Quantcast
Channel: Nelkytplusblogit
Viewing all 13159 articles
Browse latest View live

Helein Strong Collagen kauneusravintolisä ja arvonta!

$
0
0

                                                                          Kaupallinen yhteistyö Helein/ 40+Blogit

Kuka katsoo peilistä takaisin, kun sinne katsahdat? Aikuinen vai nuori nainen? Vanhempi rouva, vaiko kenties mies? Yhtä kaikki kaunis ihminen, juuri sinä <3

Me kaikki vanhenemme, se kuuluu asiaan mutta se ei haittaa, ainankaan minua. Mutta se millä tavalla se näkyy minussa, siihen haluan vaikuttaa jos vain pystyn.
Ihmiskeho alkaa menettää kykyä muodostaa kollegeenia n 30-40 vuoden isässä, mikä on täysin normaalia. Tämä puolestaan näkyy monesti juonteina. Jokainen naurunryppy ja pieni juonne kertoo eletystä elämästä, se kertoo minusta, se kertoo sinusta. Toki toivon, että ne syvimmät juonteet vielä jaksaisivat odottaa ja iho pysyisi mahdollisimman kimmoisena ja elinvoimaisena.

Olen ottanut tälle vuodelle uuden suunnan hyvinvoinnin saralla. Pyrin nauttimaan jokaisesta hetkestä täysillä. Urheilu on tullut elämääni muutenkin kuin jääkiekkokaukalon reunalla vietetystä ajasta. Ja se mikä on suurimpana työnalla, on oikeanlainen ravinnon tasapaino, jonka lisäksi syön myös Helein Strong Collagen kauneusravintolisää.

Lääketieteen professori ja kollageenitutkija Päivi Pihlajaniemi sanoi;
Juuri kollageeni on olennaisessa osassa ihon vanhenemisen kannalta, sillä sen ansiosta iho pysyy kimmoisena ja sileänä. Kun kollageenintuotanto vähenee, iho alkaa ohentua, ja siitä tulee herkempi vaurioille ja rypyille.

Ihon hyvinvointi ei myöskään kuulu ainoastaan naisille. Yhtä lailla myös miehet kaipaavat hyvinvoivaa ihoa ja kehoa.
Miehet eivät ehkä kehtaa sanoa samalla tavalla asiasta, tai lähde ostamaan ihonhoitotuotteita niin kuin naiset. Mutta uskon vahvasti, että ravintolisä sopii monen miehenkin rutiineihin, kun siitä heille hieman vinkkaa, tai joskus sitä ei tarvitse edes vinkata niin kuin meidän perheessä kävi.
Olin saanut Helein kollageenikapselit juuri ja juuri kotiin, kun huomasin mieheni popsivan niitä.
Hän vain totesi tyytyväisenä, että no kun niissä on c-vitamiinia, kyllä hänkin voi niitä syödä!

Heleinin kollageenitabletit sisältävät 250mg  c-vitamiinia, joka edistää normaalia kollageenin muodostumista.

Mikään ravintolisä yksinään ei ihmeitä tee, se tarvitsee osakseen monipuolisen ruokavalion ja levon. Mutta ne yhdessä, saa tuloksia aikaan.

Oletko jo tutustunut kauneusravintolisiin, haluaisitko kertoa kuinka ne toimivat sinulla? Minä lupaan kertoa teille elokuussa, miten testijakso on sujunut, saavutinko tuloksia ja minkälaisia ne olivat.

Haluaisitko sinä päästä kokeilemaan Helinin Strong Collagen kauneusravintolisää?
Nyt kolmella teistä on nimittäin mahdollisuus voittaa itselleen 90kpl pakkauksen Helein Strong Collagen tabletteja, joka riittää kuukauden tarpeisiin. Eli kapseleita otetaan 1×3 päivässä.
 Jätä kommentti ja olet mukana arvonnasssa, arvonta päättyy 2.7.2017

Onnea jokaiselle tasapuolisesti arvontaan!!

The post Helein Strong Collagen kauneusravintolisä ja arvonta! appeared first on Nelkytplusblogit.


Mökkitunnelmointia ja Oriflame mökkikosmetiikkaa

$
0
0
Viimeiset juhannus-ja mökkitunnelmat vielä täällä blogin puolella. Vietimme juhannuksen Kirkkonummella appivanhempien mökillä, joka on tosiaan nykyään mieheni ja hänen veljensä käytössä, kun appivanhemmat eivät pysty enää mökillä käymään. Kaikki jäimme kaipaamaan appiukon perinteisiä muurinpohjalettuja ja totesimme mieheni kanssa yhteen ääneen, että muurinpohjalettuja on opeteltava tekemään itse. Jos jollain on vinkata hyvää muurinpohjalettureseptiä tai mitä tahansa muurinpohjalettujen paistamisen onnistumiseen liittyvää, niin neuvoja otetaan ilolla vastaan. 

Hyvissä ajoin ennen juhannusta sain testiin Oriflamen uutuus hius, vartalo-ja jalkojen hoitotuotteita ja silikonittomat ja biohajoat uutuudet olivat ykkösvalinta mökille ja suojelemaan mökin lampivettä. Ei myrkkyjä lampeen!

Ylempänä olevan kuvan Love Nature Roseship&Linseed Oil sampoo ja hiustenhoitotuotteet sisältävät pellavaöljyä ja ruusunmarjaa ja näiden tuoksu on ihastuttava. Hiukset todellakin tuntuvat pesun jälkeen paljon pehmeämmiltä, suorastaan silkkisiltä. Testattu on lampivedessä ja kotioloissa.

Kookoksen tuoksua rakastaville Love Nature Wheat&Coconut Oil hiustuotteet olivat taasen lasten suosikit. Herkullisen kermaiset koostumukset, sisältäen vehnää ja kookosöljyä ja ah mikä kookoksen tuoksu! 

Kaikki nämä hiustuotteet ovat muuten parasta aikaan alennuksessa 3,90 hintaan. Sarjasta löytyy myös sitruunan tuoksuinen sampoo ja hilsesampoo, jota mielisin myös testata tyttären kuivaan päänahkaan. 

Suihkugeeleistä miehen suosikki yläkuvassa vasemmalla Caring Olive oil& Aloe vera ja oikein kas kummaa, mieskin kehui suihkugeelin tuoksua ja raikas tuoksu onkin. Oma ihan ehdoton suosikki vartalolinjasta on Energising Mint&Rasperry, jossa on aivan fantastinen tuoksu. Minttu kruunaa vadelman ja kuoriva suihkugeeli sisältää luonnon kuorivia rakeita. Minttu Vadelma kroppavoide on myöskin aivan ihana ja täydellistää suihkun jälkeisen kokemuksen. 

Ennen Kreikan reissua testailin jo Oriflamen uusia jalkahoitotuotteita ja uskon, etteivät omat jalkapohjat ole kovinkaan kuivat ja kantapäät halkeilleet, koska olen käyttänyt säännöllisesti jo aiemmin Oriflamelta testiin saamiani jalkavoiteita ja sivellyt iltarutiineina Feet Up jalkavoiteita jalkapohjiin ja laittanut sukat päälle. 

Omat suosikkini näistä uusista Oriflamen Feet up sarjan tuotteista ovat Feet up Advanced Fatique Calming jalka-ja säärigeeli, joka auttaa väsyneisiin ja levottomiin jalkoihin. Jossa on todella raikas ja aavistuksen jopa miehinen tuoksu ja tuntuu oikein, että tuo virkistävä ja hieman minttuinen tuoksu laittaa verenkierron jaloissa hyrräämään. 

Toinen suosikki on jalkavoide eli Foot Cream Advanced Cracked Heel Repair&Smooth jalkavoide, jota tosiaan tykkään käyttää säännöllisesti yötä vasten. Todella runsas ja täyteläinen kermainen koostumus, joka imeytyy kuitenkin hetkessä jalkapohjiin. 

Pakko vinkata vielä Oriflamen Feet up sarjan Comfort Reviving-jalkasuihke, joka pitää jalat ihanan raikkaana kesäkuumalla ja koenkin, että on ns. jalkadödö. Virkistää jalkoja samalla ja sisältää minttu-ja eukalyptysöljyä. Lisäksi bongasin Oriflamen sivuilta Feet up-sarjasta Summer Fresh sarjan vastaavia tuotteita ja ne tuoksuu metsämansikalle ja raparperille, ei varmasti voi olla ihanamman tuoksuisia jalkojenhoitotuotteita!

Kreikan reissu ja kiva mökkijuhannus takana ja jalkapohjat onnellisesti hoidettu kesäkuntoon. Kiitos Oriflamelle, että meitä odottaa heinäkuun mökkiviikolla, Oriflamen luontoa säästävät vartalo-ja hiustuotteet jo valmiina mökillä. 🙂

Onko Oriflame tuttu merkki teille ja vaikuttiko joku esitellyistä tuotteista kutkuttelevalta ja miltä teistä kuulostaa metsämansikan ja raperperin tuoksuiset jalkojen hoitotuotteet, ne on kyllä ihan pakko saada!

Sydämellistä maanantaita kaikille <3


The post Mökkitunnelmointia ja Oriflame mökkikosmetiikkaa appeared first on Nelkytplusblogit.

Leivotaanko pullaa – gluteenitonta pullaa?

$
0
0
Kun sain viisi vuotta sitten keliakiadiagnoosin, niin yksi asia mitä jäin kaipaamaan oli tuore ja hyvä pulla. Olen koittanut leipoa itse monenlaisilla jauhoseoksilla ja joskus olen onnistunut paremmin ja toisinaan sitten vähän huonommin. Markkinoille tulee tasaiseen tahtiin hyviä tuotteita ja haluan nostaa aina välillä hyviä tuotteita esiin myös blogissani. Tällä kertaa ihan ehdottomasti noston ansaitsee tämä tuote Moilas-tuote. 
Tavoitteena on aina löytää parempaa ja parempaa pullajauhoseosta. Toukokuussa tuli markkinoille gluteeniton pakastepullataikina Pirkalta. 
Nyt huomasin ilokseni, että Moilas Gluten Free oli tuonut markkinoille uuden Pulla-Munkki Mix -jauhoseoksen. Piti heti päästä tätäkin kokeilemaan pullankiilto silmissäni. 
Meillä gluteenittomillakin on erilaisia rajoitteita. Joskus tuotteet saattavat sisältää vehnäntärkkelystä, joten siitä syystä monet joutuvat jättämään tuotteet väliin. Moilasen gluteenittomat tuotteet ovat kaikki myös vehnättömiä, joten sopii siitä syystä monille. 
Tämä tuote on saanut monien rajoitteiden kiitoksen myös siitä, että tässä ei ole kardemummaa ja joku kiitti myös sitä, että tähän ei ole lisätty valmiiksi hiivaa. Kun jätetään jauhoseoksesta jätetään nämä pois, tuote soveltuu taas mahdollisimman monelle. Moilas on siis ottanut tässä tuotteessa huomioon mahdollisimman monen. 
Leivoin pullataikinan pakkauksen ohjeen mukaan. Gluteenittomassa leivonnassa riittää pullille kertakohotus. Pullat leivotaan muotoonsa heti kun taikina on tehty. Tämän jälkeen kohotetaan leivinliinan alla 30 minuuttia ja paistetaan. Leivotun pullan tuoksua ei voita mikään. 
Tykkäsin taikinan koostumuksesta ja mausta. Olen joskus maistanut taikinoita, joista maistuu valmiiksi rasva ja sokeri. Tässä taikinassa oli maku mielestäni kohdillaan. 
Nämä pullat maistuivat myös miehelleni, joka on normaaliruokavalioinen. 
Gluteenittomat pullat ovat parhaillaan juuri paistettuna tai sitten pakatettuna, mutta siinäkin heti pakastimesta ottamisen jälkeen. 
Kokeilin näitäkin pullia niin, että otin aamulla pakastimesta ja söin iltapäivällä. Tällöin gluteenittomiin pulliin tulee jo sellainen “vanha pullan vaikutelma”. Joten ihan ehdottomasti suosittelen nauttimaan heti tai sitten ne vaativat pienen lämmittämisen mikrossa. 
Kyllä pulla on ihanaa. 
Maiju

The post Leivotaanko pullaa – gluteenitonta pullaa? appeared first on Nelkytplusblogit.

Etupihalla

$
0
0
Vaahteramäen etupihalla vallitsee aika 
perinteinen suomalainen puutarhameininki.
Etupihan nurmikolla on vastakkainistuttava keinu,
perennapenkin, syreenien ja juhannusruusujen katveessa.
Suuret pihakoivutkin kuuluvat suomalaiseen pihapiiriin.
 Etupihan istutukset ovatkin niitä ensimmäisiä istutuksia,
joilla aloitimme puutarhan rakentamista.
Pihatie on ympyrä,
jonka väliin jää tuo keinun alue.
Näimme mieheni kanssa sielumme silmin talon etupihan juuri tällaisena,
kun aloitimme puutarhan suunnittelun.
Ja tuo keinu kuului ehdottomasti kummankin mielestä kuvaan.
Haaveilin keinuvani syreenin tuoksussa ja katveessa,
ja vasta nyt tuo haave alkaa toteutumaan.
Syreenit ovat hitaita kasvamaan,
ja ensimmäisistä istutuksista taitaa olla vierähtänyt jo13 vuotta.
 Taivas on uhkaavan näköinen,
niin kuin se on ollut koko juhannuksen seudun.
Välillä aurinko on paistanut upeasti,
ja aivan silmänräpäyksessä sää on muuttunut rankaksi sateeksi.
juhannusruusu
Rosa spinosissima ´Plena` 
ロサ スピノシッシマ
Kylmän kevään ja alkukesän ansiosta,
juhannusruusujen kukinta osui kuitenkin täydellisesti nappiin.
Monesti juhannusruusut ovat ehtineet jo kukkia juhannukseen mennessä.
Viileä sää pidentää entisestään näiden huumaavien kukkien nautintoa.
Yleensä juhannusruusujen kukinnan jälkeen minulle tulee valtavan haikea olo.
Iskeytyy tajuntaan, että ne kukkivat vasta vuoden kuluttua seuraavan kerran.
Onneksi puutarhassa on koko ajan jotain ihailtavaa,
mutta juhannusruusut ovat yksi odotetuimmista ihanuuksista.

pihasyreeni
Syringa vulgaris 
ライラック
 Perinteiset pihasyreenit kuuluvat myös ehdottomasti suomalaiseen puutarhaan.
Niiden ja juhannusruusun tuoksussa voisi huumaantua.

Rehevällä tontillamme nurmikko on yksi helppohoitoisimmista vaihtoehdoista.
Nurmikko luo myös avaruutta ja tuo istukset paremmin esille.
Rinteessämme on sitten enemmän villiä ja ryöpsyävää menoa ja meininkiä.
Tällä hetkellä siellä onkin ehkä hieman liiankin villiä menoa.
Seuraavaat puutarhapuuhat ovatkin pelkkää kitkentää ja saksimistakin.
Etupihalla pärjää pienemmillä hoitotoimilla.
 morsionruusu
Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä ´Juhannusmorsian`
Myös juhannusmorsiamen herkät kukat sulostuttivat juuri ajallaan keskikesän juhlaa.
Tästä lähtee käyntiin mahtava kukkaloisto,
kun muutkin ruusut, pionit ja perennat avaavat nuppunsa.
Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Etupihalla appeared first on Nelkytplusblogit.

GLUTEENITON VUOHENJUUSTOPIIRAKKA JA KESÄKURPITSA GAZPACHO

$
0
0


Iloisissa merkeissä ja vähän turhankin nopeasti meni keskikesän juhla. Juhannusta odotetaan ainakin meillä koko kevät ja siihen halutaan panostaa.


Porukka on ollut sama jo toistakymmentä vuotta, tosin se on pienentynyt yli puolella lapsien kasvettua.


      tässä viedään vesilasia kottareilla pitkin vaikeaa rataa, voittaja on se jolla on eniten  lasissa jäljellä  
Leikkejä, kisoja ja pelejä pelataan yhdessä. Saunotaan, paljuillaan ja tietysti syödään hyvin.




         Suloinen pikku nallemme Urho <3

Vaikka sää oli taas sateinen ja kylmä, ei se päässyt fiilistä pilaamaan.


Tämä vuonna tervetuloa syötävänä/lounaana tarjosin vuohenjuustopiirakkaa (vaikka itse en ole sen intohimoinen fani, oli tämä vuohenjuusto todella hyvää) ja kesäkurpitsa gazpachoa.


Vaikka tuo kylmä keitto yleensä tarjotaan kuumalla ilmalla, maistui se hyvin lämpimän piirakan kera.


Piirakassa on käytetty Semperin gluteenitonta kuitupitoista jauhoseosta ja voi pojat! siitä tuli ihan paras piirakkapohja, jonka olisi voinut syödä jo sellaisenaan :D. Jos vuohenjuusto tökkii, vaihda ihmeessä se joko feta- tai aurajuustoon.



Molemmissa syötävissä käytetään samoja aineita ja näin ollen se sitoo tarjottavat kivasti yhteen.

GLUTEENITON VUOHENJUUSTOPIIRAKKA JA KESÄKURPITSA GAZPACHO 6:lle


PIIRAKKA


Raaka-aineet:


Pohja:

  • 150 g voita
  • 3 dl Semper kuitupitoinen jauhoseos
  • 3-4 rkl vettä
  • 150 g emmental juustoraastetta


Täyte:


  • 3 kananmunaa
  • 100 g creme fraiche
  • 150 g vuohenjuustoa tai fetajuustoa
  • 100 g Creme Bonjour yrttitarha tuorejuustoa
  • varrellista terttutomaattia
  • yrttejä esim. persilja/basilika/ruohosipuli
  • voiteluun vuokasprayta



OHJE:


Aseta uunin lämpötilaksi 185 astetta.


Mittaa taikinan aineet kulhoon ja sekoita joko yleiskoneella tai käsin. Muotoile taikinasta pallo ja kääri se tuorekelmuun. Laita hetkeksi jääkaappiin.


Pese terttutomaatit ja kuivaa ne.


Riko 3 kananmunaa kulhoon ja sekoita.


Lisää joukkoon 100 g creme fraichea ja yrttitarha tuorejuustoa. Murustele joukkoon 150g vuohen/fetajuustoa.


Silppua tuoretta yrttiä joukkoon ja sekoita.


Ota taikinapallo jääkaapista
.

Voitele piirakkavuoka vuokaspraylla ja painele taikina vuokaan.


Kaada päälle täyte, lisää terttutomaatit ja paista piirakkaa uunissa noin 40 minuuttia uunin alatasolla.


Anna piirakan hetki jäähtyä ennen kuin nostat sen vuoasta. Leikkaa annospaloiksi ja tarjoa kesäkurpitsa gazpachon kera.




KESÄKURPITSA GAZPACHO


Raaka-aineet:


  • 1 kesäkurpitsa n. 350g
  • 100 g Creme Bonjour yrttitarha tuorejuustoa
  • 100 g Creme Fraiche
  • 1 prk kikherneitä (175g)
  • ½ sitruunanmehu
  • ¼ tl cayennepippuria
  • ½-1 tl suolaa
  • 10 mintunlehteä
  • koristeeksi mintunlehti, hyvää öljyä, kikherne



OHJE:


Pese kesäkurpitsa ja leikkaa pieniksi paloiksi.


Mittaa tehosekoittimeen sekä creme fraiche ja tuorejuusto.

Purista sekaan sitruunan mehu.


Lisää kulhoon kesäkurpitsan palat ja aja soseeksi.


Lisää valutetut kikherneet (jätä muutama kokonainen koristeeksi), cayennepippuri ja mintunlehdet ja jatka soseuttamista.


Maista suola.


Laita keitto jääkaappiin kylmään, jos tarjoat heti, murskaa joukkoon muutama jääpala.


Kaada keittoa pieniin kuppeihin, koristele kikherneellä ja mintun lehdellä ja lorauta päälle tilkka hyvää öljyä.

MUKAVIA KESÄJUHLIA!



The post GLUTEENITON VUOHENJUUSTOPIIRAKKA JA KESÄKURPITSA GAZPACHO appeared first on Nelkytplusblogit.

Aitoa hyggeilyä

$
0
0
Juhannus meni hyvin perinteisesti saunoen, herkutellen ja luonnossa liikkuen.  Rentoutuen, trendikkäästi hyggeillen! Ääh olen yrittänyt välttää tuota sanaa viimeiseen saakka, saan allergiareaktion, kun jotain sanaa viljellään oikein kovasti. 
Kun tanskalaiset polttavat kynttilöitä, liikkuvat luonnossa, ottavat rennosti ystävien kanssa ja tekevät jotain kiirettömästi, sitä kutsutaan hyggeilyksi. Aika epeleitä nuo tanskalaiset, kaikkea ne keksivätkin. Polttaa nyt kynttilöitä ja rentoutua ystävien kanssa, liikkua vielä luonnossakin kiireettömästi. Voi kunpa me suomalaiset olisimme keksineet jotain vastaavaa itse! Vai onko tanskalaisten trendikäs hyggeily ollut suomalaisille itsestäänselvyys jo vuosikymmenten ajan?
Olen ottanut nykyään hyvin rennosti hyggeillen tämän bloggaamisenkin. Bloggaaminen on itselleni rakas harrastus, mielestäni harrastuksen pääasiallinen tarkoitus on tuottaa iloa. Jos tuntuu, että ei ole mitään aihetta blogata, niin jätän suosiolla postauksen teon väliin. Olen hyvin fiilisihminen, se näkyy myös blogin postauksissa, jos pitää alkaa väkisin miettimään aihetta ja kuvaamaan, niin siitä ei tule mitään. 
Toisaalla liputetaan ammattimaisen bloggaamisen puolesta ja netti tulvii neuvoja sisällöntuottamiseen ja kuvaamiseen. Toisaalla huudetaan aitouden perään ja kritisoidaan liian ammattimaisia blogeja. Mitä tuolla aitoudella oikeastaan tarkoitetaan? Tarkoittaako se sitä, että blogin postaukset pitäisivät sisällään kaiken arjen murheista pursuaviin pyykkikoreihin? Tarkoittaako se sitä, että ammattimaisesti bloggaava ei voi olla aito? Mikä on sinun mielestä aito blogi? 
Muistetaan hyggeillä aidosti arkenakin!
-Outi-

The post Aitoa hyggeilyä appeared first on Nelkytplusblogit.

Juhannustunnelmia ja arvonnan voittajat

$
0
0
Toivottavasti teidän juhannus sujui rennosti. Keleistä huolimatta. 
Tässä muutama kuva meidän juhannustunnelmasta. Rentoa oleilua, villasukat jalassa ystävien seurassa. Somisteina luonnonkukkia. Kaikkea oli juuri sopivassa määrin. Juhannuspäivänä järvi oli tyyni ja tulen ääressä tarkeni hyvin istua ja ihastella kaunista taivasta. 
Paistaa jälkiruuaksi vaahtokarkkeja.

Tämän juhannuksen parhaat naurut (ainakin lapsilla) saatiin siitä, kun äidit päättivät hyppiä vesitrampoliinin päältä veteen.  Vesitrampoliini ei ole ole kaikkein vakain alusta kahden rouvan hyppiä. Mutta oli meilläkin hauskaa. Vesi olisi voinut olla hieman lämpimämpää tosin.

Ja lopuksi Helein Strong Collagen arvontaan. Kiitos teille kaikille ihanille, jotka olitte mukana. Arpaonni suosi tällä kertaa  Sannaa, Marja-Liisaa ja Nennaa, teihin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä. 
Onnea ja hehkeitä kesäpäiviä!
 

The post Juhannustunnelmia ja arvonnan voittajat appeared first on Nelkytplusblogit.

Rodopuisto ja valon tuoksu

$
0
0


Kukapa ei voisi olla ihastelematta kauniita ja hehkeitä kukkasia! Vietimme nimittäin juhannusta kaupungissa näin parisuhteen merkeissä, sillä tyttäret olivat jälleen omilla teillään. Lähdimme juhannusaattona, sään vielä ollessa suhteellisen poutainen, kohti rodopuistoa, joka sijaitsee Pohjois-Haagassa. Mieskään ei ollut koskaan tästä kuullut, vaikka pikkupoikana oli näillä seuduin pyörinytkin. 

Tätä puistoa on kasvatettu 1970-luvun alusta lähtien, joten kauniisti on saatu rodot kasvamaan. Rodoa minä en ole parista yrityksestä huolimatta saanut menestymään omalla pihalla, mutta se nyt ei ole uutinen eikä mikään. Taisi loukkaantua mokoma, kun siirsin sitä toisaalle ja luulin sen voivan tilavammassa paikassa paremmin ja sehän veti herneen nenään ja kupsahti välittömästi.

Täällä puistossa ei ollut sitä pelkoa, etteivät kukat kasvaisi. Jopa kahdeksan hehtaarin aueelta löytyy 3000 alppiruusuristeytymää. Korkeiksi, noin  2-5 meriä kasvaneet rodot olivat kyllä uljaita suurine, näyttävine kukintoineen.


Kyllä oli muutama muukin tehnyt saman päätöksen lähteä kukkatarhaan ja jonotella sai, että pystyi rauhassa rodoja kuvaamaan. Kieltämättä siinä meinasi kyllä itselläkin karata käsistä tuo kuvaaminen, sillä kukat olivat kyllä niin henkeä salpaavan kauniita. 

Koska kevät ja tämä alkukesä ovat olleet niin kylmiä, ovat kasvien kukinnatkin myöhässä ja näin ennätimme mekin vielä käydä ihastelemassa näitä kaunottaria. Osa näistä olikin jo nuupahtanut, mutta kyllä siellä vielä kauniita kukintoja löytyi. Yleensä rodot kukkivat kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa, joten tarkkana täytyy olla ajankohdan suhteen, jos niitä haluaa nähdä loistossaan.


Kauniissa ympäristössä sopi myös kuvata tämä tyylikäs ja herkkä Valon tuoksu, Eau De Lumiere, Kenzolta. Kuten eivät rodot, niin ei myöskään valo tuoksu miltään, mutta se koetaan äärimmäisen kauniina ja vahvana asiana. Valon avullahan kukat saadaan kasvamaan, joten se henkii elämää.

Tähän tuoksuun on valittu kaksi naisellista tuoksukomponenttia: jasmiini ja ruusu. 

Alkutuoksussa raikkaana ja energisenä esiintyy Calabrian Bergamotti.

 Bulgarian ruusu on tarinan sydän ja hunajana ruusun rinnalle valittin auringon paahtama Sambac- jasmiini.

Pohjatuoksussa valkoisten myskien pehmeys ja aistillisuus kokoavat tuoksun.

Raikas tuoksu, joka elegantissa, kaarevassa pullossa vetää puoleensa. Puhdas ja energinen ja hitusen tuoksussa esiintyy rakastamaani mausteisuutta, joten ei ole liian makeahko. Olen täysin tämän lumoissa ja kesäksi ehdotan tätä sinulle, joka et pidä liian voimallisesta tuoksusta.

Pääsimme miehen kanssa tuolta ihmeesti kuivana autolle, mutta kyllä se sade heti sitten alkoikin, taas vaihteeksi. Puisto on kaunis paikka vierailla, joten kannattaa piipahtaa ihastelemassa kukkasia. Mikäli kukinnot ovat jo huonona, niin täytyy muistaa ottaa sitten ensi keväänä tämä paikka vierailukohteeksi. 

Onko tämä puisto sinulle tuttu? 
Tuoksu pr-näyte

The post Rodopuisto ja valon tuoksu appeared first on Nelkytplusblogit.


Lukumaratonvalmistelujen tärkeydestä

$
0
0

Se alkoi “harjoitteluloma” nyt – tai ainakin melkein. Tarkoituksena oli antaa kuopukselle viikon verran lisää lomaa ja samalla varmistaa keskimmäisen leirikuljetukset. Eikä se äidillekään tietysti huonoa tee, että vähän pääsee lomaa harjoittelemaan ennen sitä “oikeaa” neljän viikon rupeamaa. Viikon verran taukoa kiireistä siis, eikä varsinkaan yhtään matkaa minnekään kuulostaakin tosi houkuttelevalta. Vähän tosin näyttää siltä, ettei mene täysin suunnitelmien mukaan.

Projektien ajoitukset ovat yleensä aina pielessä ja tämä sattuu nyt sitten juuri tähän tauolle. Onneksi sentään kevennettynä eli ei täysipäiväistä työntekoa – paitsi maanantaina ja kai torstainakin (pyörittelee silmiään). Lukeakin ajattelin edes jotain, ja siivota pitäisi ja kuskata poika leirille aamulla ja illalla, ja viettää päivä parin matkailijan kanssa ja… Hups, kuulostaapa kiireiseltä. Ei ollut tarkoitus.

Vieläkin (työ)kiireisemmästä alkukesästä johtuen en ehtinyt mukaan kesäkuun lukumaratonille, mutta heinäkuun maraton osuu parempaan hetkeen (luulisin). Olen siis ilmoittautunut mukaan. Tosin se on keskellä heinäkuun alun työrupeamaa, mutta sentään lauantaina eli 8.7.

Tulkaa muutkin! 
Lukumaratoonaus on ihan sikakivaa, yhteisöllistä ja mahtavan rentouttavaa puuhaa! 
Seuraavaan Kesälukumaratoniin voi ilmoittautua “Kirjan jos toisenkin” – blogissa
Kuva: Hannan kirjokansi 

Kuten muissakin kestävyslajeissa, myös Lukumaratonin onnistumisen takaa huolellinen valmistautuminen. Minulla tämä tarkoittaa ainakin seuraavia juttuja:


(1) Varoita perhettä lukumaratonpäivästä. 

Huolehdi lapsille puuhaa tai nakita isäntä viemään muksut jonnekin. Tänä vuonna suunnitelmissa taitaa olla isoveljien lahjonta kuopuksen viihdyttäjiksi. Se tosin saattaa tulla vuorokauden mittaisella maratonilla jo vähän turhankin kalliiksi…

Minulla on siinä mielessä tuuria, että isäntä suhtautuu lukumaratoonauksen hyväntahtoisen huittuneesti. Mutinoita ei ole kuulunut, lukurauha on säilynyt ja onpa isäntä usein ottanut tankkauksenkin hoitaakseen.

Tästä pääsemmekin toiseen tärkeään seikkaan…


(2) Lukumaratonherkut etukäteen valmiiksi 
Myös lukumaratoonari tarvitsee energiaa. Erilaiset hedelmät, leivät, juustot, pateet ja sen sellaiset pitävät nälän loitolla ja halutessaan voi vaikka syödä lukiessaan. Liian tuhdit herkut on paras jättää lukumaratonsuorituksen juhlintaan, ettei uni pääse yllättämään, mutta toki jotain kakkua tai keksiä pitää saada. Toiset vannovat irtokarkkien nimeen, mutta minusta niistä tulee helposti inhalla tavalla ällö olo, mikä taas puolestaan häiritsee lukukeskittymistä. 
Kukin tavallaan – tämän vuoden menu on vielä vaiheessa, mutta todennäköisesti ainakin mansikoita, mustikoita (ja ehkä jo oman pihan vadelmia!) on listalla. Viikonloppuisin myös leivon aina jääkaapissa muhivasta juuresta leipää, joten ihan varmasti myös tuoreesta leivästä tehtyjä voileipiä tulee mutusteltua. Mieli tekisi kokeilla maalaispateen valmistusta. Ehkä sen ehtisi jo viikolla tehdä odottamaan.

(3) Valmistele lukupaikat 
Tyynyt sohvannurkkaan, markiisikatos paikoilleen ja tuoli sopivasti varjoon, piknikmatto nurmikolle. Missä nyt yleensä voi kuvitella lukevansa. Muista antaa lapsille ehdoton kielto liikuttaa mitään (ks. myös kohta 1) . 
(3) Valitse valikoima mielenkiintoisia, viihdyttäviä ja vaihtelevia kirjoja valmiiksi 
Tämä lienee kaikkein mielenkiintoisin ja tärkein osio valmisteluissa. Taktiikoita on monia. 
Jotkut vannovat lyhyiden ja vaihtelevien kirjojen tai jopa novellikokoelmien nimeen, toiset valitsevat järkäleen tahkottavakseen ja uppoutuvat vuorokaudeksi sen syövereihin. 
Minä yleensä sekoittelen ja menen fiiliksen mukaan. Siksi pitää valmiuslistalta löytyä monenlaista. Hyvä miksaus sisältää ainakin yhden dekkarin, jotain fantasiaa, novelleja välipaloiksi ja sitten keskittymistä edistävää hevimpää osastoa eli jonkun klassikon tai nykykirjallisuuden mestariteoksen. Äänikirjat auttavat silmien väsymiseen ja niiden seurassa pääsee myös ulos liikkumaan keskeyttämättä maratonsuoritusta. 
Huonoja kirjoja ei lukumaratonilla siedetä. Lukujumiin päätyminen on pahempi vaiva kuin kramppi juoksijalla, ja se voi pahimmillaan pilata lukuilon pitkäksi aikaa maratonin jälkeenkin. 
Tänä vuonna listalle taitaa päätyä “pino” e-kirjoja. Elisa Kirjassa on ollut ale päällä säännönmukaisesti jo pidemmän aikaa, mikä on tarkoittanut Kobon lukulistan kasvua huomattavan nopeasti. Syntynyttä sumaa voisi purkaa. 
Toinen fokusalue taitaa olla “Hyllynlämmittäjä”-haaste. Kirjat katosivat jakkarapinosta jonkun (lue: isännän) siivousinnon vuoksi ja koko haaste painui kiireissä puoliksi unholaan. Lukumaraton on kai hyvä hetki virittää haaste uusiksi? Status tällä hetkellä ei ole mieltä lämmittävä ja vuosi on kohta sentään jo puolessa. 
Hyllynlämmittäjistä siis lukumaratonlisalle voisi nostaa vaikka seuraavat : 
1) Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin – Se on ollut kesken jo jonkin aikaa, kamalan pientä fonttia
2) Aikamatkaajan opas historiaan – lyhyempiä, asiapitoisia juttuja. Omiaan välipaloiksi luulisin. 
3) Herman Hesse : Kertomuksia – nuoruuden suosikilta vielä lukematta oleva kirja 
4) Ernest Hemingway: Kuolema iltapäivällä – olen vanhemmiten tykästynyt Hemingwayn tuotantoon enemmän kuin nuorena – tai sitten Vanhus ja meri vain oli äänikirjana vaikuttavampi ja Nuoruuteni Pariisi vain sattui kertomaan minua kiehtovista ajasta ja paikasta. 
Lisäksi minua on jo pidemmän aikaa hyllyssä houkutellut parikin kirjaa eli 
5) Claes Anderssonin Hiljaiseloa Meilahdessa 
6) Anthony Bourdain: Kitchen Confidential – ruoka, keittiö ja asioihin mielenkiintoisella tavalla suhtautuva keittiömestari. 
Ja sitten niitä e-kirjoja Kobossa: 
7) Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär – Pakkohan sarja olisi saada loppuun. 
8) Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa – Tämä vastannee lukumaratonin dekkariosastosta. Tosin saattaa olla, etten saata vastustaa Flavia de Lucen houkutusta jo “loman” aikana. Onneksi Elisa Kirjassa on se uusinkin osa tarjouksessa… 
9) P.D. James : Cover her face – saattaa hädän tullessa myös täydentää dekkaripuolta. 
10) Marcel Proust: À la recherche du temps perdu (Du côté de chez Swann) – kesken, hienoa luettavaa, mutta saattaa ehkä olla vähän turhankin hidasta luettavaa alkukielellä lukumaratonin tulosta ajatellen. 
11) Kummenen kulmaa – Type & Tellin novelliantologia 2017 – välipaloja, välipaloja 
12) Elina Rouhiainen: Kesytön (Susiraja 1) – tämä vastannee fantasiaosastosta
13) Pirkko Arstila: Naisen silmin – kuulostaa mielenkiintoiselta elämäkerralta 
14) Nicolas Barreau: Meillä on aina Pariisi – Hömppäosastoa mielenvirkistykseen väsymyksen varalta. Tosin en yhtään tiedä tuon tasosta, joten riski listalla… 
Olisikohan tuossa vuorokaudeksi valikoimaa ? 

Ai niin, ne äänikirjat vielä puhelimesta: 
15) Elina Karjalainen : Uppo-Nalle
16) Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet 

Taitavat tunnit jo loppua kesken vuorokaudesta. No, tarkoitus onkin saada valikoimaa valmiiksi eri mielentiloihin. Todellisuudessa luettavaksi päätyvät voivat joko olla tältä listalta, tai sitten jotain ihan muuta.

Vapaata meininkiä lukumaratoonaus – siinäkin on sen viehätys.

p.s. tämänkin laitan #satasuomalaista2017 haasteeseen, sillä mikä olisikaan suomalaista lukukulttuuria parhaimmillaan ellei yhteinen lukumaratoonaus? 

The post Lukumaratonvalmistelujen tärkeydestä appeared first on Nelkytplusblogit.

1000 ilmiötä Suomen luonnosta -suositus ja herkät kesäkynnet

$
0
0

Kesän säät eivät ole olleet hääppöiset, mutta kosteuden ansiosta luonto kukoistaa. Amppelit olen kovien sateiden vuoksi pitänyt visusti terassin suojissa ja suureen ulkoruukkuun suunnittelemani istutukset ovat hankkimatta edelleen, voi ei…

Sain viimein kirjastosta tilaamani Juha Laaksosen kirjoittaman kirjan: 1000 ilmiötä Suomen luonnosta – Lipuva lumme ja muita kasveja. Oikein kiva, kaunis ja viihdyttävällä tavalla aihettaan lähestyvä teos – suosittelen!

Kynsilakoissa roosat ja laventelin väri ovat miellyttäneet viime aikoina. Tässä kynsillä pitkästä aikaa karheapintaista hiekkalakkaa, jonka yhdistin herkän nättiin IsaDoraan.

Tämä laventeliin vivahtava pastellisävy on nimeltään Fresh Linen nro 503.

Voi aurinko tule esiin!

ps. jos kaipaat väriterapiaa päivän piristykseksi, niin kurkkaa värikansiot Pinterest-tililtäni

Seuraa minua: Bloglovin’ Pinterest Instagram

The post 1000 ilmiötä Suomen luonnosta -suositus ja herkät kesäkynnet appeared first on Nelkytplusblogit.

Uudistuvan Sokos Hotel Presidentin juhannushuone ja Ivana Helsingin kesämekot

$
0
0

Unohditko juhannuskiireissä kerätä ne seitsemän tuikitärkeää yrttiä/kukkaa ja laittaa ne tyynysi alla? Ei hätää sillä uusiutuvassa Sokos Hotel Presidentissä on mahdollista yöpyä vuoden jokaisena päivänä juhannushuoneessa seitsemän kukkasta tyynyn alla ja nähdä ihania Ruususen unia tulevasta puolisosta. Tai jos puolisosi nukkuu jo siinä vieressä niin viettää ikimuistoista kesäyötä keskellä Helsinkiä juhannushenkisesti ympäri vuoden. Pääsin toukokuussa tutustumaan uusiutuvaan Sokos Hotel Presidenttiin ja tilaisuudessa esiteltiin samalla ihania Ivana Helsingin kesämekkoja.

Sokos Hotel Presidentti valmistui 1980 syksyllä ja sitä olivat vihkimässä presidentti Urho Kekkonen ja pääministeri Mauno Koivisto. Eipä taida Suomessa olla toista itse tasavallan presidentin vihkimää hotellia. Arkkitehti Jaakko Kontion suunnittelema valtava hotelli käsitti lähes 500 huonetta. Presidentti oli suuri hotelli, joka oli pääasiassa aluksia suunnattu vain neuvostoliittolaisille turisteille. Hotelli toki oli auki muillekin matkailijoille ja siellä sijaitsi vuoteen 2004 Suomen ainoa Casino. Presidentti oli oman aikansa rakennusarkkitehtuurin ja sisustuksen monumentti.

Sokos Hotel Presidentissä on aloitettu mittava uudistus, jota ovat olleet tekemässä Ivana Helsinki/Paola Suhonen ja KOKO3 sisustusarkkitehdit yhdessä. Hotellin aulassa jo aistii uudistuksen mitä tähän messingin, tumman puun ja ruskeiden kiviseinien rakennukseen onkin kaivattu jo pitkään. Muutos on huikea ja sen kyllä huomasi jo hotelli ovesta sisään astuessaan. Samalla kun Paola Suhonen ja sisustusarkkitehti Helka Parkkinen kertoivat visioistaan näimme Ivana Helsingin kesämekkoja mallien yllä. Olen aina haaveillut Ivana Helsingin mekoista ja nuo Passes by time kokoelmien mekot olivat houkuttelevan ihania. Mekkojen innoittajana on ollut Paolan edesmenneen isoäidin huvila, joka on vuosikymmeniä säilynyt samanlaisena. “It was as though no time had passed at alla.” 

Hotelliin on luotu viisi erilaista teemahuone kokonaisuutta ja pääsimme vierailumme aikana tutustumaan näihin kaikkiin. Suomalaisuuteen kuuluu sisu mutta toisaalta myös mielenrauha ja hiljaisuus jo meidän erityisen luontomme takia. Keskikesällä tulevat valoisat juhannusyöt ja pohjoisessa aurinko ei edes laske. Toisaalta meillä on hyvinkin arktisia olosuhteita talvisaikaan kun myrskyää ja jäämurtajiakin tarvitaan merellä. Meidän lukemattomat metsät ovat taianomaisia vihreää kultaa täynnä olevia keitaita ja maamme keuhkot.


Juhannus teema

Vaikka ulkona oli pimeän sateinen kevätsää tässä juhannushuoneessa päivä paistoi. Huone oli saanut innoituksen Paola Suhosen kouluaikaisista kasvikokoelmista. Muistatteko kun kasveja kerättiin talteen koulun biologian tunteja varten? Kerätyt kasvit laitettiin kasviprässiin ja prässättiin ne litteiksi. Juhannushuoneen tapetissa hehkui kesäisen niityn kasvit ja voi melkein tuntea nenässään niiden vienon tuoksun ja ympärillä pörräävien kimalaisten äänet. Paolan keräämät kasvit olivat saaneet uuden elämän.  

Jokaisessa teemahuoneessa on myös aiheeseen sopiva ryijy ja täällä se oli valtavan suuri hyttynen. Vaikka allergisena tunnenkin suunnatonta inhoa hyttysiä ja varsinkin niiden ärsyttävää ininää kohtaa niin tätä mielenkiintoista ryijyä oli kaunista katsoa. Taidokasta työtä ja ehkä tuo mittakaava sai ajatukset pois pikku itikoista kesäillassa. Ja totuushan on, että Suomen kesä ja hyttyset kuuluvat yhteen joten juhannushuoneessa pitää ehdottomasti olla juuri hyttynen seinällä.

Kasviteema toistui huoneessa kylpyhuoneen suihkuseinää ja kirjepapereita myöden. Tässä huoneessa oli hyvä olla ja siellä olisin halunnut myös viettää yöni koska tyynyliinoihin oli valmiiksi painettu ne seitsemän kukkaa mukavia yöunia ajatellen. Ei liene vaikea arvata, että juhannusteemainen huone oli minun ehdoton suosikkini.

Rauha/hiljaisuus teema


Tämän huoneen väritys oli edelliseen verrattuna harmonisen rauhallinen. Murrettuja ruskean sävyjä, levollista harmaata ja valkoista. Rauhan/hiljaisuuden huoneen ryijyssä tuijotti norppa tai olihan se sittenkin hylje mustilla suloisilla silmillään. Huoneen tekstiiteileihin oli painettu sulkien kuvia ja niitä löytyi myös suihkutilan lasiseinästä. 
Huoneen tunnelma oli hyvin skandinaavinen. Vaaleaa puuta ja klassisuutta. Tämä juuri edustaa sitä meidän suomalaisuuden rauhallisuutta ja hiljaisuutta, jota rakastamme ympärillämme. Voisin ajatella, että jostain suurkaupungista tuleva matkailija voisi haluta hyvin pelkistetyn tyylikkääseen rauhan/hiljaisuuden huoneeseen nukkumaan yönsä Helsingissä. Ulkoa ei kuuluisi edes liikenteen melua vaan täällä huoneessa voisi uinua rauhassa kiireeltä ja hälyltä.

Sisu teema


Sisu teemalla varustetussa huoneessa näkyi meidän periksiantamattomuus. Pöydällä oli rasia Sisu-pastilleja ja ryijyssä mennään Sisu-jäänmurtajalla ahjojäätä murtamaan. Tapetin kuvioista minulle tuli mielleyhtymä meidän salmiakkiin mutta myös pohjalaisten villapaitojen kuvioihin. Molemmat kuvaavat myös meidän sisuamme mielestäni oivallisesti. Tyynynpäällisessä kynnettiin traktorilla ja jostain pulpahti mieleeni Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla ensimmäinen lause “Alussa oli suo, kuokka ja Jussi.” “Me suomalaiset olemme sisukkaita ja menemme läpi vaikka harmaan kiven”, sanoin edesmennyt isoäitini aina kun puhuttiin siitä mitä jaksaa tehdä ja mitä ei jaksa tehdä. Sisulla mennään eikä siis valiteta! Ripaus keltaista toi tänne pirteyttä. 



Satumetsä teema


Satumetsä huoneesta tuli ihania mielleyhtymiä omaan lapsuuteen. Seinillä pöllötapetti ja ryijyssä vihreän eri sävyjä. Tässä oli jotain samaa kuin Klaus Haapaniemen Taika-astioissa ja kankaissa. Jotain sadunomaista ja salaperäistä. Huoneen väritys oli hieman tummanpuhuva mutta ei yhtään liikaa. Kaiken kruunasivat pöydällä oleva Fazerin Kettu-karkit tai oikeastihan ne ovat Pihlajanmarja-karkkeja nimeltään. Minun lapsuudessa ne olivat Kettu-karkkeja ja isoäidin sisarella Aili-tädillä oli niitä aina tarjolla kun hänen luokseen mentiin kylään. Ostan vieläkin joskus Kettu-karkkeja ja syön niitä nautiskellen kuin palaten samalla lapsuuden makoisiin hetkiin ja muistoihin.

Talvimyrsky teema

Jo talvimyrsky teemahuoneeseen kävellessä aisti hotellinkäytävällä kylmyyden sinisen valon kautta vaikka ulkona olikin keväinen ilma. Talven kuulautta ja kauneutta oli myös sisustuksessa. Tämän huoneen tyynynpäällisissä hiihdettiin lumihiutaleiden seassa. Kylpyhuoneen suihkuseinässä näkyi lumimyrsky myös ja tämä taisi olla ainoa huoneista, joissa oli puulattia (tai vinyyli/laminaatti). 


Seinäryijyssä juoksi talvimaisemassa poro, peura tai hirvi. Eläin saattoi olla mikä tahansa em. mutta lunta oli paljon metsämaisemassa ja jotenkin huoneesta tuli hieman myös vähän jouluinen tunnelma. Koska en ole talvi-ihminen ei välttämättä haluaisi yöpyä tässä huoneessa mutta ulkomaalaisille turisteille tässä huoneessa on ehkä myös sellaista Lapin eksotiikkaa. Oma hauskuus voisi olla kesähelteellä yöpyminen talvimyrskyn keskellä tässä huoneessa. 


Upeita huoneita ja kiitos esittelystä Sokos Hotel Presidentti.

Kun ravintolapuolikin on uudistunut täytyy ehdottomasti piipahtaa testaamassa sekin. Lisää valokuvia löydätte sekä hotellin omilta nettisivuilta että KOKO3 sisustusarkkitehtitoimiston sivuilta. Hotelli Presidentistä on tullut elämyksellinen paikka ja 80-lukuisuus on hävinnyt sieltä täysin. 

The post Uudistuvan Sokos Hotel Presidentin juhannushuone ja Ivana Helsingin kesämekot appeared first on Nelkytplusblogit.

Etätehtäviä

$
0
0

Blogia jo jonkin aikaan seuranneet tietävät, että aloitan elokuussa Käsi-ja taideteollisen perustutkinnon suorittamisen. Eilen maanantaina “totuus valkeni”, kun sähköpostiini tupsahti melkoinen määrä etätehtäviä, joiden palautuspäivä on elokuussa, heti opintojen alkaessa.

Samalla sain tulevan syyslukukauden lukujärjestyksen ja näyttää siltä, että meikäläisen vapaa-aika täyttyy opiskeluista.
Minulla on kunnianhimoinen ajatus, että pystyisin suorittamaan syksyn opintoja oman päätyöni ohessa. Ainakin yritän.
Ajattelin olla kaukaa viisas (jos se nyt meikäläisen tapauksessa on mahdollista) ja aloitan etätehtävien tekemistä kesälomani aikana.
Pientä silmäilyä ja tehtäviin orientoitumista olen jo ehtinytkin tehdä.
 
 
 
Tästä se opiskelu lähtee käyntiin. En tiedä, kupliiko sisälläni tällä hetkellä iloinen jännitys vai alkava ahdistus…
 
 
 

The post Etätehtäviä appeared first on Nelkytplusblogit.

Ihana sekasotku

$
0
0
 isotähtiputki 
Astrantia major
アストランティアマヨール 

 Kasvihuoneen lähellä vallitsee sekasotku,
mutta itse asiassa pidän tästä sotkusta todella paljon.
Olen osittain suunnitellut tämän sotkun,
mutta myös luonto on pistänyt oman näkemyksensä peliin,
oikeastaan täydentämään sekasotkuani.
Pilvisellä säällä tämä ei ehkä ole ihan oikeuksissaan,
mutta ilta-auringossa en voi kuin tuijottaa tätä sekamelskaa.

Luulen olevani säntillinen ihminen,
mutta huomaan yhä selvemmin, etten ole.
Olen hyvinkin ihastunut nykyään niittymäiseen tunnelmaan.
Ja niin taitavat olla monet muutkin.
Katsokaa ojanpenkkoja ja englantilaisten huippusuunnittelijoiden luomuksia,
ne ovat itse asiassa hyvinkin saman tyyppisiä toistensa kanssa.
Floristiikassa niittymäisyys ja rentomeno on niin IN,
ja niin se on puutarhasuunnittelussakin.

 laukka
Allium
アリウム



Tämä alue vaatisi ehkä hieman rajoja,
rakkauden ohella.
Annan hopeahärkkien (Cerastium tomentosum-ryhmä) 
ja kesäpikkusydämien 

(Dicentra formosa , ディケントラフォルモーサ)
ryöpsytä vielä hetken,

ennen kuin pistän heidät aisoihin.

 Kitkiessä huomaa ihan uusia näkövinkkeleitä puutarhaansa.
Kasvihuone näyttää aika ihanalta täältäkin suunnasta.
Se on ikään kuin rinteen sylissä.
Odotan hetkeä, kun pionit, ruusut ja sormustinkukat avaavat nuppunsa.
Silloin näkymä on varmasti täydellinen,
varsinkin ilta-auringossa.

lehtoakileija
Aquilegia vulgaris 
オダマキ尋常性

 Ja tämä on sitä luonnon näkökulmaa,
akileijat tupsahtelevat milloin mistäkin.
Tai oikeastaan ne ovat tainneet valita tarkoin paikkansa,
ja onnistuneet siinä loistavasti.
 Törmäsin muuten loistavaan Hesarin artikkeliin,
tämän postauksen aihetta liipaten.
Artikkeli osui ja upposi ainakin minuun.
Tuskailen tähän aikaan kesästä puutarhan hallitsemattomuutta,
joka ikinen vuosi. 
Kaikki rönsyää ja ryöppyää ylenpalttisesti.
Mutta en taitaisi viihtyä ihan täydellisen putslaakissa puutarhassa.
Viihdyn ja nautin enemmän niityllä.
Millaisessa puutarhassa sinä viihdyt parhaiten?
Rentouttavia hetkiä juuri sellaisessa puutarhassa,
jossa sinä parhaiten viihdyt!
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Ihana sekasotku appeared first on Nelkytplusblogit.

Magneetit

$
0
0
Viime vuosina olen yrittänyt rajoittaa jääkaappimagneettien ostamista.
Olenkin nyt keksinyt tähänkin kiertoliikkeen.
Jos tekee itse magneetteja, se ei ole sama juttu ollenkaan kuin valmiin magneetin ostaminen.
Oletteko samaa mieltä?
Kierrätyskeskuksen Näppärä askarteluosastolta löysin tällaiset puukiekot.
0,50€ kolme kappaletta, pakkohan nämä oli ostaa.
Keksin heti nämä nähtyäni, että tekisin niistä magneetteja jääkaapin oveen.
Piirtelin kuvat mustalla tussilla ja viimeistelin nämä kilikali mattalakalla.
Kuten näkyy, myös magneettinapit ovat käytettyjä.
Yhteen puukiekkoon käytin muotoon leikattua magneettinauhaa, jonka irrotin rikkimenneestä dinojogurtti magneetista.
Magneettinapit kiinnitin Pattex 100% liimalla.
Tämä kortti on ollut jo hetken meidän jääkaapin ovessa,
Nyt siirsin sen keskelle ovea ja uudet magneetit pitävätkin sen kivasti paikoillaan.
Mitäs tykkäätte näistä magneeteista?
Oletteko kanssani samaa mieltä, että itsetehty on eri asia kuin valmiiksi ostettu?
Ihanaa tiistaita kaikille!

The post Magneetit appeared first on Nelkytplusblogit.

Kesähuone

$
0
0

                                                                                                                  kaupallinen yhteistyö: Coloria

Vuosien saatossa pihan pation päälle on rakentunut kesähuone. Se on rakennettu pikku hiljaa vanhan pation päälle. Ensin tuli kaiteet, sitten tuli katto ja sitten tulikin jo ikkunat jne. Lattiassa on siis raot ja kesähuoneen päädyissä tuuletusaukot. Kesähuone on toiminut pääasiallisesti meidän kesäkeittiönä, mutta on siellä toki muutenkin vietetty aikaa. Juhlissa se on ollut hyvä kahvittelupaikka ja sateella ei tarvitse välttämättä kyyhöttää sisällä, vaan voi myös olla tuolla kesähuoneessa ns. sateen suojassa.

Kesähuoneen sisustaminen on ollut minulle hiukan haasteellista, koska tilaa ei ole paljon ja tuohon tilaan pitää kuitenkin mahduttaa meidän melko iso kaasugrilli, apupöytä ja pirttikalusto. Näistä elementeistähän tuo tila jo melkein täyttyykin eli viihtyisyyttä on ollut pakko luoda sitten ihan muilla keinoin. En ole varmaan koskaan tehnyt minkään tilan sisustusta näin harkiten. Minulla on päässäni monia ihania visioita, millaisen sisustuksen tuonne haluaisin, mutta niiden toteuttaminen ei aina onnistu käden käänteessä. Silloin kun alkaa etsimään jotain tiettyä asiaa, sitä ei varmastikaan löydy. Niinpä kesähuoneemme sisustaminen etenee sitä mukaa, kun sinne haluamiani esineet ja asiat jostain löytyvät ja osuvat edullisesti kohdalle. 
Tämän kevään ensimmäinen homma kunnon siivoamisen jälkeen oli lattian öljyäminen. Aiemmin keväällä pääsin tekemään blogiyhteistyötä Colorian kanssa, josta kerroinkin jo pikkuterassin öljyämisen yhteydessä. Niinpä käsittelimmekin tuon kesähuoneen jo kovin harmaaksi ja epäsiistiksi käyneen lättian tuolla samalla Colorian puuöljyllä kuin millä tuo pikkuterassikin öljyttiin.

Kuten kuvasta näkyy muutos on suuri. Kesähuone pesi kasvonsa jo pelkästään tuon lattian öljyämisen vuoksi. Lattiasta tuli siisti ja huolitellun näköinen. Yksi kerros puuöljyä riitti tälläkin kertaa. Tuosta Colorian puuöljystä täytyy kyllä mainita, että tämä on tosi riittoisa tuote. Litralla öljyää noin 5-7 neliötä alustan imevyydestä riippuen. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla tuotetta, jos terassit, portaat, aidat tai vaikkapa puutarhakalusteet kaipaavat öljyämistä. Kaikenlisäksi puuöljy on luonnonöljypohjainen ja siksi myös ympäristöystävällinen. Vesiohenteisena puuöljynä se on  myös mietotuoksuinen ja mukava levittää. Työvälineiden puhdistus on myös helppoa.

Kiitos Colorialle saamastani puuöljystä! 

The post Kesähuone appeared first on Nelkytplusblogit.


Kesälläkin pitää huoltaa kynnet

$
0
0
Yhteistyössä BeArt studio 

Viime viikon torstaina minulla oli kauneuspäivä tiedossa. Yritin jo hyvissä ajoin miettiä sekä kynnet että hiukset samalle päivälle, koska lomalla ollessani en viitsi liikaa ohjelmia suunnitella eri päiville. Aamulla kiirehdin ensiksi kynsihuoltoon Janan luokse. Jana hoitaa hommat aina niin taitavasti ja ammattitaitoisesti. Nykyään Janan luona käy monta ystävääni ja työkaverianikin ja heiltä tulee usein kiitosta siitä, että olen johdattanut heidät Janan luokse. Sanon aina, että hyvää kynsihuoltajaa sitä kehuu ihan mielellään. Itselläni on viides vuosi Janan kynsissä, enkä ole katunut.

Mitä sitten taas oikein keksisi, se on joka kerta yhtä vaikeaa. Usein pitäisi miettiä etukäteen, että mitä suunnilleen haluan, mutta tälläkin kertaa oli pää tyhjänä sen suhteen. Edelliset kynnet oli limen vihreää ja keltaista. Nyt halusin jotain ihan erilaista.

Katseltuani väripaletteja päädyin pitkästä aikaan fuksian punaiseen. Jana päätyi kokeilemaan nimettömään sabluunalla tehtyä hopeakoristusta. Hopea toi kynteen kivan säväyksen.

Nimettömän kynnen sävy on muutaman asteen vaaleampaa kuin muissa kynsissä, kuten tästä kuvasta on havaittavissa.

Kyllä näillä taas kelpaa neljä viikkoa tallustella. Pitää etsiä nyt taas kynsiin sopivia vaatteita esiin ja sehän on onneksi helppo juttu.

Maiju

The post Kesälläkin pitää huoltaa kynnet appeared first on Nelkytplusblogit.

17-vuotta kadoksissa olleen paitulin mysteeri

$
0
0
Otsikko lupailee dekkaridraamaa, mutta ei sen kummempaa, kuin kaivelin juhannuksena mökillä anopin vaatekaappia, koska olimme pakanneet sääennusteiden siivittäminä “toppavaatteita” mukaan. Mökillähän oli lämmin ja pääsääntöisesti, jos ei lauantain sateita lasketa mukaan, niin aurinkoinen sää. 

Löysinkin anopin vermeistä yllä olevan kuvan kivan trikoomekon, joka eittämättä sopii täydellisesti Crocsien kanssa yhteen ja ihastelin mm. kasariajan mintunväristä tuulipukua, jossa oli suloiset pinkit raidat. Viisi aamutakkiakin anopilta löytyi. Appivanhemmathan ovat nyt palvelutalossa, eivätkä muistisairauksien vuoksi mökille enää pääse käymään, joten ei tuntunut niin epäsopivalta lainailla anopin mekkoa ja anopin tietäen, olisi varmasti ilahtunutkin. 

Kaivellessani kuitenkin vaatepinoa, näyttäytyi vaatteiden seasta jotain kovin tuttua ja jotain sellaista, jonka olin jo unhoittanut. Sieltä pilkotti vuonna 2000-luvulla omistamani Claire-merkkinen valkoinen neuletoppi, jonka reikäkuvioista muodostuu ruusuja. Neuletopilla on vallan erityinen merkitys myös minulle, sillä kyseinen toppi oli päällä, kun olin ensitreffeillä mieheni kanssa!

Muistan hyvin miten ensitreffit menikin. Päällä oli tuo toppi ja tummanruskeat suorat housut ja niihin kuuluva blazeri, apua ei uskoisi Wonder Woman sukkaliininaisesta, että silloin pukeuduin niin asiallisesti. Se epävarma nuoruus, varmempi oli pukeutua varman päälle, eikä laittaa päälle mitä huvittaa. 

Joka tapauksessa paituli on selvä parisuhdepaituli, joka varmasti enteellisesti halusi astua esiin juuri nyt, kun juuri lauantaina juttelimme mieheni kanssa siitä, että miten on arki päässyt parisuhteeseen siinä muodossa, että harvemmin nykyään käymme kahden syömässä tai leffassa tai ylipäänsä ns. tärskyillä. Meillä on tosi huonosti lastenhoitajia, saatikka eläintenhoitajia. Lapset vielä saadaankin jonnekin yökylään, mutta auta armias, kun pitäisi saada vielä joku hoitamaan eläimiä, siinä vasta homma onkin. 

Joten selvästikin niiden treffien eteen pitää tehdä enemmän työtä ja siitä tuo parisuhdepaituli tuli muistuttumaan, niistä merkillisistä parisuhteen alkuajoista, jolloin lähdin huumaantuneena 6kk seurustelun jälkeen mieheni kanssa Latviaan, kissoineni, miehen lapsineni kaikkineni. Jätin vakituisen työni ja humpsis menin vaan. 

Joten se mitä voin nyt tehdä, on laittaa tuo parisuhdepaituli ainakin kuvainnollisesti päälle, koska se ei enää oikein ole toppi, vaan pikemminkin tissiliivi, koska jotenkin kummasti se vyötäröltä rullaa ylös. Kyseinen toppitissiliivi päällä voin muistella sitä nuoruuden hulvatonta aikaa ja olla vähän enemmän tässäkin päivässä ex tempore ja kutsua vaikka oman mieheni treffeille. 

Juu emme ole romanttisinta sorttia, vaan se kipinä löytyy ihan arjesta. Meitä hieman naurattaa kaikki sellainen kynttiläillallishommeli ja ruusujen kantaminen ja se vaan tuntuu jalat maan pinnalla tyyppisille henkilöille päälle liimatulta. Mutta voisihan sitä nyt hieman useimmin ihan perustreffeillä käydä, vaikka vaan syömässä ja leffassa. 

Jotenkin tuo toppi laittoi muistelemaan koko parisuhteemme kaaren ja yhteisen matkan jolla ollaan seikkailtu. En haluaisi enää olla se toppityyppi 2000-luvulta, vaan arvostan sitä miten parisuhteemme on syventynyt, miten suhde ei ole draamaa, eikä sellaista epävarmuuden kuorruttamaa häilyvää pelkoa vaan vahvaa rakkautta, jossa molemmat tiedämme ihan sanomattakin, että siinä tuo toinen on, jykevänä kalliona, joka ei mihinkään liikahda ja ei vähästä säikähdä. 

Parisuhdepaituli taasen taitaa lähteä kierrätykseen vaikka itse ukkeliini pysyy visusti matkassa mukana. Ties vaikka paituli toisi onnistuneet ensitreffit jollekin toiselle. Ihmeellinen on elämä ja ihmeellistä on se, että sellainen asia, jonka on jo unohtanut kadottaneensa astuu esiin. 

Muistako mitä sinulla oli päällä tavatessasi rakkaasi tai mitä rakkaalla oli päällä? Tai noin muutoin, mitä oli jollain treffeillä päällä ylipäänsä? Tai oletko löytänyt jotain sinulle kuuluvaa vuosien ja vuosien päästä?

Ihanaa ja romanttista tiistai-iltaa <3

The post 17-vuotta kadoksissa olleen paitulin mysteeri appeared first on Nelkytplusblogit.

Makumuistoja, uusi sarja MTV3:lla ja Otherworldycake

$
0
0

Noin viikko sitten, minulla oli tavallista erilaisempi päivä. Aurinkoinen päivä! Eikä siinä kaikki. Siihen päivään mahtui vaikka ja mitä. Jopa kahvikutsuihin meneminen peruuntui (sori M).
Meille nimittäin tuli vieraita. Tuntemattomia, mutta erittäin mukavia. Oli tosi hienoa olla emäntä sinä päivänä.

Meidän vieraat olivat MTV3- ja Warner Brosilta. He halusivat kuulla minun makumuistoista. Kari Lumikero haastatteli ja jutteli kaikenlaista, Bosniasta, ruoasta, sopeutumisesta suomalaisten ruokakulttuuriin ja Suomeen muutenkin. Oli mukava keskustella ja tarjota porukalle bosnialaisia herkkuja.

Bosnialaisena, en ole ikinä osannut keskittyä yhteen ruoka-asiaan, vaan siitä tulee aina monta lajia kerralla. Ja runsaasti. Meidän viiden hengen ruokapöytään mahtuisi aina kymmeniä syöjiä. Näin sinäkin päivänä ruoka riitti koko porukalle. Ja kaikista ihaninta oli se, että minun ruoastani pidettiin.

Jäätelocharlotte sai kehuja somessa: Otherworldycake. Wow! Kiitos ja kumarrus.

Paikallislehdessä pääsin jopa etusivuille. Hienoa!

Mutta mitenkäs ohjelma? Se selviää pian. Ensimmäinen jakso tulee 19.7. Minua ei nähdä vielä silloin, mutta todennäköisesti elokuun puolella.

Seuraa Sokerivaltakunta Instagramissa ja Facebookissa. Sieltä saat heti ensimmäisenä tietoa, milloin tulee jakso, jossa minä kerron omista makumuistoista.

Makumuistoja, uusi sarja MTV3:lla ja Otherworldycake



#Otherworldycake: Jäätelöcharlotte
(gluteeniton)

Makumuistoja-sarjan jakso, jossa kerron omista makumuistoista, kertoo jostain aivan muusta, kuin tästä kakusta. Tämä kakku on kuitenkin varmasti muodostanut makumuistoja koko MT3- ja WB- porukalle.
Jaan sen ohjeen teidän kanssa. Toivottavasti se aiheuttaa teillekin niin hyvää makunautintoa, mitä se teki meille kaikille kuumana, aurinkoisena kuvauspäivänä.

Pohja:

5 kananmunaa
2,5 dl sokeria
100 g mantelijauhoja
70 g mantelirouhetta
2 rkl perunajauhoja

Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää manteli- ja perunajauhot siivilän läpi ja sekoita nuolijalla varovasti nostellen. Lisää mantelirouheet ja sekoita kevyesti. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista uunissa 20 minuuttia. Jäähdytä.

Vadelmatahna:

 3 dl soseutettuja vadelmia
2 dl hillosokeria
4 kananmunan keltuaisia
100 g voita

Laita marjasose, sokeri ja keltuaiset kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Jäähdytä hyvin. Lisää voi ja vatkaa vaahdoksi.
Levitä kääretorttupohjan päälle ja kääri tiiviiksi.
Leikkaa viipaleet ja asettele kelmulla vuorattuun pakastekestävään kulhoon. Säästä osa kääretorttupaloista ”kanneksi”.

Jäätelö:

5 dl vispikermaa
1 prk kondensoitua maitoa
1 rkl vaniljauutetta

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito ja vaniljauute. Sekoita hyvin. Kaada jäätelö kääretortuilla vuorattuun kulhoon ja peitä kakuilla. Laita pakkaseen yön yli. Kumoa kakku ylösalaisin ennen tarjoilua.

Ganache:

1 dl kermaa
200 g tummaa suklaata (vähintään 50%)

Lämmitä kerma kiehumispisteeseen. Lisää paloiteltu suklaa ja sekoita tasaiseksi sileäksi massaksi (ganache). Älä vatkaa! Kun suklaa on sulaa, kaada ganache charlotten päälle. Tarjoile.

The post Makumuistoja, uusi sarja MTV3:lla ja Otherworldycake appeared first on Nelkytplusblogit.

Ammattivalokuvaajan ja -kokin ruokakuvausvinkit | Food photography tips from pro photographer and chef

$
0
0


Santa Maria järjesti bloggaajille ruokakuvausoppitunnin, jossa valokuvaaja Kristiina Hemminki ja kokki Alex Nurmi kertoivat omia ruokakuvaus- ja stailausvinkkejään.

ruokakuvaus, ruokastailaus



ruokakuvaus, ruokastailaus



Osa ohjeista oli ammatillisempaan kuvaukseen, kuten kymmenen samanlaisen annoksen tekeminen peräjälkeen ja ruoan jättämisen puoliraa’aksi, jotta se näyttää kuvissa hyvältä. Täysin kypsänä ruoka ei aina ole kuvauksellisimmillaan. Ruokabloggaajana kuitenkin kuvaan syödyt annokset ja teen vain sen verran ruokaa kuin oikeasti syömme. Joitain uuniruokia olen tosin ottanut uunista kesken kypsentämisen ja laittanut ne takaisin uuniin kuvaamisen jälkeen.

Kuvausta valmistellessa tulee huomioida ruuan kypsymisaika, tee  kaikki kuvausvalmistelut etukäteen. Ruoka ei odota kuvaajaa, se voi sulaa, kuivua tai nahistua odotellessa.

Kristiina muistutti, että ruokaa kuvatessa annos on aina keskiössä, stailaus ja rekvisiitta on vain sitä tukemassa. Hänen opettajansa oli aikoinaan antanut tärkeimmäksi muistiohjeeksi kirjainyhdistelmän KISS = Keep it simple!


Huomioi valossa kolme asiaa; suunta, laatu ja väri. Luonnonvalo on aina paras, mutta suorassa auringonvalossa (tai suoraan suunnatun valaisimen valosta) varjoista tulee kovia. Valon määrää voi suodattaa vaikka valoverhoilla ja lisätä, vähentää, heijastaa ja suunnata erilaisilla vaaleilla tai tummilla levyillä ohjaillen. Valon määrä vaikuttaa kuvan tunnelmaan ja tuo ruuan muodot esiin. Ruokakuvissa miellyttävin valo tulee yleensä sivulta tai viistosti takaa. Vältä sekavaloa, jossa yhdestä suunnasta tulee vaikka luonnonvaloa ja muista suunnista taas erilaisten valasimien valoa. Lamppua käytettäessä pimeään aikaan senkin valo kannattaa suunnata valkoiseen seinään tai pahviin ja nataa sen heijastua pehmeästi kohteeseen.

Kristiina myös suositteli jalustan hankkimista, valotusajan voi säätää paljon pidemmäksi kuin käsivaralta kuvatessa ja kädetkin jäävät vapaaksi.


Monet näistä kuvausvinkeistä sopivat hyvin myös muuhun kuvaamiseen. Vaikkapa kosmetiikan kuvaaminen on haastavaa, jotta värit ovat kuvissa samanlaisia kuin luonnossakin. Valoon kannattaa aina kuvatessa kiinnittää huomiota.


Alex puhui annoksen stailaamisesta;

Hyviin keittiövälineisiin kannattaa panostaa. Käsillä on hyvä  olla  terävä veitsi, kuorimaveitsi, erilaisia lusikoita ja pihtejä.

Kuvamaailma on rouheampi ja rennompi kuin vielä joitain vuosia sitten. Mm. oikein valitut astiat,  rypistetty levinpaperi, sitrukset, josta on puristettu mehut ja osittain syödyt annokset tuovat rentoa, elettyä fiilistä kuviin.

Kuvaa ensin kuitenkin koskematon annos.


Öljy- ja vesipisarat antavat eloa ja raikkautta kuviin.


Suola korostaa ruoan värejä. Vihanneksia voi nopeasti ryöpätä voimakkaasti suolatussa vedessä niiden sävyjen korostamiseksi. Pienet koristeet viimeistelevät kuvan, kuten esimerkiksi tuoreet yrtit, mausteet, kastikepisarat ja tomusokeri.


salaatti, kanasalaatti, ruokakuvaus


Tilaisuudessa oli mahdollista stailata ja kuvata Kristiinan ja Alexin ohjeilla oma ruokakuva, mutta minulla aika jäi kesken, kun piti lähteä vähän kesken pois.

Mukaan saimme Alexin uuden keittokirjan Alexin keittiössä, jonka Kristiina on kuvannut. Tein siitä jo vähän versioiden kanasalaattia sataykastikkeella. Pilvinen ilta alkoi jo hieman hämärtää, eikä nälkäisellä kuvaajalla ollut kärsivällisyyttä paljoakaan stailalla, mutta on tässä sentään jo aiemminkin suosimani rypistetty paperi, rustiikkisuutta ja sivulta tulevaa valoa.

Blogitekstien luonnoksissa minulla on jo pitkään ollut omia  parhaita vinkkejäni ruokakuvaamisesta blogiin, nyt pitäisi vielä viimeistellä postaus ja jakaa se blogissa.

Mikä on oma paras vinkkisi (ruoka)kuvaukseen?



I attended a food photography workshop a while ago. Photographer Kristiina Hemminki and chef Alex Niemi gave their best tips on food photography for a group of bloggers.

Part of their  istructions were for pro food photography. In my kitchen I don’t make ten similar dishes or leave food half cooked.

Before you start to plan photography take in consideration cooking time and make all photography preparation in advance. Food doesn’t wait for photographer.

Food is always in the main focus, styling and props are just to support the food. Keep it simple!

Light is one of the most important things in photography. Note direction, quality and color. Natural light is always the best, but don’t photograph in direct sunlight (or directing lamp directly to food), shadows and contrasts will be harsh. To filter and direct the flight use thin fabrics and light or dark panels or sheets. Direct light from the side and avoid mixed lights from several directions.

Use tripod to keep your hads free and to be able to use long exposure on low light.

Have on hand a sharp knife, peeling knife, spoons and tongs.

Photos are styled more roughly and relaxed than few years back. Well chosen plates and other props, half eaten dishes, wrinkled papers and squeezed citrus fruits give that relaxed touch in photos. Spray few drops of water or oil on food to give fresh look.

Quick cooking in salted water gives vegetables brighter tone. Use fresh herbs, spices, drops of sauces and dressings, powdered sugar etc. to garnish the dish.

I had to leave early, so I could not style my own dish at the event. The dish in the photo is styled quickly at home as I was hungry and it was getting late. Few things I had right; light is coming from the left side, wrinkled paper and vintage props to give it some relaxed feeling.

The post Ammattivalokuvaajan ja -kokin ruokakuvausvinkit | Food photography tips from pro photographer and chef appeared first on Nelkytplusblogit.

Mörkö se lähti piiriin

$
0
0

Koska täällä metsän keskellä lymyilee, tukka on poikkeuksetta sykeröllä monta päivää putkeen, eikä sitä sykeröä avata välttämättä edes yöksi. No eilen avasin ja kas olihan se näky:

Mörkö se lähti piiriin, tinttan, tanttan, tallal lei. 

Eikä kukaan ole silleen, että eihän toi nyt niin paha oo.

Vaadin oikeutta kaikille möröille -17

The post Mörkö se lähti piiriin appeared first on Nelkytplusblogit.

Viewing all 13159 articles
Browse latest View live