Olen syksyllä sairastellut ja vähän sairastellut ja taas sairastellut. Olen maannut sängyssä joskus kuusi päivää ja joskus kolme päivää peräkkäin tekemättä mitään muuta kuin levännyt. Minut tunnetaan durasell-pupuna, mutta harvoin päivittelen teille niistä päivistä, jolloin en tee mitään ja voin vannoa, että niitä on tänä syksynä kertynyt todella paljon.
Silloin kun en ole ollut sairas, olen saattanut silloinkin jäädä viikonloppuisin makaamaan sänkyyn ja noussut ylös vasta iltapäivällä. Siitäkin huolimatta välistä on tullut yllättäviä sairastumisia.
Minulla on ollut kaksi hyvää vuotta takana, jolloin en ole sairastanut yhtään ja nyt yhtäkkiä tulee syksy, jolloin sattuu ja tapahtuu kaikkea. On tullut yllättäviä kuumeen nousuja, jolloin kuume on noussut ihan ilman mitään ennakkovaroitusta. Tällainen tapahtui kolmisen viikkoa sitten ja silloin kuume nousi sormia napsauttamalla noin 39 asteeseen. Menin heti lääkäriin ja siellä todettiin lukuisten veriarvojen viittaavaan tulehdukseen elimistössä. Kaikki maksa-arvot olivat nousseet hälyttäviin lukemiin ja minä yritin tsempata itseäni lepäämällä. Silloin selvisin kuuhehorkasta 48 tunnin nukkumisella ja antibiooteilla. Sen jälkeen veriarvoja tarkkailtiin monta viikkoa ja ne lähtivät taas laskuun.
Kaikki siis hyvin – toistaiseksi.
Viime perjantaina normaalin työpäivän jälkeen lähden työkaverin leffaan ja meillä oli ihan sairaan hauska leffareissu. Siitä sitten kotiin, eikä mitään. Pari tuntia kotiinpaluuni jälkeen alkoi taas kauhea horkka ja koitin selvitä yön viltteihin käärittynä ja täristen. Yöllä mittasin kuumeen ja se oli himpun vajaa 38 astetta. Eikä mitään muita oireita.
Lauantaipäivänä siis tiedossa oli itsensä kuulostelua ja sängyssä makaamista. Kuumetta mittailin pitkin päivää ja alkuiltapäivään kuume oli vielä tuossa 38 asteessa. Illalla se alkoi laskea, ensiksi 37 asteeseen ja lopulta normaaliksi 36,4:ksi.
Illalla huomasin, että peitto, joka oli jalkani päällä sattui jalkaani koskettaessaan sitä. Mietin, että onkohan jalkaani tullut mustelma jostain. No ei ollut mustelmaa, mutta jotenkin tuntui, että jalkani oli turvonnut, punaisempi kuin toinen ja kuuma. Päätin seurata tilannetta sunnuntai-aamuun.
Aamulla kysyin mieheltäni, että näyttääkö susta, että jalkani olisi punaisempi kuin toinen? Hän sanoi heti, että näyttää ja näyttää, että olisi vesikelloja. Mieleeni tuli heti ruusu. Laitoin sairaanhoitajaystävälleni viestiä ja kuvan jalasta, että miltä sinusta näyttää? Tuli vastaus, että “voisikohan olla ruusu”? Lähdin vielä googlaamaan ja hakemaan tietoa ruususta ja olin lopulta itsekin varma, että se saattaisi olla ruusu.
Tilasin lääkäriajan Kampin terveystaloon ja kun selitin lääkärille kuumeeni ja näytin jalkani, hän sanoi, että “näyttää ruusulta”. En ollut heittänyt ilmoille omaa epäillystäni. Sitten otettiin labroja ja tulehdusarvot ym. olivat koholla ja taas ne maksa-arvotkin olivat lähteneet nousuun.
Sain piikillä antiobioottia takapuoleeni ja nyt piikitellään sitä päivittäin ja tarkkaillaan tilannetta. Onneksi pystyn kävelemään, eikä ole niin paha, kuin monilla on. Pääsin siis hoitoon kuitenkin suhteellisen aikaisessa vaihteessa ja toivotaan, että se hidastaa muuten pitkää toipumista, mikä usein ruusussa on. Hoitojaksot voivat usein venyä jopa kolmen viikon mittaisiksi tai pahemmissa tapauksissa vielä pidempäänkin.
Mun jalkani ei ole lähelläkään sellaisia kauhukuvia, joita olen nähnyt kavereilla. Iltaa kohden jalka alkoi tuntumaan aika pinkeältä. Lääkäri piirsi nilkasta polveen ulottuvat viivat sairastuneen alueen kohdalle, jotta nähdään, että miten se etenee. Onneksi pääsin siis ajoissa hoitoon, enkä jäänyt odottelemaan tilanteen pahenemista.
Mikä aiheuttaa ruusun puhkeamisen?
Mikä sitten aiheuttaa ruusun puhkeamisen? Ruusu on bakteerin aiheuttama tulehdus. Itselläni on puoli vuotta ollut nilkassa ihovaurio, josta bakteeri on varmasti päässyt ja aiheuttanut tilanteen.
Ruusu eli erysipelas on streptokokki-bakteerin aiheuttama korkeakuumeinen tulehdus. Sen aiheuttaja on yleensä sama bakteeri, joka aiheuttaa angiinan ja tulirokon.
Tällaista on elämä ja koskaan ei tiedä, että mitä se tuo tullessaan. Onneksi sitä voi tällaisissa tilanteissa, vaikka lohduttaa itseään jollain tällaisella. Päätin sunnuntaina heittäytyä lohtusyömisen pariin.
Eiköhän tämä tästä taas lähde, kun saadaan asiat hoidettua ja toivottavasti antibiootti alkaa puremaan ja vie nämä ikävät vaivat mennessään.
Nyt lähden hakemaan tämän päivän antibioottipiikkiä ja toivon, että saadaan tauti taltettua ennen kuin äityy pahemmaksi.
Maiju
The post Sain kukan jalkaani – elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista appeared first on Nelkytplusblogit.