Tammikuu, jolloin pitäisi säästää, keventää, elää tipattomasti ja lihattomasti, innostaa kokeilemaan uusia ruokia ja erityisesti kasvisruokareseptejä! Bataatti on juuri nyt sesongissa oleva mukulakasvi…
The post Tarkan euron ja kolmen ainesosan BATAATTI-FETAPIHVIT appeared first on Beach house kitchen.
The post Tarkan euron ja kolmen ainesosan BATAATTI-FETAPIHVIT appeared first on Nelkytplusblogit.
Tämä kuva visualisoi hyvin menneen viikon tunnelmia. Pidetään itsestämme huolta. Tartutaan pieniin hetkiin. Ei upota arjen syövereihin. Ja toivotaan salaa kevään ehtivän sittenkin ennen talvea.
Kävin kaverini kanssa katsomassa Ateneumissa Helene Schjerfbeckistä kertovan teatteriesityksen Minä maalaan teidät kaikki. Esitys alkaa, kun Ateneum suljetaan ja tässä tapauksessa kello 18. En siis ehtinyt vielä sinä päivänä näyttelyyn, mikä päättyy 26.1. Nyt siis vähän jännittää, ehdinkö vielä katsomaan Helenen näyttelynkin.
Minä maalaan teidät kaikki on Iida Hämeen-Anttilan käsikirjoitukseen perustuva Kati Outisen ohjaama esitys, mikä kuvaa Helenen taiteilijaelämää, unettomuutta ja luomistyötä, monesti niin vaikeaakin. Kati Outinen oli Helene ja tanssija Annatuuli Saine hänen ihailijansa, joka tanssin välityksellä ilmensi siveltimen vetoja.
Ensimmäinen näytös oli omaan makuuni niin taiteellinen, että siitä oli paikoin vaikea ottaa kiinni, tajuta tapahtumia. Se kertoi Helenen nuoruudesta ja omakuvien työstöstä, ujon oloisesta, vähän pelokkaastakin maalarista. Myös nykyihmisten riippuvuutta teknologiasta ja hitaan elämisen kyvyttömyyttä pohdittiin. Dialogia oli vähän, mutta riittävästi.
Toinen näytös avasi näyttelijöiden omakuvat ja esitys sai heti uutta virtaa. Se oli itse asiassa niin mielenkiintoinen ja intiimi kurkistus heidän elämäänsä, että nosti mielestäni koko esityksen hyvä -tasolle.
Helenen elämä jäi silti niin pintapuoliseksi, että on kiinnostavaa mennä katsomaan vielä elokuva jossain vaiheessa ja yritän ehtiä näyttelyyn vielä tällä viikolla. Silloin olisi kolme täysin erilaista lähestymistapaa nähtynä – ja ehkä hänen omakuvansakin kirkkaampi.
Tiistai-aamuna olin kuulemassa kiinnostavaa ja tärkeää asiaa suolistosta Ranskan suurlähetystössä. Ranskalainen lääkeyritys Biocodex järjesti mielenkiintoisen probioottiaamun, missä kerrottiin hyvin ajankohtaisesta aiheesta, suoliston merkityksestä ihmisen hyvinvoinnin säätelyyn. Tiedetään, että suolisto voi vaikuttaa erilaisten sairauksien syntymiseen.
Kärsin itse pari vuotta sitten erilaisista vatsaoireista ja tähystyksessä suolistosta löytyi helikobakteeri, jota jouduttiin häätämään kolmella eri antibiootilla. Se saatiin hävitettyä, mutta samalla hävitettiin mitä ilmeisemmin myös lähes kaikki hyvätkin bakteerit. Onneksi ei ollut muuta vakavampaa.
Näistä asioista tuli tuona aamua rutkasti tietoa kuten myös matkailun aiheuttamasta suoliston mikrobiyhdyskunnan häiriintymisestä. Nämä ovat asioita, jotka kiinnostavat itseäni yhä enenevässä määrin. Kuinka ja miten paljon voin esimerkiksi syömisellä vaikuttaa siihen?
Biocedex on lanseerannut apteekkeihin uuden neljän eri valmisteen Symbiosys täsmämikrobisarjan, mistä voidaan valita maitohappobakteerit yksilöllisesti jokaisen henkilökohtaisiin tarpeisiin. Kun kehossa on monipuolisesti hyviä mikrobeja, on meilläkin monta huolta vähemmän.
Sarjan Symbiosys Alflorex -probiootti on kehitetty ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) hoitoon. Tämä on tällä hetkellä markkinoiden ainoa valmiste, jonka on osoitettu vähentävän IBS:n oireita eli ripulia ja ummetusta, vatsakipua, vatsan turvotusta ja ilmavaivoja.
Olen ostanut jo pari vuotta sitten kirjan Suoliston salaisuus ja kaivoin sen taas esille tämän aamun innoittamana ja erinomaisen kiinnostavan tiedon siivittämänä. Nyt on jälleen motivaatiota sen lukemiseen.
Huom. Kaikki Biocedexin asiatiedot tässä tekstissä on otettu suoraan tiedotteesta.
Olenkohan vähän jälkijunassa, sillä ostin Museokortin vasta nyt. Tein vuodenvaihteessa yhden ainoan päätöksen – siis en lupausta – vaan päätöksen, että lisään kulttuurin määrää ja sen myötä erilaisia kokemuksia ja elämyksiä elämääni. Olin nimittäin päättänyt tämän jo siinä vaiheessa, kun jäin pois töistä, mutta melko heikolla tuloksella.
Alkuviikosta Ateneum ja loppuviikosta Kiasma. Se on jo aika hyvä aloitus. No, en meinaa tällä vauhdilla viedä vuotta läpi ja tämä oli ihan sattumaa.
Päätettiin tyttären kanssa viedä pikkutytöt (ja itsemme) Kiasmaan. Vaikka osa teoksista oli näin pienille varsin pelottavia, he silti viihtyivät hyvin ja ihmettelyä riitti monen teoksen kohdalla. Kiasmassa on mielestäni otettu lapset hyvin huomioon, nytkin siellä oli sademetsäsali, missä sai katsoa rauhassa papukaijojen touhua ruudulla.
Parasta antia meille aikuisille oli ylimmän kerroksen the Visitor. Islantilaisen Ragnar Kjartanssonin videoinstallaation the Guardian valitsi viime syksynä 2000-luvun parhaaksi taideteokseksi. Enkä ihmettele yhtään.
Sanon nyt tähän alkuun, että jos minua olisi pyydetty katsomaan videoinstallaatiota, olisin (hyvin ennakkoluuloisesti) jättäytynyt pois. Apua! Hujahdin kuitenkin valkoisen kartanon intensiiviseen tunnelmaan samalla sekunnilla, kun astuimme hämärään näyttelysaliin.
Teos on kuvattu rapistuneessa kartanossa New Yorkin lähellä, missä taiteilija ystävineen soittaa koskettavaa ja harrasta kappaletta. Sitä toistetaan ja toistetaan tunnin ajan, välillä se hiljentyy ja välillä kohoaa mahtipontiseksi. Jokainen soittaja on omassa huoneessaan – taiteilija itse istuu kylpyammeessa soittaen kitaraa. Kaikilla on kuulokkeet, he soittavat samaa biisiä ja ne on äänitetty erikseen, mutta on yhdistetty videolle yhdeksi sykähdyttäväksi kappaleeksi. Kaikki videot eri huoneista ja muusikoista näkyvät tilassa seinillä yhtä aikaa ja voit kiertää salia katselemassa kunkin soittamista. Voin kuulla edelleen pianistin laulavan pehmeällä äänellään…
The Visitor on mitä parhainta pakoa ja hiljentymistä somemaailmasta, mitä suosittelen kaikille. Se on hyvin intiimi, voit silminnähden tuntea porukan ystävyyden, jonkinlaisen keski-iän tulemisen haikeuden – kuin olisit yksi kartanon terassilla hiljaista mutta tarttuvaa kertosäettä laulavista.
Tytär ajatteli menevänsä sinne vielä uudelleen, kuuntelemaan ja katsomaan tunnin esityksen uudelleen, sillä nyt ei ollut siihen mahdollisuutta kun meillä oli tytöt mukana. Mutta ihmeen hyvin hekin jaksoivat katsella omaan tapaansa. Miksi tuo soittaa yksin? Miksi tuolta tulee savua? He pitivät meidät ajan tasalla, ettemme vaipuneet liikaa sentimentaalisuuden syövereihin.
Tunnelma lopahti kuin seinään sillä hetkellä kun astuimme sitten Kiasman jälkeen pizzeria Dennikseen, Kansakoulukadulle. Siellä odotti arrogantti ja äreä pizzanpaistaja, eikä ollut pizzoissakaan kehumista. Ilmeisesti paikka on vaihtanut omistajaa – no, eipä tarvitse mennä enää sinne.
Kävin myös Matkamessuilla, mutta kirjoitan niistä ensi viikolla.
Mukavaa sunnuntaita!
Maarit
The post Hetkiä viikolta – hyvinvointia moneen menoon appeared first on Nelkytplusblogit.
Kaupallinen yhteistyö: Raflaamo, Frans & les Femmes, Pieni ideapuoti
Maistelumenun alkuruoka sisälsi aivan upean, ehkä jopa parhaan maistamani blinin kirjolohenmädillä, savuporomoussella ja tietenkin, ihan perinteisesti smetanalla ja sipulilla. En voinut kuin kehua sitä erinomaista bliniä ja sain tiedoksi, että blinejä Frans & Michelle Bistrossa tehdään alusta asti itse.
Blinin lisäksi nautimme ankkabriossia, pikkelöityjä kanttarelleja, marinoitua fenkolia ja aivan ihastuttavia friteerattuja vegenyyttejä, mitkä olivat minun tyttären suosikkeja koko maistelumenussa.
Pääruoaksi maistuivat itämaistyyliset karitsanvartaat ja quinoalinssi-lisuke, sitrusjogurttikastikeella, panangkana, höyrystetyt kasvikset, ohrarieskat ja aivan samettisen pehmeä vastustamaton kasviscouscous, mikä kelpaisi ateriaksi jopa ihan itsekseen.
Jälkiruoka oli oikein runsas ja tuhti ja hetken luulimme, ettemme enää jaksa yhtä ainuttakaan palaa. Maut olivat kuitenkin niin kohdillaan, että helposti tuli jaettua tämäkin annos.
Uuniomenajäätelö oli hieman karkearakenteinen, mutta omena ja kaneli olivat niin tasapainossa, ettei rakenne hirveästi haitannut. Amran suosikki oli kuitenkin mantelikakku suklaamoussella, jossa mantelin maku oli niin ihanan voimakkaas, että tuli lapsuus mieleen, silloin kun olen itse poiminut juuri kypsyneitä manteleita puista Hvar-saarella Kroatiassa.
Minun vakio ja ehdoton suosikki on aina pannacotta ja voisin aina syödä sitä tarjoilulusikalla. Näin oli tälläkin kertaa. Limetinlehti- ja passionhedelmäkastikke olivat ihana lisä minun lempiherkkuun.
Koko illallisen ajaksi meille maistui erinomainen Torres Natureo Muscat 2018 0,0% 37,5 cl 16,70 €
Blinikausi
Bliniperinne saapui Suomeen jo 1800-luvulla venäläisten ruhtinaiden matkassa. Blinien suosio kasvaa vuosi vuodelta. Blinikauden 2020 avajaiset olen tänä vuonna viettänyt Helsingissä, Kappeli-ravintolassa, josta olen kirjoittanut tässä!
Perinteisesti blinejä nautitaan laskiaiseen asti ja sen jälkeen alkaa paasto. Suuren suosion takia, perinteet ovat sivuutettu ja blinejä nautitaan pitkin koko talven.
Mikkelin Frans & Michelle tarjoa Venäläisten perinteiden herkkuja aina 7.4.2020 saakka.
The post FRANS & MICHELLE BISTRO: MAISTELUMENU BLINIKAUDELLA appeared first on Nelkytplusblogit.
Ensimmäinen viikko kolmen viikon juhlapyhien, talviloman ja ylityövapaiden muodostaman vapaan jälkeen meni hujauksessa.
Tämän viikon tai oikeastaan jo parin kuukauden ihmettelyn aihe on ollut talven puuttuminen. Hypätäänkö tänä vuonna suoraan syksystä kevääseen vai nähdäänkö yht’äkkiä samanlaisia merisavuja kuin vuosi sitten ilman yht’äkkiä jäähdyttyä parikymmentä astetta? Kotipihalla lumikellot, helmihyasintit ja narsissit pukkaavat lehteä maasta jo täyttä häkää!
Järjestimme töissä asiakastilaisuuden keskiviikkona johon minä hoidin myös cateringin. Vakiotarjottavani ovat hummuskurkut eli kurkkuviipale jonka päälle pirsotetaan hieman hummusta ja koristeeksi jokin yrtin lehti. Uutena tein porkkanatsatsikia joka tarjottiin ruisnapin päältä sekä vadelmatartalettia, jossa pohjana toimi keksi.
Kukka kaunistaa kaiken, helpot tartaletiti syntyvät keksistä, sitruunamehulla ja tomusokerilla maustetusta (kasvis)kermavaahdosta sekä vadelmasta ja orvokinkukasta. Koska tajottavat olivat tällä kertaa gluteenittomia ja vegaanisia, valitsin aika summamutikassa Aito-kauravaahdon josta tulikin nopeasti vaahdottamalla todella tymäkkä ja hyvänmakuinen vaahto.
Veriappelsiinikausi on alkanut! Tähän aikaan vuodesta kroppa tuntuu huutavan C-vitamiinia. Ihania veriappelsiineja meilä onkin syöty nyt mm. jugurtin kanssa.
Vaihdoin edellisen meikkivoiteen loppuessa aikuiselle naiselle suunnatun Raili Hulkkosen By Raili-sarjan Pro Glow Perfectioning Foundationiin. Olin tätä jo muutaman kerran kokeillut, mutta käytin välissä toisen meikkivoiteen loppuun. Lupauksensa mukaan tervettä hehkua antava ja ihoa kaunistava kevyt meikkivoide tasoittaa ihon sävyä luonnollisesti. Raili kertoikin sarjan lanseeraustilaisuudessa haluavansa korostaa ja kaunistaa meikillä ihoa, ei peittää sitä. Samaa tuotetta hehkutti myös Maarit omassa postauksessaan, kannattaa käydä kurkkaamassa aikuisen naisen muutkin kosmetiikkasuosikit.
En osta jouluksi suuria asetelmia, muutamalla hyasintilla ja amarylliksellä mennään, mutta tässä vaiheessa vuotta alan kaivata kevättä lupailevia kukkia kotiin. Tällä viikolla töissä meni niin pitkään, etten kotiin hankkinut vielä kukkia joita en ehdi ihailla, mutta töihin hankituista kukista nautin.
Kuinka sinun viikkosi on sujunut?
The post Viisi viikon varrelta appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Karkkilassa tammikuussa appeared first on Nelkytplusblogit.
Gluteeniton kirja tarjoaa herkulliset, mutta ennen kaikkea helpot eväät gluteenittomien vaihtoehtojen valmistamiseen. Kirja antaa maukkaita vinkkejä eri satokausien antimien hyödyntämiseen juhlapöydästä metsäretkelle. Sekä
huomioi eri ikäiset gluteenittoman ruokavalion noudattajat esimerkiksi välipalavinkeillä koululaisille, ruokaohjeita unohtamatta.
The post Viime viikon kohokohdat! appeared first on Nelkytplusblogit.
 |
| Noblessner / Rantapallo |
Mukavaa viikkoa!
– Tuula
The post Matkamessut – matkahaaveita lähelle appeared first on Nelkytplusblogit.
 |
| Bistro Manun mustikkamisu oli juuri sopivan raikas jälkkäri |
13.1.2020 Maanantai
Kuuntelin minä tänään metrossa vähän Confessions of a Bookseller -äänikirjaa ja kohta varmaan luen vielä hetken Janet Framen elämäkertaa An Angel at My Table. (Kovasti muistelmapainotteista näköjään.)
Muuten meni ilta mukavasti ihan muissa kuin kirjallisissa merkeissä, enkä edes tehnyt töitä. Pääsin nimittäin Nelkytplusblogien mukana testaamaan Bistro Manun blinejä. Nam! En ole ikinä onnistunut blinien teossa, mutta nyt saimme myös ohjeet ja blinipannun – jos ei näillä onnistu niin sitten en onnistu koskaan… Pitää testata.
15.1.2020 Keskiviikko
Eilen en kirjoittanut mitään. Oli kiireinen ilta, kun piti ehtiä joogaan. Palattuani luin sentään jonkun aikaa Janet Framen elämäkertaa ja kuuntelin tietysti Toton kanssa uutta kirjaa eli Risto Räppääjä ja Sevillan saituri… Kuopuksella tosin tuntuu olevan pieniä keskittymisvaikeuksia. Hän kun sai uuden Soturikissat kirjan ja se houkuttaa koko ajan.
Tänään ei ollut töiden jälkeen mitään ohjelmaa. Mitä nyt toimin harrastekuskina, lämmitin iltaruoan ja jatkoin hetken töitä. Yhden lyhyen blogiartikkelinkin tulin kirjoittaneeksi. Lukemaan en ole vielä ehtinyt. Tällaiset suhteellisen rauhalliset koti-illat ovat nykyään aika harvinaisia, mutta jotenkin päädyn aina istumaan silloinkin koneen vieressä.
Nytkin kulutin jonkin verran (melko kauan) aikaa myös HelMet-kirjaston kautta käytössä olevaan Overdrive-palveluun ja sen kirjalistojen selailuun. Kaipasin jotain tosi kevyttä fantasiatyyppistä viihdettä piristykseksi. Löysinkin, mutta sivuakaan en ole vielä ehtinyt lukemaan.
Itse asiassa ainoaa lukemista (työjuttujen lisäksi) tänään on ollut kirjakauppiaan tunnustusten kuuntelu eli luku huhtikuu.
16.1.2020 Torstai
Aika kuluu taas nopeasti. Sellaista se on, kun on paljon tekemistä. Huomenna on taas jo perjantai ja sitten onkin jo viikonloppu.
Mitään kovin jännää en tosin ole ehtinyt tekemään – mitä nyt töitä jonkun verran ja kävin salilla. Sitten saattoikin mennä hyvällä omalla tunnolla Burger Kingin kautta kotiin… eipähän tarvinnut kokata kenellekään mitään.
Lukeminen muuttui eilen kovasti kevyeksi. Iltarentoutukseen nimittäin otin Overdrivesta kummitus-cozy mysteryn nimeltään A Wee Murder in My Shop… Petollinen poikaystävä, Skotlannista mukaan tarttunut kummitus jne. Kovin pitkällä en ole, mutta ehkä tämä rentouttaa ja helpottaa nukahtamista. Ainakaan se ei toistaiseksi ole jännityksellä valvottanut.
Toki olen kuunnellut eteepäin myös Confessions of a Bookseller (toukokuu melkein lopussa), mutta yhtään kirjaa en tällä viikolla ole vielä saanut loppuun…
 |
| Perjantaimättö kevyemmässä muodossa eli tofunugetit salaatissa |
17.1.2020 Perjantai
Onneksi on perjantai. Yhtään en tosin vielä ole ehtinyt lukemaan ja kello on jo puoli yhdeksän. Käy varmaan samoin kuin eilen illalla, että sitten jäänkin jumiin lukemaan A Wee Murder in My Shop. Se on osoittautunut yllättävän hauskaksi, kunhan ei liikaa mieti, miten helposti 1300-luvun skotti tuntuu sopeutuvan nyky-Amerikkaan (siis se kummitus). Kysymyksiä riittää, mutta ei sen kummempaa.
Janet Framen kirjakin houkuttaisi, mutta jotenkin huomasin sen painavan mielialaani alas. Vaikka sävy ei olekaan valittava tai edes kovin alakuloinen, henkii kirjasta jotenkin painostava tunnelma. Ehkä An Angel at My Table vaikuttaa juuri siksi. En oikein tiedä, muisteleeko Frame onnellista lapsuutta vai karseita kokemuksia. Tavallaan varmaan molempia, vaikka jotenkin tarinasta tulee mieleen keskelle perhettään heitteille jäänyt tyttö. Oli miten oli, jotenkin kirjan ilmapiiri sai minut hivenen hermostuneeksi ja nukkumaan huonosti. Siksi tauko ja välillä vähän kevyempää.
Kuopus ja keskimmäinen ovat nyt sitten suurin piirtein vaihtaneet huoneita päittäin. Toki vielä on järjestettävää, mutta ensimmäinen yö kummallakin edessä “vieraassa” sängyssä. Kuopus pääsee viimein kiipeämään himoitsemaansa parvisänkyyn ja äiti toivoo hänen myös pysyvän siellä yön ajan tippumatta laidan yli.
Parasta ja kenties huvittavinta koko hommassa oli, kun keskimmäinen ehdotti ihan itse petaavansa pedit (!) Tämä siis sen jälkeen, kun tietokone oli vaihtanut huonetta ja hän tajusi illan peliajan radikaalisti lyhenevän pikkuveljen aikaisemman nukkumaanmenoajan myötä…
Sunnuntai 19.1.2020
Se oli eilen kampaaja- ja kokkauspäivä. Käyn kampaajalla Helsingin keskustassa ja Jonyn luona käynti on aina piristävä ekskursio. Tarjolla on aina hyvää kahvia, mielenkiintoisia ihmisiä ja mukavaa keskustelua – siis sen lisäksi, että saan jätettyä sinne aina muutaman ikävuoden. Kun en niin kamalan usein käy keskustassa, yhdistyy reissuun tietysti myös asiointia. Tosin eilinen tihkusateinen kylmyys ajoi minut suoraan kotiin – enkä kävellytkään käyttämään lahjakorttia vaatekauppaan. Vielä kuukausi aikaa.
Koska olin itsekseni liikkeelle, oli myös Kobo mukanani. Luin metrossa, luin lounaalla ja itse asiassa luin vähän aikaa myös kampaajalla väri päässäni. Lopputuloksena sain loppuun kevyen A Wee Murder in My Shop… ihan kiva, mutten taida kirjoittaa siitä allaolevaa yhteenvetoa kummempaa. Välipala-aineistoa.
Illan kokkaus oli sitten huomattavasti välipalaa tuhdimpaa sillä testasin blinien tekoa. Menestyksestäni voi lukea vaikka täältä. Juonipaljastuksena mainittakoon, että todennäköisesti blinejä tehdään meillä vielä uudestaankin.
Illalla sitten kuunneltiin Toton kanssa Risto Räppääjä ja Sevillan saituri loppuun. Se taitaa olla tähän mennessä kuuntelemistamme Räppääjistä paras! Pitääkin tehdä jonkinlainen summaus viime aikoina kuuntelemistamme lastenkirjoista. Niitä on kertynyt jo muutama.
Näyttää siltä, että näiden viikkopostausten kuvat ovat pahasti kääntyneet ruoan puolelle. Keli on ollut sellainen, etten nenääni ole pahemmin ulos laittanut ja öisinkin uni on katkennut ropinaan tai tuulen kolisteluun. Ruoanlaittoinnostus ei kuitenkaan ole auttanut keittokirjahaastettani yhtään eteenpäin. Tämä viimeisinkin pinaattinen palak paneer kaurapaloista -resepti on Maku-lehdestä. Itse asiassa en ole kerinnyt keittokirjoja edes selailemaan.
Enkä taida ehtiä nytkään. Ulkona nimittäin vilahtelee välillä satunnainen valoilmiö nimeltä aurinko. Ei yhtään tekosyytä olla lähtemättä kävelylle. Ehkä saisin kuunneltua myös seuraavan kuukauden kirjakauppiaan tunnustuksia. Ollaan jo heinäkuussa – kirjassa siis, valitettavasti ei muuten.
 |
| Joku vanha aleostos… |
Edit vielä illalla
Kävin kävelemässä (kuuntelin heinäkuun) ja sitten pääasiassa luin. Kevyttä ja hupaisaa. Ei ehkä ihan niin koukuttavaa kuin Sookie aikoinaan, mutta kyllä Charlaine Harris osaa luoda erikoisen ympäristön outoine henkilöhahmoineen – niin, että noista hahmoista pitää. Tällä kertaa vuorossa oli Midnight Crossroad, jossa nuori selvännäkijä muuttaa pieneen yhteisöön risteyksessä. Vähän ennen hänen muuttoaan on nuori nainen kadonnut, sitten löytyy ruumis ja luurankoja lienee jokaisen asukkaan kaapissa, välillä kai ihan kirjaimellisesti.
Niin, ja melkein unohdin. Luimme Toton kanssa yhdessä Simonin kissa -sarjakuvakirjan. Hihitimme melkein samoissa kohdissa.
Tällä viikolla loppuun luettuja :
Sinikka Nopola, Tiina Nopola : Risto Räppääjä ja Sevillan saituri
Toton kanssa ollaan taas innostuttu kuuntelemaan yhdessä iltasatuja. Risto Räppääjä ja Sevillan saituri oli oikeasti jännä ja ihan sikahauska. Tykättiin molemmat!
Fran Stewart: A Wee Murder in My Shop
Leppoisa, ihan hauska, rentouttava. Siinä kai ne tärkeimmät. En ihan tajunnut, mikä rooli kummituksella tässä nyt oikeasti oli, mutta saihan siitä pieniä kommelluksia aikaan. Ehkä aaveen tarina tarkentuu seuraavissa osissa?
Varsinainen murhatarina oli vähän yksinkertaistettu, enkä oikein pidä loppuratkaisusta, jossa yhtäkkiä lukijalle kerrotaan vanhaa tarinaa ja paljastetaan taustat jne ihan erillisessä luvussa, mutta varsinaisen juonen henkilöhahmot ovat autuaan tietämättömiä. Minusta keino tuntuu vähän helpolta oikotieltä, mutta ainakaan ei tarvinnut jäädä ihmettelemään tapahtumien taustoja.
Mutta siis – skotlantia, romantiikkaa ilman turhaa imelyyttä ja sujuvasti etenevä tarina. Kyllä tuon luki.
Charlainen Harris: Midnight Crossroad
Tästä(kin) kirajsarjasta on ilmeisesti tehty myös tv-sarja, eikä se sinänsä ole mikään ihme. Harris osaa kirjoittaa ja luoda maailmoja ja erityisesti niiden erikoisia asukkaita. Tällä kertaa nuori selvännäkijä muuttaa pieneen yhteisöön risteyksessä. Vähän ennen hänen muuttoaan on nuori nainen kadonnut, sitten löytyy ruumis ja luurankoja lienee jokaisen asukkaan kaapissa, välillä kai ihan kirjaimellisesti. Juoni sinänsä ei ole maailman jännittävin, mutta ainakin minä luin mielelläni enemmän risteyksen henkilgalleriasta. Jokainen hahmo on omanlaisensa ja jokaisen salaisuuksia raotetaan pikkuhiljaa tarinan edetessä.Viihdyttävää ja mukavaa sunnuntailukemista.
Simon Tofield : Simonin kissa
Sarjakuva, joka varmasti osuu kaikkiin nykyisiin tai entisiin kissanomistajiin ja joka on suositeltava kaikille kissan hankintaa suunnitteleville. Näitä löytyy myös YouTubesta. Kirja puolestaan löytyi lastenhuoneen hyllystä muutto-operaation yhteydessä.
The post (Luku)päiväkirja – blinejä ja kaikkea muuta mukavaa appeared first on Nelkytplusblogit.
Viime viikolla:
– heräsin maanantaiaamuna (suht) pirteänä ja lähdin töihin suorastaan onnellisena – kun on lähes viikon pois töistä, voi löytää itsestään aivan uusia yllättäviä puolia 
– aloitin aamut luonnonjugurtilla ja Alpen- myslillä (sokeriton). Suorastaan syntisen terveellistä!
– kyllästyin ylipitkään pörrööni ja varasin kampaajalle ajan
– rakastuin Uniqlon raitapaitikseen – raidat (vaatteissa ja päässä) forever!
– katsoimme esikoisen kanssa la Putouksen ja minä hörähdin ainakin kolme kertaa. Suosikkini oli Salon Seija.
– päätin että kevät on alkanut, koska kaupoissa tulppaaneja. Päätin kuitenkin siirtää keväthajuveden käytön aloitusta
– kokkailin kasviscurryä, tonnikalanachovuokaa, tonnikalamakaronisalaattia eli olin erittäin kätevä emäntä (paitsi liikaa hiilareita)
– varasin matkan Tallinnaan helmikuulle, jei, juhlimme ystiksen pyöreitä vuosia
– mietin, onko Harrylla kaikki hyvin? Myös Daily Mailin (klik) artikkeli sai aikaan paljon ajatuksia…
VIIKON ASUINSPIS: Laukku, saappaat, mekko & Other Stories
Jakku H&M
VIIKON ELOKUVA: Céline Sciamman Nuoren naisen muotokuva. Näin elokuvan trailerin viime vuoden puolella ja päätin jo tuolloin, että tämä elokuva on nähtävä.
Nuoren naisen muotokuva on mestariteos, lumoava rakkaustarina ja rajat ylittävä kertomus kielletystä intohimosta. Se on herkkä sukellus kahden 1700- luvulla eläneen vaiennetun naisen mieleen ja sieluun. Se on kuvattu niin mestarillisen kauniisti, että katsojana tuntee sukeltavansa suoraan elävien maalausten keskelle.
Elokuva on tempoltaan hyvin rauhallinen, eikä ehkä sovi esim action-elokuvien ystäville. Kun aikaa on paljon, sitä alkaa mielessään itselleen elokuvan seuraavia käänteitä. Nopeatempoinen elokuva on kuin puhe, sellaisen kyydissä ei ehdi ennakoida eikä kyseenalaistaa, kun on niin kiire pitää kiinni kelkan reunoista. Nuoren naisen muotokuva taas on kuin keskustelu, jossa katsoja ehtii latoa pöytään valtavan määrän ajatuksia, historiaa ja maailmaa ja ihmistä koskevia käsityksiään, ja sovitella niitä tähän tarinaan. Lämmin suositus, kyllä ranskalaiset osaa!
4+ tähteä
 |
“ My great hope is to laugh as much as I cry; to get my work done and try to love somebody and have the courage to accept the love in return. ” — Maya Angelou
Muiskuja ja voimia uuteen viikkoon siskot!
VIIKON KAUNEIMMAT JUHLAMEKOT: Annual Screen Actors Guild Awards pidettiin viime yönä, ja niin kauniita pukuja näytti siellä olevan. Kyllä ne ameriikkalaiset ossoo 
 |
|
|
The post Weekly Report appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Sääkukka appeared first on Nelkytplusblogit.
Tuossa viime vuoden puolella Toto armollisesti hyväksyi minut taas iltasatuseuraksi. Välissä oli pitkä aika, kun minulle vain ilmoitettiin iltasatukuuntelijan olevan nyt keskittyneenä lukemaan itse kirjaa. Oli se sitten Harry Potteria (koko sarja luettu) tai Soturikissoja (ainakin 12 kirjaa ilmeisesti luettu)…
En minä nytkään kyllä itse lue, mutta valitsemme yhdessä äänikirjan, jota kuuntelemme noin puolisen tuntia (melkein) joka ilta. Alla viimeisimmät Toton kommenttien kera.
Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee
Oma ostos Elisa Kirjasta
Äiti: “Miksi halusit kuunnella tämän kirjan ?”
Toto: “Siksi koska äitini ehdotti sitä ja se kuulosti kivalta.”
Äiti: “Mikä oli kirjassa parasta ? “
Toto: “Kun ne ottivat ne aseet ja hyökkäsivät valloittamaan Rupikonnan kartanon”
Äiti: “Miksi se oli parasta?”
Toto: ” Koska se oli jännittävä kohta”
Äiti: “Kuka kirjan henkilöhahmoista haluaisit olla ja miksi?”
Toto: “Vesirotta. Koska se tietää paljon asioista ja on viisas sekä kiltti.”
Äitikin tykkäsi kirjasta, vaikka Rupikonna olikin välillä ihan mahdoton…
Sinikka Nopola, Tiina Nopola : Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli, Risto Räppääjä ja Sevillan saituri
Oma ostos Elisa Kirjasta
Åiti: “Kummasta tykkäsit enemmän ja miksi ?”
Toto: “Aivan ylivoimaisesti Sevillan saiturista, koska siinä oli varas, salaovia ja semmoista”
Äiti: “Ai niin kuin jännä vai?”
Toto: “Joo!”
Äiti: “Mikä Risto Räppääjissä on parasta ?”
Toto: “Seikkailut – kun ne seikkailee ja semmoista”
Äiti: “Niin, kun aina sattuu…”
Äiti: “Vieläkö kuunnellaan Risto Räppääjiä?”
Toto: “KYLLÄ!!”
Jo Nesbo: Pelastaako tohtori Proktori joulun?
Oma ostos Elisa Kirjasta
Äiti: “Miksi halusit lukea tämän kirjan ?”
Toto: “Siksi, kun äitini ehdotti sitä ja olen Tohtori Proktori -fani ja luen niitä kirjoja”
Äiti: “Mikä kirjassa oli parasta ?”
Toto: “Aikamatkustukset ja väärinymmärrykset sekä vampyyrikirahvi, joka heitti poliisin hatun takapihalle “
Toton mielipide : “Tämä kysely tohtori Proktorista oli aika lyhyt…”
Äiti:”No, mitä muuta haluat kertoa tohtori Proktorista?”
Toto:” Minulta puuttuu vain yksi (tohtori Proktori) kirja lukematta”
Äiti:” Kenelle suosittelisit tohtori Proktoreita?”
Toto:”Kaikille, joilla on minunlainen huumori”
Äiti:”Ööhh… ???? Siis millainen?”
Toto: “Semmoinen, että …. öh… se on vähän riehakas… ja kiva – vähän niin kuin Simon’s Cat!”
Äiti: “Ai jaa…”
The post Toton kanssa iltasella (Haastattelu) appeared first on Nelkytplusblogit.
Rakastan sisustamista ja ennen kaikkea pidän tavaroista, joilla on tarina kerrottavanaan. Esittelin täällä blogissa lokakuun loppupuolella makuuhuoneen uuden ilmeen, joka oli tehty Poster Storen julistetauluilla. Kuvissa vilahtelivat myös upouudet pöytävalaisimiset. Olin niin tohkeissani piristävistä julistetauluista, että valonlähteiden esittely jäi. Olen nyt saanut muutamia kyselyitä liittyen näihin “mystisiin lamppuihin” joten ajattelin kertoa nyt tarinan pöytävalaisimien takaa.
Pöytävalaisimien tarina sai alkunsa kesälomallani heinäkuussa. Olimme päiväristeilyllä ystäväni kanssa ja otettuamme haltuun muutamia viikkoja aiemmin avatun Fotografiskan jäimme kiertelemään vielä Telliskiven alueelle. Halusin nimittäin ehdottomasti piipahtaa jo vuonna 2015 löytämässäni Homeart sisustusliikkeessä (osoite Telliskivi 60 A).
Ensi viisiitistäni kirjoitin blogiin ja muistan, että se oli todella luettu postaus aikoinaan. Jo silloin olen valokuvannut lukuisia liikkeessä myynnissä olevia erilaisia ja kiinnostavia valaisimia. Näihin aikoihin liikkeessä oli vielä “antiikkinurkkaus”, jossa myytiin aidosti vanhoja esineitä. Minun matkaan sieltä on tarttunut mm. hopeoitu avattava munanmuotoinen rasia ja simpukanmuotoinen hopeinen tarjoilukulho, joka näkyy muuten postauksen viimeisessä kuvassa.
Huomasin hopeanväriset ja “vanhanmalliset” pöytävalaisimet “kuin vähän unohtuneena” valkoisella pöydällä. Katselin ja kääntelin niitä. Oikeastaan jo silloin näin ne omassa makuuhuoneessani. Mutta järkeni sanoi “Et kai nyt oikeasti aio raahata noita lamppuja mukanasi helteisessä Tallinnassa koko päivää?” Ja tiedättekö, että niin kovaa tuo tylsä ääni puhui pääni sisällä, että jätin lamput kauppaan. En kertonut asiasta ystävällenikään koska päätös oli jo tehty.
Kesä kuului eteenpäin, lomakin jo loppui ja mutta valaisimet kummittelivat edelleen päässäni. Sain elokuun loppupuolella kutsun kaksipäiväiselle pressimatkalle Tallinnaan mutta työkiireiden takia minun oli mahdollista osallistua vain ensimmäisen päivän osuuteen. Tästä voit kurkistaa idylliseen Mon Repos -ravintolaan, jonka herkullista tarjontaa pääsin maistelemaan. Aikaa piipahtaa Telliskivessä ei todellakaan ollut ennen laivarantaan kiiruhtamista.
Mutta asioilla on tapana järjestyä ja seuraavana päivänä kohtalon sormi puuttui peliin. Osa pr-matkalaisista oli jäänyt Tallinnaan ja Mari Kahvakuula kainalossa -blogista viestitteli jossain vaiheessa, että osa ryhmästä oli menossa seuraavaksi piipahtamaan Homeartiin. Hetken mielijohteesta pyysin Maria kurkistamaan olisiko mahdollisesti liikkeessä vielä “kivoja pöytävalaisimia”? Ja hetken kuluttua messengeriin kilahti tämä kuva.
Spontaanina ihmisenä minä ehdotin Marille mitä hän tuumii jos ostaisi nämä valaisimet minulle? Koska ryhmän kierros läheni jo loppuaan ja siirtyminen laivarantaa olisi kohta jo käsillä hän ilmoitti ottavansa valaisimet mukaansa. Olin ihan onnesta soikeana!!! Minun valaisimeni kotiutuivat siis vielä kuluvan päivän iltana. Sovimme, että noudan Marin autollani terminaalista ja heitän hänet totta kai laukkuineen kotiin. Rahat maksoin vielä samana iltana hänelle tililleen. Valaisimien hinta oli 69€ kappale, joka minusta oli erittäin kohtuullinen näin tyylikkäistä lampuista.
Nyt minulla on sitten makuuhuoneen yöpöydillä aivan ihanat Homeartista ostetut valaisimet, joihin liittyy vielä tarina. Myös makuuhuoneen pyöreään metallivalaisimeen ja sen hankkimiseen kuuluu aika hauska tarina, jonka voit lukea tästä. Tätä postausta tehdessäni silmäni osui eteisen kattovalaisimeen, jonka takana on myös todella hullunkurinen tarina. Joka kerta kun katson lamppuun muistan myös DIY-projektini….
The post Makuuhuoneen pöytälamppujen tarina appeared first on Nelkytplusblogit.
Täytyy myöntää, että minulla on jonkin asteinen pakkomielle tuoreisiin kukkiin. Ahdistus alkaa heti, jos pöydillä, siis kotona, mökillä tai Espanjassa, ei ole yhtään kukkakimppua. Ja toisaalta, jos kukkakimppu näyttää hieman nuupahtaneelta, on sekin yhtä ahdistavaa.
Kesällä asiaa toki helpottaa luonnon omat kukat. Mutta talvi onkin toinen asia. En ole koskaan uskaltanut laskea, kuinka paljon rahaa kukkakimppuihin mahdan vuodessa kuluttaa.
Nyt olen hieman yrittänyt rauhoittaa tilannetta ja näihin vieroitusoireisiin käy mainiosti vihreät kasvit. Esimerkiksi oma suosikkini käpypalmu näyttää mielestäni kivalle pöydällä. Käpypalmua en tosin ole saanut koskaan montaa kuukautta pysymään elossa. Mutta toisaalta sekin tulee edullisemmanksi, kun jokaviikkoinen tuorekukkakimppu tai kaksi. Toinen suosikkini on pieni sirovuoripalmu.
Ja kyllä, näiden lisäksi keittiöstä siis löytyy myös se kukkakimppu. Tulppaaneja tietysti, koska nyt täytyy ottaa kaikki ilo irti ihanasta tulppaanikaudesta.
Löytyykö muita kukkahulluja, jotka eivät voi elää ilman tuoretta kukkakimppua pöydällä?
The post Vaihtoehto kukkakimpuille appeared first on Nelkytplusblogit.
Länsi-Afrikan rannikolla on useita pienehköjä maita ja Gambiaan lähtiessämme oli selvää, että käymme myös Senegalissa ja jos mahdollista…
The post Pistäytyminen Guinea-Bissaussa appeared first on Meriharakka.net.
The post Pistäytyminen Guinea-Bissaussa appeared first on Nelkytplusblogit.
Viime viikolla hain Tammikuun ekan kukkakimpun kukkakaupasta ♥ Vitsit miten ne piristää mieltä ja kotia varsinkin näin synkkänä ja pimeänä aikana!
Kukilla saa myös helposti väriä vaaleaan kotiin.
Erikoisen isot juuri saapuneet leinikit ja samaan sävyyn olevat vahakukat hurmasi minut täysin. Valkoinen harsokukka on aina suloinen ♥
Tämä Tammikuu on taas koitellut voimia. En saa lähdettyä ulos, koko ajan on vähän varpaan ja nenän päästä kylmä vaikka ei ole ollut kovia pakkasiakaan! Yleensä ollaan porukalla perheen kanssa käyty Tammikuussa jossain minireissulla kylpylässä tai vietetty meidän vanhempien talvilomaa, mutta ne suunnitelmat menee nyt Helmikuun puolelle!
Kivasti on kuitenkin kalenteri alkanut täyttymään kaikenmoisista touhuista ja sopivasti tuli myös pieni keittiö remontti tähän kaamoksen taltuttajaksi.
Tämän päivän plus asteet mittarissa kera auringonpaisteen sai kevään ikävän roihahtamaan liekkeihin ja nuuskuttelin ilmaa ulkona villatakissa ja unelmoin valoisista päivistä ♥ Kaikesta pienestäkin on otettava ilo irti!
Viime viikonloppuna heräsin yhtenä aamuna jännään tunteeseen. Semmoiseen mikä kestää vaan pienen hetken, mutta voimakkuudellaan yllättää, saa silmäkulmaan onnen kyynelistä pienen puron. Semmoinen tunne minkä takia jaksaa niitä harmaampia päiviä elämässä ♥
Siinä silmäillessä vanhan pystyuunin kylkeä, puunhalkoja korissa ja kuunnellessa miehen tasaista hengitystä vieressä mietin että minkälaisia ihmisiä tässä ihanan tunnelmallisessa talossa on ennen mahtanut asua. Onko talossa oltu onnellisia, yksinäisiä, toimeliaita. Onko asunut lapsia ja nukuttu joskus vieri vieressä siskonpedissä. Onko vuodatettu paljon kyyneleitä, onnestako vai surusta.. Tähän 70-vuotiaaseen taloon mahtuu paljon tarinoita sisään ♥
Ja kuinka onnekas saan olla että olen osa tämän talon historiaa. Vaikka tulevaisuudessa mihin veisi joskus tie, tiedän että tämä talo on aina sydämessä mukana ♥
Rintamamiestalo tuntui joskus saavuttamattomalta unelmalta ja nyt toive on täyttynyt, eikä ole tarvetta ainakaan tällä hetkellä uusille talo unelmille ♥ Onni on tässä ♥
Vajaa vuosi sitten kun muutettiin tähän taloon, tehtiin keittiössä pientä muutos remonttia, niin että saatiin enemmän oman näköistä! Moni neuvoi odottamaan ja asumaan ensin että tarpeet ja muutokset tulisi selvemmiksi ajan myötä. Ja näin tehtiinkin.
Tuli nopeasti selväksi että pakastin on ihan ehdoton olla keittiössä eikä kellarissa, mutta paikkaa sille ei ollut, muka… Kunnes tarvittiin yksi sisustushullu nainen, influenssa ja tylsistyminen kun aloin tähän asiaan kunnolla syventymään. Illalla keittiön hämärässä se idea sitten syttyi. Keittiön nurkassa oli vanha siivouskomero ja ihan täydellinen paikka meidän tulevalle pakastimelle.
Sitten tarvittiinkin jo melko nopeasti sähkömies asentamaan pistorasia pakastimelle, yksi ahkera aviomies purkamaan kaapin ja tekemään uudelle pakastimelle tilaa
Silloin kun hyvä idea on valmis, ei mietitä vaan toimitaan!
Valkoista pakastinta lähdettiin ostamaan, kaupat tuli teräksisestä ja valinta osui aivan nappiin. Teräs toi kivasti ryhtiä keittiön nurkkaan ja jotenkin suurensi sen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Vielä puuttuu pakastimen ympäriltä listat, mutta onhan se nyt vaan niin ihana, kiva ja kätevä!!!
Samalla tilattiin keittiöön erittäin kaivatut vetolaatikostot vanhojen kaappien tilalle ja näin ollen tuli kaikki keittiön kaapit siivottua ja mietittyä vihdoin mausteille purkit. Sopivien maustepurkkien löytymisen ongelma oli siinä, että halusin ne esille, Riviera Maisonin kolmikerrostarjottimelle kätevästi lieden viereen, mutta en halunnut läpinäkyviä, en lasisia, enkä liian isoja!!
Siinäpä niitä vuoden päivät etsittiin kunnes mies bongasi kauppareissulta Prismasta ihan täydelliset ♥ Dymolla naputtelin nimet kylkeen ja voi että kuinka ruuan laitto voi olla taas asteen mukavampaa ja helpompaa
Vähän vihreää täytyi myös saada, koska se tuo astetta keväisemmän fiiliksen keittiöön ♥
Vajaa kolme vuotta sitten teetetty seinätarrakin löysi viimein paikkansa ja tuntuu että keittiössä olisi tehty isompikin remontti. Alkukuusta myin keittiön ison ruokapöydän ja tilalla on pieni 4 hengen pöytä, joka tuo kaivatusti keittiöön lisätilaa. Enemmän kuvia koko muutoksesta sitten kun nurkassa odottavat lattiamaalit pääsee käyttöön! Se onkin sitten ihan oma tarinansa
Tässä siis vanhat keittiön alakaapit. Kauniit, mutta hyvin epäkäytännölliset, aina sai ryömiä lattialla halutessaan kaapeista jotain ja puolet astioista hukkui kaapin perälle. Kaipasin niin entisen vuokra asunnon keittiön vetolaatikoita ja oltiin vaihtoa pähkäilty jo muutosta asti, mutta aikansa kaikella! Ja nyt se aika sitten tuli!
Kuinka hyvin nuo vetolaatikot mahduttaa tavaraa sisäänsä, kuinka helpot ja kätevät. Onneksi oltiin ostettu keittiön kahvoja viime keväänä yli silloisen tarpeen ja nyt nekin löytyi jo valmiina!
Eilen leivoin “uudessa” keittiössä ekan kerran ja tänään tein oikein mielelläni ruokaa.
Kyllä toimiva keittiö saa motivaation ihan toiseen moodiin ♥
Oikein mukavaa viikon jatkoa, palataan taas ♥
The post Rintamamiestalon kuulumisia ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Meidän koti hetken aikaa appeared first on Nelkytplusblogit.
Virkatessa ehtii pohdiskella vaikka mitä.
Nyt olen pohdiskella sitä, että miten saisin kirjoittamani satukirjan julkaistua ja miten sen kuvittaisin?
Olen lähettänyt kirjaa vasta isoille (siis suurimmille) kustantajille, joista on tullut EI vastauksia.
Minäpä en lannistu, koska minusta satu on todella hyvä.
Olen testannut sadun lukemista hoitolapsille ja isommat lapset tykkäsivät siitä kovasti (tämä on päälle 3 vuotiaille tarkoitettu satu).
Siskoni luki sadun lapsilleen ja hekin siitä pitivät, joten näiden lasten mielipiteiden vuoksi en aio luovuttaa.
Lapsille ei siis kerrottu, että minä olen sen kirjoittanut, muutenhan kysely olisi ollut epäreilu
Itselläni ei taida rahat riittää kustantaa kirjaa, mutta jos ei muuta keinoa ole, niin sen sitten teen.
Tällainen virkkaus ja mietiskely tällä kertaa!
Mikä sinua mietityttää?
Kivaa keskiviikkoa teille kaikille <3
The post Virkattu kori ja mietteitä appeared first on Nelkytplusblogit.
Maanantai 20.1.2020
Nyt ottaa päähän, lujasti. Luin juuri pari HelMet Overdrive-kirjastosta lainaamaani kirjaa. Nyt yritin lainata jatkoa Charlaine Harrisin Midnight Crossroad-sarjaan ja arvatkaapa mitä ? Adobe Editions lopetti yhteistyön Kobo-lukijani kanssa enkä saa kirjoja enää luettua Kobolla. Edellisen Koboni kanssa en vastaavaa ongelmaa saanut koskaan korjattua. Harmittaa vietävästi.
Tämä on näitä tekniikan haasteita. Täytyy sanoa, että yleisesti ottaen Kobo on toiminut todella hyvin, mutta jostain syystä Adobe -tunnuksilla on välillä vaikeuksia. Tiedä sitten, mistä johtuu tai missä on vika.
Tällainen “mulle kirja just nyt kiitos”-tyypille tämä on lievästi sanottuna turhauttavaa. Tykkään lukea sarjat kerralla (ainakin jo ilmestyneet osat) ja teknisiin ongelmiin minulla ei riitä kärsivällisyys nykyään yhtään. Varsinkaan tällaiseen, jota en edes aiemmin onnistunut ratkaisemaan.
Voihan p…
 |
| Viikon kuriositeetti: työlounaalla maistettu JÄKÄLÄ |
Keskiviikko 22.1.2020
Taisin maanantaina tuohduksissani unohtaa kokonaan mainita, että olen minä lukenutkin. Itse asiassa yllättävän montaa kirjaa.
Aloitin iltalukemisekseni Kati Tervon Punainen pata – Kokkaamisen ja syömisen ihanuudesta. Nimi kertoo vallan mainiosti sisällön. Minusta ne eivät ole novelleja, eivätkä esseitä, eivätkä oikein pakinoitakaan. Ihan hauskoja. Sopivan kevyttä nukahtamisen tueksi.
Lisäksi olen edennyt Confessions of a Bookseller -äänikirjassa ja erehdyinpä jopa aloittamaan uuden äänikirjan eli Millenium-sarjan viimeisimmän David Lagercrantzin Tyttö, joka eli kahdesti. Vähän takkuillen on lähtenyt tuon kuuntelu kuitenkin liikkeelle. En taida olla tarpeeksi metrossa… Tuntuu nimittäin siltä, että se sopii jostain syystä nimenomaan metromatkan viihdykkeeksi. Kummallisia aivojen kommervenkkejä.
Tekniset ongelmat eivät kai ole kadonneet minnenkään. En vain ole enää edes kokeillut. Luen muuta nyt ainakin vähän aikaa. Eivät taida luettavat kirjat ihan heti loppua, vaikka en kirjastosta hetkee lataisikaan.
Eivät lopu, vaikka koitankin vierottaa itseni Elisa Kirjan aleklikkailusta. Se alkoi käydä vähän kalliiksi ja kuunneltavien äänikirjojen lista venyä jo puhelimen muistia suuremmaksi, ekirjoista puhumattakaan. Jos yrittäisi saada 10 luettua ennen kuin edes vilkaisee seuraavaa aleviestiä?
Noin muuten on arki taas tosissaan alkanut. Töitä, huushollia ja vähän kirjoja. Siinä se. Jotain piristystä pitänee keksiä ennen kuin taas ihan väsähtää. Ehdotuksia ?
Tänään teen etäpäivän. Työkone ruksuttaa vieressä ohjelmistopäivitystä, joten pidin tämän kirjoitustauon. Vähän taidan mennä jossain kohtaa myös ulos – maassa on jotain valkoista. Silmiä siristämällä ja kauas kohdentamalla voisi kuvitella jotain talven tapaista.
The post (Luku)päiväkirja – teknisiä vaikeuksia ja jäkälän mutustelua appeared first on Nelkytplusblogit.
Matkailun aakkoset postauksen muistelen nähneeni viimeksi Marjon Matkassa-blogissa. Miltei joka kirjaimelle minultakin löytyy muisto, monelle aakkoselle jopa useampi. Vaikken matkamessuilla tänä vuonan käynytkään, toivat tuttujen messukatsauksen monia matkamuistoja mieleen.
ALSACE
Alsacessa ja Saksan viiniteillä matkasimme kolme vuotta sitten. Matkaa taitettiin Frankfurtista vuokratulla Audi A3-avoautolla, jonka vuokra oli vain muutamia euroja enemmän päivässä kuin esim. farkku-Golfin. Hiukset hulmuten oli mukava ajella Alsacen auringon alla.
BERLIINI
Berliinissä olimme vastikään kolmatta kertaa. Silti tuntuu, että olen nähnyt valtavasta miljoonakaupungista vain raapaisun, enkä todellakaan voi sanoa “ottaneeni kaupunkia haltuun”. Mietimmekin kuinka joskus Berliiniin viisi matkata pariksi viikoksi, ja kierrellä kaikessa rauhassa.
CHANGI AIRPORT
Thaimaasta palatessamme meillä oli välilasku Singaporessa, aikaa jäi taas ihailla vesiputousta.
DEIDESHEIM
Alussa manitulla viinitiematkalla yövyimme myös Deideshemin viinkylässä Saksassa. Etenkin illallinen Bistro 1798-ravintolassa jäi mieleen hyvästä palvelustaan ja erinomaisesta ruoastaan.
EESTI
Eesti/Viro… rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ensi kertaa eteläiseen naapurimaahan matkasin jo 90-luvun alkupuolella. Vuosikymmenien saatossa olen matkannut lahden yli vähintään toistasataa kertaa edestakaisin, ehkä enemmänkin, niin työ- kuin huvimatkoillakin. Tallinna on tietysti tutuin, mutta muuallakin on tullut käytyä.
FISKARS
Fiskarsilla olen käynyt kaikkina vuodenaikoina, eniten kesällä varsinkin antiikkimarkkinoiden aikaan kun luonto on vehreimmillään.
GÖSTA
Parin vuoden takaisella Mäntän taideretkellä Marjon kanssa lounastimme Serlachius-museon yhteydessä toimivassa ravintola Göstassa. Klassikkoruoka-annoksissa mentiin hieman mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta upeasti toteutetut kesäkeitto ja tilliliha olivat loistavia!
HELSINKI
Helsinki on rakas kotikaupunki, jonka kauneus korostuu huolettoman helteisiä kesäisinä päivinä ja aurinkoisilla pakkassäillä. Kauniina kesäpäivinä on kiva heittäytyä turistimoodiin omassa kotikaupungissa ja kierrellä tuttuja ja tuntemattomia kulmia.
KALLIO
Helsingin Kallioon teemme kotiseuturetken kerran, pari vuodessa. Ajamme metrolla kotikulmilta, kiertelemme ja käymme katsastamassa vanhan ajan kivijalkaliikkeen Selma Palmun ikkunan, kahvittelemme ja syömme hyvin.
LONTOO
L on Lontoo, jossa olin viimeksi keväällä. Lahden lisäksi L voisi tietysti olla myös kotoisa Lahti, jossa kävin aikoinani paljon työmatkoilla, joskus jopa pari kertaa viikossa. Lahden-työmatkojen loputtua en ole tainnut kaupungissa käydäkään.
MALAGA
Malagassa olin vuosi sitten loka-marraskuun vaihteessa pitkän viikonlopun Siipan ollessa kaupungin liepeillä yhdeksän viikon työmatkalla. Emme ole 17 vuoden aikana aiemmin olleet niin pitkään erossa
NEW YORK
New Yorkilla on aina paikka sydämessäni siitä lähtien kun vietin NYCin liepeillä vuoden, siellä kävimme myös mieheni kanssa aivan ensimmäisellä yhteisellä matkalla.
OSAKA
Japanin ruokapääkaupungissa Osakassa vierailimme toissa vuonna. Japanin-lennot ovat ainakin kesällä melko kalliit, mutta jos lentää yhteen Japanin kaupunkiin ja palaa toisesta (ainakin Lennettäessä Osakaan ja palattaessa Tokiosta), ei eroa hintaan tule kuin pari kymppiä, joka on vähemmän kuin junamatka kaupunkien välillä maksaa.
Osaka on värikäs metropoli, jossa on helppo matkata niin jalkasin kuin julkisillakin.
PARIISI
P on tietysti Pariisi ihan siksikin, että olen siellä ollut 50 kertaa.
RIO GRANDE
Olen parikymppisenä uinut Rio Granden yli Yhdysvalloista Meksikoon ja takaisin. Kuulostaa katteetomalta klikkiotsikolta, mutta olen tosiaan uinut Rio Granden poikki.
SAMMATTI
Sammatin mökillä vietin lapsuuden kesiä. Sammatti on tullut uudestaan läheiseksi aikuisena, Siipan vanhemmat kun asuvat siellä, vain n. seitsemän kilometrin päässä nykyisin veljeni hallussa olevalta kesämökiltä..
UENO
Uenossa Tokiossa on yksi kaupungin isoista puistoista. Tokio hurmasi vaikken ollut alunperin edes kovin innoissani Japaniin lähtemään. Tokioon on jo palattu toistamiseenkin ja lähtisin kokemaan niin kaupungin zen-fiiliksiä kuin neonvalojen välkettä ihan milloin tahansa uudestaan.
VICTORIA HARBOUR
Hongkong vastakohtaisine moderneine pilvenpiirtäjineen ja boheemin resuisine paikalliskortteleineen hurmasi niin, että olemme olleet siellä paitsi edestakaisin matkalla Australiaan kymmenen vuotta sitten, myös uudestaan joitain vuosia sitten, kun lentoliput sai 300 eurolla. Star Ferryllä tuli ajelua Hongkongin saarelta Tsim Sha Tsuin puolelle useamman kerran kummallakin kerran. Nyt Hongkongin tilanne on viimeisen vuoden aikana kuumentunut niin, ettei sinne luultavasti ainakaan lähiaikoina suunniteltua reissua.
WOOLLAHRA
Australian Gold Coastilla kävimme kymmenen vuotta sitten Siipan sukulaisen luona. Matkall vietettiin aikaa myös Sydneyssa, jossa Siippa opiskeli vuoden parikymppisenä. Woollahran vauraan vehreässä kaupunginosassa oli mm. australialaisen ruokagurun Donna Hayn liike.
Å
Åbossa eli Turussa oltiin viime keväänäm ihanan bloggaajaporukan kanssa tutustumassa upeaan uudistettuna avattuun Turun Seurahuoneeseen. Kerrassaan upea hotelli, jossa on aivan mahtava aamiainen!
ÖSTERBRO
Tämä Kööpenhaminan kaupunginosa pitäisi kirjoittaa Ø-kirjaimella, mutta laitetaan se nyt Ö-kirjaimen alle. Kööpenhamina on yksi lempikaupungeista, se oli äskettäiselle Berliinin-mtkalle vaihtoehtona. Köpis ei koskaan ole huono idea. Viimeksi olimme siellä kun vein Siipan Kööpenhaminaan syntymäpäivälounaalle kolme vuotta sitten.
Mitkä ovat sinun matkailun aakkosesi, tai mikä on se “rakkain matkailuaakkonen”?
The post Matkailun aakkoset appeared first on Nelkytplusblogit.
Pressitilaisuuksien satoa & omia mielipiteitä Ankean, pitkän ja synkän tammikuun pelastus – blinikausi – on nautiskeltu käyntiin: tässä esittelyssä kolme erilaista ravintolaa, jotka…
The post 3 x BLINIT HELSINGISSÄ TALVELLA 2020 appeared first on Beach house kitchen.
The post 3 x BLINIT HELSINGISSÄ TALVELLA 2020 appeared first on Nelkytplusblogit.
