LUMO LIFESTYLE:
Olen pyöritellyt jo pitkään päässäni omaa puheenvuoroani keski-ikäisten bloggaamisesta ja ajatuksistani omasta blogistani. Aihettahan on käsitelty lehdissä ja muissa blogeissa laajalti viime aikoina. Luettuani Lady of the messin hyvän kirjoituksen hitaasta bloggaamisesta sain vihdoin kirjoitettua itsekin bloggaamisestani ja myös paineista, joita bloggaaminen näyttää herättävän.
Olen viime aikoina erilaisissa yhteyksissä kuunnellut puheenvuoroja bloggaamisesta; kahden kesken, bloggaajatapaamisissa ja facebookryhmissä. Olenpa käynyt ammattibloggausta käsitelleellä luennollakin.
Sisältöä tuntuu syntyvät suurimmaksi osaksi ensin aika päämäärättömästi kuvaten ja kuvia katsellessa mielessäni syntyy niiden inspiroima postaus. Alun perin aloinkin bloggaamaan innostuttuani kuvaamisesta. Ammoisena au pair-vuotenani dokumentoin elämääni paljon ihan paperikuviin, sittemmin kuvaaminen taas vähän jäi. Myöhemmin hieman tiedostamattakin etsin jotain itseilmaisun muotoa, digikuvaamisen myötä tunsin vähitellen löytäneeni sen. Ruokaharrastus ja muukin elämä yhdistettynä kuvaamiseen jalostui blogiksi, ensin varsinaisena raakileena, vuosien varrella kehittyen. Saatan sommitella ruokakuvia omaksi ilokseni sunnuntaiaamuisin, opetella kuvakulmia ja kuvien rakentamista. Välillä nämä harjoittelukuvat päätyvät blogiinkin. Kameran takan oleminen onkin luontevampaa kuin sen edessä törmäily.
Kun markkinoinnin asiantuntijat ja blogikouluttajat (sellaisiakin on nykyisin) kirjoittavat bloggaamisesta, he painottavat tavoitteellisuutta, myös harrastelijablogeille. Eräässäkin artikkelissa kasakoneen kilinä oli bloggaamisen päämäärissä asetettu ykkössijalle, itsensä kehittäminen tuli häntäpäässä. Oma tavoitteellisuuteni liittyy lähinnä kuvaamisessa kehittymiseen.
.
Kaupallisuus liittyy tuohon tavoitteellisuuteen monilla olennaisesti. Seuraan itse muutamia suomalaisten ammattibloggaajien blogeja, eikä kaupallisuus niissä minua häiritse. Niissä ammattimaisesti tehdyissä blogeissa joita luen, paistaa kuitenkin bloggaajan oma persoona ja omilla ehdoilla meneminen riveiltä läpi, vaikka ammatikseen bloggaamisessa täytyy olla ansaintilogiikkakin mukana. Taitava bloggaaja saa myös yhteistyöpostaukset kiinnostaviksi eikä tykitä kaupallisuutta joka postauksessa. Sekin on ihan ok, jos yhteistyökuviot on toteutettu paitsi bloggaajalle ja yhteistyökumpanille,
Vaikken markkinoikaan itseäni ja blogiani ahkerasti, ovat monet yrityksetkin lähestyneet minua ja joskus mieluisia yhteistyötarjouksia on tullut ihan yllättävissä paikoissakin. Suhtaudun kyselyihin ja kutsuihin kyllä ihan myönteisesti, jos ne kiinnostavat minua, on aikaa ja niiden tuoma info on sopinut blogini sisältöön eikä blogi mene tukkoon vain yhteistyöpostauksista. Blogitapahtumat näen ensisijaisesti kivana tapana tavata “lajikumppaneita” mukavan asian ympärillä, saanhan suurimman osan kutsuista ruokaan liittyen. Ymmärrän toki tilaisuuden järjestäjän tavoitteetkin, mutta tilaisuuksista kuin muistakin yhteistyön muodoista kirjoitan omin sanoin, omilla ehdoillani.
Moni suosittukin bloggaaja on lopettanut viime aikoina, osa juuri tuon tavoitteellisuuden, bloggaustahdin ja sisällön viilaamisen ahdistuksen ja paineet tunnustaen. Minulla bloggaaminen ei ole muuttunut ahdistavaksi kuuden vuoden jälkeenkään. Olen jaksanut jatkaa, ehkä siksi kun en ole niin tavoitteellinen enkä tunne yleisön paineita (paitsi äidin, joka kyselee seuraavan postauksen perään, jos edellisestä on kulunut pari päivää). Omat blogipäämääräni liittyvät eniten kuvaamisessa kehittymiseen, kirjoittamiseen ja visuaalisuuteen. Blogi kasvaa ja kehittyy siinä sivussa “orgaanisesti”.
Kun olen monta vuotta blogannut, haluan vähemmän tavoitteellisenakin toki kehittyä siihen liittyvissä asioissa ja pysyä ajassa mukana vaikkapa kuuntelemalla seuraamaani ammattibloggaajan ajatuksia bloggauksesta. Olen aina kiinnostunut oppimaan uutta, joten kun olen saanut oppia vaikkapa hakukoneoptimoinnista, olen toki sitä koettanut hyödyntää blogissani. Netin syövereistä olen hakenut oppia blogin ulkonäköön liittyvistä seikoista ja sydän syrjälläni, peläten tuhoavani tai poistavani jotain oleellista blogista, muokannut asetuksia pyrkien kohti selkeytetympää ulkoasua. Seuraanhan itsekin mieluiten blogeja, joissa on hyvien kuvien ja sujuvan tekstin lisäksi selkeä ulkoasu.
p.s. siitä keski-ikäisten bloggaamisesta; mikseivät keski-ikäiset voisi blogata siinä kuin nuoremmatkin? Keski-ikäisilläon elettyä elämää, kokemuksia, varmistunutta omaa tyyliä ja vuosien varrella muodostuneita mielipiteitä enemmän kuin nuoremmilla. Siitähän on hyvä ammentaa, vaikka blogiin.
A long post about competition and targets in blogging. Many bloggers seem nowadays to compete with each other; who has most readers, collaborations and their place in the spotlight. There also groups of fellow bloggers that have tight rules on frequency of blogging and commenting on each other’s blogs. I find this a bit weird for us who are mostly blogging for fun.
I am not against collaborations in blogs and have done several my self and have attended many blogger events, but they cannot be the main content in (my blog). My targets, if there are any, are to progress in photography, cooking and life. Life comes first and my blog follows my life, not vice versa.
The post Bloggausahdistusta | Blogging anxiety appeared first on 40+ blogit.