Silloin tällöin innostun pohdiskelemaan jotain asiaa enemmänkin ja sen johdosta saan siitä usein aiheen kirjoittaa täällä blogini puolella. Tämän pohdiskeluni pohjautuu viikolla tapahtuneeseen asiaan, joten pieni alustus lienee paikallaan.

The post Oi aikoja, oi tapoja! appeared first on Nelkytplusblogit.

Vaikka olenkin sydämeltäni kaupunkilainen, rakastan myös luontoa. Onneksi kotikulmilla, alle viiden kilometrin päässä Helsingin keskustasta pääsee vain muutamalla askelella kotiovelta niin metsään kuin merenrantaankin. Monena kesänä elokuuhuni on kuulunut vadelmien poimiminen ihan kotikulmilla. Samalla kun aamiaismarjavarastot ovat karttuneet, olen rauhoittunut työpäivän jälkeen omien ajatusteni kanssa marjapuskissa. Tänä vuonna en saanut vadelmaa lainkaan kuuman kesän kuivatettua kaikki lähiseudun vadelmapensaat. Tuntuu, että kesästä jäi jotain oleellista puuttumaan, niin ihana kesä kuin olikin.

Maalla syksyisin, joskus jopa joulun aikaankin jollei lumi ole vielä maassa vetäydyn viikonloppuna muutamaksi tunniksi metsään poimimaan -tai ainakin etsimään sieniä. Viimeiset suppilovahverot olen yleensä kerännyt joulun pyhinä jollei lumi ole vielä ollut maassa. Tänä syksynä maallakaan ei ole tullut käytyä niin usein kun Siippa on pois marraskuun loppupuolelle. Muutama viikko sitten olin kuitenkin maalla ja suuntasinkin heti metsään. Siellä olin muutaman tunnin omien ajatusten kanssa vain luonnon äänet seuranani ja samalla koin löytämisen riemua sienikorin täyttyessä.

Metsä on hyväksi fyysiselle ja henkiselle terveydelle. Lyhytkin metsässä oleilu laskee verenpainetta ja rauhoittaa sykettä. Epätasaisessa maastossa kulkeminen parantaa tasapainoa ja kehittää niitäkin lihaksia, joita muuten ei käytä. Lisäksi metsän parantavan voiman ja rauhan sanotaan jopa ehkäisevän masennusta. Sieni- tai marjametsässä tunnen kuinka rauhoitun ja stressi -jollei nyt ihan kerralla karise hartioilta niin ainakin helpottuu.

Onneksi tosiaan on lähimetsät ja merenrannat ihan kotimaisemissa Helsingissä. Niistä voi käydä ammentamassa mielenrauhaa ja hyvää oloa.

Luonnossa ja itse asiassa joka puolella haluan kulkea kaikki aistit avoinna. Haluan näkemisen lisäksi kuulla mitä ympärilläni tapahtuu; en ole hankkinut kuulokkeita, vaikka blogiyhteistyönäkin niitä on tarjottu. Metsässäkin kuuntelen musiikin, podcastien tai äänikirjojen sijaan luonnon ääniä; keväällä palaavien lintujen laulua, loppukesän sirkkojen siritystä ja näin syksyisin tuulen suhinaa ja meren kohinaa. Luonnossa toki usein vaivun ajatuksiini, mutta taustalla kuuluu silti rauhoittavia luontoääniä.

Vaikka televisiota Netflixiä tai Areenaa tulee katsottua usein iltaisin, makuuhuoneeseen meillä ei ole haluttu televisiota. Älylaitteitakaan ei iltaisin tuoda makuuhuoneeseen. Olen säätänyt sekä puhelimen että tabletin näytön siirtymään näkökyvyn suojaamistilaan illasta aamuun; ruudun valo himmenee ja värin sävy lämpenee, toimii samalla myös merkkinä, että laitteet olisi nyt hyvä laittaa pois. Sinisen valonhan sanotaan häiritsevän yöunta. Jollei sinulla ole jo tämä toiminto käytössä; näkökyvyn suojaaminen löytyy useimpien puhelimien/tablettien asetuksista kohdasta Näyttö.

Olen myös kaikista laitteista kytkenyt päältä ylimääräiset ilmoitukset. Vain messengerin ja tekstiviestin merkkiäänet ja saapuvat puhelut olen pitänyt päällä, sillä niitä käyttävät lähimmät ihmiseni. Töissä aiemmin kuvaruudun alakulmassa vilkkuivat saapuvat sähköpostit. Se häiritsi keskittymistä, sillä niitä saattaa tulla toistasataa päivässä. Kytkin tämänkin toiminnon pois päältä, tekeminen rauhoittui ja keskittyminen parani heti.

Illalla sängyssä luen muutaman sivun kirjaa tai lehteä. Lukeminen rauhoittaa, mutta yleensä en jaksa lukea pidempään kuin juuri muutaman sivun, vaikka olisin vetäytynyt sänkyyn ajoissakin. Välillä etenen hyvienkin kirjojen kanssa todella hitaasti.

Vaikka kahvi on piristävä juoma, aamiainen latenjuonteineen on yksi päivän rauhallisista hetkistä ja lempeä nousu uuteen päivään. Viikonloppuisin aamiaisen ja lehden äärellä kuluu helposti toista tuntia. Arkisinkin koetan raivata aamuun tilaa heräämällä vähän aiemmin rauhalliselle aamiaishetkelle. Lehteä en usein ehdi lukea kokonaan, jatkan sen lukemista illalla. Meille tulee edelleen paperilehti, sitä rauhoittuu lukemaan perusteellisemmin kuin näköisversiota netistä. Lehden lukeminen on minulle tärkeää, pirstaleiset pikku-uutiset netistä eivät anna samaa sisältöä kuin perusteellisemmin käsitellyt uutiskatsaukset ja syventävät artikkelit.

Mitä vinkkejä sinulla on rauhoittumiseen?

The post Rauhoitutaan appeared first on Nelkytplusblogit.

Usein minua pyydetään postaamaan meikkipussini sisällöstä juttu. Vuosien varrella suosikit saattavat vaihdella, ja monesta on uskonut tulevan luottotuote, jota ei ikinä vaihda, niin onkin käynyt niin, että vielä parempi on löytynyt. Nykyisessä sisällössä on jo monta suosikkia, joista en luovu, ne ovatkin olleet matkassa jo vuosia, vanhan loppuessa käynyt vain ostamassa uuden. Helppoa!

The post Meikkipussin sisältö appeared first on Nelkytplusblogit.

Viime kuu oli taas melkomoista haipakkaa niin töissä kuin muussa elämässä. Perinteisesti lokakuu onkin kirjanrakastajan kiireisin kuukausi, kun kirjamessut pyörähtävät käyntiin niin Turussa kuin Helsingissä. Minäkin ehdin piipahtamaan molemmissa, vaikka messukunto taisi olla tänä vuonna vähän vajaa ja aikataulut noin muuten liian pullollaan kaikenlaista.

Turun Kirjamessuilta parhaiten jäivät mieleen lapsille järjestetyt lukuhetket. Kuopus keskittyi innoissaan molemmat vartit ja hänen lukulistalleen päätyivät Ebba ja Rosvolat.  Äidillä taas menivät messut vähän kattiloiksi.

Helsingin kirjamessut menivät enemmänkin bloggaritouhuksi sekä illallisen että aamiaisen parissa, mutta ehdin sentään vähän virallistakin ohjelmaa seuraamaan. Tänä vuonna valinnanvaraa olikin melkein ähkyyn saakka. Oli hauska lukea kirjoituksia messusuunnitelmista sillä aika vähän oli samoja juttuja eri bloggaajien listoilla. Vaihtoehtoja riitti. Hieman hirvittivät etukäteen uuden ohjelmajohtaja Ronja Salmen puheet valikoiman laajentamisesta myös perinteisen kirjallisuuden ulkopuolelle – pelkäsin turhaa markkinatunnelmaa ja krääsää. Kirjamessut olivat kuitenkin ihanasti raikastuneet uusista tuulista. Kirjat olivat keskipisteenä, mutta ehkä hieman leveämmällä pensselillä. En yhtään ihmettele uutta kävijäennätystä.

Kirjamessujen lisäksi piipahdin parissa muussakin tapahtumassa, joista varsinkin Tomaattimopo ja muita ruokakuvia -näyttelyn avajaiset olivat varsinainen viikon piristys. Jouluakin ehdin jo vähän fiilistelemään HKn Joulu -tilaisuudessa, mutta niistä kinkuista sitten vähän myöhemmin. Kun ajattelee, että näiden “omien juttujen” lisäksi oli töissä hurja pyöritys päällä ja ehdin piipahtamaan muutaman päivän ajan Pariisissa  palavereissa, huomaa luppoajan jääneen aikalailla minimiin.

Lokakuu oli kuitenkin myös omanlaisensa lukukuu

Kirjastatistiikkani mukaan ehdin lokakuussa lukemaan peräti 14 kirjaa. Suurin muutos aiempiin kuukausiin nähden on se, että äänikirjoja listalta löytyy vain yksi. Sinänsä se ei ole yllättävää sillä kuuntelussa on viimeisen parin kuukauden aikana ollut Waltarin klassikko Mikael Karvajalan seikkailuista. Kaksi kirjaa ja melkein 80 tuntia kuunneltavaa… Ensimmäisen osan sain loppuun lokakuun alussa ja toinen lipsahti muutaman päivän marraskuun puolelle.

Äänikirjojen vähyyteen vaikuttaa myös kuopuksen lukuinto. Hän on innostunut lukemaan itse kirjoja ja useampanakin iltana on äidille ja äänikirjoille viitattu kintaalla. Ei siis liene yllättävää, että omaltakin lukulistaltani on löytynyt peräti 3 lastenkirjaa.

Painajaispuoti ja Kokkiklubi lumosivat lapsen  ja äitikin tykkäsi. Koiramies on Kapteeni Kalsarin veli, joten tokihan se piti lukea. Toto on lukenut kirjan itse, ääneen äidille ja vielä uudelleen ainakin pariin otteeseen itsekseen eli erittäin onnistunut messuostos kyseessä.

Tässä samassa voisin listata myös Toton (7v) lukulistaa. Siltä löytyvät nuo yllämainitut Lukupalat ja Koiramies, sekä 3 osaa Kapteeni Kalsaria. Ninjago elokuvakirjakin on kai erittäin tyyppillinen ekaluokkalaisen pojan suosikki. Pienoinen yllätys oli kuitenkin se, miten hartaasti poika luki Pikku prinssin (Antoine de Saint-Exupéry) itsekseen – se taitaakin olla ensimmäinen “oikea kirja” hänen lukemakseen. Siis kirja, jossa on enemmän tekstiä kuin kuvia. Toinen sellainen oli sitten Hii-o-hoi! Aarre näkyvissä! (Marja Aho) , jonka tarina viihdytti Totoa parin illan verran.

Saa nähdä jatkuuko lukuinto – ainakaan kirjoista ei ole puutetta. Tyhjensimme isoveljen laatikosta ison kasan juuri ekaluokkalaiselle sopivia, joten nyt on olohuone täynnä sekä äidin että pojan lukupinoja…

Mutta siis… 

Omiin lukemisiini palatakseni. Loput kymmenen kirjaa listalla koostuvat osittain nopealukuisista keittokirjoista. Tulin hankkineeksi niitä sekä messuilta että Ad Libriksen alesta. Kaksi ehdin jo käydä läpi lokakuun aikana. Hellapoliisin Pikkukokki keittiössä vie riemastuttavasti vähän retromman keittiön helppoihin resepteihin ja vähemmänkin kokannut saa vaihekuvista hyvää tukea toimiinsa. Tonnikalapannaria syötiin jo useampaankin kertaan ja se upposi mainiosti myös Dungeons & Dragons-pelin pyörteissä touhuaviin teineihin.

Lisäksi ostin alesta pari Leila Lindholmin leivontaan keskittyvää kirjaa ja niistä tuli jo luettua ensimmäinen vaikkakin hänen sarjassaan toinen Vielä yksi pala. Huomaan nykyään nauttivani  enemmänkin vähän perinteisempiin resepteihin keskittyvistä keittokirjoista. Jonkinlainen vastavaikutus näköjään kaikenlaisiin trendikkäisiin superfood/vege/kikkailu-kirjoihin.

Fantasiaa edustivat tällä kertaa Erika Vikin trilogian toinen osa Seleesian näkijä ja Jessica Townsendin nuortenkirja Morriganin koetukset. Molemmista pidin ja niihin palaan blogissa vielä myöhemmin. Dekkareitakin luin lokakuussa kaksi eli  Risteyskohdat (Elly Griffiths)  ja  Anopinhammas (Eppu Nuotio).  Olen pitkään jostain syystä kiertänyt Griffithsin kirjasarjoja, mutta nyt voin kahden kirjan (ZigZag Girl oli toisesta sarjasta) sanoa, että eivät ole hullumpia. Nuotion Ellen Lähde-sarjan toinen osa puolestaan on ihan mahtavaa pehmodekkari, joka soi nautinnollisia lukuhetkiä syysloman harvoihin vapaahetkiin. Taisipa Ellen koukuttaa minut seuraansa yösydännäkin

Vähän dekkarimaisia piirteitä oli aina välillä myös minulle ihan superharvinaisessa tyylilajissa eli tulin lukeneeksi bisnekseen liittyvän kirjan…  Paranoidi optimisti (Risto Siilasmaa) oli ihan sujuvaa luettavaa, vaikkei sinänsä tyylillisesti suurta kirjallisuutta. Nokian käänteet hallituksen jäsenen ja sittemmin puheenjohtajan näkökulmasta ovat tietysti mielenkiintoisia, vaikka skenaariotyöskentely ja tulevaisuuteen uskovan riskianalyysit eivät kirjan teoriaosuutena sinänsä olekaan uusia juttuja. Yllättävän harvassa yrityksessä niitä tosin toteutetaan puheista huolimatta käytännössä, joten nostan hattua, jos näin Nokia hallituksessa toimitaan.

Lokakuusta tekee erityisen sekin, että tulin lukeneeksi toisenkin työelämään liittyvän kirjan, tosin vähän filosofisemman ja siinäkin minulle outoa lukemista, etten  yleensä tartu mihinkään “itsensäparannus”-kirjaan. Together is Better – ALittle Book of Inspiration (Simon Sinek) tuli työprojektin kautta käsiini ja olikin ihan inspiroivaa luettavaa, vaikka samalla toisaalta masensikin. Ei ole helppoa löytää omaa johtotähteään saati sitten heittäytyä kokonaan sen seurantaan.

Olen näköjään yllättänyt itseni lokakuussa monessakin tyylilajissa, sillä luin myös novelleja ja jopa runoteoksen. Kohuttu ja kehuttu Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (Lucia Berlin)oli aiheuttanut minussa vähän epäileviä ennakko-odotuksia. Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että liityin kehujien kuoroon. Näissä tarinoissa on jotain niin viiltävän rehellistä ja kaikesta huolimatta elämänuskoista, että ne pääsevät ihon alle.

Ihon alle sujahti suoraan myös Vuosisadan rakkaustarina (Märta Tikkanen). En edes tiennyt sen olevan kirjoitettu runomuodossa, aiheesta oli aavistus. Jäin kirjan lumoihin, mutta nyt en saa siitä aikaiseksi bloggausta. Se on edelleen kesken.

Marraskuu on alkanut aika harmaana, mutta onneksi on tiedossa monenlaista ohjelmaa – ja ainahan on kirjat. Messutarjousten jäljiltä lukemisen puute ei ihan heti iske.

The post Lokakuun luetut appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Kultaa, mustaa ja hopeaa appeared first on Nelkytplusblogit.

Vieteristä tehty persoonallinen valaisin

Valojen ripustamiseen meni eniten aikaa, mutta se kannatti tehdä huolella, jotteivat tipahtele helposti pois. Kierrätystäkin tässä tuli hienosti. Sitä toista vieterin puolikasta tytär jo kyselikin minulta, joten ehkä hänelle tehdään jossain vaiheessa samanlainen valaisin.

Eikö tullutkin hauska! Tämä antaa kivasti lisävaloa eteiseen ja on mukavan persoonallinen erikoisuus valaisimena. 

Joku on tämänkin jo varmasti aiemmin toteuttanut, joten en ole tätä itse keksinyt. Onko sinulla hassuja tai persoonallisia esineitä, joista olet kehittänyt valaisimen?

*Yhteistyössä Tokmannin Kotikulta-sarjan kanssa

The post Vieteristä tehty persoonallinen valaisin appeared first on Nelkytplusblogit.

Ympäristöasiat ja maapallon lämpötilan nouseminen ovat puhuttaneet paljon viime viikkoina. Otin itse osaa Ilmastomarssiin 20.10. ja vietin myös viime keväänä “Muovitonta maaliskuuta”, josta kirjoittelin myös tänne blogiin. Silloin minua kummastutti miksi suuret muotitalot olivat SS18 muodissa vaatettaneet mallit päästä varpaisiin muoviin? Muoviton maaliskuu oli tempaus, joka lähti leviämään somessa. Sen tarkoituksena oli maaliskuun aikana vähentää kertakäyttöistä muovin kulutusta ja kiinnittää myös samalla huomiota omiin kulutustottumuksiinsa.

“Kuten me kaikki tiedämme on muovin päätyminen vesistöihin ja ympäristöön todella suuri maailmanlaajuinen ongelma. Tyynellämerellä pyörii valtava kuuden Ranskan valtion kokoinen jätelautta, joka koostuu pääasiassa muovipusseista ja -pulloista. Eikä se valitettavasti ole ainoa jätelautta maailman merillä…” postaus Muoviton maaliskuu 20.3.2018

Tutustuin SodaStream hiilihapotuslaitteeseen melkein tasan vuosi sitten ensimmäistä kertaa. Tästä voit kurkistaa miten “lapsuuden unelmani toteutui” ja minusta tuli vannoutunut SodaStreamin Spiriten käyttäjä. Olen aina juonut hanavettä mutta pitänyt myös paljon “vichyn” mausta joten nyt vuodenpäivät on meillä ahkerasti hiilihapotettu maailman parasta vettä. Haluan myös aktiivisesti vähentää omilla kulutustottumuksillani muovin käyttöä jokapäiväisessä elämässäni.

Sen lisäksi, että mineraalivesipulloja on ikävä kantaa kotiin kannattaa myös miettiä sitä, että muovipullon maatuminen kestää 450 vuotta. Muovijätteen määrä kasvaa noin 9 prosentin vuosivauhtia. Netistä löytyy todella surullisia kuvia näistä valtavista muovilautoista merillä. Mereen päätyvästä muovista kolmannes on juurikin näitä muovisia juomapulloja. Pahimpien kauhuskenaarioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä muovijätettä on merissä enemmän kuin kalaa. Ei kuulostaa kovin mukavalle…

Yksi SodaStream-juomapullo voi elinkaarensa aikana korvata jopa 50 000 kertakäyttöistä  muovipulloa. Jos itse hiilihapotan mineraaliveteni keittiössäni on sen hiilijalanjälki on 60% kaupasta ostettua kuplavettä pienempi. Lisäksi minä säästyn vaivalta raahata ensin täysinäisiä pulloja kotiin ja taas tyhjiä kauppaan. Uudessa SodaStream Crystal -hiilihapotuslaitteessani pullo on myös lasinen, josta tulee suuri PLUSSA! Tämän pullon voin nostaa esille vaikka illallispöytään koska se on tyylikäs.

SodaStream Crystal hiilihapotuslaite on myös esteettisesti sellainen, että se voi huoletta olla keittiötasolla. Pelkistetyn yksinkertainen ja laitetta ei ensisilmäyksellä edes tunnista minusta hiilihapotuslaitteeksi. Arvostan sitä ettei SodaStream laitteessa ole mitään kulmikkaita osasia vaan kaikki on pyöreää ja helposti myös puhtaana pidettävä. Myös lasinen pullo on konepestävä.

Tuotteen mukana tulevalla hiilihapotuspullolla saan tehtyä noin 60 litraa “vichyä”. Erona aiempaan SodaStream malliini on se ettei Crystalissa tarvitse itse veden valmistuspulloa pyörittää laitteeseen kiinni. Crystalissa pullo sijoitetaan pidikeastiaan ja sen päälle lasketaan pidikeastian yläosa. Sitten vain käännät osat toisiinsa kiinni hyvin yksinkertaisesti.

Eli voit itse valita kuinka poreilevaa juomaa haluat. Pääsääntöisesti juon hiilihapotettua vettä ihan sellaisenaan tai sitten voin itse maustaa sitä marjoilla ja hedelmillä. Usein riittää vain sitruunaviipale ja sitruunamelissan lehti tuomaan makua juomaani. Toki SodaStreamiltä löytyy myös erilaisia makutiivisteitä. Lisää SodaStream tuotteista voit lukea tästä.

Ja sitten vielä sokerina pohjalla saan arpoa Marjon matkassa -blogin lukijoiden kesken yhden SodaStream Spirit -hiilihapotuslaitteen. Jätä bloginkommentti kenttään email-osoite, josta sinut tavoitan jos arpaonni osuus kohdalle. Voit osallistua arvontaan myös Marjon matkassa Instagramin puolella. Voit toki jättää muitakin terveisiä minulle koska niitä on aina mukava lukea.

The post Sodastreamilla hiilihapotat maailman parhaan hanaveden + laitearvonta appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Kauneutta kotiin kierrättäen appeared first on Nelkytplusblogit.

Luin eilen ystäväni Keyword:Love blogin Jonnan postauksen riittämättömyyden tunteesta. Postauksessa Jonna myös pohti, voiko tylsä olla onnellinen? Nämä sanat jäivät kaikumaan omaan mieleeni ja aiheuttivat sunnuntaina kaiken taustalla ajoittaista pohdintaa aiheesta. Lisäksi jäin pohtimaan meidän rauhallista Tukholman risteilyä, miten ihana se juuri oli siksi, että se oli niin rauhallisella temmolla risteilty. 

Aika monella mittapuulla olen meinaan nykyään aika tylsä. Ehdottomasti monesti peruttu meno on paras meno ja oma koti, sänky ja sohva yksiä kutsuvampia paikkoja maailmassa. Mutta kun pitäisi jaksaa vielä sitä maailmaakin janota. Kiivetä kenties vuorille, nähdä ennen näkemättömät eläinlajit ja maailman kolkat. Niin monta maistamatonta ruokaakin on, kirjoja lukematta ja seikkailuja kokematta. 

Maailmassa on miljoonia asioita, joita en ikinä tule näkemään, enkä kokemaan ja se on ihan hyvä niin. Mietin mieluiten siitä perspektiivistä mitä olen ehtinyt jo kokemaan. Olen ehtinyt matkustella aika paljonkin, bilettänyt stadin keskustan baareissakin 10-vuoden pätkän. Asunut ulkomailla vuosia ja todellakin risteillyt laivoilla niin monet kerrat, etten enää pysy laskuissa. Olin kesällä kosmonauttihommissa Venäjällä 5vrk, että kyllä tässä aina ajoittain on kuitenkin seikkailtukin. 

Monta vuotta olen jo ajatellut, että jos minun ei koskaan enää tarvitse käydä baareissa, niin se on vaan ihana asia. Eli ihan hevillä ei baareihin enää saa, sillä baarit on osaltani nuoruusvuosina niin nähty. Minulla on toki myös aviomies ja en juo alkoholia paria lasillista enempää, yleensä en sitäkään. Joten en ihan tiedä mitä baareissa ystävien kanssa tekisin, etenkin kun baareissa ei pysty puhumaan musiikin kovalta melulta. 

Se juttelu ystävien kanssa ja kuulumisten vaihto kuitenkin, on se tärkein juttu ystäviä tavatessa näinä hektisinä aikoina. En ihmettele muiden ihmisten paloa baareissa käymiseen, vaikka omalta osaltani se ovi taitaa olla jo suljettu, koska muilla ihmisillä on erilaiset tarpeet ja taustat. 

Meidän viime viikonloppuinen Tukholman risteily oli siksi niin täydellinen, että irrottauduimme kotiympyröistä, meillä ystävillä oli kiireetöntä aikaa toisillemme, ehdimme taas jutella ja päivittää koko elämän ja vähän enemmänkin. Nauttia hyvää ruokaa ja nauttia kiireettömästi Tukholmasta ilman sitä krapulan häivää, joka oli joskus nuorempana seilatessa tuttu tunne Tukholman reissuilla. 

Nuorempana piti olla koko ajan reissu varattuna, jotta oli tiedossa jälleen uusi seikkailu. Nyt haluan harkita muutamat maat mitä tässä kenties ehtii loppuelämänsä aikana koluta, huolella ja tarkkaan. Kyllähän tälläinen ajattelu hieman pystyynkuolleelta omaankin korvaan näin lukiessa kalskahtaa, mutta kun on paljon elämässä seikkailtu, rauhaisaan satamaan pääsy on kultaakin kalliimpaa. 

Mikä on sitten tylsää? Tylsyys voi olla toisen mielikuva toisesta, toisen elämän täytyy olla kauhean tylsää, kun se vaan tekee sitä tai tätä. Mutta kuten Jonna blogissaan pohdiskeli, mitä jos se ei olekaan tylsää, mitä jos meillä ihmisillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet ja erilainen kokema ja tausta. 

Jotkut tykkäävät vaikka käydä tanssimassa ja sehän on vaan ihana asia. Huomaan vaan, että itselleni myöhäiset iltajuhlat ei ole enää se juttu, koska menee aina yöunet. Kun ikää tulee, vallitseva unirytmi on arvokas asia. En edes tykkää käydä klo 21:00 elokuvissa, sillä elokuvakin kiihdyttää, enkä saa hevillä enää leffan jälkeen unta. 

Ehkä olen vanhemmiten jotenkin herkistynyt, sillä nuorena kuittasin univelat nukkumalla vaikka kuinka pitkään päivällä, eikä nuorena toisaalta väsymys tuntunut samalla tavalla. Nykyään hyvin nukuttu yö on paras energiasytyke kaikkeen, levänneenä jaksaa. 

Ehkä aikanaan työuupumuksen aiheuttama vuoden valvomisen pätkä aiheutti sen, että tarkka unirytmi on asia, josta pidän mielelläni kiinni. Tiedostan kuinka herkästi unirytmi voi rikkoutua, sillä hyvä uni luo hyvää unta ja huonot unet johtavat helposti huonon unen kierteeseen ja se on pelottava asia henkilölle, jolle nukkumaanmeno oli joskus pahin mörkö. 

Jotkut sanovat, että olin pienessä huppelissa hauskempi, mutta sehän en ollut minä vaan se oli se huppeli. Joten en kaipaa keinotekoisella aineella luomaani minää vaan olen ihan sinut oman nykyisen tylsyyteni kanssa. Ei kuitenkaan ole asiaa josta en voisi puhua, voin tanssiakin jos tarve vaatii. Riehaantuakin voin yhteisen ilon sekamelskassa. 

Minua ei myöskään haittaa, jos muut nauttii viiniä ja toivon myös ettei muita haittaa, että minä juon mieluiten limukkaa. Yllättävän monissa juhlissa on kyllä runsain mitoin alkoholitarjoilua, mutta meitä tylsiä ei ole huomioitu limukalla. 

Olenko sitten tylsä, koska nautin kotona puuhastelusta, arjen pienistä hetkistä, aah aina vaan se kahvin ensisiemaus aamulla on jumalainen hetki. Tai koiralenkki metsään, kun näkee koiran iloitsevan ja metsän hiljaa kuiskaavan. Miten viikonloppuiltaisin oikein korostuu, miten hyvä kotipesä se koti on ja miten sinne on ihanaa kaikelta muulta kiireeltä välillä kääriytyä. 

Ehkä osaltaan kaikki johtuu siitä, että minulla oli äärettömän hauska ja pitkä nuoruus. Sain perheeni hieman myöhemmällä iällä ja siksi perheaika ja ystävät ovat parasta mitä tiedän, ilman minkäänlaisia merkillisimpiä puitteita. 

Onko minulla sitten hitsin tylsää? Pikemminkin päinvastoin, nykyään vaan saan nautintoni muista asioista eli aika aikaansa kutakin. Eikä mikään ole miellyttävämpää kuin se, että sisäinen levottomuuden liekkini on sammunut jo ajat sitten ja mielessä on useimmiten tyytyväinen rauha. En etsi mitään, ei tunnu että elämästä puuttuu mitään. Rauhallinen hetki voi nykyään olla jopa stimuloivampi, kuin ainainen seikkailu. 

Mikä on sitten tylsyyttä, se on omaa tyytymättömyyttä vallitsevaan tilanteeseen, oli se mitä tahansa. Asiaa ei voi kukaan myöskään peilata toiseen ihmiseen vaan tylsyyden määritelmä on täysin henkilökohtainen. Mikä on minulle riemukasta voi olla toiselle kuolettavan tylsää ja päinvastoin. Kun on sopivalla mitalla kaikkea mitä juuri se oma mieli halajaa, ei koskaan voi olla tylsää, vaikka prosentuaalisen iso tyytyväisyysaste tapahtuisikin siellä kotisoffalla. 

The post Voiko tylsä olla onnellinen? appeared first on Nelkytplusblogit.

Ikinuori Pirkko Mannola täyttää tämän vuoden joulukuussa 80 vuotta. Ja tänä syksynä on ilmestynyt Pirkosta kertova Markku Veijalaisen kirjoittama kirja Elämää! Sain arvostelukappaleen kirjasta ja luin sen melkein yhdellä istumalla. 

Kirja kertoo taiteilijan uran tähtihetkistä. Tähtihetkiä on ollut Pirkolla monta elämässään. Yksi niistä on varmasti ollut Berliinin elokuvajuhlat vuonna 1960. Minua erityisesti kiinnosti tämä Pirkon Berliinin aika, sillä olen käynyt Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 2002. Siellä minä olin suuren yleisömassan joukossa Potsdamer Platzilla. Pirkko puolestaan oli elokuvatähtenä Berliinissä vuonna 1960. Palaan Pirkon Berliinin aikaan jutussani myöhemmin, Berliini on isossa roolissa Elämää -kirjassa. 

Ja Pirkon tarina etenee niinkuin nykymisseilläkin. Seura-lehdin toimittaja Olavi Sääksjärvi keksi Pirkon missivuoden lopussa loistavan idean: Miss Suomi Pirkko Mannola saisi kokeilla kykyjään laulajana. Ja niinhän siinä kävi, että koelevytyksen jälkeen Levytukku päätti tehdä Pirkon kanssa levytyssopimuksen. Ja ensimmäiseksi levyksi valittiin Paul Ankan Diana. 

Pirkko on ollut satoja kertoja lehtien kansissa.

Kun vuosi 1959 lähestyi loppuaan, Pirkko oli kuvannut vuoden aikana peräti neljä kokoillan elokuvaa. Vuoden 1958 missi oli siis filmitähti ja iskelmätähti! 

Kaks’ tavallista Lahtista -elokuva lähti Berliinin filmijuhlille.

Nyt Berliiniin. T.J. Särkkä oli tuonut Berliinin elokuvajuhlille suomalaisia elokuvia vuodesta 1953 lähtien. Vuonna 1960 Suomea edusti Berliinissä Ville Salmisen ohjaama ja T. J. Särkän tuottama iskelmäelokuva Kaks’ tavallista Lahtista. Elokuva oli Reino Helismaan käsikirjoittama. Suomessa elokuva oli otettu hyvin vastaan, mutta Berliinissä elokuva sai murska-arvostelut. T. J. Särkälle elokuvan saama vastaanotto oli karmea pettymys. Mutta arvostelut eivät pystyneet pilaamaan Pirkon iloista juhlamieltä. 

Cary Grant ja Pirkko Mannola

Berliinissä nähtiin niin Cary Grant, Gene Kelly ja Shirley MacLaine kuin myös uuden sukupolven kiinnostavia ohjaajia: François Truffaut, Jean-Luc Godard… jne. Godard toi Berliiniin Jean Sebergin ja Jean-Paul Belmondon – ja heidän tähdittämänsä elokuva Viimeiseen hengenvetoon sai parhaan ohjaajan palkinnon. 

Hotel Am Zoo oli vuonna 1960 filmitähtien asuinpaikka. Ja siellä asusti Pirkkokin. Hotellin pääoven edessä ihailijat odottivat tähtien nimikirjoituksia.

Waldbühnen valtavalla ulkoilmalavalla Pirkko lauloi ja sädehti. Katsomo oli loppuunmyyty. Pirkon ja muut filmitähdet näki yli 22 000 ihmistä. Ja Pirkko tosiaan huomattiin. Hänen luokseen esiintymislavan taakse ilmeistyi herrasmies, nimeltä Hans Roll. Roll ihasteli Pirkon esiitymistä ja kertoi haluavansa esitellä Pirkon Werner Müllerille. Müller oli tullut tunnetuksi Saksassa sodan jälkeen, kun hän perustti RIAS Tanzorchester -nimisen kokoonpanon. Vuonna 1955 Werner Müller levytti Caterina Valenten ja RIAS -orkesterinsa kanssa Malaguena -kappaleen. Tämä levytys nosti kumpaisenkin maailmanmaineeseen. 

Pirko Manola teki useamman levyn Saksassa.

Apu -lehdessä sanotaan näin: “Jälkeenpäin tuntuu oudolta, että Pirkon Saksan aika jäi Suomessa melko vähälle huomiolle. Meillä ei täällä ymmärretty, että Saksan musiikkimarkkinat olivat varsin suuret ja menestyminen niillä oli iso juttu. Hauskinta on, ettei Pirkko itsekään oikein ymmätänyt sitä aikanaan.” 

Tarina Saksasta päättyi vuonna 1963. Ja Pirkko siirtyi sen jälkeen teatteriin. Teatteriura lähti lentoon niin Suomessa kuin Ruotsissakin. 

Pirkko Göteborgissa

Pirkko menestyi loistavasti Ruotsissa. Vuosina 1967-1968 Pirkko näytteli Göteborgin Lisebergsteattern’issa Tyttö sopassa – En flicka i soppan -komediassa.  Pirkko oli pääosassa ja hänen roolinsa oli Marion. Göteborgilaiset ottivat soppatytön omakseen ja komedia esitettiin Göteborgin teatterissa 303 kertaa. Näytelmän näki teatterissa yli 130 000 katsojaa ja se oli siihen mennessä suurin yleisömenestys Lisebergsteatern’issa 

Vastanäyttelijä Gösta Bernhard tarjoilee munakasta Pirkolle.

Ja Pirkon lahjakkuudesta kertoo myös hänen osallistumisensa TTK – Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan vuonna 2008. Pirkon esitykset hurmasivat katselijat. Television ääressä ihmeteltiin, miten nuorekas ja notkea seitsemänkymppinen Pirkko olikaan. Pirkko tuli kisassa toiseksi. Pirkko kertoo näin: “Kun Satu Tuomisto voitti kisan, niin minä valitin Heidille (tyttärelleen), että pahus soikoon, jos minulla ei olisi mennyt se viimeinen cha-cha päin seiniä, niin minähän olisin voinut vaikka voittaa! Mutta Heidi sanoi napakasti, että ole nyt mamma vähän realisti. Sinä olen kuitenkin 70-vuotias ja tulit sentään kakkoseksi! 

“Wau! Uskomatonta! Olenko minä tosiaan esiintynyt täällä!”

The post PIRKKO MANNOLAN TÄHTIHETKIÄ appeared first on Nelkytplusblogit.

Kaupallinen yhteistyö Flora Ensi viikonloppuna juhlitaan isiä, silloin aamupalapöydästä löytyy niin suolaisia kuin makeitakin ohukaisia! Ohukaisten paistaminen olisi aika työlästä, ellei apuna olisi Flora Kokin salaisuus – juoksevaa voi-, rypsi- ja auringonkukkaöljyseosta. Ei enää sitä pannun vieressä sulavaa pakettia, josta hätiköiden lusikoida rasvaa pannulle, vaan kätevä ja siisti kaatonokallinen purkki, josta annostella juuri oikea määrä rasvaa paistamiseen. Öljyn antama rapea…

The post Kokin salaisuus: täydellinen täytetty ohukainen appeared first on Beach house kitchen.

The post Kokin salaisuus: täydellinen täytetty ohukainen appeared first on Nelkytplusblogit.

Eli taidan olla ihan hyvää mummu-ainesta.

vaikka nämä olivat nyt todella tärkeitä uutisia.

The post Syyskimppu ja arvonnan voittaja appeared first on Nelkytplusblogit.

Kyse on tietysti kirjasta. Minun mieheni on kyllä taiteellinen monella tavalla, mutta pyörii työaikanaan aika proosallisesti liike-elämässä. Joskus mietin, millainen elämästä olisi tullut, jos olisin toteuttanut haaveeni ja ryhtynyt näyttelijäksi ja mieskin jatkanut nuoruudenharrastuksiaan. Ei sellaista tietysti pitäisi miettiä. Ei olisi meitä. Emme todennäköisesti edes olisi kohdanneet.

Pariisikin liittyy kirjaan, sillä sinne sijoittuu osa Kirstin tarinasta. Minäkin tässä käväisin siellä työmatkalla. Kuulostaa tietysti ihanalta, mutta todellisuudessa ehdin nauttimaan “turisteilusta” peräti 15 minuuttia kolmen päivän aikana, kun viimeisenä aamuna aikaisin toimistolle tullessa lähdin kiertämään korttelin edes kerran. Kierrosta ei tietysti yhtään haitannut se, että Pariisin toimistomme sattuu olemaan ihan Eiffel-tornin juurella…

Toki pari kohokohtaa liittyy myös syömiseen (haloo – Pariisi!) Ensimmäisenä iltana lähdimme asiakkaiden kanssa vain haahuilemaan ympäriinsä ja päädyimme kulmabistroon. Varmasti maksoimme paikassa turistilisää, mutta ruoka oli oikein hyvää ja miljöö vähintäänkin viehättävä – vai mitä sanotte kirjahyllyistä ja portailla lekottelevasta kissasta ruokasalin kulmassa?

Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Nyt olen lukenut kaikki Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan tähän mennessä ilmestyneet osat. Viimeisimmässä Kirsti palaa kotiin Pariisista, sormus sormessaan ja vakaana aikomuksenaan perustaa Helsinkiin oma muotihuone. Kuvanveistäjä miehen ura ei kuitenkaan oikein ota auetakseen ja muutenkin tielle ilmaantuu monenlaisia haasteita, mutta topakka Kirsti puskee eteenpäin.

Jälleen kerran kirjassa on parasta aikakauden kuvaus. Vähän tosin jo tuppasi naurattamaankin, miten 20-lukujen kulttuurijulkkiksista ja muista tunnetuista henkilöistä järjestään kaikki istuvat samaan pöytään Kirstin kanssa ainakin kerran ja varsinkin Pariisissa. Toki he tunnetusti tuohon aikaan Pariisin paheita kokeilemassa pyörivätkin ja ilmeisesti juurikin kaikki samoilla nurkilla ja porukoissa.  Katalogi on pitkä aina Paavolaisesta Waltarin kautta pelottavaan Minna Craucheriin…

Taiteilijan vaimo on samalla tavalla elämänmakuinen kuin aiemmatkin osat. Itse asiassa pidin tästä enemmän kuin edellisestä Ruokarouvan tytär -osasta. Siinä kaikki tuntui järjestyvän vähän ihmeellisesti ja vähän töksähdellen, tässä on taas päästy paremmin todellisen elämän tuntuun kiinni. Selvästi kotikenttä toimii niin kirjoittajalla kuin sarjan tyylissä paremmin.

Erityisen mielenkiintoiseksi näin äitinä koin kuvauksen Kirstin raskaudesta, siihen suhtautumisesta, lääkärikäynnistä ja sairaalasynnytyksestä. Meillä on Suomessa kiinnitetty huomiota naisten ja lasten hyvinvointiin jo oikeastaan aika pitkän ajan – ainakin synnytysten ja neuvolakäyntien osalta. Pitää olla kiitollinen. Toisaalta aviomiehen luvan vaatiminen omiin päätöksiin ja pankkiasioihin sai kyllä karvat nousemaan. Varsinkin, kun minä taidan meillä kotona olla se “kukkaronvartija”, jonka toimesta raha-asiat hoidetaan.

Kaikkiaan siis nautin lukemisesta. Vähän jäin tosin kirjassa ihmettelemään toisinaan luvuissa olevia “melkein jotain tapahtuu” -kohtia. Niissä kuvittelee, että seuraavaksi tapahtuu jotain pelottavaa tai kamalaa, mutta sitten tarina jatkuukin vaikka muutaman päivän jälkeisestä ajasta ja pahaenteinen tapahtuma olikin vain ihan arkinen juttu tai unohdettiin kokonaan. Tiedä sitten liekö kyseessä oma jännitystä janoava mielikuvitukseni, vai kirjailijan tahallinen tyylikeino, mutta useamman kerran hätkähdin. Ihan kuin juttu olisi katkennut kesken.

Vetävää ja viihdyttävää historiallista romaania lukee kuitenkin mielellään ja sellaisia Enni Mustosen kirjat ovat aina. Taiteilijan vaimo ei tee poikkeusta ja mielenkiinnolla odotan, miten Kirstin tarina mahdollisesti taas jatkuu…

The post Taiteilijan vaimo ja Pariisi appeared first on Nelkytplusblogit.

Niin sitten vähintäänkin kymmenien tuntien hakemisen tuloksena löysimme tämän nykyisen asuntomme Torreviejasta. Täällä on huomattavasti enemmän uutta talokantaa sekä myös remontoituja, kuten meidänkin ‘townhousemme’ on. Se on käytännössä rakennettu uudelleen ja nykyisen tyylin mukaisesti.

Asunto sijaitsee Los Frutalesin omakotialueella hiukan itään itse keskustasta. Suunta on hyvä, sillä tällä puolella kaupunkia on pitkät rantakävelyraitit. Lännen puolella niitä ei juuri ole ja muutenkin rannat ovat – sanotaanko ei niin kutsuvat. Meri näkyy kattoterassilta ja rantaan on reilu kilometri. Allaolevat kuvat ovat asunnosta ja alueen rannoilta.

The post Lomailua & kokemuksiamme Espanjassa – osa 1 appeared first on Nelkytplusblogit.

• noin 400 gr kesäkurpitsaa
• 1 vihreä chilipippuri hienonnettua (jos et halua liian pikanttia lopputulosta poista siemenet)
• ½ sipuli pieneksi silputtuna
• ½ tl suolaa
• ½  tl raastettua inkivääriä
• 1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
• kourallinen korianterin lehtiä , pieneksi pilkottuna
• 5 rkl kikhernejauhoa
• öljyä paistamiseen

• 2 rkl öljyä (käytin rypsiöljyä)
• 1 iso sipuli
• ripaus kurkumajauhetta
• ½ tl chilijauhetta
• ½ tl juustokuminaa
• 1 tl Garam Masala-maustesekoitusta
• ½ rkl  valkosipuli-inkivääritahnaa  (yhtä suuri määrä jauhettua inkivääriä ja valkosipulia)
• 2-3 tomaattia
• 2 rkl kermaista  kookosmaitoa
• ½ tl suolaa
• 3/4 dl vettä

Kastiketta varten  laitoin kaikki ainekset , öljyä lukuunottamatta,   tehosekoittimeen ( käy hyvin myös sauvasekoittimella ) ,  kunnes kastikkeen ainekset olivat sekoittuneet, mutta ei niin että seos olisi liian hienoksi jauhettu.  Tämän jälkeen lämmitetään öljyä,  mieluiten paistokasarissa,  ja  kastike kaadetaan  paistokasariin.  Kastiketta lämmitetään  keskilämmöllä ensin muutaman minuutin ajan, minkä jälkeen lämpö lasketaan minimiin.   Peitä kasari  kannella,  ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen noin 15 minuutin ajan, tai kunnes suurin osa nesteistä haihtunut ja kastike paksuuntunut. Lisää tämän jälkeen pyörykät varovaisesti kastikkeeseen,  ja anna niiden vain lämmetä kastikkeessa  muutaman minuutin ajan. Ota  kasari pois tulelta ,  ja lusikoi  kastiketta pyöryköiden päälle.  On todella hyvää vaikka riisin kanssa:)   Koristele ruoka korianterin lehdillä.  P.S. Useissa  ohjeissa käytetään kastikkeissa kermaa , mutta korvasin sen kookosmaidolla.

The post Intialainen tomaatticurry kesäkurpitsapyöryköillä appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Maailman ihanimmat huulipunat jälleen! appeared first on Nelkytplusblogit.

Juhlakauden meikissä on metallinhohdetta ja kimallusta

Juhla-aika on koittanut ja monilla on varmasti jo pikkujoulujuhlia ollutkin. Nyt on viimeistään se aika tarkistaa, mitä uutta ja ihanaa on juhlijoille tarjolla. 

Juhlameikkikokoelma Galactic IsaDoralta, on varmasti aika monen mieleen.  Ulkoavaruudesta, tähtisumusta ja futurisista tunnelmista ideansa saanut meikkikokoelma kurkottelee tähtiin, tuoden metallihohteen ja kimalteen silmiin, huulille sekä kynsille.

Aloitan ensin kynsistä, sillä kädet ja kynnet on syytä hoitaa kuntoon, ennen juhlia. Tee perusmanikyyri, eli hoida kädet vaikka kotikonstein, mikäli et ennätä kosmetologin luokse. Olenkin kirjoitellut käsien hoidosta, joten kannattaa katsoa vaikka täältä vinkit. 

Kaunis ruusukulta on minun suosikkini tällä hetkellä, näistä Isadoran lakoista. Uskon kuitenkin, että nuo kaikki kimalteiset sekä mustat, kyllä päätyvät kynsilleni, sillä aikaahan on, koska juhlakausi on vasta alkamassa.

Rohkeat huulipunat metallinhohtoisena, eivät jää kyllä huomaamatta. Onneksi on kolme sävyä, joista voi valita sen oman suosikkinsa; Moonwalker, Space Jewel ja Pink Planet. Huulikiillemäiset punat kestävät todella pitkään ja voit huoletta syödä ja juoda ja punat pysyvät paikallaan.

Silmissä kimaltelevat glitteri-rajaukset hopeana tai kultaisena. Tämä sopii itsekseen tai mikäli haluaa voimakkaamman lopputuloksen, kannattaa rajata eyelinerilla ensin silmät ja laittaa glitterirajaus sen päälle.

Hohde kuuluu olennaisena juhlameikkiin ja maltillisemman hohteen saa Isadoran Champagne Clow Highlighter Weel, kiekosta. Mikäli kuitenkin haluaa enemmän kimallusta, niin ihastuttava kasvoille ja vartalolle suunnatu tuote, Glow drops, antaa upean kimalteen. Sopii ihanasti tähän kimaltavaan juhlakauteen, mutta myös kesällä, hieman päivettyneellä iholla näyttää todella kauniilta.

Silmissä saa kimaltaa upeat, metallihohteiset sävyt valkoisena, hopeisena, ruusukultaisena aina todella intensiiviseen mustaan. 

Ennen juhlia kannattaa tehdä aina harjoitusmeikki, jotta tietää, kuinka tuotteet toimivat ja mitä kannattaa ottaa huomioon. Minä testasin hieman näitä saamiani tuotteita ja tein siitä videon. Tervetuloa katsomaan.

Tuotteet saatu

The post Juhlakauden meikissä on metallinhohdetta ja kimallusta appeared first on Nelkytplusblogit.

Marraskuun 6.päivä joten “Glad Svenska dagen!” vaan kaikille tasapuolisesti sinne ruudun toiselle puolelle! Vanha kansansanonta väittää, että marraskuu on kuukausista julmin. Moni kokee aamuherätykset ihan tuskaksi tässä matelevassa marraskuussa. Aamulla kun kännykän herätys vaatii käskevästi nousemaan lämpimästä sängystä on ihan pilkkopimeää. Ja kun palaat iltapäivällä takaisin kotiin on taas yhtä pimeää.

Päivän pituus on tällä hetkellä kahdeksan tuntia ja vartti Espoossa. Onhan se sentään yli kaksi tuntia enemmän kuin vaikka Ivalossa. Ja päivien lyheneminen vain jatkuu armottomasti aina 22.joulukuuta saakka jolloin on talvipäivänseisaus. Tuolloin päivän pituus on enää vain kuusi tuntia. Mutta jos yhtään lohduttaa niin tämän jälkeen päivät alkavat taas pidentyä hitaasti mutta varmasti. Jippii! Emmekä me maan eteläisissä osissa koe koskaan täydellistä kaamosta kuten Lapissa. Joten siellä vasta pimeää ja kolkkoa onkin.

Viime viikolla törmäsin somessa humoristiseen uutiseen, jossa kerrottiin Forecan mukaan Helsingin olevan Euroopan harmain kaupunki marraskuussa. Tämä “uutinen” tosin pohjautui Hartwallin mainokseen ja kehotukseen viettää “lonkeronharmaata päivää 17.11.” Itse en ko. juomaa voi sietää mutta tässä ajattelutavassa oli jotain viehättävää. Miksi emme juhlistaisi tätä marraskuista aikaa voivottelujen sijaan? Ehkei meidän nyt mainoksen tavoin kannata siirtyä taas terasseille “leikkimään kesää” mutta mielen tasolla näin voisimme tehdäkin.

Jos et vielä omista kirkasvalolamppua niin hanki se. Tehokkainta kirkasvalohoito on jos se toteutuu 5:30-9:00 välillä. Kun juot aamukahvia on juuri oikea hetki sytyttää oma kirkasvalolamppu koska mitä aiemmin annat itsellesi kirkasvalohoitoa sen tehokkaammin se vaikuttaa. Suositus olisi myös jatkaa kirkasvalohoitoa helmi-maaliskuulle ettei väsymys yllätä uudelleen. Kirkasvalolamput ovat ihan tyylikkäitäkin joten miksi et hankkisi.

Koska nyt on pimeää niin otetaan rohkeasti käyttöön ne kausivalot ja koristellaan niillä vaikka koko koti, parveke ja terassi. Sallin jopa jouluvalojen esille ottamisen jos se helpottaa jonkun kaamosaikaa. Itse tosin en mihinkään jouluiseen koske ennen joulukuun alkua. Kotiin voi sytytellä myös runsaasti kynttilöitä ja hyggeillä villasukat jalassa jos siltä tuntuu iltaisin. Hyggeily ei ole koskaan poissa muodista vaikka siitä ei juuri nyt puhutakaan niin paljon kuin hetki sitten.

Tosin kaupunki on täynnä kaikkia mielenkiintoisia tapahtumia, joista voi saada itselleen pimeydestä huolimatta energiaa. Mutta kotiinkin voi minusta ihan luvalla hautua hetkeksi jos pimeys vie voimat. Mutta sinne ei kannata jämähtää kuin karhu talviunipesäänsä. Monelle lähteminen voi olla vaikeaa työpäivän jälkeen mutta lähdettyään sitä huomaakin kuinka virkistävää se itse asiassa onkin. Hyvä vinkki on mennä suoraan töistä jos se vain on mahdollista niin “ei tarvitse lähteä kotoa uudelleen jonnekin”.

Itselläni russeliriiviöni Minnie pitää kyllä huolen siitä, että lenkeillä käydään ja ulkoillaan aina. Riittävä liikunta on ensiarvoisen tärkeää, jotta kaamosväsymys pysyy aisoissa. Toinen kulmakivi on toki riittävä ja monipuolinen ravinto. Kannattaa tankata runsaasti myös vesiliukoista C-vitamiinia näin kaamosaikaan kun kaupat ovat jo pullollaan klementiinejä, satsumia ja mandariineja. D-vitamiinia suositellaan myös otettavaksi purkista mutta olen itse selvinnyt ilman sitä toistaiseksi.

Suomalaisista 40% kärsii kaamosväsymyksestä joten eihän tämä nyt mitään tavatonta ole. Saadakseen silleen paremman fiiliksen moni meistä (LUE: myös bloggaaja itse) tankkaa itseensä tarpeettoman paljon hiilihydraatteja “nostaakseen energiatasoaan”. Jos Fazerin Sinisen suklaalevyn popsimisen jälkeen on huono omatunto ja housunnappi kiristää ei siitäkään minusta kannata itseään suomia liian ankarasti. Jos suklaanhimo ei ole päivittäistä voi kai näitä herkkuhetkiä suoda itselleen silloin tällöin. Olen hyvin monen asian suhteen armollinen itselleni ja annan hyvien ystävieni “Ben & Jerryn” piipahtaa meillä aina joskus iltaisin.

Jos nukuttaa niin nuku mutta älä silti aloita talviunia koska et ole karhu. Liikaunisuus ei sekään ole hyvä juttu ja voit missata kivoja juttuja jos vain viihdyt vällyjen välissä. Pitkät unet kun eivät välttämättä takaa sitä, että herätessäsi olet virkistynyt. Omaan unirytmiini talviaika ja kaamos eivät juuri vaikuta mutta unentarve meillä jokaiselle on yksilöllinen. Minähän nukuin kuin tukki kallistettuani pään tyynyyn mutta jos kärsit univaikeuksista vältä sinistä kännykän/tietokoneen valoa iltaisin. Myös ferritiiniarvot kannattaa tarkistaa lääkärillä etteivät ne ole liian alhaiset. Hemoglobiinisi voi olla myös turhan matala.

The post Marraskuun mietteitä – voiko harmaudesta selvitä hengissä? appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta appeared first on Nelkytplusblogit.

Voit saada itsellesi Popsocketsin, pampuloita ja jotain pientä yllätystä vielä

The post Arvonta! appeared first on Nelkytplusblogit.