varmasti kimaltavat niin kirkkaasti, että niitä ei voi olla huomaamatta.
Lopputulos oli täydellinen ja näiden kanssa kelpaa sitten taas mennä seuraavat neljä viikkoa.
Nyt pitää miettikä kovasti juhlia, jotta pääsee esittelemään juhliin sopivia kynsiään. Tosin kyllähän näiden kanssa voi arjestakin tehdä juhlan.
Mitäs sanotte näistä kynsistä? Enempää ei voisi enää kimaltaa.
Maiju
The post Marraskuun kynnet kimaltavat kullan sävyissä appeared first on Nelkytplusblogit.
Piha on tyypillinen kokonaan laatoitettu alue ja siihen on käynti olohuoneen tuplalasiovista. Sekin pitää vielä mainita, että täällä ei ole myöskään niitä iänikuisia muovituoleja, mitä näkee joka puolella. Aurinkomarkiisi on elintärkeä, se ollaan jälleen huomattu. Ilman sitä ei pärjää eikä pysty istumaan ulkona, kun aurinko paistaa täydeltä terältä.
Vaikka tämä on urbaani alue, talot ovat matalia pientaloja eivätkä blokkaa näkymää ja vieressä on pieni vehreä puistokin.
Alla on kuvia lähikaduilta ja rannoilta lenkkitieni varrelta. Kun täällä ruuhkattomilla teillä kävelee, ei edes kaipaa keskustaan. Ja se on loppujen lopuksi hyvin rauhoittavaa. Vielä on mainittava, että täällä on valtavasti rakentamattomia kallio- ja hiekkarantoja – Fuengirolan alueella ja ympäristössä niitä ei ole juurikaan.
Jos tekee mieli mennä shoppailemaan, menemme Zenian ostoskeskukseen, mistä löytyy kaikki ketjuliikkeet, kahviloita ja paikallisia pikkuliikkeitä.
Nyt sataa ja tuulee, kohta alkaa TTK ja sitten vielä Diili – tässä odotellessa nautin kupin miehen keittämää espressoa!
Maarit
The post Espanjassa, osa 3 – Vihdoinkin hyvätasoista asumista appeared first on Nelkytplusblogit.
Yhteistyö Pernod Ricard|Kahlua
Eilen Pernod Ricard oli kutsunut bloggaajia brunssille. Pöytä notkui herkuista, jokainen oli tehnyt vähintään pari brunssiherkkua. Mikä makujen kimara! Brunssilta sain monta upeaa brunssitarjoiluideaa. Minä toin brunssille mukanani kvinoa-bataattisalaattia sekä Kahlua-tiramisun.
Ensin piti tietysti ottaa hieman ruoka- ja juomakuvia someen. Pernod Ricardin terassilta on näkymät Tuomiokirkolle, jokainen taisi ottaa kuvan Hola!-kuohuviinilasillisesta Tuomiokirkko taustalla. Naisellisen pinkkiin pulloon pakattu marjaisa, kuiva cava on oivallinen brunssijuoma.
Alkuperäisissä tiramisuresepteissä on mukana kananmunaa, minä käytin kermavaahtoa ja mascarponea. Pähkäilin etukäteen miten saisin tiramisun kuljetettua metrossa kunnes muistin peltipurkit, joita kaapissa on usemapiakin. Vuorasin kauniin vanhan peltipurkin leivinpaperilla ja rakensin jälkiruoan siihen. Tiramisun sai turvallisesti perille valmiiksi kauniissa tarjoiluastiassa.
Beach House Kitchenin Heli toi brunssipöytään Kahlua-tryffeleitä sekä friteerattuja punajuuri-vuohenjuusto ancini-risottopalloja, jotka tarjottiin chilimajoneesin kera.
Hannan Soppa tarjosi kurpitsasalaattia misokastikkeen kanssa ja tomaatti-savupaprikapapuleipiä sekä bataattikiekkoja brien sekä jalapenon kanssa.
Sillä Sipulin Meri-Tuulin tuomisina oli ruissipsikuppeja, jotka oli täytetty sitruunamehulla maustetulla tuorejuustolla. Päällä balsamicolla maustettuja, uunipaahdettuja punajuuria, lakritsipaloja ja sitruunankuorta.
Vaimomatsku-Juulian Baba ganoush-leipien kanssa tarjoiltu Pop Rocks-dukkah ihastutti maullaan ja poksumalla hauskasti suussa.
En ollutkaan ainoa, joka teki tiramisua. Lyhyenä hetkenä-blogin Pia toi brunssipöytään mustaherukalla maustettua tiramisua. Hän oli myös tehnyt brunssille lohipastramia avokadotahnan kera.
Jälkiruokien kanssa maisteltiin Kahluan Espresso Martineja. Näppärän, uudenlaiseen typpipatruunatölkkiin pakattu juoman tölkki synnyttää paineenmuutoksen avulla avatessa juoman pinnalle Espresso Martinille ominaisen kermaisen vaahdon.
Onko sinulla jokin lempiresepti brunssile?
The post Kahlua-tiramisu ja brunssiruokavinkkejä appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Marraskuunkaktus appeared first on Nelkytplusblogit.
Marraskuuta on tapana moittia kuukausista kauheimmaksi. “Suomessa ei pysy järjissään marraskuussa ilman lentämistä” kirjoittaa Ronja Salmi Helsingin Sanomissa. Oululainen opettaja Johanna Heikkilä jatkaa aiheesta…
The post Sähkeitä marraskuulta appeared first on Meriharakka.net.
The post Sähkeitä marraskuulta appeared first on Nelkytplusblogit.
Heippa heipat, kaikki ihanat tänne ♥
Marraskuu on monien inhokki kuukausi vuodesta! Synkkä ja pitkä! Totesinkin tuossa yhtenä päivänä että voi kun ne ihmiset osaisivat joulutella jo Marraskuusta asti, askarrella joulukortteja, paketoida lahjoja, fiilistellä kynttilöillä ja yli liioitella kaamosvaloilla, nauttia litroittain glögiä ja saada ähky joulusuklaasta, ei Marraskuu yhtään oisi synkkä eikä ainakaan pitkä
Marraskuu on ihana ♥ Silloin saadaan juhlia monia, monia syntymäpäiväjuhlia meidän perheessä ja ystäväperheissä, laskea päiviä koska saa avata ensimmäisen luukun joulukalenterista (myös perheen äiti ihminen), leipoa ja tehdä jouluruokia pakkaseen, viritellä valoja ja sytytellä kynttilöitä mielin määrin, shoppailla joululahjoja ja tuumailla koska tänä vuonna kehtaisi jo tuoda joulukuusen sisälle, koska se vaan on niin ihana ♥ Marraskuussa myös napsahtaa radio auki heti aamusta koska jouluradio!!! Ihan huippua ♥
Viime viikon Tiistaina oli aika jännittävä aamu, kun meille odoteltiin lehtikuvaajaa ja haastattelijaa, jotka halusivat tulla tekemään juttua meidän joulukodista ja katsomaan millaiset ihmiset sitä Marraskuussa jo kehtaa joulutella ihan täysillä että ihan tontut ja kaikki
Sai sitten luvan kanssa päästä kertoilemaan miten meillä perheessä valmistaudutaan jouluun, mutta kylläpä oli outoa kun ei päässyt itse kameran taakse puuhailemaan eikä kynän varteen kirjoittelemaan juttua… Nyt täytyy vaan odottaa Sunnuntai liitettä Kouvolan Sanomista että tunnistaako siitä meidän kodin ihan oikeasti
Perinteistä punaista ei tänäkään vuonna meidän kodista kuitenkaan löydy, vaan sisustus ja tonttujen hiippalakit on tuttua harmaata, valkoista ja rottinkia. Hopean välkettä ripauksella trendikästä ruusukultaa ♥ Havunvihreää kaipaan myös johonkin, mutta joulukuusi on valkoinen!
Perinteinen enkelityttö joulukalenteri on jo odottamassa ensi viikon Lauantaita ♥ Pussiin sujahtaa taas joka yö yllätyksiä tytöille seuraavaan aamuun!
Elämä ja päivät on niin hektisiä ja täynnä toimintaa, että neutraali valkoinen koti rauhoittaa ja rentouttaa silloin kun on aikaa pysähtyä ja kerätä voimia. En kaipaa värien ilotulitusta vaikka ihailenkin joskus muiden kauniisti sisustettuja, iloisen värisiä koteja
Tyttöjen huoneen remontin jälkeen on täälläkin huoneessa rauhallisempi fiilis ja tunnelma ♥ Hyvä tehdä läksyjä ja palautua rankkojen treenien jälkeen! Onneksi myös tytöt rakastaa joulunaikaa ja oikein odottaa kaikkia äidin hössötyksiä ♥
Keittiössä katetaan kauniisti aina kun on aikaa ♥ Rakastan askartelua, suunnittelua ja kaikkea kaunista! Minulta onkin pyydetty kattauspostaus jossa olisi kuvia erilaisista kattauksista ja vinkkejä niihin… Voi kun vaan motivoituisin ja olisi aikaa mutta lupaan kyllä semmoista harkita vielä ennen joulua
Haluan kiittää kaikista ihanista kommenteista teitä edelliseen postaukseen, on aina ihan super mukava saada positiivista palautetta, vaikka on ollutkin tahmeaa tämä postaus tahti!!!! ♥ ♥ ♥
P.S Yhden negatiivisen asian haluan sanoa tästä Marraskuusta, ei ole satanut lunta YHTÄÄN! Ei ole niin helppoa pitää joulufiiliksiä yllä, kun takapihalla loistaa yhä vihreänä pysynyt nurmikko :/ koska lumi on ainakin minulle yksi tärkeimpiä asioita joulun tunnelmassa.
Mutta mukavaa Marraskuuta, yrittäkää jaksaa tätä pimeyttä, keksikää keinoja millä selättää alkava kaamosväsymys, minä odotan omaani Tammikuussa Moikka ♥
The post Marraskuu ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.
On olemassa kirjoja, joista on tietänyt oikeastaan aina. Jostain syystä ne vain eivät ole kävelleet vastaan, osuneet käteen, päätyneet lukulistan kärkeen. Sitten sattuma luo kohtaamisen tai kustantaja antaa luettavaksi juhlavuotensa klassikkojulkaisun ja kas, sitä huomaa lumoutuvansa ja ihmettelevänsä.
Noin kävi minulle Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinan osalta. Kirjamessujen bloggariaamiselta saimme Tammen 75v juhlajulkaisut eli edeltämainitun ja sitten WSOY:n Suomi 100v julkaisuna Minna Canthin Työmiehen vaimon. Tikkasen kirja näytti ohuelta ja helposti lähestyttävältä. Siispä tartuin siihen samoin tein.
Märta Tikkanen : Vuosisadan rakkaustarina
Kustantajalta kirjamessujen bloggariaamiaisella
Myönnän. En edes tiennyt tarinan koostuvan runoista. En ehkä olisi siihen edes tarttunut, jos olisin tiennyt. Enhän minä koskaan lue runoja. Paitsi nyt.
Normitarina. Mies juo ja nainen kestää. Miksi tämä sitten koskettaa jostain syvältä ja tuntuu voimaannuttavalta. Ehkä siksi, että nainen ei uhriudu. Hän jää, mutta se on hänen oma päätöksensä. Hän saa olla vahva, kun mies on heikko. Voi halveksia ja rakastaa, vuorotellen, samaan aikaan.
Silti kirjan kuvaukset myös raivostuttavat. Miten ihmeessä se on aina nainen, joka kantaa vastuun lapsista, kodista, miehestä ja mies vain kirjoittelee ja kärsii luomisen tuskaa. Nainen kirjoittaa yöllä, kun on hetki aikaa, kun lapset nukkuvat ja mies on viimein sammunut raivostaan. En ymmärrä. Vaikka kuinka rakastaisi, vaikka kuinka kokisi itse pääättävänsä, miksi ihmeessä päätös voi tarkoittaa jäämistä. Kun on ne lapsetkin.
Minä katson asiaa ulkopuolisena. En ole (onneksi) alkoholin kiroista kärsinyt sen paremmin lapsuudessani kuin nyt omassa perheessäni. Silti reagoin ja jossain sisällä sattuu. Se taitaa johtua kielestä. Siinä on jotain niin raakaa ja paljasta, että omakin iho kuoriutuu vereslihalle. En yhtään ihmettele tämän kirjan klassikkoasemaa. Onneksi se tuli kirjoitettua, vaikka sitten varastettuina hetkinä. Ehkä se siksikin on niin tosi.
The post Vuosisadan rakkaustarina appeared first on Nelkytplusblogit.
Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Vaakuna Syntymäpäivä sviitissä kuulostaa megabileiltä, glitteriltä, samppanjan virralta ja korkkarien kopinalta – mutta minulle se oli odotettu hengähdystauko syksyn kiireiden keskellä ja sitä kallisarvoista hemmotteluaikaa itselle. Pippaloiden sijaan lasi skumppaa kyllä kelpasi syntymäpäivänä, näköalaillallinen oli mitä ihanin lahja ja pitkät yöunet silkin pehmeissä lakanoissa enemmän kuin toivottua luksusta tämänhetkisessä pikkulapsiarjessa. No ehkä niistä yöunista pystyin…
The post Uudistunut Original Sokos Hotel Vaakuna: täydellinen syntymäpäivä Helsingin kattojen yllä ♥ appeared first on Beach house kitchen.
The post Uudistunut Original Sokos Hotel Vaakuna: täydellinen syntymäpäivä Helsingin kattojen yllä ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.
Heräsin aamulla kovaan salamointiin. Kun otin korvatulpat pois (nukun matkoilla niiden kanssa, etten turhaan kuuntele outoja ääniä) kuulin sateen ropinaa. Ei mitään kaatosadetta, mutta taukoamatonta ja taivas oli peittynyt paksuun pilvipeittoon.
Luimme, että vellova meri oli vienyt hiekat rannoilta mennessään. Koulut olivat kiinni ja julkinen liikenne pysäytetty. Isoimmilla teillä oli ajokielto tiellä olevan veden vuoksi. Facebookissa oli paljon kuvia, mitä sade oli saanut aikaiseksi.
The post Espanjassa, osa 4 – Nilkkoja myöten vedessä appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Kermaiset kinuskitötteröt appeared first on Nelkytplusblogit.
Meillä on käytetty valkoisia pussilakanoita, joita aikoinaan saimme häälahjaksi ja nyt ne alkavat oikeasti hajota käsiin. On ollut pakko heittää niitä pois ja toivoa, ettei se avioliiton onni nyt katoa. Häälahjoja kun ei saisi heittää pois, ettei mene onni mukana. Oletko koskaan kuullut tästä? Hassua, miten aikoinaan ollaankin keksitty kaikkia hölmöjä uskomuksia.
Olen jo pitemmän aikaa haaveillut pellavapussilakanoista ja kuitenkin siirtänyt niiden ostoa, useamman kerran. Olen pitänyt pussilakanoita suhteellisen kalliina investointina ja todistetusti mikään ei todellakaan kestä ikuisesti. Niin paljon olen kuitenkin kuullut pellavatuotteista hyvää. Pehmoisuudesta ja käytön huolettomuudesta, koska niitä ei tarvitse silittää, sillä ryppyisinäkin ne ovat trendikkäät ja mukavat.
Huoletonna olen aina ollut vuodevaatteiden suhteen, enkä jaksa niitä silitellä, kaikkien kauhistukseksi. Minulla ei vain ole ollut aikaa, saati intoa niiden silittämiseen. Hyvin on pärjätty ja nyt nämä pellavaiset vuodevaatteet alkoivat kiehtoa niin paljon, että tilasin ne, kun tein yhteistyötä Cellbesin kanssa. Tuntuvat sopivan niin trenditietoisen, kuin boheeminkin kotiin. Muotia tämä pellava on ollut jo jonkin aikaa, joten ei näytä suosio hiipuvan ja lisäksi pellavan kasvatus ei kuluta niin paljoa luontoa, kuin esimerkiksi puuvillan, joten siitä iso plussa.
Aamutakit ovat sellaisia, että nekin tulee kulutettua aivan loppuun saakka ja minun valkoinen aamutakkini on jo niin kulahtanut, että olikin jo aika löytää uusi sen tilalle. Kimono, jonka löysin ja tilasin Cellbesiltä, oli kaunis kuvioltaan ja satiinia, joten ihastuin siihen täysin. Olen enemmän satiinin ja silkin perään, kun tulee kyse yöasuista ja aamutakeista. Tällä kertaa halusin valita pitkän aamutakin, aikaisemmat ovat olleet polven yläpuolelle, joten vaihtelun vuoksi pitkä miellytti.
Yllätyin, että koko sopi hyvin myös tuon pituuden suhteen, vaikka sitä hiukan epäilin aluksi, kimonoa tilatessani. Olen siis 157 cm pitkä, joten jos malli on 175 cm, kuten yleensä, niin pelkäsin, että kompastelen liian pitkään takkiini. Huoli oli turha, se oli juuri sopiva. Huomasin, että kimonoa tilatessa, siihen oli mainittu myös tuon takin pituus, joten hyvä, että kaikki oli ilmoitettu selkeästi.
Japanilaistyylinen satiinikimono ja pellavaiset vuodevaatteet sopivat hyvin yhteen. Vaikka pellava onkin hiukan rouhea materiaali, tässä tapauksessa suloisen pehmoinen, niin kiiltävä satiini saattaisi riidellä sen vierellä. Minusta ne kuitenkin ovat kuin hyvä avioliitto. Pieniä vastakohtaisuuksia pitääkin olla, sillä muuten elämä olisi hiukan tylsää ja mielenkiinnotonta.
The post Pellavaa ja satiinia appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Viime viikon happeningit ja sekoilut appeared first on Nelkytplusblogit.