Nyt on kuulkaa löytynyt tämän kesän suosikkilisuke – paahdettu maissisalaatti!

Paahdettu maissi ja pari ruokalusikallista jugurttia muodostaa ihanan kermaisen salaatin, jonka voisi luulla sisältävän rasvaa enemmänkin kuin jugurtin kymmenen rasvaprosenttia. Maku on raikas, makeahko ja täyteläinen yhtä aikaa.

Olen tehnyt maissisalaattia parikin kertaa kesän aikana, yläkuva on viimeisimmältä kerralta. Silloin paahdoin kaikki maissinjyväset ohjeessa olevan  ja jugurttipurkin pohjalla oli vähän enemmän jugurttia, johon sekoitin muut ainekset.

Ensimmäisellä kerralla jätin osan maissinsiemenistä kypsentämättä ja sekoitin paahdetut ja kypsentämättömät siemenet. Hyvää niinkin, mutta taidan pitää enemmän salaatista jossa kaikki siemenet on paahdettu.

Paahdettu maissisalaatti

Leikkaa jyvät tuoreesta maissista. Kuumenna 1 rkl. öljyä valurautapannulla keskilämmöllä. Laita maissin siemenet, silputut salotti- ja valkosipuli pannulle ja kypsennä sekoittamatta 1-2 minuuttia, kunnes jyvät ovat ruskistuneet kunnolla. Sekoita ja jatka kypsentämistä 2-3 minuuttia.

Sekoita chili, limen mehu ja jugurtti keskikokoisessa kulhossa; mausta suolalla ja pippurilla. Lisää paahdettu maissi ja puolet korianterista, sekoita. Ripottele loppu korianteri salaatin päälle.

Salaattiin lisäksi voi leikata myös punasipulia ohuiksi renkaiksi.

The post Paahdettu maissisalaatti appeared first on Nelkytplusblogit.

Hahahaa, kun ei se mekko ota tuulta alleen, niin ei.  

Kiitos FinnVitsit, Maijulle ja Sheilalle kutsusta, nauru pidentää ikää ja nyt elän ainakin 120-vuotiaaksi. Asu muuten on Elloksen alesta tilattua, niin sandaalit, mekko, kuin blingpaita ja asukokonaisuudelle tuli hintaa alle 40 euroa. Kengillä on vielä mielettömän hyvä kävellä ja kyttään Ellokselta vastaavia mustina, jos nekin tulisi aleen vielä.

The post FinnVitsit ja kiva päivä appeared first on Nelkytplusblogit.

TUOTTEET SAATU Piristystä loppukesälle, sitä tarvitaan. Koska kesä nyt näyttää uhkaavasti kääntyvän loppua kohti ja loma alkaa itselläkin vedellä viimeisiään, niin on aika järjestää arvonta blogissa. Olkoon tämä nyt pristystä loppukesälle -arvonta. Oma kesä on ollut kyllä vaihteleva ja olen nauttinut löhöilystä, matkoista ja olen saanut myös jotakin aikaiseksi. Mikä siinä onkaan, että aina sitä kesälomaan lataa niin paljon kaikkea tekemistä, mitä ei jaksa töissä ollessaan tehdä. Suuria suunnitelmia oli minullakin, mutta yllättävää kyllä, en jaksanutkaan niihin tarttua. Loppulomaan tuli myös suurta surua, joten yritän senkin asian kanssa kamppailla. Parasta oli aika tietysti matkalla, johon sain perheeni mukaan. Miten mielenkiintoista olikaan seikkailla Roomassa ja nähdä sen mieletöntä historiaa, sekä nauttia hyvästä ruuasta. Hyvä, että valitsimme Italian ja Rooman, sillä nyt minullakin jäi paljon positiivisempi kuva maasta, kun vertaa siihen nuoruudessa tehtyyn reilausmatkaan. Töihin palatessa on tietysti kiva, kun on jotakin piristystä, mitä odottaa ja sellainen kiva pieni matka onkin jo odottamassa syksyllä. On pakko olla jotain välietappia ja matka on juuri sellainen, joista minä tykkään. Se katkaisee syksyn, vaikka se olisikin ihan parin päivän reissu. PIRISTYSTÄ LOPPUKESÄLLE Mutta nyt siihen piristystä loppukesälle-arvontaan. Olen kerännyt kosmetiikkavarastostani muutaman piristysjutun arvottavaksi. FOAMIE: Shampoo bar ja Conditioner bar käsitellyille hiuksille. Korjaava ja vahvistava palashampoo, joka hierotaan ensin vaikka käsiin ja siitä hiuksiin tai suoraan hiuksiin ja huuhdellaan pois. Sama hoitoaineen kanssa, mutta anna vaikuttaa 2 minuuttia ennen huuhtelemista. Essence: poskipunasivellin ja muotoiltu huulipunasivellin, kätevissä omissa koteloissaan. Mikäli haluaa, niin kukapa ei haluaisi, pitkittää kesän rusotusta kasvoillaan, niin ACO BB Cream auttaa siinä. Saat kevyttä soft beige sävyä kasvoillesi. BB cream antaa tietysti kosteutusta ja tuote tasoittaaa myös oman ihon epätasaisuuksia. Tuote on hajusteeton. Nämä tuotteet siis voit voittaa arvonnassa ja kommentointiin haluaisin nimimerkin kera kuulla, miten sinun kesäsi meni ja miten aiot päästä taas syksyn rutiineihin helpoiten. Arvonta alkaa nyt heti ja päättyy 16.8. klo 23.00. Onnea kaikille arvontaan!

The post PIRISTYSTÄ LOPPUKESÄLLE appeared first on Kristallikimara.

The post PIRISTYSTÄ LOPPUKESÄLLE appeared first on Nelkytplusblogit.

Viime viikkoina olemme paitsi nauttineet Suomen kesästä selvitelleet ja neuvotelleet tulevan syksyn reissuista. Juuri nyt, hetkellisesti, kolmen matkan…

The post Lähtikö vähän lapasesta … appeared first on Meriharakka.net.

The post Lähtikö vähän lapasesta … appeared first on Nelkytplusblogit.

Kuvat https://ahappytuesday.tumblr.com

Rakastan https://ahappytuesday.tumblr.com/ – kuvablogia, josta löytyy aivan mahtavia kuvia ja ajatuksia. Kyllä maailma on kaunis!

“You yourself, as much as anybody in the entire universe, deserve your love and affection.”
Gautama Buddha

“You know, one of the tragedies of real life is that there is no background music.”
— Annie Proulx

“I think you half-fall in love with every person you meet. It’s part of your charm. You’re in love with love.”
— Jenny Han, P.S. I Still Love You

The post Kyllä maailma on kaunis appeared first on Nelkytplusblogit.

Kokous saaristossa -artikkeli on tehty yhteistyössä Hotelli ja Ravintola Sandvikin kanssa.

Yrityksillä on yleensä jatkuva tarve järjestää kokouksia ja uusien inspiroivien kokouspaikkojen löytäminen on haastavaa. Olipa kyse asiakkaille suunnatusta tapahtumasta tai henkilöstötapahtumasta on miljööllä väliä. Jutun lopussa on esitelty erilaisia edullisia kokouspaketteja idylliselle Pensarin saarelle.

Vertailupohjaa kokouspaikkoihin löytyy

Työskentelin 15 vuoden ajan yritystapahtumien parissa Eventgardenin toimitusjohtajana. Tapahtumapaikat ja kokoustilat ovat tulleet tutuksi. Kun saavuin kesällä 2019 Pensarin saarelle Hotelli ja Ravintola Sandvikiin totesin, että jos olisin vielä tapahtuma-alalla tänne haluaisin asiakkaita tuoda. Pensariin pääsee autolautalla Granvikin satamasta.

Kokous saaristossa tarjoaa luontoelämyksiä

Turun saaristo on maailman kaunein saaristo ja tarjoaa inspiroivia paikkoja sekä rauhoittumista luonnon helmassa. Rauhoittumista nykypäivän työelämässä on harvoin tarjolla, joten tuomalla asiakkaat tai henkilökunnan saaristoon tarjoat varmasti positiivisen kokemuksen sekä muistijäljen.

Kokous saaristossa vastapainoksi kaupungin hälylle myös talvella

Saaristo tarjoaa mykistävää kauneutta ympäri vuoden. Monesti luovuus lähtee kukkimaan rauhallisessa miljöössä ja luonnon läsnäolo voimistaa uusien ideoiden syntyä. Hotelli ja Ravintola Sandvik on tilauksesta käytettävissä ympäri vuoden.

Onnistuneen kokouselämyksen askelmerkit

Mitä onnistuneeseen kokouspäivään sitten tarvitaan? Listasin tähän osa-alueet, joihin Pensarin kohde tarjoaa laadukkaan ratkaisun.

• Uskomattoman kaunis miljöö
• Kivat tilat
• Rauhaa ja hiljaisuutta
• Maistuvaa ruokaa
• Hyvää palvelua
• Mahdollisuus nauttia luonnosta
• vuodepaikat 50:lle
• Kaksi rantasaunaa upein maisemin

Hotelli ja Ravintola Sandvik kokouspaketit

Kokouspäivä 1

• Aamiainen veneellä
• Lounas buffet pöydästä
• Kokoustila
• Iltapäiväkahvit veneellä (kotimatka)
• 60€/hlö

Kokouspäivä 2

• Aamupala
• Lounas buffet
• Iltapäiväkahvit
• Illallinen
• Kokoustila
• 95€/hlö

Kokouspäivä 3

• Lounas buffet
• Iltapäiväkahvit
• Kokoustila
• 42€/hlö

Kokouspäivä 4

• Aamiainen veneellä
• Lounas buffet
• Iltapäiväkahvit
• 3 ruokalajin illallinen
• Kokoustila
• Majoitus
• Aamupala
• Kevyt lounas veneellä
• 150€/hlö

Aamupala, kahvitukset, kevyet lounaat ja päivälliset voidaan järjestää myös veneellä. Juomat laskutetaan erikseen kulutuksen mukaan (paitsi kahvit jotka kuuluvat pakettiin). Hinnat 2019.

Hotelli ja Ravintola Sandvik Facebookissa
Hotelli ja Ravintola Sandvik Instagramissa
Varaukset: Puhelin 045 356 9209 tai lähetä s-postia myynti@feedin.fi.

Kuljetukset Princess 55 jahdilla

Pensariin voi toki tulla autolautalla, mutta erittäin hyvä vaihtoehto on tulla esimerkiksi Turusta Saaristocruisesin Princess 55 jahdilla. Nouto Helsingistä onnistuu myös. Jahtiin mahtuu 29 matkustajaa. Jahdin voi vuokrata edulliseen hintaan 300€/h + alv 10%.

Saaristocruises Facebookissa
Saaristocruises Instagramissa
Varaukset saaristocruises@gmail.com

Lue myös Hotelli ja Ravintola Sandvik kokemuksia Pensarin saarella

Lue myös Holiday Club Katinkulta kylpylä kokemuksia

The post Kokous saaristossa appeared first on Äiti yrittää.

The post Kokous saaristossa appeared first on Nelkytplusblogit.

The post HUONE ett RUM ja Kyyneltarha appeared first on Nelkytplusblogit.

Elokuun 9.päivän kunniaksi ajattelin laittaa nyt blogin puolelle kuulumisia meidän parvekeviidakosta! Instagramissa olikin jo viime viikolla pieni videopätkä parvekkeelta retorisella kysymyksellä varustettuna “Lähtikö taas vähän lapasesta?” Paria päivää ennen olin ladannut vielä enemmän videoita IG-Stories puolelle parvekkeelta. Sain muuten aivan ihania kommentteja teiltä lukijoilta Instan puolella privaviesteinä.

Parvekkeemme on ylimmässä, kolmannessa kerroksessa ja etelän suuntaan. Aiemmin parvekkeen edessä oli todella iso koivu ja pihlajakin mutta ne on kaadettu siitä pois jo muutamia vuosia sitten. Toistaiseksi parvekkeemme on lasittamaton koska en ole kaivannut sinne laseja. “Ehkä ensin vuonna lasitan parvekkeen” mietin aina syksyisin kun ilmat alkavat muuttumaan mutta en kuitenkaan toteuta sitä.

Minulla on tapana talvehdittaa pelargoniat aina seuraavaan kesään. Kaikkien kukkien osalta se ei aina onnistu ja tänä vuonna kolme pelargoniaa ei lähtenyt enää kasvamaan keväällä. En silti joutunut keväällä ostamaan yhtään uutta tilalle. Pelargonioita on parvekkeella nyt kuusi kappaletta ja ne ovat todella reheviä sekä isoja. Kaikki myös kukkivat kauniisti.

Pelargoniat riittivät oikein hyvin Indiskasta aikoinaan ostettuihin metallisiin kukkalaatikkoihin, joissa ne kasvavat Ikeasta hankituissa valkoisissa ruukuissa. Pelargonioiden seuraksi ostan aina lobelioita koska tämä punaisen ja sinisen liitto on minusta niin kaunista vierekkäin. Joka toisessa ruukussa kukkii pelargoniat ja joka toisessa lobeliat.

Bongasin Kotilaituri Katin blogista apilat ja mietin, että nehän näyttävä kivoilta. Löysin Plantagenista valkoapiloita, joiden lehdet ovat hauskasti kaksiväriset joten yksi niistä niistä lähti Marjon matkaan. Olen jo saanut sen tekemään apilankukkia.

Pakko kertoa tähän väliin, että ollessani toukokuussa Sisustustoimittajien vieraana Fiskarsissa sain Kekkilän pisteeltä tomaatin taimen, tomaattiravinnetta ja tomaatille tarkoitettua multaakin. Olin aivan innoissani sillä koskaan aiemmin en ole kasvattanut tomaattia itse. Parvekkeellani on aina kasvanut basilikaa, sitruunamelissaan, tilliä, minttua tai jotain muuta “syötävää”. Nyt minulle tulisi sitten vähän isompaan syötävää – tomaatteja.

Pari viikkoa sitten aloin todella huolestua sillä tomaattini on kasvanut äärimmäisen paljon ja rehevästi mutta siinä ei näy yhden yhtä kukkaa. Laitoin mailia blogikollega Riinalle, joka kirjoittaa Versoja Vaahteramäeltä puutarhablogia ja kyselin neuvoja mitä ihmettä minun pitäisi tehdä saadakseni tomaatteja? Ihana Riina neuvoi minua seuraavasti:

Moikka Marjo!
Voi olla, että tomaattisi ei ole ehtinyt vielä tekemään kukkia.
Mutta syynä voi olla myös kuumuus. Tomaatti ei tee hedelmää, jos lämpö nousee yli 27 asteen.
Onko parvekkeellasi lasit? Jos on, niin availe niitä aina välillä.
Tuo tomaattilannoite on hyvä. Mutta siitäkin voit pitää hieman taukoa, jos saa hieman liikaa typpeä. Typpi kasvattaa juurikin lehtiä.
Mutta luulen, että pääsyy on kuumuus. Tuuleta ja siirrä (jos on mahdollista) tai varjosta hieman vaikka jollain kankaalla tai verholla pahimmalta paahteelta. Mutta älä kieputa ympäri tomaatin, että ilma kiertää.
Ja odottele pari viikkoa, jospa kukkia alkaisi ilmestymään.
Mukavaa sunnuntaita!

Edelleenkään tomaatissani ei näy kukan kukkaa joten voi olla, että minä jään nyt nuolemaan näppejä tomaattien osalta. Olin jo suunnitellut kuinka olisin syönyt ensimmäiset omat tomaattini aidon buffalonmaidosta valmistetun mozzarellan kanssa. Käyn joka aamu ja ilta kurkkimassa tomaattiani odottaen kukkien ilmestymistä….

Minulla on perinteisesti olla pitkässsä laatikossa puusäleikköseinämän vieressä markettoja. Viime kesänä kokeilin siihen tupakkakukkia vaihteeksi mutta tänä vuonna laatikkoon päätyi ahkeraliisaa ja murattia. Meidän kerrostalokyttääjä siis koirani Minnie seisoo aina etutassuillaan tätä laatikkoa vasten kun se tarkkailee mitä pihalla tapahtuu. Ahkeraliisat ovat kasvaneet todella reheviksi ja ne eivät ole moksiskaan koiran tassuista. Oivallinen valinta!

Kokeilin tänä vuonna ensimmäisen kerran myös begonioita, jotka löysin aivan pilkkahinnalla meidän pienestä K-Marketista. Jonotin kassalle kun äkkäsin kaksi begoniaa ja nappasin ne mukaan. Kukat olivat ihan heräteostos mutta äärimmäisen hyvä sellainen. Begoniat ovat kestäneet hyvin kuumuutta ja ovat kukkineet todella runsaasti koko ajan.

Hankin Plantagenista apilan, lobeliat, ahkeraliisat, muratit ja muutamia neilikoita. Neilikat olen istuttanut metalliseen “pyykkisoikkoon”, jossa on mukana myös murattia. Tämä asetelma on myös todella rehevä ja runsas tällä hetkellä. Olen käyttänyt Biolan kesäkukkalannoitetta säännöllisesti ja myös kastellut parvekekukkia päivittäin. Meidän parvekkeelle paistaa niin paljon aurinko, että kukat tarvitsevat paljon vettä. Tomaatti ei ole ollut ihan suorassa paahteessa ja sille olen antanut Kekkilän tomaattilannoitetta.

Meillä parveketta käytetään todella paljon kesäisin yhtenä huoneena, jossa syödään aamiaista ja luetaan Hesaria. Myös ruokailut parvekkeella ovat ihania hetkiä päivittäin. Ihan kuumimpina päivinä jos ei ole edes tuullut yhtään on ollut helpompi kyllä ruokailla sisällä. Jatkan parvekekukkieni ja tomaatin hoitamista. Ehkä jään ilman tomaatteja nyt ensimmäisenä vuotena mutta pakko myöntää, että tomaatintaimen kasvua on ollut hurjan jännä seurata. Se on melkein kasvanut silmissä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille. Nautitaan kesästä ja elokuusta täysin siemauksin!

The post Parvekeviidakko rehottaa taas mutta miten mahtaa käydä tomaatin kanssa appeared first on Nelkytplusblogit.

Kirjoitin keväällä kohonneesta kolesterolistani ja kolesteroliarvoistani, ja lupasin palata asiaan kun olen ollut ruokavaliolla ja mittauttanut arvoni muutaman kuukauden kuluttua.

Tässä Kolme keinoa kolesterolin alentamiseksi -jutussani maaliskuussa kerroin lähtötilanteestani ja laitan tähän vielä lyhyesti tilanteeni:

Muutamia vuosia sitten kokonaiskolesterolini oli 6,3 ja sain laskettua sen silloin ruokavalion avulla 5,3:een. Syksyllä 2017 otatin laajan verenkuvan, ja kokonaisarvo oli noussut 7,5 tasolle. Maaliskuussa 2019 päätin tarkentaa ruokailutottumuksiani, jotta saisin kokonaisarvon taas alenemaan.

Otin heinäkuussa yhteyttä terveyskeskukseen kysyäkseni mahdollisuutta päästä ns. kontrolliverenkuvaan, missä otettaisiin myös kolesteroli. Olin melko varma, ettei se onnistuisi ja vaatisi vähintäänkin lääkärissäkäynnin ensin. Keskustelin ajanvarauksessa sairaanhoitajan kanssa ja hän tenttasi aika perusteellisesti ja yritti itsepintaisesti ohjata asiaa lääkärin kautta. En halunnut lääkäriin – turhaan – koska en ole sairas, halusin vain päästä kontrolliin, miten omatoiminen ruokaremonttini on purrut. Toki taustalla on molempien vanhempien puolelta sukurasite, ja senkin vuoksi kolesterolini kontrollointi on tärkeää. Kun kerroin, että olen korjannut huomattavasti ruokavaliotani ja syön muutenkin terveellisesti, liikun säännöllisesti, enkä ole ylipainoinen, hän konsultoituaan lääkärin kanssa teki lähetteen labraan. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt siitä, että sain heidän kauttaan mahdollisuuden päästä labraan – hyvää palvelua.

Kokonaiskolesterolin lasku 7.5  > 6.3

Nyt kokonaisarvoni oli pudonnut 6.3:een 7.5:stä. Hyvä (HDL) oli pysynyt lähes samalla tasolla eli 2.35 (syksy 2017 2.3) ja huono (LDL) oli laskenut 3.6:een (syksy 2017 4.8).

Suosituskokonaisarvo on 5, joten siihen on vielä matkaa – voi toki olla, että tämä on itselläni geneettinen ominaisuus, enkä saakaan sitä laskemaan noin alas, mutta olen jo erittäin tyytyväinen tähän saavutukseen. Ikäkin vaikuttaa todennäköisesti siihen, ettei arvoa ehkä saa enää kovin helposti riittävän alas.

Laskin itse myös kokonaiskolesterolin ja HDL:n suhteen, mitä pidetään tärkeänä mittarina sydän- ja verisuonitautien vaaraa ennakoitaessa. Meillä on korkeaa kolesterolia molempien vanhempien suvussa ja isällä ollut sydäninfarkti. Suhde oli parantunut ilahduttavasti: 2017 se oli 3.26 ja nyt 2.6 (tavoitearvo on alle 4).

Triglyseridiarvo oli laskenut myös ja oli nyt 0.60 (syksy 2017 0.89) eli erinomaisella tasolla, sillä tavoite on alle 2.
Verenpaineeni on erittäin hyvällä tasolla.

Mitä muutoksia tein ruokavaliossani?

En ole mielestäni tehnyt mitään erityisen vaativaa tai joutunut ponnistelemaan mielitekojen kanssa. Tai luopumaan mistään superherkusta – ellei meetwurstia oteta huomioon. Mutta senkin kanssa on kuten niin monen muunkin, että varsin pian olin siinä tilanteessa, että sitä ei enää niin kaivannutkaan.

* Olen lisännyt siemenien (auringonkukka, kurpitsa, seesam, pellavansiemen ja chia) ja pähkinöiden päivittäistä määrää; syön niitä rasvattoman luonnonjogurtin seassa ja usein korvaan sillä iltapalaleivän
* Syön mustikoita päivittäin 1-2 dl jogurtin seassa
* Olemme lisänneet kalan määrää huomattavasti ja punaisen lihan määrä on vähentynyt selkeästi. Teen usein myös graavilohta leivänpäälliseksi, josta pakastan osan eli rasvaisen kalan määrä on lisääntynyt
* Leivän päällä käytän myös avocadoa, Oatlyn Påmackania sekä kasviksia; juustoa vain satunnaisesti ja silloin syön sitä kyllä niin hyvällä omalla tunnolla
* Levitettä vain harvoin ja silloin Benecol -tyyppisiä kolesterolia alentavia
* Suklaan syönti on vähentynyt selvästi, vaikka en ole ollut koskaan suklaalla herkuttelija siinä määrin, että sitä pitäisi olla aina kaapissa ja levy menee hetkessä
* Kahvissa käytän nykyään aina kauramaitoa
* Olleellista on se, että maustan ruoan aina kuin mahdollista ja reseptiin sopii, sitruunalla ja yrteillä, millä saa hyvän ja raikkaan maun ruokaan ja ruokaan
* En käytä fetaa, kermaa, crème fraichea ja muita rasvaisia ruoanlaitossa kuin satunnaisesti silloin, kun ohje oikeasti vaatii sen (esim uunifetapasta)

Aika lailla samaan malliin olen jatkanut koko kesän ajan ruokailun suhteen enkä näe mitään syytä miksi tämä tästä muuttuisi. Olen sisäistänyt sen, että vanhenemisen myötä itsestä on vain pakko pitää huolta sekä liikkumalla että terveillä elintavoilla. Liikunta, kuntosali pari kertaa viikossa ja säännölliset pitkät lenkit, ovat elintärkeitä itselleni.
Tosin nyt kesäkuukausina mökillä en ole juurikaan harrastanut muuta kuin hyötyliikuntaa. Kuntosali aukeaa ensi viikolla ja siitä se taas alkaa.

Onhan se niin, että ikääntymisen myötä kaikenlainen kremppa lisääntyy, pienempi tai isompi. Omaa terveyttään voi ylläpitää itse hyvin yksinkertaisella keinolla – syömällä terveellisesti ja huolehtimalla kunnostaan. Kaikkeen ei toki voi vaikuttaa, mutta niin moneen voi. Ja rakastaa itseään niin paljon, että tekee sen hyvissä ajoin.

Sen vielä sanoisin omalta kohdaltani, että ruokien suunnittelu etukäteen sekä ostoslistojen teko niiden mukaisesti auttaa todella paljon arjessa ja auttaa välttämään myös hutiostoja nälässä. Tämä ruokavalio ei ole mitään tähtitiedettä eikä laihdutuskuuri, vaan helposti noudatettavissa oleva elämäntapa.

Olisi mukava kuulla teidän mietteitänne asiasta, vinkkejä kolesterolin alentamiseen ja ihan mitä tahansa, mitä mieleen tuli tästä jutusta

Maarit

The post Kolesteroli alas – näin onnistuin appeared first on Nelkytplusblogit.

No, Jumbo & Flamingo on minunkin suosikkikauppakeskukseni, joten olen ilolla mukana arvonnassa.

Suosikkipaikkaa onkin vaikea nimetä, koska Jumbossa niitä on paljon… Hmm, toisaalta: tietenkin Flamingon Finnkino, jossa viimeksi näkemäni elokuva on tuo samainen Spider-Man: Far from Home. Muutenkin Flamingossa on niin näppärä käydä elokuvissa koko perheen kanssa, koska joskus olemme esimerkiksi menneet leffaan mieheni kanssa kahdestaan siten, että lapset ovat menneet samaan aikaan toiseen saliin katsomaan itselleen mieleistä elokuvaa. ♥ Ja Megazone on tietenkin hauska, poikani on viettänyt siellä muutamat synttärit.

Jumbon puolella tykkään paljon Stockmannista, Body Shopista, Hanko Sushista, Marimekosta ja Lindexistä. Gamestop on aika must meillekin: viimeksi esikoinen osti sieltä juuri Stranger Things -julisteen (minäkin olen sarjan fani) ja Funko Popit ovat kyllä hauskoja. Esikoisella on paljon Harry Potter-, Riverdale- ja Stranger Things -Funko Popja, kuopuksella Fortnite-hahmoja. Itselläni on muutama kirjahahmo, mm. Jane Austenin Elizabeth Bennet zombie-versiona.

Nyt muuten tekisi mieli mennä tutkimaan Starbucksin mukivalikoimaa.

Onnea kovasti Katja ja voit laittaa viestiä osoitteeseen tiia68@gmail.com, lahjakortin saamisen ohjeistamista varten. Täytyy vielä itsekin tarkistaa ohjeet Jumbolta ja Flamingolta, joten riittää, että maanantaihin mennessä voittaja laitat viestiä. Laitan sinulle kuitenkin sähköpostia maanantaihin mennessä, ei huolta.

The post Mekko kuin aamutakki appeared first on Nelkytplusblogit.

Kuukauden teatteri -haaste on mennyt jokseenkin poskelleen tänä vuonna, mutta sentään saatiin siskon kanssa aikaiseksi jo perinteeksi muodostunut visiitti Suomenlinnan kesäteatteriin. Oli ihan pakko. Siellä nimittäin menee Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus. Klassikko on aina klassikko ja kun se yhdistetään Ryhmäteatterin omintakeiseen tyyliin on lopputuloksena nautinnollinen teatterikokemus.

Osaan Idän pikajunan juonenkäänteet jo suurin piirtein ulkoa, mutta silti tarina vie mukanaan. Siinä on jotain sillä tavalla suurta ja tunteisiin vetoavaa, ettei viehätys kulu ja aina muistan myös liikuttua tarinasta.

Toki asiaa auttoi Suomenlinnassa myös Ryhmäteatterin ote toteutuksessa. Jotenkin jännästi he osaavat tasapainotella sopivasti hauskan ja naurettavan välimaastossa. Henkilöhahmot ovat karikatyyrejä, mutta tarpeeksi hienovaraisesti tehtyjä ollakseen kiehtovia.

Omaksi suosikikseni nousi Sara Paavolaisen esittämä Ruhtinatar Dragomiroff, jonka ylväs olemus sekoittui vanhan naisen oikeuteen sanoa mielipiteensä painokkaasti asiasta kuin asiasta. Myös Helena Vierikon Greta Ohlsson oli viehättävä kaikessa stereotyyppisyydessään. Kristo Salminen puolestaan esitti Hercule Poirotin roolin tavalla, joka nosti esiin tunnettuja piirteitä, mutta oli silti omanlaisensa. Muutenkin teksti antaa mahdollisuuksia hivenen inhimillisempään mestarisalapoliisiin ja näitä kohtia oli hyödynnetty. Silti, myönnän myös vähän naureskelleeni mestarin otteille ja omahyväisyydelle.

Paikkana Suomenlinnan on tunnelmallinen jo siellä kävellessä. Teatterille paksut kivimuurit antavat aivan oman säväyksensä, ja erityisen hyvin ne tuntuivat sopivan luomaan mielikuvaa vuorien keskelle tunneliin lumen saartamasta junavaunusta.

Muutenkin lavastus oli yksinkertainen, mutta erittäin tehokas. Kolmelta puolelta näytelmää seuraava yleisö luo omat haasteensa esteettömän näkyvyyden luomiselle viimeisimmällekin penkkiriville. Kevyt ja liikehtivä rakennelma loi illuusion matkasta ja liikkeestä sekä junan kulkiessa että ihmisten vaihtaessa paikkaa junan sisällä. Pidin kovasti.

Jäin myös miettimään, miten äänet oli toteutettu. Oliko lavasteissa jokin liikkeentunnistin, vai oliko ajoitukset esim. ovien avaamiselle ja sulkemiselle niin hyvin harjoiteltu, että kaikki sujui saumattomasti ja junatunnelma pysyi täydellisenä. Äänimaailma tuki todella hyvin mielikuvaa junamatkasta ja junasta tapahtumapaikkana.

Yhden asian merkkaan tähän nyt muistiin siltä varalta, että ensi vuonna vilkaisisin tekstiäni ennen teatteriin lähtöä. Mikäli ei ole hurja helle, muista laittaa pitkät housut tai sukkahousut. Katsomossa on kyllä viltit, mutta hameen kanssa paljaat sääret ja nilkat olivat aivan kohmeessa. Tällä kertaa auringossa oli lämmin, mutta mereltä puhaltanut tuuli sai varjoissa värisemään. Teatterissa kylmä veto puhalsi huolimatta siitä, että katsomo oli täynnä viimeistä paikkaa myöten. Sitä ne kiviseinät teettävät.

Kaikkiaan siis koimme jälleen kerran nautinnollisen teatterielämyksen, eikä päivässä ollut muutenkaan mitään vikaa. Mitä nyt lounaspaikoissa oli niin paljon yksityistilaisuuksia tai festariaitoja, että pelkäsimme jo joutuvamme nälkäisinä katsomoon. Onneksi jotain pientä sentään saatiin. Museokorttiakin vingutimme siskon kanssa ja kävimme pikaiseen Sotamuseossa (siellä, joka jäi minulta väliin edellisellä visiitillä Pokemon-raidin vuoksi). Mahtava reissu kaikkiaan taas kerran. Ensi vuonna taas uudestaan, jos suinkin ehditään.

The post Kyllä klassikko on aina klassikko – teatterissakin appeared first on Nelkytplusblogit.

Täällä on jo vuosia tehty osamme ruokahävikin torjunnassa ja kyllä sydäntä raastaa joka kerta jos aamupuuroa tuleekin keitettyä liikaa. Sämpylä- ja leipätaikinoihin puurodesejä…

The post PORKKANAVOHVELIT kaurapuuron jämistä & tomaattinen hummus appeared first on Beach house kitchen.

The post PORKKANAVOHVELIT kaurapuuron jämistä & tomaattinen hummus appeared first on Nelkytplusblogit.

Asun ystäväni kanssa ihan melkein naapureina ja käymme usein päivittämässä ajatuksiamme Töölönlahdella kävelylenkillä. Viikolla poikkesimme myös Talvipuutarhan edustan ruusutarhaa ihailemaan ja kaikkia muitakin ihania kukkaistutuksia. Huokailimme onnesta, kaikki se kukkaloisto ja linnunlaulu, ja ne tuoksut. Ihmettelimme, että miksi ei poiketa siellä useammin.

The post Kukkaloistoa appeared first on Nelkytplusblogit.

Niin se vain on , että meidän opettajienkin (pitkä) kesäloma päättyy ja se arki asettuu vähitellen uomilleen. Muutama viikko menee enemmän tai vähemmän vielä arkirytmitystä säätäessä, mutta eiköhän se tästä loksahda paikoilleen. Olen jo vuosia kyseenalaistanut omaa tapaani tehdä työtä ja tänä kesänä sain tehtyä ajatustyötä rauhassa. Asioiden kypsyttely on tuottamassa tulosta ja ajattelin jakaa siitä osan teidän kanssanne

The post Pohdiskelua jaksamisesta ja oman työn rajaamisesta appeared first on Nelkytplusblogit.

Minä olen kotoisin Turusta. Sitä voisi kuvitella, että meri ja saaristo olisivat minulle tuttua maisemaa ja veneily luonnollinen tapa kulkea. Näin ei ole. Meri toki on tärkeä ja nytkin asun melkein rannalla, mutta sielultani olen maakrapu, juuriltani tiukkaan maan mullassa. Aallot rauhoittavat mielen, osuessaan rantakiviin…

Minä en osaisi edes kuvitella muuttavani saaristoon. Osaksi juuri tuon vedenpelkoni vuoksi, osaksi vierauden. Minun sukuni on viljellyt maata vuosisadasta toiseen (juuri kuulin, että joku tilanpitäjä oli tunnistettu 1600-luvulta) ja hajonnut sitten kaupunkeihin. Voisi olla vaikeaa kaupunkilaisplikan muuttaa maalle, saaresta puhumattakaan.

Silti huomaan viehättyväni kirjoista, joissa kuvataan juuri tuollaista elämänmuutosta. Kaupungista saareen, eristyksiin, luonnon keskelle ja armoille. Juuri sellainen tarina on Jarkko Volasen Hiekankantajat ja itse asiassa juuri tuo muutoksen ja saaressa elämisen kuvaus onkin kirjassa parasta.

Jarkko Volanen : Hiekankantajat 
Luettavaksi kustantajalta 

Aura ja Henri muuttavat kaupungista toteuttamaan unelmaansa talosta saaressa. Todellisuus osoittautuu vähän mielikuvia raadollisemmaksi, varsinkin töiden pitäessä Henrin kiinni kaupungissa, jolloin Aura jää taloon yksinään.

Saariston yhteisö on ulkopuolisille suljettu, mutta lähistöltä löytyy sentään muutama ystävä ja onhan pihalla suloisia kettuja. Sittten tunnelma muuttuu ja uhka saapuu idylliin.

Pidin tosiaan eniten saariston elämän ja päähenkilöiden elämänmuutoksen kuvauksesta. Haasteet ja ilot nousivat kirjassa elävinä esiin. Osittain tämä johtunee siitä, että itse tarina oli kaikkine aikahyppäyksineen ja viittauksiksi jäävine tapahtumineen hieman turhan sekava. Minä en ainakaan ihan pysynyt koko ajan kärryillä siitä, mitä oikein tapahtui. Liian suuri osa jäi lukijan tulkinnan varaan.

Siksi myös Aura ja Henri taisivat jäädä vähän etäisiksi ja luin kirjaa enemmänkin kuvauksena saaristosta (ja elämänmuutoksen haasteista) kuin varsinaisesti juonivetoisena romaanina, vaikka siitä jonkinverran löytyi jopa dekkarimaisia piirteitä.

Sinänsä luin kirjaa mielelläni, vaikka sen jälkeen olo olikin pikkuisen hämmentynyt. Tunnelma ja miljöökuvaus oli viehättävää ja koukuttavaa. Pelkästään sen takia kannattaa kirja jo lukea.

The post Hiekankantajat saaressa appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Itsekylväytynyt kehäkukka appeared first on Nelkytplusblogit.

Voiko helmiä virkata? No toki voi ja ihastuttava pikkulaukku siitä virkkaamalla tulikin. Kuinka virkata helmilaukku? Ei se ole vaikeaa, pujottelee vain helmiä, no niitä on useampi sata, en laskenut ja sitten alat vain virkata. Monenlaisia kesälaukkuja onkin tullut virkkailtua, mutta en ole helmillä kokeillut ennen. Tosin nappeja olen käyttänyt koristeena, kuten tässä postauksessa. Idean sain tähän juttuun siitä, kun näin tehtaassa tehtyjä helmilaukkuja kuvissa ja mietin, että kuinka virkata helmilaukku, joka olisi käsin itse tehty. En tiennyt miten helmiä voisi virkata, vaikka muistan kyllä nähneeni instagramissa jonkin ohjeistuksen. Päätin, että kokeilen ja teen sellaisella tekniikalla, kun osaan. KUINKA VIRKATA HELMILAUKKU Se oli kuulkaas ihan helppoa, mutta vaatii hiukan kärsivällisyyttä. Pujottelin helmiä, joita olin hankkinut 4 pussia, yksitellen neulan avulla virkkauslankaan. Yksi pussillinen kerrallaan, muuten tulee niin hankala hallita helmiä ja langan takertumista. En edes tiennyt paljonko helmiä tulen tarvitsemaan, kun aloitin työn. Ostin langat Tallinnasta ja virkkuukoukkuna minulla oli numero kakkonen. Aida lankaa meni yksi kerä (50g) ja toisesta kerästä alle puolet. Helmilaukku ahmi itseensä kolme ja puoli pussia helmiä. Virkkasin ensin pohjan, johon en laittanut helmiä, sillä koin sen turhana ja sitten aloin lisäämään helmiä virkkauksen joukkoon. Mikäli tarvitset pohjan reunan virkkaamisessa vinkkejä, niin katso ne täältä. Kun helmet loppuivat, katkaisin langan. Lisäsin uuden pussillisen, pujotellen helmet lankaan, tein solmun ja jatkoin virkkaamista. Kun olin saanut virkattua laukusta mieleisen kooltaan ja lisäsin vielä olkaimet, niin oli aika tehdä vuori laukulle. Tilkuistani löysin palasen hiukan vahvempaa kangasta, josta tein tyttäreni ylioppilasmekkoon vuoren. Tämä sopi siksi hyvin laukun vuoreksi, koska pelkäsin, että laukku valahtaa kasaan aina pöydälle nostettaessa, mutta vuori tuo vähän ryhtiä siihen. Kiitos tyttären, hän minulle tästä vinkkasi. Toinen tärkeä juttu, on laittaa pohjalle pohjapahvi tai jopa vanerinpala. Kierrätin samppanjapullonlaatikosta palan pahvia, on muuten aika tukevaa, joten se toimii tässä hyvin. Eihän tämmöisessä laukussa voi mitään kameraa kuljettaa, mutta kännykkä, maksukortit, avaimet, huulipuna ja peili mahtuu hyvin. Kun vuoren reunat oli ommeltu, korjailin vielä laukun pohjaa, nipistämällä päädyistä pienellä sisäänotolla, jotta sain sen suorakaiteen muotoiseksi. Kiinnitin vuoren ja tikkailin hiukan pohjan reunoilta sitä kiinni ja lisäsin näkymättömät nepparit. No, nämä saattaa mennä kyllä vaihtoon, koska Tukholmassa minulla oli tämä laukku mukana ja välillä etsin nepparin toista puolta tovin, jotta se osuu kohdalleen ja menee kiinni. Nepparit eivät näköjään voi olla liian pienetkään, sillä ei niitä sitten jaksa olla napsauttelemassa kiinni ja laukku jää auki. Helmilaukku oli yllättävän painava, kun sitä nosti, mutta tavallaan se näin tuntui oikealta laukulta. Helmet tuntuvat kivan terapeuttisilta ja niitä kieltämättä tulee siliteltyä. Mukavasti se hommansa hoiti ja miellän tämän juuri sellaisena kesäisenä laukkuna, mutta toki se aina juhliin sopii, vuodenajasta välittämättä. Mikäli innostuit tästä helmilaukun virkkaamisesta, niin kannattaa katsoa video, sillä siellä näytän, miten virkkaaminen tapahtuu.

The post KUINKA VIRKATA HELMILAUKKU appeared first on Kristallikimara.

The post KUINKA VIRKATA HELMILAUKKU appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Oma maa mansikka – eli mansikkamaan perustaminen appeared first on Nelkytplusblogit.

PR-näytteinä saadut tuotteet merkitty *

Nyt on palattu takaisin arkeen. Olen jo kukuneen vikon ollut töissä, viiden viikon kesäloma ja Koh Samuin matkakin ovat takanapäin.

Syksystä en toki vielä puhu, onhan elokuu ihan täysin kesäkuukausi eli vielä viikkoja kesää jäljellä! Helsingissä piti tällä viikola olla melko sateista, mutta ihan kivat säät ovat olleet kun sateet ovat pääosin ajoittuneet öihin.

Curly girl-hiuksista luovuin kuitenkin loman lopuksi.  Heti samana päivänä Thaimaasta saavuttuamme -yli 20 tunnin kotimatkan jälkeen- istuin kampaajani Eddien tuoliin. Vähän pituutta pois ja väriäkin hieman fiksattiin viileämmäksi (ja juurikasvut pois!), nyt on taas normipolkka. Olen kolmen kuukauden curly girl-kauden jälkeen tehnyt  tuttavuutta arkiaamuina taas kihartimenkin kanssa. Osittain suorat, osittain kihartuvat hiukset kun vaativat hieman kihartimen apua ollakseen siistit.

Kesän olin tosiaan aika luonnontilassa, nyt otin käyttöön vaaleiden hiusten liian lämmintä sävyä taittavat Biozellin* tuotteetkin. Keltaisuuta taittavien shamppon, hoitoaineen ja hoitosuihkeen sekä silver-värinaamion avulla saan Eddien laittaman uuden sävyn pysyvän pidwmpään viileänä.

Vaikka jälkimmäisessä hotellissamme olikin hyvä aamiainen, on reissun jäljeen ollut ihana taas syödä tuttua tuorepuuroa. Tänä vuonnakaan vadelmasatoa ei näytä normaaleissa poimintapaikoissani pahemmin olevan, mutta kodin takaa metsästä sain sentään yhdet aamiaismarjat ja maalla anoppilan marjapensaista hieman herukkaa ja karviaisia. Sato ei sielläkään ollut runsas ja karviaispensaan marjojen vähäinen määrä selittyi kun Tarmo tuli kanssani marjastamaan. Ennen matkaa pensaassa oli paljon raakileita, mutta Tarmo on ilmeisesti käynyt syömässä marjat niiden kypsyttyä.

Vaikka moni on palannutkin sisätiloihin töihin, ei aurinkosuojaa kannata unohtaa. Pehmeä ja nopeasti imeytyvä kasvovoide Skinlongevity Vital Power Moisturizer SPF30* heleyttää ja kosteuttaa ihoa pitkäkestoisesti ja mineraalipohjainen aurinkosuoja ennaltaehkäisee  auringon UVA- ja UVB-säteiden aiheuttamia vaurioita. Voide sopii hyvin myös meikin alle. 

BareMineralsin kätevä meikkivoidepuikko Complexion Rescue Hydrating Foundation Stick SPF 25* on päässyt käyttöön loman jälkeen. Arkimeikkini on yleensäkin kevyt, pidän luonnollisesta lookista. Reissussa hieman päivettyneelle iholle olen kosteuttavaa, ihoon sulautuvaa meikkipuikkoa olen sipaissut vain ohuelti. Samasta tuotteesta saa tarvittaessa ilman erillistä peitevoidetta myös lisäpeittävyyttä vaikka silmänalusille.

Hellävaraisen koostumuksensa vuoksi BareMineralsin tuotteet sopivat kaikille ihotyypeille ja jopa herkälle sekä helposti ärtyvälle iholle. 

Kotiinkin on saatu vähän uutta tunnelmaa talvella hankitulle sohvalle uudella tyynynpäällisellä, jonka hankimme Samuin kentältä kuulun ja 60-luvulla mystisesti kadonneen silkkikappiaan Jim Thompsonin liikkeestä. Siippa kysyi haluasinko jonkun tyynynpäällisen tyylikkäästä liikkeestä muistoksi matkasta. Hänen silmänsä osuivat traditionaalisiin, vähän vitsikkäisiinkin eläinkuvioihin.



Oletko jo syysfiiliksissä vai jatkatko kesää arkitunnelmissa?

The post Takaisin arkeen appeared first on Nelkytplusblogit.

Loviisan Wanhat Talot tapahtuma elokuun lopussa on kuulunut omaan kesääni jo vuodesta 2012! Kahden viikon kuluttua vierailen tässä tapahtumassa jo 8.kertaa joten kyllä minusta voidaan jo puhua kesäperinteestä. Loviisan pikkukaupunki ja Wanhat Talot hurmasivat minut aikoinaan ihan kertarysäyksellä. Tänne palaa kuin kotiin ja monista talojen omistajista onkin muodostunut rakkaita ystäviä tässä vuosien varrella.

Odotan innolla vanhojen talojen näkemistä ja ennen kaikkea myös sitä mitä uutta taloissa on tapahtunut vuoden aikana. Vackerbackan porttitalon toisen puolen valmistumista olen päässyt seuraamaan ihan remontointivaiheesta lähtien. Äärimmäisen mielenkiintoinen projekti! Itse vanhasta talosta haaveilevana kuljeskelen talosta toiseen kurkkimassa miten yli 100-vuotta vanhoihin taloihin on tehty hurmaavia koteja. Katselen, kuuntelen ja aistin taloissa liikkuessani niiden tunnelmaa!

Tänä vuonna taloja on tapahtumassa mukana 39 virallisen messuluettelon mukaan. Ihan viime hetkillä on mukaan tullut yksi bonuskohde Villekulla, josta sain lisätietoa LWT:n puheenjohtaja Nina Wiklundilta.

Villekulla on rakennettu 1875 ja se sijaitsee Monika ja Kenneth Ståhlsin asuintalon pihalla. Tämän talon remontti on aivan alkumetreillä joten kohteessa pääsee seuraamaan korjausurakan etenemistä ihan alusta. Monika ja Kenneth kaipaavat tietoa Villekullan historista, joten jos tiedossasi on jotain tämän talon vaiheista voit jakaa tietosi heidän kanssaan. Mielenkiintoinen vanha kohde seurattavaksi!

Olen poiminut tähän postaukseen mukaan muutamia omia vinkkejä ja tärppejä LWT-tapahtumasta. Tapahtuma on kaksipäiväinen joten älä yritä ottaa kaikkea haltuun yhden päivän aikana. Ostamallasi rannekkeella 18€ pääset tapahtumaan molempina päivinä. Alle 12-vuotiaat veloituksetta. Rannekkeita myydään Raatihuoneentorin LWT-kojuissa ja tarkempaa infoa löydät tästä.

Muista ehdottomasti varata mukaan myös käteistä rahaa! Pankkiautomaatteja kaupungista toki löytyy mutta jonot ovat joskus aika pitkiä. Jos intoudut ostamaan jotain vaikka Raatihuoneentorin myyjiltä tai pihakirppareilta tarvitse kolikoita ja/tai seteleitä. Liikkeissä toki käy korttikin.

Ehdottomasti kannattaa piipahtaa lifestyle liikkeessä nimeltään Herttanen, Stolpenkatu 5, josta olen kirjoittanut tänne blogiinkin useita kertoja. Tästä ja tästä voit kurkistaa miltä Annen ihana puoti on näyttänut joulukotien aikana. Toinen oma suosikkini on Krinti Suolatorilla, Laivasilta 1 – vanhaa ja uutta tavaraa sekä hurmaava Ylppö koira. Krintistä olen itse hankkinut uushopeisia ruokailuvälineitä ja ikkunalaudalla istuvan koirapariskunnan.

Varaa mukaasi hyvät kengät! Jos saavut tilaisuuteen autolla löytyy Loviisasta hyvin parkkitilaa mutta kävelemään joudut silti sillä esim. Suolatorille ja sen ympäröiville kaduille on ajaminen sallittu vain talojen asukkaille. Kaikki kohteet eivät ole Loviisassa vaan etäkohteita on myös mukana.

Muista tankata kiertelyn lomassa sekä juomaa että ruokaakin! Muutamien talokohteiden yhteydessä on mahdollista istahtaa kahville makean tai suolaisen kera, joten täälläkin sitä käteistä tarvitaan. Tuhannen tuskan kahvila on oma suosikkini Loviisassa. Degerby Gille tarjoaa upeita makuelämyksiä ja myös kauniin vanhan miljöön. Kahvila-ravintola Laivansillassa olen syönyt yhtenä kesänä aivan huippuhyvää kalakeittoa. Myös Konditoria-Café Vaherkylä on kiva paikka aterioida. Suolatorilta löytyy myös usein hernesoppatykkejä.

Ihan pikku vinkkinä, että jos ostat ex-tempore jotain suurempaa pihakirppiksiltä mieti jaksatko raahata sitä mukanasi koko päivää Minulla on tästä omakohtainen kokemus eli yhtenä vuonna ostin vanhan aika kookkaan ikkunapokan. Pääsimme sopimukseen, että noudan ostokseni myöhemmin tosin meinasin kyllä melkein unohtaa sen hakea. Myyjien kanssa kannattaa aina neuvotella ja jos sinulla ei ole peräkärryä mukana tarvitset myös kuljetuksen isoille tavaroille. Meillä oli tyttöjen kanssa yhtenä vuotena sellainen sääntö “kaikkea sellaista saa ostaa, jonka voi itse kantaa autolle”.

Tässä muutamia LWT taloja, jotka ovat minulle jo tuttuja, rakkaita tai uutuuskohteita, joissa aion ehdottomasti vierailla.

Villa Armas on minulle tuttu Wanhan Ajan Joulukodeista mutta kesällä en tässä kohteessa ole koskaan käynyt. Talon emäntä on kätevä käsistään ja täältä on mahdollista ostaa myös hänen töitään. Postauksen aloituskuva myös Villa Armaksesta. Nuo sinivalkoiset vadit ja lautaset!

Kuninkaanlampi on saanut nimensä kuningas Kaarle Kustaan 1700-luvun linnoitustöiden yhteydessä syntyneen lammen mukaan. Upea puutarha ja Olga rouvan leivonnaiset vievät minut tänne joka kerta. Piharakennuksesta löytyy myös sisustustarvikkeita ja olen ostanut täältä monta kivaa juttua.

Lilla Ljuva on Fröken Wiklundin huikea taidonnäyte ja Suomen 3.kaunein koti sekä teeveestä tuttu. Talo, joka on kaunis kuin karkki ja jossa tulee aina hyvälle tuulelle. Kivoja ideoita ja aina kaikkea uutta. Keittiössä hauska ruudulliseksi maalattu lattia.

Loviisan Wanhojen Talojen etäkohde, joka löytyy Isnäsistä, joka on pieni kylä Länsi-Loviisassa. Kartano, vanha väentupa ja puutarha, jota kunnostetaan kuulostaa mielenkiintoiselta. Ja tuon jugend-kakluunin haluan myös nähdä.

Eija’s Garden on myös etäkohde ja löytyy siis Ahvenkoskelta. Olen vieraillut tuossa ihanassa puutarhassa mutta itse torppa on vielä kokematta ja näkemättä. Nyt haluan kokea myös torpan fiiliksen sisällä. Puutarhassa kannattaa myös käydä kurkkimassa.

Helgas on vanha matkustajakoti, josta oli reilu viikko sitten artikkeli Hesarissa. Sisarukset Sini ja Heli ovat ostaneet puoliksi talon. Matkusjakodista syntyi Helgas 1 ja Helgas 2 kodit. Olen vierailut täällä ennenkin mutta en nyt pariin vuoteen. Paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia kuten “puhelinkoppi” käytävällä.

Pitkänpöydäntalo on yksi ikisuosikki Loviisassa. Talon pihalta löytyy Kaisa emännän keramiikkapaja, jossa on myös keramiikkatöitä myynnissä. Meille on kotiutunut “koirakuorolainen”.  Itse talossa voi myös hyvällä tuurilla törmätä talon ihanaan labbikseen. Kaunis puutarha, jossa myös kanala.

Vackerbacka on talo, jonka toisen puolen kunnostamista olen seurannut ihan alusta lähtien. Täällä talossa tapahtuu aina ja sisustus vaihtuu usein. Ihanaa vanhan ja uuden sekoittamista tyylillä. Pidän myös tämän Loviisan ainoan porttitalon sijainnista Suolatorin laidalla.

Viereinen Ajurintalo, jota olen yhdessä kutsunut leikkisästi Vackerbackan talon kanssa “Suolatorin kaksosiksi” on muuten myynnissä tässä vieressä. Lottovoittoa odotellen…

Lisäksi haluan nähdä myös Rautaparran Ruotsinpyhtäällä, koska siellä olen ollut vain joulukotien yhteydessä. Villa Jose kätkee sisäänsä koboltinsinisen upean kakluunin kaiken muun ihanan lisäksi. Everstinlinna on kivinen jugendtalo, jota Loviisan kaupunginjohtaja kuunnostaa perheelleen. Skoltomten on entinen koulu ja minulle uusi kohde vierailtavaksi. Sahamäki on Ruotsinpyhtäällä kauniin värikäs ja paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia sisältävä kohde. Tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin…

Marjon matkassa toimii siis Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa VIP-bloggaajana. Pyrin olemaan paikalla molempina päivinä ja minua saa tulla rohkeasti vetämään hihasta. Näkemisiin Loviisassa! 

Kaikki postaukset kuvat Maria Kalmi / Loviisan Wanhat Talot.

The post Loviisan Wanhat talot tapahtuma 24. -25.8.2019 – elämysviikonloppu pikkukaupungissa alkaa kohta appeared first on Nelkytplusblogit.