LADY OF THE MESS:
Kun tämän vuoden marraskuuta muistelen, nousee ensimmäiseksi mieleen
kaikki ne tummat sävyt, joita siihen sisältyi.
kaikki ne tummat sävyt, joita siihen sisältyi.
Pariisi, turvapaikanhakijavirrat, muurit rajoilla, lakot, hallituskriiseilyt – ja sää.
Harmaata ja pimeää, luihin ja ytimiin käyvä sade ja kosteus.
Musta marraskuu.
Ajattelin jo, että taidan jättää koko marraskuun väliin blogimuistelmistani, mutta kun aloin katsella kuvia,
joista osan olen jo Instagramissa jakanutkin, tajusin, että kyllähän viime kuuhun mahtui paljon muutakin
– ja paljon myös niitä valontuojia.
joista osan olen jo Instagramissa jakanutkin, tajusin, että kyllähän viime kuuhun mahtui paljon muutakin
– ja paljon myös niitä valontuojia.
Ensilumi – vain ohut valkea harso, joka tuskin peitti kattojen ja maan pinnat, mutta valaisi yhden päivän
ja muistutti, että vielä tulee päiviä, jolloin kaikki ei ole mustaa ja harmaata.
ja muistutti, että vielä tulee päiviä, jolloin kaikki ei ole mustaa ja harmaata.
Ja kun lumi suli, näyttäytyi aurinkokin parina päivänä.
Lounasreitilläni Turun Aurajokirannassa voin vain huokailla ihastuksesta.
Sinä lauantaina, kun aamu-uutiset olivat täynnä Pariisin terrori-iskua,
olimme isännän kanssa aikeissa lähteä Helsinkiin.
Illalla oli tiedossa Amoralin keikka.
Tuntui pahalta lähteä – voiko edes ajatella illalla rokkaavansa ja juhlivansa,
kun maailmassa on noin kauheita tapahtunut.
olimme isännän kanssa aikeissa lähteä Helsinkiin.
Illalla oli tiedossa Amoralin keikka.
Tuntui pahalta lähteä – voiko edes ajatella illalla rokkaavansa ja juhlivansa,
kun maailmassa on noin kauheita tapahtunut.
Mutta päätimme lähteä sittenkin – silloinhan terroristit vasta voittavatkin,
jos alamme elämäämme rajoittamaan heidän tekojen seurauksena.
jos alamme elämäämme rajoittamaan heidän tekojen seurauksena.
Ja hyvä oli, että lähdimme. Keikka oli mahtava.
Ja musiikki – sillä on uskomaton kyky viedä ajatukset arjesta ja irrottaa jalat maasta.
Ja minäkin sorruin viimein noihin aikuisten värityskirjoihin – ostin Ikonivärityskirjan.
Olin pitkään hangoitellut näitä kirjoja vastaan, sillä tunnen itseni ja tiesin,
että jos värityskirjan hankin, koukutun totaalisesti.
että jos värityskirjan hankin, koukutun totaalisesti.
Ja niinhän siinä kävi. Olen ihan koukussa.
Tämä ei tule jäämään ainoaksi värityskirjakseni;)
Tämä ei tule jäämään ainoaksi värityskirjakseni;)
Ensimmäisiä joulufiilistelyjäkin ehdin jo käydä nuuhkimassa, kun saimme åblogilaisten kanssa olla mukana
Loviisan Aitan joulunavauksessa – voi sitä valkoisen, kullan, hopean ja valon määrää.
Loviisan Aitan joulunavauksessa – voi sitä valkoisen, kullan, hopean ja valon määrää.
Uusi Raskasta Joulua -levykin on soinut illat pitkät ja eteisen pöydällä odottavat
liput ensi perjantain Logomon samaisen poppoon konserttiin.
liput ensi perjantain Logomon samaisen poppoon konserttiin.
Minun joulunihan oikeastaan alkaa näistä konserteista, mutta tänä vuonna olen
antanut joulumielen jo hieman hiipiä sydämeeni jo tuon levyn myötä.
antanut joulumielen jo hieman hiipiä sydämeeni jo tuon levyn myötä.
Jouluun liittyy minulla sen kaiken säihkeen, kulkusten helinän ja lahjojen paketointien
lisäksi rauhoittuminen ja hiljentyminen.
Eipä sitä uskoisi, että hiljentyä voi raskaammallakin temmolla,
mutta temmosta viis – kyllä näistä lauluista joulun sanoma välittyy.
lisäksi rauhoittuminen ja hiljentyminen.
Eipä sitä uskoisi, että hiljentyä voi raskaammallakin temmolla,
mutta temmosta viis – kyllä näistä lauluista joulun sanoma välittyy.
Sitä mielenrauhaa ovat tuoneet myös marraskuussa tekemäni päätös lähteä Indiedays -portaalista
sekä niiden ajatusten sisäistäminen, joista kirjoitin postauksessani Hidas bloggaaminen…
sekä niiden ajatusten sisäistäminen, joista kirjoitin postauksessani Hidas bloggaaminen…
En nytkään pyytele enää anteeksi sitä, että bloggausväli on venähtänyt
– enkä tule pyytelemään anteeksi sitäkään, jos joskus päätänkin postailla
vaikka muutaman päivän putkeen.
– enkä tule pyytelemään anteeksi sitäkään, jos joskus päätänkin postailla
vaikka muutaman päivän putkeen.
Se, että teen tätä omaan tahtiini ja silloin, kun se hyvältä tuntuu,
on tuonut rauhan bloggaamiseen.
on tuonut rauhan bloggaamiseen.
Ja levollisen olon.
Valontuojia olitte myös te, jotka niin upeasti kommentoitte tuota postaustani.
Hieman arkailin sen julkaisemista – ja toivoin, että joku muukin olisi ehkä
innostunut hitaan bloggaamisen julistuksestani.
innostunut hitaan bloggaamisen julistuksestani.
Yllätyksekseni teitä olikin aikamoinen määrä – ja kukin omalla tavallaan
– niin kuin tuon manifestin luonteeseen kuuluukin.
– niin kuin tuon manifestin luonteeseen kuuluukin.
Kiitos kommenteista, kiitos kannustuksesta.
Noihin kommentteihin tulen palaamaan vielä monen monta kertaa.
Kun marraskuu vielä päättyi ensimmäisen adventtipäivän viettoon ja saimme sytyttää sen
ensimmäisen kynttilän, oli se kuin merkki siitä, että kyllä – valo voittaa pimeyden ja harmauden.
ensimmäisen kynttilän, oli se kuin merkki siitä, että kyllä – valo voittaa pimeyden ja harmauden.
Ja joulukin tulee. Toisilla on jo täysi tohina päällä ja koti koristeltu.
Minun tapani antaa sen tulla on laskeutua siihen hiljalleen.
Muutamat valot on pihalle laitettu ja kyntteliköt ikkunoille.
Joululaulut kaikuvat – milloin hartaina Gregoriaanisten munkkien versioina, milloin raskaammalla temmolla.
Tulkoon joulu – meille kaikille – vaikka tämän laulun siivittämänä:
Valoisaa joulukuuta ja Adventinaikaa kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
The post Musta marraskuu – ja sittenkin valoa appeared first on 40+ blogit.