Nyt on kyllä pimeetä, niin pimeetä ja kyllä sen saa kakistaa uloskin ja valittaa ääneen, kuinka ahistaa, sillä samassa veneessä ollaan koko liki 6 miljoonainen kansa. Tosin aamulla Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinan oivaltavaa postausta lukiessani innostuin hänen ajatuksistaan, että harmaan sävyistä voisikin löytää lempeyttä ja kauneutta. Kun sitten katsoin ulos, yritin nähdä uudella tavalla oman maisemani. Ei se enää niin…

The post Pasta täynnä oranssia hehkua! appeared first on Beach house kitchen.

The post Pasta täynnä oranssia hehkua! appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Majoitussuositus Atlantic Roadin lähellä appeared first on Nelkytplusblogit.

Niin vaan se uusi viikko taas käynnistyy harmaana ja sateisena sekä koulun ja työn täyteisenä, eli kuten huomaatte ei siis mitään uutta tällä rintamalla. Tällä moodilla on menty aika ahkeraan viime ajat, mutta kyllä se tahti tästä himmaantuu hetkeksi, joulukuun alun jälkeen, eli jaksaa jaksaa.

Ei tässä opiskelutyökombossa mitään muuta vikaa ole, kuin vähäiset vapaahetket, jotka on siis oikeasti todella vähäiset- oikeastaan olemattomat, mutta toisaalta kaikkea aikansa. Ja sitä paitsi on tässä paljon hyvääkin. Tänäänkin meillä oli niin hyvä tunti ja maikka aamupäivän, joka antoi paljon eri näkökulmia ja ajattelemisen aihetta omaan työhön ja sen kehittämiseen On aina avartavaa ja itsetutkiskelun paikka nähdä oma tekeminen toisen silmin ja kuulla konkarilta vinkkejä ja viedä ne opit eteenpäin. Iltapäivän opetus ei ehkä sitten uponnut niinkään hyvin, mutta se opiskelusta. tältä erää.

Sunnuntaina minäkin vaihdoin vapaalle ja kiskoin päälleni H&M;ltä ostamaani muhkean neuleen. joka on aavistuksen liian lyhyt makuuni, mutta toisaalta just sellainen neule, jonka sisään on ihana uppoutua kylminä päivinä, eli just se mitä tällä hetkellä kaipaan. Ja kylmähän tuo päivä olikin, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Koska me ei isänpäivää vietelty sen kummemmin muuten, kuin huikattu iloiset onnittelut ukkelille aamulla ja Verbu keitteli siinä kupillisen kahvia iskälle samalla kuin itselleenkin. Siis neitihän normisti keittää kupposen vaan itselleen, ei siis vahingossakaan iskälle, joten ukkeli sit keittelee perässä sen puoli pannua, josta loput laittavat termariin, minkä he sit yhdessä huomaamatta juovat tyhjäksi. Tämä on noiden kahden kahvikissan sisäpiirijuttu, mille he jaksavat heikkopäisinä aina nauraa siis se, että Verbu keittää kahvit vaan itselleen, eikä iskälle, paitsi isäinpäivänä. Outoja <3

Minä jäin miettimään sitä, kun meillä ei ole tapana, ei ole ikinä ollut, viettää mitenkään kummemmin isänpäivää taikka äitienpäivää, että onko tää teidän mielestä kauhean kummallista?
Siis toki toivotetaan hyvät isäin- tai äitienpäivät ja soitetaan vanhemmille/isovanhemmille, mutta ei muuten. Silloin kun lapset olivat pieniä, tekivät he aina päiväkodissa kortit, jotka annettiin heti aamusta, mutta ei meillä osteta lahjoja tai kokoonnuta yhteisille päivällisille tai brunsseille kyseisinä päivinä. Toisaalta se voi johtua toki siitäkin, kun smoni meistä tekee vuorotyötä eikä aina vapaiden järkkääminen onnistu isolla porukalla. Tosin kyllä me synttärit ja muut tärkeät juhlat kokoonnutaan isommallakin väellä. En sitten tiedä miksi juuri kyseinen päivä jää vähemmälle huomiolle, ehkä sitä vaan arjessa huomio toista vanhempana kuitenkin niin, ettei koe tarvetta juhlistaa sitä erikseen tai sitten nätiä pippaloita on vaan muuten ihan tarpeeksi jo, tai kiire vei taas mennessään en tiedä.
Tällaisia pohdintoja päänsärkyisen illan pääteeksi.

Mutta hei ihanaa viikkoa ihan jokaiselle <3

The post Viikonlopun villaneule ja ajatuksia isänpäivästä appeared first on Nelkytplusblogit.

Katalonian eläväinen pääkaupunki Barcelona on noin 1,6 miljonaan asukkaan koti. Kaupunkikuva on yhdistelmä historiallista- ja nykyarkkitehtuuria sekä katalonialaista modernismia. Barcelonan omaleimaisimmat ja tunnetuimmat rakennukset ovat katalonialaisen arkkitehdin Antoni Gaudin käsialaa ja yhä rakenteilla oleva Sagrada Familia on kaupungin symboli. Barcelonan lukuisat puistot, puistikot ja aukiot kutsuvat viihtymään. Kahviloita ja ravintoloita löytyy moneen makuun ja monelle kukkarolle, tekemistä ja näkemistä kaupungissa riittäisi pitkäksikin aikaa. Barcelonaan on helppo tykästyä ja onpa moni menettänyt sydämensä tälle kaupungille. Enkä ihmettele miksi. Silti Barcelonassa kulkiessa en voi välttyä ajatukselta, onko sen viehättävyydestä tullut myös kaupungin kirous? La Ramblan kävelykadulla, El Gòticin vanhoilla kujilla ja tunnetuimpien nähtävyyksien luona vellovat turistimassat alkavat suorastaan ahdistaa. Paikoin lippujonot ovat tuntien, pahimmillaan päivien ja jopa kuukausien mittaiset. Majoitushinnat ovat karanneet pilviin samoin kuin keskustan vuokrat Airbnb:n saatua jalansijaa. Barcelonan valtaisaa turistimäärää katsoessa ymmärrän enemmän kuin hyvin paikallisten ihmisten kyllästymisen meihin matkaajiin. Liikaa on liikaa, joka asiassa. Antoni Gaudin Barcelona Yksi olennainen osa Barcelonan viehättävyyttä (ja sen turistimassojen kirousta) ovat Antoni Gaudin (1852–1926) luomukset, jotka tekevät kaupungista niin omaleimaisen. Seitsemän Antoni Gaudin töistä; Parc Güell, Palacio Güell, Casa Mila, Casa Vicens, Gaudí’s work on the Nativity façade and Crypt of La Sagrada Familia, Casa Batlló, Crypt in Colonia Güell; on liitetty Unescon Maailmanperintöluetteloon. v. 1984 (2005). […]

The post Antoni Gaudin Barcelona appeared first on Nelkytplusblogit.

Vastuullisuus kuulostaa sanana mielenkiintoiselta ja varsinkin kun se liitetään ruuan kanssa yhteen, herää kysymys, että mitä se oikein tässä tarkoittaa? Sain kutsun Silja Symphonylle Vastuullisuusbrunssille ja ruokailun yhteydessä tätä aihetta avattiin meille hiukan enemmän.

Olen jo aikoja seurannut sivusta häkeltyneenä ruokaan liittyvää käyttäytymistä. Muistan lasten syntymäpäiväjuhlat, jossa vieraana olevat lapset olisivat juoneet litratolkulla limsaa, jos sitä olisi tolkuttomasti annettu. Lautanen täyttyi kukkuralleen herkkuja, joihin ei sitten edes pahemmin koskettu. Tuli outo olo, aivan kuin lapset vain olisivat halunneet hamstrata, kun herkkuja kerran tarjotaan, vaikkeivat edes halunneet niitä syödä. 

Lasten käytöksen ymmärrän, mikäli vanhemmat eivät tähän asiaan koskaan ole puuttuneet ja käytöstapoja kasvattaneet. Lapsethan tekevät myös perässä sen, mitä vanhemmat edellä, mallioppimalla.

Laivan hävikkiruoka ja miten siihen on pyritty vaikuttamaan

Laivoilla buffetista, on jäänyt sellainen mielikuva, että ihmiset pelkäävät joidenkin tuotteiden loppuvan, ennenkuin he saavat tarjoiluista osansa.

Olemme perheenä usein risteilleet Tukholmaan ja melkein pakosta, kiinnitin huomioni tähän ihmisten buffet-käyttäytymiseen.  Kun ovet avautuivat, niin useamman kerran meinasin jäädä jalkoihin, kun ihmiset ryntäsivät buffetpöydän ja varsinkin siellä olevien äyriäisten kimppuun. He latoivat niitä hervottomat määrät lautaselleen, kuin eivät olisi ikinä ruokaa nähneet. Kaiken lisäksi, he eivät olleet vielä edes käyneet istumaan pöytään. 

 Ehkä ne äyriäiset ovat joskus loppuneet kesken ja kun sana on levinnyt, niin siitä tämä pelko kenties on tullut. Ikävintä tässä oli tietysti huomata, että ne lautaset eivät tyhjentyneet, vaan puoliksi syötyinä, jäivät siihen pöydälle ja roskiinhan ne lopulta päätyivät. Mikä haaskaus.


Tästä herääkin kysymys, että miten paljon nykyisin laivoilla meneekään roskiin ruokaa? Ruokaa, joka on ollut aikansa esillä, ei saisi enää tarjota uudestaan, sillä kaikki ruoka ei tietysti kestä esillä pitkään, vaan menee pilalle. Miten tähän on pyritty vaikuttamaan?
Ruuan turhaan hamstraamiseen on pyritty vaikuttamaan siten, että 

• ruoka tarjoillaan omilla erityisillä pisteillä, jossa on vaikka; tex mex-pöytä, kalat, lämpimät liharuuat, lasten pöytä; nauravat nakit ja  ranskalaiset, spaghetti ja jauhelihakastike, jälkiruokapöytä yms. 
• lautasten kokoa on pienennetty; ruokaa otetaan vähemmän – sitä jää syömättä vähemmän – ruokahävikkiä on vähemmän
• ruokaa jää silti jonkin verran, joten uusia reseptejä ollaan kehitelemässä näistä hävikkiruuista, mutta tämä on vasta suunnitteluvaiheessa

Mitä sitten vastuullisuus oikein tarkoittaa, kun on kyseessä ruoka?

Kasvisruokailua korostetaan ja sitä suositellaan ravinnoksi joka toiselle päivälle. Kasvisruuan tulee olla maukasta, jotta siitä innostuttaisiin.  Kalaa tulisi syödä pari kertaa viikossa ja kerran viikossa punaista lihaa.

Ilmastonmuutos tulee myös aiheena esiin ja saasteet. Yllätyksenä minulle tuli se, että vaikka suositellaan lähellä tuotettua ruokaa kuluttajille, jotta ei saastutettaisi lentopäästöillä, niin kauempaa tuotettu ruoka, ei lopulta saastuta sen enempää kuin lähellä tuotettukaan.  Ottaen huomioon, mitä kaikkea viljeleminen ja karjan kasvattaminen pitää sisällään.

Kyllä tästä ajatuksia sai ja vaikka en aio ryhtyä kasvissyöjäksi pelkästään, niin ruokahävikkiin on pakko tehdä kotona muutos. Meillä ruokaa menee roskiin, kun usein avataan vaikkapa uusi juustopaketti, vaikka edellisessäkin olisi vielä syötävää ja sitten juusto unohtuu sinne jääkaapin takaosaan ja sinnehän se kuivahtaa. Samoin käy leipien kanssa, koska se tuore leipä houkuttaa tietysti enemmän ja vanha leipä kuivahtaa ja homehtuu todella nopeasti. 
Pitää siis opetella enemmän kokkailemaan niistä jääkaappiin “unohtuneista ruuista”, ennen niiden pilaantumista siis.

Hope-yhdistys

Lisäksi meille kerrottiin Hope-yhdistyksen toiminnasta ja siitä kuinka pienillä jutuilla voi auttaa vaähävaraisia suomalaisia perheitä. Jos ei ole mahdollisuutta muuten auttaa, niin aikaa voi aina antaa ja tarjota apua paikallisen Hope-yhdistykselle. Kovasti on tarvetta tavaroiden järjestelemisessä hyllyihin ja sellainen on heille kuulemma iso apu. Tässä on linkki, mikäli kiinnostus heräsi: https://hopeyhdistys.fi/yhteystiedot/

Tajusin, että olen itsekin tälle järjestölle muutaman kerran tehnyt pusseja varsinkin lakanoista ja pussilakanoista, kun tyttäret halusivat aikuisempaa fiilistä huoneisiinsa ja prinsessat eivät enää iskeneet. Varmasti joku pieni prinsessa on ilahtunut siitäkin pussilakanasta.

Mietin juuri niitä vaatekasseja, joita siirtelen ärsyyntyneenä varaston lattialla, mies vielä ärsyyntyneenpänä, kuin minä. En minä sinne kirpparille kuitenkaan näytä ennättävän, johon olen niitä kerännyt, joten olisi varmasti viisasta lahjoittaa noita hyviä vaatteita juuri Hopelle.

Onko sinulla sama tilanne? Onko sinulla lahjoitettavia ehjiä vaatteita, leluja tai muita tavaroita, joista voisi olla apua ja iloa niitä tarvitseville? Ota rohkeasti yhteyttä paikalliseen Hope-yhdistykseen ja kysele tarkemmat neuvot. 

The post Vastuullisuusbrunssilla appeared first on Nelkytplusblogit.

Yritän aina kovasti vaikken oikein onnistukaan – nimittäin kokeilemaan upeita punaisia huulipunasävyjä. En voi vastustaa syvänpunaisia, burgundia, viininpunaisen viileitä värejä ja niin mielelläni käyttäisin niitä itsekin. Sitä on vain niin jämähtänyt niihin omiin väreihin… Mutta harjoittelu jatkuu ja olen sentään muutamia kertoja jo uskaltautunutkin liikkeelle niissä.
Kokosin tähän niitä hurmaavia huulipunia ja vastustamattomia värejä, joita olen syksyllä saanut pr-näytteinä tänne blogiin.

Matta, samettinen ja moussemainen – ne ovat tänä syksynä huulipunien trendit. Tässä jutussa on toki muitakin uutuuksia ja mukana myös löytö täältä Espanjasta.

Boho Green on ranskalainen, luontaistuotekaupoissa myytävä luonnonkosmetiikkasarja. Kävin syksyllä heidän pr-tilaisuudessaan tutustumassa sarjaan. En tuntenut sarjaa lainkaan enkä ollut kokeillut tuotteita koskaan. Oli kiinnostavaa kuulla, että meikkisarjassa yhdistyvät luonnonmukaisuus, järkevä hinnoittelu sekä eettiset arvot ja sillä on COSMEBIO, One Voice sekä 1 % for the Planet -sertifikaatit.

Pääsin tilaisuudessa Riia Koiviston meikkituoliin ja hän valitsikin kokeeksi jotain ihan uudenlaista väriä huulilleni: ruskean, missä on himppunen roosaa, sen verran että se ei muuta hampaiden väriä kellertävään suuntaan. Olikin ihana väri ja se on tuossa kuvassa oleva, numero 107. Laatu oli myös todella kivan tuntuinen, pehmeän hoitava. Hyvä neutraali ruskean sävy sille, joka haluaa kokeilla ruskeampaa vivahdetta.

Matkoillakin tutkitaan kosmetiikkahyllyt tarkkaan ja täältä Espanjasta löysin hyvän malvanbeigen  nudesävyn Nyxiltä. Lingerie Gloss on aavistuksen peittävämpi huulikiilto ilman helmiäistä. Kuten nimikin kertoo, lähellä ihoa ja ihon sävyä oleva väri ja ihonohut koostumus. Kiva konsepti ja tosi onnistunut nimi. Ja laatu. Sävy on Honeymoon, joka korostaa ja syventää huulten omaa väriä sitä muuttamatta.

Tässä oli kavalkadi syksyisiä vaihtoehtoja ja värejäkin lähes jokaiseen makuun. Kivoja uutuuksia ja uusia tuttavuuksia.

Oletteko löytäneet jo mattaisia punia meikkipussiinne ja minkälaisia ajatuksia ne herättivät? Entäs, vaihdatteko usein huulipunan väriä?

Maarit

* Tuotteet pr-näytteitä ja saatu blogiin testiin

The post Hurmaavia huulipunia – löytyisikö näistä sinullekin? appeared first on Nelkytplusblogit.

Elämässä pitää olla aina tavoitteita…

The post Wäinämöisenlinna Aleksilla tarjoaa upeat puitteet TRE Salonille appeared first on Nelkytplusblogit.

Palleroisille on meidän äiti luvannut antaa uuden kodin

The post DIY koristepalleroinen appeared first on Nelkytplusblogit.

Kanarian saarten kesyttämätön helmi La Palma on saari, joka pitää kokea jalkapatikassa. Mitä useamman kilometrin La Palman kävijä jaksaa taivaltaa, sitä paremmin saaren kauneus hänelle avautuu. Yhdellä patikkaretkellä kun pystyy kokemaan vain pienen osan saaren tarjoamista luontoelämyksistä, ellei sitten vaella saaren pohjoisreunalta eteläreunalle – sekin kun La Palmalla on mahdollista. Hyödyntämällä saaren kattavaa polkuverkostoa pääsee […]

The post Kanarian La Palma – päiväpatikoijan valinta appeared first on Nelkytplusblogit.

*Kaupallinen yhteistyö Kodin 1/ Adtraction Suomi

Postauksen linkit ovat suoria linkkejä, eivät mainoslinkkejä eli en niiden klikkailusta hyödy, eikä niissä ole seurantaa.

The post Kodin sisustus uusiksi appeared first on Nelkytplusblogit.

Tulimme Inle-järvelle Baganista lentäen. Lähin lentokenttä on Hehossa, josta on vielä vajaan tunnin matka Nyaungshwen pieneen kaupunkiin, josta matka jatkui veneellä. Järvellä käytettävät veneet…

The post Inle-järvellä appeared first on Meriharakka.net.

The post Inle-järvellä appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Kahvilasuosituksia, joissa gluteenittomuus on hienosti huomioitu appeared first on Nelkytplusblogit.

Naistenlehtitutkimusten mukaan suomalaisten tärkein meikkituote on ripsiväri. Vaan minä saatan kevyesti kulkea haalein ripsin, mutta en ilman huulipunaa. Huulipuna on kulmakynän (ja muiden kulmavärituotteiden) ohella tärkein meikkituotteeni. Väri saattaa vaihdella laajastikin esim. vuodenajan tai asujen mukaan ja laadun suhteen on jatkuva haku päällä. Etsinnässä on puna joka pysyy, tuntuu ja näyttää huulilla hyvältä eikä kuivata.

Erittäin iloinen yllätys oli Labello Crayon Lipstick*-huulivoide, joka hoitaa huulia ja antaa samalla huulipunan peittävyyden. Kuten kuvasta näkyy tummasta Black Cherry -kirsikasta tuli heti suosikkini ja olenkin käyttänyt sitä ahkerasti. Kivaa sekin ettei terotinta tarvita, vaan tuotetta saa enemmän esiin kiertämällä hylsystä.

Värejä edulliseen sarjaan on tulossa neljä: tumma kirsikka, punainen, koralli ja nude,  joista kokeiltavaksi sain tumman kirsikan nimeltään Black Cherry sekä punaisen nimeltään Poppy Red. Bare Nude -sävy kiinnostaa kovasti ja täytyykin käydä sellainen nudepäivää varten ostamassa, löytyy esim täältä KLIK

Huulikiillot eivät käy ( karkailevat hiusjuonteisiin tai tuntuvat tahmaisilta ), rasvaiset eivät käy (karkailevat hiusjuonteisiin tai tuntuvat oudon liukkailta ) ja huulilakat / mattapunat eivät käy (kuivattavat huuliparat korpuiksi ). Voi ei – kovat vaatimukset minulla!

Kirkkaanpunaisesta tyylikkäästä klassikkopunasta aina haaveilen, mutta jostain syystä en ole vieläkään onnistunut löytämään sopivaa sävyä.  Raikasta punaa joka piristää ilmeen, sopii ihon väriin ja kirkastaa hymyn – kokemukseni mukaan klassikkopunat kun harvoin pystyvät tuohon viimeksi mainittuun.  Olen tosiaan huomannut että tietyt sinertävään taittavat sävyt toimivat minulla edukseen eli korostavat hampaiden valkoisuutta.

Tässä vielä kuva tämän hetkisistä talvisuosikeistani. Kaksi oikealla uhkaavasti loppumaan päin; sinihylsyinen ostettu Tallinnasta ja harmaahylsyinen on merkiltään Viva la Diva.

 Olisiko sinulla vinkkiä hyvästä huulipunasta?

* pr-näyte

The post Huulipunafani yllättyi iloisesti – hoitava, näyttävä ja edullinen Black Cherry appeared first on Nelkytplusblogit.

Tämän viikon tyylilyyli on ihana Tuija, jonka olen tuntenut blogien kautta jo monta vuotta, mutta jonka tapasin vasta 2 vuotta sitten ensi kertaa Tampereella blogitapaamisessa. Se oli synkkausta heti ensi hetkestä. Tuija on ns. toiminnan nainen, joka tekee eikä jää vatvomaan tekemisiä, niin kuin eräät (lol). Ja hän on  super sydämellinen, iloinen ja hersyvä. Hänellä, niin kuin meillä kaikilla on juuri se oma tyyli, jota kutsuisin ehkä rennon iloiseksi tai rennon värikkääksi. Erityisesti ihailen Tuijan tapaa käyttää iloisia värejä, keltainen, vihreä, punainen – kaikki on nähty Tuijan päällä.    

Päästetään Tuija ääneen:

Ihana keltainen kukkapaita Lontoosta

Miten pukeudut töihin?

Rennon siististi ja mukavasti, tyylin mekko tai housut+neule. Neuletakki tai poncho on aina mukana. Paitisten pitää olla mukavia ja kiristämättömiä. Farkkuja pyrin välttämään, vaikkei meillä mitään pukeutumiskoodia olekaan. Mukavat kengät on ihan must, käytän jopa lenkkareita. Monet käyttävät töissä villasukkia ja arvatkaa vaan haluaisinko minäkin. Täytyisi ensin löytää (raaskia ostaa) kivat läpsyttimet (bling-bling-Birkenstockit) töihin, jotta tarvittaessa ne voisi kiskaista jalkaan villasukkien kanssa. 

Millainen on luottoasusi?

Eiköhän se ole juurikin tuollainen töissä käyttämäni asu. Toki jos rehellisiä ollaan, eniten käytän varmaan verkkareita/leggareita ja mukavaa paitaa niiden villasukkien kera. Pääasia, ettei kirisitä eikä purista. Ja tässä iässä puen päälleni yleensä sitä mistä itse tykkään ja missä itse viihdyn. Voi olla, että jonkun mielestä jokin vaatekappale olisi saanut jäädä pukematta, mutta en anna sen haitata. Kukaan meistä ei ole täydellinen.

Mikä on suosikkivaatteesi?

Tylsästi vastaan, että tuo kotiasu: verkkari/leggarit, mukava paita ja ehdottomasti villasukat!

Mikä on rakkain tyylilöytösi?

Taidan vieläkin sitä odottaa

Miten pukeudut juhliin?

Meidän elämässä on niin vähän juhlia, että tähän on oikeasti vaikea vastata. Mutta jos juhlat on tyyliin ystävien kanssa iltaa viettämään, vähän rokimmat housut ja siistimpi paita. Jos joku virallisempi juhla, silloin pukeudun mekkoon. Tosin tällä hetkellä vaatekaapissa on juhlamekon mentävä aukko. Ehkä sen hankin sitten, kun tulee ne juhlat.

Mitä et ikinä pukisi päällesi?

Sanomattakin on selvää, että napapaidat eivät ole minun vartalolleni eikä tosin iällekään sopivia. En halua, että pian 13-vuotta täyttävä tyttärenikään niitä käyttäisi (eikä käytäkään). Turkkeja en halua, teko-sellaisia kylläkin voisin käyttää. Sellaiset muovisen näköiset housut ja minihameet on kyllä ehdoton nou-nou.

Kenen tyyliä ihailet?

Enpä osaa tähänkään ketään tiettyä nimetä. Tykkään niin monenlaisista tyyleistä.

Tuoksu? 

Olen vuosia ollut vannoutunut Hugo Bossin tuoksujen käyttäjä, joten niitä löytyy nytkin useampi. Satunnaisia ”vierailijoita” joskus eksyy käyttöön. 

Lempimerkit?

Nyt on oltava rehellinen ja sanottava, ettei mulla ole lempimerkkiä. Ostan yleensä sitä mistä tykkään, mikä jotenkuten sopii mulle ja mihin rahat riittää. Luksusmerkeistä en edes haaveile.

Suosikkinaistenlehti?

Mä oon tosi tylsä tyyppi tähän tyylilyyli-postaukseen, joka on kyllä eittämättä ehdoton lemppari blogisarja. Mutta mä en lue naistenlehtiä, oikeasti. Joskus saatan tilata lahjalehtenä, siis sellaisena ilmaisena itselleni kuukauden Annat, mutta enemmän ole sisustuslehti-ihmisiä, joita niitäkään en enää juurikaan lue.

Viimeksi luettu loistokirja?

Loistokirja on niin suhteellinen käsite, mutta etelän lomalla parisen viikkoa sitten luin Jojo Moyesin Elä rohkeasti ja Lucinda Rileyn Enkelipuun. Tykkäsin molemmista tosi paljon. Kevään jälkeen on lukeminen vähän jäänyt ja näin syksyn tullen ajan vie käsityöt.

TV-lemppari?

Greyn Anatomia, Gilmore Girls, rikossarjat, Suomen kaunein koti, Kotoisa, Koko Suomi leipoo jne. Posse on koko perheen yhteinen ohjelma, jota varten varataan kasa irtsareita.

Viimeisin ostokseni?

Jos siis puhutaan vaateostoksesta, se taitaa olla I love me -messuilta ostamani Vilan pitkä neuletakki. On ollut paljon käytössä. Niin ja tilauksessa on kivat lakerikengät Zalandolta.

Paras kesähankinta?

Taisi olla Birkenstockin varvassandaalit ja Adidaksen Superstarit. Niillä on kuljettu ja paljon. Ja keltainen kukkapaita Lontoosta. Muutenkin kukkakuosit ovat lisääntyneet vaatevarastossani, harmittavasti kukkamekkokuvat epäonnistuivat täysin.

Syksyn ehdoton hankinta?

Oikeastaan en tarvitse juuri nyt mitään, mutta ainahan niitä haaveita on. Jos löytäisi (jos etsisin), niin kunnon nahkainen biker-rotsi on aina hankintalistalla. Uudet chelsea-bootsit haluaisin myös, mustat
sellaiset. Ja vuodenaikaan riippumatta ostoslistalla on pieni laukku sekin ehdottomasti mustana. Ehkä sen ostan itselleni joululahjaksi, jos tontut eivät satu kuulemaan toivettani.

Ensimmäinen muotimuisto?

Tähän tuli heti kaksi muistoa, en vain muista kumpi oli ensin. Toinen oli ala-asteella silloin niin hienot ns. discolenkkarit eli sellaiset korkeakorkoiset. Tosin luokkamme primadonnalla oli tietenkin hienommat ja kalliimmat, eikä tämä nykyään kovin kyseenalaista julkisuutta nauttiva henkikö suinkaan malttanut olla siitä mainitsematta.
Toinen muisto on katkeransuloinen. Isosisko sai mennä kaverinsa kanssa Tampereen keskustaan Mic Macin myymälään ostamaan farkut ja nehän oli tietty nappi-Levikset. Voi sitä kateuden määrää!



Laivalla juhlamoodissa

Luottokorut

Millaisia koruja käytät?

Valkokultaiset sormukset kulkevat aina mukana. Korvissa joko pienet timanttinapit tai helmikorvikset. Nämä kaikki mieheltä saatuja. Ranteessa saattaa joskus killua jotain, mutta nyt on taas vähän simppelimpi kausi menossa, joten korut on aika minimissä. Kaulassa roikkuu joku kolmesta lempparistani.

Kiitos ihana Tuija kun valotit omaa tyyliäsi! Sait aikaan mm intohimon hankkia keltainen paita ja ranteeseen/kaulaan tuollaisen ihanan korun jossa on jokin kaunis ajatus. Muisk!

The post Tyylilyyli: rennon värikäs appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Kodin rakkain huonekalu/esine appeared first on Nelkytplusblogit.

Marraskuu ja harmaus. Se on nyt kaikkien huulilla. Marraskuun tyttönä minua ei haittaa lainkaan, rakastan harmaata. Rakastan kyllä aurinkoakin ja valoa, mutta näillä mennään nyt. Fakta on se, että tällaista on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ellei taivaankappaleet radikaalisti horjahda paikoiltaan. Hyväksytään siis harmaus ja sytytetään kynttilät. Kotoillaan ja nautiskellaan.
Ihmettelen, että miksi viime viikolta on vain muutama instakuva, ehkä olen sittenkin ollut jossain horroksessa, ja töissä.

The post Instagram viikko appeared first on Nelkytplusblogit.

Kello viiden tee, kuulostaa kyllä hyvältä ajatukselta ja vaihtoehdolta ja siihen liittyy varmasti omat rituaalinsa. Tee-hifistelijät määrittelevät tarkasti, kuinka tee haudutetaan ja mitä siihen lisätään ja missä vaiheessa se maitotilkka sinne lorautetaan.

Suomalaiset eivät ole kovin teenjuontikansaa, enemmänkin kahvittelijoita. Itse lukeudun kyllä enemmän kahvi-ihmisiin, mutta ehkäpä minusta saadaan sekakäyttäjä, kunhan perehdyn teen saloihin ensin kunnolla. Tärkeintä on kuuma vesi ja siihen tarvitaan tietysti vedenkeitin. Tytär oli hienovaraisesti vihjaillut vedenkeittimestä jo jonkun aikaa, mutta itse koin sen turhana. Ihan hyvin sen veden kuumentaa mikrossakin, ajattelin,  Sain kuitenkin yhteistyössä testiin Eva Solon kauniin, teräksisen vedenkeittimen, jossa on tamminen kädensija ja jopa mieleni muuttui. Keitin kuuluu Nordic kitchen-sarjaan.

Ensinnäkin sen käyttö on helpompaa, sillä veden voi täyttää kannessa olevan siivilän läpi, joten edes kantta ei tarvitse nostaa pois. Keitin kääntyy alustallaan 360 astetta. Vesi kuumenee nopeasti ja virta napsahtaa päältä pois, kun vesi on kiehuvaa. Keittimessä on tiputtamaton kaatonokka.

Vedenkeittimen kanssa ei tarvitse varoa sitä, että sormet palaa. Mikrossa kuumennettu teevesi kuumentaa myös teekupin, joten se on haastavaa saada mikrosta ulos ilman ongelmia. Usein sitä kiireellä kiikuttaa sen vesikupin pöytään, joten tässä on jo silloin useampi vaara olemassa. 

Tällä Eva Solon keittimellä voi kuumentaa vettä vaikka 1,5 l, joten jokaisen kuppia ei tarvitse kuumentaa erikseen, kuten mikrolla,  jos vaikka kutsuu porukoita kello viiden teelle.Vedenkeitin sopii hyvin myös kattaukseen, sillä sen viileä rosteri yhdistettynä tammiseen kahvaan on kaunis ja tyylikäs katseenvangitsija.

Tee vai kahvi?

Olen aina ajatellut, että kahvissa on makueroja, mutta tee ei maistu miltään. Luokittelen sen siihen kastiin, että juon sitä silloin, kun olen sairaana ja jos maha ei kestä kahvia. Mutta ihana tyttäreni on innostunut teestä, eri mauista ja hän se minua on tässä opastanutkin.

 Messuilta ostimme meille Clipperin eri teelaatuja ja varsinkin minulle ostettiin tuota teetä, joka auttaa nukahtamaan. Se oikeasti toimii, mikäli muistan sitä juoda. Viime yönä meni taas aamun sarastukseen saakka, eikä uni tullut millään. Tänä iltana varmistan teen avulla itselleni rennon fiiliksen nukkumaan mennessä ja nukun varmasti paremmin. Tytär taas käyttää detox ja rise and shine teetä ja kyllä se on varmasti terveellisempää vatsallekin, kuin kahvi. 

Kahvia ilman en kyllä osaa olla, joten aamun kahvittelut ovat ihan okei ja illalla, vaikkapa siinä kello viiden aikaan, voi hörpätä kupin teetä. Tietysti tähän kello viiden teehen oikeaoppisesti kuuluisi maito ja kermakakut, mutta muutama pipari tai keksi käy minulle ihan riittävänä makean tuojana. Ajatus hunajan lisäämisestä teehen ei kuulosta minusta hyvältä, sillä en ole mitenkään hunajan ystävä. Sokeria voisin hieman ripotella, mutta pyrin välttämään sitä. Eri makuja tietysti löytyy teehenkin ja joistakin marjaisista teevaihtoehdoista olen pitänytkin.

 Kylmillä ilmoilla, kotiin tullessa, tee kyllä kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta, joten silloin tällöin töiden jälkeen otan kupin teetä. Jos kahvi ei minua niin kovin valvottaisi, luulen, että kahvi olisi kuitenkin valintani. Mutta minä harjoittelen tätä teen juontia vielä.

Maistuuko sinulle enemmän kahvi vai tee? Millaisesta teestä sinä pidät?

Lisätietoja löytyy täältä.

Vedenkeitin saatu

The post Kello viiden tee appeared first on Nelkytplusblogit.

En ole vuosin ostanut valmisgranolaa vaan teen sitä itse. Yleensä teen kaurahiutaleista, kurpitsansiemenistä ja rusinasta pellillisen granolaa, mutta kvinoasta innostuttuani halusin kokeilla kvinoagranolaakin. Tämä granola suorastaan pullistelee terveellisä siemeniä, mutta kookosokerin ripaus taitaa tehdä siitä enemmänkin viikonloppuherkkua. Todella hyvää joka tapauksessa, tätä teen uudestaankin.

The post Kvinoa-hamppugranola appeared first on Nelkytplusblogit.

Katseltiin eilen miehen ja tyttären kanssa Netflixiltä elokuva “Outlaw King”, joka kertoo 1300-luvun Skotlannin kuninkaasta ja mitä hän joutuu tekemään saadakseen takaisin kruununsa brittien vallalta. Sotakohtaus oli järkyttävä ja siinä väkisinkin tuli mietittyä ihmisen julmuutta, vallanhimoa, hyvän ja pahan ikuista taistelua. On niitä, jotka hyökkää ja niitä jotka joutuvat puolustamaan itseään. 

Uskon siihen vankkumatta, että maailmassa hyviä ihmisiä on enemmän, kuin pahoja ja oli taistelu mikä hyvänsä tai vähäpätöinen, uskon hyvyyden voiman voittavan pahuuden voiman kiistatta, sillä hyvyys kumpuaa vahvuudesta ja pahuus heikkoudesta. Vahvuuden voima on vankkumaton ja hyvyyden rikkinäinen ja täynnä säröjä.

Sain viestiä eräältä Instaseuraajalta, olemme seuranneet toistemme elämää pitkään. Hän kysyi olenko saanut mistään Muumin päivä mukia. No en ole saanut, koska itse olin tuolloin mukin ollessa myynnissä Venäjällä ja ystäväni joka yritti hankkia mukeja meille molemmille kolkutti loppuunmyydyn mukin, myymälän ovea. 

Eräänä pimeänä marraskuun iltana sain kuitenkin viestin, että eräällä Sannalla olisi minulle myydä oma tuplamukinsa ja ihan normihintaan, ilman tavoiteltua voittoa. Uskomatonta ja odottamatonta, mutta niin hyvyyys toimii, tulee puskista, hämmästyttää vastaanottajan, tuottaa valtavasti iloa. Tämä ilohan, jos ilon saisi konkreettisesti napattua kouraansa ja avattua tämän jälkeen kätensä, tuottaa  säteilevää iloa kaikkialle, se leviää ympäriinsä. 

Paketin hain, niin siellähän oli sitten yllärinä muutakin, Pomona-muki, Kultainennoutaja-peltirasia, kaksi vanhaa Blossa-pulloa, joita kerään ja keräily Cocispullo. Sanaton tästä yllätyksestä ja siitä myös miten hyvin toinen tuntee makuni, mutta puhumattakaan kuitenkin juuri siitä, että halusi ilahduttaa kuitenkin vierasta ihmistä. 

Sanaton, sanaton ja sanaton ja silti pää on täynnä sanoja kiitollisuudesta, nöyryydestä, hyvä luo hyvää, hyvän kierteestä ja ennen kaikkea hyvistä ihmisistä. Sydämelliset kiitokset sinulle Sanna niin paljon. Aina kun nautin kahvia tuosta mukista tai vilaisen mukia, muistan hyvyyden ja se on sinun ansiota eli juuri tuo muki on konkreettinen todiste siitä, että hyvyyttä ja pyyteetöntä hyvyyttä on todella paljon. 

Laittaisitteko anonyymit minulle sähköpostilla yhteystietonne osoitteeseen tiia68@gmail.com, niin minä postitan tämän viikon lopulla tai viimeistään ensi viikolla meikkejä teille. Kiitos kaikille muille arvontaa osallistumisesta ja pysykäähän kuulolla, sillä tällä viikolla vielä tulee yhteistyössä Elevenin.fi kanssa teille lahjakorttiarvonta.

The post Hyvät ihmiset! appeared first on Nelkytplusblogit.

Heippa vaan kaikille täältä Costa Blancalta! Taisimme häippästä juuri sopivaan aikaan pois pimeydestä tänne valoisimmille rannoille. Täällä on päivisin noin +20, mikä riittää kyllä mainiosti. Pilvettömänä päivänä aurinko nostaa lämpötilaa niin, että tuuli on erittäin tervetullutta. Ja täällä on tuullutkin lähes päivittäin sillä lailla sopivasti.

Olemme reissussa neljä viikkoa ja siinä joutuu miettimään aika lailla tarkasti, mitä matkalaukkuun pakkaa. Asunnot voivat olla todella kylmiä ja kosteita, niinkuin oli tämäkin tullessamme, kun ikkunoiden ulkopuoliset pimentävät kaihtimet eli persianat olivat olleet ties kuinka pitkään alhaalla eikä aurinko ollut päässyt lämmittämään. Tiesimme tämän, joten matkalaukussa on kaikkea hellevaatteista villasukkiin ja muihin lämpöisiin kotiasuihin.

En miettinyt sekuntiakaan, kun tarjoutui tämä yhteistyö Day Birger et Mikkelsenin laukkujen kanssa. Ne ovat kevyiden, kestävien ja kauniiden matkakassien pro-luokkaa – ja listaan voidaan vielä lisätä ‘kohtuuhintaisten’. Sopii juuri meikäläiselle, tarkan markan tyypille. Ja organisaattorille  

Mallistot vaihtelevat kausittain kuten muotikin ja värejä, kuoseja ja malleja on valtavat määrät. Nyt juuri kaupoissa on näitä ihania paratiisikuvioituja Day Gweneth Paradise Beauty (yllä) ja Day Gweneth Paradise Small (alla) – pussukoita.

Beauty -pussukka on höyhenenkevyt mutta ryhdikäs ja se mukautuu moneen. Sain vinkin SBF:n hurmaavalta Tainalta, että hän pakkaa niihin alusvaatteet matkoille. No minähän tartuin heti tähän ja siihen meni siististi viikattuna kaikki mitä tällä matkalla tarvitsen. Aika paljon kivempi kuin muovipussit. Beauty toimii tietenkin myös kevyenä kosmetiikkalaukkuna, sehän sen varsinainen tarkoitus onkin.
Paradise Beautyn suositushinta on noin 35 e.

Small -versio on itselläni ollut toisen värisenä jo pitkään, joten tiesin ja tunsin ennestään sen moninaiset käyttömahdollisuudet. Tämä on sellainen ‘laukun organisoija’, missä säilytän puhelinta, lompakkoa, huulikiiltoa, avaimia – jopa pieni Olympus-järkkärinikin mahtuu sinne. Kaikki pikkukama kulkee kätevästi mukana eikä niitä tarvitse penkoa laukun pohjalta kassia vaihtaessakaan. Sisällä on pari eri kokoista sivutaskua, joista toinen on puhelimelle sopiva. Eikä mikään estä käyttämästä tätä meikkipussinakaan.

Tämä on matkoillakin hirmu hyvä, sillä en yleensä kanna kabiinilaukun lisäksi erillistä käsilaukkua – ihan mukavuussyistä. Small -pussukka on kompaktin kokoinen ja todella kevyt eikä itsessään lisää kabiinilaukun nykyään niin kriittistä painoa.
Paradise Smallin suositushinta on noin 30 e.

Jos jotain joululahjoja mietitte, niin nämä ovat mielestäni oivia ja käytännöllisiä ideoita – ilahduttaisi varmasti avata tällainen paketista!

Maarit

Laukut saatu blogiin yhteistyön puitteissa.

The post Kevyet laukut – matkailijan tärkeimmät varusteet appeared first on Nelkytplusblogit.