Quantcast
Channel: Nelkytplusblogit
Viewing all 13159 articles
Browse latest View live
↧

Onnellinen pieni mies ja Onnellinen prinssi

October 14, 2017, 4:46 am
$
0
0
Kiitokset ensi-iltalipuista Kansallisteatterille 

Minä pelkään nukkeja. Siis sellaisia vanhanaikaisia nukketeatterinukkeja, joista minulle lähinnä tulevat mieleen painajaiset tai Pinokkio. Pelko on  perinnöllistä. Myöskään omat poikani eivät perinteistä nukketeatteria varsinaisesti fanita.

MUTTA… Nukketeatteri Sytkyt hoitaa homman niin ihanan lempeästi ja hauskan interaktiivisesti, että Muumien jättämän ihanan muiston myöta halusimme Toton kanssa katsomaan myös Kansallisteatterin tämän syksyn nukketeatteriensi-illan eli tänään oli vuorossa Onnellinen prinssi.

Onnellinen prinssi on Oscar Wilden klassikkosatu päästyksen kanssa ystävystyvästä prinssipatsaasta. Tarina kertoo auttamisesta, luopumisesta ja siitä, miten muita auttanut saa apua sitä tarvitessaan.

Teatteriesitys on tarkoitettu 2-7 vuotiaille ja kestää puoli tuntia. Se on juuri sopiva aika pienemmillekin katsojille, sillä teatterielämys alkaa jo lämpiön portailta. Lapset istuivat paikoillaan, rakensivat pesää ja osallistuivat teatterin tekemiseen. Itse asiassa Toto oli kaikkein eniten innoissaan juuri tuosta osiosta. Ihanasti myös tunne jatkui koko näytelmän ajan.  

“Me pääsimme mukaan teatteriin ja esiinnyimme. Te aikuiset olitte sitten yleisönä penkeillä”

Nukketeatteri Sytkyt hyödyntää kivasti sekä nukkemestarin olemusta, että sitten pehmoleluja tai lavasteita tarinankuljetuksessa. Aikuisena sitä jo osaa arvostaa, että lavan (pöydän) päälle rakennettu kaupunki ja patsas taipuvat tarinan elävöittämiseen ilman sen kummempia kommervenkkejä. 
Vietimme siis mukavan puolituntisen. Itse asiassa Toton ikäisille eskarilaisille olisi tarina voinut olla pidempikin. Uppoutuminen ja eläytyminen olivat ilmeisiä. Tämä on jotain ihan muuta kuin Ninjagot tai muut vauhdikkaat piirretyt. Elämys on vahvempi ja silmät loistavat kirkkaammin. Se on sitä teatterin taikaa, jota haluan myös lapsilleni kokemuksena tarjota.
Kiitokset ensi-iltalipuista Kansallisteatterille 

The post Onnellinen pieni mies ja Onnellinen prinssi appeared first on Nelkytplusblogit.

↧
Search

JUOKSIJALEGENDA PAAVO NURMI

October 14, 2017, 5:21 am
$
0
0

Paavo Nurmen nimen tietävät kaikki. Paavon juoksusaavutukset ovat vertaansa vailla. Hän juoksi uransa aikana yhdeksän olympiakultaa ja kolme olympiahopeaa sekä 22 maailmanennätystä. Lisäksi muissa suurissa arvokisoissa hän juoksi satoja arvomitaleja. Nekin olivat suurimmaksi osaksi kultaa. Nurmea on kutsuttu kaikkien aikojen olympiaurheilijaksi kuin myös kaikkien aikojen yleisurheilijaksi. Hän on todellinen juoksijalegenda. 
Turun Kaupunginteatterin näytelmässä Paavo – lentävä turkulainen, kerrotaan ajasta ja maailmasta, jossa Paavo elämäänsä eli. Mutta mikä tekee näytelmästä mielenkiintoisen on se, miten mennyt aika kohtaa meidän aikamme ja tämän ajan ilmiöt.


Paavo Nurmen lapsuuden perhe oli köyhä ja isä kuoli varhain. Paavo meni töihin jo 12-vuotiaana – leipurin juoksupojaksi, jotta perhe saisi lisäelantoa. Paavo säästi ja osti säästöillään haaveilemansa kumitossut 15-vuotiaana. Juokseminen muuttui helpommaksi. Ja juoksemista Paavo rakasti.


Näytelmä liikkuu eri aikatasoilla. Näytelmä on yhdistelmä fiktiota ja elämäkertaa. Nuorta Paavo Nurmea näyttelee Markus Järvenpää, ja upeasti näytteleekin. Vanhaa Paavoa näyttelee legendaarinen Heikki Nousiainen, jonka tunteitten kautta näytelmä etenee.

Turun Jarrumiehenkadun puutalorötiskät pitäisi kaataa ja saada uusia kerrostaloja tilalle. (Hauska detalji muuten, että maailman paras juoksija asui Jarrumiehenkadulla). Eräästä rötiskän asunnosta löytyy vanhus, jossa on jotain tuttua. Näytelmä kertoo, miten uusi kaupunkistrategia sen jälkeen etenee ja mitä tapahtuukaan rötiskästä löytyneelle vanhalle Paavo Nurmelle. Turun kunnallispolitiikka tuodaan näytelmässä kiinnostavana esiin. Nurmen kotitalo on kuitenkin edelleen pystyssä ja toimii kotimuseona. Ja Paavo Nurmi joutuu näytelmässä Loppukiri-nimiseen palvelutaloon. Vanhustenkin kohtelua heijastellaan Nurmen kautta. 

Näytelmän on kirjoittanut turkulaishuumorin taitava Roope Lipasti ja sen on ohjannut Jarno Kuosa. Näytelmä etenee lennokkaasti ja rytmikkäästi, mikä sopii hyvin lentävän suomalaisen tarinalle.

Paavo Nurmi oli mielenkiintoinen, sulkeutunut, epäsosiaalinen ja ristiriitainen persoona ja se osataan tuoda tässä tarinassa hyvin esiin. Paavo menestyi kaikessa, mihin hän ryhtyi. Hän harjoitteli määrätietoisesti ja juoksi sekuntikelloa vastaan. Lahjakkuus ja määrätietoisuus tekivät hänestä sen kuuluisan lentävän suomalaisen. Mutta ihmisistä hän ei pitänyt. 

Paavo kuitenkin toimi juoksu-uransa jälkeen vielä valmentajana ja senkin hän osasi. Berliinin olympialaisissa oli yhdeksän mitalia tarjolla ja Nurmen valmennettavat voittivat niistä seitsemän.

Nurmi oli myös taitava liikemies. Juoksijauransa jälkeen hän suuntasi määrätietoisuutensa ja tarmonsa liike-elämään ja menestyi loistavasti liikemaailmassa. Hän rakennutti Helsinkiin noin 40 taloa. Talvisodan aikana pommitettiin Helsinkiä. Ja näytelmässä tuodaankin nuo pommitukset kiinnostavasti esiin – Pienen näyttämön hienoa tekniikkaa käyttäen. Paavo Nurmi tarkkailee, mihin pommit Helsingissä osuvat. Ja kuin ihmeen kaupalla Paavon rakennuttamat talot säästyivät tuhoilta.

Näytelmän punaisena lankana kulkee Paavon ajatukset yksin pärjäämisestä. “Koskaan en ole apua tarvinnut”. “Rikas on se, jonka ei tarvitse olla riippuvainen kenestäkään”. “Toiset ihmiset ovat voittamista varten”. 

Nuo ajatukset kyllä pistävät miettimään tätä aikaa tässä nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa. Toisaalta ymmärrän myös nuo ajatukset Paavon köyhää lapsuutta vasten.

Paavo Nurmi oli brändi aikana, jolloin koko brändi -sanaakaan ei tunnettu. Innostuin Paavo Nurmi -näytelmän vuoksi kuunelemaan Turun Kirjamessuilla Kalle Virtapohjan esitelmän kirjastaan: Mies, josta tehtiin patsas – Paavo Nurmen ennätykset, maine ja perintö.  Ja sieltä aukesi vielä yksi mielenkiintoinen kulma Nurmeen: Paavo Nurmi loi Suomi -kuvaa ulkomailla voimakkaammin kuin tänä päivänä ehkä ymmärretään. Hänellä oli apuna ulkoministeriön konsulaattiverkosto, joka välitti kilpailukutsuja. On todella mielenkiintoista peilata Paavo Nurmea nykyaikaan. 

Mutta takaisin näytelmään. Taas kerran nautin projisoinneista. Koko näyttämön korkuiset juoksevat jalat olivat hieno idea. Ja Paavon syntymäkin oli toteutettu jännittävästi – varjoteatterin keinoin. Kiitos Mika Hiltunen ja työryhmä.

Näytelmä loppuu mielenkiintoiseen keskusteluun, kun vanha ja nuori Paavo kohtaavat toisensa. On antoisaa kuunnella heitä, sillä he kyseenalaistavat toistensa valintoja. Vanha Paavo on jo elämänsä elänyt ja tekisi elämässään joitakin asioita toisin, sieltä löytyi se inhimillinen Paavo. Kun taas Nuori Paavo on nuori Paavo elämän uhossaan ja tietää tarkalleen, mitä tekee. Markus Järvenpää on uskottava särmikkäässä roolissaan. 

Näytelmän muut noin viisikymmentä roolia esittävät: Minna Hämäläinen, Kimmo Rasila, Ulla Reinikainen, Stefan Karlsson, Aksa Korttila ja Ulla Korttila. Sekä bodarit: Esa Lindfors ja Miika Jernberg. 
Paavo Nurmi on aina kiinnostava ja ajankohtainen, sen tämä näytelmä osoitti. Ja Nurmen tarinasta löytyy paljon viitteitä tähän aikaan. 
Paavo Nurmen syntymästä  tulee tänä vuonna kuluneeksi 120 vuotta  
(1897-1973).


Kiitos Turun Kaupunginteatteri kiinnostavasta näytelmästä. Vilkutin Paavo Nurmen patsaalle ylittäessäni Itäistä Rantakatua…  

– Tuula


Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Teatterin kuvapankki
Turun Kaupunginteatteri on blogini yhteistyökumppani.
Lisää ohjelmatarjontaa löydät TÄÄLTÄ.

The post JUOKSIJALEGENDA PAAVO NURMI appeared first on Nelkytplusblogit.

↧
↧

Kalavalacal virkkausprojekti etenee

October 14, 2017, 7:00 am
$
0
0
Kalevalacal -peittoprojekti on nyt reilusti yli puolenvälin ja vielä olen vahvasti kyydissä mukana. Voin jo huokaista, että #peittohantästätulee!, ainakin jonkinkokoinen.  Jos ei minulle, niin kissoille.

Kasan päälimmäiset palat pingottamatta.

Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan,
saa’ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan,
lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat,
puhe’et putoelevat,
kielelleni kerkiävät,
hampahilleni hajoovat.
Veli kulta, veikkoseni,
kaunis kasvinkumppalini!
Lähe nyt kanssa laulamahan,
saa kera sanelemahan
yhtehen yhyttyämme,
kahta’alta käytyämme!
Harvoin yhtehen yhymme,
saamme toinen toisihimme
näillä raukoilla rajoilla,
poloisilla Pohjan mailla.
(Kalevala, 1. runo, 1-20)

Tässä pieni vilautus Väinämöisestä, eli paloja yhdistävästä pitsihommelista. Ainakin vähän värimaailmaa tästä näkyy. Päädyin lisäämään luonnonvaaleille ruuduilleni vaalean ruskehtavan kiinnityksen, tykkään kun palat nousevat pohjasta ylös.
Kalevalacal -projekti pääsi taas uutisiin, tässä linkki YLEn juttuun. Tunnistan niin itseni porukkaan kuuluvaksi.

The post Kalavalacal virkkausprojekti etenee appeared first on Nelkytplusblogit.

↧

Koe Linnanmäen Valokarnevaalit 12. – 22.10. uudessa valossa

October 14, 2017, 7:10 am
$
0
0
On taas se aika vuodesta kun suosikki huvipuistoni Linnanmäki ♥ täyttää lokakuun pimeyden valoilla viimeisen kerran ennen talvilevolle vetäytymistään. Torstaina starttasi perinteisen Linnanmäen Valokarnevaalit ihan hurjalla ilotulituksella. Ystäväni oli napsinut Töölön asuntonsa parvekkeelta kauniita kuvia tästä spektaakkelista. Minä missasin tämän mutta ei hätää sillä kun Valokarnevaalit päättyvät 22.lokakuuta on toinen päätöspäivän ilotulitus, jota kipitän takuuvarmasti katsomaan ja ihailemaan. Ei Linnanmäen suurfani jätä tällaista tilaisuutta käyttämättä missään tapauksessa. 
Linnanmäelle kannattaa ehdottomasti näillä syyskeleillä jo pukeutua lämpimästi ja varmuuden varaksi myös sadetta pitävillä vaatteilla niin ei tule kylmä kierrellessä. Uutta Lintsillä pimenevissä ja viileissä illoissa on glögirepuilla ja iloisen punaisilla pipoilla varustettuna liikkuvat myyjät. Ihan superidea napata vaikka jonottaessaan laitteeseen ihanan höyryävän kuuma glögi lämmikkeeksi. Myös Segway -myyntikärryjä liikkuu alueella tarjoillen glögijuomaa ja muutakin Valokarnevaalit rekvisiittaa sekä toki lippuja laitteisiin voi ostaa. 
Aijai-jai-jai miten kauniita neitoja tuli meitä vastaan eilen illalla. Tuollaisen päivänvarjon minäkin haluaisin itselleni. Mistähän näitä hauskoja kapineita mahtaisi saada…?

Olen varmaan tuhat kertaa kertonut täällä blogissa Lintsi postausten yhteydessä, että omat suosikkilaitteeni ovat lapsuudesta saakka pysyneet samoina. Siis ehdottomasti Rinkeli, jota kyllä minun lapsuudessani kutsuttiin Maailmanpyöräksi. Ja se toinen ikisuosikki on Karuselli, jossa olen yhden tv-ohjelman kuvauksissa pyörinyt yhden päivän pikkutenavana. Tästäkin olen ihan takuulla täällä kirjoitellut. Pakko tunnustaa, että jos kehtaisin menisin edelleen Karuselliin kyytiin ihan koska vain ilman lapsiseuraakin. Kolmas suosikkini on Kyöpelivuoren Hotelli, jonka tosin lapsena tunsin nimellä Kummitusjuna. Ja totta kai Vuoristorata ja ne hurjat kauhunhetket tässä ihan legendaarisessa puurakenteisessa vuoristoradassa. 
Hurjakurun valoinstallaatio Emanaatio by Anssi Ruotanen
Valokarnevaalien kunniaksi on Linnanmäellä taas nähtävillä myös valoteoksia. Vesitornin sisältä löytyy Janne Aholan upea videoteos “Counterparts”. Hurjakuru on tyhjennetty jo vedestä ja sinne on sijoitettu valoa hohkaava Antti Ruotasen valoteos “Emanaatio”. Huvipuiston alueelta löytyy myös neljän eri taiteilijan projisointiteoksia. Mukana ovat tekstiilitaiteilija Maikki Pekkala, videotaiteilija Sellekhanks, kuvataiteilija Sakari Larjo ja valosuunnittelija Alexander Salvesen. 

Huvipuistoa kiertäessä iskee aina nälkä mutta ei hätää. Eilen napattiin Lintsihodarit limun kera. Omnomnom….paljon paahdettua sipulia, kurkkurelishiä, tuhti nakki ja sämpylä. Pakkohan sitä oli ostaa myös kuuman kaffen kera myös se perinteinen Lintsivohveli kermavaahdon ja mansikkahillon kera. Näin syksyllä ei onneksi enää tarvitse ulkona syödessä pelätä jonkun siivekkään nappaavan ruokaasi ennen ensimmäistä puraisuasi. Vaihtoehtona toki on syödä monissa Lintsin ravintoloissa sisätiloissa mutta eilen illalla sää suosi meitä.

Pakko tunnustaa sorruin myös valaistuun hattaraan!!! Siinä sitä taas puoli naamaa ja sormet tahmassa syötiin mutta hyvää oli 🙂 Lintsiltä löytyy myös Suomen ensimmäinen Hattarakoulu Shop Caramellin yhteydestä. Saisikohan sinne myös aikuiset mennä kokeilemaan onnistuuko hattaran väsääminen…. “Ja saisikohan siellä myös syödä hattaroita”, kysyy ikuinen lapsi sisälläni? Miten kehrätty sokeri voi vaan maistua niin hyvälle ettei haittaa vaikka vaivalla laitettu huulipuna menee ihan piloilla tästä makunautinnosta…

Linnanmäen Valokarnevaalien aikaan on liikkeellä paljon valokuvaajia enkä yhtään ihmettele miksi. Kun Kehrä ja Rinkeli lähtevät samanaikaisesti liikkeelle kaikkine valoineen on näky sellainen, että kamerat räpsyvät ahkerasti. Seisoin hetken tässä kuvaajajoukon jatkona ilman jalustaa ottamassa omia kuvia kun muilla oli professionaalisesti jalustat käytössä. Pitää terästäytyä!

Hurjakurun projitointiteos by rekvisiittataiteilija Maikki Pekkala 

Linnanmäen Valokarnevaalit tarjoaa päivittäin myös tähtiä Estradilla. Eilen oli soittamassa Motions ja avajaisjuhlassa olisi ollut Erin. Nyt harmittaa vielä enemmän etten mennyt jo torstaina. Prinssi Jusuf on lavalla maanantaina, tiistaina Aurora, keskiviikkoa Eveliina, torstaina Biniyam, perjantaina IHANA Mikko Harju, lauantaina Eeli Hallikainen sekä Mira Luoti. Päätöspäivänä sunnuntaina Estradin ottaa haltuun klo 20.00 Scandinavian Music Group -kvartetti. Kannattaa siis tulla ajoissa katsomaan ilotulitusta viikon kuluttua!

Pakko tunnustaa, että olen koukussa myös tähän Derby laukkakisaan. Miten ihmeessä sitä voi kahta palloa heittämällä saada itsensä ihan hikeen kirittäessään omaa hevostaan laukkakisan voittoon? Ja minä en siis harrasta edes raveja tai käy niissä. Ja tätä laukkakisaa en voittanut mutta olin toinen!

Valoilla piristettyjä kohteita Linnanmäeltä löytyy monia. Vuoristorata toki on kauniin punasininen mutta myös lasten Hepparadan ympäristössä voi kokea jännän taikametsän tunnelman. En itse onnistunut samaan sieltä yhtään julkaisukelpoista kuvaa mutta puissa ja pensaissa on sinisiä pieniä valoja. Hyvin taianomaisen kaunis! Myös Vuoristoradan tunneliosuus on tuunattu Valokarnevaalien henkeen sopivaksi. Syksyn ruskaiset lehdet näyttävät vielä paremmilta näissä valoissa. Kannattaa kurkkia siis niitäkin. Lumoava Belenos tuo valotaiteen myös huvittelijoiden keskelle liikkuessaan huvipuiston alueella. Ryhmä esiintyy 12.-21.10 klo 17-21 puistossa.

Paljastan nyt vielä yhden salaisuuden – olen menossa Linnanmäen Valokarnevaaleille vielä ensi viikolla joku ilta kummitytön kanssa. Tämä on meidän sellainen yhteinen juttu ja kivaa kun 10-vuotias kelpuuttaa vielä kummitädin mukaansa. Sillä reissulla ei taida ehtiä valokuvia paljon ottaa….

Marjon matkassa suosittelee taas jälleen kerran virkistäytymistä Lintsin Valokarnevaaleilla ♥ 
Aina välillä kannattaa vapauttaa sisäinen lapsensa ja nauraa hohottaa paljon. 
Jaksaa pimeässä syksyssä paljon paremmin.

The post Koe Linnanmäen Valokarnevaalit 12. – 22.10. uudessa valossa appeared first on Nelkytplusblogit.

↧

makramé- nauhat keramiikka-amppeleihin

October 14, 2017, 10:42 am
$
0
0
Tein kesän keramiikkakurssilla kolme suurehkoa amppelia meidän sivuterassille. Nyt vihdoin sain myös kiinnitykset kuntoon, kun ystävien kanssa pidimme makramé- illan. 
Tai oikeastaan sen illan aikana en tajunnut ohjeista mitään, mutta onneksi sen jälkeen työvaiheet avautuivat ja niimpä amppelit pääsivät killumaan terassin katoksen alle.
Ruukut tosiaan omaa tuotantoa, samoin nuo keramiikkapallot, jotka koristavat makraméta. Yksinkertaiset näistä tuli, mutta tykkään oikein paljon. 

Kummallista, kun taas alkaa olla niin pimeää, että kuvien suttuisuus ihan yllättää.

The post makramé- nauhat keramiikka-amppeleihin appeared first on Nelkytplusblogit.

↧
↧

Viisi viikon varrelta

October 14, 2017, 8:59 pm
$
0
0

Onpa ollut sateinen ja kolea viikko! Luonnon väriloisto on ollut silti inspiroiva ja piristävä. Raikkautta olen hakenut muillakin keinoin kuin ruskaa ihaillen.

Viikon väri on keltainen. Ruska on tainnut tällä viikolla olla komeimmillaan.

Viikon arkiruoka on retro; lämmin voileipä. 70-luvula taisivat tulla voileipägtillit muotiin, ainakin isovanhemmillani oli sellainen.

Työpäivät

The post Viisi viikon varrelta appeared first on Nelkytplusblogit.

↧

Miten olisi punainen mekko?

October 15, 2017, 12:34 am
$
0
0

Miten olisi punainen mekko?

 Miten olisi punainen mekko? Sehän oli selvä juttu ja sitä ei minulta tarvitse edes kysyä, vaikka tiedän monen punaista mekkoa jo ajatuksena sävähtävän. Ihana, rehevä ja lämmin punainen on tämän syksyn muotiväri. Minä, punaisen ystävänä, tartuin heti tähän ilouutiseen ja ryntäsin kankaita etsimään punaisen sävyssä.

Halusin mekon, joka olisi tarpeeksi rento, mutta samalla riittävän juhlava eli tilaisuuteen jos toiseen sopiva. Jos olet kahvilla ystävän kanssa ja saat kutsun illalliselle, vaikka jonkun charmantin miehen kutsumana, sillai äkkiseltään, niin tässä mekossa voit hyvin jatkaa iltaa, korkeintaan lisätä vain punaista huulille ja menoksi. Tai sitten jatkat iltaa yhdessä sen ystävän kanssa, jota ei sovi unohtaa sinne kahvilaan.

Halusin suunnitella ja ommella punaisen mekon, joka ei olisi liian tylsä ja liian yksinkertainen, joten ideoin hihoihin sellaiset nauhat, jotka olisivat jääneet hiukan roikkumaan löysästi solmittuna. Mutta se näytti ihan hölmöltä, koska kangas saattoi olla kuitenkin liian paksuhkoa sellaiseen. Se meni siis mönkään ja koska olin jo pilkkonut hihan kolmeneljäsosaa hihaksi, piti se jotenkin pelastaa.


 Halusin mekon toimivan sekä kesällä että myös talvella, enkä halunnut täysipitkää hihaa, mutta liian lyhyeksi se ei myöskään saanut jäädä. Aikani ideoituani, tein nyt hyvinkin muodissa olevat espanjalaistyyppiset liehukkeet, hihojen jatkeeksi. Sehän toimi ja toi hiukan persoonallisuutta muuten suoraan ja yksinkertaiseen mekkoon. 

 Mikä parasta, kangas on jersyetyylistä  ja aavistuksen joustavaa, samaa, mitä käytin kesähaalariin, josta postaus löytyy täältä (klik) ja tämä on siitä ihana, että tämä ei rypisty. Tein postauksen juuri tuosta rypistymisestä, miten esimerkiksi silkki toimii matkalla ja siitä voit lukea täältä (klik). Lisäksi tämä kangas ei purkaudu, joten ei tarvitse edes huolitella. Nopea myös ompelemisen suhteen.

Kaavat tein itse ja mitoissa käytin apuna vanhaa Gantin mekkoa, joka oli leveydeltään sopiva ja niin suora malliltaan, että istutetut hihat vain liitettiin mekkoon, ilman mitään rintalaskoksia tai kikkailuja. Mekossa ei ole myöskään vetoketjuja tai nappeja, sillä sen voi vain pujottaa pääntien kautta päälle.

Mitä tulee ottaa huomioon, mekkoa sunnitellessa ja ommellessa?


On ihmisiä, jotka eivät viihdy mekoissa tai pelkäävät pukeutua niihin. Listasin tähän hieman omakohtaisia kokemuksia ja vinkkejä, miten voisi ehkä innostua siitä mekon käyttämisestä. 

1.Suunnittelelmani juttu ei toimikaan, kaikki pilalla?


Ei siis kannata säikähtää, mikäli joku suunnittelemasi juttu ei onnistukaan täydellisesti, vaan ota se haasteena ja kehittele siitä uusi, vielä parempi muotoilu vaatteellesi. Harvoin se niin pilalle menee, ettei siitä mitään kunnollista vaatetta saa ja usein se saattaa jopa olla jopa parempi, kuin alkujaan suunniteltu.

 2. Huomioi oma pituutesi


Muista, että oma vartalosi kertoo, mikä sille parhaiten sopii. Pituudella on väliä, sillä itse 157 cm pitkänä tiedän, että jos helman pituus on alle polven, näytän vielä lyhyemmältä ja koomiselta, kuin olisin lainavaatteissa. Aina siis pitkä helma ei ole se paras ratkaisu ja ei se ole niin paha, jos ne polvetkin joskus näkyvät.

3. Runsas povi


Usein todella rintavalle ei liian tyköistuva mekko sovi, silloin kannattaa kokeilla hiukan empirelinjaista mallia, jolloin kokonaisuus ja vartalon muodot tulevat kauniisti esille ja rinnan kaari ei liikaa korostu  tai vaate kiristä ikävästi rinnan kohdalta, vaikka se muuten olisikin kooltaan sopiva. Kärsin itse tästä imetysaikana, vuosia sitten, joten tiedän mistä puhun.


4. Onko mekon kanssa pakko käyttää sukkahousuja?

Mekon kanssa ei ole pakko käyttää sukkahousuja, ainakaan kesällä, talvisin se on suositeltavaa. Ohuemmat sukkahousut juhlavamman mekon kanssa ja arkisemman mekon kanssa paksummat sukkahousut ja musta ovat aina varma valinta paksummissa versioissa.

 Nykyisin löytyy monenlaisia sukkahousuja, on muotoilevaa ja kohentavaa ja kiillolla ja ilman. Itse en kyllä pystynyt pitämään noita kohottavia ja makkaroita litistäviä sukkahousuja, sillä ne alkoivat oikeasti sattumaan mahan kohdalta. Käyttäkööt ken voi. 

Napakat legginsit ovat myös hyvä valinta, mutta vain arkikäytössä suosittelisin. Legginsien kanssa olo on tosi rento, joten niiden kanssa lähtisin kokeilemaan ensin sitä mekon käyttämistä.


5. Mekkoon pukeutuminen vaatii harjoittelua


Mekossa tulee myös tuntea itsensä rennoksi ja uskon, että harjoittelulla siihen fiilikseen pääsee. Jos mekossa on hiukan liikkumavaraa, se imartelee vartaloasi paremmin, kuin kireänä soiva ja liian pieneltä näyttävä tekele. Silloin on myös itsevarmempi olo, kun kaikki selkäpoimut sun muut vyötärörenkaat ja pikkareiden painaumat eivät selvästi erotu.

 Itse koen, että olen mekko päällä rennompi, kuin tiukasti nuolevissa farkuissa. Tämä on tietysti makuasia, sillä olen aina rakastanut mekkoja ja hameita ja kokenut ne luontevammaksi asuksi kuin toisille ovat omat luottofarkut. Mekko olisi minun asuni melkein joka päivä, mutta pahuksen säät tekevät mekkoon pukeutumisen usein turhan haastavaksi. 

Onko siellä mekkofaneja?


Kuvat otettiin Espanjan matkalla ja illan kuluessa saimme nähdä ensin sinisen hetken ja sitten vielä oranssisen hehkun, auringon laskiessa, pari viikkoa sitten, Torreviejassa. Tuolla olikin niin kiva mekoissa kuljeskella.

The post Miten olisi punainen mekko? appeared first on Nelkytplusblogit.

↧

Ilmakasvien lumoissa

October 15, 2017, 12:55 am
$
0
0
Viime keväänä ihastuin ilmakasveihin.
Kesä ja puutarha kuitenkin tulivat väliin ja veivät kaikki ajatukset mennessään.
Hoivailin yhtä pientä Tillandsiaani,
mutta siinä kaikki.
Nyt kuitenkin kesä tuli ja meni,
ja ajatukset kääntyvät taas enemmän sisälle kotiin päin.
Huonekasvit ja niiden myötä ilmakasvit alkoivat taas pyöriä enemmän mielessä.
Habitaresta ostin yhden pienen lemmikin lisää.
Ja aloin haaveilemaan yhä enemmästä ilmakasvisortimentista kotiin.
Parahiksi tähän haaveiluun, sain kutsun Garden Livingin 
ilmakasvi-iltaan.
Ilmakasvi-illassa parhaat ilmakasviasiantuntijat 
kertoivat meille ilmakasveista ja niiden hoidosta.
Puutarhatoimittaja Johanna Viherahon ja valokuvaaja Annabelle Antasin
julkaistiin keväällä.
Minullakin oli ilo osallistua kirjan julkkaritilaisuuteen.
Voit lukea julkkareista ja kirjasta enemmän täältä. 

 Johanna Vireaho, Annabelle Antas, Kirsti Penttilä ja Eva Wuite
Kukkasuunnitelija Kirsti on Garden Living Oy:n toimitusjohtaja ja 
suunnitteluhortonomi Eva on luovajohtaja.
Ilta ei ollut todellakaan näin totinen,
mutta kaikki olivat kyllä aika keskittyneitä mielenkiintoiseen aiheeseen.
medusatillandsia
Tillandsia Caput-medusae
チランジア・カプトメドゥーサエ

 Ilmakasvien maailma on kiehtova ja niitä löytyy monen näköistä ja kokoista kaunotarta.
Ne ovat sisustuselementtejä parhaimmillaan.
Niitä voi asetella kauniiksi asetelmiksi kivien, simpukoiden tai muiden kasvien kanssa.
Tai yksitäisenäkin kasvina niiden veistoksellisuus tulee oikeuksiinsa.
Ilmakasvit tulevat nimensä mukaisesti toimeen ilman multaa,
mutta tarvitsevat kuitenkin valoa, vettä ja hiilidioksidia muiden kasvien lailla.
Ilmakasvit kasvavat luonnossa epifyytteinä, puiden ja pensaiden oksilla.
Ne käyttävät juuriaan kasvupaikalle ankkuroitumiseen,
mutta eivät ota isäntäkasveilta vettä tai ravinteita.
Luonnossa ilmakasvit saavat ravinteita ilmasta, sadevedestä ja kasvijätteistä.
salvadorintillandsia
Tillandsia Xerographica
チランジアキセログラフィカ

Salvadorintillandsia on tillandsioiden kuningas.
Sen veistoksellisuus ja suuruus sai minutkin valtoihinsa.
Nyt meilläkin asuu upea Xerographica.
Nimi juontaa juurensa kreikan kielestä.
Xeros tarkoittaa kuivaa, ja graphia kirjoitusta.
Tämä kuningas kaipaa tillandsioista vähänlaisesti kastelua.
Sitä ei kannata kylvetellä, ainakaan usein, vaan sumutuskin riittää.

Ilmakasvien kastelutarve riippuu paljon lajikkeesta.
Pääsääntönä voidaan sanoa, että ilmakasvin saa kuolemaan enemmin liikakasteluun.
kuin kuivuuteen.
Niitä voi kastella uppokastelemalla tai sumuttamalla.
Kylvettää voi vaikka viikon, parin välein,
ja sumutella silloin tällöin.
Ilmakasvien käyttäytymistä kannattaa tarkkailla,
jotta oppii näkemään, milloin se on janoissaan.
Esimerkiksi salvadorintillandisian lehdet käpertyvät vedenpuutteessa
ja suoristuvat kastelun jälkeen.
On kuitenkin tärkeää, ettei lehtihankoihin jää vettä kylvetyksen yhteydessä.
Kylvetyksen jälkeen tillandsiat kannattaakin kuivatella 
vaikka lattialämmityksen tai pyyhkeen päällä ylösalaisin.

Itse hurahdin myös naavatillandisiaan (Tillandsia Usneoides), 
jota kastellaan sumutellen, tasaisesti ja säännöllisesti.
Uppokastelu saa sen helposti kuolemaan.
Oikea kasvupaikka ja kosteus olisikin sille kylpyhuoneessa, suihkun läheisyydessä.
Lattialämmitteisessä tai saunan yhteydessä olevassa kylpyhuoneessa, 
se saa kuitenkin liikaa lämpöä, eikä viihdy siellä.
Tillandsiat tekevät kukkiakin,
mutta kukinta sisätiloissa ei ole itsestäänselvyys.
Ne kukkivat vain kerran,
jonka jälkeen ne kasvattavat uusia alkuja, poikasia.
Poikaset voidaan irroittaa emokasvista, kun ne ovat kasvaneet 2/3 emokasvin koosta.
Poikasia ei ole pakko irroittaa emokasvista,
jolloin siitä kasvaa hauska ilmakasvirypäs.
käpytillandsia 
Tillandsia ionantha
チランジア・イオナンタ 

Kukinnan lähestyessä lehdet värittyvät pinkkiin.
Siksi lehtiruusukkeissa voi olla sekä punaisia,
että vihreitä lehtiä.
Lehtien väri houkuttelee luonnossa kolibreja ja muita pölyttäjiä
 Tillandsioiden kukkiin.

Voisin kertoa innostuksissani teille vaikka kuinka paljon 
tästä upeasta kasvisuvusta.
Suosittelenkin tutkimaan tuota Johannan ja Annabellen upeaa kirjaa.
Siellä pääsee syvemmälle ilmakasvien maailmaa.
Ehkä jopa niin syvälle, ettei enää pääse pois.
Näihin kauniisiin ja yksinkertaisiin kasveihin hurahtaa helposti.
Oikealla ja simppelillä hoidolla niistä saa kotiinsa pitkäaikaisia 
lemmikkejä, sisustuselementtejä ja sitä niin terveyttävää vihreää.

Nautitaan vihreästä!
Talvikaan ei ole niin synkkä ja pitkä,
kun me puutarhaintoilijat jatketaan sisällä,
sitä mihin ulkona jäätiin.
Ja vihreän kodin voi luoda kaikenlaisiin koteihin helposti,
isoon, pieneen, kerrostaloon, rivariin, omakotitaloon, kimppakämppään…
Siitä tulee helposti ihana harrastus tai jopa intohimo,
jota voi harjoittaa ympäri vuoden.

Garden Livingissä sai kyllä muutakin viherinspiraatiota,
kuin ilmakasvi-innostuksen lisääntymistä.
Kyllä voi vihreä olla kaunista!
Lämmin kiitos 
Johanna,
Annabelle
ja Garden Living Oy
inspiroivasta ja virkistävästä illasta!
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, YouTubessa, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Ilmakasvien lumoissa appeared first on Nelkytplusblogit.

↧
Search

Kevennystä keittiössä

October 15, 2017, 1:05 am
$
0
0

Otsikko on ehkä harhaan johtava, sillä nyt ei ole tulossa asiaa ruokavaliosta, vaan verhojen vaihtamisesta…

 
 
Tämän syksyn sisustusopinnoissa olemme valmistaneet erilaisia sisustustekstiilejä, joista verhojen suunnittelu ja valmistus oli yksi tehtävä.
Heti alusta alkaen minulla oli selvää, että haluan tehdä hyvin yksinkertaiset, täysimittaiset verhot keittiöön.
Vanhat verhot olivat olleet ikkunassa pitkän aikaa ja yleisilme kaipasi ehdottomasti raikastamista.
 
 
 
 
 

Suunnitteluvaiheen alussa harkitsin musta-valkoista printtikangasta.
Kun näin tämä ohuen sekoitekanakaan, oli päätökseni selvä. Halusin ehdottomasti yksiväriset ja kevyet sivuverhot.
Keittiömme sijaitsee pohjoisen puolella ja näin syksyllä valon määrän vähentyessä kaipasin verhoratkaisua, jossa ikkunoita ei peitetä paksuilla verhoilla.
Näillä ohuilla verhoilla pyrin maksimoimaan sen vähäisenkin valon määrään.
 
 
 
 
 
Harkitsin myös vain yhden sivuverhon laittamista, mutta “symmetriafriikkinä” päädyin kuitenkin tekemään kaksi verhoa.
Edellisestä verhojen ompelusta on kulunut jo paljon aikaa, joten opiskelutehtävän myötä sain paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä verhon ompeluun.
 
 
 
 
 
Keittiössämme valon määrä todellakin lisääntyi ja koko  yleisilme keveni huomattavasti.
Pidän verhojen tuomasta keveydestä ja näistä on helppo modifioida talvisemmat verhot, kun kiinnittää valoköynnöksen verhon taakse.
Keittiössä tulen tekemään sesonkivaihtelun talveen/jouluun hyvin pienesti, joista tämä verhojen vaihto oli se suurin projekti.
Samalla sain tehtyä opiskelutehtävän dokumentointiin liittyviä asioita eteenpäin, joten voin olla lopputuloksen monellakin tavalla tyytyväinen.
 
 
Toivottelen mukavaa sunnuntaipäivää ja oikein hyvää alkavaa viikkoa!
Ei anneta syksyisten sadekelien masentaa, vaan yritetään löytää ilo arjen pienistä asioista.
Vaikkapa vain verhojen vaihtamisesta…
 
😉
 
 

The post Kevennystä keittiössä appeared first on Nelkytplusblogit.

↧
↧

Mikä kappale!

October 15, 2017, 4:25 am
$
0
0

Mitkä sanat… jotenki niinku, tiätteks?! Muutama – hups- kyynel (x50 kpl) vierähti poskelle ja lauantai meni kappaleen osalta repeatilla.

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää, Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää Mut joku aamu mä tiedän sen, Sä heräät huomaamaan, Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan
Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin, Ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin Ja hetken vielä nukkuu puoli maailmaa, Hetki vielä kirkas aamu aukeaa

The post Mikä kappale! appeared first on Nelkytplusblogit.

↧

Fazer ja Ankallisgalleria

October 15, 2017, 6:35 am
$
0
0

Suomi 100 -hegessä teimme tänään retken Helsinkiin. Aloitimme aamubrunssilla ihanassa Kluuvikadun Fazerin kahvilassa. Oi miten hyvä brunssi siellä oli. Napa paukkui kaikista ihanista herkuista, leivistä, croissanteista, juustoista ja letuista. Omnomnomnomnom.

Fazerin kahvilan tunnelma on kyllä vertaansa vaille. Eikä syyttä se on tosi suosittu. Tänäänkin paikka kuhisi ihmisiä ja ihanan letkeää tunnelmaa. Siellä käydessä olo on kuin olisi jossain ulkomailla. Ja kyllähän turistitkin ovat Fasun löytäneet, sillä kovasti monia kieliä kuului kahvilan pöytien puheensorinan keskeltä.

Brunssin jälkeen kävelimme Ateneumiin. Siellä on tällä hetkellä ihana näyttely Ankallisgallerian taideaarteita. Minä olen ollut lapsena ja nuorena ihan mieletön Aku Ankka -fani. Luin kaikki meille tulleet lehdet monenmonitusta kertaa ja taskukirjat päälle. Rakastin Aku Ankan upeaa kieltä ja hauskoja nimiväännöksiä. Akseli Kala-Kallela ja Clint Itäpuu tai Arnoldi Kvartsinikkari ja Rocky Marsipaano. Näistä kaikista tulee väkisinkin hymy huulille!

Kaikkein suosituin Aku Ankka -hahmo oli tietenkin Taikaviitta. Se oli niin jännä ja jotenkin ehkä tuntui hyvältä, kun Aku Ankka osasi kerrankin kaiken ja hänellä oli erityisvoimia. On kai Aku Ankan epäonni tuntunut sittenkin vähän pahalta. Akun lisäksi Iines ja Roope olivat minusta myös tosi kiinnostavia. Iines oli niin neitimäinen ja Roopen saituus hyvinkin naurettavaa.

Vieläkin minulla on sellainen suhde Aku Ankkoihin, etten raski heittää yhtään ainoaa meille tullutta lehteä tai ostettua taskukirjaa pois. Aikuisiällä en kuitenkaan Aku Ankkoja osaa enää lukea, vaikka lämmöllä niitä muistelenkin. Ne tuntuvat kuitenkin sitten jotenkin lapsellisilta tai jotain. Vähän jopa salaa toivoisin, että viihtyisin Aku Ankan parissa vielä nytkin! Onneksi ainakin talon nuoriso on edes vähän jatkanut akuankkailun perinnettä, sillä erityisesti pojat ovat lukeneet innoissaan sekä lehtiä että taskukirjoja. Silti luulen, että vielä tänäänkin minä olen meidän perheen suurin ankkafani!

Ateneumissa Ankallisgallerian teokset on sijoitettu kätevästi lähelle Ateneumin suomalaisia taideaarteita. Tämä yllä oleva teos on näyttävä Taistelevat ankat. Tämä teos on todella kookas, sillä monet Ankallisgallerian taulut ovat aika pieniä ja siksi niiden eteen kerääntyneen yleisön takaa oli välillä vaikea niitä kunnolla nähdä.

 

Helsinkipäivän päätteeksi piipahdimme vielä UFFissa. Tyttäreni rakastaa kirppareita ja kuulemma Helsingissä on kirppareilla parhaat valikoimat. No tälläkin kertaa tarttui mukaan yksi neule, eli ei ihan turha reissu.

Kivaa alkavaa viikkoa! Minulla on vielä pari päivää vapaata – ihanaa!!!

Today we went the the Fazer cafe for a lovely brunch and then to the Finnish National Art Gallery Ateneum where we looked at a lovely exhibition of Finnish art mixed with Donald Duck -inspired art. Us Finns love Donald Duck!

Love, Kati

The post Fazer ja Ankallisgalleria appeared first on Nelkytplusblogit.

↧

I Love me-messutärpit 2017!

October 15, 2017, 6:49 am
$
0
0
Nyt on aika listata ensi viikon I Love me-messuja ajatellen omat messusuosikit, joista muutamia on jo tullut aiemmin vinkattua Korres, jossa on mukana mahtava arvontakin ja L’Occitane settitarjoukset olen myös esitellyt aiemmin. Lisäksi Zuii huuli-ja poskipunat vinkattiin syyskuun kuukauden suosikeissa. 

Oma ehdoton messusuosikkikohde on Remingtonin piste ja pisteellä häärii ja tähdittää mahtava kauneuden alan ammattilainen ja elämää suurempi persoona Outi Broux. Remingtonin pisteellä on mahdollista päästä Outin hiuskäsittelyihin ja tehdä loistavia ostoksia hius-ja kauneuslaitteiden saralla. Tässä kohden haluan nostaa viime vuoden ProLuxe hiusföönipostauksen, sillä vuoden ajan olen käyttänyt erittäin laadukasta ProLuxe hiuskuivainta enemmän, kuin tyytyväisenä ja samaten uudet ProLuxe hiusrullat ovat olleet aivan mahtavat ja taanneet monia hyviä hiuspäiviä. Upeaa ProLuxen tuotteissa on laitteiden valkokultainen ylellinen ulkonäkö.

Hieman haikein mielin lahjoitan ProLuxe hiusföönin tyttärien käyttöön ja miltei jo luulin, ettei markkinoille voi tulla enää kauniimpia hiusföönejä, mutta Remington tekee se tänä vuonna taas uudelleen ja tuo markkinoille omaan silmään vieläkin kauniimmat retroföönit väreissä pinkki ja vaaleansininen. Juuri vielä sellaiset oikeat retropastellisävyt! Föönit tulevat vielä tuollaisessa mielettömässä laukkusessa, hieman kuin ennen vanhaan lentolaukut, jotka saivat ottaa mukaan lentokoneeseen.

Retroföönit ovat tulossa jouluksi myyntiin Stockmann tavarataloihin, mutta muutama kappale saattaa löytyä messuiltakin myynnistä. Kannattaa olla nopea ja syöksyä Remingtonin pisteelle heti ensialkuun. Remington löytyy messuilta pisteeltä 6d50.
TV:stä tuttu huippustylisti Outi Broux neuvoo oikeat hiustenmuotoilulaitteet nopeaan ja helppoon hiustenmuotoiluun juuri Sinun hiuksillesi.
Outi Broux, Remington
Aika 20.10.2017, 16:30 – 20.10.2017, 17:00
Paikka Lounge
Esiintyjät Outi Broux
Apteekkikosmetiikka suosikkini Lierac on tuonut markkinoille uudet kaksoispuhdistus ihonhoitotuotteet ja sattuvatpa olemaan messuillakin esitteillä ja tarjouksessa. Kuten myös lempparini Lieracin ihonhoitotuotteista, mielettömän tuoksuinen ja koostumukseltaan erittäin kosteuttava Hydragenist ihonhoitosarja, josta olen kirjoittanut aiemmin täällä ja täällä. Lierac tuotteet löytyy ProCare:n pisteeltä 6b48.

Yllä olevan kuvan Lierac kaksoispuhdistus uutuudet vasemmalta: Vaahtoava kaksoispuhdistus: pehmeä vaahtoava voide, joka irrottaa iholta meikit ja epäpuhtaudet. Levitetään kuivalle iholle ja emulgoidaan vedellä. Ei silmänympärysiholle. 

Pyöreä purkki keskellä Kaksoispuhdistus Balm-in-oil, ihoa hellivä öljymäinen balsami, joka puhdistaa iholta meikin ja epäpuhtaudet. Levitetään kuivalle iholle, hierotaan sormenpäillä, emulgoidaan vedellä ja hierotaan uudelleen. Herkän vaaleanpunainen vitalismainen koostumus ja oma suosikkini. Olen nyt löytänyt nämä Balm ihoputsarit ja näistä jää aivan ihanan pehmeä iho.

Viimeistelen putsauksen kuvassa oikealla olevalla Lieracin 3in1 Micellar milk in waterilla, joka tulee kätevässä pumppupullossa ja joka viimeistelee meikin putsauksen ja poistaa myös silmämeikin. Maitomainen koostumus muuttuu nestemäiseksi iholla.

Pyöreän purkin päällä kuvassa on Kaksoispuhdistus gel in water kasvovesi, jossa on miellyttävä geelimäinen koostumus ja joka iholla muuttuu enemmän nestemäiseksi. Supistaa ihohuokosia ja antaa välitöntä raikkautta. 

Kaikissa puhdistustuotteissa on mieto puhdas tuoksu  ja Lieracin tuoksumaailma onkin aina miellyttänyt kovasti omaa tuoksunenää.  Nyt näitä tuotteita on messuilla mahdollisuus saada edulliseen tarjoushintaan ja lisäksi messuilla on myös matkakokoja myynnissä.

 Pisteeltä 6b48 messutarjouksena:
Double Cleansers-kaksoispuhdistajat 20€/kpl (norm. hinta 26-27€)
Lempisarjaani Lieracilta on ilmestynyt uusi ihoa hoitava ja kosteuttava kasvonaamio. Hydragenist sarjassa on niin fantastinen tuoksu, että saisipa tuon tuoksun pullottaa hajuvedeksikin. Uusi kasvonaamio sekä kosteuttaa, että ehkäisee ihon kuivumista ja toimii myös anti aging tuotteena. Aikanaan täällä blogin puolella kerroinkin, että oman ihon kosteustasapaino mitattiin tuossa taannoin ja poskissa oli vaatimaton 14% ihon kosteus. Joten Hydragenist kosteuskylpy pari kertaa viikossa kuurina vie varmasti kuivat poskenikin uuteen nousuun ja toivoakseni pian helottavatkin punakkana vähemmän.

Pisteeltä 6b48 messutarjouksena: 
Hydragenist-seerumi 40€ (norm. hinta 52€)
Hydragenist-hoitovoiteet 35€ (norm. hinta 44€)
Eipä ole enää elämää ilman Pharma Nordin Ubikinonia, jonka kerrotaan auttavan sydämen vajaatoimintaan, edistämään aineenvaihduntaa, väsymykseen ja uupumukseen ja migreeniin.

Mitään turhaa sananhelinää ei ubikinonin vaikutus migreenin estoon ole, sillä asiaa on tutkittu jo vuosien ajan ja hoitosuosituksissa Q10 todetaan olevan tehokkaimpia migreenin estäjiä, kunhan annostus saadaan kohdilleen. Minä olen  käyttänyt aamuin illoin annosta 100mg, kun migreenin hoitoon voidaan käyttää jopa 150-300milligramman päiväannoksia. Kuitenkin on hyvä muistaa, että migreeni on monikerroksinen juttu ja syyt migreeniin on monet, joten 100% taetta migreenittömyyteen ei Q10 lupaa, mutta tutkitusti kuitenkin vähentää migreenejä. Omalla kohdalla olen saanut jopa elää migreenitöntä aikaa, ellei viime ajan kovaa flunssaa lasketa mukaan.

Ubikinonista olen aiemmin kirjoittanut täällä ja Pharma Nord löytyy messuilta pisteeltä 6s1.

Pharma Nord tarjoaa messuilla myös luennot:

Pe 20.20 klo: 13:30-14:00 Lounge Halli 6 Kone älä hyydy, sydämen toimintaa ja terveyttä ylläpitävät ravintolisät. 

Su 22.10 klo: 14:00-14:30 Lounge Halli 6 Hiljainen tulehdus vaarantaa terveytemme, elintavat ja ravintolisät hiljaista tulehdusta torjumaan.

Luennoitsija tuoteasiantuntija Jarmo Hörkkö.
Luonnonkosmetiikkaa rakastaville niin iholle kuin silmille iloa. Messuilta löytyy Beauty Garden luonnonkosmetiikkamerkki, joka on laadukasta, käsintehtyä luomukosmetiikkaa suurella sydämellä. Beauty Garden on 100 % luonnonmukainen, ranskalainen luomubrändi, jonka tuotevalikoimaan kuuluvat korkealaatuiset ihonhoitotuotteet sekä ihanat käsintehdyt yrttihaudukkeet. Tuotteiden säilöntäaineina käytetään retiisiä, jolla on ihoa kirkastava vaikutus, sekä luonnon E-vitamiinia (tocopherol) – voiko enää puhtaampaa tuotetta olla? Kaikki tuotteet pakataan ekologisesti kauniisiin puu- ja lasipakkauksiin, ilman ulkopakkauksia. 

Beauty Garden on meidän aikuisen tyttären lempiluonnonkosmetiikkamerkki ja oma suosikkini on sarjan kurkkunaamio, joka kosteuttaa, rauhoittaa ja tuoksuu ihanan raikkaalle kurkulle. Muihin sarjan tuotteisiin voit tutustua täällä. Tuotteiden lasi-ja puupakkaukset hivelevät silmää. 

Messuilta Beauty Garden luonnonkosmetiikkamerkin tuotteet löydät pisteeltä 7h119.


Silmä lepää myöskin täysin näissä Evolve Organic Beauty luonnonkosmetiikkatuotteissa, jotka valmistetaan käsityönä pienissä erissä Englannissa Hertfordshiren kaupungissa. Evolve iho-, vartalo- ja hiustuotteet tehdään luonnollisista öljyistä, voista ja superfoodeista. Pienien erien valmistuksella varmistetaan tuotteiden tuoreus. Kaikki Evolve luonnonkosmetiikkatuotteet ovat vegaanisia, eikä niitä ole koskaan testattu eläinkokeilla.

Lääkemäiset purkit ovat aina miellyttäneet kovin silmää tai sellaiset vanhan ajan apteekkituotteen oloiset. Meidän tiiliseinäkylppäri onkin täysin sisustettu niin, että nämä Evolve Organic Beautyn kosmetiikkatuotteet sopii sinne, kuin nenu nassuun. 

Sain testiin Daily Defence Moisture mistin eli kosteuttavan ja suojaavan kasvosuihkeen ja aivan suklaavanukkaalle tuoksuvan ihoa heleyttävän Radiant Glow kasvonaamion. Kasvosuihkeessa on kauniin puhdas tuoksu, kuin tuulinen sää joka tuivertaa kukkapellolla. Peukut myös sille, että kasvosuihketta suihkutettaessa, mist raikastaa koko kasvojen ihon yhdellä painalluksella ja itse suihkaus on pehmoinen, kuin pumpuli. 
Radiant Glow kasvonaamio antaa iholle kaunista säteilyä, kuorii ihoa hellästi ja rauhoittaa ja kosteuttaa ihoa. Sisältää raakakaakaota, joka sisältää runsaasti antioksidantteja auttaen ihoa säilyttämään oikean kosteustasapainon. Raakakaakao sisältää runsaasti antioksidantteja, jotka suojaavat ihoa, parantavat ihon kosteustasapainoa sekä ihonsävyä. Siinä on myös paljon magnesiumia, C vitamiinia ja omega 6 rasvahappoja. Nämä edistävät solujen korjaantumista.

Manteliöljy sisältää runsaasti A, E ja B vitamiinia ja sillä on voimakkaasti kosteuttavia, pehmittäviä ja ravitsevia ominaisuuksia. Se imeytyy helposti, ei tahmaa ja jättää ihon hoidetuksi. Kookoksenkuorijauhe kuorii hellästi kuolleita ihosoluja pois, jättäen ihon sileäksi, pehmeäksi ja raikkaaksi.
Tämä kasvonaamio on aivan ihana ja antaisin tämän lahjaksi suklaata rakastavalle suklaarasian sijaan. 
Evolve Organic löytyy messuilta House of Organic pisteeltä 7f120
Love, love love Madara. Madara on ensimmäinen Latvialainen luonnonkosmetiikkamerkki, joka suuresti kosketti sydäntäni. Rakastumiseen vaikutti brändin latvialaisuus, maa jossa asuimme 4-vuotta. Madaran perustajan Lotten ja hänen siskosten päättäväisyys ja tarina Madaran synnystä on ollut uskomaton menestystarina. Miten he eivät saaneet pankista edes lainaa, vaan joutuivat aluksi turvautumaan sukulaisten ja ystävien apuun. Loppuhan onkin jo historiaa ja Madara on varmasti yksiä tunnetuimpia latvialaisia brändejä. 

Nyt Madaralta on ilmestynyt kolme uutta tuotetta yhteistyössä Noora Shinglerin kanssa, joista yllä esitteillä kauniissa joululahjapakkauksessa vitamiinipitoinen Pihlaja Drops-öljyseerumi parantaa ihon kosteustasapainoa sekä tekee ihosta hehkuvan kauniin, kimmoisan ja sileän. 
Yhdessä Kemikaalicocktail-blogin Noora Shinglerin kanssa yhteistyössä syntynyt hehkubuusteri kosteuttaa ja ravitsee kasvot tehden ihosta superpehmeän. Pohjoiselle ilmastolle ominaisen pihlajanmarjan käyttö on sekä ekologista, että tehokasta.
Pihlaja Daily Moisturize for Face löytyy myös joululahjapakkauksesta. Vitamiinipitoinen kosteusvoide kasvoille on vegaani ja sopii kaikille ihotyypeille Suomen ankariin ja kuluttaviin sääolosuhteisiin. C- ja E- vitamiinit suojaavat ihoa ympäristön haittatekijöiltä ja ilmansaasteilta.
Yhdessä Kemikaalicocktail-blogin Noora Shinglerin kanssa yhteistyössä syntynyt Pihlajakasvovoide kosteuttaa ja ravitsee kasvot tehden ihosta pehmeän. Pohjoiselle ilmastolle ominaisen pihlajanmarjan käyttö on sekä ekologista, että tehokasta.
Madaralta on myös ilmestynyt uusi Nokkonen vartalovoide,  joka on loistava omalle erittäin kuivalle ja atooppiselle iholle. Nokkosen rauhoittavien ja suojaavien ominaisuuksien ansiosta hajusteeton voide sopii erinomaisesti eri ihotyypeille ja koko perheelle.
Madaran tuotteet löytyy messuilta pisteeltä 6e50 ja Nokkonen vartalovoide löytyy messutarjouksena 10e, normaalin 20e sijaan. 
Avon löytyy I Love me-messuilta myöskin ja messuilla myynnistä löytyy Mark-sarjan meikinkiinnityssuihke ja uusi 19.10 lanseerattava nestemäinen Mark-sarjan huulipuna, mikä kuulostaa muuten ihanalta. Osastolla tehdään myös ilmaisia pikahuulimeikkejä ja perinteinen tee-se-itse kynsilakkabaari on myös osastolla. Avon löytyy messuilta pisteeltä 6e1 ja ohjelmana Avon kauneuspysäkki 20.10 10-18:00.

Halusin samalla vinkata Avonin uuden kerrostettavan tuoksun, joka on minulle aivan jotain uutta ja keulakasvona vielä yksi maailman upeimpia naisia, Eva Mendez. 
Avon Eve Duet Eau de Parfum, Kukkais-hedelmäinen tuoksuduo, joita voit käyttää erikseen tai kerrostamalla. Toimii mielestäni hyvin, vaaleampi versio päiväkäyttöön ja kerrostat iltaan tummemmalla violetilla tuoksulla. Itse pidän keveimpien tuoksujen ystävänä hurjasti tuosta keltaisesta versiosta, mutta yllättävää kyllä iltatuoksukin viehättää ja nämä todellakin toimivat loistavasti yhteen kerrostamalla, mikä on minulle jotain aivan uutta. 

Keltainen eli Eve Duet Radiant alkutuoksu koostuukin mandariinista ja appelsiininkukasta ja tuoksuu ilmoille herkullisen raikkaana ja energisenä. Sydäntuoksussa naisellisuus puhkeaa kukkaansa jasmiinin ja vesililjan muodossa. Syvyyttä tuoksun kevyemmällekin versiolla Eve Mendezin tapaan luo lopputuoksussa ambra ja puiset nuotit. 
Radiant tuoksu on aivan ihana ja sellainen iloisen pirteä ja energisoiva ilotulitus, ollen herkullisen hedelmäinen ja pirteän energisoiva päivätuoksu.  Omaan tuoksunenääni Avonin ihanin tuoksu mitä olen tähän mennessä tuoksutellut. Tällä lähtee tahmeat aamutkin pirteämpänä käyntiin ja vain vielä lisää monipuolistuu kerrostamalla tuoksuun Eve Duet Sensual tuoksua. 

Tuoksun violetti ja omaan makuun enemmän iltatuoksu Eve Duet Sensual ensituoksu pitää sisällään luumua ja punapippuria. Sydäntuoksussa vesililja ja tuoksunuijakukka ja lopputuoksun patsuli viimeistelevät tuoksun mielenkiintoiseksi ja aistilliseksi.
Yhdessä kerrostamalla tuoksu saa aivan uusia muotoja ja aistin kerralla hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta, joita Sensual tuoksu syventää uuteen muotoonsa, niin ettei tuoksu olekaan kerrostamalla enää ihastuttava hedelmäpommi, vaan syvemmän naisellinen kukkaistuoksu. Todella mielenkiintoinen kokemus tämä kerrostaminen. 🙂 Toivottavasti Avonin pisteellä olisi esillä tämä tuoksu, jotta I Love me-messuilijat saisivat tätä hyppysissään tuoksutella, mutta halutessaan tuosun voi tilata täältä. 

Lisäksi halusin vinkkailla messuilla vielä:
Ihana Nainen -elämys lanseeraa tämän vuoden I love me -messuilla yhdessa Jaana Villasen ja Katja Pasasen kanssa Ihana Rohkeus -hyvinvointipäivän https://www.facebook.com/ihanarohkeus/, jonka kuuluu yhtenä osana Ihana Nainen -tiimin toteuttama profiilikuvaus ja tästä (ja toki muustakin sisällöstä) on nyt tarjolla ennakkomaistiaisia messuilla.

Messuosastolla loihditaan meikkipaikka sekä ministudio, jossa 18 ensiksi aikansa varannutta pääsee pikameikkiin ja -kampaukseen sekä minikuvaukseen. Profiilikuvauspaketin arvo on 240€, mutta messuilla saat kokonaisuuden hintaan 120€ (sis. Alv 24%). Profiilikuvauspakettiin sisältyy: pikameikki ja -kampaus (30min), minikuvaussessio (15min), koevedokset (noin 20 otosta) sekä yksi tulostuslaatuinen tiedosto käyttöösi. Huom! Kuvauksen hintaan EI sisälly messulippua, vaan se pitää hankkia erikseen.

Ihana Rohkeus -profiilikuvaukset tapahtuvat messuosastollo 6b20, aivan Lounge-lavan vieressä.

Tämä kokonaisuus on saatavana vain I love me -messuilla 20-22.10.2017 http://iloveme.messukeskus.com/

Hui miten paljon I Love me messuilla on kaikkea ihanaa ja eihän tässä postauksessa ole, kuin pienen pieni hippunen messutarjottavasta. Tädit tulevat viettämään messuilla aamusta iltaan kaikki kolme päivää ja eiköhän tädit nosta messuilla ilmeneviä aivan uusia suosikkeja näiden lisäksi pian blogissa.

Löytyikö jotain mihin heti kiinnitit huomiota ja joka on pakko katsastaa myös I Love me-messuilla tai onko jokin oma messusuosikkisi, jonka voisit tänne vinkata kommenttikenttään?
Ihanaa sunnuntaita kaikille ja toivottavasti messuvinkeistä on teille iloa ja apua. <3 Postauksessa esiintyneet hiuslaitteet ja kosmetiikka on saatu I Love me-yhteistyönä.




The post I Love me-messutärpit 2017! appeared first on Nelkytplusblogit.

↧

Vielä ehtii

October 15, 2017, 7:32 am
$
0
0
Valmistaa vaikka  taatelilikööriä jouluksi.  Jos liköörin laittaa lähiaikoina alulle on se takuulla valmis sitten jouluna, vaikka joululahjaksi. 
Taatelilikööri
  • Laita taatelit likoamaan veteen , niin että taatelit jäävät hieman veden alle. Anna taateleiden pehmentyä muutaman tunnin ajan. 
  • Poista taateleiden kivet,  ja jauha  taatelit yhdessä liotusnesteen kanssa.
  • Sekoita taatelisose  , vanilja ja vodka , ja laita seos pulloon kehittymään.
  • Noin kuukauden päästä  keitä sokeriliemi  ruokosokerista ja ½ desistä vettä,  Kun sokeriliemi on jäähtynyt, lisää se pulloon. Anna liköörin kehittyä vielä joitakin viikkoja.  Siivilöi likööri hienon siivilän  läpi ja tarkista maku: liköörini ei ole kovin makea mutta jos likööristä haluaa makeamman voi sokerin määrää . Kun likööri on valmis,  siirrä se kauniiseen pulloon .
Itse on kiva tehdä tällaista:)
Tein pienen satsin inkiväärillä maustettua greippihilloa. Greipit löysin kodin läheltä , laatikossa, johon lähellä kotiani asuvat samarialaiset olivat ne laittaneet.  Sitä ennen greipit olivat roikkuneet samarilaisen lehtimajan katossa,  yhdessä muiden hedelmien kanssa.  Miltä se näyttää näkyy täällä.
Greipit oli kiinnitetty kattokehikkoon rautalangalla, ja osassa greippejä oli vielä rautalanka jäljellä. Greipit oli poimittu omasta pihasta, ja tosi mukavaa että jakelivat muille näitä hedelmiä. Otin vain pari kiloa koska oli vain pieni kassi mukana… Kuten kuvasta näkyy greipit olivat vielä vihreitä (täysin kypsiä) mutta niissä oli  hieman keltaista. Sitrushedelmien väri riippuu siitä missä ne kasvavat: kun asuin Venezuelassa ihmettelin alussa miksi sitruunat ja appelsiinit olivat aina vihreitä, mutta kuitenkin täysin kypsiä. Kylmä sää poistaa kuorista klorofyllin, ja  kuorien väri muuttuu  oranssiksi, keltaiseksi tai punaiseksi.  Täällä on viimeisen viikon aikana yölämpötila laskenut, joten pian ovat sitrushedelmätkin täällä taas värikkäitä, eivätkä vain vihreitä. Miten olisi, ostaisikohan kukaan Suomessa vihreitä appelsiineja …..

The post Vielä ehtii appeared first on Nelkytplusblogit.

↧
↧

Viikonloppuna viidakkotalossa…

October 15, 2017, 8:33 am
$
0
0

Tapahtui pidennettynä viikonloppuna viidakkotalossa:

Käärmeet

Olihan se selvä, että niihin törmätään. Viidakossa kun ollaan, kummalliset kolinat jotenkin kuuluu asiaan. Rapinat ei niinkään hetkauta, mutta kolina hätkähdyttää. Yleensä ne kuuluu katosta.

Torstai-illan kolahdus johdatti Tokay-gekkon ja käärmelaiheliinin kaksinkamppailuun. Terassin katossa roikkuva ottelu johti käärmeen putoamiseen liskon suusta, muttei onneksi kenenkään niskaan. Se mihin kärmes sitten joutui, jäi arvoitukseksi. Boo ja Salsa oli kyllä kärppänä paikalla luiron pudotessa…

Seuraavat aamukahvit terassilla meinasi mennä henkeen kaksimetrisen käärmeen kurkkiessa rännistä. Me nähtiin käärmeestä pää ja häntä, kahden metrin välille saattoi mahtua lisäksi metrin mutkakin, mutta kun ei nähty, niin olkoon käärme sitten kaksi metriä.

Se ei suostunut häipymään, vaikka kuinka yritettiin. Ränni on harmittavan hankala, kun sinne ei pääse käsiksi. Katelkoot sieltä sitten.

Ystävykset Rock ja Tomppa
Rauhoittava lorina…

Nuoriso

Ai että kun oli mukava herätä perjantaiaamuna Miskan uuteen naamaan. Juniorilla oli kavereita yökylässä, ja vaikka kuinka kiellettiin menemästä yöllä terassille, sieltähän se oli käynyt pää edellä sukeltamassa betoniin. Sinne kaikkien sahojen ja lapioitten sekaan. Siltä se naama sitten aamulla näytti.

Ystävät

Ystävämme Rock on auttanut meitä monessa. Perjantaiksi oli sovittu Rockin ja vaimo Jindan visiitti meille, ja onneksi oli. Saatiin edes hetki happea viidakkotalosta, joka viikonlopun aikana antoi kaikkensa.

Vaikka Rock perheineen on asunut Samuilla ehkä 20 vuotta, . Nimittäin ‘meidän’ vesiputous ja etenkin Tree Bridge Coffee. Eli se huikea ravintola puussa. Kannattaa muuten käydä, jos Samuilla piipahdatte. Vaikka edes kaffella.

Ravintolasta saa myös ruokaa, ja rohkeimmille on lisäksi tarjolla vaijeriliukua mun mielestä ihan kohtuuhintaan. Neljä siirtymää 900 bahtia (noin 23 €) ja seitsemän liukua 1200 bahtilla.

Maisemat ovat kuninkaalliset, vaikka korkeanpaikankammoisille ehkä kuumottavat. Viidakon lisäksi yläilmoista pääsee ihailemaan taustalla häämöttävää Koh Phangania.

Mukava päivä ennen iltaa.

Siellä se, Koh Phangan
Voi miten valokuvauksellinen tyttö
Rockin vaimo Jinda

Rotat

Olin pitkästä aikaa varannut lauantai-illan tyttöjen juttuihin, eli naamavärkin pelastukseen. Aurinko, merituuli, nyt vielä viidakkokin siihen päälle. Välillä pärställe on vaan otettava aikaa, ettei kohta näytä sata vuotiaalta muumiolta.

Naamioilla läträilyn jälkeen kiipesin yläkerran pimeään makuuhuoneeseen ja napsautin valot päälle. Ensin reagoin oikealla silmällä liikkeeseen ja oikeastaan samaan hengenvetoon myös vasemmalla. Kaksi pulleata pitkähäntäistä karvapalloa sujahti huoneen eri kulmissa olevista aukoista katon sisään.

Suusta ei kuulunut pihaustakaan. Kaksi helvetin isoa rottaa makuuhuoneessa ja seison kuin patsas paikoillani. Kunnes havahduin karjumiseen; ‘TOOMPPAAA!!!’

Eihän siitä mitään hyötyä ollut. Kutsumattomat kämppäkaverit meni jo. Sinne jonnekin MUN kattoon. Nyt mun pitää nukkua NIITTEN(KIN) kanssa, kunnes keksitään joku ratkaisu. Vaikka sitten ne vaaleanpunaiset karkit. Rotat pääsee hengestään, sillä me EI mitenkään kaikki mahduta samaan huoneeseen.

Toistaiseksi kateissa on siis ainakin se kaksimetrinen kärmes ja kaksi rottaa. Ystävämme Vesan mukaan rottien ‘rakkauden pesä’ lienee katossa myös, mutta mä en voi edes ajatella sitä. Tai mä pakkaan laukut.

Täältä sitten vaijerilaskua olkaa hyvät!

Skorpiooni 

Laukkujen pakkaus meinasi olla lähellä jo sunnuntaina, kun aamulenkki koirien kanssa päättyi skorpioonin kuolemaan.

Koirat juoksi vapaana ja Tomppa siinä iloisesti perässä hyppien. Seurasin muutaman metrin päässä, kun Tomppa yhtäkkiä päästi miehekkään karjaisun ja otti näyttävän kolmen metrin loikan tien sivuun.

Siinähän se törrötti pyrstö komeasti pystyssä. Toinen Thaimaassa näkemämme skorpiooni (edellinen oli muuten vaatekaapissa). Olisi se voinut olla kengässäkin, mutta onneksi nyt näin. Sen olisi voinut jättää menemään omia menojaan, mutta kun vapaana juoksevat karvaturrit olivat siitä liian kiinnostuneita, se pääsi hengestään. I’m sorry.

Lisää Tokay-gekkoja

Pari päivää me häädettiin sitä valtavan kokoista ulostajaa, ennen kuin saatiin se ulkoruokintaan. Tänään toimistohuoneessa oli seuraava.

Onhan tässä vielä muutama tunti liskon metsästysaikaa, ennen kuin pääsee rottien kanssa nukkumaan…

Kaikki jutun kuvat ovat meidän mukavasta perjantaipäivästä. Rottiin, käärmeisiin ja skorpiooniin ei kamera jostain syystä ehtinyt mukaan…

Hetket…

Kun ei ole kiire mihinkään…

Kiitos mukavasta päivästä!

The post Viikonloppuna viidakkotalossa… appeared first on Nelkytplusblogit.

↧

Kalkkimaalilla marokkolaishenkinen seinä

October 15, 2017, 9:05 am
$
0
0

Sain vihdoin ja viimein kokeiltua Vintron uutta kalkkimaalia inspiraatiokärpäsen iskiessä päälle. Sain näitä maaleja testiin jo ennen kesää, mutta mökin maalaus vei kaikki ajan kesällä ja ehdin käymään kotosalla vain kääntymässä parisen kertaa, joten maalien testaus jäi nyt syksyyn. Parisen viikkoa sitten tämä inspiraatiokärpänen sitten iski, kun oli viikonloppuna muutamisen tuntia vapaata, joten päätin vihdoin ja viimein kaivaa Vintro kalkkimaalin esille ja aloitin maalaushomman tai oikeastaan töpöttelyn, koska maalasin seinän sabluunalla sienellä töpöttäen. Itse en ollut ennen kalkkimaaleja kokeillut, joten mielenkiinnolla lähdinkin testaamaan, että minkälaista tämä suuren suosion saanut kalkkimaali sitten oikein on. 

Kalkkimaali onkin aika erilaista mitä tavallinen maali ja ainakin tämä oli huomattavasti normaalia maalia paksumpaa ja peittävämpää. Maalatusta pinnasta tulee myös nimensä mukaisesti kalkkimaisen liitumainen, joka oli mielestäni erittäin kiva ominaisuus ja pinnasta saikin aika elävän. Kalkkimaalit ovat myös myrkyttömiä ja eivätkä tuoksu oikein miltään, joten sopivat useimmille allergikoille.

Olin ostanut viime Jenkkireissulta pari erilaista sabluunaa kotiinviemisiksi ja kaivoin niistä toisen nyt esille. Kalkkimaali soveltuikin erinomaisesti tähän sabluunamaalaukseen, koska maalaus sujuu myös hyvin sienellä töpöttäen. Kokeilin aluksi myös rullatelaa, mutta totesin tuon sienen huomattavasti paremmaksi vaihtoehdoksi ja sillä sai myös kivan eläväisen pinnan.

Värisävynä tässä Vintron kalkkimaalissa on Madame de Pompadour ja sanotaanko nyt ihan suoraan, että tarkoituksena ei kyllä ollut tulla ihan noin vaaleanpunaista seinää. Jotenkin värikartassa tuo ei näyttänyt ihan noin vaaleanpunaiselta kuin nyt seinässä, mutta muuten olen kyllä tuohon marokkolaishenkiseen kuvioon ja maalin ominaisuuksiin erittäin tyytyväinen. Tekisi mieli maalata tämä sama marokkolaishenkinen seinä myös olohuoneeseen tehosteseinäksi, mutta silloin värinä kyllä mielellään vähän neutraalimpi. Saas nähdä jaksanko siihen urakkaan ryhtyä, kun se ei sitten ihan näin nopeasti  valmistukaan.

Englantilaista Vintro Chalk Paint kalkkimaalilla voi maalata lähes mitä tahansa. Jos pinta kuitenkin joutuu kulutukselle, niin se kannattaa suojata sille tarkoitetulle omalla lakalla tai vahalla.

 Vintro Chalk Paint kalkkimaalia on saatavilla Värisilmä ketjuista.

Olettekos te kokeilleet kalkkimaaleja? Mitäs olette tykäneet ja mitä kaikkea olette maalanneet sillä?



*maali saatu testiin*

The post Kalkkimaalilla marokkolaishenkinen seinä appeared first on Nelkytplusblogit.

↧
Search

Tekstitarrat, last season?

October 15, 2017, 12:37 pm
$
0
0

Iltaa kaikille, Lokakuun puolessa välissä pidemmälle syksyä kohti vaan mennään! 🙂
Jollain osalla Suomea ensi viikko syyslomaa, me ootellaan vuoroamme ensi viikon jälkeen. Muutama juttu ollaan sinne ohjelmistoon laitettu, mutta osalti mennään fiiliksen kautta, lähinnä mitä kivaa me tytöt kolmisin keksitään… mutta viikko aikaa miettiä, joten jätetään hautumaan!

Meillä on täällä torstaista asti ollut poikkeustila päällä, kun mies rupesi tekemään pitkiä yövuoroja töissä ja nukkuu sitten päivisin alkuiltaan jolloin lähtee takaisin töihin. Täällä sitten hipsutellaan ja kuiskaillaan sekä karataan evakkoon päivisin hetkellisesti että toinen saa rauhassa nukkua. Onneksi tämä kestää vaan reilun viikon, toivottavasti, koska tämä on outoa joka ilta käydä yksin nukkumaan. Olen tottunut miehen yövuoroihin kyllä, mutta en näin pitkiin jotka vie yhteisen illan kokonaan ja aamulla saattaa keretä itse heräämään ennenkuin toinen kömpii kotiin töistä. Ennen töihin lähtöä kerkeää näkemään kun toinen hörppää kahvit ja huikkaa taas heipat ovelta….

No mä ajattelin nyt sitten keitellä iltateet ja tulla teille kurjasta kohtalostani näköjään marisemaan 😀
Ei, ei, vaan ajattelin muutaman kuvan tulla laittamaan meidän ruokatuolien uusista tarroista.

Kuka muistaa, meillähän oli tarrat näissä tuoleissa … joskus … ennenkuin ne hinkkautui pois! Tykkäsin niistä kuitenkin niin paljon että halusin tilata uudet. Keksin ostaa väritöntä lakkaa spray muodossa, jota suihkuttelin sitten tarrojen päälle suojaksi etteivät kuluisi ainakaan niin nopeasti pois kuin edelliset. Minusta nämä on niin kivat, eikä yhtään last season vaikka niin väitetäänkin!

Viikonloppuna joutessani vaihdoin verhot keittiöön ja vähän, aivan pikkiriikkisen minua häiritsee ikkunassa olevat ruskeat puukaihtimet…

Prismasta yhdellä kauppareissulla löysin rakastu arkeen, nauti hetkestä- mukeihin samaa sarjaa olevan pussukan, hyllystä hyppäs sitten kärryihin ja halusi välttämättä lähteä meille. Peltinen teerasia sai väistyä ja teepussit pääsi tähän kivaan pussukkaan ♥

Kuvissa oleva talolyhty löytyi taannoiselta finnmari reissulta. Oli niin pieni ja sievä, ettei sinnekkään raaskinut jättää ♥ Tuo kivasti tunnelmaa tuohon keittiön hyllykköön!

Jos joku huomasi niin ei ihan parhaassa vedossa ole enää lankaköynnös, sille on tullut syksy ja kaamos masennus 😀 Mulle sitä ei vielä ole tullut, kiitos ihanan ja täydentävän Kreikan loman, vielä on rusketus raitoja ja D-vitamiinia tallella. Tammikuuta kauhulla odotellen…

Teillä on ihania kommentteja arvonnassa, jokaisen olen lukenut vaikka niihin en yksittäin vastaakkaan! “Mitä joulu on” postaukseen sain ihania kauniita viestejä, ootte kyllä jokainen niin supereita jotka siellä virtuaali langoilla keikutte ja viitsitte tulla piipahtelemaan postauksiani lukemassa sekä kommentoimassa ♥

Syksyn aikana luvassa sisustuspostauksien osalta ainakin vessan muutos remontti sekä miten maali saa ihmeitä aikaan vanhoille ruskeille oville sekä koko sisustukseen!
Perinteiset Halloween juhlatkin juhlitaan viikon päästä!
Joulukortti talkoot alkaa huomenna ja tänä vuonna mun joulun väri paketeissa ja korteissa on musta/valkoinen ja ruskea. Tonttujakin näkyy vähän tämän vuoden joulukorteissa. Enemmän sitten postauksessa, moikka murut ♥

The post Tekstitarrat, last season? appeared first on Nelkytplusblogit.

↧

Aurinkoinen teatteri ja upeita joulumakuja

October 15, 2017, 9:00 pm
$
0
0

Viime viikolla pääsin kurkistamaan pitkän ja perusteellisen remontin läpikäyneeseen Helsingin Kaupunginteatteriin ja samalla maistelemaan HK:n jouluherkkuja. Sade oli tiessään, syysaurinko paistoi ja rakennuksen arkkitehtuuri pääsi oikeuksiinsa. Kaunista!

HK:n jouluherkkuihin kuuluu tietenkin kinkku, joka tällä kertaa kuorrutettiin liekittämällä. Alla HKScanin tuotekehityskokki Sami Lamminaho näyttää mallia.

Ihania olivat kaikki maisteltavat ruoat. Lautasella kinkun lisäksi herkkutatti- ja omenatäytteistä porsaan sisäfileetä, HK Maakarit Joulumakkaraa, punajuurisinappia, Bistro -bataatti-inkivääripaistosta ja aivan superhyvää -punajuuri-vuohenjuustopaistosta. Molemmat paistokset ovat kauden uutuuksia ja ihastuin niiden makuihin heti. Puolukkasinappi – herkullinen ja hauska yllätys sekin. Kuvassa alaoikealla rosollin “päivitetty versio” eli punajuurimousse, suolakurkkua ja paahdettua pekonia.

Jäkiruoaksi banaani-pekonikakkua ja haudutettua teetä. Kyllä, pekonia! Kenties erikoinen aines kakkuun – mutta ah, niin hyvää!

Tässä vielä Samin mainion puolukkasinapin resepti:

  • 1 dl puolukkasurvosta
  • 1/2 dl sokeria
  • 1 dl majoneesia
  • 2 rkl Dijon-sinappia

Kiitos kutsusta HKScan ja Helsingin Kaupunginteatteri.

The post Aurinkoinen teatteri ja upeita joulumakuja appeared first on Nelkytplusblogit.

↧
↧

Weekly Report

October 15, 2017, 10:17 pm
$
0
0

Viikko oli yhtä jännitystä. Perjantaina sain the puhelinsoiton, rapsutin koiraa, tein ilohyppyjä ja halasin poikia. Illalla tapasin ystäviä Puttesissa ja söin maanmainoita pizzaa, nauroin ja kippistin valkkarilla. Myöhemmin Tavastialla hypin  ja pompin hikipäissäni Maija Vilkkumaaan- keikalla, hoilotin epävireisesti Maijan biisejä ja kuorrutin itseni saippuakuplilla ja hopea lieskoilla – talk about magic.

Vaikka mikään ei ole elämässä varmaa, yksi asia on varma. Elämä on matka, se menee eteenpäin, ja onnekkaat meistä osaavat elää – ainakin joskus – hetkessä.  Siksi kannattaa olla utelias ja ihastua elämään, ja kulkea sitä paikkaa kohti, johon oikeasti haluaa päätyä ja kuulua. Ja huomisestahan kukaan ei tiedä…

VIIKON ASU:  Vaalea villakangastakki, iso huivi ja tumma farkut. Pure love. 

VIIKON KEIKKA:  Maija Vilkkumaan keikka Tavastialla viime perjantaina oli jotain aivan ihmeellistä ja järisyttävää. En voi kuin vain olla ällistynyt, miten suomalainen naissartisti on rohkea, uudistumiskykyinen ja luova. MAIJA on Suomen coolein artisti koskaan ja haluan olla edes yhden promillen hänen “voimastaan”!! Kiitos seurasta rakkaat K ja M. (keikkakuvat Mape.) 

VIIKON LEVY: Maija Vilkkumaan Joku muu, mikä -levyä tuli myös kuunneltua viikonloppuna, eikä se todellakaan pettänyt. Levyn biisit käsittelevät muunmuassa sukupuolta (ja sukupuolettomuutta), rahattomuutta ja vaikeita ihmissuhteita. On tarinoita siitä miten ei ole toisen ainoa “Mä en ole sun ainoa” , tai siitä että haluaa olla hyvä ihminen (ja siihen painostetaan) mutta nyky-yhteiskunnassa asiat eivät ole niin yksinkertaisia “Hyvä ihminen”. Maija on vuosi vuodelta ajan hermoilla, uudistuu ja pistää kuulijansa mietteliääksi.

Keikalla jaettiin “säihkylasit”

Maija the queen, puvustus MinttuVesala

The valo. Keikka juuri alkamassa.


VIIKON NIAGARA: Vain Elämää ja Sannin veto Kelpaat kelle vaan on juhlallisen täydellinen, sanat osuivat ja upposivat ja avasivat kyynelkanavia. Sydän.

VIIKON RAVINTOLA: Puttes Kalevankadulla Hki (klik). Pizzat olivat supermaukkaita, sopivan kokoisia ja kohtuuhintaisia. Paikassa oli mukava, rento (tiivis) tunnelma ja oivallinen sisustus, ystävällinen palvelu, mutta koska paikka oli totaalitäynnä perjantaina klo 18 siellä oli jokseenkin kova häly, joka hiukan häiritsi kuulumistenvaihtoa…ainakin näin vanhukselle 😉 Lämpimät suositteluni kuitenkin.

VIIKON LAINAUS:

Meidän on unohdettava se mitä
luulemme olevamme, voidaksemme
olla todella sitä mitä olemme.

-Paulo Coelho

Toivoa ja uskoa syyslomaviikkoon, siskot! Mä olen luvannut pojille elokuvakeikan 🙂

The post Weekly Report appeared first on Nelkytplusblogit.

↧

Astetta parempi päivä

October 16, 2017, 6:42 am
$
0
0

Lapsilla on syysloma ja minulla vapaapäivä. Jokainen on heräillyt uuteen päivään vähän, miten sattuu, ottanut univelkoja takaisin- toiset korkojen kera.
Itse heräilin perjantai-lauantai välisenä yönä varmasti kymmenen kertaa, en tiedä vieläkään mikä kumma minua valvotti, muu kuin erään herran kuorsaus, joka kuulostaa siltä, kun taloasi purettaisiin perustuksiltaan. Kuten arvata saattaa lauantain työpäivä oli raskasta raadettavaa. Väsymys oli silloin käsinkosketeltavaa, kotiin tultuani olin ajanut jopa naapurin parkkiruutuun ja jouduin oikeasti hetken miettimään oikein tosissani, että missä meni vikaan. Kotona rojahdin sängyn pohjalle ja huusin yksinkertaisen ohjeistuksen, herättäkää joskus.
Viikonloppuna perhe teki ruoan ja minä vetelinkin tunnin puolentoista päikkäreitä kumpanakin päivänä, joten tänä aamuna oli jo tosi hyvä olo ja aamun sai aloittaa ihan iisisti.

Sakke on aamu-uninen jäbä, joka puolestaan nukkui ja nukkuisi varmasti aina, jos se vain suinkin olisi mahdollista, iltapäivään asti. Verbua ei saa nukkumaan pitkään vaikka mikä olisi, tämä tehopakkaus heräili aamusta ja huikkasi hyvät huomenet, nappasi pupun kainaloon ja tuli aamupalalle kanssani-pupu sekä tyttö. Rakastan tuota tytön ilmettä,se on juuri sellainen-älä puhu muinulle ennen aamukahvia.

Siinä missä Sakke nautti edelleen makoisista unista ja hyvin ansaitusta vapaapäivästään, oli neiti ehtinyt siivota oman huoneensa, viikata vaatteet kaappinsa, syödä ja lähteä kavereiden kanssa ulos. Kadehdittavaa tehokkuutta.

Minä puolestani olen nuttura vinossa paistanut pitsaa ja kuunnellut musiikkia koko päivän, samalla haaveillut vanhasta levysoittimesta ja vinyylilevyistä. Haikeus vanhoihin kunnon vinyyleihin nosti päätään jälleen kerran, kun töissä koko viikonlopun soi Elvis. Miettikääpä vähän, kuinka täydellinen yhdistelmä tuo on.
Veljelläni on mieletön kasa vinyylejä ja huikkasinkin hänelle, että jos satut törmäämään jossain levariin, niin minullekin kelpaisi.
Hänen ensimmäinen kysymys oli, että tuleeko ihan vain sisustuselementiksi, vai ajattelitko kuunnellakin niitä levyjä 😀
Yhtään en ymmärrä mitä tuo tarkoitti 😉 Taitaa veljeni tuntea minut vähän liian hyvin.
Mutta ei kai se väärin ole, jo se näyttää hyvältä myös sisutuksessa ja kuulostaakin upealta, silloinhan se on ihan täydellistä.

Ai niin se syy miksi Sakesta ei ole yhtään kuvaa tänäänkään, niin hän on kyllä vihdoin hereillä, mutta hengailee kalsareissa, joten käännän kameran häntä kohden joku toinen päivä.
Eli täällä ei ole mitään uutta auringon alla, ihan perus arkipäivä, astetta parempi vain <3

The post Astetta parempi päivä appeared first on Nelkytplusblogit.

↧

Vessapaperirullasta on moneksi!

October 16, 2017, 7:05 am
$
0
0

Wuhuu mikä fiilis, kun ensimmäiseen kertaan kahteen viikkoon, en ole tarvinut vessapaperirullaa töräyttääkseni nenua siihen.  Ajelin jopa säärikarvat nuhattomuuden kunniaksi, jotenkin taas alkoi niin öklöttää oma jopa aavistuksen flunssaspurkumainen tila. Ette kyllä usko, Gillette Mach-terät oli loppuneet ja käytin Tigeristä ostamiani hätävarahöyliä ja meni yksi höylä per koipi, enkä edes ajanut biksurajoja! Anna mun kaikki kestää ja lämmin vesikin loppui kesken kaiken, kun koko perhe oli käynyt aiemmin maratonisuihkuttelemassa. Miksi muuten ne miesten karvojen ajeluterät on paljon laadukkaampia, kysynpä vaan? Tämä asia on askarruttanut jo vuosikausia ja tässä herää taas se kysymys, osaavatko miehet vaatia enemmän?


Hetken olin ihan fiilareissa, koipien karvattomuus, kahvikin taas maistui joltisenkin maukkaalta tänä aamuna, tytär hylkäsi tuliaistobleronensa ja sain sen nautittavaksi (juu kamala äiti tiedetään) kaikki oli joltisenkin kääntymässä hyväksi, kunnes pussilakanoita vaihtaessa näin karmaisevan näyn. Se himputin vessapaperiräkärättitollukkarulla kaikkine räkärätteineen oli joutunut pesukoneeseen Muumi-lakanoiden kanssa. Ei pukkaa kuulkaas priimaa, kun flunssaisena tekee, himppasen oli karmaiseva näky silmään nuo vessapaperilla kuorrutetut pussilakanat.
Aivan merkillinen huimauskin alkoi kaikkien näiden rituaalien jälkeen ja ei auttanut kuin oikaista itsensä oivaltaa se, että jos tämän ikäinen nainen on kaksi viikkoa flunssan kourissa, niin se kunto ei nouse kupillisella kahvia, muutamalla vuorenkappaleella Tobleronea, ziljoonalla B-luokan teinielokuvalla, eikä säärikarvattomuudella. 

Onhan päivä vielä huomennakin ja meillä vielä syysloma, aamulla saa nukkua jihuu. Ennen I Love me-messuja aion ottaa yhtä löysästi, kuin kuvan Samu.  Tänään ollaan  jopa Maijun kanssa jaksettu viestitellä mitä messuille päälle, että miten ne tädit voisi erottua messuilla, jotta näytään kaikille kamusille siellä ja treffataan mahdollisimman monia. Viime vuonna oli Ivana-Helsingin paljettiasut, mutta tänä vuonna pitäisi keksiä jotain uutta. Oheinen kuva on kyllä Pingistä, mutta sama Muumimekkonen. Aloin kyllä nämä kuvat tänne laittaessa pohtimaan, että onko se nyt ihan normaalia, nukkua Muumilakanoissa ja pukeutua Muumimekkoon tässä iässä? 

Onko teillä ideoita, milä tädit voisi erottautua messuilla, omien teeppareidenkin tilaaminen on nyt hieman liian myöhäistä.  Pitäisikö meillä olla jotkut hiuspannat, jotka välkkyy vai mitä sitä keksisi?

Miten siellä, miten viikonloppu meni ja ilolla otetaan vastaan vinkkejä tätien messuasuiksi. 🙂 Lempeää iltaa kaikille. <3

The post Vessapaperirullasta on moneksi! appeared first on Nelkytplusblogit.

↧
Viewing all 13159 articles
Browse latest View live
Search