Quantcast
Channel: Nelkytplusblogit
Viewing all 13159 articles
Browse latest View live

Tarkan euron ja kolmen ainesosan BATAATTI-FETAPIHVIT


Hetkiä viikolta – hyvinvointia moneen menoon

$
0
0

Tämä kuva visualisoi hyvin menneen viikon tunnelmia. Pidetään itsestämme huolta. Tartutaan pieniin hetkiin. Ei upota arjen syövereihin. Ja toivotaan salaa kevään ehtivän sittenkin ennen talvea.

Kävin kaverini kanssa katsomassa Ateneumissa Helene Schjerfbeckistä kertovan teatteriesityksen Minä maalaan teidät kaikki. Esitys alkaa, kun Ateneum suljetaan ja tässä tapauksessa kello 18. En siis ehtinyt vielä sinä päivänä näyttelyyn, mikä päättyy 26.1. Nyt siis vähän jännittää, ehdinkö vielä katsomaan Helenen näyttelynkin.
Minä maalaan teidät kaikki on Iida Hämeen-Anttilan käsikirjoitukseen perustuva Kati Outisen ohjaama esitys, mikä kuvaa Helenen taiteilijaelämää, unettomuutta ja luomistyötä, monesti niin vaikeaakin. Kati Outinen oli Helene ja tanssija Annatuuli Saine hänen ihailijansa, joka tanssin välityksellä ilmensi siveltimen vetoja.
Ensimmäinen näytös oli omaan makuuni niin taiteellinen, että siitä oli paikoin vaikea ottaa kiinni, tajuta tapahtumia. Se kertoi Helenen nuoruudesta ja omakuvien työstöstä, ujon oloisesta, vähän pelokkaastakin maalarista. Myös nykyihmisten riippuvuutta teknologiasta ja hitaan elämisen kyvyttömyyttä pohdittiin. Dialogia oli vähän, mutta riittävästi.
Toinen näytös avasi näyttelijöiden omakuvat ja esitys sai heti uutta virtaa. Se oli itse asiassa niin mielenkiintoinen ja intiimi kurkistus heidän elämäänsä, että nosti mielestäni koko esityksen hyvä -tasolle.
Helenen elämä jäi silti niin pintapuoliseksi, että on kiinnostavaa mennä katsomaan vielä elokuva jossain vaiheessa ja yritän ehtiä näyttelyyn vielä tällä viikolla. Silloin olisi kolme täysin erilaista lähestymistapaa nähtynä – ja ehkä hänen omakuvansakin kirkkaampi.

/ Lehdistö / PR-tilaisuus /

Tiistai-aamuna olin kuulemassa kiinnostavaa ja tärkeää asiaa suolistosta Ranskan suurlähetystössä. Ranskalainen lääkeyritys Biocodex järjesti mielenkiintoisen probioottiaamun, missä kerrottiin hyvin ajankohtaisesta aiheesta, suoliston merkityksestä ihmisen hyvinvoinnin säätelyyn. Tiedetään, että suolisto voi vaikuttaa erilaisten sairauksien syntymiseen.

Kärsin itse pari vuotta sitten erilaisista vatsaoireista ja tähystyksessä suolistosta löytyi helikobakteeri, jota jouduttiin häätämään kolmella eri antibiootilla. Se saatiin hävitettyä, mutta samalla hävitettiin mitä ilmeisemmin myös lähes kaikki hyvätkin bakteerit. Onneksi ei ollut muuta vakavampaa.

Näistä asioista tuli tuona aamua rutkasti tietoa kuten myös matkailun aiheuttamasta suoliston mikrobiyhdyskunnan häiriintymisestä. Nämä ovat asioita, jotka kiinnostavat itseäni yhä enenevässä määrin. Kuinka ja miten paljon voin esimerkiksi syömisellä vaikuttaa siihen?

Biocedex on lanseerannut apteekkeihin uuden neljän eri valmisteen Symbiosys täsmämikrobisarjan, mistä voidaan valita maitohappobakteerit yksilöllisesti jokaisen henkilökohtaisiin tarpeisiin. Kun kehossa on monipuolisesti hyviä mikrobeja, on meilläkin monta huolta vähemmän.

Sarjan Symbiosys Alflorex -probiootti on kehitetty ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) hoitoon. Tämä on tällä hetkellä markkinoiden ainoa valmiste, jonka on osoitettu vähentävän IBS:n oireita eli ripulia ja ummetusta, vatsakipua, vatsan turvotusta ja ilmavaivoja.

Olen ostanut jo pari vuotta sitten kirjan Suoliston salaisuus ja kaivoin sen taas esille tämän aamun innoittamana ja erinomaisen kiinnostavan tiedon siivittämänä. Nyt on jälleen motivaatiota sen lukemiseen.

Huom. Kaikki Biocedexin asiatiedot tässä tekstissä on otettu suoraan tiedotteesta.



Olenkohan vähän jälkijunassa, sillä ostin Museokortin vasta nyt. Tein vuodenvaihteessa yhden ainoan päätöksen – siis en lupausta – vaan päätöksen, että lisään kulttuurin määrää ja sen myötä erilaisia kokemuksia ja elämyksiä elämääni. Olin nimittäin päättänyt tämän jo siinä vaiheessa, kun jäin pois töistä, mutta melko heikolla tuloksella.

Alkuviikosta Ateneum ja loppuviikosta Kiasma. Se on jo aika hyvä aloitus. No, en meinaa tällä vauhdilla viedä vuotta läpi ja tämä oli ihan sattumaa.

Päätettiin tyttären kanssa viedä pikkutytöt (ja itsemme) Kiasmaan. Vaikka osa teoksista oli näin pienille varsin pelottavia, he silti viihtyivät hyvin ja ihmettelyä riitti monen teoksen kohdalla. Kiasmassa on mielestäni otettu lapset hyvin huomioon, nytkin siellä oli sademetsäsali, missä sai katsoa rauhassa papukaijojen touhua ruudulla.

Parasta antia meille aikuisille oli ylimmän kerroksen the Visitor.  Islantilaisen Ragnar Kjartanssonin videoinstallaation the Guardian valitsi viime syksynä 2000-luvun parhaaksi taideteokseksi. Enkä ihmettele yhtään.
Sanon nyt tähän alkuun, että jos minua olisi pyydetty katsomaan videoinstallaatiota, olisin (hyvin ennakkoluuloisesti) jättäytynyt pois. Apua! Hujahdin kuitenkin valkoisen kartanon intensiiviseen tunnelmaan samalla sekunnilla, kun astuimme hämärään näyttelysaliin.

Teos on kuvattu rapistuneessa kartanossa New Yorkin lähellä, missä taiteilija ystävineen soittaa koskettavaa ja harrasta kappaletta. Sitä toistetaan ja toistetaan tunnin ajan, välillä se hiljentyy ja välillä kohoaa mahtipontiseksi. Jokainen soittaja on omassa huoneessaan – taiteilija itse istuu kylpyammeessa soittaen kitaraa. Kaikilla on kuulokkeet, he soittavat samaa biisiä ja ne on äänitetty erikseen, mutta on yhdistetty videolle yhdeksi sykähdyttäväksi kappaleeksi. Kaikki videot eri huoneista ja muusikoista näkyvät tilassa seinillä yhtä aikaa ja voit kiertää salia katselemassa kunkin soittamista. Voin kuulla edelleen pianistin laulavan pehmeällä äänellään…

The Visitor on mitä parhainta pakoa ja hiljentymistä somemaailmasta, mitä suosittelen kaikille. Se on hyvin intiimi, voit silminnähden tuntea porukan ystävyyden, jonkinlaisen keski-iän tulemisen haikeuden – kuin olisit yksi kartanon terassilla hiljaista mutta tarttuvaa kertosäettä laulavista.

Tytär ajatteli menevänsä sinne vielä uudelleen, kuuntelemaan ja katsomaan tunnin esityksen uudelleen, sillä nyt ei ollut siihen mahdollisuutta kun meillä oli tytöt mukana. Mutta ihmeen hyvin hekin jaksoivat katsella omaan tapaansa. Miksi tuo soittaa yksin? Miksi tuolta tulee savua? He pitivät meidät ajan tasalla, ettemme vaipuneet liikaa sentimentaalisuuden syövereihin.

Tunnelma lopahti kuin seinään sillä hetkellä kun astuimme sitten Kiasman jälkeen pizzeria Dennikseen, Kansakoulukadulle. Siellä odotti arrogantti ja äreä pizzanpaistaja, eikä ollut pizzoissakaan kehumista. Ilmeisesti paikka on vaihtanut omistajaa – no, eipä tarvitse mennä enää sinne.

Kävin myös Matkamessuilla, mutta kirjoitan niistä ensi viikolla.

Mukavaa sunnuntaita!

Maarit

The post Hetkiä viikolta – hyvinvointia moneen menoon appeared first on Nelkytplusblogit.

FRANS & MICHELLE BISTRO: MAISTELUMENU BLINIKAUDELLA

$
0
0

Kaupallinen yhteistyö: RaflaamoFrans & les Femmes, Pieni ideapuoti

Maistelumenu ja blinit samassa paketissa
Maistelumenu on yksi parhaista tuulahduksista Ranskan bistroista ja olen jo aiemminkin kirjoittanut, miten tärkeää se on minulle jolle ruoka on intohimo, jolle uusia kokeiluja ei ole koskaan liikaa ja joka aina ojentaa käden pöydän yli nappaamaan maistelupalan seuralaisten lautaselta.
Mikkelin Frans & Michelle Bistrossa blinikausi on parhaimmillaan ja uusi, talven maistelumenu tietenkin sisältä mm. blinin. 
Lähdimme Amran kanssa viettämään äiti-tytär laatuaikaa ja maistelemaan Mikkelin Frans & Michelle maistelumenua ja bliniä. Ilta oli enemmän kuin upea. Ruoka maistui, juttuja oli ja tästä jäi niin hyvä fiilis, että kohta toistan sen myös pienten kanssa ja ihan yksi lapsi kerrallaan. 

  • alkuruoka

Maistelumenun alkuruoka sisälsi aivan upean, ehkä jopa parhaan maistamani blinin kirjolohenmädillä, savuporomoussella ja tietenkin, ihan perinteisesti smetanalla ja sipulilla. En voinut kuin kehua sitä erinomaista bliniä ja sain tiedoksi, että blinejä Frans & Michelle Bistrossa tehdään alusta asti itse.

Blinin lisäksi nautimme ankkabriossia, pikkelöityjä kanttarelleja, marinoitua fenkolia ja aivan ihastuttavia friteerattuja vegenyyttejä, mitkä olivat minun tyttären suosikkeja koko maistelumenussa.

  • pääruoka 

Pääruoaksi maistuivat itämaistyyliset karitsanvartaat ja quinoalinssi-lisuke, sitrusjogurttikastikeella, panangkana, höyrystetyt kasvikset, ohrarieskat ja aivan samettisen pehmeä vastustamaton kasviscouscous, mikä kelpaisi ateriaksi jopa ihan itsekseen.

  • jälkiruoka

Jälkiruoka oli oikein runsas ja tuhti ja hetken luulimme, ettemme enää jaksa yhtä ainuttakaan palaa. Maut olivat kuitenkin niin kohdillaan, että helposti tuli jaettua tämäkin annos.

Uuniomenajäätelö oli hieman karkearakenteinen, mutta omena ja kaneli olivat niin tasapainossa, ettei rakenne hirveästi haitannut. Amran suosikki oli kuitenkin mantelikakku suklaamoussella, jossa mantelin maku oli niin ihanan voimakkaas, että tuli lapsuus mieleen, silloin kun olen itse poiminut juuri kypsyneitä manteleita puista Hvar-saarella Kroatiassa.

Minun vakio ja ehdoton suosikki on aina pannacotta ja voisin aina syödä sitä tarjoilulusikalla. Näin oli tälläkin kertaa. Limetinlehti- ja passionhedelmäkastikke olivat ihana lisä minun lempiherkkuun.

  • juoma

Koko illallisen ajaksi meille maistui erinomainen Torres Natureo Muscat 2018 0,0%  37,5 cl 16,70 €

Blinikausi

Bliniperinne saapui Suomeen jo 1800-luvulla venäläisten ruhtinaiden matkassa. Blinien suosio kasvaa vuosi vuodelta. Blinikauden 2020 avajaiset olen tänä vuonna viettänyt Helsingissä, Kappeli-ravintolassa, josta olen kirjoittanut tässä!

Perinteisesti blinejä nautitaan laskiaiseen asti ja sen jälkeen alkaa paasto. Suuren suosion takia, perinteet ovat sivuutettu ja blinejä nautitaan pitkin koko talven.

Mikkelin Frans & Michelle tarjoa Venäläisten perinteiden herkkuja aina 7.4.2020 saakka.



Maistelumenu


MAISTELUMENU (PÄ) S-Etukortilla 39,00 € (norm. 43,00 €)
Valmistetaan vähintään kahdelle


  • Blini kirjolohenmädillä ja savuporomoussella, friteeratut vegenyytit, marinoitua fenkolia
  • ja ankkabriossia
  • Karitsavartaat ja sitrusjogurttia, Panang maalaiskananpoikaa ja kasviscouscous
  • Mantelikakkua ja uuniomenajäätelöä sekä limenlehti-pannacotta


Blinit


  • Blini L S-Etukortilla 6 € (norm. 7 €)
Punasipulia, smetanaa, metsähunajaa ja suolakurkkua
  • Lisäblini L 4 €
Valitse lisäksi mieleisesi täytteet:
  • Siianmätiä L, G 7 €
  • Kirjolohenmätiä L, G 6 €
  • Katkarapuskagen L, G 6 €
  • Savuporomoussea L, G 6 €
  • Kylmäsavulohitartaria L, G 6 €
  • Pikkelöityjä kantarelleja G, vegaaninen 5 €
L laktoositon, G gluteeniton
Alk. 7,00 EUR

Alk. 6,00 EUR

The post FRANS & MICHELLE BISTRO: MAISTELUMENU BLINIKAUDELLA appeared first on Nelkytplusblogit.

Viisi viikon varrelta

$
0
0

Ensimmäinen viikko kolmen viikon juhlapyhien, talviloman ja ylityövapaiden muodostaman vapaan jälkeen meni hujauksessa.

Merisavu, sumu, talvisumu

Tämän viikon tai oikeastaan jo parin kuukauden ihmettelyn aihe on ollut talven puuttuminen. Hypätäänkö tänä vuonna suoraan syksystä kevääseen vai nähdäänkö yht’äkkiä samanlaisia merisavuja kuin vuosi sitten ilman yht’äkkiä jäähdyttyä parikymmentä astetta? Kotipihalla lumikellot, helmihyasintit ja narsissit pukkaavat lehteä maasta jo täyttä häkää!

Kauravaahto

Järjestimme töissä asiakastilaisuuden keskiviikkona johon minä hoidin myös cateringin. Vakiotarjottavani ovat hummuskurkut eli kurkkuviipale jonka päälle pirsotetaan hieman hummusta ja koristeeksi jokin yrtin lehti. Uutena tein porkkanatsatsikia joka tarjottiin ruisnapin päältä sekä vadelmatartalettia, jossa pohjana toimi keksi.

Kukka kaunistaa kaiken, helpot tartaletiti syntyvät keksistä, sitruunamehulla ja tomusokerilla maustetusta (kasvis)kermavaahdosta sekä vadelmasta ja orvokinkukasta. Koska tajottavat olivat tällä kertaa gluteenittomia ja vegaanisia, valitsin aika summamutikassa Aito-kauravaahdon josta tulikin nopeasti vaahdottamalla todella tymäkkä ja hyvänmakuinen vaahto.

Veriappelsiinikausi on alkanut! Tähän aikaan vuodesta kroppa tuntuu huutavan C-vitamiinia. Ihania veriappelsiineja meilä onkin syöty nyt mm. jugurtin kanssa.

Vaihdoin edellisen meikkivoiteen loppuessa aikuiselle naiselle suunnatun  Raili Hulkkosen By Raili-sarjan Pro Glow Perfectioning Foundationiin. Olin tätä jo muutaman kerran kokeillut, mutta käytin välissä toisen meikkivoiteen loppuun. Lupauksensa mukaan tervettä hehkua antava ja ihoa kaunistava kevyt meikkivoide tasoittaa ihon sävyä luonnollisesti. Raili kertoikin sarjan lanseeraustilaisuudessa haluavansa korostaa ja kaunistaa meikillä ihoa, ei peittää sitä. Samaa tuotetta hehkutti myös Maarit omassa postauksessaan, kannattaa käydä kurkkaamassa aikuisen naisen muutkin kosmetiikkasuosikit. 

Kukaakimppu
Kukkakimppu
Kukat


En osta jouluksi suuria asetelmia, muutamalla hyasintilla ja amarylliksellä mennään, mutta tässä vaiheessa vuotta alan kaivata kevättä lupailevia kukkia kotiin. Tällä viikolla töissä meni niin pitkään, etten kotiin hankkinut vielä kukkia joita en ehdi ihailla, mutta töihin hankituista kukista nautin. 

Kuinka sinun viikkosi on sujunut? 

The post Viisi viikon varrelta appeared first on Nelkytplusblogit.

Karkkilassa tammikuussa

$
0
0
Karkkila viikonloppu takana.
Akut on siis taas ladattu.
Mian kanssa aika menee aina niin nopeasti.
Sunnuntaina herätessäni ajattelin, että hitsit, tässä tämä viikonloppu taas meni.
Juttua ja touhua olisi vielä riittänyt useammaksi päiväksi, mutta säästetään nyt jotain sitten ensi kuullekin 🙂
Perjantaina tehtiin perinteiset kebabit ja lauantaina herkuteltiin myös hyvällä ruoalla.
Perunoita, jauhelihapihvejä sipulikastikkeessa, salaattia ja ruusukaaleja seesaminsiemenillä.
Katseltiin myös elokuvia ja höpöteltiin taas tärkeimmät jutut ilman kiirettä.
Saatiin myös sovittua seuraavan kuukauden tapaamisaika ja suunniteltua kesäreissua kaksin Mian kanssa.
Lauantaina ajoimme Riihimäelle ja kävimme kiertämässä parilla kirppiksellä ja vahinkovakuutuskeskuksessa.
Jotain outoa oli matkassa mukana, koska minä en löytänyt mitään kirppareilta, mutta vahinkovakuutuskeskuksesta sitten ostinkin vaikka mitä.
Ylemmässä kuvassa on lahjaksi meneviä juttuja tädin kullalle, tosin saavat nyt olla kaapissa toukokuuta odottamassa 🙂
Ostin pölyhuiskun, koska olen sellaisen aina halunnut, maksoi 1€.
Trikookudetta iso rulla 4,50€.
Ilmapalloja metallin sävyissä, kaksi pussia 1€.
Kaunis panta 0,50€.
Hakaneuloja 0,50€.
Juuttinauhaa pitsillä, rulla maksoi 0,95€.
Saippuoita on kaksi erilaista, mutta kummankin yksittäishinta oli 0,50€.
Kulmaväri maksoi 2€ ja naamio, jonka jo käytin oli 1€.
Aluspaita maksoi 1€.
Suklaat ostin jostain karkki outlet myymälästä ja maksoivat yhteensä 2€.
Ostin myös Rachidille yhden osan syntymäpäivälahjaan, mutta sitä en täällä vielä paljasta.
Aika paljon tuli taas osteltua, koska kävin vielä Karkkilan Tokmannilla ja ostin termolegginsit, hiusvärin, uuden puuterin ja peitevärin.
Toistan aina näiden Karkkila viikonloppujen jälkeen itseäni, mutta sanonpa sen taas, ihana viikonloppu oli taas kerran, ihanaa, että pian saadaan taas olla kiireettä yhdessä.
Kivaa alkanutta viikkoa teille kaikille <3

The post Karkkilassa tammikuussa appeared first on Nelkytplusblogit.

Viime viikon kohokohdat!

$
0
0
*Kirja ja essiet saatu
Viime viikon kohokohdat! On kiva keksiä viikosta kohokohtia, ihan niistä arkisimmistakin päivistä vaikka kivojakin juttuja osuisi viikolle. Korostaa ja muistaa myös ne arjen kohokohdat, mitä niissä on  ollut kivoja asioita ja viime viikkoon osui siis molempia. 
Sain L’Oreal Paris ihonhoitopuolelta kutsun Ravintola Espaan kuulemaan uusista Revitalift ihonhoitotuotteista. Kutina, että voi kiinnostaa osaa teistäkin siellä ruudun takana. Ravintola Espassa nautin elämäni parhaan Maa-artisokkakeiton, nam. Suli suussa. 

Toinen viikko tärkkelyksettömällä takana ja kävin tahtojen taistelua näiden herkullisen näköisten leipäpalojen ja dippien kanssa. Mietin moneen kertaan, no mutta ei kai yksi leipäpala haittaa, että dippejä/kastikkeita kutkuttaisi niin päästä maistamaan. 

Tein sitten päätöksen, että maistan, jos ruoasta jää vielä nälkä. Ei jäänyt nälkä ei, joten leivät jäi maistamatta. Viime viikolla toinen koetinkivi iski perjantai-iltana. Keho oli väsynyt ja sushit, sipsit ja suklaat pörräsi verkkokalvoilla taukoamatta. Päätin sitten antaa armoa itselleni ja nautin muutaman, huh en normiläjää, Geishakonvehteja joulun jäämistöstä ja helpotti kuulkaas oloa. Seuraavana päivänä ei tehnyt enää mieli makeaa.

Vaikka olen tärkkelyksettömällä, niin pyrin siihen ettei olisi totaaliehdottomuutta, sillä silloin tiedän, että tulee jättimäinen mahalasku ja sorrun lopulta taas kerran kokonaan. Mitä todennäköisemmin tämäkin tarina päättyy lopulta niin, että sorrun, aina olen sortunut. Mutta vatsalaukku on alkanut tottua siihen, että tulee täyteen pienemmistä jutuista, mikä on kiva juttu ja ei turvota, eikä ole vatsanväänteitä eli tätä lähdin tavoittelemaan. Ensimmäisenä viikkona olin todella energinen, tokalla viikolla väsähtänyt. Ei ole helppoa tämä.
Kodin Kuvalehden persoonallinen pukeutuja jutusta toipuessa olen kääriytynyt perinteisesti ruskeaan ja tummansiniseen, hih. Kävin ostoksilla omalla kaapilla ja käytössä vuosia sitten ostamani Tommy Hilfigerin neule ja Elloksen aleostos mekko. 
Kolme Revitalift uutuutta, joista kaksi on jenkeissä olleet kaikista tuotteista myydyimpiä listalla nro 1 ja nro 4 eli aika huikeaa. Seerumi ja 7-päivän tehoampullit sisältävät puhdasta hyaluronia 1,5%. Lisäksi 0,3mm kangaskasvonaamio on valmistettu japanilaisesta puuvillasta ja on ihanan ohut. 

En vaan tykkää kovasti kangasnaamioista ja yksi suuri syy, että ovat märän tuntuisia, kylmiä ja valuvat aina kasvoilta. Tämä naamio päällä voit touhuta, pysyy kasvoilla ja ohuutensa vuoksi ei kenties ole niin kylmä ja märkä. Pidän peukut pystyssä. Mutta kivaa on, että hyaluroni tuotteita löytyy edullisemmasta markettikosmetiikan valikoimasta myöskin. 
Ihanan ja iloisen @smartgirlcode Niinan kanssa höpsöttelimme osan matkaa yhdessä kotiin. Meillä on aina hauskaa yhdessä. 
Naurattaa tämä kuva, istutaanko Samu hetkeksi tähän rantaan kahville. Samun ilme “voidaanko jatkaa matkaa.”
Aamiaisena todellakin herkulliselta maistuu itsetehty smoothie ja banaanilettu. Kahvissa vielä pumpkin spice mausteseos. Banaaniahan ei ns. tärkkelyksettömällä saisi syödä, mutta tämä oma tärkkelyksettömyys hommeli koskee leipää, perunaa, vehnää ylipäänsä ja riisiä ja sitten kieltäytyminen niistä suklaatorneista, sillä tornin verran aina normaalisti sukulaatia ahmin. 

Smoothie:

Banaani
Jäisiä mansikoita
Turkkilaista jogurttia
Inkivääriä
Limeä
Hunajaa
Banaanilettu:
Kaksi kananmunaa
Yksi banaani
Suolaa
1tl leivinjauhetta
Kodin Kuvalehden lempparikuva on tämä. Kuvan on nappaissut Hannu Mikkola. Tässä sitä poseerattiin ja Miki pomppasi kuvaan ja siksi kuvasta tuli ihana, koska Miki. 
Viime viikolla oli kaksi huikean kivaa tapahtumaa ja toinen oli, kun kävin Nyxin uuden aikuisemmalle iholle tarkoitetun Born to Glow meikkivoiteen tiimoilta meikissä. Tästä voit lukea lisää täältä. 
Tädin kanssa vietettiin kiva päivä stadissa ja pyysin tätiä ottamaan kuvan. Ostettiin molemmat samanlaiset karvaturritakit KappAhlista 27:llä eurolla. Löytö!
Koska olen jonkin sortin värineurootikko niin sanotulla omalla mittapuulla, niin koska oli sininen mekko päällä viime viikolla oli kynsillä essien upea tummansininen “booties on broadway” ja kun oli ruskea kukkamekko päällä oli kynsillä taas toinen upea sävy eli ruskea “generation zen.” Taas voi ajatella, että hulluutensa kullakin, mutta jos vaan on aikaa ja viitseliäisyyttä ja jaksuja, niin silloin tykkään, että kynnet on sävy sävyyn asun kanssa. 
Viikon kirja ihanan Marika bloggaajan Ranteita myöten taikinasa kirja “Gluteeniton Helpot ja herkulliset.” Marikan kirja on pullollaan herkullisten lämpimäisten ja rouheiden ruokien ohjeita, Ei hirveää pipertelyä, mikä ei sovi omaan pirtaan ollenkaan vaan juuri sellaisia reseptejä ja ruokaa, jota itse tykkään tehdä.

*Kirja perustuu samaan ruokafilosofiaan kuin suosittu Ranteita myöten taikinasa -blogi : kaikki ansaitsevat nauttia suussa sulavista herkuista ruokava-liosta riippumatta.

Gluteeniton kirja tarjoaa herkulliset, mutta ennen kaikkea helpot eväät gluteenittomien vaihtoehtojen valmistamiseen. Kirja antaa maukkaita vinkkejä eri satokausien antimien hyödyntämiseen juhlapöydästä metsäretkelle. Sekä
huomioi eri ikäiset gluteenittoman ruokavalion noudattajat esimerkiksi välipalavinkeillä koululaisille, ruokaohjeita unohtamatta.

Sekunnin paistoi aurinko viime viikolla ja osuimme juuri sopivasti ulos lenkille. Samun hymy on korvaamaton. 
Viikon ruoka Paistettua Thaikanaa cashew pähkinöillä: (Tosin järkytys, tähän tulee paljon sokeria, omg, ei sitten ihan laihdutusruoka, mutta riisin jätin kilttinä pois.) Resepti löytyi Kotikokki sivuilta. Aavistuksen meidän makuun liian suolaista eli vähemmän suolaa ensi kerralla. Tosin riisin uupuminen saattoi vaikuttaa myös suolaisuuden tunteeseen. 
Tämä hurmuri ilahduttaa joka päivä ja koko perhe ollaan aivan rakastuneita Nuudeli hamsuun. <3
Valkkasin Ideal of Swedeniltä näin kivan lompakon yhteistyössä, sisään mahtuu myös puhelin. Mutta lompakko oli niin kiva, että tytär sen pölli. 

Jos kiinnostaa vastaava lompakko tai olet vaikka puhelinkuoria vailla, Ideal of Swedenillä on nyt osta 3 ja maksa 2 ja koodilla “koivusalo10” saat vielä 10% lisäalen vaikka tilaisit vain yhdenkin tuotteen. 

Ehdoton kohokohta saada kuva meille lauantaina kotiutuvasta pikku tiitiäisestä. Oi kun on kasvanut ja on niin isot korvat, hih. 
Viikon sarja, hollantilainen Ares Netflixillä, joka kertoo elitistisestä opiskelijajärjestöstä/salaseurasta ja mitä kaikkea kamalaa ja suorastaan ällöä piileekään kaiken takana. Jos tykkäät kauheasta, tässä on sinulle juuri mojova kauhea sarja. Mutta siis koukutti.

Tälläisiä kujeita viime viikolla ja tämä uusi viikko starttaa kauneusmatkalla Tallinnaan, mutta muuten viikko tulee olemaan rauhallinen. Näistä lisää sitten myöhemmin. Mitä omaan viikkoosi on mahtunut viime viikolla: paras ruoka, sarja, aamiainen, kirja, meikki, mitä vaan? Iloista uutta viikkoa kaikille. <3


The post Viime viikon kohokohdat! appeared first on Nelkytplusblogit.

Matkamessut – matkahaaveita lähelle

$
0
0
Matkamessut 2020 Helsingissä on Pohjois-Euroopan suurin matkailualan tapahtuma. Koin Matkamessut ensimmäistä kertaa elämässäni ja tällä ensimmäisellä kerralla vain lauantaina ja muutaman tunnin aikana. Hain messuille bloggaajapassia ja sain kyllä tiedon sen saamisesta jo hyvissä ajoin. Viikonloppuun tuli kuitenkin ennalta arvaamattomia menoja, joten  pääsin vain pienellä ajalla kokemaan messujen tunnelmia. Ensi kerralla on toivottavasti enemmän aikaa.  

Ensimmäinen kuvani messuilta on taulu tai juliste, eikä liity lähelle matkailuun… Mutta harvoin olen nähnyt jaguareja missään julisteessa. Jaguar / jaguaari on isoista kissoista suosikkini. Usein julisteissa on leijonia, tiikereitä tai panttereita. Näitä kissoja ei taida useinkaan matkakohteissa kohdata. Jaguaarin elinalue ulottuu Meksikosta pohjoiseen Argentiinaan. Jaguaari on siitä harvinainen kissaeläin, että se nauttii uimisesta ja osaa myös sukeltaa. Tämän kissaesittelyn jälkeen siirrynkin Eurooppaan. 
Minulla oli aikaa rajoitetusti, niinpä olinkin rajannut tutustumiskohteitani Eurooppaan ja kohteisiin, jonne Turusta pääsee helposti. Messuillahan oli 997 näytteilleasettajaa 89 eri maasta eli Matkamessut olivat todellinen runsaudensarvi. Luvut jo kertovat, että messuilla esitellään paljon mielenkiintoisia ja erilaisia paikkoja. Ensimmäistä kertaa olivat mukana Mongolia ja Sierra Leone. Ja mikä minua viehätti, se oli messujen visuaalinen ilme, pysähdyin usein ihailemaan “kattausta”. 
Matkamessujen parasta antia lienevät tapaamiset samanhenkisten ihmisten kanssa. Olin matkassa Minna-kälyni kanssa ja kun messupäiväksemme sattui lauantai, niin luulen, että suurin osa bloggaajista oli jo käynyt torstaina (ammattilaispäivä) ja perjantaina paikalla, jolloin oli vähemmän ruuhkaa. Onneksi sieltä väen joukosta bongasin Minnan (Kristallikimara) tyttärineen. 

Viro / Estonia 

Matkamessujen Partnerimaa oli Viro. Ja koska ihastuttava naapurimaamme Viro on parin viime vuoden aikana tullut minulle tutuksi, niin Viron osastolla viihdyinkin pitkään, uutta informaatiota saamassa. Viro olikin todella hyvin esillä, Messukeskuksesta löytyi peräti 60 virolaista näyttelyasettajaa. “Reilusti uutta, hyppysellinen hansaa” on Viron matkailuvuoden 2020 tunnuslause. Ja ydinteemat ovat hyvää ruokaa, autenttista kulttuuria ja monitahoista luontoa. 
Olen kulttuurin ystävänä ihastunut kesäkuussa Tallinnaan avattuun valokuvamuseo Fotografiskaan  ja niin on moni muukin, sillä siellä on jo käynyt 350 000 vierasta! Kun Tallinna kutsuu, niin Fotografiskaan suuntaan taas. Fotografiskassa näyttelyt vaihtuvat, joten siellä on aina uutta ja kiehtovaa katsottavaa. Ja Tallinnan uudet alueet mm. Noblessner, on hieno ja arkkitehtuunisesti kiinnostava. Suosittelen. 
Noblessner / Rantapallo

Tallinnan teatteri-, baletti- ja oopperatarjonta kiinnostaa minua myös. Teatteri? Enhän minä osaa viroa. Tallinnan teattereissa esitetään mm. Shakespearen klassikkonäytelmiä, joiden juonet tunnen. Minusta olisi kiva seurata virolaisten näyttelijöitten roolisuorituksia niissä. Tulevaisuuden toivelistalla. 
Tallinnan lisäksi Virossa on paljon mielenkiintoista katsottavaa. Minulla on toivelistalla myös Tartto tai Tartu, niinkuin kaupunkia Viroksi kutsutaan. Viime keväänä kävin pienellä läntisen  Viron saarikierroksella ja voi, se oli ihastuttava reissu esim. Haapsalu. Sinnekin haluaisin uudelleen. Tiesittekö, että Virolla on kaikkiaan yli 2000 saarta. Viro on myös veneilijöille loistopaikka. Olen itse vieraillut upeassa Kärdlan satamassa

Puola

Toinen lähemmän tarkastelun kohde messuilla minulle oli Puola. Asun Turussa ja Puolaan on suorat lentoyhteydet Gdanskiin ja Krakovaan.  Kesällä avataan myös yhteys Varsovaan. Gdanskissa olen käynyt useamman kerran. Krakova ja Varsova ovat käymättä. Ja molemmat kiinnostavat kovasti.

Gdanskista pääsee junalla Sopotiin ja Gdyniaan. Sopotissa olen käynyt. Se on viehättävä kaupunki upeine hiekkarantoineen. Joku jopa saattaa muistaa vielä Sopotin iskelmäfestivaalit.

Krakova on kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki. Sitä ei ole jälleenrakennetettu, se säilyi toisessa maailmansodassa lähes ehjänä. Toivon, että tänä keväänä vielä saan seurata Krakovan vanhankaunpungin elämää torin laidalla istuen. Krakova tunnetaan myös  sotahistoriastaan – Auschwitzin keskitysleirimuseo on 50 km:n päässä Krakovasta. Päiväretkikohde Wielickan suolakaivokseen kiinnostaisi myös.

Taustalla on Varsova. Myös Varsovan vanhakaupunki on viihtyisä. Ikää vanhallakaupungilla ei ole kovinkaan paljon, sillä se jouduttiin rakentamaan toisen maailmansodan jälkeen entiselleen.

Olen Latvian Riiassa ihmetellyt ja ihastellutkin siellä olevaa neuvostoaikaista “Stalinin hammasta” Stalinin hammas löytyy myös Varsovasta. Rakennus toimiii kulttuurin ja tieteen palatsina.

Kulttuurinystävänä Bilbao on tuolla mieleni sopukoissa. Ehkä matkani johtaa vielä Guggenheimin museoon. Malagassa olen käynyt Picasson syntymäkodissa. Mielenkiintoisia kohteita. 
Tässä pieniä matkahaaveitani. Meillä kun on saarimökki, niin kesät on pyhitetty Turun saaristolle. Mutta nythän ei ole kesä…  Matkamessuilta palasin kotiin innostuneena ja inspiroituneena. Mielenkiintoiset messut! 
Olitko sinä mukana Matkamessuilla?
Mikä on sinun seuraava matkakohteesi?

Mukavaa viikkoa!

– Tuula

Tuula’s life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta


The post Matkamessut – matkahaaveita lähelle appeared first on Nelkytplusblogit.

(Luku)päiväkirja – blinejä ja kaikkea muuta mukavaa

$
0
0
Bistro Manun mustikkamisu oli juuri sopivan raikas jälkkäri

13.1.2020 Maanantai

Kuuntelin minä tänään metrossa vähän Confessions of a Bookseller -äänikirjaa ja kohta varmaan luen vielä hetken Janet Framen elämäkertaa An Angel at My Table. (Kovasti muistelmapainotteista näköjään.)

Muuten meni ilta mukavasti ihan muissa kuin kirjallisissa merkeissä, enkä edes tehnyt töitä. Pääsin nimittäin Nelkytplusblogien mukana testaamaan Bistro Manun blinejä. Nam! En ole ikinä onnistunut blinien teossa, mutta nyt saimme myös ohjeet ja blinipannun – jos ei näillä onnistu niin sitten en onnistu koskaan…  Pitää testata.

15.1.2020 Keskiviikko 

Eilen en kirjoittanut mitään. Oli kiireinen ilta, kun piti ehtiä joogaan. Palattuani luin sentään jonkun aikaa Janet Framen elämäkertaa ja kuuntelin tietysti Toton kanssa uutta kirjaa eli Risto Räppääjä ja Sevillan saituri… Kuopuksella tosin tuntuu olevan pieniä keskittymisvaikeuksia. Hän kun sai uuden Soturikissat kirjan ja se houkuttaa koko ajan.

Tänään ei ollut töiden jälkeen mitään ohjelmaa. Mitä nyt toimin harrastekuskina, lämmitin iltaruoan ja jatkoin hetken töitä. Yhden lyhyen blogiartikkelinkin tulin kirjoittaneeksi. Lukemaan en ole vielä ehtinyt. Tällaiset suhteellisen rauhalliset koti-illat ovat nykyään aika harvinaisia, mutta jotenkin päädyn aina istumaan silloinkin koneen vieressä.

Nytkin kulutin jonkin verran (melko kauan) aikaa myös HelMet-kirjaston kautta käytössä olevaan Overdrive-palveluun ja sen kirjalistojen selailuun. Kaipasin jotain tosi kevyttä fantasiatyyppistä viihdettä piristykseksi. Löysinkin, mutta sivuakaan en ole vielä ehtinyt lukemaan.

Itse asiassa ainoaa lukemista (työjuttujen lisäksi) tänään on ollut kirjakauppiaan tunnustusten kuuntelu eli luku huhtikuu.

16.1.2020 Torstai 

Aika kuluu taas nopeasti. Sellaista se on, kun on paljon tekemistä. Huomenna on taas jo perjantai ja sitten onkin jo viikonloppu.

Mitään kovin jännää en tosin ole ehtinyt tekemään – mitä nyt töitä jonkun verran ja kävin salilla. Sitten saattoikin mennä hyvällä omalla tunnolla Burger Kingin kautta kotiin… eipähän tarvinnut kokata kenellekään mitään.

Lukeminen muuttui eilen kovasti kevyeksi. Iltarentoutukseen nimittäin otin Overdrivesta kummitus-cozy mysteryn nimeltään A Wee Murder in My Shop… Petollinen poikaystävä, Skotlannista mukaan tarttunut kummitus jne. Kovin pitkällä en ole, mutta ehkä tämä rentouttaa ja helpottaa nukahtamista. Ainakaan se ei toistaiseksi ole jännityksellä valvottanut.

Toki olen kuunnellut eteepäin myös Confessions of a Bookseller (toukokuu melkein lopussa), mutta yhtään kirjaa en tällä viikolla ole vielä saanut loppuun…

Perjantaimättö kevyemmässä muodossa eli tofunugetit salaatissa

17.1.2020 Perjantai 

Onneksi on perjantai. Yhtään en tosin vielä ole ehtinyt lukemaan ja kello on jo puoli yhdeksän. Käy varmaan samoin kuin eilen illalla, että sitten jäänkin jumiin lukemaan A Wee Murder in My Shop. Se on osoittautunut yllättävän hauskaksi, kunhan ei liikaa mieti, miten helposti 1300-luvun skotti tuntuu sopeutuvan nyky-Amerikkaan (siis se kummitus). Kysymyksiä riittää, mutta ei sen kummempaa.

Janet Framen kirjakin houkuttaisi, mutta jotenkin huomasin sen painavan mielialaani alas. Vaikka sävy ei olekaan valittava tai edes kovin alakuloinen, henkii kirjasta jotenkin painostava tunnelma. Ehkä An Angel at My Table vaikuttaa juuri siksi. En oikein tiedä, muisteleeko Frame onnellista lapsuutta vai karseita kokemuksia. Tavallaan varmaan molempia, vaikka jotenkin tarinasta tulee mieleen keskelle perhettään heitteille jäänyt tyttö. Oli miten oli, jotenkin kirjan ilmapiiri sai minut hivenen hermostuneeksi ja nukkumaan huonosti. Siksi tauko ja välillä vähän kevyempää.

Kuopus ja keskimmäinen ovat nyt sitten suurin piirtein vaihtaneet huoneita päittäin. Toki vielä on järjestettävää, mutta ensimmäinen yö kummallakin edessä “vieraassa” sängyssä. Kuopus pääsee viimein kiipeämään himoitsemaansa parvisänkyyn ja äiti toivoo hänen myös pysyvän siellä yön ajan tippumatta laidan yli.

Parasta ja kenties huvittavinta koko hommassa oli, kun keskimmäinen ehdotti ihan itse petaavansa pedit (!) Tämä siis sen jälkeen, kun tietokone oli vaihtanut huonetta ja hän tajusi illan peliajan radikaalisti lyhenevän pikkuveljen aikaisemman nukkumaanmenoajan myötä…

Sunnuntai 19.1.2020

Se oli eilen kampaaja- ja kokkauspäivä. Käyn kampaajalla Helsingin keskustassa ja Jonyn luona käynti on aina piristävä ekskursio. Tarjolla on aina hyvää kahvia, mielenkiintoisia ihmisiä ja mukavaa keskustelua – siis sen lisäksi, että saan jätettyä sinne aina muutaman ikävuoden. Kun en niin kamalan usein käy keskustassa, yhdistyy reissuun tietysti myös asiointia. Tosin eilinen tihkusateinen kylmyys ajoi minut suoraan kotiin – enkä kävellytkään käyttämään lahjakorttia vaatekauppaan. Vielä kuukausi aikaa.

Koska olin itsekseni liikkeelle, oli myös Kobo mukanani. Luin metrossa, luin lounaalla ja itse asiassa luin vähän aikaa myös kampaajalla väri päässäni. Lopputuloksena sain loppuun kevyen A Wee Murder in My Shop… ihan kiva, mutten taida kirjoittaa siitä allaolevaa yhteenvetoa kummempaa. Välipala-aineistoa.

Illan kokkaus oli sitten huomattavasti välipalaa tuhdimpaa sillä testasin blinien tekoa. Menestyksestäni voi lukea vaikka täältä. Juonipaljastuksena mainittakoon, että todennäköisesti blinejä tehdään meillä vielä uudestaankin.

Illalla sitten kuunneltiin Toton kanssa Risto Räppääjä ja Sevillan saituri loppuun. Se taitaa olla tähän mennessä kuuntelemistamme Räppääjistä paras! Pitääkin tehdä jonkinlainen summaus viime aikoina kuuntelemistamme lastenkirjoista. Niitä on kertynyt jo muutama.

Näyttää siltä, että näiden viikkopostausten kuvat ovat pahasti kääntyneet ruoan puolelle. Keli on ollut sellainen, etten nenääni ole pahemmin ulos laittanut ja öisinkin uni on katkennut ropinaan tai tuulen kolisteluun. Ruoanlaittoinnostus ei kuitenkaan ole auttanut keittokirjahaastettani yhtään eteenpäin. Tämä viimeisinkin pinaattinen palak paneer kaurapaloista -resepti on Maku-lehdestä. Itse asiassa en ole kerinnyt keittokirjoja edes selailemaan.

Enkä taida ehtiä nytkään. Ulkona nimittäin vilahtelee välillä satunnainen valoilmiö nimeltä aurinko. Ei yhtään tekosyytä olla lähtemättä kävelylle. Ehkä saisin kuunneltua myös seuraavan kuukauden kirjakauppiaan tunnustuksia. Ollaan jo heinäkuussa – kirjassa siis, valitettavasti ei muuten.

Joku vanha aleostos…

Edit vielä illalla

Kävin kävelemässä (kuuntelin heinäkuun) ja sitten pääasiassa luin. Kevyttä ja hupaisaa. Ei ehkä ihan niin koukuttavaa kuin Sookie aikoinaan, mutta kyllä Charlaine Harris osaa luoda erikoisen ympäristön outoine henkilöhahmoineen – niin, että noista hahmoista  pitää. Tällä kertaa vuorossa oli Midnight Crossroad, jossa nuori selvännäkijä  muuttaa pieneen yhteisöön risteyksessä. Vähän ennen hänen muuttoaan on nuori nainen kadonnut, sitten löytyy ruumis ja luurankoja lienee jokaisen asukkaan kaapissa, välillä kai ihan kirjaimellisesti.

Niin, ja melkein unohdin. Luimme Toton kanssa yhdessä Simonin kissa -sarjakuvakirjan. Hihitimme melkein samoissa kohdissa.

Tällä viikolla loppuun luettuja : 

Sinikka Nopola, Tiina Nopola : Risto Räppääjä ja Sevillan saituri 
Toton kanssa ollaan taas innostuttu kuuntelemaan yhdessä iltasatuja. Risto Räppääjä ja Sevillan saituri oli oikeasti jännä ja ihan sikahauska. Tykättiin molemmat! 


Fran Stewart: A Wee Murder in My Shop
Leppoisa, ihan hauska, rentouttava. Siinä kai ne tärkeimmät. En ihan tajunnut, mikä rooli kummituksella tässä nyt oikeasti oli, mutta saihan siitä pieniä kommelluksia aikaan. Ehkä aaveen tarina tarkentuu seuraavissa osissa? 
Varsinainen murhatarina oli vähän yksinkertaistettu, enkä oikein pidä loppuratkaisusta, jossa yhtäkkiä lukijalle kerrotaan vanhaa tarinaa ja paljastetaan taustat jne ihan erillisessä luvussa, mutta varsinaisen juonen henkilöhahmot ovat autuaan tietämättömiä. Minusta keino tuntuu vähän helpolta oikotieltä, mutta ainakaan ei tarvinnut jäädä ihmettelemään tapahtumien taustoja. 
Mutta siis – skotlantia, romantiikkaa ilman turhaa imelyyttä ja sujuvasti etenevä tarina. Kyllä tuon luki. 


Charlainen Harris: Midnight Crossroad 
Tästä(kin) kirajsarjasta on ilmeisesti tehty myös tv-sarja, eikä se sinänsä ole mikään ihme. Harris osaa kirjoittaa ja luoda maailmoja ja erityisesti niiden erikoisia asukkaita. Tällä kertaa nuori selvännäkijä  muuttaa pieneen yhteisöön risteyksessä. Vähän ennen hänen muuttoaan on nuori nainen kadonnut, sitten löytyy ruumis ja luurankoja lienee jokaisen asukkaan kaapissa, välillä kai ihan kirjaimellisesti. Juoni sinänsä ei ole maailman jännittävin, mutta ainakin minä luin mielelläni enemmän risteyksen henkilgalleriasta. Jokainen hahmo on omanlaisensa ja jokaisen salaisuuksia raotetaan pikkuhiljaa tarinan edetessä.Viihdyttävää ja mukavaa sunnuntailukemista. 

Simon Tofield : Simonin kissa 
Sarjakuva, joka varmasti osuu kaikkiin nykyisiin tai entisiin kissanomistajiin ja joka on suositeltava kaikille kissan hankintaa suunnitteleville. Näitä löytyy myös YouTubesta. Kirja puolestaan löytyi lastenhuoneen hyllystä muutto-operaation yhteydessä. 

The post (Luku)päiväkirja – blinejä ja kaikkea muuta mukavaa appeared first on Nelkytplusblogit.


Weekly Report

$
0
0

Viime viikolla:

– heräsin maanantaiaamuna (suht) pirteänä ja lähdin töihin suorastaan onnellisena – kun on lähes viikon pois töistä, voi löytää itsestään aivan uusia yllättäviä puolia 😀
– aloitin aamut luonnonjugurtilla ja Alpen- myslillä (sokeriton). Suorastaan syntisen terveellistä!
– kyllästyin ylipitkään pörrööni ja varasin kampaajalle ajan
– rakastuin Uniqlon raitapaitikseen – raidat (vaatteissa ja päässä) forever!
– katsoimme esikoisen kanssa la Putouksen ja minä hörähdin ainakin kolme kertaa. Suosikkini oli Salon Seija.
– päätin että kevät on alkanut, koska kaupoissa tulppaaneja. Päätin kuitenkin siirtää keväthajuveden käytön aloitusta
– kokkailin kasviscurryä, tonnikalanachovuokaa, tonnikalamakaronisalaattia eli olin erittäin kätevä emäntä (paitsi liikaa hiilareita)
– varasin matkan Tallinnaan helmikuulle, jei, juhlimme ystiksen pyöreitä vuosia
– mietin, onko Harrylla kaikki hyvin? Myös Daily Mailin (klik) artikkeli sai aikaan paljon ajatuksia…

ILOUUTINEN:
Juhlallisesti päätin lanseeerata uuden kauan haudutellun viikkoraporttikategorian, johon valitsen viikon parhaan asukokonaisuuden. Vuosien kokemuksella ja takuuvarmalla tyylimaulla 😀

VIIKON ASUINSPIS: Laukku, saappaat, mekko & Other Stories
Jakku H&M

VIIKON ELOKUVA: Céline Sciamman Nuoren naisen muotokuva. Näin elokuvan trailerin viime vuoden puolella ja päätin jo tuolloin,  että tämä elokuva on nähtävä. 

Nuoren naisen muotokuva on mestariteos, lumoava rakkaustarina ja rajat ylittävä kertomus kielletystä intohimosta. Se on herkkä sukellus kahden 1700- luvulla eläneen vaiennetun naisen mieleen ja sieluun. Se on kuvattu niin mestarillisen kauniisti, että katsojana tuntee sukeltavansa suoraan elävien maalausten keskelle.

Elokuva on tempoltaan hyvin rauhallinen, eikä ehkä sovi esim action-elokuvien ystäville. Kun aikaa on paljon, sitä alkaa mielessään itselleen elokuvan seuraavia käänteitä. Nopeatempoinen elokuva on kuin puhe, sellaisen kyydissä ei ehdi ennakoida eikä kyseenalaistaa, kun on niin kiire pitää kiinni kelkan reunoista. Nuoren naisen muotokuva  taas on kuin keskustelu, jossa katsoja ehtii latoa pöytään valtavan määrän ajatuksia, historiaa ja maailmaa ja ihmistä koskevia käsityksiään, ja sovitella niitä tähän tarinaan. Lämmin suositus, kyllä ranskalaiset osaa!
4+ tähteä


VIIKON AJATUS:

“ My great hope is to laugh as much as I cry; to get my work done and try to love somebody and have the courage to accept the love in return. ” — Maya Angelou

Muiskuja ja voimia uuteen viikkoon siskot!
VIIKON KAUNEIMMAT JUHLAMEKOT:  Annual Screen Actors Guild Awards pidettiin viime yönä, ja niin kauniita pukuja näytti siellä olevan. Kyllä ne ameriikkalaiset ossoo 🙂




The post Weekly Report appeared first on Nelkytplusblogit.

Sääkukka

$
0
0
sääkukka 
Dimorphotheca
アフリカキンセンカ

Sääkukka on monille meille tuttu kesäkukka.
Sääkukkia löytyykin todella monen värisiä 
ja jopa kerrottuja lajikkeita. 
Sääkukka on saanut nimensä siitä, että se ennustaa säätä, 
tai oikeastaan kertoo vallitsevan sään.
Pilvisellä säällä tai pimeällä sen kukka on supussa
ja aurinkoisella säällä se on apposen auki. 
Tavallisimmat sääkukan sävyt ovat liilahtavia tai keltaoransseja.
Täällä Espanjassa sääkukka on todella yleinen puutarhakasvi
ja värejä löytyy valtava kirjo.
Minä tietysti kiinnitän huomioni aina näihin valkoisiin kukkiin
ja olen löytänyt ihania valkoisia sääkukan lajikkeita.
Ehkä sääkukka löytyy ensi kesänä myös Vaahteramäeltä.

Sääkukan hoito-ohje kesäkukkana:
– Sopii sekä ruukkuun että kukkapenkkiin.
– Kesäkukka, ei kestä Suomen talvea.
– Kasvaa pensasmaisesti 20-50 cm korkeaksi.
– Viihtyy aurinkoisella ja jopa paahteisella kasvupaikalla.
– Kastellaan ja lannoitetaan säännöllisesti,
sietää kuitenkin kuivuutta hetkellisesti.
– Kukkii kesäkuusta syyskuuhun.
– Kuihtuneet kukat kannattaa poistaa.
– Kestää syksyllä jopa pientä yöpakkasta.

Joko sulla on mielessä ensi kesän kesäkukat?
Istutatko aina samoja kasveja
vai kaipaatko vaihtelua ja suunnittelet uudet kukat joka kesä?
 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


The post Sääkukka appeared first on Nelkytplusblogit.

Toton kanssa iltasella (Haastattelu)

$
0
0

Tuossa viime vuoden puolella Toto armollisesti hyväksyi minut taas iltasatuseuraksi. Välissä oli pitkä aika, kun minulle vain ilmoitettiin iltasatukuuntelijan olevan nyt keskittyneenä lukemaan itse kirjaa. Oli se sitten Harry Potteria (koko sarja luettu) tai Soturikissoja (ainakin 12 kirjaa ilmeisesti luettu)…

En minä nytkään kyllä itse lue, mutta valitsemme yhdessä äänikirjan, jota kuuntelemme noin puolisen tuntia (melkein) joka ilta. Alla viimeisimmät Toton kommenttien kera.

Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Äiti: “Miksi halusit kuunnella tämän kirjan ?”
Toto: “Siksi koska äitini ehdotti sitä ja se kuulosti kivalta.”

Äiti: “Mikä oli kirjassa parasta ? “
Toto: “Kun ne ottivat ne aseet ja hyökkäsivät valloittamaan Rupikonnan kartanon”
Äiti: “Miksi se oli parasta?”
Toto: ” Koska se oli jännittävä kohta”

Äiti: “Kuka kirjan henkilöhahmoista haluaisit olla ja miksi?”
Toto: “Vesirotta. Koska se tietää paljon asioista ja on viisas sekä kiltti.”

Äitikin tykkäsi kirjasta, vaikka Rupikonna olikin välillä ihan mahdoton…

Sinikka Nopola, Tiina Nopola : Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli, Risto Räppääjä ja Sevillan saituri
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Åiti: “Kummasta tykkäsit enemmän ja miksi ?”
Toto: “Aivan ylivoimaisesti Sevillan saiturista, koska siinä oli varas, salaovia ja semmoista”
Äiti: “Ai niin kuin jännä vai?”
Toto: “Joo!”

Äiti: “Mikä Risto Räppääjissä on parasta ?”
Toto: “Seikkailut – kun ne seikkailee ja semmoista”
Äiti: “Niin, kun aina sattuu…”

Äiti: “Vieläkö kuunnellaan Risto Räppääjiä?”
Toto: “KYLLÄ!!”

Jo Nesbo: Pelastaako tohtori Proktori joulun?
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Äiti: “Miksi halusit lukea tämän kirjan ?”
Toto: “Siksi, kun äitini ehdotti sitä ja olen Tohtori Proktori -fani ja luen niitä kirjoja”

Äiti: “Mikä kirjassa oli parasta ?”
Toto: “Aikamatkustukset ja väärinymmärrykset sekä vampyyrikirahvi, joka heitti poliisin hatun takapihalle “

Toton mielipide : “Tämä kysely tohtori Proktorista oli aika lyhyt…”

Äiti:”No, mitä muuta haluat kertoa tohtori Proktorista?”
Toto:” Minulta puuttuu vain yksi (tohtori Proktori) kirja lukematta”

Äiti:” Kenelle suosittelisit tohtori Proktoreita?”
Toto:”Kaikille, joilla on minunlainen huumori”
Äiti:”Ööhh… ???? Siis millainen?”
Toto: “Semmoinen, että …. öh… se on vähän riehakas… ja kiva – vähän niin kuin Simon’s Cat!”
Äiti: “Ai jaa…”

Että silleen – nyt pitää sitten valita seuraava äänikirja. 

The post Toton kanssa iltasella (Haastattelu) appeared first on Nelkytplusblogit.

Makuuhuoneen pöytälamppujen tarina

$
0
0

Rakastan sisustamista ja ennen kaikkea pidän tavaroista, joilla on tarina kerrottavanaan. Esittelin täällä blogissa lokakuun loppupuolella makuuhuoneen uuden ilmeen, joka oli tehty Poster Storen julistetauluilla. Kuvissa vilahtelivat myös upouudet pöytävalaisimiset. Olin niin tohkeissani piristävistä julistetauluista, että valonlähteiden esittely jäi. Olen nyt saanut muutamia kyselyitä liittyen näihin “mystisiin lamppuihin” joten ajattelin kertoa nyt tarinan pöytävalaisimien takaa.

Pöytävalaisimien tarina sai alkunsa kesälomallani heinäkuussa. Olimme päiväristeilyllä ystäväni kanssa ja otettuamme haltuun muutamia viikkoja aiemmin avatun Fotografiskan jäimme kiertelemään vielä Telliskiven alueelle. Halusin nimittäin ehdottomasti piipahtaa jo vuonna 2015 löytämässäni Homeart sisustusliikkeessä (osoite Telliskivi 60 A).

Ensi viisiitistäni kirjoitin blogiin ja muistan, että se oli todella luettu postaus aikoinaan. Jo silloin olen valokuvannut lukuisia liikkeessä myynnissä olevia erilaisia ja kiinnostavia valaisimia. Näihin aikoihin liikkeessä oli vielä “antiikkinurkkaus”, jossa myytiin aidosti vanhoja esineitä. Minun matkaan sieltä on tarttunut mm. hopeoitu avattava munanmuotoinen rasia ja simpukanmuotoinen hopeinen tarjoilukulho, joka näkyy muuten postauksen viimeisessä kuvassa.

Huomasin hopeanväriset ja “vanhanmalliset” pöytävalaisimet “kuin vähän unohtuneena” valkoisella pöydällä. Katselin ja kääntelin niitä. Oikeastaan jo silloin näin ne omassa makuuhuoneessani. Mutta järkeni sanoi “Et kai nyt oikeasti aio raahata noita lamppuja mukanasi helteisessä Tallinnassa koko päivää?” Ja tiedättekö, että niin kovaa tuo tylsä ääni puhui pääni sisällä, että jätin lamput kauppaan. En kertonut asiasta ystävällenikään koska päätös oli jo tehty.

Kesä kuului eteenpäin, lomakin jo loppui ja mutta valaisimet kummittelivat edelleen päässäni. Sain elokuun loppupuolella kutsun kaksipäiväiselle pressimatkalle Tallinnaan mutta työkiireiden takia minun oli mahdollista osallistua vain ensimmäisen päivän osuuteen. Tästä voit kurkistaa idylliseen Mon Repos -ravintolaan, jonka herkullista tarjontaa pääsin maistelemaan. Aikaa piipahtaa Telliskivessä ei todellakaan ollut ennen laivarantaan kiiruhtamista.

Mutta asioilla on tapana järjestyä ja seuraavana päivänä kohtalon sormi puuttui peliin. Osa pr-matkalaisista oli jäänyt Tallinnaan ja Mari Kahvakuula kainalossa -blogista viestitteli jossain vaiheessa, että osa ryhmästä oli menossa seuraavaksi piipahtamaan Homeartiin. Hetken mielijohteesta pyysin Maria kurkistamaan olisiko mahdollisesti liikkeessä vielä “kivoja pöytävalaisimia”? Ja hetken kuluttua messengeriin kilahti tämä kuva.

Spontaanina ihmisenä minä ehdotin Marille mitä hän tuumii jos ostaisi nämä valaisimet minulle? Koska ryhmän kierros läheni jo loppuaan ja siirtyminen laivarantaa olisi kohta jo käsillä hän ilmoitti ottavansa valaisimet mukaansa. Olin ihan onnesta soikeana!!! Minun valaisimeni kotiutuivat siis vielä kuluvan päivän iltana. Sovimme, että noudan Marin autollani terminaalista ja heitän hänet totta kai laukkuineen kotiin. Rahat maksoin vielä samana iltana hänelle tililleen. Valaisimien hinta oli 69€ kappale, joka minusta oli erittäin kohtuullinen näin tyylikkäistä lampuista.

Nyt minulla on sitten makuuhuoneen yöpöydillä aivan ihanat Homeartista ostetut valaisimet, joihin liittyy vielä tarina. Myös makuuhuoneen pyöreään metallivalaisimeen ja sen hankkimiseen kuuluu aika hauska tarina, jonka voit lukea tästä. Tätä postausta tehdessäni silmäni osui eteisen kattovalaisimeen, jonka takana on myös todella hullunkurinen tarina. Joka kerta kun katson lamppuun muistan myös DIY-projektini….

Mitä pidätte pöytävalaisimistani? Hitti vai huti?
Löytyykö sinun kotoasi tavaroita, joiden tarina vie mukanaan? 
SUURKIITOS VIELÄ MARILLE ♥ 

The post Makuuhuoneen pöytälamppujen tarina appeared first on Nelkytplusblogit.

Vaihtoehto kukkakimpuille

$
0
0

Täytyy myöntää, että minulla on jonkin asteinen pakkomielle tuoreisiin kukkiin. Ahdistus alkaa heti, jos pöydillä, siis kotona, mökillä tai Espanjassa,  ei ole yhtään kukkakimppua. Ja toisaalta, jos kukkakimppu näyttää hieman nuupahtaneelta, on sekin yhtä ahdistavaa.

Kesällä asiaa toki helpottaa luonnon omat kukat. Mutta talvi onkin toinen asia. En ole koskaan uskaltanut laskea, kuinka paljon rahaa kukkakimppuihin mahdan vuodessa kuluttaa.

Nyt olen hieman yrittänyt rauhoittaa tilannetta ja näihin vieroitusoireisiin käy mainiosti vihreät kasvit. Esimerkiksi oma suosikkini käpypalmu näyttää mielestäni kivalle pöydällä. Käpypalmua en tosin ole saanut koskaan montaa kuukautta pysymään elossa. Mutta toisaalta sekin tulee edullisemmanksi, kun jokaviikkoinen tuorekukkakimppu tai kaksi. Toinen suosikkini on pieni sirovuoripalmu.

Ja kyllä, näiden lisäksi keittiöstä siis löytyy myös se kukkakimppu. Tulppaaneja tietysti, koska nyt täytyy ottaa kaikki ilo irti ihanasta tulppaanikaudesta.

Löytyykö muita kukkahulluja, jotka eivät voi elää ilman tuoretta kukkakimppua pöydällä?

The post Vaihtoehto kukkakimpuille appeared first on Nelkytplusblogit.

Pistäytyminen Guinea-Bissaussa

Rintamamiestalon kuulumisia ♥

$
0
0

Viime viikolla hain Tammikuun ekan kukkakimpun kukkakaupasta ♥ Vitsit miten ne piristää mieltä ja kotia varsinkin näin synkkänä ja pimeänä aikana!
Kukilla saa myös helposti väriä vaaleaan kotiin.
Erikoisen isot juuri saapuneet leinikit ja samaan sävyyn olevat vahakukat hurmasi minut täysin. Valkoinen harsokukka on aina suloinen ♥

Tämä Tammikuu on taas koitellut voimia. En saa lähdettyä ulos, koko ajan on vähän varpaan ja nenän päästä kylmä vaikka ei ole ollut kovia pakkasiakaan! Yleensä ollaan porukalla perheen kanssa käyty Tammikuussa jossain minireissulla kylpylässä tai vietetty meidän vanhempien talvilomaa, mutta ne suunnitelmat menee nyt Helmikuun puolelle!
Kivasti on kuitenkin kalenteri alkanut täyttymään kaikenmoisista touhuista ja sopivasti tuli myös pieni keittiö remontti tähän kaamoksen taltuttajaksi.

Tämän päivän plus asteet mittarissa kera auringonpaisteen sai kevään ikävän roihahtamaan liekkeihin ja nuuskuttelin ilmaa ulkona villatakissa ja unelmoin valoisista päivistä ♥ Kaikesta pienestäkin on otettava ilo irti!

Viime viikonloppuna heräsin yhtenä aamuna jännään tunteeseen. Semmoiseen mikä kestää vaan pienen hetken, mutta voimakkuudellaan yllättää, saa silmäkulmaan onnen kyynelistä pienen puron. Semmoinen tunne minkä takia jaksaa niitä harmaampia päiviä elämässä ♥

Siinä silmäillessä vanhan pystyuunin kylkeä, puunhalkoja korissa ja kuunnellessa miehen tasaista hengitystä vieressä mietin että minkälaisia ihmisiä tässä ihanan tunnelmallisessa talossa on ennen mahtanut asua. Onko talossa oltu onnellisia, yksinäisiä, toimeliaita. Onko asunut lapsia ja nukuttu joskus vieri vieressä siskonpedissä. Onko vuodatettu paljon kyyneleitä, onnestako vai surusta.. Tähän 70-vuotiaaseen taloon mahtuu paljon tarinoita sisään ♥

Ja kuinka onnekas saan olla että olen osa tämän talon historiaa. Vaikka tulevaisuudessa mihin veisi joskus tie, tiedän että tämä talo on aina sydämessä mukana ♥
Rintamamiestalo tuntui joskus saavuttamattomalta unelmalta ja nyt toive on täyttynyt, eikä ole tarvetta ainakaan tällä hetkellä uusille talo unelmille ♥ Onni on tässä ♥

 Vajaa vuosi sitten kun muutettiin tähän taloon, tehtiin keittiössä pientä muutos remonttia, niin että saatiin enemmän oman näköistä! Moni neuvoi odottamaan ja asumaan ensin että tarpeet ja muutokset tulisi selvemmiksi ajan myötä. Ja näin tehtiinkin.

Tuli nopeasti selväksi että pakastin on ihan ehdoton olla keittiössä eikä kellarissa, mutta paikkaa sille ei ollut, muka…  Kunnes tarvittiin yksi sisustushullu nainen, influenssa ja tylsistyminen kun aloin tähän asiaan kunnolla syventymään. Illalla keittiön hämärässä se idea sitten syttyi. Keittiön nurkassa oli vanha siivouskomero ja ihan täydellinen paikka meidän tulevalle pakastimelle.
Sitten tarvittiinkin jo melko nopeasti sähkömies asentamaan pistorasia pakastimelle, yksi ahkera aviomies purkamaan kaapin ja tekemään uudelle pakastimelle tilaa 🙂
Silloin kun hyvä idea on valmis, ei mietitä vaan toimitaan!

Valkoista pakastinta lähdettiin ostamaan, kaupat tuli teräksisestä ja valinta osui aivan nappiin. Teräs toi kivasti ryhtiä keittiön nurkkaan ja jotenkin suurensi sen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Vielä puuttuu pakastimen ympäriltä listat, mutta onhan se nyt vaan niin ihana, kiva ja kätevä!!!

Samalla tilattiin keittiöön erittäin kaivatut vetolaatikostot vanhojen kaappien tilalle ja näin ollen tuli kaikki keittiön kaapit siivottua ja mietittyä vihdoin mausteille purkit. Sopivien maustepurkkien löytymisen ongelma oli siinä, että halusin ne esille, Riviera Maisonin kolmikerrostarjottimelle kätevästi lieden viereen, mutta en halunnut läpinäkyviä, en lasisia, enkä liian isoja!! 🙂
Siinäpä niitä vuoden päivät etsittiin kunnes mies bongasi kauppareissulta Prismasta ihan täydelliset ♥ Dymolla naputtelin nimet kylkeen ja voi että kuinka ruuan laitto voi olla taas asteen mukavampaa ja helpompaa 🙂

Vähän vihreää täytyi myös saada, koska se tuo astetta keväisemmän fiiliksen keittiöön ♥

Vajaa kolme vuotta sitten teetetty seinätarrakin löysi viimein paikkansa ja tuntuu että keittiössä olisi tehty isompikin remontti. Alkukuusta myin keittiön ison ruokapöydän ja tilalla on pieni 4 hengen pöytä, joka tuo kaivatusti keittiöön lisätilaa. Enemmän kuvia koko muutoksesta sitten kun nurkassa odottavat lattiamaalit pääsee käyttöön! Se onkin sitten ihan oma tarinansa 🙂

Tässä siis vanhat keittiön alakaapit. Kauniit, mutta hyvin epäkäytännölliset, aina sai ryömiä lattialla halutessaan kaapeista jotain ja puolet astioista hukkui kaapin perälle. Kaipasin niin entisen vuokra asunnon keittiön vetolaatikoita ja oltiin vaihtoa pähkäilty jo muutosta asti, mutta aikansa kaikella! Ja nyt se aika sitten tuli!

Kuinka hyvin nuo vetolaatikot mahduttaa tavaraa sisäänsä, kuinka helpot ja kätevät. Onneksi oltiin ostettu keittiön kahvoja viime keväänä yli silloisen tarpeen ja nyt nekin löytyi jo valmiina!
Eilen leivoin “uudessa” keittiössä ekan kerran ja tänään tein oikein mielelläni ruokaa.
Kyllä toimiva keittiö saa motivaation ihan toiseen moodiin ♥

Oikein mukavaa viikon jatkoa, palataan taas ♥

The post Rintamamiestalon kuulumisia ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.


Meidän koti hetken aikaa

$
0
0
Esittelin teille viime viikolla asuntomme ympäristöä,
nyt näytän millainen on meidän koti hetken aikaa. 
Taloyhtiö on aika suuri ja asuntomme sijaitsee rivitalokompleksin toisella laidalla.
Se onkin tosi kiva juttu, sillä asuntomme edessä on nurmikkoa ja puita.
Taloyhtiöön kuuluu myös kiva appelsiiniaukio, jossa on suihkulähde.
Myös kaksi uima-allasta on käytössä.
Tosin nyt ilmat ovat olleet niin “kylmät”, 
ettemme ole edes harkinneet uimaan menoa. 
Asuntomme on pieni ja kompakti.
Yläkerrassa on 2 makuuhuonetta ja kylpyhuone
ja alakerrassa on tupakeittiö ja pieni vessa. 
Asunnon koko on ollut juuri sopiva. 
Meillä on melkein koko ajan ollut omia perheenjäseniä tai ystäviä vieraina,
joten kaksi makuuhuonetta on ollut tarpeen.
 käpypalmu
Cycas revoluta
ソテツ

Haluatteko nähdä pienen etupihan?
Portti ja aita tuovat suojaa etupihalle. 
Aurinko paistaa etupihalle vasta iltapäivästä,
mikä on varmasti kesällä tosi hyvä juttu.
Piha on katettu kivetyksellä ja olemme jopa välillä imuroineet sen. 
Eli sukkasillaan voi tulla kahvittelemaan, jos haluaa. 
Pieneen istutusaltaaseen on istutettu muun muassa kolibrikukka, kiinanruusu ja rahapuu. 
Haaveilen pääsystä kunnon puutarhalle, että saisin muutaman kukan ruukkuihin.
Olen myös sen verran ollut puutarhan puutteessa, 
että olen kitkenyt tuosta istutusaltaasta jopa kolme rikkaruohoa.
Löysin kaapista myös sekatöörit, 
joilla olen leikannut pari kuivaa oksaa noista pensaista.
Arvatkaa vaan, 
kuinka monta kertaa olen miettinyt, millaisen ruukkutarhan tähän perustaisin, 
jos asunto olisi oma ja asuisin täällä pidemmän aikaa?
Näistä tekemistäni hommista en meinaa kuitenkaan saada 
oikein puutarhakaipuutani tyydytetyksi.
On aika vaikeea nähdä ihania puutarhajuttuja, 
kun ei voi itse tehdä oikein mitään puutarhaan liittyvää. 
Kerroinkin golffia harrastavalle miehelleni vertauskuvallisesti,
että ajattele, jos hänkin tulisi tänne vain katsomaan, kun muut pelaa golffia.
Kyllähän sitä pitää itse päästä myös pelaamaan. 
Muiden ihailu ei riitä, vaikka näkisi miten hienoja lyöntejä. 
Mies ymmärsi yskän ja lupasi lähteä kanssani puutarhoille heti ensi tilassa.
Kyllähän minä edes muutaman kukkapurkin 
ja ehkä myös muutaman yrtin tarvitsen.
Olen miettinyt täällä myös meidän kesän lyhyyttä
ja kuinka paljon me suomalaiset satsaamme muutamaan kuukauteen.
Olemme täällä hieman vähemmän aikaa kuin Suomen kesän verran,
mutta voin kai minäkin hyvällä omalla tunnolla ostaa kasveja tännekin….
Nämä ovat näitä blondin perusteluja itselleen.
Pienellä etupihallamme kasvaa myös minulle tuntematon puu,
joka kuvastaa hyvin täkäläisiä leikkaustapoja, joista kerroin aikaisemmin.
Oliivipuu / Öljypuu
Olea europaea
Olive
オリーブ

Talon edustalla kasvaa suuria oliivipuita, 
mutta löytyy täältä omalta pihaltakin yksi ruukusta.
oleanteri
Nerium oleander
Oleander
キョウチクトウ
Olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä tähän väliaikaiseen kotiimme.
Asunto oli juuri sellainen kuin kuvista ymmärsimme,
jopa hieman kivempikin.
Kerron myöhemmin vielä vuokrauksesta ja 
 muista asumiseen liittyvistä asioista,
jos teitä kiinnostaa.
Mukavaa päivää ja aurinkoista mieltä teille Ihanat!
 


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



The post Meidän koti hetken aikaa appeared first on Nelkytplusblogit.

Virkattu kori ja mietteitä

$
0
0
Muistatteko tämän vahinkotavarakeskuksesta ostamani trikookuteen.
Kerrankin inspiraatio iski heti ja pitkästä aikaa virkkasin korin.
Kori on sen verran iso, että käytin siihen koko kuteen.

Tästä tuli kyllä todella söpö.
Oli kiva virkata jotain isompaa pitkästä aikaa.
Viimeksihän innostin virkkaamaan tossuja 🙂
Jotenkin korista tulee siskoni mieleen, joten taidanpa tähän keräillä hänelle lahjoja synttäreitä varten.

Virkatessa ehtii pohdiskella vaikka mitä.
Nyt olen pohdiskella sitä, että miten saisin kirjoittamani satukirjan julkaistua ja miten sen kuvittaisin?
Olen lähettänyt kirjaa vasta isoille (siis suurimmille) kustantajille, joista on tullut EI vastauksia.
Minäpä en lannistu, koska minusta satu on todella hyvä.
Olen testannut sadun lukemista hoitolapsille ja isommat lapset tykkäsivät siitä kovasti (tämä on päälle 3 vuotiaille tarkoitettu satu).
Siskoni luki sadun lapsilleen ja hekin siitä pitivät, joten näiden lasten mielipiteiden vuoksi en aio luovuttaa.
Lapsille ei siis kerrottu, että minä olen sen kirjoittanut, muutenhan kysely olisi ollut epäreilu 😀
Itselläni ei taida rahat riittää kustantaa kirjaa, mutta jos ei muuta keinoa ole, niin sen sitten teen.

Tällainen virkkaus ja mietiskely tällä kertaa!
Mikä sinua mietityttää?

Kivaa keskiviikkoa teille kaikille <3

The post Virkattu kori ja mietteitä appeared first on Nelkytplusblogit.

(Luku)päiväkirja – teknisiä vaikeuksia ja jäkälän mutustelua

$
0
0

Maanantai 20.1.2020

Nyt ottaa päähän, lujasti. Luin juuri  pari HelMet Overdrive-kirjastosta lainaamaani kirjaa. Nyt yritin lainata jatkoa Charlaine Harrisin Midnight Crossroad-sarjaan ja arvatkaapa mitä ? Adobe Editions lopetti yhteistyön Kobo-lukijani kanssa enkä saa kirjoja enää luettua Kobolla. Edellisen Koboni kanssa en vastaavaa ongelmaa saanut koskaan korjattua. Harmittaa vietävästi.

Tämä on näitä tekniikan haasteita. Täytyy sanoa, että yleisesti ottaen Kobo on toiminut todella hyvin, mutta jostain syystä Adobe -tunnuksilla on välillä vaikeuksia. Tiedä sitten, mistä johtuu tai missä on vika.

Tällainen “mulle kirja just nyt kiitos”-tyypille tämä on lievästi sanottuna turhauttavaa. Tykkään lukea sarjat kerralla (ainakin jo ilmestyneet osat) ja teknisiin ongelmiin minulla ei riitä kärsivällisyys nykyään yhtään. Varsinkaan tällaiseen, jota en edes aiemmin onnistunut ratkaisemaan.

Voihan p…

Viikon kuriositeetti: työlounaalla maistettu JÄKÄLÄ

Keskiviikko 22.1.2020

Taisin maanantaina tuohduksissani unohtaa kokonaan mainita, että olen minä lukenutkin. Itse asiassa yllättävän montaa kirjaa.

Aloitin iltalukemisekseni Kati Tervon Punainen pata – Kokkaamisen ja syömisen ihanuudesta. Nimi kertoo vallan mainiosti sisällön. Minusta ne eivät ole novelleja, eivätkä esseitä, eivätkä oikein pakinoitakaan. Ihan hauskoja. Sopivan kevyttä nukahtamisen tueksi.

Lisäksi olen edennyt Confessions of a Bookseller -äänikirjassa ja erehdyinpä jopa aloittamaan uuden äänikirjan eli Millenium-sarjan viimeisimmän David Lagercrantzin Tyttö, joka eli kahdesti. Vähän takkuillen on lähtenyt tuon kuuntelu kuitenkin liikkeelle. En taida olla tarpeeksi metrossa… Tuntuu nimittäin siltä, että se sopii jostain syystä nimenomaan metromatkan viihdykkeeksi. Kummallisia aivojen kommervenkkejä.

Tekniset ongelmat eivät kai ole kadonneet minnenkään. En vain ole enää edes kokeillut. Luen muuta nyt ainakin vähän aikaa. Eivät taida luettavat kirjat ihan heti loppua, vaikka en kirjastosta hetkee lataisikaan.

Eivät lopu, vaikka koitankin vierottaa itseni Elisa Kirjan aleklikkailusta. Se alkoi käydä vähän kalliiksi ja kuunneltavien äänikirjojen lista venyä jo puhelimen muistia suuremmaksi, ekirjoista puhumattakaan. Jos yrittäisi saada 10 luettua ennen kuin edes vilkaisee seuraavaa aleviestiä?

Noin muuten on arki taas tosissaan alkanut. Töitä, huushollia ja vähän kirjoja. Siinä se. Jotain piristystä pitänee keksiä ennen kuin taas ihan väsähtää. Ehdotuksia ?

Tänään teen etäpäivän. Työkone ruksuttaa vieressä ohjelmistopäivitystä, joten pidin tämän kirjoitustauon. Vähän taidan mennä jossain kohtaa myös ulos – maassa on jotain valkoista. Silmiä siristämällä ja kauas kohdentamalla voisi kuvitella jotain talven tapaista.

The post (Luku)päiväkirja – teknisiä vaikeuksia ja jäkälän mutustelua appeared first on Nelkytplusblogit.

Matkailun aakkoset

$
0
0

Matkailun aakkoset postauksen muistelen nähneeni viimeksi Marjon Matkassa-blogissa. Miltei joka kirjaimelle minultakin löytyy muisto, monelle aakkoselle jopa useampi. Vaikken matkamessuilla tänä vuonan käynytkään, toivat tuttujen messukatsauksen monia matkamuistoja mieleen.

Rypäleet, pinot noir

ALSACE

Alsacessa ja Saksan viiniteillä matkasimme kolme vuotta sitten. Matkaa taitettiin Frankfurtista vuokratulla Audi A3-avoautolla, jonka vuokra oli vain muutamia euroja enemmän päivässä kuin esim. farkku-Golfin. Hiukset hulmuten oli mukava ajella Alsacen auringon alla.

berliini, matkailu

berliini, matkailu

BERLIINI

Berliinissä olimme vastikään kolmatta kertaa. Silti tuntuu, että olen nähnyt valtavasta miljoonakaupungista vain raapaisun, enkä todellakaan voi sanoa “ottaneeni kaupunkia haltuun”.  Mietimmekin kuinka joskus Berliiniin viisi matkata pariksi viikoksi, ja kierrellä kaikessa rauhassa.

CHANGI AIRPORT

Keväisellä Singaporen-matkalla lähdettiin kentälle hyvissä ajoin, jotta ehdimme tutustua Changin kenttään sekä juuri avattuun Jewel-ostoskeskukseen ja etenkin sen keskellä olevaan Forest Valley -puistoon jossa on 40 m korkea HSBC Rain Vortex –vesiputoukseen. Vesiputousta voi katsoa ihan läheltä sillalta viidennestä kerroksesta (8 SGD), mutta muista kerroksista sitä voi ihailla aivan ilmaiseksi. Suurin osa Jewelin liikkeistä on auki 10-22, mutta vesiputous kohisee läpivuorokauden. Valoshow on iltaisin tunnin välein.

Thaimaasta palatessamme meillä oli välilasku Singaporessa, aikaa jäi taas ihailla vesiputousta. 

german wine road, deidesheim restaurant

DEIDESHEIM

Alussa manitulla viinitiematkalla yövyimme myös Deideshemin viinkylässä Saksassa. Etenkin illallinen Bistro 1798-ravintolassa jäi mieleen hyvästä palvelustaan ja erinomaisesta ruoastaan.

Tallinna

EESTI

Eesti/Viro… rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ensi kertaa eteläiseen naapurimaahan matkasin jo 90-luvun alkupuolella. Vuosikymmenien saatossa olen matkannut lahden yli vähintään toistasataa kertaa edestakaisin, ehkä enemmänkin, niin työ- kuin huvimatkoillakin. Tallinna on tietysti tutuin, mutta muuallakin on tullut käytyä.

FISKARS

Fiskarsilla olen käynyt kaikkina vuodenaikoina, eniten kesällä varsinkin antiikkimarkkinoiden aikaan kun luonto on vehreimmillään.

gösta, mänttä, serlachius museot

GÖSTA

Parin vuoden takaisella Mäntän taideretkellä Marjon kanssa lounastimme Serlachius-museon yhteydessä toimivassa ravintola Göstassa. Klassikkoruoka-annoksissa mentiin hieman mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta upeasti toteutetut kesäkeitto ja tilliliha olivat loistavia!

löyly helsinki, merenrantaravintola

HELSINKI

Helsinki on rakas kotikaupunki, jonka kauneus korostuu huolettoman helteisiä kesäisinä päivinä ja aurinkoisilla pakkassäillä. Kauniina kesäpäivinä on kiva heittäytyä turistimoodiin omassa kotikaupungissa ja kierrellä tuttuja ja tuntemattomia kulmia.

KALLIO

Helsingin Kallioon teemme kotiseuturetken kerran, pari vuodessa. Ajamme metrolla kotikulmilta, kiertelemme ja käymme katsastamassa vanhan ajan kivijalkaliikkeen Selma Palmun ikkunan, kahvittelemme ja syömme hyvin.

Lontoo

LONTOO

L on Lontoo, jossa olin viimeksi keväällä. Lahden lisäksi L voisi tietysti olla myös kotoisa Lahti, jossa kävin aikoinani paljon työmatkoilla, joskus jopa pari kertaa viikossa. Lahden-työmatkojen loputtua en ole tainnut kaupungissa käydäkään.

Malaga, matkailu, aurinkorannikko

MALAGA

Malagassa olin vuosi sitten loka-marraskuun vaihteessa pitkän viikonlopun Siipan ollessa kaupungin liepeillä yhdeksän viikon työmatkalla. Emme ole 17 vuoden aikana aiemmin olleet niin pitkään erossa

NEW YORK

New Yorkilla on aina paikka sydämessäni siitä lähtien kun vietin NYCin liepeillä vuoden, siellä kävimme myös mieheni kanssa aivan ensimmäisellä yhteisellä matkalla.

 dotombori, osaka

OSAKA

Japanin ruokapääkaupungissa Osakassa vierailimme toissa vuonna. Japanin-lennot ovat ainakin kesällä melko kalliit, mutta jos lentää yhteen Japanin kaupunkiin ja palaa toisesta (ainakin Lennettäessä Osakaan ja palattaessa Tokiosta), ei eroa hintaan tule kuin pari kymppiä, joka on vähemmän kuin junamatka kaupunkien välillä maksaa.

Osaka on värikäs metropoli, jossa on helppo matkata niin jalkasin kuin julkisillakin.

Pantheon Pariisi, auringonnousu, kaupunkiloma

PARIISI

P on tietysti Pariisi ihan siksikin, että olen siellä ollut 50 kertaa.

RIO GRANDE

Olen parikymppisenä uinut Rio Granden yli Yhdysvalloista Meksikoon ja takaisin. Kuulostaa katteetomalta klikkiotsikolta, mutta olen tosiaan uinut Rio Granden poikki.


Aamu, marraskuu, kuura
SAMMATTI

Sammatin mökillä vietin lapsuuden kesiä. Sammatti on tullut uudestaan läheiseksi aikuisena, Siipan vanhemmat kun asuvat siellä, vain n. seitsemän kilometrin päässä nykyisin veljeni hallussa olevalta kesämökiltä..

kuvausvinkki, lomakuvat

UENO

Uenossa Tokiossa on yksi kaupungin isoista puistoista. Tokio hurmasi vaikken ollut alunperin edes kovin innoissani Japaniin lähtemään. Tokioon on jo palattu toistamiseenkin ja lähtisin kokemaan niin kaupungin zen-fiiliksiä kuin neonvalojen välkettä ihan milloin tahansa uudestaan.

star ferry, hongkong

VICTORIA HARBOUR

Hongkong vastakohtaisine moderneine pilvenpiirtäjineen ja boheemin resuisine paikalliskortteleineen hurmasi niin, että olemme olleet siellä paitsi edestakaisin matkalla Australiaan kymmenen vuotta sitten, myös uudestaan joitain vuosia sitten, kun lentoliput sai 300 eurolla. Star Ferryllä tuli ajelua Hongkongin saarelta Tsim Sha Tsuin puolelle useamman kerran kummallakin kerran. Nyt Hongkongin tilanne on viimeisen vuoden aikana kuumentunut niin, ettei sinne luultavasti ainakaan lähiaikoina suunniteltua reissua.

WOOLLAHRA

Australian Gold Coastilla kävimme kymmenen vuotta sitten Siipan sukulaisen luona. Matkall vietettiin aikaa myös Sydneyssa, jossa Siippa opiskeli vuoden parikymppisenä. Woollahran vauraan vehreässä kaupunginosassa oli mm. australialaisen ruokagurun Donna Hayn liike.

Turun_seurahuone, hotelli, Turku

Å

Åbossa eli Turussa oltiin viime keväänäm ihanan bloggaajaporukan kanssa tutustumassa upeaan uudistettuna avattuun Turun Seurahuoneeseen. Kerrassaan upea hotelli, jossa on aivan mahtava aamiainen!

Kööpenhamina, katunäkymä

ÖSTERBRO

Tämä Kööpenhaminan kaupunginosa pitäisi kirjoittaa Ø-kirjaimella, mutta laitetaan se nyt Ö-kirjaimen alle. Kööpenhamina on yksi lempikaupungeista, se oli äskettäiselle Berliinin-mtkalle vaihtoehtona. Köpis ei koskaan ole huono idea. Viimeksi olimme siellä kun vein Siipan Kööpenhaminaan syntymäpäivälounaalle kolme vuotta sitten.

Mitkä ovat sinun matkailun aakkosesi, tai mikä on se “rakkain matkailuaakkonen”?

The post Matkailun aakkoset appeared first on Nelkytplusblogit.

3 x BLINIT HELSINGISSÄ TALVELLA 2020

Viewing all 13159 articles
Browse latest View live