Nelkytplusblogit

Kun muuttaa riittävän useasti – ja aloittaa kaiken aina alusta, phuuh – on kirppisharrastuksesta todellista hyötyä. Meidän lähihistoriasta en nimittäin muista, milloin viimeksi oltaisiin ostettu jotain aivan bränikkää.

Kun ennen Kemiönsaareen siirtymistä myytiin Samuilla ehkä sadannen kerran koko maallinen omaisuus, ei meillä käytännössä ollut mitään, millä aloittaa elämä täällä. Ei sänkyjä, ei kattiloita, ei vaatteita (hippimekkoja ja varvastossuja ei lasketa), eikä juuri muutakaan. Oli vain kylmä ja tuntematon tölli peltojen keskellä, joka sekin oli hankittu näkemättä.

Tavaraa on siis jouduttu haalimaan ja pieni omaisuushan siinä olisi mennyt, mikäli hankinnat olisi tehty oikeista kaupoista ja oikeilla hinnoilla. Mutta kun on valmis vähän kiertelemään, eikä tarvitse tuliterää ja merkkikamaa, säästö on oikeasti valtava.

Onneksi meidän perheessä jopa penskat on tottuneita kirppiskävijöitä, säästyy sievoinen summa silläkin suunnalla. Juniori harrastaa kirppiksiä jo ihan bisnesmielessä – ostaa halvalla ja myy kalliimmalla. Se perehtyy brändeihin, metsästää niitä maltilla ja nappaa kun kohdille sattuu. Good boy.

Ja kyllä mekin, jos ollaan reissussa jossain päin Suomea, käväistään aina paikallisissa kirppiksissä, kunhan aikaa vain on.

Kesähuoneen hauska kirppispöytä

Pitkäksi venähtänyt juniori kirppismuodissa

Salon Ekocenter ja Radiokirppis

Toisin kuin meidän lemppari Taalintehtaan Ekocenter, Salon Ekocenter (Hämeentie 35) ei herättänyt ihastuksen huokauksia. Salon centeri on aikalailla peruskierrätyskeskus, jossa ainakin viimeksi käydessäni huonekalut oli huonokuntoisia ja ylihinnoiteltuja verrattuna sisarukseensa Taalintehtaalla, joka on ennen kaikkea ihastuttavan persoonallinen.

Salossa oli siis kierrätyskeskuskamaa huonekaluista astioihin ja matoista muihin kankaisiin, sekä muuta kodin sälää vaatteet mukaan lukien, joita ei tosin paljoa ollut. Meidän mukaan sieltä tarttui ainoastaan kiikarit, jotka sitten kotioloissa osoittautuivat täysin romuiksi.

Salon keskustassa sijaitseva Salon Radiokirppis on lähinnä vaatekirpputori, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Salon Radiokirppis on kovasti kehuttu, ja se riitti syyksi visiitille, vaikka eksyinkin sinne vahingossa etsittyäni jotain aivan muuta. Moniin muihin kirppareihin verrattuna, Radiokirppis on erittäin miellyttävä kivoine myyntilooseineen, joissa tavarat oli helposti räpellettävissä. Ja kahvilakin löytyy nälkäisille.

Hyväkuntoisia vaatteita (myös uusia) löytyi todella paljon, ja itselleni tarttui matkaan yksi ulkoilutakki ja toinen talvitakki, yhteensä 11 euroa. Lisäksi nappasin kainaloon riemunkirjavan ponchon kylminä iltoina lämmittämään, sekä yhden kevyen neuleen. Neljä ostosta ihan vaan itselleni on tosi paljon, yleensä en löydä itselleni mitään. Vahva suositus, mikäli Salossa kuljeskelette. Kirppis löytyy osoitteesta Helsingintie 22 ja se on heinäkuuta lukuunottamatta auki joka päivä. Heinäkuussa sunnuntait on suljettu.

Salon Radiokirppis

Kaarinan Ykköstien kirpputori

Tästä kirpparista tykkään hitosti, enkä vähiten paikkaa pyörittävän mieshenkilön takia. Kaveri on ehkä Turkista kotoisin, mutta ollut kirpparin henkenä jo ainakin muutaman vuoden. Valloittava ja niin huumorintajuinen kaveri, etten koskaan pääse nauramatta paikasta ulos.

Myös tämä Kaarinan Ykköstien kirppis on lähinnä vaate/rompetori, vaikka kirpparin yläkerrassa onkin mukamas jotain huonekaluja myynnissä. Oikeasti yläkerta on lähinnä läjä romua sikin sokin, ja se olisi ehkä parempi vaan siivota kokonaan pois, ellei siihen panostamiseen riitä mielenkiintoa. Suomalaista keramiikkaakin on keräilijöille mukavasti tarjolla.

Kun me silloin reilu kaksi vuotta sitten vuokrattiin merenrantamökki Paraisilta, myytiin ennen Samuille paluuta viimeinenkin ripe Suomen pään omaisuudesta juurikin tällä kirppiksellä. Se on jotenkin niin hauska sattuma, että nyt sitten ostellaan tarpeellista tavaraa juurikin samasta paikasta, jossa viimeksi luovuttiin lopuistakin.

Kiva mesta kahviloineen ja monia löytöjä on täältäkin tehty. Varsinkin meidän juniori tekee paljon halpoja löytöjä täältä, joita eteenpäin myymällä kartuttaa itselleen vähän hömpöttelyrahaa.

Kaarinan ykköstien kirppis on avoinna joka päivä ja löytyy osoitteesta Kuskinkatu 5.

Emalikulho, kirppislöytö sekin

Taalintehtaan ekocenterin hauska tuolipöytä

Kemiönsaaren kirppis (Kimito Loppis)

Pieni mutta pippurinen Kemiönsaaren kirppis oli paikallisellekin (ÖHÖM jotenkin vaikea löytää, sillä oikeastaan mikään rakennuksen ulkopuolella ei viitannut kirppikseen. Ei kylttejä, eikä mitään. Mutta navigaattorilla kun meni ja sitten uskaltautui ovesta sisään, löytyihän se.

Pieneen paikkaan oli kyllä saatu mahtumaan vaikka mitä urheiluvarusteista (niitä oli paljon) huonekaluihin. Vaatetarjonta tässä paikassa oli vaatimaton, mutta astioita, emännänkaappeja, räsymattoja, matonkuteita ja muuta maan ja taivaan väliltä löytyi. Meillekin löytyi rempan alla olevaan pieneen eteiseen sopiva räsymatto ja jouluvaloja meinasin ostaa myös, mutta vaan meinasin. Joudun ehkä käydä hakemassa ne lähipäivinä Pajbölen pimeitä iltoja piristämään.

Kemiön kirppis löytyy osoitteesta Vretantie 39 ja se on auki muina päivinä, paitsi maanantaisin ja sunnuntaisin. Kannattaahan tuollakin käydä, jos meidän naapurustossa pyörii.

Olisiko sulla vinkata meille jotain mainioita kirppareita?

Kemiön kirppiksen julkisivu

Tämän tuolin olisi kyllä voinut ostaa kotiin.

The post Kirppikset Salo, Kaarina ja Kemiönsaari appeared first on Nelkytplusblogit.

Tästä yllätys aiheesta olen kirjoitellut blogissa aiemminkin, mutta uusi muki on toki uusi yllätys. Ankkalinnan Aku Ankan päivittelyin “kääk”, eilen tupsahti postitse disneymukiystävältä näin upea muki keräilykokoelmaan. Kaunotar ja Kulkuri mukia en aiemmin ole omistanut, joten tämä yllärimuki meinasi plumpsauttaa ihastuksesta pyllylleen.

Eikä se, vaan toisen pyyteetön teko. Mukikamun sanoja lainatakseni “Kiva, että ilahduit, sillä se samalla ilahduttaa minua ja on parasta mitä voin saada.” Näihin mukikamun lähetyksiin liittyy päällimmäisenä lähimmäisenrakkaus.

Mehän emme ole koskaan toisiamme edes tavanneet, mutta niin vaan tunnemme sielun yhteyttä ja olemme murheet ja ilot viesteillä jakaneet. Emme myöskään säästele positiivisia adjektiiveja toisiamme kohtaan.

Disneymukikamun kanssa ystävyyteen, vaikkakin virtuaaliseen, kiteytyy kaikki hyvän ystävyyden kulmakivet, pyyteettömyys, aito halu ilahduttaa, kirjoitamme toisillemme kauniisti ja jaamme murheet ja ilot, ei ole asiaa mistä toinen säikähtäisi ja myös vastavuoroisuus.

Eli en koskaan haluaisi jäädä toiselle velkaa, se on olotila, josta en pidä lainkaan. Jos minulle annetaan jotain, haluan antaa jotain kivaa myös takaisin. Vaikka elävässä elämässä, jos toinen on antanut vaikka kivoja juttuja, auttanut vaikka niissä asukuvien ottamisessa tai antanut jonkun vaatteen, minä tarjoan hänelle ensi kerralla vaikka ruoat tai kahvit ja pullat.

Ennen kaikkea mukiystävyyden ytimenä piilee ymmärrys ja hyvä tahto eli juurikin ne hyvän ystävyyden peruspilarit.

Totta kai täältä lähtee kamuselle myöskin ylläriä vaikka ei tuplamukeja ole kainalossa, niin aina voi toista ilahduttaa ihan millä tahansa mukavalla. Tästä syntyikin suorastaan kaihomieli vanhoihin aikoihin ja miten posti kiikutti kirjeitä ja kortteja ja joskus vallan pakettejakin. Miten kivaa aikaa tuo oli ja eikä koskaan Whatsupp viesti tule vastaamaan kirjeen tai kortin asemaa, kun on tätä kirjeiden aikaa elänyt.

Myönnän, en itsekään lähetä kortteja ja kirjeitä enää tänä päivänä, vain muutaman hassun joulukortin, kun joskus niitä tuli läheteltyä kymmenittäin. No tästä innostuneena ajattelin kehottaa, että nakataanko jotain ystävää kortilla, ilahdutetaan ihmisiä. Mutta arvaatteko mitä sitten tuli mieleen?

Kumman hiilijalanjälki on pienempi, Whatsupp viestin vai kortin matkaaminen pisteestä A, pisteeseen B? Ei tullut hyvä mieli tästä nyt sitten. Korttien lähettämisestä olemme luontaisesti kaikki tinkineetkin, pikaisemmat viestit ovat tulleet korttien ja kirjeiden tilalle, kiirettä ja elämän helppoutta tukemaan.

Mutta on ikävä kirjeitä ja kortteja ja paketin saaminen, se vasta mojova ylläripläjäys onkin. Iski kaikessa tässä ilossa sellainen pieni toivottomuuden tunne ja huomaan, että tehtyäni hiilijalanjälkitestin ja saatuani syytöksiä kerskakuluttamisesta, olen alkanut laskemaan tekojani kuin kaloreita.

Näin kai kaikkien tulisi tehdä maapallon hyväksi, mutta en voi sanoa, että tämä on mukava olotila, mutta eipä maapallollakaan ole mukavaa, joten ehkä tämä hiilijalanjäljen pohtiminen on hyvä näin ja ehkä kohta luontainen olotila, eikä tälläinen syyllisyyden sävyttämä raskas taakka.

Joten kyllä nyt kuitenkin heitän toiveen ilmoille, että ihmiset lähettäisivät toisilleen joskus kortin tai kirjeen, sillä tällä voi saada aikaiseksi suuren ilon. Viime vuonna, kun mummini sotaveteraani lottana sai tuntemattomilta joulun alla postikortteja, olin aivan mykistynyt. Kyllä nämä vieraiden kortit mummia ilahdutti, puhumattakaan läheisten kortit sitten.

Vaikka eilen postissa asioineena hieman otin herneen nenään. Kävin eilen tosiaan postissa noutamassa Disney mukin ja samalla postittamassa blogin arvontapalkinnon, johon ostin kuoren ja postimerkin. (Tosin tylsä tarra kuoren päälle laitettiin). Kävi sitten ilmi, että lompakko oli jäänyt toiseen laukkuun ja siinä se postikuori oli tarroineen päivineen naputettuna kassakoneeseen.

Pahoittelin asiaa ja sanoin, että pakko lähteä hakemaan lompakko kotoa. Postineiti, joka ei ole tosin postin palveluksessa vaan kaupan, moneen kertaan sanoi, mitä hän nyt tekee ja mitä, jos joku tulee tähän väliin. Sanoin jo hieman harmistuneena, kun en voi rahaksi muuttua, että kortti on kotona. Siihen vielä tuumi, maksanko sitten käteisellä, mitä hämmästelin, oliko tuo joku epäluottamuslause vai hajanainen umpimähkäinen kysymys. Sanoin, että maksan kortilla, sillä sitten menisi vielä enemmän aikaa ja pitäisi mennä automaatin kautta ja mietin mitä hitsiä se maksutapa hänelle kuuluu, höh.

Siihen hän vielä intti, että miten hän nyt voi jättää tätä asiaa kesken, että mitä jos joku tulee väliin. Sanoin, että varmasti tuleekin, koska en asu lähellä vaan joudun autolla ajamaan kotiin ja takaisin hakemaan sen lompakon. Neuvoin sitten, että mitäs jos ihan tekisit virhekuitin tai minkä lie hylyn kuitista ja niin hän teki ja siihen meni sekunti. Hän ei ollut tyytyväinen minuun, joutui näkemään paljon vaivaa ja pohdintaa ja välillämme oli ilmoilla keskinäistä vääntöä. Kun loppupeleissä siihen virhekuitin tekemiseen meni sekunti, niin miksi piti asiakkaan kohdalla inttää ja inttää, etenkin kun olen käynyt tuossa paikassa vuosia ja hän on ollut siellä töissä vuosia.

Ehkä hänellä oli vain paha päivä ja oli halu inttää. Sanoin hänelle sitten, että hei virheitä sattuu kaikille, olisin kaivannut hieman ymmärrystä. Hiljaisuuden vallitessa sitten hoidimme tuon jälkitoiminnon eli maksamissession, kun olin noutanut lompuukin kotoa. Ehkä siinä tilanteessa oli molemmilla kiusallinen häpeä. Minulla, kun olin aiheuttanut hänelle päänvaivaa ja vaivaa ylipäänsä ja onhan se jo kiusallisuuden sävyttämä hetki, kun huomaa lompakkonsa jääneen kotiin ja tavarat on jo lyöty kassaan.

Siihen hetkeen kaipaa helpotusta, kenties sanoja, ei haittaa, tehdään virhekuitti ja kaikki järjestyy, kuten järjestyikin. Ehkä kassaneiti oli hiljaa juuri siksi, että miksi hän teki koko asiasta niin ison numeron, miksi piti asiakasta nolossa tilanteessa vielä kyykyttää muiden asiakkaiden kuullen ja tehdä tilanteesta mahdottoman vaikea, kun loppupeleissä se virhekuitin teko oli todella vikkelä ja vaivaton teko ja kuuluu myös hänen työnkuvaan.

En sitten vaan tykkää marttyyriydestä, tilanteiden hankaloittamisesta ja siitä, ettei ymmärretä, että jos lompakko jää kotiin tai muu vastaava, se ei ole maailmanloppu ja se on itse henkilölle jo kiusallinen tilanne, eikä “lyötyä pidä silloin lyödä” vaan ottaa aseeksi sydämellisyys ja se asiakaspalvelu.

Tyttärelle oli halloween pirskeet, mutta koska teinejä ei saa kuvata, niin tässä meidän Samppaliini ja mukissa selvästi Samu hirviötä pelkäävät muumit eli meidän halloween kuva.

Miten siellä, milloin olet yllättänyt läheistä tai sinut on yllätetty. Milloin olet lähettänyt kirjeen tai kortin? Vietättekö tai vietittekö halloweenia? Kokemuksia asiakaspalvelukohtaamisista?

Tämän hajanaisen tekstin ja kuvien kera, iloista viikonloppua ja muistetaan se lähimmäisenrakkaus. Tuon oman postissa käynnin kokemuksen myötä, aina on mahdollista valita ystävällinen tie tai olla toki mahdollisimman hankala ja kummastakohan toimintamallista tulee itselle se paras fiilis, niinpä niin.

The post Yllätys ja hankalaa vääntöä appeared first on Nelkytplusblogit.

Kaupallinen yhteistyö: Malviala Oy / Tasangon Herkut Kaupallinen yhteistyö: Malviala Oy / Tasangon Herkut Tasangon Herkkujen rapeat kaneliässät ja kanelisydämet ovat kahvipöydän ikiklassikoita.

The post Omena-kanelikeksimousse appeared first on Nelkytplusblogit.

Kaupallinen yhteistyö Holiday Club Resorts Oy:n kanssa. Lopussa on kylpylälippujen arvontaohjeet.

Tässä meidän Kuusamon Tropiikki kokemuksia vajaan vuorokauden ajalta. Teimme pikavisiitin Kuusamon Tropiikkiin ajaessamme Pyhätunturilta Helsinkiin syyskuun ruskalomalta. Lähdimme aamupäivällä ajelemaan kohti Kuusamoa. Etenkin lapset odottivat Kuusamon Tropiikin kokemuksia innoissaan. Matkalla näimme useita poroja tiellä. Olivat varmaankin matkalla Korvatunturille.

Kuusamo on Suomen kaunein kunta

Syyskuussa Ilta-Sanomissa uutisoitiin, että laajan lukijakyselyn perusteella Kuusamo on Suomen kaunein kunta. Vastauksien perusteluissa kerrottiin esimerkiksi seuraavaa “Vapaina virtaavat vedet, tykkypuiset vaarat, avara kirkonkylä sekä ystävälliset ja avuliaat asukkaat.” Tällä pikavisiitillä näimme vain vilauksen Kuusamon kauneudesta, mutta Petäjälammen usvainen maisema aamun sarastaessa oli vaikuttava.

Kuusamossa on neljä kaupungin ylläpitämää uimarantaa.

Kuusamon Tropiikki kokemuksia lasten kanssa

Perhematkailuun Holiday Club Kuusamon Tropiikki on mainio paikka ympäri vuoden. Kylpylähotellin tuntumassa sijaitsee Ruka, yksi Suomen suosituimmista hiihtokeskuksista lukuisine harraste mahdollisuuksineen. Kylpylöinnin ohessa lapset olivat innoissaan Angry Birds Activity Parkista, joka sijaitsi kivasti samassa hotellirakennuksessa aivan O´Learys ravintolan vieressä.

angry birds acitivity park kuusamon tropiikki

Mikä Kuusamon Tropiikissa toimi lasten kanssa

Sisäleikkipaikka ja Angry Birds Activity Park.
Aamiaisravintolasta on kiva näkymä kylpylään.
Kylpylä on kompakti.
Pulkkamäki ja upeat talviset luontoelämykset.
Kesällä uimaranta ja kaunista metsäistä miljöötä.

Minkälainen majoitus sopii lapsiperheelle?

Yövyimme yhden yön hotellin puolella, mutta parempi vaihtoehto viisihenkiselle perheelle on ehdottomasti loma-asunto. Niissä on runsaasti tilaa, oma sauna, täysin varusteltu keittiö ja pyykinpesukone on kätevä pidemmillä lomilla.

Holiday Club Kuusamon Tropiikin kylpylärakennuksessa on 55 lomahuoneistoa. Niistä on kiva mennä kylpytakissa suoraan kylpylään ja hyvinvointiosaston hoitoihin. Omaa rauhaa arvostava nauttii Petäjälammen rannalla sijaitsevista Holiday Club Kuusamon Tropiikin -loma-asunnoista, jotka sijaitsevat kävelymatkan päässä kylpylärakennuksesta. Me haluamme seuraavalla kerralla ehdottomasti majoittua näihin loma-asuntoihin lammen rannalle.

holiday club kuusamon tropiikki kokemuksia

Holiday Club Kuusamon Tropiikki kokemuksia ruoasta

Lapset ovat tykästyneet O´Learys ravintolan tarjontaan. Ruokailimme siellä lounaalla sekä illallisella. Aamiaisravintolan näkymät kylpylän puolelle ovat kivat. Ravintolassa oli myös leluja pienille, mikä helpotti vanhempien syömistä huomattavasti.

Lampitropiikin Stress Free Area® huoneistot

Kysyin eräältä Holiday Clubin työntekijältä mikä on hänestä kaikista kivoin loma-asunto, jossa hän on vieraillut. Hän mainitsi Lampitropiikin paritalohuoneistot, jotka on rakennettu ja sisustettu Stress Free Area® -hyvinvointikonseptin mukaisesti. Konseptin takana on konseptisuunnittelija Margit Sjöroos. Asunnoissa on pyritty vähentämään negatiivisia stressitekijöitä ja kiinnittämään huomiota vireystilaan vaikuttaviin seikkoihin. Asuntojen väljyys antaa yksityisyyttä isollekin seurueelle, sisustus on tyylikäs ja näkymät Petäjälammelle upeat.

Stress Free Area® -konseptissa on huomioitu

Aistien kumulatiivinen vaikutus hyvinvointiin
Materiaalivalinnat
Akustointi
Äänimaisemointi
Valosuunnittelu
Hahmolait
Aistien tukeminen
Värivalinnat
Muotokieli
Dramaturgia
Säädeltävyys
Ilmanlaatu
Ravintosuunnittelu
Aivovaiheet

Haaveita tulevaisuuden Kuusamon reissuille

Kuusamo kiinnostaa meitä etenkin kesällä. Jonni haluaisi joskus mennä patikoimaan Karhunkierroksen. Karhunkierros on Suomen kuuluisin kesäreitti. Pieni Karhunkierros on päiväretkeilijän valinta ja voisi sopia koko perheelle kivasti. Historiaa huokuva Salpalinjan linnoitusreitti kuulostaa myös kiinnostavalta.

Meitä inspiroi kokea Kuusamon syvälle uurtuneet laaksot, jyrkkäseinäiset kalliorotkot, kanjonit, vuolaat joet ja kosket, tunturit sekä ikimetsät yhdessä lasten kanssa.

Voita kylpyläliput

Osallistut kahden kylpylälipun arvontaan kommentoimalla tänne blogiin, Facebookin postaukseen tai Instagramiin mikä on suosikkikylpyläsi Holiday Clubin kohteista perustelujen kera. Arvonta suoritetaan 15.11.2019. Kylpylälippu oikeuttaa 1 henkilön kertakäyntiin Holiday Club -kylpylässä. Arvon yhteensä 2×2 lippua.

Lue myös Holiday Club Saimaa kokemuksia
Lue myös Holiday Club Katinkulta kokemuksia

The post Holiday Club Kuusamon Tropiikki appeared first on Äiti yrittää.

The post Holiday Club Kuusamon Tropiikki appeared first on Nelkytplusblogit.

Kaupallinen yhteistyö / Darphin

Niin mielelläni istuisin tuolla siemailemassa café crèmeä. Pariisissa. Vaikka terästuolit tuntuisivat vähän viileiltä ja koviltakin, niin se ei haittaisi, sillä olisin juuri tullut kasvohoidosta mieli raukeana, iho pehmeänä ja ihanalta tuoksuen.
Eikös se ole niin, että kun oikein kovasti toivoo, niin toive voi toteutua?

Nyt täytyy kuitenkin ottaa muutama steppi taaksepäin ja palataan Ranskasta kesään, ja Suomeen. Darphin järjesti elokuussa Gumbostrandissa tilaisuuden (juttu siitä täällä), missä valloittavan naisellinen ja niin ranskalainen kouluttaja Chantal Reeves perehdytti meidät Darphinin syntyyn, historiaan ja tuotefilosofiaan.
Kun Pierre Darphin kehitti sarjan, hän ymmärsi ettei naisen kauneudessa ollut kysymys vain siitä miltä iho näytti vaan siitä miltä hänestä tuntui. Ja siinä on tuoksuilla, tunnelmalla ja fiiliksellä iso merkitys. Tämä oivallus oli pohjana kun hän kehitti aromaterapian ja siitä muodostui koko Darphin-sarjan sydän. Vuonna 1958 Pierre Darphin perusti ensimmäisen L’Institut Darphin -kauneushoitolansa Pariisiin. Kasviuutteet ja eteeriset öljyt yhdistettynä huipputeknologiaan ovat sarjan puhtainta ydintä – edelleen. Kaikki hoidot suunnitellaan aina yksilöllisesti huolellisen ihokartoituksen mukaisesti.

Kävin menneellä viikolla Salon Harmonyssä hellivässä kasvohoidossa. Kuten Darphinin konseptiin kuuluu, Satu Grönberg analysoi aluksi ihoni tutkimalla ja keskustellen. Ihossani on tapahtunut selvä muutos viime vuosina, siitä on tullut herkempi ja kuten olen usein kirjoittanutkin, myös rosacea ja couperosa ovat ihossani vahvasti läsnä. Niistä ei taida päästä eroon enää koskaan, mutta niiden pahenemista ja ilmaantumista voidaan hillitä. Diagnoosi oli herkkä ja couperoottinen iho. Ei yllätys, mutta niin ilmeinen ja nytpä tiedän entistä paremmin miten siihen tulee suhtautua.

Ihoni oli myös kosteusköyhä – olen kyllä näin jälkeenpäin ajatellen huomannutkin sen, sellaisen aavistuksenomaisen kiristävän tunteen.

Hoitoni eteni näin:

1. Iho puhdistettiin hemmottelevalla Aromatic Cleansing Balmilla. Se on purkissa oleva aromaterapeuttinen puhdistusbalsami, joka muuttuu veden kanssa käytettynä maitomaiseksi emulsioksi. Monet eteeriset öljyt tekevät puhdistuksesta ylellisen tuntuisen ja jättävät pehmeän tunteen iholle, ja ne myös neutraloivat veden kuivattavaa vaikutusta. Loistava tuote aikuiselle iholle.

2. Kasvovesi oli Intral Toner, joka on täydellinen tuote kosteusköyhälle ja punoitukseen taipuvalle iholleni. Sitä voi käyttää kotona myös silmäkompressina ja olikin silmilläni hoidon ajan. Sen tuoksu on ihan parasta mitä voi olla!
Tiesittekö muuten, että kasvoveden käyttö on tärkeää siksikin, että se auttaa tutkimusten mukaan voiteen imeytymistä – se ei siis ole missään nimessä pelkästään puhdistusaineen viimeistelijä.

3. Ihoni kuorittiin Mild Aroma Peeling -rakeettomalla entsyymikuorinnalla. Herkkäkin iho tarvitsee kuorintaa kuolleen ihosolukon poistamiseen ja se tehdään aina ilman rakeita.

4. Sen jälkeen iholle levitettiin Intral Seerumi, joka rauhoittaa punoitusta sekä ihon ärsytysreaktioita. Se toimii erinomaisesti myös rosacea -iholle ja Sadun mukaan moni asiakas on saanut tällä ihonsa rauhoitettua. Seerumi on hoitotuotteista se tehokkain ja tiivistetyin, ja siitä on hyvä aloittaa, kun miettii mistä aloittaisi oman ihon rauhoittamisen ongelmatilanteessa.
Seerumin jälkeen iholle paineltiin digitopress -tekniikalla käsin rauhoittava ja vahvistava kamomillaöljy, orgaaninen Chamomille Aromatic Care.

5. Kasvojen iholle Satu päätyi tekemään perinteisen hieronnan sijaan lymfa-hieronnan, koska se sopii hyvin herkälle ja rosacea -iholle. Se on kevyttä pumppaavaa hierontaa, jonka tarkoituksena on parantaa nestekiertoa ja sitä kautta myös vahvistaa ihoa. Tähän käytettiin Intral Soothing -voidetta, missä ei ole hajusteita eikä väriaineita ja on juuri sopiva voide ärtyneelle ja herkälle iholle.

Järkyttävän jumissa olleille hartioille tehtiin Darphinin deep massage -hieronta, millä saatiin jännitystä laukaistua sekä veri kiertämään paremmin.

6. Sen jälkeen oli superkosteuttavan Hydrating Kiwi Mask -naamion vuoro. Naamion päälle laitettiin harso ja päälle vielä geelimäinen Hydrating Vitalmask, joka on erittäin kosteuttava ‘hedelmäsmoothie’ kasvoille. Se on leväpohjainen naamio jonka tarkoituksena on tehostaa kosteusnaamion imeytymistä. Se myös supistaa mahdollisia huokosia ja ryhdistää ihoa sekä tasoittaa ihon sävyä.

7. Hoito päätettiin Intral seerumiin ja sen päälle levitettiin kevyen sävyn antava, erittäin ohut hajusteeton Intral Shield SPF50 voide. Se on täydellinen suoja aurinkoon punoittavalle iholle ja tämän otan mukaani myös tulevalle matkalle.

Intral Redness Relief Soothing Seerumi

Voin sanoa, että kun loikoilin hoitopedillä rauhoittavaa mood-musiikkia kuunnellen, hoitokokemus oli superrentouttava. Ihollani lepäsi mieto, mutta lempeän ihana aromaattinen tuoksu ja olo oli auvoinen.

Osa hoidossa käytetyistä tuotteista on vain ammattikäyttöön tarkoitettuja ja sain kotikäyttöön juuri omalle iholleni sopivat ratkaisut.

Darphinin hoitofilosofian mukaan puhdistuksen jälkeen iholle levitetään illalla aina ensin seerumi, sen jälkeen öljy mikä sitoo seerumin sekä antaa iholle sen tarvitsemia ravinteita, ja sitten voide. Öljyksi suositeltiin Intralin 8-flower Nectar.

Purkissa oleva, teepuun ja salvian eteerisiä öljyjä sisältävä Aromatic Purifying Balm on minulle suositeltu yöhoito, jota käytetään 3 kertaa viikossa virkistämään sekä puhdistamaan epäpuhdasta ihoa.

Aamuisin seerumin jälkeen tulee suojaava voide, Intral Soothing Cream ja mikäli oleilee auringossa, Intral Shield SPF50.

Intral 8-flower Nectar

Intral De-puffing Anti-oxidant Eye Cream

Aromatic Purifying Balm

Suosittelen kyllä kaikille, joilla on jonkinlaisia ongelmia ihon kanssa – etenkin samoja mitä itselläni on – käymään kasvohoidossa, niin että saa varman tiedon oman ihon tilanteesta. Sen jälkeen on niin paljon helpompaa hankkia oikenlaisia tuotteita eikä tarvitse pähkäillä itse kaupassa tuhansien purkkien äärellä, mitä pitäisi hankkia.

www.darphin.fi

Darphinin kuvissa esiintyvän ihastuttavan akvarellikuvion takana on palkittu ‘kasvitaiteilija’ Carolyn Jenkins – näistä tulee niin mieleen Monet’n puutarha Givernyssä, Pariisin lähellä.

Ehkäpä vielä jonain päivänä astun sisään tuosta Darphinin salongin ovesta ja istahdan sitten cafe-tuoleille aistimaan Pariisin ilmapiiriä…

Ja nyt kannattaa lukea vielä loppuun ja osallistua arvontaan – siellä on aivan ihana palkinto odottamassa…

Arvonta

Voit voittaa itsellesi kuvassa olevan aikuiselle sopivasta Intral-sarjasta Redness Relief Soothing seerumin sekä Redness Relief Recovery voiteen. Molemmat sopivat herkästi punoittavalle ja herkälle iholle. Voittaja saa myös kuvan meikkilaukun, ihanan kukkakuvioisen korttikotelon sekä tilavan ostoskassin. Palkinnossa tuotteiden arvo on n. 130 e.

Voit osallistua kilpailuun kommentoimalla alle jotain ajankohtaista liittyen omaan ihoosi tai kauneudenhoitotottumuksiisi. Voit myös kysyä jotain Darphin-sarjasta – yritän vastata tietämykseni mukaan tai sitten kysyn Darphinin asiantuntijoilta.

Lisää mukaan yhteystietosi eli sähköpostiosoitteesi etenkin jos vastaat anonyyminä, että saan sinuun yhteyden jos onni osuu kohdallesi. Ellet halua julkaista meiliosoitettasi, sinulla on mahdollisuus osallistua niin, että lähetät meiliosoitteesi sähköpostiini: sopusointuja@gmail.com.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy lauantai-iltana 9.11. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja tähän blogipostaukseen seuraavana päivänä. Palkinto lähetetään suoraan Darphinilta.

Paljon onnea arvontaan!

Lämmin kiitos Darphinille tästä yhteistyöstä ja Sadulle ihastuttavasta hoidosta 💚

Maarit

The post Darphin – luonnollisuutta ja ylellisyyttä + ARVONTA appeared first on Nelkytplusblogit.

Kiitos kaikille, jotka osallistuitte syysarvontaan, teitä oli ilahduttava määrä.

Jos osallistuit palstani tykkäämistalkoisiin Facebookissa ja instassa vain jotta voisit voittaa palkinnon, saat nyt halutessasi poistaa peukkusi ;). Tietenkin toivon, että jatkat seuraamistani, mutta jos et, ymmärrän senkin. Jokaisella on omat teekipot.

Joka tapauksessa olen äärimmäinen kiitollinen ja otettu jokaisesta teistä.

Arvonnan suoritin arvontakoneen avulla ja voittajaksi valikoitui Marja-Liisa💜
Hurjasti onnea voittajalle, olen laittanut sinulle sähköpostia.

Rauhallista Pyhäinpäivää ja kauniita ajatuksia.

The post Syysarvonnan voittaja appeared first on Nelkytplusblogit.

Ei yltänyt lumisadealue vielä tänne Kaakonkulmalle. Päinvastoin aiemminkin satanut ohut lumikerros on sulanut pois. Yöt ovat kuitenkin olleet pakkasella ja aamuisin on saanut liukastella töihin, kun teiden pinnat ovat olleet yllättävänkin jäisiä. Kävin yhtenä aamuna töihin mennessä kuvailemassa Jokelan myllyllä. Jokelan mylly on yksi Valkealan kulttuurikohteista. 1800-luvun puolivälin paikkeilla rakennettu kahden kiviparin jauhomylly on tehty Mykkykoskessa aiemmin sijainneiden kahden myllyn tilalle. Toinen myllyistä tuhoutui tulipalossa ja toisen veivät tulvavedet mennessään. Myllyn koneisto on säilynyt tyydyttävässä kunnossa aina näihin päiviin asti.

1910-luvulla huonoon kuntoon päässeen myllypadon tilalle rakettiin uusi pato. Patoa on myöhemmin uusittu. Viimeisin uudistustyö tehtiin 1990 – luvulla. Myllyn ympäristö on myös geologisesti merkittävää aluetta. Kosken vastarannalla on harvinaislaatuinen vaakasuora hiidenkirnu, joka on syntynyt n. 9000 vuotta sitten.

Viime keväänä itse myllyrakennus sai uuden punamullan pintaansa ja uuden pärekaton. Talkoovoimin kunnostettu Jokelan mylly on nyt entistä ehompi. Talkoiden takana on Kouvolan Kukkomartat ry, joka koostuu lähinnä eläkeikäisistä miehistä. Heiltä löytyi kotiseuturakkautta Jokelanjoen maisemiin sekä osaamista rakentamiseen. Toukokuun toisena viikonloppuna keitettiin Jokelan myllyllä 55 litraa punamultamaalia ja viikonlopun aikana mylly saatiin maalattua. Talkoissa oli mukana myös XAMK:n restaurointilinjan muoria opiskelijoita. Myllyn kattopäreet oli tilattu jo aiemmin Toivakasta Karin Päre ja Puu-yritykseltä. Kouvolan kaupunki oli lupautunut maksamaan materiaalit.

Minusta on hienoa, että tälläiset kohteet pidetään kunnossa. Niistä on meille kaikille paljon iloa. Päiväkodiltakin olemme isompien lasten kanssa käyneet tutustumassa Jokelan Myllyyn ja sen kauniiseen ympäristöön, joka toimii hyvin myös esimerkiksi ylioppilaiden ja rippilapsien kuvauspaikkana.

Rauhallista Pyhäinpäivän iltaa kaikille ♥

The post Jokelan Myllyllä appeared first on Nelkytplusblogit.

On pyhäinpäivän ilta. Moni juhlii tänään halloweenia, mutta meillä ei sitä juhlita. Halloweenia ei minun nuoruudessani tunnettu kuin amerikkalaisista elokuvista karkki ja keppos -lapsineen enkä ole sille myöhempinäkään vuosina lämmennyt. Lapsemme ovat tahoillaan toki saaneet sitä juhlia ja juhlivat ystävineen tänäkin iltana, mutta meillä kotona vietetään pyhäinpäivää.

Ja niin vietetään monessa muussakin suomalaiskodissa, sillä tänään ovat hautausmaat yhtenä kynttilän liekkien merenä ihmisten muistellessa poisnukkuneita läheisiään.

Meidän kynttilämme on sytytetty terassille kanervikkoon kuten monena aiempanakin vuonna, sillä sekä isännän että minun sukujemme haudat ovat liian kaukana, jotta niille pääsisimme. Tiedän kuitenkin, että niillä kauempanakin olevilla sukuhaudoilla kynttilöiden liekit tänään lepattavat.

pyhäinpäivän kynttilä lepattaa kanervikossa

Kynttilöitä sytyttäessä ja liekkien lepatusta katsellessa muistelen heitä, jotka eivät enää täällä kanssamme vaella.

Omia läheisiäni ei rajan taakse tänä vuonna ole siirtynyt, mutta kuolema on kuitenkin korjannut satoaan muutaman ystäväni perheissä ja mielessäni ovatkin he, joille suru ja kaipaus ovat tänä pyhäinpäivänä lähellä ja jotka tänä iltana istuvat kotiseurakuntiensa kirkoissa kuuntelemassa poisnukkuneiden läheistensä nimien lukua.

Toki kaipaus ja suru itsellekin tähän päivään liittyvät. Niin kuin muistotkin, joista useimmat varmasti aika on jo kullannut. Mutta sittenkin niiden muistojen myötä ovat rakkaani vieläkin liki.

Olen muistellut isääni, jolle olisi tehnyt monesti mieli soittaa ja kysyä neuvoa. Isääni, joka oli paras isä maailmassa ja joka lähti tästä elämästä suorin jaloin ja elämäänsä tyytyväisenä.

Olen muistellut sisartani ja miettinyt, millaista elämä olisikaan ollut, jos hän olisi pitempään saanut elää. Sillä minulla on aina sisar.

Olen muistellut Antti-ukkiani, äidinisääni, joka kesäisin odotti Pohjois-Karjalan mökin rappusilla kahvipannu jo kuumana meitä kesälomalaisia.

Ja Simo-ukkoa, isänisääni, joka opetti minulle Levolle laske Luojani -iltarukouksen ja luki minulle satuja Prinsessa Ruususesta ja Peukaloisesta.

Olen muistellut Tyyne-mummia, äidinäitiäni, jonka selän takana lapsena sain monet yöt nukkua ja
jonka sanoissa “kuule, kuinka lapsi nauraa” piilee suuri viisaus.

Tänään kaipauksen ja ikävän lisäksi olen tuntenut myös suurta kiitollisuutta siitä, ettei noita kynttilöitä tarvinnut enempää sytytellä, vaikka lähellä oli se elämän liekin sammuminen yhden läheisemme kohdalla tänä vuonna.

Elämän liekki lepattaa päiviemme määrän eikä kysy lupaa silloin, kun se sammuu. Onneksi olemme läheisemme vielä saaneet täällä pitää.

Sanat “muistot, kaipaus, toivo, usko, rakkaus” ovat tänään tärkeitä.

Sillä minulle pyhäinpäivä merkitsee myös toivoa jälleennäkemisestä. Sitten joskus.

Ihmiselle on hyväksi muistaa, että elämä on arvoituksellinen eikä sen määrää kukaan tiedä etukäteen ja että jokaisen on täältä joskus lähdettävä.

Ja että vaikka läheiset ympäriltämme lähtevät, elävät he vielä muistoissamme.

Niinpä sytytän kynttilän. Ja muistan.

Kenen muistoksi sinun kynttiläsi liekki tänään lepattaa?

Rauhallista pyhäinpäivää sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin,

Blogit.fi:n, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

The post Pyhäinpäivänä muistot elävät ja sytytän kynttilän appeared first on Nelkytplusblogit.

Kiitokset ensi-iltakutsusta Kansallisteatterille

Lokakuun Bloggariklubi oli tapansa mukaan inspiroiva ja täynnä mielenkiintoista keskustelua, ehkä normaaliakin enemmän jo pelkästään aiheensa vuoksi. Kaksi ranskalaista näytelmää ja lavalla toisen (Ihmisen ääni) ohjaaja Charles Gonzalès ja näyttelijä Terhi Panula sekä toisen (Rakkauden päätös) kääntäjä/näyttelijä Timo Torikka. Eihän siinä voi kuin kuunnella ja inspiroitua.

Minut keskustelu inspiroi lataamaan Kobosta Jean Cocteaun näytelmä La voix humaine (Ihmisen ääni). Charles Gonzalès kertoi näytelmän tekstin sisältäneiden pisteiden osoittautuneen rakkaudentunnustukseksi morsekirjoituksena. Näytelmän kirjoitusajankohtana homoseksuaalisuus oli Ranskassa piilossa julkiselta katseelta ja Cocteau rakastunut merimieheen. Oliko morsetus kenties piilotettu julistus, Cocteaulta merimiehelle tai näytelmän naiselta pois lähteneelle rakastetulleen?

Näytelmä nimittäin kertoo rakastuneesta naisesta, mutta rakastetun lähdön jälkeen. Kyseessä on monologi, toinen puoli puhelinkeskustelusta – siitä viimeisestä naisen ja miehen välillä ennen kuin jälkimmäinen katoaa kokonaan uuden rakkauden keskelle. Yhden puhelun aikana käydään läpi hurja tunteiden kirjo, reippaasta eteenpäinkatsojasta, kepeän muistelun kautta petokseen ja epätoivoon, kunnes puhelu päättyy…

Kun kyseessä on monologi ja ainakin minusta vahvasti tekstiin perustuva näytelmä, esitin kysymyksen siitä, miten on mahdollista kääntää ranskasta suomen kielelle menettämättä rytmiä ja kielen vivahteita. Vastaukset olivat mielenkiintoisia. Charles Gonzalèsin mukaan teksti ei kuitenkaan ole se tärkein, vaan näytelmän tekee sen esittäjä. Näyttelijä päättää, miten näytelmä tulkitaan, miten sen kieli herätetään eloon. Hänen mukaansa Terhi Panula on “grande actrice”, jonka käsiin ja tulkintaan voi luottaa Cocteaun tapaisen klassikon.
Terhi Panula puolestaan kertoi rytmitystä ja sanoitusta mietityn pitkään ja hartaasti, nimenomaan nyansseja ja merkitystä, oikeaa tulkintaa etsien.

Kuva Kansallisteatteri : Erik Uddström

Luin siis näytelmän, koska ohjaaja kuvasi sitä mielenkiintoisesti hyvin ranskalaista kontekstia vasten. Koin myös tekstin kovin ranskalaiseksi, nimenomaan rytmi, huudahdukset ja lauseiden dramatiikka toivat mieleen Gallian. Oli pakko päästä katsomaan, millainen tulkinta ranskalaisen ohjaajan ja suomalaisen näyttelijän käsissä syntyisi. Tartuin siis heti Kansallisteatterin tarjoamaan mahdollisuuteen päästä Ihmisen ääni-monologin ensi-iltaan.

Ensi-illasta on jo hetki aikaa. Piti vähän sulatella kokemusta, sillä vaikka kieli on näytelmässä keskeinen, tässä versiossa oli järisyttävä määrä vaikutteita ja elementtejä muokkaamassa katsojan kokemusta.

Kaikkein keskeisin on kuitenkin tietysti näyttelijä. Omapohjan lava on intiimisti lähellä katsojaa ja Terhi Panulasta aaltoileva tunteiden voima tuntui ensimmäisellä rivillä miltei fyysisenä paineena. Rakastamansa miehen menettävän naisen epätoivo leimusi ja raivosi ja riehui välillä fyysisenä liikkeenä. Hurja suoritus ja upeaa tasapainottelua eri tunnetilojen välillä.

Lavastus oli yksinkertainen, oikeastaan vain porrastasanne toisessa reunassa, pari isoa näyttöä seinässä ja valot – erityisesti valot. Pidin siitä, miten valoneliöt lattiassa kuljettivat tilanteesta (ja välillä tunnesävystä) toiseen. Ne loivat kehyksen.

Näytöillä esitetyt kuvat ja elokuvapätkät puolestaan tukivat monologin etenemistä. Jos tuntisin Jean Cocteaun elokuvan La belle et la bête, voisin todennäköisesti yhdistää esitetyt kohtaukset vielä paremmin näytelmän tunnetilojen ja puhelun vaiheiden kanssa, mutta nytkin kyllä kävi mielessä se, miten peto vaanii naisen mielessä hänen taistellessaan epätoivon ja mustasukkaisen raivon välillä…

Jotain kovasti ranskalaista Ihmisen äänessä on näin Kansallisteatterin versionakin – enkä nyt tarkoita tekstiin jätettyjä ranskalaisia kohtia, jotka tietysti aukenevat vähän eri tavalla kieltä osaavalle. Jotenkin minun mielessäni suvereenisti ja miltei röyhkeästi elokuvaa, ääntä, tekstiä, teatteria yhdistävä teos tiivistää mannermaisen itsetietoisuuden ja varmuuden siitä, että kaikki toki tietävät ja tunnistavat ja tajuavat. Katsoja saa samalla oikeuden tulkita ja ymmärtää omalla tavallaan. Missään kohtaa ei pyydetä olemassaoloa tai ratkaisuja anteeksi “Tämä nyt on vähän tällainen”, vaan mennään voimalla ja tunteella läpi. Vapauttavaa!

Esitys kestää vain tunnin ja viisitoista minuuttia, mutta siihen mahtuu hurja määrä kokemusta, tunnetta ja varsinkin yksityiskohtia. Ehdottomasti suositeltava kaikille, jotka haluavat joutua myös hieman haastetuksi, hyvällä tavalla hämmennyksiin. Tämän voisi varmaan nähdä pariinkin kertaan ja kohdistaessaan katseensä vähän toisella tavalla näyttöihin ja näyttelijään, olisi kokemus ja symboliikka taas vähän toisenlainen.

Liput ensi-iltaan saatu Kansallisteatterilta

The post Ihmisen ääni appeared first on Nelkytplusblogit.

Lokakuu vaihtui marraskuuksi kauniina ja aurinkoisena.

Ja voiko tätä sanoa edes ääneen, että marraskuuhan alkaa vihreämpänä kuin lokakuu.

Ruskasta ei ole enää tietoakaan ja

maisema on avartunut.

Nyt näkee taas pitkälle ja on tilaa hengittää.

Lumipeite kuorrutti puutarhan muutaman päivän ajan,

mutta nyt siitä ei ole jäljellä kuin pieniä ripauksia varjoisimmilla paikoilla.

Keijunkukat ja ikivihreät kasvit tuovat puutarhaan mahtavia sävyjä.

Keittiötarha valmistautuu lepokauteen.

Pilariomenapuista tippuivat lehdet vasta tällä viikolla

ja jätin muutaman omenan puihin lintuja varten.

kirjosaarnivaahtera

Acer negundo ´Flamingo`

フラミンゴ種の葉の斑

Kirjosaarnivaahtera ja purppuraheisiangervo ´Diabolo`

eivät ole tajunneet vielä talven lähestymistä.

Se ei ole kovin hyvä juttu.

Olisi tärkeää, että kasvit tuleentuisivat ajoissa,

silloin ne kestäisivät talvea paremmin.

purppuraheisiangervo

Physocarpus opulifolius ´Diabolo`

フィソカルプス・オプリフォリウス‘ディアボロ’

purppuraheisiangervo

Physocarpus opulifolius ‘Lady in Red’

フィソカルプス・オプリフォリウス

Lajitoveri ´Lady in Red` on ymmärtänyt hieman ´Diaboloa` paremmin vuoden kierron.

Tähän aikaan vuodesta havut tulevat taas arvoon arvaamattomaan.

On tärkeää, että puutarhan kasvilajisto koostuu monenlaisista kasveista.

Tämä rikastuttaa puutarhan monimuotoisuutta ja

takaa kiinnostavia näkymiä vuoden ympäri.

Järvi ja lähipellot tulevat ikään kuin lähemmäksi näkymien avartuessa.

rohtosormustinkukka

Digitalis purpurea

ジギタリス

Rohtosormustinkukka on kaksivuotinen kasvi.

Se kasvattaa tulevan vuoden lehtiruusukkeet jo edellisenä syksynä.

Nämä sormustinkukat kukkivat ensi kesänä, kun taas tämä vuonna kukkineet yksilöt kuolevat,

antaen uusille kasveille tilaa.

Sormustinkukat pitävät huolen siementämisestä ja suvun jatkumisesta todella tehokkaasti.

Nämä virkeät vihertäjätkin ovat juurtuneet pelkkään sepeliin ja kivikkoon.

Keväällä niitä voi halutessaan siirrellä parempiin paikkoihin.

Etupihan kärhöt ovat tulleet esiin pihlajan lehdistön lakastuessa.

Alppikärhön siemenhaituvapallot koristavat nyt pihlajan oksistoa läpi talven.

alppikärhö

Clematis alpina

クレマチス

lumikärhö

Clematis far. Summer Snow

クレマチス

Lumikärhön vihreä verho sitkeilee myös etupihan pihlajan oksistossa.

Lumikärhö kukki tänä vuonna hieman niukasti,

mutta lehdistö on jo sen kasvattamisen arvoinen.

koivu

Betula

カバノキ

Talven lähestyminen on aina niin haikeaa,

mutta nyt puiden kauniit rungot ja avara taivas saavat ainakin paremmin ansaitsemansa huomion.

Kauneutta löytyy luonnosta ja putarhasta jokaisena vuodenaikana,

kun vain pysähtyy ihailemaan.

Kauneutta ja pieniä ilon hetkiä päivääsi!

P.S. Bokashi-arvontaan voi osallistua vielä 6.11. saakka täällä:

Bokashi-kompostointi

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös

facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi,

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Marraskuun alun puutarhakierros appeared first on Nelkytplusblogit.

Ainakin meikäläisen osalta marraskuu on alkanut oikein mukavasti. Työviikko sujui tavanomaisessa kiireisissä merkeissä, mutta silti sain mahdutettua väliin myös rauhallisia hetkiä. Ehkä marraskuu on minulle sellainen “välikuukausi”, jolloin ei ihan koko ajan tarvitse olla menossa tukka putkella…kunnes tulee joulukuu…

Koska viikonloppuna vietettiin pyhäinpäivää, päätin viettää sellaisen kunnollisen koti-päivän.

Poika lähti pelireissulle ja isäntä oli metsästämässä, joten minulla oli ruhtinaallisesti aikaa itselleni.

Kotitöiden sijaan päätinkin ruveta askartelemaan, sillä mielessäni oli muhinut jo pitemmän aikaa muutamia juttuja joita halusin päästä kokeilemaan.

Niinpä keräsin tarvikkeita askarteluvarastostani ja viimeisimpiä hankintojani ruokahuoneen pöydälle ja ryhdyin näpertelemään.

Hetken pyörittelin materiaaleja ja lähdin työstämään kranssia.

Valkoisen metallikehikon olin ostanut kirjakaupasta ja eriväriset puupallot ovat olleet odottamassa kaapissani sopivaa askarteluhetkeä ja idean syntymistä.

Nuo ikivihreät oksat (marjakuusi?) kävin napsimassa omalta pihalta ja juuttinarukin oli jotain vanhoja peruja.

Oksien kiinnittämiseen kokeilin ensin ihan tavallista rullalankaa, mutta totesin rautalangan paremmaksi vaihtoehdoksi.

Nämä ikivihreät oksat ovat siitä hyviä, että ne säilyvät pitkään vihreinä ja hyväkuntoisina, eikä ne aiheuta kuusiallergisille reaktioita

Olen käyttänyt niitä joka vuosi koristeena erilaisissa asetelmissa sekä ulkona että sisällä, viimeksi siskontyttäreni häissä.

Ainut haittapuoli on, että niiden marjat ovat ilmeisesti myrkylliset, mutta muuten vallan erinomainen “kuusenkorvike”.

Kranssin koristelin juuttinarurusetilla ja puuhelmillä ja kieltämättä sitä tuli hyvin jouluinen.

Koristeita vaihtamalla metallikehikko muotoutuu juhlakauden mukaan, jossa vain tekijän mielikuvitus on rajana.

Kranssin tekeminen sujui nopeasti ja mikä parasta, se toimi oikein hyvänä mielenvirkistäjänä.

Näpertelin kranssia aivan hiljaisessa talossa ja tunnustan…

hyräilin itsekseni jo joululauluja…

The post Pientä näpertelyä/ osa 1 appeared first on Nelkytplusblogit.

Marraskuu on jo täällä, lokakuu tuntui hujahtavan ohi hetkessä.

Marraskuu on vienyt värit maisemasta. Ajelin eilen lenkin maalla, kesällä niin idylliset ja vehreät maisemat ja lokakuun värikäs ruskakin oli vaihtunut marraskuiseen harmauteen. Läheisen järven vastarannalla sentään näkyi kaistale vihreää.

Talviaikaan siirtyminen on minulle aina vaikeaa. Kaamos ja aikaisin pimenevät illat saavat harkitsemaan talviunille vetäytymistä. Tasan vuosi sitten olin pitkän viikonlopun Malagassa, aurinkoiset päivät antoivat energiaa marŕaskuulle. Nyt reissuja aurinkoon ei ole suunnitteilla.

Maalla olen ulkoillut Tarmon kanssa. Voi sitä riemua, kun kenkiä aletaan vetää jalkaan; lauma on lähdössä ulos seikķailemaan! Vaikka keli on harmaa, retki Tarmon kanssa piristää aina ainakin vähäksi aikaa.

Maalla minulla on aina kulmakarvarituaali. Kulmarvani kasvavat vauhdikkaasti ja nypin hajakarvoja useamman kerran viikossa. Maalla kylpyhuoneen valossa jokainen kulmakarva erottuu kuitenkin paljon paremmin kuin kotona. Nypin täällä ollessa aina kulmakarvat tarkasti. En siis ohueksi, pidän kulmieni luonnollisesta muodosta. Joskus kävin värjäyttämässä kulmat, ja kosmetologi olisi samaĺla väkisin halunnut muotoilla kulmat pyöreämmiksi. Sitä en sallinut, kulmakarvojeni luonnollinen kulma antaa minulle sen luonnollisen “oman ilmeen”. Silti niitä miltei otsalle tai luomien puoliväliin ilmaantuvia, itsepäisesti kasvavia harotuksia en voi sietää. Välillä jossain muuallakin huomaan vessan valossa kulmakarvojeni rehottavan kuin Neanderthal-naisella. Pitäisi olla aina pinsetit käsilaukussa jotta voisin äkkiä nyppäistä harottavat hajakarvat saman tien.

Siellä täällä pilkahtelee vielä väriäkin. En ole syyskukkia hankkinut pienelle avoparvekkeelleemme, johon syksyn merituulet puhalteltevat. Parvekkeella on vielä muutama vihreälehtinen kesäkasvi, kukat toki ovat aikoja sitten kukkineet. Annan niiden olla siellä sen aikaa kun kestävät ja tyydyn ihailemaan syysistutusten loistoa kaupungilla kunnes ne väistyvät talven tieltä.

Sesonki taitaa olla lopuillaan, mutta vielä viikunoita on ollut lähikaupassa tarjouksessa. Niitä on syöty halloumin kanssa, salaatin joukossa, aamupuuron kanssa ja leivän päälläkin. Leivälle laitoin viikunan seuraksi homejuustoa ja hunajaa.

Miten talviaika ja kaamos vaikuttavat sinuun? Onko joku joskus halunut miokats jotsin yksityiskohtaa sinussa?

The post Viisi viikon varrelta appeared first on Nelkytplusblogit.

Kaupallinen yhteistyö HOK-Elannon kanssa Pikkujoulut keskellä Helsinkiä ja radiokanavalla, joka soi vain tämän illan? Insomnia Show & Dinner on viihteellinen ja kiihkeisiin klubitunnelmiin…

The post INSOMNIA Show & Dinner: Sytyttävää sykettä & Italian makuja appeared first on Beach house kitchen.

The post INSOMNIA Show & Dinner: Sytyttävää sykettä & Italian makuja appeared first on Nelkytplusblogit.

Pressimatka: Visit Tallinn, Visit Estonia, Eckerö Line, Tallink Silja ja Viking Line

Minulla oli ilo käydä jo toistamiseen Tallinnan Noblessnerin alueella. Se on tällä hetkellä Tallinnan nopeimmin kehittyvä alue ja monien mielestä myös kiinnostavin ja trendikkäin alue. Noblessnerissa on uusia asuintaloja, erilaisia aktiviteetteja, ravintoloita, lahjatavarakauppa, sisustusliike, olutpanimo ja yrityksiä tulee koko ajan lisää. Olen itse ihastunut Noblessneriin, tässä tarinani upeasta alueesta.

Noblessner sijaitsee Kalamajan ja Lentosataman kupeessa satama-alueella. Sinne voi kävellä vaikka rantoja pitkin tai mennä bussilla. Kerron lopussa, millä busseilla Noblessneriin pääsee.

Näissä värikkäissä taloissa minäkin haluaisin asua. On upeat merinäkymät ja venepaikka -mahdollisuus.

Noblessnerin historiaa:

Alueella on toiminut sukellusvenetelakka jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, joten mielenkiintoisesta paikasta on kyse. Nimen Noblessner on saanut Emanuel Nobelilta ja Arthur Lessneriltä. He rakennuttivat aikoinaan massiivisen telakan. Emanuel Nobel on sukua Nobel-palkinnon perustaneelle Alfred Nobelille. Nobelin veljenpoika.

Visit Tallinn kertoo näin: “Ennen ensimmäistä maailmansotaa Noblessnerin telakalla rakennettiin sukellusveneitä Venäjän keisarikunnan tarpeisiin. Viron itsenäistyttyä vuonna 1918 rakennustyöt jatkuivat pienempien laivojen parissa. Neuvostoliiton vuosina tehdas nro 7:ssä korjattiin toisessa maailmansodassa vaurioituneita aluksia ja sukellusveneitä sekä kalastusaluksia ja satamissa käytettäviä metallirakenteita. Viimeiset laivat on rakennettu Noblessnerissa vuonna 2018.”

Noblessner nyt:

Satamassa toimii nykyisin Noblessnerin vierasvenesatama ympäri vuoden sekä Noblessnerin purjehduskoulu.

Keksintötehdas Proto (linkistä löytyvät hinnat ja aukioloajat)

Noblessneriin vanhaan valimorakennukseen on avattu lokakuun lopussa mielenkiintoinen Keksintötehdas Proto. Proto esittelee 1800-luvun puolivälin ja 1900-luvun alun tärkeimpiä teknisiä keksintöjä – silloin tiede kehittyi nopeasti ja uutta olivat niin sähkö, auto, lentokone ja monet muut nykypäivän itsestäänselvyydet.

Minä astuin kuumailmapalloon kyytiläiseksi ja se vasta hurjaa olikin. Virtuaalilasit päähän ja matka voi alkaa. Kuumailmapallon kyydissä oli kuumaa, toimiihan pallo tulella. No, ei tässä pallossa oikeaa tulta ollut, kuuma tunnelma saatiin aikaan puhaltimella. Ja pelkäsin koko ajan, että kuumailmapallo putoaa tai minä putoan eikä se pallon liikuttaminenkaan helppoa ollut. Ehdin kyllä nauttia upeista maisemistakin. Ihmeelliset virtuaalilasit tekivät taikojaan. Nyt minäkin voin sanoa lentäneeni kuumailmapallolla. Oli se niin autenttinen kokemus.

Sukellusvene oli varsinkin miespuolisten vierailijoiden suosikki

Protossa pääsee sukeltamaan myös sukellusveneellä tai ajelulle maailman ensimmäisellä autolla. Keksintötehtaassa on 30 erilaista kohdetta, joista puolet hyödyntää virtuaalitodellisuutta ja toinen puolikas on kävijää osallistavia kohteita. Viihdyttävä ja samalla opettava paikka. Huikea Proto.

En vankkureilla ehtinyt ajaa, mutta muut kertoivat, että virtuaalilasit päässä ajaminen oli hurjaa: Ihmisiä oli jäädä alle ja vieressä ihmiset kirkuivat vaarallista tilannetta. Nuo vankkurit haluan joskus vielä kokea.

Tämä oli hauska rata. Edessä olevilla polkupyörillä poljetaan ja pienet pyörät liikkuvat takana olevalla radalla polkemallasi vauhdilla. Ja radalla on myös jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Valitettavasti kuvanottohetkellä oli huoltotöitä menossa.

Protossa viihtyvät kaikenikäiset. En muista missään museossa nähneeni näin innostunutta väkeä. Kaikilla siellä oli puna poskilla ja halua mennä taas uusiin seikkailuihin menneeseen maailmaan virtuaalilasit päässään.

Punaiset posket oli meidänkin porukalla, kun Proton leffateatterista tulimme ulos. Siellä on siis pieni leffateatterikin. Oli jännittävä seikkailu. Virtuaalilasit päässä laskeuduimme vuoristojen rinteitä, merenpohjiin ja rotkoihin. Ja äänimaailma vielä säesti seikkailuamme. Se oli hurjaa menoa se. Ihan vatsanpohjassa tuntui.

Protossa olisi viihtynyt vaikka koko päivän ja se on keksintötehtaassa huomioitu. Protossa toimii myös oma viihtyisä kahvila ja ravintola. Me jatkoimme matkaamme Bistro Loreen, mutta minun oli pakko vielä istahtaa tähän tuoliin. Tuoli on tullut kuuluisaksi eräästä elokuvasta. Muistatko?

Ravintola Bistro Lore

Iloisina ja jokainen pressimatkalainen seikkailuista nauttien jatkoimme matkaa lounaalle upouuteen ravintola Bistro Loreen. Lore sijaitsee myös Noblessnerin alueella peruskorjatussa tehdasrakennuksessa. Ihanan rouheinen paikka. Vuosikerrat on jätetty näkyviin. Siitä minä tykkään. Tämän taidon virolaiset osaavat.

Me istuimme ravintolan takaosassa omassa rauhassa kauniissa ja viihtyisässä tilassa. Tuo pöytäkin on niin kaunis, kiiltäviä mustia laattoja ja saumaus on tehty vihreällä. Juhlavaa ja samalla rentoa.

Ja nyt katselmus ihaniin herkkuihin:

Pöytään kannettiin erilaisia annoksia jaettavaksi. Ja tarjoilija samalla kertoi ruuista ja niitten valmistuksesta. Näin saimme nauttia uusia ja erilaisia makuja. Ja ruokaa ja annoksia riitti. Suosikikseni nousi ehdottomasti mustekala! Alla vasemmalla. Oletko muuten maistanut cashew-palloja, minäpä olen. Jälkiruuaksi oli vanukasta aprikoosikiisselillä, alhaalla oikealla. Maistui ihanalta aterian päätteeksi.

Miksi annokset pitää ylipäätään jakaa? Ravintoloitsijat Kristjan Päeske ja Janno Lepik uskovat, että annokset yhdistävät ihmisiä ja syventävät ystävyyttä. Ikiaikainen traditio leivän jakamisesta on olltu voimissaan vuosisatoja Viron kulttuurissa ja näin se jatkuu trendikkäässä Bistro Loressa.

Ehdottomasti jatkoon.

Taidekeskus Kai

Samassa rakennuksessa kuin Bistro Lore on myös Taidekeskus Kai. Näyttelyssä on muutama pelkistetty taideteos. Ne ovat mielestäni tilataideteoksia ja lisäksi kankaalla pyörii kuvia kuusta. Näyttelyn päätilassa ei ole lainkaan keinotekoista valaistusta. Ikkunoiden lisäksi valoa saadaan öljylampuista, jotka sytytetään auringonlaskun jälkeen.

Ja kun upeassa tehdasrakennuksessa olimme, niin saimme vielä kurkistaa keskeneräiseen japanilaisravintolaan. Se avataan tässä kuussa. Tulee näyttämään hienolta, eikö totta.

Upea Sisustusliike Shishi on myös Noblessnerin alueella. Siellä on joulu! Vinkki: Shishissä on myös iso outlet -myymälä.

Shishi on oikea joulun ihmemaa. Kaikki joulukoristeet ovat tyylikkäästi esillä isossa liikkeessä. Taisi minustakin huomaamatta kuoriutua jouluihminen Shishissä. Verkkokauppaan pääset tästä: Shishi

Bussit Noblessneriin:

Bussi nro 73 – pysäkki Noblessner sekä 3 – pysäkki Volta, josta on pieni kävelymatka alueelle

Tallinnassa kannattaa ehdottomasti tutustua näihin uusiin alueisiin,
kun vanhakaupunki on käynyt tutuksi.

Kuulin, että Noblessnerin sataman auringonlasku on kaunis.

Sen haluaisin joskus kokea. Näkemiin Noblessner. Tänne palaan.

Tunnelmoiden, Tuula

Tuula’s life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta

The post Noblessner – Tallinnan uusi ja trendikäs alue appeared first on Nelkytplusblogit.

Kaupallinen yhteistyö HOK-Elanto

Virgin Oil Insomnia Show & Dinner, yhtä ilotulitusta ja makumatka Italiaan! Jysäys sentään minkälaisessa ilotulitusmatkassa olin mukana. Helsingin keskustassa sijaitsevassa Virgin Oil ravintolassa virittäydytään Helsingin kuumimmalle bilekanavalle ja tanssitaan läpi yön New Yorkista Puerto Ricoon.

Ensin vei Italian herkullinen makumaailma mukanaan ja seuraavaksi tuli laitettua show:n tahdissa jalalla koreaksi ja pelkän colan voimalla. Mikä ilta, mikä huuma, mikä tanssin ja laulun riemu ja vielä kerran, aah mitkä ruoat! Ei ole mikään helppo rasti, että tämä ujo suomalainen lähtee tanssimaan show:n tahdissa. Mutta näin kävi ja kun käsijarrun päästi irti, niin johan oli korkkarit katossa.

Show:n loistava menevä musiikki ja tanssin riemu ja upea laulanta veivät totaalisesti mukanaan iloisiin tiloihin. Tuli tunne, etten olisi halunnut illan koskaan loppuvan vaan tanssia ja nauttia show:n tuottamasta visuaalisesta ilopläjäyksestä loputtomiin. Erityiset peukut sille, että yleisö otetaan mukaan tanssin riemuun ja saimme oppia muutamia tanssikuvioitakin samalla ja se lannehan keinui ja kädet heilui.

Siinä kohden kun esitettiin Lady Gagan ja Bradley Cooperin “Shallow”, nessuakin jo kaivattiin ja kylmät väreet pyyhkivät pitkin kroppaa. Ei ole helppo laulu laulaa, mutta millä äänikapasiteetilla Eveliina Määttä kipaleen taituroi!

Show:n pääkipale “Insomnia” toki löytyy omalta lemppari Spotify listalta ja täytyy myöntää, että illalla ei unihiekka laskeutunut oikein silmään, sillä riemu rinnassa painoin pään tyynyyn ja jäin miettimään minkälaisen ilokarusellin kävin juuri läpi.

Kiihdyttävä, loistelias, iloa tulvillaan, maaginen ja millä taidolla, kyllä Suomessa osataan! Ruoka myös, aah, vieläkin vesi herahtaa kielelle miettiessä noita Italian hurmaavia makuja.

INSOMNIA Show & Dinner vie kiihkeän rytmikkäisiin klubitunnelmiin. Helsinkiläisravintolan 1.11. alkava pikkujouluelämys nostaa tunnetut tanssitähdet lavalle.

Insomnia-show’ssa viritetään käyntiin Helsingin kuumin radiokanava, jonka rytmit vievät juhlavieraat kuumiin klubitunnelmiin Roomasta aina Puerto Ricoon. Show-numeroita tähdittävät suositut musikaalitähdet sekä Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmasta tutut tanssijat. Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan Virgin Oilin pikkujoulukauden suosittuun ohjelmapakettiin sisältyy lisäksi aperitiivi ja runsas italialainen buffet-illallinen. Insomnia Show & Dinner on tarjolla 1.11. alkaen 14. joulukuuta saakka.

Show koostuu illallisen aikana tarjoiltavista lyhyistä esityksistä sekä illan lopuksi nähtävästä pääesityksestä. Tunnelmasta toiseen kuljetaan tanssin, musiikin ja visuaalisuuden voimin. Mikkiin tarttuvat muun muassa Lauri Mikkola ja Eveliina Määttä, tanssinumeroita tähdittävät Matti Puro, Katri Mäkinen, Kia Lehmuskoski ja Juha Pykäläinen. Show’n Virgin Oilille tuottaa Uniq Entertainment.

Perjantaisin jatkobileistä vastaa coverbändi Playa ja lauantaisin juhlailta huipentuu tähtiartistien, kuten Olli Hermanin ja Dingon, esityksiin.

BUFFET DE INSOMNIA

BERE PRESTO

Verrocchio Spumante Brut 11,5 %

ALKURUOAT

Ciabattaa, yrttivoita ja hernehummusta

Insalata Verde

Scampi Caesar, caesarsalaatti jättikatkaravun pyrstöllä

Leipätikkuja

Mousse di Fragola; mansikkamoussea

Antipasto di Terra: Prosciuttoa, coppakinkkua, Spianata Romana -salamia, marinoituja herkkusieniä, melonia ja kaprista

Antipasto di Formaggi: Gorgonzola-, Talleggio- ja luomumozzarella di mucca -juustoa, viikunaa ja viinirypäleitä

Antipasto di Verdura: Timjamioliiveja, paprikaa, artisokkaa, tuoretomaattisalsaa ja rucolaa

Salciccia penne; piccante -tuoremakkaraa, marinoitua punasipulia, aurinkokuivattua tomaattia, basilikaa ja pennepastaa

PÄÄRUOKA

Yön yli haudutettua porsaan potkaa kolmella kastikkeella: salsaverde, punaviinikastike ja pippurikastike

Salviaperunoita, yrttijuureksia

JÄLKIRUOKA

Suklaa-aprikoosileivos

Amarettovaahtoa

Kahvi tai tee

Kasvisruokailijoille oma buffet. Kysy lisää varauksen yhteydessä!

L = laktoositon, G = gluteeniton

Lisätietoja tarjoiltavista annoksista sekä niiden sisältämistä allergioita ja intoleransseja aiheuttavista aineista ja tuotteista saa pyydettäessä henkilökunnalta.

Souliina oli ilakoimassa ja tanssin pyörteissä mukana, mikä ihana ilta meillä olikaan.

Show & Dinner -illat ovat erityisesti yritysryhmien suosiossa, mutta viime vuosina myös yksityishenkilöt ovat tehneet runsaasti varauksia Show & Dinner -iltaan.

Kaveriporukat haluavat juhlia ja nauttia yhdessä hyvän ohjelman äärellä, pukeutua kauniisti ja syödä hyvin. Sijaintimme kaupungin keskellä on houkutteleva sekin. Vielä löytyy vapaita pöytiä useimpiin iltoihin, Virtanen vinkkaa. Kyllä vaan olisi ihana show nauttia oman rakkaan kanssa tai tyttöporukassa.

Kaivopihalla sijaitseva Virgin Oilin toisen kerroksen tilausravintolaan mahtuu jopa 500 henkilöä ja Virgin Oil on tunnettu italialaisista herkullisista mauistaan. Alakerrasta löytyy lisäksi ala carte-ravintola.

Casa Mimi Sari nauttimassa illasta ja Sarin jutun voit lukea täältä.

Pikkujoulut ovat vuoden kohokohta ja tällä kaudella pikkujoulujuhlijoille haluttiin tarjota hyvät bileet; valoa, säihkettä, rytmiä ja liikettä.

Kokonaisuutta alettiin rakentaa hittibiisien kautta, kuitenkin musiikkikappaleita modernisoiden. Insomniasta syntyi useista show-numeroista koostuva, helposti seurattava kokonaisuus, jossa visuaalisuus, valot, äänet, tanssi ja laulu ovat hyvässä tasapainossa. Kun mukaan saatiin vielä loistavia ammattilaisia, huikea kokonaisuus oli valmis, kertoo Mauno Ahonen Uniq Entertainmentistä.

Tässäpä pääsimme Kristallikimaran Minnan kanssa Jukka Haapalaisen kainaloon!

Kiitos Hok Elannolle kutsusta pikkujoulukauden upeimpaan ilopläjäykseen! Tässä on show, jonka iloa haluaa jakaa ja olisi fantastista päästä nauttimaan tästä elämyksestä myös oman rakkaan kanssa. Insomnia Show & Dinner, 1.11–14.12.2019.

Hinnat. ke ja to-iltaisin 65-75 e/henkilö, pe ja la 89 e/henkilö, sisältäen pääsylipun coverbändin ja keskiyön bilebändin keikalle. Hintoihin sisältyy aperitiivi, illallinen, show ja eteispalvelumaksu. Showilta on K-18.

Hienoa myös oli show:n välissä rytmitetyt tauot, buffasta pääsi aina noutamaan lisää herkullista ruokaa ja vessataukojakaan ei tarvinnut lainkaan murehtia. Kaikki sujui kuin nakutettu.

Elämä on tehty elämyksiä varten, sillä fantastisia muistoja, jos mitä laitetaan elämän pankkiin. Vahva suositus tästä iloisesta potpourrista, joka saa vieläkin hymyn huulille, pilkkeen silmäkulmaan, lanteet heilumaan ja muistamaan live-elämysten, musiikin ja tanssimisen ilon, herkuttelua unohtamatta.

Beach House Kitchen Helin upean postauksen illasta voit käydä lukemassa täältä ja Helin jutussa on hienoja kuvia itse ravintolasta.

Miltä kuulostaa Insomnia Show&Dinner, onko show&dinner konseptina tuttu? Olisiko tässä juuri teille loistelias ohjelma pikkujoulujen iloitteluun? Mitä kaipaat pikkujoululta?

Sydämellistä ja iloista päivää kaikille ja sen tämä show taikoi täällä esiin, että show:n kappaleet: mm. Toton “Africa”, Abban “Gimme Gimme Gimme” ja Faithlessin “Insomnia” tuovat tänään ruutia mopin varteen. Eläköön tanssin taika, hyvä ruoka ja hyvä musiikki!

Virgin Oil, Kaivopiha, Mannerheimintie 5, Helsinki.

www.virginoil.fi

The post Insomnia Show & Dinner, yhtä ilotulitusta ja herkullinen makumatka Italiaan! appeared first on Nelkytplusblogit.

Vinkki lipaston korjaamiseen kontaktimuovilla oli paikallaan, sillä tyttären lipasto oli rikkoutunut. Edellisessä asunnossa, lipastoa siirrettäessä, oli käynyt pieni moka ja ala-aisa oli rikkoutunut rumasti. Kehittelin idean, kuinka pienellä vaivalla tuon ruman jäljen saa korjattua. Meillä on tällä hetkellä koti, kuin huonekalukauppa, sillä tytär muutti pariksi viikoksi väliaikaisesti kotiin, kaikkien tavaroidensa kanssa. Nyt hän sai juuri avaimet uuteen asuntoonsa, joten muuttoa on taas tiedossa. Me olemme miehen kanssa innokkaasti osallistuneet apulaisiksi ja suunnittelussa miettimään sisustusta, juuri tuohon tulevaan asuntoon sopivaksi. Mittasuhteiden kanssa kun on aina pienissä asunnoissa miettimistä ja asioita, joita ei huomaa, ennen paikan päälle muuttamista. Täytyy kuitenkin muistaa, että asunto on hänen ja päätökset myös, mutta vinkit kelpaavat onneksi aina. Parempi suunnitella tarkasti, jottei tule suurempia ongelmia, vaikkapa liian isojen huonekalujen kanssa. VINKKI LIPASTON KORJAAMISEEN KONTAKTIMUOVILLA Ikean Malm lipasto on ollut kovassa käytössä ja tyyliltään se on sopiva moneen erilaiseen asuntoon. Oli järkevää yrittää pelastaa se ja korjata pieni rikkoontunut kohta, sillä turhaa samantyylistä lipastoa olisi ollut ostaa, vain tämän pienen kauneusvirheen takia. Ensiksi mies liimasi gorilla-liimalla rikkoutuneen ala-aisan ja jätti sen kuivumaan puristusrautojen varaan. En nyt ole varma työkalujen nimikkeestä, mutta pitivät rikkoutuneen kohdan puristuksissa ja paikoillaan. Sen jälkeen oli viisasta hiukan hioa hiekkapaperilla rikkoontunutta kohtaa, jotta siitä ei törröttäisi mitään ulospäin. Kävimme Bauhausissa ostamassa kontaktimuovia pienen rullan ja valkoista löytyi mattana sekä kiiltävänä. Lipasto oli mattainen, joten mattavalkoinen kontaktimuovi lähti mukaan. Mittasimme kaksi kontaktisuikaletta valmiiksi ja ne kannattaa leikata tässä tapauksessa leveämmäksi, kuin kohde oli. Reunat sai kivasti käännettyä piiloon. Vinkki lipaston korjaamiseen kontaktimuovilla toimii parhaiten, jos sinulla on apuna toinen henkilö, joka pitää suikaletta ja toinen painelee sen pintaan kiinni ja tarkistaa vielä kiinnityksen viivottimen avulla. Ilmakuplia tulee pakostakin, mutta viivottimella ne saa aika hyvin vedettyä pois. Tässä on jo pari kertaa laitettu kontaktimuovia ja ruma kohta jäi hienosti piiloon. Sitä kohtaa ei kannata turhaan hinkata, ettei ne rösöiset kohdat nouse esille tuon kontaktimuovin alta. Tässä kohtaa kannattaa vain painella muovi kiinni käsin sivelemällä. Helppo vinkki lipaston korjaamiseen kontaktimuovilla ja lopputulos on jopa niin siisti, ettei sitä edes huomaa. Korjattu ala-aisa jäi tuonne alas piiloon, joten tämä korjaus onnistui paremmin, kuin uskalsin odottaa. Näin lipasto saa vielä palvelusaikaa lisää, jos ei nyt tässä tulevassa muutossa saa taas itseensä osumia. Toivotaan parasta ja kontaktimuovia vielä jäi, joten uusia korjauksia odotellessa. Olemme tyttären kanssa jo ostaneet muutaman uuden huonekalun ja valaisimia sekä pari pientä sisutusjuttua. Laittelen sitten kuvia asunnosta, kun se alkaa valmistumaan. Tämä on kyllä mielenkiintoista ja jännää aikaa. Onko tuo kontaktimuovilla korjaaminen sinulle jo tuttua?

The post VINKKI LIPASTON KORJAAMISEEN KONTAKTIMUOVILLA appeared first on Kristallikimara.

The post VINKKI LIPASTON KORJAAMISEEN KONTAKTIMUOVILLA appeared first on Nelkytplusblogit.

Meillä on tullut näistä itse tehdyistä pinaattiletuista lasten hittiruoka ja mikä parasta, ovat myös erittäin helppotekoisia. Enää ei kannata sortua kaupan eineslettuihin, vaikka kyllähän meillä niitäkin välillä syödään, kun ei vaan ehdi aina itse tekemään ruokaa, mutta onhan näissä itse tehdyissä maku ihan eri luokkaa kuin eineksissä ja näissä väri tulee myös aidosta pinaatista.

Nämä pinaattiletut on helppo muuntaa myös nokkosletuiksi, korvaamalla pinaatit vaan ryöpätyllä nokkosella. Meillä on ryöpättyä nokkosta myös pakkasessa itse kasvatetun pinaatiln lisäksi, joten talven tullen saa kaivettua sitä nokkoslettujen joukkoon ja siihen sopii myös hyvänä lisänä Foodinin nokkosjauhe, jota lisään myös taikinan joukkoon. Näissä pinaattiletuissa käytän puolestaan Foodinin pinaattijauhetta pakastepinaatin lisäksi.

Tässä vielä ohje teillekin. Itse teen suosiolla aina kaksi annosta, kun hupenevat lasten suihin sitä vauhtia, että parempi heti kättelyssä tehdä tupla-annos.

Pinaattiletut

2 munaa

5 dl maitoa

3 dl jauhoja

1 tl suolaa

n. 150 g pakastepinaattia (tuoretta n. 300 g)

1 rkl öljyä tai voisulaa

n. 1-2 rkl Foodin luomu pinaattijauhetta

Riko munat kulhoon ja sekoita joukkoon maito, vehnäjauhot, suola ja öljy. Käytettäessä tuoretta pinaattia keitä niitä ensin muutama minuutti vedessä, valuta ja pilko jäähtyneenä joukkoon. Anna turvota n. puoli tuntia ja paista paistinpannulla voissa. Tarjoile esim. puolukka- tai mansikkahillon kanssa. Meillä nuo maistuivat parhaiten mansikkahillon kanssa, mutta aikuiseen makuun taitaa tuo puolukkahillo sopia paremmin.

Näiden kuvien ottamisesta on sen verran aikaa, että taitaa olla tuo Foodinin pinaattijauhe jo erinäköisessä pussissa, jos satutte etsimään sitä kaupan hyllyiltä. On jäänyt tämä postaus vaan roikkumaan tänne blogin luonnoksiin, kunnes nyt tuli sieltä vastaan.

Joten eikun lettujen paistoon!

The post Itse tehdyt pinaattiletut appeared first on Nelkytplusblogit.

Mastermark brands, Infinity Chefs Nordic sarjan tuotteet saatu*

Infinity Chefs Nordic kattila 5,1l/24cm

Oi miten iloisena lähdin testaamaan Infinity Chefs Nordic kattiloita. Vihdoinkin sain kunnon kokoisen kattilan ja kasarin, joilla voin iloisesti laittaa ruokaa meille viidelle ja muutamille vieraille kerralla.

Minulla on jo muutama 5-6 l kattila, mutta tämä Infinity Chefs Nordic on muita leveämpi ja siinä on myös niin kätevä litrojen merkintä, kaatonokka ja kannella kaatosiivilä, isoilla ja pienillä rei’illä. Aivan ihastuttava ja niin hyvä käytössä.

Infinity Chefs Nordic paistokasari 28cm + lasikansi

Paistokasari vaikutti vielä paremmalta ja otin sen saman tien käyttöön. Pesin sen ja aloin tehdä meidän perheen bravuuria ja minun blogini yksi haetummista ohjeista: Täytetyt paprikat

Koska halusin testata kasarin kaikki ominaisuudet, ruskistin ensin paprikat ja huomasin, että täysi-iduktiopohjan takia kasari lämpenee tasaisesti ja todella nopeasti. Sitten lisäsin vettä ja keitin paprikat ihan tavallisesti noin tunnin verran. Kahvat oli pysynyt viileänä koko keittoajan. Tein suurusteen ja keitin paprikoita vielä hetken. Suuruste ei tarttunut pohjaan. Titanilla vahvistettu marmoripinnoite vaikuttaa hyvältä. Ja paprikat maistuivat, kuten aina.

Kattiloiden lisäksi testasin myös paistinlastaa ja silikonista kauhaa. Olin hieman peloissani, että lasta rupeaa sulamaan, mutta turha pelko. Hyvin se kestää lämpöä, eikä tee naarmuja. Siihen vaan pitää tottua.

Ai niin, täytettyjen paprikoiden reseptin löydät tästä: klik! ja kurpitsojen tästä: klik!

Hyvää ruokahalua!

*Infinity Chef’s Nordic -sarja on tällä hetkellä myynnissä yksinoikeudella K-Citymarketeissa

The post Täytetyt paprikat ja uusi kattila kattilasarja appeared first on Nelkytplusblogit.

Muistatteko, kun tein kesällä lampunjalasta käärmeen meidän takapihalle.

Jutun pääset kurkkaamaan TÄSTÄ.

Tuosta lampusta jäi silloin vielä käyttämättä valkoinen lasinen kupu.

Heti kun sain tuon lampun itselleni ystävältäni tuunauksia varten, tiesin mitä tekisin kuvusta.

Eipä muuta kuin tuumasta toimeen!

Aluksi tein letin amppelin alaosaa varten.

Lettiympyrään kiinnitin neljään kohtaan tuplanarut, jotka muodostaisivat amppelin ruukkua varten.

Tällainen siitä nyt tuli.

Minusta tuo lampun kupu on täydellinen ruukku ja se sopii kivasti tällaisen simppelin amppelin kaveriksi.

Mitäs tykkäätte?

Todellinen kierrätysaskartelu tällä kertaa ja pääsin kyllä todella helpolla, koska kuvulle ei tarvinnut tehdä mitään.

Ihanaa viikkoa teille kaikille!

The post Lampun kuvusta ruukku ja amppeli appeared first on Nelkytplusblogit.

Viime viikolla

– oli kyllä melkoisen normiviikko, että oksat pois – mitään koviin ihmeellistä ei ollut, pelkkää perusarkea. Kaipa se on hyvä niin(kin)!
– tein kaikki koiralenkit pimeässä, nyt se kaamos on todellista ja täällä. Hyvä musiikki kuulokkeista jeesasi!
– viikon paras lounas oli lohisalaatti. Suorastaan täykky!
– ruokaa tehtiin melkein joka päivä, mm kanaa ja riisiä, spagettia bolognesea (poikien ikitoive…ja toimii aina)
– kokeilin pitkästä aikaa vanhaa lemppariarkiruokaaa: italialaista perunavuokaa. Voi pojat se oli hyvää!
– pistin merkille, että olen siirtynyt jonkinlaiseen lepotilaan….vähän niin kuin luontokin on tehnyt. Päätin, että annan itseni antautua syksylle ja pian talvelle. Samat lainalaisuudet, jotka pätevät metsän puihin ja eläimiin pätevät myös meihin… että pimeässä ei voi tehdä kaikkea täydellä teholla. Että kesä-minä on erilainen kuin talvi-minä – ei parempi, vaan erilainen.
– sunnuntaina juhlistimme isänpäivää etukäteen, ja koska isäni on kova (ja hemmetin hyvä) keilaaja, kävimme Talissa keilaamassa. Arvatkaapa kuka voitti? No tietty faija faijanderi ja kyllä hän oli voittonsa täysin ansainnut! Vähän kyllä mieleni pahoitin joidenkin pelaajien kylmähermoisesta ja siekailemattomasta voitonhimosta….;) Talista matka jatkui Kaareen….Kotipizzalle. Kyllä se vaan on niin, että Kotipizzan pizzat ovat varmaa laatua. Oma lempparini on muuten Zorbas – täydellinen pizza jossa paprikaa, punasipulia, fetaa ja oliiveja.
– ostettiin Bogille jouluasu, mutta hän ei valitettavasti investointia kovinkaan paljon arvostanut. Perin kummallista!
– huolestutti tuleva (säätiedotusten lupaama) lumimyräkkä, jolle tosin tosin kävi kuin Anne Mattilan kappaleelle “Perutaan säät”

Rakas isä

VIIKON HIMOTUS: Pikkujoulukausi on kulman takana. Tässäpä vuosia kestävä klassinen mekko Arketilta. Ihanat nuo puhvihihat.

Kuva

VIIKON AJATUS:
Elämä ei itsessään suo sinulle iloa ellet todella tahdo sitä.
Elämä antaa vain ajan. Sen käyttö riippuu sinusta.

Iloa viikkoon!

The post Weekly Report appeared first on Nelkytplusblogit.