The post Suomi 100 vuotta ja Kalevalapeitto on valmis appeared first on Nelkytplusblogit.

Suomi on metsät ja järvet, meri ja rantakalliot. Suomi on kesän sinitaivas ja talven hanki valkoinen. Suomi on puhtaus ja vapaus, meille kaikille etuoikeus. Tänne kotiimme sinivalkoiseen, on hyvä palata matkoilta maailman ääriin. Onnea 100-vuotiaalle Suomelle ja meille kaikille suomalaisille! Tämä on minun maani tämä minun harmaa taivaani nämä ovat minun metsiäni ja tässä on minun mereni ja minun onneni lepää siinä että näiden kehysten läpi olen saanut katsella maailmaa ja opetella tuntemaan mitä kaikkea tarkoittaa vapaus. – Elina Salminen – #suomi100

The post Suomi 100 on… appeared first on Nelkytplusblogit.

Kotimaa on rakas, ja tunnen kiitollisuutta olla suomalainen. Luonto on uskomattoman kaunis, tänään erityisesti!

Puut ovat lumen peitossa ja joulukuun aurinko jaksaa näyttäytyä aamusta alkaen. Kirkas, talvinen sää juhlistaa lisää Suomi 100 -juhlapäivää. Vuodenajat ovatkin maamme rikkaus ja meillä on moni asia muutenkin hyvin.   

Otin pitkästä aikaa esille suomalaista designia parhaimmillaan edustavan Aalto-maljakon ja täytin sen sammaleella. Kynttilät syttyvät vielä illalla uudelleen päivän perinteitä mukaillen kodille ja isänmaalle.

Toivotan sinullekin hyviä hetkiä, juhlavaa ja arvokasta tunnetta itsenäisyyspäivään!

Hanna

The post KAUNISTA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ! appeared first on Nelkytplusblogit.

Onnea satavuotiaalle Suomelle!
Tänä aamuna oli ihana nousta töihin, yöllä oli satanut lunta ja ulkona oli hyvin kaunista.
Töissä juhlittiin tietysti satavuotiasta Suomea. Sotaveteraanit ja lotat saivat laittaa jälleen kerran kunniamerkit puvun rintamuksille ja nauttia päivästä, jonka he ovat meille tehneet.
Heitä ei ole enää montaa, mutta ihania ja arvokkaita ihan jokainen <3

Olen vuosien varrella kuullut heiltä monia tarinoita sodasta, läheisistä jotka ei rintamalta palanneet, kuinka ruokaa ei ollut tai kuinka palava kotitalo piirtyi iäksi muistoihin. Paljon tarinoita joita ei voi kuin mykistyneenä kuunneella.

Tarinoita ihmisistä-sankareista jotka antoivat meille kaiken, mutta ei valita mistään <3

Töiden jälkeen kiirehdin vielä siskoni kanssa merenrantaan-sinne tuttuun paikkaan, jossa aina viihdyn ja rentoudun.
Onnistuimme paikalle aika sopivaan aikaan, aurinko oli juuri laskemassa ja maisema oli todella kaunis. Vain muutama satunnainen kulkija meidän lisäksi.
Loistava lopetus kiireiselle päivälle.

The post Onnea Suomi! appeared first on Nelkytplusblogit.

Tänään joulukalenteri avautuu juhlahumuun. Suomi täyttää 100 vuotta, joten sen kunniaksi hain läheisestä kukkamyymälästä Suomi aiheisen istutuksen. Tämä vaikutti siinä mielessä hyvältä valinnalta, että se ei haise/tuoksu voimakkaasti, tuskin lainkaan ja Suomi 100-hulinan jälkeen, voin vain ottaa lipun pois ja pitää esillä läpi talven ja tai niin kauan kuin se pysyy hengissä.

Kyllä allergisena taas tuli huomattua, että pelkkä kukkakaupassa asioiminen ahdisti henkeä ja oli kiireesti päästävä sieltä pois. Otin kuitenkin muutamia inspiraatiokuvia blogia varten. Yksi lukijoista toivoi kukka-asetelman ideointia, joten toivon, että näistä saisi hiukan apua.

Useimmissa näyttää olevan jäkälää ja sammalta pohjalla ja kukkana hyvin kestävä tulilatva, joulutähti. Pieni ikivihreä tuija tai sypressi sekä muratti. Kävyt huurrettuna tai glitterillä ovat aina kiva lisä. Hyasintti niille, joka kestää ja nauttii sen tuoksusta. Mehitähti värjättynä tuntuu olevan edelleenkin kovin suosittu ja se on kieltämättä näyttävä ja graafinen kasvi, joka sopii hienosti istutuksiin.

Nyt on aika nauttia juhlien tästä herkistävästä päivästä. Vaikka en ole itse kokenut sodan kauhuja, niin kyllä se vain herkistää ja kyyneeleet valuvat herkästi, kun siniristilippu nousee salkoon tai maamme-laulu soi. Puhumattakaan Finlandia- hymnistä.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

The post HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ! appeared first on Nelkytplusblogit.

Hyvää itsenäisyyspäivää sädehtivä blogimaailma! Onhan se ihan huikeaa, että saa asua maassa, jossa on sananvapaus, demokratia, tasa-arvo ja jossa on neljä vuoden aikaa, kaunis luonto, tuhansia järviä, metsiä, sauna ja sisu, ilmainen peruskoulutus, Muumit, perhevapaat, mustikoita, poroja, joulupukki ja revontulet. Linnanmäki, Minna Canth (ainoa suomalainen nainen, jolla on oma liputuspäivänsä) Oltermanni, Iittala, ruisleipä ja Marimekko ihan vain muutaman mainitakseni.

*

Itsenäisyyspäivää vietimme äitini luona. Olipa mukava syödä yhdessä rakkaan äidin, siskon perheen ja isän porukoitten kanssa. Ruoka oli aivan superherkkua, sitruunamarinoitua lohta, puikulaperunoita, uunijuureksia, ruusukaalia (nam!), avokado-mozzarella salaattia  ja paljon muuta. Jälkkäriksi itse tehtyä mutakakkua Aino-valkosuklaajäätelön kera. Täydellistä ja nyt vatsa pullottaa!! Mukavaa oli myös miettiä isommalla porukalla kiitollisuuden aiheita lapsesta vaariin…oli ihan silmiä avaavaa kaikille….monopoli peluun lisäksi.

Kaiken kaikkiaan tyytyväisen väsynyt mieli, olen tehnyt viime aikoina aika paljon extratöitä ihan ansaitsemismielessä. Kohta Linnan juhlat, sohva  ja ankara pukujen arviointi Stay tuned for more! Pian iskee muotikoordinaattori rehellisellä analyysillä Suomen upeammista silmää tekevien juhlista!

Ps. kursivoinnit ja boldaukset omiani.  

The post Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille! appeared first on Nelkytplusblogit.

Suomi – sinitaivas, järvet, metsät ja siniristilippu.
Suomi – vapaus, itsenäisyys.
Suomi – minun maani, jossa minulla on vapaus sanaan, mielipiteeseen, uskontoon.
Suomi – jonka, itsenäisyydestä on maksettu kova hinta.
Suomi – kotimaa, isänmaa.

Suomi – jossa on ollut hyvä ja turvallista kasvaa, opiskella, kasvattaa lapsia ja vanheta.

Suomi – jossa veljeä ei jätetä. Ei jätetty aikoinaan – ja haluan uskoa, ettei jätetä tänäkään päivänä.
Ei sitä naapurissa asuvaa – eikä sitä, joka tänne kauempaa on tullut turvaa hakemaan.

Kun maailmalla aseiden piiput taas laulavat ja terrori-iskut ovat tulleet lähellemme, on meillä entistä enemmän syitä olla kiitollisia heille, jotka vapauden meille aikoinaan taistelivat ja heille, jotka rakensivat tähän maahan kaiken sen hyvän, mistä tänään saamme nauttia.

“Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa, jonka paras puolustaja on Suomen oma kansa!” – näin tervehti edesmennyt jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth itsenäisyyspäivänä 2002.

Tuonkin listan mukaan Suomi on hyvä maa. Juuri niin kuin Adolf aikoinaan painavasti lausui.

Suomalaisena voi hyvin röyhistää rintaansa. Ja olla samalla nöyrän kiitollinen kaikille Adolfeille ja hänen veljilleen ja sisarilleen, jotka tästä kaikesta hyvästä hinnan aikoinaan maksoivat – ja osa maksaa sitä vielä tänäänkin.Sillä meidän Suomessamme, tässä isiemme kalliilla hinnalla maksamassa maassa, tarvittaisiin taas Adolfeja, jotka kertoisivat meille, miten kallisarvoista on se, että on oma maa, oma lippu ja oma kansa. Vapaus.

Olen itse saanut elää 60 vuotta Suomessa, joka on saanut nauttia rauhasta. Täällä ei ole minun elinaikanani sodittu. Mutta onhan moni asia toki muuttunut.

Tässä maassa tarvittaisiin tänään kipeästi sitä henkeä, jolla taisteltiin Suomelle itsenäisyys ja jolla tämä maa rakennettiin sotien jälkeen hyvinvointivaltioksi.

Kun maassa rikkaat rikastuvat entisestään, kun verot maksetaan muualle kuin Suomeen, kun keskiluokka köyhistyy ja osa kansasta jonottaa leipäjonoissa ja kun barrikadeilla huudetaan “rajat kiinni”, on se kaiken sen mitätöimistä, minkä vuoksi isämme ja isoisämme taistelivat.

Vapaan maan vapaa kansa pitää huolen toisistaan.  Ja se maa pitää huolen kaikista, jotka siltä apua pyytävät.

Maa, jossa veljeä ei  jätetä – ei jätetä sitä asunnotonta syrjätien kulkijaa, ei sitä työtöntä yksinhuoltajaäitiä, ei syrjäytymässä olevia nuoriamme eikä heitä, jotka täältä ovat tulleet turvaa hakemaan.

Pidetään toisistamme huolta – sillä edelleenkin haluan uskoa, että tässä maassa ei kaveria jätetä!

Tänään liehuvat siniristiliput saloissa ja  ikkunoille on sytytetty kynttilät. 100-vuotiasta Suomea juhlitaan niin niin kodeissa kuin linnoissakin.

Me juhlimme isännän kanssa itsenäisyyttä täällä kotona tutuin perintein: istumme katsomassa Linnan juhlia, nautimme glögiä ja joulutorttuja sekä Suomi-suklaata – ja ikkunoilla palavat ne sinivalkoiset kynttilät. Jossain vaiheessa isäntä siirtyy alakerran sohvalle toisen telkkarin äärelle ja nukahtaa sinne ja minä yritän bongailla juhlivat tutut ja kauneimmat sekä ne kauheimmatkin juhla-asut.

Miten sinä olet juhlinut 100-vuotiasta Suomea? 

Oletko käynyt ihastelemassa juhlavia valoteoksia, joita juhlan kunniaksi on monella paikkakunnalla jopa ulkomaita myöten viritelty? 

Maamme-laulun ohella sopii Itsenäisyyspäivään myös Finlandia-hymni. Juhlava, upea sävellys, joka kostuttaa joka kerran tämän Ladyn silmäkulmat.

Finlandia-hymninhän Sibelius aikoinaan sävelsi jo ennen itsenäisyyttä, 1899-1900 – ja se oli viimeinen osa Historiallisia kuvia -orkesterisarjaa. Alunperinhän tuohon hymniin ei ollut tarkoitus sanoja tulla. Mutta tuli sitten kuitenkin – ja tuli useammatkin. Nykyisin useimmiten suomeksi lauletut sanat ovat V.A. Koskenniemen.

Hymnistä on myös useammat englanninkieliset sanoitukset  – tunnetuin lienee This Is My Song, jota on laulettu hymnin sävelin mm. USA:n terrori-iskujen muistotilaisuuksissa. Ja juuri tuota versiota on kuvattu myös sanoilla Song Of Peace, jota olen jakanut parina vuonna täällä blogissakin Joan Baezin laulamana versiona.

Siitä, miten Hymni on ollut esim. erään maan kansallislaulu ja millä kaikilla sanoituksilla sitä on laulettu, voi lukea mm. täältä. Sieltä löytyy myös enemmän tietoa hymnin historiasta.

Tästä hymnistä Sibelius itse totesi: “Sitä ei ole tarkoitettu laulettavaksi. Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda.”

Tänä vuonna jaan hymnistä nimenomaan suomenkielisen version. Itsenäisen Suomen 100 vuoden kunniaksi.

Jarkko Ahola – Finlandia

Onnea 100-vuotias Suomi!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

The post Onnea Suomi 100 vuotta! appeared first on Nelkytplusblogit.

Oi Suomen luonto, niin kaunis on maamme niin kesällä kuin talvella. Luonto on jopa kaupungeissa vahvasti läsnä. Vapaa, jylhäkin luonto kuuluu vahvasti myös nykysuomalaiseen identiteettiin.

Luonto on muokanut luonnetammekin. Suomalainen jonottaa muoviämpäreitä ja seisoo bussipysäkillä mieluummin yksin sateessa kuin katoksen alla muiden kanssa. Hän on juro ja

The post Niin kaunis on maa -ja sen ihmiset appeared first on Nelkytplusblogit.

Haaveilen joskus kirjoittavani matkakirjan, johon voisin myös lomittaa elämänkertani.

Gunnar Garforsin kirja 198: How I Ran Out of Countries on mielestäni loistava toteutus siitä, miten matkoista kaikkialle maailmaan voi kirjoittaa ilman, että lopputuloksena on tylsä luettelo. Elämänkerta Gunnarin kirja ei ole, sillä hän kiersi maailman nuorena ja nopeasti.

198: How I Ran Out of Countries -kirja

Aloittelin hanketta jo hiukan sapattivapaani aikana muutama vuosi sitten, mutta eihän puoli vuotta siihen riittänyt, etenkään kun samaan aikaan teimme keskimäärin yhden matkan kuukaudesta, joista pisin kesti 5 viikkoa.

Sen verran tuli kuitenkin opiskeltua aihetta, että harkitsin toteutusta jossain määrin kai perinteisellä tavalla jakamalla elämääni jaksoihin ja matkoihin kussakin vaiheessa, vaikka jotenkin tähän tapaan:

• Lapsuusvuodet Turussa ja Paraisilla – Suomi ja Ahvenanmaa
• Teininä maailmalle isän kanssa ja yksin – Eurooppaa sieltä täältä
• Opinnot, avioliitto ja ensimmäiset työpaikat – Pohjoismaat
• Tietotekniikan parissa nousukaudella ja vähän sen jälkeenkin – Eurooppa
• Uudet kuviot laman jälkeen – Kaukomaille aloittelevana maabongarina
• Osaksi Nokia-tarinaa – Koko Eurooppa ja maailman ympäri
• Maailmanmatkaaja

Koko hanke saanee vielä odottaa hetken, mutta kokeilen ideaa joulukalenterin verran, yksi maa, yksi muisto.

Ensimmäiset viisi maata valitsin puhtaasti arpomalla kaikista käymistäni itsenäisistä maista, joita tällä hetkellä on 115.
Lopputulos on ehkä Instagramin kannalta ihan kelvollinen, sillä kuva kerrallaan toteutuksessa yllätyksellisyys ehkä toimii ihan hyvinkin.

Kokonaiseen tarinaan tarvittaneen kuitenkin jossain määrin järkevä runko, oli se sitten ryhmiä Gunnarin tapaan kuten vaikka: Täällä tuli ongelmia, Maailman turistihelvetit, Marsut, koirat ja muita herkkuja, Epätodelliset maat jaTämä on Afrikka tai  perinteisemmin luonnostelemaani tapaan aikakausittain.

Mutta – tässä ensimmäiset kuusi ”Instagram-lukua” – seuraavat 18 voit käydä lukemassa suoraan Instagramin puolelta, päivä kerrallaan tai kaikki joulupäivänä.

1. Albania 2011

Juhannuksen alla 2011 matkustimme Ohridiin. Valitsimme kohteen osittain siksi, että sieltä oli mahdollisuus helposti käydä myös Tiranassa, jonne teimmekin päiväretken.
Albaniasta jäi omituisimpana asiana mieleen talojen ikkunoissa roikkuvat ”hirtetyt” pehmoeläimet, jotka kuulemma toivat onnea.
Matka ajoittui kesäkuulle, sillä Nokian silloisen globaalin maksuliikennetiimin vetäjänä heinäkuun alku kului tiiviisti töissä kvartterikatkon tiimoilta.

2. Norja 1979

Kävin Norjassa ensimmäisen kerran viimeisenä opiskelukesänäni 1979 – syksyllä valmistuin DI:ksi. Teimme automatkan keltaisella Renault-merkkisellä autolla Karlstadiin Lassen veljen perheen luo ja sieltä edelleen Osloon Lassen työkaverin perheen luo. Oslosta jäi tuolta reissulta mieleen upea terassitalo Holmenkollenilla ja vierailu Vigelandin puistossa.
Sittemmin olen käynyt Norjassa useita kertoja työmatkoilla ja viimeksi keväällä 2012, jolloin osuimme vahingossa kaupunkiin 17. mai -juhlallisuuksiin.

3. Intia 2007

Kiersimme Intian kultaisen kolmion: Delhi, Jaipur, Agra jouluna 2007. Taj Mahal oli toki näkemisen arvoinen, mutta Varanasi, jossa myös vierailimme jäi sittenkin voimakkaimmin mieleen. Tämä kuva on Ganges-virralta illan pimetessä. Pyhälle joelle palasimme myös aamulla auringon noustessa katsomaan niin joessa kylpeviä ihmisiä kuin isoja nuotioita, joissa poltettiin ruumiita.
Samana vuonna olin aloittanut elokuussa Nokialla, mutta työpaikkaa vaihtaessani neuvottelin itselleni täydet lomat – olihan joulumatkamme Intiaan varattu jo keväällä.

4. Sambia 2011

Zimbabwe, Sambia, Botswana, Namibia – matkallamme kävimme katsomassa Viktorian putoukset myös Sambian puolelta – ja läheltä katsoimmekin, eli Devil’s Poolista, josta kuva. Paitsi putoukset Sambiasta jäi mieleen Royal Livingstone -hotelli, yhtenä parhaista, missä olen koskaan maailmalla yöpynyt.
Työrintamalla syksyllä 2011 aloitettiin tuolloin jo Stephen Elopin Nokialla isot YT-neuvottelut, joka myös oman tiimini osalta tarkoitti osan tehtävistä siirtymistä Unkariin.Itse siirryin loppuvuodesta takaisin kehitystehtäviin vedettyäni maksuliikennetiimiä muutaman vuoden.

5. Honduras 2012

Jouluna 2012 risteilimme 1½ viikkoa Karibialla. Työni Nokialla tietojärjestelmien kehittämisen parissa mahdollisti lomaviikot myös vuodenvaihteessa. Yksi risteilymme kohteista oli Roatanin saari Hondurasin edustalla. Eihän se tietysti aidointa Hondurasia ole, mutta tuolloin ja vielä nykyisinkin aito Honduras on lähinnä kuuluisa välivaltarikoksista, joten meille Roatan saa toistaiseksi riittää tästä maasta. Kävimme taksilla perhos- ja kolibripuistossa ja kulutimme hiukan rahaa rannan putiikeissa ja ravintoissa.

6. Suomi 1971

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Vagabonda ja Travellover.

The post Instagram-joulukalenteri appeared first on Nelkytplusblogit.

Taas on legendaarisen muotikonsultin aika arvioida linnan juhlien hitit ja hudit. Tämän vuoden teema olivat näköjään rohkeat kaula-aukot ja miksi ei; rinnat ovat kaunis asia. Jos sen kokee itse sopivaksi, niin antaa mennä. Itse en moiseen hommaan ehkä lähtisi, mutta muotikoordinaattorit antavat kaikkien kukkien kukkia.

Ihanaa oli  huomata, että juhliin oltiin panostettu!! Juhlissa oli upea tunnelma ainakin sohvalta katsoen, ja näyttävyys aivan eri tasolla kuin normaalisti. Upeita koruja, kauniita kampauksia, leveitä helmoja, pitkiä laahuksia…toki myös outoja taftitynnyreitä. Mutta mennäänpä itse asiaan:

Voi harmi! Joka vuotinen suosikkini ja aina-onnistuja feilasi tänä vuonna. Jaana Pelkosella oli tänä vuonna yllään vihreän sävyinen luomus. Pelkosen puvussa oli hyvin syvään uurrettu kaula-aukko ja sifonkinen upea JÄTTIrusetti katseenvangitsijana. Niin…valitettavasti rusetti oli vaan vain ihan liikaa /överi ja koko tyyli sitä kautta tyylitön.

Illan tyylikkäin oli tietenkin Minttu Räikkönen. Puku oli kertakaikkiaan kaunis, istui hyvin ja asusteet olivat hyvin valittu. Cool!

Valtakunnan ykkösnainen, Jenni Haukio oli jälleen kerran tyylikäs ja  niin ihailen hänen yksinkertaista tyyliään.  Ei nyörejä, ei nappeja, ei hömppää – yksinkertaisen kaunista. Ja sen vaan sanon, että raskaus pukee häntä, hän suorastaan hehkui. Puku oli hänen tyylinensä, meikki oli kaunis, korut ihanat.  Puvun suunnitteli taiteen kandidaatti Heidi Karjalainen. 

Kuva

Illan outous oli Susanna Koski ja hänen meikkinsä, joka oli vain “too much”. Puku ei valitettavasti vakuuttanut tätä muotikoordinaattoria, ja eläinten rakastajana en tykännyt Tillanderin korusta, jossa oli käytetty aitoa minkkiä.

Illan “vapauta yksi rinta ja peitä se kukalla” palkinto meni Ly Jurgensonille. Mustan puvun yläosan toinen puoli oli tehty täysin läpikuultavasta kankaasta ja Jurgensonin toisen rinnan peitteenä oli vain pieni musta koriste.

Kansanedustaja Sofia Vikmanin puku oli ehdottomasti yksi illan kauneimmista. Hän edusti  Anne-Mari Pahkalan suunnittelemassa ilta-asussa jo kuudetta kertaa Linnassa. Puku on valmistettu punaisesta silkistä. Korut on suunnitellut kultaseppämestari Eero Hintsanen

Illan huti oli valitettavasti Mika Häkkisen vaimon Marketan puku. Lumikuningatar-tyyppinen asukokonaisuus oli levoton, ja erityisesti iso, pörröinen käsilaukku – vai olisiko se Mikan karvahattu vai perheen katti- sai kulmat kohoamaan. Ja hei – mikä tuo Marketan kampaus on??? Haluaisin myös tietää oliko laukku aitoa turkista…..

Jälkisanat:

Erityismaininta ja Vuoden OMAVALOISUUS palkinto Seela Sellalle, joka oli pukeutunut nahkahousuihin (!). Mielestäni puku oli oikein rock ja rohkea Seelalle – kokonaisuuskin pysyi tyylikkäänä. Hänessä vaan on elämänhalua ja kipinää jakaa vaikka meille kaikille!

Vinkki Sirpa Selänteelle. Hanki stylisti, niiden palveluita saa ihan tavarataloista.

Sirpan asu ei oikein istunut…

…ja

En käsitä, miten joku voi ajatella että on hyvä idea mennä farkkumekossa Linnan juhliin. Suomi100 ja joku haluaa tulla muistetuksi farkkuasusta….

Kuka oli sinun suosikkisi tänä vuonna?

Ps Kuvat ellei toisin mainita täältä. 

The post Itsenäisyyspäiväjuhlat a la muotikoordinaattori appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Lahjakkaita kädentaitajia taas liikkeellä appeared first on Nelkytplusblogit.

Sitten päästäänkin suosikkituotteeseeni. Damask Rose Petal Mist- ruususuihkepullossa on aitoja ruusun terälehtiä, ja tuoksu on ruusun ystävälle huumaava. Suihke kosteuttaa ja raikastaa ihoa mihin aikaan päivästä tahansa, ja se sisältää uutteita mm. lootuskukasta, aloe verasta ja krysanteemeista, eikä laisinkaan pelkkää vettä niin kuin monet muut. Se ei sotke meikkiä laisinkaan, päinvastoin – kun on ollut koko päivän töissä tai luennoilla ja pitäisi jatkaa vielä illanviettoon tai treffeille, riittää että vähän siistii silmämeikkiä, levittää huulipunan ja suihkii tätä kasvoille ja voilá! Tämä suihke kuuluu ehdottomasti vastaavien tuotteiden parhaimmistoon. Ainoastaan Avenen Spring Water-monitoimivedestä on kilpailijaksi. Ja siinä ei ole ruusun terälehtiä, joten…

Kaiken kruunaa Organic Flowers Lip Moisture- huulivoide. Voide on todella pehmeä, eivätkä kukat maistu huulilla lainkaan kitkeriltä. Taas ajatus siitä, etten ole tunkemassa suuhuni synteettisiä ainesosia tai yhdisteitä, lisää ehdottomasti tuotteen hohtoa. Voiteessa ei ole kiiltoa, ja se sopiikin loistavasti esimerkiksi mattahuulimeikin pohjalle. Omat huuleni ovat varsinkin talvisin oikea murheenkryyni, ja tämä voide pehmentää ne ihanasti ja kuivumat ovat historiaa.

Tuotteiden hinnat ovat kohtuullisia huomioon ottaen valmistukseen käytetyn työn ja prosessit, ja voiteen tai kasvoveden saa omakseen noin kolmella – neljälläkymmenellä eurolla. Tietenkin kaltaiselleni opiskelijalle hinnat voivat tuntua kovilta, mutta olen oppinut, että kun panostaa laatuun mutta ostaa vähemmän, merkeiltä jotka tekevät asiat oikeudenmukaisesti ja luonnonläheisesti, varoja ei oikeastaan tule käytettyä sen enempää. Olen itse ollut hyvin tyytyväinen, ja käsitykseni luonnonkosmetiikan ja eettisen kosmetiikanvalmistuksen tärkeydestä on entisestään parantunut. Kiitos Whamisa! 

Vieraskynänä, testaajana ja valokuvaajana toimi tällä kertaa meidän aikuinen tytär Emma. Emma on kerran aiemminkin toiminut blogissani vastaavassa roolissa ja kun löytyy juuri Emman näköinen kosmetiikkasarja, kaunis, luonnonläheinen, suloinen ja aito, ihan kuten meidän Emma,  niin tällöin on parempi, että tytär testaa ennemminkin, kuin tämä äitipuoli. <3

Koska Whamisa on myös erittäin tehokas sarja ja oma ihoni on tällä hetkellä couperoottinen ja herkästi kaikkeen mm. nokkosrokoin reagoiva ja atooppinen, niin tästäkin syystä siirsin testirupeaman Emmalle, joka rakastaa ylikaiken luonnonkosmetiikkaa. Suuret kiitokset Emmalle ja en ikinä itse osaisi näin asiantuntevasti kirjoittaa etenkään ihonhoitotuotteista, joten oikeaan osoitteeseen meni kaunis ja herkkä luonnonkosmetiikkasarja Whamisa. <3

Miten siellä, onko Whamisa tuttu sarja, viehättääkö sarjan ulkonäkö ja aidot ja tehokkaat aineosat, kiinnostuitko? Miten teillä, joilla on tyttäriä, jaatteko kosmetiikkarakkauden?

Sydämellistä torstaita kaikille. <3

*Whamisat saatu pr-näytteinä ja Whamisaa voit itsellesi hankkia täältä.

NATURAL GOODS COMPANY

The post Whamisa korealaista luonnonkosmetiikkaa ja vieraskynänä tytär Emma appeared first on Nelkytplusblogit.

Kuvissa tunnelmia eilisestä upeasta juhlapäivästä. Jo pelkästään itsenäisyyspäivä ja Suomi100 -juhlat olisivat olleet suuri juhlan aihe. Mutta miehelläni saattuu olemaan myös syntymäpäivä tänä suurena juhlapäivänä.
Koska useilla ystävillämme oli jo aiemmin sovittuja menoja, päätimme viettää päivän rennosti naapureiden kanssa juhlien.

Koska en ole mikään kätevä emäntä, joka rakastaa keittiössä puuhastelua, on minusta kiva laittaa vieraille buffet-tyylinen tarjoilu. Vieraiden saapuessa kaikki on valmiina ja saan  keskittyä vain seurusteluun ja shamppanjapullojen poksautteluun. Ai niin, sehän kuuluu miesten tehtäviin. Eli vain siihen vieraiden kanssa seurusteluun siis.
Tarjolla oli helposti ja nopeasti valmistuvia ruokia ja punajuuri-vuohenjuustokeitto oli laitettu valmiiksi astioihin. Samoin jälkiruokana tarjoiltu frifle.  Helppoa myös vieraille.

Lopuksi vielä asukuva. Kuvassa päälläni on mekko, jonka äitini on tehnyt itselleen kihlajaismekoksi 52 vuotta sitten. Eli aitoa vintagea

Viimeisessä kuvassa  mekko on alkuperäisen omistajan eli äitini päällä kihlajaispäivänä. Hiusmuoti on hieman muuttunut, mutta mekko näyttää hyvälle vielä tänäkin päivänä. Ja sopii minusta erityisen hyvin juuri Suomi100 -teemaan. Vai mitä mieltä olette?

The post Juhlaa ja vintagea appeared first on Nelkytplusblogit.

( Menen taas huomenna

The post Jouluinen Iso-Puolala on IHANA! appeared first on Nelkytplusblogit.

Viime sunnuntaina vierailin jo perinteeksi muodostuneessa Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit 2017 -tapahtumassa. Starttasimme ystäväni kanssa aikaisin aamulla ehtiäksemme rauhassa kiertää taloissa sekä tehdä myös vähän jouluisia ostoksiakin Loviisassa. Sää oli harmaan sateinen mutta eihän se haittaa jos on pukeutunut sen mukaisesti ja ottanut sateenvarjon mukaan. Koska meillä oli aikaa rajallisesti päätimme jättää Strömforssin joulukodit väliin. Tästä voit kurkata miltä ruukissa näytti viime vuonna. Ehkä ensi vuonna ehditään taas sinne.

Loviisan Wanhan Ajan joulukodit ovat auki tänä vuonna 2.-3.12. ja 9.-10.12. klo 10-17. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Joulukodeissa on myynnissä glögiä, pipareita ja joulutorttuja sekä joulukoristeita, keramiikkaa, leivonnaisia, sukkia jne. Kannattaa varata ehdottomasti käteistä mukaan!

Kuninkaanlammen kauniiseen joulukotiin kannattaa mennä jo pelkästään näiden Olga-emännän leipomusten takia. Suolaisia piirakoita ja mitä kaikkia herkullisia kakkuja taas olikaan tarjolla. Emäntä itse oli leiponut sunnuntai tarjoiluita kello 6.00 aamulla joten perheen jälkikasvu hoiti tarjoilun Kuninkaanlammen kahvilassa. Tunnelmallinen paikka ja kaunis sisustus. Kannattaa ehdottomasti kurkata myös kukkien täyttämälle lasiverannalle. Valtavia pelargonioita talvehtimassa ensi kesää varten! Vihreyttä joka puolella ja kahvittelun voi hoitaa myös lasiverannalla.

Kuninkaanlammen pihapiirissä ja sen puodissa kannattaa myös piipahtaa. Kivoja jouluisia juttuja myynnissä ja Marjon matkaan lähti pari pikkuista tonttua sekä jännä “metallinen” astia, johon ajattelin sijoittaa tämän joulun jouluruusuni. Kuninkaanlammen sininen puutarharyhmä näyttää muuten ihan kaikkina vuodenaikoina kauniilta. Vesi lammessa oli muuten melko korkealla…

Villa Armas

Villa Armas löytyy osoitteesta Kaivokatu 9 joten enää ei olla Loviisan vanhassa kaupungissa. Pihalla myynnissä talon emännän tekemiä erilaisia joulukransseja. Talosta on löytyi jänniä kankaalla päällystettyjä Faberge-tyylisiä munia, joissa on upeita koristeluja. Todella taidokkaasti tehtyjä ja mitä värejä munissa olikaan. Taitavan emännän käsistä on joulukuuseen askarreltu hapsupäisiä vanhanajan kuusenkoristeita, joista minulle tuli mieleen isovanhempieni korkea joulukuusi. Talon lasikuistilla on myös kortteja ja koristenukkeja myynnissä. Täältä on oivallista ostaa käsintehtyjä joululahjoja itselleen tai pukinkonttiin. 

Villa Armaksen olohuoneen pöydällä kukki erikoisen värinen amaryllis. Olen ollut vuosia valkoisen amarylliksen ystävä mutta tämä väri näytti jotenkin erityisen houkuttelevalta… Oli myös todella kiva löytää uusi joulukoti ja tutustua erilaiseen sisustukseen. 

Huset vid ån

Toinen viime sunnuntaina löydetty uusi joulukoti oli Huset vid ån, joka löytyy osoitteesta Nahkurinkuja 2. Ollaan ihan joen vieressä kuten talon nimikin antaa ymmärtää. Taas kiinnitin huomiota siihen miten korkealla joen vesi oli. Minusta jopa pelottavan korkealla mutta talon ihana emäntä vakuutti ettei tuo vielä kovin korkealla ole. Luotan häneen koska tämä talo on ollut hänen lapsuudenkotinsa ja hänellä on paljon enemmän kokemusta jokivedestä kuin minulla

Huset vid ån on rakennettu jo 1800-luvulla mutta tontilla on joidenkin lähteiden mukaan ollut asutusta jo 1700-luvulla. Toisen kerroksen tämä keltainen valkoisilla ikkuna- ja ovipuitteilla oleva talo on saanut 1950-luvulla. Taloa on jo remontoitu mutta projekti kunnostaa taloa on jatkuva. 

Talon keittiöstä löytyi monia kauniita piparkakkutaloja. Toinen erikoisempi asia oli vahalla koristellut ja värjätyt kananmunat. Vähän munista tulee mieleen pääsiäinen mutta erittäin taidokkaat ja kauniit munakoristeet sopivat toki myös joulukuuseen. Perheen  nuori tytär teki erittäin taidokkaasti ja nopeasti omia koristeitaan keittiönpöydän ääressä. Kauniin erilaisia värjättyjä munia ja taisivat olla alkuperältään ukrainalaisia. 

Perheen koira Gustu on suloinen otus! 

Pidin myös kuorolaispatsaista, jotka olivat asettautuneet yläkertaan vievien portaiden alapäähän. Siinä ne suut supussa hoilasivat jotain joululauluja. Tästä talosta löytyy aivan huikea toilettitila, jossa seinätapetissa on oopperan aitioissa ihmisiä ja kullatut koristeelliset peilit. Tähän tilaan kannattaa ehdottomasti kurkistaa Huset vid ån -joulukodissa. 

Makuuhuoneen värityksessä oli jotain 50-60 lukulaisuutta. Upea väriyhdistelmä terrakotta-turkoosi toimi erittäin hyvin ja ihanaa vanhaa lasiesineistöä esillä. Olen heikkona värilliseen lasiin, jota tästä talosta löytyi paljon. Kauniit jugend-henkiset tapetit koristivat olohuoneen seiniä. Olohuoneessa oli myös äärimmäisen kaunis ja koristeellinen jugend-kakluuni.

Villa Aaltonen

Villa Aaltosen puutarha uinui nyt talviunta herätäkseen taas keväällä uuteen kukoistukseen kun aurinko paistaa ja päivät pitenevät. Tämän talon upeassa puutarhassa kukki kesällä Avoimet puutarhat -tapahtumassa todella kauniista. Tästä voit klikata katsomaan heinäkuun tunnelmia. Joka puolella värikkyyttä ja rehevyyttä. Myös elokuun lopun Vanhat Talot -tapahtumassa kävin kävelemässä tässä kauniissa puutarhassa. Puutarhat leijonapatsaat ovat myös aina ihailuni kohteena. 

Perinteisesti Villa Aaltosessa on syöty aina tapahtumien yhteydessä koska eihän nyt tällaisia herkkuja voi vastustaa. Otimme vähän isommat ja ruokaisammat leivät salaatin kera. Vetäydyimme perällä olevaan kirjastosalonkiin, jonka seiniä peittävät talon isännän Risto Aaltosen teatterikuvat. Risto Aaltonen toimi vuosikymmeniä näyttelijänä Suomen Kansallisteatterissa ja onhan hän tuttu lukuisista tv-sarjoista sekä myös elokuvista. Ihania vanhoja mustavalko valokuvia suuresta näyttelijästä. Ja kuvissa paljon tuttuja näyttelijöitä. 

Villa Aaltosessa on valtava seinällinen täynnä kirjoja ja hauska naamiokin löytyi siitä kirjahyllyn vierestä. Talossa on paljon hauskoja mutta myös tyylikkäitä yksityiskohtia. Myös tässä talossa on kauniita kakluuneita.

Glögikellarissa kannattaa piipahtaa juomassa mukillinen kirsikkaglögiä. On ihana istua hämärässä tilassa ja hörppiä höyryävää glögiä. Tällä kertaa emme ehtineet jäädä glögeille mutta suosittelen! Ja totta kai pihapiirin puodista saa ostettuja käsityönä tehtyjä tuotteita mm. tekstiileitä. Minulle lähti täältä mukaan sellainen hauska hyönteisen muotoinen tarjoiluastia kannella ja lusikalla. 

Pitkänpöydäntalo

Pitkänpöydäntaloon astuessani odotin niin näkeväni ihanan labbistyttö Lillin. Hän oli harmikseni juuri lähtenyt ulkoiluttajansa kanssa metsälenkille. Vain joulukaulus pöydällä ja Lillin peti eteisen nurkassa muistuttivat tästä mustaturkkisesta ihanuudesta. Tuo joulukaulus on tuttu jo perheen aiemman labbiksen Sedan kaulalta. Ihania muistoja! 

Joulukotien yhteydessä on Pitkänpöydäntalon iso olohuonetila on aina pimennetty siten, että tilassa on tunnelmallista. Vähän haastavaa valokuvauksen suhteen mutta muuten ihana rauhallista ja seesteistä. Kesällä täällä on tulvii valoa ihan hurjan paljon!

Talon emännän Kaisa Korpelan upeaa keramiikka. Yksi koirakuorolainen muutti meille pari vuotta sitten. Mietin sille kaveria mutta jäi hautumaan takaraivoon ja tähän ehkä palataan… Myynnissä myös hauskoja koira-koukkuja vaikka pyyheliinoille, käsintehtyjä kynttilöitä ja koristevateja. Täältä voi hankkia uniikkeja ja vähän erilaisia joululahjoja. 

Pitkänpöydäntalon perheen lempipaikka on lasitettu veranta. Nyt sitä koristi komea koristeltu joulukuusi mutta kesälläkin tässä olisi ihanaa istuskella ja nauttia vaikka jotain viileää. Lasiveranta on rakennettu taloon jälkikäteen. 

Vackerbacka

Vackerbackan osalta oli avoinna vain toinen puoli talosta. Molemmat perheen vanhemmat olivat viime viikonlopun aikana työmatkoilla, joten Varkerbackan esittelyä hoitivat jälkipolven edustajat. Muutoksia sisustuksessakin oli tapahtunut. Tätä projektia useita vuosia seuranneena voi vain todeta miten upeasti vanhasta voi korjata uutta. Ja sisustamalla rohkeasti yhteen vanhaan, uutta ja klassikkohuonekaluja saa aikaan mielenkiintoisia yhdistelmiä. 

Ajurintalo 

Vierekkäin seisovat “Suolatorin kaksoset” kuten täällä blogissa olen nimittänyt Ajurintaloa ja Vackerbackaan seisovat torin laidalla vieretysten. Molemmat talot ovat upeita mutta erilaisia. Ajurintalon erikoisuutena ovat äärimmäisen kauniit kaakeliuunit. Täälläkin voi nauttia talon isännän tekemiä joulutorttuja. Huomatkaa kaunis jouluesiliina! Pukee hyvin miestäkin ja suojaa vaatteita keittiötöissä. Kiva idea on ripustaa myös joulukortit pyykkipojilla narulle

Ajurintalossakin onnistuttiin näkemään myös nelijalkaisia karvakavereita. Toinen kissoista pysytteli pöydän alla mutta rohkeampi kaveri kävi murkinoimassa pariinkin otteeseen ja antoi myös silitellä itseään. Hyvä kissa pitää hiiret pois vanhan talon pihapiiristä

Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -tapahtuma nostattaa hyvin joulumieltä 

ja sieltä voi hankkia myös käsintehtyjä joululahjoja. 

♥ Kiitos kaikille kotinsa avanneilla loviisalaisille ♥

Ja mukavaa joulunodotusta!

The post Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit – avoinna vielä 9.-10.12. appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Helppoja koristeita askartelemalla appeared first on Nelkytplusblogit.

Tässä itsenäisyyspäivän ja joulun pyhien välisessä katveessa on kiva syödä ihan arkisesti. Sekasyöjätkin voivat keventää kasvisruoalla ennen joulun kinkkukautta. Mehevät munakoisopullat ovat herkullista kasvisruokaa, ne maistuvat tomaattikastikkeen ja pastan kanssa tarjottuna.

Munakoisopullat tomaattikastikkeessa

1 munakoiso (500 g), kanta poistettuna ja 1½ cm viipaleiksi

The post Munakoisopullat tomaattikastikkeessa | Eggplant balls in tomato sauce appeared first on Nelkytplusblogit.

Mitä joulu minulle merkitsee?

Olen aina ollut jouluihminen ja nauttinut joulun kaikista pienistä ja suurista jutuista. Niin korttien askartelusta, joululahjojen tekemisestä kuin jouluruokien syömisestä.  Yksin asuessani, ennen mieheni tapaamista, en niin laitellut kotiini joulua, koska en sitä koskaan siellä viettänyt. 

Kun menimme yhteen, oli joulun laittaminen minulle tärkeää ja yhteisessä kodissa sitä oli kiva puuhata. Poimia ne kivat ja toimivat lapsuuden kotien perinteet ja kehitellä sitten omia yhteisiä juttuja, joita ehkä sitten lapset jatkavat myöhemmin omia jouluja viettäessään. Mutta ei apua, sitä en vielä halua ajatella.

Kun lapsia syntyi, tuntui joulu vielä mahtavammalta, kun sai rakentaa joulua lapsille ja heidän kanssaan. Kehitellä joulukalenteria ja seurata, miten innolla tytöt elivät joulun satua. 

Välillä tietysti pienten lasten kanssa piti yrittää saada kaikki tehtyä vielä työpäivän päätteeksi, joten kyllähän ne hermot joskus kiristyivät joulun alla ja kaikki ei aina mennyt kuin Disney-leffoissa, mutta ihan hyvällä mielellä kaikkia noita vuosia muistellaan yhdessä.

Nyt tilanne on hiukan toinen, kun lapset ovat jo aikuisten iässä ja joulun vietto on muuttunut lähinnä chillailuksi ja hyvien kirjojen lukemiseksi, leffojen katsomiseksi ja herkullisten ruokien syömiseksi. Nyt saa luvalla nukkua pitkään, vain olla, ilman suorittamista.

Joulusaunassa käydään tietysti aattona ja jouluaattona pukeudutaan joulujuhlaa kunnioittaen parhaimpiinsa. Joulun pyhät voi sitten vastaavasti hillua vaikka yöpuvussa.

Jouluaattona tavataan sukulaisia ja pyhät ollaan vain perheen kesken. Kiire ja hössötys jää ja rentoutuminen saa vuoronsa. Joulu merkitsee siis kiireettömyyttä ja yhdessä olemista.

 Mutta tietyt asiat haluan aina tehdä ennen joulua. Siivota kunnolla, mutta kohtuudella, koristella koti jouluun kauniisti ja leipoa hiukan. 

Ruokien suhteen en ole mikään nipottaja siitä, onko toisten äidit valmistaneet laatikot vai minä itse. Valitsen ne toiset äidit, (koska en ole koskaan niitä jouluruokia itse tehnyt, siis laatikoita tai kinkkua). Toki itse kyhäilen alkupaloja ja jälkiruokia. 

Meillä ollaan suvun kesken kaikki nämä yhteiset vuodet vietetty yhteispelillä tämän ruokatarjonnan suhteen. Jokainen tuo jotakin yhteiseen pöytään ja tietyt rutiinit on jo kehitelty näihinkin. 

Joka vuosi tulee hankittua tai tehtyä uusia erilaisia koristeita. Joskus kyllä saattaa käydä niin, että koristeet ovat hukassa ja niitä ei millään jouluksi löydy, vaikka kuinka etsitään. Viimeistään keväällä, kun mies raivaa ulkovarastoa, saattaa joku etsitty koriste putkahtaa esille.

 Näin kävi kerran, kun olin tehnyt vaivalla joulukuusen alle maton ristipistoilla. Mattoa ei löytynyt mistään, vaikka käänsin koko huushollin sekaisin. Lopulta oli pakko tehdä valkoisesta fleecestä joulukuusenmatto pikaisesti, kun ei muuta keksinyt. Tästä löytyy muuten postaus kyseiseen mattoon (klik). No se uurastaen tehty ristipistomatto löytyi kyllä sitten varaston hyllyjen väliin tippuneena, sinne seinän puolelle, joskus pääsiäisen tienoilla.

Arvonta

Mutta nyt, otetaanpa jälleen kosmetiikka-aiheinen arvonta. Joulukalenterin kahdeksannessa luukussa ja toisessa arvonnassa on tarjolla hittituote, eli korealainen anti-aging repair mask, naamio kaulalle ja decoltee-alueelle. 

Tämä kosteuttava kangasnaamio annetaan vaikuttaa 20 minuuttia puhdistetulla decolteen ja kaulan iholla.  Iho tuntuu kiinteämmältä, pehmeämmältä ja ihon väri paranee. Kangasnaamion vaikutettua, voit myös pyyhkiä loput naamiosta vaikka käsiisi ja vartaloosi, sillä siihen jää vielä noita ravitsevia aineita. Kyllä iho kiittää ja näitä naamioita suositellaan käytettäväksi kahdesti viikossa.

Mukana on myös kaksi kynsilakkaa Makiash merkiltä, sekä Elloksen tummanruskea silmänrajauskynä ja väritön huulikiille.

Arvontaan voi osallistua kertomalla, mitä joulu itselle merkitsee. Laita myös toimiva s-posti ja nimimerkki mukaan kommenttiin.

Arvonta alkaa heti ja päättyy toisena adventtina su 10.12. klo 21.00. 

Onnea kaikille arvontaan!

Tuotteet saatu pr-näytteinä blogiin

The post Mitä joulu minulle merkitsee ja arvonta appeared first on Nelkytplusblogit.

Muutun päivän aikana. Herään yhtenä henkilönä, ja kun menen nukkumaan, tiedän varmasti olevani joku toinen.

Ekstrovertti

MIELI

Introvertti

43%

57%

Intuitiivinen

ENERGIA

Realistinen

49%

51%

Logiikkakeskeinen

LUONTO

Periaatekeskeinen

42%

58%

Suunnitteleva

TAKTIIKAT

Etsivä

38%

62%

Määrätietoinen

IDENTITEETTI

Varovainen

48%

52%

Seikkailija-personaalisuudet ovat todellisia taiteilijoita, mutta eivät välttämättä perinteisessä mielessä, pieniä, onnellisia puita maalaavia taiteilijoita. Usein he ovat kuitenkin täysin kykeneviä tähän. Pikemminkin he käyttävät estetiikkaa, muotoilua, valintojaan ja toimiaan sosiaalisen konvention rajojen uhmaamiseen. Seikkalijat uhmaavat mielellään perinteisiä odotuksia olemuksellaan ja käytöksellään ja ovat todennäköisesti useasti kieltäytyneet sopeutumasta johonkin tiettyyn muottiin.

TYYTYVÄISIÄ OMAAN ITSEENSÄ

Seikkailijat elävät värikkäässä, aistikkaassa maailmassa ja saavat inspiraatiota sosiaalisista kontakteista ja uusista ideoista. Seikkailijat tulkitsevat sosiaalisia suhteitaan mielellään uudelleen, nauttivat itsensä uudelleen löytämisestä ja kokeiluista sekä itsensä että uusien näkökulmien suhteen. Seikkailijat ovat kaikista persoonallisuustyypeistä tutkivimpia ja kokeilevampia. Se luo tiettyä spontaaniutta, minkä vuoksi seikkailijat saattavat vaikuttaa ennakoimattomilta jopa lähimmille ystävilleen ja rakkaimmilleen.

Tästä huolimatta seikkailijat ovat ehdottomasti introvertteja ja yllättävät ystävänsä astuessaan pois valokeilasta, kun he tarvitsevat aikaa akkujensa lataamiseen. Yksin oleminen ei tarkoita seikkailijoille kuitenkaan pelkkää joutilaana oloa. He käyttävät tämän ajan itsetutkiskeluun, pohdiskeluun ja periaatteidensa uudelleen arvioimiseen. Seikkailijat eivät niinkään mieti menneitä tai tulevia, vaan pikemminkin omaa olemustaan. He palaavat “luostaristaan” uudistuneina.

Seikkailijat elävät löytääkseen tapoja toteuttaa intohimojaan. Riskikäyttäytyminen kuten uhkapelit ja extreme-urheilu ovat tälle persoonallisuustyypille muita yleisempiä. Onneksi he pärjäävät niissä paremmin, sillä heillä on tilannetajua ja kykyä sopeutua ympäristöönsä. Seikkalijat nauttivat sosiaalisista kontakteista, ja heillä on tiettyä, vastustamatonta viehätysvoimaa.

Seikkailijoilla on aina takataskussaan sopiva kohteliaisuus sille, joka rohkenee pitää heidän toimintaansa vastuuttomana tai uhkarohkeana.

Jos kritiikki kuitenkin menee läpi, sillä voi olla huonot seuraukset. Jotkut seikkailijat kestävät ystävällisesti tehtyjä huomautuksia ja arvostavat niitä toisena mielipiteenä, joka voi auttaa viemään asioita uuteen suuntaan. Mutta jos kritiikki on piikittelevää ja epäkypsää, seikkailijat voivat hyvinkin menettää itsehillintänsä odottamattomalla tavalla.

Seikkailijat ovat herkkiä muiden tunteille ja arvostavat harmoniaa. Kohdatessaan kritiikkiä seikkailijoiden voi olla vaikeaa ottaa tilanteeseen tarpeeksi etäisyyttä ja säilyttää päänsä kylmänä. Mutta koska seikkailijat elävät hetkessä, he kykenevät tunteidensa tasaannuttua usein unohtamaan tapahtuneen ja jatkamaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

KAIKELLA ELÄMÄSSÄ ON MERKITYKSENSÄ

Seikkailijoiden suurin haaste on tulevaisuuden suunnittelu. Ei ole helppoa löytää sellaisia rakentavia ihanteita, joille tavoitteet voisi perustaa eikä asettaa sellaisia tavoitteita, jotka luovat positiivisia periaatteita. Toisin kuten jotkut muut persoonallisuustyypit, seikkailijat eivät suunnitele tulevaisuuttaan omaisuutta ja eläkettä silmällä pitäen. He suunnittelevat pikemminkin toimia ja toimintaa, joka rakentaa identiteettiä ja kasvattaa kokemusvarastoa osakkeiden sijaan.

Jos nämä tavoitteet ja periaatteet ovat yleviä, seikkailijat voivat toimia hämmästyttävän yhteishyvällisesti ja epäitsekkäästi. Yhtä hyvin seikkailijat voivat kuitenkin kehittää myös itsekeskeisemmän identiteetin ja toimia manipulatiivisesti ja egoistisesti. Seikkailijoille on tärkeää muistaa aktiivisesti pyrkiä tavoittelemaansa identiteettiin. Uuden tavan kehittäminen ja ylläpitäminen ei välttämättä käy käden käänteessä, mutta kun seikkailijat ymmärtävät omat motiivinsa, he voivat käyttää vahvuuksiaan heille tärkeiden asioiden toteuttamiseen.https://www.16personalities.com/isfp-conclusion

Oma tulkintani persoonallisuustyypistäni

Facebookissa pyöri jokin aika sitten tämä persoonallisuustyypin testi ja taisin tehdä sen samoin tuloksin jo toistamiseen. Testi on yllättävänkin oikeaan osuva, vaikka jotkut seikkailevammat puolet osuvat kenties paremmin nuoruuden minääni, kuin tähän nykyiseen rauhaisaan kotihiireen. 

Erityisesti pystyin samaistumaan tuohon rauhoittumiseen ja akkujen lataamisen tarpeeseen kaikki kiireet nollatakseni. Totta on myös, etten rauhoittumisen hetkellä niinkään sure menneitä tai tulevia vaan mietin kyseistä hetkeä ja myös analysoin itseäni hetkessä. Tämä on myös syy miksi en lue lainkaan elämänviisaus tai ohjekirjoja, sillä en halua muiden ajatusten täyttävän omaa mieltäni, vaan haluan ammentaa ja analysoida omat ajatukset, kyllä yhteydessä muuhun maailmaan, mutta puhtaasti oman ajattelun kautta, eikä niin että muiden ajatukset istutetaan mieleeni ja niistä tulisi vahingossa omiani. Haluan ajatella täydellisen kirkkaasti omilla aivoilla, vaikka luonnollisesti ihminen on jatkuvasti yhteydessä muihin ihmisiin ja muuhun maailmaan ja hakee vaikutuksensa symbioosissa muihin, olisin tyhjä taulu ilman muita. Haen sitä, että haluan pureskella asiat itse, enkä saada ajatuksia valmiiksi purtuina. 

Myös tuo tiettyyn muottiin istuminen ei kuulu minulle, vaan kuljen mieluiten omia polkujani. Pieninä esimerkkeinä voi olla, etten laittanut koskaan korviin reikiä nuorena, koska kaikilla muilla oli ja samasta syystä en myöskään koskaan alkanut tupakoimaan ja tästä syystä en myöskään ole himoinnut esimerkiksi tatuointeja. Kun kaikilla muilla on jotakin, menetän kiinnostukseni toteuttaa asiaa itsessäni, vaikka asia olisi kuinka cool muilla. 

Joku voi myös todeta, kokeile sinäkin tätä tai tuota, tai pukeudu värikkäämmin tai laita hiuksiin pinkkiä, en tee tälläisiä asioita muita miellyttääkseni vaan pidän oman tyylini ja olen aina pitänyt. 

En harrasta extreme lajeja, enkä ole koskaan kokenut uhkapeleihin houkutusta, se ei osunut kohdilleen, mutta ehkä noihin asioihin kohdistuva energia kanavoituu omalla kohdalla muihin asiohin. Olen esimerkiksi ja jo ennen miestäni muuttanut todella paljon ja mieleni oli pitkään levoton ja tarve nähdä maailmaa ja palo avaruuteen, jossa vapaudenkaipuuni ultimaalisesti täydennettäisiin on ehkäpä ollut näitä piirteitä minussa, jotka nyt ovat tosin jo täysin rauhoittuneet. En haluaisi esimerksiksi enää ikinä muuttaa kodistamme mihinkään, mutta avaruus jaksaa kiehtoa kyllä vieläkin silmittömästi. 

Haluan myös elää harmoniassa, en riidellä kenenkään kanssa tai viljellä negatiivisuutta. Jos saan rakentavaa palautetta otan sen hyvin vastaan, nielen ja pureskelen, argumentoin, jos olen eri mieltä tai myönnän olevani sellainen, kuin toinen sanoo. 

Epäoikeudenmukaiseen negatiiviseen palautteeseen en suhtaudu kovin rakentavasti, vaikka mitä vieraampi ihminen, sen helpommin unohdan saamani palautteen. Epäoikeudenmukainen palaute ja suoranainen ilkeys kihisyttää sisälläni ja haluan antaa samalla mitalla takaisin, mitä en järjen tullessa mukaan, kuitenkaan useimmiten tee eli tuo suuttumus ja leimahdus laantuu kyllä nopeasti. Koen, ettei minun tarvitse alentua toisen tasolle, mutta ihminen on heikko, joskus sorrun ja kadun sanomaani välittömästi, vaikka minulle olisi oltu ilkeitä ensin. En ole pitkävihainen, mutta jos ärsytetään negatiivisella tavalla pitkäkestoisesti, lopulta menee lopullisesti maku ja paluuta ei enää ole. 

Se olenko itsekäs tai epäitsekäs, en ota kantaa siihen, se on läheisteni arvioinnissa enemmänkin, joku voi kokea itsekkääksi ja joku toinen epäitsekkääksi, kaikki on hyvin suhteellista ja itsekkyyden kokeminen vaatii vastakappaleen eli toisen ihmisen kanssakäymisen, joten tätä ei voi lähteä yksipuolisesti arvioimaan. Mutta vapaudenkaipuussani ja oman tilan tarpeessa olen itsekäs ja nykyään myös aika laiska.

En myöskään ole hyvä suunnittelemaan tulevaa, sillä elän niin tässä hetkessä, vaikka hetki olisikin sellainen, ettei risahdustakaan kuuluisi, eikä mitään tapahtuisi, kuin olisi absoluuttinen hiljaisuus. Koen myös ettei menneille mitään voi ja tulevaisuus on yhtä hyvä, kuin tämä päivä ja juuri tänä päivänä luon pohjaa myös tulevaisuudelle. Näistä syistä on palava tarve kokea vielä paljon ja nähdä monen monta maata, sillä kokemukset koen pääomana tulevaisuudelle. 

Miten siellä, täytättekö koskaan tälläisiä persoonallisuustestejä, uskotteko niihin? Omalla kohdalla tämä persoonallisuustyyppini sopii hämmästyttävän paljon yhteen horoskooppimerkkini jousimiehen kanssa, oletteko löytäneet tälläisiä yhteneväisyyksiä? Ohessa linkki persoonallisuustestin sivuille, jotta halutessanne voitte mennä tekemään persoonallisuustestin ja ken sen tekee, olisi mielenkiintoista kuulla kommenttikenttään minkä persoonan te siellä saitte teidän kohdalla. 

Persoonallisuustesti

Tämä “seikkailija” lähtee nyt siivoamaan tulevaa “naisluolaansa”, jonne voin sitten mennä luostarioitumaan ja tulla taas energisoituneena ja akkuja ladanneena pois sieltä, jahka nyt saan ensin huoneen edes valmiiksi. 

Mukavaa perjantaita kaikille. <3

The post Persoonallisuustyyppini on seikkailija appeared first on Nelkytplusblogit.

myös meille “värittömille” joulunviettäjille.

Joulu meinaan tulee valmiidenkin pipareiden kanssa.

The post Joulupuuhailuja appeared first on Nelkytplusblogit.