Quantcast
Channel: Nelkytplusblogit
Viewing all 13172 articles
Browse latest View live

Humpdy Dumpdy aka Tyyris Tyllerö

$
0
0
Humpdy Dumpdy sat on a wall
Humpdy Dumpdy had a great fall
All The Kings Horses
And all The Kings Men
Couldn’t put Humpdy together again.

Tyyris Tyllerö muurille kipusi.
Tyyris Tyllerö muurilta lipesi.
Eikä Tyyristä Tylleröä milloinkaan voi kukaan parantaa.

Siskonpoika on hullaantunut Tyyris Tylleröön tai kuten hän kutsuu tätä hahmoa Humpdy Dumpdyyn.
Tyyris Tyllerön muistan itse Liisa Ihmemaassa tarinoista.
Hauskin, vaikkakin vähän tuhma, versio Tyyris (Aleksanteri) Tylleröstä näkyy Saapasjalkakissan tarinoissa.
Sisko kysyi, jos voisin tehdä Tyyris Tyllerö lelun pikkumiehelle.
En ole mikään lelujen ompelija tai ompelija muutenkaan, mutta lupasin yrittää parhaani.
Materiaaleina kierrätettyjä kankaita t-paidasta ja solmiosta.
Täyte on ostettu Kierrätyskeskuksen Näprä puolelta.
Jalat ja housut tein vanhasta solmiosta.

Ompelin housut käsin kiinni yläosaan.
Ompeleet eivät näy ulospäin, mutta pitävät vahvasti nämä kaksi osaa yhdessä.
Vaikka tällä Tyyris Tylleröllä ei olekaan paitaa, niin rusetti pitää silti olla 🙂
Lelu alkaa olla valmis, mutta vielä on vähän hommia saada kasvot Tyyrikselle.
Tekstiilitusseilla tämä käy nopeasti.
Tekstiilitussin annoin hetken kuivua, jonka jälkeen silitin värin kiinni kankaaseen.
Kankaan ja raudan välissä minulla oli leivinpaperi.
Eipä tuosta nyt kovin kaunis tullut, mutta saaja tunnisti sen heti.
Sainkin tämän viestin siskoltani!
Tyyris Tyllerö muurille kipusi.
Tyyris Tyllerö muurilta lipesi.
Eikä Tyyristä Tylleröä milloinkaan voi koskaan vahingoittaa.
Vähän uusitut sanat, koska tämä Tyyris ei mene rikki, vaikka se lipeisikin muurilta.
Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille <3

The post Humpdy Dumpdy aka Tyyris Tyllerö appeared first on Nelkytplusblogit.


Happiness is not a checklist.

$
0
0
Nyt kun kaikki energia menee uuden työn jännittämiseen ja arjen pyörittämiseen, kannattaa lainata sellaisten ihmisten ajatuksia, joilla pyörii päässä muutakin kuin fööniharja.

“Happiness is not a checklist. A dream job, a fast car, a good home, even love, mean nothing at all if you have not yet found a way to feel full and content in your own mind and heart.”
– Beau Taplin • T h e C h e c k l i s t

“She liked messy beds and movie nights without any lights on. She liked the quiet company of a few good friends. Her idea of love was gentle and silent, like a whisper of a touch. Some things are magical and magic, contrary to popular opinion, is often found in the most ordinary of places.”
– unknown-

“The way to get started is to quit talking and begin doing.”
– Walt Disney

“I wish that you may find patience enough in yourself to endure, and simplicity enough to believe; that you may acquire more and more confidence in that which is difficult, and in your solitude among others. And for the rest, let life happen to you. Believe me: life is right, in any case.”
– Rainer Maria Rilke

Iloa viikkoon, murut!
Kuvat Pinterest

The post Happiness is not a checklist. appeared first on Nelkytplusblogit.

Harry Potter Lontoo

$
0
0
Vihdoin on aika astua Harry Potter taikamaailmaan ja jutella hieman kermakaljasta, taikasauvoista ja kokonaisvaltaisesta elämyksestä Harry Potter Warner Bros studioilla Lontoossa. 

Paikassa, jossa on 10-vuoden ajan kuvattu Potter elokuvia ja jossa kaikki elokuvan tähdet ovat askeltaneet ja suorastaan eläneet yhden vuosikymmenen. Elokuvan nuoret tähdet kävivät koulunsakin filmistudioilla ja näimme kuvia synttärikakuista studiolla ym. Eli heidän lapsuus oli Harry Potterin kyllästämä, eikä tavallinen lapsuus lainkaan. 
Taisin blogissani kertoa aiemmin toukokuussa, että aiomme Lontoon matkalla suunnata Potter studioille. Lapsuudenkamu Facebookissa laittoi heti viestiä, että ymmärtääkseni kaikki liput ovat loppuunmyytyjä heinäkuussa. 
Näin asianlaita olikin ja löysimme ainoastaan hintavat vip-liput meidän matkaviikolle. Hieman ensin askarrutti maksaa neljästä lipusta niin paljon, mutta lukiessani Vip-paketin saamia arvosteluja mieli muuttui, eikä ole myöskään kaduttanut jälkikäteen. Voit ihastella vaikka kuinka paljon Potter studioilla, mutta sitä pienintä nippelitietoa et saa ilman huippuopasta, joka oli meidän käytössä 3-tunnin ajan.

Vip-paketti piti sisällään myös junaliput, loistavan informaation matkaa ennen ja matkan aikana tuli muistutuksia kännykkään, että pian seikkailu alkaa. Juna-asemalta Harry Potter bussikuljetuksen Warner Bros studioille. Tosiaan oman pienen ryhmän johon otetaan max 12 ihmistä ja suorastaan Potter informaatiotulvan. 

Parasta vielä oli, että vip-pakettiin kuului mahdollisuus päästä vielä kiertueen jälkeen illalla kulkemaan vapaasti kuvauspaikoilla ja oleilla paikan päällä aina sulkeutumisaikaan asti. 

Liput ostimme Get Your Guide-sivustolta ennakkoon ja kaikki tarvittava oli kännyköissä, liput, infot, aikataulut, kartat tapaamispaikalle ym. Hienoa myös oli, että treffipaikalla meillä oli opas, joka matkasi aina Warner Bros studioille asti ja luovutti meidät kahteen ryhmään kahdelle oppaalle. 

Oli mukava viettää Lontoon historian kuumin päivä ilmastoiduilla studioilla. 

Saapuessamme aulaan, meidät täytti kutkuttava odotus. Hetkeksi ehdimme jo ennen kiertuetta piipahtaa kaupassa, joka on suunnattoman iso ja pullollaan kaikkea mahdollista Harry Potter tavaraa, joista voit vain unelmoida. Lisäksi oli huone, jossa on kaikkien leffassa olleiden ja leffan tekijöiden taikasauvat nimikoiduissa laatikoissaan. Hieno ele elokuvan tekijöille. 

Makeiskaupasta olisin halunnut ostaa kotiin vietäväksi vaikka mitä, mutta suunnattomassa helteessä olisi ollut mahdotonta saada minkäänlaisia nameja kotiin ehjinä ja niiden sulamatta. 

Ensin näimme pienen elokuvan elokuvien tekemisestä, joka sisälsi leffatähtien terveisiä. Tämän jälkeen pääsimme huoneeseen, jossa oli tauluja, joissa oli erilaisia ihmisiä, Potter-faneja, Potter tähtiä ja leffan tekijöitä, tietenkin myös J.K Rowling, jotka humoristisesti kertoilivat meille salaisuuksia. Näissä tiloissa ei saanut kuvata. Tämän jälkeen pääsimme Hogwartsin ruokasaliin jämerän oven kautta. 

Miltei mahdotonta oli omaksua asiaa, että siellä me seisoimme aidoissa elokuvan kulisseissa, joissa on kuvattu Potter leffoja vuosia. Tuntui onnelliselta ja, että on keskellä jotain suurta. 

Saimme nähdä pienen pientäkin rekvisiitta, mm. Helena Bonham Carterin hampaat näytellessään julmana noita Bellatrix Lestrangena. Harry Potterin arven otsalla tai lapun, jossa luki, “rakastamme sinua Harry, mutta älä riko taikasauvojasi enää.” Hih Daniel rikkoi 81:sta sauvasta 79 sauvaa ja mm. rummutti taikasauvoilla kuvausten välillä. 
Saimme myös kuulla, että Snapea näytellyt Alan Rickman piti taivutella rooliin. Alan ei olisi enää halunnut näytellä pahiksen roolissa. J.K Rowling meni Alanin kotiin useammaksi tunniksi ja kertoi Alanille koko elokuvan juonen. Tätä Alan myös myöhemmin leffan teon aikana käytti vitsikkäästi hyväksi, “tiedänpä jotain mitä te muut ette tiedä tyyliin.”

Paikan päällä saattoi antaa itseään kuvattavan huispaamassa tai vaikka junamatkalla kohti Hogwartsia. 

Kerran vuodessa kyseisen oven aukaisee paikan päällä oven luoja ja on mahdollisuus nähdä miten käärmeet liikkuu aivan kuten elokuvassakin. Aiemmin tämä oli nähtävissä joka päivä, mutta jonkinlainen klikki tuli oveen ja ovi piti aika pitkälle rakentaa uudelleen, sen rikkoutuessa. 

Pöydän alla olevat punaiset pisteet, jos niitä kuvassa pystyy näkemään, kuvaavat aidon käärmeen liikerataa, jota käytettiin sitten käärmeen liikkeiden filmatisointiin. Oikean käärmeen liikerataa oli seuraamassa vain käärmeen omistaja ja kouluttaja ja muistaakseni yksi kuvaustiimistä, jottei käärme häiriintyisi. 

Kielletty metsä oli varsin isohko alue, jossa suuret hämähäkit, kääk en muista niiden nimiä, esiintyivät pitkin päivää ja tulivat alas katosta ja luolasta. 
Knight Bus:lla pystyy ajamaan 10km tunnissa ja kovemmassa vauhdissa bussi räjähtää käsiin tai hih kadulle. 

Marmorit mm. oli tehty muovimatosta tai muovista ylipäänsä. Moni painava asia oli tehty joko puusta tai muovista, mutta katsojan silmissä jopa studioilla näytti aivan aidolta marmorilta tai kiveltä. 

Paikan päällä on myös ainakin kolme eri ravintolaa. Tilasimme kanaa ja saimme kokonaisen broilerin oikein brittityyliin. 

Miltä se kermakalja sitten maistuu, noh makealta toffeelimulta, jota on höystetty kermavaahdolla. Sanottakoon, etten jäänyt koukkuun. 
Meille Harry Potter Warner Bros studiot olivat kerran elämässä kokemus, joten siinäkin mielessä tuo vip-paketti oli omiaan. Jopa mies, joka ei ole Potter-fani, toki katsonut kaikki elokuvat, nautti ja koki, että oli jokaisen euron arvoinen elämys. Luonnollisesti 15-teini oli aivan onnessaan ja tämä äiti. 

Perheen kuopukselle, joka ei myöskään ole Potter fani, päivä kävi jossain kohden raskaaksi. Paljon näki paikan päällä pikkulapsia, joille me emme kyllä paikkaa aivan suosittele. Riippuu toki lapsesta ja Potter faniuden asteesta, mutta ehkei ole taaperoiden paikka kuitenkaan. Jotta saisi paikasta kaiken irti,  on hyvä olla n. mitä nyt sanoisin 7-vuotias ainakin. 

Alimpana vielä studioiden pelottavin hetki ja ihan alimpana pieni pläjäys studioilta. Omassa Insta Storiesissa on mielestäni vielä paremmin videot katsottavina. Oli vaikea keskittyä videoiden kuvaamiseen, kun piti tarkkana kuin porkkana nauttia joka hetkestä. 

Jos päädyt Harry Potter studioille, todellakin suosittelen tuota vip-pakettia ainakin ensimmäiselle visiitille,  jotta saat kaiken mahdollisen arvokkaan tiedonjyvän Potter elokuvien teosta. 

Tämä taianomainen elämys ehdottomasti pääsi yhdeksi elämän parhaimpien muistojen kansioon ja sisälsi mittaamattoman paljon enemmän, mitä tässä postauksessa edes näette. Taidetta, elokuvan eri vaiheita, miniatyyreja, suunnitteluvaiheita, erilaisia naamioita, hahmoja jne. jne. 

Miten siellä, oletko Potter-fani, oletko käynyt studioilla tai onko reissu sinne haaveissa? Taianomaista viikkoa kaikille. <3


The post Harry Potter Lontoo appeared first on Nelkytplusblogit.

Passi, viisumi, ESTA?

Uskomaton Suvikumpu

$
0
0
Puutarhabloggaajien kesätapaaminen osa 2

Nyt tulee kesäisen Rauman reissun viimeinen osa 
ja varoitan jo nyt, että tästä tuli kyllä aikamoinen kuvamaraton.
Mutta en voinut mitään, sillä halusin näyttää niin monta herkkua, 
joita näin Suvikummun Marjan luona. 
Ja tässä on tosiaan ihan pieni ripaus kaikesta ihanuuden paljoudesta.

Suvikummun Marja kutsui meitä puutarhabloggaajia luokseen Raumalle 
ja samalla kävimme tutustumassa mielenkiintoiseen Vakka-Taimeen.
Marja oli loihtinut ihan mahdottoman ihanat ruuat meille ja 
herkkuja oli myös hänen puutarhansa pullollaan.
Pidemmittä puheitta, ota hyvä asento ja nauti!
En selosta kuvia sen enempää,
vaan haluan että fiilistelette kasvien kauneutta
ja yksityiskohtien runsautta.

 Monet puutarhabloggarit puhuvat myös “kissaa”,
puutarhan puhumisen ohella. 
Siksi kissojen ihailu ja silittely kuuluivat myös päivän teemaan.
Kiitos tuhannesti Marjalle ja hänen miehelleen vieraanvaraisuudesta!
Päivä oli todella inspiroiva ja 
on ihana, että jaatte kaikkea tuota kauneutta myös meille muille. 
Suvikummun puutarhan ja kissojen kuulumisia voi lukea:
Suvikumpu -blogista.
Olen käynnyt pari vuotta sitten myös ihanassa Suvikummussa
ja siitä voit lukea täältä:
Ja tämän Rauman reissun aiemmat postaukset Vakka-Taimesta,
löydät seuraavista linkeistä:

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Uskomaton Suvikumpu appeared first on Nelkytplusblogit.

Alkusyksyn luottoasu: kietaisumekko

$
0
0
En meinaa kehdata tunnustaa, että tämä mekko on ollut kohta vuoden kaapissa enkä ole pitänyt sitä kertaakaan. Mulle käy äärimmäisen harvoin näin! Ostin sen edullisesti Palmasta viime syyskuussa ja jostain syystä se on näyttänyt tätimäiseltä päällä. Kietaisumallit ovat aina viehättäneet ja niiden malli on kivalla tavalla naisellinen. Enkä tiedä miksi olen vieroksunut mekkoa. Printtikin on kiva, siinä on mustalla pohjalla pieniä kukkia vaikka näyttää kaukaa pilkulliselta.
Kietaisumekko on melko paljastava ja käytän itse tämmöisten alla muotilevia alusvaatteita – erityisesti vatsan kohta on hyvä pitää kasassa. Näitä löytyy onneksi jo monilta valmistajilta, myös edullisia.
No, nyt olen vihdoin ottanut mekon käyttööni. Reippaat valkoiset lenkkarit jalkaan ja nahkarotsi – nämä tekevät asusta rennon; ehkä juuri sitä olen kaivannut… Ja se tuntuu muutenkin omalta tyyliltäni. Käärin hihat vielä huolettomasti ylös, niin rentous lisääntyy. 
Miten on, oletko sinä tottunut jo käyttämään lenkkareita hameen tai mekon kanssa?

Viikko alkoi niin kivasti, kun lähdettiin blogikaverini Souliinan kanssa kahville Peroba Caféhen Espoon Leppävaaraan ja kuvailemaan samalla asujuttuja. Valittiin tämä paikka, koska se on niin hyvällä tyylillä sisustettu ja kuvauksellinen ympäristö. Reippaina tyttöinä otettiin aamupäiväskumpatkin – todettiin vain, että nyt ollaan ansaittu just nämä. Ja tartuttiin hetkeen.
Jos olette liikkeellä täällä suunnalla, tässä on ihastuttavan kodikas kahvila!

Päivä oli vähän pilvinen, mutta lämmin, ja saatoimme istua ulkona terassilla. Reissu tehtiin aika ex-tempore -meiningillä ja oli mitä parhain viikon aloitus!

Kiitos kuvaajalleni Souliinalle mukavasta aamupäivästä!

Lämpöistä viikkoa teille kaikille ja mukavaa alkusyksyn odotusta!

Maarit

The post Alkusyksyn luottoasu: kietaisumekko appeared first on Nelkytplusblogit.

Kesän ehdottomasti paras alelöytö ja syksyisiä ajatuksia

$
0
0

Sen tein COS:in alen loppurysäyksessä ja sain tämän 100% villaa olevan villakangastakin -70% hintaan (68 e) ! Mikä tuuri…ehkä mun tuuri on nyt kääntynyt…pitäisi varmasti lotota, osallistua kaikkiin arpajaisiin tai mennä Tinderiin 😉

Olenkin unohtanut kertoa, että tämä työpaikka tuli kuin tarjottimella. Mulle soitettiin ja pyydettiin haastatteluun. Koskaan ei ole käynyt näin. Että kyllä jotkut asiat tapahtuvat ihan itsestäään,  ja tulevat hopeatarjottimella eteen. Universumi yllättää aina välillä, hurraa!

Viime ja tällä viikolla on ollut jotenkin haikea olo…tuntuu syksyltä ja arjelta ja suorastaan jännittää miten pärjään pimeän syksyn, sitten kun sataa outoa prujua vaakatasossa.  Takaraivossa ovat kaikki ihanat kesämuistot, onneksi niitä ei voi kukaan ottaa pois ja toivottavasti ne kantavat pitkälle syksyyn. Tiedän, että  murehtiminen on aivan turhaa, todennäköisesti kaikki menee hyvin, mutta nämä siirtymäkaudet ovat aina mulle tällaisia. Vaativat aikaa ja sulattelua, jonka jälkeen oon OK.

Mietinnässä on myös, miten jaksan uudessa hektisessä työssä. Don’t get me wrong, olen täpinöissäni ja niin iloinen tästä työstä mutta….mitä jos se on LIIAN hektinen ja väsähdän?  Mitä jos liika on vaan liikaa? Tätäkin asiaa olen yrittänyt järkeistää. Teen parhaani, muuta en voi. Pidän huolta kunnostani, ympäröin itseni hyvillä asioilla, syön suht terveellisesti  ja ulkoilen koiruuksien kanssa, kyllä se tästä, ja se siitä.

Iloitsen myös siitä, että poikien koulu on alkanut hyvin. Vaikuttavat molemmat olevan suht positiivisia ja viihtyvän, eikä ole ollut minkäänlaista kriiseilyä, jei!   

Koirien elämä tulee myös muuttumaan, hyvästi pitkät pitkät metsälenkit, mutta jos ei ylitöitä tarvitse tehdä paljon, löytyy heillekin hyvin lenkkiaikaa.

Kuten huomaatte, niin vähän aikaa ja niin paljon ajatuksia. Eivätkä ne lopu ajattelemalla 😀

Hurmaavaa tiistaita puput!

ps. polttelin eilen jo kynttilöitä (!!!)

 

The post Kesän ehdottomasti paras alelöytö ja syksyisiä ajatuksia appeared first on Nelkytplusblogit.

Munakoisosalaatti

$
0
0

Minulle tulee välillä “munakoisokausia” jolloin haluan munakoisoa eri muodoissaan. Välillä en taas kaipaa munakoisoa lainkaan.

Munakoiso on monipuolinen; siitä voi tehdä niin monenmoisia ruokia ja munakoisoa voi tarjoilla niin lämpimänä kuin huoneenlämpöisenkin.

munakoiso, kasvisruoka, munakoisoresepti

Yksinkertainen munakoisosalaatti syntyy paahdetuista munakoisoista, paksusta turkkilaisesta jugurtista, pestosta ja tomaateista. Salaatti sopii hyvin vaikka elokuisten juhlien noutopöytään.

munakoiso, kasvisruoka, munakoisoresepti

munakoiso, kasvisruoka, munakoisoresepti

Munakoisosalaatti

1 iso munakoiso noin 1 cm paksuisiksi kiekoiksi viipaloituna
rasiallinen kirsikkaluumutomaatteja puolitettuna
1 dl pestoa (itse tehtyä pestoa/ohje alla tai kaupasta ostettua)
2 dl turkkilaista jugurttia
korianterinsiemeniä rouhittuna
basilikanlehtiä
suolaa
pippuria
öljyä

Sivele munakoisokiekot ohuelti oliiviöljyllä, paista 200 C uunissa 25 min, käännä munakoisokiekot paistamisen puolivälissä.

Anna munakoisojen jäähtyä paistamisen jälkeen. Nosta munakoisot tarjoilivadille, mausta suolalla, pippurilla ja korianterinsiemenillä. Tarjoile tomaattien, basilikanlehtien, peston ja turkkilaisen jugurtin kanssa.

Pesto


½ l löyhästi pakattuja basilikan lehtiä

1/2 dl oliiviöljyä
pieni kourallinen pinjan- tai kurpitsansiemeniä
1/2 dl parmesaania
2 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa. Lisää öljyä, jos haluat pestosta juoksevampaa.


The post Munakoisosalaatti appeared first on Nelkytplusblogit.


Mitä ovat uskomukset? Entä millaiset tunteet lisäävät elinikää ja vähentävät sairastelua?

$
0
0

Ihanaa alkanutta viikkoa! Täällä on työt lähteneet täydellä tohinalla käyntiin. Loma on enää pelkkä ihana muisto ja töitä on painettu tauotta ehkä neljä viikkoa putkeen, ilman vapaapäiviä. Postauksen kuvat ovat kesälomalta, kun ajeltiin ihanan ystävän ja Tamin kanssa Fiskarsiin. Onneksi luvassa on kyllä vuorokauden irtiotto pienen miniloman muodossa viikonloppuna. Tällä viikolla jo tunnit pyörivät täydellä teholla ja viimeinenkin PT-asiakas on palannut arkeen kesän jälkeen. Auto kulkee asiakkaalta toiselle ja tunneilla soi uudet musat. Eilen alkoi myös Aineenvaihdunta käyntiin verkkovalmennus. Ja siitä olen tosi innoissani. Ihana porukka tsemppaamassa toisiaan ja jakamassa fiiliksiään ja kysymässä kysymyksiä, joihin minä sitten päivittäin vastailen ja tsemppailen heitä!

Viime viikonloppu meni taas NLP Practitioner koulutuksessa ja ensi kerta, elokuun lopussa on vika kerta. Sitten saadaan todistukset. Päätin jatkaa opintoja vielä NLP Masterille sillä koulutus on enemmän kuin mitä ikinä olisin voinut odottaa ja toivoa. Sieltä olen saanut niin paljon työkaluja omaan työhöni, ja tietysti omaan arkeeni, että en olisi voinut koskaan edes kuvittella tällaista. Miten upea juttu.

Ajattelin kirjoitella uskomuksista tänään. Ne liittyvät todella paljon hyvinvointiimme ja onnelisuuteemme. Aikaisemmin olen kirjoittanutkin siitä, miten totuutemme kullakin meistä muodostuu. Jokaisella meillä on oma maailmankuvamme, joka muodostuu sen mukaan mitä asioita todellisuudesta poimit tietoiseen mieleen. Uskomatonta mutta totta on se, että todellisuudesta poimitaan VAIN 10% tietoiseen mieleen ja loput 90 % täydentyy omasta maailmankuvasta eli omasta kokemuksesta. Siihen taas vaikuttaa se miten yleistämme asioita, mitä asioita mahdollisesti poistamme mielestämme kokonaan tai kuinka itse muunnamme asioita. Kokemus jostain asiasta voi muuttua, kun ihminen kertoo asiaa eteenpäin. Hän kertoo sen eteenpäin oman maailmankuvansa perusteella ja sen kuullut henkilö taas käsittelee asian oman maailmankuvansa perustella. Eli 90% jälleen omien kokemustensa ja ajatustensa pohjalta. Filtteröimme myös tietoa jota keräämme, ja yksi filttereistä onkin uskomukset. Energiahan virtaa huomion suuntaan. Nappaamme todellisuudesta asioita mitä itse näemme, kuulemme ja tunnemme. Arvomme vaikuttavat siihen mitä todellisuudesta poimimme ja myös uskomuksemme. Tämä on niin herkullinen aihe edelleen, että en voi olla siitä kirjoittamatta. 

Jokaisella on sen oma totuutensa. Joku voi ajatella tätä asiaa niin, että oma käsitys on totta ja oma mielipide paras ja oikea. Tälläiseen TOTUUS -puite ajatteluun kuuluu myös mustavalkoinen joko-tai ajattelu, voittamisen ja oikeassa olemisen tarve sekä käsitys siitä kuka voittaa ja kuka ei. Keskustelua käydään usein VALTA -perusteella esim. tällainen keskustelu voidaan käydä lasten ja vanhempien välillä, pariskuntien välillä tai kaverusten välillä. Myös neuvotteluissa ja johtamisessa käydään keskustelua tähän tyyliin. 

Sitten taas jos katsotaan asiaa henkilön kannalta jolla on MAAILMANKUVA -puite, on keskustelu aivan erilaista. Hän ymmärtää tuon edellisen. Eli sen miten kunkin “totuus” muodostuu. Keskustelu on VALTA -keskustelun sijaan hyvää. Silloin kaikkien mielipiteet ja näkemykset ovat tärkeitä, keskustelu on monipuolista ja maailmankuvaa lavennetaan. Osataan tarkastella erilaisia näkökulmia. Tätä keskustelua voidaan yhtä lailla käydä vanhempien ja lasten välillä, pariskuntien välillä tai kaverusten välillä. Myös neuvotteluissa ja johtamisessa voitaisiin enemmän käydä keskustelua tähän tyyliin. 

Mutta uskomukset vaikuttavat meihin todella vahvasti. On sitten kyse uskomuksista itsensä suhteen tai toisten suhteen. Ja aina se mitä toistat vahvistuu. On sitten kyse treenistä ja kehon vahvistamisesta, tai omista uskomuksista. Jokaisella on aina aivan erilainen näkökulma omaan elämään ja tämä näkemys voi olla toisella aivan erilainen sinusta. 

Mutta voidaanko ajatella niin että kaikki ajatukset ovat uskomuksia? Mikä on faktaa ja mikä on uskomus? Uskomuksemme mielessämme ovat aina TOTTA. Uskomukset syntyvät kokemuksista. Ne ovat myös yleistyksiä ja sisäisiä sääntöjä itsestä ja muista. Ja uskomukset vahvistavat aina itse itseään. 

Koska uskomukset.. 

– luovat nykyisyyttä
– jäsentävät menneisyyttä
– luovat tulevaisuutta
..ovat ne todella tärkeitä asioita myös hyvinvoinnissamme. Ihminen usein rajoittaa itse itseään ja luulee syyn olevan jossain ulkopuolisessa tekijässä. Esimerkikisi “ei ole aikaa liikkua koska minulla on perhe huolehdittavana”, tai joku muu asia estää. Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään ja luo maailmankuvan jonka mukaan elää.

Uskomukset ovat ajatuksia, käsityksiä ja mielipiteitä, joita pidämme totena ja jotka ohjaavat tunteitamme, toimintaamme, valintojamme, päätöksentekoamme ja elämäämme. Uskomukset voivat olla myös yleistyksiä muista ihmisistä, asioista, maailmasta, tapahtumista, seuraukista tai asioiden merkityksistä. 

Kun ihminen pitää jotain totena,
hän havaitsee vain ne seikat, 
jotka tukevat uskomusta.

Tähän on ihan pakko jakaa teille yksi harjoitus josta voi olla valtavasti hyötyä!

Voit miettiä muutamaa asiaa ja miettiä kuinka ne sinua rajoittavat:

1. MINULLE ON MAHDOLLISTA
2. MINULLE EI OLE MAHDOLLISTA
3. MITÄ SAAN TEHDÄ?
4. MITÄ ON PAKKO TEHDÄ?

Voit myös miettiä:

Millainen minä olen?
Millainen joku toinen henkilö tai muut ihmiset ovat? 
Minkälaista minun elämäni on?

Kaikki nämä uskomuksesi ohjaavat sinun elämääsi tälläkin hetkellä. Sinun jokaista tekoasi ohjaa se, mitä ajattelet siitä mihin pystyt. Tai sinun käytöksesi jotain ihmistä kohtaa riippuu täysin omista uskomuksistasi. Tai päinvastoin. Harjoitukseen ei mene kovin paljon aikaa, mutta se voi olla hyvinkin avartava. Kun huomaat omia uskomuksiasi, on sinun paljon helpompi lähteä muuttamaan niitä ja sitä kautta muuttamaan myös omaa elämääsi ja parantamaan omaa hyvinvointiasi. 

Joskus taas toisten ihmisten uskomukset sinusta, voivat hallita elämääsi ihan liikaa jos annat siihen mahdollisuuden. Ihmiset usein muuttuvat vuosien myötä, ja joku toinen on saattanut muodostaa sinusta uskomuksensa aivan todella vanhojen asioiden perusteella. Pahimmillaan tällaisten ihmisten kanssa ajan viettäminen myrkyttää sinun hyvinvointiasi, etenkin jos he ovat enemmän TOTUUS -puitteella kuin MAAILMANKUVA -puitteella elämää katsovia ihmisiä ja keskustelu heidän kanssaan ei ole yleensä rakentavaa tai mahdollista ylipäätään. 

Tästä päästään sitten seuraavaan aiheeseen.. Tutkimusten mukaan on nimittäin kolme tunnetta, jotka pitkäaikaisina vähentävät hyvinvointia ja lisäävät sairastamista

toivottomuus
keinottmuus/avuttomuus
arvottomuus

Nämä tunteet, etenkin pitkäaikaisina, tuottavat kehoon kielteistä fysiologiaa ja kemiaa. Näiden tunteiden vastakohdat puolestaan lisäävät hyvinvointia, vähentävät sairastavuutta ja LISÄÄVÄT ELINIKÄÄ. 

Tähänkin on olemassa oma harjoituksensa, jolla voit oikeasti parantaa hyvinvoinitasi! Kirjoittelen siitä tosi mielelläni lisää jos aihe teitä kiinnostaa? Itselleni siitä on ollut valtavasti apua. 

Ihmettelettekö vielä miksi pidän NLP:tä niin mahtavana juttuna? Juuri tuo ajatusten ja fysiologian yhteys hyvinvoinnissa oli se tärkeä pointti miksi aloin tätä opiskella. On valitettavasti aina ihmisiä, jotka eivät osaa käydä hyvää keskustelua (jos ovat siihen kykeneväisiä ollenkaan) vaan käyvät sitä valta-periaatteella, ja omien uskomustensa perusteella. Jotta et sairastuta itseäsi tällaisten ihmisten vuoksi, voit aina muuttaa omaa ajatteluasi ja opetella katsomaan asiaa laajemmin. Ei siksi että “luovuttaisit” eikä siksi että sen toisen pitäisi muuttua, vaan siksi että parantaisit omaa hyvinvointiasi ja elämäsi laatua ajattelemalla asioista laajemmin. Ihanaa tiistaita kaikille! Mä lähden nyt töihin takaisin ohjaamaan PT-asiakkaita ja vetämään illan Pilates-tunnin!


The post Mitä ovat uskomukset? Entä millaiset tunteet lisäävät elinikää ja vähentävät sairastelua? appeared first on Nelkytplusblogit.

Hatkassa on kommentoinut artikkelia 10 x Herrankukkaro

Keittiöremontti osa 4 – toimitetaan viinipullon kera

$
0
0

Tyyni ja rauhallinen hetki. Vain tikan naputus keskeyttää haavan lehtien havinan.

Elokuun aurinko lämmittää vielä, kun peuraperheen korvaparit pilkistävät kuivuneen viljapellon seasta.

On vain luonto ja me.

Ja sitten mä heräsin. Sillä totuuden nimissä, tuollaiseen zen-tilaan ei meillä päästä ikinä.

Ihanat elokuun illat!

Vipinää ja säpinää riittää

Ihmisiä lappaa tiuhaan tahtiin.

Käy porakaivon toimittajaa, paloautoa, hinausautoa, työnjohtajaa, Tapsaa, Helsinki -päädyn Anjaa kahvikutsuineen, remonttiapua Samuilta, ja vieraita jopa Sveitsistä – viskipullon kera tietty. Sveitsivieraan jälkeen oli pakko kurvata Taalintehtaan Ekocenteriin viskilasihankinnoille, sillä vaikka meidän piharakennuksesta löytyykin kaikenlaisia aarteita, niitä sieltä ei sentään löytynyt.

Meidän viljelijän vanha isäpappa kävi kertomassa mistä tontilla löytyy kalliota (porakaivoa varten) ja että hänellä olisi käyttöä meidän purkamille karmeille mineriitilaatoille. YESH!!

Viime viikkoina elämä on ollut siihen malliin sosiaalista, että mukana ei meinaa pysyä millään. Ja tällaisen erakon on pitänyt välillä käydä meditoimassa (lue puhaltelemassa) ladon takana.

On tuotu vettä, ja sitten on tuotu lankkua – viinipullon kera tietenkin. Sitten on tuotu lapioita ja moukareita – “sä voit pitää sen” – meiningillä. Siis ihan oikeasti, tässä ei edes taivu niin syvään kiitosniiaukseen, kuin olisi kohtuullista.

Eilen kesken maalaushomman musta Honda kurvasi pihaan tuliaisinaan itsetehtyä ruusu-minttu -kasvovettä. Siis oikeasti, voitteko kuvitella!

Joten vielä kerran ja taas uudestaan – tackar o bockar Petsku, Pauliina, Tomppa, Tosse, Beck, jne jne. Tupareita joudutte kyllä vielä tovin odottamaan, ettei tarvitse ryypiskellä keskeneräisen rossipohjan päällä.

Meillä on kuulkaa käynyt jos minkämoista kaaraa pihalla

Ai niin se keittiöremppa…

No niin asiaan. Jos haluatte lukaista edellisen remppapostauksen, se löytyy tästä linkistä.

Rehellisesti, tämä vaihe remppaa on ollut hidas ja RASKAS. Raskas siksi että kaikki tapahtuu niin hitaasti. Koska me ollaan remppahommassa (vielä) lähes tumpeloita, roikutaan pitkälti meidän työnjohtajan aikatauluissa. Ja siinä vasta täystyöllistetty kaveri onkin.

Onneksi ei olla saatu vielä potkuja, ja kaveri jaksaa kaikkien muitten hommiensa päälle sännätä välillä tännekin. Ei auta kuin olla nöyrä ja hemmetin kiitollinen.

Lattia avattiin siis viimein ja alahirsissä löytyi lisää lahoa.Ylläääriii! Mutta taas, kun ensijärkytyksestä selvittiin, tilanne ei näyttänytkään niin pahalta. Emme siis kaikista kammokuvista huolimatta sittenkään joudu kengittämään taloa uudestaan. Tai vielä pahempi – vetämään moottorisahalla 50% veks.

Multipenkki on purettu ja lattian alla ollut “viinikellari” täytetty multipenkin kivillä ja soralla. Aarrearkkua lattian alta ei valitettavasti löytynyt.

Vanhat lattialankut on putsattu ja jonain kauniina päivänä niistä rakennetaan uusi lattia. Tällä hetkellä on menossa rossipohjan teko, joka sekin on ihan hyvällä mallilla.

Ja jossain helvetin mielenhäiriössä keittiöremontti sai sivujuonen ja laajeni toiseen yläkerran huoneeseen…

Ette muuten usko mikä fiilis oli, kun vihdoin päästiin purkamisen sijaan rakentamaan!

Me happy!

Multipenkki

Tästä alkaa lattian rakentaminen
alkavaa rossipohjaa pukkaa

Syksy tulloo!!!

The post Keittiöremontti osa 4 – toimitetaan viinipullon kera appeared first on Nelkytplusblogit.

Nuutajärven lasikylä ja mielenkiintoinen WhyNot – Finnish American Art Glass -näyttely

$
0
0

Nuutajärven lasikylä oli ehdottomasti kesälomani yksi kohokohdista ja mielenkiintoinen päiväretki kohde. Itse muistan sinisen kalalogon “Nuutajärvi 1793″ jo vuosien takaa lasiastioista ja -esineistä, jotka oli valmistettu tässä perinteikkäässä lasikylässä. Kun aloin itse nuorena tyttönä keräämään uudelleen tuotantoon otettua 1800-1900 lukujen vaihteessa valmistettua Apila-sarjaa oli kaikissa sarjan osissa juuri tuo “sininen kala” merkkinä Nuutajärvestä. Tuo logo oli silloin minusta merkki laadusta. Se kertoi myös suomalaisesta lasintekotaidosta jo vuosisatojen takaa.

Lasipuu valmistui 2013 Nuutajärven lasitehtaan 220-vuotisjuhlaan sekä Ammattiopisto Tavastian lasialan koulutuksen 20-vuotisjuhlaan. Lasiartesaanien koulutus alkoi Wetterhoffilla 1993 professori Oiva Toikan aloitteesta. Lasipuussa on 1600 suupuhallettua värikästä palloa ja metallirungon korkeus 3,2 metriä.

Chiewitzin suunnittelema Paja on alunperin ollut tiilenvärinen mutta se rapattiin valkoiseksi 1920-luvulla. 

Nuutajärven lasikylä sijaitsee Urjalan kunnassa Pirkanmaan maakunnassa. Menomatkalla ajoimme Karkkila-Forssa reittiä mutta palasimme Hämeelinnan kautta moottoritietä pääkaupunkiseudulle. Nuutajärvi on kunnan merkittävin matkailukohde, jonka Museovirasto on valinnut valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloonsa.

Nuutajärven lasitehdas syntyi tälle paikalle 1793 ympärillä kasvaneiden metsien ansioista. Lasiuunit tarvitsivat suunnattomia määriä polttopuita toimiakseen joten metsä puineen oli ihan perusedellytys tehtaalle. 1700-luvulla oli muodikasta perustaa lasitehdas ja mm. Somerolla, Sipoossa ja luovutetussa Karjalassakin valmistettiin lasia. Ainutlaatuista on se, että Nuutajärvi jatkoi keskeytyksettä lasintuotantoaan aina vuoteen 2014, jolloin tuotanto siirtyi Iittalaan. Ennen tehdastoiminnan lopettamista Nuutajärvi oli Suomen vanhin toimiva lasitehdas.

Pajassa toimii Galleria Markku Salo

Nuutajärven ammattitaidosta kertoo myös se, että sekä Iittalan lasitehtaan että Humppilan lasitehtaankin perustajat ovat lähtöisin Nuutajärveltä.  Iittalan tehtaan perusti P.M. Abrahamsson jo 1881. Helanderin veljekset Olavi, Martti ja Jonni perustivat vuonna 1952 Humppilan. Nykyään kaikki kolme kuuluvat Iittala Group Oyj:hin. Jos Nuutajärven lasitehtaan historia kiinnostaa enemmän niin kurkkaa tästä lisää.

Lasikylän 1850-luvulla rakennetut talot ovat edelleenkin käytössä. Nämä Nuutajärven vanhimmat rakennukset ovat aikansa maineikkaimman arkkitehdin G. Th. Chiewitzin suunnittelemia. Chiewitzin suunnitteli myös Ritarihuoneen, Loviisan keskustan ja Forssan tekstiilitehtaan ympäristön rakennuksineen.

Lasimakasiini

Nuutajärven lasikylän alueella alkoi uusi aika kun Nuutajärven kartano ja lasitehdas siirtyivät 1843 turkulaiselle Adolf Törngrenille. Uusi omistaja alkoi voimakkaasti modernisoida sekä tehtaan tuotantoa että tuotantolaitoksia.

Rapattu Prykäri (keskellä), Kivimuuri (sivuilla) pitää sisällään Kylähotelli Tyynen ja Red Brick Gallery tilat

Arkkitehti Chiewitz piirsi Julius Basilierin kanssa myös sveitsiläistyyliset tehdasrakennukset. Osittain kaksikerroksinen, puuleikkausin koristeltu konttorirakennus valmistui 1857. Samaan aikana rakennettiin tiilinen, kolmikerroksinen kivirakennus prykäri (nykyinen lasimuseo), kolmikerroksinen hirsinen lasimakasiini, tiilinen rapattu prykäri, hiomo, lasaretti ja pakari. Yksi tehdasalueen vanhimmista rakennuksista on ns. kellopytinki vuodelta 1842.

Konttorirakennus
WhyNot – Finnish American Art Glass -näyttely
WhyNot näyttelyyn on kutsuttu suomalaisia taiteilijoita, muotoilijoita ja lasinpuhaltajia, jotka työskentelevät kuuman lasin parissa ja joilla on ollut uransa aikana jokin yhteys Nuutajärveen. Yhdysvaltalainen Fullbright -stipendiaatti, taiteilija Jonathan Capps vietti vuoden Nuutajärvellä. Capps on tehnyt tiivistä yhteistyötä suomalaisten lasintekijöiden kanssa minkä tuloksena syntyi tämän kesän lasinäyttely.
WhyNot näyttely on avoinna päivittäin 11-16 1.syyskuuta saakka. Mukana on lähes 30 taiteilijaa ja teoksia löytyy neljästä eri tilasta. Kannattaa ehdottomasti käydä myös kurkistamassa hiekkavarastoon ulkokautta vaikka sinne näkee myös Vannahallista. Näyttelyyn on vapaa pääsy. 
Näyttelyn lisäksi on mielenkiintoista päästä kurkistamaan työtilaan, jossa Jonathan Capps on tehnyt työtä kuluneen vuoden aikana. Varmasti elämys olla Nuutajärvellä ja nähdä suomalaisen luonnon vaihtelut pitkin vuotta. Cappsin työhuoneen seinältä löytyi kaunis kollaasi valokuvia ja aitoa tuohtakin. 

Teemu Kylvö, Message in a bottle – vapaasti puhallettu lasi 2019

Jonathan Capps, Relefting on Supernovas I-IV – vapaasti puhallettu lasi, peilitys 2019

Jenni Sorsa, Supernovas – vapaasti puhallettu lasi, incalmo 2019

Kirsti Talvitie, 180 Days in Random Order – muottiinpuhallettu lasi 2018-2019

Markku Salo, Hikeä ja kyyneleitä 2019


Jonathan Capps – työhuone Nuutajärvellä

Aada Vainio, Enter The Color – hyttityö 2019

Johannes Rantasalo, Tuhma Oskar – sekatekniikka 2019

Alma Jantunen, Sugarcubes – uunisulatus, lasi, kivi 2019

Milla Vaahtera, Mobile No. 47 – lasi, metalli 2019
Gina Salaris; Empower – hyttityö, hionta, peilitys 2019
Prykäri museo – Designmuseo, Nuutajärvi


Nuutajärven lasikylästä löytyy myös lasimuseo Prykäri. Museo on professori Kaj Franckin suunnittelema kokonaistaideteos. Kaj Franck oli Nuutajärven lasitehtaan taiteellinen johtaja 1950-1973. Franck on suunnittelut Prykärin tila-arkkitehtuurin, vitriinit sekä valinnut myös esiteltävän esineistön. Prykäri avasi ovensa yleisölle 1977. Nykyään Prykäri on osa Designmuseota ja Museokortti kohde. 
Museossa voi kiertää itsekseen kuten me teimme mutta opastetulla kierroksella selviää miten Kaj Franck, Saara Hopea, Gunnel Nyman tai Stockmannin tavaratalo liittyvät Nuutajärveen. Opastuksen yhteydessä saa myös lyhyen oppimäärän lasin valmistuksen teoriasta. 


Museossa on esillä laajasti lasinvalmistuksessa käytettäviä välineitä ja työkaluja. Kävimme myös seuraamassa toisessa tilassa lasin puhaltamista ja hyvin samanlaisilla välineillä töitä tehdään edelleen. Tämän päivän lasinpuhaltajalla ja kuuman lasimassan kanssa työskentelevällä on aurinkolasit suojaamassa silmiä ja kopulit – menneen ajan puupohjaiset kengät – näyttivät olevan jo historiaa.



Prykärissä on esillä myös Nuutajärven lasituotannon historia kattavasti. Oli mielenkiintoista löytää lasivitriineistä omasta kaapista ja lapsuudenkodista tuttuja lasiesineitä. Lasimuotoilun elinkaaressa löytyy paljon erilaisia vaiheita ja muotivirtauksia myös. Mitä lähemmäs omaa aikaa tultiin sitä tutummiksi esineet vitriineissä muuttuivat. Oli myös mielenkiintoista nähdä millaisella muotilla Pioni-lasilautaset tehdään.





Kahvila+keittiö Sylvi tarjoaa juomaa ja ruokaa Nuutajärven lasikylässä. Tilasin pekonijuustopiirakka palasen ja erittäin maukas sekä ihan järjettömän suuri. Viereisessä pöydässä herkuteltiin ihanalla salaatilla. Sylviä luotsaavat paikalliset yrittäjät muotoilija Anu Penttinen ja kauppias Mari Korpikaivo.

Kahvila+keittiö Sylvi on kohtaamispaikka, joka on tehty entisen Nuutajärven lasitehtaan ruokalaan keväällä 2017. Sylvin keittiömestari Ilari Ojala ja kokki Mikael Lundeqvist valmistavat huolella suunniteltua ja mahdollisuuksien mukaan lähellä tuotettuista raaka-ainaiesta.

NuGO Shop on Nuutajärven Gallerian osuuskunnan myymälä, jossa kannattaa myös ehdottomasti piipahtaa ennen kotiinlähtöä. Täällä on nimittäin esillä uusinta suomalaista ja ennen kaikkea nuutajärveläistä taidelasia ja piensarjatuotteita. Osuuskuntaan kuuluu Nuutajärvellä toimivia lasinpuhaltajia, muotoilijoita ja taiteilijoita: Alma Jantunen, Marika Kinnunen, Anu Penttinen, Johannes Rantasalo, Markku Salo, Gina Salaris, Jenni Sorsa, Lea Swantz ja Heikki Viinikainen.

Heikki Viinikainen, RockDiiva shampanjalasi

Marika Kinnunen, Kuumailmapallo

Vinkkinä vielä tähän loppuun Nuutajärvellä vietetään 24.elokuuta Lasivitriini -tapahtumaa klo 10-16. Tapahtumassa voi tutustua lasin tarjontaan, kartuttaa lasikokoelmiaan ja tehdä löytöjä niin uutta kuin vanhaa lasia myyvien ammattilaisten ja yksityisten keräilijöiden kokoelmista. Tästä voit lukea lisää tapahtumasta. 
Nuutajärven pienessä kylässä tapahtuu koko ajan isoja asioita!

The post Nuutajärven lasikylä ja mielenkiintoinen WhyNot – Finnish American Art Glass -näyttely appeared first on Nelkytplusblogit.

Pallohortensia -kestosuosikkini

$
0
0
 pallohortensia 
Hydrangea arborescens ´Annabelle` 
 アメリカノリノキアナベル

Pallohortensioiden kukintaan en kyllästy varmasti koskaan.
Se on ollut yksi ehdoton kasvisuosikkini  jo vuosia. 
Valkoiset päänkokoiset pallot ilmestyvät yleensä heinäkuun puolella tukeviin varsiin. 
Ja siitä sitä kukintaa jatkuu sitten talven tuloon saakka. 
Pallohortensioita kasvaa täällä Vaahteramäellä vähän joka puolella. 
Ja istutin minä kaksi uutta taintakin tänä kesänä. 
Eli tämä pallohortensia-rakkaus on aika vakavaa sorttia.

Edes tämä helteinen ja kuiva kesä ei ole saanut niitä nääntymään. 
Postilaatikon luona oleva pallohortensia -ryhmä on hieman lerputtanut lehtiään ja kukat ovat jääneet normaalia pienemmäksi,
mutta takapihalla ja rinteessä ne eivät ole olleet moksiskaan kuivuudesta. 
En ole siis kastellut niitä kertaakaan. 
 Nämä postilaatikon luona kukkivat pallohortensiat lerputtavat tuon verran lehtiään. 

Pallohortensian hoito-ohjeet löydät täältä:
Tykkäätkö sinä pallohortensioista?
Ja miten pallohortensiasi ovat selvinneet tästä hellekesästä?
Ja nyt kun sateitakin on saatu miltei koko maahan, 
on hyvä muistaa, että on loistava aika syysistutuksille. 
Löydät lisää aiheesta aiemmasta postauksestani:
Mukavaa päivää!
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Pallohortensia -kestosuosikkini appeared first on Nelkytplusblogit.

Ystävyyttä 30-vuotta ja paljuhommissa

$
0
0
Jösses, juuri oivallettiin kamuseni kanssa, että olemme olleet ystäviä tänä vuonna 30-vuotta! Toki nassut kohtasivat jo vuonna -88 KOP:n arvopaperiosastolla, mutta ystävyys syntyi vasta noin vuoden jälkeen ensikohtaamisesta. Pitihän sitä ensin vuoden pätkät puolin ja toisin uutta tyyppiä tarkastella. 

Ystävä teki lapset nuorena, mutta vaikka meikäläisellä pukkasi olemaan bilekausi päällä aika pitkään, näimme aina säännöllisesti. Kävimme aina vuorotellen toistemme luona syömässä ja välillä minä kamusella yökylässä. 

Ehdimme olla n. 2-vuotta samassa työpaikassa ja kun olimme vuoden pätkät osake clearingissä kahdestaan eli siihen aikaan kauppojen osakkeet kuljetettiin tarkastettavaksi aina ostojen ja myyntien myötä, tuossa tiimellyksessä meistä tuli hyvät ystävät. 

Muistan vielä, että nautimme usein lounaaksi patonkia Patros fetajuustolla ja maksamakkaralla ja jälkkäriksi Chymoksen riisisuklaata ja Turkin pippuri lakritsikarkkeja, joita saa vieläkin, mutta silloin sai keltaisessa pussissa pelkästään, Sitten oli aivan ihanaa minttucrispsuklaata, jossa oli hopeinen kääre, kuka muistaa tälläisen sukulaatin taisi olla Cloetan. 

Olemme aina tuoneet toisillemme tuliaisia ulkomailta ja monissa jutuissa meillä on sama maku. Meidän ulkomaan vuodet eivät haitanneet ystävyyttä, vaan tässä kohden meidän miehetkin tutustuivat ja ystävystyivät, kun tulivat he yhdessä meille pariskuntavierailulle. Ystäväpariskunnasta tuli myös meidän kuopuksen kummeja. 

Koskaan emme ole riidelleet ja jos jokin on ollut hampaankolossa, se on juteltu halki. On ihan mieletöntä, että on ystävä, joka on kulkenut matkassa 30-vuotta ja nähnyt myös kaiken ja aina pysynyt siinä. Vaikka esimerkiksi kun olivat meillä kylässä Latviassa ja suutuin miehelleni ja hyppäsin Suomeen menevään bussiin ja tulin Latvian ja Viron rajalla katumapäälle ja palasin taas bussilla kotiin juuri sopivasti aamupalaksi. Kaikkea mahtuu vuosiin, mutta ennen kaikkea hyvää tahtoa, ei ketunhäntää kainalossa ja paljon paljon onnellisia yhteisiä hetkiä ja hyvää ruokaa.

Tällä kertaa oikein vaihdettiin tuliaisia. Sain Köpiksen tuliaisina pörröisen Mikki Hiiri avaimenperän tai laukkukorun. Ystävälle vein Lontoosta peltirasian ja Salted Caramel M&M:s namusia. 

Voi mahotonta mitä herkkuja taas pöytä oli pullollaan. Pihviä, viikunasalaattia, piparjuuriaiolia, cheddarvalkosipulileipää, melonia, grillattuja nyyttejä joissa oli aurinkokuivattuatomaattijuustoa, perunoita, sipulia, pekonia ja sieniä, apua miten hyvää. Entäs sitten tuo jumalainen kakku, mikä taidonnäyte. 

Saunoimme 92-vuotta vanhassa saunassa, jonka ystävän vaari on rakentanut, paljuilimme, höpötimme ja ahmimme ruokaa ja herkkuja niin paljon, että hyvä ettei kaikki vedet paljusta paenneet, kun istahdimme paljuun. 

Hih ja jokuhan on joskus ollut huolissaan meikäläisen alkoholin käytöstä, niin tällä kertaa meni skoolausskumppa ja puolikas Happy Joe ja siinä kohden tämäkin alkoholimäärä alkoi väsyttämään niin, että oli pakko vaihtaa jääteehen. Uikkarikuvassa oleva bisukka on miehen, josta pidin huolta, kun mies tuon kuvan nappaisia. Alkoholi ei vaan enää ole meikäläisen juttu, ei millään. Mutta kilisteleminen on aina kivaa. 

Tässäpä ennen ja jälkeen kuvat. Voi mahoton meidän tyylejä ja ah nuoruus! Olipahan taas kiva ja makoisa lauantai. <3

Miten siellä, onko tarinoita ystävyydestä, niitä on aina kiva kuulla ja miten ystävyys on alkanut? Oikein sydämellistä viikon jatkoa kaikille. <3

The post Ystävyyttä 30-vuotta ja paljuhommissa appeared first on Nelkytplusblogit.

Flow Festival 2019 tunnelmia

$
0
0

Flow Festival 2019 -tapahtuma järjestettiin Helsingin Suvilahdessa 9.-11.8. Urbaani teollisusalue vanhoine rakennuksineen on jännä festaripaikka. Tässä tunnelmia kivasti järjestetyiltä ja paljon katsottavaa/kuuneltavaa/koettavaa sisältäneiltä festareilta. Erityismaininta valoista ja muusta visuaalisesta herkusta, rennosta tunnelmasta ja hyvästä kokonaisuudesta. Tykkäsin <3!

 
 
 
 
 
 
 
 

 
 

Kiitos Flow – kenties ensi vuonna uudelleen :-)!

The post Flow Festival 2019 tunnelmia appeared first on Nelkytplusblogit.


Pirkko on kommentoinut artikkelia Lähtikö vähän lapasesta …

Pirkko on kommentoinut artikkelia 10 x Herrankukkaro

Kaverisynttärit XGate laserammunta-areenalla

$
0
0
* yhteistyössä XGaten kanssa*

Esikoiseni täytti jo 11 vuotta ja oli taas aika viettää kaverisynttäreitä. Monesti itse sankari onkin vihjaissut, että synttärit voisivat olla muualla kuin kotona, joten oli aika ruveta tuumasta toimeen. Espoon Isoon Omenaan on hiljattain avautunut uusi laserpeliareena Xgate, jonne sankari toivoi kaverisynttärinsä. Arvatenkin, kaverit olivat aivan täpinöissään kyseisistä synttäreistä. Tuon ikäiset pojat kun ovat aika innokkaita kaikista tällaisista ns. taistelupeleistä ja juhlien jälkeenkin juhlijat kiittelivät mukavista synttäreistä. 

Synttärit aloitettiin katsomalla opastusvideo, jonka jälkeen pelaajat valkkasivat kukin itselleen peliliivit, joiden värin mukaan myös oma joukkue määräytyi. Tämän alkuvalmistelun jälkeen, päästäänkin heti tosi toimiin ja pelit vaan päälle. Itse menin kurkkimaan pelin tiimellyksiin mukaan ja valitettavasti näihin kuviin ei oikein saa vangittua sitä tunnelmaa, joka tuolla vallitsee. Musiikki soi taustalla ja hämärässä sokkeloisessa tilassa yritettään saada ammuttua mahdollisimman monta vastajoukkueen jäsentä. Tämä on siis ihan vain laserase eli mitään panoksia tai muuta ei lennä, vaan oma ase ja liivi sammuvat vain vähäksi aikaa kun vastapuolen jäsen on osunut. Pelien jälkeen, kukin pelaaja saikin vielä tulokset kirjallisena nähtäväkseen, joista ilmeni, että kuinka monta osuumaa on itse saanut ammutuksi.

Synttärivieraat tuntuivat ainakin viihtyvän tosi hyvin, jopa tytöt mukaan lukien. Jopa meidän arkaileva 9-vuotias neiti oli innoissaan ja jopa kyseli jälkeenpäin, että voisikos joskus mennä kavereidensa kanssa myös myöhemminkin pelailemaan.

XGatesta voi myös vuokrata synttärihuoneen käyttöönsä, jossa mekin jatkoimme vielä juhlintaa pelien jälkeen. Tilaan saa viedä myös itse tarjoilut tai ostaa ne XGatesta. Isossa Omenassa kun ollaan, niin sieltä on myös helppo napata tarjoilut mukaan juhlavieraille.


Kiitos XGate unohtumattomista synttäreistä! Itse sankari oli niin onnellinen, kun pääsi kavereidensa kanssa viettämään toiminnallisia synttäreitä.

The post Kaverisynttärit XGate laserammunta-areenalla appeared first on Nelkytplusblogit.

Kesäkurpitsan kuoret käyttöön

$
0
0
Tässä herkullinen  kylmä   kesäkurpitsaruoka nimeltä Kashkarikas,  jossa kesäkurpitsasta on ainoastaan käytetty kuoret.   Kashkarikas kuuluu sefardijuutalaiseen keittiöön,  ja sai alkunsa siitä kun  toiseen ruokaan käytettiin  kesäkurpitsaa ilman kuoria, eikä kuoria haluttu heittää pois.  Hävikkiruokaa siis;D  Tosi ihana lisäkesalaatti:)
Kashkarikaksen  nimi tulee  todennäköisesti espanjankielisestä sanasta cascara,  joka voi tarkoittaa mm.   hedelmän tai vihanneksen kuorta.  Ohjeen nimi löytyi sattumalta ,  kun jostain päädyin lukemaan tarinaa kirjasta  “The Ottoman Turk and the Pretty Jewish Girl”   . Beyhan Cagri Trockin ruokakirjassa on  turkkilaisten ja turkinjuutalaisten ohjeiden lisäksi myös hänen vanhempiensa mielenkiintoinen tarina.   Minulla oli siis ohjeen nimi, mutta itse ohjeita ei paljon netistä löytynyt,  mutta muutama sieltä löytyi ,  etenkin hepreaksi.  Tästäkin ruuasta on erilaisia versioita, ja sovelsin ohjetta minulle parhaiten sopivaksi.  Pientä tutkimustyötä tehdessäni (ruokahistoria on äärettömän mielenkiintoista!) huomasin että ohje on Turkin sefardijuutalaisten keittiöstä päätynyt myös  tavalliseen turkkilaiseen keittiöön.  Esim. tässä versio ruuasta turkiksi.

Kashkarikas eli kesäkurpitsan kuoret käyttöön
  • 3 kesäkurpitsaa 
  • 1 iso sipuli
  • 2 tomaattia
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • 3 rkl  oliiviöljyä + muutama tippa vielä ruuan päälle
  • tilliä
  • 2 tl sokeria
  • ripaus mustapippuria
  • 3/4 tl suolaa
  • 2.5 dl vettä
  •  rkl sitruunamehua
Pese kesäkurpitsat,  ja leikkaa niistä pois  kummankin puolen päät.  Ota kuorijalla suikaleita kuoresta, ja leikkaa kuoret muutaman sentin  kokoisiksi paloiksi.
Kuori ja pilko sipuli. Lämmitä 2 rkl  oliiviöljyä kattilassa (tai kasaripannussa)   keskilämmöllä,   noin 7 – 8 minuutin ajan,  kunnes sipuli pehmenee.  Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi.  Lisää tomaatti ja  tomaattipyree,  ,  ja anna seoksen paistua noin minuutin ajan, minkä jälkeen lisätään kesäkurpitsan kuoret,  1 rkl oliiviöljyä. sokeri,  mustapippuri,  suola ja vesi.
Kansi kohta päälle…
Anna seoksen kiehua kiehumispisteeseen, minkä jälkeen lämpö alennetaan pienelle,   ja kattila peitetään kannella.  Seos saa kiehua 20-25 minuutin ajan,  kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut, ja kesäkurpitsan kuoret pehmenneet.  Kesäkurpitsan kuoriin jää kuitenkin kivasti suuntuntumaa.
Tein kashkarikas-salaattia kahdesti:  ensimmäisellä kerralla kuorissa oli myös  jonkun verran kesäkurpitsan pehmeää osaa,  mutta olen sitä mieltä että pelkillä kuorilla tästä tulee paljon parempi.
Kun kashkarikas on kylmennyt,  päälle ripotellaan  sitruunamehua,  muutama tippa oliiviöljyä sekä tilliä. 
Kashkarikas tarjoillaan usein myös jugurtin kanssa, mutta sen  voi myös jättää pois. Tämä on kyllä niin hyvää että taidan jatkossakin erotella välillä kuoret kesäkurpitsoista;D  Ja mitä tapahtui sille kesäkurpitsan pehmeälle osalle? Siitä sitten joskus toiste….

The post Kesäkurpitsan kuoret käyttöön appeared first on Nelkytplusblogit.

Rosépippuri-graavilohi

$
0
0
Olen graavannut tänä kesänä lohta varmaan enemmän kuin yhteensä tähän mennessä. Alunperin sain tähän kimmokkeen äidiltäni, jonka luona kahvitellessa tarjolla on usein ihan mielettömän hyvää graavia. Hän ostaa sen lähikaupasta niin, että he marinoivat sen valmiiksi ostohetkellä. Salaisuus on sen maustaminen rosépippurilla. Kaikki eivät sen mausta piittaa; poikani sanoi kesällä mökillä että suorastaan yrjöttää sen maku, heh.
Kuten olen täällä blogissakin julistanut, vahdin nykyään kolesteroliani huolella. Siihen kuuluu myös leivänpäällistottumusten muuttaminen metukasta parempiin rasvoihin ja lohessa ne ovat juuri oikeanlaiset. Leivälle siis graavia – ja tämä ei ole ns tönkkösuolattua, vaan kevyesti, joten ei ole huolta mahdollisesta verenpaineestakaan. Toki suolan määrän jokainen voi määritellä itse, mutta tällä allaolevalla ohjeella tästä ei tule suolaista.
Ostan usein kokonaisen fileen ja laitan siitä osan pakkaseen seuraavaa kertaa varten. On niin kätevää napata graavi pakkasesta, kun sitä alkaa tehdä taas mieli.
Ohje oli kesällä Instan puolella, mutta päätin laittaa sen tännekin, koska tiedän että lukijoissani on paljon niitä, jotka eivät ole siellä.

ROSÉPIPPURI-GRAAVILOHI

lohta 3-400 g pala
karkeaa suolaa n 1 rkl
sokeria mitä sormien väliin mahtuu
puntti tilliä
murskattua rosépippuria maun mukaan

Laita lohi rasiaan ja ripottele suola päälle niin, että paksuimpaan kohtaan tulee
eniten.
Ota hienoa sokeria sormiesi väliin ja ripottele se kalalle.
Ripottele murskattua rosépippuria päälle, noin 1/2 tl tai jos tykkäät, reilummin.
Saksi tilliä päälle runsaasti ja jätä loppu valmiin kalan päälle.
Kääri voipaperiin ja laita jokin paino, esim lautanen sen päälle. Se on valmista seuraavana
päivänä (voit kaapia sulamattoman suolan poiskin).

Pakastaminen

Valmista samalla lailla, kääri voipaperiin ja laita se muovipussin sisään. Kala alkaa graavaantua, kun otat sen sulamaan. Se, kuten kala muutenkaan, ei välitä kovin pitkästä pakastusajasta.

Maarit

The post Rosépippuri-graavilohi appeared first on Nelkytplusblogit.

Viewing all 13172 articles
Browse latest View live