Tänään mulla on ilo esitellä siskoni ihana ystis, jolla on myös niin ihana OMA ja omannäköinen tyyli. Ellin olen tuntunut jo hurjan monta vuotta, ja ilokseni näen häntä perhepiirin juhlissa, koska hän on siskon tyttären kummi.  Pitemmittä puheitta päästetään ihana Elli ääneen: 

Lempparikorvikset (Butoni Design) ja kukallinen lempparimekko (Hellapuu)

Rennoissa tunnelmissa risteilyllä, olkainkin repsottaa 😂 Mekko R-Collection, aurinkolasit Nopeet.

Mummin ruskeakukallinen perintömekko, jossa juhlin nelikymppisiäni.

lempikorut, Efva Attlingin sormus ja Uhanan korvikset.

Oli tosi hauskaa miettä tyyliasioita. Oma tyyli ja muoti on aina mielessä, vaikka nyt 40 täytettyäni huomasin Edinburghin-reissulla Top Shopissa että se ei ole enää mua varten…ysärinapapaidat jne. ei istu tälle mutsikropalle. Tyyli on ehkä menossa klassisempaan suuntaan, vaikka jakkupukumuijaa musta ei saa tekemälläkään. Ehkä enemmän kuin seuraisin jotain tiettyä tyyliä, ihastun johonkin vaatteeseen ja yhdistelen sitä sitten vaatekaappini sisältöön.

Kulutus hieman ahdistaa kun miettii ilmastonmuutosta, mutta yritän nykyään ostaa vaatteita, joita oikeasti tarvitsen ja käyttää ne loppuun, korjauttaa tai kierrättää. Esim. kaikki äitiys- ja imetysvaatteet sain myytyä tai annettua ystäville. Ostan myös kirppareilta sekä itselleni että lapsille. Onhan muoti silti aika ihana asia, muotilehtiä selailee aina mielellään!

Kuvaile tyyliäsi:

Miten pukeudut töihin? Työpukeutuminen on taas ajankohtaista tammikuussa, kun palaan töihin reilun 1,5 kotona vietetyn vuoden jälkeen. Meillä ei onneksi ole töissä mitään pukukoodia. Kollegoilla on mitä tahansa mekoista ja jakkupuvuista farkkuihin ja huppareihin. Oma tyyli on ehkä perus-toimistolook pienellä twistillä. Mekko ja mustat sukkahousut/leggarit, hame ja neule tai farkut ja paitapusero/rento t-paita ja jakku. Kesällä saatan laittaa siistit shortsitkin. Mulla on käsivarsissa muutama tatuointi, ja pyrin peittämään ne töissä vaikka pukukoodia ei olekaan, eli hihattomia en juuri käytä. Tyylini on yksinkertainen, eli jos mekossa on printti, pitää sukkien ja asusteiden olla simppelit.

Millainen on luottoasusi? Mekko ja sukkikset/leggarit sekä Dr. Martensin maiharit, tennarit tai ballerinat. Kropassani on mielestäni monta ongelmakohtaa, mutta äidiltä olen perinyt kauniit sääret. Niitä kelpaa esitellä ja korostaa 😄. Nyt kun olen vielä muutaman kuukauden hoitovapaalla, käytännön syistä luottoasu on ollut farkut, tennarit ja collegepaita. Imetystaipaleen jälkeen oli ihanaa, kun sai taas palata mekkoihin! Tennareita omistan ihan liian monta paria, mutta niissä on mukavinta taittaa 2 km työmatka.

Mikä on suosikkivaatteesi? Kotimaisten merkkien mekot ja tunikat. Hellapuu, Mainio, Papu, Vimma, R/H, Marimekko ja Nanso. Varsinkin Hellapuun trikoiset ja joustocollegetunikat sopivat vartalolleni hyvin.

Millaisia koruja käytät? Käytän itse asiassa tosi vähän koruja! Vihkisormuksen, Polarin sykekellon ja pienet korvikset puen aina. Kellon haluan joskus tulevaisuudessa vaihtaa sirompaan malliin. Tykkään valkokultaisista, yksinkertaisista koruista, ja sellainen on vihkisormuksenikin. Olen tosi huono käyttämään esim. kaulakoruja, koska töissä mulla roikkuu kaulassa kulkukortti ja avaimet ja kaulakoru hukkuisi niiden alle. Käytän silmälaseja töissä, koska ilmastoinnin ja päätetyöskentelyn takia en voi käyttää piilareita, ja rillien kanssa haluan pitää korut simppelinä (ei isoja korviksia). Jos lähden ulos ilman rillejä, laitan yleensä näyttävämmät korvikset, pari sormusta (mieheltä esikoisen syntymän jälkeen saamani hopeinen Efva Attlingin sormus on rakkain) ja jonkun rannekorunkin.

Mikä on rakkain tyylilöytösi? En tiedä onko tämä varsinaisesti löytö, mutta sain pari vuotta sitten äidiltä laatuvaatteita mummini jäämistöstä: pitsisen pikkumustan, ruskeakukallisen kotelomekon ja kävelypuvun (jakku ja hame) 60-luvulta. Pienennytin ne ompelijalla, koska mummi oli rintavampi ja mulla on kapeampi vyötärö. Erityisesti pikkumustaa rakastan, se on palvellut jo monissa juhlissa. 40-vuotispäivääni juhlin kotelomekossa, ja se sai paljon kehuja.

Lisäksi veljeni häihin hankkimani oranssinpunainen, selästä avoin &other storiesin mekko ja Uhanan Grl pwr -paita, jonka tilasin samanlaisena itselleni ja tyttärelleni, kun molemmat selvisimme dramaattisesta lopuraskaudesta, raskausmyrkytyksestä ja keskosuudesta.

Miten pukeudut juhliin? Juhlavampi mekko, korkkarit tai korkonilkkurit. Mekko on vakio – juhlavissa haalareissa en tunne oloani mukavaksi päärynävartaloni takia, vaikka haluaisinkin käyttää niitä.

Mitä et ikinä pukisi päällesi? Napapaitaa (kahden lapsen jälkeen, vatsalihastreeni on vähän jäänyt 🙈) tai turkkia. Crocseja.

Kenen tyyliä ihailet? Siskoni. Tilanteen mukaan aina sopivan rock, sporttinen ja naisellinen. Hän löytää aina tosi kauniita vaatteita, jotka sopivat hänen hoikalle vartalolleen. Veljen vaimolla on myös kiva, klassinen tyyli ja työkaverillani Mari T:llä. Julkkiksista Karla Welch, Jenna Lyons ja Janita Autio. Kenenkään näiden tyyliä en voi suoraan kopioida pyöreyteni ja lyhyyteni takia, mutta ihanat tyylit kuitenkin 😁.

Tuoksu: En ole käyttänyt hajuvettä muutamaan vuoteen, se on vaan jotenkin jäänyt! DKNY:n Be Delicious oli pitkään suosikkini, ja kaikki omenaiset tuoksut yleensäkin.
Lempimerkit: Papu, Vimma, Nanso, Uhana Design, R-Collection, R/H, Esprit, sporttivaatteista Adidas ja Puma
Suosikkinaistenlehti: Marie Claire, Trendi, Gloria
Viimeksi luettu loistokirja: Margaret Atwoodin Orjattaresi. Luen nykyään tosi vähän, ihan liian vähän.
TV-lemppari: Docventures ja Siskonpeti, Skam. Netflixistä katson jakson The Americansia tai uutta Sabrina teininoitaa (the Chilling Adventures of Sabrina) aina kun aikaa on. Nyt odotan Game of Thronesin vikaa kautta, sitä katsotaan miehen kanssa yhdessä.
Viimeisin ostokseni: Alefarkut ja rintsikat.
Paras kesähankinta: Rento mekko, ostin viime kesän alesta R-Collectionin Salla-mekon ja odotan tosi paljon, että pääsen ensi kesänä taas käyttämään sitä. Hyvät aurinkolasit ja sandaalit. Ensi kesäksi on saatava Uhanan Sail away motherfuckers -t-paita!
Syksyn ehdoton hankinta: Pörröinen takki, teddykarvaa tai tekoturkista tms. Vajaamittaiset housut tai farkut. Marimekon mekko: uusi mallisto, esim. Akileija-mekot on ihania! (Porissa on muuten maailman paras vaatekauppa, Ratsula, ja sieltä löytyy myös Marimekkoa. Olen löytänyt sieltä alesta Marimekon jos toisenkin.) Tarvitsisin myös uudet konjakinruskeat perusnilkkurit, parkatakin ja rillit (kun vanhat alkaa vedellä viimeisiään)…
Ensimmäinen muotimuisto: Mummilla oli iso kokoelma silkkihuiveja ja koruja, joista taiteilimme asuja siskoni kanssa. Mummi oli aina tyylikäs!

Mä niin ihailen Ellin tyyliä ja erityisesti sen ekologista puolta. Kuten tiedätte vaatekaappini ei valitettavasti kestä tarkkaa eettistä tarkastelua. Sieltä löytyy vaikka mitä vaatteita, joita ei mitenkään ole voitu tuottaa erityisen hyvällä tavalla, sen verran halpoja ne olivat. Voikun sitä itsekin tekisi enemmän ekologisia valintoja ja tämähän on sellainen asia, mihin todellakin voi valinnoillaan/teoillaan vaikuttaa. 

Kiitos Elli kun avasit vaatekaapisi ihanuuksia. Erityisesti tuo valkoinen mekko ja ihana  Efva Attlingin sormus jäivät himotuksina mieleeni

The post Viikon tyylilyyli – rento ekologinen appeared first on Nelkytplusblogit.

Teen yleensä joka päivä uuden ruoan alusta asti. Nyt kun olen monta viikkoa yksin, olen vähän laistanut tästä ja syönyt samaa tai miltei samaa ruokaa parinakin päivänä samalla viikolla. Saatan vaikka keittää kvinoaa tai couscousia muutaman päivän tarpeiksi tai paahtaa munakoisoa, bataattikuutioita tai kurpitsaa valmiiksi.

Tällaisista raaka-aineista on sitten helppo koota annoksia vähällä vaivalla kulhoon. Couscousin voi keittää ja munakoison paahtaa jo edellisenä päivänä. Couscousin voi korvata kvinoalla ja munakoison kurpitsalla tai bataatilla, näin saa vähän eri makuisen annoksen.

The post Munakoiso-halloumisalaatti appeared first on Nelkytplusblogit.

Heissan ihanat!
Toivottavasti viikkonne on alkanut mukavasti. Minä olen edelleen keskellä työkiireitä, mutta koska tänään menen vasta iltavuoroon, ajattelin että nyt olisi hyvä hetki postata teille Tiian ja minun Tallinnan kabaree reissusta, jonka teimme lokakuun puolessa välissä.

Reissuun lähdimme Tallink Starilla business loungen puolella, joka oli mitä mainioin vaihtoehto, koska laiva oli aivan täpösen täynnä Tallinnassa pelatun futismatsin ansioista.

Satamaan päästyämme suunnistimme oitis Viru hotelliin, jossa minä olin ensimmäistä kertaa, vaikka Tallinnassa onkin tullut reissattua useaan otteeseen.
Hotelli on ihan parhaalla paikalla, kun vanhakaupunki on vieressä, ja satamaan muutaman minuutin matka ja tietysti Viru keskukseen pääsee shoppailemaan suoraan viereisestä ovesta.

Viru hotellista ei ollut muuta kuin hyvää sanottavaa. Majoituimme superior-huoneisiin, jotka ovat todella isot ja meidän ikkunat olivat vielä satamaan päin, joten näkymä oli kieltämättä mieleenpainuva.  Iltaa varten kävimme kaunistautumassa hotellin kauneushoitolassa, jossa meille loihdittiin hehkuvat meikit. Vielä pikaiset vaatteiden vaihdot ja olimme valmiita kabareen lumoon.

Seuraavana päivänä meille jäi aikaa hieman shoppailla ja kuljeskella katselemassa Tallinnaa.
Suuntasimme oitis askeleemme kohti vanhaa kaupunkia ja voi vitsi noita kukkia mitä seillä on myynnissä, aivan mielettömän kauniita kimppuja ja edullisesti, olisi tehnyt mieli kotiuttaa useampikin kimppu <3 Ja entäs ne pikkuputiikit ja kahvilta aivan ihania kaikki.

*Matka on tehty yhteistyössä Tallinkin ja Viru hotellin kanssa, kiitos kun kutsuitte reissulle<3

• lasillinen kuohuviiniä
• kolmiosainen kabareeohjelma
• kolmen ruokalajin illallinen

• lasillinen kuohuviiniä
• kolmiosainen kabareeohjelma
• kolmen ruokalajin illallineAlla olevalla videolla himan enemmän matskua meidän reissusta <3 Ja tässä linkki vielä Tiian postaukseen<3

The post Kabaree huumaa Tallinnassa appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Suosittu askartelukirja on saanut jatkoa, vau! + arvonta appeared first on Nelkytplusblogit.

Paljastettakoon, että innostuin niin paljon tästä hinta-ja laatusuhteeltaan kelposarjasta, että ostin itselleni jäätävän läjän sarjan luomivärejä. Ostin kyllä muutakin, mutta niistä toisella kertaa. Ohessa kuitenkin pino luomivärejä, joita en malta odottaa päästä testaamaan. Tyylikkäitä nämä rasiatkin muuten. 

Tältä näyttää iho näillä Makeup Revolutionin meikeillä ja kulmakarvat, kun ovat olleet kolmatta päivää. Sanoisin, että todella luonnollinen ja heleä look syntyy näillä meikeillä. Seuraavaksi sitten testaamaan ostamiani luomivärejä.

Nyt pääsen vielä kahdelle teistä arpomaan kivan paketin Makeup Revolutionin tuotteita, joista osa esiintyy tässä blogipostauksessakin. Kummankin voittajan pakettiin kuuluu:

–Revolution Pro Fix Makeup Fixing Spray 100ml 

–Makeup Revolution Ultra Sculpt and Contour Kit- Ultra Fair C01

–Makeup Revolution Baking Oil 

Makeup Revolution Luxury Banana Powder Nämä kyseiset tuotteet sopivat sävymaailmaltaan kaikille. Nyt kysymys kuuluukin, onko Makeup Revolution tuttu merkki ja oletko bongannut merkin tuotteita Prismasta? Löytyykö sarjalta omaa suosikkia?  Säännöt: Kommenttikenttään mitä vaan Makeup Revolutionin meikeistä olisi kiva kuulla.  Anonyymit yksi arpa, Instassa seuraaville toinen arpa ja Facebookissa seuraaville kolmas arpa, eli jos seuraat Instassa ja Facebookissa, saat kaksi ylimääräistä arpaa eli yhteensä kolme arpaa, jos seuraat vain toisessa saat yhden ylimääräisen arvan eli yhteensä kaksi arpaa.  Huom. postitus vain Suomeen. Blogissa on kommenttien valvonta päällä, joten älä ihmettele, jos kommenttisi ei näy heti. Pyrin ne mahdollisimman nopeasti kuitenkin julkaisemaan. Anonyymit muistakaa jättää nimimerkki, jotta osaan huhuilla teitä täällä nimimerkillä, jos voitto osuu kohdalle. Tasapuolisesti onnea arvontaan kaikille. <3 Arvonta päättyy 12.11.2018 Lisää infoa löytyy klik:  Makeup Revolution Prisma

The post Edullisia meikkejä Prismasta ja arvonta, jossa kaksi voittaa! appeared first on Nelkytplusblogit.

Halusimme nähdä myös Myanmarin siinä missä haluaisimme nähdä ja kokea (melkein) kaikki maailman maat. Myanmarin kohdalla jouduimme kuitenkin hetken pohtimaan, että pitäisikö rohingyojen tilanteen…

The post Matkusta Myanmariin! appeared first on Meriharakka.net.

The post Matkusta Myanmariin! appeared first on Nelkytplusblogit.

Marraskuun harmaus toistuu meidän makuunhuoneessammekin. Viime viikonlopun siivoussessiossa vuodevaatteet vaihtuivat puhtaisiin eikä väri-ilottelusta ole tietokaan. Värivalinta on kuitenkin tarkkaa harkittu.

The post Harmaata vain appeared first on Nelkytplusblogit.

Tulevana sunnuntaina 11.11. on isänpäivä. Jos sinulla ei ole vielä lahjaa hankittuna omalle isällesi tai isoisälle niin ei hätää tai syytä panikoida. Tässä tulee aivan huippu vinkki isänpäivälahjaksi.

Ratojen ja rallien valiot on kesällä 2018 ilmestynyt tuhti tietopaketti, joka sisältää Suomen historiallisia kilpa-autoja sekä radoilta että ralleista aina vuoden 1933 Chryslerista Keke Rosbergin ensimmäiseen formulaan. Suomalaisen autourheilun historiaan sukelletaan esittelemällä myös Eläintarhan legendaariset kilpa-ajot unohtamatta tietenkään Jyväskylän Suurajoja/MM-rallia. Mukana on myös nostalgiaa Keimolan ja Ahveniston kilpa-autoradoilta. Kirjassa on peräti 223 sivua!

Kirjan esipuheessa kerrotaan, että suomalaiselle kilpa-autokirjalle oli selkeä tilaus olemassa koska kaikkien muiden autokirjojen joukosta juuri tällainen puuttui. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS on kustantanut kirjan ja sen tekijäjoukko koostuu kolmesta miehestä.

Eläintarhan ajot oli yleisön suosikkitapahtuma, jota ajettiin vuosina 1932-1963. Suomalainen rata-autoilu käynnistyi jo 1920-luvulla. Kesällä ajettiin ravi- ja maaradoilla ja talvella siirryttiin puolestaan jääradoille. Kunnollinen rata-ajotapahtuma, Grand Prix puuttui. Kun rahoitus oli saatu kuntoon valikoitui rata-ajojen kilpailupaikaksi Eläintarhan puistoalue Töölönlahden pohjoispäässä. Ihan oikeaa eläintarhaa oli kaavailtu aiemmin tälle alueelle mutta se sijoitettiinkin Korkeasaareen mutta paikan nimi jäi kuitenkin elämään.

Eläintarhan ajorata kiersi Eläintarhan urheilukentän, kaupungin puutarhan ja myöhemmin vuonna 1940 valmistuneen Uimastadionin. Ensimmäinen kisa käynnistyi äitienpäivänä 8.toukokuuta 1932. Kisassa oli kaksi lähtöä moottoripyörille ja yksi autoille. Autot ajoivat kilpailussa 50 kierrosta eli noin 100 kilometriä. Ensimmäisten ajojen kisavoitot menivät Ruotsiin.

Eläintarhan ajoissa oli myös todella harvinaislaatuinen katsomorakenne. Valtion rautatiet ajoi pääsuoran eteen junaradalle vaunuja, joiden päälle rakennettiin katsomo. Mahtoi olla aika hauskaa katsella ylhäältä junaradalta alas ajoradalle ja vielä pääsuoran kohdalla.

Ensimmäiset Eläintarhan ajot olivat menestys ja arvioiden mukaan kisoja oli seuraamassa 25000 – 40000 katsojaa. Kisat järjestettiin aina keväällä ja yleensä juuri äitienpäivänä. Sota-ajan takia 1939-1945 ei kisoja pidetty. Vuonna 1946 kisattiin taas mutta ainoastaan moottoripyörillä ja kisojen tuotto lahjoitettiin Sotainvalidien veljesliitolle. Seuraavana vuonna myös autot palasivat radalle.

Pula-aika koetteli myös Eläintarhan ajoja sodan jälkeen. Ärhäkämmät autot, midgetit villitsivät yleisöä ensimmäisen kerran 1949. Kun siirryttiin 50-luvulle alkoi ajoissa näkyä upeita urheiluautoja enemmänkin: Ferrari, Jaguar, Allard, Porsche, Lotus, Alfa Romeo, Maserati…

Osan huippuautoista Eläintarhan ajoihin toi vuonna 1958 Scuderia Askolin. Tämän suomalaisen tallin takana olivat Carl-Johan Askolin ja Curt Lindcoln. Scuderia Askolin oli aikoinaan yksi Euroopan merkittävimmistä yksityistalleista.

Eläintarhan ajot päättyvät vuonna 1963 hyvin surullisesti. Päälähdössä Formula Junioreissa sattui nimittäin onnettomuus, joka vaati 19-vuotiaan ruotsalaisen Örjan Atterbergin hengen. Viimeistä lähtöä oli seuraamassa 56000 katsojaa. Eläintarhan ajoissa ehdittiin ajaa vuodesta 1960 Formula Juniori lähtöjä kolme kertaa.

Tiesittekö, että ensimmäiset Jyväskylän  Suurajot starttasivat jo 1.9.1951 klo viisi aamulla? Jyväskylän linja-autoasemalta lähti 26 autoa matkaa ja sanomalehti Keskisuomalainen kirjoitti paikalla olleen myös yhtä monta katsojaa. Suurajot eivät todellakaan olleet mitään tämänpäivän kaltaisia erikoiskokeiden ajamisia. Tässä kilpailussa ajettiin 1666 kilometriä Lappiin ja takaisin. Kääntymässä käytiin Rovaniemellä. Paluumatka tehtiin Kajaanin ja Kuopion kautta, jossa oli ensimmäinen erikoiskoe. Toinen oli maalisuoralla Jyväskylässä.

Kilpailussa oli mukana ihan tavallisia henkilöautoja kuten kisan voittaja-auto Austin Atlantic. Voittaja-autoa ajoi Arvo Karlsson ja kirjassa on kuva hänen Austinistaan, johon ajanhammas on jo purrut vuosien saatossa. Kilpailijat eivät saaneet kilpailun aikana mitään väliaikatietoja kisan kulusta. Karlssonin onnistui ajaa lähimpänä kilpailun ihannekeskinopeutta 50 km tunnissa. Karlssonin keskinopeus oli 58,9 km tunnissa.

Suurajojen pienin luokkavoittaja on ollut Fiat 500 vuonna 1959. Tämä pikkuinen kirppu jäi yleiskilpailussa viimeiseksi maksimivirhepisteillä mutta tuloksena oli kuitenkin alle 500-kuutioisten luokkavoitto ainoana osanottajana

 Ford Cortina Lotus Mk 1, ralli ja rata, historic, rakennettu 1967

Ford Cortina on alunperin ollut perheauto vuosina 1962-1982. Äitini sisarella siis tädilläni oli juuri Ford Cortina, jonka kyydissä olen lapsena matkustanut ja päässyt myös ajamaan autoa saatuani ajokortin. Ford Cortina Lotus oli taas ralliauto, joka parhaimmillaan ylsi neljänteen sijaan Suurajoissa 1967. Oli se Ford Cortina “perheautokin” aika kova peli kulkemaan

Tämä kuva Saab 96 V4- autosta on minusta yksi kirjan huikeimmista. Ensimmäinen sinivalkoinen Saab 96 ajoi Jyväskylän Suurajoissa 1970. Saabin tuotanto oli aloitettu Uudenkaupungin autotehtaalla vuotta aiemmin. Autoa kuljetti Leo Kinnunen ja ensimmäinen ajo jouduttiin keskeyttämään. Simo Lampinen ja Klaus Sohlberg voittivat Saabilla vuoden 1972 Suurajot.

Kirjantekijät kertovat esipuheessa, että he ovat painottaneet kirjassa juuri 1960- ja 1970-lukuja, jolloin Suomessa siirryttiin ajamaan ihan oikeilla kilparadoilla Keimolassa ja Ahvenistolla. 

Keimolan radan rakentaminen aloitettiin vuonna 1965. Keimola muistutti Keski-Euroopan moottoriratoja mutta liikenneyhteydet olivat sinne huonot koska arkkitehtien sinne suunnittelemia yhteyksiä ei koskaan rakennettu.

Ahveniston moottorirata puolestaan avattiin vuonna 1967. Keimolan rata toimi aikoinaan vain 12 vuotta mutta Ahveniston moottorirata on edelleen toiminnassa. Ahvenisto on muuten Pohjoismaiden vanhin käytössä oleva moottorirata.

Kirja on täynnä tosi mielenkiintoisia tarinoita. Mäkisen viimeinen Mini on yksi yhden aukeaman juttu. Timo Mäkinen ja Mini Cooper S olivat tuttu yhdistelmä 1960-luvun ralleissa ja ratakisoissa. Itse auto oli huippuunsa viritetty ja rata-autoksi rakennettu. Kirjassa löytyy seikkaperäinen kuvaus mitä kaikkea autoon oli tehty. Minin omistaa nykyään Robert Paulig ja se on upeasti palautettu alkuperäiseen asuunsa.

The post Kilpa-autokirja "Ratojen ja rallien valiot" on huippu isänpäivälahja appeared first on Nelkytplusblogit.

Tämä mattotarina sai alkunsa tämän syksyn Habitare-messuilla. Kun olin selvinnyt osaston hurmaavan isännän Jaakko Selinin tapaamisesta, minulle tarjoutui tilaisuus jutella mattojen tuotepäällikön Jaana Männyn kanssa. Se oli niin mielenkiintoinen keskustelu alan konkarin kanssa, että siitä jäi myös kytemään ajatus kirjoittaa juttu näistä ihanista Fanni K -matoista. Sovimme Jaanan kanssa haastatteluhetken erääksi lokakuun aamuksi ja se vain syvensi suhdettani Fanni K:hon. Upeaa työtä ja ihania tuotteita – ja hinta on aina iloinen yllätys!

Fanni K pitää sisällään laadukkaita, mutta kohtuuhintaisia kodinsisustus-, keittiö- sekä lifestyle-tuotteita. Klassiset mutta trendejä seuraavat värit, hillitty luonnon muotokieli ja laadukkaat materiaalit toistuvat kaikissa tuoteryhmissä.

Matoista on tullut sisustustuote, jota vaihdetaan useammin kuin ennen. Verhoja ja tyynyjä kaivetaan kaapeista sesonkien mukaan, samoin jopa astioita: kesällä syödään raikkaista merihenkisistä astioista ja talviaikaan kaivataan tummempia ja tunnelmallisempia sävyjä. Mutta samat matot ovat pysyneet lattialla kaudesta ja vuodesta toiseen. Hyvä, että siihenkin on herätty, sillä maton merkitys huoneen ilmeeseen ja tunnelmaan on valtava.

Mattoihin ei olla aiemmin panostettu ehkä senkään vuoksi, että ne on koettu melko hintaviksi. Kun on raskittu ostaa matto, niin sitä myös pidetään! Tuttu ajatus monille – ja voin tunnustaa, että kyllä meilläkin on mietitty sitä miksi matto maksaa saman verran kuin moniosainen huonekalu.

Nyt tilanne on muuttumassa ja matot ovat suositumpia kuin koskaan. Niistäkin tulee kausimallistoja jopa kaksi kertaa vuodessa, kuten FanniK -matoilla. Tammi-helmikuussa kevyempää ja vaaleampaa kesäkoteihin ja alkusyksystä lämpimämpiä, paksumpia materiaaleja ja syvempiä värejä. Mattojen värimaailmat suunnitellaan talon sisällä perustuen trenditiimin analyyseihin ja värikarttoihin. Nyt on jo tiedossa kevään 2020 värit ja printit.

Mattotrendeissä jatkuu vahvana marokkolaiskuviot, mutta monimuotoisempina ja mukaan tulee hillittyjä värejä. Elävät pinnat, tupsut, eri vahvuisten lankojen avulla kudotut struktuurit sekä itämaiset kelim-tyyppiset matot monissa väreissä vahvistuvat.

Fanni K -matot valmistetaan Intiassa, jossa on pitkä matonkudontaperinne ja loistava materiaalien ja värien yhdistämisen taito. Siellä matkustaa Jaanakin pari kertaa vuodessa hakemassa ideoita, seuraamassa alan tapahtumia sekä neuvottelemassa ja sopimassa Fanni K -mattojen valmistuksesta. Oli äärettömän mielenkiintoista kuulla, miten ja minkälaisilla tehtailla mattoja tehdään.

Kaikki intialaiset tehtaat, missä Fanni K -mattoja tehdään, ovat puolueettomien auditointiyritysten sertifioimia. Aikuiset miehet tekevät tehtaissa raskaan työn eli itse kudonnan ja naiset keskittyvät matonkuteiden lajittelemiseen ja yleensäkin kevyempiin vaiheisiin. Jaanalla on yli 30 vuoden kokemus mattobisneksestä ja hän on nähnyt omin silmin miten työskentelyolosuhteet ovat kehittyneet positiiviseen suuntaan vuosien mittaan. Asiakassuhteen luotettavuutta kuvaa myös se, että hän asuu tavarantoimittajaperheen vierastalossa, ellei alueella ole hotellia.

Suurin osa matoista kudotaan käsin, mutta monimutkaisimmat mattokuviot kudotaan jacquard-koneilla, kuten nämä meillä olevat Lumo-matot. Tänä päivänä mattokuosien tekemiseen käytetään myös erilaisia printtaustekniikoita, jolloin yksiväriselle pohjalle printataan haluttu kuvio. Kutomisen tai printtaamisen jälkeen matot voidaan kivipestä, jolloin niihin saadaan tuo äärettömän kaunis, hieman haalistuneelta näyttävä vintage-pinta.

Mattokuviot ja -tekniikat voidaan jakaa pääpiirteittäin näihin kolmeen ryhmään: yksinkertaiset kuviot kuten raidat kudotaan käsin, koneellisesti kudotut monimutkaiset kuviomatot kuten jacquard ja käsinkudotut pohjat, joihin voidaan myös printata kuviot jälkikäteen.

Meillä oli aiemmin olohuoneessa luonnonvaalea marokkolaishenkinen matto ja olin kaivannut tilaan jotain vähän tummempaa, jotain mikä toisi enemmän kontrastia tilaan. Kaipasin myös isompaa mattoa kuin mitä meillä on aiemmiin ollut. Huonekalut ovat hiekan ja valkoisen sävyjä ja lattia melko tumma.
Tuumin, että mitään erikoista lisäväriä en haluaisi yläkertaamme ja siksi harmaa valikoitui helposti maton väriksi. Olen pitänyt myös vaatteissa aina tuosta klassisesta väriyhdistelmästä.

Harmaa Lumo-matto ja sen upea kuvio oli juuri se, mihin itse asiassa huomioni kiinnittyi Habitaressakin. Ihana jacquard-kuvio, upea klassinen harmaan sävy, missä on paikoitellen aavistus sinertävänharmaata.

Sitten tullaan siihen tärkeään asiaan: maton kokoon. Mitä suurempi matto, sitä paremmalta se näyttää olohuoneessa. Se kokoaa huonekalut yhteen, antaa raamit tilalle. Vaatimattomastakin tulee näyttävä. Meille ratkaisu oli yhdistää kaksi samanlaista mattoa vierekkäin, jotta saatiin riittävän iso ylettymään sohvalta nojatuoleille. Yhden maton koko oli 160×230 ja tuplana koko on 320 x 230 *). Se onnistui kuvionkin puolesta mainiosti, sillä kuvio jatkuu saumattomasti matosta toiseen eikä saumaa juurikaan huomaa.
Jaana toi esille myös ruokapöytien alla olevat matot – niidenkin pitäisi olla niin isoja, että tuoli pysyy vielä maton päällä, kun sitä siirretään. Niinhän se on.

Jaana vinkkasi myös sen, että pienikokoisemman maton tuulettaminen on helpompaa kuin jättikokoisen. Luin jostain myös sen, että nykyäajan imurit ovat niin tehokkaita ettei samanlaista ‘kerran viikossa matot pihalle’ -rumbaa enää tarvitse harrastaa, mutta onhan se ihanaa heittää matot ulos ainakin talvipakkasella. Mattojen materiaali on tiivistä ja roskat lähtevät helposti imuroimalla – tärkeä seikka allergiaperheessäkin.
Niiden alle ei myöskään tarvinnut liukuesteitä ja ne pysyvät hyvin paikoillaan lastenkin juostessa.

Fanni K mattoja myydään heidän omassa verkkokaupassaan sekä hyvin varustelluissa sisustusmyymälöissä ympäri maan, mutta mallistot vaihtelevat myymälöittäin. Verkkokaupassa esim. koon 140×200 cm Lumo-maton hinta on 149 e. Tätä mallia on saatavilla vielä nyt syksyllä, mutta seuraavan kerran vasta vuoden kuluttua, joten kannattaa toimia jos kiinnostuit.

Tämän viikon lauantaina 10.11. Vantaan Jumbossa Outlet Tukku -myymälässä on mattopäivä ja Jaana on paikalla klo 12 – 15.  Jos olet aikeissa hankkia uutta mattoa, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada ammattilaisen apua hankintaan.

Ylläolevissa kuvassa on entinen matto ja alakuvassa tämä uusi mattoyhdistelmä. Tykkään kovasti tuosta Lumo-mattojen harmaan sävystä ja isokokoisen maton näyttävyydestä. Mielestäni se ei myöskään pimennä olohuonetta, vaikka meillä on noinkin tummat lattiat.

Olohuoneen pöytä kääntyy akselinsa ympäri tuon tuosta ja nyt uusien mattojen myötä käänsin sen taas sohvan suuntaiseksi. Yksi asia, mikä ei saa liikahtaa, on pyöreä jakkara miehen nojatuolin edessä – siihen pitää saada jalat lukiessa – onneksi se sopii siihen vaikka pöytä pyörisi miten päin vain

Kuvasin tämän kuvan ennen matkalle lähtöä illan suussa ja on tuo tummempi matto aika tunnelmallinenkin, jouluinenkin.

Miten usein teillä vaihdetaan mattoja ja oletteko ajatelleet kahden maton yhdistämistä tällä tavalla?

Terkuin Maarit

* Matot saatu blogiin kaupallisen yhteistyön myötä

The post Uusi, iso matto – mikä muutos olohuoneessa! appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Latva pilviä piirtää appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Matkalla Mian kanssa appeared first on Nelkytplusblogit.

Finlayson kevät ja kesä 2019

Marraskuun pimein aika ahdistaa monia, joten piristykseksi esittelen tässä vähän Finlaysonin kevään ja kesän mallistoa. Käväisin heidän tapahtumassaan aamiaisella ja sain hiukan esimakua tulevasta.

Finlaysonista tulee ensiksi mieleen pussilakanat ja vuodevaatteet yleensä. Mikäs ihme se on, onhan Finlayson vaikuttanut suomalaisten elämään jo 200 vuotta. Finlayson on esitellyt ja tuonut markkinoille monia uutuuksia vuosien varrella ja valinnanvaraa on riittänyt. Sisustamisessa  huomio on kiinnittynyt siihen, että ei ole vain yhtä oikeaa tapaa sisustaa ja tästä onkin otettu opiksi. Mallisto on pyritty tekemään sellaiseksi, että se pystyy sulavasti sopeutuman eri tunnelmiin ja erilaisiin koteihin. Romanttista, tyylikästä ja jännittävää. Monipuolista ja kuitenkin yhtenäistä. 

Tärkeää on se, että tuotteita on sopivasti mutta, ei kuitenkaan yltäkylläisesti. Tässä uusien mallistojen luotsaamisessa on nyt siirrytty maltillisempaan suuntaan ja vähennetty valikoimaa järkevämmäksi.

 Kierrätys on otettu luonnollisena osana mukaan mallistojen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Vanhoja pussilakanoita on kerätty, kierrätetty ja niistä on kudottu räsymattoja. Tyynyissä ja peitoissa, polyesterkuitukin on kierrätettyä ja muovipulloista tehdään uusiomateriaalia Thaimaassa, jonka jälkeen se kudotaan mattoihin. Nämä matot ovat siitä mielenkiintoisia, että ne tuntuvat ja vaikuttavat materiaaliltaan aivan villalta. Huippua, että muovipullot päätyvät johonkin järkevään käyttöön, pois roskittamasta luontoa.

Sama materiaali voi hyvin olla vaikka räsymatossa tai tyynyssä ja sehän toimii.

Farkut kierrätetään nykyisin pyyhkeiksi ja pyyhkeiden värisävyt vaihtelevat hiukan sen mukaan, millaisia farkkuja erään on joutunut. Harmaana nämä ovat kauniit ja hillityt, mutta eivät hullumpia sinisenäkään. Mahtavaa, että farkutkin on ymmärretty ottaa osaksi kierrätystä.

Kukkaloistolta ei voi välttyä ja kauniit pastellisävyt tuovat harmoniaa maukkuhuoneisiin. Mintun sävyjä ja vedenvihreää, ripauksella hentoa vaaleanpunaista.

Joukossa on myös hamam-tyylisiä ohuita, lakanamaisia pyyhkeitä, jotka ovat imukyvyltään uskomattomia ja kuitenkin kuivuvat nopeasti. Tämä helpottaa kyllä pitkien hiuksien kuivaamista, suihkusta tullessa.

Löytyyhän sitä kuitenkin perinteisempää, tummaa lehtivihreääkin, sinne kesäkattaukseen ja näen tämän niin sopivana puutarhajuhlissa, tunnelmaa tuomassa.

Mitä pidit Finlaysonin keväästä ja kesästä?

The post Finlayson kevät ja kesä 2019 appeared first on Nelkytplusblogit.

Tompalla asiaa musiikista ja sen harrastamisesta, sekä uudesta tehovalmennuksesta kitaransoiton opiskeluun liittyen.

Kannattaa lukaista ja hypätä mukaan!

Tomppa:

Blogin emäntä Heidi on saanut matkan varrella paljon toiveita ja kyselyitä liittyen kitaransoiton opettamiseeni. Osa kyselijöistä on jo käynyt Samuilla soittamassa kanssani, osan kanssa on pidetty satunnaisia nettitunteja ja osa odottaa sopivaa muuta ratkaisua oman soittonsa kehittämiseen.

Mikäli kitaransoitto kiinnostaa ja kaipaat uusia tuulia soittoharrastukseesi, ehkäpä tämä seuraava paljastus on juuri sinulle;

Syyskuun alussa aloitin opettajana historian ensimmäisessä Rockway.fi -nettipalvelun kitaransoiton tehovalmennuksessa. Tehovalmennus on täysin uusi konsepti, mihin kuuluu videoita, sointu- ja nuottimateriaaleja sekä viikottaisia webinaareja (verkkovalmennuksia), tehtäviä ja bonusvideoita.

Homma lähti sen verran mallikkaasti käyntiin, että päätimme ottaa ensi tilassa haltuun myös jatko-kurssien kuvaukset. Näin ollen viime kertaisella Suomen reissullani paitsi juoksin mökkien perässä, juoksin myös Rockwayn kuvauksissa Pöllölaaksossa.

Akustisen kitaran alkeet -biisivalmennus

Internet mahdollistaa tänä päivänä vaikka ja mitä asioita. Äärimmäisen hienoa tässä on se, että voi opettaa netin välityksellä etänä – viidakkotalosta, mummolasta ja vaikkapa keikkapaikalta. Mutta vielä hienompaa mielestäni on se, että oppilaat voivat olla aivan missä päin maailmaa tahansa. Kotona, mökillä, reissussa… materiaalit ovat käytössä vuorokauden ympäri. Ja vaikka et pääsisikään osallistumaan viikottaiseen webinaariin, jäävät nekin talteen myöhempää katsomista varten.

Vihdoinkin nyt tulevana maanantaina 12.11.2018 alkaa historian ensimmäinen neljän viikon Biisivalmennus, missä käydään läpi kymmenkunta hienoa Suomi-klassikkobiisiä. Mikäli osaat jo muutaman perussoinnun edes välttävästi, tämä valmennus voisi olla juuri sinulle. Tai jos vain kaipaat hyviä ja helppoja biisejä omaan repertuaariisi, suosittelen lämpimästi liittumään mukaan tälle valmennukselle!

Neljän viikon tehovalmennuksen hinta on vain muutaman kympin, joten mikäli aihe yhtään kiinnostaa, suosittelen äkkiä tutustumaan valmennuksen sisältöön tarkemmin alla olevasta linkistä. Huomaathan, että kurssi alkaa jo ensi maanantaina 12.11.2018, joten hopihopi mukaan!

Linkki: Rockway tehovalmennus

Toivottavasti näen monta blogin lukijaa ensi viikolla ensimmäisessä webinaarissa! Ja onhan tämä vallan loistava lahjaidea vaikka isänpäiväksi!

Tammikuun alussa mukaan uudelle alkeis- tai jatkovalmennukselle?

Tammikuun alussa alkaa seuraava kitaransoiton alkeitten tehovalmennus yhtäaikaa jatkokurssin kanssa. Alkeiskurssi on tarkoitettu aivan aloittelijoille, jotka eivät ehkä koskaan ole vielä pitäneet kitaraa edes sylissään.

Jatkokurssilla lähdetään ensimmäisistä ns. barre-soinnuista liikkeelle, eli silloin on hyvä olla muutamat perussoinnut jo välttävästi hallussa. Näistä tulevista valmennuksista avaan hieman tarkempia lisätietoja seuraavassa postauksessani.

Kaikki kysymykset kysymykset, kommentit ja toiveet ovat erittäin lämpimästi tervetulleita. Itse odotan suurella innolla tulevia valmennuksia!

Lahjaksi itselle, lapselle, sedälle tai kaverille – käy tutustumassa Biisivalmennuksen sisältöön, niin saat paremman käsityksen mitä kaikkea tullaan tekemään ja oppimaan!

Tästä linkistä mukaan: Rockway tehovalmennus

Pidetään musiikki elävänä!

Tomppa the Etävalmentaja

Myös kuvaa klikkaamalla valmennukseen

Kuvat: Rockway.fi

The post Tomppa: Suomivisiitti osa 2 & Kitaransoiton tehovalmennukset appeared first on Nelkytplusblogit.

No nyt kun Jenni Pääskysaari ei meikkaa ja aiheesta on hulluna mediassa tuuletettu, tunnen huonommuutta koska minä meikkaan. Olenko nyt tyttärille huono roolimalli, pinnallinenkin. Haenko hyväksyntää maailmalta näyttäkseni paremmalta. Raskasta, raskasta pohtia näitä. 

Miksi Jenni Pääskysaareen meikkaamattomuudesta pitää tehdä lehtijuttu, en ymmärrä. Jenni haluaa olla esikuva tyttärilleen, mikä on aivan loistava motiivi meikkaamattomuuteen ja arvostan. Mutta mitä jos tyttäret haluavatkin sitten leikkiä meikeillä tai alkaa meikkaamaan. Tuleeko tyttärille syyllinen olo tai  pieni vivahde siitä, että meikkaaminen on jotenkin pinnallista?

Oli niin tai näin, mielestäni olisi tärkeintä, että ihminen tekee niin kuin tahtoo. Uskon, että kauniina naisena Jennille ei ole ongelmaa olla meikittä ja onhan elämä paljon vaivattomampaakin niin. Uskon  myös, että Jenni vilpittömästi taistelee feikkiä somemaailmaa vastaan ja haluaa antaa tyttärilleen aidon ja realistisen kuvan elämästä ja naiseudesta. Ihailtavaa kyllä. 

Koen silti, että vaikka lapset peilaavatkin paljon vanhemmiltaan, niin meikkaako äiti tai ei, ei ole relevanttia vaan äidin käytös. Tärkeintä on ne todelliset teot ja miten käyttäytyy roolimallina. Vaikka kuinka meikkaisi, aina voi lapsiaan kasvattaa siihen, ettei maailma ole niin kiiltokuvamainen, kuten somessa ja naistenlehdissä valheellisesti näytetään. 

Uskon myös, että lapset ehtivät nähdä äitiä paljon arjessa myös meikittä. En usko, että kasvatuksellisesti on suurikaan arvo, käyttääkö äiti meikkiä vai ei, vaan pikemminkin onko äiti sinut itsensä kanssa, onko äidillä hyvä itsetunto. Antaako äiti rakkautta lapsilleen ja kehuu heitä, miten äiti itse ottaa kehuja vastaan?

Jenni Pääskysaari vaikuttaa ihanalta ihmiseltä, jonka tarkoitusperät meikkaamattomuuteen ja somesta poistumiseen roolimalliuteen vedoten ovat mielestäni vilpittömän aidot. Mutta miksi asiasta pitää tehdä lehtijuttu. 

Mielestäni haastatteluun kysyttäessä Jenni olisi voinut vaikka vastata, että minun meikkaamattomuus ei ole oleellista maailmalle vaan haluan olla roolimalli tyttärilleni. Nyt kun asiasta tehtiin lehtijuttu, juttuun tulee heti sellainen pieni sipaisu sitä, että meikkaaminen on pinnallista vaikka lehtijuttu tai Jenni itse ei sitä luonnollisestikaan tavoittele. Kaikki saa vaan suuremmat muodot, kun se luetaan mustaa valkoisella. No tätähän ei voinut ennustaa ja asian paisumista Jenni itsekin ihmettelee. 

Oma pointtini on, miksi omia elintapojaan pitää julkisesti tuuletella niin, että muille tulee tunne, ettei heidän elämäntyylilleen ole tilaa tai, että se on vääränlaista? Nyt en tosin viittaa Pääskysaareen, hänen motiivi ei ollut tämä pikemminkin päinvastainen, media muutti asian vain pullistuvaksi pullataikinaksi.  

Luonnonkosmetiikka esimerkiksi on tosi kiva juttu, mutta ei ehdoton totuus. Jotkut luonnonkosmetiikkatuotteet, vielä en ole selvittänyt mikä ainesosa on se, joka ärsyttää, niin aiheuttaa minulle allergisia oireita. Jotkut  luonnonkosmetiikka yritykset mainostavat tuotteitaan muita kosmetiikkamerkkejä alentaen, kuin he olisivat parempia, koska ovat luonnollisia. Itsensä nostaminen muita alentamalla ei ole koskaan hyvä tapa ja herättää ärsytystä.

Jenni Pääskysaari ei luonnollisesti tätä hae tai edes tee, mutta siltikin herättää tuntemuksia, että nyt meidän muidenkin äitien tulisi tehdä sama perässä, jos haluamme olla hyviä äitejä ja kyllä nämä tunteet iskee alitajunnasta tahtomattakin, sillä ainahan me äidit osaamme syyllistää itseämme. 

Onko Jenni rohkea, on, sillä vaatii kanttia olla meikkaamatta. Tämä rohkeus on hänen lapsilleen aivan loistava naiseuden roolimalli. Mutta miksi tätä roolimallia pitää tuputtaa meille kaikille muille lehtijutussa, siitä tulee valtavan huono mieli ja syyllisyyden tunne, sillä en minä ainakaan aio lopettaa meikkaamista tyttärieni vuoksi. 

Omia tyttäriä ei kiinnosta pätkääkään meikit. Jos saan kotiin jonkun pr-paketin tai hankin uusia meikkejä, ei heitä kiinnosta paketin sisältö ollenkaan. He kulkevat omia polkujaan, joten luotetaan siihen, että kasvatus kantaa ja lapset tekevät omat päätöksensä, meikkaavat he sitten tai eivät. 

Mutta ei anneta heille syytä luulla, jos he meikkaavat, että he ovat jotenkin pinnallisempia kuin ne, jotka eivät meikkaa. Mitäs jos ei tehtäisi koko tästä meikkaamisesta ollenkaan numeroa, sillä ei meikit nassussa tee ihmistä tai äitiyttä paremmaksi tai huonommaksi, se on ihan tilastollinen fakta. 

Mitä someen tulee, meidän tehtävä on kasvattaa lapset ymmärtämään, ettei kaikki kiiltävä ole niin kiiltävää, kuin päälle näyttää. Luotetaan omaan kasvatukseemme ja lapsiimme ja ollaan omia aitoja itseämme meikeillä tai ilman. 

Hyvää tarkoittavan Jennin sanoin: “toivon että ihmiset keskittyisivät enemmän toisten ajatuksiin eikä ulkonäköön ja miten jokaisella on oikeus valita meikkaako vai eikö meikkaa.” Niinpä miksi tästä Jennin meikkaamattomuudesta tehtiin mediassa niin iso numero? 

Älkää tehkö mitä muut haluaa tai mihin muottiin maailma, some tai media haluaa meidät käännyttää vaan siten miten oma sydän sanoo. Tämä on se oppi jota haluan toitottaa tyttärilleni, eikä se, että sillä olisi merkitystä laulaako se meikkisuti vai ei. 

The post Onko meikitön äiti parempi roolimalli? appeared first on Nelkytplusblogit.

Millainen viikko teillä on ollut? Täällä ihan hyvä, mutta pakko myöntää, että kellojen siirron jälkeen pimeys ja harmaus ovat tuntuneet hartioita painavana väsymyksenä. Aamulla kun herää klo kuuden tienoilla on pimeää ja kun tulee kotiin on hetken aikaa hämärää (ei siis valoisaa) ja sitten taas the pimeys maximum.

Parasta juuri nyt:

– tykästyin Me Naiset- lehden #marrasjuu kampanjaan, jonka tarkoituksena on selvitä kivuttomasti marraskuusta ja etsiä vuoden harmaimmasta kuukaudesta hyvää. Vaikka periaatteessa tällaiset tsemppikampanjat ovat vähän ärsyttäviä, on mielestäni ihan hyvä tarkistaa asennetta ja kuitenkin tykkään siitä ideasta, että mentaalivalmennuksen kautta omia fiiliksiä VOI muuttaa, ja niihin voi vaikuttaa. Haluan olla omavaloinen myös marraskuussa. 

– niin kliseiseltä kuin se kuullostaa olen päättänyt käyttää marraskuun ajan voimavärejä pukeutumisessa ja huuliin tietenkin punaa. Haluankin kannustaa kaikkia: unohda beiget ja värittömät kaavut  roskakoriin!

– Ensitreffit Alttarilla ja sen viimeinen jakso. Mä niin rakastuin Heikkiin ja Miinaan heti ensimmäisen jakson jälkeen. Heikki oli aluksi jäyhä jököttäjä ja Miina taas koko kauden ajan fiksu ja lämmin. Haluan tulla Miinaksi, hän on mun tämän hetkinen deittailuidoli ja oikeastaan olen sitä mieltä, että hänen pitäisi alkaa deittailuguruksi. Mikä lämpö ja älykkyys!

– insproituminen varsinkin nyt kun on harmaata ja ankeata. Inspiroitua voi ja saa mielestäni mistä tahansa. Tärkeintä on pitää mieli ja silmät avoinna, olla utelias ja kiinnostunut jostakin. Ennakkoluulottomuus on aina erinomaisen hyvä asia. Itse inspiroiduin viimeksi uusimman Anna-lehden sisutstusjutusta, rakastuin ihan täysillä Anna Bernerin värikkääseen ja iloiseen kotiin.  Tuollaisen kodin haluan tulevaisuudessa.  Olen myös inspiroitunut uudestan Anna Puu-levystä Nälkäinen Sydän, ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. 

– läträä itseruskettavaa! Väriä elämään hinnalla millä hyvänsä!

– tuleva isänpäivä – mikä mainio tekosyy syödä hyvää perheen kesken.

– joululaulut – kuulit oikein (enkä ole edes jouluhullu). Jouluradio on jo auki!!

– Lumenen uusin kevyt mutta kosteuttava meikkivoide on vallan mainio.  

– last but not least, Bogista saa lämmintä ja positiivista pentuenergiaa.

No ni. Se oli siinä! Aika pätevää, vaikka ite sanonkin. Kivaa viikonloppua, murmelit.

Kuva: Anna-lehti

 

The post Parasta juuri nyt appeared first on Nelkytplusblogit.

Eilen nautittiin lähestyvän joulun ihanista tuoksuista ja täyteläisistä mauista Ikean tarjoaman joulupuuron äärellä*.

Hyvän onnen mantelia puurolautaseltani ei löytynyt, mutta hyvän seuran, kauniin, runsaan kattauksen ja jouluisten makujen äärellä en jäänyt sitä kaipailemaan. Ja laitoin puuroni höysteeksi kaikenlaisten muiden herkkujen lisäksi myös paahdettuja saksanpähkinöitä, eivätköhän ne tuo onnea yhtä lailla?

G18-juhlatila oli sisustettu ja pöydät katettu juhlasesongin Ikea-uutuuksien tummilla, syvillä sävyillä ja värikylläisillä kuoseilla.

Joulupöytää kotona rohkaistiin kattamaan mix & match-tyyliin sekoittaen kuoseja, astioita ja kalusteita sekaisin. Tässä olenkin ihan aallon harjalla; kaikki juhlakattaukseni ovat aina sekoitus uutta ja vanhaa, erilaisia lautasia, ruokailuvälineitä, laseja, kynttilänjalkoja sulassa sovussa.

Illan aikana tutustuttiin hieman jo myös tulevaan kevääseen. Pianhan se kevätkin -tai ainakin ajoissa alkava kevätsesonki- sieltä tulee kun joulusta on ensin selvitty. Paljon väriä on kevääseen ja kesään tiedossa, mutta myös rouheutta, koskettamiseen houkuttelevia tuotteita ja neutraaleja sävyjä niiden ystäville.

Oletko jo suunnitellut joulukoristelua ja -kattausta? Millainen joulun värimaailma sinulla on tulossa tänä vuonna?

*PR-tilaisuus

The post Ikean joulu appeared first on Nelkytplusblogit.

Tänään olen menossa hotelliin yksin yöksi, koska olen taas vähän sotkenut ja säätänyt. Maijun kanssa, kun viimeksi treffattiin, totesin Maijulle, että “ihanaa kun nähdään 9.11 ja mennään hotelliin. Meillähän on tämän jutun ympärille suunniteltu vielä vaikka mitä, mutta mitä, siitä toisella kertaa. 

Maiju siinä vastaili sitten, että “Tiia rakas, meillä on treffit 10.11 ja siihen ajankohtaan on hotelli varattu.” Voi elämän kevät päässä alkoi surraamaan ja sanoin Maijulle, “eihän se käy alkuunsakaan, sillä 11.11 on isänpäivä, pitää olla aamulla kotona.”

Miehelle sitten ilmoitin, etten menekään tänä viikonloppuna hotelliin yöksi, kun menin ja sotkin päivät. Eli vaikka huomenna lauantaina on iltamenoa, niin ajan illan päätteeksi kotiin yöksi. Siihen mies sitten taas sanoi, että “etkös muista, että minulle tulee kavereita saunomaan ja yöpymään perjantaiksi, koska sinun piti olla siellä hotellissa.” 

Hehe anna mun kaikki kestää eli nyt kävi sitten niin, että Maiju on huomenna siellä hotellissa ja  minä varasin itselleni sitten täksi illaksi hotellihuoneen, jotta mies saa ihan rauhassa olla kamujen kanssa ja minä saan  myös tältä miesporukalta yöni  nukuttua. Jotenkin on koomista, että tässä ollaan nyt sitten ristiin rastiin hotellissa. 

En olisi kyllä ehkä kuitenkaan lähtenyt hotelliin, ellei minulla olisi ollut valokuvakisasta voitettua hotellilahjakorttia. Muuten olisin mennyt vaikka ystävälle yöksi tai tädille. Mutta tänään sitten hei hotelliin yksikseen yöksi. Illalla tosin tapaan ystävää ja mennään leffailemaan.

Noh tälläiseltä päivien sotkijalta ei voi odottaa muuta, kuin lisää sekoilua. Tällä viikolla aamukahviin naksauttelin Hermesetasta loputtomiin. Hakkasin purkkia ja ihmettelin, kun ei mitään purkista tule ja purkki heläjää kuitenkin lupaavasti ääniä, että purkki on makeutusaineita pullollaan. 

Lopulta luovutin ja ajattelin olkoon sitten makeutusaineet, mutta mitä sitten tapahtuikaan. Villatakkini hihan uumenista sinkosi lukemattomia  naksauttamiani makeutusaineita,  joita olin yrittänyt sinne kahviini pumpata tuloksetta, mutta ne pallerot olivatkin luikerrelleet hihaan! Anna mun kaikki kestää, tästä olisi pitänyt saada piilokameralla kuvattua, miten ne pallerot sinkoilivat hihasta, kuin K-plussapallerot konsanaan ja etenkin meikäläisen ilmeistä.

Noh eilen kävi vielä pienesti hassu juttu, kun oma mies tuumi, että nyt on vaimon aika oppia käymään autopesulla ja ihan yksin. Sovittiin sitten, että ensin tehdään yhdessä harjoituskerta niin, että minä kuitenkin ajan sinne autopesulaan sisään miehen istuessa pelkääjänpaikalla. Louskutin samalla leukojani miehelle, että jos nämä hänen hommat alkavat nyt hiljakseen lipua meikäläiselle, niin hän sitten varmaan alkaa meillä imuroimaankin ja tasa-arvon nimissä tietty.

Kaikki meni mallikkaasti autopesulaan ajaessa, vaikka mielestäni ne reunat, joihin autorenkaat pitää mennä eli syvennykset olivat aika teräviä. Tästä urputinkin miehelleni, että tämä on syy, miksi renkaiden vaihtoonkin pyydän renkaiden vaihtajaa ajamaan autoni sisään.  Pelkään, että kun muut tuijottaa, niin puhkon vielä renkaat niihin reunuksiin. (Näin on kerran meinaan  käynyt, kun väistin liian äkkiä ambulanssia kadun reunaan ja poks rengas meni puhki eli traumaperäisestä asiastahan tässä on kyse. Kyydissä oli tuolloin vielä kaksi taaperoa.

No menestyksekkäästi sujui tuo autopesu ja ilmenihän siinä sitten, että siellä etupäässä on iso peili, josta voi tuijotella niitä autonrenkaita, että ne osuu juuri niille tarkoitettuihin rakoihin. No mutta entäs peruutus sitten, nyt se himputin peili oli meinaan pesun jäljiltä ihan huurussa, ei siitä mitään nähnyt. Sivupeilit tietty käännettyinä. Peruutushan on muutenkin aina paljon monimutkaisempi toiminto, kuin eteenpäin ajaminen. 

Tästä olin sitten jo hieman tuohtuneena, että millä ilveellä saan sen auton peruutettua sieltä pesulasta ulos, ettei ne renkaat poksu puhki. Rauhallisesti vaan, rauhallisesti, niin rauhallisesti, että pesulan ovet meni jo kiinni ja jäin autoineni sinne autopesulaan jumiin!

Mies haki apua, vaikka seinällä lukee, ettei autosta saa missään nimessä nousta vaan pitää soittaa seinällä olevaan numeroon, miehet! Siinä oli toisen henkikulta selkeästi vaarassa. Takana myös tietty jonoa odottamassa autopesuun ja minä siellä autoineni lukkojen takana.

Ovet avattiin ja mieheni totesi rakastavasti “on varmaan tämä pesulahomma osaltasi nähty, että mitäs jos minä kuitenkin hoidan jatkossa nämä autopesut”. Jeps ihan samaa mieltä ja niin olin kyllä alunperinkin, mutta pitihän se käydä taas todistamassa, ettei nämä autohommelit, muu kuin autolla suoraan ajaminen, ei ole meikäläisen juttu. 

Päästyäni muuten autopesulavankilasta, näin miten mieheni huikkasi merkitsevän hymyn autopesulaan jonottavalle miehelle ja tämä mies hymyili miehelleni takaisin. Siinä tuli olo, että miesten kesken oli sellainen huvittunut koodikieli, että “nainen ratissa.” Mies ei kyllä myöntänyt mitään ja totesikin, ettei ikinä vaimoaan alenna, että ehkä tämä oli taas oman pään sisäistä kuvitelmaa.

No loppuun vielä perjantain piristys, joka nauratti aamulla, kun Facebook nosti kahden vuoden takaisen muiston. 

Iloa elämään ja tämä latvasta laho lähtee nyt sinne hotelliin nauttimaan puhtaalla autolla ja aamukahvit pohjalla makeutusaineinepalleroineen. Tästähän on pakko tulla suorastaan hyvä päivä. Ai niin mainittakoon tässä nyt vielä, että mies todellakin käski mennä la-su sinne hotelliin Maijun kanssa, mutta itse tuumin, ettei missään nimessä. Jossain se raja menee. Ei tuntuisi hyvältä olla isänpäiväaamuna köllöttelemässä hotellissa. Isän aamuhan se on. <3 Mutta oma rakas on kyllä  paras, vaikka en yhtään kyllä tykännyt, että tässä pitää yhtäkkiä jotain autoja oppia autopesulassa pesemään. <3

Miten siellä, vastaavia kömmähdyksiä vaikkapa sen auton kanssa tai jonkun muun? Ihanaa viikonloppua. <3

*Essie ja Estee lauder Advanced Night Repair pr-näytteitä 

The post Normisäätöä! appeared first on Nelkytplusblogit.

Päätin vielä palata tuohon meikkivoiteeseen, jota kehuin meikkipussi postauksessani. Estee Lauderin Double Wear on siis ikisuosikkini, mitä tulee meikkivoiteisiin. Hyvänä kakkosena on varsinkin kesäisin Lumenen Blur.
Mutta tuosta Double Wearista, mikä siitä tekee erityisen hyvän mielestäni. Ensinnäkin, minusta meikkivoide on kaikista tärkein meikkipussin tuote. Jos täytyisi valita ainoastaan yksi tuote, jota ilman ei voisi olla, se olisi meikkivoide. Kaiken a ja o on tasainen ihon sävy, silloin voisi jopa pärjätä ilman muuta ehostusta. Kuten Jenni Pääskysaarikin on meikittä, mutta ei kuitenkaan ilman meikkivoidetta, televisiossa siis. Sillä kenelläkään ei ole niin virheetön ja tasaisen sävyinen iho, että se studiovaloissa näyttäisi hyvältä. Saatika tässä sinisessä valossa, jota meillä on syksystä aina kevääseen saakka. Muuten en puutu tähän meikittömään keskusteluun, jokainen taaplaa tyylillään, mutta minä meikkaan, koska rakastan sitä, ja olen itsevarmempi ehostettuna.
 Double Wear on peittävä, silti luonnollinen. Se on erittäin kestävä, pysyy siis virheettömänä koko päivän. Double Wear on riitoisa, puteli kestää ihan tolkuttoman kauan, koska peittävyytensä takia tällä ei tosiaankaan lotrailla. Pintakuivalle iholle tämä ei ehkä ole ihan paras tuote, mutta rasvaisen ja sekaihon kulttituote. Ainoa miinus on tuo pullo, josta saattaa lirvahtaa aimo annos, ellei ole tarkkana. Itse olen tottunut levittämään meikkivoiteet aina sormin, siten saan parhaimman ja tasaisimman lopputuloksen.

The post Meikkivoide appeared first on Nelkytplusblogit.

3. Pidänkö halailusta?

Erityisen paljon

5. Olenko koskaan rikkonut lakia?

Saako sen sanoa? Joskus nuorena joo

6. Millainen on voileipäni?

Se vois olla sellainen toast. 

Vehnäpaahto, cheddar, kalkkunaleike, tomaatti, joo tällainen se olis

7. Millaista musiikkia kuuntelen?

Poppia ja rap musiikkia

8. Mitä pelkään?

Että lapsille sattuu jotain pahaa

9. Kestänkö stressiä?

Kestät, mutta välillä oot kyllä väsynyt 

10. Oudoin tapani?

Jäisten varpaiden työntäminen mun jalkoja vasten

(nauraa)

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Varastotöihin 

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?

Varmaan joku DIY tyyppi, en vaan tiedä, että ketä ne on

13. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Ostaisit meille omakotitalon

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

Oranssi, koska oot lämmin

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

Sellainen, että luulee olevansa toista parempi

16. Mikä on suosikkiroskaruokani?

Kanahampurilainen

17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?

Se on se karsee harmaa mekko, jossa on reikiä

Outi: siis what? Se mekko on niin mukava ja tuuletus pelaa

18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?

Se oli whats app viesti ja odota, siinä lukee OK RAKAS <3

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?

Haluat ja mä oon kyllä sulle laittanut ruokaa kun oot kipeä

20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn?

Sä mökötät ja oot hiljaa. Se on tosi ärsyttävää.

Outi: Anteeksi vaan kun en huuda naama punaisena.

Tiedän muuten vallan hyvin, että mun hiljaisuus on ärsyttävämpää.

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?

Lehtipihvin ja ranskalaiset

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausilla?

Jonkun askartelun tai sitten kauhuleffojen

23. Mikä saa minut todella vihastumaan?

Kun joku ei ymmärrä mitä tarkoitat tai käsittää sut ihan väärin

24. Entäs piristymään?

Pusut ja suklaa

Outi: True

25. Millainen olen aviovaimona?

Tosi hyvä, hoidat aina asiat ja oot mun puolella

26. Kumpi sanoi ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?

En muista missä, mut mun mielestä se olit sinä

Outi: Se oli Forumin ravintola Rendez Vous ja kyllä minä se olin

27. Mitä teen heti ekana aamulla?

Nouset sängystä

28. Millaisia vaatteita käytän kotona?

Sulla on jotain mukavaa päällä tai sitten se kamala mekko

Outi: siis nyt ei enää puhuta siitä mekosta

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

Osaat kaikki, mut et tykkää pyyhkiä pölyjä tai silittää

30. Kumpi määrää kaapin paikan?

Kotijutuissa varmaan sinä, mut muuten minä

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?

Tykkään hoivata

32. Entä paras piirre ulkoisesti?

Pylly (ja nauraa räkänaurua) ei kun hei, ei tolleen voi sanoa. 

Laita sinne, että huulet.

Outi: Saittepas kuulla totuuden

33. Ihanin yhteinen muisto?

Jos ei lasten syntymistä lasketa, niin sitten se kun päästiin kahdestaan laivalle

Kiitos rakas rehellisistä vastauksistasi!

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

The post 33 kysymystä, joihin Rachid vastasi appeared first on Nelkytplusblogit.

Syksyn piristykseksi pääsin katsastamaan Finlaysonin kevään ja kesän tekstiilejä.
Olen aiemminkin tiedostanut perinteikkään Finlaysonin kierrätyskulttuurin mutta nyt, kun kuulin enemmän tuotteista,  olen yllättynyt ja vaikuttunut Finlaysonin vastuullisuudesta ja kierrätyksen määrästä. 
Finlaysonin tuotteissa saa uuden elämän niin vanhat farkut, lakanat kun muovipullotkin. Monia varmaan ilahduttaa etenkin muovipullojen uusiokäyttö. Ja kivaa on se, että liikkeisiin saa viedä omat vanhat lakanat ja farkut tietäen, että ne todellakin hyödynnetään uudelleen.

Ylempänä oleva romanttinen sänky ja petaus vei kieltämättä ajatuksia jo kesään ja mökille. Sinne sopisivat myös harmaat ja vaaleanpunaiset hamam-pyyhkeet.



vanhoista farkuista tehdyt pyyhkeet

Romanttisemman ja hillitymmän kuosin lisäksi löytyy leikkisyyttä ja väriä.

Meille kotiin pääsi testiin ihanan pehmeä Reno-flanellipussilakana. Lähes 100 prosenttisesta kierrätysmateriaalista tietysti tämäkin. Tykkään. Reno- pussilakanaa näyttäisi löytyvän myös kauniin harmaana, jos sininen ei sovi sisustukseen.

Näissä suloisen pehmeissä lakanoissa voisikin sitten viettää muutaman kuukauden talviunet, eikö?
Ihanaa viikonloppua <3

*pussilakana saatu

The post Finlaysonin kevätuutuuksia appeared first on Nelkytplusblogit.