Viikon ILOUUTINEN oli se että, tällä viikolla pääsen – en yhteen vaan kolmeen- työhaastikseen.
Juurikin sen vuoksi olen kokenut (kadonneena ollutta) varmuutta siitä, että kaikenlaista (esim pettymyksiä) tulee, mutta onneksi myös menee. Koen entistä vahvemmin, miten mieletön kokemus olemassaolo on, elämä oikeasti kantaa ja hyviä asioita tapahtuu, kun vain tarpeeksi yrittää eikä anna periksi. Ja vain tyhmä antaa elämän valua sormien läpi.
Olen myös superkiitollinen siitä, että mulla on ystäviä, jotka ovat uskoneet muhun silloin kun itse en ole uskonut. Sydän.
VIIKON ASU: Aloitin villakangastakkikauden,pakko se vaan on uskoa, että se on syys nyt. Löysin kaapista viimevuotisen harmaan villakangastakin, ja nyt täytyy pahoitella Tuija, en taidakaan tuoda takkia sulle, vaan jatkan sen käyttöä. Anteeksi, äläkä lyö !
VIIKON KIRJA: Aloitin alkuviikosta kirjastosta aikoja sitten varatun kirjan, josta on ollut taannoin monta juttua naistenlehdissä. Tom Malmquistin esikoisromaani Joka hetki olemme yhä elossa perustuu tositapahtumiin. Se tuo lukijan eteen Malmquistin kokemia todellisia tapahtumia, kun perheenlisäyksen odottaminen, onnellinen asia, muuttuu traagiseksi. Syntymästä tuleekin kuolemaa, ja elämän ääripäät ovat läsnä samanaikaisesti. Odotettu tytär syntyy, tyttären äiti ja Tomin puoliso Karin kuolee.
Olen nyt sivulla 30 ja Joka hetki olemme yhä elossa vaikuttaa hyvältä mutta raskaalta. Kirja vaikuttaa sellaiselta kirjalta, jonka lukeminen vaatii omanlaisensa hetken. Sellaisen, että jaksaa kohdata vaikeitakin tunteita. Tulta päin!
VIIKON ONNI: Mökkiviikonloppu rakkaiden kanssa. Onni. Ei lisättävää.
VIIKON RESEPTI: Aloitin kasvissosekeittobuumin (kyllä se on sana) – jaa miksikö? Koska se nyt vaan kuuluu syksyyn, siitä vain tulee niin hyvä mieli, mikäpä lämmittäisi syksyn kylmyydessä paremmin kuin kuuma keitto? Pilkoin keittoon mukaan porkkanaa, kukkakaalia, perunaa + pussi kaupan keittovihannespakastetta + kasvisliemikuutio. Keitin kasviksia ja loppuvaiheessa mukaan 1 pkt ruohosiputuorejuustoa. Niin parhautta!
VIIKON HIMOTUS: Zaran pörrötakkijohon voisi piiloutua talveksi ja tulla ensi keväänä pois. Mitä enemmän pörröä, sen parempi olkoon mottoni!
Klikkiotsikoksi tälle tarinalle olisi myös voinut sopiva vaikka ”Nähdä Havaiji ja kuolla”.
En kuollut, mutta keuhkoveritulppa on sen verran vakava juttu, että ehkä tämä tarina kannattaa kertoa (ja lukea).
Paljon lentävänä tiedän toki, että etenkin pitkillä lennoilla laskimotukos vaanii ja sen estämiseksi on hyvä muistaa:
käyttää lentosukkia
liikkua koneessa säännöllisin väliajoin
tehdä jaloilla pohjeliikkeitä
juoda riittävästi vettä
mutta joskus jollain lennolla jotain tai kaikkea näistä ei vaan tule tehtyä.
Lensimme Vancouverista Honoluluun iltapäivälennolla, lentolipussa luki
Vancouver
Kanada
Terminaali M
Hawaii (Oahu,Honolulu)
Yhdysvallat
Terminaali M
18:10
21:20
WS1864
Westjet
Vancouverissa oli kaunis, lämmin päivä ja ennen lentokentälle lähtöä kävimme vielä lentämässä vesitasolla, joten päivän toinen lento jäi vähän vähemmälle huomiolle.
Kuten sekin, että Vancouverin ja Honolulun välillä on aikaeroa 3 tuntia, eli kyseessä oli kuitenkin yli 6 tunnin lento.
Vasta koneessa tajusin, että minulla on vain lyhyt tukisukka vain toisessa jalassani: käytän sellaista lähes aina nilkasta leikatun melanooman takia oikeassa jalassani. Tajusin myös, että olisi kannattanut ottaa lämmin huivi koneeseen, sillä Westjetin koneessa oli kylmä, mutta se ei nyt oikeastaan liity tähän tarinaan.
Kipu pohkeessa
Honolulussa ja myöhemmin viikon Havaijin risteilymme aikana vasen pohkeeni tuntui ajoittain lievästi kipeältä, syvällä pohkeen sisällä. Kipu oli lievää ja häiritsi lähinnä aamuyöstä, mutta asettui Voltarenilla. Hiukan sitä ihmettelin, mutta toisaalta minulla on joskus todettu samassa pohkeessa sinänsä harmiton Bakerin kystakin, joten en ollut asiasta kovin huolestunut.
Havaijilta lensimme takaisin reittiä Honolulu – Seattle – Lontoo,Gatwick – Helsinki. 6 + 9 + 3 tuntia. Tosin olimme ensimmäisen 6 tunnin jälkeen yön Seattlessa lentokenttähotellissa, eli siinä välissä lennoissa oli 16 tunnin tauko. Lontoossa tauko oli vaan luokkaa 3 tuntia.
Saavuimme kotiin maanantai-iltana. Ensimmäinen yö oli 13 tunnin aikaeron takia levoton, illalla nautitusta melatoniinitabletista huolimatta. Pohjekin vähän taas häiritsi. Vähän ihmettelin myös sitä, että kun yöllä kävin asuntomme 1. kerroksessa juomassa ja kiipesin takaisin sänkyymme 3. kerroksessa, niin hengästyin portaissa, mutta ajattelin, että runsas 3 viikkoa reissussa vaatii veronsa. Pohkeeni ei kuitenkaan ollut turvonnut, sitä ei kuumottanut, eikä se ollut punainen, eli kaikista mahdollisista laskimotukoksen oireista minulla oli vaan yksi.
Toisen huonon yön jälkeen soitin keskiviikkoaamuna terveyskeskukseen: jos pohjekipu olisi sittenkin laskimotukos, jolle pitäisi tehdä jotain. Lääkäri lähetti laboratorioon: veren P-FiDD -arvo sulkisi pois epäilyn tukoksesta.
Kävelin muutaman kilometrin matkan laboratorioon – harmitellen taas hengästymistäni ylämäissä – ja jäin odottamaan tulosta.
Nopeasti Jorvin päivystykseen
Illalla tulin, Lassen innostamana, katsoneeksi olisivatko tulokset tulleet Kanta.fi -järjestelmään ja olivathan ne:
27.9.2017 14:12 P -FiDD 6.7* <0.5
Tuo tähti tuon lukeman 6.7 perässähän kertoo sen, että arvo on reippaasti sallitun arvon (0.5)!
Päätin olla odottamatta aamuun ja soitin Jorvin päivystykseen kertoen tilanteesta ja sain ohjeen lähteä sairaalaan.
Jorvissa minut ohjattiin tilanteessa, jossa päivystyksen jono oli pitkä ja odotustila täynnä, suoraan potilastarkkailutilaan, sänkyyn, ja minulta mitattiin ”perusvitaalit”, kuten verenpaine, pulssi, saturaatio ja lämpö. Seuraavana vuorossa oli sydänfilmi ja lisää verikokeita. Parin tunnin seurannan jälkeen – tuossa vaiheessa lähestyttiin jo puolta yötä, sain ensimmäisen verenohennuspiikin (Klexane 1 ml) ja kehotuksen mennä yöksi kotiin ja palata aamulla pohkeen ultraäänitutkimukseen.
Lisätutkimuksista osastolle
Aamulla palasin Jorviin ja vuorossa oli tutkimus toisensa jälkeen:
”perusvitaalit” ja sydänfilmi (uudelleen)
vasemman alaraajan ultraäänitutkimus: tukoshan sieltä löytyi
valtimoverinäyte vasemmasta ranteesta (tästä kohtaa itsemurhan voisi siis tehdä)
keuhkojen TT-kuva: kummastakin keuhkosta löytyi pieni tukos
Tällä kertaa ohjeena ei enää ollutkaan palata kotiin vaan minut otettiin potilaaksi kardiologian osastolle S7 Jorvissa – lääkäri arvioi, kun sitä kysyin, että viipyisin osastolla tarkkailtavana 5-6 päivää. En ollut osannut tähän ihan varautua, joten siitä vaan sitten aviomiehelle kotiin pakkauslistaa, että tuo minulle läppäri, tabletti, laturit ja jonkinlainen arsenaali kosmetiikkaa – ja tule käymään!
Osastolla minut kytkettiin välittömästi, kiireellisen tuntuisesti, sydämen toimintaa seuraava laite, joka piirsi sydänkäyrääni osaston kansliassa ja käytävillä useammassa kohdassa näkyviin monitoreihin (ja luultavasti tiukassa paikassa olisi tehnyt hälytyksen). Laite oli ison matkapuhelimen kokoinen ja siihen meni 5 puolen metrin johtoa, jotka liimattiin minuun oikeisiin kohtiin. Sain myös kaulapussin, että voin kuljettaa sitä mukanani osastolla liikkuessani. Sain siis halutessani liikkua, eli ihan kriittisenä tilannettani ei pidetty.
Sydänmonitorien valvontataulua osastolla
Klexane-lääkitystä jatkettiin kahdesti päivässä pistettävällä 100 mg annoksella. Verenpainetta, pulssia ja lämpöä mitattiin myös kahdesti päivässä.
Olin täynnä kysymyksiä, sillä vaikka olinkin niin laskimotukosesta kuin keuhkoveritulpista kevyesti perillä, niin en oikeasti tiennyt mitä minulle seuraavaksi tapahtuu, missä vaiheessa vaara on ohi, miten paraneminen edistyy ja miten pitemmällä aikavälillä pääsen takaisin normaaliin elämään (ja matkustamiseen).
Mutta ei osastolla illalla mitään kysellä, aamun lääkärikierrolla vasta.
Pahin vaara lienee kuitenkin sikäli ohi, että osastolla ja tiukassa seurannassa, pahimmankin sattuessa, eli keuhkoveritulpan tukkiessa jonkun isomman suonen, apu olisi välittömässä läheisyydessä ja heti saatavilla.
Hyviä uutisia
Seuraava aamu valkeni sumuisena ja osasto heräili rutiineineen: heti aamulla vuorossa oli taas ”perusvitaalit” ja Klexane-pistos. Yö sydänmonitorin kanssa oli mennyt joten kuten – puolen metrin mittaiset johdot olivat sen verran lyhyitä, että sängyssä kääntyessään piti muistaa myös vaihtaa mittari toiselle puolelle.
Lääkärikierto toi sitten hienoja uutisia: päivystyksessä saamani arvio 5-6 sairaalavuorokaudesta olikin ilmeisesti jonkinlainen keskiarvo ja tapaukseni keuhkojen osalta on sittenkin ollut lievä, joten voisinkin päästä kotiin jo tänään, jos sydänlääkäri antaa siihen luvan sydämen ultraäänitutkimuksen jälkeen.
Kyselin myös jatkosta ja sain kuulla, että Klexane-piikit jatkuisivat toistaiseksi ja rinnalla aloitettaisiin 6 kuukauden mittainen Marevan-lääkitys. Vasta kun se saataisiin kohdalleen, niin Klexanen piikittämisen voisi lopettaa.
Sydänlääkäri ehti paikalle alkuiltapäivästä ja sainkin sitten luvan lähteä kotiin vietettyäni sairaalassa vain runsaan vuorokauden – toki kehoituksella palata heti (ja ambulanssilla), jos tilanne yhtään pahenee esimerkiksi hengenahdistuksen osalta.
Marevan-lääkitys 6 kuukautta
Mukaani sain Klexane- ja Marevan-reseptit ja kahden viikon sairasloman, jossa oli myös maininta matkustuskiellosta, eli lokakuuksi suunniteltu matkamme Zagrebiin ja Plitviceen siirtyy nyt myöhäisemmäksi – onneksi on matkavakuutus, joka korvaa hukkaan menneet lennot, muut varaukset saatoimme vielä kuluitta perua.
Seuraavan kerran toivon näiltä näkyvin lentäväni marraskuun alussa Saudi-Arabiaan: matka on jo maksettu, viisumit, joita ei todellakaan saa helposti, passissa ja abayakin hankittuna, joten toivottavasti tämä pieni insidentti ei pakota minua perumaan tuotakin matkaa.
Mitään ehdotonta lentokieltoa pitemmällä aikavälillä en saanut, mutta ehkä ihan lähiaikoina yli kuuden tunnin lentoja kannattaa välttää. Ja muistaa ne lentosukat, juominen, liikkuminen ja pohjejumppa.
Podin lievää syyllisyyttä siitä, että olin itse aiheuttanut tämän tilanteen unohtamalla kerran lentosukan, juomalla ehkä liian harvoin (halpalentoyhtiöt eivät suoranaisesti tyrkytä juotavaa) ja nousemalla turhan harvoin jalottelemaan, mutta minut kotiuttanut lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että ei tämä nyt niin suoraviivaista ole.
Keuhkoveritulppaan sairastuu vuosittain yksi tuhannesta, vanhemmat ikäryhmät enemmän kuin nuoremmat, mutta kuulemma melko tyypillinen tapaus on myös Thaimaasta tai Intiasta palaava nuori, joka on saanut ripulin kohteessa ja on sen takia kuivunut. Lääkäri piti nesteytystä ehkä tärkeimpänä tekijänä – tai sitten hän yritti vaan lievittää syyllisyyttäni.
Kotiuduin siis sairaalasta jo perjantaina ja sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin – kävelimme eilen koemielessä 5 kilometrin mäkiäkin kiitettävästi sisältäneen lenkin, enkä mielestäni enää juurikaan hengästynyt.
Nyt jäljellä on Marevan-lääkitykseen liittyvien INR-tasojen saaminen kohdalleen, eli lähilaboratorio tullee 1-2 viikottaisen käynnin myötä turhankin tutuksi. Kun lääkityksen taso saadaan kohdalleen, niin saatan selvitä kerran kuussa tehtävillä kontrolleilla. Ja eihän tätä kestä kuin 6 kuukautta. Marevanin käyttöön liittyy myös tiettyjä vaatimuksia liittyen ruokavalioon ja alkoholin käyttöön, mutta ehkä niistäkin puoli vuotta selviää.
Kootut vinkit lentomatkalle
Laskimotukoksen välttämiseen liittyvien tässäkin jutussa pariin kertaan kerrattujen vinkkien:
lentosukat
juominen: lasillinen 1-2 tunnin välein
liikkuminen: vähintään pari minuuttia 1-2 tunnin välein
Itse en ole vastamelukuulokkeita oikein jaksanut mukana kuljettaa, mutta tässäkin jutussa mainitsemillani lennoilla oli sen verran monta koneessa huonosti viihtyvää lasta, että ehkä ne olisi kannattanut.
Niskatyynyn osalta vannon nykyisin Tempur-tyyppisestä materiaalista tehtyyn Cabeaun tyynyyn vaikka se vähän tilaa viekin.
Mekko ja sukkahousut on hyvä vaate, tosin itse korvaan sukkahousut stay-up mittaisilla lentosukilla.
Lämmikkeenä viittamainen ”villahuopa”, jota voi kohteessa (jos ei ihan tropiikkiin ole menossa) käyttää takin korvikkeena on mielestäni optimaalinen valinta.
Tässäkään jutussa mainitulla neljällä lennolla ei millään (Westjet, Hawaiian, Norwegian) huopaa olisi lentokoneessa saanut ilmaiseksi käyttöönsä.
Kyllä, minä olen täysin teeveytytnyt. Tämäkin kuukauden keittokirja on ihan suoraan telkkariohjelmasta bongattu, vaikka miten olisi vanha tuttu tekijänä.
Telkkarista nimittäin tulee huomattavasti vähemmän ruokaohjelmia kuin vielä muutama vuosi sitten. Jokin aika sitten bongasin kuitenkin sarjan, jota en aiemmin ollut edes nähnyt. Jamie Oliver siinä tuttuun tyyliinsä heitteli aineksista kasaan mieltä ja suuta miellyttäviä herkkuja.
Oli piristävää katsoa vaihteeksi jotain muuta kuin pikaista valmistumista tai kalorien vähyyttä tai muuten terveystrendiä seuraavaa kokkausta. Nam! Neljännen muistiin kirjoitetun reseptin kohdalla totesin, että pääsen helpommalla tilaamalla kirjan kotiin.
Päädyin Amazoniin yksinkertaisesti sen takia, että sain suomalaisen nettikaupan kirjahinnalla (sama englanninkielinen) sieltä kaksi. Ei ihme, että suomalaiset kaupat kokevat kansainvälisen kilpailun uhkaavana.
Jamie Oliver: Jamie’s Comfort Food Oma ostos Amazonilta
Kirja oli ensin pienoinen pettymys. Jotenkin se ei heti ensimmäiseltä sivulta hehkunutkaan sitä ihanan kesäistä ja rentoa meininkiä tv-kokin tiluksilta. Kuvatkin ovat vähän himmeitä (taitaa olla kierrätyspaperia, mikä tietysti sinänsä on hyvä juttu).
Vähän aikaa selattuani aloin kuitenkin pääsemään pinnan alle ja löysin saman viehätyksen kuin tv-sarjassa. Asiaa auttoivat jo sarjasta bongaamani herkut, joiden reseptejä lukemalla saatoin mielessäni nähdä herran itsensä selittämässä, mutta kokeiluun päätyi itse asiassa ensimmäiseksi resepti tv:n ulkopuolelta.
Monia muitakin todennäköisesti kokeiluun päätyviä reseptejä kirjasta löytyy, vaikka onhan se toki osittain vähän turhankin englantilainen. Joitain reseptejä ei vain oikeasti tee mieli, johtuen varmaan omista lohturuokareferensseistä… (rupikonnat taikinassa eivät houkuttele edelleenkään, vaikka niihin on vuosien varrella törmännyt useammankin kerran).
Kaikkiaan siis ihan hauska selattava ja kokattava kirja. Reseptit Jamie-laatua eli varsin käytettäviä vaikka sitten oman kaapin mukaan soveltaen. Paksuuttakin kirjalla on sen verran, että varmasti löytyy jokaiselle jotain kokeiltavaa.
. Tämän reseptin suosikkiosuudeksi osoittautui inkiväärisalsa – se sopii kaikkeen mahdolliseen pieneksi raikastukseksi!
Riisiä ja jotain vihreää lisukkeeksi niin hyvin menee
Black Cod
4*150g turskan selkäfilepaloja
Marinadi: 4rkl hunajaa (minulla loppui hunaja kesken ja jatkoin palmusokerilla) 3rkl misotahnaa 3rkl soijakastiketta 2rkl sakea (minä laitoin sherryä vähän enemmän ja hyvin toimi) 1rkl riisietikkaa 1tl (!) huom. siis vähemmän kuin muita seesamiöljyä
Sekoita marinadin ainekset ja kieritä kalafileet siinä. Laita kannelliseen rasiaan jääkaappiin vaikka yön yli.
Kun valmistat ateriaa, laita riisi kypsymään paketin ohjeiden mukaisesti (tai basmatiriisi kannen alla 1osa riisia + 2 osaa vettä hiljaisella tulella, kunnes kypsää)
Pikkelssi : Tähän olisi kuulunut laittaa mm. retiisejä, mutta niitähän ei tietenkään käsiin sattunut. Näin tehtiin ja osoittautui vallan mainioksi.
4 kevätsipulia silputtuna puolikas punainen chili silputtuna 2rkl sushi-inkivääriä hienonnettuna + 4rkl sen nestettä 1rkl valkoviinietikkaa pieni nippu korianterin varsia silputtuna (lehdet tarjoiluun!)
Pikkelssi vain sekoitettiiin ja annettiin olla sen aikaa, kun riisi ja kala kypsyivät.
Laita uuni lämpenemään 240 asteeseen ja pistä kalafileet marinadeineen uunipannulle. Anna kalan kypsyä kuumassa uunissa. Jamie sanoo, että 5min, mutta meillä taisi olla sen verran mahtavan kokoiset kalafileet, että annoin olla melkein 15. Minä myös pidän kalastani silleen aikalailla läpikypsänä, mikä ei kuulemma ole ollenkaan taiteen sääntöjen mukaista, mutta minkäs teet? Makuasia.
Tarjoile ja nauti. Loput voi seuraavana päivänä syödä oman maun mukaisessa kala-riisi-muna -pannupaistoksessa.
Pakko se on taas käsitellä aihetta etiäinen, vaikka olenkin kirjoitellut aiheesta n. 1,5v sitten täällä blogissa. Viime sunnuntain postauksessa “Tsiisös mikä reissu”, kerroin teille meidän sekoiluista risteilymatkalla Tukholmassa ja miten meinasimme myöhästyä laivasta ja juoksimme kieli vyön alla pitkää putkea pitkin laivaan ja olimme laivan portilla 2-minuuttia, ennen kuin ovet menivät kiinni.
Kaikkein hulluinta oli, että sain asiasta ennen reissua etiäisen ja kerroinkin siitä ystävilleni etukäteen meidän Whats Up-ryhmässä. Silloin koko ajatus tuntui ihan hullulta ja kuten viestittelyn luonteesta näkyy, meidän ajatuksissa koko myöhästymisen mahdollisuus oli naurettava ja kehtasimmepa vielä uhmata kohtaloa toivomalla jännitystä elämäämme. Meinaan todellisessa elämässä se jännitys ei tuntunutkaan lainkaan hauskalta.
Huimaa, että tämä myöhästymisetiäinen ilmestyi minulle näkynä eli yhtäkkiä ennen reissua silmien eteen plompsahti näky, jossa näin meidän juoksevan hätääntyneinä laivan putkea pitkin ja että myöhästyimme laivasta. Laivastahan emme sitten todellisuudessa myöhästyneet, mutta kaikki muu näyn suhteen toteutui. Mietin onko etiäisissä vaihtoehtoisia loppuja, antaako näyt ilmentymiä miten saattaisi käydä. Auttaako etiäinen ennakoimaan, ettei näky toteudu?
Näin on käynyt aiemminkin, kun näin näyn, miehen ja minun poistuessa Jumbosta omilla autoillamme ja minun ajellessa Porvoon motaria ja miehen mennessä matkan varrella vielä tankkaamaan ja hänen lopulta tullessa perästä, näkee minun auton murskaantuneena hirvikolarin aiheuttamana. Tälläinen näky iski autolla ajaessa silmieni eteen ja ajoin kotiin ennakoivammin ja hitaammin ja niinhän se uljas uroshirvi sieltä tuli autoni eteen ja ehdin jarruttamaan, ilman etiäistä olisi voinut käydä toisin.
Merkillistä sattumaako kaikki vain, no hyvinkin, mutta toisaalta myös mahdollisuus uskoa ihmeisiin. Kaikkihan me tiedämme jo, että elämä, maapallo, avaruus, ovat niin uskomattomia, ettei niitä pieni ihminen voi lainkaan ymmärtää. Kenties etiäinenkin syntyy aivojen käyttämättömässä osassa ja tulevaisuudessa osaamme valjastaa aivomme prosentuaalisesti kokonaisvaltaisemmin ja käyttää tätä taitoa paremmin. Tai kenties ihminen on ennen muinoin osannut kuunnella mieltään paremmin ja on hukannut taitonsa pörrätessä hektisessä nykyelämän oravanpyörässä?
Kenties on joku suurempi kokonaisuus, joka ohjaa ja antaa meille näkyjä, jos me vain uskallamme niitä vastaanottaa ja vielä kuunnella. Kävin vastikään mielenkiintoisen keskustelun kahden blogiystävän kanssa leikkisämmin sanottuna kummituksista, mutta olisivatko ne sittenkin hyviä henkiä tai jotain hengellisempää. Molemmat olivat nähneet ja kuulleet kodissaan merkillisiä asioita, joita minä en ole koskaan taas nähnyt. Mutta kaikki varmaan tietää sen tunteen, kun olet yksin kotona ja vaisto sanoo, että joku seisoo selän takana.
Uskoin kuitenkin blogiystäviäni heti, miksi en uskoisi, jos ei ole voitu todistaa, että olisi toisinkaan, haluan avoimin mielin uskoa ja kenties juuri tämä avomielisyys saa ystäväni näkemään henkiä ja minulla on taas herkkyys saada eteeni näkyjä, jotka tulevat toteutumaan. Kenties aika ei olekaan lineaarinen, vaan ajassa on mahdollista sukkuloida, kentis mieleni on mennyt etukäteen tapahtumaan, joka tulee toteutumaan. Ehkä tämän kaltainen mielen “aikamatkailu” on tehty meitä suojelemaan. Eikö hämmentävää?
Aiemmassa vanhassa postauksessa kerroin myös eräästä erittäin vahvasta etiäisestä, joka tapahtui vuosia sitten. Kun nukuin kotonamme Latviassa ja näin painajaista, että mieheni oli veden varassa hukkumaisillaan. Heräsin hiestä märkänä ja en saanut ajatuksilta rauhaa. Yritin soittaa miehelle yöllä, mutta hänen puhelin ei vastannut lainkaan. Aamulla kerroin meillä kylässä olleelle tädilleni, että näin oli unessa käynyt ja että olen vieläkin järkyttyneessä mielentilassa.
Sain mieheni, miehen työkaverin kautta kiinni aamulla ja mieheni kertoi, että oli illalla kompastunut laiturilla oleviin naruihin ja kaatunut veden varaan. Vaatteet olivat painaneet niin kovin, että mies ei ollut päässyt omin avuin ylös laiturille ja oli koväänisesti huutamalla saanut naapurin laiturilta ihmisiä apuun. Tämä kaikki tapahtui juuri samaan aikaan klo 3:00 aikaan yöllä, kun näin painajaistani, joka herätti minut klo 3:00 yöllä.
Tuolloin ajattelin romantisoidusti, että miehelläni ja minulla on niin vahva sielujen yhteys toisiimme ja tämäkin on toki mahdollista, mutta toinen mahdollisuus on myös se, että ihmisen on mahdollista tuntea ja nähdä etiäisiä, jotka liittyvät häneen itseensä, rakkaisiinsa tai vaikka maailman tapahtumiin.
Ette arvaakaan miten merkillinen olo tuli Tukholman Mörbyn pääteasemalle pysähtyneessä väärässä metrossa, kun oivalsin, että etiäiseni oli juuri toteutumassa ja näin oli tapahtunut aiemminkin ja näkyni oli kauhufilmin lailla juuri lunastautumassa. Olisi ollut suorastaan koomista selittää ystävilleni, että “hei sain tästä asiasta muuten aiemmin etiäisen”, se olisi ollut sellaista kaikkitietävää marttyyrimaista pölinää. Mutta kun todistetusti kirjoitin asiasta ystäville ennen reissua mustaa valkoisella, siinä hetkessä tuo metrotilanne sai ylleen mystisyyden verhon.
Miten siellä, mihin sinä uskot, mystiikkaan, etiäisiin, enkeleihin, olisi mielenkiintoista kuulla muita mystisempiä asioita teidän kokemana tai tuntemana, koska eihän kukaan halua nähdä etiäisiä yksin, vaan kaipaa vahvistusta siihen mahdollisuuteen, että elämä ja maailma on taruja ihmeellisempää.
Vielä Avon-arvonnan voittaja, joka on Taru. Onnea Taru ja laitan pian viestiä yhteystietoja varten ja teille muille kaikille kiitoksia osallistumisesta. Pian on luvassa myös aivan ihana Korres arvonta ja tietenkin myös I love me-messulippuarvonta, jossa aika moni voittaa itselleen messuliput, pysykäähän kuulolla. Sydämellistä tiistaita. <3
Tämä tahtoo osallistua, ehdottomasti ! Bloggerin kautta luen ja ihan siksi, koska tykään susta ja sun blogista <3
Avon ei ole tuttu ollenkaan ja mieleen tulee 1050-luvun amerikkalaisten kotiäitien meikkikutsut. Siksi olisikin kiva tutustua tuotteisiin, koska epäilen olevani hieman harhateillä tämän mielikuvani kanssa
Yritän metsästää sut meissuilla käsiin, olisi kiva vaihtaa sananen tai kaksi !
Jatketaan sitä mihin edellisessä postaksessä jäätiin eli kosmetiikkaa kosmetiikkaa. Tällä kertaa halusin tulla teille kertomaan mielenkiintoisesta kosmetiikkabrändistä Natura Sibericasta, joka hyödyntää Siperian ankarissa olosuhteissa villinä kasvavien kukkien ja yrttien voimaa.
Tuotteiden koostumukset yhdistävät ainutlaatuisia Siperian yrttejä ja kasveja, joita paikalliset heimot ovat käyttäneet kauneudenhoitoon jo vuosisatoja.
Natura Siberica haluaa hyödyntää aina puhtaimpia raaka-aineita ja valitut tuotteet ovat eurooppalaisen lainsäädännön mukaan sertifioitu COSMOS NATURAL-sertifikaatilla. Tämä osoittaa Natura Siberican sitoutumisen luontoa kohtaa ja kertoo heidän käyttämistä laadukkaista ja luonnonmukaisista raaka-aineista.
Raaka-aineet kerätään koskemattomana säilyneistä paikoista, jolloin ne on joutuneet selviytymään äärimmäisissä olosuhteissa. Näin ollen kasvit ovat joutuneet kehittämään uudistumiskyvyn ja siksi ne sisältävätkin runsaasti antioksidantteja ja ravintoaineita.
Minä kävin tutustumassa Natura Siberican tuotevalikoimaan Helsingin Stockmannilla, kun tämä luonnonkosmetiikkasarja lanseerattiin suomeen. Sain samalla muutamia tuotteita testiin ja nyt hieman kokemuksia niistä.
Natura Siberica tuuheuttava ja hoitava shampoo on ollut koko perheen käytössä ja onkin tarkoitettu kaikille hiustyypeille. Shampoo sisältää mm Siperian pensassembrean uutetta, joka syväpuhdistaa hiuspohjan hellästi ja vahvistaa ja korjaa vahingoittuneita hiuksia. Tässä on mielestäni sellainen ihanan metsäinen tuoksu. Pesee hiukset todella puhtaiksi, ja itse huomasin, että kun aloitin tämän shampoon ja hoitoaineiden käytön pystyin jättämään yhden pesupäivän välistä, eli hiukset ei rasvoittuneet niin nopeasti.
Oblepikha Siberican-hoitoaine oli se mihin kiinnitin heti ensimmäisenä huomioni Stockmannin tuotehyllyllä. Se tai paremminkin kokotuotelinjan pullojen ulkoasu, ovat vain yksinkertaisesti todella kaunita, jotka pistävät silmään ihan väkisinkin<3
Oblepikha-linjan tuotteet sisältävät korkean pitoisuuden kylmäpuristettuja Altain tyrniöljyä, joka sisältää erittäin paljon vitamiineja, aminohappoja ja omega 3,6,7,&9-rasvahappoja. Hiuksista tulee vahvemmat ja kiiltävämmät. Sopii myös hennoimmille hiuksille, latistamatta niitä. Ja vielä erityinen plussa, hiuksesi tuoksuvat taivaallisen hyvältä!
Northern Soap-kasvojen syväpuhdistukseen. Sisältää koivusta valmistettua aktiivihiilta, jonka rakenne imee itseensä tehokkaasti epäpuhtauksia. Lisäksi saippuan koostumus on rikastettu villien yrttien uutteilla ja marjoilla.
Käyttö: Kostusta paketin mukana tuleva sieni vedellä ja ota pieni määrä saippuaa. Hiero varoen kasvoille, välttäen silmänympärysihoa. Huuhtele kasvot lämpimällä vedellä.
Tämä syväpuhdistava saippua on kertakaikkisen hyvä. Se ei kuivata ihoani ja kasvot tuntuu tämän jälkeeen todella puhtailta. Pistin jopa miehenikin käyttämään tätä ja mukisemaata pesee nassunsa tällä. Suositellaan käytettäväksi 1-2krt viikossa.
Käsivoiteiden ystävillekin on tarjolla sen seitsemän sorttia. Esimerkiksi Extra -Firming -käsivoide sopii sinulle, joka haluaa palauttaa käsien ihon elastisuuden ja kimmoisuuden. Kiva keveä tuote jossa miellyttävän raikas ja kevyt tuoksu.
Miltäs kuulostaisi extra kiinteyttävä kasvonaamio? No mun mielestä ainankin ihan mahtavalta tämä Extra Firming-yökasvonaamio on hellävarainen, jonka sanotaan siloittavan juonteita. Syväravitsee ja elvyttää ihoa. Kasvonaamion sisältämä luomutyrniöljy sisältää runsaasti vitamiineja.
Hellävarainen kasvojenkuorinta uudistaa ja elvyttää ihoa. Luomuaprikoosin siemenet kuorivat ihon hellävaraisesti, samalla kun arktisen vadelman uute rauhoittaa sitä. Tuotteen koostumus on hieno, ei liian rakeinen ja tuoksu mieto ja miellyttävä.
Yhteenvetona voin todellakin sanoa, että Natura Siberican tuotevalikoima on kertakaikkisen ihana ja sieltä löytyy kaikki niin naisille kuin mieheille, vartalo, -kasvo, -meikki, -hiustuotteita sekä spa -ja lastentuotteet myöskin. Itse suunnittelin jo kuinka ihania lahjapaketteja näistä saisi koottua, syntymäpäiville tai vaikka joululahoiksi. Miehillekin on oma sarjansa, joka on sen verran tyylikäs, että kehtaa kyllä pakettiin laittaa. Hintakin on varsin maltillinen, joten senkin puolesta kynnys kokeilla tätä sarjaa, ei ole esteenä. Iso purkki kasvosaippuaa maksaa n 14e, yövoide 6e, kuorinta 9e jne…nämä on toki suositushintoja, mutta aika lailla suuntaa antavia.
Miltä sarja kuulosti teidän korviinne ja onko Natura Siberica teille entuudestaan tuttu brändi?
Jos tykkäät arvonnasta ja Pikkutalon uudesta ilmeestä,
tuossa oikealla voit liittyä lukijaksi
Huomasitteks, blogin logo on edelleen syystuulten riepoteltavana.
Uusi valmistuu vielä tällä viikolla…
Sateista huolimatta kivaa viikkoa !
Sanna
Blogiyhteistyö?
Kaikki huovat ovat Pieni Ideatalo -liikelahjayritykseni valikoimista ja nämä ilta / yötyölisät bloggaamisesta korvataan minulle yrittäjän vastuuna ja vapautena
Toivottavasti löysit tästä tai linkin takaa nettisivuiltani ideoita myös teille liikelahjoiksi.
Viime sunnuntaina käännettiin Audi kohden Vantaan perukoita tai tarkemmin sanottuna Peräjänkulmaa. Syy miksi umpi espoolainen lähti ajelemaan itselleen tuiki tuntemattomille seuduille oliNassulan tilan avoin sadonkorjuu viikonloppu. Olin Facebookissa ja Instagramissa ihastellut kurpitsojen kasvatusta jo keväästä lähtien. Kuinka huhtikuun lopussa kylvettiin kurpitsan siemenet odottavalla mielellä multaan itämään. Reilun kuukauden kuluttua 1000 kurpitsantaimea istutettiin maahan. Uutterasti tilalla oltiin rakennettu kastelujärjestelmäkin auttamaan tulevan kurpitsasadon kasvua. Loppukesästä taimia peitettiin hellästi harsolla ettei halla vain veisi kurpitsasatoa, joka hieman kylmän kesän jälkeen oli vähän myöhässä. Kyllähän tällainen spektaakkeli piti päästä todistamaan ihan omin silmin
“Jos paikallistuntemus on yhtään heikko niin välttämättä edes navigaattorista ei ole apua kun suunnistaa osoitteeseen Kolisevantie 1, Luhtaanmäki” kertoi Nassulan tilan emäntä Katariina Kääpä kun olimme perillä. Ihanien peltojen keskelle oltiin kuitenkin löydetty Vantaan haja-asutusalueella onnellisesti. Maisema oli juuri niin romanttisen kaunis kuin se voi olla hieman harmaassa ja sateisessa sunnuntai päivässä. Kurpitsapoika(tai näin häntä on ainakin somessa nimitetty) ohjasi kaikki paikalle tulleet autot parkkipaikalle pellolle. Kannattaa muuten huomioida, että tie on todella kapea eli jos toinen auto tulee vastaan niin toinen kyllä joutuu peruuttamaan Kyllä maalla on mukavaa ja sopu sijaa antaa!
Ja sitten vain kurpitsapellolle, jonne saa muuten ottaa myös karvaiset kaverit mukaan. Päätin jättää oman russeliriiviöni autoon ettei olisi ihan kurassa koska meidän matkamme jatkui sadonkorjuusta vielä muualle. Katariina antoi selkeät ohjeet eli veitsiä kurpitsojen irrottamiseen löytyy pöydältä. Kurpitsat voi kerätä oranssinvärisiin hauskoihin verkkopusseihin. Kottikärrytkin olivat tarjolla avuksi jos aikoi poimia todella isoja kurpitsoja mukaansa. Jos en väärin muista niin Katariina mainitsi, että heidän suurin myymänsä kurpitsa oli ollut 41 kiloa vai oliko se sittenkin 14 kiloa?
Viime lauantaina järjestettiin muuten Keudan ammattioppilaitoksen tiloissa Saaren kartanon puutarhassa jättikasvisten SM-kisat ja Jättikasvisnäyttely. Juu, luitte ihan oikein eli myös kasviksilla voi kilpailla siitä kuka on onnistunut kasvattamaan suurimman kasviksen. Vuoden 2017 voittaja jättikurpitsa painoi 144,2 kg ja peltokurpitsa 45,0 kg. Härregud – voiko noin isoja kurpitsoja edes käsitellä enää mitenkään!!! Ja nämä eivät edes ole mitään suuria jos niitä vertaa maailmalla ME-tuloksiin, jotka voit kurkata tästä. Muistin juuri itsekin käyneeni Saaren kartanossa ja kirjoittaneeni siitä kartanokierroksen yhteydessä. Jos kartanot kiinnostavat niin kurkista ja tuolla on kuvia myös tuosta puutarhasta.
Nonniin, mutta palataanpas takaisin Nassulan tilan kurpitsapellolle ja sadonkorjuuseen. Päätin ostaa itselleni vain yhden vihreän kurpitsan ja lisäksi pieniä koristekurpitsoita tällä kertaa. Koristekurpitsat olivat jo harmikseni loppuneet mutta eurolla sai pieniä kurpitsoja, jotka nyt sitten saavat toimittaa minulla koristekurpitsan virkaa. Vihreät kurpitsat ovat täysin syömäkelpoisia mutta kylmän kesän takia ne eivät ehdi enää muuttua oranssinvärisiksi joten niitä saa erikoishinnalla.
Oli muuten todella jännä kävellä siellä kurpitsapellolla kun siellä täällä näkyi oransseja pampulapalloja pellossa. Muuten englanninkielisiä on minun vierailuni aikana siellä enemmän kuin meitä suomea virkkovia, joten hyvin ovat amerikkalaiset Suomessa löytäneet Nassulan tilan. Halloween lähestyy loppukuusta joten ei kannata jättää sen suuren kurpitsan ostoa liian myöhään, jotta saa omansa.
Kun mieluiset kurpitsat oli valittu niin lähdettiin navetan ylisille punnitsemaan saalis. Viikonloppuna maksuvälineeksi kävivät myös kortit mutta kannattaa iltamyynneissä seurata Kurpitsakaupan Facebook sivuilta käykö vain käteinen. Kaikki muuten jaksoivat kantaa kurpitsansa minun vierailuni aikana mutta ihan varmasti kottikärryjäkin oli käytetty
Täällä navetan ylisillä on mahdollista nauttia myös höyryävän kuumaa kurpitsakeittoa. Tai jos haluaa mieluummin vaikka paistaa makkaraa niin sekin onnistuu grillissä pihalla. Toki tarjolla kahvia ja pullaa täydellisen kurpitsan metsästyksen jälkeen. Navetan ylisillä oli paljon lyhtyjä kynttilöineen ja oikein kodikas tunnelma. Ihmisiä oli mukavasti liikkeellä vähän tihkusateisesta säästä huolimatta.
Jos kiinnostuit kurpitsan metsästyksestä niin ei hätää sillä ensi viikonloppuna 7.-8.10. on toinen kurpitsan avoin sadonkorjuupäivä. Kannattaa seurata Kurpitsakaupan somea koska sieltä saa lisäinfoa mitä kurpitsapelloilla tapahtuu. Netti on pullollaan toinen toistaan herkullisempia kurpitsareseptejä joten jos kurpitsalyhdyn kovertamiselta ehtii kannattaa myös kokkailla.
Kiitos Kurpitsakauppa iloisesta näkemisestä ja hyvästä saalista!
Näin kysyi rakas puolisoni, kun tohkeissani selitin hänelle hienoja Justin Bieber vaatteita, joita olin nähnyt (ja kokeillut) H&M:llä.
(täällä ei Justinia näkynyt, mutta kaikkea kivaa kuitenkin
Volt, Iso Omena)
Olen vähän tai vähän enemmänkin nolo äiti.
Myönnän, olen Justin Bieber fani.
En sellainen kirkuva versio, vaan sellainen, jonka mielestä se poika osaa laulaa.
Hän on myös toki ilo silmälle, sitä en kiellä, mutta tämä puuma ei kuitenkaan ihan villiinny ja sekoa lopullisesti vaikka Justin tulisikin kadulla vastaan.
Se vasta olisikin hauska tilanne.
Siinä saattaisi tämäkin räpätäti mennä hiljaiseksi ja ehkä järkytyksestä pökrätä.
Tytär nauroi minulle, että tähänkö on tultu, otan kuvia äidistäni, joka sekoilee Justin vaatteiden perään.
Tästä piti tehdä mystory Snappiin
Jotenkin tykästyin tähän keltaiseen huppariin.
Minulla ei ole yhtään tämän väristä hupparia.
Oikeastaan minulla on vain yksi kunnon huppari, tummansininen ja varmasti 15 vuotta vanha.
En kuitenkaan ostanut tätä ja se nyt vähän harmittaa.
Tällaiset kuvalliset paidat pitää suosiolla jättää nuoremmille, tämä olisi jo liian noloa.
No niin, nyt tiedätte, miksi minä olen vähän nolo äiti!
Paljasta oma noloutesi, kerro syvin salaisuutesi.
Minä sitten sairastuin siihen flunssaan, mutta vielä en luovuta.
Kaikki keinot inkivääristä, buranaan ja suklaaseen (auttaa lähes joka vaivaan) on nyt otettu käyttöön.
Joka syksy kohtaan saman ongelman, iho on kuiva ja kiristelee. Rypyt, juonteet koristavat kasvoja ja pigmenttiläiskät tekevät ihon kivan laikukkaaksi ja iho oikeasti haljaa kosteutta. Etsinnässä onkin ollut pitkään kohtuuhintainen todella kosteuttava voide. Minähän vaihtelen kasvovoiteita kuin Tinder-deittejä konsanaan, käytän sikin sokin apteekin perusvoidetta, market-voiteita, luonnonkosmetiikkaa, ja ajoittain myös selektiivisen kosmetiikan voiteita.
Sain ilokseni testiin Nivean tuotesarjan, johon kuuluvat:
NIVEA Cellular Anti-Age Volume Filling Day Cream -päivävoide sk 15
Uskokaa tai älkää, mutta pystyin itse asiassa jo parissa päivässä näkemään ravitsevamman voiteen vaikutukset. Mielestäni juonteet, jotka olivat paistatelleet ihollani jo jonkun aikaa, lähtivät “pehmenemään” melkein heti kun vaihdoin Nivean Volume Filling tuotteisiin. Iho oli kertakaikkisen kosteutettu ja ravittu ja sen pinta oli pehmeä. Eli jos jotain johtopäätöstä jo viikon kokeilun jälkeen voi tehdä, voiteella on väliä!
Ja jos jotain tuotetta näistä kolmesta haluan erityisesti tuuletella, niin Filling Pearls -seerumia!Se on enemmän kuin hintansa arvoinen ja löytö! Olin vaikuttunut siitä, kuinka edullinen seerumi voi olla näinkin tehokas. Aine imeytyi nopeasti, iho tuntui pehmeältä ja supersileältä mm. hyaluronihapon vuoksi. Plussaa myös pumppupullosta! Tämä purtilo jää kylpyhuoneeseeni säännölliseen käyttöön!
Voikaa, syökää ja kosteuttakaa ihoanne hyvin!
Ps. Vinkki viitonen; seerumi on nyt tarjouksessa hintaan 16,90 Sokkarilla, linkki tässä. Kannattaa kokeilla!
Minulla on tänään totuttuun tapaan etäpäivä. Tässä jaksossa kaikki keskiviikot on siis laitettu lukkariin omatoimisen opiskelun päiviksi. Sitä ne myös ovat hyvin pitkälti olleet. Kotitenttien ja -tehtävien deadlinet lähestyvät ja tämän jakson teoriatuntien määrä vähenee vähenemistään. Sehän tietää vaan sitä, että pian alkaa ensimmäinen työssäoppimisjakso. Työssäoppimispaikka on jo selvillä ja loppuviikosta pitäisi ottaa yhteyttä paikan esimieheen ja sopia kaikista käytännön asioista. Jännää, mutta niin kivaa. Ensimmäinen tenttikin meni tosi hyvin ja on ollut ihana huomata, että vielä se vanha kettukin oppii uusia asioita ja ennenkaikkea muistaa. Vaikka illatkin ovat menneet hyvin tiiviisti koulujuttuja tehdessä, on elämässä ollut myös edes vähän jotain muutakin toimintaa. Suunnuntaina treffasin muutamien ystävieni kanssa sisustuskutsujen merkeissä. Joku saattaakin arvata kuvista kenen luona olin vieraisilla.
Sain siis kutsun ystäväni Katjan luokse Perfect Home kutsuille. Aah ja iiik, mitä kaikkea ihanuuksia Perfect Homen syksy- ja joulukuvasto taas pitikään sisällään ♥ Itse tykkäsin erityisesti kaikista valosarjoista, kynttilöistä ja ihanan bling blingeistä valosomisteista. Tämä kokoajan entisestään pimenevä vuodenaika saa kotonakin sytyttelemään iltaisin kynttilöitä ja kaivelemaan erilaisia valosarjoja esille. Minä kyllä tykkään tästäkin vuoden ajan tosi paljon juuri tämän tunnelmallisuuden vuoksi ja kun voi hyggeillä käpertyen jonkun kuuman juoman kanssa nojatuoliin tai sohvalle ihan vain olemaan. Tosin siihen ei ole viime aikoina hirveästi ollut aikaa, mutta sitten kun sen ehtii tekemään siitä nauttii kyllä entistäkin enemmän. Kutsuilla oli ihana nähdä taas omia ystäviäkin ja istua heidän kanssaan turisemaan kahvipöydän ääreen. Niin parasta ♥
Samalla pääsin ensimmäisen kerran kurkistamaan Katjan uuteen kotiin ja kuten arvata saattaa, siellä oli tosi kaunista. Lisää kuvia Katjan uudesta kodista löydät hänen blogistaan Sydämellä tehtyä. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa hänen blogiinsa muutenkin, jos se ei entuudestaan ole vielä tuttu. Itse odotan täällä malttamattomana oman olohuoneen tulevaa pintaremonttia, joka toivon mukaan alkaa mahdollisimman pian, mutta siitä sitten lisää, kun päästään tositoimiin. Blogini päivittyy opiskelujeni vuoksi nykyisin normaalia harvemmin, mutta se ei merkitse sitä, että olisin luopumassa bloggaamisesta tms. Ei tosiaankaan! Blogini on ja pysyy, mutta tällä hetkellä päivittyy vaan aiempaa harvemmin. Toivottavasti jaksatte siitä huolimatta pysyä matkassa mukana ♥ Syksyistä keskiviikkoa kaikille ♥
Olen ollut vapailla jopa kokonaista neljä ihanaa päivää. Pohdin tuossa, josko olisin oikein tehnyt meidän päivä- postauksen. Alkaen siitä, kun avaan simmut aamulla, siihen kun menen nukkumaan, mutta kun rupesin tarkemmin miettimään näitä neljää päivää, ei niistä nyt ihan ihmeitä olisi ollut tarinoitavaksi.
Viikonloppu tuli vietettyä perinteisesti jäähalleilla Saken peleissä, kaupoissa, hellan ääressä tai siskon kanssa puistossa kuvausreissulla. Kuvausreissut siskoni kanssa on aika lailla parasta, terapiaa-jos sellaista tarvitsee, ja yleensä ilmaistakin, eikä näillä reisuilla ikinä tule tylsää hetkeä, jos sattuu olemana sellainen sisko kuin minulla-tai no perhe yleensäkin.
Tämä on asia josta, voisin lyödä vetoa ja voittaisin joka kerta, hän nimittäin flippaa jossain vaiheessa kuvauksia ihan taatusti. Joko hän kipeää puuhun, tai työntää naamansa kameran linssiin kiinni ja irvistää juuri kun olet sommitellut kaiken täydellisesti ja olet painamassa laukaisin nappulaa kamerassasi. Tai sitten ruudussa voi näkyä puoliksi syöty nektariini, joka oli kylläkin tarkoitettu kuvauksiin, mutta hätä ei lue lakia, jos assarille tulee nälkä kesken kaiken. Seuraavaassa hetkessä hän muuttuu Shrekin aasiksi, joka alkaa toisteleman mantraa pissähätä-palelee-nälkä. Jep se persikka ei riittänyt, eikä muutakaan eväät jotka sulla oli mukana.
Maanantaina ja tiistaina lököttelin pitkään sängyssä, kun lapset lähtivät kouluun ja Sakke aamujäiden kautta. Oli hna maata paksun peiton alla ja kuunnella sateen rauhoittavaa ropinaa ja iloita, ettei tarvinnut kiirehtiä minnekkään. Ajattelin päästää itseni helpolla ja keitin aamupuron mikrossa, mitä en yleensä ikinä tee- se oli virhe! Tietysti puuro kiehui yli ja arvatkaa vaan miltä se mikro näytti. Vihje tulivuoren purkaus….
No ei se iltapuuro mennyt yhtään sen paremmin, vaikka ihan kattilassa keittelin. Sekin kiehui yli. Heti kun yrittää syödä vähän terveellisemmin niin tässä on tulos Tosin saattaahan se olla, että helpommalla pääsis, jos vaan malttaisi keskittyä siihen puuron keittoon, eikä miljoonaan muuhun asiaan siinä samalla.
No mitäs muuta, ai niin, olen haudannut Verbun lemmikihiiiren Minnin, joka odotti mökissään ketarat ojossa iltaruoan aikana. Huomannut, ettei teinien musiikkimaku mene täysin yksiin minun musiikkimaun kanssa, vaikka moniruokainen sen suhteen olenkin. Tykkään paljon räp-musiikista, mutta tämä kyseinen artisti mitä Sakke tykittää niin ei ehkä ihan avaudu minulle niin kuin sen pitäisi.
Valuttanut Niagaran putouksen verran kyyneleitä, Las Vegasin uhrien vuoksi ja sankareiden, jotka auttoivat toisia oman henkensä kaupalla.
Delegoinut kaikki läksy ja koeasiat suoraan isännälle, kertoen lapsille, että äiti ei todellakaan tiedä kaikkia Afrikan maiden pääkaupunkeja, tai fysiikan lakeja.
Ollut hullun onnellinen ystävästä, joka toi Lontoon matkaltaan tuliaisiksi käsittämättömän kauniita joulupalloja. Nyt siis saa aloittaa jo joulun hehkutuksen!
No kun tarkemmin ajattelee ,niin tulihan tästä jonkinlainen turina aikaiseksi.
Kyllä käyn tahtojen taistelua miten tämän sateisen ja kolean syksyn vastaanotan, mutta jotenkin kaiken kauniin näkemiseen auttoi viaton ja vilpitön Samu. Minä kuvaamassa aamusumppikuvaa, alkaa satamaan ja normaalin kymmenen otoksen kuvasaaliilla, saan napsittua vain kaksi kuvaa ja selviän juuri ja juuri puolikuivana sisätiloihin. Katselen kahden kuvan saalista, toinen hieman epätarkkakin ja toisessa hieman liikaa vihreää nurmikkoa ja lehtiä oikealla, keskittäminenkään ei oikein onnistanut.
Mutta mitä silmäni näkevätkään, tyytyväisen vilpittömästi syksystä nauttivan nappisilmä Samun tuijottavan suloisesti takaisin kuvista ja siinä samassa sydämeen tulvahtaa onnentunne ja hetkellinen ymmärrys, että kaikki riippuu siitä miten maailmaa katsoo ja päätinpä katsoa maailmaa Samun silmin.
Joten tässäpä hieman Samun ajatuksia syksystä ja emännän ankeuttaja ajatuksia ennen mielen kääntävää kuvaussesiota.
Emäntä: ei himskatti, taasko pitää sataa, kun pitää kuitenkin mennä lenkille. Taas vaatteet kastuu ja on kylmää ja kosteaa ja naamakin on kuin norsun peffa. Hyvästit voi sanoa hyville hiuspäivillekin, sillä teet mitä tahansa hiuksille aamulla, niin johan sade joko hiukset lätistää tai kosteus pörhentää, ei voi voittaa. Pitääkö olla niin pimeääkin, tekisi vaan mieli nukkua talviunta ja painua vällyjen alle, koko ulkoilun voisi poistaa ja tehdä kaikki toiminnot etänä. Ei ihme, että syksyllä lehdetkin mätänee ja linnut muuttaa kauas pois etelään, sillä itse syksy on yksi mätäpaise!
Samu: kylläpä syksy tuoksuu kuulaalta ja ihanalta nenuun, syystuulet kantavat suloisten tyttöjen tuoksuja pitkänkin matkan takaa, ihastukseni Siiri-labbis asuu kovin kaukana, mutta nyt olen haistavinani Siirin tuoksujen aromin muuttolintujen ja tuulen tuomana. Katselen itseäni peilistä, niin kyllä minäkin tiedostan ulkonäköasioita, että olen isokokoinen ja komea, enkä kumartele, enkä pelkää ketään, enkä myöskään uhittele, ei minun tarvitse, koska olen niin raamikas kaveri. Syksy tuo turkkiini myös erityistä särmää ja pörheyttä, ilmankosteus saa turkkini näyttämään leijonanharjalta ja näytän vieläkin isommalta, kuin olen ja siitä Siiri tykkää ja voin kuvitella Siirin katsovan minua sillä silmällä.
Syksy on muutenkin niin ihanaa aikaa, turkki ei enää hiosta ja syysviima vilvoittaa ihanasti turkin allekin. Entäs sitten sade, ah se se vasta turkin alla olevaa ihoa ihanasti kutittelee ja raikastaa. Emäntä ja isäntä eivät ymmärrä, että vaikka en tykkää kylvyttelystä, se on sellaista neitien piperryspuuhaa, niin sade se vasta onkin upea asia, sillä silloin olen kuin nuori härkä, joka uhmaa ulkona säätä, kuin säätä, olen yhtä luonnonvoimien kanssa, esi-isieni juurilla.
Tykkään myös aivan valtavasti pyöriä pörrätä syyslehdissä, miten herkullisen hurmoksellista lisäaromia lehdykät turkilleni vasta antavatkaan, tätä parfyymiä kun ymmärtäisivät ihmisetkin itseensä pullottaa, eikä lemuta sellaisille ihan kamalille keinotekoisille tuoksuille. Luonnosta ne kauneimmat ja fantastisimmat tuoksut tulee ja tytöt kuulkaas tykkää. Ottaisivat ihmiset mallia vaan minusta, onni on yksinkertaisissa asioissa.
Joskus ihmettelen emännän ja isännän naamaa, kun menemme vaikka näillä sateisilla syyssäillä aamulenkeille ja toivoisin pääseväni heidän mielen sisälle, miksi syksy on niin kamala asia, kun minusta syksy on niin ihana, eikö teistäkin?
Millä syysfiiliksillä siellä ollaan, kun tänään sataa taivaan tuutin täydeltä kissoja ja koiria. Ollako Samun kannalla vai emännän, asenne ratkaisee, joten emäntä täällä yrittää ottaa nyt omasta karvaisesta haukustaan mallia. <3 Kuulasta ja kaunista sadepäivää kaikille. <3 Blogin banneriksi valikoitui syksyn ajaksi toinen sattumalauksista ja uskon syksyiseen kuvaan ja vinkit banneriin antoi ihana ystäväBeach House Kitchenin Heli ja 40+ emo. <3 Tästäkin syntyi rajaton kiitollisuus, toinen näki kaunista siellä, missä minä näin epätäydellisyyttä.
Hyvin vähän on tullut esiteltyä asujaan viime kuukausina. Jostain syystä ei ole oikein ollut innostusta vaatteisiin. Usein on tullut töihin vedettyä päälleen mustaa, koska on tullut mentyä vain sieltä missä aita on matalin. Kävin viime viikolla kuitenkin katsastamassa KappAhl:n kaupan syysmallistoa. Kun näin tämän puseron, niin tiesin, että se on mun ja ostin sen siltä siunaamalta. Tykkäsin puseron väristä ja tykkäsin puseron hihoista. Kun vielä tiesin, että pusero on monikäyttöinen, niin se vaikutti ostopäätkseeni. Nykyään yritän aina miettiä kaksi kertaa jokaisen ostokseni eli mietin, että tarvitsenko ja jos tarvitsen, niin onko vaate monikäyttöinen. Tiesin heti monta tapaa käyttää tätä puseroa, joten siksi ostin sen.
Yhdistin ensimmäisenä puseroon mustan pitkän liivin ja tämä yhdistelmä toimi hyvin. Tämän puseron voi yhdistää hameen, mekon tai pitkisten kanssa. Toimii varmasti kaikkien kanssa hyvin.
Mun yksi huulipunasuosikkini on MAC:n lakkahuulipunat. Omistan niitä neljää eri sävyä. Asuun löytyi täydellinen sävy meikkipussistani. Minähän olen tunnetusti aina huulipunien kanssa aika sellainen, että huulipunan täytyy sopia just eikä melkein. Tämä sävy oli täydellinen puseron kanssa.
Täytyy alkaa ryhdistäytymään enemmän taas vaatteiden valinnan kanssa. Voi olla, että vaatekaapin siivouskin toi mulle lisäpuhtia, koska löydän paremmin yhdisteltäviä asuja kaapistani, kun kaappi ei ole niin täynnä.
Juttumme maailmalta ovat vuosien mittaan muuttuneet kuvapainotteisemmiksi kuva-albumien jäätyä pois tekniikan muutosten myötä. Samalla yhdestä matkasta kirjoittamieni juttujen määrä on kasvanut siten, että tilaa erilaisille yhteenvetojutuille jää vähemmän ja sen myötä olen osallistunut kuukausittaiseen Instagram Travel Thursday -tempaukseenkin enää vain harvoin.
Vähän samasta syystä – juttuja tuntuu riittävän muutenkin – olen myös aikaisempaa harvemmin tehnyt yhteenvetojuttuja blogimme suosituimmista jutuista.
Mutta, syyskuun ja kesän päättymisen kunniaksi, loppukesän (1.7. – 30.9.) luetuimmat jutut ja omat suosikkini niihin liittyvistä kuvista Meriharakan Instagram -tilillä.
Taidekaupunki Mänttä
Heinä – Syyskuun luetuin juttumme kertoi vierailustamme heinäkuisessa Mäntässä. Vietimme taidekaupungissa vain vuorokauden, mikä oli oikeastaan liian vähän, sillä niin Serlachius-museoissa kuin Pekilossa nähtävää riitti. Ja näköjään moni lukijammekin päätyi matkassamme mm. alla olevalla taidesaarelle ihmettelemään koivuksi naamioituneita mäntyjä.
Alla oleva kuva on Gnisvärdin rannalla – yksi Instagram-seuraajiemme suosikkeja heinä-elokuussa, mutta myös oma suosikkini tämän ajanjakson kuvista. Tässä vanhassa kalastajamajassa, nykyisessä kesämökissä, tuulenpieksämällä rannalla Gotlannissa on jotain juuri minua puhuttelevaa.
Yö Sälgrundin majakalla
Heinäkuun alussa teimme 2000 km:n automatkan Espoosta länsirannikkoa pitkin Ouluun ja takaisin Keski-Suomen kautta Espooseen. Matkalla kävimme neljällä majakalla ja kolmella Unescon maailmanperintökohteella. Sälgrundin majakalla myös yövyimme ja juttumme Sälgrundilta nousikin kesän majakkatarinoiden suosituimmaksi.
Luotsien matkassa Utössä
Tall Ship Race -tapahtumaan Turussa liittyen meille tarjoutui tilaisuus vierailla Utössä luotsien matkassa. Jo matka Nauvosta luotsiveneellä Utöön oli hieno, etenkin kun sää suosi meitä lähes tyynen meren kylpiessä auringonpaisteessa, mutta tämä näkymä luotsiasemalta merelle oli kyllä varmasti kuten oppainamma toimineet luotsit sanoivat, Saaristomeren kaunein näköala.
Juttumme Utöstä nousi toiseksi suosituimmaksi kesän majakkajutuistamme.
Ihan Top 5 -juttujen joukkoon ei mahtunut juttumme Tankarin majakalta, mutta henkilökohtaisesti kyseinen juttu muodostui sikäli mielenkiintoiseksi, että otin siihen mukaan otteita isäni päiväkirjoista, hänen matkastaan Tankarille, ja kopioin sinne myös tarinan rouva Säilästä todeten, että minulla henkilökohtaisesti ei ole yhtään enempää tietoa hänestä, mutta niin vaan muutaman viikon päästä joku lukijamme kertoi minulle hänestä lisää! Joku toinen kommentoi muistavansa hyvin jutussa myös mainitun isäni ystävän ja sainpa jutun jäljiltä myös pyynnön auttaa omalta osaltani Veikko Salkiosta kertovan uuden kirjan teossa.
Bucket list parille seuraavalle vuodelle
Listat ja aivan erityisesti, väittäisin, matkasuunnitelmalistat, ovat suosittu juttutyyppi matkablogeissa ja niin tämä meidänkin syyskuinen lähivuosien matkoja hahmotteleva listamme ylsi lyhyessä ajassa loppukesän viidenneksi suosituimmaksi jutuksi.
Juttua kirjoitelin Honolulussa, joten tämä kuva auringonlaskusta Waikiki Beachillä sopinee tähän.
Suunnitelmat kuitenkin elävät jatkuvasti ja nyt jo alkuvuoden 2018 suunnitelmat taitavat vaatia hiukan päivityksiä, sillä äskettäin kokemani keuhkoveritulpan jälkeen taitaa olla hyvä lähiaikoina rajoittaa lentojen pituus vaikka 6 tuntiin, joten läntinen Afrikka siirtyy myöhempään ajankohtaan. Onneksi Detur ilmoitti juuri aloittavansa taas tauon jälkeen matkat Tunisiaan, joka meiltä vielä puuttuu – ja vain 4 tunnin lennolla. Ehkä siis sinne, suoralla lennolla, alkutalvesta?
Suosituimmat Instagram-kuvat
Loppukesän suosituin Instagram-kuvamme oli kuva auringonlaskusta Toftan rannalla Gotlannissa.
Toiseksi suosituin oli tuossa jo yllä ollut kuva Waikiki Beachiltä auringonlaskun aikaan – eli auringonlasku on edelleen hyvä resepti Instagram-suosioon.
Kolmanneksi suosituin oli myös jo yllä ollut kuva Gnisvärdin rannalta – oma ehdoton suosikkini tältä kesältä!
Neljäntenä ja viidentenä olivat kuvat Espoo Oulu -kierrokseltamme: sininen vene aamutyynellä lahdella Kaskisissa ja Kristiinankaupungin hiukan vino kirkontorni.
Instagram-kuviemme tykkääjämäärät ovat loppukesällä olleet pienempiä kuin vaikka alkuvuodesta. Joko Instagramin suosio on hiipumassa yleisemminkin, tai sitten tilimme on ollut syystä tai toisesta Instagramin algoritmien epäsuosiossa tai sen tyypin muuttaminen Business-tilistä takaisin tavalliseksi tiliksi vaikuttaa asiaan.
Tai sitten vaan kuvamme ovat olleet aikaisempaa huonompia. Olemme myös jossain määrin kyllästyneet suosittujen auringonnousu- ja auringonlaskukuvien ottamiseen, joten niitä on jaettu vähemmän, mikä sekin saattaa selittää asiaa.
Seuraajamäärämme on loppukesän ajan pysynyt melko samoissa lukemissa koko ajan, eli siitä muutos ei johtune.
Samalla kun olohuoneemme koki pienimuotoisen syyspäivityksen, sai ruokapöytämme myös osan siitä. Meillä tämä keltainen ja vaahterateema jatkuu täälläkin puolella…
Ruokapöytä sai tästä Pentikin kaitaliinasta samoja sävyjä, mitä on myös olohuoneen puolella.
Periaatteessa ruokahuone on samaa tilaa, tosin olohuoneemme on muutaman portaan alempana tuon lasikaiteen takana.
Pöytä kaipaisi ehdottomasi jotain mattoa alleen, mutta sopivaa en ole vielä löytänyt.
Tämä vaahteraprintti on mielestäni erittäin onnistunut.
Samalla se on myös aika haastava, sillä pöytään on vaikea keksiä mitään somistetta.
Jotain tähän pöydälle vielä haluaisin laittaa. Ehdotuksia otetaan vastaan!
Keltainen väri tuo sellaisen piristysruiskeen sisustukseen, ettei haittaa vaikka välillä olisi harmaampiakin päiviä.
Se on ollut kestovärini sekä sisustuksessa että vaatetuksessa jo useamman vuoden, eikä näytä laantumisen merkkejä.
Talveksi keltainen antaa tilaa talven (ja joulun – nyt se on sanottu!) sävyille tullakseen taas keväällä uudestaan.
Sen verran ajattelin päivittää tekstiilejä myös keittiön puolella, että vaihdan vanhat isokuvioiset verhot uusiin ja ulkonäöltään kevyempiin. Opiskeluissa tein sisustustekstiilijaksolla kahdet valkoiset täyspitkät verhot ja täytyyhän ne laittaa esille. Tulette varmaan näkemään kuvia niistä …ja myös siitä (säkki)tyynyprojektista, josta tuli erityisen onnistunut. Eli tänä syksynä tiedossa enemmän myös itsetehtyjä juttuja.
Ja nyt viettämään päivää taas koulun penkille. Mukavaa torstai päivää kaikille!
Kolmatta vuotta peräkkäin saan kunnian olla I Love-me messubloggaaja, joka aiemmin oli nimellä vip-bloggaaja ja on tänä vuonna nimityksellä yhteistyöbloggaaja. Meitä on kaiken kaikkiaan 8 yhteistyöbloggaajaa valittuna tänä vuonna ja muista yhteistyöbloggaajista voit lukea täältä. Mukana meiningeissä tietenkin Tädit tubettaa eli blogikamuni Pinkit korkokengät. Maijuhan on oikea messukonkari ja messumaskotti ja jo viidettä vuotta yhteistyöbloggajana I Love me-messuilla.
Maijun kanssa toivoimme, ettei tänä vuonna tulisi ennakkoon ns. meille suunniteltuja messukasseja, vaan että me itse saisimme kontaktoida juuri niitä yrityksiä, jotka asuvat aidosti sydämissämme ja joiden tuotteita rakastamme. Näin blogipostauksissa messunostot ovat vilpittömän aidosti meidän omia suosituksia.
Kokonaisen oman postauksen verran ansaitsee ikisuosikki ja lempimerkkini L’Occitane, sillä ah sitä riemua, että yksi lempparimerkeistäni on messuilla. Sain L’Occitanelta mahdollisuuden esitellä teille messujen mielettömät L’Occitanen tarjoussetit ja voin sanoa, että nyt on hinnat todella hintaystävällisiä näissä upeissa herkuissa.
Yllä olevan kuvan L’Occitanen lempisarjan Verbena Hand wash/ lotion eli käsipesuaine ja käsivoide lähtevät messuilla 27e hintaan, kun setti normaalisti maksaa myymälöissä40,50e. Joku voi ajatella, että noh käsipesuainettakin saa edullisemmin perusmarketeista, mutta tämä käsipesuaine on niin tiiviistä, että kestää käytössä ikuisuuden eli ei ole mitään vedellä jatkettua lirua. Käsivoide näin isossa pullossa kestää vielä tuosta ikuisuudesta taatusti tupla-ajan. Lisäksi näissä on aivan fantastinen sitruunainen tuoksu, joka peittoaa vaikka kalan käsittelemien käsien tuoksun. Oma mies rakastaa kyseisiä käsienhoitotuotteita ja tässäpä olisi kiva ja erilainen isänpäivälahjavinkkikin ja jos ei isänpäiväksi, niin viimeistään jouluksi.
Toinen loistava Shea Almond Duo sisältää suihkuöljyn ja shea-käsivoiteen. Kyseisen suihkuvoiteen sain muutama vuosi sitten ystävältäni syntymäpäivälahjaksi ja sen jälkeen olen ollut koukussa, sillä arvaatteko mitä tällä suihkuöljyllä on ihana tehdä, no ajella säärikarvat. Eli sivelen sääret suihkuöljyllä ja ajelen karvat. Iho jää ihanan pehmeäksi, eikä kutita lainkaan ja säärikarvojen ajokin sujuu, kuin tanssi. Manteliöljyä sisältävä öljy on fantastinen tuote sisäilman kuivattamalle iholle ja tuleville talvipakkasille.
Setin toinen helmi on lempikäsivoiteeni koko maailmassa ja käsivoide, jota olen käyttänyt, apua jo noin kohta 30-vuoden ajan. Sheavoita sisältävä käsivoide, joka parantaa kuivat kädet ja kestää käytössä mielettömän pitkään, sillä käsien iho ei jää ns. “voidekoukkuun” vaan seuraavana päivänä et välttämättä tarvitse käsivoidetta lainkaan, koska kuiva iho on parantunut.
Tämä setti maksaa messuilla 20e ja myymälöissä normaalisti 28,50. Kivaa tässäkin setissä on, että sopii sekä miehille, että naisille.
Kolmannessa L’Occitanen Almond Delicious Duo messusetissä on samainen ihana manteliöljyä sisältävä suihkuöljy ja taasen peräti 75ml mantelisarjan käsien ja kynsien ihon hoitoon tarkoitettu Almonds Delicious hands käsivoide. Käsivoiteessa on hienostunut mantelin tuoksu ja käsivoide sisältää, sekä manteliöljyä, että mantelimaitoa. Kaikille mantelin suloisen lämmintä tuoksua rakastavilla ja tämäkin setti sopii kaikille sukupuoleen katsomatta.
Kyseinen setti maksaa messuilla 29e ja myymälöissä peräti 37,50e.
Neljännessä Shea Hand Duo setissä on myöskin upea ja peräti 150ml kokoinen tuubi lemppariani eli Shea käsivoidetta. Setissä toisena tuotteena on Verveine Verbena nestemäinen käsienpesuaine ja kunpa olisi tuoksunappula, jotta pääsisitte tuoksuttelemaan tämänkin käsienpesuaineen tuoksua. Onneksi messuilla näitä varmasti ennen ostopäätöstä saa tuoksutella.
Tämä 500ml käsienpesuneste riittää loputtomiin ja tuoksu on jälleen sellainen, joka peittää ne pahimmatkin hajut eli jos olet vaikka käsitellyt kalaa. Tämä setti on mieluinen toive myös joululahjaksi ja olenpa täällä blogissa joskus kirjoitellutkin, miten olen isältä ja isän vaimolta saanut kyseistä käsienpesuainetta joululahjaksi ja miten mieheni aina taasen tuo kyseistä Shea-käsivoidetta ulkomailtakin tuliaisiksi eli nämä ovat myös aina omia lahjatoiveitani, joista ilahdun kovasti.
Kyseinen setti messuilla maksaa 29e ja myymälöissä taasen 43,50e.
Täältä voitte vielä kurkkia ensiapuun L’Occitanen tuotteista lisää. Tämän vuoden puolella on tulossa myös paljon lisää juttua L’Occitanesta, sillä sarjalta on ilmestynyt kasvojen ihoa pumpulinpehmeäksi taikovia Immortelle Divine ihon puhdistustuotteita ja lisäksi L’Occitanen tuoksu Terre de Lumiere pukeutuu kauniiseen jouluasuun, mutta kyseistä asua en saa paljastaa vielä. L’Occitanelta on myös tulossa aivan ihastuttava joulukalenteri ja sen suhteen kannattaa olla vikkelä, sillä saattavat loppua nopeasti. Ainakin itse olen niin lapsellinen, että olen sitä mieltä, että kyllä jokaisella naisella oma joulukalenteri tulee olla.
L’Occitane löytyy messuilta pisteeltä 7h100 ja sielläpä saatatte törmätä meihin täteihinkin, sillä ihan varmasti aion käydä pörräämässä ja tutustumassa kaikkiin L’Occitane ihanuuksiin, myös messupisteellä.
Niin mukavaa tässä messubloggaamisessa on myös se, että saan arpoa teille siellä peräti 20kpl I Love me-messulippuja. Päätin, että arvon liput niin, että 10 voittaa itselleen 2 I Love me-messulippua, jotta saa mukaan ottaa kaverinkin.
Kommenttikenttään toivoisin kuulevani mitä I Love me-messuilta odotatte ja onko L’Occitane tuttu merkki teille tai löytyykö joku oma suosikki L’Occitanelta? Olisi mukavaa vielä, että anonyymit laittaisitte jonkun nimimerkin, jotta voiton osuessa kohdille, tiedän huhuilla teitä nimimerkillä ja sähköpostin laittaminen auttaa kontaktoimisen nopeudessa. Onnea kaikille arvontaan ja sydämellistä torstaita <3
….ja lapsellisen onnellinen sellainen (lukuunottamatta infernaalista flunssaa.)
Olin jo aiemmin syksyllä ihaillut punaisia korkkareita ja nilkkureita, joita pelmahti nenulleni sekä kadulla, naistenlehdissä että netissä. Vähän samaan tapaan kuin raskaaksi toivova näkee pelkästään isoja vatsoja, samaan tyyliin minä näin punaisia jalkineita. Zaran nilkkureita jo hipelöinkin, mutta mä mitään muovisia nilkkureita osta. Joku raja sentään.
Ja kas kummaa, universumi yllätti! Sitä parahultaisesti törmää kirppiksellä punaisiin mokkanahkaisiin, priimakuntoisiin Billibi saappaisiin, saa melkein onnesta slaagin ja palaa kotiin onnellisena punasaappaisena naisena. Alan pikku hiljaa uskoa siihen, että etsivä löytää ja että ihminen saa sen mitä haluaa (loppujen lopuksi).
Tein Espanjassa muutaman vaatehankinnan syksyyn ja talveen. Elämäni ensimmäiset ylipolven saappaat olivat yksi hankinnoista. Ovat tänäkin syksynä oikein ajankohtaiset. Nämä Zaran tummansiniset saappaat ovat melko maltilliset. Sinisiin farkkuihin yhdistettynä varsinkin.
paita Zara
Toinen must have syksyyn on lämmin neule. Mitä reilumpi, sen parempi. Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Tämä neule tuli vastaan Primarkissa. Neuleella onkin ollut käyttöä Suomen syksyssä ja on ollut minun lohtuneuleena kylminä ja tuulisina päivinä.
Aurinkolasit ovat Stradivariuksesta. Ne olivat myös Espanjan heräteostos ja niistä tuli heti minun lempparit.
Mitä mieltä olette ylipolven saappaista, omistatteko ja osaatteko käyttää?
Olen superilokas ja ilahtunut kun sain kunnian päästä bloggaajana ihanille I LOVE ME-messuille 20. – 22.10.2017 Helsingin messukeskukseen. Messut ovat avoinna pe klo: 10-19, la klo: 10-18 ja su klo: 10-18. Messuohjelma suorastaan pursuaa kauneutta, muotia, hyvinvointia ja terveyttä. Voit tutustua tarkemmin täältä
Mikä onkaan parempaa kuin keskittyä I LOVE ME-aiheen äärelle muutamaksi tunniksi! Minä en ainakaan keksi muuta parempaa.
Pääsen arpomaan teille kaksi päivälippua ja päädyin arpomaan sähköiset liput kahdelle eri henkilölle. Arvontaan voivat osallistua myös anonyymit, mutta saat yhden ylimääräisen arvan mikäli seuraat minua jonkin kanavan kautta (Blogger, fb, Instagram). Ilmoita monellako arvalla olet mukana ja mitä kautta blogiani seurailet. Liitä mukaan lisäksi sähköpostiosoitteesi, johon lipun pystyn sinulle lähettämään – tämä on siis sähköisessä muodossa Jos et sähköpostiosoitettasi halua julkiseen jakoon laittaa niin muista seurailla arvonnan päättymisen jälkeen blogiani, että ehdit reagoida tarpeeksi ajoissa ja saat liput itsellesi.
Aikaa osallistua arvontaan on 11.10.2017 klo 23.59 saakka. Ja kaksi vuorokautta arvonnan voittajan julkistamisesta on aikaa saada yhteys voittajaan, muutoin suoritan arvonnan uudelleen.
! 
Tosin saattaahan se olla, että helpommalla pääsis, jos vaan malttaisi keskittyä siihen puuron keittoon, eikä miljoonaan muuhun asiaan siinä samalla.
?
Avon ei ole tuttu ollenkaan ja mieleen tulee 1050-luvun amerikkalaisten kotiäitien meikkikutsut. Siksi olisikin kiva tutustua tuotteisiin, koska epäilen olevani hieman harhateillä tämän mielikuvani kanssa![😀]()
Yritän metsästää sut meissuilla käsiin, olisi kiva vaihtaa sananen tai kaksi !
VastaaPoista