Viime viikolla:
– tein töitä
– huomasin ilokseni, että eräänä aamuna lauloin autossa. Moista en ole tehnyt muutamaan kuukauteen. Hyvä merkki ehdottomasti.
– jännitin kehityskeskustelua
– tein muutaman kivan alelöydön loppualeista.
– tapasin kahta ihanaa ystistä. Pinkin kanssa koluttiin lauantaina itiksen keväätuutuuksia ja nautiskeltiin elämästä Burgen Kingin Whopper aterioilla. Toisen kanssa teimme sunnuntaina pitkän kävelylenkin mielettömässä talvisäässä ja auringossa- Kongokin nautti kun sai olla vapaana meren jäällä. Maailma parani ja paljon.
VIIKON ASU:
VIIKON TEATTERI: Helsingin Kansallisteatterin Masennuskomedia oli silkkaa kultaa, josta löysimme kamun kanssa yhden jos toisenkin yhtymäkohdan omaan elämään. Näytös liikkui hyvinkin ajankohtaisessa businessmaailmassa, (liian) useat esimiesten tsemppikliseet ovat koettu enkä nyt halua kritisoida esimiehiä, he tekevät varmasti parhaansa ja niin moni asia on annettua. Joka tapauksessa en muista milloin teatterinäytös viimeksi olisi koskettanut ja naurattanut yhtä paljon.
Itse olen kokenut urani aikana YT kierroksia monen monta, ja niinhän sen menee, että jäljelle jäävistä yritetään jatkuvasti kiristää lisää tehoja irti. Takaraivossa on itsellä niin monia hulluja tilanteista, esim. palaveri jossa ihmetellään tiimin suuria poissaololukemia, ja samalla kysellään, että miten niitä voidaan välttää? Absurdin palaverin aikana mietittiin esim, että työntekijöitten kannattaisi syödä enemmän hedelmiä ja vitamiineja. Jepulis.
Suuren metalliyhtiön johtaja Eeva Ahonen ( poikeuksellisesti sairastapauksen johdosta esityksen ohjaaja Mari Rantasila ) on työlleen omistautunut viisikymppinen nainen, joka saa työpaikallaan totaalisen hermoromahduksen – ja potkut. Eeva heittää mielialalääkkeet roskikseen, ja lähtee vastentahtoisesti tutustumaan mielenterveyskuntoutujien työkeskukseen. Sekalaisen kuntoutujajoukon parissa Eevan bisnesvaistot heräävät. Koska kuntoutujat eivät tee työtään riittävän tehokkaasti, Eeva päättää ruveta kehittämään työkeskuksen toimintaa ja brändätä tuotteet ”suomalaisten hullujen tekemiksi”.
Miten toimii yhteen ranskas aihe masennus sekä komedia? Tämän näytelmän kohdalla täydellisesti. Näytöksen käyttövoima on musta huumori koska bisneskliseiden todenmakuisuus naurattaa (ja koska kokemus on omakohtainen).
Seuranani teatterissa oli burnoutin kokenut kamu, ja koska itsellänin on oma kohtaisia kokemuksia – me näimme juurikin meille tärkeän näytelmän. Jos jotain tiedämme niin että masennus ei koske toisia, vaan ketä tahansa meistä. Piste.
Kiitos Kansallisteatteri & co. Olette todellakin ajan hermoilla tämän näytelmän kanssa.
ROOLEISSA Arttu Kapulainen, Maria Kuusiluoma, Pirjo Luoma-aho, Antti Pääkkönen, Paula Siimes, Tuomas Uusitalo ja Pietu Wikström (TeaK)
VIIKON KAPPALE: Saara Aalto: Domino.
Eihän tuo nyt ole yhtään pöllömpi Euroviisu kappale!
VIIKON HIMOTUS: Tämän hetken kovin juttu veriappelsiinit. Sesonki on kuumimmillaan, ja minä raahaan kaupasta isoja verkkosäkkejä selkä vääränä. Niistä tulee paras mehu.
Iloa viikkoon siskot!
The post Weekly Report appeared first on Nelkytplusblogit.