Syksy taitaa olla tullut nyt ihan oikeasti. Vaikka tällä viikolla on aurinko luonut miltei kesäisen illuusion, ei tarvitse kuin olla ulkona hitusen illemmalla niin koleus jo hiipii iholle. Kaunista on. Silmä lepää jo olohuoneen ikkunasta omalle pihalle katsoessa, puhumattakaan ruskan alusta rantaraitilla.

Syksyn eteneminen näkyy myös työtahdin kiihtymisenä. Kaikki ovat viimeinkin palanneet kesälomilta, niin kollegat kuin asiakkaat. Projekteja aloitetaan, toiset etenevät kriittiseen vaiheeseen. Kiire lisääntyy.

Kiire taitaa näkyä minulla myös lukemisessa. Liekö pientä stressiä ilmassa, kun edelleen hypin kirjasta kirjaan eikä mistään meinaa tulla valmista. Olen kyllä lukenut, mutta luettujen lista näyttää vain 9 kirjan verran syyskuulle.

Tunnustus

Toisaalta, minun pitää myös tunnustaa jotain. Olen jäänyt koukkuun. Istun iltaisin luvattoman pitkään isännän kanssa television edessä ja seuraan sodan etenemistä Westerosissa ja sen ympäristössä. Game of Thrones on meillä edennyt jo seitsemänteen kauteen. Vanhemmilla siis – esikoinen jumittui jonnekin viidenteen, vaikka hänen vuokseen HBO hankittiin.

Sinänsä huvittavaa, että minä taasen en millään jaksanut katsoa ensimmäisiä kausia. Vasta neljännen kohdalla huomasin jääväni kiinni televisioon ohi kulkiessani (isäntä katsoi alusta saakka). Jotenkin päästiin yli seksistä ja sodasta siinä kohdin. Pääosaan nousivat henkilöt ja tarina.

Luettuja 

Kuukauden parhaaksi luettavaksi taitaa nousta Pasi Ilmarin Jääskeläisen Väärän kissan päivä. Kirjailija palasi tyylillisesti juurilleen, mutta kompaktimmin ja juonella taituroiden.

Kissat valtasivat kuukauden muutenkin. Osuuskumman Varjoisilta kujilta novellikokoelma- oli täynnä toinen toistaan vaikuttavampia kissahahmoja.

Historiasta ja keittokirjasta vastasi syyskuussa Susanna Välimäen Syötävät sävelet, joka yhdisti mukavasti historiallista knoppitietoa, anekdootteja ja ajankuvausta tukevia reseptejä. Oiva luettava syksyn iltojen piristykseksi.

Pensionaatti Onnela piristi ja Vaarallinen juhannus tuli kuunneltua pojan kanssa uudelleen äänikirjana. Muuten kuukausi olikin pelkkää viihdefantasiaa Ilona Andrews, Gail Carriger ja Marissa Meyer lienevät tuttuja nimiä kaikille genren ystäville. Viimeksi mainitun vanhoihin satuihin perustuvan YA-sarjan aloitusosa oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus – katsotaan milloin jatkan sen parissa.

Makumaailmaa 

Syksy tuo tullessaan myös siihen ehdottomasti kuuluvia makuja. Omenat kypsyvät ja muutenkin satoa riittää. Myös kokkaamisessa salaatit väistyvät patojen ja keittojen tieltä, maut voimistuvat tummemmiksi.

Balsamicolla höystetty, parmankinkkuun käärittynä uunissa pikaiseen kypsenneetty viikuna rosmariinin kera kiteyttää syksyn makumaailmallaan. Makeaa, täyteläistä ja hitunen kirpakkaa. Ihan täydellinen alkuruoka syysillan herkutteluun.

The post Tunnustus, kirjoja ja yksi lemppari alkuruoka appeared first on Nelkytplusblogit.

Jutustellessahan sitä katoaa ajantaju ja myöhästyimme buffetin ensimmäisestä kattauksesta nälän kurniessa massuissamme, mutta eipä se haitannut, sillä jatkoimme keskustelua kaiken maailman sairauksista mahtavan illallisen ääressä Tavolata ravintolassa, josta kirjoittelinkin tuossa aiemmassa postauksessa. Ongelmista vaihdevuodet eritoten olivat kovin tapetilla ja villiintynyt karvankasvu oli mm. mieluisa keskustelunaihe ja ystävien oli vaikea uskoa, kun kerroin miten karvainen apina minäkin ihan oikeasti olen. 

Aika tylsimyksiä kuitenkin olimme ja hytissä lojuimme jo 21:30 ja ajattelin, että tästäpä tulee rauhallinen reissu. Aamulla kävi hieman sama homma, että homma ei vaan pysynyt jutustellessa paketissa ja tuntui  koko ajan kaikkien aivojen olevan levällään, hytistä poistuminenkin tuntui vievän turkasen paljon aikaa.  Aamiainenkin sitten missattiin, koska ei ollut oikein järkeä enää syödä, kun ravintola olisi mennyt kiinni 10-minuutin päästä, mietimme kyllä siinä, etteikö aamiaistakin voisi tarjoilla myöhään nukkuville koko päivän ajan. 

Noh eipä siinä mitään, nokka kohti Tukholman T-Centralia ja sieltä tarkoituksena vaihtaa Uppsalaan menevään junaan, joka kahden pysäkin jälkeen töräyttäisi itsensä Mall of Scandinaviaan ja sinnehän piti päästä, koska uusi Disney-muki oli takaraivossa kutkuttelemassa ja olimme kuulleet Mall of Scandinaviasta paljon ylistäviä sanoja. 

Noh homma ei mennyt ihan noin helposti, vaikka suunnitelma oli selvä, vaan matkasimme monen monta pysäkkiä ohi T-Centralin jauhaen taas mistäs muusta, kuin mitä sairauksia kenelläkin on.  Metroshow ja junashow vei niin hillittömän paljon aikaa, että lopulta olimme Mall of Scandinaviassa klo 12:00 ja aamiaisella vasta klo 12.30. Meinaten se Mall of Scandivia on sekä hieno, että megalomaanisen iso ja niitä ravintoloitakin on totisesti sieltä aika vaikea löytää, kun niitäkin pukkasi olemaan joka kerroksessa. Ravintomaailma löytyy sitten aivan suuaukon toisesta päästä, josta tullaan sisään sieltä juna-asemalta ja kerros nro 1:stä, jos joku mielii reissullaan ne ravintolat helposti sieltä löytää, eikä tarvitse hukata aikaa säätämiseen.

Ei siinä sitten mitään, aamiaista nassuun ja shoppailemaan, vaikka taisimme suurimman osan ajasta viettää kahvilla, koska olimme niin ryytyneitä mummoja koko reissusta. Jossain kohdin meikäläisellä muuten iski vessahätä ja meninpä sitten vessaan ja siinä sitten vessatellessa, joku nainen tuli vessaan sisään, koska en ollut muistanut lukita ovea, koska eihän sitä kotonakaan vessan ovea tule lukittua ja nainen kiljaisi “oj förlåt”.  Vessassa ei muuten ollut vessapaperiakaan, että sellainen vessareissu se. Onneksi laukkuni pohjassa oli rypistynyt paperitollo, jolle kamut naureskeli aamulla, mutta tuli kyllä tarpeeseen. 

Junamatka sujui mitä mainioimmin takaisin T-Centraliin, mutta metron vaihto alkoi olla jo himppasen väsyneille mummoille merkillinen palapeli. Ei ollut suomimetro ei, tuo Tukholman metroaseman keskus, vaan tuntui, että metroja sieltä haarautui vallan matkaten ympäri maailmaa. Niinpä me kuitenkin oikealta laiturilta astuimme metroon, luottaen vahvasti toinen toisiimme, että porukasta joku tietää mitä tekee ja minne mennään. Matkaan lähtiessäkään ei mennyt ihan putkeen, koska kamuni Kikka lensi kasseineen vastassa istuvien syliin, noh mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. 

Siinä sitten matkasimme metrolle merkillisen pitkän ajan, sillä T-Centralistahan on varsin lyhykäinen matka Gärdet pysäkille satamaan. Ihmettelimme ääneen maisemia, oi miten kaunista reitin varrella olikaan ja mieleni pohti, että vallan ennen näkemättömiä maisemiakin tällä metromatkalla vilkkui, että niin se maailma muuttuu, oli merta ja hienoja linnamaisia taloja, joita aiemmin en ollutkaan koskaan nähnyt matkatessani metrolla satamaan. Ääneen ihmettelin myös kuuluttajan ihmeellisiä jatkoliikennekuulutuksia, koska normaalisti jatkoliikennekuulutuksia emme olleet metrossa aiemmin kuulleet kuulutettavankaan, että johan vallan on tullut palvelevia pysäkkejä tälle reissun pätkälle. Lopulta ihmettelimme, että metrohan on aivan tyhjä, missä kaikki ihmiset, koska satamaan normaalisti menee metrolla aika paljon populaa. 

Tässä kohtaa syntyi aikamoinen kujanjuoksu. Lamppu syttyi mummokolmikolla vihdoinkin ja oivalsimme, että olimme menneet aivan väärään metroon ja olimme ajautuneet hornantuutin päätepysäkille! Klo oli tuossa kohden 16:12 ja siinä kohti alkoi huuli väpättämään ja puntti tutajamaan oikein urakalla, taisin kiekaista ääneen “nyt ei tytöt naurata”! Tiesimme, että laivalla pitää olla n. 20-minuuttia viimeistään ennen laivan irrottautumista satamasta, joka on Tukholman päässä 16:45. 

Päät viileänä, vihdoit aivot ei enää hakusessa, vaan kaikkien aivot skarppina ja keskittyneenä metrolla kiitolaukkaa takaisin Östermalmtorille ja sieltä metron vaihto, joka vei satamaan. Tässä kohden oli monen monta onnetarta matkassa, sillä vaihtometrot ja matka kulki todella vauhdilla. Sataman metropysäkillä klo oli 16:25 ja laivallahan olisi jo pitänyt olla 10-minuuttia aiemmin.

Niinpä kuitenkin Sporttisari oli saanut pohjustettua puhumalla laivan henkilökunnan, joka oli muuten oli todella ystävällistä ja nauravaista, että pari mummoa vielä sieltä perästä tulee. Tässä kohden sanoin Kikalle, että kohta lentää kuules laatta ja taisi lirahtaa jotain housuunkin, että nyt kuolo korjaa! Laivan suuaukolla olimme kuitenkin 16:43 ja laiva irrottautui satamasta 16:45 eli sanonko, että aikamoinen ajoitus ja älkää vaan tehkö tätä perässä. 

Oksettava olo ja noin kauhistuttava sporttisuoritus aiheutti sen, että meikäläisellä pukkasi migreeni mutta onneksi Sarilla oli selluliittiä kuppaava muovikuppaväline mukana ja Sarihan kuppasi sitten hartioiltani migreenin pois. 

Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta eipä tullutkaan sitten tylsä reissu, vaan legendaarinen, sellainen jolle nauramme seuraavalla jännittävällä reissulla. Kikka meinaan sai ostoksista ja vähän niin kuin säälistä, meille uuden reissun ja tuumittiin, että josko sitä tästä reissusta oppineena suuntaisimme tammikuussa jihuu Mall of Scandinaviaan aleshoppailuille. Mitähän silloin tapahtuu, no se on uusi tarina se. Pääsimmepä sinne buffaankin paluuiltana ja kyllä siinä istuessa oli ihmettelemistä, että tämä reissutarina olisi voinut päättyä aivan toisinkin. 

Onko teillä kertomuksia myöhästymisistä, miten olette laukanneet kieli vyön alla laivalle, bussiin tai lentokentälle tai ihan mitä tahansa vastaavia säätöjä? Olisi hauskaa ja lohdullista kuulla, että muutkin säätää ja sekoilee. Leppoisaa sunnuntaita kaikille ja Silja Symphonyn henkilökunnalle extrapeukut hyväntuulisesta hikisten myöhästyneiden muijalesten kohtaamisesta. <3

Kuvat Mall of Scandinavian Ellos Home, Lagerhaus, Åhlens Hemköpet ja Disney Store myymälöistä ja Silja Symphonyn buffasta. Kiva Mikki Hiiri ja Nirvana collage tyttärelle löytyi Bull&Bear putiikista.

The post Tsiisös mikä reissu! appeared first on Nelkytplusblogit.

Kaikki eivät syty leopardikuvioille, mutta minä ihastuin reilu vuosi pari sitten tähän printtiin sekä kankaan miellyttävyyteen ja pehmeyteen.

 Joustava kangas oli helppo ommella ja kiva paita tästä tulikin. Harmittavasti kangastilkku oli jälleen kerran vain tilkku entisestä ompeluksesta jäänyt, joten hiukan pidempänä olisin mielelläni tuon paidan nähnyt. Nyt sen kanssa on vain muistettava käyttää korkeavyötäröisiä farkkuja, jottei napa vilku.

Pitkä viskoosineuletakki on Oasis mallistosta ja on kyllä ihastuttavan tuntuinen päällä. Pehmeä ja kevyt, ollen silti myös lämmin näin syksyllä. Väri on niin minun, että halusin sen vielä pukea ylläni, vaikka tästä saattaa tulla enemmän kesä mieleen. Neule on ostettu Oasis ystävämyynnistä kesällä. 

Asukuvat kuvasi Sara S blogin Sara. Kiitokset hänelle. 

Miten ihanan  herkullisia sävyjä Rimmelillä onkaan jälleen tarjota tälle syksylle. Sopivat kivasti myös asuuni ja huulilla onkin tuo hiukan marjapuuronpunainen sävy näistä Rimmelin Stay Matte Liquid Lip Color, eli Rose & Shine. Mattapintaisena sopivat hyvin päiväkäyttöön ja näissä on aivan mielettömän hyvä kestävyys. 

The post Ommeltu leopardi, Oasis neule ja syksyn Rimmel huulet appeared first on Nelkytplusblogit.

Eiköhän näillä pärjätä taas tämä syksy

The post Olohuoneen uudet sohvapöydät appeared first on Nelkytplusblogit.

Ps. Muista että voit sopia samalla tapaamisia Tampereen blogikissojen luokse

The post pääsetkö Purnauskikseen su 22.10? appeared first on Nelkytplusblogit.

Eilen oli oikeastaan aika kiva keli. Hieman viileä, happirikas ja mitä mainioin päivä ulkoiluun.
Pakkasinkin kassiin kuumaa kaakaota ja kameran ja pyysin siskoni seurakseni läheiseen puistoon.
Okei sujautin minä sinne kassiin myös Clarinsin syysuutuudet, ne ovat vain niin kauniita, että halusin kuvata nekin samalla. Tein aamun meikin niillä, tavallista tummemman silmämeikin, johon tykästyin ja imettelin, jotta miksi en käytä tätä useamminkin.
Jätin huulet tällä kertaa meikkaamatta, mikä on hyvin epätavallista  minulle, mutta vaihtelu virkistää.

Niin kuin moni tietääkin olen aina tykännyt Clarinsin meikeistä ja ostanut niitä vuosia, olen myös kirjoittanut niistä ja edellisen postauksen voit halutessasi käydä lukemassa täältä.

Clarinsin uusi syksyinen luomiväripaletti on nimeltään Forest ja se jää pysyvään valikoimaan. Palettiin kuuluu kaksi vihreän sävyä, joista toinen on satiinipintainen vaaleanvihreä ja toinen helmiäispintainen tummanvihreä. Lisäksi palettiin kuuluu mattapintainen tummanharmaa ja vaalea satiinipintainen roosan sävy. Sävyjä on helppo yhdistää ja sekoittaa toisiinsa halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi.
Tämä paletti on todella kaunis ja kestää hyvin luomilla. Oikein odotan pikkujoulukautta, että pääsen revittelemään oikein kunnolla tällä paletilla.

Kokelman helmi on mielestäni ehdottomasti Blush Prodige-poskipuna, jonka täydellinen roosansävy golden pink 09 sopii jokaiselle. Pigmenttiä on sopivasti, ja jestas minkälaisen hehkun se tekee kasvoille <3
Tämä on kausisävy, joten hakekaa ihmeessä omanne vielä, kun sitä saa.

Graphik Ink Liner on musta silmänrajaustussi, jolla saa todella tarkan, siistin ja tahraamattoman rajauksen aikaiseksi. Kesto on loistava.

Joli Rouge –huulipunista olenkin jo kirjoittanut täällä.
Nyt sarjaan on tullut kolme uutta sävyä, jotka jäävät myös pysyvään valikoimaan.
754 deep red, täyteläinen, syvä punainen.
755 Iitchi, pehmeä roosan sävy, sekä
756 Guava, korallin sävyinen roosa
 Yllä oleva huulipuna on sävyä 754 deep red. *meikit pr-näytteitä

Palataan vielä hetkeksi puistoon. Siellä oli rauhallista ja kaunista. Muutama ihminen lenkillä ja lapsia leikkimässä lehtikasoissa. Tuli mieleen oma lapsuus ja juurikin nuo ihanat lehtikasat, mitä talonmies oli haravoinut kauniiksi keoiksi pihalle, ja mihin me lapset sukellettiin ja levitetiin ne heti kuin talkkarin silmä vältti. Ihan kun hän ei olisi tietänyt ketkä oli asialla
Ollappa vielä lapsi…

Olen viime aikoina varovasti aloitellut jälleen yhtä lempi harrastustani, olen nimittäin päässyt neulomaan hieman. Sitä on ollutkin jo ikävä. Viimeisen kolmen vuoden aikana ei ole tainnut juurikaan ihmeitä valmistua neulerintamalla, mutta nyt on tosi hyvä fiilis, kun puikoilta putosi pieni punainen pipo. Myssy on aika perusmallia ja helppo neuloa aloittelijankin.
Laitan tähän teille ohjeen, jos joku vaikka innostuisi neulomaan sellaisen, jos tulee kysymyksiä, huikatkaahan ihmeessä, autan jos voin.

Pipo
Lankana Drops Nepal punainen 100g ja beige 50g ja 5mm pyöröpuikot.
Luo pyöröpuikoille punaisella langalla 76 silmukkaa. Neulo joustinneneuletta suljettuna neuleena 5cm (eli 3o 1n).
Tämän jälkeen neulo kaikki kerrokset oikeaa neuletta ja lisää ensimmäisellä kerroksella neljä silmukkaa tasaisin välein. Nyt työssä on 80 silmukkaa.

Neulo yksi kerros oikein.
Seuraavalla kerroksella ota mukaan beige lanka.
*Neulo punaisella 3 silmukkaa oikein, beigellä 1 o* toista tätä koko kerros loppuun.
Seuraavaksi *neulo punaisella langalla neljä kerrosta sileää neuletta, jonka jälkeen seuraava kerros 1 punainen 1beige 3punaista 1 beige* ja toista kerros loppuun.
Seuraavaksi jälleen punaiset kerrokset jne. Neulo näin, kunnes pipo on halutun mittainen, itselläni kuviokerroksia on kuusi, jonka jälkeen aloita kavennuskerrokset.

Kavenna joka toisella kerroksella joka toinen silmukka pois, neulomalla 1 oikein ja kaksi oikein yhteen, kunne silmukoita on jäljellä noin kymenkunta. Katkaise lanka, vedä silmukoiden läpi ja kiristä. Päättele hyvin. Lisää tupsu pipoon jos haluat-minä aiankin halua, kunhan löydän sen täydellisen tupsun.

Eipä tässä tälle illalle enää muuta kuin ihania syksyisiä hetkiä-ihan jokaiselle <3

The post Punainen pipo (ohje) ja Clarinsin Graphik syysmeikki-2017 appeared first on Nelkytplusblogit.

Terveiset helteisestä Espanjasta.
Lomani kohokohta oli täydellinen piknik ja blogitapaaminen merenrannalla. Espanjassa asuva Susanna A whisper from the Almond valley -blogista oli loihtinut minulle ja vieraakseni  Casa Mimiin tulleelle Kristallikimara-blogin  Minnalle huikean piknikin merenrannalla.  Torreviejan läheisyydessä sijaitsevan Cabo Roigin rannan rauhallinen poukama sopi täydellisesti tähän tarkoitukseen.  Iltapäivän lempeät auringonsäteet lämmittivät ja pahin kuumuus oli väistynyt.
Pöytinä toimivat kokoontaitettavat piknik-pöydät ja tuoleina tyynyt. Näin kattaus oli helppo toteuttaa ilman painavien tuolien kantamista. Tarjolla oli juustoja, ilmakuivattua kinkkua, hedelmiä, oliivia sekä patonkia. Lisäksi lasi kuplivaa ja roseeta. Jälkiruokan kakku, jonka pohja oli tehty taatelista. Kakku oli gluteeniton raakakakku. Ja  yksi herkullisimmista, mitä olen maistanut.

Ehkä voisimme ottaa hieman mallia espanjalaisten rennosta elämäntyylistä ja koota ystävät useammin yhteen piknikille. Lasi kuohuvaa, tapaksia sekä kaunis kattaus ja maisema. Puitteet ovat tosin hieman vaativammat kun Espanjassa, mutta hieman soveltaen kuitenkin.

Susannalla on huikean kauniita kuvia Espanjasta, kukista ja kaikesta kauniista, suosittelen vierailemaan siellä.
Kiitos vielä tästä unohtumattomasta päivästä rannalla.

The post Piknik merenrannalla appeared first on Nelkytplusblogit.

Modernin puutalon porukka vei taas jalat suustani, kun heidän tämän päiväisen postauksensa otsikko oli juuri se, jota olin itse kaavaillut tähän postaukseen, eli sunnuntai hygge.  Onneksi maailmassa ei ole koskaan liikaa hyggeilyä ja siitä riittää jaettavaksi useampaankin blogiin. Ja koska jo edellisessä postauksessa julistin, että hyggeilyn pääpäivät ovat ihan juuri nyt käsillä, ajattelinkin nyt sitten aloittaa ihan kunnolla.

Kynttilät kuuluvat olenneisena osana hyggeilyyn, joten niitä olen alkanut polttelemaan jo lähes joka ilta. Tänään nautin Bean kanssa parin tunnin mittaisesta metsälenkistä, jonka jälkeen katsoin Netflixistä elokuvan nimeltä The Dressmarker. Hyvä elokuva ja ihanan hygge sunnuntaitunnelma pitkän lenkin päätteeksi. Kädessäni teekuppi ja jalassa villasukat nautin hiljaisesta talosta ja elokuvasta ihan rauhassa. Siis ihan sitä parasta hyggeilyä.

Vaikka töissä on kova kiire, tuntuu siltä, että tämä viikonloppu on ladannut akkuja erityisen hyvin. Ihanan kotoisa tunnelma talossa ja ulkoilu kauniissa syyssäässä on ollut sitä parasta rentoutumista syksyn kiireiden keskellä.

Nyt haluan toivottaa teille kaikille oikein mukavaa alkavaa viikkoa. Pidetään hyggeilystä kiinni myös arjen keskellä niin jaksetaan paremmin, eikös?

I’m really gettin into the Danish hygge with burning candles and enjoying cosy home living.

Love, Kati

The post Hygge tunnelma appeared first on Nelkytplusblogit.

Yksi Turun joka syksyinen suosikkitapahtuma on Turun Kirja- ja Ruokamessut & Viinimessut. Tapahtuma järjestetään 6. – 8.10.2017 Turun Messukeskuksessa. Ja sinne vie minunkin tieni – kirjojen ja ruuan maailmaan. 

Olen itse menossa messuille bloggaajapassilla ja sain myös arvottavaksi teille lukijoilleni lippusetin. Lippusetti sisältää 2 kappaletta messulippja, joilla pääsee sekä Kirja- että Ruoka ja Viinimessuille.

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. 
Arvonta on avoin kaikille, sinun ei tarvitse olla kirjautunut lukijani voittaaksesi lippusetin.

Kirjoita kommentti ja toimiva sähköposti, niin olet mukana arvonnassa.
Toimi nopeasti, sillä aikaa ei ole paljon. Arvonta päättyy tiistaina 3.10. kello 20.00, jonka jälkeen ilmoitan voitosta. 

*Liput arvontaan on saatu blogiyhteistyön merkeissä Turun Messukeskuksesta
– Kuvat Turun Messukeskuksen sivuilta. 

The post TURUN KIRJAMESSUT – PÄÄSYLIPPUARVONTA appeared first on Nelkytplusblogit.

Viikonloppu meni taas suhisten ohi ja kalenterikin vaihtui jo Lokakuulle. Lauantaina pidin siivouspäivää, koska Sunnuntaille oli tulossa vieraita sisustuskutsuille ♥
Iltasella leivoin vielä jääkaappiin tekeytymään pari geishakakkua. Ihan uusi tuttavuus minulle ja vähän riskiä tehdä jotain uutta vieraspöytään ilman itse ensin testaamatta, mutta aika paljon leiponeena tiesin raaka-aineista että paljon ei voi pieleen mennä. Ja voiko ylipäänsä geisha suklaasta valmistettu tuote olla huono?? Mun ehdoton lempparisuklaa ♥

Googlesta ohjeita löytyi taas pilvin pimein mutta tällä kertaa Sokerivaltakunnan blogissa oleva ohje vei voiton mitä lähdin testaamaan! Sanja oli parannellut toista ohjetta omalla twistillä ja ihan mahtava idea oli käyttää täyteläistä ja mietoa mascarpone juustoa tavallisen vähän happamankin tuorejuuston sijaan, koska todellakin geishan maku tuli tästä hienosti esille! Samaten tykkäsin ohjeesta jossa ei käytetä olenkaan liivatteita ja oli helppo ja yksinkertainen!

Kakku ei kaivannut koristeluunsa kun muutaman murustetun geishapiparin päällensä ♥ Tää oli HYVÄÄ!!! ♥

Ohjeen tähän herkkuun löydät TÄÄLTÄ♥

Pöydässä maisteltiin myös uutuutena kauppoihin tulleita jaffa pipareita joissa täytteenä vihreät kuulat, joita myös sitten himon iskiessä kunnolla, löytyi pöydästä ihan marmeladina. Mun ehdotonta herkkua myös ♥ Pipareissa kyllä maistui ihan se mitä luvattiinkin!

Tänään herättiin sitten vähän eri tunnelmissa ja sängystä ei kunnolla päässyt ylös, noidannuoli oli iskeytynyt selkään. Onneksi sai apuja tyttöjen koulukuljetuksiin, ei uskaltanut kyllä auton rattiin yrittää lähteä. Toivottavasti lepo ja pieni liikunta helpottaa vaivaa nopeasti!

Mutta yhden onnekkaan nimi Satumainen joulu kirjan arvonnassa nousi esille ja kommentti menee näin:
             Ihana arvonta ja tottakai mukana.
Joulu on yhdessäoloa,hyvää ruokaa,rauhoittumista ja rentoutumista arjen touhuista,tuoksuja ja tunnelmaa.<3

Eli Sari/ Sarkan kotona ONNEA ihanasta kirja palkinnosta ♥
katja.sorvali@luukku.com s.postiin osoitetta, kiitos, jotta voin lähettää kirjan sinulle!

Oli ihana lukea teidän jouluisia kommentteja, kiitos niistä kaikista teille ihanat lukijat! On upeaa saada yhdessä kulkea meille kaikille niin tärkeätä juhlaa kohden ja huomata ettei ole yksin jo jouluisten ajatusten kanssa.
Uusia lukijoitakin tuli kivasti tänne, kaikille lämmin virtuaalihali, tästä jatketaan eteenpäin taas isommalla joukolla ja ensi viikolla alkavalla uudella arvonnalla!
Arvontapalkintona herkkä ja hurmaava Ilona Pietiläisen, Tärkeimmät hetket, Kauneimmat ajatukset kalenterikirja 2018.

Kaikille syksyn makuista alkavaa Lokakuuta, nautitaan elämästä vaikka se välillä hämärää onkin

The post Geishakakku ja Joulukirjan voittaja ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.

Moni varmasti miettii näyttelyssä miksi joku haluaa siirtää ihoonsa vaikka Hugo Simbergin taulun Kuoleman puutarha tai Ferdinard von Wrightin legendaarisen Taistelevat metsot? Ovatko nämä henkilöt kenties taiteenkeräilijöitä, taidefriikkejä ja muuten vain erikoisuutta tavoittelevia henkilöitä?

Yllättävintä näyttelyssä on se miten paljon me suomalaiset rakastamme Akseli Gallen-Kallelan teoksia. Sammon puolustus nimiseen tauluun Gallen-Kallela maalasi 1894 Kalevan sammon ryöstötilannetta, jossa rohkea Väinämöinen miehiensä kanssa puolustaa Pohjolasta ryöstettyä Sampoa Louhen emäntää ja hänen miehiään vastaan. Louhi edustaa Kalevalassa kaikkea pahaa ja hän pystyy muotoaan muuttamalla vaikeuttamaan muiden elämää.

Alunperin Gallen-Kallela maalasi taideteoksen yksityishenkilölle, joka palautti sen taiteilijalle takaisin koska aihe ei miellyttänyt talon emäntään. Gallen-Kallela nousi maailmanmaineeseen maalattuaan saman aiheen Suomen Paviljongin kattofreskoihin Pariisin maailmannäyttelyssä 1900. Ja nyt tämä yli 100 vuotta vanha taidekuva koristaa useammankin Tatuoidut taideteokset -näyttelyyn osallistuneen ihoa. Aika huikeaa itse asiassa!

Helena Hiltunen, tatuointi: Satu Virkkunen Carvalho, The Clinic 2012

Tatuoidut taideteokset eivät suinkaan keskity vain kalevalaisiin aiheisiin ja Akseli Gallen-Kallelan töihin. Joukossa on myös muita taiteilijoita mm. Edward Munch, Salvador Dali, Hugo Simberg, von Wright veljekset, Leonardo da Vinci. Tia Talan tatuointiin on yhdistetty Botticellin Venuksen syntymä ja Milon Venus. “Olen taidehistoriafriikki. Taide on suuri intohimoni ja olen itsekin tekijä. Teen keramiikkaa ja naisvartalo on luonteva, tosi veistos, veistoksellinen.” kertoo Tian kuvatekstissä.

Valokuvaaja Harri Larjosto

Tämä tuntemattoman taiteilijan hieman ehkä naivistinen, absurdi ja humoristinenkin tatuointi koristaa Nina Laakon selkää. Minusta hänen perusteensa valita juuri tuo taideteos ihoonsa sopii hyvin yhteen tuon kuvan kanssa. Kuvasta tulee muuten hyvälle tuulelle mutta samalla jotenkin hämmentyy. Tämä kuva on Kuva ihollani -kirjan kansikuvana – hyvä valinta!

Hyvin mielenkiintoisia tulkintoja on myös nähtävillä. Tatuoinnit ovat yleistyneet 1990-luvulta lähtien ja taidetatuoinnit tarjoavat erilaisen lähestymistavan oman ihonsa koristamiseen. Varmasti Edward Munchin Huuto iholla herättää keskustelua. Miksi juuri Huuto? Mitä se mahtaa merkitä kantajalleen? Mitä tällä on haluttu viestittää? Minusta taidekuva iholla ainakin viestittää sitä, että näille ihmisille taiteella ja taideteoksilla on tärkeä merkitys. He ovat “menettäneet sielunsa taiteelle” tai “fanittavat jotain taiteilijaa” tai haluavat erottua valtavirrasta.

Taidekierroksen jälkeen kannattaa ehdottomasti pistäytyä Cafe Zoceriassa. Kahvila toimii Villa Linnuddissa, joka oli Gallen-Kallelan perheen koti ennen kuin ateljeelinna valmistui samaan pihapiiriin. Kahvilaa pitää Koivunotkon pariskunta ja Sakari Koivunotkon elämään Akseli Gallen-Kallela on jättänyt pystyvän jäljen tai useampiakin. Miehen ihoon on tatuoitu jo yli 20 vuotta sitten kalevalaista tarinaa: Väinämöinen, Ad Astra, Kuolema ja kukka. Itse en onnistunut tätä tatuoitua miestä näkemään kahvittelun lomassa. 

Tatuoidut taideteokset -näyttely on avoinna 14.1.2018 saakka ja se on osa virallista Suomi 100 -ohjelmaa. Sunnuntaina 8.10. klo 13 Harri Larjosto esittelee näyttelyn. Näkökulmakierroksella sunnuntaina 22.10. on mukana tatuoija Lasse Sjöroos.

Mukavaa ja värikästä lokakuista viikkoa kaikille! 

Taideteosten kuvat on lainattu netistä, kaikki tatuointi kuvat on ottanut Harri Larjosto.

The post Tatuoidut taideteokset Tarvaspäässä appeared first on Nelkytplusblogit.

Onnen säväyksiä aiheutti Muumipurkki kokoelman täydellistyminen, tuolla sinipunavalkoisella purkilla oikealla. Olin jo päättänyt kahden purkin jälkeen, että nämä saa riittää, mutta kun oranssi länkkäripurnukka oli niin soma, niin pakkohan sekin oli tuossa taannoin hankkia ja mikäs kokoelma se sellainen on, jos kokoelmasta yksi puuttuu, no ei niin mikään eli tässä ollaan, keräilykierteessä.

Reissun kohokohta oli Disney Storessa käynti ja Aristokatit mukin hommaaminen. Tämän vaaleanpunaisen ihanuuden olin jo pongannut aiemmin ja vain tämä oli mielessä. Myönnettäköön, että kutkutti ostaa vaikka mitä, kuten tuo Kaunotar ja Kulkuri, muki,  mutta on kivointa, jos reissuilta on yksi tai kaksi mukia muistoina, ei enempää.

The post Tukholman tuliaiset ja matkatuoksuna Elie Saab Girl of Now appeared first on Nelkytplusblogit.

Elämyksellinen Lapland Hotels Tampere lupaa tuoda lapin luonnon ja taian keskelle vilkasta Yliopistonkatua. Tammer-Tukun pressimatkalla Tampereelle oli mahdollisuus testata hotelliyöpymistä* ja nähtyäni kuvia ketjun hotelleista, odotukset olivatkin korkealla. Hotellin reilut 140 huonetta ovat kaikki lappiteemalla sisustettuja ja myös hotellin keittiö lupaa tuoda pohjoisen maut modernisti lautaselle. Siirtyminen perheyritystaustaisen Lapland Hotelsin haltuun vuonna 2015 ja sen kautta tullut täysremontti on ollut…

The post AITOA LAPIN TUNNELMAA – LAPLAND HOTELS TAMPERE appeared first on Beach house kitchen.

The post AITOA LAPIN TUNNELMAA – LAPLAND HOTELS TAMPERE appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Kynnet laitettiin taas kuntoon appeared first on Nelkytplusblogit.

Elämässä tulee aina silloin tällöin tilanteita, jolloin punnittaan omaa moraalia ja sen vaikutusta. Jotkut tilanteet voivat jopa yllättää, jolloin tulee miettineeksi, minkälaisen moraalisen (tai eettisen) ajattelutavan meistä jokainen on sisäistänyt. Kun vaihtaa vielä jonkun toisen osapuolen kanssa ajatuksia, voi olla, ettei se moraalinen selkäranka olekaan aina niin suora…

The post Kasvatuksen kaksinaismoralismia appeared first on Nelkytplusblogit.

1+1= taas on vihreää

Loppuviikolla on ohjelmassa myös Turun kirjamessut sekä Ruoka- ja viinimessut, 
ajattelin piipahtaa perjantaina

Kivaa viikon alkua,

The post Metallirunkoinen kestokranssi ja blogiuudistus appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Makean suolaiset kurpitsamuffinit appeared first on Nelkytplusblogit.

Lokakuu on täällä ja on myös aika pistää arvonta pystyyn Facebookissa. Tykkää Kristallikimara- blogin sivusta Facebookissa ja kun 400 tykkääjää on täynnä, niin arvon nämä Rimmelin huulivärit Heartbeat ja Midnight, sekä ripsiin upean ripsivärin Isadoralta, sävynä Burgundy. 

Tuotteet pr-tuotteita

Onnea arvontaan!

The post Arvonta! appeared first on Nelkytplusblogit.

Kiitti huolenpidosta rakkaat ja arvostamani lukijani.

Osa on naamakirjassa ja on huomannut että ilma kulkee vielä.

Mutta kun aivot sanoo että on täynnä, niin pattereita on ladattava….

Tulossa juttua Pohjois-Suomesta, Norjasta, Lofooteilta, Viron Länsi- ja Itäpuolelta. Ruokaakin on laitettu ja grillimaisterikisassa on käyty.

Koirat on elossa ja menestystä on tullut koiranäyttelyissä. Twitter salasana on hukassa ja yritän “hyggeillä”.

Kiitos kun olette olemassa….

The post Minä elän, kiitos kysymästä! appeared first on Nelkytplusblogit.

Sen jälkeen kun laitettiin oma asunnonhakuilmoitus paikalliseen FB-ryhmään, ei ole tarvinnut tavata koiravihaajia. Myös yllättävän moni talon omistaja on ottanut suoraan yhteyttä. Kovaa on menty ja kilometrejä kertynyt ihan helvetisti.

Kiteytyksenä voisin todeta että Samui on ylihinnoiteltu, mutta asunnon etsintä itsessään käy mainiosti uusiin ihmisiin tutustumiseen. Mielenkiintoisia tyyppejä, joitten seurassa vierähtää tehokkuuden kannalta aivan liian pitkä aika. Yllättävintä  on ihmisten avoimuus, mykistävää mutta vallan ihanaa.

Jo aikaa sitten kirjoitin kuinka huikeata on, että täällä voit istua samassa pöydässä sekä gangsterin, että psykiatrin kanssa. Tai vaikka kirurgin, aivan sama. Titteleitä ei tuijoteta. Me ollaan kaikki samassa veneessä, ollaanhan me Samuilla.

Maisemia matkan varrelta.

Tällaista pikkuriikkistä käytiin myös katsomassa.

Tässä pieni otos tapaamistamme talon omistajista:

Englantilainen papukaijanainen

Harvemmin täällä kuitenkin on niin, että rouva on ulkomaalainen ja isäntä paikallinen. Tässä tapauksessa oli toisinpäin.

Kiireisen paikallisen bisnesmiehen englantilainen kotirouva otti meidät vastaan puhuva papukaija olkapäällään. Lintuja oli muitakin, mutta tämä tanssiva kaija oli mainio. Lintua vähän ujostutti, vaikka muutaman tanssiaskeleen se suostuikin näyttämään. Veikkaan että hetken päästä olisin saanut pulun jo olkapäälle. Lähellä se ainakin oli.

Talo oli kahdelle ihmiselle valtava, ja seuraava vielä valtavampi rakentui jo viereen. Pariskunnan oli tarkoitus muuttaa sinne, ja meille olisi tarjolla tämä nykyinen lukaali.

Talo oli jotenkin surullinen. Se oli uima-allasta myöten kamalan likainen. Lattioilla oli linnun paskaa ja seinän vierustoilla roskapusseja. Rouvan sähkönsininen mekkokin oli epäilemättä kaijan ulosteessa, kun siellä ollessakin rouva totesi linnulle, että ‘taisit plöräyttää juuri mun olkapäälle’. Miten voi asua paskan seassa?

Ei me nirsoja olla, mutta talossa saisi olla hyvät värinät. Se voittaa luksuksen mennen tullen.

Kuva viidakkotalon uima-altaasta

Viidakkokuningatar ja minä.

Saksalainen viidakkokuningatar

Kampaamoyrittäjäksi ryhtynyt viidakkohippi! Saarelle 22 vuotta sitten muuttanut saksalaisnainen hakee vertaansa. Nainen osti silloisen miehensä kanssa valtavan tontin halvalla paikasta, jossa luksusresortteja ei ole. Tämä melkein viidakossa sijaitseva 10 000 neliön tontti veti mykäksi. Samoin kuin nainen. Rouvasta voisi saada sydänystävän?

Kun ‘what ever’ -miesystävä taannoin muutti takaisin Saksaan, jäi rouva saarelle tontin vartijaksi. Entinen sukelluskouluyrittäjä ei viihdy mahtavilla tiluksilla enää yksin, vaan muutti ‘lähemmäksi sivistystä’ koirineen, ja otti meihin yhteyttä. Sillä hänellä oli kutina ihmisistä, jotka osaisivat arvostaa paikkaa. Eli siis siitä, että me oltaisiin ne ihmiset. Me kun etsittiin ilmoituksessamme myös mukavaa landlordia.

Paikka itsessään oli kuin minipentagon. Hassu kahdeksankulmainen talo salmiakkikaakeleineen hämmästytti ja ihastutti. Se sai vetämään henkeä moneen kertaan. Se tulee uniin, eikä jätä rauhaan päivälläkään.

Viidakkotalon keittiötä.

viidakkotalon ulko-olohuone.

viidakkotalon wc-taidetta

Koirille se olisi paratiisi. 4500 neliötä aidattua puutarhaa, jonka ympärillä reilu saman verran viidakkoa. Tämän ympärillä vielä paljon lisää viidakkoa. Ei naapureita, ainoastaan talonmies, joka perheineen ja koirineen asuu viereisellä tontilla. Sympaattinen mies, ihana vaimo ja hurmaava poika. Sekä kuuden koiran lauma. Me sovittaisiin varmasti kaikki hyvin yhteen.

Tämä olisi tilaisuus, jollainen tuskin koskaan enää tulee vastaan. Jos yläkerran makuuhuoneeseen pystyisi majoittamaan esikoisen ja 20 kaveria, saatte ehkä käsityksen mittasuhteista. Samoin kuin siitä, että pelkästään puutarhaan voisi hyvin rakentaa skeittipoolin. Puhumattakaan siitä ‘omasta’ vesiputouksesta, joka lorisee tontin kyljessä.

Odotettavissa olisi varmasti kobria ja muita luikertelijoita, mutta se mikä kolme vuotta sitten hirvitti, ei pelota enää. Ainoa kysymysmerkki on sijainti. Paitsi että se on vähän kaukana, viimeinen 400 metrin tieosuus on yhtä kivenmurikkaa. Ei katuvaloja, eikä asfalttia. Sadekausikin ongelmineen on tulossa. Selviäisikö siellä?

kuninkaallinen tie portilta viidakkotalolle.

Pakettiin kuuluva talonmies perheineen ja koirineen.

Valtavan makuuhuoneen sänky.

Ruotsalainen buddhisti

Me muuten mentiin viidakkotalosta suoraan tapaamaan tätä omistajaa.Toisaalta tämä kauluspaitaan pukeutunut ruotsalainen bisnesmies oli täysin erilainen viidakkorouvaan verrattuna, mutta toisaalta heitä yhdisti tietynlainen hippeys.

Ruotsalaisen isoisä oli suomalainen, joten tietyt sanat kuten rakkaus sujui suomeksi mainiosti. Ja tämä kaveri oli rakkautta täynnä. Bisnesten takia vuosikausia jenkeissä viettänyt mies oli päätynyt Samuille kuten mekin, lomien aikana puhjenneen rakkauden takia. Jo neljätoistavuotiaana herännyt kiinnostus buddhismiin oli aiheuttanut sen, että tie Aasiaan oli välttämätön. Ennemmin tai myöhemmin.

Nyt kuusi vuotta saarella pysyvästi asunut on mies on lähellä sitä, mitä on elämältään hakenut. Valaistunut, henkistynyt ja mielenrauhansa saavuttanut. Korkeasti kouluttautunut kaveri on paitsi insinööri, myös kallonkutistaja (kuten hän itse ilmaisi), sekä nyt viimeisenä meditointiretriittien järjestäjä.

Talo oli viimeisen päälle. Juuri remontoitu pieni unelma hyvällä paikalla, vaikka vähän kliini. Moderni, ehkä hengetönkin. Voisin hyvin kuvitella miltä seinät näyttäisi sen jälkeen, kun koirat kävisivät kuraisina nojailemassa. Mutta hyviä ihmisiä ja hienoja naapureita.

Jos tähän taloon muuttaisi, joutuisi varmasti viikon mittaiselle retriitille. Sekä ruotsalaisen valvovan katseen alle.

Mihin nyt?

Ykköspaikkaa pitää helppo kohde tutuissa maisemissa. Mukavan jenkin omistama talo turvallisessa kyläyhteisössä. Helppo kohde, jossa kaikki olisi valmiina. Se tosin vapautuisi vasta kolmen viikon päästä. Vuodet Thaimaassa ovat kuitenkin kasvattaneet rohkeutta, joten olisiko se nykyään jopa liian helppo?

Kakkospaikkaa pitää vahvasti kummallinen viidakkokohde. Kohde jota kolme vuotta sitten ei olisi uskaltanut edes harkita. Nyt se ei jätä rauhaan.

vielä näkymä viidakkotalon makuuhuoneen terassilta.

The post Talon metsästystä osa 6 – ihmiset appeared first on Nelkytplusblogit.