Torstaina abiturientit kulkivat pitkin kaupunkien katuja, huusivat nollaa ja heittelivät karamellejä ohikulkijoille. Tämän jälkeen lukion kakkosista tuli koulun vanhimpia ja oli tanssien aika. Monissa blogeissa on viikonlopun aikana ollut paljon kuvia ja postauksia upeista mekoista ja kauniista kampauksista. Moni lukiolaistyttö vietti yhden elämänsä prinsessapäivistä. Minun kuopukseni on nyt myös yksi lukionsa vanhimmista. Me emme kuitenkaan viettäneet viikolla prinsessapäivää emmekä käyneet katsomassa tansseja.
Viime vuosien aikana lukiolaistyttojen päällä on nähty entistä kauniimpia ja upeampia pukuja. Moni käy myös ennen tanssiaisia kampaajalla teettämässä upean kampauksen ja jopa meikin. Lisäksi on hankittava kunnon kengät, pikkulaukku, pukuun sopiva ulkotakki, korut ja muut asusteet. Lista on pitkä ja loputon. Ihan pikkurahalla ei näitä juhlia kustanneta. Muistan kuinka omana koulu- ja lukioaikanani wanhat pukeutuivat oikeasti vanhoihin pukuihin. Silloin kaiveltiin omat ja naapurin vintit ja etsittiin päälle mummojen kirkkokoltut ja vaarien pussihousut. Hiukset kiedottiin ihan itse nutturalle ja päähän laitettiin lieri- tai pillerihattu, jos sellainen sattui vain jonkun kätköistä löytymään. Jalassa oli vanhat nahkakengät ja puvun päällä mummon vanha turkki. Kaikki tarvittava löytyi omasta takaa eikä rahaa tarvinut laittaa kiinni sen enempää pukuun kuin kampaukseenkaan toisin kuin tänä päivänä. Milloin tanssiaiset ovat muuttaneet muotoaan? Voidaanko siis puhua jopa vanhojen tanssien kaupallistumisesta?
Tiedän, että monissa perheissä vanhojen tanssit tuovat paineita varsinkin tyttöjen kohdalla, kun pitäisi osallistua, mutta ei ole varaa kustantaa tätä vuosi vuodelta hullummaksi mennyttä touhua. Monessa perheessä on varmasti pyyhitty hikikarpaloita otsalta ja pyyhitty jopa kyyneliä silmäkulmasta, kun on mietitty, miten kaikki saadaan järjestettyä, jotta se oma lapsi saisi viettää juuri sellaisen päivän kuin haluaa. Meillä kuopukseni teki päätöksen, ettei hän osallistu lainkaan tanssiaisiin. En tiedä tyttäreni perimmäistä syytä, miksi hän ei halunnut osallistua, mutta me muut kunnioitimme hänen päätöstään. Luulenpa vain, että hän tunsi, ettei nämä tanssiaiset vaan olleet hänen juttunsa.
Tytön kertoessa päätöksestään meille, päätin, että jotenkin kuitenkin haluan juhlistaa tytön hyvin sujunutta lukiotaivalta. Niinpä sitten vain sanoin hänelle, että järjestän jotakin kivaa tuolle päivälle. Tarkemmin en asiaa hänelle avannut, vaan suunnittelin ja järjestin pienen yllätyksen tytölle. Keräsin nimittäin lähipiiristä porukan, varasin uudistuneesta Frans&Rosesta pöydän ja pyysin muita menemään ravintolaan ennen meitä. Tytölle vain ilmoitin, että tulemme hakemaan hänet ja menemme sitten yhdessä “jonnekin”. Tyttöä kai hiukan jännitti, mitä äiti oli taas keksinyt, mutta saapuessamme Frans&Rose Kouvolaan jännitys laukesi, kun pöydässä odotti joukko rakkaita. Itkuhan tytöltä pääsi heidät nähdessään ♥
Yllätys onnistui täydellisesti ja vietimme yhdessä mukavan illan hyvän ruoan ja seuran äärellä. Vanhin tyttäristäni oli juuri reissussa Espanjassa ystäväperheen luona, mutta oli yhteydessä meihin somen välityksellä ja hengessä mukana. Pienetkin jaksoivat hyvin ja osasivat käyttäytyä ihan mallikkaasti. Kuvassa näkyvä pieni mies onkin kuopuksen kummipoika, joten oli tosi kiva, että hekin pääsivät paikalle juhlistamaan tytön vanhojen päivää.
Löytyykö muita, joiden lapset eivät osallistuneet vanhojen tansseihin? Mitä mielttä sinä olet nykyisistä vanhojen tansseista? Onko sinulla kenties vinkkejä tuleville vanhoille, miten tanssiaisista selviäisi vähän edullisemmin?
The post Ei niin perinteinen vanhojen päivä appeared first on Nelkytplusblogit.
