En tiedä onko tämä sellainen aihe, joka kiinnostaa tai palvelee lukijoita, jotka eivät bloggaa. Mutta toivottavasti aihe kiinnostaa vaikka joitain teistä. Tässä kuussa tosiaan blogi täyttää 5-vuotta ja tuli fiilis summata viiden vuoden tuntemuksia yhteen.
Itse blogin perustamista mietin aikoinaan n. 2-vuotta ja alunperin blogin piti olla enemmän sisustus-ja kirpparilöytöblogi. Blogi kuitenkin lähti elämään omaa elämäänsä ja en edelleenkään koskaan suunnittele mistä kirjoitan blogiini. Aniharvoin teen myös blogipostauksia etukäteen, paitsi kun olin Moskovassa kosmonauttimatkalla 5-vuorokautta viime elokuussa ja en saanut paljastaa missä olen. Tuolloin tein etukäteen pari postausta ja instakuvia ja jaoin niitä Moskovasta käsin, kuin olisin ollut Suomessa. Muuten mennään aina fiiliksen mukaan.
Aikoinaan vuoden olin blogannut ja taisin saada ensimmäisen blogikutsun, josta olin aivan hämmästynyt. Jouduin ottamaan pulssitabletin ennen tilaisuuteen menoa, koska jännitti niin kovasti. Aivan ensimmäinen yhteistyökumppanini oli Lumene ja tästä syystä Lumenella on aivan erityinen paikka myöskin sydämessäni vaikka meillä on tässä matkan varrella mennyt myös sukset ristiin. Mutta ei kai sitä tuohtuisi, jollei itse brändi olisi niin rakas ja jo mumminmaidossa minuun tartutettu.
Blogin ns. yhteistyökumppanit ovat joko tulleet netistä hiljakseen itse googlaamalla, tehden hiljakseen tätä kautta yhteistöitä tai yritykset ovat itse ottaneet minuun yhteyttä. On voinut vaatia monen monta yhteistyökertaa, että olen saanut jonkun brändin luottamuksen. Siltikin esimerkiksi pr-henkilön vaihtuessa on voinut kaikki hetkessä muuttua ja on ns. pitänyt aloittaa kaikki alusta. Olen myös huomannut, että ihmiset tekevät näitä juttuja, kun olet luotettava, ahkera ja ystävällinen, niin hiljakseen tämä poikii asioita ja uudet asiat taas poikii uusia juttuja.
Olen päässyt aivan valtavan kivoihin juttuihin mukaan ja tavannut mielettömiä ihmisiä. Saanut muutaman oikein hyvän ystävänkin. Ihmiset ovat pääsääntöisesti aina kivoja.
Olen myös kokenut kaikkia bloggaamiseen liittyviä tunteita, ihan kuten normaalissakin elämässä. Olen verrannut itseäni toisiin, tuntenut huonommuutta ja myös onnistumisen riemua. Erilaisissa kaupallisissa neuvotteluissa on käynyt monta kertaa niin, että minun sijaan yhteistyöhön on valittu, nuori, hoikka, kaunis ja tunnetumpi kasvo. Kyllähän se joskus syö, mutta tuleen ei pidä jäädä makaamaan.
Joskus tulee alhopäiviä, juurikin jos torjutaan ja sitä väkisinkin joskus miettii, jaahas minulla ei ollut mitään mahdollisuuksiakaan. Anteeksi, että sanon tämän ääneen, mutta joskus ajattelen, että taidan olla liian vanha ja blogini liian pieni. Joskus taas olen päässyt suorastaan hämmästyttäviin juttuihin mukaan ja aina tuntenut erityisen suurta riemua siitä, että wow tämän ikäinenkin valittiin, ei se elämä sittenkään lopu tiettyyn ikään.
Myönnän, että ehkä itse kärsin ikäkriisistä, koska niin usein pohdin, oliko syynä ikä siihen, ettei minua valittu tai vaikka se, että en ole riittävän laiha sopiakseni muottiin. Harmillista, että rääkkään itseäni tälläisillä ajatuksilla, sillä voi olla, että lukijamäärät ovat pelkästään ne, jotka ratkaisevat tai jonkun toisen blogin kohderyhmä sopii paremmin kampanjaan ja kaikkiahan ei vaan voi valita. Mikään ei ole itsestäänselvää ja nöyryys ja myös kiitollisuuden tunne pitää aina pitää matkassa.
Kuitenkin torjumisia, alhoja, epäonnistumisen tunteita ja vertailua muihin on ajoittain tunnettu, mutta en ole luovuttanut, enkä luovuta. Uskon vahvasti sinnikkyyteen, että sinnikkäälle tapahtuu ihmeellisiä asioita. Jollekin tämä voi olla ihan liibalaabaa, mutta perustettuani blogin 5-vuotta sitten, siitä lähtien on painettu miltei sata lasissa koko ajan. Välillä väsyneemmin ja välillä taustalla on ollut isojakin murheita, joista en ole voinut blogissa kertoa ja ne ovat vaikuttaneet blogi-intoonkin.
Kirjoittamisen liekkiä on joskus haavoittaneet anonyymit kiusaajat. Mutta sitten on kuitenkin sisäinen tuli lähtenyt roihuun ja mieli vahvistunut. On merkillistä miten kiusaaminenkin voi kääntyä oudolla tavalla itsensä vahvistamiseksi siten, ettei haukku tunnukaan yhtäkkiä enää missään. Haukkujat laittaa oman lokeroonsa. Karaistuu.
Joskus on ollut myös jänniä pyyntöjä blogisisarilta, miten minun tulisi antaa heille kaikki yhteystiedot, opit, neuvot, miten tavallaan hekin voisivat saada ainakin samat jutut, miten minä täällä blogissani. On luetultu jopa lista mitä kaikkea materiaa halutaan. Sellainenhan vaan ei ole mahdollista, sillä on täysin mahdotonta rakentaa toiselle ihmiselle tyhjästä itse tehtyä vuosien työtä, jossa silti saa torjuntaa ja potkuja päähän. Oikotietä onneen ei ole. Jos en ole voinut auttaa ja ei ole ymmärretty, miksi en pysty toiselle rakentamaan toisenkin blogia tai pr-suhteita, niin on saattanut tulla loukkaantumista ja ajateltu, että olenpas minä ikävä ihminen.
Kuten sanottu, niin moni asia rakentuu ihmissuhteisiin ja moniin torjumisiin ja useisiin yhteistöihin saman henkilön kanssa, ennen kuin rakentuu luonteva luottamus, niin tälläistä pakettia on mahdotonta siirtää toiselle ihmiselle. Blogimaailmassa jokainen joutuu luomaan omalla työllään itse omat saavutuksensa ja kokemaan myös omat torjumiset ja tuskansa.
Toki lähimpien blogiystävien kanssa autetaan puolin ja toisin, pyytettömästi ja aukottoman luontevasti toinen toisiamme. Mutta tämäkin lähipiiri on rakentunut ajan kanssa, eikä hetkessä. Luottamus rakentuu hiljalleen, ei sitä saavuteta päivässä. Kourallinen on muuten tämä joukko. Mutta viime kädessä kaikessa ratkaisee oma persoona, oma blogi, kuvat, sisältö, onnenkantamoiset ja monen monen palapelin pala ja intohimo tähän hommaan.
Siltikään vaikka ympärillä olisi kuinka ihania ihmisiä, olisi paljon onnekantamoisia ja vaikka mitä, niin aina on niin paljon parempia, taitavampia, älykkäämpiä, taiteellisempia, aidompia ammattilaisia kuin minä. Eli aina niitä hylkyjä tulee ja tämä on sellaista pientä ikuista taistelua, etenkin nyt kun olen yrittäjänä. Joskus sitä päiväksi pariksi lannistuu ja sitten taas sieltä alhosta noustaan ja yritetään nähdä kaikessa kaikki se hyvä.
Jos joku miettii nyt blogin perustamista, niin sanoisin hänelle, että perusta, älä mieti. Anna blogin kasvaa, kehittyä, älä ole liian ankara itsellesi. Tekemällä nimenomaan oppii ja kaikkia blogeja tarvitaan, sillä me ihmiset olemme niin erilaisia. Ei ole yhtä oikeaa tapaa blogata, valokuvata jne. vaan tärkeintä on tehdä omaa juttua. Matkia ei kannata, inspiroitua toki, mutta toisten plagioiminen on kiusallista. Jos löytää oman punaisen lankansa, en todella väitä, että minulla on sellaista, mutta niillä huippubloggaajilla keillä on, niin siinä on menestystarinaa kerrakseen.
Ole ystävällinen aina, yrityksille, lukijoille, ihmisille joita kohtaat ja etenkin blogisiskoille, sillä blogisiskojen tulee pitää yhtä köyttä. Kommentoi muiden blogeihin ja tutustu näin muihin bloggaajiin. Kun kommentoit, kommentoi ystävällisesti ja jos ei ole hyvää sanottavaa, niin jätä sanomatta.
Myönnän, että ne omaan blogiin tulleet kommentit, jotka ovat eniten saaneet näkemään punaista, eivät ole ne, joissa ulkonäköäni, hampaitani jne. on haukuttu ja voi pojat niitäkin on tullut paljon. Vaan eniten ne, missä ylennetään itseä ja yritetään alentaa tai nolata minua.
Epäoikeudenmukaisuus on sellainen, josta näen aina punaista, Pyrin aina kommentoimaan muille ystävällisesti ja jos olen eri mieltä, minun on pystyttävä hyvin perustelemaan kantani. Eriä mieltäkin voi olla nätisti, ilman viisastelua tai oman itsensä nostamista.
Niin ja kun minä suutun ja sitä ei tapahdu helpolla, niin silloin olen saattanut sortua kommenttikentässä kommenttien vastaamisessa ylilyönteihin vaikka olisi pitänyt vaan olla fiksumpi ja pitää mölyt mahassa. Mutta aina ei jaksa niellä ja joskus sitä on itse heikko ja typerä. Silloin jälkikäteen hävettää, joten en suosittele. Pyri olemaan tälläisen yläpuolella.
Jos sorrut väittelyyn anonyymisi tai kommentoijan kanssa, koita muistaa, että voittaa ei voi. On aina ihmisiä, jotka haluavat yleisellä tasolla tai juuri sinusta ajatella aina sen rumimman kautta, vaikka olisit minkälainen, tai kuinka ystävällinen tai mitä tahansa. Et voi voittaa. Pätee siihen oikeaankin elämään.
Joten pyri tekemään omaa juttua ja olemaan ystävällinen ja ahkera. Muista, että mitä muut ovat saavuttaneet, ei ole tullut ilmaiseksi vaan kovalla ja sinnikkäällä vuosien työllä. Tämäkin pätee siihen oikeaan elämään. Jotkut näkevät vain sen maalin, eikä sitä vuosien treenaamista, jotta saa iskettyä sen pallon sinne koriin.
Joten kyllä bloggaaminen on antanut enemmän, kuin ottanut. Vaikka todella aikaa vievä harrastus tämä on. Mutta jos aikaa ei lasketa, niin hyviä puolia on paljon enemmän, kuin huonoja. Hyviä puolia on yhteisöllinen blogi, jossa käy mahtavat tyypit kommentoimassa ja lukemassa. Moniin olen kiintynyt vaikka en ole koskaan heitä nähnytkään. Tunnen sielunsiskoutta.
Aidot ystävät joita on tullut elämään niin bloggaajista, kuin pr-puolelta ja aidosti myös elämää ihmeellisemmät kokemukset, joita esimerkiksi oli Huawein Sound of Light konsertti Wienissä. Bloggaajan elämään mahtuu myös yllätysmomentteja, koskaan ei voi tietää mitä hauskaa tupsahtaa joku päivä oven takaa. Yllätyksiä on riittänyt, mutta myös pitkiä tahkoamisen päiviä.
Laitanpa tähän loppuun vielä kerran tuon upean konsertin, jossa matkitaan revontulen ääniä tekoälyn ja ihmisen keinoin, joka voisi toimia vaikka rentoutusharjoituksen taustamusiikkina. Sillä vuosi 2018 oli ihmeellinen. Pääsin omana persoonana kosmonauttiseikkailuihin ja voi olla, että olin kiintiövanhus, kuten anonyymi tuumi ja itsekin vähän tai voi olla myös, että onnistuin Bootcampillä ja olin yhteistyökykyinen. Mene ja tiedä. Bloggaajana pääsin Huawein mukana Wieniin ja viime vuoden aikana tapahtui paljon muutakin kivaa, näitä muita asioita mitenkään väheksymättä.
Kun blogin synskäpäivä on, niin enempiä selittelemättä pullautan ulos arvonnan. Image may be NSFW. Clik here to view. Eli 27.3. olisi sellaista luvassa, jos vaan muistan, mutta maaliskuun lopussa kuitenkin. Image may be NSFW. Clik here to view. Miten siellä, mikä sinua blogeissa viehättää tai mitä saat niistä. Jos olet bloggaaja, niin miksi perustit oman blogin, olisiko sinulla antaa neuvoa ihmiselle, joka haluaa perustaa blogin ja mitkä ovat bloggaamisen parhaimmat ja huonoimmat puolet?
Mistäköhän johtuu, että heti joulun punaisen, vihreän ja valkoisen jälkeen on saatava sisustukseen ja pukeutumiseen jotain vaaleanpunaista. Oli ikää kuinka paljon tahansa, niin vaaleanpunaista on oltava. Kukat tietysti myöskin ovat vaaleanpunaisia. Toiveikkaana kevättä odotellessa tilasin myös NeoNoirin hempeän topin. Enkä voinut millään vastustaa suloisia kahvikuppeja. Samaa sävymaailmaa niissäkin.
Ehkä tämä kaipuu vaaleanpunaiseen helpottaa, kunhan saamme luontoon hieman väriä. Tai väliin saattaa tulla jopa pieni keltainen kausi, ainakin kukkien muodossa.
Kuullostaako tutulta, onko teillä muilla samanlaisia värikausia?
Tämä juttu lähti oikeastaan liikkeelle siitä, että huomasin ajatusteni siirtyvän valon myötä keväisempiin väreihin. Kun pyörittelin asiaa, ajatukset alkoivat kiertää kehää hiekan ja sammutetun roosan ympärillä. Niitä voisi sanoa jopa lempiväreikseni, vaikken läheskään aina edes pukeudu niihin. Silti näitä värejä on kaapissani ollut aina ja on edelleenkin – ja tulee varmaan olemaan.
Teki mieli kirjoittaa vaihteeksi ns. mood board -tyyppinen juttu, mihin keräsin kaikkea ihanaa keväisen naisellista näiden kahden värimaailman ympärille. Lisäsin arkistostani myös sellaisia kuvia, mitkä tukevat ja antavat kontrastia näille väreille ja mitkä sopivat tähän maailmaan.
Tässä ilmavanihanassa Prepair -mekossa tulette näkemään minua varmasti siellä sun täällä kevään ja kesän mittaan. Mekko on ohut ja valkeassa pohjassa on nudenvärisiä ja eri sävyisiä harmaita lehtiä. Se on melko pitkä itselleni, mutta vyötäröllä kulkee nauha, minkä avulla pituutta voi säätää ja itselläni se lyheni näin pohkeeseen. Sen pituinen se saakin olla! Hihoissa on kuminauhamansetit, joten ne voi vetäistä rennosti ylöspäin ja ne myös pysyvät siellä. Jos mietitte tulevan kauden juhlia, tämmöinen mekko on superkaunis häihin, lakkiaisiin ja vaikka mihin. Se menee sekä juhlaan että arkeen, vaikka töihinkin. Aika kivasti siihen sopii myös musta lyhyt nahkatakki – se tekee asusta reippaamman ja hioo liikaa naisellisuutta. Siihen kuuluu musta alusmekko, mutta laitoin nyt alle valkoisen raikkaan alushametyyppisen.
Sain tietää, että tätä on myynnissä ainakin MondayTOsundayHOME -liikkeessä (linkki Fb -sivulle), joten sieltä voi tiedustella.
Olen tykästynyt siroihin ankle boots -nilkkureihin ja nämä hiekanväriset mokkaiset löysin vastikään Mangosta – näistä ja mustista nahkaisista (kuva täällä) tulee varmaan tämän kevään lempparit. Molemmat sopivat tämänkin mekon kanssa. Kesämmällä ja juhlavampaan tilaisuuteen laitan mustat tolppakorkoiset nilkkaremmikengät. Nämä ostin monta vuotta sitten, siihen aikaan kun näitä korkoja alkoi näkymään. Olen käyttänyt niitä paljon myös farkkujen kanssa – tykkään siitä rennon ja tyylikkään kontrastista. Niiden yksinkertainen malli on kiva, kun edestäpäin katsoessa näkyy vain leveämpi jalkaterän yli menevä mokkainen suikale sekä kiiltonahkainen kapea nilkkaremmi.
Heti kun ilmat lämpenevät, puen mekon päälle tuon lyhyen tekokelsitakin kanssa. Oi, olisipa jo plussalla, että pääsisi käyttämään keväisempiä vaatteita, huoh.
Vaaleanpunainen, mutta sammutettuna, pehmennettynä ehkä aavistuksen harmaan kalpeaksi on ollut lähellä sydäntäni aina. Se on jotenkin kosmeettinen ja äärettömän hienostunut sävy ja sopii niin monen värin kanssa yhteen: harmaan, hiekan, mustan, khakinvihreän, tummansinisen, farkunsinisen… Tämä väri suorastaan sykähdyttää ja vetää puoleensa, kun näen sitä jossain. Onko teillä samankaltaisia tunteita väreihin?
Burberryn kevään uusi tuoksu Her* menee tietysti tähän suloiseen värikategoriaan, mutta on tuoksukin hurmaavan ihana. Se on nuorekas ja uudenlainen gourmand -tuoksu, missä heti ensinuuhkaisusta löytyy marjaisa ja kukkainen, nuorekkaan raikas tuulahdus. Vadelma, kirsikka ja karhunvatukka antavat kirpakkuutta, ja jasmiini ja orvokki kukkaisuutta. Kun tuoksu on ollut jonkin aikaa iholla, sieltä löytyy vielä ripaus myskiä ja meripihkaa. Tämä on tuoksu, mikä kannattaa toivoa äitienpäivälahjaksi…
Korut ovat olleet pitkään näyttäviä ja raskaita, ja nyt (tietysti) mennään aivan päinvastaiseen suuntaan. Kevyet, yksinkertaiset ja skandinaavisen minimalistiset korut ovat tänä keväänä ajankohtaisia. Kaulallekin voi kietaista monta ohutta, erilaista ja eri pituista ketjua, mikä on myös kesällä vaikkapa valkoisen t-paidan kanssa tosi kivan näköistä.
Sormukseni ovat valkokultaisia ja aiemmin käytin muina koruinani oikeastaan vain hopeisia. Nyt olen alkanut yhdistämään kultaa korviksina, ketjuina ja rannekoruina enkä koe niiden riitelevän ollenkaan.
Otin nyt keväällä käyttööni ylioppilaslahjaksi saamani bismarck-ketjun ja pujotin siihen teininä saamani medaljongin ja se näyttääkin pitkästä aikaa jopa trendikkäältä ohuen kaulaketjun parina.
Ohut kultainen Syster P:n Breathe -ketju* muistuttaa minua siitä, että muistan ottaa rauhallisesti ja kuunnella itseäni, hengittää. Kannan nyt monenlaisia elämänohjeita mukanani, sillä kädessäni on rakas Efva Attlingin ketju, minkä sain lapsiltani kun lopetin työt. Se kehottaa tarttumaan hetkeen – Carpe Diem.
Nyt on muuten mahdollisuus saada 48 tunnin ajan (15-16.3.) 15 %:n alennus Syster P:n verkkokaupan kaikista koruista. Kannattaa käydä kurkkaamassa, sillä siellä on paljon kauniita käsintehtyjä sormuksia, korviksia ja ketjuja. Tästä linkistä pääset heidän nettisivuilleen ja ale-koodi on MAARIT.
Clarinsin kevään uutuuspaletissa on juuri tähän väriteemaan sopivat pehmeät, upean murretut sävyt. Ne ovat käyttökelpoisia ja monille sopivia hyviä yleissävyjä, utuisen hillittyjä nude-sävyjä. Luomivärin laatu on jännästi voidemaisen puuterimainen, levittyy saman tien tasaiseksi ja pysyy varisematta.
Ostan silloin tällöin Bazaar -lehden ja nyt voin rehellisesti sanoa, että ostin tämän numeron ihan puhtaasti kannen värimaailman perusteella. Semmoinen minä olen Image may be NSFW. Clik here to view. Säästän tämän lehden sunnuntai-iltapäivään, saatan kuunnella portugalilaista fado-kuningatarta Ana Mouraa ja keitän tuhdin espresson.
Jottei kokonaisuus mene ihan hempeilyksi, hymy kannattaa kirkastaa heleällä pinkillä. En ole itse millään muotoa hyvä esimerkki kirkkaiden värien käytössä, mutta yritän aina Image may be NSFW. Clik here to view. Tänään kävin kaupassa tämä huulillani ja olo oli kyllä aika reipas. Tämä on ihana raikastava pinkkisävy!
Tänäänkin satoi lumiräntää eikä kevät näytä tulevan vielä muutamaan hetkeen. Vaatteiden sesongit kulkevat kuitenkin ihan omassa aikataulussaan ja kaupoissa on jo kevät esillä ihan täysillä. Kirkasta keltaistakin näkyi olevan tarjolla runsain mitoin, mutta taidan pitäytyä näissä omissa maailmoissani – onneksi ei tarvitse lähteä kaikkeen mukaan.
Mukavaa viikonloppua kaikille ja tulkaa ihmeessä kertomaan, mitä ajatuksia tämä herätti teissä Image may be NSFW. Clik here to view.
– olen ollut mielestäni oivallinen kokkiäiti ja saanut siitä mielihyvää. Joka päivä aamupala pojille, jossa leipää, tuoremehua ja omenaa pilkottuna (!). Ruokaa olen myös puuhakkaasti valmistanut; maanantaina tortilloja jauhelihatäytteellä, eilen red curry kanaa ja nuudeleita, edellisenä päivänä paistoin pinaattilettuja. Oli muuten hyviä kaikki, pojat söivät hyvällä ruokahalulla. Hyvä äiti pisteitä tuli plop plop.
– pinnallisuus ja itsensä “huoltaminen”. Välillä on ihanaa olla pinnallinen, se on suorastaan elintärkeää. Tein jalkahoidon, lakkasin pitkän tauon jälkeen varpaankynnet keväisellä värillä, kuorin ihon, laitoin kasvonaamiota ja itseruskettavaa (koska talvenpitkittymismasennus). Kaikki tuo piristi kummasti! Suosittelen!
– valmiit aamupalat tai lounaat. Nyt kun en ole töissä, on suorastaan luksusta päästä valmiiseen aamupala- tai lounaspöytään. Tällä viikolla pääsin kivaan Jysk goes kesä- tilaisuuteen aamupalalle, kuinka ihanaa vaihtelua! Jyskin kesä oli muuten hurjan inspiroiva, ja siinä oli tuttuun tapaan skandinaavinen ja kiva ote. Pehmeät sävyt miellyttivät silmääni samoin kuin bambusta valmistetut tuotteet. Jysk on muuten kehittynyt aika hurjasti siitä, millä konseptilla se aikoinaan tuli Suomeen. Se oli vähän sellainen halppisketju, joka ei juurikaan kutsunut luokseen tutustumaan. Toisin on tänään! – ihastelin Anna-lehden VÄRIKÄSTÄ ja iloisaa kesämuotia. Keltainen väri ja pallokuosi näyttävät niin raikkaalta. – perjantain ilmastolakko/mielenosoitus kouluissa. Nuorisossa on voimaa ja toivo!
Kerään Pinterestiin paljon kuvia inspiraatioksi. Super salds-kansiossani on paljon salaattikuvia, joia selailen kun haluan tehdä salaattia, mutta en ihan tiedä mitä siihen laittaisin. Useinmiten en tee mitään kuvien salaateistakaan, vaan saan kuvista inspiraation johonkin ihan muuhun. Niin kävi tämän kikhernesalaatin kanssakin.
Kikherneissä on runsaasti proteiineja ja ne myös pitävät nälkää pitkään. Normaalisti laitn valkopapuja kaikiin resepteihin, joihin yleensä käytetään kikherneitä, mutta en uskonut valkopavuista tulevan paahtamalla yhtä rapsakoita kuin kikherneistä.
Huuhtele ja valuta kikherneet hyvin. Sekoita öljy, sriraza ja suola. Lisää kikherneet joukkoon maustetahnan joukkoon. Sekoita hyvin ja kaada leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paahda 225 asteessa (kiertoilmauunissa 200 asteessa) n. 15 minuuttia. Anna kikherneiden jäähtyä hetki ennen tarjoilua. Lisää suolaa tarvittaessa.
Salaatti
1 pussillinen salaattisekoitusta (esim. rucola, pinaatti, punamangodi)
2 klementiiniä
2 rl paahdettuja hampun- tai unikonsiemeniä
1 dl granaattiomenan siemeniä
parmesanlastuja
Salattikastike
2 rl punaviini- tai sherryetikkaa
1/2 dl oliiviöljyä
1 tl hunajaa
suolaa
mustapippuria
Sekoita salaattikastikeainekset, sekoita kastike salaattisekoitukseen, tarjoa salaatti paahdettujen kikherneiden, klementiinilohkojen, siementen, granaattiomenansiementen ja parmesanlastujen kanssa.
Siitähän seuraa kaikenlaista aina kun on tilaisuus livistää ulos.
Pakkasten paukkuessa meillä oli kovin usein mietinnässä mitä tehdään makuuhuoneen sängyn päädylle joka on ikkunan edessä. Siellä tyynyjen ja runkopatjojen takana oli olemassa patteri joka ei luonnolisestikaan ollut koskaan päällä. Ikkunasta ei kuitenkaan tunnu vetoa pahoilla pakkasilla / kovilla tuulilla mutta molemmat olimme sitä mieltä että jonkinlainen pääty olis kiva. Pyöriteltiin Pinterestiä, kaiveltiin Googlea ja ekaks päädyttiin siihen että tehdään pehmustettu pääty farkkukankaasta. Kangaskin tuli ostettua, mutta mutta…ei se sitten kuitenkaan.
Kauniina lauantaina suunnattiin tuohon kulmille, Wanhan Wallankumoukseen ja sieltä löytyi just sopivan kokoinen ovi, just sopivan huonokuntoinen “piilotettavaksi” sängyn taakse ja just sopivaan hintaan. Kiitos avusta toimituksen kanssa Karoliina ja Tommi.
Pari kirpeää päivää ulkosalla, vähän kaapimista ja lämpöpuhallinta ja ovi oli valmis. Onneksemme toinen puoli onnistuttiin jättämään alkuperäiselle siniharmaalle maalille joka löytyi 4 maalikerroksen alta mutta se nyt jää tuota seinää vasten ainakin toistaiseksi koska nuo saranatapit asettuu sopivasti seinää vasten ja ovi on suorassa kun alhaalla on samanlevyinen jalkalista. Ymmärsittekö? Ei se mitään, me nukutaan silti valtavan hyvin ja pieni pilkahdus ovea & kätsyt kiinnikkeet lukuvaloille on ilonaiheena tässä pienessä suuressa muutostyössä. Niin, ja se patteri lähti kun lupailin pyhästi ettei Pilkkikaveri tule palelemaan öisin. Allekirjoittanut ja vanha kakluuni pitävät siitä huolen, yhteistyössä Image may be NSFW. Clik here to view. Parasta on että ovi jää juuri oikealle korkeudelle ikkunan alareunaan ja saan vaivatta ikkunan auki ja vuodevaatteet tuulettumaan.
Toinen ilonaihe makkarissa:
Viime kesänä maalattiin ja korkattiin meidän makuuhuoneen sivuikkunat ja samalla heitolla siirrettiin sänky tuohon ison ikkunan eteen. Nyt ihana valo siivilöityy lattian rajassa olevista ikkunoista, molemmin puolin makuuhuonetta. Molemmat funtsi että saas nähdä miten nukutaan niinpäin mutta aivan ihanaa oli pitää lämpiminä öinä yläikkuna tuossa pään päällä auki ja hyttysverho siinä edessä. Linnut liversi ja oli hyvä hengittää. Ai että mä odotan sitä että saan nukkua niin. Rauha ja kompromissi saavutettiin pimennysverholla kun toinen haluaa nukahtaa pimeässä ja toinen herätä auringonkajoon. Illalla alas ja aamulla kun silmät aukeaa, aukeaa myös verho kätevästi siitä pään yläpuolelta. Ihana venytellä hetki aamuauringossa joka paistaa armollisesti suoraan sänkyymme!
Olisko tässä taas tän kerran jutut? Huomenna on lauantai ja tavaksi on tullut nauttia ekat kahvit vuoteessa, lukea Ipadilta Turun Sanomat ja YLEllä tekee Alan Titchmarchin puutarhajengi taikojaan.
Hidasta elämää, ainakin eka tunti ennenkuin keksitään taas jotain uutta puuhaa.
Terveisiä Hämeenlinnasta! Suuntasin aamusta lonkeroharmaassa säässä kohden Kanta-Hämettä. Kura roiskui tiellä haitaten ajonäkyvyyttä ja ikävät sadepilvet roikkuivat alhaalla. Ei toivoakaan sinisestä taivaasta tai auringon pilkahduksesta. Ennen kotiinlähtöä iltapäivällä päätin kävellä pienen lenkin ja ottaa omaa aikaa päivän työkiireiden jälkeen. Koska kamera oli mukana napsin siinä kulkiessani kuvia ihanista vanhoista taloista, pihoista ja kaduista. Paljon Hämeenlinnassa on ehditty aikoinaan tuhota mutta jotain on sentään myös jäänyt jäljelle. Onneksi!
Itse Hämeen linna on kaikille tuttu mutta moniko on kuullut, että linnan ympärille syntynyt vaatimaton asutuskeskus sai kaupunkioikeudet Pietari Brahelta 1639 ensimmäisenä suomalaisena sisämaakaupunkina? Toisaalta Hämeen härkätie Turusta päättyi tänne ja Ylinen Viipurintie puolestaan kulki paikkakunnan kautta Viipuriin. Hämeenlinnan kaupunki oli koko linnaläänin keskus. Kaupunki täytti nyt 19.tammikuuta jo 380 vuotta.
Kuljin tänään Kustaa III katua ihaillen vanhoja puutaloja. Ruotsin kuningas Kustaa III päätti siirtää Hämeenlinnan 1777 kilometrin verran etelään nykyiselle paikalleen. Ensimmäisen asemakaavan kaupunkiin laati Axel Magnus von Arbin. Kustaa III rakennuttu myös Hämeenlinnan pääkirkon torin laidalle. Alun perin kirkko tehtiin pyöreäksi esikuvanaan Rooman Pantheon.1800-luvulla kirkon ulkoasu muuttui täysin kun siihen lisättiin kellotorni ja se laajennettiin ristikirkoksi.
Kolme neljäsosaa Hämeenlinnasta tuhoutui suuressa tulipalossa, joka riehui kaupungissa syyskuussa 1831. Kirkko ja osa sen takana sijaitsevista kortteleista säästyi. Tulipalot olivat hyvin yleisiä koska puiset talot olivat lähekkäin ja tulta käsiteltiin huolimattomasti. Kaupungin jälleenrakentaminen tehtiin Carl Ludvig Engelin laatiman uuden asemakaavan pohjalta. Hämeenlinnasta tuli puhdastyylinen empirekaupunki, jonka arkkitehtuurista on valitettavasti nykyään jäljellä vain rippeitä.
Hämeenlinnan arvokas puuempire katosi melkein kokonaan 1960 – 1970 -lukujen hulluina vuosina. Kun ihmisiä alkoi virrata kaupunkeihin maaseudulta piti lisätä asuntoja ja puskutraktorien alle jäivät monet kauniit rakennukset ympäri Suomea. Tilalle nousi uusia elementtitaloja maalta kaupunkiin muuttaneille.
Onneksi Hämeenlinnan koilliskulmaan on jäänyt muutamia puurakennuksia, joiden vanhimmat osat ovat 1830-luvulta. Nämä talot muodostavat ns. Talomuseoalueen. Näiden kauniiden rakennusten tonttijako, talojen ulkovuorausten nikkarityyliset yksityiskohdat, palokujat ja puuaidoilla suljetut sisäpihat portteineen ovat muistoja vanhasta Hämeenlinnasta.
Olisi ihanaa joskus päästä kurkistamaan miltä näissä taloissa näyttäisi sisältä. Nyt tyydyin vain katselemaan taloja ulkoapäin. Kävelin puolisen tuntia katuja ja vain ihailin sekä totta kai valokuvailin näitä talovanhuksia. Onneksi kaikkea ei 60-luvun vimmassa ole ehditty purkaa. Jäi kauneutta meille jälkipolville ihailtavaksi ja kodit niille onnellisille, jotka nyt asuvat näissä taloissa. Oikaisin Sibeliuspuiston kautta autolle ja sain vielä kuvan ihanista lyhtypylväistä. Antoisa työpäivä päättyi ja suuntaisin takaisin kotia kohti kävelystä piristyneenä ja inspiroituneena.
Olin etukäteen valmiiksi epäluuloinen. Nuorehkö poikaystävästään eronnut nainen vaeltelee Helsingissä ja syö sipseä. Ei kuulostanut minun kirjaltani. Olin oikeassa.
Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu Kustantajalta yllätysarvostelukappale luettavaksi
Kaipa tämä on sellainen klassinen angsti-kuvaus elämästä irrallista kautta läpikäyvästä päähenkilöstä. Haahuilua kaupan ja kodin välillä, ystävien tapaamista, matkoja lainarahalla, töidenhakua sopivan tuulen sattuessa, haahuilua, baari… Pahinta taitaa olla, että tunsin kirjaa lukiessani itseni vanhaksi tädiksi, jonka teki koko ajan mieli nillittää jostain. Ei kai kukaan halua sellaista tunnetta?
En vain voi sille mitään. Rationalisti sisälläni toteaa, että jos tilillä on vain 48 euroa, ei mennä aamupuurolle Café Engeliin. Onhan siinä ehkä jollain kriteereillä jotain hohdokasta. “Liput liehuen syvyyteen” – tyylisesti, mutta en voi itselleni mitään. Pudistan päätäni ja totean maalaisjärjen puuttuvan.
Suurin hankaluus tässä kirjassa kohdallani on siis sisällön lievä ärsyttävyys. Päähenkilö sinänsä on ihan sympaattinen, eikä itse asiassa edes mitenkään kovin nuori enää (yli kolmekymppinen…), joten sellaista teinisekoilua tässä ei ole. Kaikilla meillä on vaikeita hetkiä ja sipsitkin lohduttavat sopivissa hetkissä, mutta silti koen kirjan maailman ja ajattelutavan itselleni kovin vieraaksi. Ei voi mitään. Ehkä minä tosiaan olen tuollainen tylsä keski-ikäinen täti-ihminen.
Tarina itsessään rakentuu pienistä hetkistä ja lyhyistä luvuista. Kirja on helppolukuinen ja nopeasti haukattavissa. Ehkä vauhdissa jää jotain olennaista huomaamatta, tai sitten ei. Olen nyt osunut lukemaan useamman viihteeksi luokiteltavan romaanin omasta elämästään irrallisena ja miltei hellyttävän eksyksissä soheltavian nuorehkojen naisten elämästä. Jotkut kirjoista ovat ärsyttäviä, toiset eivät.
En oikein tiedä, mikä saa ärsytysmittarini värähtelemään. Ehkä kyse on ulkoistamisesta. Kun poikaystävä jättää, Tinder-tutut eivät soita, kukaan ei kutsu töihin, tai sipsejä on tarjolla lähimarketissa. Mitäs, jos päättäisi itse etsiä paikkansa? Ei ole helppoa, tiedän, mutta voisi edes yrittää.
No niin, huono kirjahan tämä mitä ilmeisimmin ei ole. Ylläoleva kiukuttelu kohdistuu fiktiiviseen henkilöön ja hänen valintoihinsa, ei kirjan rakenteeseen tai tylsyyteen. Kuten sanoin, Savonlahden kirja on helposti lähestyttävä ja luettava. Paljon kehuttu romaani oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto-ehdokkaanakin viime syksynä, joten selkeästi se on onnistunut tavoittamaan lukijoitaan. Ehkä minä en ole oikeaa kohderyhmää. Samaistumispinta puuttuu.
Villasukkarakkautta on varmasti monenlaista. Toiset rakastavat pitää villasukkia läpi vuoden, koska ne tuntuvat jalassa ihanilta, lämmittävät ja ovat vielä kauniitakin. Neuloosiin sairastuneet rakastavat tämän lisäksi vielä neuloakin niitä. Niin on käynyt myös näiden ihanien JonSukkien luojalle Jonnalle. Jonna on porilainen kolleegani eli lähihoitaja, joka työskentelee vanhusten parissa. Jonna sai siskoltaan 40-vuotislahjaksi pussillisen sukkalankoja. Pitkään langat olivat käyttämättöminä, kunnes Jonna otti langat esille ja mietti, mitä niistä voisi neuloa. Hetken mietinnän jälkeen langoista muodostui kauniit kirjoneulesukat, joista tuli heti hänen lempisukkansa.
Jonna jakoi neulomiensa villasukkien kuvan pariin villasukkaryhmään facebookiin, jossa ne saivat heti paljon ihastelua osakseen. Monet kyselivät sukkien ohjetta, mutta sitä ei ollut. Jonna kertoo antaneen luovuutensa tulla puikoille ja neuloneensa hittisukiksi nousseet villasukat ilman ohjetta. Pari vuotta sitten Jonna perusti oman blogin Villasukkarakkautta, jotta saisi jaettua johonkin neulomiensa villasukkien kuvia. Villasukkarakkautta-blogin jälkeen syntyi vielä Facebook-ryhmä, Villasukkarakkautta ohjeet JonSukkiin. Ryhmä on saanut hurjan suosion ja vuodessa ryhmässä oli jo yli 23 000 jäsentä. Tällä hetkellä ryhmässä on jo liki 30 000 jäsentä. Tästä ryhmästä minäkin olen saanut innostukseni näihin ihaniin ja kauniisiin JonSukkiin. Ryhmästä löytyy JonSukkien ohjeet ja ne ovat maksutta ryhmäläisten käytössä.
JonSukista on tullut ilmiö. Jonna on luonut ensimmäisten JonSukkien rinnalle paljon uusia ohjeita meidän kaikkien neulojien iloksi. Jonna ensimmäiset kirjoneulesukat olivat polvisukat, mutta nyt ohjeita löytyy myös naisten lyhyisiin sukkiin, miesten sukkiin, vanttuisiin, Marimekkokuvioisiin polvisukkiin, lasten sukkiin, pitkän muotoiseen hiippalakkiin ja vauvojen oma malli Suomi 100-teemalla. Kaikki ohjeet ovat siis ilmaiseksi kaikkien ryhmään kuuluvien neulojien käytössä, mutta ei kaupallisessa mielessä. Voit neuloa ohjeilla kauniita villasukkia itsellesi ja läheisillesi, mutta niiden myyminen ei ole luvallista. Monet JonSukkien neulojat ovat keksineen myös omia, uusia malleja JonSukka-tyylisesti. Itse en siihen taivu jonka vuoksi olenkin aivan äärettömän iloinen ja onnellinen, että löytyy tälläisiä ihania ihmisiä, jotka haluavat jakaa neulomisen iloa myös muille.
JonSukat ovat tosi kauniita ja niiden kirjoneuleet ovat suhteellisen helppoja neuloa. Moni neuloja, kuten minä, on neulonut ensimmäiset kirjoneulesukat juuri näiden villasukkien mallilla. Voin kertoa, että oli aivan huikea tunne, kun huomasi osaavansa neuloa jotain näin kaunista. Neuloessa JonSukkien varren kuvioita pääsee jo ihastelemaan oman käden jälkeä ja siinä vaiheessa jää viimeistään koukkuun neulomiseen, koska haluaa neuloa aina vain lisää ja lisää. Villasukkarakkautta ohjeet JonSukkiin-ryhmän motoksi onkin noussut ekat, muttei vikat. Tuo on niin totta ja pätee siis minuunkin.
Näissä sukissa voi myös leikitellä väreillä. Olen nyt neulonut kolmet JonSukat; yhden polvisukat ja kahdet naisten lyhyemmät sukat. Polvisukat ja toiset lyhyemmät sukat olen neulonut itselleni ja yhdet lyhyemmän sukat päätyivät lahjapussiin. Kaikki sukat olen neulonut eri väreillä. Valkoinen on ainut väri, joka on mukana kaikissa sukissa, mutta kaksi muuta väriä vaihtuvat mielen mukaan. Kunhan omat taitoni neulojana kasvavat ja vahvistuvat tai ehkäpä eniten luottamus omiin taitohin, aion itsekin lähteä kokeilemaan uusien, aivan omien mallien luomista. Aion laitella kuvioita hiukan eri järjestykseen ja päästää luovuuteni valloilleen.
Villasukkien neulominen on siis tullut jäädäkseen osaksi elämääni. Vietän päivät töissä lasten parissa ja päiväni ovat tosi hektisiä. Sen vuoksi on ihanaa iltasella istahtaa nojatuoliin ja ottaa kudin käteen ja alkaa neuloa. Neulon joka päivä ainakin vähän. Jonain päivänä en ehdi tai jaksa neuloa kuin muutaman kerroksen, mutta joskus viikonloppuisin olen neulonut monta tuntia aamusta iltaan asti. Neulominen siis todellakin koukuttaa.
Jos innostuit näistä kauniista sukista ja haluaisit neuloa niitä, voit liittyä Facessa Villasukkarakkautta ohjeet JonSukkiin-ryhmään, josta löydät ohjeet ja pääset itsekin koukuttumaan näistä ihanuuksista.
Selfiekuvissa jokainen varmasti haluaa näyttää parhaimmat puolensa ja siihen on nyt myös meikatessa mahdollisuus panostaa. Clarins on tehnyt jopa meikkisarjan, josta saa apua selfiekuvien ottamiseen. Tuotteet on suunniteltu niin, että ne tuovat kasvojen ihon kauniisti esille sekä korostavat silmiä ja kulmia. Näihin varmasti ensin kiinnitetään huomiota, kuvaa katsottaessa.
Somemaailmassa kuvilla on merkitystä ja tietysti hieno kuva vangitsee katsojan, ken sen ottamisen taitaa. Olennaista on tietysti vangita hetken tunnelma kuviin ja herättää reaktio katsojassa. Blogeissa kuvilla on olennainen osa, mutta myös tekstillä on merkitystä. Tosin toiset painottaa tekstiä enemmän ja toiset innostuu vasta kuvasta kiinnostumisen jälkeen tekstistä.
Instagramissa kuvilla on vielä suurempi merkitys, sillä siellä ei niinkään teksti pysäytä, joten kuvissa pitää olla sitä jotain. On kiva katsoa kuvia, johon on paneuduttu, mutta joskus vähempikin riittäisi. Liian aseteltu ja taiteltu kuva näyttää joskus teennäiseltä, mutta näistä ollaan tietysti montaa mieltä.
Selfiekuvia on kiva ottaa ja usein hauskimmat kuvat saakin yhdessä ystävän kanssa otettaessa. Miten niihin voi sitten vaikuttaa, koska sinä näytät juuri siltä kuin näytät ja liiallinen kuvien korjailu saattaa pilata koko kuvan?
Meikillä on kyllä aika paljon vaikutusta ja jos haluaa näyttää hyvältä, niin meikkiä kannattaa hieman laitella ennen selfiekuvan ottamista.
INSTANT PORELESS
Hyväkuntoisen ihon meikkaaminen on helppoa, mutta aika usein jokaisella löytyy jotain ihovirheitä, joita on kiva saada häivytettyä. Itselläni nuoruuden sekaihon muistona ovat huokoset, sopivasti esillä, keskellä kasvoja, joita mielelläni tahdon saada näkymättömäksi.
Kosteusvoiteen päälle levittelen tätä Clarinsin Instant Poreless plurraavaa, pinkin sävyistä ja miedosti tuoksuvaa voidetta. Tulee heti muuten Clarinsin perustuoksu tästä mielleyhtymänä, sellainen tyylikäs ja hienostunut tuoksu, joka usein on heidän voiteissaan. Pohjustusvoide kieltämättä kirkastaa, tasoittaa, kosteuttaa ja tekee mahdollisimman virheettömän näköiseksi ihoni. Tämä pohjustava voide siis muuttuu iholla värittömäksi ja sopii kaikille ihotyypeille. Se imee itseensä talia, luomumansikkapuun hedelmän uutteen ansiosta, joten meikin korjailemiseen ei tarvitse päivän aikana kiinnittää huomiota.
Tämän päälle tarvitaan tietysti meikkivoide, mutta koska muutenkin käytän hyvin vähän noita filttereitä kuvissa, niin tämä voide auttaa myös siihen, ettei niitä niin tarvitakaan. Instant Poreless voiteessa on myös anti-pollution-yhdistelmä, joten se suojaa ihoa näin ilman saasteilta. Hinta 29 e.
READY IN A FLASH
Silmät ovat sielun peili ja kauniit silmät huomataan kyllä ilman meikkiäkin. Mutta meille taviksillekin, joilla silmät eivät nyt niin erotu ihmeellisemmin, on mahdollisuus saada silmät säihkymään. Kännykän malliseksi suunniteltu silmämeikkirasia Ready in a flash, pitää sisällään kaksi helmiäsihohtoista ja kaksi mattaa luomiväriä ruskean sävyissä. Kaksi tummaa sävyä on lisäksi tarkoitettu kulmien muotoilemiseen.
Olen testaillut noita kulmavärejä ja niissä on tosi hyvä pigmentti ja kulmat pysyvät siistinä koko päivän. Myös kuparinen helmiäsihohto on todella upea sävyltään. Hinta 45 e.
Ripsiväri on minulle se juttu, mitä ilman en kotoa poistu, joten uusi ripsiväri oli kyllä tarpeen, sillä Sensain rispivärini juuri vetelee loppuaan. Koska tätä kokoelmaan kuuluvaa ripsiväriä ei ollutkaan saatavilla näytteenä, niin sain testiin Wonder Perfect Mascara 4D. Minulle sopi, sillä mascara tekee ripset kauniin kaareviksi ja antaa pituutta sekä tuuheutta myös mukavasti, sekä hoitaa ripsiä. Tämä on minusta hyvä idea, koska ripsiväriä käytetään päivittäin, niin miksei se tosiaan voisi sisältää ravintoaineita, jotka auttaisivat ripsien kuntoon. Tämä mascara sisältää pantenolia ja ruusuvahaa, joka myös suojaavat ripsiä ripsivärin levittämisessä ja poistamisessa. Hinta 32 e.
Image may be NSFW. Clik here to view.Image may be NSFW. Clik here to view.
GLOW 2 GO
Poskille kannattaa näin aikuisen naisen ja myös nuoremmankin, levitellä hieman punaa, jotta näyttää freesimmältä. Kätevässä korostuspuikossa on toisessa päässä puna, jota laitetaan poskille ja hohtoa sitten poskiluun yläpuolelle. Tällä saa lämpöä ja tervettä hehkua kasvoille. Hinta 35 e.
Image may be NSFW. Clik here to view.
OMBRE VELVET, SATIN JA SPARKLE
Nämä huikean kauniit kimaltelevat sävyt saavat kyllä silmät kuin silmät loistamaan ja nämä ovat hyvin pigmenttisiä ja kestäviä luomella. Olen sipaissut näitä myös toisen luomivärin päälle tehostukseksi ja silloin tuntuu, että ne pääsevät paremmin esille. Kimallus on näissä aivan mahtava, mutta laittaessa kannattaa olla maltillinen, jotta koko kasvot eivät kimaltele.
Image may be NSFW. Clik here to view.Image may be NSFW. Clik here to view.
Näissä hauskoissa mattaisissa luomiväreissä olikin minulla sitten opettelemista, että kuinka sen levittäisi helpoiten ja saisi kauniin lopputuloksen. Tuote on kermamaisen pehmoinen rasiasta otettaessa ja se muuttuu jännästi puuterimaiseksi luomella.
Ensin otin sitä hieman liikaa sormella ja se kyllä todella nopeasti jämähtää paikalleen, joten pieleen meni. Toisella kerralla ja edelleenkin sormella kannattaa laittaa, otin luomiväriä maltilla ja taputtelin sitä ensin luomelle ja sitten häivyttelin. Nyt meni paremmin ja tosiaan kerrostaen on järkevintä laitella tätä luomiin. Muista aina sulkea rasia todella tiukasti, sillä se kuivuu nopeasti pilalle, kun pääsee ilman kanssa pitkän aikaa tekemisiin.
Kaunein lopputulos tuli, kun laitoin vaaleanpunaista mattaa ensin luomille ja sen jälkeen noista kimeltelevista sitä kuparia, jopa oli kaunis yhdistelmä. Hinta 25 e kpl.
Tässä siis esimerkkejä meikkikokoelman meikeistä, joista saa apua selfienkuvan ottamiseen. Tosin nämä viimeiset ombre-luomivärit eivät sinänsä kuulu tuohon selfie kokoelmaan. Toki muitakin vinkkejä selfiekuvan ottamiseen varmasti löytyy. Millaisia vinkkejä sinä antaisit?
Palataan Kanarialta ja Mauritaniasta vielä hetkeksi Guineanlahdelle. Kamerunista kuluttajariitalautakuntaan Kustannusyhteenvedon lopuksi totesin jokin aika sitten, ettemme vielä tiedä kustannuksia Gabonin vaihtumisesta Kameruniin ja että…
Tämä ohje piti postata jo kauan sitten, mutta kun tein tätä joku päivä uudestaan , muistin että minulla on kuvat edellisestä kerrasta. Missä ihmeessä ne kuvat ovatkaan…. Koneen työpöydällä olevassa kansiossa on kamala määrä kuvia, ja kesti ennenkuin löysin kuvat, mutta lopulta nekin löytyivät. Kikherneet ja kesäkurpitsa tarjoillaan tässä ohjeessa lämpimässä jugurttikastikkeessa, ja annos on todella herkullinen:)
Kikherneitä ja kesäkurpitsaa jugurttisessa kastikkeessa
Paloittele sipuli pieneksi, ja kesäkurpitsa kuutioiksi. Kuutioi myös sopiva määrä tomaattia.
Lämmitä öljy pannussa/ kattilassa, ja paista sipulia keskilämmöllä muutaman minuutin ajan.
Lisää kesäkurpitsakuutiot , ja anna niiden pehmentyä muutaman minuutin ajan. Lisää mausteet ja kuutioitu tomaatti, ja sekoita. Anna ainesten paistua muutaman minuutin. Lisää keitetyt kikherneet.
Sekoita jugurtti, sitruunamehu sekä sitruunakuoriraaste. Sekoita Maizena pieneen tilkkaan vettä, ja lisää se jugurttiseokseen.
Lisää jugurttikastike kikherneiden ja kasvisten joukkoon, ja anna ruuan kypsyä hiljalleen, aina välillä sekoittaen, kunnes kastike paksunee. Ota pannu pois liedeltä, maista ja lisää suolaa tarpeen mukaan.
Tämä kuva on uudesta lempipaikastani täällä: ranskalainen deli&kahvila , jossa kaikki näyttää niin houkuttelevalta. Tuota valtavaa viinipulloa ei voi olla huomaamatta; se ei ole vain koristeena vaan siitä voi tilata lasillisen.
Tervehdys tänne blogistaniaan. Täällä vietetään rentoa viikonloppua vanhemmillani mummolatunnelmissa. Ohjelmassa vain ns. akkujen latausta tulevaan viikkoon eli oleilua, lautapelejä lasten kanssa ja piipahdus Turun Messukeskuksessa kädentaitomessuilla. Messutunnelmia vilahtikin jo Kristallinhohtoa instagram tilillä storyn puolella, joten käyhän äkkiä kurkkaamassa ne, ennen kuin häviävät sieltä.
Pirtsakkaa viikonlopun jatkoa! Ei sentään ole lunta ainakaan vielä tullut, vaan ollaan saatu nauttia muutamasta plussa-asteesta, joten ehkä tässä on jo pieni toivon kipinä, että se kevät tuosta lähtisi ja saataisiin vihreää uloskin. Kyllähän näillä vaaleanpunaisilla tulppaaneilla vähän jo keväisiin tunnelmiin päästään, vaikka ulkona onkin aika synkkää.
Opettajan työssä pääsen välillä viemään oppilaita mielenkiintoisiin retkikohteisiin. Kuluneella viikolla vierailimme Rafael ja Teresia Lönnströmin kotimuseolla, täällä Raumalla. Kotimuseo sijaitsee n 150 metrin päässä kotitalostamme, mutta täällä olen vieraillut vain muutamia kertoja. Retkikohteena se on mielenkiintoinen, sillä koti on pyritty säilyttämään mahdollisimman autenttisessa muodossa.
Jos on kiinnostunut elämänkerrallisista asioista, on tämä Lönnströmin kotimuseo erinomainen vierailukohde.
Täällä voi aistia menneiden aikojen tunnelmaa, ripauksen varakkaan parsikunnan elämää, jossa Teresia eli vielä pitkään leskenä.
Tällaiselle sisustusnälkäiselle miljöö tarjoaa myös erinomaisen katsauksen tyylihistoriaan.
Oli hieno huomata, miten pienet oppilaamme vaikuttuivat hienosta ympäristöstä. He jaksoivat kuunnella opasta ja esittää myös hyviä kysymyksiä. Yläkerran mustavalkoinen televisio ja 70-luvun lankapuhelin herättivät heissä kummastusta. Erityisesti talossa oleva “sisäkön kutsukello” ja portaikossa esillä oleva aserivistö jäivät monen oppilaan mieleen. Tällä museokäynnillä saimme kokea myös palan oman paikkakuntamme historiaa. Uudemmassa siivessä pääsimme vielä tekemään aiheeseen liittyvän väritystehtävän ja kokeilemaan virtuaalilaseja. Totesimme kaikki, että vierailukohde sopii ehdottomasti kaikille, “vauvasta vaariin” ja suosittelen sitä vierailukohteeksi sekä turisteille että meille raumalaisille.
Äitini on aina ollut kova liikkumaan. Vuosikymmeniä sitten kävimme äidin kanssa paljon sauvakävelylenkillä sekä vesijuoksemassa. Vesijuoksua aloimme harrastamaan äidin kanssa yhdessä silloin, kun tutustuin lajiin sen rantauduttua Suomeen. Kävelysauvat ostimme molemmille heti, kun ne tulivat myyntiin. Monenlaista liikuntaa olemme äidin kanssa harrastaneet yhdessä. Liikunnan ilo on ollut aina osa meidän molempien elämää.
Jossain vaiheessa sitten äidille tuli rajoitteita liikkumisen suhteen. Liikkuminen ilman tukea alkoi olemaan vaikeaa, piti ottaa avuksi rollaattori. Siinä vaiheessa piti alkaa miettimään, että mikä liikunta tulisi vielä kyseeseen. Kuten me kaikki tiedämme niin liikunta on kaiken A ja O. Äitinikin tiedosti koko ajan sen, että pitää liikkua jollain tavalla. Ilman liikuntaa katoaa lihaksista voima ja sen myötä liikkuminen vaikeutuu entisestään. Vanhuksille ei varmasti koskaan voi korostaa liikaa liikunnan tärkeyttä.
Jossain vaiheessa äiti kävi vielä toimintakeskuksen tuolijumpassa, mutta sekin piti jättää, koska tasapaino alkoi olemaan niin huonoa ja kodin ulkopuolinen liikkuminen oli vaikeaa.
Tämän jälkeen tuli avuksi virtuaaliohjausjumpat. Tätä jumppaa äitini harrasti kerran viikossa. Hän odotti aina tiettyä kellonaikaa ja sitä, että jumppa alkaa. Ohjaaja oli virtuaalisesti äidin keittiössä. Hämmästyin itse sitä, että kuinka positiivisesti äitini suhtautui tällaiseen ohjaustapaan, vaikka ei ollut koskaan tietokonetta käyttänyt. Jos joku sukulainen sitä mietti, että toimiiko tämä, niin äitini jaksoi aina positiivisesti sanoa, että “tämä on hyvä juttu”. Kun äiti ei enää päässyt liikkumaan muiden kanssa, tuli liikunta kotiin laitteen avulla. Mikä oli parasta niin se, että äiti tykkäsi ja hän kehui aina tätä virtuaalista liikuntahetkeään meille omaisille.
Liikunta tulee luoksesi, kun et kykene menemään liikunnan luokse
Sanoste Oy tuo palvelun kaikkien sellaisten ihmisten ulottuville, joilla ei ole mahdollisuutta päästä muiden pariin liikkumaan tai harrastamaan. Harrastukset ostetaan Sanoste Oy:n nettikaupasta. Harrastukset välitetään kuvapuheluna tablettilaitteeseen tai kannettavaa tietokoneeseen. Osallistuminen tapahtuu vastaamalla ohjaajan soittoon. Kannattaa katsoa tämä video, josta näkee, että kuinka helppoa on jumppaan osallistuminen.
Sanoste Oy tarjoaa ammattilaisen ohjaamia harrastustunteja kuvapuheluna. Heillä on tarjolla liikuntaa, laulamista ja asiantuntijaluentoja. Harrastkset ovat aina reaaliaikaisia. Ohjaaja ja osallistuja näkevät ja kuulevat toisensa kuvayhteyden avulla, harrastukset eivät ole videonauhotteita. Palveluun osallistutaan käyttämällä tablettilaitetta tai kannettavaa tietokonetta. Tablettiin ladataan ilmainen Sanoste-sovellus ja kannettavassa tietokoneessa vaaditaan Google Chrome-verkkoselain. Tarvitset siis palvelun käyttöä varten joko tablettilaitteen tai kannettavan tietokoneen.
Kannattaa katsoa Sanoste.fi verkkokaupasta, että millaisia palveluita heillä on tarjolla virtuaalisesti.
Sanoste Oy tarjoaa lukijoilleni mahdollisuuden kokeilla maksutta heidän palveluaan.Tarjouksella voit ostaa lahjaksi vanhemmillesi tai isovanhemmillesi yhden kerran. Kokeilukertaa varten käytä koodia PINKITKOROT. Jos haluat pitää äitisi kunnosta huolta, niin tämä olisi oiva äitienpäivälahja äidille. Tämä kokeilutarjous on voimassa 15.5.2019 saakka.
Tarjous koskee näitä jumppia:
tuolijumppa
aivojumppa
asahi
tuolijooga
hathajooga
Haluan kannustaa lukijoitani tai heidän läheisiään liikkumaan silloinkin kun siihen osallistuminen on liikkumisen tai muiden syiden vuoksi ollut vaikeaa tai mahdotonta. Kannattaa tutustua Sanoste Oy:n palveluihin. Toivotaan, että tästä tulee apua läheisten tai omiin vaikeisiin tilanteisiin.
Onko teillä kokemuksia tällaisesta palvelusta? Mitä itse olette tehneet kun tilanne on tullut eteenne?
Harmaata sunnuntaita! Vaikka viime päivät ovat olleet kovin harmaita, lohduttaudun sillä, että nyt ollaan plussan puolella ja vesisateetkin sulattavat ja huuhtovat katupölyä pois.
Keväsin näissä viikkokatsauksissa on miltei aina raporttia kevään etenemisestä. Ensimmäisten vihreiden näkeminen pitkän talven jälkeen tuntuu aina miltei ihmeeltä, enkä malta olla riemuitsematta siitä täälläkin. Lumikellot ovat yleensä ensimmäiset urheat, jotka talven jälkeen kukkivat. Niin tänäkin vuonna.
Tiistaina ravintola Prestolle ojennettiin toisena suomalaisena ravintolana arvostettu Ospitalità Italiana -sertifikaatti. Harvinaisen sertifikaatin myöntää Italian kauppa- ja teollisuuskamari yhdessä Italian ulkoministeriön kanssa muissa maissa toimiville, erityisen ansioituneille italialaisille ravintoloille, jotka ovat onnistuneet italialaisessa ruokakulttuurissa, laadussa ja palvelussa. Julkistustilaisudessa syötin tietysti italialaisia herkkuja. Etenkin ihanan kermainen, tuore burrata vei kielen mennessään. Ensimmäisen Ospitalia Italiana -tunnustuksen sai helsinkiläinen Bacco viime syksynä.
Yhä useampi yritys eri aloilta on viime aikoina ilmoittanut siirtyvänsä muovisista biohajoaviin pakkauksiin. Tuoreyrteistä ja -salaateista tunnettu Järvikylä lopettaa tänä keväänä muoviruukkujen käytön kaikissa salaateissa ja yrteissä (salaatit/yrtit PR-näytteitä). Kalkkipohjaisen biohajoavan ruukun voi nyt heittää turvepaakkuineen biojätteeseen. Biohajoaviin ruukkuihin siirtyminen vähentää muovia Järvikylän tuotteissa yli 70 000 kg vuodessa.
Tänä aamuna ajoin Siipan lentokentälle, hänellä alkaa maanantaina miltei kuukauden työrupeama Hyrynsalmella. Tulevat viikot menevät kuitenkin nopeasti, paljon nopeammin kuin yhdeksän viikkoa viime syksynä kun hän oli Espanjassa. Ja jostain syystä, vaikka hän on tulevat viikot ihan yhtä pois kotoa kuin oli Espanjassakin, ei poissaolo tunnu niin kummalta kun olemme samassa maassa.
Kotiin tultuani otin vanhoja suosikkikeittokirjoja esiin. Nykyisin inspistä tulee haettua Pinteterestistä, Instasta ja blogeista, mutta välillä on hyvä nostaa ne vanhat suosikit esiin. Donna Hayn kirjoista tai ainakin niiden inspiroimana kokkailimme parikymmentä vuotta sitten lukuisia kertoja rakkaan, jo edesmenneen ystävän kanssa viikonlopun kahden hengen kokkikerhossamme. Donnan reseptit ovat helppoja ja ne tuntuva edelleen raikailta. Tänään taidan tehdä leivänmuruilla silattua oliivipastaaa illalliseksi.
Kansainvälisenä unipäivänä Vauhtimimmit pääsivät nauttimaan unipäivästä pyjamabileiden muodossa Break Sokos Hotel Flamingoon. Pyjamabileissä olen ollut usein lapsena ja vielä päälle 20-vuotiaana, mutta tälläinen hemmottelumuoto on nuoruuden jälkeen jäänyt unholaan. Sillä mikä voisi olla hauskempaa hyvässä kaveriseurassa ja aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan.
Päätimme itse asiassa ystävänikin kanssa, jonka kanssa täytimme samaan aikaan 50-vuotta, että tämän vuoden aikana toteutamme juurikin vastaavan miniloman ja ilman matkustamisen aiheuttamaa stressiä, eli lomailemme hotellissa pääkaupunkiseudulla. Tämä on ainakin isosti haavelistalla.
Olemme monesti oman mieheni kanssa haaveilleet, että joku kerta menemme Flamingoon vuorokauden minilomalle. Ajatuksena olisi nauttia hyvästä ruoasta, keilaamisesta ja leffasta, Nukkua aamulla pitkään, mennä Flamingo Spa:han ja käydä vielä shoppailemassa Jumbossa ja Flamingon puolella miniloman päätteeksi.
Miten megakiva idea on pyjamabileet, jotka voi järkätä vaikka isommassa huoneessa tai hyvän ystävän kanssa kahden hengen huoneessa. Synttärilahja ideanakin mitä mainioin. Kuohuvaa ja herkkuja huoneisiin ja mukavat vaatteet päälle. Kuka estää kulkea vaikka pyjamassa tai verkkareissa koko miniloman ajan. Ei niin kukaan.
Break Sokos Hotel Flamingo on Suomen suurimmassa viihdekeskuksessa sijaitseva elämyshotelli, jossa kaikki elämän ilot ja ihanuudet ovat tarjolla yhdellä yöpymisellä. Hotellissa on neljä erilaista huonekerrosteemaa: valoisa Energy (tornihotellissa), iloisen värikäs Joy, rauhoittava Harmony ja inspiroiva Flow.
Kansainvälistä tunnelmaa Break Sokos Hotel Flamingoon tuo lentokentän läheisyys. Helsinki–Vantaan kentältä nousee ilmaan jopa 350 konetta joka päivä.Kentälle pääset hetkessä hotellin omalla lentokenttäkuljetuksella. Kuljetus on hotellivieraille maksuton.
Autoileville asiakkaille on ilmaiset pysäköintipaikat Flamingon parkkihallissa.
Viihdekeskus Flamingo ja kauppakeskus Jumbo tarjoavat hotellivieraille valtavasti tekemistä! Saman katon alta löydät 10 kauneushoitolaa, 6 vesiliukumäkeä, 7 erilaista allasta, yli 100 liikettä, kuusi teatterisalia, 20 keilarataa, 38 ravintolaa – ja paljon muuta.
Yövyimme rauhoittavissa Harmony-huoneissa. Koko huonekerros on vain aikuisille sallittu. Tässä kerroksessa et kuule lasten ääniä tai juoksua käytävillä. Arvostan kovasti neljän lapsen äitinä tätä rauhaa. On niitä vilske hotelliöitä ja laivareissuja vietetty lasten kanssa niin paljon, niin joskus on kiva olla ihan aikuisten kesken.
Mahtavaa, että tälläinen konsepti löytyy Suomestakin ja ei todellakaan sillä, että olisi lapsia mitään vastaan. Vaan se hiljaisuus ja rauha on ihana asia ruuhkavuosia eläville vanhemmillekin. Olemme todella rauhoittavan miniloman miehenikin kanssa kyllä ansainneet ja sellainen tulee ottaa nyt työn alle.
Asia jonka ensimmäisenä aina tarkistan hotellihuoneessa, löytyykö huoneesta kylpyamme. Harmony-huoneista löytyy. Mekin Souliinan kanssa pyjamabileiden tiimoilta viipotimme koko päivän paikasta paikkaan ja shoppaillen niin Flamingossa, kuin Jumbossa ja iltakylpy päätti päivän ja rauhoitti ihaniin uniin.
Unipäivänä luonnollisesti mietittiin unen merkitystä ja myös sen laatua. Kävimme myös testaamassa Familonin vuodevaatteita ja sänkyä. Hotellihuoneissahan on Familonin sängyt. Omalla kohdalla univaikeudet ilmaantuivat 30-vuotiaana runsaiden ylitöiden ja stressaavan sijoitustyön myötä. Pitkäaikainen unettomuus jäi mieleen leijumaan ja tiedostan helposti, miten unet voivat lähteä huonoon suuntaan. Tavallaan, kun on kerran kärsinyt unettomuudesta, niin siitä jää mieleen jälki ja pelko, mitä jos unettomuus yllättää taaskin.
Uneni on herkkää ja herään jokaiseen narahdukseen. Vauvojen kanssa valvottu aika ja etenkin sydänlapsen, joka valvoi kaikki yöt, tuo valvominen on jäänyt alitajuntaan myöskin unettomuuden pelkona ja jokaisen pienenkin risahduksen kuuntelemisena.
Omalla kohdalla hyvät unet takaa hyvä sänky, puhtaat lakanat, ulkona tuuletetut vuodevaatteet ja hyvä peitto ja oikeanlainen tyyny ja viileä ja pimeä huone. Rauhoittuminen illalla, ei kahvia enää klo 14:00 jälkeen. Ei myöskään urheilua tai liikaa virikkeitä enää 20:00 jälkeen.
Harmony-huoneissa oli todella mukavat sängyt, mukava huoneen lämpö, jota säädellä, täysin pimennetty huone, untuvatäkit ja muhkeat tyynyt. Mielettömästi plussaa myös hiljaisuudelle, en kuullut lainkaan ääniä mistään ja olihan kuitenkin vielä perjantai, kun olimme pyjamabileissä.
Ehdimme käydä hiukan shoppailemassa ja kahvilla Flamingon puolella Tammer Outletissa ja kahvilla Caffi Paahtimokaupassa. Caffi Paahtimokauppaa suosittelen kaikille, sillä sieltä saa käsintehtyjä konvehteja, vastajauhettua kahvia tai teetä. Jumbon ja Flamingon parhaat kahvit. Tammer Outletista löydät taas vaikka mitä kotiin suorastaan pilkkahintaan, upeita mattoja ja vaikka mitä. Kannattaa katsoa alla oleva video, siellä lisää materiaalia Tammer Outletista.
Kauppakeskus Jumbossa lempiliikkeitä ovat Body Shop, L’Occitane, tietenkin Stockmann, jättimäinen Citymarket, josta muuten saa Phycisians Formula meikkejä. H&M, Lindex, KappAhl, Zara löytyy vaatejuttuja ajatellen. Iittalan myymälä löytyy ja kirjojen ystäville Suomalainen kirjakauppa. Kenkäkauppoja ja vaikka mitä. Myös Starbucks. Kauppakeskus Jumbo ja Flamingohan ovat omia lemppareita ja jos menen kauppakeskukseen, on valintani pääsääntöisesti aina ollut ja on Jumbo/Flamingo. Flamingosta saa muuten hyvää sushiakin, vink vink vaan.
Kävimme hieronnoissa Kitty Cat Beauty Centerissä, joka sijaitsee aivan Jumbon ja Flamingon kulkusillan alkupäässä. Ihana rauhoittumisen hetki kaiken tohottamisen keskellä. Luonnollisesti erilaisista hoidoista voi nauttia myös Flamingo Spa:ssa.
Keilaaminen on yhtä meidän perheen lempihommaa ja etenkin hohtokeilaus on aivan erityisen hauskaa. Kävimme Souliinan kanssa keilaamassa BowlCircus Flamingossa hierontojen jälkeen ja olikin Souliinan ensimmäinen kerta käydä keilaamassa. Ihan mahtava meininki oli, hyvää musaa, seuraa, keilaamista ja limukkaa. Parasta.
Kaiken hösöttämisen jälkeen maistuikin ruokaAmarillo Flamingossa, ravintola jossa olen käynyt usein herkuttelemassa Meksikon makuja. Tällä kertaa nautin Fajitaksia katkaravunpyrstöillä ja kanalla. Jälkkäriksi Suklaa Brownie, joka oli pala taivasta. Juomana jättimäinen Cola Zero ja pieni pullo Fresitaa Souliinan kanssa puoliksi. Amarillo on todella suosittu ja aina siellä käydessä, ihmisiä on paikan päällä paljon syömässä. Palvelu oli loistavaa ja iloista.
Leffoissa aina mieli tyhjenee ja kyllähän moni tietää, että olen suuri leffafani. Meidän pyjamabileiden vauhdikas päivä olikin ihana päättää rauhoittumiseen leffateatterin penkeillä. Istuimmekin muuten eturiviin, sillä eturivissä oli rahit. Täytyy sanoa, että hotellin asukkaana voit hyvin mennä leffaan pyjamissa, jos vain uskallat. Miten mukavaa oli istua tohveleissa ja pehmeissä pyjamissa ja aamutakissa ja nauttia leffasta ja leffaherkuista Finnkino Flamingossa.
Leffaksi valitsimme Liam Neesonin tähdittämän “Kylmä kosto.” Joka oli aavistuksen Fargomaisen outo, mutta niin hyvä.
Sitten olikin jo rauhoittavaa kellahtaa hiljaiseen Harmony-huoneen mukavaan sänkyyn, vetää verhot pimennoksi, säätää huoneen lämpö sopivaksi ja vaipua uneen pehmeän ja lämpimän untuvapeiton peittelemänä.
Uuteen nousuun ja herkulliselle aamiaiselle. Break Sokos Hotel Flamingon aamiainen oli todella runsas. Peukut erilaisille juustoille, letuille, kunnon maalaisleivälle, jossa kova rapea kuori, suklaaputoukselle, ravioleille, hedelmille, ihan kaikille. Nautimme todella kiireettömän aamupalan massut pulleina kiittäen.
Sitten olikin aika päättää pyjamabileet Flamingo Spa:ssakylpylöiden. Olemme useat kerrat käyneet perheen kanssa Vesipuiston puolella. Tällä kertaa Souliinan kanssa nautimme kuitenkin polskinnalta rauhassaFlamingo Spa:ssa kylpylöiden.
Flamingo Spa:ssa pääset nauttimaan:
37 C lämminvesialtaasta syvyys 0,55m
Hoitavasta mineraalivesialtaasta ja sen porepedeistä
Kuudesta erilaisesta saunasta
Lämmitetyistä lepodivaanista
Suolaseinästä OLO-Huoneessa – tila varattavissa myös yksityiskäyttöön
Spa:n jälkeen meillä oli rentounut olo ja jo haaveilimme, että olisipa ihana mennä päiväunille hotellihuoneeseen. Tämän jälkeen syömään ja vaikka leffaan ja vielä seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen shoppailemaan. Eli viikonlopunkin kestävät pyjamabileet tai minilomat ovat kyllä täydellisyyden huippu, sillä aika ei tule pitkäksi Flamingossa ollenkaan.
Kiitos Break Sokos Hotel Flamingolle (Facebook sivut Break Sokos Hotel Flamingo) ja yhteistyökumppaneille upeista pyjamabileistä, keilailusta, hyvästä ruoasta, hieronnasta, shoppailun ilosta, leffasta, spa-elämyksestä. Meillä oli Souliinan kanssa aivan mieletön miniloma ja tälläisen vastaavan haluan vielä kokea oman miehenikin kanssa.
Miten siellä, kaipaatteko te tälläistä elämystä ja hotellihuonetta, joka on vain aikuisille sallittu. Elämyksiä, joista kaikki löytyy saman katon alta? Minkälaiset ovat teidän haaveet minilomalle tai pyjamabileisiin?