Ensilumi satoi kassikalenteriin

Lisäsin vielä kausivalot päälle, hiukan tunnelmaa antamaan tähän pimeyteen. Nyt on aika nostella pikkuhiljaa esille valoja. Minä viime joulun jälkeen niin reippaasti siivosin, etten löydä nyt lainkaan joulukoristelaatikkoa, jossa valoja oli. Ne varmasti tupsahtaa esille sitten, kun innostun pääsiäisaskarteluista.

The post Ensilumi satoi kassikalenteriin appeared first on Nelkytplusblogit.

Kun katsoo ulos ikkunasta, niin voi todeta että syksyn kaunein loisto on ohi ja pimein aika vuodesta alkanut. Mutta onneksi saimme nauttia täydellisestä ruskasta ja aurinkoisita päivistä. Ja saimme myös ystävän kanssa järjestettyä tallitreffit ja kuvauspäivän.

Islanninhevosvanhuksen Thokan vointi on ollut onneksi hyvä, parantumatonta cushingin tautia lukuunottamatta. Mutta onneksi tauti pysyy kurissa lääkityksellä. Vanhuus näkyy ehkä parhaiten pienen kesätauon jälkeen. Liikunnan aloittaminen vaatii hieman enemmän työtä ja kärsivällisyyttä. Jalat eivät nouse enää niin hyvin ja esimerkiksi maastossa laukatessa on tullut pelko kompastumisesta. Mutta onneksi pahempaa ei ole vielä tapahtunut.

Ratsastus harrastuksena on kieltämättä hieman haastava olosuhteiden vuoksi. Varsinkin alkusyksystä pimeässä ja ensimmäisten pakkasten saapuessa saa käyttää kaiken tahdonvoimansa lähteä tallille. Mutta toisaalta se antaa aina takuuvarmasti muutaman tunnin täydellistä rentoutumista ja irtiottoa arjen ajatuksista.

Viime vuoden syksykuvat löytyvät täältä, ruska ei ollut aivan niin kaunis kun tänän syksynä.

Pieni pakkanen muuten antaa aina lisävirtaa Thokalle. Sitä itsellekin odotellessa, kaikki keinot ja vitamiinit on ainakin otettu käyttöön.

Ihanaa loppuviikkoa <3

The post Thokan kuulumisia appeared first on Nelkytplusblogit.

Syksyn makupala on kaunis lohihampurilainen, jossa yhdistyvät suomalainen ja itämainen makumaailma. Tämä moderni hampurilainen sopii hienosti nautittavaksi Amuse bouchen tavoin ennen varsinaista ateriaa hyvän kuohujuoman kera.

Moderni lohihampurilainen

• 200 g graavilohta
• 10 kpl hapankorppuja
• 2 dl kasvislientä
• 5 cm pala sitruunaruohoa

• 1 kpl kananmunan keltuainen
• 2-3 dl rypsiöljyä
• ½ kpl lime
• ½ tl suolaa
• ½ tl valkopippuria
• ½ tl sinappia
• 1 rkl sitruunaruohotahnaa

Kaada kasvisliemi kattilaan ja lisää sitruunaruoho. Anna kiehahtaa. Kasta hapankorput yksitellen liemessä ja nostele ne lautaselle jäähtymään. Leikkaa hapankorpuista pyöreällä muotilla noin 5 cm läpimittaisia kiekkoja. Leikkaa graavilohesta samalla muotilla yhtäläisiä kiekkoja korppujen kanssa.

Majoneesia valmistettaessa on tärkeää, että kaikki aineet ovat huoneenlämpöisiä. Erottele kananmunan keltuaiset ja laita ne tehosekoittimeen. Lisää sekoittimeen ½ limen mehu, ½ tl valkopippuria, ½ tl suolaa, ½ tl sinappia ja sitruunaruohotahna. Sekoita ainekset nopeasti. Lisää tehosekoittimeen sen käydessä öljy ohuena nauhana. Majoneesin tulee olla koostumukseltaan paksuhkoa. Anna maustua jääkaapissa tunnin verran.

Kokoa lohihampurilaiset laittamalla pyöreälle hapankorpulle majoneesia, lohisiivu majoneesia ja kansi.

Kuohuva viinilasillinen

Castellblanch Cava Seco, Espanja. Alko nro 008971. Hinta 10,49€.
Puolikuiva, mielyttävän hapokas, hedelmäinen, yrttinen.

Castellblanch Rosado Cava Medium Dry, Espanja. Alkon nro 528017. Hinta 10,49€.
Puolimakea, keskihapokas, makean marjainen, viehkeän mansikkainen.

Laurent-Perrier Brut, Ranska. Alkon nro 008621. Hinta 48,98€.
Kuiva, erittäin hapokas, hedelmäinen, sitruksinen, mineraalinen, hienostuneen tasapainoinen.

The post Lohi-lime-hapankorppuhampurilainen appeared first on Nelkytplusblogit.

Maistoitko tänä kesänä kotimaita, tuoretta maissia? Tänä vuonna se olikin erikoisen makeaa ja herkullista. Tämän reseptin voi toteuttaa ihan pakastemaissistakin, joten ei syytä huoleen nyt kun kaupasta ei enää löydy tuoretta maissia. Söimme loppukesän mittaan maissia useaan otteeseen ihan keitettynä, mutta nyt halusin kokeilla jotain erilaista. Creamed corn on Yhdysvalloissa suosittu resepti, mutta sitä en ole koskaan itse tehnyt aiemmin.

Kuten miltei mistä tahansa reseptistä, tästäkin on olemassa lukuisia versioita. Osassa maissia haudutetaan pitkään kunnes siitä tulee puuromaista ja hyvin pehmeää. Tässä nopeasti valmistuvassa versiossa jyväset eivät ole puuroutuneet sileäksi, mutta pienelläkin kermatilkalla ja parmesanilla koostumuksesta tulee pehmeä ja täyteläinen, keittiökin tuoksuu ihanasti pocornilta.

Laitoin joukkoon myös vajaan puoli teelusikallista tuoretta chiliä, kun tänä vuonna onnistuin parvekkeella kasvattamaan chilejä siemenestä pulleiksi punaisiksi paloiksi asti.

Kermassa haudutettu maissi

1 ruokalusikallista öljyä
2 tuoreen maissin jyvät
karkea suolaa ja vastajauhettua pippuria

½ dl kermaa
½ kasvis- tai kanalientä
1 dl raastettua parmesania
(chiliä)
suolaa, pippuria

Kuumenna öljy isossa pannussa keskilämmöllä. Lisää maissi, sekoittele kun maissinjyvät ovat pehmeitä ja hieman ruskistuneita (7-8 min). Mausta suolalla ja pippurilla

Lisää kerma, hauduta sekoittaen jatkuvasti, kunnes kerma sakeutuu hieman, 2-3 minuuttia. Nosta pannu liedeltä ja sekoita parmesan joukkoon. Nosta tarjoiluastiaan ja ripottele päälle lisää parmesaania.

The post Kermassa haudutettu maissi appeared first on Nelkytplusblogit.

Eli pieni juttu siitä, miten kodin sisustaminen onnistuu taloudessa, jossa mies metsästää ja nainen sisustaa…

The post Omituisten otusten kerho appeared first on Nelkytplusblogit.

                                                                                                           *Yhteistyössä Kotikulta/Tokmanni

Kuten aikaisemmassa postauksessa teille kerroinkin täällä on hieman pyöritelty huonekaluja huoneesta toiseen ja nyt meidän makkari alkaa pikkuhiljaa olla sellainen mitä olen ajatellut. Ainoastaan uuttaa maalia tai tapettia seinät kaipaisi, mutta se urakka saa odottaa hieman valoisampia ja kiireettömämpiä päivä.

Meidän makkari on aika pieni, koko asunnon pienin huone ja tummasävytteinen. Vaikka voisi olettaa että pieni huone kannattaisi sisustaa vaaleillä väreillä, rakastan silti sen tummuttaa. Se sopii tähän vuodenaikaan ja minun tyliini varsin loistavasti-viihdyn siellä.
Meidän makuuhuone on yksi minun lempi paikkojani. Olen poistanut sieltä telkkarin ja pöytätietokoneen, haluan että kotona on edes yksi paikka missä voin olla ilman minkäänlaista häiriötekijää, jos niin haluan.

Rakastan kömpiä vällyjen väliin villasukat jalassa, kirja kainalossa ja teemukin seurana ja katsella ikkunasta ylilentäviä lentokoneita. Kuunnella kuinka lapset hengaavat kavereidensa kanssa ja välillä kömpivät jalkopäähän kertomaan asioista, jotka aiheuttavat välillä hervottomia nauruhepuleita tai ovat muulla tavoin koskettaneet päivän aikana. Kuunnella kuinka ovikello soi ja huomata kohta, että eteisen lattialla on kymmenen paria kanootin kokoisia kenkiä-teinit<3

Olen myös auttamaton jouluhöperö ja kun sain yhteistyöehdotuksen, jossa sain valita kotiimme jouluvalot ja pussilakanat Tokmannilta, ei minun tarvinnut kahta kertaa miettiä mitä valitsen, kun näin nämä Silmukka pussilakanasetit. Vitsi kuinka tykkään niistä. Ihana talvisen ja jouluisen fiiliksen tuovat petivaatteet, vai mitä mieltä olette?
Ostin myös tuollaisen tekoturkis torkkupeiton, joka on sellainen pumpulinpehmeä, lämmin ja niin kaunis<3 Porovalo päätyi meidän makkariin, mutta luulen, että tämä tulee vaihtaa paikkaa vielä moneen kertaan, kun se sopii niin loistavasti niin moneen tilaan.

Tiedättekö, tästähän puuttuu enää takka ja munatoti;)

Hankittiin samalla Verbun huoneeseen uudet petivaatteet. Harmaat Pitsi pussilakanasetit, jotka neiti itse valitsi sekä harmaa puuvillainen torkkupeitto ja 10-osainen valosarja, jolla on kokonaispituutta yli kahdeksan metriä ja valo osuus 3.6 metri, se soveltuu niin ulko- kuin sisäkäyttöön. Olen katsonut vastaavaa valosarjaa sisustusliikkeessä ja sillä on ollut hintaa halvimmillaan n 60€. Aikamoinen ero, etten sanoisi.

Olen vilpittömästi iloinen siitä, millainen valikoima Tokmannilla on ja tämä Kotikulta sarja ilahdutti tuotteillaan. Ajattelin vielä käydä ostamassa sieltä Sakelle omat pussilakanat ja varmasti vielä yhdet valot hänenkin huoneeseen.
Myös keittiöpyyhkeitä taidan hakea ja yksi paistinpannukin jäi kaivelemaan mieltä.
Joka tapauksessa  laitan teille tähän alas linkit tuotteisiin, jos haluatte vaikka vilkaista tarkempia tuotetietoja.

The post Makuuhuoneen tunnelmaa appeared first on Nelkytplusblogit.

Vähän viiveellä tulee tämä viime viikon Instagram pläjäys. Minulla on puhelin prakannut, sekä tämä läppäri. Mutta nyt pelittää taas. Puhelimeni kanssa olin Elisan helpdeskillä, ai että mä olen onnellinen, kun joku osaa nämä it asiat, maksan oikein mielelläni siitä, että joku pistää asiat kuntoon. Minä voin keskittyä oleelliseen, eli huulipunan lisäämiseen

The post Instagram viikko appeared first on Nelkytplusblogit.

Kongon ja Bogin ensimmäinen bondaus, n 10 minuutin juoksujahtaus. Jippii. Tämä on ehdottomasti edistystä kylmän kauden jälkeen, jolloin Kongo ei ole muuta kuin murissut kun hauvavauva yli-innokkaasti vauhdilla lähestyi.

ps. En vieläkään käsitä miten pieniä pennut ovat, Bogikin on ison marsun kokoinen ihanuussintti.

The post Koiruuksien ensimmäinen bondaus appeared first on Nelkytplusblogit.

Kymmenen päivää, neljä maata, kuusi kaupunkia. Uudenkarhea risteilyalus, 1744 merimailia. Uusia tuttavuuksia, jälleennäkemisiä.  Perheen kiireetöntä yhdessäoloa, elämyksiä ja pientä hemmottelua. Näistä aineksista oli risteilymme reitillä Barcelona – Marseille – Genova – Napoli – Messina – Valletta – Barcelona tehty. Loma ja lepo tulivat enemmän kuin tarpeeseen, eikä tälle matkalle lähdetty suorittamaan nähtävyyksiä. Jokaisessa kohdesatamassa menimme fiiliksen mukaan ja kiertelimme kaupunkeja ilman ennakkosuunnitelmia. Nähtävää näissä kaupungeissa lähiympäristöineen olisi riittänyt, mutta joskus on vaan paikallaan unohtaa kiire ja aikataulut, pysähtyä katselemaan elämänmenoa ja mennä sinne minne jalat vie. Tämä risteilyreitti on siitä kiva, että Genovassa, Napolissa, Messinassa ja Valletassa voi hyvin kävellä risteilysatamasta kaupungille ja kulkea päämäärättömästi kauniita rakennuksia ja nähtävyyksiä katsellen. Marseillessa ja Barcelonassakaan ei ole kuin noin kymmenen minuutin ajo keskustaan, mutta nähtävät ovat sen verran hajallaan, että päivästä saa enemmän irti autolla liikkuen. Barcelonassa takseja on todella hyvin saatavilla ja kaikki 6 taksia, joilla ajoimme, olivat siistejä eikä ajojen hinta hirvittänyt. Marseillessa takseja on sen sijaan huomattavasti vähemmän asukaslukuun suhteutettuna ja se näkyy myös niiden saatavuudessa (Marseille 1.100 taksia per  852 000 asukasta vs. Barcelona 11.500 taksia per 1,6 milj.asukasta ). Meillä oli Marseillessa tuuri mukana, kun satamassa oli heti vapaana muutama taksi. Saimme allemme siistin mustan tila-auton, jonka herrasmiesmäisen […]

The post Terveiset Välimeren risteilyltä! appeared first on Nelkytplusblogit.

Tarkkailin koko viime viikonlopun tiiviisti mitä Pekka Pouta ja muut säätieteilijät lupaavat alkuviikoksi. Tein sitten sunnuntai iltapäivällä päätöksen, että täydessä kukassa olevat pelargoniat on viisasta siirtää nyt sisätiloihin talvehtimaan. Muutamana vuonna ne ovat jääneet ensilumen alle mutta tänä vuonna olin talvea ovelampi nippa nappa! Tosin eivät pelargoniat ole siitä pikku lumisateesta olleet ollenkaan moksiskaan vaan jatkaneet kasvuaan ihan iloisesti.

Siirsin pelargoniat talvehtimaan isäni luokse olohuoneen ikkunalaudalle odottamaan ensi kevättä ja uutta kasvukautta. Mielenkiintoisen tästä pelargonia siirrosta teki se, että isäni asunto on ollut nyt putkiremontin alla viikon verran. Asunnossa ei ole sähköjä eikä vettä. Sain vietyä “kukkakassini” ruukkuineen kunnialla muovitetun vetoketjuseinän toiselle puolelle. Projektista teki vain äärimmäisen mielenkiintoisen asunnon sähköttömyys. Minulla ei tietenkään ollut taskulamppua mukana. Kännykkää ei voi laittaa suuhun kuten taskulampun mutta jollain ilveellä sain kukat perille ehjänä  siellä pimeydessä. Yksi ylimääräinen käsi olisi näissä tilanteissa todella kätevä

Nuo puisessa parvekelaatikossa olevat callunat hankin jo varmaan kohta 2-3 viikkoa sitten kun otin viimeiset tupakkakukat pois laatikosta. Hyvin kestivät koko kesän vaikka olivat minulle uusi tuttavuus parvekekukkina. Päätin keväällä vaihtaa rakastamani marketat paremmin kuumuutta kestävään lajikkeeseen ja tupakkakukkaa suositeltiin eteläparvekkeelle. Toimi hyvin! Sen verran trooppiset olosuhteet parvekkeellani on viime kesänä ollut, että kaksi murattia ruskistui ja pudotti vähitellen kaikki lehtensä. Tai sitten niissä oli joku “sairaus”… Muut samaan aikaan ostetut muratit vihertävät edelleen ja ovat elinvoimaisia.

Tänä vuonna en ostanut perinteistä kartiotuijaa tähän siniseen korkeaan ruukkuuni vaan korvasin sen rehevällä, isolla vihreällä callunalla. Onneksi parvekkeella vielä murattien lisäksi vihertää pari lehtikasvia, jotka nappaan sitten viimeistään pois kun tulee pakkasia.

Kävin taas perinteisesti ostamassa syys/talvikukat Tammiston Plantagenista. Aiemmin ostamani callunat taisin napata mukaan Lommilan K-Raudasta kun kävin siellä tekemässä pikkuhankintoja kotiin. Koska syksy on ollut niin hurjan lämmin tähän saakka huomaan, että callunat ovat kastelustani huolimatta vähän liian kuivia ja niiden väri on haalistunut myös verrattuna uusiin nyt hankittuihin.
Pystyn elämään tämän “värieron” kanssa kuitenkin. Marjakanervia piti saada muutama koska kaikki koristekaalit olivat jo loppu.

Minulle tarttui Plantanegista mukaan myös pari koristekurpitsaa. Vaikka meillä ei kummemmin mitään Halloweenia vietetä ovat kurpitsat ihanan värikkäitä ruokapöydällä. Tuon hopeoidun vadin löysin vuosi sitten elokuussa Lielahden VINSTAGE-tapahtumasta. Tapahtuma järjestettiin myös nyt elokuussa kolmatta kertaa ja harmittaa kun en päässyt sinne mukaan. Ensi kesänä sitten.

The post Parveke on vihdoin syksyisessä asussa appeared first on Nelkytplusblogit.

 

The post Vanhat tutut ja hankalat vieraat appeared first on Nelkytplusblogit.

Olen todennut, että jos joku vaatekappale liikahduttaa niin paljon, että se tekisi mieli pukea heti päälle, sellaisen hankintaa ei juuri koskaan kadu. Surffailin netissä tässä eräänä aamuna klo 5 kun Bogi herätti ja uni ei enää tullut (olen tällä hetkellä vissiin jossain ylikierrostilassa) ja voi pojat, että löysin ihania uutuuksia nettikaupoista. Aloin jo haaveilla ihanista talvijutuista.

Täydellinen villakangastakki 

Törmäsin I love me-messuilla erittäin tyylikkääseen tyylilyyliin (aivan tuntematon tapaus) ja tajusin, että en ole koskaan omistanut laatikon mallista beigen tai kamelin väristä villakangastakkia. Tämä & Other Stories takki olisi täydellinen.

Kuva

Täydellinen MEKKO
Kummallisten mekkolöytöjen sarja jatkuu, LÖYSIN TAAS (muutaman) IHANAN mekon!! Voi ei, milloin tämä mekkohulluus loppuu?? Jotain hyvin suloista tuossa & Other Stories mekossa vaan on, tuo menisin mainiosti myös pikkujouluihin, joihin pääsen 2 v. tauon jälkeen!

Kuva

Toinen ihastus oli tämä COS:in simppeli mekko. Tyylikäs ja sopisi niin työpaikalle tai pikkujouluihin koristeltuna.

Kuva

Kuva

Entä tämä Zaran mekko, rakastan noita kontrasteja.

Ylisuuri muhkea neule (hygge knit)
Olen aivan hurmioissani isoista neuleista, jotka tuovat turvaa ja lämpöä syksyn tuiskuihin.  Työpaikkallamme vallitsee välillä arktinen ilmanala, jotta iso neule on todella tarpeen. Lindexin hauskan väritetty/raidoitettu on jo lähes klassikko.

Kuva

SAMETTI. Siinä, että pehmeä ja dekadentti sametti on syksyisin/talvisin muotia, ei ole mitään uutta. Erityisen ihana on tuo COS turkoosi tunika, ja se toisi väriä harmaaseen alkutalveen. Tämä menisi myös farkkujen ja nilkkureitten kera.

Ihanalta näytti myös Zaran samettimekko (harmi, että koot olivat kovin jo loppuunmyyty.)

PALJETTI. Juice on sitä mieltä, että elämässä pitää olla runkkua, mutta minä olen vahvasti sitä mieltä, että elämässä pitää olla aina sopivassa määrin blingblingiä. Tämä Zaran mekko ihastutti.

 

Kuva

Kuva

The post Marraskuun ihanimmat houkutukset kohtuuhintaisilta merkeiltä appeared first on Nelkytplusblogit.

Vauhtisiskoja eli meitä kolmea voisi kyllä rehellisyyden nimissä kutsua kauhusiskoiksi. Mitä muuta voi sanoa tyypeistä, jotka lapsena rakentavat majan kusiaispesään, päällystävät kallion Fairylla ja laskevat alas pulkkamäkeä pulkalla mereen, lähtevät alasti kumiveneellä ja yhdellä airolla seikkailemaan tai laittavat painavan laudan ponnahduslaudaksi laiturille, jolla muka voi pomppiakin mereen, kuin uimahalleissa, toisen vain pidellessä yhdellä jalalla lankkua kiinni ja toisen pomppiessa sen sekunnin lankun toisessa päässä. Arvaatte varmaan miten tuo tarina päättyi…

On myöskin hurjia pyöräretkiä, jolloin molemmat lensivät täysillä mäkeä laskiessa jorpakkoon ja kaikki paikat ruvella ja uimakausi pilalla. On salareissuja stadissa sukkasillaan korttelin ympäri tai kamun isän kävelykeppiä käyttäen ja purkkaa kepin päähän laittaessa imaistiin kaikki kolikot toivelähteestä ja ostettiin muiden toiverahoilla Hubba Bubbaa. On myös teinivuosien kertomuksia, jotka eivät kestä edes päivänvaloa täällä blogissa. 

Tämän lapsuudenkamun ja hänen siskonsa, joka on minun yhtä hyvä kamu myöskin, heidän kanssaan ollaan tänään lähdössä Tukholmaan. Tässä jo sitä miettii, että mitähän taas tulee tapahtumaan, sillä viime reissulla meinattiin myöhästyä laivasta ja olimme laivalla vasta 10-minuuttia ennen, kuin ovet sulkeutuivat. 

Se oli itse asiassa aika kauhea tilanne, hölöttää metromatkalla niin keskittyneesti ja huomata yhtäkkiä olevamme metroaseman päätepysäkillä. Matkalla jolla olimme Hoo Moilasena ihastelleet ennennäkemättömiä maisemia ja samalla luottaen toisimme niin, että edes joku tietää mitä olemme tekemässä ja minne matkalla. 

Omaa kieltään jo kertoo, että kun olin varannut tämän päivän matkan, ihmettelin miten varauksessa on vain minun nimi, eikä kamujen ollenkaan. Noh olin sitten varannut vain itselleni matkan. Lisäksi toinen ystävistä muisti kuukauden väärin milloin olemme menossa, mutta toivoakseni ja ainakin mitä luultavammin olemme tänään kaikki samaan laivaan päätymässä. 

Tai, että vastataan Whatsuppissa omaan viestiin, että onpas kiva idea, vaikka itse on kirjoittanut  kyseisen viestin ja luulee sen olevan toisen vastaus. Tai vaikka asiasta viidenteen itse ihmettelin, kun kosmonauttikamuni Elli vastasi minulle tällä viikolla Instaan, “että mitäkä”, koska olin kommentoinut hänen Instaan “14 B V”. Jepulis mitä lie “14 B V” tarkoittaakaan, luurini vain sen tietää. 

Aluksi tosiaan olin ystävä toisen näistä siskoksen kanssa, koska hänen isosiskonsa oli meitä muutaman vuoden vanhempi. Mutta kyseiseen isosiskoon ystävystyin sitten yhtä tiiviisti meidän ollessa samassa työpaikassa. Nyt kutsumme meitä kolmea siskoksiksi, mikä on ihana asia, että minä olen saanut kunnian liittyä näiden kahden siskoksen siskoksi, kolmantena ja ei biologisena osapuolena. 

Jännää on siten taas lähteä reissuun, sillä ihan aina on sattunut ja tapahtunut, mutta olisiko tämä reissu kerrankin poikkeus? Se jää nähtäväksi, mutta perästä kuuluu. Eli tänään Siljan laineilla kohti Tukholmaa ihan ikiomalle kamureissulle. Niin harvoin nähdään, mutta laivalla emme voi toisiamme paeta, niin kuin nyt kukaan tässä haluaisikaan, mutta pointti on se, että on kerrankin laatuaikaa kunnolla höpöttää ja vielä laivan notkuvien herkkujen äärellä. 

The post Vauhtisiskojen kanssa Tukholmaan! appeared first on Nelkytplusblogit.

Lokakuun lopulla on taas innostuttu käymään erinäisissä tilaisuuksissa. Nyt on ollut liian paljon kivoja tilaisuuksia, joille ei ole taas osannut sanoa ei. Olen koittanut vakuuttaa, että olen vähentänyt paljon presseissä käyntiä, mikä onkin totta. Kun sain kutsun Lumenen kauneushetkeen, se kuulosti siltä, että sinne on vaan pakko osallistua.

Kyseessä oli hetki, jossa jokaiselle sisällöntuottajalle varattiin oma hetkensä ja tehtiin yksilöidysti meikki itselle sopivilla tuotteilla. Rakastan juuri tällaisia juttuja, joissa mietitään, että mikä sopii juuri sinulle. Meikin jälkeen pääsimme vielä ammattilaisen kuvattavaksi.

Olin varannut oman aikani torstai-iltapäivälle. Ihan vahingossa sattuikin niin, että Tiian aika oli ennen minua ja pääsimme treffaamaan pikaisesti lennossa.

Lumenelta on tullut Invisible Illumination Instant Glow sävyvoide, joka sisältää kosteuttavia ominaisuuksia, joten sopii siten hyvin kuivalle kuin kosteusköyhälle iholle. Tämä meikkivoide oli niitä uutuuksia, joita Lumene halusi meille esitellä. Sävyvoide lupaa kosteuttaa ja luoda iholle kuulaan, raikkaan tuntuisen ja virheettömän lopputuloksen. Itse otin heti tilaisuuden jälkeen tuotteen testiin. Tuotetta on saatavilla kolmessa eri sävyssä.

Toinen uusi tuote, minkä Lumene halusi meille esitellä oli Lumene Nordic Noir Birch Black Mascara, jolla luvataan luoda kauniit erotellut ripset. Ripsiväri sisältää hiilipigmenttiä ja sen avulla ripset saa näyttämään intensiivisen mustilta. Harja on suunniteltu niin, että kaarevan muotoilun avulla ripset saadaan taipumaan kauniisti. Uskomatonta tämä toimi. Ripsivärikin lähti heti käyttöön.

Eevis Liedes loihti kauniin meikin. Päätimme Eeviksen kanssa rohkeasti vaihtaa vähän värimaailmaa. Ehdotin Eevikselle, että mitä jos meikin sävy olisikin ruskea. Halusin kokeilla sinisten silmien korostamista erilaisin sävyin kuin yleensä. Lopputulos oli upea.

Itse en ollut koskaan testannut tätä Invisible Illuminationin valopisaroita. Ihastuin tähän tuotteeseen ihan heti, kun tätä levitettiin poskilleni. Niin kaunis hehku tuli kasvoille, sitä monet tiedustelivat myös Instagramissa, että mistä tuo hehku tulee.

Ihastuin myös tähän saman sarjan Concealeriin, jolla pystyy peittämään ihovirheitä. Tummat silmänaluset peittyivät tällä tuotteella hyvin.

Kuvat meikkauksen jälkeen otti Mona Salminen. Olin iloinen näistä kuvista, sillä näissä nousi esiin hyvin se oma persoona.

Kiitos Lumenelle kauneushetkestä. Oli kiva päästä etsimään juuri itselleen sopivat tuotteet ja löytää uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia tuotesarjasta. Keväällä  jo ihastuin Lumenen hoitoveteen. Tuntuu, että ilman sitä, ei aamu lähde enää käyntiin eikä ilta pääty. Jos jonkun kauneustuotteen haluaisin neuvoa ihmiselle, joka ei muuta käytä, niin suosittelen aamuin illoin kasvoveden käyttöä. Kun sitä tekee vähän aikaa, niin ilman ei enää osaa olla.

Maiju

The post Hehkua kasvoille Lumenen tuotteilla appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Tukholman tuliaiset ja miten se Tukholman reissu nyt sitten meni? appeared first on Nelkytplusblogit.

Mitä tehdä kun uni ei vain tule? Tästä aiheesta on ollut puhetta treenattavieni kanssa, viimeksi eilen. Uni on kuitenkin niin tärkeä ja olennainen osa hyvinvointia. Illalla oli mielessä kirjoittaa tästä vielä postauskin, mutta päivähän meni taas melkoista vauhtia töiden, lapsen harrastusten ja koiran kanssa, joten omaa aikaa ei taaskaan jäänyt. Kymmeneltä olin jo nukkumassa.. Ja uni tuli kyllä nopeasti ja hyvin. 

Tänään on ollut ensimmäistä kertaa varmasti yli viikkoon sellainen hetki, että voin istua rauhassa alas. Laittaa villasukat jalkaan, ja asettua sohvalle kirjoittamaan. Aamu meni taas koiran kanssa ja oltiin tunnin “lenkillä” ennen aamupäivän kurssin alkua. Tami on kasvanut tosi paljon ja hän jaksaa reippaasti jo lenkkeillä.

Aamupäivällä tosiaan kävin pitämässä Kumpulassa marraskuun Detox kurssin ensimmäisen kurssipäivän. Toinen kurssi on muuten varattu nyt tammikuulle ja sinne voit ilmoittautua vaikka heti! Täältä löydät lisää infoa tapahtumasta. Ja ilmoittautumisia onkin jo tullut.

Blogin päivittäminen on hieman nyt jäänyt. Insta päivittyy kyllä ahkerasti, joten sieltä on katsottavissa päivittäisiä kuulumisia (stoorin puolelta) sekä treenivinkkejä instan sivujen puolelta. No tänään aamulla instaa selatessani törmäsin Annan blogiin, jossa hän kertoo vinkkinsä siihen kuinka saada unen päästä kiinni. Itselläni oli aiheeseen vähän erilainen lähestymistapa, joten kirjoitetaan aiheesta nyt kuitenkin kun se kerran oli aikomuksenakin

Monella yrittäjällä ja ihan meillä kaikilla alkaa varmasti aina nukkumaan mennessä pyörimään työasiat mielessä. Riittääkö asiakkaita, saadaanko kiinteät kustannukset ja palkat hoidettua.. Yrittäjän elämä on jatkuvaa työnhakua. Itse en näistä asioista oikeastaan stressaa, sillä näiden kahdeksan vuoden aikana olen oppinut luottamaan siihen että asiakkaita on aina riittänyt ja tulen toimeen.  Jos töitä on vähemmän, en kuluta, pärjään vähälläkin. Ja toki minun yritykselläni ei myöskään ole työntekijöiden palkkoja maksettavana tai mittavia kiinteitä kustannuksia tilavuokrien osalta. Mutta stressaavat työasiat varmasti vaivaavat monia? Joskus saatan myös olla niin fiiliksissä jostain työjutuista, että mieli alkaisi pyörittää niitä nukkumaan mennessäkin. Tämän olen oppinut onneksi vuosien mittaan rauhoittamaan.  

Itselläni kuitenkin nukkumaan mennessä päässä alkavat välittömästi pyöriä ikävät asiat, jos sellaisia sattuu mieltä vaivaavan. Jos on ollut riitaa jonkun kanssa tai minulle on sanottu pahasti tai mitä vain. Saatan kantaa murhetta päiväkausia jos joku on ollut minua kohtaa epäystävällinen tai pettänyt luottamukseni. Kun itse yrittää aina olla kaikille ystävällinen ja haluaa vain hyvää, on se vaikea käsittää toisten negatiivisuutta, katkeruutta tai riidanhaluisuutta. Itseä painavat enemmän tämän tyyliset asiat ja ne pulpahtavat mieleen välittömästi kun asetun sänkyyn ja laitan silmät kiinni. Niistä pitäisi kuitenkin pystyä päästämään irti. Lapsena minulle on aina opetettu, että koskaan ei saisi mennä nukkumaan riidan jälkeen ja asiat pitää aina selvittää. Tätä samaa ohjenuoraa noudatan myös oman jälkikasvuni kanssa.

Kerron teille pari kikkaa miten itse saan unta:

1. Silloin kun kaikki on hyvin eikä tarvitse murehtia mitään, toimii seuraava kikka:

Lasken kymmeneen. Sisäänhengityksellä yksi, uloshengityksellä kaksi jne. Keskityn hengitykseen ja nollaamaan pääni sinne putkahtavista ajatuksista. Tämän opin ensimmäistä kertaa meditaatiotunnilla ollessani. En säännöllisesti kyllä meditoi, ehkä kannattaisi. Minulle meditaatiota on luonnossa oleminen tai päiväunet. Tällä tekniikalla nukutan itseni päiväunille kun muutaman kerran viikossa otan puolen tunnin torkut. 

2. Silloin kun on surua ja murhetta ja huolta ja stressiä:

Kuvittelen istuvani takkatulen edessä. Vasemmalla puolellani on paperipussi. Otan sen käteeni ja laitan sinne kaikki ne ihmiset tai asiat (joille en voi tehdä nyt mitään) jotka mieltäni vaivaavat, tuottavat murhetta, huolta tai stressiä. Suljen pussin.

Otan toisen paperipussin oikealta puoleltani ja alan laittaa sinne kaikkia niitä hyviä asioita joita elämässäni on, mistä olen kiitollinen (näistä asioista kirjoitin edellisessä postauksessa). Tämä pussi täyttyykin melkoisen nopeasti. Suljen myös tämän pussin. 

Sitten nousen tuoltilta, otan vasemman puoleisen paperipussin ja laitan sen takkatuleen. Katson kun pussi palaa ja unohdan siellä olleet asiat. Tämä todellakin toimii. Jos kyse on ikävistä ihmisistä, lähetän hyviä ajatuksia heille ja toivon heille kaikkea hyvää kun katselen pussin palavan takassa. Annan heille anteeksi. 

Sellaiset on minun vinkkini nukahtamiseen. 

Miten te saatte unen päästä kiinni?

Nyt toivotan ihanaa pyhäinpäivän jatkoa teille kaikille sinne. Mä laitan koneen kiinni ja jatkan yhdessäoloa lapsen ja koirulin kanssa. Tänään meillä on pizzapäivä

The post Kaksi keinoa nukahtamiseen kun a) kaikki on hyvin b) mieltä painaa stressi ja huoli appeared first on Nelkytplusblogit.

Meidän kynttilämme on sytytetty pihakoivun juurelle ja  terassille kanervikkoon kuten monena aiempanakin vuonna, sillä sekä isännän että minun sukujemme haudat ovat liian kaukana. Tiedän kuitenkin, että niillä kauempanakin olevilla sukuhaudoilla kynttilöiden liekit tänään lepattavat.

Omia läheisiä ei rajan taakse tänä vuonna ole siirtynyt, mutta kuolema on kuitenkin korjannut satoaan  muutaman ystäväni perheissä ja mielessäni ovatkin he, joille suru ja kaipaus ovat tänä pyhäinpäivänä liian liki ja jotka tänä iltana istuvat kotiseurakuntiensa kirkoissa kuuntelemassa poisnukkuneiden läheistensä nimien lukua.

Toki ne kaipaus ja suru itsellekin tähän päivään liittyvät. Niin kuin muistotkin, joista useimmat varmasti aika on jo kullannut.

Olen muistellut isääni, jolle olisi tehnyt monesti mieli soittaa ja kysyä neuvoa. Isääni, joka oli paras isä maailmassa ja joka lähti tästä elämästä suorin jaloin ja elämäänsä tyytyväisenä.

Olen muistellut sisartani ja miettinyt, millaista elämä olisikaan ollut, jos hän olisi pitempään saanut elää. Sillä minulla on aina sisar.

Olen muistellut Antti-ukkiani, äidinisääni, joka kesäisin odotti mökin rappusilla kahvipannu jo kuumana meitä kesälomaa viettämään Pohjois-Karjalaan.

Ja Simo-ukkoa, isänisääni, joka opetti minulle Levolle laske Luojani -iltarukouksen ja joka luki minulle satuja Prinsessa Ruususesta ja Peukaloisesta.

Olen muistellut Tyyne-mummia, äidinäitiäni, jonka selän takana lapsena sain monet yöt nukkua ja
jonka sanoissa “kuule, kuinka lapsi nauraa” piilee suuri viisaus.

Tänään kaipauksen ja ikävän lisäksi olen tuntenut myös suurta kiitollisuutta siitä, ettei noita kynttilöitä tarvinnut enempää sytytellä, sillä niin lähellä oli se elämän liekin sammuminen erään läheisemme kohdalla tänä vuonna. Elämän liekki lepattaa päiviemme määrän eikä kysy lupaa silloin, kun se sammuu. Onneksi olemme läheisemme vielä saaneet täällä pitää.

Vaikka emme läheisten haudoille pääsekään, sain sentään syyslomalla käydä veljeni kanssa Hollolan hautausmaalla kynttilän sytyttämässä isäni ja sisareni haudalle ja illalla sen siellä sytyttävät äitini ja veljeni.

Sanat “muistot, kaipaus, toivo, usko, rakkaus” ovat tänään tärkeitä.

Sillä minulle pyhäinpäivä merkitsee myös toivoa jälleennäkemisestä. Sitten joskus.

Ihmiselle on hyväksi muistaa, että elämä on arvoituksellinen, että jokaisen on täältä joskus lähdettävä. Että huomisesta ja tulevaisuudesta ei tiedä – on vain tämä hetki.

Ja että vaikka läheiset ympäriltämme lähtevät, elävät he vielä muistoissamme.

Niinpä sytytän kynttilän.

Kenen muistoksi sinun kynttiläsi liekki tänään lepattaa?

Hyvää pyhäinpäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, 

Blogit.fi:n, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

The post Pyhäinpäivänä sytytän kynttilät ja annan muistojen elää appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Vietän pyhäinpäivää, en halloweenia appeared first on Nelkytplusblogit.

Kävellessä, junassa, kokatessa, lentokoneessa, silittäessä, siivotessa, sohvalla löhötessä… ainakin noissa paikoissa ja toimissa kuljen nykyään useimmiten kuulokkeet korvilla. Äänikirja tekee tylsästäkin hommasta mukavaa, eikä odottaminen ole koskaan ärsyttänyt vähemmän.

Tosin välillä äänikirjakuunteluni näyttää ärsyttävän muita – ainakin silloin, kun isännällä olisi asiaa, enkä kuule. Mitäs katoaa välillä omiin hommiinsa toiseen huoneeseen niin että ehdin saada kirjan käyntiin…

Kuuntelen monenlaisia äänikirjoja, mutta sydämessäni on lämmin soppi varattuna pitkille seikkailutarinoille ja varsinkin näköjään Mika Waltarin kirjoissa ei isokaan tuntimäärä häiritse – oikeastaan päinvastoin. Sinuhe egyptiläinen nousi äänikirjana aivan erin sfääreihin. Nyt pistin kuunnellen toisen Waltarin historiallisen seikkailutarinan eli Mikael Karvajalan vaellukset 1500-luvun Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Osmaanien valtakunnassa. Oli muuten mahtava matka.

Mika Waltari : Mikael Karvajalka, Mikael Hakim 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
äänikirjan lukijana : Veikko Honkanen 

Mikael Karvajalka syntyy Suomen Turussa äpäränä. Äiti juoksee Aura-jokeen ja Mikael kasvaa jumalisten isovanhempien pienessä mökissä. Sitten tanskalaiset hyökkäävät ja väkivaltaiset tapahtuvat tempaavat Mikaelin mukaansa matkalle, joka vie Turun teiniksi, vakoiluhommiin, Pariisiin opiskelemaan, Saksan protestanttien luokse noitavainojen keskelle, pyhiinvaellukselle, Osmaanien valtakuntaan, sotaretkeltä sotaretkelle ja keskelle seraljin juonitteluja.

Seuranaan oppineella Mikaelilla on voimillaan monesti tilanteen pelastava Antti, jonka maalaisjärki kerran toisensa jälkeen pelastaa päivän. Lisäksi lukijan (kuuntelijan) eteen levittäytyvät 1500-luvun kuohuvat uskonsodat Lutherin naulattua teesinsä ja ottomaanien pyrkiessä laajentamaan valtakuntansa ja uskonsa rajoja. Ihminen on aina ihminen, pukeutuu hän sitten munkinkaapuun tai koristeellisimpaan kaftaaniin, eikä uskonnon vaihtaminenkaan välttämättä tarkoita sydämessä sen suurempaa muutosta kuin hatun korvaaminen turbaanilla.

Romaanien henkilökaarti kuninkaineen ja sulttaaneineen aina kurjimpaan kuuromykkään orjaan saakka kertoo ihmisten haluista ja toiveista. Valta, raha, rakkaus – siinä kai ne perinteiset. Mikaelkin kohtaa matkallaan sekä kurjuuden että suurimmat rikkaudet, rakkaudesta puhumattakaan, vaikka Waltarille tyypillisesti romaanin naiset eivät kyllä ole sieltä rakastettavimmasta päästä. Mahtoikohan Waltari tosielämässä pelätä naisia ? Ainakin hänen kirjoissaan sietää varsinkin kaikkein kauneimpia naisia varoa tosissaan.

Historiallisten romaanien kirjoittajana Waltari on ihan omassa luokassaan. Aika harvalla kirjailijalla tuntuu olevan yhtä monipuoliset tiedot historiallisista tapahtumista, henkilöistä, tavoista ja filosofioista. Toki myönnän, että omien tietojeni ollessa vähän hataranpuoleisia, voi kyseessä olla vain kyky kuvata asiat uskottavasti. Hyvään tarinaan sekin riittää.

Mikael Karvajalan ja Antin vaellus on ennenkaikkea seikkailutarina. Aikakautensa teoksena kirja sisältää kuitenkin myös paljon pohdintaa uskonnosta, sen merkityksistä ja ihmisen osasta täällä ja kuoleman jälkeen. Myönnän, että minuun vetoaa Mikaelin pohdinta siitä, miten yksi ainoa Jumala ei varmastikaan suuresti välitä siitä, millä nimellä ja millä tavoilla Häntä palvotaan. Sydämen aito halu hyvään ja kyky nähdä kauneutta ovat kenties kaikkein tärkeintä.

Kertaakaan en kyllästynyt enkä vaihtanut välillä lyhyempään äänikirjaan. Vetäisin molemmat Mikaelit putkeen. Pari kuukautta siihen meni. Syyskuun alusta marraskuun alkuun. Toki luin muitakin kirjoja, muuta äänikirjana oli koko ajan sama, ja huomasin mieluiten kuuntelevani tarinaa lukemisen sijasta. Niin vetävä seikkailu on kyseessä.

Jos Sinuhe on Lars Svedbergin lukemana mahtava, ei Veikko Honkanen oikeastaan jää jälkeen. Hänellä on arvostamani kyky tehdä tarina ja hahmot eläviksi ilman tarvetta “näyttelemiseen”. Kirjaa luetaan, myös äänikirjaa. Kuunnelmat ovat sitten ihan erikseen. Eläväksi lukemisen taito ei ole ihan itsestäänselvä juttu.

Jokohan tässä olisi tarpeeksi hehkutusta ? Nyt minulla on pitkän ja koukuttavan kirjan jälkeen aina iskevä “lukukrapula”. Seuraavaksi pitää ottaa vuoroon jotain aivan erilaista, että päästään taas kuunteluvauhtiin – vai pitäisikö ottaa Sinuhe uusiksi?

The post Klassikkojen klassikko eli melkein 80 tuntia seikkailua appeared first on Nelkytplusblogit.

Aloitin vastaamaan tähän blogeissa pyörineeseen Neljä asiaa minusta -haasteeseen jo neljä päivää sitten, mutta en saanut silloin aikaiseksi muuta kuin muutamia ajatusviivoja. Tähän väliin tuli vielä lomallelähtö pakkaamisineen, yölento ja kohteeseen siirtyminen. Nyt vasta on ensimmäinen hetki, että voin kaikessa rauhassa istua alas jatkamaan tarinointia. Ja kiitos Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiialle haasteesta, jonka löysin täältä.

Tämä haaste toi mukanaan paljon muistoja, kun jouduin välillä kaivelemaan niitä oikein urakalla. En nimittäin halunnut päästää itseäni helpolla, joten päätin listata tähän sellaisia asioita, mitkä ovat sykähdyttäneet mieltäni ja mistä on jäänyt mieleenpainuvia muistoja.

Neljä paikkaa, joissa olen asunut

1. Kokkola – olen syntynyt Kokkolassa ja asuin siellä 6-vuotiaaksi asti.
2. Helsinki – pääkaupunkiin muutettuamme ensimmäinen, väliaikainen kotimme oli Uudenmaankadulla, ja sen jälkeen Lapinlahdenkadulla useita vuosia. Sieltä suuntasimme perheen kanssa Espoon Soukkaan siinä vaiheessa kun lännessäkin alkoi lähiörakentamisen nousukausi.
3. Kirkkonummi – parin vuoden pyrähdys Masalaan. Se tuntui siihen aikaan kyllä varsin sivussa olevalta paikalta asua.
4. Espoo – täällä asumme edelleenkin ja vuosiin on mahtunut muutama kohde Länsiväylän varrelta enkä muuttaisi täältä minnekään.

Kotikatu Kokkolassa

Neljä työpaikkaa, joissa olen työskennellyt

Näihin oli pakko ottaa mukaan kaksi nuoruuden kesätyöpaikkaani, sillä olen aikuisiässä ollut töissä ainoastaan kahdessa eri yrityksessä.

1. Ensimmäisiä kesätyöpaikkojani oli Helsingin keskustassa sijainnut Valion Juustotehdas, missä olin juustonpunnitsijana. Muistan kuinka hihnat kuljettivat jättimäisiä emmentalkiekkoja vaa’alle ja minun tärkeä tehtäväni oli kirjata paino muistiin. Palkka maksettiin markkoina ja luovutettiin ruskeassa kirjekuoressa.
2. Tilgmannin Kirjapainossa olin parinakin kesänä siivoojana. Muistan, että tein töitä joskus viikonloppuinakin ja se tiesi siihen aikaan hulppeaa tilipussia nuorelle.
3. Pukevassa aloitin pari vuotta kirjoitusten jälkeen ja olin ensin muutaman kuukauden nuorten farkkuosastolla, Puck’sissa, myyjänä ja sitten pääsin mainososastolle mainossihteeriksi – oi että se oli kiinnostava työpaikka. Kappa-keskus Pukeva eli myöhemmin vain Pukeva oli 70-luvun lopulla Suomen huippumuodin keskus ja monella tavalla edelläkävijä. Kuinka moni teistä muistaa tai tietää Pukevan?
4. Toinen vakituinen työpaikkani on Lumene, mutta kun aloitin v. 1980 tuotepäällikkönä Max Factorilla, yrityksen nimi oli Noiro. 15 vuotta sujahti meikkimaailman parissa, mutta varsinainen kosmetiikan korkeakoulu itselleni oli Lumene. Ihana ja niin mielenkiintoinen työpaikka meikkien ja trendien parissa!

Neljä ohjelmaa, joita olen seurannut TV:stä (ei saa olla Netflix)

Mies meinasi kuolla nauruun, kun yritin keksiä näitä ohjelmia.
Kaikki ‘suosikki’ohjelmat oli jostain 80-luvulta eivätkä todellakaan mitään Netflixejä! Näitä oli hirveän vaikea valita, kun en ole mitenkään aktiivinen TV:n katsoja – en koskaan istu sohvalle ja avaa telkkaria katsoakseni mitä tahansa sieltä tulee. En ole myöskään ikinä katsonut yhtään jaksoa Salkkareita tai Kauniita ja Rohkeita…
Tämä ei silti tarkoita ettenkö katsoisi lainkaan, katson valikoiden ja ihan kaikenlaista. Meillä onkin yleinen vitsin aihe se, kun huudahdan miehelle, että tuleeks meille jotain kivaa tänään telkkarista? <3

1. Karppi – katsoin tämän miehen suosituksesta Yle Areenasta ja jäin niin koukkuun,  että seurasin peräkkäisinä päivinä koko sarjan. Vahva suositus!
2. Hill Street Blues – suoraan 80-luvulta. Ihana tunnusmusiikki ja tyypit! Muistaako (tai tietääkö) tätä kukaan muu?
3. Vain elämää – eihän tätä voi olla katsomatta. Parasta perjantai-illan kotoilua: loikoilua sohvalla ja pientä naposteltavaa.
4. Taiteilijan tytär – tämä sarja tuli muistaakseni myös 80-luvun alussa. Ehkä mieleenpainuvin tässäkin oli sarjan tunnusmusiikki, Nana Mouskorin laulama Only love. Tarinasta en enää muista paljoakaan, mutta ainakin yltiöromanttinen se oli ja edelleenkin, kun joskus kuulen tuon kappaleen, tulee lähes kylmät väreet.

Halsualla mummolan pihasaunan portailla istuimme aina lauantaisin saunan jälkeen

Neljä paikkaa, joissa olen käynyt

Tässä ei ole sitten mitään logiikkaa, miten nämä neljä valikoituivat, mutta yhdistävänä tekijänä ovat yksinkertaisesti kivat muistot ja ihanat maisemat. Niin monia muitakin ihania paikkoja on tullut koluttua, että oli vaikea valita vain neljää…

1. Halsua – molemmat vanhempani ovat täältä kotoisin. Vietin kaikki lapsuuteni kesät Halsualla, mutta mummoni kuoleman jälkeen, kun talo myytiin, en ole juurikaan siellä käynyt. Kolme vuotta sitten teimme muistelomatkan niihin maisemiin, kävimme hautausmaalla ja ajelimme kaikki kylätiet läpi. Se oli tärkeä ja haikeakin matka ja ne olivat mielessäni jäähyväiset lapsuus- ja nuoruusajan muistoille.
2. Mallorca ja Palma, Espanja. Mallorca on ihana saari ja Palma yksi viehättävimmistä Euroopan kaupungeista. Rento ja monipuolinen saari, upeat rannat ja hyvä shoppailukohdekin.
3. Bretagne ja Normandia – olen aina rakastanut Ranskaa, vaikkakin viime vuosina lomailu siellä on jäänyt vähemmälle. Teimme automatkoja Atlantin rannoillekin aikoinaan, kun lapset olivat pieniä. Maisemat siellä ovat huikeat, maaseutu kaunista ja seesteistä – ja tietysti se ranskan kieli mitä olen aina rakastanut.
4. Thaimaa – ikisuosikkini, vaikka olen käynyt siellä jo ties kuinka monta kertaa. Arvostan sitä, että sinne pääsee suorilla lennoilla vaikka matka on pitkä. Aina lämmintä, ihanaa ruokaa, upeita rantoja ja edullista. Ja turvallistakin, ainakin niissä kohteissa missä olemme olleet. Emme nykyään enää etsi jännitystä tai elämyksiä vaan takuuvarmaa lämpöä.

Neljä ruokaa, joista pidän

1. Kasvisruoasta ihan yleisesti ja yhä enemmän. Se on värikästä ja terveellistä.
2. Lähi-idän ruokamaailma – sen monipuolisuus, kasvispitoisuus ja ihanat mausteyhdistelmät
3. Kala grillattuna ja erityisesti haluan mainita tässä hauen, sillä sitä vähätellään aivan syyttä. Haukifile hiiligrillillä grillattuna ja päälle vain suolaa ja oliiviöljyä, mihin on pilkottu valkosipulia – yksinkertaisesti taivaallisen hyvää!
4. Thairuoka

Neljä juomaa, joista pidän

1. Suomalainen hanavesi ja itsetehty raikas kuplavesi; en osta periaatteesta koskaan pullovettä Suomessa.
2. Hyvä täyteläinen punaviini, peittoaa valkkarin ja skumpankin. Samppanja on fiilistelyjuoma joka sopii tiettyihin hetkiin ja heittäytymisiin, mutta jos olen ihan rehellinen, niin ei sen maku ole se juttu…
3. Rakastan hyvää kahvia ja kahvihetkiä.
4. Silloin harvoin, kun tilaan jossain drinkin, se on useinmiten hapokkaan raikas gin tonic tai caipiroska.
Sama makuyhdistelmä toimii myös suosikkituoksuissani

Kun vauhtiin pääsi, listaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka ja mietinkin, että tuskin tulisi mietittyä tällaisia asioita, ellen kirjoittaisi tätä blogia. Ja siitä tulikin mieleeni, että teen pientä hienosäätöä blogin ulkoasun suhteen lähiaikoina ja päivityksen ollessa käynnissä sivut voivat näkyä joskus oudosti.

Maa jalkojemme alla on tosiaan vaihtunut tällä viikolla ja tulen kirjoittamaan muiden juttujen lomassa kerran viikossa matkakertomusta kokemuksistamme sekä asunnon vuokrauksesta tältä Espanjan reissulta.

Maarit

The post Neljä asiaa minusta – ja mitä muistoja ne herättivät appeared first on Nelkytplusblogit.