The post Viikon ihmetykset, sekoilut ja ihanuudet! appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Täydellinen appeared first on Nelkytplusblogit.

Rakastan konsertteja, isoja ja pieniä. Hämyisillä klubeilla tai sitten jättiareenoilla, yhtä kaikki musiikki on voimaannuttavaa ja loistava konsertti parhaillaankin ikimuistoinen elämys <3

Voittekin vain uskoa, kuinka meinasin revetä liitoksistani, kun sain jokin aika sitten sähköpostiini viestin, että kiinnostaisiko minua lähteä Tallinnaan Bon Jovin keikalle, joka oli osa This house is not for sale-kiertuetta, ai kiinnostaisikon- pyörryn onnesta!

Olen fanittanut Bon Jovia pikkutytöstä asti. Silloin tuskin oli mitään yhtä jumalaista kuin Jon Bon Jovi hulmuavineen hiuksineen ja tuhannen taalan hymyineen.
No täytyy sanoa, että komea on kaveri edelleenkin, karismaattinen ja ihan yhtä ihana kuin silloin teinivuosinakin:) ja se ääni ja hymy, ne toimivat kyllä vieläkin.

Reissuun lähdettiin sunnuntaina iltapäivästä Silja Europan erikoisristeilyllä, joka oli viimeistä hyttiä myöten täysi. Kuuleman keikalle oli lähtenyt 15 000 suomalaista ja lippuja myyty kaiken kaikkiaan n 45 000. Eli kyseessä olisi tosiaankin mahtava areenakeikka.

Aloitin keikka fiilistelyn jo aamusta. Laitoin Bon Jovin raikumaan kaiuttimista ja tanssin ja lauloin mukana, vispasin lantiota kuin Tarvolta aikanaan ja mieheni siinä aikansa mun fiilistelyä katsellessa, totesi, että oletko varma, ettet haluaisin lähteä satamaan jo vähän aiemmin hän voi kyllä lähteä jo starttaamaan autoa Lähdettiin satamaan kuitenkin ihan alkuperäissuunnitelman mukaan, ihan normaali aikaan.

Laivalle päästyämme kipaistiin äkkiä heittämässä laukut hytteihin ja suunnattiin syömään ravintola Tavolataan. Tällä kertaa päädyin alkupaloissa antipastoihin, isoon lautaseen, jonka jaoin Tiian kanssa, ja muutaman muun, koska tämä Keittiömestarin erikoinen oli niin valtavan iso annos, että siitä riittää kyllä useammallekin.  Pääruuaksi valitsin salamipitsan, joka oli ihanan suolaista, juustoista ja mahdottoman hyvää. Yksi parhaista pitsoista, joita olen syönyt, ja jälkkäri, sekin oli taivaallista, niin kuin tiramisu vaan voi olla.
Syötiin pitkään, keskusteltiin keikoista ja reissuista, asioista ja niiden vierestä, kunnes totesimme, että laiva tulee kohta satamaan ja hytistä on haettava tarvittavat tavarat ja suunnattava Laulavalle illan kohokohtaa varten.

Kuten arvata saattaa tunnelma oli katossa, ja mulla oli varmaan kestohymy korvissa koko reissun ajan.
Olin ensimmäistä kertaa Lauluavalla konsertissa- tykkäsin ja niin kuulemma tykkäsi muutkin.
Meille oli varattu pöytä Vip-Dinner teltassa, josta sai syötävää ja juotavaa halutessaan, sekä piste i:n päälle oikeat vessat. Ei siis bajamajoissakaan mitään vikaa ole, mutta jos saa valita niin…

Minulla on tapana ostaa joka keikalta itselleni t-paita muistoksi, tämä tavan olen oppinut rakkaalta veljeltäni, jonka paitakokoelma on jo aika huikea. Mutta siis ei muuta kuin fanipaidat päälle ja kohti konserttilavaa.

Rakastan sitä hetkeä, kun ensimmäiset soinnut kajahtavat ilmoille ja bändi nousee lavalle, se on se hetki kun ihmiset alkavat huutamaan onnesta ja minä suorastaan pomppaan ilmaan 158cm varrellani:)
Ja pompinhan minä, tanssin ja lauloin, varmasti koko konsertin ajan. Se mikä 45 000 ihmismassan keskellä laulaessa on parasta, että kukaan ei kiinnitä huomiota juuri sinun ääneesi, vaan saat antaa mennä antaumuksella, koska niin tekevät vieruskaverisikin, sillä kaikki ovat hurmiossa ja sydän täynnä riemua, juuri siitä hetkestä mitä varten he ovat tänne tulleet.

Kaikki hyvä loppu aikanaan, niin myös tämä konsertti. Puolen yön jälkeen konsertin loputtua palasimme takaisin Silja Europalle, jossa meille oli tarjolla vielä yöpalaa, nälkäisille juhlijoille, jota me tietysti vielä söimme, koska kaiken sen tanssimisen jälkeen oli tullut taas hieman nälkä.
Yöpalan jälkeen ei tarvinnut paljoa unta houkutella minä nukahdin varmasti sekunnissa, Tiian ihmetellessä mun loistavia unenlahjoja. Meillä olisi ollut aamulla mahdollisuus käydä syömässä aamupala vielä, mutta jätettiin se väliin, ja päätettiin nauttia aamupala vasta Tallink Starin business Loungessa, jossa matkaisimme takaisin kotiin.

Niin ja siitä kuvaamisesta, en muistanut ottaa kuin pari kuvaa koko konsertista, koska minä vain tempauduin niin konsertin pyörteisiin, etten muistanut ja ehtinyt kuvata. Mutta toivottavasti nämä tunnelmapalat kuitenkin kertovat teille, että rakastin tuota konserttia ja tätä reissua<3

Konsertti oli mielestäni loistava, se oli setti sopivasti uutta ja vanhaa sekä upeita kitarasooloja, vaikka täytyy myöntää, että jäin kuitenkin hieman kaipaamaan Richie Samboraa. Voi mikä teidän välillenne oikein tuli? Olisiko mitenkään mahdollista, että sopisitte erimielisyytenne samoin kuin Slash ja Axel Rose ja esiintyisitte vielä yhdessä, ihan vaan pieni kaino toive täällä vaan

Koko reissusta jäi järjettömän hyvä fiilis ja tuntuu, että elämä on taas ollut erityisen hyvä.
Kiitos tuhannesti reissukavereille ja Tallinkille sekä Live Nationille yhden unelman toteuttamisesta<3
Ja teille kaikille aivan ihanaa kesäkuun viimeistä viikkoa <3

The post Kesän huikein reissu appeared first on Nelkytplusblogit.

Suomi on täynnä lukemattomia mielenkiintoisia paikkoja, jotka vain odottavat löytämistään! Ystäväni Minna vihjaisi, että kannattaisin Mäntän kuvataideviikolle mennessä poiketa myös Korkeakoskella koska sieltä löytyisi minua varmasti kiinnostava paikka. Olen ajanut useita kertoja Korkeakosken tienviitan ohi ja miettinyt, että “tuolta se Radio Suomipopin ex-juontaja Juha Perälä on kotoisin”. Korkeakosken saha on tullut tutuksi Aamylypsy-ohjelman kautta ja myös Perälän sattumukset sahalla.

Mutta Korkeakoskella olisi myös kenkämuseo! Ehdottomasti varasin aikaa ehtiäkseni vierailla minulle niin rakkaan aiheen kuin kenkien parissa. Tämä sympaattinen pieni museo oli melkoinen aikamatka menneeseen maailmaan ja käynnin arvoinen paikka!

“Teollisen kengänteon unohdettu uranuurtaja Edward Wallenius syntyi Orivedellä 1869 ja pääsi viisitoistavuotiaana oppiin Tampereelle Koskisen nahkuriverstaaseen. Suoritettuaan kisällitutkinnon neljässä vuodessa, hän lähti ajan tavan mukaan harjoittelemaan ruotsalaisiin ja saksalaisiin nahkatehtaisiin. Kisällireissulta palattuaan hän rakennutti uudenaikaisen nahkatehtaan vuonna 1894 Korkeakoskelle, joka nyt on Juupajoen kunnan keskus. Ja kolme vuotta myöhemmin Wallenius aloitti rohkeasti teollisen kengänvalmistuksen. Korkeakosken Wallenius valitsi koskivoiman ja Pohjanmaan rautatien ansioista.”

Koskenjalan kenkä- ja nahkamuseo, lyhyt historia

Vain 25-vuotias Edward Wallenius on ollut kyllä rohkea aloittaessaan 1897 kenkien teollisen valmistuksen. Walleniuksen nahkatehtaan yhteyteen tuli uudenaikainen kenkätehdas, jonka koneet tuotiin Saksasta. Myös saksalaisia kenkäalan ammattilaisia ja työnjohtajia siirtyi uudelle tehtaalle töihin. Tehdas oli iso (760m2) ja työkoneitakin oli 80, joista 24 oli erilaisia neulomakoneita. Walleniuksen kenkätehdas pystyi valmistamaan päivässä jopa 500 kenkäparia.

Koskenjalan kenkämuseon seinällä vanhassa mustavalkokuvassa istuu naisia riveissä ompelukoneiden takana. Näihin aikoihin valokuvaaminen on vakava juttu eikä kuvissa juuri hymyilty. Näyttää siellä olevan muutamia miehiäkin mukana. Nuori viiksekäs kenkätehtailija Wallenius nojaa rennosti tehdassalin pilariin kuvan keskellä.

Aluksi työntekijöitä Korkeakosken tehtaalla oli 35 miestä ja 25 naista. Wallenius perusti myös Helsinkiin, Tampereelle ja Kuopioon omat kenkäliikkeet, joissa myytiin tehtaan valmistamia kenkiä. Museon vanhan mainoksen perusteella Helsingin myymälä on sijainnut Pohjoisesplanadi 37:ssä. Tuo vanha historiallinen talo rakennettiin 1891 ja tällä hetkellä siinä sijaitsee ihana Cafe Esplanadi.

Vuoden 1899 alussa Walleniuksen tehtaasta muodostettiin osakeyhtiö nimeltään Finska Sko- och Läderfabriks Aktiebolag – Suomen Kenkä- ja Nahkatehdas Osakeyhtiö. Wallenius oli ottanut sähkön käyttöön nahkatehtaassaan jo 1895 ja myös uudessa kenkätehtaassa koneet toimivat sähkövoimalla. Korkeakoskella oli erinomainen maine kenkien valmistamisessa ja tehdasta kutsuttiinkin “Suutareiden yliopistoksi”. 1900-luvun alun kenkätehtailijoista ja alan mestareista oli jossain vaiheessa suurin osa töissä Walleniuksen tehtaalla.

Wallenius ei kuitenkaan onnistunut hankkimaan uuden yhtiön osake-enemmistöä haltuunsa ja hän joutui luopumaan tehtaistaan vuosisadan vaihteessa. Wallenius siirtyi jatkamaan kenkien ja nahan valmistamista Venäjälle aina maan vallankumoukseen saakka. Sen jälkeen Wallenius matkusti Kiinaan ja harjoitti siellä liiketoimintaa aina vuoteen 1932 saakka. Viimeisinä elinvuosinaan Wallenius valmisti vielä lakritsia Syyriassa. Wallenius kuoli Aleppossa, jonne hänet myös haudattiin 1943.

Wallenius vaikuttaa mielenkiintoiselta persoonalta ja todelliselta kosmopoliitilta, joka siirtyi maasta ja maanosasta toiseen liiketoimissaan. Wallenius painui kuitenkin Suomessa unohduksiin vuosikymmeniksi kunnes Koskenjalan Kenkä- ja Nahkamuseo aloitti toimintansa Korkeakoskella 1985. Onneksi museon tutkimusten ja näyttelyiden ansioista Edward Wallenius on palautettu taas hänelle kuuluvaan arvoon ja asemaan Suomen kenkämaailmassa.

Korkeakosken kenkätehtaan taru ei kuitenkaan loppunut. 1902 tehtaan johtoon tuli tarmokas Otto Ehrström ja tehtaalla alkoi pitkään jatkuva kasvukausi. Ensimmäinen maailmansota toi vielä tehtaalle runsaasti saapastilauksia Venäjältä. Vasta 1920-luvun alkupuolella tehtaalla alkoivat tappiolliset vuodet ja yhtiön osakkaat päättivät myydä tehtaan kenkätehtailija Emil Aaltoselle 1926. Korkeakosken tehdas jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1983 osana Aaltosen kenkätehdas konsernia. Vasta silloin koneet pysähtyivät Korkeakosken tehtaalla lopullisesti. 

Koskenjalan museo sijaitsee entisen korko- ja lestitehtaan tiloissa Korkeakoskella. Alun perin tällä paikalla on ollut vesivoimalla toimiva mylly ja nahkatehdas sekä ensimmäinen Korkeakosken saha, joka oli rakennettu kosken päälle. Nahkatehdas paloi peräti kahdesti 1895-1896 ja tulipaloissa tuhoutui myös saha. Tässä Koskenrannan museorakennuksessa on aiemmin parkittu nahkaa, valmistettu puukorkoja ja tehty myös lestejä sekä puukenkiä. Esillä onkin lukematon määrä erilaisia puisia korkoja kulloisenkin muotivirtauksen mukaan tehtyinä. Jos Pompidour- tai stilettikorko eivät ole entuudestaan tuttuja niin ne selviävät museossa.

Pula-aikana (1939-1949) oli oltava kekseliäs kenkien valmistamisen suhteen koska valmistusmateriaaleista oli huutava pula. Kenkiä valmistettiin vaikka paperinarusta, kankaasta tai sandaaleita jopa paperinarusta. Kenkien pohja saattoi olla puuta tai jopa lastulevyä, johon oli tehty viiltoja kävelyn helpottamiseksi.

Kun pula-aika alkoi syksyllä 1939 kortille menivät kahvi, sokeri, maito, vilja, vaatteet ja kengätkin. Ihmiset ostivat ja myös myivät lehti-ilmoituksilla tavaroita. Museon seinältä lainattua “Kultasormus, saappaat n:o 43, hiihtohousut n:o 46, saapas- ja suorat housut (sarkaiset). Tupakkaa sille, joka myy 12kg 12 säikeistä kalastajanlank.” Toisessa ilmoituksessa halutaan puolestaan “ostaa kumiteräsaappaat ja ostolupa on”.

Museossa kulkiessani huomioni kiinnittyi myös lukemattomiin monoihin, joita käytettiin sekä kesällä että talvella tavallisina jalkineita. Nainen hameessa ja monoissa oli täysin tavallinen näky näihin aikoihin!

Siroja sandaletteja erilaisilla koroilla

Kun kenkäteollisuus päättyi Korkeakoskella jäi lestitehdas tyhjilleen siihen saakka kunnes yhdistyspohjalta käynnistynyt museo avasi ovensa vuonna 1985. Koskenjalan kokoelmissa on toistatuhatta kenkäparia, joissa riittää katseltavaa. Sieltä löytyy niin naisten, miesten kuin lastenkin kenkiä. Minut yllätti se kuinka monta erilaista lapikasta tai siis miesten saapasta on ollut: ravimiehen saapas, uittomiehen lapikas, kumiteräsaapas, vahvaommellapikas Länsi-Suomesta, hieno-ommellapikas Itä-Suomesta, rasvanahkasaapas, mustalaissaapas…

Kenkien lisäksi museossa on esillä lukematon määrä kenkien tekemisessä käytettyjä työkaluja, koneita ja hurmaavia mustavalkokuvia vuosien takaa. Myös vanhoja mainosjulisteita oli hauska katsella.

Museolla on myös erilaisia teemanäyttelyitä, jotka kertovat “pieniä kertomuksia menneestä ajasta”. Millaista työ on ollut kenkätehtaalla sata vuotta sitten tai miten naisten kenkien korot ovat vaihdelleet eri aikakausien mukaan. Oma tarinansa on “Suomalaisen miehen työkengällä” ja “Korviketta kengässä” kertoo kekseliäisyydestä, jolla selvittiin kovista pulavuosista.

Museosta löytyy myös “kenkätehdastyöläisen asunto“, jossa  pääsee tutustumaan sota-ajan vaatimattomaan asumiseen Korkeakoskella.

Koskenjalan museo on avoinna kesällä 25.5. – 25.8. ke-su klo 12-18. Museoon on vapaa sisäänpääsy. Museo löytyy osoitteesta Koskitie 43, Korkeakoski. Tampereelta 55km Mäntän suuntaan ajaessasi löytyy tuo Korkeakosken tienviittaa.

The post Koskenjalan kenkä- ja nahkamuseo tarjoaa mielenkiintoisen aikamatkan kenkien historiaan appeared first on Nelkytplusblogit.

Hoitolassa ihoni kuorittiin hellävaraisesti rakeettomalla Sensitive Entzyme Peel Entsyymikuorinnalla, jossa kuoriva elementti on papaijauute. Sen annetaan vaikuttaa muutama minuutti kuivalla iholla, minkä jälkeen se pestään runsaalla vedellä. Rakeeton kuorinta on tärkeä myös herkälle ja kuivalle iholle, mutta sitä ei pidä kuoria tai muutenkaan ylihoitaa liikaa. Itse olen kuorinut vain kerran hoitolakäynnin jälkeen. Entsyymikuorinta ei kuivata ihoa, vaan se suojaa ja lisää ihon kosteudensäilyttämiskykyä sekä poistaa kuollutta solukkoa pinnalta, jotta hoitotuotteet pääsevät vaikuttamaan.

Kotihoidoksi suositeltiin ihoa rauhoittavaa Sensitive Mask Naamiota. Ja sitä voi käyttää vaikka kuinka usein! Itse olen käyttänyt sitä myös yövoiteena eli yönaamiona. C-vitamiini sekä BTB13-tehotiiviste yhdessä rauhoittavat ihoa sekä auttavat vähentämään punoitusta. Se on juuri sopivan täyteläisen tuntuista vaikka onkin ohutta.

Kerroin ihoterapeutilleni, että ihoni kaipaa kosteutta ja vannon sen nimeen kesät talvet. Olinpa väärässä. Hän tarkasteli ihoni pintaa, kuivaa pintaa, ja sanoi, että tämä kuule kaipaa öljyä. Vaikka olen ollut aina öljyjen ystävä, en ole niitä käyttänyt säännöllisesti toviin. Hän neuvoi lisäämään pari pisaraa päivävoiteen joukkoon. Mielellään myös aamuisin. Ja niin olen tehnyt. BTB13 Omega-3 Berry Oil Marjaöljyä, arktisten marjojen ravintorikasta sydäntä. Kimarassa on mustaherukan, vadelman, mustikan, tyrnin ja karpalon siemenöljyä.

VINKKI: Yönaamionkin sekaan voi tipauttaa muutaman pisaran öljyä.

Puhdistin aluksi ihoni Sensitive Puhdistusvoiteella, mutta nyt kesällä olen siirtynyt Puhdistusvaahtoon. Vaahto on ihanan voidemaista ja pysyy kasvoilla hyvin koko meikin puhdistuspyörittelyn ajan. Iso plussa myös hyvästä huuhdeltavuudesta.

Ruusufinni, couperosa eikä myöskään POD pidä auringonvalosta, joten siltä on tärkeää suojautua hyvin etenkin koska oleilen ulkona kesän mittaan niin paljon. Minulle suositeltiin Medical-linjasta Suojaavaa Päivävoidetta ihon suojaamiseen sekä auringolta että valolta kerrointa SPF15 pilviselle ilmalle ja SPF30 aurinkoon. Omega 3- ja 6-rasvahappoja sisältävät mustaherukanlehti- ja ruusunmarjauutteiden vahvat antioksidantit suojaavat vapaiden radikaalien aiheuttamalta ihon ennenaikaiselta ikääntymistä.

The post Kotimainen BTB13 – apua herkistyneelle iholle appeared first on Nelkytplusblogit.

Käyttämäni pasta oli gluteenitonta  maissipastaa, joka oli valmiiksi keltaista.

Kuva täältä

• pastaa 2-4 annosta linguine-pastaa (kilpailija teki itse oman pastansa, minulla oli gluteenitonta maissipastaa)
• 550  gr kirsikkatomaatteja ( alkuperäisessä ohjeessa käytettiin 3 erilaista kirsikkatomaattia  , ja niitä oli yhteensä  hieman yli kilo , mutta minä tein puolella määrällä, ja tulos oli todella herkullinen myös sillä määrällä)
• 1 porkkana
• 1 varsisellerin varsi ,  ilman lehtiä
• 2 salottisipulia
• ½ tl sokeria
• oliiviöljyä
• ½ valkosipulin kynsi
• 1 ½ dl vettä
• 40 gr Parmesaania lastuina tai raasteena

The post Väritön tomaattipasta appeared first on Nelkytplusblogit.

Tuotteet saatu, pr-näytteitä Guerlain meikissä ihastuin jo ajatukseen raikkaasta ja kuulaasta ihosta, kun sain tiedustelun, että olisiko minulla kiinnostusta istahtaa ammattilaisen, Elisa Häyrisen tuoliin ja saada Guerlain tuotteilla meikki. Rakastan leikkiä erilaisilla värisävyillä meikatessa, mutta yleensä sitä jumittuu arjessa kuitenkin samoihin sävyihin ja tyyliin omassa meikissä. Aika usein ne silmät tulee sudittua samalla kaavalla ja rajaukset kehiin ja sitten on valmista. Lisäksi ihoni kanssa saan aina jännittää, että pysyykö se meikki siihen saakka, kun minulla on mahdollisuutta sitä korjailla. Välillä pysyy ja usein ei. Viimeistään iltasella on leuasta ja nenältä kadonnut meikkivoiteet ja silmissäkin saattaa olla pelkässä luomivaossa sitä luomiväriä kasaantuneena. GUERLAIN MEIKISSÄ Olin sopinut tapaavani Elisan Sokoksen Guerlain pisteellä, pari viikkoa sitten, perjantai-iltapäivänä, mutta minulle iskikin kesäflunssa, joten aika piti perua. Onneksi sain uuden ajan ja olin Guerlain meikissä muutamaa päivää myöhemmin, sopivasti Helsinki-päivänä. Elisa kertoili vinkin jos toisenkin meikkaukseen ja varsinkin meikäläisen ongelmiin, sain usempaan ratkaisun. Lisäksi minua kiinnosti muutama muukin tekniikkaan ja uskomuksiin liittyvä asia. Miten meikkivoide pysyy aamusta iltaan hyvänä? Miksi ihmiset eivät uskalla käyttää poskipunaa? Miten minun ikäisen kannattaa laittaa kulmat? Näihin ja muutamaan muuhun, saat kuulla vastaukset tekemässäni videossa. Täytyy sanoa, että oli hiukan hankalaa välillä taiteilla kännykän kanssa ja saada järkevää kuvakulmaa. Eräässä kohdassa highlighterin laitosta innostunut täti meinasi vängällä tunkea mukaan videoon, joten se kohta piti katkaista. Joutuu kyllä hauskoihin tilanteisiin videoinnin kanssa, se täytyy sanoa. Guerlain meikissä ihastuin tähän L`essentielle meikkivoiteeseen, josta Elisa kertoikin laveasti sen hyvistä, jopa ihoa parantavista ainesosista. Aika usein oma ihoni onkin reagoinut meikkivoiteisiin, kun niitä on muutamia päiviä käyttänyt. Useista meikkivoiteista ihoni reagoi näppylöillä, mutta tämä ei ole sitä saanut aikaan, joten ihoni hyväksyy tämän ohuen meikkivoiteen. Se sulautuu ihoon ja kun alle laittaa vaikka Lor pohjustusainetta kultahippuineen, iho saa kauniin hehkun. Oma ihoni kyllä vaatii aika paljon, joten iltasella oli pakko meikkiä korjailla leuan seudulta, mutta sepä ei ole uutta. Guerlainen huulipunista olen aina tykännyt ja miten sattuikin, että sieltä löytyi jälleen kerran oranssin ja korallinpunaisen sekoitus sävyssä Rouge N42. Se kun on niin minun tyyliin ja Elisa valikoi sen minulle tietämättä, että rakastan oranssinpunaisia ja koralleja sävyjä. Kaiken lisäksi tämä tyylikäs kotelo peileineen, tekee huulipunan laittamisesta glamouria. Guerlain meikissä silmäni meikattiin voimakkaalla ruskealla, jotta siniset silmät korostuisivat. Tässä meikistä vähän kuvaa, mutta kannattaa katsoa video, sillä sieltä saa kuulla niistä Elisan vinkeistä enemmän.

The post GUERLAIN MEIKISSÄ appeared first on Kristallikimara.

The post GUERLAIN MEIKISSÄ appeared first on Nelkytplusblogit.

 Onneksi kohta pääsen lomalle nukkumaan

Tällainen vähän sekalainen postaus tällä kertaa, mutta mitä voi olettaa näillä tämän viikon yöunilla

The post Pyörän sisäkumista korvakoruiksi appeared first on Nelkytplusblogit.

– Hämeenlinna. Sen verran olen viettänyt lapsuudessa aikaa Hämeenlinnassa, että kaupunki tuntuu piirun verran kodilta. Rakastan sen kaupunki meets maaseutu- tunnelmaa, vanhoja taloja, toria, kirjastoa (!!), josta saa kirjat varattua 100 krt nopeammin kuin Helsingissä. Ai niin, ja Aulanko puistometsineen! Kävimme viikonloppuna siellä kävelemässä ja kyllä paikka on hengästyttävän kaunis.
– Melissa Bankin Nyt Nappaa. Tämä kirja on mökin kirjahyllyssä ja luen sen kerran kesässä. Kirja on ihan loistava, aidosti pureva, ajatuksia oikeasti omaava, eloisa, älykäs chick-lit kirja!
– HBO:n Gentleman Jack. Vuoteen 1832 sijoittuva kahdeksanosainen Gentleman Jack (2019) kertoo tunnetun maanomistaja ja teollisuusvaikuttaja Anne Listerin (1791–1840) elämästä. Anne Lister oli 1800 luvun bosslady ja monitahoinen henkilö. Toisaalta hän ei tunnu piittaavan muiden mielipiteistä, toisaalta kovan ulkokuoren alta paljastuu, että hän on omiensa puolella. Hän osaa myös olla lempeä heille, jotka sen ansaitsevat. Sarjan Doctor Foster roolissa vakuuttanut Suranne Jones on roolissaan ilmiömäinen, ja saa katsojankin voimaantumaan.
– Essencen geelilakat. Hintaa on 2 euroa, ja pysyvyys vähintään samaa luokkaa kuin Essiellä tai Mavalalla. Tykkään myös hurjasti lakan kiillosta!  Itse tykästyin tuohon vaaleanpunaiseen ja siniseen lakkaan, sinistä varpaisiin ja vähäeleisempää käsiin, äidin kesävarpaat valikoituivat oransseiksi. Hyvältä näyttivät nekin! (Lakat ovat pr- näytteitä) Lakkoja myy mm. Tokmanni.
– Hs:n artikkeli: Pirkko Lahden ” Riittävän hyvä elämä” (klik). Kannattaa lukea!
– rauha, joka mut valtasi eilen, kun eräs pitkään murehdittanut asia saatiin päätökseen. “When you come out of the storm you won’t be the same person who walked in. That’s what this storm’s all about.” H. Murakami

Mainiota torstaita typyt!

The post Parasta juuri nyt appeared first on Nelkytplusblogit.

Kaikki lehdet oli pinossa vaarin pöydällä olohuoneessa, jonka ääressä vaari söi aina aterian saapuessaan töistä. Vaari ehdottomasti oli lehtien keskellä vähän niin kuin kuningas. 

Omalla kohdalla viikon kohokohta oli tietenkin Aku Ankan saapuminen, jonka kanssa tuli aina saada nauttia Geisha patukka. Alakerrassa oleva rakas ystäväni taas nautti Aku Ankan lukemisesta Coca Colan ja poppareiden kera. Alla me kaksi ja ystäviä ollaan vielä tänäkin päivänä.

Myöhemmin innostuin naistenlehdistä ja mielenkiintoisimmat haastattelut olivat aina Eeva-lehdessä ja Anna-lehdestä taas sain inspiraatiota pukeutumiseen ja kosmetiikan saralla. 

Reseptit revittiin talteen ja liimattiin reseptikirjaan. Kun oman kodin sisustaminen alkoi kiinnostamaan, leikkasin ja liimasin “Unelmien kirjaan” sisustushaaveita. Oma mies on tälle kirjalle naureskellut, että meillähän näyttää ihan tuolta, kuin “Unelmieni kirjassa.”

The post Nostalgisia muistoja appeared first on Nelkytplusblogit.

Kuumana kesäpäivänä kaipaa raikasta juotavaa. Onkin hyvä muistaa juoda riittävästi, jottei helle verota voimia. Juuri nyt lämpimimmät kelit ovat väistyneet, mutta eiköhän hellettä piisaa vielä tänä kesänä.

Mittarin kivutessa komeenkymppiin kesäkuun alkupuolella mieleeni pälkähti kuumalla kadulla astellessani paitsi “Kesäkatu kuuma” myös Singaporessa monena päivänä juomani kookosvesi.

Vesimeloni on ikuinen kuumien kesien suosikkini -sitä tulee myös Clarionin Sky Roomissa juuri nyt viikon cocktailina tarjottavaan drinkkiini. Nyt mieli teki alkoholitonta, raikasta janojuomaa. Vesimeloni, kookosvesi… mitä muuta? Inkivääriä! Ja minttua! Anoppilassa Singaporen-matkamme aikana hoidossa olleista parvekelaatikoista toinen pursusi minttua. Minttu maistuu ja tuoksuu kesältä, se on täydellinen pari vesimelonille. Juomasta tuli ihanan raikasta, tätä tarjoillaan vielä kesän ikana useamminkin.

The post Raikas vesimeloni-kookosjuoma appeared first on Nelkytplusblogit.

Jo tutuksi tulleeseen tapaan olemme tänään päättyvän kesäisen Tanskan reissumme varrelta julkaisseet päivittäin Meriharakan Facebook-sivuilla lyhyen tekstin ja pienen kuvakokoelman muodossa matkakuulumisiamme tuoreeltaan. Tässä…

The post Kesäretki Tanskaan appeared first on Meriharakka.net.

The post Kesäretki Tanskaan appeared first on Nelkytplusblogit.

tässä herätty eilen päikkäreiltä Tamin kanssa

Kesälomasta on mennyt kohta pari viikkoa ja en ole tehnyt oikeastaan mitään ihmeellistä. Lomaillut kotimaisemissa ja suunnitellut tulevien viikkojen lomajuttuja ja toteuttanut erästä salaista projektiani, unelmaani, kun siihen on ollut aikaa. Ei siis mitään ihmeellistä sen vuoksi että on loma ja mahdollisuus lähteä jonnekin tai suorittaa lomaa. Onnelliseksi minut nykyään tekee ihan tavalliset asiat. Se, että voin ottaa päikkärit sohvalla keskellä päivää ja koira köllöttää vieressä. Se, että istutaan lapsen kanssa leffaa katsomassa vieri vieressä sohvalla ja syödään karkkia. Se, että voin yllättää lapsen iloisesti kun hän tulee pihalta tai se että kävelen sateessa pikkukoiran kanssa.

tämä väsäämäni välipala-asetelma yllätti lapsen iloisesti eilen

Tami oli innoissaan aamun vesisateesta

Rohkeutta on tullut myös mietittyä todella paljon. Olen tehnyt paljon asioita menneen puolen vuoden aikana, joihin olen tarvinnut rohkeutta. Vielä kun luin Nooran blogista “Tällä hetkellä inspiroi rohkeus -postauksen, oli sen kuin piste I:n päälle. Se, että joku saa blogistani ja instastani inspiraatiota, on aina parasta kiitosta tälle työlle mitä teen. Olemme tavanneet Nooran kanssa somen kautta, nähneet livenä facetimessa kun ohjasin hänelle treeniohjelmia ja vihdoin oikeasti livenä kun hän kesäkuun alussa tuli tuomaan taulun meille kotiin. Noora on maalannut minulle kaksi taulua ja toinen niistä, tämä uudempi, symbolisoi nyt minulle rohkeutta. Tilasin sen nimittäin tässä kaiken tekemisen hässäkässä häneltä. Taulu koristaa olohuonettani ja muistan sanan rohkeus aina katsoessani sitä. Sen merkitys minulle on tullut niin omista tekemisistäni kuin Noorankin tekemisistä, hän toteuttaa unelmaansa rohkeasti. Käykäähän katsomassa Nooran sivuilta hänen kauniita maalauksiaan. Niissä yhdistyvät kauneus, osaaminen ja myös sielun kauneus, jos näin voi sanoa. Nooran omin sanoin teokset ovat kuin elämä, useista kerroksista muodostunut kokonaisuus. 

taustalla Nooran maalaukset, lähdössä piknikille Tamin kanssa

Rohkeudesta kun puhutaan, niin pakko mainita teillekin: katsoin eilen Netflixistä Brené Brownin The Call to Courage -dokumentin. Hän on tutkinut 20 vuotta rohkeutta, haavoittuvuutta ja häpeää. Hänen TED-puheensa on yksi suosituimmista puheista. Hänen mukaansa ei voi olla rohkea ilman haavoittuvuutta. Hän oli kokenut ison oivalluksen törmätessään presidentti Rooseveltin puheeseen, jota hän dokumentissaki siteerasi. 

Theodore Roosevelt,1910

“Kriitikolla ei ole väliä, eikä sillä, joka osoittaa vahvan ihmisen murtuvan tai sen kuinka tekijä olisi voinut toimia toisin. Kiitos kuuluu areenalla olevalle, jolla on kasvoillaan pölyä, hikeä ja verta, ja joka yrittää urhoollisesti, ilmaisee itseään, epäonnistuu kerta toisensa jälkeen ja lopulta, kenties tietoisena saavutuksensa tuomasta riemusta, voi epäonnistua uskaltavaisesti haavoittuen.”

Minä elän sillä areenalla, olen rohkea elämässäni, tulen esiin ja otan riskejä. Kun elää näin, on sanomattakin selvää että kokee takaiskuja. On sitten kyse työstä tai ihmissuhteista. Kun on rohkea, on selvää että epäonnistuu. Rohkeuteen ei liity pelkkä epäonnistumisen uhka vaan se, että epäonnistuminen tulee vääjäämättä eteen jossain vaiheessa. Moni sanoo, että ei välitä muiden mielipiteistä. Mutta me kaikki välitämme niistä silti. Neurobiologiamme vuoksi välitämme mitä muut ajattelevat. Mutta pitää vain olla tarkka sen suhteen kenen mielipiteistä välittää. Ei pidä siis tyrmätä kaikkien mielipiteitä, vaan ainoastaan joidenkin. Kenen mielipiteitä kannattaa kuunnella? Niiden jotka rakastavat sinua, ei huolimatta haavoittuvuustasi vaan juuri sen vuoksi. Heidän palautteellaan on väliä. Ei mielistelijöiden tai kateellisten ihmisten.  

Haavoittuvuus ei ole voittamista tai häviämistä vaan rohkeutta olla mukana kun lopputulokseen ei voi vaikuttaa. On ihmisiä, jotka puhuvat asioita mutta eivät pysty selvittämään niitä ja ottamaan niistä vastuuta, kohtaamaan toisia ihmisiä joita ovat kohdelleet huonosti. Mutta haavoittuvuus on sitä, että uskaltaa sanoa mitä tuntee, silläkin uhalla että lopputulos ei ole mieleinen itselle. Uskaltaa sanoa ensin toiselle että rakastaa, tai uskaltaa puhua syvimmistä tunteistaan, peloistaan tai ajatuksistaan. Tai yksinkertaisesti lähteä toteuttamaan unelmaansa ilman että tietää mitä tuleman pitää. Olen itse elänyt tällaisen filosofian mukaan kymmenen vuotta. Olen tehnyt asioita joita olen pelännyt silläkin uhalla, että epäonnistun. Olen onnistunut mutta myös epäonnistunut. 

Brene Brown sanoo, että haavoittuvuus ei ole heikkous vaan itse asiassa tarkimpia tapoja mitata rohkeutta. Ja vielä jos ei toteuta rohkeasti unelmiaan ja ota silloin tällöin rohkeana vastaan epäonnistumisia, silloin ei tarvitse olla kiinnostunut muiden palautteesta omaa työtään kohtaan. 

Minkä takia sitten pitäisi olla haavoittuvainen? Haavoittuvuus on kuin kovan tunteen pehmeä sisus. Häpeä, pelko, katumus, pula. Miksi tuntea näitä tunteita ja antaa vielä muiden nähdä ne itsessään? Ihmiset eivät halua olla haavoittuvaisia, haluamme suojata itsemme. Haluamme pysyä turvassa. Suojan kanssa on se ongelma, että haavoittuvuus on niin rakkauden, yhteenkuuluvuuden kuin ilonkin keskipiste, mutta myös niiden syntymäpaikka. Ihmiset yhä enemmän nykypäivänä eivät uskalla rakastaa tai ole kykeneviä selvittämään asioita koska pelkäävät haavoittuvuutta. He mieluummin tuntevat tuskaa tai katumusta kuin uskaltavat laittaa itsensä peliin. 

myöhäinen iltaulkoilu lapsen ja koiran kanssa yksi parhaita hetkiä lomalla

Olen miettinyt paljon tällä viikolla onnellisuutta ja sitä mikä tekee onnelliseksi, sillä olen ollut todella onnellinen. Pienistä asioista. Olen kirjoittanut paljon blogissakin aiemmin onnellisuudesta ja mikä siihen johtaa. Tämän päivän Hesarissa oli myös juttua hyvästä elämästä. Onnellisuuteen liittyy yhteenkuuluvuuden tunne, ja tuossa “On rohkeuden aika” -dokumentissa puhuttiin siitäkin mielestäni aivan mielettömän upeasti. Yhteenkuuluvuus tulee sisimmästämme. Me haluamme yhteenkuuluvuutta. Brownin tutkimuksen mukaan yhteenkuuluvuuden vastakohta on joukkoon sopiminen. Se on arviointia ja sopeutumista. “Näin minun pitää puhua ja olla. Näin pitää välttää sanomasta. Tältä pitää näyttää.” Se on joukkoon sopimista. Yhteenkuuluvuus tarkoittaa ensin itsensä hyväksymistä. Puhumista omin sanoin, ja ettei petä ikinä itseään muiden tähden. Todellinen yhteenkuuluvuus ei vaadi itsensä muuttamista, vaan itsenään olemista. Se on haavoittuvuutta. Olen päättänyt olla jatkossakin sellainen. Kaiken uhalla. Ja tämän pitkän listan perällä on ilo.

Minun mielestäni on joka kerta niin mahtavaa kun ihmiset kuuntelevat sydäntään ja alkavat toteuttaa unelmiaan rohkeasti. Mutta usein heidän puheistaan paistaa pelko siitä, että voiko sitä hyvää fiilistä näyttää ja saako iloa onnistumisestaan tai mistä tahansa tuntea. Pelkäämme tuntea iloa. Vanha sananlaskukin sanoo: Se kel onni on, se onnen kätkeköön. Pelkäämme sitä, että kun annamme itsemme tuntea iloa, jokin riistää sen meiltä tai jotain pahaa tapahtuu. Voisi sanoa, että hienojen asioiden keskellä olemme kuin tragedian kenraaliharjoituksessa. Olen itsekin miettinyt viime aikoina sitä, miten taipuvainen on ajattelemaan, että nyt kun sitä on elämänsä parhaassa kunnossa, varmasti kohta tapahtuu jotain. Se on meille luonnollista. Tai kun rakastamme kovin lastamme tai lemmikkiämme, pelkäämme että heille tapahtuu jotain tai heidät riistetään meiltä. Tai ajattelemme, että kun perheellä on kaikki hyvin ja koti on kunnossa, kohta varmasti sattuu jotain. Ihminen on taipuvainen tällaiseen ajatteluun, tutkimusten mukaan 95 prosenttisesti. 

Mietin itse asiassa tätä asiaa tämän kevään aikana paljon. Olin ikionnellinen ottamastani koiranpennusta, mutta taustalla oli jatkuva huoli siitä että koiralle sattuu jotain. Okei, Tami on ollut selvästi keskivertokoiraa hasardimpi versio ja alku hänen kanssaan oli tapahtumarikkaampaa kuin monella muulla koiranomistajalla. NLP-koulutuksen tutustumisillassa ollessani siellä tehtiin harjoitus. Piti valita jokin tunne, negatiivinen tai positiivinen. Valitsin itselleni tunteeksi huolen koirasta joka oli silläkin hetkellä kotona yksin. Olin miettinyt sitä miksi koen niin valtavaa huolta hänestä. Harjoituksessa tämä tunne piti hyväksyä ja sitten odottaa seuraavaa tunnetta joka itseen tulisi hyväksyttyään ensimmäisen tunteen. Seuraava tunne mikä minulle tuli oli menettämisen pelko. Pelkäsin menettäväni tämän rakkaan otuksen koettuani jo muitakin menetyksiä, menettäessäni rakastamiani ihmisiä. Seuraava tunne tämän jälkeen mikä mieleeni tuli oli se tunne mitä tarvitsen, rakkautta. Miksi koin menettämisen pelkoa? Koin sitä sen vuoksi koska pelkäsin menettäväni sen viimeisenkin (kärjistetysti) joka minusta välittää. Kun ymmärsin tämän asian, hävisi huoli koiran selviämisestä lähes kokonaan. Mutta ylipäätään se, että myöntää itselleen jotain mitä tarvitsee ja uskaltaa kohdata kokemansa tunteet mitä kokee ja tuntee. Tämän kirjoittamistakin mietin pitkään tänne, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa siitä. Tuon harjoituksen myötä olen osannut olla vieläkin aidompi ja haavoittuvaisempi ja huomannut saavani enemmän rakkautta tai olen osannut vastaanottaa sitä paremmin. 

Laitan myös teille tämän harjoituksen mallin tänne blogiin tunteiden vastaanottamisesta ja hyväksymisestä. Tämä oli nimittäin itselleni todella avartava kokemus. Tunteen voi aina painaa pois tai sivuuttaa. Kuinka moni meistä torjuu tunteensa? Voimme myös vatvoa, pohtia ja analysoida asiaa ja näin kasvattaa tunnetta ja pahentaa oloa. Tai voimme ottaa tunteen vastaan ja joskus päällimmäinen tunne ei olekaan se, mistä on kysymys. Voi olla vaikka ensin väsymys, väsymyksen takaa voi tulla huolestuminen ja lopulta vastuunkantaminen. Omassa tapauksessani ensin oli huoli, sitten menettämisen pelko ja sitten rakkauden vastaanottaminen. 

Parasta harjoitus on tehdä niin, että saat jonkin toisen ihmisen lukemaan sinulle tämän jotta voit keskittyä itse harjoitukseen. 

Tunnemeditaatio:

1. Ota mukava istuma-asento ja havainnoi omaa kehoasi. Huomaa, mikä tunne sinulla on päällimmäisenä ja missä kohtaa se tuntuu. Se voi olla jokin tuttu tunne tai sitten jokin epämääräinen, jota et välttämättä edes osaa nimetä. 

2. Anna tunteelle lupa tulla. Voit sanoa sille mielessäsi että “Mä huomaan sut. Sä saat olla siellä. Tervetuloa.” Voi olla, että sulle nousee mieleen jokin kuva, asia, henkilö tai tilanne. Voit antaa sen tulla ja sitten liukua pois. Keskity tunteeseen ja huomaa se analysoimatta. On mielenkiintoista huomata, miten se tulee ja millaiselta se tuntuu. 

3. Kun olet ottanut tunteen vastaan, anna sen astua syrjään, liueta, haihtua, laimentua ja huomaa mikä tunne tulee seuraavaksi. se voi olla jokin tuttu tunne tai epämääräinen tuntemus. Voit nimetä sen väljästi, mutta sekään ei ole välttämätöntä. 

4. Anna sillekin lupa tulla täysin, kokonaan. Jos mieleesi nousee jokin asia, anna sen haihtua pois analysoimatta tai pohtimatta sitä. Kun tunne taas laimenee tai alkaa siirtyä syrjään, voit taas huomata millainen tunne tulee seuraavaksi. 

5. Jatka tunteiden vastaanottamista niin kauan, kunnes tulee jokin myönteinen tai rauhallinen tunne. Yleensä sellainen on 4-5 tunne. Voit lopettaa siihen. 

Tunnemeditaatio (lähde Tuula Masalin NLP Practitioner 2019 ja psykologi, psykoterapeutti ja NLP-kouluttaja Veli-Matti toivonen, NLP Practitioner koulutus, Marja Kokkonen: Jyväskylän yliopisto, väitöskirja: aikuisiän tunteiden säätely ja fyysinen terveys).

Tällaisissa fiiliksissä täällä torstaita. Ihanaa viikkoa ja lomaa teille jotka lomailette myös. Aina ei tarvitse tehdä ja suorittaa vaan voi myös pysähtyä ja nauttia pienistä asioista. 

The post Haavoittuvuus, tunteiden vastaanottaminen ja hyväksyminen appeared first on Nelkytplusblogit.

Niin se meni juhannus, keskikesän juhla oikein mukavasti perheen kesken ja tuli myös ihanien pionien aika ♥ En olisi vielä vuosi sitten uskonut niitä omasta pihasta kerääväni vaan toisin kävi ja hyvin kävikin!
On niin ihanaa kun saa tuoda kesän puutarhasta sisään asti! Ja puutarhaa tässä talossa riittääkin Minun makuuni hieman liiankin yltäkylläisesti ja tämä kesä ollaankin katseltu ihmeissään mitä kaikkea mullasta nousee, jotta tiedetään ruveta oikeista kohdista syksyllä tai ensi keväänä harvennus hommiin!

Kesä on ihmisen parasta aikaa. Vaikka syksyn tullen onkin ihana vetää ovi kiinni ja vetäytyä kippuraan villasukissa sohvan nurkkaan tunnelmoimaan, kesällä jotenkin sielu voimaantuu.
Me kaikki tämän katon alla olevat perheenjäsenet nautitaan lämmöstä ja tykätään auringosta ja se yhdistää tekemään reissuja ulkomaille! Loma onkin yksi odotetuimpia ajanjaksoja varmasti hyvin usealle perheelle. Siihen latautuu hirveä määrä odotuksia ja tunteita ja onhan se ymmärrettävää, kun monella tämä aika on vuoden ainut mahdollisuus jättää kalenterit ja kellon tarkat päivärytmit edes hetkeksi unholaan ja rentoutua! Siksi onkin hyvä muistaa että lomalla ladataan akkuja, tehdään jotain kivaa yhdessä ja erikseenkin, koska omaa aikaakin jokainen tarvii. Tehdään sitä mikä itseään huvittaa ja omalle perheelle sopii eikä oteta paineita muiden lomista tai hehkuvista somekuvista ♥

Meidän perheessä yhteistä kesälomaa odotetaan aina hartaudella ♥
Mies tekee niin paljon töitä, että keväällä melkein lasketaan tunteja miehen loman alkuun, koska sitten on mahdollisuus olla yhdessä! Mies tekee myös viikonloppuja töitä ja lomalla kaikki työt unohdetaan ja se on luksusta!!!
Tänä vuonna kaiken kruunaa yhteinen kolme viikkoa jolloin ollaan yhdessä lomalla. Miehen loma alkaa viikkoa aikasemmin ja minulla sitten Heinäkuun lopulla!
Tytöt kerkiää nauttimaan puolet lomasta, kunnes koulut alkaa ja siksipä me startataan aurinkoon Kreetalle ♥
Jo matkalla lentokentälle on unohtunut arki ja tehdyt ja tekemättömät kotityöt!! Uima-altaan äärellä, valmiisiin ruokapöytiin istuessa saa rentoutua 100%. Se on se meidän perheen juttu! ♥

Sitten jää vielä kahdenkeskinen aika punnittavaksi miehen kanssa, että mitä tehdään, niiltä osin suunnitelmat onkin vielä auki. Pärnu kuulostaa ainakin houkuttelevalta, eikä olla ikinä kumpikaan siellä oltu! Minusta on tärkeää ottaa aikaa myös kahdenkesken. Se on kun laittaisi rahaa pankkiin. Meilläkin aivan liian pian tulevaisuudessa koti tyhjenee, enkä halua huomata silloin että meillä ei ole mitään yhteistä. Ollaankin jo valmiiksi asiasta keskusteluja käyty ja kyllähän se tulevaisuus jännittää molempia. Minulla oli valmiiksi jo kaksi lasta kun tavattiin, joten kahdestaan ei olla ikinä asuttu, varmasti muutos tuo omia haasteita, mutta järkevä voi alkaa jo ennakoimaan niitä. Ja kyllähän aikuiset tarvitsee välillä oman aikansa, jokainen perhe tekee tässäkin asiassa omat ratkaisunsa!!

Meidän tytöt saa nauttia kesälomasta kokonaisen ikuisuuden ja kun me vanhemmat käydään töissä siitä kuitenkin suurimman osan aikaa tänä kesänä, yritetään järjestää tytöille sitten minireissuja ja yhteistä tekemistä vapaapäiville. Huomenna startataankin tytöille yllätyksenä Helsinkiin shoppailemaan ja yövytään yksi yö hotellissa. Viime kesän Helsinki reissu jäi niin mukavana tytöille mieleen että päätin uusia sen tänäkin kesänä. Nyt ollaan me tytöt vaan matkassa kolmisin ja odotan innolla meidän tyttöjen päivää. Ale löytöjä, hyvää ruokaa ja vaahtokylpyjä ammeessa ♥ ♥ ♥
Lauantai aamuna on sitten uusi retki edessä kun hypätään junan kyytiin ja puksutellaan Suonenjoelle, lapsenlapsen syntymäpäiväjuhliin.

Osa lomasta tytöillä tietenkin on sitten sitä omaa olemista ja tekemistä, niinkuin kuuluu ollakkin, jotta loma tekee tehtävänsä ja jaksaa syksyllä taas lähteä ahertamaan ♥

Joko teillä on lomat suunniteltu/ käynnissä tai jopa ohi?

Kesällä suurimmat sisustelut kotona on melkeimpä vaan uudet kukat maljakossa
Sisällä ei malta olla ja pihalla istuessa voi hyvin suunnitella syksyksi sitten sisäremontteja tai hankintoja.
Siivouksetkin jää vähemmälle ja mielellään vastaanottaa vieraita terassilla ulkona ♥

Tuoreista marjoista saa ihania nopeita kesäkakkuja ja maistuvia tarjoiluja. Kauniisti katettuun pöytään auringon paisteeseen voisi jäädä pidemmäksi aikaakin ♥
Ja entäs kesä aamut? Hitaat pitkät aamut, jolloin ei ole kiire mihinkään. Voi tassutella pyjamassa ja rusetti lipokkaissa pihalla teekupponen kädessä kenenkään häiritsemättä ja ketään hairitsemättä ♥

Jo ihan perinteenä on minulla iltavuoron jälkeen mennä suoraan kasvihuoneelle. Siellä on minulla ikinä ekaa kertaa kasvamassa tomaattia, kurkkua ja paprikaa sekä iso mansikka amppeli. Oli toive niitä istuttaessa että jos edes yhden viherjälkeläisen onnistun kasvattamaan on työ tuonut odotetun tuloksen tällä osaamisella, mitä ei siis ole! Ja joka päivä ei ole voinut kun ihmetellä kasvunkohinaa ja miten palkitsevaa tämä on ollut. Innosta hihkuen löydän aina uuden taimivauvan! Niitä on jo muutama ja kurkkukin vihdoin kukkii!! Mansikoita ei tänä vuonna ryöstäkkään linnut vaan saadaan nauttia ihan itse!

Pihasaunan piipusta tulee usein savua kun tulen töistä iltavuorosta. Mies rakastaa saunomista ja minäkin istumista niillä natisevilla lauteilla, nojata iän tummentamaan kuumaan saunan seinään ja kuunnella tulen suhinaa puukiukaassa ♥ Siinä sitä lempeissä löylyissä miettii, kuinka vuosikymmeniä on jo niiden seinien sisällä saunottu ja kerrottu tarinoita milloin mistäkin tai sitten vaan istuttu hiljaa palautuen päivän töistä ja me ollaan jatkamassa tätä tarinaa tässä ihanassa vanhassa talossa ♥

Tänään onkin sadepäivä ja hyvä niin, jotta luonto saa tarvitsemaansa vettä! Taidan keittää kupposen teetä ja valmistautua iltavuoroon ennen kivaa viikonloppua! Pyykkikone on tehnyt koko aamun töitä ja saadaan reissuvaatteet pakattua! Oikein ihanaa viikonloppua ja lomaa ja kaikkea teidän kesään, täällä taas kirjoittelen kun siltä tuntuu ♥ Ihana huomata että vielä teitä täällä jaksaa käydä ♥

The post #KESÄ ja loma! appeared first on Nelkytplusblogit.

Belvedere Castle

New Yorkin keskuspuisto on viehättävä paikka, jossa saisi kulumaan päivän jos toisenkin kierrellen, piknikillä ja katutaiteilijoita katsellen.

Mutta koska matka-aika yleensä on aika rajallinen, me yhdistimme keskuspuiston vierailut lähellä olevien museoiden virailuihin. Ensin oli Luonnontieteellinen museo eli American Museum of Natural History. Toinen oli  Met eli  Metropolitan Museum of Art. Yhdistelmä museot ja keskuspuisto on kuitenkin aika haastava. Museot ovat aivan järjettömän kokoisia ja jo siellä kävelyä tulee todella paljon. Joten suosittelen perehtymään  myös museoiden tarjontaan etukäteen ja katsomaan itseä kiinnostavat alueet.

Conservatory Water

 

Voit pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan Liisa Ihmemaassa -satua. Vuokrata veneen, polkupyörän tai vaikka ratsastaa keskuspuistossa. Käydä karusellissa tai eläintarhassa. Katsella katutaiteilijoita.  Varaudu muutamalla kolikolla, koska “If I’m worth the photos taken 1’m also worth a few coins”.

Ruokailu ja pieni lepotauko hoitui ihanasti Tavern on the Green ravintolassa. Ruoka oli maittavaa ja ulkoilmaterassi todella viehättävä. Ravintolassa voisi viettää juhlavammankin hetken illalla.

John Lennonin mosaiikista tehty muistomerkki ja Strawberry fields oli tietenkin nähtävä. Muistomerkki sijaitsee aivan keskuspuiston laidalla lähellä John Lennonin kuolin- ja asuinpaikkaa. 

Tässä vain pieni osa huikeasta Central Parkista. Ja vaikka kuinka haluaisi nähdä kaiken mahdollisen, niin joskus on vaan hyvä istahtaa, pysähtyä ja nauttia.

The Met

Ensimmäinen osa New Yorkin matkastamme löytyi täältä.

The post Tunnelmia Central Parkista appeared first on Nelkytplusblogit.

Eilen työpäivän jälkeen nappasin Minnien mukaan ja lähdimme ajamaan HUONEettRUM kesäkaupan avajaisiin Inkoossa. Kävin elämäni ensimmäisen kerran tässä Johannan ja Eevan luotsaamassa sympaattisessa “lifestyle HUONEettRUM” puodissa Kirkkonummen vanhassa asemarakennuksessa jo vuonna 2015. Astuminen pikkuruiseen liikkeeseen oli “rakkautta ensisilmäyksellä”. Vaikka tilaa ei ollut kaupassa montaakaan neliötä siellä oli äärimmäisen viihtyisää sekä paljon mielenkiintoisia esineitä ja tuotteita.

Olen palannut liikkeeseen useita kertoja ja täältä kävin myös ostamassa “mystisen haarikkakilpailu”-koruni myöhemmin. Olin ihaillut korua jo ensiviisitillä mutta en ostanut sitä silloin. Tästä voit käydä lukemassa tämän Johannan tekemän erikoisen kaulakorun tarinan. Harmittelin nyt koko kevään etten kiireiltäni ehtinyt mukaan HUONEettRUMin työpajoihin. Parin vuoden takainen pääsiäisaskartelu oli hauska kokemus. Ja tämäkin muuten toteutettiin siinä “pienessä asemahuoneessa”.

Nyt puhaltavat uudet tuulet kesän kunniaksi ja HUONEettRUM löytyy osoitteesta Bollstantie 5, Inkoo. Tilaa on hurjan paljon enemmän kuin Kirkkonummella! Johannan ja Eevan uusi liiketila on Inkoon pappilan, 1800-luvun alussa rakennetussa kivinavetassa yli metrin paksuisten kiviseinien suojissa. Seinän takana löytyy Galleria Karaija. Ja jo kaupan ovenpielessä on valtavan kaunis punainen köynnösruusu. Tuntui kuin olisi astunut “sisälle satumaiseen tilaan”. Inkoon kesäkauppa on avoinna 11.8. saakka

Eilen avautui HUONEettRUMin tiloissa myös kuvataiteilija Päivi Hintsasen koskettava Kyyneltarha -näyttely. Päivin töihin olen tutustunut aiemminkin. Päivi on erittäin monipuolinen ihminen: visuaalisten alojen taiteilija, kuvittaja ja kuvittelija.

“Kuva-aiheissani liikutaan usein jossakin toden ja unen rajamailla: oikeat paikat ovat sekoittuneet keksittyihin paikkoihin ja tiloihin ja todellisuuden elementit häivähtelevät mielikuvitusmaailmassa. Itselleni kuvani ovat dokumentaatiota päässäni näkyvistä paikoista ja hahmoista, joihin unisilla tutkimusmatkoillani olen törmännyt.”

“Kuvia työstän erilaisilla digitaalisilla sekä analogisilla kollaasitekniikoilla. Yleensä teosten tekniikkana on tietokoneella toteutettu grafiikka, jossa yhdistetään valokuvaa, skannattuja elementtejä ja maalausta.”

Päivi Hintsasen työt ovat pysähdyttäviä. Niitä voisi katsella vaikka kuinka kauan ja galleriatila onkin kivasti erillään itse lifestyle-liikkeestä. Vanhan kivinavetan ikkunoista tulviva valo ja spotit tekivät kuvaamisen vähän haastavaksi joten lainasin yhden Kyyneltarha -teoksen kuvan taiteilijan omilta nettisivuilta.

HUONEettRUM on täynnä ihanaa vihersisustamista ja siellä on paljon erilaisia mehikasveja, tillandsioita, kaktuksia jne. Iskin silmäni eilen sellaiseen hauskaan “roikkuvaan ehkä vähän tupasmaiseen kaktukseen”. Valitettavasti nimi pyyhkiytyi mielestäni vaikka Eeva sen minulle kertoi. En olisi edes uskonut, että kasvi oli kaktus!

HUONEettRUM on pullollaan kaikkea kivaa ja keräsin tähän muutamia juttuja teillekin näytille.

Nest Factoryn käsinpainettuja, vastuullisesti Intiassa tuotettuja yhdenkoon kimonoita, kesämekkoja.

Nuppu Print Companyn suloisia paperituotteita ja tapetteja.

Soap & Balsam saippuapajan syötävän ihania käsintehtyjä, säilöntäaineettomia saippuoita.

Tämän kivan peilin tekijän unohdin myös – innoissani kun hyörin kamerani kanssa!

Tarjolla myös paljon erilaisia kirjoja: ruoanlaitto, sauna, vihersisustaminen, lifestyle jne.

HUONEettRUM on avoinna ke-pe 11-18 ja la-su 11-16. Inkoo on muutenkin ihana kesäpaikka joten kipikapi kurkkimaan mitä sieltä löytyy. ♥ Kiitos Johanna ja Eeva kivasta tapaamisesta ♥

The post HUONEettRUM – Inkoon ihana kesäkauppa aukesi eilen appeared first on Nelkytplusblogit.

 

The post ´Marie Lemoine` appeared first on Nelkytplusblogit.

Tuotteet saatu pr näytteitä Kesäloma häämöttää ja enää yksi päivä ja sitten alkaa loma. Mikä siinä onkaan, että sen kesäloman alkaminen tuntuu, kuin jäitä polttelisi ja aika ei etene yhtään. Mutta nyt se on käsillä ja loma on kyllä ansaittu. Vaikka rakastankin hoitaa ihoani ihanilla tuotteilla, niin ajattelin harrastaa helppoa ihonhoitoa kesällä. Iho selkeästi haluaa eri asioita kesällä, kuin vaikka talvella ja keväällä, joten sitä on pakko kuunnella ja ihonhoidosta kannattaa tehdä mutkatonta. Kesälomaan kuuluu rento meininki ja ehkä aina ensimmäisenä ei tule se ihon hoitaminen mieleen. Rutiinit tehdään usein sinnepäin, kunhan muistaa kasvonsa pestä ja aurinkovoidetta sipaista. Varsinkin matkoilla ollessa, tämä korostuu ja usein nuo aikataulutkaan eivät anna myöten, joten helppoa ihonhoitoa kesällä kannattaa suosia. HELPPOA IHONHOITOA KESÄLLÄ Mutta jos jotakin haluaa tehdä oikein, niin kannattaa muistaa muutama perusasia ja silloin voi nauttia siitä, kuinka helppoa ihonhoito kesällä voikaan olla. Oma ihoni kun on herkistynyt ja couperoottinen, niin sen kanssa on pakko olla kuitenkin tarkkana. Enää en matkalle lähde testipussukoiden kanssa, sillä iho joutuu matkoilla aika koville ja siksi kannattaa pysyä suhteellisen tutuissa ja turvallisissa tuotteissa. IHON PUHDISTUS Veden kovuus ja kalkkipitoisuus on erilainen eri maissa ja se vaikuttaa varsinkin kasvojen ihoa pestäessä matkoilla. Silloin on hyvä, että putsari on tehokas, mutta lempeä. Itselläni on muutamia päivä vasta ollut testauksessa tuo Kiehl`s Cucamber Herbal Condtioning Cleanser eli kurkku-yrttiputsari. Se valittiin minulle Kiehl`s loves Finland tapahtumassa toukokuulla ja nyt olen saanut sillä kasvojani iltaisin pestä. Tämä tuote käy kaikille ihoityypeille, mutta erityisesti kuivalle ja herkälle iholle. Tuoksu on yrttinen ja hiukan lääkemäinen, mutta hyvällä tavalla ja hyvin vaahtoaa, kun sitä laittaa hiukan kostutetulle iholle. Pesee hellästi, mutta tehokkaasti meikit pois. Harmillisesti tätä ei voi käyttää silmien iholle, sillä se olisi niin paljon helpompaa ja olisi yksi tuote vähemmän. Lopputuloksena iho ei ole lainkaan kiristävän kuiva ja narskuvan puhdas. Eli se tunne, joka tulee liian kuivattavasta ja tehokkaasta puhdistuksesta. Tätä kurkku-yrttiputsaria voi käyttää myös aamulla, mutta yleensä pesen kasvot vain vedellä. HOITOVESI ELI ESSENCE Iris Extract Activating Treatment Essensce on hoitovesi, jota suositellaan käytettäväksi iholla pesun jälkeen. Tätä hoitovettä laitetaan muutama pisara kämmenelle ja se painellaan poskille, otsaan ja leukaan, kaulaa unohtamatta. Tämä auttaa ylläpitämään ihoa nuorekkaana ja tekee siitä pehmeämmän ja säteilevän. Upea tuoksu rentouttaa ihanasti. Tätäkään ei sovi silmienympärysiholle painella. Täytyy myöntää, etten ole aiemmin kovin näihin hoitovesiin vihkiytynyt, mutta nyt tämä vesi houkuttaa sen verran, että kyllä se kasvoille tiensä on löytänyt. IHON KOSTEUTTAMINEN YHDELLÄ TUOTTEELLA Kiehl`s Calendula Serum-Infused Water Cream on ollut minulla tapahtumasta lähtien käytössä, alussa varsinkin öisin ja nyt myös päivisin. Tämä tuoksu huumaa ja se koukuttaa. Toden totta, se on saanut punaisuutta aisoihin kasvoillani ja olen siitä suorastaan hämmästynyt. Eli kesällä kannattaa ottaa yksi voide, jota käyttää aamuin illoin. Ymmärrän hyvin, että useammat purkit ja purnukat mökillä ja matkoilla, voivat aiheuttaa haasteita ja silloin niitä ei ehkä tule kunnolla käytettyä. Yhden tuotteen aina kuljettaa mukana ja sitä varmasti silloin tulee käytettyäkin. IHO RAKASTAA KOSTEUTTAVIA NAAMIOITA Uusi tulokas naamioissa on tuo Calendula & Aloe Soothing Hydration Masque eli kosteuttava kehäkukka-aloenaamio. Tämä on ihana. Jo väristä olin myyty ja se tuoksui aika samalle, kuin tuo kosteuttava voidekin. Tämä naamio on hauskan hyytelömäistä ja sitä laitetaan reipas kerros puhdistetulle kasvoille ja annetaan vaikuttaa 5 minuuttia. Vältä silmienympärysihoa. Naamio pestään lämpimällä vedellä ja taputellaan kuivaksi. Voit myös hellästi hieroa ihoa pyörivin liikkein, kun peset naamiota pois. Voidaan käyttää pari kolme kertaa viikossa. Jos yö on mennyt huonosti ja olet väsyneen näköinen, niin tämä auttaa ravitsemaan ihoasi. Voin kuvitella tämän myös rauhoittavan, vaikkapa auringonoton jälkeen. Pakko oli tänne loppuun laittaa vielä meikitön kuva, kun olen kurkkuputsarilla pessyt ja vielä laittanut tuon herkullisen naamion kasvoilleni. Huomaatko eron ihossani, jos vertaa keväiseen meikkivideoon, jossa kerroin ongelmaihon meikkauksesta. Linkistä pääsee katsomaan videon. Minullahan kasvot oikein heloittivat punaisena ja nyt iho on suorastaan rauhallinen. Minulla on nyt vankka veikkaus, että tämä kehäkukkavoide toimii oikeasti ihollani. Joko sinulla on jo kesäloma vai onko se vielä edessä? Ihanaa lomaa kaikille!

The post HELPPOA IHONHOITOA KESÄLLÄ appeared first on Kristallikimara.

The post HELPPOA IHONHOITOA KESÄLLÄ appeared first on Nelkytplusblogit.

Kesällä tekee mieli meikata kevyesti. Tässä pieni kurkistus eniten käyttämiini kesän meikkituotteisiin:

Lumenen Nordic Chic Sun-kissed Bronzer -aurinkopuuteria olen tupsutellut niin ahkerasti että pohja jo pilkistää – luotettava ja suomalaiseen ihonväriin hyvin soveltuva tuote, plussaa suloisesta tuoksusta.

Poskille hipsaisu punaa Rimmel London Kate Moss -paletista ja joskus siitä helmiäisvalkoista kulmaluulle. Muuten hyvä paletti myös kasvojen muotoiluun, mutta helmiäinen poskipunassa ei oikein ole juttuni.

Kasvojen T-alueen kiiltoa hillitsemään Avon Luxe -primer ja tosiaan, päivetyksen kanssa ei meikkivoidetta, CC- tai BB -voidetta ollenkaan.

Ripset saavat olla au naturel. Kulmakarvat kuosiin Anastasia of  Beverly Hills – kulmakarvapomadalla, värini on tumma Chocolate sekä Oriflamen The One Browcara – värillisellä kulmakarvageelillä /kulmakarvamascaralla.

Huulipunan alle H&M väritön Lip Fixation primer (yksi luottotuotteistani) pysyvyyttä antamaan ja huulille Avon Perfect Pink -huulipunaa.

Tällä kertaa tuoksuna on Givency Play for Her Intense jossa mm. persikkaa, appelsiinipuun kukkia, magnoliaa, santelipuuta ja orkideaa.

Sininen harvoin kuuluu lempiväreihini (poislukien meri ja taivas), mutta nämä Irikset – voi miten kauniita ja uskollisesti putkahtavat kukkapenkkeihini joka vuosi.

Hyvää alkavaa viikonloppua, nautitaan kesästä!

The post Kevyet kesämeikit tämän aikuisen naisen tapaan appeared first on Nelkytplusblogit.

Mukana matkalla olivat mm. ihanat blogikollegat Heidi Äiti yrittää -blogista (klik)  ja Heli Beachhousekitchen -blogista (klik) perheineen.

Illan kohokohta itselleni oli Tavolata, joka on ehdoton lemppariravintolani laivoilla. Alkupalaksi valitsin italialaisen Antipasto lajitelman, eikä se koskaan petä, herkkua oli tälläkin kertaa. Pääruuaksi söin oikein kunnon pihvin uusilla perunoilla – taivaallista sekin! Lapset söivät omasta Buffetistaan, jossa oli mm. pizzaa, kanaa, lohta, ranskanperunoita ja tietysti pasta bolognesea.

The magic ranneke

Helin juustolautanen, jota kuolasin…ensi kerralla sitten..

Täydellisen raikas jälkkäri

Deluxe-hyttien hintaan kuuluu erikoisaamiainen Tavolàta -ravintolassa, erikoista verrattuna normibuffetaamupalaan on mm. se, että heti ovella saat lasin kuohuvaa. Monipuolisten kalojen ja äyriäisten lisäksi esillä on mm. herkullinen lihaleikkelepöytä, leipälajitelma ja tietysti lämmin aamiaisbuffet munakkaineen, pekoneineen ja nakkeineen. Myös tuoreet melonit ja hedelmäsalaatti upposivat erinomaisesti meihin kaikkiin.

GRANDE BUFFET

Illallisen jälkeen pojat halusivat vielä kylpemään Sunflower Oasis Spa-kylpyläosastolle. Illan kruunasi vielä mahtava tanssishow, jonka jälkeen 13000 askelta päivällä ottaneet jalat halusivat päästä pehmeään sänkyyn.

The post Silja FriendSHIP – Ystävyyden laiva appeared first on Nelkytplusblogit.