Quantcast
Channel: Nelkytplusblogit
Viewing all 13159 articles
Browse latest View live

Takerru yksityiskohtiin

$
0
0
 koristeapila 
Trifolium repens
 シロツメクサ

Jos yleisnäkymät näyttävät harmailta tai ilottomilta,
silloin kannattaa takertua yksityiskohtiin.
Puutarha tarjoilee vielä marraskuussakin upeita yksityiskohtia
 ja yllättäviä ilonaiheita.
Silmät kannattaa pitää auki
ja kuljeskella hitaasti pysähdellen puutarhassa ja luonnossa.

 metsätammi
Quercus robur
ヨーロッパナラ / ナラ

 sinikataja 
Juniperus squamata ´Meyeri`
ニイタカビャクシンメイリー

  metsävaahtera
Acer platanoides
カエデ

  myskimalva
Malva  moschata
ジャコウアオイ
 lehtikaali ´Half Tall`
Brassica oleracea var. sabellica
ケール
 lehtikaali ´Scarlet`
Brassica oleracea var. sabellica
ケール
スカーレットケール、パープルケール

 Mustakaali / Palmukaali ´Black magic`
Brassica oleracea var. sabellica
ケール ブラックマジック

  koristeapila 
Trifolium repens
 シロツメクサ

 rusovuohenkuusama
Diervilla sessilifolia ´Cool Splash`

 hopeatäpläpeippi
Lamium maculatum
ラミウム

Ilo piilee pienissä asioissa.
Jos et katso tarkkaan,
ilo muuttuu näkymättömäksi.
~Joyce Brothers~

 vaaleajouluruusu 
Helleborus niger
 juhannusruusu 
Rosa spinosissima ´Plena` 
ロサ スピノシッシマ

Iloa päivääsi!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Takerru yksityiskohtiin appeared first on Nelkytplusblogit.


Wiurilan kartanon joulumyyjäiset 18.11. ja kurkistus kartanomuseoihin

$
0
0

Tänään sunnuntaina 18.marraskuuta järjestään historiallisessa Wiurilan kartanossa perinteiset joulumyyjäiset. Wiurilan juhlasalissa on klo 10-16 mahdollista ostaa taidokkaita käsitöitä ja suussa sulavia herkkuja. Wiurila shop ja joulukahvila bistrossa ovat myös avoinna myyjäisten aikana.

Joulukahvila tarjoaa perinteistä riisipuuroa kartanon sekahedelmäsopalla, kuumaa keittoa ja saaristolaisleipää. Jälkiruoaksi totta kai kahvia, teetä tai glögiä, joiden kanssa voi nauttia herkullisia leivonnaisia ja kakkuja.

Kaupan puolella on myynnissä Salut365 gourmet shopin tuotteita sekä kauniita kodin käyttöesineitä, lahjatavaroita ja tunnelmallisia jouluvaloja sekä Annie Sloanin maalivärejä.

Valitettavasti Wiurilan joulumyyjäiset eivät vain mahdu minun ohjelmaani tänään. Seuraavat joulukuun tapahtumat Wiurilassa ovat Shampanjaillallinen 5.12. ja Joulupöytä on tarjolla 18.-20.12.

Kävin kesällä elokuussa tutustumassa Wiurilaan ja tässä teille pieni kooste kartanoretkestäni. 

Wiurilan kartano on rakennuksineen ja puistoineen yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Wiurilan kartanon historia on todella pitkä ja ainutlaatuinen. Ensimmäiset merkinnät historiankirjoissa löytyvät kartanosta jo 1400-luvulta, jolloin Magnus Johannson till Wiorela omisti Wiurilan. Vuodesta 1787 alkoi Armfeltien aika ja kartano on ollut yhden ja saman suvun omistuksessa jo vuosisatojen ajan ja on sitä edelleen.

Kuva Wiurilan kartanon nettisivuilta, kuvaaja: Lauri Hollmén

Wiurilan kartano tarjosi minunlaiselle “kartanoromantikolle” myös arkkitehtonisesti erittäin mielenkiintoista nähtävää. Itse kartano edustaa uusklassista tyylisuuntaa ja sen on suunnitellut italialainen arkkitehti Carlos Bassi. Kartano valmistui 1811 ja se tehtiin kartanonherra August Philip Armfeltin tilauksesta. Kartanorakennus on avoinna vain sovitusti ryhmille joten tätä rakennusta en siis vierailuni aikana päässyt näkemään.

Keltaiset talousrakennukset eivät kalpene itse kartanon rinnalla. Koko talouskeskuksen suunnitteli nimittäin empirestä kuuluisa arkkitehti C.L.Engel ja se valmistui vuosina 1835-1845. Valkoiset pylväät fasadissa ovat todella mahtipontisia eikä ihan välttämättä tulisi mieleen, että näiden seinien suojissa on aikoinaan ollut sekä sikala että navetta.

Koska Armfeltin suku on hallinnut pitkään Wiurilan kartanoa on heillä ollut suuri merkitys kartanon kehitysvaiheisiin. Kreivi Magnus Reinholdin pojan August Armfeltin aikana Wiurilassa oli tiilitehdas, saha, tuulimyllyjä, meijeri, tislaamo ja Suomen vanhin panimokin, jossa valmistettiin viinaa, likööriä ja snapsejakin omista raaka-aineista.

Nykyään Wiurilasta löytyy museo, ravintola, vierastalo, golfkenttä ja ratsastuskoulukin. Kartanoalueen pinta-ala on noin 150 hehtaaria. Molemmat museot sijaiset entisen talousrakennuksen ullakolla juhlasalin yläpuolella ja ovat sympaattisen pieniä sekä äärimmäisen mielenkiintoisia.

Hevosvaunumuseo

Hevosvaunumuseon on perustanut kartanon emäntä Anna Louise Standertskjöld Bruninghaus 1996. Hevosvaunuja museosta löytyy usealta eri aikakaudelta. Hevosvaunut ovat olleet Armfeltin suvun käytössä. Museossa on esillä myös puisia hevosia ja pari rekeäkin. Museon seinälle ovat saaneet nimikyltit kartanon edesmenneet hevoset. 
Kulkiessani museon hieman hämärässä salissa mietin miten erilaista matkustaminen on ollut ennen auton keksimistä. Hevosen vetämissä kärryissä tai reessä talvella on siirrytty paikasta toiseen. Matkustaminen on ollut huomattavasti hitaampaa ja siihen on myös ajallisesti kulunut paljon pidempi aika. Vaunut ovat olleet valaistut erilaisilla lyhdyillä ja eläintentaljat ovat pitäneet matkustajat lämpiminä talviseen aikaan. 

“Victoria tai Milord vaunu on ollut kahden hevosen vetämä ajeluvaunu, puoliksi katettu. Vaunussa on myös pieni alaslaskettava istuin, korkea ajurinistuin.” Hevosvaunu museon opastekyltti

Victoria-vaunut ovat aikoinaan olleet hyvin suosittuja ja niitä myös pidetään yhtenä tyylikkäimmistä vaunuista. Vaunussa ei ole ollut ovia ja sisäänastuminen on ollut helppoa matalan astinlaudan ansiosta. Näihin aikoihin naiset käyttivät leveähelmaisia hameita ja nilkkoja ei ole todellakaan ollut soveliasta näyttää. 
Näiden vaunujen suosio on aikoinaan alkanut siitä kun Walesin prinssi, myöhemmin kuningas Edward VII toi 1869 Pariisista Milord vaunut. Kuningatar Victoria ihastui oitis vaunuun ja sitä alettiinkin kutsua hänen nimellään jatkossa. 

Kotimuseo

Kotimuseossa on nähtävillä Wiurilan kartanon huonekaluja sekä vanhaa esineistöä. Museon esineet on koottu esille hauskasti huoneittain. Nähtävillä on makuuhuone, August Armfeltin ruokasali, keittiö, lastenkamari ja kylpyhuone. Lisäksi esillä on vanhoja pukuja, univormuja, iltalaukkuja, sateenvarjoja, viuhkoja, naisten kauneudenhoitovälineitä ja kodinkoneitakin sekä paljon muuta katsomisen arvoista.

Kotimuseossa on myös esitetty kuvallisesti koko Armfeltien sukupuu. Jokaisen talossa asuneen pariskunnan tauluun oli kirjoitettu myös historiaa heidän ajaltaan Wiurilassa. Kun kreivi Magnus Armfeltin aikana oli rakennettu talousrakennusta oli arkkitehti C.L.Engel itse asiassa piirtänyt ohuet pilarit julkisivuihin. Armfelt ei ollut kuitenkaan pitänyt niistä vaan kirjoittanut piirustukseen “dessa är för spikiga, måste bli bastanta” joten pylväistä tehtiin siis kreivin pyynnöstä tukevammat ja mahtipontiset.  


Ruokasalissa on esillä Wiurilan ensimmäinen posliiniastiasto “svarta Sverige”. Tätä ennen oli syöty tinalautasilta mutta kun Juliane saapui Wiurilaan niistä luovuttiin. Ruokasalissa on esillä myös kreivi August Armfeltin takki vuodelta 1863 ja Julianen vaaleanpunainen leninki.


Keittiön takaseinällä on kartanon numerotaulu, joka toimi kartanon viestintäjärjestelmänä. Kun joku soitti kelloa ja pyysi palvelijaa luoksee tämän taulun avulla tiedettiin missä apua tarvittiin. Keittiössä on ajalle tyypillistä esineistöä. Veitsiä on teroitettu niin ahkerasti, että niistä on tuskin enää teriä jäljellä. Puulastalla on muotoiltu voipalloja herrasväelle ja mausteet on säilytetty metallipurkeissa. Joku ryökäle on rikkonut arvokkaan posliinilautasenkin…


Makuuhuoneessa on esillä kustavilainen sänky ja kaunis pesupöytä. Kreivitär Louise Armfeltin 1920-luvun Charleston-juhlamekko on upean tyylikäs. Esillä on myös Julianen kastemekko ja taidokkaasti kirjotut juhlapaidat.



Univormut olivat minusta myös äärimmäisen kiinnostavia. Vitriinissä on esillä aatelispuku vuodelta 1839 ja siihen kuulunut jännä kaksoiskolkkahattu hatturasioineen. 1700-luvulta oli säilynyt myös hieno silkkinen jakku kultaisilla napeilla.
Naisten kirjailtuja, pieniä iltalaukkuja


Vihreä Electrolux-imuri on tullut Wiurilaan Julianen aikaan vaikkei sitä ihan alkuaikoina saanutkaan käyttää ettei se rikkoutuisi, kertoi opasteteksti museossa. Pölynimuiri on ollut myös ensimmäinen Saloon hankittu imuri. Viereisestä vitriinistä löytyy Julianen sateenvarjo, jonka kahva on koristeltu koiran päällä. Poljettava Singer-ompelukone on ollut tarpeellinen kapistus kun vaatteita on korjattu tai ommeltu uusia. Tanskalainen aatelinen Juliane Frederikke Adelaide Hoppe (1873-1967) avioitui kreivi Carl August Armfeltin kanssa ja muutti rouvaksi Wiurilaan 1893.


Lastenhuoneessa on ajalle tyypillisiä leikkikaluja. Sieltä löytyy oikea posliinia olevia ihania nukenastioita ja Musta Pekka -pelikortitkin. Pottatuoli on myös osa huoneen kalustusta! Esillä ovat myös lastenvaunut, jotka on otettu käyttöön 1894 ja niitä on siitä lähtien käytetty jokaisella Wiurilan pienokaisella. Nykyisen Wiurilan kartanon omistajan Anne-Maria Armfeltin isosisko Susanne on viimeinen, joka on matkustanut. Anne-Maria ei vaunuja olen enää käyttänyt.

Wiurilan kartano löytyy siis Salon kupeesta Halikosta, osoite Viurilantie 126 Halikko.


The post Wiurilan kartanon joulumyyjäiset 18.11. ja kurkistus kartanomuseoihin appeared first on Nelkytplusblogit.

Personal Training – mitä se on?

$
0
0

Personal Training – mitä se on?

Olen valmentanut kahdeksan vuotta ja minulla on ollut ilo auttaa niin monia ihmisiä voimaan paremmin. Välttämään sairauksia, parantamaan vireystilaa ja pääsemään eroon erilaisista kolotuksista. Personal Training asiakkuuteen lähdetään yleensä esteettisistä syistä, halutaan parempi kroppa. Kuitenkin matkan aikana selviää niin monia muita hyötyjä, mitä oikeanlaisella valmennuksella voi saavuttaa. 


Valmennettavani ovat iältään 25-86 vuotiaita naisia. Kaikkea siltä väliltä. On nelkyt plus ikäistä ja kuusikymppistä, on päälle kolmikymppisiä ja tällä hetkellä yksi 70-vuotias. Iäkkäin asiakkaani on ollut 86 vuotias. Miehiä olen myös valmentanut paljon. 


Tammikuussa vapautuu taas kahdelle treenattavalle paikka! 
Olisiko toinen niistä sinun? 


Minulla on niin puolen vuoden pakettiin sitoutuneita PT-asiakkaita kuin vuosien mittaisia asiakassuhteita. Osan kanssa olemme treenanneet useita vuosia. 


”Kotitreenit Hannan kanssa olivat pelastus kolmen pienen lapsen äidille! Jokaisen viikon treeni oli erilainen ja vauva usein mukana painona. Hannalta sain lisäksi ohjeet nopeaan ja tehokkaaseen itsenäiseen harjoitteluun ja kaikessa otettiin huomioon synnytyksestä palautuminen. Hanna inspiroi minua liikkumaan ja pitämään näin huolen itsestäni!” -Ulla


Parasta Hannan valmennuksissa on niiden monipuolisuus ja vaihtelevuus. Työssä jaksamisen kannalta on tärkeää, että liikkuminen antaa enemmän kuin ottaa. Hanna on hyvä tsemppaamaan ja ylläpitämään motivaatiota ohjelmillaan. Erityistä plussaa Hannalle kehonhuollon merkityksen korostamisesta ja sisällyttämisestä treeneihin. Hannan kanssa on mukava treenata sekä yksin että työkavereiden kanssa!” -Susanna


“Hannan kyky kohdata asiakkaat yksilöinä ja panostaa treenattavien erityistoiveisiin ja tarpeisiin takaa sen, että valmennuksesta ei tule ”perinteistä” diettailua vaan kyse on aidosta elämänmuutoksesta, jossa liikunta- ja ruokarutiineista tulee osa arkea.” -Eeva


”Hanna osaa jakaa innostustaan ja neuvoa niin, että maallikkokin ymmärtää. Hän osaa perustella ja olla tarpeeksi tiukka.” -Katja


”Iloinen ja reipas Hanna saa sinut ylittämään itsesi! Ja sai minut saavuttamaan tavoitteeni!” -Kimmo


“Hannan kanssa treenatessa on aina hyvä tekemisen meininki. Monipuolisuus niin ruokavalioissa kuin treeniohjelmissakin on hyvin huomioitu, näin tekeminen myös pysyy mielekkäänä.” -Henna


”Hanna jaksaa laatia meille aina uudenlaisen tunnin ja haastaa meidät ylittämään itsemme. Hiki virtaa ja samalla on hauskaa.” -Juuriharja Consulting



Kenelle personal trainer -palvelut sopivat?
 

  1. Et tiedä millaista liikuntaa harrastaisit, kuinka usein, millä teholla ja kuinka pitkään harjoittelisi. Miten treeni kannattaisi rakentaa?

  2. Olet lopettanut yhtä monta kertaa kuin olet aloittanut

  3. Sinulla on kiire ja tuntuu että aikaa omaan hyvinvointiin ei tahdo löytyä

  4. Sinulle joka haluat oppia syömään oikein niin että syöminen tukee tavoitettasi

  5. Sinulle joka haluat lisää virkeyttä

  6. Sinulle joka haluat saada aikaa pysyviä elämäntapamuutoksia

  7. Sinulle joka haluat ehkäistä tai hoitaa sairautta tai kärsit vaikka selkäkivuista

  8. Sinulle joka haluat muokata kehoasi

  9. Sinulle joka haluat aloittaa tehokkaasti ja turvallisesti

  10. Sinulle joka haluat päästä nopeammin ja varmemmin tavoitteisiin

  11. Sinulle joka haluat treenata turvallisesti


Tässä vielä erään treenattavani tarina:


Teemana ”minä kuntoon –vuosi”


Prologi:

Olipa kerran nuori nainen, joka rakasti hölkkäämistä ja muuta liikkumista sekä söi terveellisesti. Vuodet vierivät ja ruoka maistui sekä hyvät viinit, kilot kertyi. Pitkät kävelylenkit ja pyöräilylenkit olivat silti osa jokaista viikkoa. Tuli vaihdevuodet ja aineenvaihdunta muuttui, kiloja kertyi lisää. Sitten kuoli äiti ja huolehtiminen isän pärjäämisestä ja jaksamisesta vei kaiken huomion ja voimat yli vuoden ajaksi. Kukaan ei huolehtinut naisesta, kaikkein vähiten nainen itse.


Oli vuoden 2017 joulukuu Marbellassa Espanjan auringon alla. Loma. Istuin parvekkeella siemaillen kylmää sangriaa ja selasin facebookin uutisvirtaa. Huomasin Hannan päivityksen, jossa hän kertoi vuodenvaihteessa vapautuvasta treenattavan paikasta ja että jopa kotiinkin hän voisi tulla treenauttamaan. Lähetin viestiä Hannalle ja siitä se ajatus sitten lähti, minun vuoteni, jolloin keskityn saamaan itseni taas kuntoon ja liikkeelle. Painoa pois, liikkuvuutta, notkeutta ja lihaskuntoa lisää ja jospa, oi jospa vielä pystyisin jälleen juoksemaan.

Alkupainoni oli 94,1 kg, mikä on aika paljon 168 cm pitkälle naiselle. Ikääkin on kertynyt jo 56 vuotta, joten ei tästä enää nuorruta ja notkistuta mitään tekemättä.  Hanna laati minulle ruokavalion ja kerran viikossa hän ajoi kotiini pitämään minulle tunnin treenit.  Aloitus oli hankalaa, sen myönnän, tunsin olevani kuin norsu posliinikaupassa ja vielä hemmetin jäykkä sellainen. Jäykkä norsu, joka hikoili kuin sika. Jos Hannaa ei olisi ollut, olisin jättänyt koko homman kesken jo kuukaudessa. Mutta koska diili Hannan kanssa oli tehty puoleksi vuodeksi, niin päätin, että nyt sitten treenataan ja kunnolla, tehdään niin kuin hän sanoo.


Ruokavalioon totuin kahdessa viikossa, kunhan seurasin täsmälleen Hannan ohjeita ja tein viikon ruokaostot kerralla ja suunnittelin jokaisen aterian etukäteen esim. kypsentämällä lihan/kanan/kalan annospusseihin pakastimeen.  Nälästä ei tarvinnut kärsiä, tuntui kuin olisi syönyt koko ajan, sillä ruokailuvälit menivät uusiksi. Mielihaluista kärsin myös noin kuukauden päivät, makeaa teki mieli joskus ihan älyttömästi, mutta puolikas teelusikallinen hunajaa hoiti sen vaivan. Mutta kun paino alkoi kilo kilolta pudota, mielihalutkin karisivat. Punnitsin itseni säännöllisesti treenipäivän aamuina, paino putosi aluksi nopeasti 1,7 -2,5 kg / vko, jossain vaiheessa junnasi paikallaan ja sitten jälleen liikahti, alaspäin. Ja mieliala ylöspäin samoja tahteja J


Treenit vaihtelivat joka viikko, olen oppinut ihan älyttömän määrän liikesarjoja. Välineinä vain jumppapallo, tasapainolauta, kahvakuulat, muutamat käsipainot. Ja ai niin venytyksiä varten hankittu kuminauha. Treenit olivat hauskoja vaikka joskus olikin tahmeaa aloittaa ne, mutta Hannan positiivisuus tarttuu ja yhtäkkiä huomaa tekevänsä justiinsa kuin hän käskee, hiki valuu ja syke nousee. Mutta ai että sen jälkeen on niin voittajan olo. Seuraavana päivänä ei niinkään, vaan auJ


Kun Hanna ensimmäistä kertaa näytti liikkeen, jossa pitää hypätä ylös, katsoin häntä ”oletko tosissasi” ilmeellä, en nimittäin muistanut milloin olin viimeksi hyppinyt… Hannan tsemppauksesta ja kannustuksesta sai aina paljon virtaa.


Nyt on puolen vuoden diili päätöksessä, paino putosi puolessa vuodessa 20 kiloa, senttejä: lähti käsivarret 5, rinnan ympärys ja vyötärö 12, lantio 14, reidet 9, pohkeet 7.  Mieliala on korkealla ja jaksan nykyisin ihan kuin joskus 20 vuotta sitten. Vaatekaapin sisältö on mennyt uusiksi, kaikkein pienimmätkin vaatteet joita olin säästänyt oli pakko pakata pois; on aika hieno fiilis kun pitkät housut, joita et ole voinut käyttää vuosiin kun ne ei ole menneet reisiä ylemmäs lopulta putoavat löysinä lattialle kun ne eräänä aamuna aiot laittaa jalkaasi J  On ihanaa ostaa vihdoin istuvia vaatteita, eikä löysiä ettei vaan makkarat näkyisi. On ihanaa vihdoin vilkaista peilikuvaansa kulkiessaan kadulla jonkin peilaavan pinnan ohi, ennen pidin katseeni visusti edessä. 


Matka jatkuu nyt omin voimin,  lihastreenin teen vähintään kerran viikossa Hannan ohjeiden mukaan, vaihdellen variaatioita fiiliksen  mukaan ja yhden aamun olen varannut venytyksiin.  Ruokavalio on pysynyt edelleen samana, se ei ole mikään dieetti vaan tapani syödä nykyisin. Vielä loppuvuoden aikana olisi tavoite päästä 70 kg lukemaan, mutta onhan tässä näitä joulunaluspäiviä J


Tämän tarinan opetus on se, ettei koskaan ole liian myöhäistä pyytää Hannaa potkimaan sinua persuksiin eikä koskaan ole liian myöhäistä alkaa välittämään itsestään ja tulevista toivottavasti terveemmistä vuosistaan.


Epilogi:

Aamu klo 6.30, aurinko paistaa, uusi hellepäivä tulossa. Lenkkarit jalkaan, muutama venytysliike jaloille, koukistus ja sormet maahan, ponnistus ylös ja sormet pään yläpuolelle ja pari toistoa. Ja sitten hiljalleen nainen alkaa hölkätä. Hengitys kiihtyy, mutta hän ajattelee ” henkeä riittää kyllä, otetaan rauhallisesti”. Mäki alas hiljalleen rullaten, tasaiselle väylälle, jalkaa toisen eteen, ihan hissukseen. ”ihme, reidet ei ole menneet maitohapoille vielä”.  Ylämäki ”ääk, pitäiskö kävellä, ei en kävele, ihan hissukseen rauhassa, pysy hölkässä”. Jalat vie, hengitys tasaantuu, askel rullaa. Tuosta risteyksestä takaisin kotiin päin. Nainen pysähtyy kotiovelle ja tarkistaa rannetietokoneestaan tuloksen: 5,6 km.  Juosten, pysähtymättä.” I did it!”




 Nyt on hyvä laittaa jo loppuvuodesta mietintään asia, kaipaisitko juuri sinä tsemppiä ja apua näissä samoissa asioissa? 

Ihanaa viikon alkua teille kaikille!

Xo
Hanna

The post Personal Training – mitä se on? appeared first on Nelkytplusblogit.

Naiset joita ajattelen öisin

$
0
0

*Kaupallinen yhteistyö Storytel.fi kanssa


Olen armoton kirjafani ja lukutoukka ja etenkin nuorempana ja aikaa ennen kännyköitä, kulki paksuinkin kirjajärkäle koulurepussa ja myöhemmin käsilaukussa mukana. 

Meillä on kotona aivan mielettömän paljon kirjoja, niin paljon, että kirjahyllyjä on jouduttu laittamaan jo muihinkin huoneisiin, kuten miesluolaan. Nykyään uusia kirjoja ostamme äärettömän harkiten vallitsevan tilanpuutteen vuoksi.
Nettikirjojen lukeminen ei ole tuntunut lainkaan omalta jutulta, sillä se kirkas valo rasittaa pidemmän päälle silmiä. Olen mieluusti pitänyt visusti kiinni fyysisestä kirjasta, sillä kirjassa on jotain konkreettista, jotain johon jopa kiintyä. Myönnän välillä vain tuijottavani kirjahyllyjemme kirjapaljoutta ja miettien mitä kaikkia seikkailuja kunkin kirjan selkämyksen taakse kätkeytyy.

Rakkaus satuihin, fantasiaan, seikkailuihin syntyi jo pienenä tiitiäisenä, kun minulle luettiin iltasatuja. Hyvin nuorena opin kuitenkin lukemaan ja luin iltasadut itselleni itse. Muistan elävästi H.C.Andersenin sadut, Elsa Beskowin kuvittamat Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Sinipunainen kirjat. 

Myöhemmin Viisikon seikkailut, jolloin oli pakko aina mennä keittämään itselleenkin teetä ja tehdä voileipiä, koska Viisikkokin söi aina kaikkia mysteereitä ratkoessaan. Sinuhe Egyptiläinen mullisti maailmani 13-vuotiaana ja hyvin pian tästä aloin ahmimaan John Irvingin kirjoja. 
Kun Storytel.fi otti minuun yhteyttä, että kiinnostaisiko osallistua lukupiiriin ja kuunnella äänikirjana Storytel.fi valikoimasta Mia Kankimäen “Naiset joita ajattelen öisin”, olin sekä utelias, että aavistuksen vastahakoinen. 

Voisiko äänikirja tavoittaa sieluni sopukat toivotulla tavalla, olla tasaveroinen fyysisen kirjan kanssa, uuden kirjan avaaminenhan on tietynlainen pyhä hetki. 

Tiedostaen, että edessä on taas uusi seikkailu, ihminen tai matka tai mitä tahansa, jota odottaa… Voisiko nämä kohtaamiset ja seikkailut tuntua äänikirjaa kuunnellessa samalta? Pelkäsin, että pettäisin jotenkin itseni tai jopa hyllyssä olevat rakkaat kirjani. 
Olin kuitenkin erittäin utelias ja niin eräänä syyskuun aamuna, kun matkasin Helsinkiin, aloin kuuntelemaan Yönaisten tarinoita. Normaalisti olen aina kuunnellut autossa jumputtavaa musiikkia, joka on toki energisoinut, mutta saanut samalla sydämen hakkaamaan levottomammin, tehden olosta hieman hermostuneen. 

Yönaisten kanssa äänikirjan soljuessa rauhoittavalla lukijan äänellä, kävi kuitenkin päinvastoin, nauliuduin penkkiin, rauhotuin, syvennyin tarinaan aivan uudella tavalla. 

Osa  minusta taantui lapsuuden turvalliseen hetkeen, siihen hetkeen, kun minua rakastava aikuinen luki sänkyni laidalla minulle satuja. Äänikirja kokemus tuntuikin äärimmäisen rauhoittavalta vastapainolta hetkiseen elämään. 
Hiljakseen soljuin kirjan maailmaan, jäin innolla odottamaan uusia käänteitä, olin Mia Kankimäen kanssa vieraissa nurkissa ullakolla miettien elämän käännekohtia, mitä olen saavuttanut, miten jatkaa tästä eteenpäin. 

Oman lähestyvän rajapyykin 50-vuoden iän kautta osittain samaistuin Miaan, tiedostaen, että meille kaikille tulee hetkiä, jolloin tulee mietittyä missä olen juuri nyt, mitä haluan muuttaa ja mitä on hyvää nykyisessä elämässäni.

Mia Kankimäki irtisanoutui työstään 42-vuoden iässä, aloittaen kirjoittamaan “Naiset joita ajattelen öisin” kirjaa. Etsien kirjaan naishahmoja menneisyydestä, joihin hän itse voisi samaistua. 

Aloittaen rohkean seikkailun ja matkaten näiden naisten historiaan, matkaamalla joidenkin kirjan henkilöiden kotiseuduilla. Ensimmäisenä Mia matkasi Karen Blixenin Afrikkaan, joka onkin pisin osuus kirjassa yksittäisestä “yönaisesta.”

Pidän erittäin paljon siitä, miten Mia kuvailee omia seikkailujaan Afrikassa limittäin Karen Blixenin elämän kanssa. Miten ensin nostaa Karenin jalustalle, ymmärtäen kuitenkin, että Karenkin oli vain ihminen myös heikkoine puolineen. 

Vaikka se Karen mitä “Minun Afrikka” kirja antaa ymmärtää, oli että Karen oli loputtoman vahva selviytyessään sen ajan Afrikassa naisena ja vielä valkoihoisena naisena. Karenissa  kuitenkin oli pimeitä puolia. 

Karen sai hurmiollista nautintoa villieläinten surmaamisesta. Myöskin läheisriippuvaisuuden suhde brittiläiseen hurmuriin ja metsästäjään Denys Finch Hattoniin, osoitti Karenissa vahvasti heikon puolen. Karen ei tuntenut olevansa elossa, jollei Denys ollut paikalla. 
“Naiset joita ajattelen öisin”, on selkeästi feministinen kirja, tuoden esille naishahmoja, jotka ovat jääneet pimentoon vain siksi, että heidän sukupuoli sattui olemaan nainen. Kankimäki kertookin miten Firenzessä on perustettu “Advancing Women Artist Foundation”, joka on keskittynyt unohdettujen naistaitelijoiden töiden etsimiseen. 

Yönaisten perässä Kankimäki matkustikin Kiotoon, Firenzeen, Afrikkaan, Mazzanoon, Roomaan, Bolognaan ja Normandiaan. Matkakohteet Kankimäki valitsi niissä asuneiden inspiroivien naisten perusteella, naisten tarinat ansaitsivat tulla kerrotuksi. 
Karen Blixenin jälkeen Kankimäki kertoo rohkeista tutkimusmatkailijoista, jotka rohkeina matkustivat eri puolilla maailmaa ja haastoivat luonnon tuomat vaarat ja vaivalloiset reitit rohkeudellaan. Näitä uskalikkoja olivat Isabella Bird, Ida Pfeiffer, Mary Kingsley, Alexandra David-Neel ja Nellie Bly.

Italian renesanssin naistaitelijoista kirjassa esiintyi Simonetta Vespucci, Caterina Sforza, Beatrice d’Este, Sofonisba Anguissola, Lavinia Fontana ja Artemisia Gentileschi. Mia Kankimäki on tehnyt kirjaansa mittavan pohjustustyön, niin tutkien historiallisia materiaalia yönaisista, kuin matkaten osan kirjassa esiintyvien naisten kotiseuduille. 

Kirjan lopussa yönaiseksi valikoituu vielä japanilainen taiteilija Yayoi Kusama, joka omalla kohdalla oli yönaisista ehkä mielenkiintoisin. Kusama tunnetusti kärsii mielenterveysongelmista ja on lapsesta asti nähnyt harhoja mm. pallojen ja kurpitsojen muodossa. Kusamalla on pakonomainen tarve maalata palloja. Kusama keskittää itsensä taideteoksiinsa, koska kokee, että on itsekin upea. 

Minulle juuri Kusaman opetus oli osittain ennakkokäsitysten rikkomisessa, ihminen voi olla 100% itsevarma ja onnellinen,  vaikka olisikin harhainen.
Koko kirjan teemaa käsittääkin rohkeus, yönaiset olivat jokainen omalla tavallaan rohkeita,. Mielestäni alun omien epäluulojen jälkeen Mia Kankimäkikin osoittautuu minulle rohkeaksi naiseksi ja Mia Kankimäestä itsestään syntyy varmasti joidenkin ihmisten ikioma yönainen. 

Aluksi minua jarrutti Mia Kankimäen irtisanoutuminen oravanpyörästä ja koin tuon repäisyn olevan rohkea, mutta kun Mia kertoi nukkuvansa milloin ystäviensä sohvilla tai vanhempiensa vintillä, koin ettei Mia ollut vapaa laisinkaan, vaan muista riippuvainen. 

Ymmärtääkseni kirjoitusprosessia ja sen taloudellista yhtälöä, ymmärsin, että Mialla ei kirjan kirjoittamisprosessin vuoksi ollut muuta mahdollisuutta, kuin irtisanoutua työstään ja astua tavallaan taloudelliseen tyhjyyteen. Mitä pidinkin äärimmäisen rohkeana tekona. Kuinka moni meistä uskaltaa astua ulos oravanpyörästä ja siitä elämäntyylistä, jonka on luonut itselleen, tuo elämäntyyli voi joillekin olla jopa vankila. 

Kuitenkin Mia kertoo, miten kaiken tämän jälkeen mieleen hiipi tyhjyys, kun kuvitelmissaan luuli tuon hetken olevan mahtava. Mia koki ulkopuolisuuden tunnetta, muiden elämien jatkuessaan samaa hamsterin pyörän rataa pyörien ja hänen pudottettuaan itsensä kelkasta. 

Kankimäki ryhtyi etsimään historiasta naisia, jotka olivat toimineet kuten hän, irrottautuneet valtavirrasta. Joihin hän voisi samaistua ja jotka voisivat toimia hänelle esikuvina.

Mia Kankimäen kirja on sekä kunnianosoitus tasa-arvolle, että unohdetuille naisille, tärkeille historiallisille ja lahjakkaille naisille. Kirja on matkakertomus ilman muuta Mian matkatessa yönaisten jalanjäljillä ympäri maapalloa. Kirja on kuitenkin myös matkakertomus omaan minuuteen ja erilaisten yönaisten kautta Mia löysikin monta rohkeuden teemaa ja sisimmistään omakohtaista rohkeutta,  omista peloistaan huolimatta. 
“Olen käynyt Afrikassa kahdesti: molemmat matkat ovat olleet unelmieni täyttymyksiä ja molemmilla olen pelännyt kuollakseni.” Kyse onkin nimenomaan pelkojen voittamisesta, etteivät pelot tule unelmien tielle. “Että löytäisi itsestään sen saamarin reippauden.”

Samaistun Miaan siinä, että haluan toteuttaa asioita, joita ennakkoon kamalasti pelkään. En tehnyt tänä vuonnakaan uuden vuoden lupauksia, mutta lupasin täällä blogissa tammikuussa olla rohkeampi minä. 
Yksi näistä omista tämän vuoden rohkeuden teoista, oli avaruusseikkailu Juri Gagarin kosmonauttikeskuksessa. Pelkäsin tuota projektia alusti asti, niin valikointiprosessiin liittyvää Boot Campiä, jossa meistä mitattiin paineen sietokykyä niin erilaisin matemaattisin, kuin älykkyystehtävin, kuin käänteisellä Benjihypyllä laskien samalla numeroita väärinpäin. 

Pelkäsin niin paljon, etten nukkunut pariin yöhön ennen Boot Campiä, tuntui että miltei taju lähti kaikesta jännittämisestä ja pelosta. Tavoittelin kuitenkin loppuun asti unelmaani, päästä kerran elämässä niin lähelle avaruutta, kuin mahdollista. Avaruutta, joka on ollut pienestä tytöstä haaveeni. 
Haaveeni toteutui ja pelkäsin Venäjälläkin joka päivä jokaista tehtävää, mitä yllätyksenä oli eteemme tulossa. Ehkä kuitenkin eniten pelkäsin mokaamista, kasvojeni menettämistä,  sitä että olisin jotenkin kömpelö tai tyhmä. 

Oli pelko mikä tahansa, pelko on konkreettinen asia ja itse olen huomannut, vain mennessäni pelkojani kohden ja ollessani pelon pyörremyrskyssä, voin voittaa pelkoni ja kasvattaa rohkeuttani jonkin verran. Jonkin verran vain siksi, että vaikka olen ollut suurella seikkailulla, pelkään edelleen samoja asioita, eli ehkäpä eniten vieläkin juuri tuota mokaamista, kasvojen menettämistä muiden edessä.

Mia Kankimäen “Naiset joita ajattelen öisin, oli minulle ennen kaikkea tarina rohkeudesta ja rohkeista naisista ja siitä, että miltei kaikki on mahdollisuus saavuttaa, jos vain uskaltaa ottaa sen yhden askeleen kohti rohkeutta. Rakastan muuten tätä alla olevaa hyvin onnistunutta mainosta itsevarmasta ja rohkeasta naisesta, tässä mainoksessa on asennetta. 
Lukupiirissä keskustelimme Julia Juliaihminen ja Kalenterikarjun Mikon kanssa yönaisista ja osittain kaikille meistä kirja avautui myös eri tasoin. Kerroimme myös kaikki, ketkä ovat meidän omia yönaisia. Minun yönainen on oma mummini, koska pidän häntä rohkeimpana ja sitkeimpänä ihmisenä, jonka tunnen. 

Mummi on ollut sodassa lottana, menettänyt ensimmäisen lapsensa, kaikki sisaruksensa, miehensä ja ystävänsä ja on silti sitkeä ja positiivinen. En itse peilaa elämääni myöskään muiden kautta, vaan käyn öisin syväluotaavia ja joskus jopa syyllisyyden kyllästämiä hetkiä itseni kanssa. 
Yön pikkutunnit ovat joskus kovin painavan raskaita. Haluan olla itse itselleni yönainen, mennä edelleen rohkeasti kohti pelkoja ja voittaa pelot ja jo etukäteen tietäen, ettei pelko lakkaa koskaan, sitä ei voi lopullisesti voittaa millään teoilla, sillä silloin ihminen on sisäisesti kuollut. Hyväksyn, että pelko on osa minua.

Äänikirja kokemukseni oli äärimmäisen miellyttävä ja rauhoittava eri tavalla, kuin kirjan lukeminen on. Kaipaan jopa autossani hetkiä, jolloin kuuntelin Kankimäen “Naiset joita ajattelen öisin kirjaa.” Niissä hetkissä oli jotain pysähtynyttä, kuin auto olisi ollut pysähdyksissä, eikä matkannut kohti päämääräänsä.

Äänikirjan kuuntelemisessa oli lapsuuden satujen tavoin jotain erittäin lohdullista ja turvallista. Se sadun kuuntelemisen turvallinen hetki ennen vaipuessa unen maailmaan, joka oli monesti mörköjen värittämä. Sadun hetki toi kuitenkin sen turvallisuuden tunteen, että tuolla saman katon alla on turvallinen aikuinen, joka pitää minusta huolta herätessäni suden hetkinä omiin painajaisuniin. 

Äänikirjan kuunteleminen herätti minussa paluun lapsuuteen satujen kuuntelemisen muodossa. Siksi tällä hetkellä kuuntelenkin lempikirjailijani Robin Hobbin fantasiakirjaa Storytel.fi valikoimista, sillä kuka ei haluaisi palata vaikka sitten satujen kuuntelun muodossa lapsuuden rakkaudelliseen turvallisuuden tunteeseen. Nyt voin autolla ajaessa kuunnella kirjaa ja vaihtaa vaikka lennossa fyysiseen kirjaan niin halutessani. Kirja on mukanani aidosti kaikkialla. 
Siten äänikirjat yllättäen olivatkin minulle enemmän, kuin vain itse hyvän kirjan kuuntelu. Äänikirjat ovat minulle aikamatka aikaan, jolloin kertojan äänellä luettu kirja, oli minulle suuri ja silti rauhoittava ja turvallinen seikkailu. Jännää kyllä en koe olevani yksin, kun kuuntelen äänikirjaa, vaan kun litse ukija olisi siinä kanssani, muuntautuen kirjan hahmoiksi tai itse kirjailijaksi. 

Nyt sinulla on mahdollisuus kokeilla Storytel.fi palvelua kuukauden ajan ilmaiseksi. Samalla löydät meidän lukupiirin Podcastin täältä, jos haluat vaikka kuunnella, miten me kaikki kolme eri ihmistä koimme Mia Kankimäen kirjan “Naiset joita ajattelen öisin.”
Storytellistä sen verran, että hämmästykseni oli suuri, että aika pienen yleisön Suomessa tavoittava lempikirjailijani Robin Hobbin kaikki kirjat löytyivät äänikirjoina Storytellin valikoimista. Storytellin valikoima on mieletön. Jos luet paljon kirjoja,  sinulla on mahdollisuus kuukausimaksulla l6.99e, kuunnella minne ikinä menetkin, rajaton määrä kuukauden aikana kirjoja. 
Tavaraa on meillä kaikilla paljon, joten aikamoinen joululahjaidea lukutoukille olisi Storytellin paketti, olisi se sitten jokaisen budjetin mukaan, joko kuukauden paketti 16,99e, 3kk 47,99e, 6kk 89,99e tai vuoden paketti 169,99e. Kyllä Storytellin valikoimista löytyy myös e-kirjoina. Storytellistä löytyy tuhansia kirjoja, niin e-kirjoina tai äänikirjoina suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja venäjäksi. 










The post Naiset joita ajattelen öisin appeared first on Nelkytplusblogit.

Nyt on hyvä

$
0
0

Sain sisustussiskolta jokin aika sitten pinon vanhoja sisustuslehtiä. Vasta nyt ehdin selailla ne läpi ja huokailin erityisesti syyskuun Koti ja keittiö -lehden koteja. Olisin voinut muuttaa ihan jokaikiseen, joita lehdessä esiteltiin. Kodit olivat persoonallisia, kodikkaita, mutta jotenkin ihanalla tavalla saavutettavia ideoita täynnä. Tiedättekö sen tunteen, kun selailet sisustuslehtiä ja kaikki kodeissa esitellyt huonekalut ja tavarat ovat joko todella kalliita tai sitten jotenkin muuten saavuttamattomia, vaikka matkamuistoja. On niin ihanaa, kun löytää lehdistä tai blogeista ideoita, jotka ovat kohtuullisen helposti toteutettavissa. Eivät kalliita, eivätkä muuten vaikeasti saavutettavia. Toki jokaisella saa ja pitääkin olla niitä unelmien huonekaluja tai valaisimia, joita varten säästetään ja joiden ostamista harkitaan pitkään. Mutta kyllä seassa on hyvä olla myös sitä edullisempaa ihan tavallista tavaraa.

Meillä on hyvin vähän mitään designhuonekaluja tai -valaisimia, vaikka suuri designinystävä olenkin. Ehkä se on osittain myös arkuutta. Uskallanko investoida satasia tai tuhansia johonkin esineeseen, jollen sitten pidäkään siitä kovin pitkään? Mitä jos se onkin pettymys? Mitä jos se ei sovikaan meille? Viime aikoina olen pohtinut paljon, että pitää ostaa vähemmän ja kestävämpiä asioita. Oikeastaan ihan kaikessa, myös sisustukseen liittyvissä hankinnoissa. Siihen ajatteluun kalliit ja kestävät designkalusteet sopivat täydellisesti. Mutta kaiken, joka on kestävää, ei aina tarvitse olla niin hirveän kallista. Jotkut huonekalut vaan ovat sellaisia, joista jaksaa tykätä vuosi toisensa jälkeen, kalliita tai ei.

Minulle sellainen on esimerkiksi meidän olohuoneessa oleva rottinkinen pieni pyöreä IKEAsta ostettu rahi. Se on ollut meillä varmaan yli 15 vuotta ja hinta on ehkä ollut joitain kymppejä. Siinä on jotain ihanaa lämminhenkisyyttä, josta minä pidän. Yksinkertainen, sopivan rouhea ja kaunis, mutta samalla käytännöllinen. En ehkä osaisi kuvitella meidän olohuonetta ilman tuota vanhaa rottinkirahia. Ja laadusta täytyy sen verran sanoa, että vaikka se on välillä ollut myös ulkona, ainoastaan väri on harmaantunut, joka on oikeastaan ihan hyvä asia.

Tiedättekö kun joskus on sellainen tunne, ettei kotona ole mikään niin kuin haluaisi? Tuntuu, että kaikki on jotenkin vääränlaista ja mieli halajaa jatkuvaa muutosta. Onneksi minulla ei juuri nyt ole sellaista tunnetta, vaan koen kotimme lämpimäksi pesäksi, jossa on hyvä olla. Vaikka minulla on muutama isompi huonekaluhankinta mielessä, on kotimme sisustus juuri nyt sellainen, josta minä pidän. Lämminhenkinen ja kutsuva. Pidän siitä, että olemme lisänneet sisustukseen viime vuosina aika paljon mustaa, sillä se lämmittää muuten vaaleaa kotia ihanasti. Lisäksi olen tehnyt muutamia ihan pieniä hankintoja ja muutoksia, jotka näyttävät ja tuntuvat lämpimiltä ja kodikkailta.

Oletko sinä juuri nyt tyytyväinen kotisi sisustukseen, vai pohditko muutosten tekemistä?

Oikein ihanaa ja aurinkoista sunnuntaipäivää!

Kati

The post Nyt on hyvä appeared first on Nelkytplusblogit.

Käymistilassa

$
0
0

Tässä on nyt hetken aikaa saanut nautiskella suhteellisen kiireettömästä arjesta. Opiskelut sain päätökseen noin kuukausi sitten ja työrintamallakin on ollut hetken rauhallista. Olen nauttinut olotilastani ja on ollut kivaa, kun on ollut ihan oikeasti vapaa-aikaa. Se, että on ollut enemmän aikaa, on antanut aikaa myös pohdiskeluille…

Työssäni erityisopettajana elämme mielenkiintoisia aikoja, sillä ensi lukuvuonna muutamme täysin uuteen kouluun. Meidän erityiskoulumme siirtyy saman katon alle kahden muun pienen alakoulun kanssa ja tiedossa on paljon uusia haasteita. Uuteen toimintakulttuuriin ja avoimeen oppimisympäristöön sopeutuminen ei välttämättä käy ihan helposti. Vaikka olen jossain määrin uudistusmielinen, koen hetkittäin pientä epävarmuutta. Olen samalla sekä varovaisen innostunut että epäileväinen. Välillä huomaan pohtivani, onko minusta siihen työhön…tai vielä tarkemmin ajateltuna, haluanko tehdä edes sitä?
Ja nyt ei saa ymmärtää väärin, sillä pidän erityisopettajan työstäni todella paljon.

 

Sitten on tämä toinen (sivutoiminen) työni, sisustussuunnittelu. Yksi tavoitteestani täyttyi, kun sain tutkintoni tehtyä valmiiksi, mutta miten tästä eteenpäin? Yritykseni S T A I L I A M O on ollut perustamisesta lähtien enemmänkin harrastus, mutta siihenkin pitäisi pystyä panostamaan enemmän. Minun pitäisi tehdä enemmän asiakashankintaa (ja mainostaa), mutta aika ja taidot eivät tällä systeemillä oikein riitä. Ajatuksissa siintää yrittäjäkurssin käyminen (ehkä jopa yrittäjän ammattitutkinto) ja mahdollisesti lisäkoulutuksen hankkiminen julkitilasuunnittelun puolelta. Olen tullut siihen tulokseen, että jotain vähän isompaa ja konkreettista pitäisi tehdä, jotta tässä olisi jotain järkeä…

 

Olen jo pitemmän aikaa pohtinut myös työuraani ja ammattipolkuani. Vahvasta opettajataustastani johtuen olen miettinyt sen hyödyntämistä. Voisinko toimia kouluttajana tai kurssittajana esim. 2. asteen oppilaitoksessa vaikkapa tuntiopettajana (“asiantuntijana”) joko kasvatus-ja opetusalaan liittyen tai jopa sisustusalalla? Vai, uusimpana ajatuksena, alkaisinko pitämään “kommunikaatiokerhoja” alle kouluikäisille?  Koen, että minulla on paljon osaamista (ja vahvuuksia), mutta en osaa hyödyntää sitä. Turha vaatimattomuus tässä kohtaa ei ole mikään hyve, vaan heikkous…

Yhteenvetona voidaan todeta, että olen ammatillisesti eräänlaisessa käymistilassa. Asiat saavat kuitenkin kypsyä rauhassa ja luultavasti tässä prosessissa alkaa jossain vaiheessa jotain tapahtua. Käymistila ei  tällaiselle ihmistyypille taida oikein sopia, mutta nyt se on välttämätöntä. Minulla on luultavimmin jonkinasteinen “positiivinen ammattikriisi”. Jos Luoja suo, työvuosia on edessä vielä sellaiset 15 vuotta, joten ehtisi tässä vielä tekemään ja kokemaan vaikka mitä…

Näillä ajatuksilla kohti uutta työviikkoa!
 
 
 
 

The post Käymistilassa appeared first on Nelkytplusblogit.

Valoleikkejä avaruudesta merenpohjaan

$
0
0

Lapset rakastavat valoa ja taikatemppuja. Niin minäkin. Siksi nämä kaksi kirjaa ovat meillä saaneet suuren suuren suosion. Valoa imevä ja sitä luettavaksi pimeässä hehkuva teksti vie avaruuden saloihin ja taskulampulla sivujen läpi näkyviksi ilmaantuvat salaisuudet taas johdattavat seikkailuun meren syvyyksissä.

Rinna Saramäki, Sami Saramäki : Meren syvyyksiin 
Kustantajalta luettavaksi

Tänä vuonna ilmestynyt Meren syvyyksiin napattiin kädestäni vauhdilla heti, kun kuopus ymmärsi periaatteen valon heijastamisesta sivun läpi. Sitten minulle kerrottiin : “Mä osaan tän. Luen itse. Voit mennä pois.” Ei siinä sitten muu auttanut, kuin lähteä olohuoneen puolelle. Kuvan sentään nappasin.

Kirja oli siis ilmeisen mieluisa ja sen on poika lukenut muutamaankin kertaan. Tarinassa kuulemma seikkaillaan meren pohjamaisemissa. Sanon kuulemma, sillä nyt olen tätä artikkelia varten etsinyt kirjaa jo useamman päivän ajan. Siellä se on jossain kätkeytyneenä kaikkien muiden lastenkirjojen sekaan. Poika innostui lukemaan (hyvä juttu) ja veti kaikki kirjat hyllyistä ja laatikoista kasaan lattialle (huonompi juttu).

Siispä joudutte tällä hetkellä tyytymään vain varsinaisen kohderyhmän kommenttiin “Tosi kiva” – äiti lukee sen sitten joskus, kun taas löytää… ja jaksaa lähteä kirjavuorta raivaamaan.

Tiedän, ei kovin tunnollinen kirjabloggaaja tällä kertaa, mutta ei mahda mitään – ei vaan jaksa tässä kaiken muun hässäkän keskellä… koittakaa kestää.

Nicholas : Pimeässä hohtava avaruus

Meille jo jostain aiemmin luettavaksi kulkeutunut Pimeässä hohtava avaruus, oli iltasatusuosikki pitkän aikaa. Hauskaksi asian teki se, ettei kirja ole varsinaisesti mikään satu vaan ihka oikea tietokirja. Siinä minä sitten luin ääneen planeettojen järjestystä ja kuun vaiheita ja muita mielenkiintoisia aiheita, illasta toiseen, pimeässä.

Kyllä, luitte ihan oikein. Kirjaa luettiin pimeässä. Ensin sivuja näytettiin lampulle vähän aikaa (tai lamppua sivuille, miten vain). Sitten valot pois päältä ja hehkuvia kirjaimia lukemaan. Oli se jännää ja taitaa meidän ekaluokkalainen tietää avaruusjuttuja enemmän kuin opetussuunnitelma vaatii 🙂

The post Valoleikkejä avaruudesta merenpohjaan appeared first on Nelkytplusblogit.

Kristallein koristeltu villakangastakki

$
0
0

             Yhteistyössä Eurokangas ja Burda kanssa

Sain mieleisen tehtävän, sillä minut haastettiin Eurokankaan ja Burdan toimesta, tekemään villakangastakki. Toiveena oli, että villakangastakkihaaste toteutetaan Burdan kaavoilla sekä Eurokankaan italiaisesta villakankaasta. Takin sai toteuttaa omalla tavalla. Väriksi valitsin murretun valkoisen ja kangas on todella kaunis ja pehmoinen materiaaliltaan. 

Olen joskus aiemminkin ommellut vaatteita Burdan kaavoilla,  joten tiesin ne helpoiksi ja toimiviksi. Yleensä minä teen kaavat itse. Burdan kaavat leikataan oman koon mukaan ja koot ovat olleet juuri sopivat. Tämä kyseinen malli oli kyllä hiukan reilun kokoinen tyyliltään, joten takin kappaleet leikattuani, jouduin kyllä niitä reippaasti pienentämään. Muuten takki ei olisi minulle istunut.

 Mutta kaavojen pienentäminen ei ole hankalaa, kun seuraa vain kaavapaperin edellisiä merkintöjä ja pienentää samalla tavalla. Minun kokoni oli se pienin, joten siksi tässä oli matkittava edellisten kaavakokojen suhteita. 

Mikäli ompeleminen on tuttua, niin ohjeita on helppo seurata ja tässä mallissa on aika yksinkertainen ja tyylikäs malli, joten ei tarvitse mitenkään kikkailla ja varmasti onnistuu. 


Halusin muokata tästä takista omanlaiseni, joten lisäsin siihen vyön, jos haluaisin käyttää sitä vartalomukaisempana ja kauluksen, jotta en palelisi. Käytin hyväkseni aikaisempaa kaulusmallia, edellisestä takista ja piirsin siitä kaavan ja sovitin sen yhteen tuon käännetyn kauluksen viereen. Se toimii hyvin ja tuo niskaan lämpöä.

 Villa on kyllä yllättävän paksua, kun vertaa aikaisemmin tekemiini villakangastakkeihin ja on myös huomattavasti lämpimämpi. Paksuhko satiinivuorikangas tuo vielä lisää ylellisyyden tunnetta.

Alusta asti oli selvää, että blingiä takkiin pitää saada ja mikä sopisikaan paremmin Kristallikimaralle, kuin kristallinapit. Swarovskin kristallinapit olivat vaan huikean hintaisia, että piti tarkasti miettiä, haluanko tampin taakse ja siihen napit vai vyön. No vyö voitti myös siinä, että takkiin saa erilaisen tyylin, kun sitaisee vyön kiinni.

 Pienet kristallinapit laitoin sitten kauluksiin, koska halusin niille enemmän näkyvyyttä. 
Nämä napit pitää muistaa vain poistaa, jos takkia joutuu pesemään ja vahva veikkaus on, että varmasti joutuu pyykille, jossain vaiheessa, mutta takki on niin kaunis valkoisena, että enköhän minä sen pyykkää siitä ilosta. Goretex suojaa kannattaa suihkauttaa hihansuihin ja kauluksiin, koska se kuulemma estää likaa tarttumasta. Tämä on tietysti sellainen parempi takki, joten tätä käytetään sellaisilla säillä, ettei tarvitse raparoiskeita pelätä.

Miten kauniin kirkas auringonpaiste tänään olikaan ja sattui niin sopivasti, kun olimme tyttären kanssa päättäneet tänä sunnuntaiaamuna lähteä kuvaamaan. Koko viime päivien ajan onkin ollut yhtä harmautta, joten mikään ei näytä miltään, siinä ankeudessa. Onneksi odotin ja sää suosi, vaikka takki onkin ollut jo parisen viikkoa valmiina.

Oletko sinä koskaan kokeillut näitä Burdan kaavoja ompeluihin?

kaavat tarjosi Burda ja materiaalit Eurokangas

The post Kristallein koristeltu villakangastakki appeared first on Nelkytplusblogit.


Marraskuun kynnet kimaltavat kullan sävyissä

$
0
0
Kynnet tehty yhteistyössä BeArt Studion kanssa

Tällä kertaa minulla oli taas kynsihuoltoon mennessäni ihan selkeä kuva, että mitä haluan kynsiini. Olin ostanut edellisessä postauksessani esittelemäni kultaisen unnikkopuseron, joten kultaa sitä piti sitten saada myös kynsiin. Tällä kertaa siis valinta oli helppo. Ajattelin, että marras-joulukuu on kullan kulta-aikaa.

Siinä sitten Janan kanssa mietittiin, että valitaanko glitterkultaa vai valitaanko metallinhohtoa. Päädyimme sitten glitterkultaan. Jana päätti taikoa kynnet, jotka varmasti kimaltavat niin kirkkaasti, että niitä ei voi olla huomaamatta.

Lopputulos oli täydellinen ja näiden kanssa kelpaa sitten taas mennä seuraavat neljä viikkoa.

Nyt pitää miettikä kovasti juhlia, jotta pääsee esittelemään juhliin sopivia kynsiään. Tosin kyllähän näiden kanssa voi arjestakin tehdä juhlan.

Mitäs sanotte näistä kynsistä? Enempää ei voisi enää kimaltaa.

Maiju

The post Marraskuun kynnet kimaltavat kullan sävyissä appeared first on Nelkytplusblogit.

Espanjassa, osa 3 – Vihdoinkin hyvätasoista asumista

$
0
0
Viime kevään tuntien ja tuntien uurastus palkittiin, sillä nyt voimme todeta, että tämä Torreviejan Los Frutalesissa sijaitseva asunto on vihdoinkin sellainen mitä olemme toivoneet ja etsineet. Edellisessä jutussani ‘Espanjassa, osa 1’ kirjoitin siitä, miten päädyimme tälle alueelle sekä hiukan aikaisemmista vuokrauskokemuksistamme, joten nyt keskityn puhtaasti tähän asuntoon.
Vaikka olemme näinkin etelässä, marraskuun ilmat voivat olla mitä vaan. Nyt on ollut lämmintä ja aurinkoista, mutta vuosien mittaan on kokemusta todella kylmistä illoista, lähes myrskyn lailla puhaltavista tuulista ja sateista. Ja silloin on paljon miellyttävämpää kökkiä sisällä kivassa ja viihtyisässä asunnossa.
Neljän viikon reissulla hotelliasuminen on täysin poissuljettu – tietenkin kustannussyistä, mutta myös sen vuoksi, että kokkaaminen on meidän tapauksessamme yksi tärkeimmistä ajanvietteistämme. Se ei ole lainkaan pakkopullaa, vaan ihanaa puuhaa edullisen ja yltäkylläisen raaka-ainetarjonnan ansiosta. 
Kerrostaloasuminen on koettu ja se on nyt jäädytetty vaihtoehto, ellei vastaan tule juuri rakennettua uudistaloa.
Tämä townhouse -tyyppinen omakotitalomme on ns. neliapilatalo eli neljä pientä taloa on kytketty toisiinsa siten, että aina on yksi yhteinen seinä naapurin kanssa. Meillä on tavallaan kolme kerrosta, pohjakerroksessa eli katutasossa on olohuone, we ja keittiö. Keskikerroksessa kaksi makuuhuonetta ja wc/suihku ja siitä kerros ylöspäin on kattoterassi.
Ilmansuunta on yllättävän tärkeä tässäkin talomuodossa sekä valon että sen myötä auringon takia. Asuntoon paistava auringonvalo lämmittää huoneita yllättävän paljon – ja säästää sähkökustannuksia. Huomasimme tänne tullessamme, että talo oli ilmeisesti ollut tyhjillään jonkin aikaa, sillä huoneet ja lattiat olivat todella kylmiä ja jouduimme käyttämään ilmalämpöpumppua lämmittämiseen. Sen jälkeen ei ole ollut tarvetta, sillä olemme pitäneet päivisin myös valoverhoja auki ja aurinko on lämmittänyt juuri sopivasti molempia kerroksia. 
Aiemmissa asunnoissamme parvekkeet ja kaikki ikkkunat olivat aamuauringon suuntaan ja kun aurinko siirtyi talon taakse, ei parvekkeella tarjennut enää istuskella teepaidoissa.  Nyt terassit ja ikkunat ovat etelään, länteen ja itään, ja voimme ottaa kaiken irti valon kierrosta.
Moderneja asuntoja rakennetaan täällä nykyään paljon eli ei ole sinänsä haaste löytää sellaista. Haaste on se, että myös alue miellyttää. Mitä on ympärillä, korkeaa vai matalaa asutusta, kuinka lähellä on kaupat, ruokapaikat, rannat jne. Yleisvaikutelma.
Tämä talo on rakennettu vanhan talon tilalle tai se on korjattu kokonaan niin, että vain seiniä on jätetty paikalleen – emme tiedä sitä. Uudenveroinen tämä on silti valkoisine seinineen ja korkeine ikkunoineen. Kaikki huonekalut ovat myös uusia ja miellyttävät skandien silmää. Laatu ei ole kovin kummoinen, mutta se ei haittaa. Pääasia on, että viihdymme täällä.
Asunnon varustelutaso on hyvä hintatasoon nähden. Fuengirolan alueella maksoimme rantakadun kerrostaloasunnoista n. 1200 e / kk, jolloin meillä oli olohuoneen lisäksi 1-2 makuuhuonetta ja keittiö plus wc:t. Ei ollut astianpesukonetta ja kaikki – ihan kaikki – keittiövälineet ja huonekalutkin, olivat kaiken maailman keräilyeriä. Sellainenkin asunto on ollut, missä oli vain kahden levyn hella eikä uunia lainkaan. Tähän väliin on todettava kyllä, että me halusimme asua aina rantakadulla ja kävelymatkan päässä kahviloista ja kaupoista, ja toki paremmin varusteltuja olisi löytynyt samalla hinnalla kauempana rannasta. Meille jäi sellainen mielikuva, että varustelutasosta ei piitata koska vuokraajia löytyy aina.
Täällä meillä on keittiössä valkoinen siisti astiasto ja kaikki tarvittava löytyy hyvään kokkaamiseen. Ainoat olennaiset puutteet olivat espressokeitin ja leikkuulauta. Ei siis yhtään leikkuulautaa, patalapuista tai pannunalusista nyt puhumattkaan. Kokemukseen perustuen olimme varautuneet siihen, että jotain pitää hankkia kuitenkin itse, joten kävimme heti ensimmäisenä päivänä hankkimassa mutteripannun ja leikkuulaudan. Pölynimuriakaan ei ole, ei ole ollut missään asunnoistamme; siivous hoidetaan pitkävartisella luudalla ja mopilla pesemällä. 

Tästä talosta vuokra on 850 e kuukaudessa. Se on aika hämmentävää, että hinta- ja laatuero on näin suuri. Tähän hintaan sisältyy sähkö (meille kw:t riittävät) ja rajaton wifin käyttö. Sen merkitystä ei voi liikaa korostaa! Meitä ei kiinnosta lähteä iltaisin keskustaan ja käymme ulkona syömässä ehkä kerran viikossa ja tietysti silloin kun olemme liikenteessä muualla. Katsomme päivittäin uutiset ja muita ohjelmia ja itselleni on tietysti äärettömän tärkeää tämä mahdollisuus kirjoittaa ja siirrellä kuvia ihan rauhassa, ei tarvitse laskea käytettyjä gigoja.
Asunto on vuokrattu espanjalaisesta välitysfirmasta ja kaikki kommunikointi hoidettiin sähköpostitse. Saimme avaimen asunnolle saapuessamme ja kaikki meni hyvin mutkattomasti.  
Elämme täällä tavallaan kuin kotonamme, samat rutiinit toistuvat päivittäin emmekä koe olevamme siinä mielessä turisteja. Mutta täällä on tämä valo ja lämpö. Voit syödä aamiaisen pihalla. Grillata illansuussa ulkona erinomaisia kaloja ja lihoja. Emme kaipaa mitään ihmeellistä, liikumme autolla ihan riittävästi lähikylissä, -rannoilla ja -kaupungeissa – ja lopun aikaa on ihana vain olla täällä kämpillä kotoisasti.

Piha on tyypillinen kokonaan laatoitettu alue ja siihen on käynti olohuoneen tuplalasiovista. Sekin pitää vielä mainita, että täällä ei ole myöskään niitä iänikuisia muovituoleja, mitä näkee joka puolella. Aurinkomarkiisi on elintärkeä, se ollaan jälleen huomattu. Ilman sitä ei pärjää eikä pysty istumaan ulkona, kun aurinko paistaa täydeltä terältä.
Vaikka tämä on urbaani alue, talot ovat matalia pientaloja eivätkä blokkaa näkymää ja vieressä on pieni vehreä puistokin.

Kattoterassilta näkyy suoraan rantaan vievä tie ja merikin pilkottaa. Sinne on noin 700 m ja siitä on muodostunut päivittäinen kävelyreittini. Senkin olemme huomanneet, ettei asunnon tarvitse olla meren rannalla, rantakadulla. Mutta silti edes horisonttinäkymä on meille tärkeä – sille ei vain mahda mitään.

Alla on kuvia lähikaduilta ja rannoilta lenkkitieni varrelta. Kun täällä ruuhkattomilla teillä kävelee, ei edes kaipaa keskustaan. Ja se on loppujen lopuksi hyvin rauhoittavaa. Vielä on mainittava, että täällä on valtavasti rakentamattomia kallio- ja hiekkarantoja – Fuengirolan alueella ja ympäristössä niitä ei ole juurikaan.
Jos tekee mieli mennä shoppailemaan, menemme Zenian ostoskeskukseen, mistä löytyy kaikki ketjuliikkeet, kahviloita ja paikallisia pikkuliikkeitä.

Nyt sataa ja tuulee, kohta alkaa TTK ja sitten vielä Diili – tässä odotellessa nautin kupin miehen keittämää espressoa!

Maarit

The post Espanjassa, osa 3 – Vihdoinkin hyvätasoista asumista appeared first on Nelkytplusblogit.

Kahlua-tiramisu ja brunssiruokavinkkejä

$
0
0

Yhteistyö Pernod Ricard|Kahlua

Tiramisuresepti, kahluaresepti

Eilen Pernod Ricard oli kutsunut bloggaajia brunssille. Pöytä notkui herkuista, jokainen oli tehnyt vähintään pari brunssiherkkua. Mikä makujen kimara! Brunssilta sain monta upeaa brunssitarjoiluideaa. Minä toin brunssille mukanani kvinoa-bataattisalaattia sekä Kahlua-tiramisun.

Cava, brunssi, brunssijuoma



Cava, kuohuviini

Ruokakuvaus

Ensin piti tietysti ottaa hieman ruoka- ja juomakuvia someen. Pernod Ricardin terassilta on näkymät Tuomiokirkolle, jokainen taisi ottaa kuvan Hola!-kuohuviinilasillisesta Tuomiokirkko taustalla. Naisellisen pinkkiin pulloon pakattu marjaisa, kuiva cava on oivallinen brunssijuoma.

Tiramisuresepti, brunssiruoka, jälkiruoka

Alkuperäisissä tiramisuresepteissä on mukana kananmunaa, minä käytin kermavaahtoa ja mascarponea. Pähkäilin etukäteen miten saisin tiramisun kuljetettua metrossa kunnes muistin peltipurkit, joita kaapissa on usemapiakin. Vuorasin kauniin vanhan peltipurkin leivinpaperilla ja rakensin jälkiruoan siihen. Tiramisun sai turvallisesti perille valmiiksi kauniissa tarjoiluastiassa.

Arancinit, risottopallot

Beach House Kitchenin Heli toi brunssipöytään Kahlua-tryffeleitä sekä friteerattuja punajuuri-vuohenjuusto ancini-risottopalloja, jotka tarjottiin chilimajoneesin kera.




Kurpitsaresepti, brunssiruoka

Hannan Soppa tarjosi kurpitsasalaattia misokastikkeen kanssa ja tomaatti-savupaprikapapuleipiä sekä bataattikiekkoja brien sekä jalapenon kanssa.


Punajuuri, brunssiruoka



Sillä Sipulin Meri-Tuulin tuomisina oli ruissipsikuppeja, jotka  oli täytetty sitruunamehulla maustetulla tuorejuustolla. Päällä balsamicolla maustettuja, uunipaahdettuja punajuuria, lakritsipaloja ja sitruunankuorta.


Baba ganoush, dukkah

Vaimomatsku-Juulian Baba ganoush-leipien kanssa tarjoiltu Pop Rocks-dukkah ihastutti maullaan ja poksumalla hauskasti suussa.

 Brunssi, tiramisu

Lohi, brunssiruoka


En ollutkaan ainoa, joka teki tiramisua. Lyhyenä hetkenä-blogin Pia toi brunssipöytään  mustaherukalla maustettua tiramisua. Hän oli myös tehnyt brunssille lohipastramia avokadotahnan kera.


Kahlua

Kahlua

Jälkiruokien kanssa maisteltiin Kahluan Espresso Martineja. Näppärän, uudenlaiseen typpipatruunatölkkiin pakattu juoman tölkki synnyttää paineenmuutoksen avulla avatessa juoman pinnalle Espresso Martinille ominaisen kermaisen vaahdon.

Tiramisuresepti, jälkiruoka

Kahlua-tiramisu

2 dl kuohukermaa
250 g mascarpone-juustoa
½ dl fariini- tai kookossokeria
3/4 dl Kahlua-likööriä
2 dl vahvaa espressoa huoneenlämpöisenä
24 savoiard-keksiä
1 dl makeuttamatonta kaakaojauhetta

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita mascarponeen Kahlua ja sokeri sekä viimeisenä kermavaahto.
Keitä vahva espresso, kasta puolet kekseistä nopeasti kahvissa ja lado tiiviisti vierekkäin 20 x 20 cm kokoisen astian pohjalle.
Levitä puolet mascarponevaahdosta päälle. Siivilöi mascarponevaahtokerroksen päälle kaakaojauhetta. Toista kerrokset. Peitä foliolla ja anna vetäytyä jääkaapissa yön yli.
Siivilöi pinnalle runsaasti kaakaojauhetta juuri ennen tarjoilua.

Onko sinulla jokin lempiresepti brunssile?

The post Kahlua-tiramisu ja brunssiruokavinkkejä appeared first on Nelkytplusblogit.

Marraskuunkaktus

$
0
0
  joulukaktus/(marraskuunkaktus/talvikaktus)
Schlumbergera x buckleyi
シュルンベルゲラ×バックレイ

Upea marraskuunkaktus on avannut nuppunsa.
Se elelee Japani-huoneessamme aika olemattomalla hoidolla.
Mutta joka vuosi se jaksaa kukkia ja ilahduttaa aukaisemalla valkoiset nuppunsa.

Oli pitkä aika, jolloin en oikein välittänyt lehtikaktuksista.
Ne olivat mielestäni jotenkin rumia.
Sitten vain pikkuhiljaa ihastuin niihin.
Ne ovat helppoja ja tyytyvät vähään.
Ja ne saa viritettyä varmaan kukintaan, jos vie ruukun kesäksi ulos.
Sisään se kannattaa tuoda ihan viime tingassa syksyllä, 
melkein pakkasen jo nipistettyä sen lehtiä.
Tämä rääkki saa sen kukkimaan aivan varmasti.
Eräs vanhempi rouva sanoi minulle kerran,
että kukat alkavat kukkimaan,
kun ne joutuvat vähän kärsimään.
Tämä ohje ei kyllä ihan kaikkien kasvien kohdalla pidä paikkaansa,
mutta kaikkiin kaktuksiin sitä voi kyllä soveltaa.
Talvikaktukset ovat omiaan tänne meidän pimeyteen. 
Ne kukkivat lyhyen päivän oloissa,
 kun valoa on vähemmän kuin 12 tuntia vuorokaudessa, vähintään kuukauden ajan.
Ja nämä optimiolosuhteet on kyllä helppo täällä meillä järjestää.
Talvikaktuksen historiaa:
– Se on kotoisin Brasiliasta.
Luonnossa epifyyttinä.
– Suomessa sitä kasvatettiin jo 1850-luvulla kartanoisssa,
vasta 1920 se kuitenkin yleistyi myös maaseudulle.
Talvikaktuksen hoito-ohjeet:
– Hajavalo
– Älä kastele liikaa, 
mutta kastele kukinnan aikana säännöllisesti ja anna mullan kuivahtaa välillä.
– Lannoita kukinnan ja aktiivisen kasvun aikana.
– Lajikkeita on olemassa useita ja usein ne saattavat myös risteytyä keskenään.
– Voidaan lisätä kahden tai kolmen nivelen varsipistokkaista keväällä ja kesällä.

Kauniita marraskuun sointuja ja 
eikö olekin ihme, 
että tälle pimeällekin ajalle on olemassa juuri sopivat kasvit!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Marraskuunkaktus appeared first on Nelkytplusblogit.

Sähkeitä marraskuulta

Marraskuu ♥

$
0
0

Heippa heipat, kaikki ihanat tänne ♥

Marraskuu on monien inhokki kuukausi vuodesta! Synkkä ja pitkä! Totesinkin tuossa yhtenä päivänä että voi kun ne ihmiset osaisivat joulutella jo Marraskuusta asti, askarrella joulukortteja, paketoida lahjoja, fiilistellä kynttilöillä ja yli liioitella kaamosvaloilla, nauttia litroittain glögiä ja saada ähky joulusuklaasta, ei Marraskuu yhtään oisi synkkä eikä ainakaan pitkä 🙂

Marraskuu on ihana ♥ Silloin saadaan juhlia monia, monia syntymäpäiväjuhlia meidän perheessä ja ystäväperheissä, laskea päiviä koska saa avata ensimmäisen luukun joulukalenterista (myös perheen äiti ihminen), leipoa ja tehdä jouluruokia pakkaseen, viritellä valoja ja sytytellä kynttilöitä mielin määrin, shoppailla joululahjoja ja tuumailla koska tänä vuonna kehtaisi jo tuoda joulukuusen sisälle, koska se vaan on niin ihana ♥ Marraskuussa myös napsahtaa radio auki heti aamusta koska jouluradio!!! Ihan huippua ♥

 Viime viikon Tiistaina oli aika jännittävä aamu, kun meille odoteltiin lehtikuvaajaa ja haastattelijaa, jotka halusivat tulla tekemään juttua meidän joulukodista ja katsomaan millaiset ihmiset sitä Marraskuussa jo kehtaa joulutella ihan täysillä että ihan tontut ja kaikki 🙂

Sai sitten luvan kanssa päästä kertoilemaan miten meillä perheessä valmistaudutaan jouluun, mutta kylläpä oli outoa kun ei päässyt itse kameran taakse puuhailemaan eikä kynän varteen kirjoittelemaan juttua… Nyt täytyy vaan odottaa Sunnuntai liitettä Kouvolan Sanomista että tunnistaako siitä meidän kodin ihan oikeasti 😉

Perinteistä punaista ei tänäkään vuonna meidän kodista kuitenkaan löydy, vaan sisustus ja tonttujen hiippalakit on tuttua harmaata, valkoista ja rottinkia. Hopean välkettä ripauksella trendikästä ruusukultaa ♥ Havunvihreää kaipaan myös johonkin, mutta joulukuusi on valkoinen!

Perinteinen enkelityttö joulukalenteri on jo odottamassa ensi viikon Lauantaita ♥ Pussiin sujahtaa taas joka yö yllätyksiä tytöille seuraavaan aamuun!

Elämä ja päivät on niin hektisiä ja täynnä toimintaa, että neutraali valkoinen koti rauhoittaa ja rentouttaa silloin kun on aikaa pysähtyä ja kerätä voimia. En kaipaa värien ilotulitusta vaikka ihailenkin joskus muiden kauniisti sisustettuja, iloisen värisiä koteja 🙂

Tyttöjen huoneen remontin jälkeen on täälläkin huoneessa rauhallisempi fiilis ja tunnelma ♥ Hyvä tehdä läksyjä ja palautua rankkojen treenien jälkeen! Onneksi myös tytöt rakastaa joulunaikaa ja oikein odottaa kaikkia äidin hössötyksiä ♥

Keittiössä katetaan kauniisti aina kun on aikaa ♥ Rakastan askartelua, suunnittelua ja kaikkea kaunista! Minulta onkin pyydetty kattauspostaus jossa olisi kuvia erilaisista kattauksista ja vinkkejä niihin… Voi kun vaan motivoituisin ja olisi aikaa mutta lupaan kyllä semmoista harkita vielä ennen joulua 🙂

Haluan kiittää kaikista ihanista kommenteista teitä edelliseen postaukseen, on aina ihan super mukava saada positiivista palautetta, vaikka on ollutkin tahmeaa tämä postaus tahti!!!! ♥ ♥ ♥

P.S Yhden negatiivisen asian haluan sanoa tästä Marraskuusta, ei ole satanut lunta YHTÄÄN! Ei ole niin helppoa pitää joulufiiliksiä yllä, kun takapihalla loistaa yhä vihreänä pysynyt nurmikko :/ koska lumi on ainakin minulle yksi tärkeimpiä asioita joulun tunnelmassa.

Mutta mukavaa Marraskuuta, yrittäkää jaksaa tätä pimeyttä, keksikää keinoja millä selättää alkava kaamosväsymys, minä odotan omaani Tammikuussa 😀 Moikka ♥

The post Marraskuu ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.

Vuosisadan rakkaustarina

$
0
0

On olemassa kirjoja, joista on tietänyt oikeastaan aina. Jostain syystä ne vain eivät ole kävelleet vastaan, osuneet käteen, päätyneet lukulistan kärkeen. Sitten sattuma luo kohtaamisen tai kustantaja antaa luettavaksi juhlavuotensa klassikkojulkaisun ja kas, sitä huomaa lumoutuvansa ja ihmettelevänsä.

Noin kävi minulle Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinan osalta. Kirjamessujen bloggariaamiselta saimme Tammen 75v juhlajulkaisut eli edeltämainitun ja sitten WSOY:n Suomi 100v julkaisuna Minna Canthin Työmiehen vaimon. Tikkasen kirja näytti ohuelta ja helposti lähestyttävältä. Siispä tartuin siihen samoin tein.

Märta Tikkanen : Vuosisadan rakkaustarina 
Kustantajalta kirjamessujen bloggariaamiaisella

Myönnän. En edes tiennyt tarinan koostuvan runoista. En ehkä olisi siihen edes tarttunut, jos olisin tiennyt. Enhän minä koskaan lue runoja. Paitsi nyt.

Normitarina. Mies juo ja nainen kestää. Miksi tämä sitten koskettaa jostain syvältä ja tuntuu voimaannuttavalta. Ehkä siksi, että nainen ei uhriudu. Hän jää, mutta se on hänen oma päätöksensä. Hän saa olla vahva, kun mies on heikko. Voi halveksia ja rakastaa, vuorotellen, samaan aikaan.

Silti kirjan kuvaukset myös raivostuttavat. Miten ihmeessä se on aina nainen, joka kantaa vastuun lapsista, kodista, miehestä ja mies vain kirjoittelee ja kärsii luomisen tuskaa. Nainen kirjoittaa yöllä, kun on hetki aikaa, kun lapset nukkuvat ja mies on viimein sammunut raivostaan. En ymmärrä. Vaikka kuinka rakastaisi, vaikka kuinka kokisi itse pääättävänsä, miksi ihmeessä päätös voi tarkoittaa jäämistä. Kun on ne lapsetkin.

Minä katson asiaa ulkopuolisena. En ole (onneksi) alkoholin kiroista kärsinyt sen paremmin lapsuudessani kuin nyt omassa perheessäni. Silti reagoin ja jossain sisällä sattuu. Se taitaa johtua kielestä. Siinä on jotain niin raakaa ja paljasta, että omakin iho kuoriutuu vereslihalle. En yhtään ihmettele tämän kirjan klassikkoasemaa. Onneksi se tuli kirjoitettua, vaikka sitten varastettuina hetkinä. Ehkä se siksikin on niin tosi. 

The post Vuosisadan rakkaustarina appeared first on Nelkytplusblogit.


Uudistunut Original Sokos Hotel Vaakuna: täydellinen syntymäpäivä Helsingin kattojen yllä ♥

$
0
0

Original Sokos Hotel Vaakuna uudistuu

Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Vaakuna Syntymäpäivä sviitissä kuulostaa megabileiltä, glitteriltä, samppanjan virralta ja korkkarien kopinalta – mutta minulle se oli odotettu hengähdystauko syksyn kiireiden keskellä ja sitä kallisarvoista hemmotteluaikaa itselle. Pippaloiden sijaan lasi skumppaa kyllä kelpasi syntymäpäivänä, näköalaillallinen oli mitä ihanin lahja ja pitkät yöunet silkin pehmeissä lakanoissa enemmän kuin toivottua luksusta tämänhetkisessä pikkulapsiarjessa. No ehkä niistä yöunista pystyin…

The post Uudistunut Original Sokos Hotel Vaakuna: täydellinen syntymäpäivä Helsingin kattojen yllä ♥ appeared first on Beach house kitchen.

The post Uudistunut Original Sokos Hotel Vaakuna: täydellinen syntymäpäivä Helsingin kattojen yllä ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.

Espanjassa, osa 4 – Nilkkoja myöten vedessä

$
0
0

Heräsin aamulla kovaan salamointiin. Kun otin korvatulpat pois (nukun matkoilla niiden kanssa, etten turhaan kuuntele outoja ääniä) kuulin sateen ropinaa. Ei mitään kaatosadetta, mutta taukoamatonta ja taivas oli peittynyt paksuun pilvipeittoon.
Luimme, että vellova meri oli vienyt hiekat rannoilta mennessään. Koulut olivat kiinni ja julkinen liikenne pysäytetty. Isoimmilla teillä oli ajokielto tiellä olevan veden vuoksi. Facebookissa oli paljon kuvia, mitä sade oli saanut aikaiseksi.

Tämä meidän talomme on risteyksessä ja vasemmalta tuleva Avenida de Paris -katu laskeutuu mäen päältä tähän kohdallemme. Haemme tuoreen leivän joka aamu läheisestä kaupasta – niin tänäkin aamuna. Ajattelin sateen ropinan perusteella, ettei siellä mitään sen kummempaa ole – sateenvarjo mukaan ja menoksi. 
Kun avasin pihaportin, vettä suorastaan hyökysi mäkeä alas katua pitkin. Mietin siinä tovin, katselin josko voisin mennä jalkakäytävää pitkin mäen päälle ja sieltä kadun yli. Ja niin meninkin, mutta vesimassa virtasi sielläkin niin, että ei auttanut muu kuin lähteä talsimaan kohti kauppaa. Lenkkarit, sukat ja farkunlahkeet kastuivat hetkessä litimäriksi ja niin lompsuttelin kaupalle ja takaisin – kirjaimellisesti kahlasin vedessä nilkkoja myöten. Ei tarvinnut enää väistellä virtoja. 
Meidän mielestämme tässä ei tapahtunut oikeastaan mitään. Miten tuhot voivat olla niin suuret tuolla sademäärällä? Ehkä viemärit eivät vain vedä… Kyse ei ollut kuitenkaan varsinaisesta rankkasateesta.
Kämpillä kiehautin kahvit ja syötiin perusaamupala: tuoretta maalaispatonkia, serrano-kinkkua ja vuohenjuustoa. Kenkien sisään sanomalehtipalleroita, niin että saan ne huomiseksi jalkaan. Kävimme  päivällä kaupassa ja kokkasimme vaihteeksi doradaa sitruunapastan kera. Päiväretki Cartagenaan siirtyi huomiselle ja minä sain vihdoinkin viilattua tätä blogin ulkoasuakin kuntoon.
Tämmöinen päivä täällä tänään. Mitäs teille kuuluu?
Maarit

The post Espanjassa, osa 4 – Nilkkoja myöten vedessä appeared first on Nelkytplusblogit.

Kermaiset kinuskitötteröt

$
0
0

Kiva viikonloppu oli taas Karkkilassa.
Tällä kertaa somelomailin oikein urakalla ja en kuvannut vahingossa mitään.
Kirpparilla käytiin ja muutaman löydönkin tein, niistä sitten myöhemmin.
Eilen vietettiin kansainvälistä miestenpäivää.
Meidän perheessä miehille valmistui jo sunnuntai-iltana herkkuja.
Aloitin herkkujen tekemisen sulattamalla lehtitaikina levyjä.
Levyjen sulattua, leikkasin ne pystysuunnassa neljään osaan.
Sitten tein foliosta pitkulaisia pötkylöitä (voi hyvä tavaton tätä minun selitystä).
Kiinnitin aina 6 lehtitaikinasuikaletta yhteen ja kieritin sitten ne foliopötkylän ympärille.
Lopuksi voitelin tötteröt kananmunalla ja paistoin uunissa 225 asteessa 20 minuuttia.
Kun tötteröt (vai olisiko putkilot parempi sana näille?) ovat jäähtyneet, voi foliot vetäistä pois.
Onnistuivat hyvin!
Tötterön sisälle puristetaan vähän kinuskikastiketta ja sitten täytetään kermavaahdolla.
Kermavaahdon  makeutukseen käytin tomusokeria, sillä saa kestävämmän vaahdon aikaiseksi.
Päälle vielä tomusokeria ja koristelut kinuskikastikkeella.
Kinuskikastike on kaupasta valmiina ostettu.
Helppoja herkkuja vai mitä?
Minä sitten menin ja sain itselleni flunssan.
Nyt ei töistä vaan parane olla poissa, kun kahdestaan työkaverin kanssa pidetään paikkaa pystyssä.
Toivottavasti menee ohi yhtä nopeasti kuin tulikin.
Ihanaa tiistaita teille kaikille <3

The post Kermaiset kinuskitötteröt appeared first on Nelkytplusblogit.

Pellavaa ja satiinia

$
0
0
Yhteistyössä Cellbesin kanssa
sisältää mainoslinkkejä

Meillä on käytetty valkoisia pussilakanoita, joita aikoinaan saimme häälahjaksi ja nyt ne alkavat oikeasti hajota käsiin. On ollut pakko heittää niitä pois ja toivoa, ettei se avioliiton onni nyt katoa. Häälahjoja kun ei saisi heittää pois, ettei mene onni mukana. Oletko koskaan kuullut tästä? Hassua, miten aikoinaan ollaankin keksitty kaikkia hölmöjä uskomuksia.

Olen jo pitemmän aikaa haaveillut pellavapussilakanoista ja kuitenkin siirtänyt niiden ostoa, useamman kerran. Olen pitänyt pussilakanoita suhteellisen kalliina investointina ja todistetusti mikään ei todellakaan kestä ikuisesti.  Niin paljon olen kuitenkin kuullut pellavatuotteista hyvää. Pehmoisuudesta ja käytön huolettomuudesta, koska niitä ei tarvitse silittää, sillä ryppyisinäkin ne ovat trendikkäät ja mukavat. 

Huoletonna olen aina ollut vuodevaatteiden suhteen, enkä jaksa niitä silitellä, kaikkien kauhistukseksi. Minulla ei vain ole ollut aikaa, saati intoa niiden silittämiseen. Hyvin on pärjätty ja nyt nämä pellavaiset vuodevaatteet alkoivat kiehtoa niin paljon, että tilasin ne, kun tein yhteistyötä Cellbesin kanssa. Tuntuvat sopivan niin trenditietoisen, kuin boheeminkin kotiin. Muotia tämä pellava on ollut jo jonkin aikaa, joten ei näytä suosio hiipuvan ja lisäksi pellavan kasvatus ei kuluta niin paljoa luontoa, kuin esimerkiksi puuvillan, joten siitä iso plussa.

Aamutakit ovat sellaisia, että nekin tulee kulutettua aivan loppuun saakka ja minun valkoinen aamutakkini on jo niin kulahtanut, että olikin jo aika löytää uusi sen tilalle. Kimono, jonka löysin ja tilasin Cellbesiltä, oli kaunis kuvioltaan ja satiinia, joten ihastuin siihen täysin. Olen enemmän satiinin ja silkin perään, kun tulee kyse yöasuista ja aamutakeista. Tällä kertaa halusin valita  pitkän aamutakin, aikaisemmat ovat olleet polven yläpuolelle, joten vaihtelun vuoksi pitkä miellytti. 

Yllätyin, että koko sopi hyvin myös tuon pituuden suhteen, vaikka sitä hiukan epäilin aluksi, kimonoa tilatessani. Olen siis 157 cm pitkä, joten jos malli on 175 cm, kuten yleensä, niin pelkäsin, että kompastelen liian pitkään takkiini. Huoli oli turha, se oli juuri sopiva. Huomasin, että kimonoa tilatessa, siihen oli mainittu myös tuon takin pituus, joten hyvä, että kaikki oli ilmoitettu selkeästi.

Japanilaistyylinen satiinikimono ja pellavaiset vuodevaatteet sopivat hyvin yhteen. Vaikka pellava onkin hiukan rouhea materiaali, tässä tapauksessa suloisen pehmoinen, niin kiiltävä satiini saattaisi riidellä sen vierellä. Minusta ne kuitenkin ovat kuin hyvä avioliitto. Pieniä vastakohtaisuuksia pitääkin olla, sillä muuten elämä olisi hiukan tylsää ja mielenkiinnotonta.

The post Pellavaa ja satiinia appeared first on Nelkytplusblogit.

Viime viikon happeningit ja sekoilut

$
0
0
Viime sunnuntaina oli Mikki Hiiren 90-vuottissynttärit. Tämän olin jo kesällä iskenyt kalenteriin, ettei taatusti unohdu onnitella Mikkiä, Mikin tärkeänä päivänä. Mieheni tähän hyväntahtoisesti tokaisi “hullu”. Hei onhan Mikki Hiirellä oma tähti Hollywoodin Walk of Famella, aika kova kaveri tuo Mikki ja esiintynytkin aika monissa elävissä kuvissa. 
Tilasin maailman kauneimmat talvisaappaat, mutta omat koipeni eivät sitten olleet maailman kauneimmat niille. Näin ei ole käynyt koskaan, ettei olisi saappaat mahtuneet meikäläisen koipiin, mutta kerta se ensimmäinenkin. Kyllä tämä pani miettimään, että joulukinkut, suklaarasiat ja kaikki vielä tuloillaan, että voi elämän kevät, ei tästä aikuisen naisen elämästä tule yhtikäs mitään. 

Pisti myös silmään, että koivet on vielä eriparia eli eri paksuiset, sillä toinen vetoketju meni toiveikkaasti paljon ylemmäs, kuin toinen.

Oli näissä kokomerkintä ja se oli nro 1, tuon koon onnellisesti sivuutin harhaisena koivistani, että ne on yhtä kapoisat, kuin teininä, tuo vartaloni mukamas ikuinen ja paras piirre. Mutta näin ei ole kuulkaas enää, maan vetovoima on nyt ulottunut jo meikäläisen pohkeisiinkin tai ei tässä oikeastaan mikään edes valu alaspäin vaan olen sellainen tasainen pallo.

No en tästä lannistu vaan vaihdoin kenkulit nilkkamallisiin glitterisiin, sillä uskon, että kimaltavat kengät keräävät katseet itse kenkiin, eikä meikäläisen pulleisiin pohkeisiin. Muutenkin iloa ja säkenöintiä elämään. Mitä vanhempi, sen kovempi kimallus, kimallus säkenöittää rypyt pois.

Tilasin muuten Ellokselta glittermekon, Maiju tilasi myös, halutaan olla samikset. Nyt mekko on ollut Elloksen pussissa monta päivää ja arvaatteko miksi, en uskalla kokeilla sitä päälle, mitä jos sekään ei mahdu, sitten syöksyn kyllä ankeutukseen…. 
Meillä on tulevana lauantaina Tuhkimo-baletti Maijun kanssa ja niin kovin mukavaa olisi olla samoissa mekoissa, mutta mahtuuko oma vai ei…. 

Jälkihuomautus, mekkohan on täydellinen ja loistaa marraskuun pimeydessä paremmin kuin tuhat joulukuusta yhteensä ja sehän on rehellisesti se tarkoituskin. 
Sunnuntaina kävin sitten kaupassa ostamassa yhtä sun toista tarvittavaa ja tarpeetonta ja kotona eteisessä huomasin, että housut oli sitten väärinpäin. Alaselästä ei ehkä kukaan huomannut niitä pesulappuja, mutta onhan nuo saumat aika töröttävät ja ikään kuin huutomerkkinä tuossa. 

Näissä häpeällisissä tilanteissa aina jälkikäteen tulee hetkeksi todella tyhmä olo, että siellä olen iloisena ja ystävällisenä jutellut kaupan kassan kanssa ja hymyiliköhän hän ystävällisesti jutuilleni vai pöksyilleni. “Paikallinen kylähullu”, totesi tähän rakas mieheni. 
Samu luopio bongattu taas salaa nukkumasta soffalta, aikamoinen vauveli on toinen kyllä. Itse suloisuus, mutta ne koirankarvat sohvalla ei vaan ole niin ihana juttu ollenkaan. Rehellisesti tunnustettuna, ei hotsita istua tuolla sohvalla oikeastaan juuri yhtään. 

Viime viikolla tuli muuten katsottua kaksi leffaa leffateatterissa. Miehen kanssa “Bohemian Rhapsody”, joka veti tunteet kahdeksi päiväksi aivan sekaisin. En tiennyt, että Freddie oli niin tavallinen ja silti niin omalaatuinen. En tiennyt, että Freddie oli niin sydämellinen. 

Koko tarina ja Freddietä näyttelevä Rami Malek, silkkaa rakkautta, silkkaa tunteiden vuoristorataa ja pidit musiikista tai et, silkkaa neroutta ja fiilistä, joka vei mennessään. Vaikka leffan myötä alho iski, niin kannatti silti käydä katsomassa ja aion katsoa vielä uudelleen. 

Toinen elokuva oli perheen kanssa Ihmeotukset 2 , joka oli 3D-laseilla hieman hämärää katsottavaa. Elokuvan yleistunnelma oli synkkyyden vuoksi aika tumma, siis ihan kirjaimellisesti. Elokuva oli kuitenkin erinomainen ja viihdyttävä, vaikka ei vienytkään tunteiden vuoristorataan vaan liimasi penkkiin tuoksi pariksi tunteroiseksi niin, että olisin voinut käydä välissä vessassa ja jatkaa toisen mokoman leffan parissa. 
Vuonna 2018 olen luultavasti ollut kuitenkin suht kiltti, sillä olen saanut ihastuttavia kosmetiikkakalentereita useamman. Nöyrän kiitollinen niistä kaikista ja täällä tyttärien kanssa sitten availlaan luukkuja ja jaetaan luukkujen tuomat pikkupaketit. Kiitos essencelle tästä ihanasta kalenterista. 

Olen silti ehkä ollut myös sekopäinen ja tuhma haha, sillä Tsemppipeukut kanava on tehnyt parodian meistä Tädeistä. Kovaa kamaa tulossa, peräpuksut, miten vessapaprut roikkuu meikäläisen housuista ja omat hokemat ja Maijun röhkinät. Niin ja kuten tuosta Tädit tubettaa parodian kansikuvasta on nähtävillä, on meiläläisellä aika erikoinen tapa silloin, kun  nuha iskee. 
Miten siellä, mitä tuli mokattua viime viikolla ja aiotko mennä katsomaan tai oletko jo nähnyt kyseiset leffat ja mitä pidit?

Nyt iloista tiistaita kaikille, tänään tapaan ystävää täällä Porvoossa, on siis tulossa kiva päivä. 

The post Viime viikon happeningit ja sekoilut appeared first on Nelkytplusblogit.

Viewing all 13159 articles
Browse latest View live