Joillekin meistä pääsiäispyhät ovat vain ne kaivatut vapaapäivät arjen keskelle. Toisille ne ovat hyvä tilaisuus järjestää juhla, kutsua vieraita tai kyläillä itse. Monen lapsiperheen pääsiäistä vietetään suklaamunien metsästyksen, tipusten, jänöjen ja Kyöpelinvuoren noitien keskellä. Ja toki moni avaa pääsiäisenpyhinä myös kirkon oven.
Kodit on somistettu juhlakuntoon. Ruokalistoja on suunniteltu hartaasti ja herkut hankittu ajoissa. Kukin viettää pääsiäistään juuri niin kuin itselle tai perheelle sopii. Ja niin kuuluukin.
Meidän kodissamme ovat pääsiäisen koristelut vuosi vuodelta vähentyneet. Kun perheessä ei enää pieniä lapsia ole, pysyvät tiput ja jänöt kaapin kätköissä. Esille on nostettu vain tärkeimmät. Kuten lasten aikoinaan maalaamat pääsiäismunat.
Tänä pääsiäisenä meillä on keskitytty vain vain oleelliseen. Yhdessä olemiseen. Meillä oli nimittäin pääsiäisenä tupa täynnä.
Ja niin herkutteli Micu-kissakin – hyvästä omastatunnosta en ole ihan varma;)
Hiljaisen viikon jälkeen murheellinen pitkäperjantai.
Lankalauantain hiljaisuus ja odotus.
Ja vihdoin pääsiäispäivän tyhjä hauta.
Elämä voittaa kuoleman.
Ja valo voittaa pimeyden.
Kevät on silloin täällä. Ja kevään värit. Meidän etupihallamme ensimmäiset vihreät puskevat jo maasta.
The post Pääsiäinen – valon tuoja, kevään tuoja appeared first on Nelkytplusblogit.