Vietämme juhannusta kaupungissa pitkästä aikaa. Päätimme lähteä tänään kävelemään Korkeasaareen. Yhdellä kertaa tulee sitten sekä liikuntaa että saa myös ihailla mahdollisesti eläinten kuvaamisesta. 

Ilma oli tänään suotuisa, koska eläimet näyttäytyivät hyvin myös kameralle. Ajattelin ensiksi kirjoittaa postauksen kierroksesta, mutta päädyinkin sitten innoissani keskittymään vain yhteen elämykseen, koska tällaista ei ole ennen eteeni sattunut. Esittelen muut kuvani vaikka huomenna. 

Minä olen rukoillut riikinkukkojen edessä lukuisia kertoja. Olen pyytänyt nätisti, että uros näyttäisi minulle sulkansa, olen pyytänyt sitä turhaan, sillä sitä ei ole koskaan tapahtunut. Muistan, että viime vuonnakin kuvasin varmaan toista tuntia riikinkukkoja ja odotin, että olisin saanut upeita kuvia niistä.  Viime vuotinen postaukseni löytyy täältä. Omalla tavalla siis onnistuinkin, mutta kuitenkin se huipentuma jäi kokematta. 

Mitä sitten tänään tapahtui?

Ensimmäiset riikinkukot näyttäytyivät minulle apinalinnan liepeillä. Kuvasin, kuvasin ja kuvasin. Herra vaan porskutti ja meni menojaan. 

Siellä hän suuntasi kalliota pitkin ylös ja meni menojaan. 

Eikä elettekään, että olisi halunnut liehitellä sulkiaan. 

Sitten vakiopaikalla siellä kierroksen loppupäässä taas riikinkukko juoksenteli minun edessäni. 

Suuntana kukkula. 

Sinnepä oli eksynyt myös rouva riikinkukko. Tätä en vielä tuossa vaiheessa tiennyt. 

Olimme kiertäneet tuon kukkulan ja mieheni huomasi, että kallion kukkulalla näkyy riikinkukko sulat liehuen. Tässä vaiheessa tuli tälle rouvalle kiire. Kamera äkkiä laukusta ja rouva juoksemaan kukkulalle. Siinä harmittelin mielessäni kovasti sitä, että mulla oli vastavalo ja riikinkukkokin esitteli sulkiaan ihan väärään suuntaan. Kuitenkaan minulle ei ollut mahdollisuutta lähteä riikinkukon toiselle puolelle. Kamerakin alkoi uhkaavasti vilkuttamaan akun loppumista. Minä vaan räpsin kuvia. 

Räpsin ja räpsin. Ajattelin, että nyt on vaan pakko ottaa, onnistui tai ei onnistu. 

Sitten riikinkukko kääntyi ja tämä oli viimeinen kuva, jonka sain kameralla otettua. Tässä vaiheessa en siis vielä tiennyt, että onnistuinko saamaan kuvan vai enkö. 

 

Sitten huusin vielä miehelle, että voisitko vielä äkkiä kipaista tuomaan mun kännykän, jonka olin hätäpäissäni iskenyt hänen käteensä. Hän kipaisi ja tämän ehdin vielä ottamaan ja sen jälkeen oli riikikukon kosiohalut menneet ja hän laski siipensä alas.

Riikinkukko jäi katselemaan, että minne se naaras oikein hävisi. Hän oli jo mennyt tiehensä, eikä kosiotoimet olleet tällä kertaa onnistuneet.

Täytyy sanoa, että harvoin olen jostain kuvista niin onnellinen, kuin olin nyt. Olen tätä vuosia odottanut ja nyt sitten jollain tasolla onnistuin.

Onnistuin nappaamaan muutenkin Korkeasaaren muista eläimistä upeita kuvia, joista sitten huomenna lisää. Ilma oli todella suotuisa eläimille, jotka halusivat näyttäytyä ihan kiitettävästi.

Onko muilla samanlaisia pakkomielteitä tällaisissa tapauksissa? Itse olen yrittänyt olla kärsivällinen ja nyt se kärsivällisyys vihdoinkin palkittiin.

Maiju

The post Riikinkukko levitti sulkansa appeared first on Nelkytplusblogit.

Moi!

Juhannusaatto meni mukavasti pihalla – kuten aina. Leikattiin nurmikko, trimmattiin, leikattiin pensasta, haketettiin, mies rakensi Lillevillaan portaita.

Illalla käytiin kaupungilla kävelyllä, mutta ei jaksettu odottaa kokon sytyttämistä, oli sen verran viileä keli.

Eilen ostin puoleen hintaan Elisabeth Queen -ryhmäruusun (jo kolmannen), Sympathique-köynnösruusun, perhoangervoja ja Duchese de Montebello -ranskanruusun. Ne istutin eilen. Vähän aikaa kyllä piti etsiä paikkoja, mutta kun halvalla sain.. ;O)

Eräällä näyttää olleen taas kiire.. Valkoinen Salama = Mikki <3

Hopeahärkit ovat alkaneet kukkia.

Mikki nuuskuttelee mirrinminttua.

Lillevillan terassi ja portaat ovat työn alla ja mökki sai kesäkukat.

Takapihalla on kovin vihreää vielä. Kuin tyyntä myrskyn edellä. Kaksi viikkoa ja silloin pitäisi pamahtaa.. kukkaloisto. Odotellaan ja toivotaan hyviä kelejä. Reilu viikko ja on Avoimet puutarhat. Alustavasti luvattu sadetta. Mikä yllätys!

Mukavaa juhannuksen jatkoa!

The post Ruusushoppailuja ja juhannusta appeared first on Nelkytplusblogit.

Kylällä on tosiaan koiria kai enemmän kuin koskaan ja useampi tuttukin on viime aikoina erehtynyt karvaturrin hankkimaan. Ei siinä mitään, pidän minäkin koirista, vaikka kai kissaihmiseksi enemmän tunnustaudunkin.

On vaan koiranelämä nykyään kaukana sanonnan alkuperäisestä merkityksestä. Nykyään lemmikkejä hellitään ja lellitään, mutta hintana lienee vapauden menetys. Toista se oli ennen. Ainakin mikäli on Veikko Huovista uskominen.

Veikko Huovinen: Kylän koirat 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana Esa Saario 

En tiedä, voiko näitä oikein novelleiksi sanoa, ehkäpä jonkinlaisiksi pakinoiksi ennemmin. Olivat mitä olivat, mutta elävän kuvan saa pohjoisen kylien koiraelämästä vuosilta 1961-62, jolloin kirjailija ilmoittaa tutkineensa koirien touhuja sekä kameran kautta että kyläteillä muuten tarkkaillen.

Koirat kiertävät tunkioita, ystävystyvät, kinaavat luista ja muista herkkupaloista, vahtivat omaa aluettaan ja isäntiensä omasuutta, sekä tietysti rakastuvat. Narttukoiran piirtyksen keskellä asuvan kokemukset kuuluvatkin kirjoituksista vaikuttavimpiin – opinpahan olemaan koskaan hankkimatta tyttökoiraa. Susi saa sukulaisensa kaikkoamaan kuolleenakin. Kaipa sen haju tuo viestin vaarasta ja jostain syvemmästä, unohtuneesta siteestä ja vaarojen houkutuksesta, kuoleman uhasta.

Jutut ovat vähän rouheasti kirjoitettuja ja niissä elää aika, jota ei enää ole. Nyt on sisävessat ja jätesäiliöt, tuolloin niitä vasta kaukaisempiin kyliin asennettiin. Eikä kai metsästys tai koiramaisen käytöksen sietäminenkään ole enää samalla tasolla. Vai sietäisitkö sinä naapurin koirien kuseskelut oman ikkunan alla keltaiseksi lumeksi saakka?

Kielellisesti nämä ovat ehkä hivenen vanhahtavia, mutta toisaalta siinä on oma viehätyksensä. Hyvin soveltuvat luettaviksi ääneen ja Esa Saario tekeekin varsin mainion työn. Erilaiset koirat luonteineen ja kohtaloineen ovat hauskoja kuunneltavia, vaikka välillä kaupunkilainen nykyihminen ihmetteleekin moista menoa ja huomaa tutustuvansa koiriin aika yksipuolisesti niiden lemmikkitoimenkuvassa.

Kylän koirat on viihdyttävä ja omalla tavallaan mielenkiintoinen kuvaus elämästä, eikä vain koirien. Kyllähän koirien kanssa kylissä elää kirjassa ihmisiäkin ja kylän nelijalkaisia asukkeja tarkkailemalla tulee samalla tiirailleeksi myös niiden isäntien tapoja ja toimia.

The post Kylän koirat appeared first on Nelkytplusblogit.

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien
2. Kirjablogissa kehuttu kirja Shari Lapena: Hyvä naapuri
3. Suomalainen klassikkokirja Lauri Viita: Moreeni
4. Kirja lisää hyvinvointiasi Katri Syvärinen: Löydä elämän taika
5. Kirjassa liikutaan luonnossa Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla
6. Kirjassa on monta kertojaa Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä
8. Suomen historiasta kertova kirja Anneli Kanto: Lahtarit
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis Elena Ferrante: Uuden nimen tarina
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja Paul Kalanithy: Henkäys on ilmaa vain
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen
13. Kirja “kertoo sinusta”: Maija Asunta-Johnston: Punapukuisen naisen talo
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella Stefan Ahnhem: Miinus kahdeksantoista astetta
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen Jari Salminen: Keramiikka
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja Yaa Guasi: Matkalla kotiin
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista Regina Rask: Puhtaalta pöydältä
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
19. Yhdenpäivänromaani Nelli Hietala: Miia Martikaisen kärsimysviikko
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö Katja Kallio: Yön kantaja
21. Sankaritarina Tuomas Nyholm: Leijona
22. Kuvitettu kirja Kimmo Ohtonen: Karhu -voimaeläin
23. Käännöskirja Jo Nesbo: Lepakkomies
24. Kirjassa selvitetään rikos Karin Slaughter: Kahlittu
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole Viherpiha toim. Kukoistava keidas
26. Sukutarina Joel Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja Seppo Jokinen: Vakkasti harkiten
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan: Maija Asunta-Johnston: Naiset eivät syö retiisejä.
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia Harri Kalha: Rut Bryk Elämän taide
30. Kirjan nimessä on tunne Linda Peltola: Rakas puolivilli puutarha
31. Fantasiakirja Heikki Hietala: Viisto valo
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta Julian Fellowes: Belgravia
33. Kirja kertoo Intiasta Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi
35. Kirjan nimessä on erisnimi Juha Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
36. Elämäkerta tai muistelmateos Marko Annala: Värityskirja
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta Mary Higgins Clark: Perinnön varjo
38. Kirjassa mennään naimisiin Clare McIntosh: Annoin sinun mennä
39. Ikääntymisestä kertova kirja Paul Auster: Illuusioiden kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä Bandi: Syytös
41. Kirjan kannessa on eläin Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää
42. Esikoisteos Michael Nyqvist: Päivää isä
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään Alice Munro: Jupiterin kuut
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja  Koko Hubara: Ruskeat tytöt
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja Linda Olsson: Sisar talossani
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit Paula Hawkins: Tummiin vesiin
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän Stephanie Meyer: Kemisti
49. Vuoden 2017 uutuuskirja Mari Jungstedt: Toiset kasvot
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja Pasi Lampela: Kehä

Blogini yläosassa on KIRJAT- sivu, josta löytyy viimevuoden Helmet-lukuhaaste. Päivitän sinne myös muut lukemani kirjat.

Blogissani on nyt meneillään hurmaavan Omenakirjan arvonta, klikkaa tästä arvontapostaukseen.

The post Helmet-lukuhaaste appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Ajatuksia juhannuksena 2017 appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Korkeasaaren eläimet elementissään appeared first on Nelkytplusblogit.

Tapasin Salon iltatorilla Eija Koposen pari viikkoa sitten. Jäin häkeltyneenä ihastelemaan hänen persoonallisia töitä, jotka häkellyttivät kauneudellaan ja erikoisuudellaan. Olen sanonut ennenkin, että kun ihmisellä on lahja luoda jotain näin kaunista ja upeaa, sitä lahjaa pitää käyttää.

Eija on kotoisin Nuutajärven lasikylästä, mutta on asunut Lohjalla jo melkein 30 vuotta. Eijan innostus maalaamiseen syntyi kun hän opiskeli Turun AMK:ssa (Salon yksikössä) teollista muotoilua. Eija osallistui opiskellessaan viikon mittaiselle kynäruiskumaalauskurssille ja se oli kuulemma rakkautta ensi silmäyksellä vai voisiko sanoa, että ensi kokeilulla. Eija kertoi, että kun muut maalasivat pääkalloja, niin hänen valmisti ensimmäisenä työnään Clark Cablen minihameeseen ja hän maalasi myös yhden Hollywood kaunottaren ikivanhaan kirpparilta löytämäänsä laukkuun. Siitä lähti Eijan innostus töidensä valmistamiseen. Persoonallisia ja ihan varmasti yksilöllisiä töitä. Jokainen Eijan maalaama työ on uniikki.

Eijan kertoi, että hän on vasta nyt tajunnut omien töidensä ainutlaatuisuuden. Tämän tekniikan ja tyylin harrastajia ei helposti löydy edes googlettamalla. Eija valmistaa siis todellakin ainutlaatuisia töitä. Ensimmäiset työnsä Eija valmisti jo vuonna 2006. Eija kertoi myös, että hänen mustavalkoinen tyylinsä juontaa juurensa jo ala-asteikäisenä rakastamaansa lyijykynäpiirostyyliin.

Ihastuin ja lumouduin näiden töiden edessä heti. Juttelin Eijan kanssa ja mikä taas on parasta näissä töissä on se, että käytetyt laukut ovat kierrätyslaukkuja. Näin on saatu taas ekologisuus tuotteisiin mukaan. Mikä kasvattaa entisestään tuotteiden kiinnostavuutta. 

Arvostan suomalaista desingereita ja tässä taas oli yksi todella mielenkiintoinen ja hyvin persoonallinen taitaja. Eijan yhteystiedot löytyvät täältä.

Maiju

The post Ruiskumaalattuja laukkuja appeared first on Nelkytplusblogit.

Hiphei!

“Ku halvalla sain!”. Siinäpä päivän motto! Ajoin tänään ihan sattumalta taimimyymälän ohi ja näin aitojen läpi paljon punaisia hintalappuja. Pakkohan sinne oli kurvata katsomaan, mitä myyvät alella. Kaikki ruusut, perennat ja havut olivat puoleen hintaan! Jes!

Kuvassa kultapallotuija

Ihan vain katselin, mitä on.. Nooh.. mukaan tarttuivat kaksi japaninsypressiä, kultapallotuija, laakakataja, sinikataja, pesäkuusi, lila alppiruusu ja vaaleanpunainen tarhapäivänlilja. Facen puolella esittelin live-videolla ostokseni. On se video siellä vieläkin, jos kiinnostaa nähdä ostokset. Hih, sitten olikin taas sovittelemista, että sain havut mahtumaan. Pientä fiksailua piti tehdä, mutta hyvin mahtuivat takapihalle.

Länsipolulla kukkii edelleen.

Itäpolulla kukkii myös.

Koko päivä meni puutarhassa ja havujen myötä tuli vielä istutushommiakin bonuksena. Kiva päivä! Miten sinun juhannuksesi sujui? Huomenna sitten arvotaan! Joko olet osallistunut? Jollet, pääset arvontaan TÄSTÄ.

The post Tuli taas tehtyä “Sulo Vilénit” + ARVONTAMUISTUTUS! appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Kesäyön unelma | Midsummer night’s dream appeared first on Nelkytplusblogit.

Manteli ja kirsikka on taas sellainen yhdistelmä, joka juhlistaa juhannusviikonlopunkin.
Meillä tosin vietettiin tänä vuonna rauhallista kotijuhannusta. Syötiin hyvin, rauhoituttiin ja todettiin mökille menemisen jättämisen päätös hyväksi. Mennään sinne paremmalla kelillä ja vähemmän väsyneinä. Jaksetaan ahtaatkin tilat paremmin.

Nämä kakkuset maistuvatkin sitten kelillä kuin kelillä ja mieli on aina aurinkoinen.

Kirsikka-mantelikakkuset 

200g voita
6 kananmunanvalkuaista
80g jauhoja
150g tomusokeria
100g jauhettua mantelia
1tl vaniljauutetta
muutama kourallinen kirsikoita, joista on kivet ja kannat poistettu

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Sulata voi. Kaada puolet jäähtymään ja anna lopun voin muuttua pähkinäntuoksuiseksi ja hivenen rusehtavaksi.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi (ei tarvitse olla kovaa vaahtoa). Sekoita jauhot, sokeri ja mantelijauhe sekä hyppysellinen suolaa.

Sekoita kuivat aineet, valkuaisvaahto, vanilja sekä sulatettu voi tasaiseksi taikinaksi.

Kaada taikina silikonisiin muffinssivuokiin (tai voideltuihin metallisiin). Painele kunkin pinnalle leikattuja kirsikanpaloja makusi ja muffinssin koon mukaan.

Paista uunissa n.25min.

Ripottele lopuksi pinnalle tomusokeria ja nauti jäähtyneinä (tai haaleina jätskin kanssa).

The post Kesäiset kirsikkaherkut appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Juhannus ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.

Niin vähän aikaa ja niin paljon lehtiä. Sain tänne maalle kasan naistenlehtiä ja olipa hauskaa lukea niitä aina välillä (siskon kanssa) kun oli aikaa. Mennään itse asiaan ja kun on juhannus, yritän keskittyä rakkauteen ja hyvään:

Menaiset: Mä jotenkin niin rakastuin Meeri Koutaniemen ja rokkari Sami Yaffan haastikseen. Jotenkin niin ihanan syvällisen ja aidon rakastunut pari. Ja voi vaan ihailla, että joku saa kokea tuollaisen rakkauden. Itse en tiedä olenko (kokenut)?  Olisihan se mahtavaa, jos molemmat ajattelisivat toisistaan (samaan aikaan), että sinä olet Se Oikea- kovin useinhan parisuhde on aaltoliikettä.

Tämänhetkiset ajatukseni on osuvasti muotoillut Sinkkuelämän Carrie: “I’m looking for love. Real love. Ridiculous, inconvenient, consuming, can’t-live-without-each-other love.”Ja kuitenkaan, en tiedä onko sellaista edes olemassa. Perustuuko mielikuvani suuresta rakkaudesta vain Hollywood-elokuviin? Toivonko mahdottomia? Toisaalta olen joskus ollut niin rakastunut, että sydän on ollut pakahtua siihen tunteeseen – mutta silloin suhteessa on mättänyt jokin muu asia. Vaikeinta onkin kai löytää koko paketti – palavat tunteet, molemminpuolinen kunnioitus, samanlainen arvomaailma ja ajatukset siitä, mitä elämältä haluaa. Uskon, että suurinkin roihu laantuu vuosien myötä (parhaimmillaan) lämpimäksi kumppanuudeksi, mutta pitäisihän sitä roihua olla EDES ALUSSA. Jos suhde perustetaan laimeisiin tunteisiin ja järkiperusteisiin, liitto saattaa kyllä kestää, mutta eri asia on haluaako elää sen tunteen kanssa, että en rakasta tuota toista ihmistä sydämeni pohjasta. Mistä pääsemme taas samaan kysymykseen “mitä on rakkaus”. Sitä on eittämättä monenlaista. 

Tässä ihmissuhteessa kaikki lähtee vapaaehtoisuudesta ja itsenäisyydestä, emme voisi ripustautua toisiimme, Meeri aloittaa.
Samin piti vain ehdottaa Meerille duuni-ideaa. Hän luuli, että tapaamiseen tulee supervakava nainen.
– En tiennyt yhtään, että se on tollainen! Sami räjähtää nauruun.
Rakkaus kolahti heti.
– Se miten kaikki tapahtui, pakottaa uskomaan, että näin oli tarkoitettu. Olen monesti kiittänyt Samia, että hän löysi minut, Meeri miettii.

HS: Dannyn ja Erikan haastis. Epäkyynistyin vähän….Iholla- sarjan ja ErikaDannyn epämukavat  ja hyvinkin kiusalliset hetket (hetkeksi) unohtuivat, kun pari vaikutti ihan täyspäisiltä kumppaneilta.

Dannyyn teki vaikutuksen myös (Erikan) monipuolisuus.

”Suomi on nykyään täynnä nuoria naisia, joilla on akuankkamainen ääni. Moni pystyy tekemään poppia, mutta harva pystyy tekemään sekä tangoa että poppia.”

Ja nyt Dannykin jo lämpenee:

”Sitten, kun mentiin lähemmäksi, huomasin, että hän on sydämellinen ihminen. Hyvä luonne, hyvät arvot. Hiljalleen nämä ominaisuudet sitten lähensivät meitä ikäerosta huolimatta.” […]

”Omissa piireissäkin meistä lentää läppää, mutta siinäpä lentää. Hauskaa, jos voi herättää vahvoja fiiliksiä. Minulla ei ole tarvetta miellyttää kaikkia.”

”Aina tämä elämä ei vain mene niin kuin olisi itse käsikirjoittanut.” 

Vanhassa Menaisissa (jonka luin vasta nyt) oli Anna-Leena Härkösen ajatus, jonka ympyröin

Pelkäsin etukäteen viidenkympin kriisiä, mutta nyt ikä tuntuu jo hyvältä. On helpottavaa, ettei minun tarvitse enää miellyttää kaikkia. Minulla on jo oikeus säästää ja suojata itseäni. Saan poistua epämiellyttävistä tilanteista. Saan jättää huonon kirjan kesken. Nuorena menin lukkoon, jos joku tönäisi ratikassa. Tunnen oloni yhä helposti uhatuksi, mutta olen oppinut puolustamaan itseäni. Nykyään saatan karjua, että helvettiäkö siinä tuupit. 

On hyvä, että ihminen välillä miettii, mitä elämältä haluaa, ja ketä elämään haluaa. Ja opettelee luopumaan ….erityisesti jatkuvasta miellyttämisestä ja suorittamisesta, joka on meille naisille (jotka ovat syntyneet 60-70 luvulla) usein tuttua.  Hyvä Anna-Leena!

Entäpä Anni Hautalan MN haastis: ”Jos vertaan nykyistä arkeani ydinperhevuosiin, suurin ero on, että nykyään minulla on enemmän aikaa olla yksin.”

Minulla ei ole erityisen kova itsetunto ja mietin paljon, mitä minusta ajatellaan. Kun sanotaan pahasti, kyllä se osuu.
– En silti yritä olla muuta kuin olen. Kuljen meikittä, koska olen liian laiska tälläytyäkseni. Tiedän myös, miten olla rasvaton ja lihaksikas, mutta en jaksaisi elää niin. Mieluummin nautin elämästäni mahan kanssa kuin kituuttaisin itselleni sixpackin.

Tuon ajatuksen mäkin allekirjoitan, että mulla ei ole erityisen kova itsetunto, mietin usein mitä musta ajatellaan, mutta en silti yritä olla muuta kuin olen. Vaikka on sitä miettinyt, mitä ihmiset ajattelee esim siitä, että olen ollut jo vuoden työttömänä, että mitä naisessa on vikana? Tai että sehän on ollut sinkkujnakin jo 2,5 v!!! En ole viitsinyt selitellä, että onhan tämä ollut ihan oma valintakin. Olen halunnut ottaa näin 44 vuotiaana hetken hengähdyksen monen raskaan (Yh) “ruuhkavuosi”vuoden jälkeen, enkä ole etsinyt (tähän saakka) kuin oikeasti mua kiinnostavia työpaikkoja. Nyt on tosin tulleeet realiteetit vastaan, ja olen tajunnut, että on täysin mahdollista, etten löydä/saa työtä joka on suuri intohimoni, mutta joka maksaa laskut. Sekin on tosin jotain, se.

Ugh olen puhunut.

Boldaukset omiani.

The post Juhannuksen (rakkauspohdintainen) lehtikatsaus appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Yhtä juhlaa appeared first on Nelkytplusblogit.

Terkkuja mökiltä. Juhannus ystävien kanssa takana ja suruisasta säästä huolimatta olipa taas leppoisa juhannus. Osku-kisukin nautti ja sukkuloi maukuen yöt läpeensä eri perheenjäsenten välillä vieressä nukkumalla.

Blogin puolella pukkaa nyt näitä kuvat edellä postauksia, mikä on paljon tekstiä rakastavalle oikea kompastuskivi. Toivottavasti uusi modeemi saapuu ensi viikolla, sillä mobiililla on aika kädetön fiilis täällä blogin puolella.

No mutta wifin uupumisesta viis, ystävä oli tehnyt vartavasten raparperijääteetä tuliaisiksi, tietäen että meikäläinen rakastaa ylikaiken rapsua! Oh my God mikä tuliainen. Mansikkakakkukin menee kamun taitojen piikkiin, sillä meikäläinenhän osaa leipoa vaan rumia läjäkakkuja.

Raparperijääteen resepti Maku.fi sivuilta googlaamalla tai täältä (upotettua linkkiä en saa laitettua mobiililla) http://www.maku.fi/reseptit/raparperijaatee

Mutta ohessa vielä resepti tässä:

750g raparperia pilkottuna
4dl sokeria
1 kpl vaniljatankoa
10 dl vettä
2kpl teepussia tai teelehtiä 2rkl
1kpl sitruunaa 3-4 kuoriviipaletta

Lisäksi sitruunaa viipaloituna koristeeksi.

Miten teidän juhannus on mennyt ja missä olette juhannusta viettäneet?

Aurinkoista sunnuntaita kaikille. <3

Avon kynsilakka pr-näyte ja sävy Violetized, kuin Rhododendron ja Crocsit saatu lahjakassissa.

The post Juhannustunnelmia ja raparperijäätee appeared first on Nelkytplusblogit.

Jos mennessä on tuulta alle metri sekunnissa, ja paluumatkalla 12 ja puuskissa vähän enemmän, onko keskimäärin ihan kiva keli?  Tarkastetaanko passeja avomerellä? Saako Tallinnan Tuljakissa hyvää ruokaa?

Viime kesänä matkasimme ensimmäisen kerran veneellä Tallinnaan. Koska seikkailuille ja yhdessäololle ystävien kanssa pitää aina löytää aikaa, teimme reissun hienon ensimmäisen kerran rohkaisemana uudelleen.

∞

Tällä kertaa heti Helsingin Koivusaaresta lähtiessämme huomaamme että keli pääsi yllättämään.

Meri on rasvatyyni, eikä tuulta ole kuin nimeksi.

Satunnainenkin Tallinnan venereissaaja ymmärtää, että nyt koetaan harvinaista herkkua. Eihän tällaista voi Suomenlahdella edes olla. Paitsi että tänään on, melkein Tallinnaan saakka.

Tallinnan vanhan kaupungin satamaa lähestyessämme huomaamme, että itse Cunard-varustamon Her Royal Highness Queen Elizabeth on ankkuroitunut satama-altaan ulkopuolelle.

Joudumme odottamaan lupaa satamaan ajoon hyvän aikaa, sillä Eckerö Linen Finlandia tulee satama-altaasta vastaan perä edellä, pakki päällä.

Ajamme Hooliganin vanavedessä satamaan, ja löydämme paikan eturivistä. Puoliltapäivin vanhan kaupungin satamassa on valittavana vielä useita paikkoja.

Taidamme päätyä lähes samalle paikalle kuin edellisellä reissullamme.

Otamme ankkuroitumismaljat. Kesä on parhaimmillaan, Tallinnassa on suorastaan kuuma. Nautimme kesän lämmöstä.

Illalliselle Tuljakiin

Koska me kaikki pidämme hyvästä ruoasta, otamme taksin ja ajamme puoliväliin Piritan sataman suuntaan, ravintola Tuljakiin.

Alkupala, raikas katkarapusämpylä, on vähällä viedä kieleni mennessään.

Pääruoan kuha on loistavaa. Syön kaiken.

Jälkkärille ei oikeastaan olisi enää tilaa, mutta kuuden euron hintaan sekin on nähtävä.

Tiramisu Tuljakista en jaksa syödä enää muuta kuin mustikat, mutta hyviä nekin. Onneksi joku muu jaksaa syödä loput.

Hyvän aterian päätteeksi ihmettelemme joukolla puutarhassa nököttävää turkoosia Volgaa.

Tällaista autoa emme olekaan aiemmin näin läheltä nähneet.

Tällä terassilla ja tyylikkäässä puutarhassa olisi mukava syödä kauniina iltana. Ja katsella auringon laskua. Tänään tuuli tuo jostain mukanaan häivähdyksen viemärinhajua. Se onkin ainoa epämukavuutta aiheuttava asia tällä muuten mainiolla, erinomaisen hinta-laatusuhteen illallisella.

Palaamme taksilla takaisin satamaan.

Yöllistä älämöloä

Koko illan jostain kuuluu basson jumputusta. Epäilemme että se kuuluu muutaman veneen päässä olevasta ”Keekin” Azimuthista.

Olemme kuitenkin väärässä. Iltapesulla käydessämme paikallistamme melun lähteen, ja jäljet johtavat sylttytehtaaseen. Möykkä paikallistuu viereisen Sada Marketin yläkertaan. Tuntuu että sataman muiden äänien hiljentyessä musiikin volyymi vain nousee.

Rankin melu loppuu kello 02.30. Hiljaista ei kuitenkaan senkään jälkeen ole.

Musiikkia kuuluu edelleen, läpi yön, ilmeisesti jostain lähistön veneestä. Keekki seurueineen lienee kuitenkin syytön.

Huonosti nukuttu yö tarjoilee opetuksen.

Tallinnan (ja kaikkien muidenkin kaupunkisatamien) veneyöpymisiin on syytä aina varustautua korvatulpin.

Aamun auringonnousu

Herään vähän ennen auringonnousua. Onneksi taivaalla on pilviä, jotka tarjoilevat edes hiukan väriä odotettuun aamunäytelmään. Esitys ei ole kuitenkaan mitään verrattuna viime vuotiseen valoshowhun.

Kuoppainen kotimatka

Venekuntamme herää pilviseen aamuun. Käymme kävellen aamiaisella kaupungilla, ja katsastamme Viru-keskuksen etuajassa alkaneet alennusmyynnit.

Ilmatieteen laitoksen merisää on kuuluttanut radiossa huomautuksia Suomenlahden veneilijöille. Odotettavissamme on tuulta 12 metriä sekunnissa, puuskissa vähän enemmän. Laiturinaapurimme kehottaa sitomaan painavat tuliaiset kiinni takakannelle. Luvassa olisi ”normikeliä”. – Keli on siis ihan jotain muuta kuin eilen.

Vilkkaan väylän vastaantulijat ovat tänään meitä isompia. Keli ei houkuta pienempiä veneitä turhaan hupiajeluun.

Merivartioston Turva päivystää Suomenlahdella, ihan kuin edellisenäkin päivänä. Tällä kertaa saamme myös yllättäen seuraa.

Nopea merivartijoiden kumivene kiinnittyy passintarkastusaikeissa yllättäen kylkeemme, keikumme aallokossa kuin lastut laineilla.

Tällaisina hetkinä on hyvä että passit todellakin ovat mukana.

– Ja mielellään sellaisissa paikoissa, joista ne tarvittaessa saa nopeasti käsiinsä.

Myöhemmin saamme huomata olleemme yksi 75:stä erityiskohtelua saaneesta venekunnasta, sillä Rajavartiolaitoksen tiedotteessa kerrotaan:

Vartiolaiva Turva johti valvontaiskua

Vartiolaiva Turva johti tehostetun huvialusten rajanylitysliikenteen valvontaiskun Helsingin edustalla 16.-18.6. Mukana valvontaiskussa olivat myös Helsingin merivartioasema, Tullin Helsingin veneyksikkö, sekä Helsingin poliisilaitoksen henkilöstöä. Yhtenä valvontaiskun tarkoituksista oli viranomaisten välisen yhteistoiminnan harjoitteleminen ja kehittäminen, ja se toimikin hyvin valvontaiskun aikana.

75 venekunnalle suoritettiin rajatarkastus sekä vesiliikennetarkastus, jossa varmistettiin veneiden täyttävän turvallisen veneilyn edellytykset. Monissa lähtevän liikenteen tapauksissa Viroon matkalla olleilta veneilijöiltä puuttuivat vaadittavat matkustusasiakirjat. Rajavartiolaitos muistuttaa, että kaikilla Viroon matkustavilla henkilöillä tulee olla mukana passi tai kuvallinen henkilökortti (ajokortti ei kelpaa matkustusasiakirjaksi).

Helsingin siluetin nähdessämme ilahdumme. Kolmetuntista keikuttavaa kyytiä ei ole enää pitkälti jäljellä.

Kotisatamassa lähes kaikki irtotavarat ovat vaihtaneet merenkäynnissä paikkaa, suurin osa löytyy lattialta.

Eilen matkamme oli täysin tuuleton, tänään tuulta oli riittävästi. Joskus sanotaan, että jos seisoo toinen jalka jääkylmässä vesiämpärissä ja toinen kiehuvassa, ovat olosuhteet  keskimäärin hyvät. Samalla logiikalla Tallinnan retkemme merisää oli keskimään miellyttävä.

Kaunista auringonpaistetta ja kepeää satamaelämää. Hyvää ruokaa ja huonoa unta. Raikasta meri-ilmaa, suolan pärskeitä. Keikuttavaa merenkäyntiä ja yllätys Suomenlahdella. Ystäviä ja Suomen kesä ❤ 

∞

Mikäli suunnittelet omaa reissua Tallinnaan, ja kaipaat vinkkejä käyntikohteista, Tallinnan kaupungin viralliset matkailusivut löydät täältä.

Jos haluat lukea kertomuksen purjeveneretkestä Tallinnaan, käy kurkistamassa juttu Merjan Matkassa –blogista. Käytössämme olleelta Nimbus 305 -veneeltä aikaa kului kolmisen tuntia, purjeveneellä aikaa kuluu moninkertaisesti. Merjan reissulla 11 tuntia suuntaansa. Jo kolmetuntisen ylityksen aikana sää voi muuttua dramaattisesti, puhumattakaan pidemmästä ajasta.

Luethan myös jutun ensimmäisestä Tallinnan retkestämme, sen löydät täältä.

Tallinna-terveisin Johanna ❤

∞

Kiitos ajastasi ja mukanaolostasi Tallinnan veneretkellämme!

Retki Nimbus 305 -veneellä Tallinnaan tehtiin 17.- 18.6.2017

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2017 Johanna Suomela. All rights reserved.

The post Veneellä (uudestaan) Tallinnaan appeared first on Nelkytplusblogit.

Tänä vuonna otin varaslähdön juhannuskukkien keräämiseen. Hipsin jo torstaina iltahämärissä läheiselle niitylle metsän halki keräämään ne “seitsemän yrttiä juhannuskimppuuni”. Rakastan lupiineita ja niitä olikin runsain mitoin poimittavaksi. Tiedän, että lupiini on määritelty Suomen luonnossa haitalliseksi vieraslajiksi mutta lupiinipellot tienvarsilla ovat todella kaunista katsottavaa. Lupiinit ovat myös kovia siementämään ja täällä etelässä ne kestävät myös hyvin talvea. Lupiinin sanotaan myös heikentävän muiden niittykasvien elinmahdollisuuksia. Silti minä rakastan lupiineitä teiden varsilla ja toivoisin ettei niitä ihan kokonaan hävitettäisi.

Metsä oli ihanan rauhallinen ja linnunlaulun määrä on kyllä ihan käsittämätöntä näin kesällä. Metsässä ei todellakaan ollut hipihiljaista vaan siellä oli menossa kiivas kuorosota eri lintulajien kesken. Onnistuin kuulemaan vielä satakielenkin laulua, joka selkeästi oli klassisin kaikista lauluesityksistä. Miten ihmeessä niin vaatimattoman näköinen lintu saakaan aikaan tuollaisen äänen? Satakielen laulu on kuulaan huilumaista mutta silti kantavan voimakasta ja niin upean vaikuttavaa, että siitä menee iho kananlihalle ♥

Kesäillan ilmaiskonserttia olisi voinut kuunnella vaikka kuinka pitkään mutta meidät yllätti iso rusakko, jonka esiintulo sai russeliriiviö Minnien valppaaksi. Siinä meinasi juuri poimittu kukkakimppu lentää pitkin polkua kun metsästäjän vaistot koiralla heräsivät. Onneksi säilytin tasapainon ja rusakko ehti kipittää metsänsiimekseen. Myöhemmin saman illan aikana onnistuin vielä näkemään ison tuuheahäntäisen ketun – tosin vain auton ikkunasta – juoksevan autotien yli. Luontokokemukset eivät valitettavasti tallentuneet kameraan kun tulivat ihan puskista molemmat

Juhannusaattoiltana herkulteltiin savustetulla lohella, mädillä, katkaravuilla, kananmunan puolikkailla, tuoreella salaatilla, makeilla pikkutomaateilla, varhaisperunoilla ja vaikka millä muilla herkuilla. Olen itse aina laittanut varhaisperunat kiehuvaan veteen äidin oppien mukaisesti mutta ystäväni laittaa ne aina kylmään veteen. Kiistelimme tästä ennen juhannusta leikkimielisesti ja päätimme molemmat keittää perunamme omalla tavallamme, Pakkohan minun oli googlettaa miten varhaisperunat (tai uudet perunat kuten niitä aina kutsun) pitäisi keittää.

Löysin seuraavan ohjeen K-kauppojen ruokasivuilta “Varhaisperunoiden keittäminen on tarkkaa puuhaa ja mielipiteitä oikeaan keittotapaan on yhtä monta kun on keittäjääkin. Peruna sisältää entsyymiä, joka vahventaa solujen seinämiä. Entsyymi toimii parhaiten 50-60 asteessa ja tuhoutuu yli 70 asteessa. Kylmään veteen lisättäessä entsyymi ehtii toimia kauemmin ja peruna kiinteytyy. Mikäli haluat pehmeitä uusia perunoita lisää perunat kiehuvaan veteen.” Laitoin ystävälle viestin “olimme molemmat oikeassa” ja toivotin perunaisaa juhannusta

Jälkiruokapöydässä oli kokeilussa DrOetkerin uusi suklainen kakku. Täytteenä kolme moussea: valkosuklaa, tummasuklaa ja maitosuklaa. Melkoinen kolmen suklaan makunautinto ja pelasti kiireisen kokkailijan juhannuksen mainiosti. Totta kai meidän perinteistä juhannusherkkua marenkia, mansikoita, mustikoita ja mintunlehtiä. Joka juhannus kun aina toivotaan tätä jälkiruokaherkkua joten pakkohan sitä on tarjoilla

Ja juhannukseen kyllä kuuluu olennaisesti se juhannuskokko ja järvimaisema. Voiko suomalaisempaa näkymää olla kuin juhannuskokon syttymistä seuraavat innokas juhlakansa kesäyön juhlassa. Taustalla voi vienosti “Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa” haitarilla soitettuna. Tanssilavalla pyörähtelee muutamia pariskuntia musiikin tahtiin. Paistettua makkaraa ja virvoitusjuomia tarjoillaan buffetissa. Paikalla ovat niin kesävieraat kun paikallisasukkaat vauvasta vaariin unohtamatta karvaisia koirakavereita. Ilolientäkin nautitaan mutta kukaan ei ole liian iloisella tuulella omista juhlajuomista huolimatta.

Juhannusruusu on kerrankin kukassa juuri oikeaan aikaan eli juhannuksena. Monina vuosina tämä kaunis ja huikealle tuoksuva kukka on ehtinyt jo lakastua juhannuksen viettoon ehdittäessä. Yritin eilen juhannuspäivän muuten hakea vielä maljakkoon yhtä syreeninoksaa mutta ne olivat jo kaikki kuihtuneet pois. Onneksi kesäkukkia niityllä riittää vielä maljakkoon poimittavaksi koko kesän!

Miten teidän juhannus on sujunut? Oletteko olleet kaupungissa, maalla tai peräti veneellä? Tänään ulkona paistaa taas aurinko vaikka vähän tuulinen ilma mutta eihän se haittaa ollenkaan. Hyvää lomaa niille, jotka aloittivat sen nyt juhannuksesta. Minulla vielä aikaa muutamia viikkoja omaani.

The post Juhannus tunnelmia ♥ keskikesän hetkiä appeared first on Nelkytplusblogit.

Arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnittelema Vuorenmaja eli “huvimatkatupa Mäntänvuorelle hiihtäjiä varten” valmistui vuonna 1928 G.A. Serlachius Oy:n 60-vuotisjuhlia varten. Viinitupana ja kahvilana nykyisin palveleva Vuorenmaja sijaitsee jyrkän mäen päällä Mäntässä, keskellä kaunista Mäntänvuoren luonnonsuojelualuetta.

Olimme Marjon kanssa Viinitupa Vuorenmajan vieraana lounastamassa* ja maistamassa viinejä muutama viikko sitten.

Listalla on laadukkaita eurooppalaisten pientilojen viinejä, kotimaisia pienpanimotuotteita, Sveitsin ja Saksan makuja sekä kotitekoisia leivonnaisia. Nykyiset omistajat ovat sveitsiläistaustaisia ja he päättivät tehdä Vuorenmajasta eurooppalaisen viinituvan vuonna 2015

Meille katettiin lounaaksi Flammkuchen, Keski-Euroopan vastaus pizzalle – ohuen hiivattoman pohjan päällä on täytteitä ja ranskankermakastiketta. Muitakin täytteitä oli, mutta kallistuimme tilaamaan traditionaalisesti savupekonia ja punasipulia. Maistelimme pienet kulhot pehmeää korvasienikeittoa ja jaoimme vielä lautasen herkullista “lähiseudun satoa”; kylmäsavulohta, marinoitua kuhaa, metsäsienisalaattia, hirvenlihapullia ja leipäjuustoa tyrnihyytelöllä sekä ruisleipää ja voita.

Lounaan lisäksi pääsimme maistelemaan viinilistan viiniä. Vaikka eteeni tuotiin kokonaiset kuusi viinilasillista, alkoholia niissä oli jokaisessa 4 cl eli yhteensä maisteltavana oli kahden 12 cl:n lasillisen verran. Vuorenmajan viinilista koostuu pääosin itse maahantuoduista saksalaisista pientilojen laatuviineistä. Vuorenmajalla on yhteensä kolme yhteistyöviinitilaa, jotka sijaitsevat Moselin, Reinin ja Nahe-jokien laaksoissa. Lisäksi viinilistalla on muutamia italialaisia ja ranskalaisia viinejä.

Lounaan aikana juttelimme Viinituvan historiasta, paikka kun oli minulle aiemmin täysin tuntematon. Historiansa aikana Vuorenmajalla on järjestetty monet juhlat ja urheilutapahtumat. Majalle johtava  Ratsupolku rakennettiin vuonna 1932, ja sillä on harjoitellut ratsastusta mm. vuoden 1934 Miss Eurooppa Ester Toivonen, joka oli Serlachiuksen perheen kesävieraana Mäntässä useana vuonna. Me ajoimme autolla pihaan, mutta kuvittelimme Esterin karauttamassa ratsullaan jyrkkää mäkeä ylös hiukset hulmuten. Vuorenmajalla sijaitsi aikoinaan myös Mäntän toinen televisio, jota lähialueen lapset kapusivat katselemaan mehulasillisen tai muun kahvilatuotteen hinnalla.

*Lounaan ja viinimaistelun tarjosi Vuorenmajan Viinitupa


I had lunch* at summer cafe Viinitupa Vuorenmaja in Mänttä with my friend Marjo few weeks ago. The 1928 built former ski cottage Vuorenmaja is located in the middle of the beautiful Mäntänvuori conservation area and was re-opened as a wine tavern in the spring 2015.

There are wines from small European wine producers in the menu as well as beers and ciders from small Finnish breweries, delicacies from Swiss and German cuisine -as owners have Swiss background- and also coffee, tea and homemade pastries.

For lunch we had seasonal smooth soup and shared a Flammkuchen, Central European´s response to pizza – with thin dough base (without yeast), sour cream sauce and traditional topping of smoked bacon and red onion. We also shared a Nordic platter with cold smoked salmon, marinated zander, wild mushroom salad, elk meatballs andFinnish bread cheese with sea buckthorn jam.

With food we got to taste six selected wines from the list.

Viinitupa Vuorenmaja is open on summer time, pls check opening times on their homepage.

*Lunch courtesy of Viinitupa Vuorenmaja

The post Viinitupa Vuorenmaja, Mänttä appeared first on Nelkytplusblogit.

Kesäkuun alkupuolen reissut sekä työn puolesta että kotimaassa mummolaan autolla ajaen loivat varsin vaikuttavan listan äänikirjoja lukulistalle. Viisi on jo kuunneltuna ja kuudes vahvassa vauhdissa.

Tämän kuuntelin suurimmaksi osaksi autossa matkalla Turkuun ja takaisin.

Jukka Viikilä : Akvarelleja Engelin kaupungista 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana Eero Saarinen 

Johan Carl Ludvig Engel sai 1816 tehtäväkseen suunnitella Helsingin uudelleen. Jukka Viikilän 2016 Finlandia-palkinnon voittanut teos on arkkitehdin fiktiivinen päiväkirja vuoteen 1840 saakka.

Lyhyissä merkinnöissään Engel pohtii kaupungin rakentamisen haasteita, keisarin oikkuja ja yleensä kauneuden tarvetta. Hän myös kertoo vaimostaan ja lapsistaan, varsinkin rakkaasta tyttärestään Emiliestä.

Lyhyet päivämerkinnät vaihtelevat unikuvauksista miltei filosofisiin pohdintoihin sekä arjen askareiden kuvauksiin. Niiden kautta paljastuu kunnianhimoinen mies, joka rakastaa työtään ja tehtäväänsä, mutta samalla ikävöi kotiin Berliiniin ja miettii tekikö perheellen oikein urakkaan suostuessaan. Tutustumme mieheen, joka rakastaa vaimoaan ja lapsiaan, muttei oikein osaa sitä näyttää. Ei ajan miesten kuulukaan olla tunteellisia. Miehen elämä on työssä ja julkisella puolella, nainen hoitaa kodin. Toisensa he tuntuvat kohtaavan vain ohimennen.

Lyhyissä pätkissä etenevä tarina soveltuu hyvin äänikirjamuotoon, mutta taisi olla onni, että pystyin kuuntelemaan pidemmän pätkän kerralla. Luulen, että lyhyemmissä jatkoissa olisi homma voinut vähän hajota käsiin ja lukukokemus jäädä hyvinkin etäiseksi. Uskon kuitenkin, että nimenomaan kuunneltuna kokonaisuus aukeaa paremmin, varsinkin kun Eero Saarinen antaa Engelille äänen varmalla ja uskottavalla tavalla. Minulla on taipumusta lukea nopeasti ja kovin lyhyet luvut olisivat saattaneet mennä vähän ajatuksettomaksi harppomiseksi. Äänikirjoissa on se hyvä puoli, että ne tavallaan pakottavat ottamaan kaiken huomioon (siis, jollei keskittyminen herpaannu kokonaan tai uni voita).

Kaikkiaan pidin kirjasta kovasti. Engel ei ole täydellinen, mutta hän  haluaa hyvää niin Helsingille kuin perheelleen. Viikilä ei sorru historiallisen henkilön kaunisteluun, vaan kirja piirtää maalauksenomaisesti muotokuvan, joka on uskottava ja samalla kuvastuu myös Helsinki ja tsaarin aikakausi. Mielenkiintoinen kirja toi myös ainakin minulle uutta tietoa Helsingistä ja vähän muidenkin kaupunkien arkkitehtuurista. En ollut tajunnutkaan, miten laajalti Engelin vaikutus taitaa näkyä ihan Suomen maalaiskuntia myöten.

The post Akvarelleja Engelin kaupungista äänikirjana appeared first on Nelkytplusblogit.

The post 7 VUOTTA FACEBOOKIN PROFIILIKUVIA appeared first on Nelkytplusblogit.

Vaikka yleensä en piittaa tuotteista, joissa on merkki mainittu, tämä liivi on niin mun näköiseni!

Siinä se on, Penelope the Chopper. Samanlaisesta Sporster -mallin pyörästä rakennettu kuin omani. Mulla taitaa vaan moottorista löytyä enemmän tehoa

Oho, aika paljon kuvia. Mutku…

The post Olli Hermanin Penelopen varpajaisissa appeared first on Nelkytplusblogit.