Saavuimme 6 miljoonan asukkaan Riadiin illalla, joten näimme ensimmäiseksi laajan kaupungin iltavalaistuksessa. Ehkä hiukan odotustemme vastaisesti korkeita pilvenpiirtäjiä oli vain muutamia, harvakseltaan.
Liikenne soljui, illalla, sujuvasti leveitä moottoriteitä pitkin – täällä ei todellakaan kävellä paikasta toiseen. Liikenteen sujuvuutta tosin hankaloittaa juuri nyt meneillään oleva valtava metron rakennusprojekti joka pakottaa välillä ajamaan monta kilometriä väärään suuntaan ennen kuin on mahdollista kääntyä takaisin päätyäkseen haluamaansa kohteeseen. Toisaalta polttoaine on ainakin halpaa, litran bensiiniä saa noin 20 sentillä.
Seuraavana aamuna kaupunki näyttää erilaiselta, hiekkakivenväriseltä – mutta edelleen rakennustyömaalta.
Teloituspäivä
Suuntaamme ensimmäiseksi Masmakin linnoitukselle, joka toimii nykyisin museona. Linnoitusta lähestyessämme oppaamme innostuu ja toteaa meidän olevan onnekkaita. Lähellä olevien poliisiautojen määrästä hän on päätellyt, että tänään on teloituspäivä ja niitä on kuitenkin melko harvakseltaan.
Itse teloituksia emme länsimaisina pääsisi katsomaan ja – onneksi – päivän teloitukset ovat jo ohi kun saavumme museon läheiselle aukiolle, josta kaupungin englanninkieliset asukkaat käyttävät nimeä Chop Chop Square. Jäljellä on vain vesilätäkkö sen jäljiltä, että teloitettujen veri on huuhdeltu pois aukiolta.
Saudi-Arabiassa teloitetaan edelleen vuosittain yli 100 ihmistä. Kevyellä googlettamisella löytyy tieto, että syyksi on useimmiten merkitty murhat tai huumeet. Teloitus tehdään katkaisemalla teloitettavan pää julkisesti tällä aukiolla. Oppaamme kertoo olleensa paikalla kun teloitusvuorossa oli mies, joka oli tappanut kaksi lasta, kun ei ollut saanut heistä pyytämiään lunnasrahoja. Teloitettu oli kuulemma edennyt aukiolla vielä useamman askeleen ilman päätä. Teloitusaukio reunalla on ikkunallinen tila, josta uhrin omaiset voivat seurata teloitusta – ja viimeiseen hetkeen asti päättää halutessaan armahtaa tekijän.
Masmakin linnoitus
Mutta teloituksista normaalimpiin nähtävyyksiin. Masmakin vanhassa linnoituksessa oleva museo on tasokas ja itse linnoitus metrin paksuisine seinineen ja kauniine puuovineen kertoo omaa tarinaansa maan historiasta.
Murabban palatsi
Masmakin jälkeen seuraava kohteemme on Murabban palatsi. Palatsi oli Saudi-Arabian valtioksi yhdistäneen kuningas Abdulazizin käytössä vuosina 1938-1953, eli hänen kuolemaansa asti. Kiertelemme palatsin huoneissa ja laskeudumme, jo hiukan kiireellä katsomaan vanhan kuninkaan autokokoelmaa alakertaan, sillä Saudi-Arabiassa rukousajat sulkevat niin museot, ravintolat kuin kaupatkin ajoittain hetkeksi.
Kansallismuseo
Siirrymme Kansallismuseoon, jossa saamme oppaaksemme museota ilmeisesti aikaisemmin joltain osin johtaneen hiukan vanhemman miehen, joka selvästikin rakastaa sitä. Museo on kieltämättä hieno, mutta käytettävissä olevan ajan puitteissa meidän olisi ehkä sittenkin kannattanut keskittyä johonkin aikakauteen sen sijaan, että käymme melko yksityiskohtaisesti läpi niemimaan koko historian aikojen alusta nykyaikaan. Mutta oikeasti, jos sattuisin olemaan Riadissa sadepäivänä eikä minulla olisi mitään muuta tekemistä, niin voisin kuvitella palaavani museoon. Tosin sadepäivät ovat harvassa, jos niitä vuodessa on tyypillisesti vaan muutama ja paluu Riadiinkin näiltä näkymin ei vieläkään olisi tyypillinen viikonloppumatka.
Alla muutama kuva valtavasta museosta kalliopiirrosten ajasta nykyaikaan ja öljynporaukseen.
Museon pihalla ryhmäämme lähestyy valkoiseen pukeutunut mies, joka tiedustelee ystävällisesti keitä me olemme ja miksi olemme täällä. Hän työskentelee prinssi Sultan bin Salman bin Abdulazizille, joka vastaa mm. Saudi-Arabiaan suuntautuvasta turismista. Prinssi seurueineen on myös tänään museoalueella ja hetken päästä meitä haastatellut mies palaa ja kertoo, että prinssi haluaa tavata meidät.
Mielenkiintoista – olimmehan juuri vierailleet hänen isoisänsä Abdulazizin palatsissa (Murabba)!
Ok … ryhmitymme tilaisuutta varten ryhmäkuvaan ja päädyn keskustelemaan prinssin kanssa hiihtämisestä. Hän tietää, että Suomessa harrastetaan hiihtämistä myös tasamaalla, mutta hän on talvella lähdössä laskettelemaan. Ympärillämme pyörii valokuvaajia ja videokuvaajia, muitakin kuin Lasse, joka myös yrittää saada tapaamisemme ministerin kanssa tallennettua. Ehkä päädyimme iltauutisiinkin.
Etenkin paikallisoppaamme on haltioissaan prinssin tapaamisesta.
Yhteiskuva hänestä ja ministeristä saattaa jossain tilanteessa myöhemmin osoittautua hyvinkin arvokkaaksi liiketoimintojen kannalta.
Lyhyellä videolla vielä tunnelmia tapaamisestamme prinssin kanssa.
Meidän kannaltamme lyhyt tapaaminen kuninkaallisen perheen kanssa menee kategoriaan nähtävyydet, sillä onhan kuningasperhe iso osa Saudi-Arabiaa.
Diriyah
Päivän päätteeksi teemme vielä iltaretken katsomaan Diriyahin raunioita. Itse tähän Unescon maailmanperintökohteeseen emme meneillään olevien kunnostustöiden takia pääse, mutta näemme sen iltavalaistuksessa läheisestä puistosta. Kuten tuhannet puistoon iltaa viettämään tulleet paikallisetkin, joiden takia valokuvaaminen on hiukan haasteellista, sillä paikalla olevat poliisit ovat tarkkoja siitä, ettemme kuvaa yksittäisiä ihmisiä. Virkaintoisimmat kieltävät välillä raunioidenkin kuvaamisen, mutta oppaamme esiteltyä ryhmämme saamme taas luvan kuvata.
Vielä illallinen alueella sijaitsevassa libanonilaisessa ravintolassa ja Riad tuntuu jo ihan tutulta!
(Kuva: Kari Mäntysalo)
(Jutun otsikkokuvasta sen verran, että olimme Saudi-Arabiassa ITL World -nimisen yrityksen vieraina, tehtävänimikkeillä Travel Consultant, suomalaisen Tres Hombres -matkatoimiston ”työntekijöinä”.)
The post Teloituspaikalta prinssin puheille – päivä Riadissa appeared first on Nelkytplusblogit.