Kaupallinen yhteistyö: Nolla Stubbö Bärsskärillä palasin hetkeksi ellei nyt ihan lapsuuden niin ainakin nuoruuden kesiini. Olemme toki viettäneet senkin…
The post Kesäpäiviä Saaristomeren äärellä appeared first on Meriharakka.net.
The post Kesäpäiviä Saaristomeren äärellä appeared first on Nelkytplusblogit.
Nyt on kuulkaas helppo resepti jolla hurmaat ystävät tai deittikumppanin tainnoksiin tyytyväisyydestä. Jos olet viinin ystävä, kevyt Rose tai Pinot Grigio olisi minun valintani tämän pariksi. Ensimmäisen kerran pääsin tästä nauttimaan kun ukkelin äiti ja veli tuli Lontoosta käymään. Lankoni tietää paitsi pastarakkauteni, myös kokonaisvaltaisen rakkauteni hyvään ruokaan, joten hän halusi tehdä
The post Hurmaava Jättikatkarapupasta appeared first on Nelkytplusblogit.
Kesäinen väri-ilottelu vaatteissa on ollut pitkästä aikaa ihanan virkistävää, vaikken olekaan mitenkään värikäs pukeutuja. Kirkas pinkki, vihreä ja kukkakuviot löytyvät kaapista, ja niitä olenkin käyttänyt ahkeraan. Silti kaivan tuon tuosta mustat vaatteet esille myös kesäaikana ja nautin suunnattomasti siitä helppouden tunteesta, mitä kokomusta tuo tullessaan. Musta on aina varma valinta ja erityisesti kesäaikaan kun iholla on vähän päivetystä, se näyttää kivalta. Kaapissa on aina hyviä mustia klassikoita – t-paita, paitis, jokunen hame ja housut. Kun vielä sujauttaa korviin näyttävät korvikset, mustissa voi mennä minne vaan.
Ajoimme eräänä iltana Fiskarsin ruukkikylään, kun miehellä oli auto koeajossa ja minä kaipasin vaihtelua asukuvien maisemiin. Ajoitus oli mitä mahtavin, sillä siellä ei ollut ristin sielua. No, galleriat ja liikkeet olivat menneet juuri kiinni, mutta en niitä kaivannutkaan. Oli kiva kävellä jokirannoilla ja ihailla mielettömän vehreää maisemaa. Joen rannalla oli pieni viinibaari auki ja istahdettiin terassille hetkeksi ihailemaan maisemia ja hiljaisuutta, maiseman upeaa heijastumista tyyneen veteen.
Tämän kesän suosikkihousuni ovat olleet kuvissa olevat kapeat stretch-housut. Ostin ne viime syksynä Espanjasta golf-liikkeestä, kun kävin miehen mukana katsomassa hänelle paitaa. En ollut ajatellut koskaan, että sieltä voisi löytyä tämmöiset mukavuushousut. Koska golfissa on mietitty tarkoin mm taskut, lahkeen pituudet ja kankaan joustavuus peliä ajatellen, ne osoittautuivat aivan loistaviksi myös normikäyttöön. Ei vetskareita ja sopivan korkea vyötärökin toimivat ihan täydellisesti. Lahkeet eivät ole liian leggarimaisen kapeat vaan juuri sellaiset, jotka tekevät yleisilmeen sutjakkaaksi. Parilla sanalla: niukat vaan ei tiukat. Tämmöiset housut on mielestäni eräänlaiset vaatekaapin peruspilarit, ne on aina siistit koska eivät rypisty ja näiden kanssa sopii syksymmällä kivasti ohuet väljät neuleet ja erilaiset tunikapaidat.
Mustasta aiheesta kirjoitin jo ihan blogin alkutaipaleella, tässä linkki juttuun Mustana rannalla.
Kuvien mukavat sandaalit löysin Tallinnan Massimo Duttilta, musta reilu paita on Zarasta viime vuodelta ja kassi MondayTOsundayHOMEsta niinikään viime vuodelta.
Käytättekö te mustia vaatteita kesäaikaan?
Maarit
The post Kokomusta kesäasu & sutjakoittavat housut appeared first on Nelkytplusblogit.
Muutto on ollut suorastaan hämmentävän yllätyksellinen, en voi käsittää, miten vapautunut mun olo on täällä uudessa kodissa. Tällä hetkellä en halua enää lähteä mökille lataamaan akkuja, haluan tuntea olevani elossa, tavata ystäviä, lähteä ihmisten ilmoille ja tutustua uusiin ihmisiin. Jokin hämähäkinseittinen pyörä on lähtenyt taas pyörimään, ja se tuntuu niin hyvältä.
Tässä iässä deitit ovat vaikeampia, kuin nuorena. Nuorena tyyliin tapasit kivan ihmisen, teillä oli todennäköisesti samantyylinen arvomaailma, kasvoitte ihmisinä toistenne rinnalla, perustitte perheen, saitte lapsia. 40+ iässä ei kyse ole todellakaan enää siitä, että kaksi ihmistä rakastuu. Ihmisillä on exät, useimmilla lapset, on monenlaista painolastia (asioita, joita ei ehkä ole käsitelty), juuri eronneet ovat aivan pihalla, aina ihminen ei edes tiedä millaista suhdetta haluaa (näitäkin riittäädeittimaailmassa), pelataan pelejä, ahdistutaan… että onhan siinä aikamoista ihmissuhdesoppaa kerrakseen. Been there, done that.
Mutta hemmetti soikoon, en luovuta!! Huutomerkki! Olenhan kuitenkin positiivisesti ajatteleva tyyppi, ajoittaisesti fun and fabulous, se, jonka vesilasi on useimmiten enemmän kuin puoliksi täynnä. Deitti-ilmoitusta viuhumaan, huulipunaa huuliin, pilkettä silmäkulmaan ja kohti uusia seikkailuja (tai pettymyksiä… miten sen nyt ottaa?)
Ps. Edelleen uskon katseen ja sanojen voimaan, läsnäoloon, huumoriin ja kemioihin, joita ei voi selittää, vaan jotka täytyy tuntea.
The post Yhtäkkinen Innostuminen rakkauden etsintään appeared first on Nelkytplusblogit.
siellä lähell’ on Jumalakin.
The post Suven ja runon päivä appeared first on Nelkytplusblogit.
Suomi on täynnä upeita ja todella erikoisia paikkoja ja rakennuksia, jotka odottavat vain niiden löytämistä. Minulla on oma “bucket list” kohteista, jotka haluan nähdä ja kokea ennen kuolemaani. Erikseen on toki vielä oma listaus maailmalla olevien elämyspaikkojen osalta. Listani myös elää koko ajan eli kun tein retken “hyvin eroottiseen” Högbergetin luolaan tai otin haltuuni Parikkalan patsaspuiston ilmestyi listaani heti pari uutta kohdetta tilalle. Parikkalan patsaista ei vielä ole julkaistu bloggausta mutta sekin on tulossa.
Lappeenrannan hiekkalinnakin on koettu ja se oli melkoinen taidonnäyte, joka on pystytetty kaupungin sataman läheisyyteen jo yli 15 kertaa. Hyrynsalmen Hiljainen Kansa seisoo tuhatpäisenä Viitostien (Valtatie 5 eli E63) varressa Suomussalmella ja ehdottomasti tämä“heinäseiväs kansa” on nähtävä omin silmin jossain vaiheessa. Haluaisin myös joku kesä kokea Astuvansalmen historialliset kalliomaalaukset Ristiinassa Mikkelin lähellä.
Viime kesänä matkasimme vihdoin katsomaan Pyhämaan “ihmeitä tekevää” uhrikirkkoa. Käänsimme auton kohden länsirannikkoa ja matkasimme Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajalle. Reitti oli tuttu Uuteenkaupunkiin saakka koska siellähän olen käynyt peräti kolme kertaa ihailemassa Ugin Vanhat Talot -tapahtumassa, joka muuten järjestetään tänä syksynä 3.-4.9.2022 klo 10-18. Jos vanhat talot kiinnostavat linkkaan postauksen loppuun omista vierailuistani postauksia.
Pyhämaan kirkonkylä muodostuu peräti 245 saaresta sekä luodosta. Aiemmin puhuttiinkin Pyhämaan Luodosta ja edelleen täällä eletään meren ympäröimän luonnon keskellä. Meren läheisyyden aistii ja tuntuu, että olisi saaristossa. Näissä maisemissa on hyvä sekä asua että lomalla! Kaunista maisemaa ja myös meren läheisyyttä.
Pyhämaan uhrikirkkoa 1600-luvulta ja sen vieressä olevaan 1800-luvun alun kivikirkkoa ympäröi pieni idyllinen hautausmaa. Katsoessani parkkipaikalta hyvin vaatimattoman näköistä punamultaista matalaa kirkkorakennusta on vaikea ulkopäin ymmärtää miksi tänne matkustetaan ympäri Suomea ja myös ulkomailta katsomaan juuri tätä kirkkoa. Pyhämaan uhrikirkko on toki yksi niitä harvoja 1600-luvulla rakennettu puukirkkoja, joka on aikojen saatossa säilynyt tulipalolta tai muilta katastrofeilta. Astuessaan sisälle hämärään kirkkoon kirkkaasta auringonvalosta menee hetki ennen kuin silmä tottuu. Nähdessään lopulta kirkon sisätilojen upeat koristelut ymmärtää miksi tämä paikka on kirkkotaiteen todellinen helmi.
Uhrikirkon vaatimaton ulkomuoto kätkee sisäänsä 1600-luvulla maalatut kuva-aarteet. Saksassa n.1600 syntynyt Christian Henrikinpoika Willbrandt rantautui Mustasaari-Korsholmaan (nyk. Vaasa) 1630 luvun paikkeilla. Willbradt oli raatimies, maalarikillan johtaja ja Länsi-Suomen merkittävin kirkkomaalari omana aikaan. Taitavan miehen käsistä syntyi maalauksia Uusikaarlepyyn, Kalajoen, Oulun, Kokkolan, Ilmajoen, Lohtajan, Saloisen, Vähäkyrön, Sulvan, Laihian, Vetelin, Oulun, Hailuodon, Maalahden, Pyhämaan, Saltvikin, Lappfjärdin ja Iin kirkkoihin. Willbrandtin maalauskoristelu on ollut kaikkialla erittäin runsasta.
Pyhämaan sisältä täysin ympärimaalattu uhrikirkko on ainoa kokonaisuudessaan säilynyt Willbrandtin mestarinäyte. Toiseksi viimeinen mestari kuvittama Hailuodon kirkko paloi tupakantumpista 1960-luvulla ja Saloisten kirkko 1930-luvulla. Ehkä Pyhämaan kirkon upeat maalaukset ovat säästyneet siksi, että kirkkoa ei ole koskaan lämmitetty kertoi äärimmäisen osaava ja mukava opas meille kirkossa.
Willbrandtin kirkkotaiteen tuotannossa Pyhämaan uhrikirkon maalaukset ajoittuvat hänen uransa loppupuolelle vuoteen 1667. Willbrandt on käyttänyt kirkkoon sisälle maalattujen töidensä esikuvina Hans Brosamerin kuvitusta 1500-luvun rukouskirjasta. Ensin saksaksi ja myöhemmin myös ruotsin kielellä julkaistu rukouskirja toimi myös innoittajana. Näihin aikoihin kansa oli lukutaidotonta joten Raamatun tapahtumat piti esittää kuvina kirkon seinillä ja katossa. Tästä voit kurkistaa Hattulan Pyhän Ristin kivikirkon vastaavia maalauksia.
“Katossa on kasviornamentiikkaa sekä enkelihahmoja. Kuoriaidakkeen yläpuolella vasemmalta lukien on syntiinlankeemus sekä Pyhä Yrjänä ja lohikäärme.”
“Eteläseinällä vasemmalta lukien alkaa kuvasarja, joka esittää Jeesuksen elämän tärkeitä tapahtumia: Jeesuksen syntymä, Jeesuksen ympärileikkaus, Jeesuksen kaste, Jeesuksen vertaus fariseuksesta ja publikaanista, Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista.”
“Takaseinällä, päätyoven vasemmalla puolella on kuva Jeesuksesta ja syntisestä naisesta, oikealla puolella on kuva Jeesuksesta ratsastamassa Jerusalemiin. Pohjoisseinän kuvat kertovat Jeesuksen kärsimystiestä.”
“Kuvat vasemmalta lukien ovat seuraavat: Jeesus rukoilee Getsemanessa, Juudas kavaltaa Jeesuksen, Jeesus ylimmäisen papin, Kaifaan edessä, roomalaiset sotilaat ruoskivat Jeesusta, Jeesusta pilkataan, Jeesus naulitaan ristille (kuoriosan pohjoisseinällä).”
“Kuorin itäseinällä, ikkunasta vasemmalla, on Jeesuksen ylösnousemus ja oikealla kaksiosainen kuva Jeesuksen taivaaseenastumisen ja Pyhän Hengen vuodatuksesta helluntaina.”
“Kuoriaidakkeen yläpuolella, kuorista päin katsottuna on kuvia yksisarvisesta, joka tässä on ymmärrettävä lähinnä Kristuksen vertauskuvaksi samoin kuin lohikäärmeen voittava Pyhä Yrjänä.” – lainausmerkeissä olevat tekstit maalauksista on lainattu Uudenkaupungin srk:n sivuilta.
Pyhämaan uhrikirkon nimi voi ihmetyttää mutta kautta aikojen se on tunnettu nimenomaan kirkkona, jonka kautta Jumala auttaa. Ylipäätänsä uhrikirkkojen perinne pohjautuu juuri keskiajalle. Merimiehet, heidän perheensä ja muut saaristolaiset ovat hädässään aina rukoilleet uhrikirkolta pelastusta. Kun ollaan lähdetty merille tietämättömäksi ajaksi ovat rukoiltu laivojen selviävän matkasta ilman haaksirikkoa. Keskiajalla ajateltiin myös, että itse kirkkorakennus on persoona, oikeushenkilö, joka saattoi omistaa esineitä ja maata. Lahjan antaminen kirkolle on tapa onnettomuuden uhatessa tai kiitos on selvitty vaikeasta tilanteesta. Pyhämaan uhrikirkko saa edelleen lahjoituksia – osa menee kirkolle ja osa lähetystyöhön. Toinen Suomessa edelleen lahjoituksia saava kirkko on Kuorenveden uhrikirkko. Oulunsalon vanha uhrikirkko on purettu jo 1872.
Uudenkaupungin seurakunnan nettisivujen mukaan pidetään mahdollisena, että Pyhämaalla olisi ollut kirkko jo ennen 1.ristiretkeä vuonna 1154. Viime aikaisten tutkimusten mukaan Pyhämaan nykyisellä uhrikirkossa on ollut edeltävä kirkkorakennus ja sen hirsiä olisi käytetty uhrikirkkoon. Raumalta paenneet fransiskaanimunkit rakensivat nimittäin juuri samalle paikalle uskonpuhdistuksen jälkeen oman kirkkonsa.
Pyhämaan uhrikirkko alkoi rapistua 1700-luvulla ja seurakunnassa heräsikin ajatus uuden kirkon rakentamisesta. Kirkon eteläseinällä ollut asehuone ja pohjoisseinän sakaristo on purettu huonokuntoisina jo 1800-luvulla. Huoneiden hirsiseinen päädyt ovat nähtävissä edelleen sisäseinissä. Kellotapuli on purettu 1700-luvulla.
Kun uusi kirkko valmistui 1804 jäi vanha uhrikirkko vuosiksi varastoksi ja ruumishuoneeksi. Pyhämaan uhrikirkko restauroitiin 1934-1935 ja samalla tuotiin uuteen kirkkoon siirretty sisustus takaisin. Samalla yhtiö otettiin taas alkuperäiseen käyttöönsä.
Kirkon penkit ovat peräisin vuoden 1753 ja saarnastuoli 1640-luvun vaikka saarnastuolin väritys on tehty 1850-luvulla. Tiimalasi on lahjoitettu kirkkoon 1689 ja sen vieressä uhrikirkossa oleva uhriarkku on samalta ajalta. Kirkon ikkunan edessä oleva – äärimmäisen vaikeasti kuvattava – krusifiksi on 1500-luvun alkupuolelta.
Käynti Pyhämaan uhrikirkossa oli elämys ja aikamatka 1600-luvulle!
Pyhämaan uhrikirkko löytyy osoitteesta Kirkontaustantiet 15, 23930 Pyhämaa. Pyhämaan kirkot toimivat tiekirkkoina ajalla 6.6. – 7.8.2022 ke-la klo 11-17 ja su klo 12-16.
Jos tulevat Uudenkaupungin Vanhat Talon -tapahtuma kiinnostaa niin tässä linkkejä postauksiini aiemmilta vuosilta vanhoista taloista ja tunnelmasta kaupungissa.
Uudenkaupungin Vanhat Talot – osa I / vuosi 2015
Uudenkaupungin Vanhat Talot – osa II / vuosi 2015
Uudenkaupungin koti Talvitie uudessa asussa / vuosi 2018
Uudenkaupungin Vanhat Talot / vuosi 2019
The post Pyhämaan “ihmeitä tekevä” uhrikirkko on kirkkotaiteen helmi appeared first on Nelkytplusblogit.
Pressimatka
Pari päivää sitten kirjoitin Porvoon uudesta Trattoria Nonna Sophiasta. Porvooseen kannattaa tehdä yli yön matka ja jäädä hotelliin yöpymään, jotta ravintolassa voi nauttia illallisesta pidempäänkin. Vuosi sitten avattu tyylikäs Runo Hotel on keskeisellä paikalla Porvoossa.
Porvoon majoitustarjontaan tuli viime vuonna toivottu lisä, kun veljekset Erkka ja Arttu Hirvonen visioivat ja kunnostuttivat perusteellisesti Rihkamakadulla sijaitsevan, 1912 rakennetun jugendrakennuksen hotelliksi. 56-huoneisen hotellin sisustusarkkitehtina on ollut Joanna Laajisto.
Maalaismodernia tunnelmaa ja harmonista värimaailmaa henkivän Runo Hotelin julkiset tilat ja huoneet on sisustettu suomalaisella ja pohjoismaisella designilla käyttäen laadukkaita luonnonmateriaaleja. Hirvosten Karjalainen sukuhistoria näkyy mm. huoneiden karjalaistyyppisissä tyynyissä.
Hotellin vieraiden halutaan kokevan hotellin helposti lähestyttävänä ja nautittavana elämyksenä, jossa yksityiskohtiin ulottuva palvelu ylittää odotukset.
Hotellissa on cocktailbaari ja olohuonemaiset oleskelutilat, joissa voi viettää aikaa kuten teimme Tiian ja Sarin kanssa.
Huoneista löytyy mm. höyrytin, kuplavesilaite, villasukat ja in room cocktailit. Kahdesti vuodessa vaihtuvan Fanny Tavastilan kuratoiman taidenäyttelyn taide-elämyksiä on nautittavissa kaikkialla hotellissa aamiaispöydän taideteoksista hotellihuoneiden taiteeseen.
Vastuullisuutta painottavalla Hotel Runolla on Green Key-sertifikaatti; hotelli on ympäristövastuullisuuden edelläkävijä, sillä sertifikaatti ylittää lain ja säädösten perustason.
Runossa on yksi parhaista nauttimistani hotelliaamiaisista. Kaltaiselleni aamiaisihmiselle merkitsee paljon, kun saan nauttia aamiaisella laadukkaista, paikallisista tuotteista; paikan päällä leivotuista leivistä ja pannukakusta, tuorepuurosta, Leivon leipomon karjalanpiirakoista, laadukkaista mehusta, tyrnishoteista jne. Aamiaisessa on panostettu laatuun ja paikallisuuteen. Aamiaiselle pääsee, vaikka hotellissa ei yöpyisikään. Aamiainen maksaa 28 €, lauantaibrunssi 38€.
Runoon haluan palata vielä uudestaan ja nauttia rauhassa hotellin palveluista ja hitaasta aamiaisesta.
Milloin olet viimeksi käynyt Porvoossa?
The post Laadukasta lähimatkailua Porvoon Runo Hotelli appeared first on Nelkytplusblogit.
No voi kuulkaa…
Moniko vielä muistaa parin vuoden takaisin jalkaepisodini? Tästä oikeasta jalasta on nyt selvästi tulossa toistuva teema, josta en oikein pidä. Viime talvena oli todella liukasta ja liikuttua tuli vähemmän kuin talvisin yleensä. Rakastan kävelyä, mutta talvinen liukkaus on sellainen juttu mitä inhoan. Pari läheltä piti tilannetta on tehnyt minut araksi. Kun kevät vihdoin maaliskuussa koitti, alkoi talviuntaan nukkuneen karhun menojalkaa vipattaa. Kävelimme puolisoni kanssa koko kevään paljon. Monta kertaa viikossa ja usein hyvinkin pitkiä matkoja. Yleensä olen kävellyt vähän millä kengillä sattuu, mutta tänä vuonna kevättalvella ostin oikein vartavasten kävelyyn soveltuvat jalkineet, joten senkin puolen piti olla kunnossa.
Miten sinun kesä on sujunut?
The post Kesäkuulumisia appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Loman alku appeared first on Nelkytplusblogit.
Pressimatka Tallink Suomi
Hyvät hysselit, käväisin juuri paratiisissa, jossa yhdistyy Peppi Pitkätossun kaupunki, Skotlannin jylhyys, jotain tuttua Riiasta ja Saksasta. Merellinen tunnelma, auringon paahtamat hymyilevät gotlantilaiset, henkeä salpaavat maisemat ja unohtamatta mainita jäätelöpuotia, jossa on tarjolla yli 300 eri jädemakua.
Silja Europa tekee tänä kesänä kuusi erikoisristeilyä Visbyyn. Elokuun reissuille on kuulemma vielä tilaa, vink vink kaikille.
”Tarujen saari Gotlanti on koko perheen ehdoton lomakohde. Lyhyiden välimatkojen ansiosta saarella ehtii kokea paljon jo viikonlopun aikana ja jopa yhdessä päivässä. Visbyn kaupungissa on jo runsaasti nähtävää ja elokuussa järjestetään mielenkiintoiset Keskiajan viikot. Luonnonnähtävyyksiltään koko Gotlanti on oikea aarrearkku. Visbyssä ja muualla Gotlannissa on majoitusvaihtoehtoja hotelleista mökkeihin ja huoneistoista lomakyliin.”
Me matkasimme bussilla eteläiseen Gotlantiin ihastelemaan maaseutua ja miten häkellyttävän kaunista kaikkialla olikaan. Ajoimme rantaviivaa pitkin kohti Djupvikin kalastajakylää, josta oli upeat näkymät Karlsön saarille.
Lounaan nautimme Majstregården-ravintolassa, lähellä Hoburgia, josta löytyy tunnettu raukki, eli kalliosta nouseva kivipilari Hoburgsgrubben. Majstregården-ravintolan ruoka oli herkullista ja wow millä paikalla ravintola sijaitsi.
Juttelin ruoan lomassa kuljettajan kanssa, jolla on oma maatila. Hän kertoili, että paikalliset ovat hyvin omavaraisia ja hänen lempiherkkuaan oli raparperi, kuten itsellänikin, nam.
Reissuilla haluan aina maistella paikallisia juomia ja herkkuja ja tällä kertaa ruoan kanssa juomana oli paikallinen sitruuna vichy Loka.
Pääsimme vierailemaan Körsbärsgårdenin taidenäyttelyyn ja puutarhaan. Mitkä näkymät ja kukkapellot silmänkantamattomiin Körsbärsgårdenissa olikaan.
Saimme myös maistaa täyttävää Gotlantilaista pannukakkua, jonka reunat olivat rapeat ja pohjalla oli pähkinöitä ja pannukakku oli kuorrutettu mansikkahillolla ja kermavaahdolla.
Kyselin mitä on tarjolla turisteille ja paljon myydään lampaantaljoja. Tällä Härdarve Gård lammastilalla oli pieni puoti, josta saattoi ostaa kotiin mm. lampaantaljoja, jotka olivat pumpulinpehmeitä. Taljoja löytyy myös toki Visbystä. Talon 16-vuotias kissa piti meille seuraa iloisesti naukuen.
”Hansakaupunki Visby on erittäin hyvin säilynyt keskiaikainen kaupunki kaupunginmuureineen ja mukulakivikatuineen. Kesäisin Visby on täynnä elämää: viehättäviä ravintoloita ulkoterasseineen, pikkukauppoja, kahviloita ja aktiviteetteja, kuten vuosittain elokuussa järjestettävät keskiaikaiset juhlat. Kaupunki on lisäksi tunnettu ruusuistaan, jotka kukkivat kaikkialla kaupungissa alkukesästä jopa loka-marraskuuhun saakka. Vuodesta 1995 ollut UNESCON maailmanperintökohde.”
”3 kilometriä Visbystä etelään sijaitsee Kneippbyn, joka on kaikkien perheiden kesäparatiisi. Sommarland tarjoaa tekemistä koko päiväksi: vieraile aidossa, alkuperäisessä Peppi Pitkätossun Huvikummussa, hurjastele vuoristoradassa, temppuile pomppulinnassa – yli 50 kohdetta kutsuvat seikkailuun. Vattenland puolestaan kutsuu vesileikkeihin: alueella on mm. 13 vesiliukumäkeä ja 7 lämmitettyä uima-allasta.”
Maistelin kuskimme Gunnarin vinkkaamaa limoncello jädeä ja kylkeen otin ananasjädeä ja hyvät hyssykät miten hyvää. Energiaa kaipaaville oli tarjolla myös Red Bull jädeä.
Runsaat ruusupensaat, jotka kasvavat talojen kyljissä kiinni jaksoivat hämmästyttää. Merellinen tunnelma ja viehättävät talot ihastuttivat.
Tässä osa meidän iloisesta joukosta. Vasemmalta Tallinkilta Armi, keskellä Aurinkorasvaa ja aloe Veraa blogin Veera, Toimistossa Thea ja Kristallikimaran Minna.
Silja Europalta löytyy kaikkea kivaa, voi käydä kampaajalla tai vaikka hieronnassa, napata hyttiin Starbucks kahvit, maistella herkullista Tavolata pitsaa tai vaikka kylpeä ja saunoa tai nauttia aurinkoisena päivänä olostaan kannella. Lapset on myös hyvin huomioitu.
Oi mitä ruokia nautimmekaan Grill House ja Tavolata ravintoloissa.
Pääsimme myös piipahtamaan komentosillalla, mikä on aina jännää.
Gotlannissa ehdimme viettää aikaa peräti 9,5 tuntia ja laiva saapui Helsinkiin klo 16:00 eli tällä risteilyllä on kivasti aikaa, niin maissa kuin laivalla.
Koska vietimme suurin osan päivästä maaseudulla, jäi polttava nälkä nähdä Visbytä enemmän. Miehen kanssa mietimme, lähtisimmekö elokuussa laivalla vai menisimme vuoden päästä laivalla Tukholmaan ja ajaisimme Gotlannin lautalle n. 60km matkan ja lautalla n. 3t Gotlantiin. Näin näkisi Gotlantia oikein kunnolla ja voisi viettää Visbyssä pari päivää.
Ehdottomasti kesän viehättävin risteilykohde!
Oletteko käyneet Gotlannissa ja onko antaa matkavinkkejä Gotlantiin, olisi ihanaa kuulla meidän seuraavaa Gotlannin reissua ajatellen?
Aurinkoista viikkoa kaikille. <3
The post Silja Europalla Gotlantiin. Gotlanti satujen saari! first appeared on Tiia Koivusalo.
The post Silja Europalla Gotlantiin. Gotlanti satujen saari! appeared first on Nelkytplusblogit.
Jaa, että mitenkäs Biarritz ja Islanti liittyvätkään toisiinsa ? Lukemisen kautta tietysti. Niin ja sään kosteusasteen. Vähän kateellisina ollaan täältä pari päivää katseltu Suomen helteitä. Meillä lauletaan “sataa, sataa ropisee” ja mietitään, mitä rantakaupungissa taas voikaan tehdä, kun taivaalta tippuu sellaista sadetta, joka kastelee. Ainahan vesi tietysti kastelee, mutta on sadetta ja on sadetta. Tänään on tullut sellaista, joka menee läpi samantien.
No, on luettu ja lötkötelty. Kivaa sekin tietysti. Kuuntelin Vampiran loppuun ja aloitin uuden elämänmuutoskirjan (tai oletan, että se on sellainen), jossa elämänmallia otetaan ranskattarista. Sen luulisi sopivan tähän kohtaan, mutta alkuun heti vähän vierastin. Minulle Ranska on jotain muuta kuin Pariisi… No, onneksi konsepti mitä ilmeisimmin vähän laajenee.
Lisäksi minulla on kesken Murtunut maailma -fantasiasarjan ensimmäinen osa Viides vuodenaika. Katastrofaalinen keli siinäkin. Meillä on sentään vielä helppoa.
Niin, se Islanti. Silmiini osui jossain somea selatessani, että Islannista ja yrittäjyydestä kirjoittanut Satu Rämö on tehnyt uuden aluevaltauksen ja kirjoittanut dekkarin.
Jatkuu 7.7.2022
Kirjoitin tuon ylläolevan Biarritzissa, mutta sen jälkeen onkin sitten tapahtunut kaikenlaista.
Ensinnäkin lennon myöhästymisen takia vietimme pari ylimääräistä päivää Biarritzissa. En nimittäin suostunut Air Francen ehdotukseen lentää Pariisiin ja ruveta sitten siellä lakkojen keskellä setvimään jatkoa Suomeen. Halusin kaikki yhteydet kerralla ja se vei hetken aikaa.
Sitten viimein Suomeen päästyämme totesimme sairastuneemme ja (arvasitte oikein) testiin ilmaantui pari viivaa koko perheelle. Koronahan se siinä. Pari vuotta onnistuimme väistelemään, mutta kyllähän sen tiesi, että jossain kohtaa kohdataan.
Toistaiseksi ei mitään pahempaa kellään. Toivotaan, että jatkuu samalla tavalla. Kärvistellään kotona ja muistetaan sanoa kerran tunnissa : “Onneksi on piha”.
On siis aikaa vaikka päivittää blogia. Jäi se Hildur-postaus kesken…
Olen aina vähän epäluuloinen, kun toimittajat ja tietokirjoja tai elämäkerrallisia opuksia kirjoittaneet tarttuvat kaunokirjallisuuteen. En tiedä, mistä epäluuloni kumpuaa, eikä sille ole mitään perusteita. Ehkä se on jonkinlaista vanhakantaista kuvitelmaa “oikeasta kirjailijasta”. Sinänsä tyhmää, sillä pidin Rämön islantielämän kuvauksesta ja myös Unelmahommissa yrittäjyyden kuvauksesta.
Kesään kuitenkin kuuluvat dekkarit ja Hildur tuli vastaan sekä WSOYn erittäin aktiivisessa some-kampanjassa että kirjagrammaajien ja -bloggaajien jutuissa. Reissussa helpoin tapa lukulistan täydentämiseen ovat ehdottomasti ekirjat, joten Storytel-lukija oli kovassa käytössä. Sieltä Hildur-löytyi nopeasti.
Ihan heti pitää sanoa, että pidin kirjasta. Toki taas puhuttiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvista karmeuksista, vaikka varsinainen tutkittava rikos kohdistuikin aikuisiin, mutta kerrontatapa oli jotenkin etäännyttävä. Ehkä siksi, että pahin, kahden pikkutytön katoaminen, on tapahtunut menneisyydessä eikä se ole edes virallisen tutkinnan kohteena.
Kadonneet tytöt ovat päähenkilö Hildurin pikkusiskot. Hildur itse on rikosetsivänä syrjäisellä vuonoalueella. Hänen työparikseen tulee harjoittelijaksi suomalainen Jakob ja yhdessä he joutuvat setvimään rikosvyyhteä, jossa näennäisesti erilliset tapaukset linkittyvät toisiinsa menneisyyden tapahtumien vuoksi.
Ratkaistava tapaus on ihan mielenkiintoisen kiemurainen, vaikka taisin arvata syyllisen aika reippaasti ennen poliiseja. Parasta kirjassa ovat päähenkilöt. Jakob ja Hildur ovat rakastettavan epätäydellisiä ja inhimillisiä. Sitten on Islanti. Myrskyinen, villi ja mystinen, mutta silti niin lähestyttävän arkinen miljöö asukkiensa iloille ja suruille. Tämä Islanti on edelleen se satujen saari, josta olemme kuulleet, ja kuitenkin erilainen. Islannin matkakuumetta kirja ei paranna, mutta ehkä monipuolistaa kuvaa maasta.
Hieman Hilduria tuli lukiessa tuli ähky kaikista taustatiedoista, henkilötiedoista ja tapauksen aikajanoista. Murhaajan kappaleet olivat ehkä vähän turhaa ja paljastivat tosiaan niin paljon tietoja, että lopputulos ei ollut varsinaisesti yllätys. Hyvä pohja kuitenkin jatko-osille, joissa ehkä sitten tarvitaan vähän vähemmän taustoittamista. Uskoisin niitä olevan tulossa, sillä yksi tapaus on edelleen ratkaisematta.
Kaikkiaan siis virkistävä lisä laiturilukemistoon ja muutenkin lukulistalle. Toivottavasti jatkoa tosiaan saadaan ja suomalais-islantilainen sarja ottaa tilansa pohjoismaisessa dekkarimaailmassa.
The post (Luku)päiväkirja : Sadetta pitämässä ja Islannin Hildur appeared first on Nelkytplusblogit.
Lehdistömatka/Silja Line Suomi & Visit Stockholm Jokaiseen vuodenaikaan ja lomaan sopii irtiotto risteilyn muodossa ja vielä kun Tukholmaan on viimeisen vuoden aikana noussut…
The post MITÄ UUTTA TUKHOLMASSA? Vinkit antoisimpaan laivareissuun Siljan laivoilla appeared first on Beach house kitchen.
The post MITÄ UUTTA TUKHOLMASSA? Vinkit antoisimpaan laivareissuun Siljan laivoilla appeared first on Nelkytplusblogit.
Paluu Uzbekistanista. Otsikosta voi jo päätellä, että paluu Uzbekistanista Eurooppaan tuntui siltä kuin olisin matkustanut ajassa taaksepäin ja sitten takaisin tulevaisuuteen. Se on kuitenkin harhaa. Hieman tahallista. Uzbekistan, jopa sen syrjäisimmissä maakunnissa, ei lainkaan ole ajassa jälkeen jäänyt maa. Kyse on niistä oivalluksista, joita sain kävellessäni eräänä iltana pitkin Jõhvin ulkoilupolkua. Millainen tulevaisuus meitä oikeasti … Jatka artikkeliin Back to the Future – Paluu Uzbekistanista
The post Back to the Future – Paluu Uzbekistanista appeared first on Via Per Aspera Ad Astra.
The post Back to the Future – Paluu Uzbekistanista appeared first on Nelkytplusblogit.
Joskus inspiraatio iskee minulla hetkessä ja silloin täytyy toimia. Mieheni nuorin lapsenlapsi oli tehnyt kolme uistinta papalle. Niiden kalastusominaisuudet oli todettu heikohkoksi, joten ne odottivat mökillä uusiokäyttöä toisessa ominaisuudessa. Muutama kokeilu oli tehtykin huonolla menestyksellä, mutta seuraava idea päätyi loppuun asti…
Meidän mökki sijaitsee saaressa ja vuosien saatossa tänne on kerääntynyt kaikenlaista (sisustus)tavaraa ja rompetta. Olin jo pitkään ajatellut, että haluan uistit koristeeksi seinälle, mutta toteutustapa odotti inspiraatiota. Yhtenä päivänä tutkiskelin kätköjäni ja löysin vanhat puiset Ikean kehykset. Lisäksi meidän mökkinurkista löytyi avaamaton (!) musta kalustemaalipurkki ja kanaverkkoa…ja siitä se ajatus sitten lähti.
Irrotin lasit ja taustat kehyksistä ja pyyhin puuosat pölystä. Maalasin puuosat mustiksi ja leikkasin kanaverkosta kehyksiin sopivat palat. Tämän jälkeen kiinnitin verkon kehyksien taakse nitojalla ja sen jälkeen vielä uistit. Runsaan tunnin nikkaroinnin jälkeen minulla oli kolme kappaletta ainutlaatuisia sisustustauluja valmiina. Kaiken lisäksi lopputulos oli paljon parempi, mitä aluksi olin ajatellutkaan.
Seuraavana päivänä minun piti päättää niiden sijoituspaikka. Alkuperäinen suunnitelma oli, että olisin laittanut ne meidän saunan pukuhuoneeseen, mutta hetken mallailtuani päätinkin sommitella ne mökin tupakeittiöön. Isännän avustuksella kiinnitimme sekä taulut että uuden naulakon seinälle seinäkellon kaveriksi ja keittiön nurkka ehostui merkittävästi. Viimeistelin (=stailasin) koko komeuden vielä patalapuilla, lankakorilla ja tekokasvilla.
Tämä DIY-projekti oli joka tavalla onnistunut. Se oli helppo ja nopea tehdä, siinä käytettiin jo olemassa olevia materiaaleja ja lopputulos oli mielestäni erittäin onnistunut. Sanoisin jopa, että nyt oli täydellinen suoritus!
The post DIY- taulut mökillä appeared first on Nelkytplusblogit.
– humputteluilta ystävän kanssa eilen, ja etkot, jossa suorastaan tunsin maailman parantuvan ympärilläni. Mummotunneli oli n 100 vuoden tauon jälkeen kuuma, kostea, hikinen, (liian) täynnä, mutta hyviä juttujakin oli: alakerrasta löytyi symppis karaokebaari, jossa oli ihanan kannustava ilmapiiri, vaikka kuinka epävireisesti olisi laulanut. Ja uusiin ihmisiin tutustuminen teki sielulle hyvää. Tätä lisää elämään!!
– tää asu, jonka bongasin ihanalta IG tililtä wardrobeofamidlifecrises- tililtä
– Yle Areenan: This Way Up. Ihana, lämminhenkinen sarja sinkkunaisesta, joka on kokenut hermoromahduksen. Rakastan, ihan jo koska päähenkilö on niin inhimillisen höpsö!
– tää biisi sai mut nauramaan, ja kaikkihan me tiedämme, että nauru pidentää ikää:
Moikkeliskoikkelis ja rentouttavaa kesäviikkistä, olet lomalla tahi ei!
The post Parasta juuri nyt appeared first on Nelkytplusblogit.
Sekaisin mikä sekaisin eli minun pääni. Kesäkuussa tajusin lukumaratonin alkavan ensimmäisenä maratonpäivänä. Tänään aamulla olin innokkaana aloittamassa maratonia, vaikka se virallisesti onkin vasta ensi viikonloppuna eli 16. – 17.7. Että silleen.
No, nyt merkitsin kesälukumaratonin oikein kalenteriin. Kannattaa muuten teidänkin merkitä! Ohjeet ja ilmoittautuminen löytyvät Kirjailuja-blogista. Tosin minulla saattaa tuo viikonloppu olla kiireinen, jos olemme silloin päässeet tästä K-kirouksesta eroon, kuten tietysti kaikki toivomme… Vähän pahaa pelkään, että tässä on samanlainen kaari kuin minulla kaikissa flunssantapaisissa. Viikkotolkulla “vähän kipeänä kituen”. Tosin tämä on kyllä ollut tavallista flunssaa ärhäkämpi ja väsyttävämpi tapaus.
Kaikkein oudointa on ollut makuaistin ja hajuaistin katoaminen. Samalla on päässyt miettimään aivojen ihmeellisyyttä. En oikeasti maista mitään, mutta tähän ikään mennessä ovat aivot ilmeisesti oppineet tiettyjen yhdistelmien makuprofiilit, sillä saan välillä “kaikuja” mausta. Vadelma, mansikkakarkki, basilika ovat esimerkkejä mauista, jotka eilen häivähtivät suussani varjon lailla. En usko varsinaisen aistimuksen syntyneen oikeasti, mutta tiesin, mitä söin ja aivot kai tuottivat kokemuksen vanhasta muistista. Mielenkiintoista ja varsin outoa. Vielä viikon verran olisi tätä edessä, jos esikoisen kokemus toistuu kohdallani.
Aikalailla ovat viime päivät menneet nukkuessa, mutta jotain on tullut luettuakin. Äänikirjan kanssa tosin olen edelleen vaiheessa Elämäni ranskattarena etenee 5min jaksoissa. Niin pitkään pysyn hereillä. Lukiessa kestää unen tulo kauemmin. Niinpä Korvapuustikesä tuli luettua eilen kokonaan ja se olikin vallan mainio lisä laiturilukemistoon. Toisenkin viihdepläjäyksen luin jo aiemmin. Kahvila Maailmanloppu poikkesi odotuksistani, mutta hyvällä tavalla. Pitääkin vertailla noita jossain kohtaa. Molemmat viihdyttivät, mutta olivat aika erilaisia genresamankaltaisuudestaan huolimatta.
Tässä lieneekin hyvä kohta kehuskella kesäkuun luetuilla.
Kyllä. Sain kesäkuun aikana luettua peräti 13 kirjaa. Huolimatta töistä, huolimatta Biarritzin puuhista. Aikamoista ja aikamoisen poikkeavaa vuoden alkupätkään verraten.
Mutta siis… kaikenkaikkiaan tämä kesä on ollut tähän mennessä oikein mukiinmenevä kirjakesä. Heinäkuussakin olen lukenut jo kolme kirjaa ja hyvä tahti näyttää jatkuvan. Mitään se ei tietenkään lupaa lukumaratonin tuloksen suhteen. Viimeksikin meni lopulta vähän suoritusmielessä penkin alle, mutta tulos ei tässä ole tärkeintä vaan yhteisöllisen lukemisen nautinto.
The post (Luku)päiväkirja: Sekaisin lukumaratoneista appeared first on Nelkytplusblogit.
Vietimme muutaman kesäisen päivän ystäviemme kanssa Hangossa. Helteet olivat jo hieman hellittäneet, mutta aurinko paistoi enimmäkseen täydeltä terältä…
The post Hanko ja sen seitsemän ravintolaa appeared first on Meriharakka.net.
The post Hanko ja sen seitsemän ravintolaa appeared first on Nelkytplusblogit.
Voi mahoton, neljä vuotta käyttämäni jänötossukat yhtäkkiä levähtivät jaloissa ja eivät vaan pysyneet enää jaloissa. No kulutusaste oli kyllä valtava, kaiket kesät hiihdin kyseisillä tossukoilla.
Sydämessä läpätti lujaa, kun huomasin, että Stockmannin 160 vuotta juhlamallistoon tuli Minna Parikan kenkiä. Parikka lopetti kenkien valmistamisen ja myynnin olisiko ollut noin vuosi sitten.
Hinnat kuitenkin ovat kovat vaikka laadukkaat kengät on kyseessä. Odotin alennusmyyntejä, eikä vieläkään, mutta kun lisäale kosahti päälle, sitten lähti. Nyt on kahdet uudet Parikat ja toivon, että niillä tallustellaan monta kesää.
Tässäpä toiset uusista pupukengistä, lilat ballerinat.
Hih kamu oli, että nosta jalat kohti taivasta ja meikäläinen huonoilla vatsalihaksilla huusin, ”ota äkkiä se kuva!”
Kyllä Parikat ansaitsee ihan oman blogipostauksen, raksutan pupukenkuleita niin. Toki jakavat mielipiteitä, eivätkä ole kaikkien makuun. 
Nyt, kun menin tätä postausta kurkkimaan, niin näiden ballerinojen hinta oli laskenut lisää! Omg.
Tykkäätkö Parikoista ja löytyykö omat Minna Parikat?
Kukkaisaa viikonloppua kaikille. <3
The post Minna Parikka, pupujänötossukat! first appeared on Tiia Koivusalo.
The post Minna Parikka, pupujänötossukat! appeared first on Nelkytplusblogit.
Kirja saatu arvostelukappaleena / SKS kirjat
Keväällä ilmestynyt Hanna Apajalahden uutuuskirja “Vantaanjoki – tutkimusmatkailijan opas” on viime kuukausien aikana ollut ahkerasti iltalukemisena ennen nukkumaanmenoa. Vaikka naapurikaupungin Espoon asukkaana olen melko paljon Vantaanjoen seutuja jo elämässäni kierrellyt ja paikkoihin perehtynyt toi tämä opas paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa. Vantaanjoen varsi rantateineen on todella vanha kulttuurireitti.
Jokihan virtaa peräti kuuden kunnan – Hausjärven, Riihimäen, Hyvinkään, Nurmijärven, Vantaan ja Helsingin alueilla. Em. kuntien lisäksi valuma-alue kuntiin kuuluvat Mäntsälä, Vihti, Järvenpää, Kerava, Sipoo ja Espoo. Vantaanjoki virtaa 99,1 kilometrin matkan kuohuen 40 koskessa ja laskee lopulta Vanhankaupunginlahteen Helsingissä. Apajalahden uusi opas kutsuu virkistäytymään joen varsilla kävellen, pyöräillen, meloen tai lumina talvena hiihtäen. Ja mikä parasta tämä kaikki on koettavissa pääkaupunkiseudulla.
Kirjan mukana on irrallinen kartta koko Vantaanjoen alueesta. Mietin olisi ollut parempi jos karttalehti olisi kuitenkin ollut kiinni kirjassa “ikään kuin haitarina” niin se ei hukkuisi niin helposti? Toisaalta irtokartan voi ottaa mukaan mutta toisaalta itselläni myös kirja varmasti kulkee reissulla repussa.
Vantaanjoen luonto on lailla suojeltua Natura 2000 -aluetta 59 kilometrin matkalta Nukarinkoskelta Vanhankaupunginlahdelle. Vantaanjokilaakson eteläosa on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. Opas kertoo, että näiltä alueilta on löydetty paljon jäänteitä kivikautisesta asutuksesta jopa 8000 vuoden takaa! Aina ei tilanne esim. vedenlaadun kanssa ole ollut yhtä hyvä kuin nykyään. Ihmiset kun ovat ruopanneet ja rakentaneet jokea jo 1500-luvulta lähtien. Patoaminen on vaikeuttanut myös kalojen luonnollista vaeltamista. 1970-luvun loppu oli aikaa jolloin veden laatu oli huonoimmillaan. Paljon on tehty sen jälkeen, että on saatu veden paremmaksi ja myös kaloja on istutettu jokeen. Myös ympäröivillä pelloilla on tehty muutoksia viljelyssä mikä on parantanut Vantaanjoen tilannetta.
Kuva Nurmijärven Uutiset, Marjo J. Rämö
Hanna Apajalahti on Vantaalla syntynyt ja Helsingissä asuva matkailija ja vapaa kirjoittaja. Koulutukseltaan Hanna on journalisti ja kulttuuritutkija. Hän on julkaissut aiemmin Kulttuurimatkailijan Lapinoppaan (Into 2017), jonka uudistettu versio Lappi pintaa syvemmälle (Into 2021) ilmestyi viime vuonna. Hannan tarinallinen tapa kirjoittaa vie mukanaan eikä kirja ole pelkästään “kuiva tietokirja”. Kun lehteilin kirjaan ennen sen lukemisen aloittamisesta rakastuin heti siihen koska kirjaan on lainattu myös vanhoja mustavalkokuvia historian havinasta. Yritän itsekin aina kirjoittaa niin, että tekstistä tulisi elävää paikkaan liittyvien henkilöiden ja tarinoiden kautta. Hannan tarinankerronta on mieleeni!
Minua huvitti, että löysin kirjasta paljon Hannan täysin samasta kuvakulmasta otettuja valokuvia, joita ole itsekin olen reissuillani ottanut. Ehkä en olekaan ihan toivoton valokuvaaja 
Kirjassa on kuvia kaikilta vuodenajoilta mutta tarkoituksella valitsin tähän postaukseen kuvia, joissa kesä on läsnä muutamaa poikkeusta lukuun ottamassa. Itse olen näissä maisemissa käynyt ympäri vuoden.
Kirjaan on lainattu myös muutamia runoja Aleksis Kivestä tähän Vesa Haapalan historiallisen kauniiseen runoon (Otava, Vantaa: runoja, 2007)
Kuinka monelle tulee mieleen kävellessään Vanhankaupunginlahden itäisen kosken maisemissa, että täällä on 1892 uitettu tukkeja? Kuva: Helsingin kaupunginmuseo
Myllylammi Vantaan kylässä
Tutkimusmatkailijan oppaassa lähdetään etenemään Vantaanjokea sen alkulähteiltä eli Erkylänjärvestä. Itse aloin jo suunnittelemaan reissua Hausjärvelle mistä kaikki saa alkunsa. Olen kolunnut hyvin joen loppupään ennen mereen laskua vuosien saatossa. Nurmijärvelläkin on käyty Myllykoskella mutta siitä eteenpäin Vantaanjoki pitää ottaa nyt pikku hiljaa haltuun. Tästä pääset postaukseen 7-veljeksen maisemissa vuodelta 2013, jossa mukana vielä sekä Minnie että Masi koirat, jotka molemmat ovat nyt jo siirtyneet sateenkaarisillalle.
Minussa pari vuotta sitten herännyt Luolanainen haluaa myös ehdottomasti Hyvinkäälle tutkimaan Pahnakallion luolia, jotka ovat jääkaudenaikana syntyneet lippaluola ja rakokiviluola.
Tutkimusmatkailijan oppaassa on myös hyvin yksityiskohtaisesti kerrottu miten missäkin osassa Vantaanjokea saa kalastaa. “Nukarilla kalastus on sallittu niin virvelillä kuin perhokalastusvälineillä, paitsi koskessa itsessään. Onkiminen ja pilkkiminen on kielletty joen koski- ja virta-alueiden lisäksi kokonaan Lemmensillan yläpuolisen koskenniskan ja Hattaran suvannon välissä. Alueella voi kalastaa vapavälineillä, uistimella ja perholla muulloin kuin loka- ja marraskuussa.” Vantaanjoessa tavataan 34 kalalajin lisäksi myös nahkiaista.
Riipilän alue on minulle ihan tuntematonta seutua mutta ehdottomasti kiinnostaa käydä katsomassa aluetta, jossa jo kivikaudella on ollut melkoisesti asukkaita. Kivikaudella asuttiin kotatyyppisissä asumuksissa ja asuinpaikkaa on vaihdettu vuodenaikojen mukaan. Metsästys ja kalastus ovat määritelleet mihin kota kannattaa pystyttää. Kirjassa on kartta vesialueista kivikaudella ja nyt. Vesialueet ovat olleet huomattavasti laajempia kuin tänä päivänä.
Köningstedtin kartano sijatisee Vantaan Seutulassa, Vantaanjoen rannalla. Tähän vuodesta 1981 valtion omistukseen siirtyneelle kartanolle vain harvoilla on pääsy siellä se toimii Valtioneuvoston edustuskartanona.
Vantaanjoen varrella on vietetty myös kartanoelämää ja täällä voi hyvin tehdä myös kierroksen, jossa kierretään kartanoita. Viaporin rakentaminen 1750-luvulta alkaen sai aikaan sen, että kartanoihin perustettiin vesisahoja, tiilitehtaita ja rautaruukkeja. Kartanot ovat myös ruokkineet linnoitustöitä tekevät ja siinä samalla myös maatalous, maanviljely sekä tuotantomenetelmät kehittyivät. Helsingin pitäjässä olikin parhaimmillaan peräti 40 kartanoa.
Köningstedtin kartanossa asui myös pojan vaatteisiin pukeutuva villi säätyläistyttö Constance Maria Ullner, josta tuli myöhemmin Vantaan ensimmäinen kirjailija. Constance on myös aktiivinen eläinoikeusihminen ja mukana perustamassa Helsingin ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä. Hänen aloitteestaan myös Suomessa vietetään 4.lokakuuta eläinten päivää.
Vantaankosken alue on myös sellainen, jonka aion ottaa paremmin haltuun jossain vaiheessa. Kuninkaantie – joka kulkee myös meillä Espoossa – on ylittänyt Vantaanjoen tässä kohtaa. Kosken ääreen on noussut aikoinaan mylly, tehdas ja saha koska vesivoimaa on ollut saatavilla. Myös Wanda Bruk (Vantaa ruukki) on toiminut täällä valmistaen ammuksia Krimin sotaan 1850-luvulla. Ruukin rakennukset ovat hävinneet mutta ruukki antoi seudulle ja myöhemmin koko kunnalle nimen Vantaa.
Reilun kilometrin päässä Vantaankoskesta – nykyisen Ylästöntien ja Vantaanlaaksontien risteyksessä – löytyy Vantaan parhaiten säilynyt talonpoikaistila Övre Nyback 1800-luvun alusta.
Haltialan alue on minulle hyvin tärkeä alue, jossa olen käynyt paljon aikoinaan Minnien ja nykyään Mimmin kanssa liikkumassa. Pääsiäinen ja Haltialan lampaat ovat kuuluneet yhteen jo vuosia eli oma traditioni. Ylipäätänsä maalaismaisema lehmineen ja peltomaisemineen on rauhoittava paikka. Wanhan Pehtoorin kahvilan korvapuustit ja munkit ovat suussa sulavia. Tutkimusmatkailijan opas vinkkasi myös Pitkäkoskesta, jota en tunne kovin hyvin. Myös Niskalan arboretum ja Haltialan aarnimetsä alkoivat kiinnostaa. Tästä voit kurkistaa Haltialan auringonkukkapeltoa parin vuoden takaa.
Olen aina miettinyt miltä Haltialan eli Tomtbackan vanha kartano on näyttänyt ja nyt se selvisi. Kartano oli rakennettu jo 1835 ja se sai purkutuomion 1960-luvulla. Todella ikävää, että noin upea rakennus annettiin asunnottomien asuntolaksi 50-luvulla ja tulipalonkin koettuaan se jouduttiin purkamaan seuraavalla vuosikymmenellä. Tässä ei voida edes puhua ns. Turun taudista koska vanhan rakennuksen tilalle ei ole rakennettu mitään uutta. Häpeällistä toimintaa! Paikalla on tällä hetkellä ainoastaan rekonstruoitu puutarha käytävineen ja istutuksineen.
Backaksen palvelusväkeä 1910. Kuva: Vantaan kaupunginmuseo.
Pyhän Laurin kirkko oli alun perin valkoiseksi kalkittu katolisen uskon pyhättö.
Backaksen kartanon muistan hyvin lapsuudestani koska isoäitini puhui siitä usein. Aikoinaan oli ollut ennenkuulumatonta, että aatelinen Carl Ehrnrooth oli myynyt kartanon osuusliike Elannolle. Isoisäni toimi myös Väinö Tannerin autokuljettajana sodan aikana. Backaksen kartanossa on myös kuvattu Suomi filmejä. 90-luvulla olen itse ollut siellä häävastaanotolla kun morsiuspari oli ensin vihitty Pyhän Laurin kirkossa, joka on 1450-luvulta. Upea kivikirkko, jossa pitääkin pistäytyä joku päivä katselemassa ja aistimassa tunnelmaa.
Kesäpäivän viettoa myllypadolla 1927. Kuva: Vantaan kaupunginmuseo.
Minua alkoi monia asia luettuani “Vantaanjoki – tutkimusmatkailijan opas” kiinnostamaan Helsingin Pitäjän kirkonkylän alueella eli sinne siis kävelemään ja tutkimaan maisemia tarkemmin kirkko vierailun yhteydessä. Kesäaikaan siellä on myös keskiviikkona ja sunnuntaina Helsingin pitäjän kotiseutumuseo. Helsingin keskiaikapäivä -tapahtumaa vietetään 10.8. Laurin-päivänä ja sielläkin voisi olla kiva piipahtaa.
Olisi varmasti myös aika käydä kurkkimassa Helsingin vanhinta siltaa Brobackan holvisiltaa, joka ylittää Keravajoen. Heurekassa avattiin muuten juuri uusi näyttely “Katastrofien keskellä” joten sen voisi hyvin yhdistää tähän. Ja totta kai pitäisi myös seurata hetki rottakoripalloa!
Tuomarinkylän kartanon maisema ja auringonkukkapellot ovat jo vuosia kuuluneet minun kesääni. Tämä 1700-luvun lopun kartanomiljöö on hurmaava. Ehkä pitäisi samalla myös piipahtaa Country Whitessä koska siellä on vaihtunut nyt muutamia kuukausia sitten omistajat. Sitä paitsi kummityttöni on töissä siinä kartanon yhteydessä olevassa Annan kartano -kahvilassa. Sääli, että kartanomuseota ei ole enää. Myös Tuomarinkylän kartanon pelloilla kukkivat auringonkukat aina kesäisin.
Pukinmäen Kirin järjestämän hiihtokilpailun osallistujat Vantaanjoen jäällä vähälumisena talvena 1930. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Pukinmäkeä en alueena tunne juurikaan mutta tutkimusmatkailijan oppaan luettuani minun alkoi kiinnostaa Pukinmäen rantapuisto. Sieltä kuulemma löytyy sekä matonpesupaikka että puolen kilometrin hiihtolatu. Oli ihan pakko lainata kirjasta – vaikka päätin ettei talvikuvia oteta postaukseen – tuo hiihtokilpailukuva vuodelta 1930. Kovin kevyesti on osa tytöistä pukeutunut hiihtokisaa ja ehkä myös hieman erikoisesti.
Oulunkylän Seurahuoneen puisto 1900-luvun alussa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Hanna Apajalahden uutuuskirja innosti minut myös seikkailemaan Oulunkylään ja bongailemaan sieltä huvilaparatiisin jäänteitä. Olen kyllä ajanut autolla Oulunkylän läpi mutta nyt pitää siirtyä kävelemään ja aistimaan arkkitehtuuria sekä vanhoja villoja. Oulunkylän Seurahuone on vuodelta 1897 ja sillä on mielenkiintoinen historia. Samalla reissulla pitää myös ehdottomasti katsastaa Arttulan talo, joka on Suomen toiseksi suurin puukerrostalo.
Kirja viimeisessä luvussa saavutaan Koskelasta Vanhaankaupunkiin. Koska olen tehnyt tästä alueesta tänne blogiin todella monta postausta linkitän ne tähän loppuun. Iilimatolampi ja alaston nainen 2014, Helsingin Vanhankaupungin historiallinen kävelykierros 2020, Lammassaaren pitkospuilla vihdoin 2020, Vanhankaupunginkoski hehkuu punaisena jouluvalaistuksessa 2021, Punaisesta tulikin sininen – Vanhankaupunginkosken pato vaihtoi väriä 2022, Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli 2022, Varmasti palaan tänne joen päätepisteeseen taas jonkun ajan kuluttua.
Hanna Apajalahden uutuuskirja “Vantaanjoki – tutkimusmatkailijan opas” on juuri sinulle, joka haluat pääkaupunkiseudulla ulkoilla ja liikkua tutkien ympäristöäsi ja ottaen samalla haltuun sekä kulttuuria että historiaa. Ihan varmasti moni meistä on liikkunut Vantaanjoen maisemissa mutta luettuaan tämän oppaan alkaakin katsoa tuttua ympäristöä ihan uusin silmin. Se kerroksellisuus, joka tulee sieltä historian kautta on minusta tärkeää koska silloin ymmärtää kokonaisuutta paljon paremmin. Lähes 100 kilometrin matkalla virtaava Vantaanjoki tarjoaa meille jokaiselle ihan varmasti jonkun tärkeän elämyksen. Carpe diem – tartutaan hetkiin ja tutkitaan innostuneesti ympäristöämme.
Kiitos SKS kirjat arvostelukappaleesta ja onnittelut Hanna Apajalahdelle upeasta oppaasta!
The post “Vantaanjoki – tutkimusmatkailijan opas” kutsuu lähiretkelle vanhan kulttuurireitin varrelle appeared first on Nelkytplusblogit.
Unelmien suhteellisuusteoria. – Зачем он тебе? – спросила я сестру. – Ты не понимаешь! Это же не диван, а сказка! Я должна его купить, иначе спать не смогу… Каприз? Скорее, мечта. Такая же, как, например, встретить Новый год на загадочном острове Пхукет, получить в гово подарок ко дню рождения эксклюзивное шелковое платье, расшитое камнями Сваровски, … Jatka artikkeliin Unelmien suhteellisuusteoria
The post Unelmien suhteellisuusteoria appeared first on Via Per Aspera Ad Astra.
The post Unelmien suhteellisuusteoria appeared first on Nelkytplusblogit.
Kiinnostaisiko teitä muuten postaus näistä pari vuotta sitten uudelleen muotiin nousseista jalkineista? 
