The post Uudelle vuosikymmenelle appeared first on Nelkytplusblogit.

Ai miten niin hamstraaja

Onneksi jo seuraavat vapaat ovat tiedossa

The post Tölkeistä säilytysratkaisu appeared first on Nelkytplusblogit.

Tyylikäs rasia askartelemalla kierrätysrojusta, on arvokas, vaikka onkin roskista kyhätty. Miksihän se on arvokas? No se on itse tehty, siihen on käytetty luovuutta ja aikaa ja sillä on tarkoitus. Se tuo hyvän mielen tekijälleen, kun vertaa tähän nykyajan kulutusvimmaan, sillä siihen ei ole mitään hankittu, vaan kaikki on kotinurkista löydetty ja siihen hyödynnetty.

Tämä tyylikäs rasia, askartelemalla tehty, on kierrätysesine, joka on pienistä jutuista koottu ja sillä on uusi tärkeä tehtävä meidän kotona, naisten vessassa.

Olen huomannut, että joskus tavarat tai oikeastaan rojut ja roskat jäävät pyörimään nurkkiin, koska päässä pyörii ajatus, että niistä voisi joskus olla hyötyä. Aika usein saan jonkin vision vaikkapa laatikosta, mutta se ei ole vielä valmiina toteutettavaksi, joten se jää ikään kuin hautumaan. Usein saattaa toki mennä vaikka vuosia, kun huomaa, ettei jotakin puunpalasta vaikkapa kannata säästää. Eiköhän siinä samassa, kun on heittänyt sen roskiin, huomaa, että sinne se nyt meni ja olisin niin voinut nyt sitä käyttää.

En ole nuorempana ollut mikään hamstraaja ja helposti olen heitellyt tavaroita roskiin, ilman sen kummoisempia tunnontuskia. Nyt olen jotenkin huomannut itsessäni piirteitä, jota nuori minä ei olisi lainkaan ymmärtänyt. Minä säästelen tavaroita ja mietin aina, että tuosta saisi aikaiseksi jotakin kivaa. Aika usein saankin tavaran kierätettyä ja niitä teoksia on voinut jopa käyttää. Ei välttämättä aina pitkään, mutta kuitenkin jonkin aikaa. Voin olla iloinen asenteeni muutokseen, mutta kyllähän minä kieltämättä vielä rahaa kulutan kaikkeen kivaan. En ole lainkaan täysi kierrättäjä, mutta yritän sovitella tekojani vaikka näin, ideoimalla ajoittain vanhasta uutta.

Sain idean tähän rasiaan, kun huomasin, että vessassa tavarat eivät vain löydä omia paikkojaan ja välillä yhtä jos toista seikkailee vessan tasolla ja sekös käy harmittamaan. Usein tämä johtuu siitä, ettei ole kunnollisia säilytyspaikkoja tai rasioita kaikille tavaroille, mutta nyt on taas yksi sellainen taioittu, roskista. Jospa nyt sitten alkaisi uusi vaihe.

KIERRÄTYSRASIAN VALMISTAMINEN

Sain pari viikkoa sitten ihanat Mavalan kynsilakat ja ne tulivat kivassa mustassa rasiassa. Tässä sivulla olevassa rasian kannessa on magneetit, joten rasia pysyy hyvin kiinni. Rasia oli ihan käyttökelpoinen jo sinällään, mutta halusin tuunata sitä tyylikkäämmäksi ja en halunnut tietenkään sitä Mavalan nimeä tuohon rasiaan esille jättää.

Pengoin sitten aarrekammiotani, joka uhkaavasti pursuilee liitoksistaan eli lipastoani. Siellä säilytän näitä askarteluun sopivia tarvikkeita ja ompelutarvikkeita ja löysin heti sieltä idean rasiaan. Laattapuikot, joista olen jo muutaman kivan jutun tehnytkin, pistivät silmään, sillä niitä oli vielä jäljellä muutama. Olen tehnyt myös yhden idean joulukalenteriin, youtubeen näistä laatoista, joten on ollut todella riittoisa laattalevy ja vielä niitä pari laattapuikkoa jäi käyttämättä.

Ensin kannattaa rasian kanteen sommitella nämä laattapuikot ja sitten tarttua kuumaliimapistooliin ja liimata puikot kiinni. Tässä sai laittaa liimaa aika paljon, sillä nämä laatat eivät jostain syystä helpolla tahtoneet pysyä. Mikäli sinulla on vahvempaa liimaa, niin suosittelen sen käyttämistä, jotta laatat eivät tipahtele. Se oli sitten siinä ja valmista tuli. Eikä mennyt viittä minuuttia kauempaa tämän askartelun kanssa. Rasiaan mahtuu monenlaisia juttuja, joten kannattaa katsella kaikkia mahdollisia rasioita sillä silmällä, että niitä voisi hyödyntää. Toki rasian pitää olla vankkaa tekoa eli kovaa pahvia, jotta se kestää kannessaan nuo laatat. Mutta kiinni se ainakin painon vuoksi pysyy hyvin. Tämä tyylikäs rasia helpottaa varmasti pienten tavaroiden säilyttämistä ja kuten huomasit, se on todella näppärä toteuttaa.

Innostuitko askartelusta? Kiinnostaako kierrättäminen aiheena?

The post TYYLIKÄS RASIA ASKARTELEMALLA appeared first on Kristallikimara.

The post TYYLIKÄS RASIA ASKARTELEMALLA appeared first on Nelkytplusblogit.

Ehkä lomailet Kanarian saarilla joka talvi? Ehkä olet kiertänyt jo useimmat saaret: Teneriffa, Fuenteventura, Gran Canaria, Lanzarote, La Palma, jopa pienempi La Gomera ovat…

The post Nouakchott – retkikohde Kanarialta? appeared first on Meriharakka.net.

The post Nouakchott – retkikohde Kanarialta? appeared first on Nelkytplusblogit.

Viime aikoina minulta on pyydetty poikkeuksellisen paljon sopivia reseptejä treffeillä tarjottavaksi tai yhdessä kokattavaksi. Mikä on hyvä treffiruoka? Onko se ruokaa, josta toinen pitää vai ruokaa joka on juuri nyt trendien mukaista? Oikeita vastauksia lienee yhtä monta kuin treffejä. Tämän vuoksi kysyinkin ruokabloggaajilta heidän parhaat treffiruokasuosituksensa ja reseptit niihin.

Olkaa hyvä, parhaat treffiruoat 2019 ovat:

Liemessä – Uunifetapasta

Sivumaku – Munakoisolasagne saattaa aiheuttaa avioliittoja!

Kulinaari – Vadelma-ankkasalaatti

Kulinaari – Uunifajitas on helppo lohturuoka

Sokerivaltakunta – Paistettu lohi, perintöohje miehen exältä

Beach house kitchen – Paahdettu talvisalaatti

Ranteita myöjen taikinasa – Kermainen uunibroilerikastike

Ranteita myöjen taikinasa – Taivaallinen lohipasta

Ranteita myöjen taikinasa – Mehevät possun pihvit kermakastikkeessa

Ranteita myöjen taikinasa – Cheddardog ja kermaviilikastike

Saaran lautasella – Siideri-sinisimpukat

Vaimomatskuu – Ankkaa ja appelsiinia

Vaimomatskuu – Nizzansalaatti

Aitoa arkiruokaa- Entrecote ja helpot lisäkkeet

Valokuvien käyttöoikeudet kuuluvat blogien omistajille.

The post Treffiruokaa – bloggaajien parhaat reseptit appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Lauttasaari sai uuden raakaruokakahvilan appeared first on Nelkytplusblogit.

Avène DermAbsolu* – kiinteyttää, kohottaa ja ravitsee kypsää ihoa

Ah, tässä on niin itselleni sopiva sarja – täyteläiset ja ravitsevat voiteet. Olenhan varsin kypsässä iässä Ensikosketukseni Avèneen tapahtui Pariisissa, jolloin seurasin työmatkoillani myös apteekkien tarjontaa. Avène edusti jotenkin klassista, laadukasta ja arvostettua apteekkikosmetiikkaa.
Oma ihoni on ohut ja hieman kuiva, poskipäiltä couperoottinen ja paikallisesti pukkaa ruusufinniä tietyissä olosuhteissa. Kun ihoni tarvitsee erityistehokasta hoitoa, kuten näin talviaikaan, tämä DermAbsolu tarjoaa ravinteikasta ja elvyttävää  hoitavuutta, täyteläisiä mutta hyvin imeytyviä tuotteita. Seerumi on hoitavan maitomainen eikä liian litkua. Yövoide pehmeän täyteläinen ja se jättää iholle hyväntuoksuisen hoitavuuden. Vaikka Päivävoide on ohuempaa, silti se pitää ihon notkeana eikä anna sijaa kuivuudelle. Silmänympärysvoide on myös ravitsevan paksuhkoa, mutta sehän tarkoittaa sitä, että rypyt pehmenevät lähes silmissä. Se myös auttaa vähentämään turvotusta ja tummia silmänalusia. Iso plussa hajusteettomuudesta.
Yö- ja päivävoiteissa on todella kätevä pumppuannostelija – kantta käännetään ja painetaan ja voide tulee pienestä nokasta ulos.
Kaikissa sarjan tuotteissa on käytetty aitoa Terveyslähdevettä, Ranskasta Avènen kylästä, missä on runsaasti hiven- ja kivennäisaineita. Sitä saa muuten matkakokoisena suihkeenakin, Eau Thermale Avène – kätevä matkoilla raikastamaan kasvoja pesun jälkeen.

The post Kaunis ja hoidettu iho apteekista appeared first on Nelkytplusblogit.

“Hakolaskalle” koitti kylpypäivä kun aurinko paistoi sopivassa kulmassa olohuoneeseen ja paljasti sydäntalven soosit sohvalla. Ihanan ihana Cosy pääsi ensin Vanish -kylpyyn ja sitten kolmenkympin pyöritykseen koneeseen. Ja siis päälliset, ettei nyt kukaan ymmärrä väärin

Muistutus itselleni, ÄLÄ OSTA SOHVAA JOSSA EI OLE IRTOPÄÄLLISIÄ! En osta. Eikä ole tarvettakaan. Ollaan erittäin tyytyväisiä tähän Hakolan Cosyyn, varsinkin kun siinä on tarpeeksi valkoiset päälliset just meille. Rungon paikalleen asettaminen käy aamujumpasta mutta onneksi sitä ei tarvitse pestä ihan joka kerta kun heittää tyynynpäälliset koneeseen. Ja huomaatteko, kätevä emäntä suojaa huopien kanssa päädyt ja Pilkkikaverin nimikkopaikan… noin viikon ajan sitten on taas huovat huiskinhaiskin ja meno rentoa Pikkutalon sohvalla. Niin kuuluukin, mutta jos nyt viikon säilyisi siistinä?

The post Hakolan sohva kävi kylvyssä appeared first on Nelkytplusblogit.

P.S. Yksikään kasvi ei ole joutunut kirpparille.

The post Kaunis esiin appeared first on Nelkytplusblogit.

Pakkasta taas voi ei! Minä kun kevättä ja kesää jo niin malttamattomasti odottelen. Suloista kesätunnelmaa oli onneksi tarjolla eilen jyskgoeskesä eli Jysk goes kesä -tilaisuudessa Olo Gardenissa Helsingissä. Oi kuinka viehättävä paikka tuo Ravintola Olon lasikattoinen piha, tai sanottaisiinko talvipuutarha onkaan!

Jyskin kesävalikoimassa on tuttuun tapaan skandinaavinen ja kiva ote. Pehmeät sävyt miellyttivät silmääni samoin kuin bambusta valmistetut tuotteet. Ihastuttavan lisän tilan tunnelmaan toivat runsaat viherkasvit ja kukat. Tässä kuvaterveisiä tilaisuudesta:

Tilaisuuden juontajana toimi Mikko Leppilampi ja upean vihersisustuksen oli tehnyt Ambius.

Ja lopuksi oma suosikkini bambun ja kollaasikuvassa näkyvän metallisen yrttitelineen lisäksi, tämä musta lepotuoli raheineen:

Toivotaan aurinkoa ja sään lämpenemistä!

The post Jyskgoeskesä – kesän maistiaiset upeassa Olo Gardenissa appeared first on Nelkytplusblogit.

Vitsi että heräsinkin tänä aamuna ajoissa ja niin täynnä energiaa. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet jälleen aika kiireisiä, mutta samalla mielenkiintoisia, innostavia, arkisia, juhlavia ja täynnä hyviä kohtaamisia. Sellaisia, joista kaiken keskellä päällimmäisenä fiiliksenä on jäänyt onnellisuuden tunne.

Olen saanut ujutettua liikunnan tämän kaiken hullunmyllyn keskelle ja voin kertoa, että jaksaminen on ihan uudella tasolla.
En tiedä teistä, mutta itselleni varsinkin ryhmäliikuntatunnit ovat tuoneet kaivattua tsemppiä treenaamisen suhteen, joka eittämättä näkyy arjessa jaksamisessa.
Tällekin päivälle riittää puuhaa; ensin koulu, sitten uusi treenitunti, joka on tanssipainotteinen ja sitten vielä pari koulu- ja työtehtävää, sekä pojan treenit ja mä olen ihan fiiliksissä.

Kamerakin on alkanut eksyä viime päivinä käsiini useammin kuin koko alkuvuonna yhteensä. Auton keula on osoittanut useasti kohti merenrantareittiä ja postilaatikosta tupsahtavat meikkilähetykset saavat sydämen pomppimaan riemusta.
Tuo essencen vadelmapunainen lakka on yksi kauneimmista ikinä ja se tuoksuu päärynälle<3
Luomiväri- ja poskipunapaletista tuskin tarvitsee enempää mainita mitä kuvat kertovat, ne ovat kauniita joka tavalla. Nämä ovat jälleen kerran ajautuneet neidin kampauspöydälle, jonka ääressä me yhdessä niitä testailemme.
Mielestäni koetut hetket ovat niitä parhaita. On rikkaus kokea ja jakaa asioita toisen kanssa. Ovat ne sitten tuntemattomien kanssa ryhmäliikunnassa, perheen kanssa arjessa, tai vaikka ystävien kanssa syömässä-kuitenkin se, että saat kokea ja jakaa jotain pientä tai suurta jonkin toisen kanssa, on ainakin itselleni ajatus onnellisuudesta.
Vaikka mielläni olisin jatkanut aihetta pidempäänkin, ei tämä aamu enää anna minulle aikaa siihen, vaan nyt on jo juostava dösäpysäkille ja kouluun.

The post Yhteiset hetket appeared first on Nelkytplusblogit.

Harvasta naistenlehden jutusta olen inspiroitunut yhtä paljon kuin uusimassa Me Naisissa olleesta Miitta Sorvalin “Elämäni oivallukset”. Olen aina tykännyt hänen rehellisyydestään ja avoimuudestaan, tämä nainen ei pelkää kertoa ajatuksistaan. Ja onhan hän upea näyttelijä,  onnekseni olen saanut häntä monesti teatterinäyttämöllä (esim “Kaikki äitini, kaikki tyttäreni” oli loistava).

Muutama nosto Miitan oivalluksista:

–   Rakkaus on niin iso asia, että siitä puhuessa kuulostaa helposti banaalilta. Sen verran olen oppinut, että rakkautta ei voi vahtia tai varmistella. Pitää luottaa, elää ja antaa muidenkin elää.

– Vanhemmuudessa voi tehdä virheitä ja silti onnistua.

– Kaikissa aiheissa äärilaidat ovat vaarallisia, ja varon niitä.

– Koska en voi tietää, minkä ikäiseksi saan elää, kiitän jokaisesta vuodesta – kiitos. huolehdin itsestäni nukkumalla hyvin, se on mielelle oleellista. On myös tärkeää olla välillä yksin. En kuntoile, mitä nyt hyötyliikun viipottelemalla paikasta toiseen. Mitä täällä nyt kroppaansa treenaamaan, kun huomenna saattaa kuolla eikä siitä ole arkussa hyötyä. Hirveää rehkimistä ihan turhaan.

– Elämästä pitää nauttia ja sen olen osannut.

– Olen intohimoisesti kiinnostunut kotimaisesta designista. Keräilyssäni ei ole kyse omistamisesta vaan vilpittömästä ilosta. Ei ole ollenkaan yhdentekevää, millaisesta mukista aamukahvinsa juo.

Ihana Miitta, haluan ottaa sinusta oppia! Esimerkiksi tuo elämästä nauttiminen, se pitäisi muistaa joka päivä!

Ps. Miitta elää- esitys Aleksanterin teatterissa ensi ilta 23.3.

Kuva

The post Ihana Miitta appeared first on Nelkytplusblogit.

Viime viikolla olen heräillyt kevääseen, vaikka välillä lumisade yllätti, mutta jotenkin tämä valon määrä on herätellyt ja antanut lupauksia tulevasta keväästä ja kesästä. Mitään järisyttävää ei ole tapahtunut, tasaisen loivaa arkea, joka on kuitenkin sitä parasta elämässä. Edelleen vaan olen niin kiitollinen työstäni, se on paras työ ikinä.

The post Instagram viikko appeared first on Nelkytplusblogit.

Kuukausi sitten uusi sohvamme saapui ja vanha sohva lähti samalla autolla. Päivää aiemmin “nyljimmme” vanhan, hyvin palvelleen Natuzzin nahkasohvan. Vanhan sohvan istuinosat olivat painuneet, istuinosan nahka oli painunut vekille ja lopulta kulunut rei’ille. Sohva oli käytetty niin loppuun, ettei siitä ollut enää jälleenmyytäväksi, tuskinpa sitä ilmaiseksikaan olisi kukaan hakenut.

Kälyni Mariia tekee liikkeessään Pikku Roballa paitsi yksilöllisiä hopeakoruja, myös nahkalaukkuja ja muita nahkatuotteita. Kierrätimmekin hänelle nahat uusiokäyttöön. Nahalla ympäriverhoillusta sohvasta tulikin neliökaupalla nahkaa, sohvan takaosan nahat olivat kuin uusia. Tilasin myös itselleni nahoista laukun muistoksi sohvasta.

Käytän paljon yliolan meneviä crossbody-laukkuja, ne ovat käteviä etenkin reissuissa kun laukun saa käännettyä eteensä tai pidettyä tiiviisti kyljessä. Pari kertaa olen nähnyt maailmalla kun junasta lähtijä on riuhtaissut jonkun olalta laukun mukaansa ja juossut karkuun junan ovien sulkeutuessa. Crossbody-laukku pysyy menossa mukana eikä ole tiellä vaikkapa kuvatessa.

Nyt kestävän kehityksen kierrätysmateriaalilaukkuni on valmis. Mariia leikkasi samasta nahasta ison tupsun laukun kylkeen heilumaan, remmi on hieman tukevampaa, tummanruskeaa nahkaa.

The post Kestävän kehityksen kierrätyslaukku appeared first on Nelkytplusblogit.

Mulla oli parikymppisenä vanha Corollan rotjake, joka käynnistyi kun huvitti. Välillä myöhästyin töistä, välillä en päässyt töistä yöksi kotiin.

Lähtee muuten kuin purkka tukasta

– sopi Corollaan kuin nappi silmään.

Mutta sellaista se elämä silloin oli.

Ei silloin mikään ollut niin justiinsa. Kunhan nyt oli vähän sinne päin.

Edes välillä.

Nykyään – TÄÄLLÄ – moni asia muistuttaa nuoruuden kaaoksesta. MIKÄÄN ei ole just eikä melkein.

Ei niin mikään. Sa*tana.

Yritä tässä nyt sitten selvitä.

Suomeen siis, huhtikuun puolessa välissä.

Frouvan mopo

Ne h*lvetin yksinkertaiset jutut

Ne nyt varsinkaan ei mene putkeen.

Me ostettiin puolitoista vuotta sitten pari mopoa. Nyt ne pitäisi myydä, ja sitä varten täytyy olla omistajan paperit.

Kahden mopon papereita lähdettiin hakemaan samaan aikaan jo jokunen kuukausi sitten. Toisen paperit tuli heittämällä, toisen ei vieläkään. Ja niitä sentään haettiin samasta virastosta.

Kukaan ei tiedä miksi.

Ei edes minkä lie liikenneviraston (tai kuljetusviraston, who knows) asiaa hoitava rouva.

Samoja papruja on nyt viety sinne moneen kertaan.

Next week, next week…

Ja seuraavalla viikolla sama juttu.

Ei tässä nyt tiedä itkisikö vai nauraisiko. Ehkä kuitenkin nauraisi, jos ei olisi deadlinea. Mutta mopoa ei osta kukaan, ilman niitä helvetin omistajapapereita, joita täällä greenbookiksi kutsutaan.

Viidakkokoira Boo

Surusilmä Salsa ei taida haluta Suomeen

Entäs sitten koirien paperit?

Niitä metsästäessä tässä jo ollaankin oltu hermoromahduksen partaalla. Enkä valehtele yhtään, kun kerron jo pari kertaa turvautuneeni Ataraxiin (rauhoittava), ihan vaan ettei tarttis koko yötä pohtia kaikkia mahdollisia eteen tulevia mutkia.

Ja sitä hupenevaa aikaa.

Rabiespaperit on kunnossa. Mikrosirut on kunnossa ja papereissa oikein laitettuina. Voin vannoa ettei sekään olisi ihme, että mikrosirun numero on laitettu papruihin väärin, ja siksi Suomeen matkalla ollut koira on jäänyt tänne. Odottamaan että se sama paperi tulisi takaisin oikealla mikrosirunumerolla.

Näin kävi ystävällemme, jonka koira on täällä odottanut oikeita papereita jo PITKÄÄN. Onneksi koira on sentään hyvässä hoidossa.

Me ollaan nyt jo kuukausia odotettu mikrosirusertifikaatteja kahdelle koiralle. Eikä siinäkään mitään, paitsi että deadline. Koiratkin olisi saatava Suomeen huhtikuun puolessa välissä. Lentoliput on ostettu ja koirillekin paikat koneessa varattu.

Mikrosirusertifikaattien ensimmäiset versiot tuli toisen koiran osalta väärällä syntymäajalla. Tämä asia saatiin korjatuksi parin viikon odottelulla ja sertifikaatteihin eläinlääkärin allekirjoitukset LEIMOINEEN.  Kunpa tietäisittekin kuinka kova juttu leimat Thaimaassa on.

Mutta sitten jossain vaiheessa jonkun silmä vältti, ja vaivalla oikeilla tiedoilla laaditun sertifikaatin yli käveli kissa. Ja eläinlääkärin laittamat märät LEIMAT olivat muisto vain. Nyt on kissan käpälän jäljet dokumentoitu märällä leimalla sertifikaattiin,

Ei v*tuta yhtään. Saa nähdä milloin lääkärillä on seuraavaksi aikaa LEIMATA ja allekirjoittaa kolmannet sertifikaatit.

Ja mitä niille sitten käy…?

Ai että.

Lähtee muuten kuin purkka tukasta. Sellaista se asioitten hoitaminen täällä on.

Bumba ja kummalliset nukkumisasennot

Kissan tassun sotkema sertifikaatti

The post Lähtee muuten kuin purkka tukasta! appeared first on Nelkytplusblogit.

Vietin mielenkiintoisen illan tutustumalla Okinawalaiseen ruokakulttuuriin, Helsingin Korkeavuorenkadulla, syksyllä avatussa ravintolassa, Latitude 25:ssä. Okinawalainen ravintola Helsingissä, on ainoa laatuaan koko Euroopassa. Ravintolan nimi tarkoittaa Okinawan prefektuurin läpi kulkevan leveyspiirin nimeä.

Ravintola Latitude 25 tarjoaa japanilaista ruokaa, Okinawalaisia ruokaperinteitä kunnioittaen. Keittiöstä vastaava omistaja on Shugo Sakihama, syntyjään Okinawan saarelta ja toinen omistajista on Ville Hakonen. Heillä on suosittu ravintola, Sushi Lounge Tikkurilassa ja siellä onkin ajoittain kyselty Okinawalaisen ruuan perään. Tästä se ajatus sitten lähti ja sopiva paikkakin löytyi ihan Helsingin keskustasta, Korkeavuorenkatu 47. Okinawalainen ravintola Helsingissä, on jo tiedossa Japanissa asti ja he osaavat jo suunnistaa Latitude 25:een.

Okinawan saari sijaitsee Japanin eteläpuolella lähellä Kiinan rajaa ja on tunnettu Japanin Havajina. Lämpötilat ovat aina juuri ihanteelliset, päivisin reilusti päälle kaksikymmentä ja öisin lämpötila laskee noin seitsemääntoista asteeseen, joten saarta voi kutsua trooppiseksi ilmastoltaan.

Ruokakulttuuri on saanut vaikutteita Kiinasta ja USA:sta, sillä USA piti saarta hallussa lähes kolmekymmentä vuotta. Okinawalainen ruoka on terveellistä ja monipuolista, sillä usein lautasella on kalaa ja lihaa sekä ravintorikkaita kasviksia, kuten superfood goya, joka on tunnettu myös karvaskurkkuna tai karvasmelonina. Saarella elää maailman vanhin väestö ja osa pitkäikäisyydestä kertoo heidän ruokatottumuksensa. Saarella syödään usein kalaa, hedelmiä ja vihanneksia sekä porsaanlihaa.

Latitude 25 valmistaa ruokaa perinteisin Okinawalaisin reseptein, sillä ohjeet ja opit on saatu Shugon isoäidiltä. Listalta löytyy:

• Okinawa soba eli noodelikeitto, jossa on porsaanlihaa ja surimia, sekä näyttävää punaista inkivääriä
• karvaskurkkuannoksia
• okinawalaisia pannukakkuja
• susheja

Koregusu-kastike löytyy jokaisesta pöydästä ja se sisältää riisiviinaan sekoitettuja pikkelöityjä chilejä. Tämä on todella tulista, joten vain tippa riittää. Okinawalaisen ruuan kanssa juodaan olutta tai viinejä ja ravintolalla on kansainvälisen tason drinkkilista.

Ravintola on pieni ja tunnelmaltaan juuri sopiva vaikkapa pienen porukan aloitella iltaa hyvän ruuan ja juoman parissa. Kooltaan pienessä ravintolassa mahtuu ruokailemaan noin kaksikymmentä henkilöä, joten intiimi tunnelma säilyy. Lisää ravintolasta löytyy täältä: Latitude 25

Kahvin kanssa meille tarjoiltiin vielä Charlotta suklaakakkuannos, joka hieman muistutti tiramisua, mutta oli kevyempi versio. Tämän Charlotan toimitti meille Kahvila Charlotta, joka myös jakaa omistusta ravintola Latitude 25:ssä. Mikäli innostuit Okinawalaisesta ruuasta, suosittelen kokeilemaan.

The post OKINAWALAINEN RAVINTOLA HELSINGISSÄ appeared first on Kristallikimara.

The post OKINAWALAINEN RAVINTOLA HELSINGISSÄ appeared first on Nelkytplusblogit.

Matkaunelmat saavat puskemaan läpi harmaan arjen. Matkaunelmat siivittävät ajatukset loskasta haaveiden maisemiin. Matkaunelmat muuttuvat päämääriksi. Ja mikä parasta: Parhaat matkaunelmat muuttuvat matkasuunnitelmiksi ja lopulta hetkiksi unelmien matkakohteessa. Vaikka matkaunelmat ovatkin pinnalla harva se päivä, en ole kuitenkaan tullut kirjoittaneeksi haavelistaa, bucket list. Nyt tähän tarjoutui kuitenkin loistava tilaisuus, kun sain Maailman äärellä -blogin Heidiltä Kohteena maailma blogin Ramin aloittaman mainion haasteen, jossa kerrotaan omat kymmenen reissu-unelmaa kategorioista paikka, tapahtuma, kotimaan kohde, kaupunki, maa, saari, extreme, majoitusmuoto, luontokohde sekä ruoka & juoma. Osa näistä matkaunelmista on kytenyt ajatuksissa jo vuosia ja osaa kategorioista sain hetken miettiäkin. Tässä siis kymmenen matkaunelmaa a’la Mia! PAIKKA: Taj Mahal Taj Mahal on paikka, joka on elänyt haaveissani lapsesta saakka ja tässä viehättää sen kauneus sekä tarina rakennuksen taustalla. Taj Mahalin rakennutti Suurmogulien valtakunnan hallitsija Shah Jahan synnyksessä kuolleen lempivaimonsa Mumtaz Mahalin muistomerkiksi ja hautapaikaksi, jonne myös Shah Jahan myöhemmin haudattiin vaimonsa viereen. Taj Mahal on paitsi hautapaikka, myös shaahi Jahanin ikuisen rakkauden tunnustus edesmenneelle vaimolleen, ja sen vuoksi hän halusi tämän rakennettavan vain kauneimmista materiaaleista. Taj Mahal rakennettiin valkoisesta marmorista, jota koristavat runsaat kultaukset, kalligrafiat sekä kristalli-, safiiri, jade- ja japsisreliefit ja -upotukset, joiden tekemiseen osallistui noin 20 000 käsityöläistä. Mausoleumissa yhdistyvät persialainen, keskiaasialainen ja islamilainen arkkitehtuuri, […]

The post Kymmenen matkaunelmaa appeared first on Nelkytplusblogit.

Eiköhän me yritetä jatkaa yhdessä vielä vuosia

The post Synttäriarvonta! appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Salakuljettaja Algoth Niskan jalanjäljillä Helsingin Kanavanrannassa – Ravintola Niska Helsinki appeared first on Nelkytplusblogit.

Emme halunneet ottaa riskejä, kovin isoja ainakaan, yhdistäessämme ihan erillisiä lentoja välillä Helsinki – Las Palmas ja Las Palmas – Nouakchott, joten yövyimme suosiolla…

The post Vuorokausi Las Palmasissa appeared first on Meriharakka.net.

The post Vuorokausi Las Palmasissa appeared first on Nelkytplusblogit.