Täällä on ollut melkoisen tiukka päivä. Aloitin työt aamulla ja sitten tulin kotiin normiaikaan päivällä viemään Tamia ulos. Olen lähdössä reissuun huomenna ja koirulille oli varattu hoitopaikka. Ulkoilun jälkeen pakkasin pikkuisen tavarat ja ajelin viemään häntä hoitopaikkaan. Ensimmäinen kerta ikinä kun olen tästä pienestä rakkaasta erossa. Itkin ensimmäiset 15 minuuttia kun ajoin kotia kohti.. Aivan kauheaa.. 

Sitten vielä töihin takaisin asiakkaita ohjaamaan ja olipa todella outoa palata tyhjään kotiin. Kyllä sitä vain viidessä kuukaudessa on hitsautunut niin yhteen tämän pienen söpöläisen kanssa. Toisaalta nyt pitää osata nauttia kyllä tästä tilanteesta, sillä ensimmäistä kertaa melkein puoleen vuoteen saan nukkua rauhassa. Kukaan ei rapsuttele makuuhuoneen ovea 5.30. Saan nukkua vähän pidempään. 

Laukku reissua varten on pakattu ja on aivan ihanaa ja odotettua lähteä viettämään lomaa huomenna, vaikka se ei kovin pitkä eikä pitkälle olekaan. Mutta odotan ja aion nauttia. On hyvää seuraa ja ihania luksusjuttuja luvassa. Tässä on syysloma ja koko joululoma nimittäin vietetty sairasvuoteella. 

Nyt on kello puoli kymmenen. Saan mennä suoraan omaan sänkyyn, sen sijaan että lähtisin vielä ulos käyttämään koiraa. Kaikkeen tottuu ja elämä on niin muuttunut, että tämä entinen normi tuntuu jo ihan hassulle. Kaikesta olen kiitollinen. Normi arjesta ja tulevasta lomasta. Viikonloppuna palataan blogissa, instan stoori taasen päivittyy myös lomalta. 

Be Well,

Hanna

The post Lomalla viimeinkin appeared first on Nelkytplusblogit.

Olen vihdoin käynyt läpi viime elokuisen Gdanskin reissun valokuvat! Vuosi sitten tammikuussa Matkamessuilla haaveilin jo Gdanskin matkasta ja muutamia alustavia matkasuunnitelmiakin tuli tehtyä. Kuin tilauksesta pääsin sinne kesälomani jälkeen kahden päivän työmatkalle. Puola oli vienyt sydämeni jo Varsovassa pari vuotta sitten. Gdanskin näkeminen vahvisti edelleen käsitystäni Puolan mielenkiintoisuudesta ja monipuolisuudesta. Sain kaikeksi yllätyksekseni lukijaltani viestin, jossa hän kertoi suunnittelevansa Gdanskin matkaa alkukesästä ja pyysi toivepostausta “missä asuin ja ruokailin Gdanskissa”.

Gdansk on niin upea kaupunki jo arkkitehtuurinsa puolesta, että ihan varmasti siitä on tulossa vielä monia postauksia. Valokuviakin tuolta työreissulta on kiitettävän paljon! Aloitetaan nyt kuitenkin tällä lukijan toiveella. Ihanaa saada lukijalta (joka haluaa pysyä anonyymina) sähköpostia. Vuorovaikutus on parasta mitä ruudun molemmin puolin voi tapahtua. Minulle voi siis ihan rohkeasti laittaa mailia ja kiinnostavia aihealueita mistä haluaisitte kuulla enemmän.

Yövyin Hotel Hanza Gdansk (Tokarska 6, 80 888 Gdansk) nimisessä hotellissa, joka löytyy Motlawa joen varrelta. Tässä Veiksel joen sivuhaarassa näkyi upeita vanhoja purjelaivoja, poljettavia hauskoja “autoveneitä”, pieniä jokilaivoja, kalastusaluksia ja mitä lähemmäs merta lähestyttiin myös isoja rahtilaivoja. Pääsin tekemään mielenkiintoisen jokiristeilyn todella helteisessä elokuun päivässä mutta siihenkin palataan myöhemmin. 

Kurkkasin TripAdvisorista miten Hotel Hanza Gdansk (neljä tähteä) oli pärjännyt. Vastaajista 57% oli antanut excellent arvosanan, 33% very good ja 7% average. Vain yksi prosentti koki/kuvaili hotellia sanalla “terrible”. Hänellä oli varmasti huono hetki vastatessaan. Hotelli on äärimmäisen siisti ja siivoushenkilökunta tervehti aina tulleessaan vastaan iloisesti. Hotellin WiFi toimi hyvin ja yleisilme oli levollisen tyylikäs ja pirteän raikas.

Hotellihuone oli valoisan tilava ja yhtä seinää koristi iso mustavalkoinen valokuvatapetti Gdanskin Vanhastakaupungista. Sisustuksen tehostevärinä oli käytetty turkoosia. Hauska “skottiruutuinen” lattia toi tiloihin kivaa tunnelmaa. Korivalaisimia ja upottavia sohvaryhmiä tuoleineen lobbyssa. Hyvä ilmastointi viime kesän helteille ja myös henkilökunta kaikin puolin ystävällistä. Iso kylpyhuone ISO plussa ja mukava vuode!

Hotel Hanza Gdanskin aamiaisbuffet oli todella runsas. Puuroa, granolaa, erilaisia jugurtteja, tuoreita hedelmiä, leikkeleitä, herkullisia juustoja, vihanneksia, kattava leipävalikoima, croisantteja, pekonia, kananmunia, lohta, paahtopaistia…. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin Totta kai kahvia, teetä, erilaisia mehuja ja shampanjaakin oli halukkaille tarjolla. Aamiainen tarjoiltiin hotellin ravintolassa, jossa söimme myös kahdesti lounaan. Koska aika oli aika tiukoilla päädyttiin ruokailemaan lounaat hotellissa. Hotellilla on myös terassi joenpuolella, jossa voi istuskella ja nauttia virvokkeita tai aamiaista.

Ensimmäisen päivän lounastarjoilut olivat vähän kevyemmät kun olimme jo kokouksen yhteydessä popsineet hedelmiä ja erilaisia voileipiä myöhäiseksi aamiaiseksi. Työmatkoilla ei yleensä koskaan jää nälkä vaan aina voi todeta, että “hyvin on syöty”. Gdanskissa emme nauttineet mitään perinteisiä puolalaisia ruokia. Voit kurkistaa Varsovan herkutteluillan paikallisten herkkujen parissa Folk Gospadassa tästä. 

Toisen päivän lounasateriasta osa ja kuva hotelliravintolasta Zawishowanista. Kurkkasin juuri, että hotelliravintolan keittiössä on tehty remontti nyt alkuvuoden aikana ja se aukeaa 9.2. taas entistä ehompana. Takaseinällä taas tyylikäs mustavalkokuva Gdanskista. Hauska matto, jossa katukivetystä.

Illallisen nautimme myös muutamien satojen metrien päässä hotellistamme jokivarren ravintolassa nimeltään Goldwasser. Ravintola taitaa olla yksi Gdanskin suosituimmista ja kalleimmista paikoista. Olin päivällä sen ohi mennessäni kiinnittänyt huomiota upeisiin kukkaistutuksiin rakennuksen seinällä. Samassa talossa on myös Goldwasser huoneistoja vuokrattavana. Ravintola sijaitsee talon ensimmäisessä kerroksessa sekä katutasossa. Muistan lukeneeni myös postauksen Katin ihanasta Kotilaituri -blogista tästä paikasta. Jo pelkän interiöörin ja tunnelman takia tänne kannattaa poiketa. Puhumattakaan taivaallisesta ruoasta!

Erittäin ystävällinen ja kielitaitoinen henkilökunta palveli kertoen auliisti annoksista antaen samalla suosituksia. Jos puolalaisista sanotaan, että he ovat vähän kuin me suomalaiset “juroja ja vähäpuhuvia” niin minusta se ei pidä kyllä yhtään paikkaansa. Itse olen Puolaan suuntautuvilla reissullani törmännyt hyvin avoimiin ja ystävällisiin ihmisiin. Varsovassa matkustaessani taksilla yksin Polin-museoon kuljettaja oli äärimmäisen mukava ja neuvoi minulle mistä löytäisin taksin kun lähtisin takaisin hotellille vaikka meillä ei yhteistä kieltä ollutkaan.

Goldwasserin ruoka-annokset olivat todella maukkaita. Sitä taas jälleen kerran meinasi iskeä annoskatsaus vieruskaverin lautasta katsoessaan. Itse aloitin omalla suosikillani Prociutto crudolla hunajamelonin kera. Tämä maistuu aina suurelle Italian ja italialaisen ruoan fanille.
Pääruoaksi nautin 250gr kunnon häränpihvin uuninperunan ja salaatin kera. En ole muuten koskaan eläissäni syönyt yhtä hyvää uuniperunaa ja siihen tuotiin vielä pariakin eri kastiketta kyytipojaksi. Omnomnom! Listalla oli monia muitakin kokeilemisen arvoisia annoksia.

Totta kai kun Goldwasserissa ollaan juodaan siellä myös kuuluisaa 22-karaatin kultahipuilla varustettua likööriä. Sitä on myös mahdollista ostaa ravintolasta kotiin viemisiksi. Tätä likööriä on Gdanskissa valmistettu salaisen reseptin mukaan jo 1500-luvulta saakka. Jostain kumman syystä minulta ei löytynyt kamerasta eikä edes kännykästä yhtään kuvaa tästä jännästä likööristä. Olisiko myöhäinen ajankohta ja silmäluomia painanut ajankohta saanut bloggaajan herpaantumaan niin ettei kuvaa edes ehditty ottaa. Toisaalta olin herännyt klo 4 joten matkaväsymyksen piikkiin menee kuvan puute.

Erittäin maukkaan aterian jälkeen muutamien satojen metrien kävely hotellille ja Höyhensaarille.

Jos Gdansk on tuttu paikka jaa kommenttikenttää joku muistosi kaupungista? 
Tai jos et ole vielä käynyt Gdanskissa tekisikö mieli mennä sinne vaikka ensi kesänä?

The post Gdanskin hotelli- ja ravintolavinkkejä appeared first on Nelkytplusblogit.

Lumisen ja kauniin tammikuun viimeisen päivän kunniaksi päätin tarttua ihastuttavan blogikollegani Tuulan Parasta kulttuuria -haasteeseen, tule sinäkin mukaan! Hieman tiivistin, mutta tässä:

The post Kauniin tammikuun viimeisenä Tuulan haaste appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Tupsujen tuunaus appeared first on Nelkytplusblogit.

Tiistaina oli ihan armoton lumipyry, mutta ajattelin säätä uhmaten lähteä kuitenkin Helsinkiin Pauligin kokkikouluun. Yleensä,  jos vaan voin, vältän ajamista huonolla kelillä. Johtunee vuosien takaisesta traumasta, kun ajoin tieltä ulos raskaana ja taapero kyydissä. Auton lähteminen ns. lapasesta on todella pelottava tunne ja tiedän tuosta kokemasta, että siinä ei ole paljon tekemistä, kun auto lähtee liukkaalla luisumaan. 

Silloin ei onneksi käynyt kuinkaan ja traktorillahan se autokin saatiin vedettyä pellolta lumikasasta, eikä edes taapero ymmärtänyt pelästyä vaikka massussa ollut tyyppi joutui varmaan tekemään extravoltin, äidin pelästyessä niin kovin. Se sillä hetkellä varma tunne, että nyt kuollaan, oli kamala. 

Oikeanpuoleinen kaista oli ihan ok, mutta ohituskaista oli luminen ja näiden kahden kaistan välillä oli kunnon lumikinos pitkin matkaa. Lumikinos, joka oli täydellisen pöllyävää puuterilunta, joka on pöllytessään erittäin vaarallista. 

Ajoin tien nopeutta eli 80km tunnissa ja välillä laskien 70km tuntiin, jos näkyvyydessä tuli ongelmia. Tämän vuoksi autoni ohitettiin aika monta kertaa, koska ohittavat autot ajoivat 90-100km tunnissa 80km nopeusrajoituksella. 

Jotkut ohittivat tullen eteeni hyvinkin kaukaa, mutta jotkut kurvaisivat miltei suoraan eteeni, no mitä siitä seuraa. Täydellinen sokaistuminen, sillä autot kurvaisevat ohituskaistan välissä olevasta puuterilumikasasta aimo kasan renkaittensa mukana ja pöllyttävät kaiken eteeni. Näkyvyys on täysin nolla tälläisessä tilanteessa. 

Pahin tilanne tapahtui kuitenkin, kun rekka päätti ajaa ylinopeutta ja ohittaa meikäläisen ja kurvata ohituksen jälkeen suoraan eteen. Tapahtui hengenvaarallinen totaalinen sokeutuminen, en nähnyt yhtään mitään, en minne tie kaartui, en rekkaa, en mitään ja jouduin tilanteessa jarruttamaan, jotta en olisi kurvannut tieltä ulos. Jarruttaa motarilla…. Onneksi kaukaa takanani oli varovaisuutta noudattava autoilija, joka näki tilanteen ja otti hyvin etäisyyttä autooni, sillä tästähän olisi voinut seurata aikamoinenkin ketjukolari.

Rekkoja ei kannattaisi päästää ohittamaan, mutta kun rekka on jo ohittamassa, niin laitapa siinä nasta lautaan ja kurvaa liukkaalla ja pöllyävällä säällä rekan eteen, juu ei kannata ei. Oli kummin tahansa, tuossa tilanteessa olisi voinut käydä erittäin huonosti, sillä olin pöllyävän lumen sokeuttama pitkän matkaa. Eikä ole kiva jarruttaa motarilla myöskään, mutta eipä ollut kiva fiilis miettiä, että minne se tie jatkuu, että ajanko kohta tieltä ulos. 

Hyvä opetus itsellenikin ja toivon todella, etten itse ole toiminut koskaan noin ja aiheuttanut vaaratilanteita jollekin toiselle autoilijalle. Elämä taas opetti, miten huomioida toisia liikenteessä ja miten liikenteessä kaikki on ihan onnestakin välillä kiinni, sillä kaikki ainekset olivat tiistaina kyllä auto-onnettomuuteen käsillä. 

Eilen sainkin sitten kohdata mitä sydämellisintä ajattelevaisuutta. Mies on kipeänä ja vanhempi tytär ja lumityöt ovat vastuullani tällä hetkellä. Eilen oli megapaljon lunta tiistain jäljiltä, mutta pyryttipä sitä lunta eilen mukavasti vielä lisää. Joka aamuhan, kun lunta on tullut turkasen paljon, odottaa pihassamme aura-auton tekemä valli. Eilen se olikin erityisen korkea ja autolla ei olisi päässyt pihalta edes poistumaan, ennen kuin valli olisi lapioitu pois. 

Traktoripa kurvasikin takaisin meidän tielle ja otti kyytiinsä mukaan tuon painavan vallin. Sieltä tämä nuori nainen vilkutti minulle iloisesti ja minä hänelle kiitollisena ja kiitollisuudesta meinasi miltei se kyynelkin sieltä vierähtää. 

Tuli valtavan onnellinen olo. Toki siitä, ettei sitä kirottua vallia tarvinut itse lapiolla sittenkään lähteä purkamaan, kun koko pihan lumityöt vielä odotti ja autojen päältä lumen pyyhkimiset. 

Mutta erityisen hyvä fiilis tuli toisen ihmisen ajattelevaisuudesta ja pyyteettömästä teosta vierasta ihmistä kohtaan. Hänellä ei vallin poistamiseen mennyt minuuttiakaan, minä olisin jauhanut vallia varmaan puoli tuntia. Siltikin kuinka moni olisi kääntynyt auttamaan toista ihmistä tuossa tilanteessa, ei kovinkaan moni. 

Hyvyyden teoista syntyy vaan niin hyvä mieli ja kuten olen aiemminkin hokenut, laitetaan sitä hyvää kiertämään. Fakta on, että niin kauan kuin aivokopassani on muistia jäljellä, tulen muistamaan tuon aamun, kun lumitöissä jelppasi iloinen nuori nainen. Hänen tekonsa oli muistutus ihmisluonteen ajattelevaisuudesta ja siitä, että sydän oli toisella paikallaan. 

The post Ajattelemattomuutta ja ajattelevaisuutta appeared first on Nelkytplusblogit.

Tammikuu, ehdoton inhokkikuukauteni. Olin onnellinen, että pystyin aloittamaan tammikuuni Espanjassa.
Ja sitten Suomeen palatessa hetken jo kuvittelin, että tammikuu on ehkä tänä vuonna armollisempi.

Ihania aurinkoisia päiviä ja kauniita maisemia, joita olen yrittänyt ikuistaa kamerallani. Pehmeitä laukkoja Thokan kanssa puuterilumessa, upeita kuutamoita ja ensimmäiset auringon lämmittävät säteet.

Ja sieltä se kuitenkin tuli, nurkan takaa. Tammikuu muistutti itsestään. Toi surullisia uutisia. Satoi ja satoi lunta…

Onneksi tänään on tammikuun viimeinen.

Kuvissa oleva aito islantilainen neule on muuten yksi rakkaimmista vaatteistani. Se on lämmittänyt kovimpina pakkaspäivinä. Puin sen päälleni myös yhtenä tammikuun päivänä muutamia vuosia sitten, kun sain elämäni surullisimman uutisen.
Neule on ajaton, kestää aikaa ja lisäksi rakastan islantilasta elämänasennetta ja huumoria. Ja sitähän täällä Suomessakin on täällä hetkellä tarvittu…

Joten heipat tammikuulle, tervetuloa helmikuu <3

The post Tammikuun tunnelmat appeared first on Nelkytplusblogit.

Minä olin viime vuonna ihan kamalan laiska bloggaaja. Vuoden lopussa kaikista luetuista kirjoista oli peräti yli 40 vielä bloggaamatta! Se oli melkein kolmasosa luetuista.
Osa bloggaamattomista on kirjoja, joista en keksinyt sanottavaa. Sellaisia mitäänsanomattomia ja samantien unohtuvia. Osa taas on vain jäänyt, eikä laiminlyönnille ole muuta selitystä kuin bloggaajan laiskuus (tai ajanpuute).

Tietty kirjaryhmä jäi bloggaamatta vähän vahingossa. Kyseessä ovat viihteeseen viittaava cozy dekkarit tai fantasia-sarjat, joita olen ajatellut jatkaa, mutta sitten taas siirtynyt joko muihin tai muuten vaan unohtanut. Alla niistä muutama vinkiksi leppoisaan ja usein myös hupaisaan luettavaan. 

Noilla voi rentoutua sitten, kun malttaa postikorttikeleistä kotiutua. Kuva on ihan meidän pihalta.

Bobbi Holmes: The Ghost of Marlowe House
Sarja : Haunting Danielle #1

Danielle perii talon, jonka aikoo muuttaa pieneksi hotelliksi. Remontissa ja järjestelyissä on tietysti odotettavissa yllätyksiä, mutta ikiomaa kotikummitusta Danielle ei osannut odottaa.
Walt Marlow on jäänyt jumiin entiseen kotiinsa, eikä tiedä mitään omasta kuolemastaan. Hän on kuitenkin vahvasti sitä  mieltä, että tapahtuman selvittäminen auttaisi matkalla eteenpäin.

Ei siinä  mikään auta, Daniellen ryhtyy selvittämään vanhoja tapahtumia.

Tämä kirja on hauska sekoitus amerikkalaista pirteyttä, mysteerien selvitystä, aarrejahtia ja kummitustarinoita. Sarja jatkuu ja varmasti luen lisää – kunhan ehdin.

Angie Fox: The Southern Spirits, The Skeleton in the Closet, The Haunted Heist
Sarja: Southern Ghosthunter Mysteries

Ah, tämä sarja oli laadukasta huvitusta. Ihan oikeasti vähän tuli hihiteltyäkin ja luin kolme ensimmäistä osaa nopeaan tahtiin.

Jo alkuasetelma on herkullinen. Verity on jättänyt petollisen poikaystävänsä alttarille, mikä sai kyseisen komistuksen vaikutusvaltaisen äidin aiheuttamaan Veritylle hankaluuksia, eikä vähiten taloudellisia. Kaiken lisäksi hän vahingossa vangitsee ruusupensaansa juurelle haamun. Haamu ei ole kuka tahansa vaan aikoinaan valtavaa pahennusta aiheuttanut gangsteri. Hih. Jo tässä kohtaa tietää, että vauhtia on luvassa. 

Haamun myötä Verity saa myös kyvyn nähdä muita yliluonnollisia olentoja – siis silloin kun uudelle kämppikselle sopii. Tämä taito saa Verityn miettimään, josko elantoa voisi hankkia myös auttamalla ihmisiä pääsemään eroon ei-toivotuista yliluonnollisista vieraista. Ensimmäiseksi asiakkaaksi ilmoittautuu ex-sulhasen veli, jonka tontilla haamut tekevät tuhojaan. Tosin kaikki epätoivotut kävijät eivät osaa kävellä seinien läpi, mutta he eivät ole sen takia vähemmän vaarallisia.

Toisessa osassa tutkitaan kirjaston haamuja sekä yhtä hyvin todellista ruumista – tai ehkä ennemminkin sitä, miten se on kirjastoon päätynyt. Kolmannessa puolestaan joudutaan mukaan pankkiryöstöön, joka näyttää haamun tekemältä…

Kyllä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jotka eivät tosin aiheuta pelon väristyksiä vaan pikemminkin naurattavat. Oikein mukava tuttavuus.

Angie Fox: The Accidental Demon Slayer, The Dangerous Book for Demon Slayers
Sarja: Demon Slayer

Lizzie Brown elää hiljaista ja rauhallista elämää. Aina siihen saakka, kunnes demoni yrittää nielaista hänet. Sen jälkeen mikään ei ole enää samanlaista ja pakomatka isoäidin Harleyn selässä hänen moottoripyöränoitiensa hoiviin pakottaa Lizzien poikkeamaan monista totutuista tavoista.

Kuten Ghosthunter, myös Demon Slayer leikittelee elämäänsä ja asennoitumistaan muuttamaan joutuvien nuorten naisten tarinoilla. Seurauksena on herkullisia henkilöhahmoja ja vauhdikkaita käänteitä. Oikeaa rentoutuskirjallisuutta.

Ja vielä yksi…

Kitty French : The Skeletons of Scarborough House 
Sarja: The Chapelwick Mysteries aka. Girls’ Ghostbusting Agency

Yep, Melody näkee haamuja. Lisäksi hänen perheellään on noitabisnes. Seisoakseen omilla jaloillaan Melody perustaa haamujen karkottamisyrityksen ja ensimmäiseksi hänen tehtävänään on puhdistaa vanha talo sitä vainoavista haamuista. Karkotus ei kuitenkaan onnistu ilman ikivanhan murhan selvittämistä. Valitettavasti vain myös romanttiset houkutukset sotkevat selvitystöitä, vanhasta heilasta puhumattakaan.

Tässäkin alkuasetelma on herkullinen ja kirja onnistuukin lunastamaan lupauksiaan. Viihdyin.

En minä tietenkään koko vuotta viettänyt vain aloittamalla uusia sarjoja vaan palasin myös ainakin kahteen jo aiemmin aloitettuun. Ilona Andrewsin avaruusvampyyrit jatkoivat nettiromaanissa Sweep of the Blade ja C.J. Archerin sarja elämää ylläpitävästä kellosta ja sen korjaajan etsimisestä jatkui osalta The Magician’s Diary. 

Jollei ylläolevista löydy vielä sopivaa “aivojen nollauskirjallisuutta”, kannattaa myös muistaa vastaavia jo blogattuja kuten C.C.Dragonin meedioetsivä tai Deanna Raybournin murhia tutkiva Lady Julia. 

The post Lyhytarvioita viihdyttävistä sarjoista viime vuodelta appeared first on Nelkytplusblogit.

Risteilyn hinta uudella MSC Seaview aluksella Aurea-luokassa kiinnosti monia ja viime viikolla kokosin yhteen pakettiin omatoimisen Välimeren risteilyn kustannukset. Vastaavan koosteen Dubaista läheteneestä MSC Fantasia risteilystä Fantastica-luokassa julkaisin viime vuoden alussa. Tällä viikolla ajattelin vuorostaan koota yhteen muita asioita, joita meiltä on kysytty risteilyjen jälkeen, ja toki kysymyksiä saa lähettää edelleen.  Onko risteilijällä tekemistä viikoksi, jos ei halua vain lekotella uima-altaalla? On vaikka kuinka paljon, ja itse asiassa enemmän kuin viikossa ehtii kokeilemaan! Yksistään risteilyhintaan kuuluvaa ohjelmaa on tarjolla aamusta iltaan kuten mm. ohjattuja liikunta- ja tanssiharjoituksia vaikkapa salsan tahtiin, musiikki- ja tanssiesityksiä atriumissa, teemajuhlia ja päivittäinen näyttävä viihdenäytös laivan teatterissa. Näiden lisäksi on kiva käydä kävelemässä / juoksemassa laivan ulkokansien ’radoilla’, ottaa erä koripalloa tai kunnon matsi pingistä. Lisäksi risteilyhintaan kuuluvia uima-ja porealtaita on käytettävissä sekä ulko- että sisätiloissa, ja näissä vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Risteilyhintaan kuuluvan ohjelman lisäksi on tarjolla lisämaksusta mm. ryhmäliikuntatunteja kuntosalilla, 4D/5D elokuvanäytöksiä (MSC Seaview’illä 5D), videopelejä ja biljardia. Omia ajotaitojaan pääsee testaamaan F1-simulaattorissa, jollainen on usealla MSC Cruisesin aluksella. MSC Seaview’llä voi hakea lisävauhtia myös 105 metriä pitkällä zip line vaijeriliu’ulla, joka on pisin laatuaan merillä ja tarjoaa vauhdin lisäksi upeat näkymät korkeuksista. MSC Seaview’ltä löytyy myös hauska uutuus, interaktiivinen vesiliukumäki, joka yhdistää vauhdikkaan menon ja interaktiivisen […]

The post Kymmenen kysymystä MSC Cruises risteilystä appeared first on Nelkytplusblogit.

Kun minä olin pieni tyttö meillä oli lapsuudenkodissani Nukkekaappi. Se oli sellainen valkoinen lasisilla pariovilla varustettu kaappi, jonka sisällä oli hyllyjä. Kaappi oli aika korkea ja yläkaapin ovia ei pieni tyttö edes ylettynyt avaamaan. Tätä valkoista kaappia kutsuttiin “Nukkekaapiksi”. Kaappiin ilmestyi silloin tällöin aina uusi nukke. Uusin tulokas asetettiin aina kaappiin muiden joukkoon. Nukke saattoi joko istua tai seistä kaapissa riippuen vähän siitä minkälainen se oli.

Tuo kaappi ei todellakaan sisältänyt nukkeja, joilla minä leikin omia nukkeleikkejä. Siis niitä nukkeja, joille tarjoilin pienistä posliinisista nuken astioista kahvia ja pullia. Nukkeja, joiden päälle puin nukenvaatteita ja vähän isompana tyttönä ompelin vaatteita. Nukkekaapin nukkeja katsottiin aina yhdessä äidin tai isän kanssa. Nämä nuket olivat kotoisin eri puolilta maailmaa. Nukkekaappi oli todella mielenkiintoinen ja jännä lapsen silmin! Jo pelkästään vaatteet nukkejen yllä olivat niin värikkäitä ja hienoja. Ja tämä Nukkekaappi on edelleenkin lapsuudenkodissani.

Minulla oli täti – siis isäni sisko, joka samalla oli myös kummitätini. Ehkä joku lukijoistani voi etäisesti muistaakin Uma Aaltosen. Uma oli toimittaja, kirjailija ja myöhemmin myös europarlamentaarikko. Tätini Uma oli myös murkkujen siis murrosikäisten puolestapuhuja (hän myös keksi sanan murkku) ja kirjoitti lukuisia kirjoja kuten Murkkuseksi, Mutsi älä ole kalkkis ja Humalakirja. Uma piti myös suosittua nuortenpalstaa Anna-lehdessä, kirjoitti Hevoshulluun, kasvatti hevosia ja oli aktiivisesti mukana avustajakoiratoiminnassa. Vuoden 1994 presidentinvaaleissa Uma toimi myös Elisabeth Rehnin kampanjapäällikkönä.

Kummitätini Uma matkusti myös ympäri maailmaa todella paljon. Kummityttö sai näiltä tädin kaukaisilta matkoilta tuliaisiksi aina nukkeja. Koska tädin matkat saattoivat viedä Meksikoon, Intiaan, Kiinaan, Afrikkaan ja jonnekin vielä eksoottisempaan paikkaan olivat nuket aina todella jännittäviä. Muistan miten pienenä tyttönä silittelin kiinalaispojan kiiltävää pukua. Meksikolaisen intiaanitytön letit, jotka valuivat pitkälle selkään olivat todella paksut. Amerikan intiaaninuket puolestaan olivat hauskoissa hapsuasuissaan pienet helminauhat kaulassaan.

Myös isoäitini l(äitini äiti) jäätyään eläkkeelle aloitti matkustamisen. Isoäiti kävi risteilemässä Välimerellä ja tuolta reissulta muistan elävästi keltaiseen hameeseen puetun portugalilaisen nuken, jolla niin “niin kauniit vaatteet”. Isoäidin laiva kävi useissa satamissa joten myös nukkeja tuolta reissulta tuli monta! Isoäiti vieriali myös Itä-Euroopan maissa joten Venäjältä (tai itse asiassa Neuvostoliitosta) löytyy sekä puunukkeja että myös ihan oikeita nukkeja. Joukossa on jopa yksi kasakkanukke. Isoäidiltä on saatu myös puisia, ihan värikkäitä maatuskoja. En ihan tarkkaan enää muista minkä nuken isoäiti toi Puolasta mutta sen muistan vieläkin kuinka hän kyyneleet silmissä kertoi vierailustaan Auschwitziin. Isoäiti toi matkoiltaan myös itselleen nukkeja. Isoäidin siirryttyä täältä ikuisuuteen nämä nuket muuttivat myös Nukkekaappiin.

Koitti aika jolloin minä aikuistuin ja Nukkekaappi jäi totta kai vanhempieni kotiin. Äiti lisäsi sinne jossain vaiheessa myös muutamia nukkeja omasta lapsuudestaan. Tuo vanha tummatukkainen nukke on äärimmäisen kaunis. Sen hiukset ovat upeat ja vaatteet taidolla valmistetut. Uskoisin, että tällä nukella on myös antiikkiarvoa. Äidillä on ollut myös erikoisia kovasta massasta (vähän kuin posliini) tehtyjä lilliputtinukkeja. Nämä kaikki nuket tuntuvat nyt oman äidin kuoleman jälkeen myös erityisen rakkailta.

Tällä hetkellä Nukkekaappi sisältää siis kolmen sukupolven naisten nukkeja – isoäidin, äidin ja tyttären! Ihan kaikkiin näihin nukkeihin liittyviä tarinoita en valitettavasti muista. Harmikseni nukkeihin ei ole merkitty koska olen ne ihan tarkasti saanut ja mistä kaikki nuket ovat alun perin peräisin. Monen tarinan muistan mutta osan olen ehkä unohtanut koska olen ollut niin pieni ne saadessani. Olisi niin mielenkiintoista jos nämä kaikki tiedot olivat tallennettuna Nukkekaappiin.
Yhden nuken päähän on muuten asetettu minun ylioppilaskakussani ollut koriste yo-lakki. Kaappiin on myös sijoitettu muutama muovinen lapsuutemme rakas nukke ja Mikki sekä Aku Ankka.

The post Nukkekaappi täynnä rakkaita muistoja appeared first on Nelkytplusblogit.

Puhdistustuotteina on BTB13 Sensitive* -sarjan kätevät pikkukoot. Tämä on minulle uusi tuttavuus, suomalainen ja suomessa valmistettu herkän ihon tarpeisiin kehitetty sarja, mitä myydään hoitoloissa ja kampaamoissa. Sarjan ytimenä on patentoitu BTB13-yhdiste, mikä vahvistaa ihoa ja aktivoi sen kantasoluja tuottamaan uusia terveitä ihosoluja. Lisäksi siinä on hyaluaronihappoa sekä prebiootteja avittamassa ihon kosteuttamista ja vahvistamista.

Lieracin Sunissime Anti-aging seerumi on ollut luottotuotteeni siitä lähtien, kun se tuli markkinoille. Se on tarkoitettu korjaamaan ihoa auringon jälkeen, mutta mikään ei estä nauttimasta sen hoito-ominaisuuksista ja hyaluronihappoannoksesta muulloinkin. Moneskohan pullo on jo menossa, en edes osaa sanoa. Tällä yhdellä seerumilla pärjään aamuin ja illoin, sillä seerumia ilman en voi olla. Tämä antaa myös ihoni tarvitsevan kosteuden täällä, ja siksi jätin pois myös hoitoveden, mikä kuuluu kotona jo ihan vakkarirutiiniini.

VINKKI: Voit jättää kuorinnan pois matkasta, kun otat mukaasi Ecotoolsin Muslin Polishing Cloths* -liinan. Tämä ihon heleytys- ja virkistysliina toimii näin: se kastellaan ensin lämpimällä vedellä, puristetaan kuivaksi ja sitten sillä pyyhitään kasvoilta puhdistusemulsio pois. Voit myös puhdistaa sillä pyörittävin liikkein, sillä ekopuuvilla on pehmeän tuntuinen iholla ja pyörivä liike saa aikaiseksi tehokkaamman puhdistavan tuloksen. Siitä saa myös ihohuokosia avaavan ‘naamion‘ kun kostutat sen kuumemmalla vedellä ja levität liinan kasvoille muutamaksi minuutiksi. Hoitotuotteet imeytyvät ihanasti sen jälkeen. Tänä aamuna heräsin toinen yläluomi turvoksissa ja punaisena. Kun ei ollut muuta apua saatavilla tähän hätään, laitoin tämän liinan kostutettuna jääkaappiin ja tein siitä viilentävän ja turvotusta poistavan silmähauteen.

Huippuidea – joskus hyvät asiat ovat niin yksinkertaisia!

Organic Coffee & silk -naamio* on uudistava huumaavan kahvintuoksuinen naamio. Olen laittanut tätä pari kertaa viikossa iltaisin puhdistuksen jälkeen kasvoille ja decolleteelle virkistämään ihoa. Siinä on aminohappoja, orgaanista kahviuutetta sekä sheavoita, ja sen tunteekin crememäisestä koostumuksesta.

ACOn Rebalancing Night Balmin* otin mukaan matkalle, koska se on kevyttä voidetta ja ihanan kätevä tuubi. Se onkin jännä tuote, sillä siinä on hyaluronihapon lisäksi kirkastavia – ja jopa yön aikana kuorivia – ainesosia. Se jättää mukavan himmeän pinnan ja silti tunne on pehmeän hoitava. Yö-glowta iholle!

Essencen All about matt* on mainio paikallisesti ihon kiiltoa himmentävä puikko. Täällä iho kiiltää koko ajan ja hikeä pukkaa – tämä puikko on ollut kätevä pika-apu, sillä se tekee mattaiseksi t-alueen. Rasvoittuvalle iholle aivan mahtava käsilaukkupakkaus.

Mavalan kynsilakanpoistolaput kulkevat aina reissuissa mukana.

KMS Color Vitality -shampoo ja hoitoaine ovat 75 ml:n pulloissa, mikä riittää juuri parin viikon tarpeisiin. Raidat vaativat hoitoa, kun ovat pitkään alttiina suolalle ja auringolle.

VINKKI: Tee hiuksillesi cocktail kuten kampaajat tekevät. Yhdistä kämmenkupissa muotovaahtoa tai muuta pitoa antavaa, hiuksia silottavaa tuotetta ja ehkäpä tipan öljyäkin – tee niistä siis seos ja levitä se hiuksiin. Ainakin itselläni pelkän muotovaahdon lisääminen tekee usein niistä takkuisen oloiset. Föönaan hiukset normaalisti ison harjan avulla ja lopuksi silotan vielä latvoja kevyesti Remingtonin matkasuoristusraudalla. En ole tällä reissulla valittanut yhtään kertaa hiuksistani, vaikka olosuhteet ovat olleet kosteuden takia haastavat.
Hoitoaineina on mukana Kerasilk Style Volume Mousse* ja Goldwell Kerasilk Control Smoothing Fluid*. Ja pikkupurkki hiusnaamiota on näytepakkaus saman sarjan naamiosta.

Meikkejä en ole juuri käyttänyt, vaikka niitä onkin mukana riisuttu pussillinen. Ei kertakaikkaan jaksa, kun hiki virtaa lähes yötä päivää.
Tämä ihana Essencen Red Hot Chilli lakkasävy on upea ruskettuneella iholla ja mikä pysyvyys! Tänään se on ollut varpaissani tasan 11 päivää ja nyt vasta näyttää siltä, että voisin laittaa toisen kerroksen.

Otin mukaan Bare Mineralsin BarePro Powder Foundationin ja se on ollut mahtava ratkaisu täälläkin. Aamiaiselle mentäessä sudin sitä siveltimellä kevyesti kasvoille ja se tekee todellakin ihmeitä. Se ei näy iholla, ei tunnu, silti tekee kivasti himmeän ja tasoittaa just sopivasti. Sehän oli mukana viime vuoden kosmetiikkasuosikeissani (juttu täällä) – eikä syyttä. Se toimii myös tropiikissa.

Hotellimme Praseban Resortin pittoreski balilainen puutarha

Näin nämä päivät täällä kuluvat. Tulimme aamiaiselle yhdeksän jälkeen ja sen jälkeen kävin hakemassa koneen kirjoittaakseni tämän jutun täällä ihanassa ‘avokonttorissa’. Aamiaishuone on täysin avoin, mutta katettu tila, mistä on näkymät pieneen balilaiseen puutarhaan ja merelle. Klassinen musiikki soi hiljaa taustalla ja meressä mainingit lipuvat hiljalleen rantaan. Nämä tunnelmat ja hetket ovat nykyään itselleni tärkeämpiä kuin mitkään nähtävyydet.

Luulin muuten, että on jo lauantai ja toivottelin Instassa autuaasti hyvät lauantait – näköjään loma on tehnyt tehtävänsä
Ihanaa perjantaita kaikille!

Maarit

*Saatu PR-näytteinä

The post Thaimaassa 3: matkakosmetiikkaa tropiikkiin & hyviä vinkkejä appeared first on Nelkytplusblogit.

– ei tarvitse herätä klo 545
– on vapaa kuin taivaan lintu
– pääsen tekemään pojille brekkaria ja viemään kouluun 
– saan tehdä pitkiä koiruuslenkkejä
– saan tavata enemmän ystäviä
– olen päättänyt, että ostan ensi maanantaina punttiskortin. On tullut aika hoitaa kuntoa pitkästä aikaa, haluan voida hyvin ja tuntea oloni vahvemmaksi.
– elossaolo! Kirsten Dunstin sanoin: ”You know that feeling when you wake up in the morning and you’re excited of the day? That’s one of my main goals in life.”
– Maikun arvonnasta saamani ihanat Tuokio-korvikset

Iloa viikkiseen, murut!

Kuva Pinterest

The post Parasta juuri nyt **työttömän fiilikset** appeared first on Nelkytplusblogit.

Viime aikoina kaikki meksikolaistyyppinen ruoka on houkuttanut. Meillä on syöty niin nachovuokaa, burritoja kuin tacojakin.

Tacot ovat kuitenkin usein aika sotkuisia syödä, niin herkullisia kuin ne ovatkin. Tacopiirakassa voi yhdistää kaikki tacoherkut vähän siistimmin.

Tacopiirakka valmistuu näppärästi rautapannussa. Olin vuosia kaipaillut täysrautaista pannua, jonka voisi laittaa uuniinkin. Minulla on myös isäni ostama kolmisenkymmentä vuotta vanha iso rautapannu, mutta siinä on puukahva, eikä sitä voi laittaa kuumaan uuniin.

Toissa kesänä maalla löysin paikalliselta kesäkirppiksen nurkasta kasan rautapannuja, valitsin niistä tällaisen vähän pienemmän, korkealaitaisen pannun. Maksoin pannusta ja muutamasta ruokakuviin sopivasta parittomasta astiasta viisi euroa yhteensä. Pannu kaipasi vain vähän puhdistusta ja rasvapolton. Se onkin ollut todella hyvä ostos ja on periaatteessa ikuinen käytössä. Ihan parhaita keittiötarvikeostoksia ikinä!

The post Tacopiirakka appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Kun ylipainoni pilasi maisemat appeared first on Nelkytplusblogit.

Souliinan kanssa olimme eilen tutustumassa kevään Maybelline uutuuksiin. Höpsöttelimme Tuulin ja Aarnin kanssa ja oli niin hauskaa, kuten kuvasta varmaan näkeekin. 

Maybellineltä tulee vedenkestävä geeli kulmakarvoille, joka kestää kulmilla parikin päivää. Täyttää kulmien tyhjät kohdat ja harjaosalla on kätevää taikoa nätit viimeistellyt kulmakarvat. 

Snapscara ripsiväri on uutuuksien kulmakivi, sillä tämä ripsiväri on ns. vedenkestävä eli kestää hikoilun ym. mutta lähtee pois lämpivällä vedellä. Itse vannon L’Orealin ja Maybellinen ripsiväreihin, joten tämä uutuus on kyllä mielenkiintoinen testattava. 

Tuuli, joka on aloittanut laulajauransa 13-vuotiaana ja on nyt vasta 20-vuotias, on  erittäin sydämellinen ja kiva tyyppi. Tälle nuorelle naiselle  ei ole menestys noussut lainkaan hattuun. Ihanasti lähetti terkkuja Souliinan ja minun tyttärille. 

Tilaisuudessa laitettiin kulmat ja huulet kuntoon uutuuksilla. Oma lempisävy uutuuspunista on ehdottomsti hieman pinkki puna sävyssä “Fuchsia for Me”, joka on ns. “sheer” puna, joista nimenomaan tykkään. Pidän huomattavasti enemmän hieman kiiltoa antavista punista, kuin matta versioista, mutta mattaakin käytän yhdessä erilaisten huulikiiltojen kanssa. 

Uusia punia ilmestyy kuutta erilaista ja kolme mattaa ja kolme kiiltävää punaa. Maybelline punakokoelma on toteutettu niin, että 50 naista on kerääntynyt kahdeksi päiväksi Maybellinen keskukseen ja testiryhmäläiset ovat luoneet kaiken kattavan huulipunakokoelman, jonka sävyt sopivat yleismaailmallisesti kaikille. Niin totta, kokoelman kaikki sävyt ovat erittäin mieluisia. 

Meillä oli Souliinan kanssa kiva ilta loistavassa seurassa, kosmetiikan, herkkuruoan ja meikkauksen parissa. Lisäksi meitä viihdytti kahden kappaleen verran acapella bändi ja esitys oli aivan mieletön. Videolla nämä biisit ja koko illan yhteenveto. Nyt jos koskaan  kannattaa katsoa, sillä ilta oli kiva ja nuo laulut kerrassaan mielettömiä. 

Iloa luonnollisesti tulee jakaa eteenpäin, joten laitetaan Maybelline arvonta myöskin pystyyn.  

Arvontapalkintona ripsiväri Deep Cocoa, Fit Me Concealer, Instant Anti Age Concealer ja kolme eri sävyistä punaa, joista yksi on mattaversio. 

Arvonnan säännöt menevät samoin kuin L’Oreal arvonnassa, jonka löydät täältä, vielä on sielläkin pari päivää aikaa osallistua. 

Arvonnan säännöt ovat Anonyymit 1 arpa

 2 arpaa Insta-seuraajat. 

Lisäksi bonusarpa lähtee niille, jotka ovat tilanneet Tiia&Souliina YouTube-kanavan täältä. 

Eli jos et seuraa missään, saat yhden arvan, jos seuraat Instassa tai olet tilannut YouTube-kanavan saat kaksi arpaa tai jos olet sekä YouTube-kanava tilaaja ja Insta-seuraaja saat kolme arpaa. 

Arvonta on voimassa 8.2.2019

Kommenttikenttään olisi kiva kuulla, mikä on sinun kaikkien aikojen lempituote Maybellineltä tai mikä näistä uutuuksista kiinnostaa eniten

Tasapuolisesti arpaonnea kaikille ja oikein sydämellistä viikonloppua. <3

The post Maybelline uutuuksia ja arvonta! appeared first on Nelkytplusblogit.

Kulunut viikko on tuntunut jostain syystä tahmealta. Päivät ovat sujuneet kuin hidastetusta filmistä. Yleensä se peruspositiivinen-minä on ollut vain häivähdys itsestä. Olen tuntenut oloni väsyneeksi, enkä työpäivän jälkeen ole jaksanut oikein tehdä mitään.

 

The post Takana tahmea viikko appeared first on Nelkytplusblogit.

No millainen koti me nyt sitten ostettiin?

Meitä odottelee toisella puolella kaupunkia vanha vaaleankeltainen rintamamiestalo ♥ Ihan meidän näköinen koti, on ystävätkin sanoneet ♥
Koti tarjoaa kaiken sen mistä minä ja mieheni olemme ikinä haaveillut ja kuitenkin ne haaveet ei ole ikinä olleet mitään mahdottoman suuria tai kalliita!!

Talosta löytyy kolme kerrosta. Kellarissa on sauna ja pesutilat sekä säilytystilaa. Yläkerta on täysin remontoitu, ei hämyisiä sahanpurulta tuoksuvia ullakkotiloja, vaan kaksi isoa makuuhuonetta ja yksi vaate/varastohuone. Katot ja seinät on valkoisia, laminaatti vaalean sävyistä harmaata, muuttovalmiina odottamassa meidän tyttöjä omiin huoneisiinsa. Ette usko miten ne odottaakaan? Sekä me miehen kanssa.
Joko se sitten siskosten välinen ainainen naljailu/riitely/tappelu loppuisi ja alkaisi ihana seesteinen vuosisadan ystävyys mistä olen kuullut vaan tarinoita???

Alakerrasta löytyy keittiö ja keittiöstä toimiva puuhella ♥ ♥ ♥
Ruokailutila, joka muutetaan väliaikaisesti meidän vanhempien makuuhuoneeksi ja jonka nurkassa nököttää ihana vanha pystyuuni ♥ ♥ ♥
Pieni olohuone, jossa vuolukivitakka ♥ ♥ ♥
En ehkä millään jaksa odottaa sitä hetkeä, kun istuskelen sohvannurkassa ja takassa ritisee tuli. Romanttisinta, ihaninta ikinä!! Entä herätä aamulla siihen että mies lisäilee vanhaan pönttöuuniin lisää tulta pakkaspäivänä tai että istuskelen jakkaralla keittiössä vanhan puuhellan edessä luukku auki juoden aamuteetä… 

Olohuoneesta löytyy myös ilmalämpöpumppu. Ulospäin lähtiessä vanha kuisti on remontoitu ja ulko-ovesta päästäänkin lasitetulle terassille ♥ ♥ ♥ Ihan huippu bonus tässä talossa!!
Lasitetulta terassilta pääsee katetulle terassille, jossa tullaan monen monta kesäiltaa istumaan.

Pihasta löytyy ulkorakennus ja meidän aina ollut unelma ulkosaunasta. Pienen (toistaiseksi) sinisen pukeutumiskäytävän päästä puikahdetaan vanhanajan tunnelmaan joka täällä säilytetään mahdollisemman uniikkina! Vaikka haluankin kesän ja kärpäsiä, en malta olla miettimättä sitä tunnelmaa jouluaattona kun meillä käydään pihasaunassa lyhtyjen valossa peseytymässä. Lapsenlapset auttaa pappaa pesuvesien kannossa ja sytytellään tulia puukiukaaseen sormet punaisina pakkasesta ♥

Ulkorakennuksesta löytyy toinenkin toteutunut haave. Huone! Kevään korvalla siellä käy tohina ja vilske kun maalisudilla vetelen paikat siistiksi ja sisustan sinne kesähuoneen ♥ Siellä sitten kesävieraat ja oman talonväki halutessaan voi yöpyä tai viettää aikaa!!

Piharakennuksen nurkalta, vielä tällä hetkellä lumen alta pilkistää pieni ihana kasvihuone ♥ ♥ ♥
Siellä voisin koittaa kasvattaa tomaatteja ja yrttejä ehkäpä aluksi. Kukkia ja fiilistelyä. Luulen että tulee olemaan ahkerassa käytössä tuo ihanuus ekstra!!

Täytyy välillä nipistää itseään että onko tämä kaikki ihan totta ja tapahtuu meille ♥

Varsinaista remontintarvetta ei talossa ole, mutta toki suunnitelmia ollaan tehty, joihin sitten edetään siihen tahtiin kun meille sopii! Ennen muuttoa vanha keittiö luultavasti remontoidaan, onhan se kodin sydän jossa minulle on tärkeää, että asiat toimii ja on helppo tehdä ruokaa ja leipoa. Samoin ruokailuhuoneen muutos tehdään pienesti tapetti vaihtamalla ja katto maalaamalla Valkoista maaliahan ajan myötä kuluu, mutta se ei varmaankaan kenellekkään ollut mitenkään yllätys ♥

*Kuvat on talon myyntikuvia ja enempää en niitä nyt julkaise asukkaiden yksityisyyden takia! Maaliskuun alussa luovutetaan avaimet meille ja sitten jatketaan talon sisäkuvilla muuttamisen ohessa Jännittävää!!!

Muistathan että instagramissa voit seurata minua nimellä sydamellatehtya ja siellä tarinoissa varmaan hyvinkin paljon suunnitellaan sisustusta, remonttia ja muuttoa, josta saat inspiraatiota ja vinkkejä toivottavasti myös oman kodin laittoon ♥

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ♥

The post Vanha rintamamiestalo ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.

Ajatteleminen tosin aina välillä käy myös kalliiksi. Päätin nimittäin viimeinkin uusia “blenderini”. Meillä kyseistä virkaa on harjoittanut Moulinexin “minitoimikone” viimeiset… hetkinen, lasketaanpa… 

Sain sen muuttaessani pois kotoa eli joskus 90-luvun alussa, mikä tarkoittaa koneen palvelleen meitä uskollisesti jo 27-28 vuotta!!! Ehkä tosiaan on jo aika uusia. Varsinaista vikaahan masiinassa ei edelleenkään ole, mutta toki terät ovat hieman tylsyneet eikä moottorin teho ihan riitä kaikkeen. Pähkinävoita yrittäessäni pysäytin koneen karkean murskeen kohdalla pelätessäni sen ihan oikeasti leimahtavan tuleen.

No, nyt kun minulla oli aikaa tulin bonganneeksi Saaran lautasella -blogista Electroluxin uuden kaltevan blenderin. Siitä sitten verkkokauppoja selatessani päädyin saman merkin toiseen, vähän isompaan vastaavaan ja laitoin tilaukseen. Kyllä sekin maksoi, mutta kuitenkin vain kolmasosan siitä kuin jossain kohtaa haaveilevani Vitamix.

Kuva: Electroluxin sivulta

Toki tehoissa voi olla eroja, mutta kokeillaan. Ei meillä nyt niin kauhean ammattimaista tämä käyttökään ole. Ehkä voin sitten vaikka vaihtaa nopeammin, jos petyn. Keskimääräinen laitteen elinikä ja vuosittainen kulu lienee kuitenkin silti meillä vielä kohdillaan… Vai mitä tuumaatte?

Yhdessä tapahtumassa

Kun ehtii miettimään, ehtii myös ilmoittautumaan kaikkeen kivaan. Tammikuun lopussa ehdin jopa Avain-kustantamon aamiaistilaisuuteen. Oli muuten oikeasti kiva alku työpäivälle, eivätkä iltaan venyneet puhelinpalaverit tuntuneet yhtään niin pahalta, kun aamulla oli ottanut aikaa itselleen. (Eikä Ekbergin huikea aamupalapöytä haitannut yhtään

Kuuntelen aina mielelläni kirjailijoiden kertomuksia ja kuvausta omista teoksistaan.  Kirjojen kiinnostavuus aukeaa ihan eri tavalla kuin katalogeista tai netistä lukemalla. Siksi kai Kirjamessut keräävät niin paljon ihmisiä tilaisuuksiinsa ja toki itsekin pyrin osallistumaan erilaisiin tilaisuuksiin aina kun vain mahdollista.

Tällä kertaa mieleen taisivat jäädä parhaiten Matti Seppäsen muotitaiteilijan urasta kertova teos (Pirkko Vekkeli/Matti Seppänen : Matti Seppänen – elämäntyönä muotitaide) sekä elämäkerta 1800-1900 lukujen vaihteen naistaiteilija Meri Genetzistä (Sanna Ryynänen – Meri Genetz, Levoton sielu) Molemmat pitänee jossain kohtaa lukea, vaikka oma taideharrastuneisuuteni onkin varsin rajallista.

Iloista odotusta 

Helmikuustakin on tulossa riemastuttavan mielenkiintoinen. Tiedossa on uuden blenderin kokeilua (kunhan se tuolta saapuu), uuden keittokirjan selailua, ainakin yksi kerta teatterissa ja ihana siunattu loma. Vaikka jo etelässäkin nautitaan hangista, odotamme koko perhe Lapin lumoa. Tiedossa on hiihtoa, laskettelua, pororekiajelua… Kaikkea sellaista perusturistitouhua, jota ensimmäistä kertaa Lappiin suunnistanut perhe voi harrastaa.

Tammikuun suuri oppi lieneekin odotuksen riemun tarpeellisuus. Pienet ja isot tiedossa olevat iloiset asiat saavat mielen virkeäksi ja ajan kulumaan mukavasti. Eikä ilonaiheiden tarvitse välttämättä olla matkabudjettia vaativia. Ihan vain jo kahvihetken sopiminen ystävän kanssa, mielenkiintoinen kirja yöpöydällä tai tieto tulevasta lomapäivästä saavat suun hymyyn. Ei tarvita muuta kuin hiukan aikaa suunnitteluun ja toteutukseen. Tästä pidän kiinni myös loppuvuoden aikana.

The post Kuukausikatsaus appeared first on Nelkytplusblogit.

Ghana oli matkamme ensimmäinen pettymys. Tai ei niinkään Ghana vaan matkaohjelmamme, jossa Ghanan osuus oli lopulta typistynyt vain vuorokauden vierailuksi maassa. Keväällä matkaa varatessamme…

The post Vuorokausi Ghanassa appeared first on Meriharakka.net.

The post Vuorokausi Ghanassa appeared first on Nelkytplusblogit.

Hei vaan kaikille!

Nyt olisi vuorossa päivän asu -tyyppinen – tai ehkä paremminkin loman asu -juttu. Kaivelen itse mielelläni mm. Pinterestistä ideoita ja vinkkejä omiin asuihini ennen reissuja. En aina kaipaa edes mitään uutta vaatettakaan, monesti riittää sekin, että katsoo niitä vanhoja vähän uusin silmin ja asustaa ehkä eri lailla. Toivottavasti tästä koosteestani löytyisi vinkkiä teillekin tulevia lomia ajatellen

Väljää, kevyttä ja rentoa – nämä speksit pitäisi muistaa pakatessaan tähän ilmanalaan. Mitään ihoon kiinni liimautuvaa, liian paksua tai tiukkaa ei voi ajatellakaan. Kevyttä päällepantavaa mukana onkin, mutta ehkä silti vähän liikaa samantyyppisiä. Tosin täällä on niin kuumankosteaa, että vaatteita joutuu vaihtamaan usein ja extrapaitoja tarvitaan. Päivisin ollaan kuitenkin pääasiassa uikkareissa ja niiden päällä on suojana vain jotain hulmuavaa. Tämä on niin pienimuotoinen kylä ja ruokapaikatkin sen mukaisia, ettei mitään ns. hienoa tarvitse mukaan. Se sopii meidän tyyliimme muutenkin.

Olen jo pitkään kaivannut t-paidalle vaihtoehtoa, sellaista mikä on siisti mutta silti rento. Mikä menee sekä farkkujen että shortsien kanssa ja on lämpimällä ilmalla myös kaupunkilomien luottovaate. Tässä kuvassa nyt on sitten sellainen! Sain tämän puseron Selected Brands Finland Oy:n yhteistyön tiimoilta ja se on tämän kevään Prepairin mallistoa, ja juuri nyt kaupoissa. Tämä toppi on hyvin laskeutuvaa viskoosia ja hieman alaspäin levenevä. Kaula-aukossa on nauhakuja, missä kulkee leveä toiselle olalle solmittava nauha. Sillä voi säätää kaula-aukon leveyttä ja aavistuksen myös syvyyttä. Pohjavärinä on hiekka ja kuviot harmaata ja mustaa, mikä tekee siitä erityisen passelin ja tyylikkään värin – siinä on jotain spesiaalimpaa kuin mustavalkoisessa printissä. Printti on hiukan leo-kuviota muistuttava ja sehän jatkaa elämäänsä vielä vahvasti.

Alla olevissa kuvissa olen yhdistänyt sen mustiin ohuisiin ‘luruhousuihin’ niin kuin itse niitä nimitän. Ne on ohutta viskoosia ja kapenevat vähän alaspäin.
Olen käyttänyt sitä myös jäkälänvihreiden shortsien kanssa – ja voisin hyvin kuvitella, että laitan tuon asun kanssa mustat tai valkoiset lenkkaritkin.

Tästä tulikin mieleeni, että itselleni tuli jonkinlainen ikäkriisi kymmenisen vuotta sitten ja lopetin silloin hihattomien paitojen käytön enkä kulkenut shortseilla julkisilla paikoilla, paitsi rannalla. Sitä kesti muutaman vuoden, mutta sitten – en edes tiedä milloin se tapahtui – aloin taas vapautua ‘estoistani’ ja nyt kuljen molemmissa. En välitä vaikka reisissä on muhkuraa ja käsivarsissa ei niin kaunis ryppyinen iho.

Talvivaatteita ei niinkään löydy matkoilta, mutta kesävaatteita ostan kyllä aina kun niitä eteeni osuus. Niin paljon paremmat valikoimat – ja usein edullisemmatkin – on esimerkiksi Espanjassa. Täällä, missä me nyt olemme, ei ole oikeastaan muuta kuin yksi paikka mistä voi tehdä vaateostoksia ja se on BluePort Hua Hinissa. Siellä on shop-in-shop -liikkeitä paljon ja myös erinomaiset golf-osastot niitä tarvitseville. Nyt juuri oli muuten kiinalaisen uudenvuoden kunniaksi huikeat golf-alet meneillään ja mies teki sieltä huippulöytöjä, parhaimmillaan -70 % alennuksella.

BluePortista löysin pienen osaston, missä myytiin kivoja pellavavaatteita. Yksinkertaisia malleja ja ihania neutraaleja värejä. Ne ovat merkittömiä, Thaimaassa tehtyjä ja siksi hintatasokin oli hyvin edullinen.
Olen tykästynyt leveisiin housuihin ja viihdyn niissä mainiosti. Aasiassa ei voi kuvitellakaan käyttävänsä farkkuja tai muita tiukkoja housuja. Itselläni on ennestään enemmänkin talvikäyttöön paksummat mustat gulottesit ja nyt löysin tuolta kesäkäyttöön pellavanväriset. Niissä on todella leveät lahkeet ja ne ikäänkuin ajavat hameen asian, mutta ovat rennot kuin housut. Pituuskin oli just eikä melkein sopiva – nilkan paljastava, mikä sopii tällaiselle lyhyelle ihan ok. Mistähän se johtuu, että leveät housut tuntuvat enemmän omilta kuin vastaava hame, vaikka ne näyttävät lähes samoilta? Huolettomuus, rentous ehkä.

Paita on myös samasta liikkeestä, pellavaa myöskin. Siinä on yksityiskohtana syvä halkio takana ja siinä solmittavat nauhat. Kangas on lilan ja sinertävän välimuoto ja siinä on kivipesua muistuttava haalea väri. Tämä leveän paidan ja leveiden housujen yhdistelmä on kiva ja uudennäköinen. Matalat kengät ovat itselleni mieluisimmat näiden kanssa.

Oletteko te jo löytäneet leveät housut ja niiden mukavuuden?

Musta jumpsuit löytyi täältä Uniqlosta. Tällaista olen katsellut jo pitkään Suomen kesäänkin sopivaksi mutkattomaksi asuksi. Siinä on myös leveät lahkeet, mutta tuossa kuvassa niitä ei juuri näy. Kuvaushetkellä tuuli niin paljon, että se jotenkin kasautui jalkojen ympärille. Uskon, että tästä tulee ensi kesän luottovaatteeni.

Bareoita on mukana pari kolme aina, sillä ne eivät paina mitään. Oransspinkin silkkisen olen ostanut yli 10 vuotta sitten Bolognasta ja se on jokaisen matkani ykkösbareo. Värit ovat niin ihanat ja kirkkaudessaankin ajattomat; allaoleva pellavanvärinen on löytö Espanjasta.

Nyt kiinnostaa sellainen aihe, että käytättekö te shortseja julkisella paikalla? Kehtaatteko liikkua niissä lomakaupungeissa ja ylipäätänsä kesällä muuallakin? Pitääkö meidän iäkkäämpien hävetä kroppaamme ja kulkea verhotummin?

Maarit

*Saatu blogiin

The post Thaimaassa 4: loma-asuja ja vähän ikäpohdintaa appeared first on Nelkytplusblogit.

Stressiä pukkaa, siitä kertovat yö toisensa perään nähdyt painajaiset. Yleensä niissä luikertelevat käärmeet, joita on tietenkin kaikki paikat tulvillaan. Toisinaan meinaan tukehtua suuhun hajoaviin hampaisiin.

Peruspainajaisia selvästi, mutta näitä saa joku paremmin tietävä vaikka tulkita ja kertoa minulle mikä mättää.

Selvästi ilmassa on kuitenkin stressiä. Huolta siitä kuinka kaikesta siirtymisestä selvitään. Miten ihmeessä me vedetään kasaan kolmen koiran tuonti Suomeen? Kaikki paperit, rokotukset, lääkitykset, testit, sun muut. Kokonaisuus on kieltämättä mörkö.

Se mörkö on kuitenkin pala kerrallaan nujerrettava.

Arkea viidakkotalossa

Viidakkokoirien tuonti Suomeen

Koirilla on tärkein jo kunnossa, eli rabiestestit hoidettu hyväksytysti läpi. Verikokeet on pyöräytetty Saksassa labrassa, ja tulokset mainioiksi todistettu. Sen puoleen ei siis huolta. Mutta vielä olisi kaiken maailman terveysraporttia, oikeanlaisia leimoja rokotuskirjoissa, viime hetken matolääkityksiä ja muuta.

Eilen käytiin ottamassa viimeiset rokotukset meidän luottoeläinklinikalla. Pientä sekasortoa syntyi siitä, ettei eläinklinikalla kuitenkaan ollut länsimaisilla kirjaimilla olevaa päivämääräleimasinta. Käsinkirjoitetut päivämäärät kun eivät kuulemma kelpaa (sanoi joku?).

Tunnollinen eläinlääkäri hyppäsi mopon selkään, ja katosi liikenteen sekaan. Meidät jätettiin hoomoilasena klinikalle odottamaan, kun tohtori lähti ostamaan oikeanlaista leimasinta. Jota ei kuitenkaan 1,5 tunnin etsimisen jälkeenkään löytynyt.

Puolen tunnin rokotusvisiitti klinikalla venyi näin kevyesti reilu kahteen tuntiin.

Koirat on nyt kuitenkin rokotettu, vaikka papereista puuttuukin leimat. Huomenna tohtori lupasi käydä lainaamassa leimasimen joltakin toiselta.

Vielä tarvitaan kaksi standardit täyttävää kuljetushäkkiä juomapulloineen ja kippoineen, sillä yksi meillä jo on. Lisäksi pitää hankkia kaikenmaailman todistuksia ja leimoja jo olemassa olevien lisäksi.

Ja mörkö kurkkii koko ajan jossakin. Mitä me unohdetaan? Kuinka pahasti voi kaikki mennä pieleen? Vai meneekö kaikki just, eikä melkein?

Melkein naurattaa. Meidän tapauksessa mikään ei mene just eikä melkein.

Suomeen matkaavat koiruudet

Talottomat

Tällä saralla ei vieläkään mitään uutta. Täytynee pikkuhiljaa alkaa höllentämään vaatimustasoa, sillä halvalla ei ehkä saa unelmaa. Eikä varmasti meidän järisyttävän hyvällä tuurillakaan.

Mutta no hätä, ei me kadulle jouduta. Jos ei muuta, niin sitten oikeasti hankitaan se asuntoauto lentokentälle odottamaan. On meillä ystäviä, joilta löytyy sopivan kokoisia parkkipaikkoja. Ja kieltämättä tämä vaihtoehto olisi ainakin jäätävää sissitoimintaa.

Hypätä nyt lentokentältä asuntoautoon.

Mutta viidakkotalossa on totuttu jo vaikka mihin.

Ikävä jo nyt

On muuten aivan ylitse tursuava ikävä jo nyt. Ikävä tätä paikkaa, näitä maisemia. Näitä ihmisiä.

Näitä ystäviä.

Verhojen välistä aamuisin kurkistelevaa aurinkoa, pihaan putkahtavaa hampaattomasti hymyilevää puutarhuria, kukkivien puitten tuoksua, puista putoilevia kookospähkinöitä, mahtavia jameja, ja frisbeegolfkentällä käveltyjä hikisiä kilometrejä.

On kiire ottaa jokaisesta hetkestä irti kaikki mahdollinen. Elää täysillä tunnista toiseen.

Ja yrittää siinä samalla hoitaa ne miljoona asiaakin.

Koh Samui on meille eniten koti, eikä vuosi tai vähän reilu poissa täältä ole tietenkään mikään paha rasti. Mutta silti tuntuu, että ihan helppoa ei hyppy Suomeen tule olemaan. (syy miksi lähdetään joksikin aikaa Suomeen, voit lukea täältä).

Frisbeegolfkenttä valmistautuu kansainvälisiin kisoihin

Ystävät, ystävät, nyt voi jo vähän ikävöidä

Frisbeegolfkentän ykkösprinsessa

TIT = this is Thailand

Täällä asuvien länkkäreitten keskuudessa tätä sanontaa käytetään paljon. Kun me fallet emme keksi mitään loogista tai järkevää syytä jollekin toiminnalle, kohotetaan olkapäitä ja huokaistaan yhdestä suusta ‘this is Thailand’.

Koska this is.

Välillä ei tiedä itkisikö vai nauraisiko. Pitääkö uutinen oikeasti paikkansa? Voiko asia todella olla noin? Miksi tätä asiaa ei tehdä näin? Olisihan tuo nyt niin paljon helpompi hoitaa tällä tavalla…

Ja vaikka mitä. Mutta länsimaisen logiikan voi täällä unohtaa, sitä ei ole. Pätkääkään.

Täällä eletään TÄSSÄ hetkessä. Täällä ei ole kiire mihinkään, eikä tarpeettomasta kannata ainakaan stressata. Huomisesta nyt puhumattakaan.

NYT ON NYT. Ei eilen, ei huomenna.

NYT.

Siksi me tätä rakastetaan.

Pakkohan tänne on muuttaa takaisin<3

The post Stressiä pukkaa appeared first on Nelkytplusblogit.